2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/40

—

ottaa huomioon aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2010 annetun komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2009” (KOM(2010)0382) sekä sen liitännäisasiakirjat (SEC(2010)0897 ja SEC(2010)0898),

—

ottaa huomioon OLAFin kymmenennen toimintakertomuksen – vuosikertomus 2010 (1),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009 ja toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kahdeksannesta, yhdeksännestä ja kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2009 ja komission vastaukset (3),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan 3 kohdan ja 325 artiklan 5 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 hyväksymänsä kannanoton Euroopan unionin korruption vastaisiin pyrkimyksiin (5) sen varmistamiseksi, ettei EU:n varojen käyttöön liity korruptiota,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0050/2011),

1.

pahoittelee yleisesti sitä, että komission kertomuksessa Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2009 (KOM(2010)0382) (”vuoden 2009 PIF-kertomus”), joka annettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 325 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ei ole tietoja sääntöjenvastaisuuksien ja petoksien arvioidusta tasosta yksittäisissä jäsenvaltioissa, koska siinä keskitytään raportoinnin tasoon, eikä siten ole mahdollista saada yleiskuvaa säännönvastaisuuksien ja petosten todellisesta laajuudesta jäsenvaltioissa eikä määritellä tai rangaista niitä, joissa säännönvastaisuuksia ja petoksia on eniten;

2.

painottaa, että petos on esimerkki tarkoituksellisesta vääryydestä ja rangaistava teko ja että sääntöjenvastaisuus merkitsee sitä, että sääntöjä ei ole noudatettu; pahoittelee, että komission kertomuksessa ei käsitellä petoksia yksityiskohtaisesti ja että siinä käsitellään sääntöjenvastaisuuksia hyvin yleisesti; muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklassa käsitellään petoksia eikä sääntöjenvastaisuuksia, ja kehottaa tekemään eron petosten ja virheiden tai sääntöjenvastaisuuksien välillä;

3.

huomauttaa, että muutaman viime vuoden aikana on kehitetty tekniikoita petosten mittaamiseksi osana laajempaa yritystä torjua korruptiota, ja kehottaa komissiota lisäämään näitä tutkimusponnisteluja ja panemaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa täytäntöön – ensin pilottihankkeina – asianmukaisia uusia menetelmiä, joita kehitetään mittaamaan sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia;

4.

kehottaa komissiota ottamaan vastuun sen varmistamisesta, että jäsenvaltiot noudattavat raportointivelvoitteitaan ja että saadaan luotettavia ja vertailtavia tietoja säännönvastaisuuksista ja petoksista, vaikka tämä edellyttäisi, että komissio muuttaa rangaistusjärjestelmää, joka koskee näiden raportointivelvoitteiden laiminlyöntiä;

5.

pitää valitettavana, että suuria määriä EU:n varoja käytetään edelleen väärin, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla varmistetaan näiden varojen pikainen takaisinperintä;

6.

on huolestunut siitä määrästä, joka Italiassa oli takaisinperimättömiä tai takaisinperimättömäksi julistettuja sääntöjenvastaisuuksia varainhoitovuoden 2009 lopussa;

7.

kehottaa komissiota pitämään jäsenvaltioita enemmän vastuussa tulevaisuudessa paljastuvista sääntöjenvastaisuuksista;

8.

toteaa, että unionin lainsäädännössä edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat sääntöjenvastaisuuksista kahden kuukauden kuluessa sen vuosineljänneksen päättymisestä, jolloin sääntöjenvastaisuudesta tehtiin ensimmäisen asteen hallinnollinen tai oikeudellinen päätös ja/tai jolloin ilmoitetusta sääntöjenvastaisuudesta saatiin uutta tietoa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien kansallisten hallintomenettelyjen yksinkertaistamisen, jotta voidaan pitää kiinni asetetuista määräajoista ja lyhentää sääntöjenvastaisuuden tunnistamisen ja siitä ilmoittamisen välistä aikaa; kehottaa jäsenvaltioita petostentorjuntatoimissaan toimimaan ennen kaikkea veronmaksajien varojen suojelijoina;

9.

kysyy, mitä komissio on tehnyt torjuakseen epäiltyjen petosten lukumäärän ja arvon kasvua suhteessa sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärään Puolassa, Romaniassa ja Bulgariassa;

10.

