52011PC0151

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 28.3.2011

KOM(2011) 151 lopullinen

2011/0063 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

2. Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Tämä ehdotus koskee muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11. kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009, jäljempänä ’perusasetus’, soveltamista Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuontia koskevassa tukien vastaisessa menettelyssä.

- Yleinen tausta

Ehdotus perustuu perusasetuksen soveltamiseen ja tutkimukseen, joka tehtiin perusasetuksessa säädettyjen sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukaisesti.

- Voimassa olevat aiemmat säännökset

Komission asetus (EU) N:o 1261/2010 väliaikaisen tasoitustullin käyttöönotosta tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa

- Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Ei koske tätä ehdotusta.

3. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

4. Intressitahojen kuuleminen

Menettelyn osapuolilla on perusasetuksen säännösten mukaisesti ollut tilaisuus puolustaa etujaan tämän tutkimuksen yhteydessä.

- Asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö ei ollut tarpeen.

- Vaikutusten arviointi

Ehdotus perustuu perusasetuksen täytäntöönpanoon.

Perusasetuksessa ei säädetä yleisestä vaikutusten arvioinnista, mutta se sisältää tyhjentävän luettelon arvioitavista edellytyksistä.

5. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

6. Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Liitteenä oleva ehdotus neuvoston asetukseksi perustuu tukea, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskeviin lopullisiin päätelmiin. Tämän vuoksi ehdotetaan, että neuvosto hyväksyy liitteenä olevan ehdotuksen asetukseksi, joka olisi julkaistava viimeistään 29. huhtikuuta 2010.

- Oikeusperusta

Neuvoston asetus (EY) N:o 597/2009, annettu 11. kesäkuuta 2009, muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta.

- Toissijaisuusperiaate

Ehdotus kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi siihen ei sovelleta toissijaisuusperiaatetta.

- Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

Toimintatapa on kuvattu edellä mainitussa perusasetuksessa, eikä mahdollisuutta kansallisiin päätöksiin anneta.

Vaatimusta, jonka mukaan unionille, kansallisille viranomaisille, alue- ja paikallisviranomaisille, talouden toimijoille ja kansalaisille aiheutuvan taloudellisen ja hallinnollisen rasituksen olisi pysyttävä mahdollisimman pienenä ja oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen, ei sovelleta.

- Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: asetus.

Muut sääntelytavat eivät soveltuisi seuraavasta syystä:

Muut sääntelytavat eivät tule kyseeseen, sillä perusasetuksessa ei säädetä muista vaihtoehdoista.

7. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia unionin talousarvioon.

2011/0063 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009[1], jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 15 artiklan,

ottaa huomioon ehdotuksen, jonka Euroopan komissio on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

8. MENETTELY

9. Väliaikaiset toimenpiteet

10. Komissio vahvisti asetuksella (EU) N:o 1261/2010[2], jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, väliaikaisen tasoitustullin käyttöönoton tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa.

11. Menettely pantiin vireille, kun Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liitto (Eurofer), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt 15 päivänä helmikuuta 2010 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan, tässä tapauksessa yli 25 prosenttia, tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen kokonaistuotannosta unionissa.

12. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden vuodesta 2007 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

13. Myöhempi menettely

14. Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä, useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisesti huomautuksensa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista. Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

15. Osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia tässä lopullisessa ilmoituksessa annettujen tietojen johdosta.

16. Menettelyn osapuolet

17. Koska huomautuksia menettelyn osapuolista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 5–22 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

18. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

19. Tarkasteltavana oleva tuote

20. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote ovat siis määritelmältään Intiasta peräisin olevat ruostumattomat terästangot, jotka eivät ole enempää valmistetut kuin kylmänä muokatut tai kylmänä viimeistellyt, muut kuin poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoiset läpimitaltaan vähintään 80 mm:n tangot, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7222 20 21, 7222 20 29, 7222 20 31, 7222 20 39, 7222 20 81 ja 7222 20 89.

21. Yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoiset läpimitaltaan vähintään 80 mm:n ruostumattomat terästangot, jotka eivät kuulu toleranssirajoihin H6–H11, olisi suljettava tutkimuksen ulkopuolelle, sillä ne eivät kuulu tuotteen määritelmän piiriin.

22. Tämä väite hylättiin, sillä tuotteen määritelmässä ei viitata toleransseihin. Kyselylomakkeessa oleva tuotteen valvontakoodi (PCN) sisältää toleransseja koskevan kentän, joka on rajattu alueelle H6–H11, mutta tämä on ainoastaan vertailuja varten eikä sillä ole mitään sitovia vaikutuksia tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta. Tämän vuoksi pääteltiin, että toleranssialueen H6–H11 ulkopuolelle jääviä tuotteita ei pitäisi sulkea tarkastelun ulkopuolelle.

23. Olisi huomattava, että alustavien tuki- ja vahinkomarginaalien laskemista varten otettiin huomioon myös toleranssialueen H6–H11 ulkopuoliset tuotteet.

24. Samankaltainen tuote

25. Koska samankaltaista tuotetta koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

26. TUET

27. Johdanto

28. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa viitattiin seuraaviin järjestelmiin, joiden väitettiin liittyvän tukien myöntämiseen:

a) tuontitullien hyvitysjärjestelmä (Duty Entitlement Passbook Scheme);

b) ennakkolupajärjestelmä (Advance Authorisation Scheme)

c) tuotantohyödykkeiden tuontia etuustullein koskeva järjestelmä (Export Promotion Capital Goods Scheme);

d) vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmä (Export Oriented Units Scheme)

e) vientiluottojärjestelmä.

29. Unionin tuotannonala tiedusteli, oliko komissio jättänyt huomiotta eräitä tukiohjelmia, joiden perusteella se uskoi, että Intian tuottajien saamat tuet oli aliarvioitu.

30. Vastauksena on todettava, että valitukseen sisältyi suuri määrä kansallisia ja alueellisia tukijärjestelmiä, jotka sisällytettiin vientiä harjoittaville Intian tuottajille suunnattuun kyselylomakkeeseen ja joita komissio tutki. Kuitenkin ainoastaan edellä 12 kohdassa lueteltujen järjestelmien osalta voitiin todeta, että tutkitut otokseen kuuluvat vientiä harjoittavat tuottajat olivat saaneet tukea.

31. EU:n tuotannonala väitti myös, että komission päätelmät olivat ristiriidassa Yhdysvaltojen kauppaministeriön (Department of Commerce) sellaisten päätelmien kanssa, jotka oli saatu tuoreessa tasoitustullimenettelyssä, jossa oli todettu huomattavasti suurempia tukia Intiasta peräisin olevassa tiettyjen terästen tuonnissa. On kuitenkin todettava, että kyseessä on eri tuotetta koskeva päätelmä, joka koskee myös eri tutkimusajanjaksoa. Sen vuoksi kyseinen väite hylättiin.

32. Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26–28 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

33. Tuontitullien hyvitysjärjestelmä (Duty Entitlement Passbook Scheme, DEPBS)

34. Useat osapuolet väittivät, että tuontitullien hyvitysjärjestelmää ei pitäisi katsoa tasoitustoimenpiteiden alaiseksi tueksi, sillä järjestelmän tarkoituksena on hyvittää viennistä maksettuja tulleja. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa selvitetään, tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen sääntöjen mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

35. Yksi osapuoli väitti, että kun kyseessä on DEPB-lisenssi, todellinen myyntihinta oli lisenssin arvoa alhaisempi ja siksi etu oli pienempi. Tältä osin on huomattava, että järjestelmän mukainen etu laskettiin lisenssin yhteydessä myönnetyn hyvityksen määrän perusteella riippumatta siitä, käytettiinkö lisenssi tuontitullien kuittaamiseen vai myytiinkö lisenssi todellisuudessa. Katsottiin, että lisenssin myynti sen nimellisarvoa alhaisempaan hintaan on puhtaasti kaupallinen päätös, joka ei muuta järjestelmän mukaisesti saadun edun määrää. Näin ollen väite hylättiin.

