PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti, jäljempänä ’EIT’, perustettiin asetuksella (EY) N:o 294/2008. EIT:n tavoitteena on edistää kestävää talouskasvua ja kilpailukykyä tehostamalla EU:n ja sen jäsenvaltioiden innovaatiokapasiteettia osaamiskolmion täysimääräisen integroinnin avulla. Asetuksen säännösten mukaisesti komissio hyväksyy ja toimittaa EIT:n ehdotusluonnoksen pohjalta laatimansa ehdotuksen EIT:n strategiseksi innovaatio-ohjelmaksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle ennen vuoden 2011 loppua. Strategisessa innovaatio-ohjelmassa määritellään EIT:n pitkän aikavälin prioriteettialat, ja siihen sisältyy yleiskatsaus seitsemän vuoden aikajaksolle suunniteltuihin korkeakoulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoimiin.

EIT toimitti ensimmäistä strategista innovaatio-ohjelmaansa koskevan luonnoksen komissiolle ennen 30. kesäkuuta 2011.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Ehdotusta laadittaessa otettiin huomioon tulokset, jotka saatiin EIT:tä käsitelleestä avoimesta julkisesta kuulemismenettelystä sekä tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteistä strategiakehystä käsitelleestä avoimesta julkisesta kuulemismenettelystä. Kannanottoja saatiin jäsenvaltioilta sekä useilta teollisuutta, tiedeyhteisöä ja kansalaisyhteiskuntaa edustavilta sidosryhmiltä. Korkeakoulujen, yrittäjäkunnan ja tutkimus- ja innovaatioyhteisön välisen yhteistyön lisäämiseen ja parantamiseen tähtäävä EIT:n tehtävä sai vastauksissa paljon kannatusta. Vastaajien mukaan EIT:n olisi otettava oma selkeä rooli EU:n tulevassa tutkimus- ja innovointialan Horisontti 2020 -puiteohjelmassa ja tiivistettävä yhteyksiään muihin eurooppalaisiin ja kansallisiin hankkeisiin. Useimmat vastaajat antoivat kiitosta EIT:n tavasta ottaa yritykset mukaan toimintaansa ja kehottivat EIT:tä lisäämään julkisuustyötä. Yritysten mukanaolo on vastaajien mielestä erittäin ratkaiseva tekijä EIT:n tulevan menestymisen kannalta. Yksityisen sektorin osallistujien houkuttelemiseksi tarvitaan ehdottomasti joustavuutta, selkeitä sääntöjä ja selvää tuottoa investoinneille.

Yhtenä ehdotuksen lähtökohtana on ulkoinen arviointiraportti. Siinä korostetaan osaamiskolmion integroinnin sekä EIT:n aihealueiden suurta merkitystä. Raportissa tuetaan vahvasti EIT:n kehittämää mallia, joka perustuu pitkäkestoisiin integroituihin yhteistoimintakeskittymien verkostoihin. Vastaajilla oli myös myönteinen ja johdonmukainen näkemys osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ansioista toimijoina, jotka saavat syntymään lisäarvoa toimista, joita yksittäiset jäsenet jo toteuttavat, tosin hajanaisemmin.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 173 artiklan 3 kohtaan. Ehdotus täydentää Horisontti 2020 ‑pakettiin kuuluvia ehdotuksia, ja sen lähtökohtina ovat EIT:tä koskevan asetuksen säännökset.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Talousarviovaikutukset sekä tarvittavat henkilöstö- ja hallintoresurssit selostetaan EIT:n perustamista koskevan asetuksen muuttamiseksi esitettävän ehdotuksen liitteenä olevassa rahoitusselvityksessä.

2011/0387 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta: EIT:n toimet innovatiivisen Euroopan edistämiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 173 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 294/2008[1],

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[2],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä

sekä katsovat seuraavaa:

(1)             Asetuksessa (EY) N:o 294/2008 säädetään, että komissio toimittaa Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin luonnoksen pohjalta laatimansa ehdotuksen ensimmäiseksi strategiseksi innovaatio-ohjelmaksi.

(2) Strategisessa innovaatio-ohjelmassa olisi määriteltävä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin, jäljempänä ’EIT’, pitkän aikavälin prioriteettialat, ja siihen olisi sisällyttävä arvio sen taloudellisista vaikutuksista ja mahdollisuuksista saada innovaatiosta parasta lisäarvoa. Strategisessa innovaatio-ohjelmassa olisi otettava huomioon EIT:n seurannan ja arvioinnin tulokset.

(3) Ensimmäisen strategisen innovaatio-ohjelman olisi sisällettävä EIT:n toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja tehtävänkuvaukset, hallintoneuvoston sekä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen välistä yhteistyötä koskevat säännöt sekä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen rahoitusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään liitteessä esitetty Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin strateginen innovaatio-ohjelma.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE EIT:N STRATEGINEN INNOVAATIO-OHJELMA

1. euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti: EU:n innovaatiotoimija

Strategisessa innovaatio-ohjelmassa esitetään Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin, jäljempänä ’EIT’, prioriteetit vuosiksi 2014–2020 sekä sen toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Se on näin ollen keskeinen linjaus, jonka avulla eurooppalaiset päätöksentekijät viitoittavat EIT:n strategisen suunnan antaen EIT:lle kuitenkin huomattavat valtuudet määritellä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sovellettavat toimintatavat ja keinot.

Strateginen innovaatio-ohjelma on tulos yksityiskohtaisesta prosessista, jossa on pyritty kartoittamaan EIT:n tähänastiset kokemukset ja ottamaan tarkoin huomioon eurooppalaisen innovaatiotoiminnan nykytila. Sen pohjana on EIT:n hallintoneuvoston esittämä ensimmäinen ohjelmaluonnos, joka toimitettiin komissiolle 15. kesäkuuta 2011 EIT:tä koskevassa asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Sen lähtökohtina ovat myös EIT:n aloitusvaihetta käsittelevän riippumattoman arvioinnin tulokset sekä kuulemismenettely, johon voivat osallistua kaikki, joilla on tai tulee mahdollisesti olemaan sidoksia EIT:n toimintaan; tällaisiin sidosryhmiin kuuluvat yritykset, korkea-asteen oppilaitokset, tutkimusorganisaatiot sekä kansalliset ja alueviranomaiset.

1.1. EIT: yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen innovoinnin keinoin osaamiskolmion puitteissa

Nopeasti muuttuvassa maailmassa Euroopan tulevaisuus riippuu siitä, pystyykö se saamaan aikaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Jotta tämä päämäärä saavutettaisiin ja pysyttäisiin kilpailukykyisenä globaalissa osaamistaloudessa, ensiarvoiseen asemaan on nostettu niin sanottu osaamiskolmio (tutkimus, koulutus ja innovaatio) ja sen kolmen sivun väliset yhteydet. Euroopan unioni on määrittänyt nämä osa-alueet poliittisiksi prioriteeteiksi Eurooppa 2020 -strategiassaan. Prioriteettien toteutusta varten on perustettu ”Innovaatiounioni”- ja ”Nuoret liikkeellä” ‑lippulaivahankkeet, jotka muodostavat laajan poliittisen toimintakehyksen EU:n toimille näillä osa-alueilla. Niitä täydentävät ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka”- sekä ”Resurssitehokas Eurooppa” -lippulaivahankkeet. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti tukee näiden lippulaivahankkeiden tavoitteiden saavuttamista kaikilta osin.

Tutkimuksen, koulutuksen ja innovoinnin nostaminen keskeiseen asemaan on helposti perusteltavissa. Globaali kilpailu kiristyy koko ajan ja väestökehitys asettaa EU:ssa omat haasteensa, ja siksi EU:n tuleva talouskasvu ja työllisyys määräytyvät entistä selvemmin sen mukaan, saavutetaanko innovaatiotoiminnassa tuotteita, palveluja ja liiketoimintamalleja koskevia läpimurtoja ja onnistutaanko EU:ssa tukemaan ja houkuttelemaan lahjakkaita ihmisiä ja varmistamaan heidän pysyvyytensä. Eri puolilla Eurooppaa saavutetuista yksittäisistä huipputuloksista huolimatta EU:n jäsenvaltiot ovat keskimäärin selviytyneet heikommin kuin maailman innovaatiojohtajat. Lisäksi kilpailu huippuosaajista kiristyy, ja EU:n kilpakumppaneina ovat voimakkaasti kasvavien talouksien uudet huippuosaamiskeskukset.

Innovaatiojärjestelmiämme ja -mallejamme on näin ollen muutettava konkreettisesti. Korkea-asteen koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioon liittyvää huippuosaamista kyllä esiintyy eri puolilla EU:ta, mutta liian usein se on pirstoutunutta. Euroopassa on löydettävä ratkaisut tämän strategisen yhteistyön puutteeseen maiden, toimialojen ja tieteenalojen välillä. Lisäksi Euroopassa on omaksuttava todellinen yrittäjähenkinen kulttuuri; se on olennaista, kun hyödynnetään tutkimus- ja innovaatiotoiminnan arvoa, perustetaan uusia yrityksiä ja saatetaan innovaatioita varsinaisesti markkinoille potentiaalisilla voimakkaan kasvun aloilla. Euroopassa on tuettava korkea-asteen oppilaitosten roolia innovaatiomoottoreina, sillä lahjakkaiden ihmisten on saatava oikeat taidot ja tiedot ja omaksuttava oikea asenne innovaatiotoiminnan vauhdittamiseksi.

EIT perustettiin juuri tätä tarkoitusta varten: sen on määrä edistää kestävää talouskasvua ja kilpailukykyä tehostamalla unionin ja sen jäsenvaltioiden innovaatiokapasiteettia. Korkea-asteen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation muodostaman osaamiskolmion täysimääräisen integroinnin avulla EIT tukee vahvasti yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamista Horisontti 2020 -puiteohjelmassa ja tuottaa systeemisiä muutoksia eurooppalaisten innovaatiotoimijoiden yhteistyötapoihin.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi EIT:ssä liitetään yhteen EIT:n tason strateginen linjaus sekä EIT:n osaamis- ja innovaatioyhteisöjen alhaalta ylöspäin -lähestymistapa. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat erittäin integroituja yhteistyöryhmiä, joissa on mukana huipputason korkeakouluja, tutkimuskeskuksia, pieniä ja suuria yrityksiä ja muita innovaatiotoimijoita etsimässä pitkäjänteisesti ratkaisuja erityisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Kukin osaamis- ja innovaatioyhteisö on järjestetty harvalukuisten yhteenliitettyjen yhteistoimintakeskittymien ympärille; niissä kumppaniorganisaatiot tekevät päivittäin tiivistä yhteistyötä saavuttaakseen yhteiset strategiset tavoitteet, joihin ne ovat sitoutuneet ennennäkemättömän vahvasti. Yhteistoimintakeskittymät perustuvat olemassa oleviin huippuosaamiskeskuksiin ja kehittävät niistä paikallisia innovaatioekosysteemejä ja yhdistävät ne suuremmaksi innovaatiosolmujen verkostoksi Euroopan laajuisesti. Yksittäiset osaamis- ja innovaatioyhteisöt voivat EIT:n puitteissa määrittää sisäisen organisaationsa, kokoonpanonsa, toimintasuunnitelmansa ja omat työmenetelmänsä hyvin itsenäisesti, eli ne voivat valita tavoitteidensa saavuttamisen kannalta sopivimman toimintamallin. Strategisella tasolla EIT huolehtii osaamis- ja innovaatioyhteisöjen valinnasta, koordinoi niitä joustavasti ja levittää niissä kehitettyjä parhaita hallintotapoja ja rahoitusmalleja.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen avulla EIT luo osaltaan ympäristöä, jossa innovoinnilla on paremmat mahdollisuudet menestyä ja johtaa suuriin edistysaskeliin korkea-asteen koulutuksen, tutkimuksen ja yritysten yhteistyötavassa. Tällaisen lähestymistavan ansiosta on helpompi vastata Horisontti 2020 -puiteohjelmassa määritettyihin entistä monitahoisempiin yhteiskunnallisiin haasteisiin kokonaisvaltaisesti, kun haasteita ratkaisemaan kokoontuu toimialaltaan, taustaltaan ja tieteenalaltaan erilaisia huippuosaajia, jotka muutoin eivät välttämättä kohtaisi.

Tulokset

EIT on saattanut päätökseen aloitusvaiheensa, jonka aikana käynnistettiin osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kautta toteutettava toiminta ja perustettiin EIT:n päätöksenteko- ja toimeenpanoelimet – hallintoneuvosto ja päätoimipaikka. EIT on myös onnistunut saavuttamaan päätavoitteensa – koko innovaatioketjun täysimääräisen integroinnin – kokoamalla korkea-asteen oppilaitoksia, tutkimusorganisaatioita ja yrityksiä kolmeen ensimmäiseen osaamis- ja innovaatioyhteisöön, jotka perustettiin vuonna 2010 aloille, jotka neuvosto ja parlamentti ovat määrittäneet Euroopan kehittymisen kannalta keskeisiksi. Ne ovat kestävä energia (KIC InnoEnergy), ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen (Climate KIC) ja tulevaisuuden tieto- ja viestintäyhteiskunta (EIT ICTLabs).

EIT on Budapestissä sijaitsevan päätoimipaikkansa koordinoimana vakiinnuttamassa asemaansa innovaatioinstituuttina. Se on myös perustanut EIT:n säätiön: säätiö on oikeudellisesti riippumaton organisaatio, jonka tavoitteena on edistää ja tukea EIT:n toimia ja parantaa EIT:n yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kehittyminen maailmanluokan integroiduiksi kumppanuuksiksi

Nykyiset kolme osaamis- ja innovaatioyhteisöä ovat onnistuneet saavuttamaan kriittisen massan omilla aihealueillaan, ja osaamiskolmion eri osat ovat niissä tasapuolisesti edustettuina. Kun otetaan huomioon osaamis- ja innovointiyhteisöön kuuluvien kumppaneiden lukumäärä sekä niiden painoarvo kyseisellä alalla, syntyy vahvuustekijä, jonka ansiosta osaamis- ja innovaatioyhteisöillä on potentiaalia kehittyä maailmanluokan toimijoiksi.

Kuva 1 – osaamis- ja innovaatioyhteisöjen yhteistoimintakeskittymät

Osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat käyttäneet strategiansa ja hallintorakenteensa kehittämisessä erilaisia lähestymistapoja, kyseisen aihealueen mukaan. Yksi perustetuista osaamis- ja innovaatioyhteisöistä on muodoltaan yritys, kun taas kaksi muuta ovat voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä. Kaikissa on noin 30 pääkumppania ja 5–6 yhteistoimintakeskittymää, joiden yhteydessä on yleensä vielä vaihteleva määrä muita toimintaan liittyviä osapuolia, muun muassa pk-yrityksiä.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen rakenne poikkeaa selvästi perinteisestä monen edunsaajan mallista, sillä yhteisöt ovat yksittäisiä oikeussubjekteja, joita johtaa toimitusjohtaja. Lisäksi kaikki osaamis- ja innovaatioyhteisöt toimivat liikeyrityksen tavoin, kun ne tekevät strategisen suunnittelunsa, ja kaikki osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat ottaneet käyttöön yhteistoimintakeskittymiin perustuvan mallin: siinä kootaan erilaisia tiimejä yhteen fyysiseen paikkaan, toimitaan ”selvitysyhteisönä” useille osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toimille ja yhdistetään eri erikoistumisaloilla kehitettyjä tietoja ja taitoja yleiseurooppalaisella tasolla.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toiminta kattaa koko innovaatioketjun, ja siihen kuuluu muun muassa EIT:n maisterin- ja tohtorinkoulutusohjelmien perustaminen; niissä yhdistetään korkeatasoinen tiede yrittäjäkoulutukseen, yrityksen perustamista tukeviin palveluihin ja liikkuvuusjärjestelyihin. Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ensimmäiset toimet keskittyivät osaamiseen ja ihmisiin, joten ensimmäiset saavutetut tulokset koskevat koulutusta ja yrittäjyyttä, mukaan lukien maisterin- ja tohtorinkoulutusohjelmien perustaminen. Kaksi osaamisyhteisöä on yhdistänyt voimansa ja tekee yhteistyötä älykkäitä energiaverkkoja käsittelevässä yhteisessä maisterinkoulutusohjelmassa.

Ensimmäisenä toimintavuotenaan (2010–2011) osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat saavuttaneet lupaavia tuloksia:

Lähes 500 opiskelijaa on suorittanut niiden järjestämiä kesäkursseja, ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen erityisiin maisterinkoulutusohjelmiin on ilmoittautunut tähän mennessä jo yli 200 opiskelijaa. Lahjakkaat ihmiset ovat osoittaneet suurta kiinnostusta koulutustarjontaa kohtaan: esimerkiksi KIC InnoEnergy sai maisterinkoulutusohjelmaansa 950 hakemusta; ohjelmassa oli yhteensä 155 opiskelijapaikkaa. ClimateKIC:n koulutusohjelmissa vuosina 2010 ja 2011 tutkinnon suorittaneet perustivat entisten opiskelijoiden yhdistyksen, jonka tavoitteena on pitää pitkäjänteisesti yllä yhteyksiä osaamis- ja innovaatioyhteisöön.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tuella tai niiden palkintoina myöntämän siemenrahoituksen avulla on jo perustettu kuusi uutta yritystä. Hautomovaiheessa on tällä hetkellä yli 50 uutta yritystä. EIT ICTLabs tukee 18:aa pienyritystä osoittamalla niille yritysvalmentajia.

Osaamiskolmion puitteissa luotiin yhteyksiä toteuttamalla aluetasolla poikkitieteellisiä jatkokoulutusohjelmia, kuten Climate KIC:n ”Pioneers in practice” (tähän liikkuvuutta koskevaan ohjelmaan on osallistunut tähän mennessä 59 henkilöä).

Vahvistettiin uudet teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat säännöt, joissa määrätään teollis- ja tekijänoikeuksista kertyvien voittojen jakamisesta osallistujayritysten ja kyseisen osaamis- ja innovaatioyhteisön muodostaman oikeussubjektin kesken.

Kuva 2 – Osaamis- ja innovaatioyhteisöihin kuuluvat kumppaniorganisaatiot vuonna 2011 (yritykset, korkea-asteen oppilaitokset, tutkimusorganisaatiot)

1.2. EIT:n lisäarvo: erityispiirteet

EIT:n toimintamallissa on erinäisiä tekijöitä, jotka tuovat todellista lisäarvoa unionin tasolla.

· Integroidut pitkäkestoiset kumppanuudet vähentävät toiminnan pirstoutuneisuutta, ja EU:n laajuinen toiminta auttaa saavuttamaan kriittisen massan: Nykyisistä yhteistyöhankkeista kertyneiden kokemusten pohjalta EIT lisää osaamis- ja innovaatioyhteisöiksi valittujen yhteistyöryhmien pysyvyyttä ja strategista merkitystä. Osaamis- ja innovaatioyhteisöissä maailmanluokan kumppanit voivat muodostaa uudenlaisia yhteistyöryhmiä, optimoida olemassa olevia resursseja ja saada uusia liiketoimintamahdollisuuksia uusien arvoketjujen ansiosta, jotka mahdollistavat vastaamisen riskeiltään ja mittakaavaltaan suurempiin haasteisiin. EU:n jäsenvaltioissa on huomattavan paljon huippuosaamiskeskuksia, mutta ne eivät yksinään useinkaan pysty saavuttamaan globaalin kilpailun edellyttämää kriittistä massaa. Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen yhteistoimintakeskittymät avaavat vahvoille paikallisille toimijoille mahdollisuuksia solmia tiiviit suhteet muihin huipputason kumppaneihin yli rajojen ja tulla sitä kautta maailmanlaajuisesti tunnetuiksi toimijoiksi.

· EIT:n toimintamallin ansiosta voidaan parantaa koulutukseen ja tutkimus- ja innovaatiotoimintaan tehtävien investointien vaikutuksia ja testata uusia innovaatiohallinnon tapoja: EIT on liikkeelle paneva voima: se tuo lisäarvoa olemassa olevaan tutkimusperustaan vauhdittamalla teknologian ja tutkimustulosten käyttöönottoa ja hyödyntämistä. Innovaatiotoimet puolestaan poikivat lisää tutkimusinvestointeja ja kannustavat ottamaan yritysten tarpeet paremmin huomioon koulutuksessa. EIT voikin varsin joustavasti testata uusia innovaatiomalleja, minkä ansiosta on mahdollista todella eriyttää osaamis- ja innovaatioyhteisöjen hallinto- ja rahoitusmallit ja mukauttaa toimintaa nopeasti, jotta uusiin tilaisuuksiin voidaan tarttua paremmin.

· Lahjakkuuksia tuetaan yli valtionrajojen ja yrittäjyyttä edistetään osaamiskolmion integroinnin avulla: EIT edistää ihmislähtöistä innovointia ja pitää opiskelijoita, tutkijoita ja yrittäjiä toimintansa kulmakivinä. Se tarjoaa uusia urapolkuja tiedeyhteisön ja yksityisen sektorin välille sekä uudenlaisia järjestelmiä ammatillista kehittämistä varten. EIT:n nimen käyttäminen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen innovatiivisten maisterin- ja tohtorinkoulutusohjelmien yhteydessä luo osaltaan kansainvälistä tunnettuutta ja laatuleimaa, mikä auttaa houkuttelemaan osaajia Euroopasta ja muualta maailmasta. Yrittäjyyden edistäjinä ovat maailmanluokkaa edustavat uuden sukupolven opiskelijat, joilla on tietoa ja asennetta muuttaa ideat uusiksi liiketoimintamahdollisuuksiksi.

