18.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 390/27

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan ensimmäisen kohdan ja 175 artiklan ensimmäisen kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

—

ottaa huomioon yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista 6. lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/702/EY (2),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla (3),

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman "Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen" (4),

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan täydentävyydestä ja sen yhteensovittamisesta maaseudun kehitystoimien kanssa (5),

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman alueellista koheesiota koskevasta vihreästä kirjasta ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tilasta (6),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa (7),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (8),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (9),

—

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen (10),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Hyvä hallintotapa EU:n aluepolitiikan kannalta: Euroopan komission tuki- ja valvontamenettelyt" (11),

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 2009 päivätyn komission 20. vuosikertomuksen rakennerahastojen täytäntöönpanosta (2008) (KOM(2009)0617/2),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiaraportti 2010 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta" (KOM(2010)0110),

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa älykkäässä kasvussa" (KOM (2010)0553),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "EU:n talousarvion kokonaistarkastelu" (KOM(2010)0700),

—

ottaa huomioon komission marraskuussa 2010 esittämän, taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen: koheesiopolitiikan tulevaisuus (viides koheesioraportti),

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus" (KOM(2010)0642),

—

ottaa huomioon aluepolitiikasta, meri- ja kalastusasioista, työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta sekä maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavien komission jäsenten komission puheenjohtajalle osoittaman kirjeen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0141/2011),

A.

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan, jossa määrätään, että edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi,

B.

ottaa huomioon, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 johdanto-osan 40 kappaleen mukaan ohjelmatyössä olisi varmistettava, että rahastot sovitetaan yhteen keskenään ja muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden sekä EIP:n ja Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa, ja että tähän yhteensovittamiseen olisi sisällyttävä myös monimutkaisten rahoitussuunnitelmien laatiminen sekä yksityisen ja julkisen sektorin väliset kumppanuudet,

C.

ottaa huomioon, että komissio on Eurooppa 2020 -strategia-asiakirjassaan sitoutunut hyödyntämään EU:n rahoitusvälineitä – kuten maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja välineitä, rakennerahastoja, T&K-ohjelmia, Euroopan laajuisia verkkoja, kilpailua ja innovointia tukevaa puiteohjelmaa sekä EIP:tä – osana johdonmukaista rahoitusstrategiaa, jossa saatetaan yhteen EU:n ja jäsenvaltioiden julkista ja yksityistä rahoitusta "Resurssitehokas Eurooppa" -lippulaivahankkeen yhteydessä, mikä vastaa politiikkojen ja välineiden johdonmukaistamistarvetta,

D.

ottaa huomioon, että viidennessä koheesioraportissa selvästi katsotaan, että alueellista kehittämistä voidaan jatkaa vain, jos julkisia politiikkoja koordinoidaan tiiviisti kaikilla tasoilla,

E.

ottaa huomioon, että neuvoston 14. kesäkuuta 2010 antamissa päätelmissä koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamista koskevasta komission vuoden 2010 strategiaraportista korostetaan, että "tarvittaessa on parannettava edelleen koordinointia koheesiopolitiikan ja muiden EU:n ja kansallisten politiikkojen välillä, jotta voidaan lisätä tehokkuutta toteuttamalla yhteisiä tavoitteita koordinoidummin"; toteaa lisäksi neuvoston korostaneen "yhtenäisen strategisen lähestymistavan sekä Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston ja Euroopan sosiaalirahaston yleisten täytäntöönpanosäännösten tuottamaa todellista lisäarvoa koheesiopolitiikan yleisissä puitteissa",

F.