on huolissaan epäilyttävän alhaisista petosepäilyjen määristä Espanjassa ja Ranskassa, etenkin ottaen huomioon niiden koon ja niiden saaman rahoitustuen, kuten komissio kertoo vuoden 2009 PIF-kertomuksessa, ja pyytää komissiota tämän vuoksi ilmoittamaan yksityiskohtaiset tiedot sovelletusta ilmoitusmenetelmästä ja näiden valtioiden valmiuksista havaita petoksia;

11.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 26. heinäkuuta 1995 tehtyä yleissopimusta (6) tai sen pöytäkirjoja (7) (PIF-välineitä), siis Tšekin tasavaltaa, Maltaa ja Viroa, ratifioimaan kyseiset lainsäädäntövälineet viipymättä; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat ratifioineet PIF-välineet, tehostamaan ponnistuksiaan kansallisen rikoslainsäädännön vahvistamiseksi, jotta voidaan suojata unionin taloudellisia etuja, erityisesti korjaamalla olemassa olevat puutteet, jotka tulivat esiin komission toisessa kertomuksessa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0077);

12.

pitää ilahduttavana, että vuonna 2009 otettiin käyttöön OLAFin kehittämä ja ylläpitämä sovellus, sääntöjenvastaisuuksien hallintajärjestelmä (IMS), ja sen tuottamaa positiivista kehitystä; on huolestunut siitä, että komissio selittää ilmoitettujen tapausten määrän kasvun ja taloudelliset vaikutukset uuden teknisen raportoinnin käytöllä; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille yksityiskohtaisen selvityksen hiljattain käyttöönotetusta teknisestä raportoinnista ja sisällyttämään sen seuraavan vuoden kertomukseen; kehottaa jäsenvaltioita panemaan sääntöjenvastaisuuksien hallintajärjestelmän kokonaan täytäntöön ja parantamaan edelleen ilmoitusvelvollisuutensa noudattamista;

13.

pyytää komissiota sisällyttämään seuraavan vuoden kertomukseensa uutta teknistä raportointia käyttäen ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrän verrattuna perinteisiin ilmoitusmenetelmiin; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista;

14.

toistaa olevansa pahoillaan – kun otetaan huomion jäsenvaltioiden toimittaman tiedon laatua koskevat vakavat epäilykset – siitä, että komissio ponnistelee enemmän vakuuttaakseen Euroopan parlamentin siitä, että olisi otettava käyttöön ”hyväksyttävä virheriski”, sen sijaan, että se saisi jäsenvaltiot uskomaan, että tarvitaan pakollisia kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia, joita kansalliset tarkastusvirastot asianmukaisesti valvovat ja jotka tilintarkastustuomioistuin vahvistaa; pyytää komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja perussopimuksen mukaisen asianmukaisen kertomuksen avulla antamaan Euroopan parlamentille kohtuulliset takeet siitä, että tämä tavoite on saavutettu ja että petostentorjuntatoimet toteutetaan asianmukaisesti;

15.

on huolissaan omiin varoihin liittyvien petosten määrästä verrattuna vastaaviin sääntöjenvastaisuuksiin Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Romaniassa ja Slovakiassa, sillä petosten määrä on enemmän kuin puolet sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärästä kussakin näistä jäsenvaltioista; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet korjatakseen asiat, jotka ovat syynä EU:n varoihin kohdistuviin petoksiin, mukaan lukien tiivis yhteistyö unionin toimielinten kanssa;

16.

pahoittelee tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia puutteita jäsenvaltioiden tullivalvonnassa – erityisesti mitä tulee riskianalyysin suorittamiseen valittaessa toimijoita ja tuotavia tavaroita valvontatoimien kohteiksi – jotka lisäävät riskiä, että sääntöjenvastaisuuksia jää huomaamatta, ja saattavat johtaa perinteisten omien varojen menettämiseen; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tullivalvontajärjestelmiään ja komissiota tarjoamaan sitä koskevaa asianmukaista tukea;

17.

korostaa, että 70 prosenttia kaikista tuontiin sovellettavista menettelyistä on yksinkertaistettuja, mikä tarkoittaa, että niillä on huomattava vaikutus perinteisten omien varojen keräämiseen ja yhteisen kauppapolitiikan tehokkuuteen; katsoo tässä yhteydessä, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 1/2010 havaittuja jäsenvaltioiden tuontiin sovellettavien yksinkertaistettujen menettelyjen tehokkaan valvonnan puutteita ei voida hyväksyä, ja kehottaa komissiota jatkamaan jäsenvaltioiden toteuttaman yksinkertaistettujen menettelyjen valvonnan vaikuttavuuden tutkimista ja erityisesti kartoittamaan jäsenvaltioiden toteuttamien jälkitarkastusten edistymistä ja esittämään tutkimistulokset parlamentille vuoden 2011 loppuun mennessä;