36. Yksi osapuoli väitti lisäksi, että vaikka DEPBS-järjestelmä katsottaisiinkin tasoitustoimenpiteiden alaiseksi, järjestelmästä saatavan edun ei pitäisi pohjautua vientiarvoon vaan DEPB-lisenssin todelliseen käyttöön. Tältä osin olisi muistettava, että perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajan oli todettu saaneen tutkimusajanjaksona. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Koska yritys tietää saavansa DEPBS-järjestelmän mukaista tukea, se on muita edullisemmassa asemassa, koska sen saamat tuet voivat kuvastua alhaisempina hintatarjouksina. Vientihetki on ratkaisevan tärkeä määritettäessä edun koituminen, mutta myöhemmällä käytöllä ei ole merkitystä, sillä etuun oikeutettu viejä on jo taloudellisesti paremmassa asemassa. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

37. Koska muita huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–41 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

38. Ennakkolupajärjestelmä (Advance Authorisation Scheme, AAS)

39. Yksi osapuoli väitti, ett AAS-järjestelmä pitäisi katsoa tullinpalautusjärjestelmäksi, sillä tuodut raaka-aineet käytetään vientitavaroiden tuotantoon. Tähän väitteeseen vastauksena väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54 kappaleessa selitettiin, että tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Katsotaan myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen SION-vakionormit eivät olleet riittävän tarkkoja, eikä niitä sinällään voida pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska vakionormit on laadittu niin, että Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan varmentaa niiden perusteella sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 kohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 kohta). Kyseinen alajärjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, ja näin ollen väite hylättiin.

40. Toisin kuin eräs osapuoli toimittamassaan näkemyksessä katsoi, tukimäärän laskemisessa oli otettava huomioon muun kuin tarkasteltavana olevan tuotteen tuoma AAS-etu, kun määritettiin tasoitustoimenpiteen alaisen edun määrää. AAS-järjestelmässä ei ole mitään velvoitetta, jolla rajoitettaisiin edun käyttö tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista AAS-eduista.

41. Koska muita huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42–58 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

42. Tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein (Export Promotion Capital Goods Scheme, EPCGS)

43. Koska huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

44. Vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmä (Export Oriented Units Scheme, EOUS)

45. Ennen kuin käsitellään huomautuksia, jotka esitti otokseen kuulunut yritys, jolla oli vientiin suuntautuneen yksikön asema, olisi muistettava, että olennaista kyseisille yksiköille on FT-policy 04–09- ja FT-policy 09–14 -asiakirjassa asetettu velvoite, jonka mukaan niiden on saavutettava niin sanotut nettovaluutta-ansiot, eli viennin kokonaisarvon on viiden vuoden viitekautena oltava suurempi kuin tuontituotteiden kokonaisarvo. Kaikki yritykset, jotka periaatteessa sitoutuvat viemään koko tavara- tai palvelutuotantonsa, voidaan perustaa EOUS-järjestelmän mukaisesti.

46. Vientiin suuntautuneilla yksiköillä on vastaavasti oikeus tiettyihin etuihin, jotka luetellaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66 kappaleessa. Ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Vientiin suuntautuneen yksikön vientitavoite, joka esitetään FT-policy 09–14 -asiakirjan luvussa 6.1, on tukien saamisen olennainen edellytys.

47. Vientiin suuntautuneen yksikön saamat vapautukset ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia. EOUS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan h ja i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia.