· Vipuvaikutusta hyödyntävä älykäs rahoitus yhdistyy tulossuuntautuneeseen ja yrityslähtöiseen lähestymistapaan: EIT antaa enintään 25 prosenttia osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kokonaisrahoituksesta ja toimii moottorina, jonka ansiosta hankitaan loput 75 prosenttia erilaisilta julkisen ja yksityisen sektorin osapuolilta; EIT luo merkittävän vipuvaikutuksen kokoamalla mittavia investointeja ja saa yhteisesti sovittujen strategioiden taakse erilaisia julkisen ja yksityisen sektorin rahoituslähteitä. Lisäksi EIT soveltaa tulossuuntautunutta lähestymistapaa, sillä se tähtää sekä yhteiskunnallisiin että markkinavaikutuksiin. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt toimivat liikeyrityksen tavoin, vuotuisten liiketoimintasuunnitelmien pohjalta; niiden haasteellinen toimikokonaisuus ulottuu koulutuksesta yrityksen perustamiseen, ja niillä on selvät tavoitteet ja tulokset, joiden saavuttamista mitataan keskeisten suoritusindikaattoreiden avulla.

1.3. Synergia ja keskinäinen täydentävyys muiden poliittisten ja rahoitusaloitteiden kanssa

Tutkimuksen, innovoinnin ja koulutuksen väliset yhteydet ovat entistä näkyvämmin esillä EU:n aloitteissa ja ohjelmissa. Mahdollisuudet toisiaan vahvistaviin toimiin ovat suuret eurooppalaisella, kansallisella ja alueellisella tasolla. EU:n tasolla voidaan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) tarjoaman strategiakehyksen avulla varmistaa, että synergiaa hyödynnetään täysimääräisesti.

EIT edistää voimakkaasti Horisontti 2020 -puiteohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, sillä se täydentää toiminnallaan muita kyseisten alojen aloitteita yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi. Horisontti 2020 -puiteohjelmassa EIT kuuluu ”yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen” -tavoitteeseen, mutta tavoitteiden välisen saumattoman vuorovaikutuksen vuoksi EIT edistää myös ”teollisuuden johtoaseman ja kilpailukyvyn puitteiden luominen” -tavoitetta vauhdittamalla tulossuuntautunutta tutkimusta ja tukemalla nopeasti kasvavien innovatiivisten pk-yritysten perustamista. EIT:llä on oma vaikutuksensa myös ”tieteellisen huippuosaamisen” luomiseen, sillä se edistää tieteenalojen, toimialojen ja maiden väliset rajat ylittävää liikkuvuutta ja juurruttaa yrittäjähenkeä ja riskinottokykyä innovatiiviseen tutkinnonjälkeiseen jatkokoulutukseen. EIT edistää tuolloin merkittävällä tavalla toimintapuitteita, joita EU:n tutkimustoiminnan innovaatiopotentiaalin käyttöön saaminen ja eurooppalaisen tutkimusalueen (ERAn) toteuttaminen edellyttävät.

Lisäksi EIT tuo täysimittaisen koulutusnäkökulman EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan. Uudenlaisen yrittäjäkoulutuksen ansiosta se on tärkeä side tutkimuksen ja innovoinnin yleisten puitteiden ja koulutuspolitiikkojen ja -ohjelmien välillä, ja se tuo pitkäjänteistä sitoutumista, jota tarvitaan, jotta korkea-asteen koulutukseen saadaan kestäviä muutoksia. Etenkin uudet, tieteenalojen rajat ylittävät ja monitieteelliset EIT:n tutkinnot ovat osoitus siitä, että EIT on edelläkävijä innovointisuuntautuneen koulutuksen yhteisessä kehittämisessä; sen toiminnan heijastusvaikutukset ulottuvat laajalle, Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelmaan, mikä puolestaan edistää eurooppalaista korkeakoulutusaluetta.

Lisäksi tarjoutuu tilaisuuksia toisiaan vahvistavaan vuorovaikutukseen unionin koheesiopolitiikan kanssa, kun otetaan huomioon innovoinnin paikallisten ja globaalien näkökohtien väliset yhteydet. Yhteistoimintakeskittymät antavat mahdollisuudet rajat ylittävään yhteistyöhön ja pystyvät hyödyntämään useita omien alueidensa rahoitusjärjestelmiä. Yhteistoimintakeskittymät lisäävät merkittävällä tavalla osaamis- ja innovaatioyhteisön kykyä luoda kaiken kaikkiaan yhteyksiä paikallistason ja globaalin tason välille: yhtenä keinona on tiivis yhteistyö alueviranomaisten kanssa, varsinkin niiden viranomaisten, jotka ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa älykkääseen erikoistumiseen tähtääviä alueellisia innovointistrategioita. Lisäksi voitaisiin tiivistää osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ja paikallisten klusteriorganisaatioiden välisiä yhteyksiä, jotta pk-yritykset osallistuisivat enemmän osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toimiin. Synergiamahdollisuudet vaihtelevat osaamis- ja innovaatioyhteisön aihealueen mukaan, mutta useat EU:n tason aloitteet ja ohjelmat ovat omiaan luomaan yhteistyöhön ja koordinointiin perustuvia hyötyjä. EIT:n ja – niin nykyisten kuin tulevienkin – osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ydintehtävänä on tuoda lisäarvoa eurooppalaiseen huippuosaamiseen, ja siksi osaamis- ja innovaatioyhteisöjen olisi luonnollisesti hyödynnettävä synergiaa mahdollisimman paljon. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt tuovat lisäarvoa asiaankuuluvilla alueilla mahdollisesti oleviin aloitteisiin, joista voidaan mainita esimerkiksi yhteiset ohjelma-aloitteet, eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet.

Yhteisten ohjelma-aloitteiden olisi oltava osaamis- ja innovaatioyhteisöjen yleiseurooppalaisen tutkimusperustan kulmakiviä, sillä ne ovat tärkeä keino vähentää tutkimustoiminnan pirstoutuneisuutta. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt voivat puolestaan vauhdittaa ja edistää julkisen huippututkimuksen hyödyntämistä yhteisten ohjelma-aloitteiden puitteissa ja vähentää siten innovaatiotoiminnan pirstoutuneisuutta. Yhteiset teknologia-aloitteet (JTI) ja hiljattain perustetut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat keinoja edistää laaja-mittaista teollisuuslähtöistä tutkimusta ja keskeisten teknologioiden kehittämistä. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt voivat myötävaikuttaa siihen, että saadaan aikaan näitä merkittäviä tutkimusinvestointeja, joiden avulla tuetaan teknologian siirtoa ja kaupallistamista ja kehitetään olemassa olevien yritysten keskuudessa uusia hankkeita yritystoiminnan osaajien avulla. Osaamiskolmioon perustuvan lähestymistapansa ansiosta EIT täydentää Euroopan tutkimusneuvoston investointeja tieteen eturintamassa tehtävään maailmanluokan tutkimustoimintaan, sillä EIT:n toiminta kattaa koko innovaatioketjun ideoista sovelluksiin ja käyttöön. Lisäksi EIT tarjoaa uusia tilaisuuksia innovointiin ja yrittäjyyskokemuksiin Marie Curie -tutkijoille ja Yhteinen Erasmus ‑ohjelman opiskelijoille.

Tulevat eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet antavat laajat puitteet yhdenmukaistuksen ja synergian edistämiseen kysyntään ja tarjontaan perustuvissa tutkimustoimissa, innovaatiovälineissä ja -politiikoissa. Maantieteellisesti hajautetun rakenteensa ja käytännön kokemustensa ansiosta osaamis- ja innovaatioyhteisöt voivat tukea eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia varsinkin siten, että ne kehittävät tarvittavaa inhimillistä pääomaa, järjestävät keskeisille toimijoille, kuten yrittäjille ja tutkijoille, suunnattua koulutusta ja määrittävät yleiset edellytykset ja parhaat toimintatavat asianomaiseen alaan liittyvissä periaatteita, sääntelyä ja standardointia koskevissa kysymyksissä.

Käytännössä synergiamahdollisuudet ilmenevät eri tavoin, osaamis- ja innovaatioyhteisön ja haasteen mukaan. Nykyisin osaamis- ja innovaatioyhteisöissä luodaan yhteyksiä muihin aloitteisiin kunkin yhteisön erityispiirteiden ja aihealueen mukaan.

Käytännön esimerkkejä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ja muiden aloitteiden välisestä synergiasta (syyskuu 2011)

· EIT ICT Labs on luonut yhteydet ja tekee tiivistä yhteistyötä seuraavien kumppanuuksien ja aloitteiden kanssa: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus tulevaisuuden internetiä varten, yhteinen teknologia-aloite Artemis ja EUREKA-aloitteet, kuten ITEA (Information Technology for European Advancement), sekä Trust in Digital Life -kumppanuus. Niiden markkinavaikutukset tehostuvat EIT ICT Labsin ansiosta, kun EU:n rahoittamien tutkimushankkeiden elinkaaren aikana sovelletaan osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ”tehostajia”, joita ovat esimerkiksi innovaatiotutka, patenttikannustin ja teknologian siirto. EIT ICT Labs avaa pääsyn yhteistoimintakeskittymiinsä, mikä parantaa ihmisten ja ideoiden liikkuvuutta kaikkialla Euroopassa.

· KIC InnoEnergy tukee Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelman) toteuttamista, sillä se muassa osallistuu SETIS-järjestelmään kuuluvaan teknologian ennakointi- ja kartoitusfoorumiin. Lisäksi se tekee nykyisin komission yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) kanssa yhteistyötä skenaarioiden kehittämistä koskevien simulointimahdollisuuksien saralla.

· Climate KIC tuottaa aktiivisesti synergiaa kyseisen alan yhteisiin ohjelma-aloitteisiin nähden, sillä Climate KIC:n innovaatio-ohjelma ja toteutussuunnitelma perustuvat yhteiseen strategiseen ohjelmaan, joka on määritetty ilmastoa koskevassa yhteisessä ohjelma-aloitteessa (ilmastopalvelut ja sopeutuminen). Climate KIC:n alueelliset innovaatio- ja toteutusyhteisöt tarjoavat aidon yleiseurooppalaisen alueellisen innovaatiomallin, jossa alueita käytetään testitarkoituksiin ja jossa yhdistetään johtamisvalmiuksien kehittäminen ja alueelliset vahvuudet, jotta voidaan vastata globaaleihin haasteisiin.

2. EIT:n roolin vahvistaminen vuoden 2013 jälkeen: painopisteet 2.1. Kasvuun, vaikutuksiin ja kestävyyteen kannustaminen EIT:n avulla

Perustamisvaiheessa saadut kokemukset

EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen perustaminen on huomattavassa määrin vaatinut tekemällä oppimista. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat uudenlaisia toimintamalleja, ja on käynyt ilmi, että kaikki prosessiin osallistuneet osapuolet aliarvioivat sen, kuinka haasteellista on muodostaa osaamis- ja innovaatioyhteisön oikeudellinen rakenne ja solmia sopimussuhteita osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ja niiden kumppaneiden kanssa. Perustamista vaikeutti jo sekin, että ei ollut tiedossa, minkä muotoiset oikeussubjektit olisivat sopivia. Koska jatkossakin on tarkoitus soveltaa alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa, joka antaa kullekin osaamis- ja innovaatioyhteisölle melkoisesti liikkumavaraa järjestää yhteistyöryhmänsä, olisi annettava lisää ohjeita eri oikeudellisten muotojen sopivuudesta. Ei myöskään pitäisi aliarvioida sitä, miten haasteellista on koota erilaisia tiede- ja yrityskulttuureja yhteen oikeussubjektiin; siksi on tärkeää sitoutua yhteisiin arvoihin sekä osaamis- ja innovaatioyhteisön että EIT:n tasolla. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat myös mittavia institutionaalisia innovaatioita, eikä ole kahta samanlaista osaamis- ja innovaatioyhteisöä. Innovaatiomallit ovat siis varsin vaihtelevia, mikä puolestaan tekee osaamis- ja innovaatioyhteisöjen yleisestä koordinoinnista ja seurannasta entistä haasteellisemman.

Tulevaisuudessa olisi annettava selvempiä ohjeita jo varhaisessa vaiheessa, valintamenettelystä alkaen, jotta kaikki osaamis- ja innovaatioyhteisöt olisivat olennaisilta strategisilta ominaisuuksiltaan samanlaisia mutta voisivat käyttää erilaisia lähestymistapoja organisaatioonsa, toimintaansa ja rahoitukseensa. Nykyiset yhteensä kolme osaamis- ja innovaatioyhteisöä eivät vielä luo EIT:lle kriittistä massaa, jotta sillä olisi täysi potentiaali toimia johtavana innovaatioinstituuttina. Koska osaamis- ja innovaatioyhteisöjä on vain kolme, tarjoutuu vain vähän mahdollisuuksia saada vierekkäisiin innovaatiomahdollisuuksiin perustuvia etuja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kesken tai saada mittakaavaetuja hallinnon ja tulosten levittämisen alalla. Yhtenä seurauksena on myös se, että EIT ei riittämättömän suuruusluokkansa vuoksi pysty toimimaan todellisena eurooppalaisena organisaationa. Uusia osaamis- ja innovaatioyhteisöjä tarvitaan, jotta EIT saavuttaisi kriittisen massan ja olisi siis enemmän kuin vain osiensa summa. Jos EIT:n halutaan tutkivan innovaatiohallinnon ja ‑johtamisen uusia malleja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen avulla, on perustettava joitakin uusia yhteistyöryhmiä, jotta EIT:n tulokset perustuisivat laajempaan otokseen.

EIT:n rooli osaamiskolmioon investoijana

Tähänastisten kokemustensa pohjalta EIT pyrkii vakiinnuttamaan ja kehittämään rooliaan ”investoijana”, joka edistää ja kokoaa yhteen nykyisiä tutkimuksen, yritystoiminnan ja korkea-asteen koulutuksen alan huippuosaamiskeskuksia Euroopassa ja tukee niiden pitkäjänteistä järjestelmällistä yhteistyötä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen avulla.

”EIT investoijana” -lähestymistapa tarkoittaa sitä, että etusijalle asetetaan parhaiden strategisten mahdollisuuksien kartoittaminen ja tiettyjen maailmanluokan yhteistyöryhmien – osaamis- ja innovaatioyhteisöjen – valitseminen mahdollisuuksien toteuttamista varten. Tämän lähestymistavan yhteydessä EIT myöntää osaamis- ja innovaatioyhteisöille vuotuisia avustuksia, jotka perustuvat niiden aiempiin tuloksiin sekä niiden liiketoimintasuunnitelmassa esitettyihin toimiin. Ulkopuoliset riippumattomat asiantuntijat ovat mukana liiketoimintasuunnitelmien arvioinnissa. Näin ollen ei riitä, että EIT määrittää vain laajat suuntaviivat ja suunnitelmat, vaan sen on myös annettava osaamis- ja innovaatioyhteisöille asianmukaista tukea ja seurattava niiden suorituksia. Samanaikaisesti osaamis- ja innovaatioyhteisöille annetaan melkoisesti liikkumavaraa määritellä sisäiset strategiansa ja organisaationsa, toteuttaa toimintaansa ja hankkia tarvittava osaaminen ja resurssit.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöihin tehtyjen EIT:n investointien tuotot mitataan kaiken kaikkiaan Euroopan taloudelle ja yhteiskunnalle koituneina konkreettisina hyötyinä, joita ovat esimerkiksi uusien yritysten, tuotteiden ja palvelujen syntyminen nykyisille ja tuleville markkinoille, osaavammat yrittäjät, uudet ja houkuttelevammat työllistymismahdollisuudet sekä osaajien houkutteleminen kaikkialta EU:sta sekä ulkomailta ja heidän pysyvyytensä varmistaminen.

Tämä edellyttää, että EIT:lle perustetaan luotettava seuranta- ja arviointijärjestelmä, jossa tarkastellaan etenkin tuloksia, tuotoksia ja niin taloudellisten kuin yhteiskunnallistenkin vaikutusten tuottamista ja jossa vertailukohteina käytetään parhaita kansainvälisiä käytäntöjä. Tämän edellytyksen täyttämiseksi on ensisijaisen tärkeää, että perustetaan tasapainoinen suorituskyvyn seurantajärjestelmä, jonka avulla arvioidaan EIT:n osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kautta saavuttamia vaikutuksia, EIT:n omaa toimivuutta organisaationa ja EIT:n panosta Horisontti 2020 -puiteohjelmaan.

Tässä yhteydessä on myös tärkeää kehittää yhdessä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kanssa todellinen EIT:n ”yrityskuva” tiettyjen yhteisten arvojen ympärille. Osaamis- ja innovaatioyhteisöillä ja niiden yksittäisillä jäsenillä on omat yrityskuvansa ja arvonsa, mutta toisaalta ne kaikki allekirjoittavat EIT:tä ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjä yhdistävät arvot. Ne ovat seuraavat: koko osaamiskolmion kattava huippuosaaminen, osaavat ja yrittäjähenkiset ihmiset, pitkäjänteinen yhteistyö yli valtionrajojen sekä tieteenalojen ja toimialojen välillä sekä yhteiskunnallisten ja taloudellisten vaikutusten tähdentäminen. Tällaisen yrityskuvan avulla parannetaan myös EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ulkoista näkyvyyttä ja mainetta.

2.1.1. Nykyisten osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kasvun ja vaikutusten vakiinnuttaminen ja edistäminen

EIT tukee kolmea ensimmäistä osaamis- ja innovaatioyhteisöä aktiivisesti, jotta niiden potentiaali ja vaikutukset paranisivat ja jotta ne tukisivat paremmin Horisontti 2020 -puiteohjelman tavoitteiden saavuttamista. Ajan mittaan osaamis- ja innovaatioyhteisöt laajentavat alkuperäisiä toimiaan voidakseen käyttää hyväksi uusia yhteiskunnallisia ja markkinamahdollisuuksia. EIT tukee näitä toimenpiteitä antamalla neuvoja ja määrittämällä tiiviissä yhteistyössä kunkin osaamis- ja innovaatioyhteisön kanssa räätälöityjä osarahoitusstrategioita, jotka samalla lujittavat strategisia toimia EIT:n näkökulmasta.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen olisi oltava dynaamisia yhteistyöryhmiä: niiden olisi otettava uusia jäseniä ja tarvittaessa suljettava olemassa olevia jäseniä toiminnan ulkopuolelle. Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen olisi hyödynnettävä olemassa olevan ja potentiaalisen huippuosaamisen uusia lähteitä aina, kun niistä on saatavissa lisäarvoa; kyseeseen tulevat uusien jäsenten osallistuminen olemassa oleviin yhteistoimintakeskittymiin, yhteistoimintakeskittymät ylittävän työn lisääminen kussakin osaamis- ja innovaatioyhteisössä ja jopa uuden yhteistoimintakeskittymän perustaminen, jolloin kuitenkin pidetään yhteistyöryhmät tavoitteisiinsa sidottuina, toimivina ja hallittavina.

On myös tärkeää huolehtia yhteistyön ja kilpailun välisestä tasapainosta, jotta osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toimivuus olisi mahdollisimman hyvä. EIT kannustaa, että osaamis- ja innovaatioyhteisöt työskentelisivät keskenään suuret synergiamahdollisuudet tarjoavilla osa-alueilla esimerkiksi järjestämällä yhteistä ammatillista jatkokoulutusta, toteuttamalla yhteisiä tutkimustoimia ja järjestämällä maisterin- ja tohtorintutkintotason koulutustoimintaa tai osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kesken tapahtuvia liikkuvuusjaksoja tiedeyhteisön ja yritysten välillä. Samanaikaisesti EIT kannustaa käymään jossain määrin kilpailua, jotta osaamis- ja innovaatioyhteisöt toimisivat edelleen tulos- ja vaikutushakuisesti ja toteuttaisivat tarvittavat toimenpiteet, jos suorituskyvyssä ilmenee puutteita.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöt eivät pelkästään tukeudu kumppaniorganisaatioidensa olemassa olevaan erinomaiseen tutkimusperustaan, vaan ne ovat myös edelläkävijöitä EIT:n koulutustehtävän edistämisessä ja toteuttamisessa. Tavoitteena on kouluttaa osaavia ihmisiä, joilla on globaalissa osaamistaloudessa tarvittavat taidot, tiedot ja ajattelutavat. Tätä varten EIT muun muassa edistää aktiivisesti EIT:n tutkintoja seuraamalla niiden laatua ja toteuttamisen yhdenmukaisuutta kaikissa osaamis- ja innovaatioyhteisöissä. Tässä yhteydessä käytetään paljon vertais- ja asiantuntija-arviointeja ja käydään vuoropuhelua kansallisten ja laadunvarmistuselinten kanssa. Tällä tavoin edistetään EIT:n tutkintojen kansallista ja kansainvälistä tunnustamista ja lisätään niiden vetovoimaa maailmanlaajuisesti, ja samalla luodaan kansainvälisen tason yhteistyöfoorumi. Jatkossa osaamis- ja innovaatioyhteisöjä kannustetaan laajentamaan koulutustoimiaan ja tarjoamaan enemmän erilaisia opiskelumuotoja siten, että tutkinnonjälkeisen jatkokoulutuksen lisäksi huomioon otettaisiin useita innovatiivisia ammatillisen kehittämisen toimia, kuten johtohenkilöiden koulutus, räätälöity koulutus ja kesäkurssit. Jotta osaamis- ja innovaatioyhteisöjen koulutustoimet tuottaisivat enemmän vaikutuksia ja saavuttaisivat suuremman kohdeyleisön, osaamis- ja innovaatioyhteisöt voivat esimerkiksi kokeiluluontoisesti suunnitella opintokokonaisuuksia perustutkintoa suorittaville opiskelijoille tai kouluopetukseen tarkoitettuja paketteja.