ottaa huomioon, että aluepolitiikasta, meri- ja kalastusasioista, työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta sekä maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavat komission jäsenet totesivat puheenjohtaja Barrosolle osoittamassaan kirjeessä, että EU:n eri politiikkojen integrointia on vahvistettava, jotta unionin tavoitteena oleva kestävä ja osallistava taloudellinen kehitys voidaan saavuttaa; toteaa heidän myös ehdottaneen, että EAKR:lle, ESR:lle, koheesiorahastolle, maaseudun kehittämisen maatalousrahastolle ja Euroopan kalatalousrahastolle olisi laadittava yhteinen EU:n tason strategiakehys vuoden 2013 jälkeiselle ajalle,

G.

ottaa huomioon, että vuosien 2007–2013 ohjelmakauden rakennepoliittinen uudistus johti siihen, että maaseudun kehittämisen maatalousrahasto erotettiin rakennerahastojen yleisistä puitteista,

H.

ottaa huomioon, että menoja voidaan järkeistää ainoastaan, jos EU:n ja kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason politiikat ovat entistä tehokkaampia ja vaikuttavampia; katsoo, että tiiviimpi koordinointi ja täydentävyys ovat välttämättömiä edellytyksiä koheesiopolitiikan nykyaikaistamiselle jatkossa,

I.

katsoo, että jos politiikkojen tukena ei ole toimintakehystä, tosiasiallisten synergioiden saavuttaminen perustuu suurelta osin edunsaajien kykyyn organisoitua ja laatia strategioita EU:n eri välineistä myönnettävien tukien yhdistämiseksi,

J.

katsoo, että paikalliseen kehittämiseen perustuva lähestymistapa voi merkittävästi parantaa koheesiopolitiikan vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja että koheesiopolitiikka on edelleen yksi tärkeimmistä välineistä, joilla voidaan puuttua minkä tahansa alueen erityisongelmiin, kun taas koheesiopolitiikan laaja-alaisempaa kaupunkiulottuvuutta on tasapainotettava edellytyksillä, jotka mahdollistavat kaupunkialueiden, kaupunkien lähialueiden ja maaseutualueiden synergisen kehityksen,

K.

katsoo, että on akuutti tarve ja paine vakauttaa julkisia talousarvioita, mikä edellyttää lisää innovatiivisia toimia, joiden avulla käytettävissä olevilla varoilla saadaan aikaan enemmän; katsoo, että koordinoimalla politiikkoja ja välineitä tehokkaasti kyetään säästämään aikaa ja voimavaroja ja parantamaan vaikuttavuutta ja tehokkuutta,

L.

katsoo, että koordinointiin ja synergioihin on pyrittävä niin horisontaalisesti (eri politiikkojen välinen johdonmukaisuus) kuin vertikaalisestikin (eri hallintotasojen välinen yhteistyö ja koordinointi),

M.

katsoo, että hajanainen lähestymistapa voi johtaa toimintapolitiikan puutteisiin, päällekkäisiin tai jopa vastakkaisiin politiikkoihin, ristiriitaisiin julkisiin toimenpiteisiin ja voimavarojen päällekkäisyyteen, mikä heikentää julkisten toimien alueellista tehokkuutta ja kansallista vaikutusta; katsoo, että yhdennettyä lähestymistapaa ei ilmeisesti ole riittävästi painotettu komission uusimmissa toimintalinjoja koskevissa asiakirjoissa,

N.

toteaa, että yhdennetympi, johdonmukaisempi, tehokas ja vaikuttava koheesiopolitiikka edellyttää entistä suurempaa panostusta siihen, että EU:n politiikat mukautetaan vastaamaan unionin eri alueiden erityistarpeita ja -vahvuuksia,

O.

ottaa huomioon, että strategisissa suuntaviivoissa vaaditaan – rahoituksen saamisen helpottamista koskevan yleisen tavoitteen yhteydessä – rahastojen keskinäisen koordinoinnin parantamista,

P.