48. Ei ole myöskään vahvistettu, että Intian viranomaiset olisivat soveltaneet tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tulleitta tai liikevaihtoverotta hankittuja tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta sen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Käytössä olevalla tarkistusjärjestelmällä valvotaan nettovaluutta-ansioita koskevaa velvoitetta eikä tuonnin kulutusta suhteessa vietyjen tuotteiden tuotantoon.

49. Vientiin suuntautuneen yksikön aseman saanut osapuoli katsoi, että etu mahdollistaa tasoitustullin käyttöönoton kahdella edellytyksellä: i) tarkistusjärjestelmää ei ole ja ii) liiallista tullinpalautusta esiintyy. Vastauksena tähän olisi huomattava, että Intian viranomaisten on tärkeää osoittaa, että ne ovat toteuttaneet toimivan tarkistusjärjestelmän, jolla selvitetään, millaista tuontia käytettiin tuotantoprosessissa ja missä määrin tuontia käytettiin. Jäljempänä käsitellään yksityiskohtaisemmin toimivan tarkistusjärjestelmän puuttumista. Mitä tulee liiallisiin tullinpalautuksiin, kysymys on merkityksellinen vain, jos on todettu, että järjestelmä (tässä tapauksessa EOUS) on tosiasiallinen tullinpalautusjärjestelmä, joka täyttää perusasetuksen liitteiden I, II ja III vaatimukset. Kuten edellä 27 kappaleessa jo selvitettiin, EOUS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä.

50. Osapuoli korosti lisäksi sitä, että EOUS-järjestelmä on luonteeltaan oletusarvoinen, sillä sen avulla voidaan tuoda tullitta raaka-aineita lopullisten tavaroiden vientiä varten. Osapuoli väitti, että EOUS-järjestelmä voidaan rinnastaa sisäisen jalostuksen mukaista helpotusta koskevaan erityiseen tullimenettelyyn eikä tullinpalautukseen. Väitettiin, että riippumatta siitä, onko näiden kahden järjestelmän tulos teoreettisesti sama (sellaisten tavaroiden vienti, johon sisältyvien raaka-aineiden tuonnissa luovutaan tullista), niiden välillä on merkittäviä eroja. Tämän väitteen tueksi osapuoli esitti, että tullinpalautusjärjestelmässä viejällä on oikeus hakea lopullisiin tavaroihin käytettyjen raaka-aineiden tullien palautusta. Sisäisen jalostuksen järjestelmässä viejä vapautetaan kaikista tuontitulleista mutta sillä on oikeudellinen velvoite maksaa tullia kaikista kotimaassa myydyistä lopullisista tavaroista. Osapuoli väitti, että viimeksi mainitussa järjestelmässä ei voi esiintyä liiallista tullinpalautusta.

51. Vastauksena tähän olisi ennäkin huomattava, että liiallinen maksu voidaan todeta ainoastaan, kun käytössä on tarkistusjärjestelmä, jolla pyritään valvomaan tuonnin kulutusta suhteessa vientitavaroiden tuotantoon. Mitä tulee osapuolen väitteeseen, jonka mukaan vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmä ei ole tullinpalautusjärjestelmä, olisi huomattava, että perusasetuksen liitteen I alaviitteessä 2 säädetään selvästi, että kyseissä asetuksessa ilmaisulla ’palauttaminen’ tarkoitetaan tuontimaksuista vapauttamista tai niiden maksun siirtämistä kokonaan tai osittain. On selvää, että tullinpalautus- tai tullivapautusjärjestelmissä sovelletaan samaa peruskäsitettä eli että raaka-aineiden tuonnissa joko tullit jätetään maksamatta tai ne hyvitetään sillä edellytyksellä, että raaka-aineet käytetään myöhemmin vietävien tuotteiden valmistukseen. On myös selvää, että vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmän määrittely tosiasialliseksi tullinpalautusjärjestelmäksi edellyttää perusasetuksen liitteiden I, II ja III vaatimusten täyttymistä.

