2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/1

—

ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006 (1),

—

ottaa huomioon vakautusvälineen perustamisesta 15. marraskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1717/2006 (2),

—

ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 (3),

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (4),

—

ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (5),

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (6),

—

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26. heinäkuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/427/EU (7),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1990 hyväksytyn Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista,

—

ottaa huomioon 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven sopimuksen ja 31. tammikuuta 1967 laaditun pakolaisten asemaa koskevan pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13. joulukuuta 2005 hyväksymän maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa määritellään muuttoliikepolitiikan ulkoinen ulottuvuus ja sen kolme päätavoitetta, jotka ovat laillisen muuttoliikkeen edistäminen, laittoman muuttoliikkeen torjunta sekä muuttoliikkeen ja kehityksen välisen yhteyden edistäminen,

—

ottaa huomioon Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen, jonka neuvosto hyväksyi lokakuussa 2008, komission ensimmäisen maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita koskevan vuosikertomuksen vuodelta 2009 (KOM(2010)0214) sekä 3. kesäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen seurannasta,

—

ottaa huomioon siirtolaisuudesta ja kehityksestä annetun Afrikan ja EU:n yhteisen julistuksen, joka allekirjoitettiin Sirtessä 23. marraskuuta 2006 ja jossa painotetaan, että Afrikan valtioiden ja EU:n jäsenvaltioiden on sitouduttava alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden väliseen kumppanuuteen hallitakseen siirtolaisuutta tehokkaammin ja ottaen huomioon sen yhteyden kehitykseen,

—

ottaa huomioon 18.–19. kesäkuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät laittomasta maahanmuutosta,

—

ottaa huomioon Tukholman ohjelman vuosiksi 2010–2014, Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen sekä komission toimintasuunnitelman Tukholman ohjelman toteuttamiseksi (KOM(2010)0171),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2008 annetun korkean edustajan ja komission kertomuksen ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta, siihen liittyvät 18. joulukuuta 2008 annetut suositukset sekä 8. joulukuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Prahassa 27.–28. huhtikuuta 2009 aiheesta ”muuttoliikettä koskevien kumppanuuksien muodostaminen” järjestetyn ministerikokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen joulukuulta 2000 sekä siihen liittyvät pöytäkirjat,

—

ottaa huomioon yhteistyöstä muuttoliikekysymyksissä EU:n ja Libyan välillä tehdyn sopimuksen, jonka allekirjoittivat 4. lokakuuta 2010 Tripolissa komission jäsen Malmström ja komission jäsen Füle sekä Libyan puolesta ulkosuhteista ja kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava yleisen kansankomitean ministeri Moussa Koussa ja yleisestä turvallisuudesta vastaava yleisen kansankomitean ministeri Yunis Al-Obeidi,

—

ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n ja Libyan puitesopimuksesta käytävistä neuvotteluista (8),

—

ottaa huomioon Tripolissa Libyassa 29.–30. marraskuuta 2010 pidetyssä Afrikan ja EU:n kolmannessa huippukokouksessa annetun Tripolin julistuksen,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa 4. toukokuuta 2010 pitämän puheen, jossa hän painotti, että kriisinhallintaan ja rauhanrakentamiseen on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, ja korosti turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien selvää yhteyttä toisiinsa,

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/50/EY kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten (sinistä korttia koskeva direktiivi) (9),

—

ottaa huomioon Prahassa 7. toukokuuta 2009 pidetyssä, itäisen kumppanuuden käynnistäneessä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon aiheesta ”Köyhyyden vähentäminen ja työpaikkojen luominen kehitysmaissa: jatkotoimet”21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman (10) ja erityisesti sen 71, 72 ja 73 kohdan,

—

ottaa huomioon Siinailla panttivankeina pidettävistä Eritrean pakolaisista 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman (11),

—

ottaa huomioon aiheesta ”Kohti monialaista lähestymistapaa ihmiskaupan ehkäisemiseen, ihmiskaupan harjoittajien syyttämiseen ja uhrien suojelemiseen”27. tammikuuta 2011 järjestetyn konferenssin puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklan, jossa todetaan, että rajatarkastuksia, turvapaikanhakua ja maahanmuuttoa koskevassa politiikassa noudatetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös rahoituksen osalta, ja että unionin tämän luvun nojalla antamiin säädöksiin sisällytetään tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä tämän periaatteen toteuttamiseksi,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0075/2011),

A.

ottaa huomioon, että muuttoliikkeen tärkeimpinä taustatekijöinä ovat poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen epävakaus, turvallisuuden puute, poliittinen painostus ja autoritaariset järjestelmät, jotka tärvelevät kyseisten yhteisöjen paikalliset tulevaisuudennäkymät niin, että ihmisillä ei ole enää vapautta valita, lähteäkö vai jäädä, vaan heidän henkensä on jatkuvasti uhattuna ja heidän ainoa vaihtoehtonsa on muuttaa; katsoo ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen olevan yhä yleisempi muuttoliikkeen syy,

B.

ottaa huomioon, että epävakaudesta aiheutuvan muuttoliikkeen syitä ovat erityisesti sota ja aseelliset selkkaukset tai niiden uhka, ihmisoikeusloukkaukset – muun muassa poliittisten vastustajien ja muun muassa uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen sekä seksuaalivähemmistöjen ja vähäosaisten ryhmien vainoaminen tai niiden oikeuksien rajoittaminen – luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit sekä heikot taloudelliset näkymät ja sellaisen kestävän rakenteen puute, joka takaisi demokratian ja hyvän hallintotavan, sekä yksilöitä, politiikkaa, kulttuuria, taloutta ja sosiaalisia oikeuksia koskeva kunnioituksenpuute,

C.

katsoo, että muuttoliike maailmanlaajuisena pitkäkestoisena ilmiönä on edistänyt ajatusten vaihtoa, mutta se on myös tuonut mukanaan maahanmuuttajien vastaanottaviin yhteiskuntiin integroitumista koskevia haasteita ja siten rikastuttanut Euroopan unionin kulttuuria ja taloutta ja tuonut esiin sosiaalista osallisuutta ja mukautumista koskevia kysymyksiä; katsoo, että Euroopan unioni tarvitsee merkittävää mutta hallittua maahanmuuttoa ikääntyvän väestönsä tueksi ja muihin sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin vastaamiseksi,

D.

ottaa huomioon, että muuttovirtojen reitit ovat aikaisemmin siirtyneet sen mukaan, missä muuttovirtoja on eniten yritetty hillitä, mutta muutto ei ole koskaan loppunut; ottaa huomioon, että muuttoliikettä ei voida pysäyttää, mutta sen laajuus ja moniulotteisuus todennäköisesti muuttuvat tulevina vuosikymmeninä, minkä vuoksi sitä on käsiteltävä tavalla, joka ehkäisee inhimillistä kärsimystä,