ottaa huomioon, että strategisissa suuntaviivoissa nimenomaisesti kehotetaan edistämään synergioita rakennepolitiikkojen, työllisyyspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan kesken, ja korostetaan, että jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että EAKR:n, koheesiorahaston, ESR:n, Euroopan kalatalousrahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tietyllä alueella ja tietyllä toiminta-alalla rahoittamissa toimissa pyritään synergiaan ja johdonmukaisuuteen; katsoo, että strategisten suuntaviivojen mukaan eri rahastoista tuettavien toimien rajalinjoja ja koordinointimekanismeja koskevat keskeiset ohjaavat periaatteet olisi esitettävä kansallisissa strategisissa viitekehyksissä/kansallisissa strategiasuunnitelmissa,

Q.

ottaa huomioon, että neuvoston 21. helmikuuta 2011 antamissa päätelmissä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä viidennestä kertomuksesta kehotettiin komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tarjota monista rahastoista rahoitettavia ohjelmia,

R.

ottaa huomioon, että tietyt Euroopan unionin alueet ovat sellaisten kolmansien maiden naapureita, joita Euroopan kehitysrahasto tukee, ja katsoo siksi, että tiettyjen hankkeiden rahoituksen synergiaa pitäisi saada tutkia, jotta tällaisten eurooppalaisten alueiden kehitysmahdollisuuksia voidaan parantaa,

S.

ottaa huomioon, että asianomaisessa väliarvioinnissa todetaan talousarvioiden joustovaran olevan vähäinen ja uudelleenpriorisoimisen olevan vaikeaa jopa ohjelmien sisällä, vaikka ohjelmien väliset epäjohdonmukaisuudet ja raskas hallinnollinen taakka vähentävät tehokkuutta,

T.

katsoo, että nykyisessä kriisin jälkeisessä tilanteessa on entistäkin tärkeämpää ymmärtää jäsenvaltioiden talouden prosesseja, ja sitä, millaisia tuloksia EU:n varoin saadaan aikaan,

U.

pitää erittäin tärkeänä, että huolehditaan EU:n tuen näkyvyydestä ja "eurooppalaisesta lisäarvosta",

1.

pitää tarpeellisena, että jo vuoden 2013 jälkeiselle seuraavalle rahoitussuunnitelmakaudelle ehdotetaan yhtä strategiakehystä, jolla varmistetaan yhteinen lähestymistapa ja jotta saadaan aikaan synergiahyötyjä kaikkien niiden toimien kesken, joilla kentällä pyritään edistämään koheesiopolitiikan tavoitteita, jotka on määritelty perussopimuksissa ja joihin myönnetään rahoitusta EAKR:stä, koheesiorahastosta, ESR:stä, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan kalatalousrahastosta;

2.

painottaa, että koheesiopolitiikan tavoitteena on oltava kestävä, älykäs ja osallistava talouskasvu, joka jakautuu alueellisesti ja sosiaalisesti tasapuolisesti, alueiden välisten kehityserojen vähentäminen, työpaikkojen luominen, elämänlaadun parantaminen, työntekijöiden kouluttaminen uusia työpaikkoja varten kestävän talouden ala mukaan luettuna, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus sekä eurooppalaisen sosiaalimallin toteuttaminen yhteenkuuluvuuden ja Euroopan talouden kilpailukyvyn osatekijänä;

3.

katsoo, että koheesiopolitiikkaa pitäisi käyttää kestävän kasvun aikaansaamiseen kaikkialla EU:ssa sekä hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen jakamiseen edistämällä kilpailua ja pyrkimällä vähentämään sosioekonomisia eroja EU:n alueiden välillä;

4.

katsoo, että koheesiopolitiikka on yksi pitkän ajan investointeja koskevaa strategiaa sekä sosiaalista osallisuutta edistävän EU:n talouspolitiikan tukipilareista; katsoo, että koheesiopolitiikka varmistaa sen, että vähiten kehittyneet alueet ja epäsuotuisassa asemassa olevat ryhmät saavat tukea, mikä johtaa Euroopan unionin tasapainoiseen ja harmoniseen kehitykseen; toteaa, että eurooppalainen lisäarvo piilee siinä, että kaikki voivat hyötyä EU:n taloudellisesta menestyksestä; katsoo näin ollen, että koheesiopolitiikka on säilytettävä erillisenä politiikan alana ja että sille on myönnettävä riittävästi rahoitusta;