52. Osapuoli väitti lisäksi, että vientiin suuntautuneisiin yksiköihin sovelletaan asianmukaista tarkistusjärjestelmää ja että lisätarkastustoimia sovelletaan sekä vientiin että kotimaiseen myyntiin. Väitettiin, että ulkomaankauppapolitiikan (FTP) ja menettelykäsikirjan (HOP), joilla määritetään vientiin suuntautuneisiin yksiköhin sovellettavat säädökset ja menettelyt, lisäksi myös muut tekijät ovat merkityksellisiä. Olisi myös tutkittava, onko Intiassa voimassa muita lakeja ja asetuksia, joilla luodaan kohtuullinen ja tehokas tarkistusjärjestelmä. Väitteensä tueksi osapuoli esitti, että HOP:n 6.10.1 kohdan mukaisesti sillä on oikeudellinen velvoite pitää asianmukaisesti tiliä ja toimittaa neljännesvuosittaiset ja vuotuiset sähköisesti allekirjoitetut raportit, jotka kuvaavat edistymistä tuonnin, kotimaisten hankintojen, viennin ja kotimaisen myynnin osalta. Osapuoli väitti lisäksi, että vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) mukaisesti sillä on kotimaan myynnissä oikeudellinen velvoite antaa verolasku, jossa esimerkiksi ilmaistaan selkeästi maksettavat verot. Mainitussa laissa säädetään lisäksi kuukausikohtaisista vaatimuksista, joiden mukaan osapuolen on toimitettava viranomaisille täydelliset tiedot kotimaan myynnistään. Vuoden 1956 yrityslain (Companies Act) ja sovellettavien kirjanpitonormien mukaisesti osapuolella on myös oikeudellinen velvoite antaa yksityiskohtaista tietoa tuonnista ja kotimaisista hankinnoista sekä viennistä ja kotimaan myynnistä tarkastetuissa tilinpäätöksissään.

53. Vastauksena tähän ei kiistetä sitä, että yrityslaki saattaa antaa puitteet Intian kirjanpitonormeille. Kun arvioidaan tasoitustoimenpiteiden soveltamista vientiin suuntautuneeseen yksikköön, merkityksellistä on kuitenkin se, ovatko viranomaiset luoneet järjestelmän, jonka avulla voidaan vahvistaa, onko tulleitta tai veroitta tapahtunut tuonti käytetty vietyjen tavaroiden tuotantoon ja missä määrin näin on käynyt.

54. Keskusvalmisteverolain mukaiset vaatimukset palvelevat tyystin eri päämäärää, sillä niillä varmistetaan, että Intian kotimaan markkinoilla tapahtuvasta myynnistä on maksettu sovellettavat verot. Sen avulla ei todenneta tulleitta tuotuja raaka-aineita, eikä sillä valvota yhteyttä tullittoman tuonnin ja siitä seurauksena olevan tavaroiden viennin välillä, jotta tullinpalautusjärjestelmille voitaisiin saada oikeutus.

55. Muiden valvontatoimien osalta muistutettakoon, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 69 kappaleessa mainitaan, vientiin suuntautuneella yksiköllä ei missään vaiheessa ole velvoitetta osoittaa kaikkien tuotujen lähetysten ja vastaavan tuloksena olevan tuotteen toimitusten välisiä yhteyksiä. Intian viranomaiset voisivat kuitenkin ainoastaan lähetyksiä tarkkailemalla saada riittävät tiedot tuotantopanosten lopullisista käyttötarkoituksista voidakseen varmistaa, että vapautus tullista/liikevaihtoverosta ei ole suurempi kuin vientituotannon tuotantopanosten arvo.

56. Osapuolen esittämien näkemysten huolellisesta tarkastelusta huolimatta vahvistettiin tämän vuoksi, etteivät Intian viranomaiset soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tulleitta ja liikevaihtoverotta hankittuja tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II luvun 4 kohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II luvun 2 kohta). Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista tavallisesti olisi vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallista tuontitullien palauttamista ei olisi tapahtunut.