EIT

· perustaa asteittain kilpailuun perustuvat arviointijärjestelmät, joiden pohjalta kohdennetaan tietty prosenttiosuus osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tukea ja joissa otetaan huomioon osaamis- ja innovaatioyhteisöjen erilainen kasvuvauhti

· kannustaa osaamis- ja innovaatioyhteisöjä kehittämään monialaisiin kysymyksiin liittyviä yhteisiä toimia

· perustaa EIT:n tutkintoja koskevan vertaisarviointijärjestelmän ja aloittaa vuoropuhelun kansallisten ja kansainvälisten laadunvarmistuselinten kanssa

· kannustaa osaamis- ja innovaatioyhteisöjä monipuolistamaan koulutustoimia.

2.1.2. Uusien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen perustaminen

EIT laajentaa asteittain osaamis- ja innovaatioyhteisöjen joukkoa, jotta tuotettaisiin entistä enemmän vaikutuksia ja kannustettaisiin innovaatioihin uusilla yhteiskunnallisten haasteiden lohkoilla. Uusien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen perustamista koskevaa asteittaista etenemissuunnitelmaa noudattamalla EIT varmistaa, että aiemmilta kierroksilta saadut kokemukset otetaan asianmukaisesti huomioon ja että osaamis- ja innovaatioyhteisöjä perustetaan vain sellaisille aihealueille, joilla toiminnan lähtökohdat ovat selvän innovaatiopotentiaalin ja huippuluokan osaamisen ansiosta hyvät. Uusia osaamis- ja innovaatioyhteisöjä perustetaankin vuosina 2014–2020 kahdessa vaiheessa: kolme vuonna 2014 ja kolme vuonna 2018, joten vuosina 2014–2020 osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kokonaismäärä nousee yhdeksään (toisin sanoen yhteistoimintakeskittymiä perustetaan 40–50 eri puolille EU:ta). Mahdollinen uusi osaamis- ja innovaatioyhteisöjä koskeva valintamenettely järjestetään vuonna 2018, ja sen tärkeinä lähtökohtina ovat EIT:tä ja olemassa olevia osaamis- ja innovaatioyhteisöjä käsittelevän perusteellisen ulkoisen arvioinnin tulokset, mukaan lukien arviointi osaamis- ja innovaatioyhteisöjen taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista sekä EIT:n panoksesta EU:n ja jäsenvaltioiden innovaatiokapasiteetin edistämiseen, sekä Horisontti 2020 -ohjelmaa koskevien arviointien tulokset.

Uudet osaamis- ja innovaatioyhteisöt perustetaan suurten yhteiskunnallisten haasteiden lohkoille, joilla on todellista innovaatiopotentiaalia. EIT tukee yleensä EU:n poliittisella asialistalla olevien tavoitteiden ja erityisesti Horisontti 2020 -puiteohjelman tavoitteiden saavuttamista, sillä puiteohjelmassa määritetään useita yhteiskunnallisia haasteita sekä mahdollistavia teknologioita ja teollisuusteknologioita. Tavoitteena on perustaa osaamis- ja innovaatioyhteisöjä sellaisille aihealueille, joita voidaan niiden suuruusluokan ja monimutkaisuuden vuoksi käsitellä vain poikkitieteellisellä, rajatylittävällä ja monialaisella tavalla. Aihealueiden valintaa varten olisikin analysoitava tarkoin, pystyykö osaamis- ja innovaatioyhteisö tuomaan todellista lisäarvoa ja vaikuttamaan myönteisesti talouteen ja yhteiskuntaan.

Euroopan komissio on suorittanut tällaisen analyysin käyttämällä menettelyä, joka on tarkoitettu uusien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen aihealueiden potentiaalin objektiivista arviointia varten. Yhtenä lähtökohtana oli strategisen innovaatio-ohjelman luonnos, jonka EIT:n hallintoneuvosto toimitti komissiolle kesäkuussa 2011. Lisäksi laadittiin joukko selkeitä perusteita, joiden avulla on mahdollista arvioida objektiivisesti kunkin uuden aihealueen innovaatiopotentiaali. Näiden perusteiden pätevyys varmistettiin järjestämällä avoin julkinen kuulemismenettely, jossa pyydettiin kannanottoja laajemmalta innovaatioyhteisöltä, kaikista osaamiskolmion osista. Menettelyn päätteeksi laadittiin seuraava luettelo perusteista:

· Euroopan suuriin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen ja Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisen edistäminen

· yhteensopivuus ja koordinointi asianomaiseen EU:n politiikkaan nähden sekä Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Yhteinen Erasmus -ohjelman olemassa oleviin aloitteisiin nähden

· kyky vauhdittaa yrityssektorin investointeja ja pitkäaikaista sitoutumista; jo olemassa olevat markkinat omille tuotteille tai kyky luoda uusia markkinoita

· kestävien ja systeemisten vaikutusten tuottaminen, mitattuna uusina koulutettuina potentiaalisina yrittäjinä, uusina teknologioina ja uusina yrityksinä

· kriittisen massan saavuttaminen kokoamalla yhteen tutkimuksen, koulutuksen ja innovaation alan maailmanluokan sidosryhmiä, jotka eivät muuten ryhmittyisi yhteen

· tieteenalojen rajat ylittävien lähestymistapojen edellyttäminen ja uusien koulutustyyppien kehittäminen yli tieteenalojen rajojen

· suurimpien innovaatiopuutteiden käsitteleminen; tällaisiin kuuluu esimerkiksi niin sanottu Euroopan paradoksi eli aihealueet, joilla Euroopalla on vahva tutkimusperusta mutta innovointi on vähäistä.

EIT:n ehdotukseen sisältyneiden sekä laajemman sidosryhmien yhteisön esittämien aihealueiden arviointi osoitti selvästi, että osaamis- ja innovaatioyhteisöjen potentiaalisissa vaikutuksissa on eroja. Siksi osa aihealueista hylättiin kokonaan, ja jotkin aihealueet määriteltiin uudelleen, jotta ne vastaisivat paremmin tämän alan erityisiä näkökohtia Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

Arvioinnissa todettiin, että seuraaville aihealueille perustettavilla uusilla osaamis- ja innovaatioyhteisöillä on eniten mahdollisuuksia tuoda lisäarvoa olemassa oleviin toimiin ja vauhdittaa innovointia todella tuntuvasti:

· Lisäarvoa tuova valmistusteollisuus

· Tulevaisuuden ruokahuolto (Food4future) – kestävä toimitusketju resurssitasolta kuluttajiin

· Tervettä elämää ja aktiivisena ikääntymistä tukeva innovaatiotoiminta

· Raaka-aineet – kestävä etsintä, talteenotto, jalostus ja kierrätys

· Älykäs turvallinen yhteiskunta

· Kaupunkiliikenne

Tämän asiakirjan lopussa olevissa selosteissa[3] on tarkempia tietoja yksittäisistä aiheista.

EIT voi itsenäisesti järjestää uusia osaamis- ja innovaatioyhteisöjä koskevan valintamenettelyn näiden aiheiden pohjalta. Osaamis- ja innovaatioyhteisöjä koskevien tulevien valintamenettelyjen onnistuminen riippuu paljolti siitä, onko odotukset ja vaatimukset ilmoitettu selvästi ja onko aikataulu sellainen, että hakijat pystyvät muodostamaan vankan oikeudellisen ja rahoituksellisen rakenteen ennen ehdotuksen esittämistä. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt valitaan käyttämällä EIT:tä koskevassa asetuksessa määriteltyjä perusteita, joissa johtavina periaatteina ovat huippuosaaminen ja merkityksellisyys innovaation kannalta. Jokaisen valitun osaamis- ja innovaatioyhteisön on havainnollistettava, miten se tuottaa mahdollisimman suuret vaikutukset asianomaisella alueella, ja osoitettava strategiansa toteuttamiskelpoisuus.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöt on määrä valita kahdella valintakierroksella vuosina 2014 ja 2018, ja ensimmäistä valintakierrosta varten on valittu kolme aihealuetta. Koska uudet osaamis- ja innovaatioyhteisöt perustetaan asteittain, kolmen ensimmäisen aihealueen valinnassa on käytetty lähtökohtina alan kypsyysastetta, potentiaalisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä mahdollista synergiaa muiden aloitteiden kanssa. Aihealueet ovat seuraavat:

· Tervettä elämää ja aktiivisena ikääntymistä tukeva innovaatiotoiminta

· Raaka-aineet – kestävä etsintä, talteenotto, jalostus ja kierrätys

· Tulevaisuuden ruokahuolto (Food4future) – kestävä toimitusketju resurssitasolta kuluttajiin

Vuonna 2018 järjestettävällä toisella valintakierroksella tarkastellaan jäljelle jääviä aiheita (kaupunkiliikenne, lisäarvoa tuova valmistusteollisuus ja älykäs turvallinen yhteiskunta) ja toisaalta otetaan huomioon uusia ja odottamattomia haasteita, joita voi syntyä tulevaisuudessa.

EIT

· valmistelee oikea-aikaisesti osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toista aaltoa koskevan valintamenettelyn vuonna 2014 ja – kun on suoritettu Horisontti 2020 ‑puiteohjelman arviointi, joka kattaa sen erityisohjelman sekä EIT:n – kolmatta aaltoa koskevan valintamenettelyn vuonna 2018

· optimoi osaamis- ja innovaatioyhteisöjä koskevien uusien valintamenettelyjen tulokset asettamalla niille asianmukaiset reunaehdot muun muassa ilmoittamalla vaatimukset ja menettelyvaiheet selvästi ja antamalla hakijoille riittävästi aikaa muodostaa yhteistyöryhmä.

2.2. EIT:n vaikutusten lisääminen

Innovoinnin edistäminen kaikkialla unionissa

Aloitusvaiheessa EIT:n toiminta on keskittynyt lähinnä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen perustamiseen. EIT:n tavoitteena on luonnollisesti lujittaa olemassa olevia huippuosaamiskeskuksia, mutta toisaalta EIT:n on myös tuotettava hyötyä niille unionin alueille, jotka eivät ole suoraan mukana osaamis- ja innovaatioyhteisöissä. Yhtenä EIT:n tärkeänä tehtävänä onkin edistää aktiivisesti hyvien toimintatapojen levittämistä osaamiskolmion integroimiseksi, jotta saataisiin aikaan yhteinen innovaatiokulttuuri ja tietämyksen jakamisen kulttuuri.

Vastaisuudessa EIT:n toiminnassa on saatettava osaamis- ja innovaatioyhteisöistä saadut kokemukset ymmärrettävään ja uudestaan hyödynnettävään muotoon ja nivottava ne kulttuuriin, joka voi toimia esikuvana Euroopassa ja muuallakin. EIT kartoittaa, analysoi ja jakaa hyviä toimintatapoja sekä osaamis- ja innovaatioyhteisöissä tuotettuja uusia hallinto- ja rahoitusmalleja ja pyrkii siten varmistamaan EIT:ssä ja osaamis- ja innovaatioyhteisöissä kehitetyn tietämyksen levittämisen ja hyödyntämisen, mistä on hyötyä ihmisille ja laitoksille, myös niille, jotka eivät ole suoraan mukana osaamis- ja innovaatioyhteisöissä.

EIT voi tuoda merkittävän panoksen, kun se kokoaa osaamis- ja innovaatioyhteisöjen soveltamat erilaiset toimintamallit ja mahdollistaa niiden siirtämisen innovaatiokapasiteetiltaan heikoille alueille, jotka eivät muuten pystyisi hyödyntämään EIT:n saamia kokemuksia. Tällaisten siirtojen avulla varmistetaan, että EIT:n kokemuksiin perustuvat hyödyt edistävät innovaatiokapasiteetin kehittämistä näillä alueilla. Tämän toiminnan ansiosta on mahdollista saada tuntuvia tuottoja, kun perustana on osaamis- ja innovaatioyhteisöjen työ.

Suurimmat oppimissysäykset voivat syntyä seuraavista EIT:hen liittyvistä tekijöistä: uusien yritysten perustamiseen ja uusien liiketoimintamallien kehittämiseen tähtäävä innovaatiovetoinen tutkimus, teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnointi, teollis- ja tekijänoikeuksien jakamista koskevat uudet toimintamallit, yrittäjyys ja monitieteellisen koulutuksen uudet integroidut muodot sekä uudet hallinnon ja rahoituksen mallit, jotka perustuvat avoimen innovoinnin käsitteeseen tai viranomaisten osallistumiseen. Tämä antaa EIT:lle osaltaan mahdollisuuksia toimia edelläkävijänä ja ”pelinrakentajana” eurooppalaisella innovaatiokentällä ja tulla kansainvälisesti tunnustetuksi innovaatioinstituutiksi.

Lahjakkaiden ihmisten tukeminen ja houkutteleminen

Lahjakkaat ihmiset ovat ehdoton edellytys tuloksekkaalle innovoinnille. Yhtenä EIT:n keskeisenä tehtävänä on tarjota lahjakkaille ihmisille tilaisuus käyttää potentiaaliaan rajoituksitta ja luoda heille otollinen ympäristö. EIT kehittää sellaista ympäristöä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen avulla, mutta lisäksi tarvitaan strategioita, joilla huippulahjakkuuksia on mahdollista houkutella ja saada mukaan toimintaan osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ulkopuolelta.

Edellä mainituista syistä EIT ottaa käyttöön erityisen henkilöresurssisuunnitelman, jotta yhteistoimintakeskittymien ulkopuolelta saataisiin lahjakkaita ihmisiä – opiskelijoita, tutkijoita, opetushenkilöstöä ja yrittäjiä kaikki uravaiheet huomioon ottaen – osallistumaan aloitteiseen täysimääräisesti. Tällaisen resurssisuunnitelman avulla annetaan osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ulkopuolisille huippulahjakkuuksille tilaisuus hyötyä yhteistoimintakeskittymien puitteissa kehitetystä innovaatioympäristöstä, minkä lisäksi heitä kannustetaan kaikilta osin hyödyntämään osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ulkopuolisilta aloilta hankittua tietämystä ja taitotietoa. EIT:n säätiö voisi olla merkittävä toimija tässä yhteydessä.

EIT:llä on myös selvä rooli houkuteltaessa lahjakkaita ihmisiä EU:n ulkopuolelta. EIT voi panoksellaan täydentää osaamis- ja innovaatioyhteisöjen jäsenten vetovoimaa luomalla vahvan tuotemerkin ja solmimalla strategisia suhteita keskeisiin kumppaneihin maailmanlaajuisesti. EIT:n olisi tiiviissä yhteistyössä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kanssa kehitettävä lyömätön kansainvälinen strategia, kartoitettava asiaankuuluvia toimijoita ja mahdollisia kumppaneita ja luotava niihin yhteydet. Tässä yhteydessä EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen olisi täysimittaisesti hyödynnettävä nykyisiä EU:n aloitteita, kuten Yhteinen Erasmus -ohjelmaa ja Marie Curie ­-toimia. EIT voi myös edistää tietämyksen jakamista, mentorointia ja verkostoitumista tukemalla EIT:n entisten opiskelijoiden verkoston perustamista.

Lahjakkaiden ihmisten ja loistavien ideoiden tukemiseen EIT käyttää myös muita toimenpiteitä: se muun muassa järjestää ideakilpailuja ja myöntää palkintoja joko oma-aloitteisesti tai yhteistyössä johtavien maailmanlaajuisten kumppaneiden kanssa.

EIT

· perustaa tiiviissä yhteistyössä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kanssa järjestelmän (”EIT-stipendiaatit”), jonka avulla huippulahjakkaat ihmiset EU:sta ja sen ulkopuolelta voivat osallistua osaamis- ja innovaatioyhteisöjen yhteistoimintakeskittymien toimintaan tietyn ajan, mistä koituu keskinäistä hyötyä sekä osallistujille että osaamis- ja innovaatioyhteisölle

· ottaa käyttöön verkkofoorumin, jonka avulla voidaan jakaa tietämystä ja verkottua EIT:n puitteissa

· rakentaa EIT:n tai osaamis- ja innovaatioyhteisöjen koulutustoimissa tutkinnon suorittaneiden muodostaman vahvan ja toimivan verkoston (EIT:n entisten opiskelijoiden verkoston) ja tukee sitä

· asettaa osaamis- ja innovaatioyhteisöistä saadut kokemukset ja hyvät tulokset järjestelmällisesti EU:n laajemman innovaatioyhteisön ja muidenkin saataville; tuolloin voidaan kehittää avointa opetusmateriaalia sisältävä tietokanta, joka pohjautuu EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen koulutustoimiin.

2.3. Uudet toteutustavat ja tuloshakuinen seuranta

Vastuu- ja raportointivelvollisuuksia noudattaen toteutettu yksinkertaistaminen on EIT:n kannalta välttämätöntä, jos halutaan taata tulosten vaikuttavuus, vauhdittaa läpimurtoja innovaatiotoiminnassa ja edistää yrityssektorin osallistumista. EIT:n on vielä aiheellista käyttää kaikki joustomahdollisuudet, jotta yksinkertaistaminen tehostuisi.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöihin investoijana EIT pitää yksinkertaistamista dynaamisena prosessina, joka kuuluu kiinteästi EIT:n toimintaan ja on erottamaton osa EIT:n osaamis- ja innovaatioyhteisöihin suuntaamia tukitoimintoja. Siksi EIT pyrkii mukauttamaan, parantamaan ja selkiyttämään seuranta-, raportointi- ja rahoitusmenettelyjään ja hakee jatkuvasti yksinkertaistettuja toimintamalleja, joiden avulla osaamis- ja innovaatioyhteisöt voivat vastata uusiin tarpeisiin ja parantaa vaikuttavuuttaan.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat erinomainen foorumi, jossa voidaan testata uusia innovaatiorahoituksen ja -hallinnon lähestymistapoja. Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kokeilujen ja kokemusten avulla EIT toteuttaa yksinkertaistamissuunnitelmaa keskeisillä osa-alueilla, joihin kuuluvat esimerkiksi sopimukset, yksinkertaistettu raportointi, kertakorvaukset ja kiinteämääräinen rahoitus.

Komissio seuraa tarkoin, pystyykö EIT laatimaan osaamis- ja innovaatioyhteisöjen rahoitusta ja hallintoa varten mahdollisimman yksinkertaiset sopimukset ja periaatteet EIT:n oman yksinkertaistamissuunnitelman pohjalta. Saadut opit – myös epäonnistumiset – otetaan huomioon uusissa osaamis- ja innovaatioyhteisöissä sekä Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuuluvissa EU:n ohjelmissa ja järjestelmissä.

Komissio on lisännyt toimiaan, joiden tarkoituksena on tukea EIT:tä moitteettoman ja toimivan tuloshakuisen seurantajärjestelmän käyttöön ottamisessa. Seurantajärjestelmän avulla varmistetaan EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen täysi vastuullisuus, tulosten laatu ja Horisontti 2020 -puiteohjelman painopistealueiden tukeminen ja toisaalta huolehditaan siitä, että osaamis- ja innovaatioyhteisöillä on riittävässä määrin toimintadynamiikan edellyttämää joustavuutta. Järjestelmän avulla EIT pystyy kehittämään hyvät valmiudet koota ja analysoida osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tuottamaa panosta, minkä lisäksi se pystyy mittaamaan EIT:n suoritusta sen omiin tavoitteisiin nähden sekä vertaamaan EIT:tä ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjä eurooppalaisiin ja maailmanlaajuisiin parhaisiin käytäntöihin. Järjestelmä suunnitellaan joustavasti, ja tarvittaessa sitä muutetaan EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toimien kehittymisen ja lisääntymisen edellyttämällä tavalla. Riippumattomassa ulkoisessa arvioinnissa esitettyjen suositusten pohjalta ja Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaan sisältyvien yleisten seurantasäännösten mukaisesti komissio on yhdessä EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kanssa ehdottanut, että EIT:tä varten otetaan käyttöön tuloshakuinen suorituskyvyn seurantajärjestelmä, joka kattaa seuraavat toimintatasot:

· Horisontti 2020 -puiteohjelman taso: Seurataan säännöllisesti, miten EIT ja osaamis- ja innovaatioyhteisöt tukevat Horisontti 2020 -puiteohjelman tavoitteiden saavuttamista.

· EIT:n taso: Arvioidaan EIT:n suorituskykyä ottaen huomioon EU:n elimille asetetut tehokkuus- ja vaikuttavuusvaatimukset. Tällöin arvioidaan, miten EIT on onnistunut tukemaan osaamis- ja innovaatioyhteisöjä, ja mitataan tulosten levittämistä koskevien toimien sekä julkisuustoimien ja kansainvälisten toimien määrä ja peitto sekä arvioidaan EIT:n kykyä kehittää yksinkertaistettuja menettelyjä.

· Osaamis- ja innovaatioyhteisöt käsittävä taso: Seurataan, miten kaikki osaamis- ja innovaatioyhteisöt tukevat EIT:n tulostaulussa tai muussa vastaavassa asiakirjassa määritettyjen EIT:n strategisten tavoitteiden saavuttamista.