18.

panee merkille OLAFin omista varoista tekemien tutkimusten tuloksen; on erittäin huolissaan petosten laajuudesta Kiinasta tulevan tuonnin yhteydessä ja kehottaa jäsenvaltioita perimään tällaiseen tuontiin liittyvät summat viipymättä takaisin;

19.

pitää ilahduttavana hyvää tulosta yhteisestä Diabolo II -tullioperaatiosta, johon osallistui 13 Aasian valtion ja EU:n 27 jäsenvaltion tullivirkailijoita ja jota Euroopan komissio koordinoi OLAFin kautta;

20.

pitää ilahduttavana sopimuksia, joita Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet tupakkatuotteiden valmistajien kanssa tupakan laittoman kaupan torjumiseksi; katsoo, että on EU:n taloudellisten etujen mukaista jatkaa työskentelemistä savukkeiden salakuljetuksen torjumiseksi, sillä EU:n talousarviosta menetetään sen vuoksi tuloja noin miljardi euroa vuosittain; kehottaa OLAFia jatkamaan johtavaa rooliaan kansainvälisissä neuvotteluissa, joissa pyritään laatimaan tupakoinnin torjunnasta tehdyn WHO:n puitesopimuksen 15 artiklan nojalla tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjumista koskeva pöytäkirja, joka helpottaisi laittoman kaupan torjuntaa unionissa; katsoo, että komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden pitäisi käyttää myös kahden yhtiön, British American Tobaccon ja Imperial Tobaccon, maksamat 500 miljoonaa euroa petostenvastaisten toimien lisäämiseen;

21.

suhtautuu myönteisesti komission päätelmään siitä, että yleinen raportointikulttuuri tässä toimintalohkoryhmässä on parantunut ja että noudattaminen on nyt 95-prosenttista; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä anna ilmoituksia ajoissa (Itävalta, Suomi, Alankomaat, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta) korjaamaan tilanteen pikaisesti;

22.

kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti tilannetta Espanjassa, joka on ilmoittanut suurimmasta säännönvastaisuuksien lukumäärästä, ja Italiassa, joka on ilmoittanut suurimmista asiaan liittyvistä summista, ja raportoimaan Euroopan parlamentille toteutetuista erityistoimenpiteistä, jotta voidaan puuttua ongelmiin näissä kahdessa jäsenvaltiossa;

23.

ottaa huomioon suurempien menojen ja ilmoitettujen säännönvastaisuuksien vähimmäismäärän välisen eron sekä ilmoitettujen säännönvastaisuuksien määrän huomattavan vaihtelun (Viro 88,25 %; Kypros, Unkari, Latvia, Malta, Slovenia ja Slovakia 0,00 %) ja kehottaa komissiota varmistamaan, liittyvätkö nämä erot valvontajärjestelmien tehokkuuteen, ja tarkastamaan kyseiset järjestelmät;

24.

on syvästi huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan tämän toimintalohkoryhmän maksuihin vuonna 2009 liittyvä virhetaso oli olennainen ja että yleensä ottaen seuranta- ja valvontajärjestelmillä kyettiin varmistamaan maksujen sääntöjenmukaisuus parhaimmillaankin vain osittain vaikuttavasti; pahoittelee tilintarkastustuomioistuimen havaintoa siitä, että vaikka integroitu hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) on periaatteessa hyvin suunniteltu, tietokantojen epätarkat tiedot, tietojen puutteellinen vertaaminen ja virheellinen tai puutteellinen poikkeamien seuranta heikentävät sen tehokkuutta; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioissa käytettävien seuranta- ja valvontajärjestelmien tehokkuutta, jotta voidaan varmistaa, että tiedot epäsäännönmukaisuuksien laajuudesta jäsenvaltioissa antavat oikean ja riittävän kuvan vallitsevasta tilanteesta; kehottaa komissiota käsittelemään IACS:n tehokkuudessa havaittuja heikkouksia;

25.

toteaa, että lopulliset luvut voidaan määrittää vain niiltä varainhoitovuosilta, jotka voidaan katsoa loppuun käsitellyiksi, ja että tällä perusteella tähän asti viimeisin varainhoitovuosi, joka voidaan katsoa loppuun käsitellyksi, on 2004;