57. Osapuoli väitti, että komission toteuttamaa tukimäärän laskemista varten olisi pitänyt ottaa huomioon lopullisten tuotteiden kotimaan myynnistä maksetut tullit. Vastauksena tähän väitteeseen on todettava, että vaikka vientiin suuntautuneen yksikön perustamisen tarkoituksena on saavuttaa nettovaluutta-ansioita, vientiin suuntautuneella yksiköllä on mahdollisuus myydä osa tuotannostaan kotimarkkinoille. Vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmässä tavaroita käsitellään tuontitavaroina, vaikka ainoastaan alennettu 50 prosentin tulli on maksettava. Vientiin suuntautunut yksikkö ei sinänsä ole eri tilanteessa kuin muut kotimarkkinoilla toimivat yritykset, eli sen olisi maksettava ostettavista tuotteista sovellettavat tullit ja/tai maksut. Tässä yhteydessä pitäisi olla selvää, että viranomaisten päätös verottaa kotimarkkinoilla kulutettavia tuotteita ei tarkoita, että vientiin suuntautuneen yksikön vapauttaminen tuontitulleista ja liikevaihtoveron palauttaminen eivät olisi etu tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnissä. Kotimarkkinamyynnillä ei myöskään ole vaikutusta yleisempään arviointiin siitä, onko asianmukaista tarkistusjärjestelmää käytössä tai onko se riittävä.

58. Osapuoli katsoi myös, että komissio käyttää väärää nimittäjää laskiessaan tuen määrää. Se väitti, että oikea nimittäjä on koko myynnin liikevaihto eikä vientimyynnin liikevaihto. Tämä väite on hylättävä. Ohjelman mukaisesti laskettu tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisviennin liikevaihdolle; se on soveltuva nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta. Se että vientiin suuntautunut yksikkö voi myydä osan tuotannostaan kotimaan markkinoilla ei muuta sitä, että vientiin suuntautuneiden yksiköiden järjestelmällä on selkeä vientitavoite.

59. Osapuoli väitti myös, että yrityksen saaman edun pitäisi olla yhtä suuri kuin Intian viranomaisten menettämät luottokustannukset raaka-aineiden tuonnin ja lopullisten ruostumattomien terästankojen Intiasta tapahtuvan viennin välisenä aikana. Väitteensä tueksi osapuoli viittasi Yhdysvaltain kauppaministeriön äskettäiseen alustavaan päätelmään uutta laivaajaa koskevassa tukien vastaisessa tarkastelussa, jossa maksamattomat tullit katsottiin yritykselle tuontihetkellä myönnetyksi korottomaksi lainaksi. Vastauksena tähän väitteeseen todetaan, että komissiota eivät sido mitkään Yhdysvaltain kauppaministeriön käyttämät laskentamenetelmät vaan perusasetuksen säännökset. Nyt käsillä olevassa tapauksessa käytetty laskentamenetelmä selvitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 75 ja 76 kappaleessa. Esitetty väite olisi joka tapauksessa pätevä ainoastaan, jos tulleja pelkästään lykättäisiin (perusasetuksen liitteen I alaviite 3) sen sijaan, että niistä myönnetään vapautus, kuten nyt käsillä olevassa tapauksessa tehdään.

60. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–77 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

61. Vientiluottojärjestelmä (Export Credit Scheme, ECS).

62. Yksi osapuoli myönsi saaneensa edullisen luoton vientiään varten mutta väitti, että korko oli huomattavasti suurempi kuin EU:ssa vallitsevat luottojen korkotasot eikä sitä näin ollen pitäisi katsoa eduksi.

63. Vastauksena tähän on todettava, että tukimäärän laskeminen perustui eroon vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen välillä, jotka asianomaisen yrityksen olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista Intiassa. Tässä tapauksessa käytettiin kotimaista vertailuarvoa tuen määrän laskemiseen. Näin ollen väite hylättiin.