· Yksittäisen osaamis- ja innovaatioyhteisön taso: Seurataan yksittäisen osaamis- ja innovaatioyhteisön suorituskykyä asianomaisen yhteisön liiketoimintasuunnitelmassa määritettyjen yksittäisten tavoitteiden ja keskeisten suoritusindikaattoreiden perusteella. Osaamis- ja innovaatioyhteisöillä on erilaiset liiketoimintamallit ja markkinat, ja näin ollen eroavuuksia on myös niiden suoritusindikaattoreissa, jotka ovat keskeisiä yksittäisen osaamis- ja innovaatioyhteisön tuloksekkaan johtamisen kannalta.

EIT

· laatii yksinkertaistamissuunnitelman, joka sisältää edistymisen arviointiin käytettävät kriteerit, ja raportoi komissiolle suunnitelman toteutuksen edistymisestä vuosikertomuksessa; varmistaa, että uusia yksinkertaistamismalleja levitetään kaikkialle EU:ssa, ja huolehtii tiedottamisesta muille EU:n aloitteille

· perustaa yhteistyössä komission ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kanssa kattavan järjestelmän, jonka avulla seurataan EIT:n panosta Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaan, EIT:n omista toimista sekä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toimista johtuvia EIT:n vaikutuksia ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tuloksia. EIT raportoi kaikista seurantatoimistaan vuosikertomuksessa.

3. Päätöksenteon ja työskentelyjärjestelyjen vaikuttavuus

EIT:n hallintotavassa osaamis- ja innovaatioyhteisöjen alhaalta ylöspäin -lähestymistapa yhdistyy EIT:n tasolla tapahtuvaan strategiseen ohjaukseen. EIT:n tason päätöksenteossa on siis oltava todella strateginen ote, minkä lisäksi toteutusmekanismien on oltava tehokkaita ja osaamiskolmion toimijat kaikkialta Euroopasta on otettava järjestelmällisesti huomioon.

EIT:n hallintomalli on todettu kaiken kaikkiaan toimivaksi. Toisaalta aloitusvaiheessa saadut kokemukset osoittavat, että EIT:n päätöksenteon ja toteutusmekanismien vaikuttavuutta voidaan vielä parantaa. Strategisista päätöksistä vastaavan EIT:n hallintoneuvoston ja toteutuksesta vastaavan EIT:n päätoimipaikan välinen suhde on määriteltävä selvemmin ja rationalisoitava. EIT:n päätoimipaikan tasolla on määriteltävä, millä tärkeillä aloilla EIT:n olisi annettava tukea osaamis- ja innovaatioyhteisöille, ja varmistettava tuolloin asianmukainen tasapaino tuki- ja seurantatoimintojen välillä. Hallintoneuvoston on puolestaan varmistettava, että strategisen päätöksenteon tukena on asianmukaiset tiedot osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ja yleensä innovaatiotoimijoiden saamista kokemuksista.

3.1. EIT:n päätöksenteon järkeistäminen ja selkiyttäminen

EIT:n hallintoneuvosto määrittää EIT:n strategisen suunnan ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toimintapuitteet, ja jäsentensä välityksellä se luo EIT:lle yhteydet alalla toimiviin erityyppisiin sidosryhmiin. EIT:n liiketoiminnallisen lähestymistavan mukaisesti päätöksenteon on oltava tehokasta, nopeaa ja tarkoin suunnattua.

Hallintoneuvoston koko, kokoonpano ja menettelyt ovat ratkaisevia osatekijöitä. Itsenäisten jäsenten periaate yhdistettynä osaamis- ja innovaatioyhteisöjä edustavien valittujen jäsenten rajoitettuun määrään on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, jonka avulla on mahdollista koota asiantuntemusta kaikista osaamiskolmion osista. Alkuperäisessä mallissa – 18 valittua jäsentä ja hiljattain lisätyt neljä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen edustajaa – on kuitenkin havaittu puutteita. Pienemmän hallintoneuvoston myötä voidaan tehostaa päätöksentekoa ja vähentää hallinnollisia yleiskuluja. Tehokkuutta voidaan parantaa myös keskittämällä EIT:n hallintoneuvoston toiminta uudelleen sen ydintehtävänä olevaan strategiseen ohjaukseen. Lisäksi johdonmukaisuutta suhteessa EU:n muihin aloitteisiin parannetaan lisäämällä neuvonpitoa Euroopan komission kanssa EIT:n kolmivuotisen työohjelman puitteissa. EIT:tä ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjä koskevat tiedot EIT:n kolmivuotisen työohjelman pohjalta antavat mahdollisuuden arvioida ja varmistaa täydentävyys Horisontti 2020 -puiteohjelman muihin osiin sekä unionin muihin politiikkoihin ja välineisiin nähden. Kaikki nämä muutokset sisältyvät EIT:tä koskevan asetuksen muuttamista koskevaan ehdotukseen, joka esitetään samanaikaisesti kuin strateginen innovaatio-ohjelma.

EIT:n hallintoneuvoston päätökset panee täytäntöön EIT:n päätoimipaikka EIT:n johtajan johdolla; EIT:n johtaja on vastuuvelvollinen EIT:n toimista. Päätoimipaikka heijastaa näin ollen EIT:n ja sen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tulossuuntautunutta luonnetta ja toimii menettelyjen yksinkertaistamisen veturina. Samanaikaisesti EIT:n päätoimipaikka kehittää valmiuttaan omaksua ja käsitellä järjestelmällisesti osaamis- ja innovaatioyhteisöistä saatuja kokemuksia ja asettaa tulokset laajemman innovaatioyhteisön käyttöön. Ajan mittaan EIT:n päätoimipaikasta tulee hyviä toimintatapoja koskeva monipuolinen tietolähde ja todellinen tietämystä edistävä kumppani päätöksentekijöille.

Lahjakkaiden ammatti-ihmisten houkutteleminen ja heidän pysyvyytensä varmistaminen on haaste EIT:n päätoimipaikalle. Jotta EIT:n toimistoon saataisiin lahjakkaita ja osaavia henkilöitä, sen on määritettävä selvä henkilöstöstrategia, joka käsittää suoran työllistämisen lisäksi muitakin vaihtoehtoja, kuten tilapäiset ja määräaikaiset siirrot, ja jossa edistetään säännöllisiä henkilöstö- ja harjoittelijavaihtoja EU:ssa ja muualla sijaitsevien huipputason innovaatio- ja tutkimusorganisaatioiden ja oppilaitosten kanssa.

EIT

· ottaa käyttöön älykkään henkilöstöstrategian, johon kuuluu sisäisen ja ulkoisen asiantuntemuksen järjestelmällinen käyttö, ja soveltaa sisäisiä johtamismenettelyjä kehittyäkseen innovatiivisen hallinnon esikuvaksi

· edistää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä konkreettisin toimenpitein.

3.2. Osaamis- ja innovaatioyhteisöihin investoiminen: EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen suhteet

EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen välinen vuorovaikutus luo puitteet osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tuloksekkaalle toiminnalle ja on olennainen tekijä vastavuoroisessa oppimisessa, minkä ansiosta EIT voi toimia uusien innovaatiomallien testikohteena. Jotta osaamis- ja innovaatioyhteisöillä olisi asianmukaiset toimintaedellytykset, EIT:n on annettava niille kaikissa toimintavaiheissa ohjeistusta selvästi ja johdonmukaisesti mutta liikaa ohjaamista välttäen. EIT:n päätoimipaikan ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen vuorovaikutuksen on oltava järjestelmällistä ja perustuttava luottamukseen, jotta sen tehokkuus muodostuisi mahdollisimman hyväksi. EIT:n ja osaamis- ja innovointiyhteisöjen sopimusten sekä EIT:n päätoimipaikan organisaatiojärjestelyjen olisi tuettava näitä tavoitteita.

Siirtymällä pois pelkän hallinnoijan roolista EIT:n päätoimipaikka optimoi operatiiviset toimintonsa ohjatakseen osaamis- ja innovaatioyhteisöt maksimisuorituksiin ja asettaakseen hyvät tulokset laajalti tarjolle. Tehokkuusedut ovat mahdollisia, kun tiettyjä palveluja ja toimintoja suoritetaan keskitetysti eikä yksittäisen osaamis- ja innovaatioyhteisön tasolla. Kaikilla osaamis- ja innovaatioyhteisöllä on omat aihealueensa, mutta toisaalta niissä on useita yhdistäviä tekijöitä, ja juuri niiden kohdalla EIT voi tuoda konkreettista lisäarvoa. Tällaisten tietämyksen tarjoamista koskevien toimintojen myötä on mahdollista, että EIT:n päätoimipaikasta tulee informaation välittäjä ja monipuolinen yhteistyökumppani: se voi esimerkiksi tukea osaamis- ja innovaatioyhteisöjen keskinäistä vaihtoa ja oppimista, edistää suhteita EU:n toimielimiin ja muihin keskeisiin organisaatioihin, kuten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön OECD:hen, ja käsitellä erityisiä monialaisia kysymyksiä, jotka koskevat esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvää neuvontaa, teknologian ja tietämyksen siirtoa, esikuva-analyysiä parhaisiin kansainvälisiin käytäntöihin nähden tai ennakoivien tutkimusten tekemistä EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen tulevaa linjausta varten. EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen olisi päätettävä yhdessä, missä nämä tehtävät voidaan suorittaa tehokkaimmin. On näin ollen ensisijaisen tärkeää, että EIT ja osaamis- ja innovaatioyhteisöt kehittävät näiden monialaisten kysymysten käsittelemistä varten toimivia yhteistyöjärjestelyjä.

EIT

· antaa selvää ja johdonmukaista ohjeistusta odotuksista, velvollisuuksista ja tehtävistä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen koko elinkaaren ajan

· kehittää tiiviissä yhteistyössä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kanssa EIT:n päätoimipaikan valmiuksia tukea osaamis- ja innovaatioyhteisöjen keskinäistä vaihtoa ja oppimista

· tarjoaa osaamis- ja innovaatioyhteisöille tiettyjä palveluja monialaisissa kysymyksissä, kun tehokkuusedut ovat mahdollisia, sekä toteuttaa samoin perustein muita kokonaisvaltaisia toimintalinjoja.

3.3. Vuorovaikutus sidosryhmien kanssa

EIT:n ja muiden aloitteiden välinen aktiivinen keskinäinen vaihto ja oppiminen olisi otettava lähtökohdaksi, kun EIT testaa uusia innovaatiomalleja. Näin ollen on tarpeen, että EIT hyödyntää olemassa olevia hyviä toimintatapoja ja ulkopuolista asiantuntemusta, jotta se tavoitteensa mukaisesti kehittyisi innovaatiotoiminnan esikuvaksi. Siksi on välttämätöntä, että hallintoneuvosto tekee päätöksensä tietoisena kentällä toimivien innovaatiotoimijoiden näkemyksistä ja tarpeista ja ottaen huomioon laajemmat eurooppalaiset puitteet. Avoimen toimintatavan ja ulkopuolisten kontaktien myötä EIT voi tukea aktiivisesti uusien innovaatioiden käyttöönottoa ja omaksumista kaikkialla yhteiskunnassa.

Edellä mainittuja tarkoituksia varten EIT on suoraan yhteydessä jäsenvaltioihin ja muihin innovaatioprosessiin osallistuviin tahoihin, sillä siitä syntyy molemminpuolista hyötyä. Jotta vuoropuhelusta ja kokemusten vaihdosta tulisi järjestelmällisempää, voisi olla aiheellista perustaa kaksisuuntaista vuorovaikutteista viestintää helpottava EIT:n sidosryhmäfoorumi, jolla laajempi sidosryhmien yhteisö voi käsitellä monialaisia kysymyksiä. Sidosryhmiin kuuluvat maiden keskus- ja alueviranomaiset, yritystoiminnan, korkea-asteen koulutuksen ja tutkimuksen alan edunvalvontaryhmät ja yksittäiset yhteisöt, klusteriorganisaatiot sekä muut intressitahot kaikista osaamiskolmion osista. Sidosryhmäfoorumin järjestäminen sisältyy EIT:tä koskevan asetuksen muuttamista koskevaan ehdotukseen, joka esitetään samanaikaisesti kuin strateginen innovaatio-ohjelma.

Aktiivinen neuvonpito EU:n muiden toimielinten ja erityisesti komission asiaankuuluvien yksiköiden kanssa prosessin alusta lähtien auttaa osaltaan maksimoimaan synergiavaikutuksia ja vastavuoroista oppimista EU:n muiden aloitteiden kanssa.

EIT

· perustaa EIT:n sidosryhmäfoorumin edistämään vuorovaikutusta ja vastavuoroista oppimista laajemman innovaatioyhteisön kanssa ja koko osaamiskolmion osalta, mukaan lukien maiden keskus- ja alueviranomaiset; osallistujien välistä vuorovaikutusta voidaan tässä yhteydessä tukea verkkofoorumin avulla

· käyttää olemassa olevia yliopistojen, yritysten ja tutkimusorganisaatioiden järjestöjä ja klusteriorganisaatioita järjestelmällisesti tietämyksen vaihtoon ja tulosten levittämiseen

· ottaa käyttöön EIT:n / osaamis- ja innovaatioyhteisöjen ja EU:n muiden aloitteiden välistä synergiaa edistävän järjestelyn, kuten EIT:n ja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen sekä asianomaisten Euroopan komission yksiköiden väliset vuotuiset kokoukset.

4. Alustavat rahoitustarpeet ja rahoituslähteet vuosina 2014–2020 4.1. Älykkään rahoitusmallin vakiinnuttaminen osaamis- ja innovaatioyhteisöjä varten

EIT suunnitteli täysin uudenlaisen rahoitusmallin: se perustuu olemassa olevien erinomaisten organisaatioiden yhdistettyihin vahvuuksiin ja resursseihin, ja siinä EIT:n rahoitus toimii moottorina, jonka ansiosta saadaan hankituksi ja kootuksi lisää rahoitusvaroja monilta julkisen ja yksityisen sektorin osapuolilta. Näin ollen EIT antaa keskimäärin enintään 25 prosenttia osaamis- ja innovaatioyhteisön kokonaisrahoituksesta, ja loput vähintään 75 prosenttia on katettava muista lähteistä. Niihin kuuluvat osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kumppaniorganisaatioiden omat tulot ja varat sekä kansallinen, alueellinen ja EU:n tason julkinen rahoitus, etenkin – nykyiset ja tulevat – rakennerahastot ja tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma. Viimeksi mainitussa tapauksessa osaamis- ja innovaatioyhteisöt (tai jotkin niiden kumppaniorganisaatiot) hakevat rahoitusta ohjelmissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti ja tasavertaiselta pohjalta muihin hakijoihin nähden. Osaamis- ja innovaatioyhteisön jäsenten rahoitusosuus ei ole perinteinen avustusten yhteydessä vaadittu osarahoitus vaan on edellytys olemassa olevien organisaatioiden vähimmäisosallistumiselle ja osoitus niiden taloudellisesta sitoutumisesta osaamis- ja innovaatioyhteisöön. Tämä alhaalta ylöspäin -lähestymistapa takaa osaamis- ja innovaatioyhteisön jäsenten vahvan sitoutumisen, saa liikkeelle investointeja ja vauhdittaa rakenne- ja organisaatiomuutoksia osaamis- ja innovaatioyhteisöjen jäsenten keskuudessa ja muualla. Ensimmäisistä osaamis- ja innovaatioyhteisöistä saadut kokemukset osoittavat, että teollisuus on sitoutunut taloudellisesti osaamis- ja innovaatioyhteisöjen liiketoimintasuunnitelmien toteuttamiseen ja että teollisuuden rahoittama osuus on 20–30 prosenttia osaamis- ja innovaatioyhteisöjen vuotuisen talousarvion kokonaissummasta. Osaamis- ja innovaatioyhteisöt ovat myös onnistuneet järjestämään ja kokoamaan lisää kansallisia rahoitusvirtoja, joita ei muutoin olisi ollut saatavilla (esimerkiksi Saksan liittohallitus on päättänyt on antaa ”Software Campus” -koulutusaloitteen hallinnoinnin ICT Labsille; aloitteen talousarvio on 50 miljoonaa euroa viideksi vuodeksi, ja sille osoitetaan sekä julkista että yksityistä rahoitusta).

EIT:n rahoitus on tarkoitettu ainoastaan osaamis- ja innovaatioyhteisöjen lisäarvotoimintoihin eli toimiin, jotka mahdollistavat osaamiskolmion (koulutus, tutkimus ja innovaatio) toimintalinjojen ja osapuolten integroinnin osaamis- ja innovaatioyhteisöissä niiden liiketoimintasuunnitelmissa vahvistettujen tavoitteiden ja prioriteettien mukaisesti. Kyseeseen tulevat etenkin osaamis- ja innovaatioyhteisöjen koulutus- ja yrittäjyyshankkeet ja yritysten perustamista koskevat hankkeet, jotka täydentävät vakiintuneisiin toimintoihin (esimerkiksi olemassa oleviin tutkimushankkeisiin) tehtyjä investointeja. EIT:n rahoitusosuudella on myös tarkoitus kattaa osaamis- ja innovaatioyhteisön hallinto-, johto- ja koordinointitoiminnot.

Osaamis- ja innovaatioyhteisöt käyvät läpi eri kehitysvaiheet, jotka ovat ominaisuuksiltaan erilaisia, kun tarkastellaan yhteisöjen kokonaisbudjettien kehittymistä täyden toiminnan vaiheeseen asti. Varojenkäyttökyky on osaamis- ja innovaatioyhteisöissä alussa suhteellisen vähäinen mutta kehittyy huomattavasti seuraavina vuosina.

Kaksi vuotta kestävän perustamisvaiheen jälkeen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen talousarviot kasvavat rajusti ja yhteisöt pystyvät suhteellisen nopeasti hankkimaan huomattavan määrän uusia rahoitusvaroja olemassa olevilta ja uusilta kumppaneilta. Jotta saavutettaisiin riittävä kriittinen massa ja saataisiin aikaan Euroopan laajuisia vaikutuksia, osaamis- ja innovaatioyhteisöjen vuosibudjetit ovat 250–450 miljoonaa euroa täyden toiminnan vaiheessa (kunkin yksittäisen osaamis- ja innovaatioyhteisön strategiasta, yhteistyöryhmästä ja markkinapotentiaalista riippuen).

Osaamis- ja innovaatioyhteisöt eivät ole rahoituksellisesti täysin riippumattomia EIT:stä, mutta toisaalta niitä kannustetaan varmistamaan keskipitkällä aikavälillä kestävä rahoitus eli vähentämään riippuvuuttaan EIT:n rahoituksesta, jotta niiden toiminta vakiintuisi ja laajenisi entisestään. EIT:n rahoitusta annetaan jatkossakin tiettyihin osaamis- ja innovaatioyhteisöjen lisäarvotoimintoihin, joissa EIT:n investoinnilla saadaan aikaan huomattavia tuloksia. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi koulutus, yritysten perustaminen, yhteistoimintakeskittymiin perustuva toiminta, tiedotus sekä tulosten levittäminen.

Nykyisin EIT antaa osaamis- ja innovaatioyhteisöille rahoitusta yksinomaan avustusten muodossa. Seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2014–2020) voidaan ottaa käyttöön uusia, oman tai vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä. Osaamis- ja innovaatioyhteisöihin investoijana EIT seuraa tätä kehitystä tiiviisti ja kannustaa osaamis- ja innovaatioyhteisöjä hyödyntämään täysimittaisesti uusia rahoitusmuotoja; EIT on myös valmis tarvittaessa edistämään ja koordinoimaan rahoituksen saantia.

4.2. EIT:n määrärahatarpeet

EIT:n määrärahatarpeet ovat vuosina 2014–2020 yhteensä 3,1 miljardia euroa, ja ne voidaan jakaa seuraaviin kolmeen pääosaan: tarpeelliset menot, jotka koskevat i) kolmen olemassa olevan osaamis- ja innovaatioyhteisön vakiinnuttamista, ii) uusien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen asteittaista käyttöönottamista vuosina 2014 ja 2018 sekä iii) tulosten levittämistä koskevia toimia ja julkisuustoimia ja hallintomenoja.

Vuonna 2009 nimettyjen ja jo täyden toiminnan vaiheessa olevien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen rahoitukseen on tarkoitus osoittaa noin 1,69 miljardia euroa (53,15 prosenttia EIT:n kokonaistalousarviosta). Osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toisen aallon (käynnistys- ja kehittymisvaiheessa) rahoitukseen osoitetaan 1,01 miljardia euroa (31,81 prosenttia) ja kolmannen aallon osaamis- ja innovaatioyhteisöjen rahoitukseen 259,75 miljoonaa euroa (8,16 prosenttia).

EIT:n alustava talousarvio on osaamis- ja innovaatioyhteisöjen osalta 2,9 miljardia euroa vuosina 2014–2020 (93,13 prosenttia EIT:n kauden 2014–2020 kokonaistalousarviosta). EIT:n vahvan vipuvaikutuksen myötä osaamis- ja innovaatioyhteisöjen odotetaan saavan lisäksi 8,890 miljardia euroa muista julkisista ja yksityisistä lähteistä.

EIT toteuttaa myös useita julkisuustoimia ja tietojen levittämistä koskevia toimia, jotka lisäävät huomattavasti sen toiminnan vaikutuksia kaikkialla Euroopassa; tällaisiin toimiin kuuluu muun muassa EIT:n stipendiaattiohjelma. Lisäksi useat horisontaaliset tuki- ja seurantapalvelut tuovat lisäarvoa ja tehokkuusetuja osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toimiin. Näitä toimia toteuttaessaan ja kehittäessään EIT:n on noudatettava suuren hyötysuhteen periaatetta eli pyrittävä kevyellä rakenteella mahdollisimman suuriin vaikutuksiin. Näiden toimien toteutukseen tarvitaan EIT:n talousarviosta noin 141,76 miljoonaa euroa (4,4 prosenttia).