5.

pitää tervetulleena talousarvion kokonaistarkastelua koskevassa komission tiedonannossa esitettyä ehdotusta, jonka mukaan komissio voisi hyväksyä yhteisen strategiakehyksen, jonka avulla voitaisiin lisätä EU:n politiikkojen yhdentymistä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi; vaatii edistämään Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeiden rahoitusmuotojen synergiaa; huomauttaa kuitenkin, että yhteiseen strategiakehykseen sisältyvistä viidestä edellä mainitusta rahastosta rahoitettujen toimien välisten synergioiden lisääminen on tärkeää sekä Eurooppa 2020 -tavoitteiden että etenkin perussopimuksessa asetettujen koheesiopolitiikan tavoitteiden kannalta;

6.

suhtautuu myönteisesti viidenteen koheesioraporttiin, jossa tosin ensisijaisesti keskitytään siihen, kuinka eri alueet ja koheesiopolitiikka voivat edistää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, mutta jossa myös esitetään joukko päätelmiä, jotka osoittavat, että on ratkaisevan tärkeää saavuttaa synergioita rakennerahastojen kesken, koheesiorahasto mukaan lukien;

7.

uskoo, että koheesiopolitiikan menoja täytyy järkeistää siten, että rahoitusvälineiden ja -kanavien hajanaisuus vähenee, sekä kannustamalla eri rahoitusvälineiden parempaan keskinäiseen täydentävyyteen; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen parantaa priorisointia ja keskittää EU:n ja jäsenvaltioiden varat aihekohtaisesti tiettyihin ensisijaisiin tavoitteisiin niin, että varoja koordinoidaan entistä paremmin ja koheesiopolitiikan strateginen luonne vahvistuu; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltiot sekä alueelliset ja paikalliset viranomaiset tarvitsevat riittävää joustavuutta, joka antaa niille mahdollisuuden mukauttaa ensisijaiset tavoitteet vastaamaan niiden erityisiä kehitystarpeita;

8.

panee tyytyväisenä merkille komission kehittämis- ja investointisopimuksista laatiman ehdotuksen, jolla tähdätään yhteisön varojen ja kansallisen rahoituksen tavoitteiden ja hankkeiden koordinaation parantamiseen; korostaa, että on välttämätöntä ottaa paikalliset ja alueelliset viranomaiset mukaan tällaisten sopimusten suunnitteluun ja toteutukseen; kehottaa koordinoimaan sopimuksia tekemällä kansallisia uudistuksia alakohtaisiin politiikkoihin, joilla on alueellisia vaikutuksia (esimerkiksi liikenteen ja infrastruktuurien tutkimus ja kehitys);

9.

korostaa, että monilla koheesiopolitiikan yhteydessä esitetyillä talouden kehittämistä koskevilla aloitteilla luodaan tilaisuuksia, joihin olisi suotavaa tarttua, mutta että aloitteiden onnistuminen riippuu tosiasiassa siitä, että inhimilliset ja fyysiset tekijät on otettu huomioon (esimerkiksi infrastruktuurien parantaminen ei automaattisesti lisää kasvua, jos samalla ei ole panostettu koulutukseen, yritystoimintaan ja innovointiin); uskoo tämän vuoksi, että lisäämällä EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston välistä synergiaa voidaan saada aikaan mahdollisimman paljon kehitystä;

10.

kehottaa kiinnittämään huomiota Euroopan aluekehitysrahaston rooliin Euroopan sosiaalirahaston varojen tehokkaassa käytössä, ottaen huomioon, että EAKR vastaa olosuhteiden, kuten asianmukaisen infrastruktuurin ja riittävän saavutettavuuden, luomisesta, mitä ilman työllisyyteen liittyvät investoinnit eivät voi olla tehokkaita;