E.

toteaa, että laillinen maahanmuutto on paras mahdollinen prosessi yksilöille, jotka haluavat muuttaa alkuperämaastaan sekä vastaanottavalle maalle,

F.

ottaa huomioon, että epävakaudesta aiheutuva muuttopaine, ja erityisesti laiton maahanmuutto, tuntuu voimakkaammin EU:n ulkorajoilla sijaitsevissa jäsenvaltioissa,

G.

ottaa huomioon, ettei yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio ole vielä vahvistanut kansainvälistä yleissopimusta siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista; ottaa huomioon, että yleissopimus on laajin kansainvälinen oikeuskehys siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemiseksi ja että se ohjaa valtioita kunnioittamaan siirtotyöläisten oikeuksia valmisteltaessa ja toteutettaessa työvoiman muuttoon liittyvää politiikkaa,

H.

ottaa huomioon, että taloudellinen epävakaus vaikuttaa erityisen voimakkaasti nuorempiin sukupolviin, naisiin ja vähemmistöihin tai vähäosaisiin ryhmiin, jotka menettävät siksi työllistymismahdollisuutensa ja joutuvat helposti väkivallan ja radikalismin uhreiksi sekä terroristiryhmien värväyksen kohteeksi,

I.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on kytköksissä ruoka- ja vesipulaan, metsien hävittämiseen ja maaperän huonontumiseen ja että sitä pidetään yhä selkeämmin merkittävänä uhkana kansainväliselle turvallisuudelle ja vakaudelle,

J.

katsoo, että ihmisiä, jotka ovat joutuneet lähtemään kotoaan ilmastonmuutoksesta johtuvien suurten katastrofien vuoksi, on autettava ja suojeltava; ottaa kuitenkin huomioon, ettei nykyisessä pakolaislainsäädännössä tunnusteta ilmastopakolaisten oikeutta kansainväliseen suojeluun,

K.

ottaa huomioon, että eräillä ilmastonmuutoksen ja siitä aiheutuvan biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pahimmin vaivaamilla alueilla, kuten Sahelin alueella, muuttamisesta on tullut ainoa tapa mukautua muuttuvaan ilmastoon,

L.

ottaa huomioon, että jotkut maahanmuuttajat voivat olla myös turvapaikanhakijoita ja heidät voidaan tunnustaa virallisesti pakolaisiksi,

M.

ottaa huomioon, että laittoman muuton hyväksikäyttö asettaa muuttajien hengen suureen vaaraan ja että siihen yhdistyvät hyvin usein kaikkein pahimmat ihmisoikeusloukkaukset, kuten orjatyö, seksuaalinen hyväksikäyttö, lasten hyväksikäyttö ja sukupuoleen perustuva väkivalta; toteaa, että EU:n toimintaa tällaisten väärinkäytösten torjumiseksi ja ahdinkoon joutuneiden muuttajien, myös laittomien muuttajien, suojelemiseksi pitäisi tehostaa, jotta se olisi tuloksellisempaa,

N.

ottaa huomioon, että siirtolaisten salakuljettaminen koskettaa lähes jokaista maailman maata; ottaa huomioon, että laittoman muuton hyväksikäyttöön, mikä valitettavasti on järjestäytyneille rikollisille taloudellisesti kannattavaa toimintaa, saattaa yhdistyä myös aseiden salakuljetus, ihmiskauppa ja huumausaineiden laiton kauppa; ottaa huomioon, että laittoman muuton hyväksikäyttö voi olla ääriryhmien ja terroristiryhmien rahoituslähde ja saattaa muuttajat vaaraan joutua järjestäytyneiden rikollisryhmien ja ääriliikkeiden verkostojen uhreiksi,

O.

katsoo, että EU:n politiikassa on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimpiin maahanmuuttajiin ja erityisesti yksin matkustaviin alaikäisiin,

P.

ottaa huomioon, että laiton muutto vaikuttaa muuttoliikkeen hallintaan ja sekä vastaanottavien maiden että kauttakulkumaiden kotouttamisvalmiuteen; ottaa huomioon, että se voi joissakin tapauksissa häiritä kauttakulkumaiden paikallisten työmarkkinoiden kestävyyttä ja kehitysmahdollisuuksia ja ruokkia epävakautta entisestään,

Q.

ottaa huomioon, että odotettu voimakas väestönkasvu sekä alkuperä- että kauttakulkumaissa, erityisesti Maghreb-maissa, Mashreq-maissa ja koko Pohjois-Afrikassa, saattaa vaikuttaa kielteisesti näiden maiden mahdollisuuksiin luoda talouskasvua ja uusia työpaikkoja ja pahentaa siten niiden sosiaalista ja taloudellista tilannetta, jos välttämättömiä poliittisia ja taloudellisia päätöksiä ei tehdä; ottaa huomioon, että nämä seikat ja demokratian periaatteiden puuttuminen synnyttävät sisäisiä jännitteitä ja epävakautta, kuten Tunisian, Algerian, Egyptin ja monien muiden arabimaailman maiden viimeaikaiset mielenosoitukset osoittavat, ja johtavat siten muuttovirtojen kasvuun, mikä rasittaa entisestään vastaanottavien maiden kotouttamiskapasiteettia,

R.

ottaa huomioon, että nykyisten väestörakenteellisten suuntausten näkökulmasta Euroopan unionin on harkittava, kuinka paljon se haluaa jatkossa avata rajojaan muuttovirroille alkuperä- ja kauttakulkumaista niiden sisäistä väestönkasvua ja siitä seuraavia sosiaalisia jännitteitä lievittääkseen ja auttaakseen niitä täten säilyttämään sisäisen vakautensa ja kuinka paljon sen on investoitava näille maille suunnattuun uudistettuun talousohjelmaan sekä investointiin ja työpaikkojen luomiseen keskittyvään ohjelmaan,

S.

katsoo, että on ryhdyttävä toimiin rasismin ja muukalaisvihan uuden nousun välttämiseksi vastaanottavissa maissa ja kauttakulkumaissa,

T.

ottaa huomioon, että Euroopan unioniin suuntautuva muutto on vain osa paljon laajempaa etelä–pohjois- ja etelä–etelä-suuntaista muuttoliikeilmiötä; ottaa huomioon, että EU:n maantieteellinen läheisyys Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kohdemaiden kanssa ja samanaikaisesti joidenkin ENP-maiden huomattavan erilainen maahanmuuttolainsäädäntö verrattuna EU-maiden vastaavaan lainsäädäntöön voi merkitä kyseisille maille kilpailuetua ja vahvistaa niiden asemaa kauttakulkumaina sekä vähentää niiden todennäköisyyttä joutua vastaanottaviksi maiksi ja siitä seuraavia velvollisuuksia,

U.

ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikalla pitäisi tukea aktiivisemmin EU:n naapurimaiden valmiuksia hallita muuttoliikettä,

V.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset dramaattiset tapahtumat Egyptissä ja muissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa lisäävät todennäköisesti sekä laillista että laitonta muuttovirtaa Eurooppaan,

W.

ottaa huomioon, että alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden sekä vastaanottavien ja kauttakulkumaiden väliset jännitteet muuttovirtojen hallinnan suhteen saattavat aiheuttaa konflikteja ja erimielisyyksiä tulevaisuudessa, jos harmonisoidumpaa, koordinoidumpaa ja tehokkaampaa muuttoliikepolitiikkaa ei saada aikaan; katsoo kuitenkin, että muuttoliikkeen hallintaa koskevalla paremmin koordinoidulla ja kattavammalla linjauksella voidaan edistää kaikkien sellaisten siirtolaisten ihmisarvon kunnioittamista, jotka voivat mahdollisesti osallistua työvoimatarpeiden tyydyttämiseen kauttakulku- ja kohdemaissa ja vauhdittaa kehitystä alkuperämaissa; ottaa huomioon, että muuttoliikkeen hallintaa koskeva koordinoidummalla ja kattavammalla linjauksella voitaisiin varmistaa sellaisten maahanmuuttajien ihmisoikeuksien täysi kunnioittaminen, jotka saattavat olla ahdingossa,

X.

ottaa huomioon, että maastamuuttajien lailliset ja avoimet rahalähetykset voivat vaikuttaa myönteisesti alkuperämaan taloudelliseen kehitykseen ja että erityistä huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että turvataan siirtolaisten oikeus tukea perheitään ja investoida kotimaihinsa,

Y.

katsoo, että Euroopan unionin on kehitettävä Kanadan, Australian tai Uuden-Seelannin tapaan tehokasta ja järkevää muuttoliikepolitiikkaa; ottaa huomioon, että naapurialueiden epävakaus vaarantaa tällaisen politiikan perustamisen,

Z.

ottaa huomioon, että EU:n ulkopolitiikka voi täydentää ja vahvistaa myönteisesti EU:n muuttoliikepolitiikkaa, ja katsoo, että sen yhteydessä on puututtava kaikkiin alkuperämaissa epävakautta aiheuttaviin tekijöihin ja käytävä aktiivista vuoropuhelua kauttakulkumaiden kanssa niiden kansalliseen maahanmuuttolainsäädäntöön sisällytettävistä yhdenmukaisista, ihmisoikeuksiin perustuvista normeista ja siten pyrittävä luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka merkitsevät, että vastaanottavissa maissa ja kauttakulkumaissa noudatetaan molemmissa samoja sääntöjä ja tarjotaan muuttajille samantasoinen suoja; ottaa huomioon, että kauttakulkumaiden erilainen kehitystaso edellyttää, että EU tarjoaa taloudellista apua auttaakseen niitä saavuttamaan EU-maita vastaavan kehitystason,

AA.

ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja on korostanut, että turvallisuutta ja vakautta koskeviin kysymyksiin on tärkeä soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka kautta kehitysstrategiat ja kestävien taloudellisten näkymien luominen voivat täydentää ja vahvistaa entisestään rauhanturva- ja rauhanrakentamisoperaatioita ja luoda siten edellytykset pitkäaikaiselle vakaudelle ja turvallisuudelle,

AB.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella käyttöön otettu uusi ulkopoliittinen rakenne ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen tarjoavat mahdollisuuden luoda äärimmäisen arvokasta synergiaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä ENP- ja kehitysyhteistyöpolitiikan välille, jotka ovat toisiaan vahvistavia ja toisiinsa yhteydessä olevia ulottuvuuksia ja strategioita; ottaa huomioon, että uuden rakenteen myötä myös kulttuuridiplomatia voi olla osa EU:n ulkosuhteita; katsoo, että tämä synergia olisi pitänyt ottaa huomioon jo ohjelmasuunnitteluvaiheessa,

AC.

katsoo, että siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten välille on tehtävä ero,

1.

suhtautuu myönteisesti komission äskettäisiin ehdotuksiin, jotka koskevat muiden kuin turvapaikanhakijoiden laillista muuttoa, ja kehottaa komissiota kehittämään lisävälineitä, jotta voidaan saada aikaan yhteinen maahanmuuttopolitiikka, hallita taloudellisista syistä tapahtuvaa muuttoa niin, että taloudellista ja sosiaalista kehitystä voidaan edistää vastanottavissa maissa, kauttakulkumaissa sekä alkuperämaissa, ja parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta muuttajien integroitumista kehittämällä; korostaa tarvetta antaa riittävästi tietoa mahdollisuuksista muuttaa Euroopan unioniin laillisesti, jotta voidaan välttää laiton maahanmuutto, hyödyntää entistä paremmin laillista maahanmuuttoa koskevia EU:n järjestelmiä, selventää nykyisiä näköaloja ja mahdollisuuksia EU:ssa ja purkaa ihmiskauppiaiden tekemiä valheellisia lupauksia ja siten torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja ihmiskauppaa, jossa pyritään hyötymään ihmisten tarpeesta muuttaa; kehottaa komissiota edistämään suojelutoimia haavoittuville ryhmille ja ihmisille (etupäässä naisille ja lapsille), jotka joutuvat usein ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi, ja perustamaan kolmansiin maihin tiedotuskeskuksia, jotka antavat tietoa laillisesta muutosta EU:hun; kehottaa kuitenkin soveltamaan menettelyä, jossa tasapainotetaan toisaalta laillisen EU:hun muuton edistäminen ja toisaalta sen takaaminen, että EU voi ottaa maahanmuuttajia vastaan ja integroida heidät onnistuneesti;

2.

muistuttaa, että ohjattu laillinen maahanmuutto voi myös tuoda etuja kolmansille maille, kun maahanmuuttajat lähettävät rahaa alkuperämaihinsa; pitää lisäksi tärkeänä, että tuetaan aloitteita, joilla edistetään maahanmuuttajien osallistumista kehitys- ja koulutushankkeisiin alkuperämaissaan;

3.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sen takaamiseksi, että lailliseen maahanmuuttoon liittyvää tietoa on helposti saatavissa ja että laillista maahanmuuttoa tuetaan aktiivisesti;

4.

uskoo, että pakkosiirtolaisuuden syitä ovat muun muassa kansantalouksien romahtaminen, köyhtyminen, ihmisoikeusrikkomukset, ympäristön heikkeneminen, rikkaiden ja köyhien maiden välisen eron kasvaminen, sisällissodat, luonnonvarojen hallinnasta käytävät sodat ja poliittiset vainot;