Jos EIT:n halutaan testaavan uusia avoimen innovoinnin malleja ja yksinkertaistettuja menettelyjä, sen hallinnon olisi oltava samansuuntainen. EIT:n päätoimipaikan on oltava organisaatioltaan kevyt ja joustava: sen periaatteena on oltava, että asiantuntemusta hyödynnetään tarvittaessa mutta vältetään luomasta liian raskaita ja pysyviä rakenteita. Hallintomenojen osuus EIT:n talousarviosta on pitkällä aikavälillä korkeintaan 2,4 prosenttia. Ne kattavat tarvittavasta henkilöstöstä sekä hallinnosta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat kulut. Isäntävaltio Unkari kattaa osan hallintomenoista antamalla veloituksetta käyttöön toimistotilaa vuoden 2030 loppuun ja osoittamalla henkilöstökustannuksia varten 1,5 miljoonan euron vuotuisen rahoitusosuuden vuoden 2015 loppuun. Hallintomenot ovat näin ollen noin 77 miljoonaa euroa vuosina 2014–2020.

Kuva 3: Määrärahatarpeiden jakautuminen

Tarkka jaottelu esitetään EIT:tä koskevan asetuksen muuttamista koskevan ehdotuksen liitteenä olevassa rahoitusselvityksessä.

EIT saa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana rahoitusta lähinnä Horisontti 2020 ‑puiteohjelmasta, josta esitetään myönnettäväksi 2,8 miljardia euroa. Lisäksi Norja, Islanti ja Liechtenstein myöntävät Euroopan talousalueen puitteissa EIT:lle rahoitusta, jonka osuus EIT:n kokonaistalousarviosta on noin 2,5 prosenttia.

Seloste 1: Lisäarvoa tuova valmistusteollisuus

1. HAASTEET

Yksi tärkeimmistä Euroopan innovaatio-ohjelmassa määritellyistä haasteista, johon on vastattava myös Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä, on EU:n jäsenvaltioiden kilpailukyky globaaleilla markkinoilla. Ongelma on erityisen polttava muun muassa valmistusteollisuudessa.

Valmistusteollisuuteen kohdistuu Euroopan maissa merkittäviä paineita: kiristynyt kilpailu muiden kehittyneiden talouksien taholta, kehitysmaiden alhaiset tuotantokustannukset ja raaka-aineiden niukkuus aiheuttavat paineita eurooppalaisille teollisuusyrityksille. Muita tekijöitä, jotka ajavat valmistusteollisuutta muutokseen, ovat markkinoiden ja yhteiskunnan uudet tarpeet, tieteen ja tekniikan nopea kehitys sekä ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvät vaatimukset.

Yksi mahdollinen vastaus näihin haasteisiin on kehittää lisäarvoa tuovaa valmistusteollisuutta. Tämä käsite tarkoittaa integroitua järjestelmää, joka kattaa koko syklin eli tuotteiden/palvelujen tuotannon ja jakelun ja tuotteiden käsittelyn niiden elinkaaren loppuvaiheessa ja jossa sovelletaan asiakas- tai käyttäjälähtöistä innovointia. Lisäarvoa tuovat valmistajat eivät niinkään kilpaile hinnoilla vaan saamalla aikaan lisäarvoa palvelu- ja tuoteinnovoinnilla, prosesseihin liittyvällä osaamisella, saavuttamalla laajaa merkkitunnettuutta sekä edistämällä kestävää yhteiskuntaa.[4]

Valmistusteollisuudella on hyvin suuri merkitys sekä talouden, yhteiskunnan että ympäristön kannalta. Vuonna 2010 valmistusteollisuuden osuus EU:n BKT:sta oli 15,4 prosenttia, ja se tarjosi yli 33 miljoonaa työpaikkaa[5]. Luku on 37 prosenttia suurempi, jos mukaan lasketaan sähkövoiman tuotanto, rakennusala ja niihin liittyvät yrityspalvelut. Samalla valmistusteollisuus tuotti noin 25 prosenttia Euroopan jätteistä, 23 prosenttia kasvihuonekaasuista ja 26 prosenttia typpioksidipäästöistä.

Onkin aivan selvää, että valmistusteollisuuden yleistavoitteina on oltava Euroopan kilpailukyvyn parantaminen globaaleilla markkinoilla samoin kuin kestävämpien ja ympäristöystävällisempien valmistusmenetelmien kehittäminen.

2. MERKITTÄVYYS JA VAIKUTUKSET

Lisäarvoteollisuuden osaamis- ja innovaatioyhteisö tukee Horisontti 2020 ‑puiteohjelman painopisteitä pitkälle kehittyneen valmistuksen ja prosessoinnin osalta sekä puiteohjelman erityistavoitteen osalta, joka koskee ”nykyisten teollisuuden tuotantomuotojen muuntamista osaamisintensiivisemmiksi, kestävämmiksi, vähähiilisemmiksi ja monialaisiksi valmistus- ja prosessointiteknologioiksi, jotka johtavat innovatiivisiin tuotteisiin, prosesseihin ja palveluihin”.

Sen avulla on mahdollista saada liikkeelle elinkeinoelämän investoinnit ja sitoutuminen pitkällä aikavälillä sekä laajentaa ja luoda uusia markkinoita. Sillä voisi olla merkitystä etenkin seuraavien eurooppalaisen teknologiayhteisön (ETP) strategisen tutkimusohjelman Manufuture-foorumilla määritettyjen tavoitteiden tukemisessa:

· lisäarvoa tuovien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen;

· uusien liiketoimintamallien kehittäminen;

· kehittyneiden tuotantotalouden prosessien luominen;

· uudet tuotantotieteet ja -teknologiat;

· nykyisten tutkimus- ja koulutusinfrastruktuurien muuntaminen siten, että ne tukevat maailman huipputasoa edustavaa valmistusteollisuutta.

Samalla kun tuetaan uusien tuotteiden, palvelujen, liiketoimintamallien ja valmistusprosessien kehittämistä, on painotettava kestävää kehitystä, mikä merkitsee resurssien ja energian tehottoman käytön karsimista, myönteisten ympäristövaikutusten maksimointia ja toisaalta myös myönteisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten vahvistamista. Tällainen puhdas lähestymistapa merkitsee käytännössä energiaa ja materiaaleja tehokkaasti käyttäviä prosesseja ja koneita sekä uusiutuvien energialähteiden ja älykkään energianhallinnan käyttöä, ja sen avulla vähennetään merkittävästi jätteitä ja päästöjä. Edistämällä kestävämpien, resurssitehokkaampien ja kilpailukykyisempien valmistusprosessien kehittämistä ja käyttöä osaamis- ja innovaatioyhteisö voisi käynnistää teollisuudessa ja kuluttajissa käyttäytymismallien muutoksen ja saada siten aikaan systeemisen vaikutuksen.

Lisäarvoteollisuuden osaamis- ja innovaatioyhteisöllä voisi olla merkittävä vaikutus myös aluetasolla, jossa sen tärkeimpinä tehtävinä olisi edistää sellaisten toisiinsa kytkeytyvien alueellisten keskittymien luomista, jotka harjoittavat tiedon siirtoa ja yhteistyötä paikallistason kanssa, kehittää edistyneimpien valmistusteknologioiden edellyttämiä valmiuksia ja edistää valmistusteknologioihin liittyvää huippuosaamista. Tässä yhteydessä erityistä huomiota voitaisiin kiinnittää pk-yrityksiin sekä alueisiin, joihin valmistusteollisuuden kapasiteetin väheneminen vaikuttaa eniten.

Pyrittäessä saavuttamaan edellä mainitut tavoitteet yhdeksi tärkeimmistä haasteista nousee pätevän työvoiman saatavuus sekä laadullisessa että määrällisessä merkityksessä. Osaamis- ja innovaatioyhteisöllä olisi siksi hyvin suuri merkitys muokattaessa tämän alan koulutusta. Luomalla tiiviimpiä yhteyksiä taitojen kysynnän ja koulutuksen tarjonnan välille osaamis- ja innovaatioyhteisö edistäisi yhteisiä jatkokoulutustutkintoja, ammatillista jatkokoulutusta sekä käytännön kursseja teollisuusyrityksissä.

Myös valmiuksien kehittäminen kuuluu lisäarvoteollisuuden osaamis- ja innovaatioyhteisön keskiöön. Tämä ei liity ainoastaan pätevän työvoiman saatavuuteen, vaan kyse on myös mahdollisuudesta käyttää osaamis- ja innovaatioyhteisöä vuorovaikutusfoorumina, jolla edistetään monitieteisiä taitoja ja valmiuksia etenkin keskeisten mahdollistavien teknologioiden yhdistelmien osalta, kuten keskeisten mahdollistavien teknologioiden korkean tason työryhmä on ehdottanut[6].

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisön avulla voitaisiin saada yhteen juuri tämän monitieteisen alan toimijat ja sidosryhmät, mukaan luettuina arvoketjun tärkeimmät alku- ja loppupään osat. Tämä kattaa jalostusteollisuuden (kuten teräs- ja kemianteollisuuden), joka on välittömästi sidoksissa lisäarvoteollisuuden arvoketjuun.

3. SYNERGIA JA TÄYDENTÄVYYS NYKYISIIN ALOITTEISIIN NÄHDEN

Edellä kuvailtu osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi monia muita EU:n aloitteita sekä aloitteita jäsenvaltioiden ja tuotannonalojen tasolla.

Edellä mainitun ETP Manufuture -foorumin lisäksi se voisi linkittyä älykkäiden järjestelmien hyödyntämistä koskevaan ETP:hen ja sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevaan yhteiseen teknologiahankkeeseen. Myös tulevaisuuden tehtaita koskeva julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus sekä monet puiteohjelmiin liittyvät hankkeet olisivat luontevia yhteistyökumppaneita. Osaamis- ja innovaatioyhteisö ottaisi huomioon ETP:iden puitteissa määritetyt tutkimuksen painopisteet ja toimintasuunnitelmat sekä yhteisten teknologiahankkeiden, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja puiteohjelmien hankkeiden yhteydessä tehdyn tähänastisen tutkimustyön.

Lisäksi sillä olisi yhteys kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelman ekoinnovointialan markkinareplikointihankkeisiin, joissa on jo kokemuksia kestävämmistä valmistusprosesseista. Tällaisia kokemuksia on jatkossa luvassa Horisontti 2020 ‑puiteohjelmassa liittyen etenkin ilmastotoimiin, resurssitehokkuuteen ja raaka-aineisiin liittyviin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Synergioita saatetaan saavuttaa myös ympäristöteknologioiden verifiointia koskevaan pilottihankkeeseen nähden, jossa edistetään korkeatasoisia ympäristöteknologioita siten, että kolmas osapuoli validoi toiminnan tuloksellisuuden.

Lisäarvoteollisuuden osaamis- ja innovaatioyhteisöllä voisi olla synergioita tuova yhteys myös Euroopan teknologiatutkimusneuvostoon, jota keskeisten mahdollistavien teknologioiden korkean tason työryhmä suosittelee edistettäessä teknologiseen tutkimukseen ja innovointiin liittyvää huippuosaamista.

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi tällaisia toimia, koska siinä keskityttäisiin osaamiskolmioon sisältyviin monitieteisiin toimiin, keskittyen selkeästi yrittäjyyskoulutukseen.

4. PÄÄTELMÄT

Osaamis- ja innovaatioyhteisö, joka keskittyy valmistusteollisuuden kaikkien sidosryhmien integroimiseen ja joka painottaa alan koulutusjärjestelmien rakenteen muokkausta, soveltuisi hyvin vastaamaan edellä luonnehdittuihin haasteisiin. Lisäksi se täyttää strategisessa innovaatio-ohjelmassa esitetyt osaamis- ja innovaatioyhteisön aiheiden valintaperusteet seuraavasti:

· Se vastaa Euroopan suureen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen (parantaa EU:n jäsenvaltioiden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla ja edistää kestävämpien ja ympäristöystävällisempien valmistusprosessien kehittämistä) ja edistää Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvän älykkään ja kestävän kasvun toteuttamista.

· Tämän osaamis- ja innovaatioyhteisön painotusalue on Horisontti 2020 ‑puiteohjelman painopisteiden mukainen ja täydentää muita EU:n toimia tällä alalla.

· Se voi perustaa toimintansa vakaalle teollisuudenalalle, jonka kannalta osaamis- ja innovaatioyhteisö on mielekäs.

· Se tarjoaa mahdollisuuksia erilaisille uusille tuotteille, palveluille ja liiketoimintamalleille, ja ennen kaikkea se soveltuu hyvin vastaamaan pätevän työvoiman kiireelliseen tarpeeseen tällä alalla.

· Sen lähestymistapa on systeeminen ja edellyttää siten monitieteistä työtä ja uudenlaisen koulutuksen kehittämistä yli tieteenalojen rajojen.

· Se kokoaa kriittisen massan arvoketjun eri osissa toimivia huippulaatuisia tutkimuksen, innovoinnin ja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sidosryhmiä, jotka eivät muuten yhdistäisi voimiaan.

· Sen avulla puututaan Euroopan paradoksiin, sillä se hyödyntää EU:n vahvaa tutkimusperustaa ja luo uusia innovatiivisia lähestymistapoja, millä varmistetaan kilpailukykyisempi, kestävämpi ja resurssitehokkaampi valmistusteollisuussektori.

Seloste 2: Tulevaisuuden ruokahuolto (Food4Future) – kestävä toimitusketju resurssitasolta kuluttajiin

5. HAASTEET

Maailmanlaajuisella elintarvikkeiden toimitusketjulla on edessään monimutkainen haasteryväs.

Kysyntäpuolelle on luonteenomaista maailman väkiluvun kasvu ja kohonnut elintaso (etenkin uusissa nousevan talouden maissa), jotka kasvattavat monipuolisemman korkeatasoisen ruokavalion kysyntää, mikä puolestaan edellyttää lisää elintarvikkeiden tuotantoa. YK onkin ennustanut, että elintarvikkeiden kysyntä nousee 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.[7] Samaan aikaan nopeasti laajentuva bioenergiasektori lisää osaltaan elintarvikkeiden tuotantoprosesseissa syntyvien sivutuotteiden kysyntää.

Tarjontapuolella maailmanlaajuinen ilmastonmuutos pahentaa elintarvikkeiden tuotantoon ja tarjontaan kohdistuvia paineita. Lisäksi monet maailman elintarvikkeiden tuotantojärjestelmistä ovat kestämättömiä. Ilman muutosta globaali elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä jatkaa ympäristön pilaamista ja vaarantaa maailman kyvyn tuottaa elintarvikkeita tulevaisuudessa.

Etenkin nämä ongelmat on nähtävä kuluttajien asenteiden ja huolenaiheiden valossa, sillä tuotanto on kuluttaja- ja markkinavetoista. Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana elintarvikkeiden kulutus on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi. Kuluttajat vaativat kohtuuhintaisia, monimuotoisia, korkealaatuisia ja käytännöllisiä elintarviketuotteita, jotka vastaavat heidän mieltymyksiään ja tarpeitaan. Toisaalta huolenaiheet kasvavat jatkuvasti, ja ne koskevat monia eri aiheita lähtien elintarviketurvallisuudesta ja ympäristönsuojelusta aina eettisiin näkökohtiin kuten reiluun kauppaan ja eläinten hyvinvointiin, ja näistä syistä kuluttajaryhmät vaativat yhä useammin poliittisia toimia. Näiden lisäksi elintarvikkeiden kulutustottumuksilla (myös ruoan haaskauksella) voi olla suuria vaikutuksia kuluttajien terveyteen ja hyvinvointiin samoin kuin alkutuotantoon ja ympäristöön.

Horisontti 2020 -puiteohjelmassa puututaan tähän monitahoiseen ongelmavyyhteen ja määritetään alan haasteet seuraavasti: haasteena on taata turvallisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden ja biopohjaisten tuotteiden saatavuus ja varmistaa kestävä biologisten resurssien hallinta edistäen sekä maaseudun että rannikkoalueiden kehitystä ja Euroopan biopohjaisten toimialojen kilpailukykyä sekä säilyttäen maa- ja meriekosysteemit, vähentäen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, lievittäen ilmastonmuutoksen seurauksia ja sopeutuen niihin sekä edistäen jätteettömyyttä.

6. MERKITTÄVYYS JA VAIKUTUKSET

Kestävän toimitusketjun osaamis- ja innovaatioyhteisö auttaa saavuttamaan niitä Horisontti 2020 -puiteohjelman tavoitteita, jotka on määritelty yhteiskunnallisten haasteiden yhteydessä luvussa ”Elintarviketurva, kestävä maatalous ja biotalous”.

Tämä aihealue on hyvin merkityksellinen myös taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutustensa takia. Elintarviketurvallisuus ja -turva vaikuttavat lähes kaikkiin talouden ja yhteiskunnan osa-alueisiin ja edellyttävät hyvin usein sääntelytoimia.

Elintarviketeollisuus on Euroopan suurin teollisuudenala, ja sillä on keskeinen merkitys Euroopan laajemmalle taloudelliselle kehitykselle. Tärkeästä asemasta huolimatta Euroopan elintarvike- ja juomateollisuuden kilpailukyky on koetteilla. Viime vuosikymmenen aikana Euroopan osuus maailmanmarkkinoista on kutistunut 25 prosentista 21 prosenttiin nousevan talouden maista, kuten Kiinasta, Intiasta ja Brasiliasta, tulevan kilpailun vuoksi. Koska Euroopan elintarviketeollisuuden on yhä mahdottomampaa kilpailla pelkällä hinnalla, sen on tarpeen tarjota lisäarvoa kehittämällä terveellisempiä, kestävämpiä ja resurssitehokkaampia tuotteita, jos se aikoo kääntää nykyisen kehityssuunnan.

Tarvitaan toimia, joilla varmistetaan kestävä ja ilmastonmuutosta sietävä maailmanlaajuinen elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä samalla kun vastataan kasvavaan elintarvikkeiden kysyntään rajoissa, joita asettavat käytettävissä olevan maan määrä, hupenevat kalavarat sekä luonnonympäristön ja ihmisten terveyden suojeleminen.

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö keskittää huomionsa elintarvikkeiden toimitusketjuun. Tällainen keskittyminen sopii erityisen hyvin osaamis- ja innovaatioyhteisön kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan. Se kattaa ketjun alkuvaiheen resurssipanostuksen (esim. lannoitteet), elintarviketuotannon, jalostuksen, pakkaamisen ja jakelun, ja se päättyy kuluttajiin, jotka voisivat olla osaamis- ja innovaatioyhteisön erityinen painopiste (muun muassa ruoan haaskauksen vähentäminen ja terveellinen ravinto) Tavoitteena on varmistaa tehokkaampi ja paremmin toimiva elintarvikkeiden toimitusketju ja parantaa samalla kestävyyttä ja jäljitettävyyttä ketjun kaikissa osissa.

Elintarvikkeiden toimitusketjun ongelmien käsittely osaamis- ja innovaatioyhteisön avulla tarjoaa tilaisuuden tarttua Euroopan suuriin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin ja sen lisäksi myös tilaisuuden saada liikkeelle elinkeinoelämän investoinnit ja sitoutumisen pitkällä aikavälillä. Tämä merkitsee käytännössä uusien ja innovatiivisten teknologioiden, prosessien ja tietojen käyttöä lisättäessä kestävää elintarvikkeiden tuotantoa, jalostusta, pakkaamista ja jakelua, vähennettäessä jätteiden määrää ja edistettäessä parempaa ravintoa. Integroivan lähestymistapansa ansiosta alan osaamis- ja innovaatioyhteisö voi ohjata teollisuutta keskittymään enemmän kuluttajalähtöiseen innovointiin. Tämä yhdistyy uusien liiketoimintamallien ja sellaisten markkinastrategioiden, joissa keskitytään kuluttajien tarpeisiin ja trendeihin ja jotka perustuvat kasvavaan elintarvikeketjua koskevaan tietoisuuteen, tarjoamaan potentiaaliin sovittaa yhteen innovaatiot ja teknologiset mahdollisuudet sekä kuluttajien edut ja luoda siten uusia tilaisuuksia liiketoiminnalle.

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisöllä tulee olemaan suuri merkitys pyrittäessä eroon elintarvikkeiden koko toimitusketjun äärimmäisestä pirstoutuneisuudesta. Se tuo yhteen kriittisen massan huippulaatuisia, ketjun eri osissa toimivia tutkimuksen, innovoinnin ja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sidosryhmiä. Kaikki ketjun osat (alkutuotantosektori, elintarviketuotanto, elintarvikkeiden jalostus, vähittäiskauppa, elintarvikepalvelujen väylät ja luonnollisesti myös kuluttajat) ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa tulevien innovaatioiden luomiseksi. Osaamis- ja innovaatioyhteisö tarjoaa tarvittavan systeemisen ja monialaisen lähestymistavan näiden ongelmien ratkaisuun.