64. Koska muita huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–86 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

3.4. Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä

65. Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvon perusteella ilmaistuna on 3,3–4,3 prosenttia. Koska nämä ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 kappaleessa vahvistetulla tasolla, kyseisen kappaleen päätelmät vahvistetaan.

JÄRJESTELMÄ→ | DEPBS(*) | AAS(*) | EOU(*) | ECS(*) | Yht. |

YRITYS |

Chandan Steel Ltd. | 1,5 % | 1,5 % | 0,4 % | 3,4 % |

Venus-ryhmä | 2,6–3,4 % | 0–0,8 % | 3,3 %(**) |

Viraj Profiles Vpl. Ltd. | 4,3 % | 4,3 % |

(*) Tähdellä merkityt tuet ovat vientitukia.

(**) Ryhmän painotettu keskiarvo.

66. Menetelmä tukimarginaalien vahvistamiseksi otoksen ulkopuolisille yhteistyössä toimineille yrityksille esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleessa. Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yritysten tukimarginaali, joka laskettiin otoksessa mukana oleville yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistetun painotetun keskimääräisen tukimarginaalin perusteella, on 4,0 prosenttia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleen päätelmät vahvistetaan.

67. Koko maata koskevan tukimarginaalin laskentaperuste vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 kappaleessa. Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

68. UNIONIN TUOTANNONALA

69. Koska unionin tuotannonalaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90–93 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

70. VAHINKO

71. Koska huomautuksia vahingosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94–122 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

72. SYY-YHTEYS

73. Koska huomautuksia syy-yhteydestä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123–136 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

74. UNIONIN ETU

75. Koska huomautuksia unionin edusta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–148 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

76. LOPULLISET TASOITUSTOIMENPITEET

77. Vahingon korjaava taso

78. Yksi osapuoli väitti, että vuoden 2007 tilanteeseen pohjautuva keskimääräinen voittomarginaali ennen veroja, jota käytettiin vahinkoa tuottamattoman hinnan laskemiseen vahinkomarginaalin määrittämistä varten, ei ollut tuotannonalan pitkän aikavälin voittomarginaalia edustava. Väitettiin, että vuosi, johon tällainen voitto perustui, oli poikkeuksellinen ja että vuodet 2005 ja 2006 edustivat paremmin tilannetta, sillä ne olivat tavanomaisia liiketoimintavuosia, joina voittomarginaalit olivat 4–6 prosenttia.

79. Voittotavoite, jota käytettiin alustavassa vaiheessa, perustui otokseen kuuluvien unionin tuottajien saavuttamaan keskimääräiseen painotettuun voittomarginaaliin vuonna 2007. Katsottiin, että tämä vuosi oli viimeisin edustava vuosi, jona unionin tuottajat eivät kärsineet vahingollisen tuetun tuonnin vaikutuksista. Tämän vuoksi väite hylättiin ja alustavassa vaiheessa käytetty voittomarginaali vahvistetaan.

80. Koska muita huomautuksia vahingon korjaavasta tasosta ei saatu, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149–153 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

81. Vahingon korjaavaa tasoa koskeva päätelmä

82. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käytetty menetelmä voidaan vahvistaa.

83. Tullien taso

84. Edellä esitetyn ja perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan perusteella olisi otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli tasolla, joka on riittävä korjaamaan tuetusta tuonnista aiheutuvan vahingon ylittämättä kuitenkaan todettua tukimarginaalia.