5.

kannattaa komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan arviota ja poliittista linjausta, jossa korostetaan tarvetta kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle, joka perustuu ajatukselle siitä, että kohdennetut kehitys- ja ihmisoikeusstrategiat ovat elintärkeä EU:n ulkopolitiikkaa täydentävä väline, joka auttaa ratkaisemaan vakauteen ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia ja lisää rauhanturva- ja rauhanrakentamisoperaatioiden tehokkuutta; vaatii tässä yhteydessä vahvistamaan Frontexin asemaa, jotta se voi valvoa muuttovirtoja paremmin; uskoo, että Lissabonin sopimuksella käyttöön otetun uuden ulkopoliittisen rakenteen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen yhteydessä olisi tärkeää lujittaa edelleen toimielinten välistä vuoropuhelua ja pohdintaa tällaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan perustasta ja tavoitteista etenkin asioissa, jotka koskevat niille edunsaajamaille kohdennettua ohjelmatyötä ja kumppanuuksia, jotka edistävät kestävästi demokratiaa, hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja talouskasvua ja siten vahvistavat turvallisuutta ja vakautta;

6.

kehottaa komissiota luomaan pysyvän seurantajärjestelmän kaikkia muuttovirtojen hallintaan liittyviä Frontex-toimia varten; katsoo, että Frontex-operaatioiden ihmisoikeusulottuvuuden, erityisesti henkilön oikeus poistua maastaan, palauttamiskielto ja oikeus hakea turvapaikkaa, on näyttävä selvästi koko Frontex-asetuksen tarkistetun version tekstissä; pitää myönteisenä Frontexin menestyksekkäitä toimia ja yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toteuttamiseksi; pitää samoin myönteisenä Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamista; katsoo, että Frontexin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston toimien on oltava vakaita ja pysyviä, jotta tarvittavaa tukea voidaan antaa erityisen vaikeista seurauksista kärsiville jäsenvaltioille; korostaa tarvetta lisätä kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmissa niistä, jotta politiikan koordinointi ja kuormituksen jakaminen olisi mahdollisimman tehokasta;

7.

toteaa, että monenvälisyys useiden EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin, Kiinan ja mahdollisesti pidemmällä aikavälillä myös muiden BRIC-maiden, esimerkiksi Brasilian ja Intian, kaltaisten kansainvälisten toimijoiden ja tärkeiden avunantajien kanssa lisääntyy, mitä taustaa vasten katsottuna nähdään, että vakaus ja turvallisuus ovat kaikkien yhteinen tavoite ja maailmanlaajuisen talouskasvun ehdoton ennakkoedellytys; toteaa lisäksi, että vakauteen ja turvallisuuteen liittyvät haasteet ovat sellaisia, että ne edellyttävät sekä asiaankuuluvia resursseja tiukkojen budjettirajoitteiden aikana että mittakaavaetuja ja koordinoitua toimintaa; katsoo, että olisi ryhdyttävä pohtimaan aktiivista vuoropuhelua EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan sekä kansainvälisten rahoituslaitosten välillä koordinoiduista maantieteellisistä ja aihekohtaisista turvallisuus-, vakaus- ja avustusstrategioista, jotka parantaisivat joukkovoimaa ja mahdollistaisivat resurssien jakamisen entistä tasapainoisemmin, kohdennetummin ja tehokkaammin ja takaisivat taakan jakautumisen oikeudenmukaisesti; ottaa huomioon Valkoisen talon äskettäin esittämän ulkomaanavun katsauksen, jossa korostettiin avun koordinointia muiden tärkeiden avunantajien kanssa, ja katsoo sen perusteella, että ensimmäinen merkittävä keino tällaisen pohdinnan käynnistämiselle voisi olla huippukokouksen järjestäminen EU:n ja Yhdysvaltojen välillä humanitaarista apua ja kehitysapua koskevasta tiiviimmästä yhteistyöstä, jotta voitaisiin määrittää transatlanttisesta näkökulmasta, mitä yhteisiä intressejä osapuolilla on ja miltä pohjalta politiikkaa koordinoitaisiin;

8.

vaatii komissiota varmistamaan, että kaikki EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekemät takaisinottosopimukset kunnioittavat ihmisoikeuksia ja palauttamiskiellon periaatetta eivätkä aseta vaaralle alttiiksi ketään kansainvälistä suojelua tarvitsevaa;

9.

huomauttaa, että suojan tarjoamiseen pakolaisille naapurimaissa liittyy huomattavia etuja, ja kehottaa EU:ta ottamaan tämän ensisijaiseksi tavoitteeksi;

10.

on huolissaan siitä, että maailmassa on nykyisin noin 38 epävakaata valtiota (Failed States Index 2010, Fund for Peace), joissa epävakaus vaikuttaa miljardiin ihmiseen (Maailmanpankki); panee merkille, että epävakaat valtiot ovat kaikkein alttiimpia sisäisille ja ulkoisille sekä poliittisille että taloudellisille iskuille ja että valtion epävakaus myötävaikuttaa muuttoliikkeisiin;

11.

katsoo, että tuettaessa poliittisesti ja taloudellisesti epävakaita valtioita, joissa on hedelmällinen maaperä laittomalle muutolle ja turvallisuuteen ja vakauteen liittyville jännitteille, olisi talousarvioavun ja -tuen sekä vakauden luomiseen ja lujittamiseen tähtäävien strategioiden lisäksi aina huolehdittava suoria investointeja ja EU:n markkinoille pääsyä koskevista strategioista, maaseudun kehittämistä ja elintarviketurvaa koskevista strategioista, vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi annettavasta tuesta, toimintalinjoista, joilla edistetään työpaikkojen syntymistä, infrastruktuurin kehittämisestä, pk-yritysten tukemisesta, mikroluottojen saatavuudesta sekä strategioista, joilla pyritään edistämään demokratiakehitystä ja hyvää hallintotapaa sekä sosiaalista osallisuutta, naisten ja vähemmistöryhmien tai vähäosaisten ryhmien voimaantumista sekä uskonnollista suvaitsevaisuutta, jotta potentiaalisille muuttajille olisi tarjolla mahdollisimman paljon paikallisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja; uskoo vakaasti, että tällaisten strategioiden on perustuttava aktiivisiin kumppanuuksiin, joissa noudatetaan edunsaajamaiden omavastuullisuuden ja voimaannuttamisen periaatteita mutta jotka perustuvat myös tavoitteisiin, selkeisiin etenemissuunnitelmiin ja yhdessä avunsaajamaiden kanssa niiden saavuttamiselle asetettuihin edellytyksiin sekä vertailuarvoihin ja tiukkoihin vastuuvelvollisuutta koskeviin vaatimuksiin; huomauttaa, että tällaista rahoitusta saavien ohjelmien peruskriteerinä on oltava, että niillä saavutetaan lisäarvoa sekä alueellisesti että paikallisesti ja että siten varmistetaan, että ne myötävaikuttavat olennaisesti paikallisten talouksien kehitykseen;