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisön suurin lisäarvo on siinä, että se tarttuu nykyiseen taitojen ja henkilöresurssien puutteeseen. Nykyisin jopa puolella eurooppalaisista elintarvikkeita ja juomia valmistavista yrityksistä saattaa olla pula tieteellisestä ja pätevästä henkilöstöstä. Tämä on este alan innovoinnille. Osaamis- ja innovaatioyhteisö puuttuu ongelmaan integroimalla koulutuksen muihin osaamiskolmion alueisiin. Samalla se tarjoaa tilaisuuden kannustaa uusia, koulutettuja potentiaalisia yrittäjiä, jotka kykenevät luomaan uusia innovatiivisia teknologioita ja yrityksiä. Huomion kohdistaminen yrittäjyyteen on tärkeää etenkin elintarvikealalla, jolla on runsaasti pk-yrityksiä.

Osaamis- ja innovaatioyhteisön onnistumisen suurimmat riskit tällä aihealueella liittyvät pääasiassa tarpeellisiin innovoinnin reunaehtoihin, joihin osaamis- ja innovaatioyhteisöt eivät voi suoraan vaikuttaa. Jotta elintarvikkeiden koko toimitusketjun kestävyyttä voitaisiin parantaa, sääntelyyn saattaa olla tarpeen tehdä muutoksia esimerkiksi elintarvikkeiden tuotantokustannusten sisällyttämiseksi hintoihin. Näin ollen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen on tarpeen olla yhteydessä meneillään oleviin EU:n tason ja kansallisiin innovointi- ja poliittisiin hankkeisiin tällä alalla (katso seuraava jakso).

7. SYNERGIA JA TÄYDENTÄVYYS NYKYISIIN ALOITTEISIIN NÄHDEN

EU on hyvin aktiivinen tällä alalla. Osaamis- ja innovaatioyhteisö osallistuisi Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisältyvän yhteiskunnallisen haasteen ”Elintarviketurva, kestävä maatalous ja biotalous” ratkaisemiseen. Se tekisi yhteistyötä etenkin ehdotetun eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden kanssa, jonka aiheena on ”Maatalouden tuottavuus ja kestävyys”. Kyseisessä kumppanuudessa painotetaan yhteyksien luomista huippututkimuksen ja käytännön innovaatioiden välille, kun taas osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi kuvaa kouluttamalla avaintoimijoita, kuten yrittäjiä ja kuluttajia. Koordinointia tarvitaan myös yhteisen ohjelma-aloitteen ”Maatalous, elintarviketurva ja ilmastonmuutos” kanssa, jossa kootaan yhteen kansallinen tutkimustoiminta, jotta sopeutumis- ja hillitsemistoimet sekä elintarviketurva voidaan integroida maa- ja metsätalouden ja maankäytön aloille. Euroopan meri- ja kalatalousrahasto edistää ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävää kehitystä kalataloudessa ja vesiviljelyssä ja korostaa siten tarvetta uusiin teknisiin ratkaisuihin yhdistettyinä alan uusiin yrittäjätaitoihin kuluttajakäyttäytymisen kehityksen mukaan, mikä tuo mahdollisuuksia synergioiden luomiseen. Samoin on mahdollista koordinoida toiminta hiljattain käynnistettyjen yhteisten ohjelma-aloitteiden ”Tervettä elämää terveellisestä ravinnosta” ja ”Yhdentyvä Euroopan laajuinen ilmastotutkimus” kanssa sekä vastaavien aihealueiden eurooppalaisten teknologiayhteisöjen (etenkin Food for Life) tai seitsemännen puiteohjelman lukuisten hankkeiden kanssa. Lisäksi sillä olisi yhteys kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelman (CIP) ekoinnovointialan markkinareplikointihankkeisiin, joissa elintarvikkeet ja juomat kuuluvat ensisijaisiin aihealueisiin. Tällaisia kokemuksia on jatkossa luvassa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa liittyen etenkin ilmastoa ja resurssitehokkuutta koskevaan yhteiskunnalliseen haasteeseen.

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi tällaisia toimia, koska siinä keskityttäisiin osaamiskolmioon sisältyviin monitieteisiin toimiin, keskittyen selkeästi innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin, yrittäjyyskoulutukseen sekä kuluttaja-asioihin.

8. PÄÄTELMÄT

Elintarvikkeiden toimitusketjuun keskittyvä osaamis- ja innovaatioyhteisö soveltuu erittäin hyvin vastaamaan edellä kuvatun kaltaisiin haasteisiin. Lisäksi se täyttää osaamis- ja innovaatioyhteisön aiheiden valintaperusteet seuraavasti:

· Se vastaa merkittävään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen (tarpeeseen varmistaa vahva ja kestävä elintarvikejärjestelmä samalla kun vastataan kasvavaan elintarvikkeiden kysyntään rajoissa, joita asettavat käytettävissä olevan maan määrä sekä luonnonympäristön ja ihmisten terveyden suojeleminen), ja tukee Eurooppa 2020 ‑strategian toteuttamista ja sen ilmasto-, energia-, työllisyys-, innovaatio- ja koulutustavoitteita.

· Tämän osaamis- ja innovaatioyhteisön painotusalue on Horisontti 2020 ‑puiteohjelman painopisteiden mukainen ja täydentää muita EU:n toimia elintarvikealalla, etenkin innovaatiokumppanuutta ”Maatalouden tuottavuus ja kestävyys”.

· Sen avulla on mahdollista saada elinkeinoelämä investoimaan ja sitoutumaan pitkällä aikavälillä, ja se tarjoaa tilaisuuden uusille tuotteille ja palveluille. Tämä merkitsee käytännössä uusien ja innovatiivisten teknologioiden, prosessien ja tietojen käyttöä lisättäessä kestävää elintarvikkeiden tuotantoa, jalostusta, pakkaamista ja jakelua, vähennettäessä jätteiden määrää ja edistettäessä parempaa ravintoa.

· Se tuottaa kestäviä ja systeemisiä vaikutuksia, joita mitataan uusina koulutettuina potentiaalisina yrittäjinä, uusina teknologioina ja uusina yrityksinä. Se edistää uuden teknologian kehitystä ja tehokkaampien ja kestävämpien tuotantojärjestelmien luomista.

· Sen tavoitteena on päästä eroon elintarvikkeiden koko toimitusketjun äärimmäisestä pirstoutuneisuudesta ja edistää jäljitettävyyttä, ja se kokoaa yhteen kriittisen massan huippulaatuisia, ketjun eri osissa toimivia tutkimuksen, innovoinnin ja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sidosryhmiä.

· Siksi se edellyttää monitieteistä toimintaa, johon kuuluu esimerkiksi agronomia, ekologia, biologia, kemia, ravitsemustiede ja sosioekonomia.

· Sen avulla puututaan Euroopan paradoksiin, sillä sen avulla löydetään uusia innovatiivisia toimintatapoja, joilla varmistetaan kestävämpi ja tehokkaampi toimitusketju ja parannetaan elintarviketurvaa.

Seloste 3: Tervettä elämää ja aktiivisena ikääntymistä tukeva innovaatiotoiminta

1. HAASTEET

Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi on määritetty tärkeimmiksi yhteiskunnallisiksi haasteiksi, joihin puututaan Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä. Kaikkien tähän haasteeseen liittyvien laaja-alaisten toimien tavoitteena pitäisi olla kaikenikäisten eurooppalaisten elämänlaadun parantaminen ja terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien taloudellisen kestävyyden säilyttäminen kustannusten kohotessa, henkilöresurssien kaventuessa ja kansalaisten odottaessa mahdollisimman hyvää hoitoa.

Terveydenhuolto- ja sosiaaliturva-aloja koskevia haasteita on paljon ja ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Ne vaihtelevat suuresti ja niihin kuuluvat krooniset sairaudet (sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, syöpä, diabetes), ylipaino ja lihavuus, infektiosairaudet (HIV/AIDS, tuberkuloosi) ja hermorappeumasairaudet (joiden osalta tilannetta pahentaa yhä iäkkäämpi väestö) ja toisaalta sosiaalinen eristyneisyys, hyvinvoinnin vähentyminen, potilaiden lisääntynyt riippuvuus virallisesta ja epävirallisesta hoidosta sekä monenlainen altistuminen ympäristötekijöille, joiden pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen ei tunneta. Lisäksi näihin haasteisiin vastaamista haittaavat uusien tutkimustulosten, tuotteiden ja palvelujen käytön, hyödyntämisen ja soveltamisen esteet.

Näihin haasteisiin vastaaminen on määritelty Horisontti 2020 -puiteohjelmassa siten, että tavoitteena on tarjota kaikille parempi terveys, elämänlaatu ja yleinen hyvinvointi tukemalla alan tutkimus- ja innovaatiotoimia. Toimissa keskitytään terveyden säilyttämiseen ja edistämiseen koko elämän ajan, sairauksien ehkäisemiseen, sairauksien ja vammojen parannus-, hoito- ja hallintamahdollisuuksien parantamiseen, aktiivisena ikääntymisen tukemiseen sekä siihen, että pyritään kohti kestävää ja tehokasta hoiva-alaa.

2. MERKITTÄVYYS JA VAIKUTUKSET

Tervettä elämää ja aktiivisena ikääntymistä koskeva osaamis- ja innovaatioyhteisö auttaa saavuttamaan niitä Horisontti 2020 -puiteohjelman painopisteitä, jotka on määritelty yhteiskunnallisten haasteiden yhteydessä kohdassa ”Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi”.

Tämä aihealue on yhteiskunnan ja yleisen järjestyksen kannalta hyvin tärkeä. Terve elämä ja aktiivisena ikääntyminen vaikuttavat lähes kaikkiin elämän ja yhteiskunnan osa-alueisiin ja edellyttävät hyvin usein sääntelytoimia. Terveydenhuolto- ja sosiaaliturva-ala on myös sosioekonomiselta kannalta hyvin merkityksellinen, sillä se kuuluu aloihin, joilla käytetään eniten (julkista ja yksityistä) rahaa.[8] Talous- ja teknologiainnovoinnin lisäksi ala tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen innovointiin.

Sosioekonomista merkitystä voidaan korostaa myös sillä, että Eurooppa hyötyy vakaasta lääketeollisuudesta ja hyvin kehittyneestä terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmästä, jotka tarjoavat työpaikkoja miljoonille ihmisille kaikkialla EU:ssa. Lisäksi ala kuuluu EU:n suurimpiin korkean teknologian tuotantoaloihin. Näiden alojen kasvupotentiaali on hyvin suuri, sillä ikääntyvä yhteiskunta lisää sellaisten tuotteiden ja palvelujen kokonaiskysyntää, joita tarvitaan hoitoon ja itsenäiseen elämään.

Myös muut alat tulevat kysymykseen, esimerkiksi matkailu. Ikääntyvä väestö koostuu suurelta osin sukupolvesta, joka on tottunut matkailemaan ja haluaa edelleen matkailla ja jolla on korkeat laatuvaatimukset ja helposti saatavien palvelujen (kuten kuljetus-, hotelli ja viihdepalvelujen) kasvava tarve. Helpommin saatavilla olevat matkailupalvelut voivat parantaa koko alan kilpailukykyä ja edistäisivät osaltaan ikääntyneen väestönosan osallisuutta.

Vähäisin merkitys ei ole sillä, että EU:ssa tehdään tällä alalla maailmanluokan tutkimusta ja annetaan alan huippukoulutusta. Monissa EU-maissa on erinomaiset tutkimuslaitokset ja -infrastruktuurit, jotka tarjoavat houkuttelevan perustan teollisuuden osallistumiselle suunniteltuihin EIT:n toimiin.

Terveeseen elämään liittyviä haasteita on kaikkialla Euroopassa. Niihin vastaaminen – vastauksia voidaan odottaa osaamis- ja innovaatioyhteisöltä – edellyttää tiivistä yhteistyötä sellaisten korkeatasoisten monitieteisten ja monialaisten ryhmien välillä, joiden jäsenet edustavat osaamiskolmion kaikkia aloja (tutkimus, liike-elämä ja koulutus). Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö tuottaisi lisäarvoa yhdistäessään innovaatiotoimet ja korkea-asteen koulutuksen jo olemassa olevaan huipputasoiseen tutkimusperustaan. Näin toimiessaan se painottaa erityisesti korkeakoulujen opinto-ohjelmia, uusien taitojen kehittämistä (niitä tarvitaan mm. teknologian kehittämisessä mutta myös ikääntyneiden hoidossa), yrittäjyyteen liittyvien näkökulmien vahvistamista, jotta alalla edistetään hyvin yrittäjähenkisen työvoiman koulutusta, tuetaan uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämistä ja lujitetaan olemassa olevia ja luodaan uusia arvoketjuja. Osaamis- ja innovaatioyhteisön avulla mahdollisesti luotavat tuotteet ja palvelut ylittävät pelkät tekniset sovellukset (esim. sovellukset, joiden avulla koodataan, standardoidaan ja tulkitaan esimerkiksi syöpään tai sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin liittyviä tietoja, tai esimerkiksi sairauksien varhaisen havaitsemisen tai riskinarvioinnin välineet), ja ne saattavat käynnistää sosiaalisen innovoinnin uusilla käsitteillä, joilla parannetaan elämäntapojen hallintaa ja ravitsemusta, edistetään aktiivista ja itsenäistä elämää ikämyönteisessä asenneympäristössä tai pidetään yllä taloudellisesti kestäviä hoitojärjestelmiä.

Keskittyen Euroopan terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien systeemisiin näkökohtiin ja aktiivisena ikääntymisen tukemiseen tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö kattaisi myös tiiviimmän yhteistyön suurten ja pienten pitkälle erikoistuneiden yritysten välillä tietämyksen välittämiseksi laajemmin. Osaamis- ja innovaatioyhteisö toisi lisäarvoa myös luomalla paikallistason innovatiivisia kumppanuuksia, mikä on erityisen tärkeää palvelualalla.

Terveen elämän ja aktiivisen ikääntymisen osaamis- ja innovaatioyhteisö suhtautuu osaamiskolmioon integroivasti, ja siksi se on avainasemassa vastaamaan Euroopan paradoksiin: se tuo lisäarvoa EU:n erinomaiselle asemalle tieteellisessä tutkimuksessa ja muuntaa tämän edun innovatiivisiksi tuotteiksi ja palveluiksi ja uusiksi liiketoimintamahdollisuuksiksi ja markkinoiksi.

Osaamis- ja innovaatioyhteisön onnistumisen suurimmat riskit tällä aihealueella liittyvät pääasiassa tarpeellisiin innovoinnin reunaehtoihin ja poliittisen sääntelyn puitteisiin, jotka saattavat edellyttää joitain mukautuksia, joihin osaamis- ja innovaatioyhteisöllä ei ole tarkoitus suoraan puuttua[9]. Näin ollen osaamis- ja innovaatioyhteisöjen on tarpeen olla yhteydessä meneillään oleviin EU-tason ja kansallisiin innovointi- ja poliittisiin hankkeisiin tällä alalla (katso seuraava jakso).

3. SYNERGIA JA TÄYDENTÄVYYS NYKYISIIN ALOITTEISIIN NÄHDEN

Terveyteen ja aktiiviseen ikääntymiseen liittyvät kysymykset saavat tukea monista EU:n aloitteista. Näihin aloitteisiin sisältyy terveydenhuoltoalan lisäksi monia eri politiikan osa-alueita, kuten talous, turvallisuus ja ympäristö. Siksi ne vaikuttavat epäsuorasti sellaisiin Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteisiin kuin T&K/innovointi, työllisyys ja sosiaalinen osallisuus.

Tervettä elämää ja aktiivisena ikääntymistä koskeva osaamis- ja innovaatioyhteisö tekee tiivistä yhteistyötä ”Aktiivisena ja terveenä ikääntymisen” eurooppalaisen innovaatiokumppanuuspilotin kanssa. Se ottaa huomioon eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden strategisessa innovaatiosuunnitelmassa esitetyt käytännön toimet ja edistää sen tavoitteiden toteuttamista. Se kehittää täydentävyyttä kouluttamalla keskeisiä toimijoita ja tarjoamalla ainutlaatuisen, jäsennellyn toimijoiden verkoston, jossa toimijoilla on hyvät mahdollisuudet määrittää yleiset edellytykset ja parhaat toimintatavat alaan vaikuttavissa periaatteita, sääntelyä ja standardointia koskevissa kysymyksissä. Alan osaamis- ja innovaatioyhteisö tukee eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden puitteissa myös sähköisen terveydenhuollon edelläkävijämarkkina-aloitetta, jonka tavoitteena on politiikan välineisiin (kuten standardointi- ja sertifiointijärjestelmiin ja julkisiin hankintoihin) keskittymällä kannustaa markkinoita luomaan innovatiivisia sähköisen terveydenhuollon ratkaisuja.

Toimintaa koordinoidaan myös kahden yhteisen ohjelma-aloitteen kanssa, joista ensimmäinen koskee Alzheimerin taudin ja muiden hermorappeumasairauksien tutkimuksen edistämistä ja toinen on ”Lisää vuosia, parempaa elämää – Väestörakenteen muutoksen tuomat mahdollisuudet ja haasteet”. Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö nopeuttaa ja edistää näiden yhteisten ohjelma-aloitteiden kanssa yhdistetyn julkisen huippututkimuksen hyödyntämistä ja eheyttää siten pirstoutunutta innovaatiomaisemaa.

Osaamis- ja innovaatioyhteisö perustaa toimintansa tärkeimpiin tutkimustuloksiin, joita on saatu innovatiivisia lääkkeitä koskevassa yhteisessä teknologia-aloitteessa sekä puiteohjelmaan kuuluvissa tämän aihealueen lukuisissa tutkimushankkeissa (esim. terveysalan tutkimusohjelma tai terveyttä ja ikääntymistä koskevat tieto- ja viestintäteknologian tutkimukset), ja hyödyntää niitä tukeakseen teknologian siirtoa ja kaupallistamista yritysmaailman huippulahjakkuuksien avulla. Lisäksi se koordinoi työnsä tietotekniikka-avusteista asumista koskevan yhteisen toimintaohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelman kanssa.

Voidaankin todeta, että tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi tällaisia toimia, koska siinä keskityttäisiin osaamiskolmioon sisältyviin monitieteisiin toimiin, keskittyen selkeästi innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä yrittäjyyskoulutukseen.

4. PÄÄTELMÄT

Osaamis- ja innovaatioyhteisö, joka keskittyy laajemmin tervettä elämää ja aktiivisena ikääntymistä koskevaan innovointiin, täyttää osaamis- ja innovaatioyhteisön aiheiden valintaperusteet seuraavasti:

· Se vastaa merkittävään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen (elinikäinen terveys ja hyvinvointi kaikille pitäen samalla yllä taloudellisesti kestävät hoitojärjestelmät) ja tukee Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ja sen työllisyys-, innovaatio- ja koulutustavoitteiden sekä sosiaalista osallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamista.

· Tämän osaamis- ja innovaatioyhteisön painotusalue on Horisontti 2020 ‑puiteohjelman painopisteiden mukainen ja täydentää muita EU:n toimia terveydenhuollon ja sosiaaliturvan alalla, etenkin eurooppalaista innovaatiokumppanuutta ”Aktiivisena ja terveenä ikääntyminen”.

· Se voi perustaa toimintansa vahvalle tutkimusperustalle ja vakaalle teollisuudenalalle, jonka kannalta osaamis- ja innovaatioyhteisö on mielekäs. Sen avulla on mahdollista saada elinkeinoelämä investoimaan ja sitoutumaan pitkällä aikavälillä, ja se tarjoaa tilaisuuden uusille tuotteille ja palveluille.

· Sen avulla puututaan Euroopan paradoksiin, sillä se hyödyntää EU:n vahvaa tutkimusperustaa ja luo uusia innovatiivisia lähestymistapoja, millä parannetaan eurooppalaisten elämänlaatua ja säilytetään terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien taloudellinen kestävyys.

· Se tuottaa kestäviä ja systeemisiä vaikutuksia, joita mitataan uusina koulutettuina potentiaalisina yrittäjinä, uusina teknologioina ja uusina yrityksinä. Se edistää uuden teknologian kehitystä ja sosiaalista innovointia.

· Sen tavoitteena on päästä eroon koko terveydenhuolto- ja sosiaaliturva-alan äärimmäisestä pirstoutuneisuudesta, ja se kokoaa yhteen kriittisen massan eri osa-aloilla toimivia huippulaatuisia tutkimuksen, innovoinnin ja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sidosryhmiä.

· Sen lähestymistapa on systeeminen ja edellyttää siksi monitieteistä toimintaa, johon kuuluu esimerkiksi lääketiede, biologia, psykologia, taloustiede, sosiologia, väestötiede ja tieto- ja viestintäteknologia.

Seloste 4: Raaka-aineet[10] – kestävä etsintä, talteenotto, jalostus, kierrätys ja korvaaminen

1. HAASTEET

Moderni yhteiskunta on täysin riippuvainen raaka-aineiden saatavuudesta. Kohtuuhintaiset raaka-aineet ovat EU:n talouden tehokkaan toiminnan kannalta elintärkeitä. Planeettamme raaka-aine- ja luonnonvaroihin aiheuttaa kuitenkin yhä kasvavia paineita ongelmakolmikko, johon kuuluvat uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen, väestömäärän jatkuva lisääntyminen ja kulutuksen nopea kasvu kehitysmaissa. Muun muassa nämä tekijät aiheuttavat ennustetun luonnonvarojen kulutuksen kasvun tulevina vuosikymmeninä.

Kuten resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa ja Horisontti 2020 ‑puiteohjelmassa korostetaan, meidän olisi pyrittävä varmistamaan Euroopan talouden ja hyvinvoinnin edellyttämien raaka-aineiden saatavuus ja käytettävyys ja samalla saatava aikaan resurssitehokas talous, joka täyttää kasvavan väestön tarpeet äärellisen planeettamme ekologisissa rajoissa.