11.

korostaa, että talouskriisi on lisännyt entisestään kiireellistä tarvetta Euroopan sosiaalirahaston kattamien alojen toimenpiteille, jotka liittyvät varsinkin työllisyyden, uudelleenkoulutuksen, sosiaalisen osallisuuden ja köyhyyden vähentämisen edistämiseen;

12.

korostaa, että koska ESR on elinikäisen oppimisen, ammatillisen pätevyyden hankkimisen ja uudelleenkoulutuksen tukiväline, sitä olisi pidettävä laajamittaisen ja tehokkaan kasvun sekä Euroopan tietoon perustuvan kilpailukyvyn edistämisen kannalta olennaisen tärkeänä resurssina, jota ei itse asiassa hyödynnetä täysimääräisesti;

13.

korostaa, että tarkennettu ja koordinoitu politiikan suunnittelu varmistaisi sellaisten investointien priorisoinnin, joista olisi eniten hyötyä alueiden kilpailukyvylle ja talouden kehitykselle;

14.

katsoo, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta tuetut maaseudun kehittämistoimet ja Euroopan kalatalousrahastosta tuetut kestävää kehitystä koskevat toimet kalatalouden alalla olisi sisällytettävä samaan toimintakehykseen kuin muiden rakennerahastojen, kuten EAKR:n, koheesiorahaston ja ESR:n, toimet; pyytää siis komissiota arvioimaan, miltä osin voitaisiin varmistaa alueellisen koheesiotavoitteen mukainen sisällyttävä lähestymistapa maaseutu- ja kalastusyhteisöiden kehittämiseen, jos kyseisten kahden rahaston paikalliset kehittämistoimet siirrettäisiin saman koheesio-käsitteen yhteyteen tai vähintäänkin pyrittäisiin selkeämpiin synergioihin rahastojen kesken; uskoo, että tällaista lähestymistapaa sovellettaessa huomioitaisiin ne keskeiset politiikat, joilla on alueellisia vaikutuksia, ja annettaisiin niille tahoille, jotka ovat aktiivisesti mukana alueellisissa tai paikallisissa kehittämisprosesseissa, mahdollisuus toteuttaa tosiasiallisesti paikkaan perustuvaa politiikkaa, jolla voidaan vastata hyvin maaseutualueiden ja kalataloutta harjoittavien alueiden sekä pienten saarten tarpeisiin;

15.

korostaa, että koordinointia olisi syytä lisätä entisestään sekä varsinaisten koheesiopolitiikan välineiden (EAKR, ESR ja koheesiorahasto) kesken että niistä rahoitettujen toimien ja Euroopan laajuisista verkoista, seitsemännestä puiteohjelmasta ja kilpailua ja innovointia tukevasta puiteohjelmasta tukea saavien toimien välillä;

16.

katsoo, että synergiat voivat olla merkityksellisiä alueellisen yhteistyön tavoitteille rajatylittävissä hankkeissa EAKR:n, liittymistä valmistelevien välineiden ja naapuruuspolitiikan välineen välillä; kehottaa komissiota pohtimaan, missä tapauksissa koordinaatioon voitaisiin pyrkiä myös muiden EU:n politiikkojen ulkoiseen ulottuvuuteen vaikuttavien välineiden, kuten Euroopan kehitysrahaston, kanssa;

17.

katsoo, että EU:n politiikkojen olisi vahvistettava toisiaan ja että ne olisi sovitettava yhteen, koska siten EU:n talousarviovaroilla varmasti saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset; vaatii kehittämään uusia rahoitusjärjestelmiä koskevia aloitteita, kuten EIP:n rahoittamia välineitä, ja hyödyntämään niitä yhä paremmin;

18.