12.

korostaa, että kaikissa tutkimuksissa ja selvityksissä, jotka koskevat muuttoliikkeiden tulevia suuntauksia ja muuttoliikkeiden muotoja, kuten lyhytaikaista muuttoa, toistuvaismuuttoa ja kausiluonteista muuttoa, pitäisi ottaa huomioon muuttoliikkeiden mahdolliset laukaisijat, kuten alkuperämaiden poliittiset ja taloudelliset kriisit ja ilmastonmuutoksen vaikutukset alkuperämaihin;

13.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin sekä sisäisesti että kansainvälisesti, jotta alkuperämaat saataisiin hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimia ja politiikkaa, joiden avulla ne voivat kehittyä sosiaalisesti, taloudellisesti ja demokraattisesti niin, ettei niiden kansalaisten olisi pakko muuttaa;

14.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan alkuperämaiden kehitykseen ja demokratisoitumiseen liittyviä lisätoimia ja tukemaan oikeusvaltiota muuttoliikkeeseen liittyvien ongelmien käsittelemiseksi niiden syntypaikalla;

15.

kannustaa perustamaan maahanmuuttoa käsitteleviä tiedotus- ja hallintakeskuksia EU:n ulkopuolelle, jotta kolmannet maat, jotka ovat alkuperä- tai kauttakulkumaita, voisivat paremmin määrittää muuttopolitiikkaa ottaen huomioon mahdollisten muuttajien ja palaavien muuttajien kannalta tärkeät kysymykset; kehottaa antamaan samalla laillista maahanmuuttoa koskevia ohjeita sekä tietoa työmahdollisuuksista ja elinoloista kohdemaissa ja auttamaan mahdollisten maahanmuuttajien ammattikoulutuksessa käyttäen pohjana Bamakossa, Malissa toteutetusta koehankkeesta (CIGEM) saatuja kokemuksia; kehottaa komissiota antamaan vastuussa olevalle valiokunnalle säännöllisiä kertomuksia uusista aloitteista tällaisten keskusten perustamiseksi;

16.

muistuttaa, että aiheesta ”Köyhyyden vähentäminen ja työpaikkojen luominen kehitysmaissa: jatkotoimet”21. syyskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että EU:n olisi määrättävä epäröimättä seuraamuksia, kun valtiot laiminlyövät kauppasopimusten mukaiset hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa, pyysi EU:n viranomaisia valvomaan tinkimättä ehdollisuuden periaatteen noudattamista Cotonoun sopimuksen mukaisesti ja korosti, että sekä Euroopan kehitysrahaston että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen on oltava samojen ehdollisuutta koskevien kriteerien mukaisia; korostaa, että vastaavia ehdollisuutta koskevia kriteerejä olisi sovellettava myös muuhun EU:n apuun kuin kehitysapuun ja humanitaariseen apuun, Kansainvälisen valuuttarahaston lainojen muodossa annettu makrotaloudellinen apu sekä EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ohjelmiin sisältyvä lainanantotoiminta mukaan luettuina, ja että avun olisi perustuttava kumppanuuteen, yhteisiin tavoitteisiin ja arvoihin sekä lojaalisuuteen ja että sen olisi täytettävä sekä avunantajan että avunsaajan odotukset; korostaa lisäksi, että aktiivisen tuen, jota EU antaa avunsaajamaille, pitäisi olla tehokasta ja tuloshakuista ja EU:n ydinarvoja pitäisi kunnioittaa; pyytää, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja komissio pitävät tavoitteena lojaalisuutta EU:lle ja sen ydinarvoille, kun ne muotoilevat EU:n rahoitusavun rakennetta ja pitävät yllä kahdenvälisiä suhteita tämän avun edunsaajina olevien maiden kanssa; katsoo, että EU:n tasolla olisi ryhdyttävä pohtimaan EU:n rahoitusavun ehdollisuutta koskevien kriteerien perustaa ja soveltamisalaa;

17.

suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuslausekkeiden käyttöönottoon kaikissa EU:n kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja kannattaa ehdollisuuden periaatteen sisällyttämistä kauppajärjestelyihin, joita toteutetaan kehitysmaiden kanssa yleistä tullietuusjärjestelmää käyttäen; panee merkille, ettei tätä ehdollisuuden periaatetta aina sovelleta, sillä komissio on osoittanut vastahakoisuutta määrätä seuraamuksia kehitysmaille, jotka eivät noudata ihmisoikeuksien kunnioittamista, hyvää hallintoa ja demokratisointia koskevia sitoumuksia; kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan seuraamuksia tarpeen mukaan, mutta pyytää sitä tutkimaan huolella seuraamusten vaikutuksia avunsaajamaiden väestöön ennen niiden määräämistä;

18.

katsoo, että kauttakulkumaihin olisi sovellettava samanlaisia toimintalinjoja kuin alkuperämaihin, esimerkiksi asioissa, jotka liittyvät köyhyyden vähentämistä koskeviin strategioihin, suoriin investointeihin ja markkinoillepääsyyn, ja että painopisteen olisi oltava työllisyysohjelmassa, jonka avulla voidaan varmistaa sosiaalista osallisuutta edistävät tehokkaat pitkän aikavälin toimet, vakauttaa sisäiset työmarkkinat ja parantaa kauttakulkumaiden mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä;

19.

katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden pitäisi laittomia muuttovirtoja hallitessaan kunnioittaa turvapaikanhakijoiden oikeuksia kaikilta osin ja pidättäytyä kaikista toimista, jotka estävät mahdollisia pakolaisia pyytämästä suojelua;

20.

kehottaa komissiota kehittämään järjestelmän, joka velvoittaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen ja heidän hakemustensa käsittelyyn sekä laittoman maahanmuuton torjumiseen; katsoo, että nämä ovat kaksi aluetta, joilla tiettyjen jäsenvaltioiden taakka on niiden maantieteellisen sijainnin tai demografisen jakauman vuoksi muodostunut toisia jäsenvaltioita suuremmaksi;

21.

kehottaa komissiota luomaan seurantajärjestelmän, jolla tarkistetaan, että maahantulovalvonnassa ja ennen maahantuloa suoritettavassa valvonnassa kunnioitetaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia Schengenin rajasäännöstön mukaisesti, jotta mahdolliset epäkohdat voidaan havaita pikaisesti;

22.

korostaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien merkitystä demokratiakehitystä ja hyvää hallintotapaa edistävän prosessin tärkeänä vaiheena ja katsoo, että näiden valtuuskuntien olisi oltava osa laajempaa tukirakennetta, jolla pyritään edistämään pitkäaikaista demokratiakehitystä; vaatii korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa tehostamaan seurantamenettelyjä ja vahvistamaan vaalitarkkailuvaltuuskuntia varmistaakseen, että vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositukset pannaan täytäntöön; korostaa tässä yhteydessä, että on välttämätöntä varmistaa suositusten täytäntöönpanon asianmukainen seuranta; korostaa välitystoiminnan ja konfliktinehkäisy- ja konfliktinratkaisustrategioiden sekä institutionaalisten rakenteiden ja valmiuksien kehittämisen merkitystä alueellisille järjestöille, kuten Afrikan unionille, jolla on tärkeä asema rauhanturva- ja rauhanrakentamisoperaatioissa; katsoo, että Afrikan unionille annettavan tuen olisi käsitettävä muun muassa sen rajavalvontavalmiuksien kehittäminen ja avun tarjoaminen kaikille ahdinkoon joutuneille muuttajille; katsoo, että alueellista rauhaa ja vakautta edistävien alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin, Välimeren unionin tai itäisen kumppanuuden, tehokas vahvistaminen edistää alueellista yhdentymistä ja rajat ylittävien talousalueiden syntymistä;

23.

panee merkille, että maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan tavoitteena on pyrkiä kattavaan kumppanuuteen alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden kanssa ja edistää muuttoliikkeen ja kehityksen välisiä yhteisvaikutuksia ja että sen täytäntöönpanossa on saavutettu edistystä; korostaa tarvetta parantaa entisestään maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeimpien välineiden käyttöä (liikkuvuutta koskevat kumppanuudet, muuttoliikkeeseen liittyvät vierailut, muuttoprofiilit, yhteistyöfoorumit); korostaa jatkuvaa tarvetta ottaa muuttoliikepolitiikan tavoitteet keskeiseksi osaksi alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua sekä tarvetta lisätä tältä osin politiikan johdonmukaisuutta, varsinkin kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa; katsoo, että eri vuoropuheluja pitäisi järkeistää ja samalla muuttoliikkeen ja kehityksen välisiä yhteisvaikutuksia vahvistaa; katsoo, että olisi tehostettava sellaisten alkuperä- ja kauttakulkumaissa toteutettavien kehityshankkeiden tukemiseen tähtääviä toimia, jotka nostavat niiden elintasoa ja parantavat niiden sääntelyvalmiuksia ja institutionaalisia valmiuksia, sekä niiden infrastruktuuria, jotta muuttovirtoja voitaisiin hallita tehokkaasti, ja että samalla on varmistettava suojelua koskevien kansainvälisten sääntöjen ja palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen;

24.

korostaa maailmanlaajuisen maahanmuutto- ja kehitysfoorumin merkittävää roolia; katsoo, että se tarjoaa rakenteellisen kehyksen hallitusten ja hallituksista riippumattomien toimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, välisen tehostetun vuoropuhelun ja yhteistyön edistämiselle;

25.

pahoittelee, että nykytilanteessa ainoa vaihtoehto oli keskeyttää Euroopan unionin ja Libyan välinen yhteistyösopimus ja katsoo, että keskeyttäminen tulisi purkaa heti, kun vallassa on uusi siirtymävaiheen hallitus, joka on valmis edistämään tällaisen sopimuksen demokraattista ja ihmisoikeuksiin perustuvaa täytäntöönpanoa, minkä pyrkimyksenä on tarjota Afrikan maille taloudellista tukea, jotta ne voisivat luoda varteenotettavia vaihtoehtoja muuttamiselle ja kehittää Libyassa entistä tehokkaampaa työvoiman muuttoliikkeen hallintajärjestelmää, jonka avulla maassa jo olevien muuttajien taidot voidaan maksimoida, lisätä Libyan kykyä houkutella sekä kotouttaa sosiaalisesti ja taloudellisesti maahanmuuttajia etenkin sen rajojen eteläpuolisista maista, ja luoda perusta tehokkaalle muuttoliikkeen hallintajärjestelmälle Libyassa; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan unionin on käytettävä vaikutusvaltaansa suostutellakseen Libyan siihen, että se sallisi UNHCR:n paluun maahan; katsoo, että sopimuksia yhteistyöstä muuttoliikekysymyksissä olisi tehtävä myös muiden maantieteellisesti EU:n lähellä sijaitsevien maiden kanssa, jotta olisi mahdollista tarjota yhteistä tukea kansainvälisten sopimusten mukaisesti niiden lähinaapureina oleville epävakaille valtioille;

26.

panee merkille, että Frontex ei voi olla pääväline, jolla käsitellään Pohjois-Afrikan tämänhetkisen humanitaarisen kriisin seurauksena syntyneitä maahanmuuttovirtoja alueelta, ja kehottaa Euroopan unionia laatimaan pikaisesti ja koordinoidusti yhtenäisen, pitkän aikavälin strategian, jonka avulla voidaan käsitellä alueen poliittisia muutoksia ja epävakaita valtioita ja siten puuttua muuttovirtojen perimmäisiin syihin; kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklassa määritetyn yhteisvastuuperiaatteen mukainen taakan jakamista koskevan toimintasuunnitelman alueen pakolaisten uudelleensijoittamiseksi, ja tukemaan siirtymään joutuneita ihmisiä neuvoston 20. heinäkuuta 2001 vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi antaman direktiivin 2001/55/EY vaatimusten mukaisesti; kehottaa neuvostoa etenemään nopeasti yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän hyväksymiseksi ja saattamaan loppuun yhteispäätösmenettelyt, jotka koskevat Euroopan unionin yhteisen uudelleensijoittautumisohjelman ja Euroopan pakolaisrahaston perustamista vuosiksi 2008–2013, kuten parlamentti suositteli toukokuussa 2010; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava palauttamiskiellon periaatetta;

27.

korostaa Euroopan parlamentin merkitystä vapauden ja demokraattisuuden edistämisessä lähiympäristössämme; katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentin tulisi valvoa tarkasti eteläisen Välimeren alueen demokratiakehitystä, ja ehdottaa siksi säännöllistä tilapäistä vuoropuhelua komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa kyseisen alueen kehityksen arvioimiseksi ja siten lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden sekä tarvittavien tukitoimenpiteiden tunnistamiseksi;

28.