2. MERKITTÄVYYS JA VAIKUTUKSET

Tämä aihealue on taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutustensa takia hyvin tärkeä. Raaka-aineet ovat maailmantalouden ja elämänlaadun kannalta keskeisen tärkeitä, ja resurssitehokkuuden parantaminen on olennainen kasvun ja työllisyyden varmistaja Euroopassa. Se tarjoaa merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia, parantaa tuottavuutta, alentaa kustannuksia ja lisää kilpailukykyä.

Vaikka EU:lla onkin erinomainen tutkimusperintö ja lukuisia huippuosaamisyksiköitä, sen hyödyntämiseksi tällä aihealueella voitaisiin tehdä paljon enemmän. Osaamis- ja innovaatioyhteisö olisi omiaan tähän tarkoitukseen.

Alan osaamis- ja innovaatioyhteisö toimisi samansuuntaisesti muiden EU-toimien kanssa, ja sen pitäisi keskittyä edistämään tietämys- ja huippuosaamiskeskusta, joka perehtyy kestävän avolouhoksilla, kaivoksissa ja avomerellä tapahtuvan kaivostoiminnan, raaka-aineiden hallinnan, kierrätysteknologian, materiaalien korvaamisen ja raaka-aineiden geopoliittisen kaupan akateemiseen, tekniseen ja käytännön koulutukseen ja tutkimukseen. Keskus toimisi välittäjänä ja selvitysyhteisönä näihin aloihin liittyville Euroopan osaamiskeskuksille ja hallinnoisi EU:n teollisuuden kannalta strategisen tärkeää tutkimusohjelmaa. Tästä syystä ja jotta toimilla olisi mahdollisimman suuri vaikutus ja vältettäisiin päällekkäisyydet muihin EU-toimiin, kuten raaka-aineita koskevaan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuteen nähden, osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentää tarpeellisella tavalla toimintaa inhimillisen pääoman (ts. koulutuksen) osalta innovatiivisen teknologian pilottitoimissa (esim. demonstraatiolaitoksissa), jotka liittyvät maalla ja merellä tapahtuvaan etsintään, talteenottoon, jalostukseen, keruuseen ja kierrätykseen. Samalla se voisi pyrkiä tavoitteisiin, jotka liittyvät teknologisena edelläkävijänä toimimiseen, kehittämällä innovatiivisten prosessien ja ratkaisujen pilotti- ja demonstrointihankkeita, joihin sisältyy esimerkiksi sellaisten edullisten ja kestävää kehitystä edustavien vaihtoehtoisten raaka-aineiden käyttöä, jotka ovat EU:lle strategisen tärkeitä. Siksi se voi myös saada olemassa olevat markkinat laajentumaan ja luoda uusia markkinoita etenkin kestävän talteenoton ja jalostuksen, raaka-aineiden hallinnan, kierrätysteknologioiden ja materiaalien korvaamisen aloilla. On tarpeen arvioida vaikutuksia ja kehittää innovatiivisia kustannustehokkaita sopeutumis- ja riskinhallintatoimenpiteitä erityisen haavoittuvia luontotyyppejä kuten pohjoisnapa-aluetta varten.

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisöllä on tärkeä asema poistettaessa teknologian puutteesta johtuvia esteitä. Teknisen innovoinnin odotetaan kehittävän suuren määrän täydentäviä teknologioita, jotka voivat muuttaa mineraalien ja raaka-aineiden perinteisiä arvoketjuja. Innovointia on jatkettava uusien prosessien kehittämiseksi ja jotta alan olemassa oleva tietämys voidaan optimoida ja kaupallistaa. Osaamis- ja innovaatioyhteisön yrittäjäkeskeinen lähestymistapa soveltuisi erityisen hyvin tämän ongelman ratkaisemiseen.

Toinen raaka-aineiden osaamis- ja innovaatioyhteisön lisäarvo on siinä, että se parantaa alan rajallisia verkostoitumismahdollisuuksia. Koska mukana olevat tutkimusalat ovat keskenään kovin erilaisia, niiden tutkijoilla on vain harvoin tilaisuuksia tavata toisiaan ja hyödyntää ideoiden ristipölytystä ja yhteistyötä, joita tarvitaan vähähiilisten, ympäristön kannalta kestävien kustannustehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi. Verkostoituminen osaamis- ja innovaatioyhteisön kanssa ja sidosryhmien kokoaminen yhteen osaamiskolmion kaikilta osa-alueilta ja arvoketjun kaikista osista auttaisi korjaamaan tätä puutetta. Se tarjoaa tilaisuuden edistää teknologian, tietojen ja taitojen siirtoa sekä antaa tutkijoille, opiskelijoille ja yrittäjille tiedot ja taidot, joita he tarvitsevat kehittääkseen innovatiivisia ratkaisuja ja muuntaakseen nämä ratkaisut uusiksi liiketoimintamahdollisuuksiksi.

3. SYNERGIA JA TÄYDENTÄVYYS NYKYISIIN ALOITTEISIIN NÄHDEN

EU on todennut tämän painotusalueen yhdeksi suurista haasteista. Osaamis- ja innovaatioyhteisö edistäisi Horisontti 2020 -puiteohjelman tavoitteita, etenkin raaka-aineiden saatavuuteen ja resurssitehokkuuteen liittyvän yhteiskunnallisen haasteen osalta. Se tukisi myös ehdotettua raaka-aineita koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta. Kyseinen innovaatiokumppanuus antaa laajat puitteet yhdenmukaistuksen ja synergian edistämiseen nykyisissä kysyntään ja tarjontaan perustuvissa tutkimustoimissa, innovaatiovälineissä ja ‑politiikoissa. Tähän sisältyy teknologiakeskeisten toimien lisäksi myös sellaisiin poliittisiin ja sääntely- ja standardointikysymyksiin liittyvien reunaehtojen ja parhaiden toimintatapojen määrittäminen, jotka vaikuttavat tiettyä alaa tai haastetta koskevaan innovointiin. Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi kuvaa kouluttamalla avaintoimijoita ja tarjoamalla lisäksi ainutlaatuisen, jäsennellyn toimijoiden verkoston. Se tarjoaisi vankan pohjan muiden sellaisten innovointiin liittyvien toimien tukemiselle, joita toteutetaan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden puitteissa ja joiden onnistumisen kannalta inhimillinen pääoma on ehdoton edellytys. Sillä on myös hyvät edellytykset tukea eurooppalaista innovaatiokumppanuutta yksilöitäessä alaan vaikuttaviin poliittisiin ja sääntely- ja standardointikysymyksiin liittyvät reunaehdot ja parhaat toimintatavat. Lisäksi osaamis- ja innovaatioyhteisö perustaisi toimintansa tuloksiin, joita on saatu lukuisissa seitsemänteen puiteohjelmaan kuuluvissa tämän aihealueen tutkimushankkeissa, ja hyödyntäisi niitä. Tämä koskisi erityisesti hankkeita, joita rahoitetaan nanotieteiden, nanoteknologian, materiaalien ja uusien tuotantoteknologioiden ja ympäristöaiheiden puitteissa.

Lisäksi sillä olisi yhteys kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelman (CIP) ekoinnovointialan markkinareplikointihankkeisiin, joissa materiaalien kierrätys kuuluu ensisijaisiin aihealueisiin. Tällaisia kokemuksia on jatkossa luvassa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa liittyen etenkin ilmastotoimiin, resurssitehokkuuteen ja raaka-aineiden kestävään saatavuuteen liittyviin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi tällaisia toimia, koska siinä keskityttäisiin osaamiskolmioon sisältyviin monitieteisiin toimiin, keskittyen selkeästi innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä yrittäjyyskoulutukseen.

4. PÄÄTELMÄT

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö soveltuu hyvin tarttumaan edellä luonnehdittuihin haasteisiin. Lisäksi se täyttää strategisessa innovaatio-ohjelmassa esitetyt osaamis- ja innovaatioyhteisön aiheiden valintaperusteet seuraavasti:

· Se vastaa Euroopan suureen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen (tarpeeseen kehittää innovatiivisia ratkaisuja kustannustehokkaaseen, vähähiiliseen ja ympäristöystävälliseen raaka-aineiden etsintään, talteenottoon, jalostukseen ja kierrätykseen) ja tukee Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ja sen ilmasto-, energia-, työllisyys-, innovaatio- ja koulutustavoitteiden saavuttamista.

· Tämän osaamis- ja innovaatioyhteisön painotusalue on Horisontti 2020 ‑puiteohjelman painopisteiden mukainen, ja se täydentää EU:n muita raaka-ainealan toimia, etenkin raaka-aineita koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta.

· Sen avulla on mahdollista saada elinkeinoelämä investoimaan ja sitoutumaan pitkällä aikavälillä, ja se tarjoaa tilaisuuden uusille tuotteille ja palveluille etenkin kestävän talteenoton ja jalostuksen, raaka-aineiden hallinnan, kierrätysteknologioiden ja materiaalien korvaamisen aloilla.

· Se tuottaa kestäviä ja systeemisiä vaikutuksia, joita mitataan uusina koulutettuina potentiaalisina yrittäjinä, uusina teknologioina ja uusina yrityksinä. Se tarjoaa mahdollisuuksia etenkin yhteiskunnalliseen arvonluontiin pyrkimällä ratkaisemaan tuotteen koko elinkaaren kestävyyttä koskevan tavoitteen, mikä merkitsee raaka-aineiden tehokkaampaa käyttöä sekä raaka-aineiden kierrätyksen ja talteenoton tosiasiallista parantamista.

· Se sisältää selkeän koulutusosion, joka puuttuu muista aloitteista, ja se kokoaa yhteen kriittisen massan huippulaatuisia tutkimuksen ja innovoinnin sidosryhmiä.

· Se edellyttää monitieteistä toimintaa, johon kuuluu esimerkiksi geologia, taloustiede, ympäristötieteet, kemia, mekaniikka ja monet teollisuudenalat (rakentaminen, auto- ja ilmailuteollisuus, koneiden ja laitteiden valmistus sekä uusiutuvat energialähteet).

· Sen avulla puututaan Euroopan paradoksiin, sillä Euroopalla on tällä alalla vahva tutkimusperusta mutta heikko suorituskyky innovoinnissa. Se tarjoaa innovointimahdollisuuksia kestävän kaivostoiminnan ja raaka-aineiden hallinnan aloilla. Korvaaminen ja kierrätys voivat edelleen edistää alan muutosta ja kannustaa investointeja luomalla uusia tuotteita, palveluja ja lähestymistapoja toimitusketjuun.

Seloste 5: Älykäs turvallinen yhteiskunta

1. HAASTEET

Horisontti 2020 -puiteohjelman tärkeimpiä haasteita on tarve edistää turvallisia eurooppalaisia yhteiskuntia niiden siirtyessä kohti digitaalista yhteiskuntaa ja kohdatessa maailmanlaajuisesti lisääntyvää keskinäistä riippuvuutta.

Nykyajan yhteiskuntaan kohdistuu vakavia turvallisuushaasteita, jotka ovat kehittymässä yhä monimutkaisemmiksi sen lisäksi, että haasteiden lukumäärä kasvaa. Haasteet nousevat erilaisista lähteistä, jotka vaihtelevat järjestäytyneestä rikollisuudesta ja terrorismista rajatylittävään laittomaan toimintaan sekä luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin tuhoihin, jotka kaikki horjuttavat yhteiskuntamme peruspilareita. Lisäksi verkkohyökkäykset ja yksityisyyden loukkaukset vaarantavat koko internetin toiminnan ja sen varassa toimivat palvelut. Näiden haasteiden voittamiseen liittyvän EU-politiikan tukemiseksi tarvitaan toimia, joilla edistetään turvallisuusalan innovointia. Toimia tarvitaan erityisesti hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian ja siihen liittyvien palvelujen potentiaalia turvallisuushaasteiden voittamiseksi. Tavoitteena on korjata Euroopan turva-aukkoja kehittämällä ja ottamalla käyttöön innovatiivisia tieto- ja viestintäteknologian ratkaisuja, joilla voidaan estää ja lieventää vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta (myös tietoverkkorikollisuutta) ja terrorismia, vahvistaa EU:n maa- ja merirajojen hallintaa sekä kehittää selviytymis- ja palautumiskykyä luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien tuhojen yhteydessä, esimerkiksi metsäpalojen, maanjäristysten, tulvien ja myrskyjen sattuessa. Tähän tavoitteeseen kuuluu myös sellaisten tieto- ja viestintäteknologioiden, -laitteiden ja ‑palvelujen kehittäminen, joilla estetään verkkohyökkäykset ja tieto- ja viestintäteknologian infrastruktuurien romahtaminen ja hallitaan tällaiset hyökkäys- ja romahdustilanteet ja toivutaan niistä ja joilla lisätään luottamusta internetiin ja parannetaan sen turvallisuutta sekä yksityisyyden, henkilöllisyyden ja yksityisten tietojen suojaa. Nämä tavoitteet edustavat monialaista painopistettä, ja ne on saavutettava kunnioittaen eettisiä ja yksityisyyteen liittyviä periaatteita samoin kuin kansalaisten perusoikeuksia.

2. MERKITTÄVYYS JA VAIKUTUKSET

Turvallisuus on poliittiselta ja sosioekonomiselta kannalta erittäin tärkeä. Riittävän turvallisuuden ylläpitoa yhteiskunnassa voidaan yleisen järjestyksen näkökulmasta katsoen pitää perusedellytyksenä sellaiselle ympäristölle, jossa yksilöt ja yritykset ovat halukkaita toimimaan. Etenkin digitaalisten yhteismarkkinoiden laajentuminen riippuu siitä, että sen käyttäjät luottavat maksutapahtumien turvallisuuteen, tietojensa koskemattomuuteen sekä yksityisyytensä ja henkilöllisyytensä suojaan. Maailmanlaajuiseen terrorismiin liittyvät tapaukset sekä lisääntyneiden luonnonkatastrofien ja ihmisen aikaansaamien tuhojen aiheuttamat ihmishenkien menetykset ja aineelliset vahingot ovat viime vuosina kasvattaneet tämän politiikan osa-alueen merkitystä.

Näiden huolenaiheiden lisäksi ala on tärkeä myös sosioekonomiselta kannalta. Arvioiden mukaan turvallisuusratkaisujen arvo maailman turvallisuusmarkkinoilla (ilman puolustusalaa) oli 45 miljardia euroa vuonna 2009, ja sen odotetaan kasvavan yli 87 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä (keskimääräisen kasvun ollessa yli 6 prosenttia vuodessa)[11]. Ala työllistää noin 250 000 henkilöä koko maailmassa ja noin 50 000 Euroopassa. Tarkasteltaessa alan epäsuoraa työllistämisvaikutusta voidaan todeta, että EU:n turvallisuuspalvelumarkkinoilla toimii yli 1 700 000 yksityistä vartijaa[12]. Sen lisäksi, että tietoturvamarkkinat ovat laajat, joidenkin arvioiden mukaan tietoverkkorikollisuuden aiheuttamat kustannukset ovat vuodessa koko maailmassa 350 miljardia euroa ja EU:ssa 80 miljardia euroa.

Älykkään turvallisen yhteiskunnan osaamis- ja innovaatioyhteisö saa elinkeinoelämän investoimaan ja sitoutumaan pitkällä aikavälillä sekä laajentamaan toimintaa ja luomaan tuotteilleen ja palveluilleen uusia markkinoita Elinkeinoelämä saattaa osaamis- ja innovaatioyhteisön puitteissa kiinnostua sellaisten innovatiivisten tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden ja palvelujen markkinamahdollisuuksista, jotka tukevat muun muassa älykkäämpiä rikostenehkäisyratkaisuja, sähköisen tunnistamisen ja todentamisen avulla toteutettavia tiukempia turvallisuusvaatimuksia, älykkäämpiä rajoja sekä kriittistä infrastruktuuria paremmin suojaavia varoitusjärjestelmiä. Turvallisuusteknologian monialaisen luonteen vuoksi osaamis- ja innovaatioyhteisön toimet vaikuttavat tieto- ja viestintäteknologian turvallisuusalan lisäksi koko tieto- ja viestintäteknologian markkinoihin laitteistojen ja pääsyn mahdollistavien laitteiden valmistajien ja palveluntarjoajien osalta.

Osaamis- ja innovaatioyhteisön integroiva lähestymistapa innovointiin ja sen edellytykset lujittaa sosiaalista innovointia voisivat edelleen edistää turvallisuuden yhteiskunnallista ulottuvuutta. Alan osaamis- ja innovaatioyhteisö perustuu vahvalle tieteelliselle ja tutkimusperustalle ja kykenee saattamaan yhteen koulutuksen ja innovoinnin sidosryhmät, jotka eivät muutoin yhdistäisi voimiaan, luomaan uutta tietoa, uusia käsitteitä, liiketoimintamalleja, lähestymistapoja ja strategioita, joiden avulla vastataan yhteiskunnan turvallisuushaasteisiin ja edistetään kansalaisten hyvinvointia. Tavoite on se, että osaamis- ja innovaatioyhteisön puitteissa kehitetyt uudet innovatiiviset tuotteet, palvelut, mallit ja lähestymistavat täyttävät tarpeen saada aikaan turvallisempi eurooppalainen yhteiskunta, jossa kansalaiset tuntevat arkielämänsä turvalliseksi – unohtamatta heikoimmassa asemassa olevia. Huomiota voitaisiin kiinnittää yksilöiden yksityisyyden suojaan, lasten suojeluun internetissä sekä henkilö- ja profilointitietojen väärinkäyttöä torjuviin suojakeinoihin parantaen samalla helppokäyttöisyyttä ja omaksumista käyttäjien keskuudessa.

Älykkään turvallisen yhteiskunnan osaamis- ja innovaatioyhteisön yhteiskunnallista ulottuvuutta voitaisiin edelleen lujittaa näiden yhteisöjen yhteistoimintakeskittymiin perustuvalla mallilla, jonka avulla alueelliset toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä yhdistäen eri erikoistumisaloilla kehitettyjä tietoja ja taitoja.

Älykkään turvallisen yhteiskunnan osaamis- ja innovaatioyhteisön merkittävä lisäarvo on siinä, että sen avulla eheytetään alan pirstaleista ja lokeroitunutta tilaa, joka nykyisin vallitsee kaikkialla Euroopassa. Integroivan luonteensa ja monitieteisen lähestymistapansa ansiosta se saa aikaan mahdollisuuksia eri aloilla työskentelevien osaamiskolmion toimijoiden (yritykset, tutkimustoiminta ja korkeakoulut), yksilöiden ja viranomaisten tiiviimpään yhteistyöhön ja niveltää siten paremmin yhteen teknologiset, yhteiskunnalliset, poliittiset ja lainsäädännölliset näkökohdat ja markkinapotentiaalin.

Älykkään turvallisen yhteiskunnan osaamis- ja innovaatioyhteisöstä on apua myös pätevän työvoiman tarpeeseen. Sillä on siksi hyvin suuri merkitys muokattaessa tämän alan koulutusta. Samalla se tarjoaa tilaisuuden kannustaa uusia, koulutettuja potentiaalisia yrittäjiä, jotka kykenevät luomaan uusia innovatiivisia teknologioita, palveluja ja yrityksiä. Huomion kohdistaminen yrittäjyyteen on erityisen tärkeää tällä alalla, jolla on mahdollisuuksia saada mukaan runsaasti pk-yrityksiä.

Osaamis- ja innovaatioyhteisön koulutus- ja innovointitavoitteiden saavuttamisen ohella tällainen yhteisö voi epäsuorasti parantaa tietoisuutta kansalaisten, yksityissektorin ja institutionaalisten loppukäyttäjien (pelastuspalvelu, poliisi, rajavartijat jne.) keskuudessa ja vaikuttaa heidän asenteisiinsa uusia innovatiivisia ratkaisuja kohtaan.

Älykkään turvallisen yhteiskunnan osaamis- ja innovaatioyhteisöllä on mahdollisuuksia tuottaa kestäviä ja systeemisiä vaikutuksia, joita mitataan uusina koulutettuina potentiaalisina yrittäjinä, uusina teknologioina, yrityksinä, malleina ja lähestymistapoina, ja lisäksi sillä on vaikutusmahdollisuuksia maailmanlaajuisella tasolla. Turvallisuushaasteet ovat luonteeltaan globaaleja, ja niitä on käsiteltävä yhteistyössä kolmansien maiden kanssa.

Osaamis- ja innovaatioyhteisön onnistumisen suurimmat riskit tällä aihealueella liittyvät pääasiassa innovoinnin reunaehtojen puuttumiseen – kyse on esimerkiksi selkeästä sääntelykehyksestä, standardoinnista ja julkisista hankinnoista. Joissain Euroopan maissa onkin osoitettu, että turvallisuutta koskevan selkeän politiikan ja strategian puuttuminen heikentää kysyntä- ja tarjontapuolen kehittämiseen liittyvää selkeyttä. Toinen turvallisuusalan ongelma on puolustustarpeiden rajojen määrittely. Vaikka puolustusala ei sisälly älykkään turvallisen yhteiskunnan osaamis- ja innovaatioyhteisön puitteisiin, turvallisuuden ja puolustuksen ero on hämärtynyt niihin liittyvää teknologiaa ja systeemejä koskevien vaatimusten osalta. Tämän osaamis- ja innovaatioyhteisön onnistumisen edellytyksenä on saada loppukäyttäjät ja etenkin viranomaiset osallistumaan sen toimintaan. Se on vaikeaa ja edellyttää tiivistä yhteistyötä alaan liittyvien komission poliittisten aloitteiden kanssa. Näitä riskejä voidaan odottaa ratkaistavan siten, että osaamis- ja innovaatioyhteisö on yhteydessä meneillään oleviin EU:n tason ja kansallisiin innovointi- ja poliittisiin hankkeisiin tällä alalla (katso seuraava jakso).

