25.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 248/60

1.1

Komitea on ottanut seuraavassa esitettävien ehdotusten lähtökohdaksi komission 5. huhtikuuta 2011 antaman tiedonannon päätelmän (1).

1.2

ETSK korostaa, että tästä lähtien ei tulisi enää laatia strategioita romaneille ja tehdä analyysejä romaneista, vaan toteuttaa konkreettisia täytäntöönpanotoimia yhdessä heidän ja heitä edustavien organisaatioiden kanssa.

1.3

Komitea on valmis osallistumaan tällaisiin toimiin toimivaltuuksiensa puitteissa ja tekemään aiempaan tapaan omaehtoisia aloitteita (esimerkiksi järjestämään kuulemisia, seminaareja jne.) tiiviissä yhteistyössä romanijärjestöjen kanssa.

1.4

Komitea kehittää suhteitaan alalla toimiviin instituutioihin, organisaatioihin ja elimiin sekä pyrkii edistämään yhteisiä toimia (2).

1.5

ETSK pitää kulttuurienvälistä vuoropuhelua sopivana välineenä romanien kotoutumiseen ja osallistumiseen tarkasteltaessa sekä romaninaisten roolia tässä prosessissa että kasvatusta ja koulutusta.

1.6

Komitea pyrkii mahdollisuuksien mukaan – myös olemassa olevien verkostojensa puitteissa – osallistumaan paikan päällä toteutettaviin aloitteisiin tai käynnistämään niitä itse.

2.1

ETSK esittää 9. heinäkuuta 2008 antamassaan valmistelevassa lausunnossa (3) useita suosituksia Euroopan romanivähemmistön integroitumisen nopeuttamiseksi. Lausunnossa suositetaan kaksitahoista – unionitason ja jäsenvaltioiden sopimaa – lähestymistapaa romanilasten kasvatukseen ja koulutukseen ja kehotetaan komissiota toteuttamaan laaja-alaista strategiaa sekä rahoittamaan valistuskampanjoita. Lausunnon mukaan romanien edustajien aktiivinen osallistuminen prosessiin on ainoa tapa edetä asiassa.

2.2

Euroopan komissio (4) on omaksunut tämän lähestymistavan ja todennut, että ETSK:n (5) näkemyksen mukaan ”romanikysymyksen ottaminen osaksi kaikkea asian kannalta merkityksellistä Euroopan tason ja kansallista politiikkaa on lupaavin tapa onnistua romaniväestön osallistamisessa”.

2.3

Käsillä olevan lisälausunnon periaatteena on kulttuurienvälinen vuoropuhelu, joka perustuu siihen, että molemmat osapuolet – tässä tapauksessa Euroopan romanivähemmistö ja muu väestö – osallistuvat keskusteluun vapaaehtoisesti ja ennakkoluulottomasti. Tällainen kulttuurienvälinen vuoropuhelu edellyttää sekä perinteiden ja elämäntavan yhtäläisyyksien että erojen tarkastelemista, jotta voidaan ymmärtää paremmin todellisia olosuhteita ja löytää toteuttamiskelpoisia ratkaisuja.

2.4

Sisällöllisesti tässä lausunnossa keskitytään ensimmäiseen ja ETSK:n näkemyksen mukaan ensisijaiseen integraatiotavoitteeseen (6) eli kasvatukseen ja koulutukseen, ja tässä yhteydessä käsitellään myös naisten erityisroolia romanien integroitumisessa.

2.5

Komitea kannattaa ”Romanien osallistamista käsittelevän eurooppalaisen foorumin” strategiaa ja erityisesti foorumin vuonna 2009 esittämiä romaniväestön osallistamista koskevia kymmentä yhteistä perusperiaatetta (7).

3.1

Yksi yleisesti käytetyistä tunnuslauseista, jolla Euroopan yhdentymishanketta kuvataan, on ”moninaisuudessaan yhtenäinen”. Tässä yhteydessä romanit ovat vaikuttava esimerkki Euroopan kulttuurisesta monimuotoisuudesta, jota rikastaa vielä se, että myös romaniväestön (8) keskuudessa on erilaisia kulttuurisia identiteettejä (9).

3.2

Komitea on vuodesta 1999 (10) kannattanut laajennettua kulttuurikäsitettä, joka kattaa taiteen, perinteiden ja kulttuuriperinnön lisäksi esimerkiksi kasvatuksen, koulutuksen, tieteet ja tutkimuksen. Näin myös kasvatus ja koulutus saavat erityisen tärkeän aseman varsinkin romanien kanssa käytävässä kulttuurienvälisessä vuoropuhelussa.