korostaa kuitenkin, että monien jäsenvaltioiden on vaikea koordinoida eri tukia, ja ne ovat ilmeisesti ilmaisseet huolensa rahastojen välisen synergian riittämättömyydestä ja joissakin tapauksissa jopa rahastojen toimien päällekkäisyydestä; painottaa tältä osin, että rahastojen hallinnointisäännöt ovat monimutkaiset, mikä vaatii liikaa institutionaalisilta valmiuksilta, jotta esteet voidaan voittaa ja rahastojen toimintaa voidaan koordinoida onnistuneesti; korostaa, että on tärkeää myöntää yhteisrahoitusta ja että on välttämätöntä yksinkertaistaa sitä koskevia sääntöjä, jotta rakennerahastojen keskinäistä synergiaa voidaan vahvistaa;

19.

korostaa, että koheesiopolitiikan menestyksen kannalta keskeisen tärkeä yksinkertaistaminen on toteutettava sekä kansallisesti että alueellisesti tulosten parantamiseksi; kehottaa komissiota esittämään tälle politiikalle jatkossa yksinkertaisempaa rakennetta siten, että rahaston varoja käytetään joustavammin, suhteellisemmin ja näkyvämmin, jotta helpotetaan niiden täysimääräistä ja ripeää vastaanottoa;

20.

muistuttaa, että pääsyy siihen, että EAKR:llä ja muilla rakennerahastoilla on ollut vaikeuksia suunnata rahoitusta tehokkaasti hankkeille, jotka todennäköisemmin parantavat talouden kehitystä ja työllisyyden luontia, on ollut keskittyminen niiden kykyyn hyödyntää tukia sen sijaan että olisi tarkasteltu tuloksia;

21.

kannattaa koheesiopolitiikkaa, jossa keskitytään enemmän tuloksiin ja vähemmän menojen ja menettelyjen säännönmukaisuuteen mutta jolla luodaan tehokas tasapaino toimien laadun sekä varainhoidon ja hallinnon valvonnan välille; suosittaa, että otetaan käyttöön asianmukaisia arviointimekanismeja, jotta parannetaan ohjelmahallinnosta vastuussa olevien elinten institutionaalista ja hallinnollista kapasiteettia, koska tämä myötävaikuttaa menojen laatuun ja virheiden vähentämiseen;

22.

kannattaa tulevassa koheesiopolitiikassa rakennetta, joka on entistä yksinkertaisempi ja joustavampi ja joka antaa mahdollisuuden parantaa rahoituksen hyödyntämistä ja tehokkuutta;

23.

korostaa, että eurooppalaista lisäarvoa voidaan ja pitää saada parantamalla koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden synergiaa sekä niiden ja muiden rahoitusvälineiden välistä koordinaatiota;

24.

katsoo, että EAKR:stä, ESR:stä, koheesiorahastosta, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Euroopan kalatalousrahastosta rahoitettavien hankkeiden hallinnointia, tukikelpoisuutta, tarkastuksia ja raportointia koskevat yhteiset säännöt lujittaisivat ja helpottaisivat (etenkin maaseudun ja kalataloutta harjoittavien alueiden elinkeinoelämän monipuolistamiseen liittyvien tukitoimien kohdalla) merkittävästi koheesiopolitiikan ohjelmien tehokkaampaa toteuttamista ja edistäisivät ratkaisevalla tavalla yksinkertaistamistavoitetta; katsoo lisäksi, että yhteiset säännöt tekisivät varojen käytöstä edunsaajien kannalta ja varojen hallinnoinnista kansallisten viranomaisten kannalta selkeämpää, mikä vähentäisi virheiden riskiä, mutta antaisi kuitenkin tarvittaessa mahdollisuuden eriyttämiseen eri politiikkojen, välineiden ja edunsaajien erityispiirteiden perusteella sekä helpottaisi pienten sidosryhmien osallistumista koheesiopolitiikan ohjelmiin ja käytettävissä olevan rahoituksen käyttöä sillä edellytyksellä, että yksinkertaistamista toteutettaessa tekniselle tuelle osoitetaan riittävät määrärahat;