3. SYNERGIA JA TÄYDENTÄVYYS NYKYISIIN ALOITTEISIIN NÄHDEN

Edellä kuvatun kaltainen osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi monia tämän aihealueen EU-aloitteita.

Älykkään turvallisen yhteiskunnan osaamis- ja innovaatioyhteisö tukee Horisontti 2020 ‑tavoitteiden saavuttamista. Se perustuu tämän alan puiteohjelmien lukuisten tutkimushankkeiden tuloksiin – etenkin niihin hankkeisiin, joita rahoitetaan turvallisuutta, tieto- ja viestintäteknologian turvallisuutta ja siihen koettua luottamusta ja tulevaisuuden internetiä koskevan sekä sosioekonomisen ja humanistisen tutkimuksen puitteissa. Se ottaa huomioon yhteisen tutkimuskeskuksen asianomaiset toiminnot.

Lisäksi se on yhteydessä asianomaisiin EU-virastoihin, joista esimerkkeinä voidaan mainita Frontex (rajaturvallisuus), Europol (vakavan kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunta), Enisa (verkko- ja tietoturva) ja Cepol (Euroopan poliisiakatemia).

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi tällaisia toimia, koska siinä keskityttäisiin osaamiskolmioon sisältyviin monitieteisiin toimiin, keskittyen selkeästi innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä yrittäjyyskoulutukseen.

4. PÄÄTELMÄT

Osaamis- ja innovaatioyhteisö, joka keskittyy tieto- ja viestintäteknologian asemaan turvallisen yhteiskunnan innovaatioiden välittäjänä ja joka painottaa alan koulutusjärjestelmien rakenteen muokkausta, soveltuisi hyvin vastaamaan edellä luonnehdittuihin haasteisiin. Lisäksi se täyttää strategisessa innovaatio-ohjelmassa esitetyt osaamis- ja innovaatioyhteisön aiheiden valintaperusteet:

· Se vastaa merkittävään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen (tarve vähentää turva-aukkoja ja estää turvallisuusuhkia samalla kun otetaan huomioon yhteiskunnalliset näkökohdat) ja tukee Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ja sen työllisyys-, innovaatio- ja koulutustavoitteiden sekä sosiaalista osallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamista.

· Tämän osaamis- ja innovaatioyhteisön painotusalue on Horisontti 2020 ‑puiteohjelman painopisteiden mukainen ja täydentää muita EU:n toimia tällä alalla.

· Sen avulla on mahdollista saada elinkeinoelämä investoimaan ja sitoutumaan pitkällä aikavälillä, ja se tarjoaa tilaisuuden uusille tuotteille ja palveluille.

· Se tuottaa kestäviä ja systeemisiä vaikutuksia, joita mitataan uusina koulutettuina potentiaalisina yrittäjinä, uusina teknologioina, yrityksinä ja palveluina. Se edistää uuden teknologian kehittämistä ja sosiaalista innovointia.

· Se perustuu vahvalle tieteelliselle ja tutkimusperustalle ja saattaa yhteen koulutuksen ja innovoinnin sidosryhmät, jotka eivät muutoin tapaisi, luomaan uutta tietoa, uusia käsitteitä, liiketoimintamalleja, lähestymistapoja ja strategioita, joiden avulla vastataan yhteiskunnan turvallisuushaasteisiin.

· Sen avulla eheytetään alan pirstaleista ja lokeroitunutta tilaa, joka nykyisin vallitsee kaikkialla Euroopassa.

· Sen lähestymistapa on systeeminen ja edellyttää siksi monitieteistä toimintaa, johon kuuluu esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologia, sosioekonomiset ja humanistiset tieteet, pelastuspalvelu, terveydenhuolto, liikenne ja energia.

Seloste 6: Kaupunkiliikenne

1. HAASTEET

Älykäs, ympäristöystävällinen ja yhdentynyt liikenne on osoitettu yhdeksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista haasteista, joihin vastataan Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä. Vuonna 2011 annetussa liikenteen valkoisessa kirjassa korostetaan edelleen sitä, kuinka tärkeää on toteuttaa tämän alan toimia seuraavan vuosikymmenen aikana. Kaupunkiliikenne on erityisen haastava kohde. Se kattaa monia aloja, kuten liikenne (mukaan luettuna liikkuvuuden uudet konseptit, liikenteen organisointi, logistiikka, liikennejärjestelmien turvallisuus ja toimintavarmuus), ympäristökysymykset (kasvihuonekaasujen, ilmansaasteiden ja melun vähentäminen), kaupunkisuunnittelu (työn ja asumisen tuominen lähemmäs toisiaan), ja sillä on suuri vaikutus sekä taloudellisella että sosiaalisella tasolla (uusien yritysten luominen, työllisyys, sosiaalinen osallisuus, asuminen ja sijaintistrategiat). Yleistavoitteena on parantaa kansalaisten elämänlaatua Euroopassa – yhä useammat asuvat suurissa kaupunkikeskittymissä, joihin suuri osa Euroopan taloudellisesta toiminnasta keskittyy. [13]

Kestävä kaupunkiliikenne on saavutettavissa vain siinä tapauksessa, että kehitetään ympäristöystävällisempiin, osallistavampiin, turvallisempiin ja älykkäämpiin ratkaisuihin johtavia innovaatioita. Jos tavoitetta ei saavuteta, se aiheuttaa pitkällä aikavälillä suuret yhteiskunnalliset, ekologiset ja taloudelliset kustannukset. Kansalaisten olisi kuitenkin hyväksyttävä liikkuvuuden uudet innovatiiviset konseptit, etenkin kun yksilölliset liikennemuodot on korvattava julkisilla ja kollektiivisilla liikennemuodoilla. Kaupungeissa asuvien käyttäytymisen muuttaminen ilman elämänlaadun heikkenemistä ja elinkustannusten nousua kuuluu tämän alan suuriin haasteisiin.

2. MERKITTÄVYYS JA VAIKUTUKSET

Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisön tärkein tavoite on varmistaa vihreämpi, osallistavampi, turvallisempi ja älykkäämpi kaupunkiliikennejärjestelmä.

Kuten edellä on todettu, tämä aihealue on yhteiskunnan ja yleisen järjestyksen kannalta hyvin tärkeä. Se on hyvin merkityksellinen myös sosioekonomisesti, sillä se kattaa BKT:n ja työllisyyden kannalta tärkeitä toimialoja, kuten autoteollisuuden ja rakennusalan. Lisäksi kaupunkiliikenne on yhteydessä ympäristönsuojelustrategioihin, ja se on selkeä osa sosiaalista kuuluvuutta, sijoittumista, asumista ja kaupunkisuunnittelua koskevia politiikanaloja.

Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisö noudattaa sekä Horisontti 2020 ‑puiteohjelman painopisteitä että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, jotka koskevat älykkäämpää, kestävämpää, vähähiilisempää ja osallistavampaa kaupunkikehitystä. Tämän aihealueen osaamis- ja innovaatioyhteisö voisi tukea kutakin Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta esimerkiksi edistämällä ekotehokkaita ratkaisuja, älykkäitä tieto- ja viestintäteknisiä liikenteenhallintajärjestelmiä ja tarjoamalla tehokkaampia ja kohtuuhintaisempia liikennepalveluja.

Koska kaupunkiliikenne on luonteeltaan systeemistä, tämän aihealueen osaamis- ja innovaatioyhteisö voisi tarjota lukuisia innovointimahdollisuuksia innovaatioprosessin eri vaiheissa – esimerkiksi multimodaaliset liikennejärjestelmät sekä älykkäämmät ja kestävämmät liikenneratkaisut.

Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisö perustuu vakaalle teknologiselle ja teollisuusperustalle ja tarjoaa mahdollisuuksia uusille tuotteille ja palveluille[14] etenkin kestävän suunnittelun ja ympäristöteollisuuden aloilla.

Vahva poliittinen tuki ja huomion kiinnittäminen kaupunkiliikenteeseen tukevat sen innovatiivisten mallien kehittämistä. Lisäksi tällaisilla innovatiivisilla malleilla voi olla maailmanlaajuinen vaikutus, jos ne siirretään etenkin Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan valtavasti kasvaviin kaupunkikeskittymiin.

Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö saattaa kaupunkiliikenteen ja sen suunnittelun laajempaan, paikallis- ja aluetason kestävän kaupunki- ja aluesuunnittelun kontekstiin. Osaamis- ja innovaatioyhteisöllä olisi siksi etu toimia moni- ja poikkitieteellisellä kentällä, ja sen avulla voidaan eheyttää alan nykyistä pirstoutunutta organisaatiota. Se voisi saada aikaan tiiviimpää yhteistyötä viranomaisten (pääasiassa paikallis- ja aluetason viranomaisten), paikallisten yhdistysten ja yksityissektorin (kuten rakennuttajien ja infrastruktuuritoimijoiden), tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen välille (osaamiskolmion alueet integroiden). Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisö kokoaa huippuluokan kumppaneita uudenlaisiin yhteistyöryhmiin, ja sen vuoksi yhteisö voi optimoida olemassa olevat resurssit ja hyödyntää näiden uusien arvoketjujen välityksellä luodut liiketoimintamahdollisuudet.

Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisö keskittyy niihin innovaatiokolmion toimiin, joissa voidaan hyödyntää etenkin EIT:n kautta kanavoitavaa EU:n lisätukea. Todellisuudessa tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisön suurin lisäarvo piilee siinä, että se integroi osaamiskolmion kolme osa-aluetta ja tuo systeemisiä muutoksia innovaatiotoimijoiden yhteistyötapoihin. Samoin osaamis- ja innovaatioyhteisö keskittyy ihmislähtöiseen innovointiin, minkä vuoksi opiskelijat, tutkijat ja yrittäjät ovat sen toiminnan keskiössä, ja tämä on olennaisen tärkeää vastattaessa edellä kuvailtuihin haasteisiin. Näistä syistä painotetaan vahvasti yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, yrittäjyyttä ja tutkimustulosten käyttämistä, toisin sanoen kehitetään paikallis- ja aluehallinnossa toimivien kaupunkiliikenteen ammattilaisten tietoja ja taitoja (elinikäinen oppiminen, henkilöstön vaihto-ohjelmat, ammatillinen jatkokoulutus), ehdotetaan erityisiä kaupunkiliikennettä koskevia korkea-asteen koulutusohjelmia (kesäkurssit, vaihto-ohjelmat) ja viedään innovatiivisia liikennekonsepteja onnistuneesti markkinoille (korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tuki spin-off-yritysten ja uusien yritysten perustamiseen jne.). Lisäksi yhteistoimintakeskittymiin perustuvaa toimintamallia voitaisiin vahvistaa tähän aiheeseen keskittyvän osaamis- ja innovaatioyhteisön puitteissa, koska tällä aiheella on selkeä paikallinen ja alueellinen ulottuvuus.

3. SYNERGIA JA TÄYDENTÄVYYS NYKYISIIN ALOITTEISIIN NÄHDEN

Liikkuvuutta koskevat kysymykset saavat tukea monista EU-aloitteista. EU onkin hyvin aktiivinen tällä alalla.

Liikkuvuudella on yhteyksiä muihin EU-toimiin, ja näitä yhteyksiä tiivistetään entisestään. Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisö ottaa huomioon kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelman ja älykästä liikennejärjestelmää koskevan toimintasuunnitelman.

Se tekee yhteistyötä etenkin sellaisten suunniteltujen älykkäitä kaupunkeja ja älykkäitä yhteisöjä koskevien EU-aloitteiden kanssa, joissa käsitellään energiatehokkuutta, tieto- ja viestintäteknologiaa ja kaupunkiliikennettä. Osaamis- ja innovaatioyhteisö tuo täydentävyyttä etenkin kouluttamalla keskeisiä toimijoita ja tarjoamalla jäsennellyn toimijoiden verkoston, jossa toimijoilla on hyvät mahdollisuudet määrittää yleiset edellytykset ja parhaat toimintatavat alaan vaikuttavissa periaatteita ja sääntelyä koskevissa kysymyksissä.

Lisäksi tarvitaan koordinointia yhteiseen toiminta-aloitteeseen ”Urbaani Eurooppa”, jolla kootaan yhteen kansalliset tutkimustoimet, tarkoituksena muuntaa kaupunkialueet innovaatio- ja teknologiakeskuksiksi, toteuttaa ympäristöystävällisiä ja älykkäitä kaupunkien sisäisiä ja niiden välisiä liikenne- ja logistiikkajärjestelmiä, pienentää ekologista jalanjälkeä ja edistää ilmastoneutraaliutta. Tämän alan osaamis- ja innovaatioyhteisö nopeuttaa ja edistää näiden yhteisten ohjelma-aloitteiden kanssa yhdistetyn julkisen huippututkimuksen hyödyntämistä ja eheyttää siten pirstoutunutta innovaatiomaisemaa.

Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisön luonteviin yhteistyöaloitteisiin kuuluu myös Civitas-aloite, jolla tuetaan puhtaaseen kaupunkiliikenteeseen liittyvien innovatiivisten toimien täytäntöönpanoa koskevia esittely- ja tutkimushankkeita, sekä eurooppalainen teollisuusaloite ”Älykkäät kaupungit ja älykkäät yhteisöt”, jonka tavoitteena on tehostaa kaupunkien energiantuotantoa ja -käyttöä ja saattaa ne kestävälle pohjalle.

Alan osaamis- ja innovaatioyhteisö voisi luoda yhteyksiä myös liikennettä ja energiaa koskeviin eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin, vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskevaan eurooppalaiseen aloitteeseen liittyviin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin sekä alan lukuisiin puiteohjelmahankkeisiin. Osaamis- ja innovaatioyhteisö ottaisi huomioon eurooppalaisten teknologiayhteisöjen puitteissa määritetyt tutkimuksen painopisteet ja toimintasuunnitelmat sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja puiteohjelmahankkeiden yhteydessä tähän mennessä tehdyn alan tutkimustyön, jotta tutkimustulosten käyttöönottoa ja hyödyntämistä tehostetaan ja nopeutetaan.

Täydentävyyttä haetaan myös eurooppalaisen mobiili- ja liikkuvuusalaliittoutumasta. Liittouma saa osarahoitusta kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmasta, ja sen tavoitteena on saattaa yhteen alueelliset ja kansalliset päätöksentekijät, jotka tukevat innovatiivisia mobiili- ja liikkuvuusalan palveluratkaisuja tarkoituksenaan saada enemmän ja parempaa tukea näiden toimialojen innovatiivisia palveluja tuottaville pk-yrityksille.

Lisäksi se koordinoi toimintansa Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelmaan, ekoinnovointialan markkinareplikointihankkeisiin sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmaan kuuluviin älykästä kaupunkiliikennettä koskeviin tieto- ja viestintäteknologiapohjaisiin palveluihin ja pilottihankkeisiin.

Alan osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi tällaisia toimia, koska siinä keskityttäisiin osaamiskolmioon sisältyviin monitieteisiin toimiin, keskittyen selkeästi innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä yrittäjyyskoulutukseen.

Lisäksi kaupunkiliikenteeseen keskittyvä osaamis- ja innovaatioyhteisö täydentäisi joitain yksittäisiä toimia, joita toteutetaan kahdessa olemassa olevassa osaamis- ja innovaatioyhteisössä. Tällaisia ovat ilmastonmuutoksen osaamis- ja innovaatioyhteisön (Climate KIC) toimet, jotka koskevat siirtymistä vähähiilisiin, ilmastonmuutosta sietäviin kaupunkeihin sekä EIT ICT Labs -yhteisön toimet, joissa keskitytään tutkimaan tulevaisuuden älykkäitä liikennejärjestelmiä ja digitaalisia kaupunkeja. Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisö ottaa huomioon näissä osaamis- ja innovaatioyhteisöissä tehdyn työn ja asettaa sen laajempaan, ympäristöystävällisemmän, osallistavamman, turvallisemman ja älykkäämmän kaupunkiliikennejärjestelmän kontekstiin.

4. PÄÄTELMÄT

Kaupunkiliikenteen osaamis- ja innovaatioyhteisö soveltuu hyvin tarttumaan edellä luonnehdittuihin haasteisiin. Lisäksi se täyttää osaamis- ja innovaatioyhteisön aiheiden valintaperusteet seuraavasti:

· Se vastaa Euroopan suureen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen (tarpeeseen kehittää eurooppalainen liikennejärjestelmä, joka on resurssitehokas, ympäristöystävällinen, turvallinen ja saumaton ja joka hyödyttää kansalaisia, taloutta ja yhteiskuntaa) ja tukee Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ja sen ilmasto-, energia-, työllisyys-, innovaatio- ja koulutustavoitteiden saavuttamista.

· Tämän osaamis- ja innovaatioyhteisön painotusalue on Horisontti 2020 ‑puiteohjelman painopisteiden mukainen ja täydentää muita EU:n toimia liikenne-, ympäristö- ja energia-alalla.

· Lujittamalla yrittäjyysajattelua se integroi kehitteillä olevat teknologiat uusiin arvoketjuihin ja tukee akateemisen tutkimuksen tulosten muuntamista tuotteiksi ja palveluiksi.

· Sen avulla puututaan Euroopan paradoksiin, sillä se hyödyntää EU:n vahvaa tutkimusperustaa ja luo uusia innovatiivisia lähestymistapoja, millä varmistetaan ympäristöystävällisempi, osallistavampi, turvallisempi ja älykkäämpi kaupunkiliikennejärjestelmä.

· Se tuo yhteen kriittisen massan huippulaatuisia tutkimuksen, innovoinnin ja yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sidosryhmiä, jotka eivät muuten yhdistäisi voimiaan.

· Sen lähestymistapa on monialainen, ja se yhdistää siten eri vastuutasot yksityisistä yksiköistä aina julkiseen hallintoon (etenkin paikallistason hallintoon) ja yksittäisiin kansalaisiin.

· Se edellyttää monitieteistä toimintaa ja uudentyyppisen, tieteenalojen rajat ylittävän koulutuksen kehittämistä.

[1]               EUVL L 97, 9.4.2008, s. 1.

[2]               EUVL C, s. .

[3]               Seloisteissa on yhteenveto toteutetusta analyysistä, jossa on tarkasteltu osaamis- ja innovaatioyhteisön perustamisen merkitystä ja lisäarvoa ehdotetuilla aihealueilla. Niissä kerrotaan suuntaa-antavasti, mitä osaamis- ja innovaatioyhteisö voisi tehdä tietyllä alueella, mutta niissä ei määrätä uusien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen toimista eikä työmenetelmistä.

[4]               Käsite on esitetty asiakirjassa Sainsbury Review: The Race to the Top – Lord Sainsbury’s review of the UK Government’s Science and Innovation Policies, 5. lokakuuta 2007.

[5]               Eurostat.

[6]               http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/ict/files/kets/hlg_report_final_en.pdf

[7]               Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalouden erityisjärjestö (FAO), 2009. Global agriculture towards 2050.

[8]               Terveydenhuoltomenot vaihtelevat maittain. Niiden osuus BKT:sta vaihtelee 1,1 prosentista 9,7 prosenttiin ja 4 prosentista yli 18 prosenttiin kaikista julkisista menoista. Terveydenhuoltoon liittyvillä aloilla on korkea t&k-intensiteetti: lääketeollisuus ja bioteknologia ovat selvästi kärjessä (15,9 prosenttia), ja myös terveydenhoitovälineiden ja -palvelujen alalla luku on korkea (6,8 prosenttia).

[9]               Esimerkiksi potilaiden mahdollisuudet saada korkealaatuisia lääkkeitä viivästyvät siksi, että uusien lääkkeiden hyväksymistä ja markkinoille saattamista koskevassa lainsäädännössä annetaan enemmän aikaa testaukseen, sertifiointiin, hinnanmääritykseen ja korvausmenettelyihin.

[10]             Tässä asiakirjassa käytetään suppeampaa määritelmää termistä ”muut raaka-aineet kuin energia- tai maatalousraaka-aineet”, jotta vältetään mahdollista päällekkäisyyttä olemassa olevien ilmastonmuutosta ja energiaa koskevien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen kanssa samoin kuin sellaisten tulevien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen painopisteiden kuin elintarvikkeiden kanssa.

[11]             Lähde: Euroopan turvallisuusjärjestö (EOS).

[12]             Lähde: Euroopan turvallisuuspalvelujen liitto (CoESS).

[13]             Yli 70 prosenttia eurooppalaisista asuu kaupunkialueilla, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on runsaat 25 prosenttia EU:n alueesta. Noin 85 prosenttia EU:n BKT:sta tuotetaan kaupunkialueilla. Kaupungistumisasteen odotetaan nousevan Euroopassa 83 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

[14]             Esimerkkejä potentiaalisista markkinoista: uudet palvelut matkaajille, liikennepaikkojen ylläpitoon ja liikennevirtojen ja -ruuhkien hallintaan; ajoneuvojen uudet sovellukset; monitasoiset viestintäpalvelut, joilla tuetaan viestintää ja vältetään matkustamista (JRC 65426 EN).