kehottaa kiinnittämään tarkistetussa Euroopan naapuruuspolitiikassa (ENP) aidosti huomiota ihmisoikeuksista ja demokratiasta käytävään vuoropuheluun; katsoo, että demokratiaa puoltavat liikkeet ja mielenosoitukset sekä viranomaisten säälimätön tapa tukahduttaa ne Tunisian ja Egyptin kaltaisissa maissa osoittavat, etteivät ENP:n vuoropuhelut demokratiasta ja ihmisoikeuksista ole tuottaneet tulosta;

29.

suhtautuu myönteisesti EU:n ja Turkin väliseen takaisinottosopimuksen loppuun saattamiseen ja kehottaa myös saattamaan moitteettomasti loppuun kaikki tarpeelliset vaiheet, jotta voidaan varmistaa, että kaikki osapuolet panevat sopimuksen kaikilta osiltaan täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

30.

kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä laittomien maahanmuuttajien kauttakulku- ja alkuperämaiden kanssa, joiden kanssa EU on tehnyt tai on tekemässä sopimuksen ja joiden kanssa jäsenvaltioilla ja kolmansilla mailla on kahdenvälinen sopimus, pyrkimyksenä kitkeä laitonta maahanmuuttoa ja rohkaista lain kunnioittamiseen sekä maahanmuuttajien että EU:n ja alkuperämaiden asukkaiden etuja ajatellen;

31.

katsoo, että muuttotilastojen yhdenmukaistaminen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa on hyvin tärkeää, jotta maahanmuuttopolitiikkaa voitaisiin suunnitella, hyväksyä, toteuttaa ja arvioida tehokkaasti; pitää tässä yhteydessä erityisen tärkeänä Euroopan maahanmuuttoverkostoa, joka voi antaa tähän merkittävän panoksen;

32.

korostaa, että tarvitaan nopeasti yhdenmukaista, kattavaa ja vertailukelpoista tilastotietoa muuttavasta väestöstä, koska nykyisten muuttovirtojen jatkuva muuttuminen ja luonne aiheuttavat todellisen haasteen politiikan laatijoille, jotka tarvitsevat luotettavia tietoja päätöstensä tueksi;

33.

pyytää komissiota harkitsemaan osana meneillään olevaa Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleenarviointia erityisen rahoituksen tarjoamista uudistetun vahvan talousohjelman ja siihen sisältyvän työllisyysohjelman kehittämiseen ENP-maissa; katsoo, että ENP-maiden kanssa olisi keskusteltava etenemissuunnitelmasta, jonka mukaan ne mukauttavat kansallista maahanmuuttolainsäädäntöään EU:n normeihin muun muassa ihmisoikeuksien alalla, mikä koskee esimerkiksi turvapaikkaoikeutta, laittomien muuttajien suojelujärjestelmää ja muuttajien yhdenvertaisia oikeuksia; kannustaa tekemään enemmän liikkuvuuskumppanuussopimuksia ENP-maiden kanssa Moldovan ja Georgian kanssa jo tehtyjen sopimusten lisäksi;

34.

kehottaa laatimaan kattavan maahanmuuttopolitiikan, joka on yhteydessä kaikkiin kehitysstrategioihin ja välineisiin ja joka perustuu korkean tason poliittiseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, kumppanuuteen, jaettuun vastuuseen ja yhteisiin toimiin yhteisten periaatteiden ja konkreettisten toimien sekä Lissabonin sopimukseen kirjattujen arvojen pohjalta;

35.

pyytää komissiota kehittämään kattavan tarkastelutavan lailliseen maahanmuuttoon ja ottamaan huomioon, että EU:n työmarkkinoilla tarvitaan työvoimaa, sekä kunkin jäsenvaltion valmiudet ottaa vastaan ja kotouttaa maahanmuuttajia; katsoo, että laillista maahanmuuttoa koskevalla EU:n yhteisellä politiikalla voidaan piristää sekä EU:n taloutta että alkuperämaiden talouksia;

36.

katsoo, että kolmansien maiden kanssa tehtävistä sopimuksista, jotka koskevat useita EU:n jäsenvaltioita, on neuvoteltava unionin tasolla niin, että otetaan täysin huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artikla;

37.

kehottaa EU:n toimielimiä ja EU:n jäsenvaltioita koordinoimaan tehokkaammin avunantajien tukea taatakseen kokonaisvaltaisemman ja kestävämmän tarkastelutavan muuttovirtojen hallintaan;

38.

vaatii, että kehitysapu ja siirtolaisvirtojen hallinta on erotettava toisistaan ja että paluumuutto ei saa olla kehitysavun ehto; korostaa, että EU:n kehitysavulla olisi pyrittävä poistamaan muuttoliikkeen syyt kuten köyhyys, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja nälkä;

39.

korostaa, että Välimeren unioni ja itäistä kumppanuutta koskeva aloite voivat tuoda lisäarvoa muuttoliikkeen ja sen vaikutusten käsittelyyn; pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta Välimeren unioni voi käynnistää kunnolla toimintansa; katsoo, että muuttovirtakysymyksen pitäisi olla Välimeren unionissa ja itäisen kumppanuuden aloitteessa ensisijainen toiminta-alue;

40.

kehottaa Euroopan unionia harkitsemaan toimia kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, Euroopan kehitysrahaston ja humanitaarisen avun rahoitusvälineen mukauttamiseksi niin, että tehostetaan muuttoliikkeen myönteisiä vaikutuksia epävakaiden valtioiden inhimillisen kehityksen ja demokratian kannalta;

41.

kehottaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä kehitysyhteistyötä koskevien toimintalinjojen yhtenäisyyden parantamiseksi EU:n maahanmuuttopolitiikassa ja pidättymään julkisen kehitysavun käyttämisestä toimissa, joilla pyritään estämään tai kontrolloimaan muuttoliikettä tavalla, johon sisältyy maahanmuuttajien ihmisoikeuksien loukkaamista; katsoo, että julkista kehitysapua olisi kuitenkin käytettävä todellisen kehityksen edistämiseen, mikä vähentäisi siten köyhyyden, poliittisen epävakauden ja poliittisen sorron aiheuttamaa muuttoliikettä;

42.

pitää ilahduttavana EU:n ja Afrikan kolmannen huippukokouksen päättyessä annettua Tripolin julistusta, jossa vahvistetaan, että muuttoliikkeen tosiasioiden ja haasteiden käsittelemiseksi tarvitaan yhteisiä toimia ja tunnustetaan sen yhteydet kehitykseen;

43.

kehottaa luomaan tehokkaamman kumppanuuden sellaisten alueellista ja taloudellista yhdentymistä edistävien elinten kanssa, jotka voivat myös auttaa löytämään kestäviä, pitkän aikavälin ratkaisuja etelä–etelä-muuttovirtojen ongelmiin;

44.