25.

vaatii, että Euroopan sosiaalirahasto säilytetään koheesiopolitiikan puitteissa myönnettäviä varoja koskevia yleisiä määräyksiä koskevan asetuksen piirissä; korostaa tämän vuoksi, että on tarpeen edelleen noudattaa ja vahvistaa mallia, jossa on yksi yleisasetus (hallintoa, tukikelpoisuutta, tarkastuksia, valvontaa ja raportointia koskevat säännöt) ja lyhyitä rahastokohtaisia asetuksia, joissa kuvastuvat kunkin rahaston toiminnan erityistavoitteet; painottaa lisäksi, että koordinoinnin on tapahduttava kaikilla politiikanteon tasoilla aina strategisesta suunnittelusta toteutuksen ja maksujen kautta päättämiseen, tarkastukseen, valvontaan ja arviointiin saakka;

26.

pyytää komissiota selvittämään, millä keinoin synergioita voidaan parhaiten käytännössä lisätä; ehdottaa tässä yhteydessä, että harkitaan, voitaisiinko jäsenvaltioille antaa mahdollisuus valita kutakin aluetta varten yksi toimenpideohjelma tai makroalueellisten ohjelmien yhteydessä usean alueen käsittävä toimenpideohjelma, joka kattaa useita rahastoja (EAKR, ESR, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan kalatalousrahasto) ja josta vastaisi yksi hallintoviranomainen ja jossa kiinnitettäisiin erityistä huomiota alueiden panokseen hajanaiseen lähestymistapaan sekä siihen, että alueille myönnetään itsenäisyyttä ja joustavuutta, jotta ne voivat osallistua omien strategioidensa kehittämiseen ja nostaa alueellisen ja paikallisen hallinnon arvostusta; kehottaa jäsenvaltioiden kansallisia hallintoviranomaisia kehittämään jatkossa toimintaohjelmia, jotka on sopeutettu paikallisiin ja alueellisiin tavoitteisiin;

27.

kehottaa komissiota harkitsemaan monesta rahastosta rahoitettavien ohjelmien tarjoamista jäsenvaltioille ja alueille, jotka haluavat käyttää niitä; katsoo, että tämä voisi parantaa työskentelyn yhtenäisyyttä ja joustavuutta sekä lisätä eri rahastojen tehokkuutta (EAKR, ESR, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, EKR ja seitsemäs tutkimuksen kehittämisen puiteohjelma);

28.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia ristiinrahoitusta koskevien säännösten tarkistamisesta ja madaltamaan säännösten soveltamista haittaavia esteitä soveltamista ja vaikutuksia koskevien luotettavien ja kattavien tietojen pohjalta, jotta säännöksiä voitaisiin yksinkertaistaa mahdollisimman suuressa määrin ja saavuttaa niiden soveltamisessa mahdollisimman suuri oikeusvarmuus nykytilanteeseen verrattuna;

29.

pyytää selventämään alueellisia vaikutuksia sekä yhdenmukaistamaan EAKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston soveltuvuussääntöjä maaseudulla ja kaupunkien lähialueilla, jotta voidaan välttää rahastojen tarpeetonta päällekkäisyyttä; painottaa, että näistä kahdesta rahastosta tietyllä alueella rahoitettujen hankkeiden valinnassa ja seurannassa tarvitaan tiivistä yhteistyötä;

30.

korostaa, että EAKR:n ja ESR:n ristiinrahoitus tuo lisäarvoa sosiaalisen osallisuuden hankkeiden ja yhdennetyn kehityksen strategioiden joustavuuden kannalta; kehottaa komissiota luomaan yhden asiointipisteen järjestelmän käytännön neuvonnan, tietojen ja ohjeiden antamiseksi asianomaisille toimijoille sen varmistamiseksi, että yleisö saa asianmukaista tietoa sekä ristiinrahoituksesta että yleisesti ottaen rahastojen välisistä synergioista; painottaa, että siirtymisen kohti yhdenmukaistamista on oltava kansalaisten nähtävissä ja että sen tarkoituksena on oltava pyydettävien tietojen määrän rajoittaminen kaikkein välttämättömimpään;