85. Edellä esitetyn perusteella tasoitustullit on vahvistettu vertaamalla vahingon korjaavaa marginaalia ja tukimarginaalia keskenään. Ehdotetut tasoitustullit ovat seuraavat:

Yritys | Tukimarginaali | Vahinkomarginaali | Tasoitustulli |

Chandan Steel Ltd. | 3,4 % | 28,6 % | 3,4 % |

Venus-ryhmä | 3,3 % | 45,9 % | 3,3 % |

Viraj Profiles Vpl. Ltd. | 4,3 % | 51,5 % | 4,3 % |

Yhteistyössä toimineet otoksen ulkopuoliset yritykset | 4,0 % | 44,4 % | 4,0 % |

Kaikki muut yritykset | 4,3 % | 51,5 % | 4,3 % |

86. Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitustullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Intiasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

87. Kaikki yksilöllisten yrityskohtaisten tasoitustullien soveltamista koskevat pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta) on toimitettava viipymättä komissiolle[3], ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

88. Väliaikaisten tullien lopullinen kantaminen

89. Koska todetut tukimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten tasoitustullien vakuutena olevat määrät,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

90. Otetaan käyttöön lopullinen tasoitustulli tuotaessa Intiasta peräisin olevia ruostumattomia terästankoja, jotka eivät ole enempää valmistetut kuin kylmänä muokatut tai kylmänä viimeistellyt, muut kuin poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoiset läpimitaltaan vähintään 80 mm:n tangot, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7222 20 21, 7222 20 29, 7222 20 31, 7222 20 39, 7222 20 81 ja 7222 20 89.

91. Vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen tasoitustulli on seuraavien yritysten valmistaman 1 kohdassa kuvatun tuotteen osalta seuraava:

Yritys | Tulli (%) | Taric-lisäkoodi |

Chandan Steel Ltd., Mumbai | 3,4 | B002 |

Venus Wire Industries Pvt. Ltd, Mumbai; Precision Metals, Mumbai; Hindustan Inox Ltd., Mumbai; Sieves Manufacturer India Pvt. Ltd., Mumbai | 3,3 | B003 |

Viraj Profiles Vpl. Ltd., Thane | 4,3 | B004 |

Liitteessä luetellut yritykset | 4,0 | B005 |

Kaikki muut yritykset | 4,3 | B999 |

92. Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

2 artikla

93. Kannetaan lopullisesti Intiasta peräisin olevien ruostumattomien terästankojen, jotka eivät ole enempää valmistetut kuin kylmänä muokatut tai kylmänä viimeistellyt, muut kuin poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoiset läpimitaltaan vähintään 80 mm:n tangot, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7222 20 21, 7222 20 29, 7222 20 31, 7222 20 39, 7222 20 81 ja 7222 20 89, tuonnissa asetuksella (EU) N:o 1261/2010 käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE: Yhteistyössä toimineet mutta otoksen ulkopuoliset intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat

TARIC-lisäkoodi B005

Yrityksen nimi | Kaupunki |

Ambica Steel Ltd. | New Delhi |

Bhansali Bright Bars Pvt. Ltd. | Navi-Mumbai |

Chase Bright Steel Ltd. | Navi-Mumbai |

D.H. Exports Pvt. Ltd. | Mumbai |

Facor Steels Ltd. | Nagpur |

Global smelters Ltd. | Kanpur |

Indian Steel Works Ltd. | Navi-Mumbai |

Jyoti Steel Industries Ltd. | Mumbai |

Laxcon Steels Ltd. | Ahmedabad |

Meltroll Engineering Pvt. Ltd. | Mumbai |

Mukand Ltd. | Thane |

Nevatia Steel & Alloys Pvt. Ltd. | Mumbai |

Panchmahal Steel Ltd. | Kalol |

Raajratna Metal Industries Ltd. | Ahmedabad |

Rimjhim Ispat Ltd. | Kanpur |

Sindia Steels Ltd. | Mumbai |

SKM Steels Ltd. | Mumbai |

Parekh Bright Bars Pvt. Ltd. | Thane |

Shah Alloys Ltd. | Gandhinagar |

[pic][pic][pic]

[1] EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.

[2] EUVL L 343, 29.12.2010, s. 57.

[3] European Commission, Directorate-General for Trade, Directorate H, 1049 Brussels, Belgium.