26.

pitää valitettavana katastrofaalista tilannetta tämän toimintalohkoryhmän yleisessä maksujen perinnän tasossa, joka vuonna 2009 oli 42 prosenttia 1 266 miljoonasta eurosta, jotka olivat maksamatta varainhoitovuoden 2006 lopussa; on erityisesti huolissaan siitä tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, että edunsaajilta vuosina 2007–2009 takaisinperityt 121 miljoonaa euroa ovat alle 10 prosenttia kaikista takaisinperityistä summista; ei hyväksy tätä tilannetta ja kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan siihen pikaisesti; kehottaa painokkaasti komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet tehokkaan takaisinperintäjärjestelmän luomiseksi ja tiedottamaan saavutetusta edistyksestä Euroopan parlamentille EU:n taloudellisten etujen suojaamista koskevassa seuraavassa vuosikertomuksessa;

27.

pitää valitettavana, että PIF-kertomukseen 2009 sisältyvät tiedot eivät anna luotettavaa kuvaa säännönvastaisuuksien ja petosten lukumäärästä tässä toimintalohkoryhmässä, koska säännönvastaisuuksien ja/tai petosten suuri määrä saattaa yksinkertaisesti johtua tehokkaista ilmoitus- ja/tai petostentorjuntajärjestelmistä;

28.

on syvästi huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan vuonna 2009 maksuihin liittyvä virhetaso oli olennainen (yli 5 prosenttia);

29.

toteaa, että koheesiovarojen käytössä yhtenä merkittävänä virheiden lähteenä on se, että julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ei noudatettu; pyytää sen vuoksi komissiota antamaan viipymättä uusia lainsäädäntöehdotuksia näiden sääntöjen yksinkertaistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi;

30.

on erittäin huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan jäsenvaltiot olisivat voineet käytettävissään olevien tietojen perusteella havaita ja korjata ainakin 30 prosenttia Euroopan unionin tuomioistuimen vuoden 2009 otoksessa havaitsemista virheistä ennen kuin tiedot varmennetaan komissiolle; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla parannetaan virheiden havaitsemis- ja korjaamismekanismeja;

31.

kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille tietoja toimenpiteistä, joita on toteutettu niiden säännönvastaisuuksien suhteen, joita jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet ja joita komissio on havainnut tässä toimintalohkoryhmässä;

32.

ei ole tyytyväinen takaisinperinnän tasoon, joka ylittää 50 prosenttia ohjelmakaudella 2000–2006; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia sääntöjenvastaisten määrien takaisinperimiseksi ja kehottaa komissiota toteuttamaan toimia takaisinperinnän korkean tason varmistamiseksi ottaen huomioon, että komissio toteuttaa talousarviota omalla vastuullaan, kuten määrätään SEUT:n 317 artiklassa;

33.

on erittäin huolissaan maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityiseen liittymisohjelmaan (Sapard) vuonna 2009 liittyvästä korkeasta epäiltyjen petosten tasosta Bulgariassa; toteaa, että koko ohjelmakaudella petoksiin meni 20 prosenttia rahastosta, mikä on enemmän kuin missään tutkitussa rahastossa (koheesio ja maatalous); panee merkille, että ulkoinen valvonta/toimet käynnistivät epäiltyjä petostapauksia enemmän kuin sisäiset/kansalliset toimet; toteaa, että komissio täytti velvollisuutensa asianmukaisesti ja keskeytti maksut Sapardista vuonna 2008 ja lopetti keskeytyksen perusteellisten tarkastusten jälkeen 14. syyskuuta 2009;

34.

kehottaa komissiota jatkamaan Bulgarian viranomaisten valvontaa tämän tilanteen parantamiseksi entisestään; panee merkille, että Tšekin tasavalta, Viro, Latvia ja Slovenia ovat ilmoittaneet, että Sapardissa ei ollut lainkaan petoksia; pohtii, ovatko ilmoitetut tiedot luotettavia ja kykenevätkö kyseiset valtiot havaitsemaan petoksia; painottaa, että samalla tavalla se, ettei petoksia ole lainkaan tai että niitä on vain vähän, voisi merkitä heikkouksia valvontajärjestelmissä ja päinvastoin; kehottaa komissiota toimittamaan tietoa valvontamekanismien tehokkuudesta ja toteuttamaan yhdessä OLAFin kanssa EU:n varojen käytön tiukempaa valvontaa;