31.

katsoo, että henkilöstövoimavarojen kehittäminen ja parempi tiedon levittäminen ovat varojen onnistuneen hyödyntämisen sekä eri hankkeiden asianmukaisen toteuttamisen edellytyksiä;

32.

korostaa samalla, että on tärkeää kehittää hallinnointivalmiuksia jäsenvaltioissa alueellisella ja paikallisella tasolla sekä sidosryhmien keskuudessa, jotta rakennerahastojen ja muiden rahastojen välisen tehokkaan koordinoinnin esteet voidaan voittaa ja edistää politiikan tehokasta suunnittelua ja toteuttamista; korostaa, että komission rooli tässä yhteydessä on erittäin tärkeä;

33.

kehottaa komissiota parantamaan alueellisille ja paikallisille viranomaisille myönnettävää teknistä tukea ja koulutusta, jotta suorituskykyä ja täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia koskevien sääntöjen tuntemusta voidaan lisätä;

34.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle investoinnit institutionaalisiin valmiuksiin ja yksinkertaistamaan kansallisia säännöksiä, jotta voidaan vähentää hallinnollista taakkaa ja parantaa kykyä hyödyntää tukia;

35.

muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta ja monitasoisen hallinnon periaatetta, sillä ne auttavat edistämään eri päätöksentekoelinten välistä koordinaatiota ja vahvistamaan eri rahoitusvälineiden synergiaa;

36.

katsoo, että työmarkkinaosapuolten aktiivinen osallistuminen jatkuvan sosiaalisen ja alueellisen vuoropuhelun muodossa on olennaisen tärkeää rahastojen tehokkaamman käytön kannalta;

37.

myöntää, että talouskriisin vaikutukset EU:n alueisiin ja kansalaisiin jakautuvat epätasaisesti; katsoo, että uusi rahastojen käyttöstrategia on tehokkaampi, jos siihen sisällytetään myös hallinnon paikallis- ja aluetaso, koska ne pystyvät mukauttamaan strategiset tavoitteet alueellisiin erityispiirteisiin esimerkiksi kaikkien sidosryhmien, sukupuolten tasa-arvoa koskevia oikeuksia edistävien järjestöjen, työmarkkinaosapuolten, hallituksista riippumattomien järjestöjen sekä rahoituslaitosten kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun avulla; korostaa tarvetta jättää alueellisille ja paikallisille vaatimuksille riittävästi marginaalia poliittisten tavoitteiden määrittelyssä;

38.

kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisen oppaan monitasoisesta hallinnosta ja kannustamaan jäsenvaltioita panemaan sen täytäntöön paikallisten ja alueellisten erityistavoitteiden mukaisesti ja ulottamaan koheesiopolitiikan hallintomekanismit (ohjelmatyö, rahoitus ja toteuttaminen kansallisten, alueellisten ja paikallisten kumppaneiden kesken) koskemaan niitä rahastoja, joita suunniteltu yhteinen strategiakehys koskisi, jotta julkisten varojen käyttö olisi vaikuttavampaa ja tehokkaampaa;

39.

pyytää komissiota sisällyttämään uuteen yhteiseen strategiakehykseen ja asetusehdotuksiin säännöksiä, joiden ansiosta alueelliset ja paikalliset kumppanit (kaupungit, kunnat, toiminnalliset alueet, paikallisviranomaisten ryhmittymät) voivat kukin omalla alueellaan koota eri EU-lähteistä peräisin olevat varat johdonmukaiseksi ja yhdennetyksi toimintakehykseksi;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.