korostaa, että komission olisi tutkittava enemmän ilmastonmuutoksen aiheuttamaa etelä-etelä-muuttoliikettä, mukaan luettuna kärsimään joutuneiden lukumäärä, haavoittuvat alueet, muuttovirrat ja vastaanottavien maiden kapasiteetti; kehottaa myös vahvistamaan kehitysmaiden tutkimusvalmiuksia;

45.

korostaa, että on tärkeää sisällyttää muuttoliike kumppanuusmaiden kansallisiin kehitysstrategioihin köyhyyden vähentämiseksi ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;

46.

pitää ilahduttavana AKT-maiden siirtolaisuuden seurantakeskuksen perustamista hyödylliseksi välineeksi, joka tarjoaa AKT-maiden poliittisille päättäjille tietoja ja välineitä kansallisten muuttoliikestrategioiden kehittämiseen, sekä ehdotusta, jonka mukaan olisi perustettava seurantakeskus, joka vastaa kaikkien muuttovirtoihin Latinalaisessa Amerikassa liittyvien kysymysten pysyvästä ja tiiviistä seuraamisesta EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian alueen säätiön valvonnan ja koordinaation alaisena;

47.

suosittelee, että muuttoliikkeen ja kehityksen yhteyden vahvistamiseen myönnettävät määrärahat jaetaan tehokkaammin; toteaa, että olisi parannettava EU:n ulkoisen toiminnan eri rahoitusvälineiden täydentävää ja oikea-aikaista käyttöä;

48.

korostaa, että olisi tehostettava hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä (LRRD) koskevia strategioita, jotta voidaan varmistaa kestäviä ratkaisuja siirtymään joutuneille ihmisille ja pakolaisille; toteaa, että humanitaaristen toimien koordinointi on tärkeä edellytys sille, että kehitysyhteistyöpolitiikka onnistuu selkkauksen jälkitilanteessa olevissa maissa;

49.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käyttämään asiantuntijoita ja vahvistamaan selkeän toimeksiannon sekä päätoimipaikkojen että edustustojen henkilöstölle, jotta voidaan parantaa muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevan aihekohtaisen ohjelman ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen maantieteellisten ohjelmien välistä koordinointia;

50.

kehottaa selventämään Euroopan ulkosuhdehallinnon ja kehitysyhteistyön pääosaston tehtäviä ja koordinoimaan niitä; kehottaa kehitysyhteistyön pääosastoa toimimaan johtavassa asemassa maahanmuuttopolitiikan suunnitteluvaiheessa;

51.

korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevasta aihekohtaisesta ohjelmasta saadut kokemukset maakohtaisessa vuoropuhelussa, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisempi ja tehokkaampi ohjelmasuunnittelu maakohtaisissa ja alueellisissa strategia-asiakirjoissa;

52.

kehottaa tehostamaan toimia, joilla pyritään vähentämään aivovuodon ja ammattihenkilöstön lähtemisen, jotka vaikuttavat erityisesti avainsektoreihin kuten terveydenhoitoon ja koulutukseen, kielteisiä vaikutuksia; korostaa, että on tärkeää edistää aivotuontia, avustettuja paluuohjelmia ja kiertomuuttoa, säännellä palvelukseen ottamisen käytäntöjä ja tukea valmiuksien kehittämistä muun muassa ammatillisen koulutuksen kehittämisen avulla; kehottaa komissiota tutkimaan, ovatko kiertomuuttojärjestelmät hyödyllisiä ja millainen kiertomuutto (kerran tapahtuva/uusiutuva, lyhytaikainen/pitkäaikainen, spontaani/hallittu) voi tuottaa parhaat tulokset sekä kehitysmaille että kehittyneille maille;

53.

pyytää komissiota sen valmistellessa uusia ulkoisten toimien välineitä vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle varmistamaan, että ehdotettu rakenne antaa mahdollisuuden kehitysyhteistyöpilarin ja turvallisuus- ja vakauspilarin keskinäiseen lujittamiseen ja synergioihin ja että siinä huolehditaan hätäapu- ja elvytysvarojen nopeasta jakamisesta, nopean avun ja tuen tarjoamisesta ahdinkoon joutuneille muuttajille, varsinkin erityisen heikossa asemassa oleville, kuten naisille ja yksin maahan tuleville alaikäisille, ohjelmista, joilla tuetaan aktiivisesti mahdollisesti uhattuina olevia vähemmistöjä, kuten uskonnollisia, etnisiä ja seksuaalivähemmistöjen yhteisöjä, siitä, että EU tarjoaa turvaa ahdingoissa oleville ihmisoikeusaktivisteille, ja tukitoimenpiteistä, joilla lievitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja suojellaan niiden yhteisöjen taloudellista ja sosiaalista ympäristöä, joihin vaikutukset kohdistuvat;

54.

kehottaa laatimaan toimintalinjoja, joissa otetaan huomioon heikossa asemassa olevien ryhmien kuten naisten, lasten ja vammaisten erityistilanne, ja perustamaan lisäksi asianmukaisia infrastruktuureja, kuten sairaaloita ja kouluja, ja tarjoamaan koulutusvälineitä sekä yhteiskunnallista, psykologista ja hallinnollista tukea;

55.

kiinnittää huomiota kidutuksen uhrien kuntoutuskeskusten tärkeään asemaan maahanmuuttajien ja pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden EU:hun integroitumisen onnistumisen kannalta; panee huolestuneena merkille päätöksen, jonka mukaan näiden keskusten rahoitus EU:ssa Euroopan demokratia- ja ihmisoikeusvälineen (EIDHR) alaisuudessa lopetetaan vähitellen; kehottaa komissiota takaamaan, että näiden keskusten rahoitusta jatketaan eikä sitä jätetä pelkästään jäsenvaltioiden hoidettavaksi;

56.

pyytää komissiota julkaisemaan alueellisia suojeluohjelmia koskevan ulkoisen arvion ja panemaan alulle keskustelun siitä, pitäisikö alueellisia suojeluohjelmia jatkaa;

57.

katsoo YUTP:n/YTPP:n operaatioiden osalta, että kuten myös komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja korosti, turvallisuus- ja vakausstrategioita on tärkeää täydentää tilapäistä tukea tarjoavalla kehitysavulla ja ihmisoikeusstrategioilla, jotta turvattomuuden ja epävakauden perimmäiset syyt onnistutaan varmasti poistamaan pitkällä aikavälillä; huomauttaa tässä yhteydessä, että tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää paitsi parempaa koordinointia Euroopan ulkosuhdehallinnolta myös tilapäisiä budjettimäärärahoja tällaisille tukistrategioille;

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin presidentille, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EIP:lle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamentille, Euronestin ja Euromedin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriölle, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille, Maailmanpankille, Afrikan unionille, Yleisafrikkalaiselle parlamentille, Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle ja UNCHR:lle.