35.

ei hyväksy jäsenyyttä valmistelevien rahastojen epäiltyihin petoksiin liittyvää erittäin alhaista takaisinperinnän tasoa, joka on vain 4,6 prosenttia koko ohjelmakaudella, ja kehottaa komissiota luomaan tehokkaan järjestelmän tämän tilanteen korjaamiseksi;

36.

kehottaa komissiota, asianomaisia unionin erillisvirastoja ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia ja tarjoamaan resursseja sen varmistamiseksi, että EU:n varat eivät ole korruption kohteena, hyväksymään varoittavia seuraamuksia korruptiosta ja petoksista sekä lisäämään petoksiin, veronkiertoon ja rahanpesuun liittyvillä rikoksilla hankittujen varojen takavarikointia;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan, toteuttamaan ja säännöllisin väliajoin arvioimaan yhtenäisiä hankintajärjestelmiä petosten ja korruption estämiseksi, määrittelemään ja panemaan täytäntöön selkeät edellytykset julkisiin hankintoihin osallistumiselle ja perusteet, joilla julkisia hankintoja koskevat päätökset tehdään, sekä hyväksymään ja toteuttamaan järjestelmiä kansallisella tasolla tehtyjä julkisia hankintoja koskevien päätösten tarkastelemiseksi, jotta voidaan varmistaa julkisen talouden avoimuus ja vastuullisuus, sekä hyväksymään ja toteuttamaan riskinhallinnan ja sisäisen tarkastuksen järjestelmiä;

38.

suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan EU:n julkisten hankintojen politiikan uudistamisesta ”Kohti tehokkaampia eurooppalaisia hankintamarkkinoita”; kehottaa neuvostoa ja komissiota saattamaan päätökseen EU:n hankintamenettelyjä koskevien perussäännösten uudistuksen hyväksymisen (direktiivit 2004/17/EY ja 2004/18/EY) vuoden 2012 loppuun mennessä;

39.

kehottaa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta viime vuonna laatimassaan mietinnössä esittämänsä pyynnön mukaisesti OLAFia esittämään seuraavassa vuosikertomuksessaan yksityiskohtaisen analyysin kunkin jäsenvaltion strategioista ja toimenpiteistä, joita on toteutettu unionin varojen käyttöä koskevassa petostentorjunnassa ja sääntöjenvastaisuuksien estämisessä ja tunnistamisessa, mukaan luettuina tapaukset, joiden taustalla on korruptiota; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota maatalous- ja rakennerahastojen toteuttamiseen; katsoo, että 27 maakohtaista profiilia sisältävässä kertomuksessa olisi analysoitava kunkin jäsenvaltion oikeudenkäyttö- ja tutkintaelinten noudattamaa lähestymistapaa ja suoritettujen valvontatoimien määrää ja laatua sekä tilastoja ja perusteluja tapauksissa, joissa kansalliset viranomaiset eivät ole nostaneet syytteitä OLAFin raporttien perusteella;

40.

kehottaa neuvostoa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta viime vuonna laatimassaan mietinnössä esittämänsä pyynnön mukaisesti saattamaan mahdollisimman pian voimaan Liechtensteinin kanssa tehtävän yhteistyösopimuksen ja vaatii neuvostoa antamaan komissiolle valtuudet neuvotella petosten torjuntaa koskevista sopimuksista Andorran, Monacon, San Marinon ja Sveitsin kanssa;

41.

kehottaa komissiota toteuttamaan toimia yhden luukun avoimuuden varmistamiseksi EU:n varojen saajien osalta; kehottaa komissiota suunnittelemaan toimenpiteitä oikeudellisia järjestelyjä koskevan avoimuuden lisäämiseksi ja luomaan järjestelmän, jossa kaikki EU:n varojen saajat on varojen hallinnoijasta riippumatta julkistettu samalla verkkosivustolla ja perustuen standardiluokiteltuihin tietoihin, jotka kaikkien jäsenvaltioiden on toimitettava vähintään yhdellä unionin työkielistä; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä komission kanssa ja toimittamaan sille täysimääräiset ja luotettavat tiedot jäsenvaltioiden hallinnoimien EU:n varojen saajista; kehottaa komissiota arvioimaan ”yhteisen hallinnoinnin” järjestelmän ja antamaan parlamentille kertomuksen mahdollisimman pian;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, OLAFin valvontakomitealle ja OLAFille.