3.3

Komitea esittää monikulttuurisuuden (11) torjumiselle seuraavan vasta-argumentin: vaikka esitetyt näkemykset ovatkin monessa mielessä oikeita, ne ovat siltä osin harhaanjohtavia, että ne eivät päde Euroopan yhteisöön, jota yhdistää yhteinen ”johtokulttuuri” (12).

3.4

Kun kulttuuri ymmärretään tällä tavoin yhteisten arvojen yhteisenä tunnustamisena, voidaan päätellä, että eurooppalainen identiteetti on ensisijaisesti kulttuuri-identiteettiä, mikä vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa niin kutsuttuna arvolausumana. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on sen vuoksi sopiva väline antamaan kestävän panoksen integraatioon yleisesti ja romanien integraatioon erityisesti. Komitean näkemyksen mukaan suvaitsevaisuus ansaitsee erityishuomiota.

3.5

Suvaitsevaisuus merkitsee muiden oikeutta ”olla erilaisia”. Kyse on sekä tämän oikeuden käyttämisestä että sen hyväksymisestä. Tämä on yhtä tärkeää niin romaneille kuin muulle väestölle. Kulttuurienvälisessä vuoropuhelussa suvaitsevaisuudella on vielä perustava lisämerkitys: se ei tarkoita vain ilmenevien normikonfliktien ratkaisemista, vaan edellyttää myös herkkyyttä ”erilaisuutta” kohtaan ja synnyttää näin ollen yhteiselossa tarvittavaa empatiaa.

3.6

Euroopan komission ja Euroopan parlamentin aloitteet romanien tilanteen (13) parantamiseksi ovat erinomaisia välineitä lainsäädännöllisten ja poliittisten toimien ja ohjelmien perustan luomiseksi. Ne ovat kuitenkin luonteeltaan ”ylhäältä alas” -toimia, ja toivottujen tulosten aikaan saamiseksi kansalaisyhteiskunnan on lisäksi toteutettava vastaavia ”alhaalta ylös” -aloitteita, mahdollisesti valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten tuella.

3.7

Komitea onkin tyytyväinen komission tuoreimpaan tiedonantoon ja kannattaa erityisesti siihen sisältyvää näkemystä, jonka mukaan nyt tarvitaan toimintaa. ETSK korostaa, että tarve toimia ei koske vain valtiollisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia vaan myös ja erityisesti kumpaakin osapuolta edustavia kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

3.8

Sekä unioni että kansainvälinen yhteisö ovat tähän mennessä jo käyttäneet huomattavia summia romanien integroitumisen edistämiseen ja todenneet jälkeenpäin, etteivät tulokset ole missään suhteessa käytettyihin rahamääriin. Komitean näkemyksen mukaan tämä liittyy myös siihen, että unionitasolla on tosin ollut ja on edelleen lukuisia aloitteita, konferensseja ja kokouksia, mutta ne ovat usein – myös asianomaisten romanien ja heidän paikallisten organisaatioidensa riittämättömän osallistumisen vuoksi – jääneet epätyydyttäviksi suositeltujen toimien käytännön toteuttamisen osalta, vaikka ovatkin olleet sisällöllisesti onnistuneita.

3.9

ETSK haluaa toimivaltuuksiensa rajoissa edistää sitä, että tämä hyvien strategisten ehdotusten ja niitä vastaamattomien konkreettisten täytäntöönpanotoimien välinen epäsuhta saadaan poistettua. Komitea pyrkii hyödyntämään rooliaan EU:n ja kansalaisten yhdyssiteenä ja edistämään myös verkostojensa ja jäsentensä organisaatioiden avulla paikan päällä järjestettävissä tapahtumissa sitä, että ihmisten valmius hyväksyä tarjottuja palveluja ja täyttää velvollisuutensa lisääntyy.

4.1

Eri raporteista ilmenee, että esikouluikäisten lasten kasvatus kuuluu romaniperheissä yleensä lähinnä äideille (14), kun taas koulun alkamisesta lähtien myös isät osallistuvat kasvatukseen. Tyttöjen kasvatus jää useimmiten myös koulun aloittamisen jälkeen äidin vastuulle. Koska lasten ”leimautumisvaihe” on kuitenkin pääasiassa esikouluiässä, kaikille lapsille on tärkeää, että heitä valmistetaan kouluun jo kotona. Sen vuoksi tarvitaan toimia, joilla äidit saadaan kiinnostumaan lasten ja erityisesti tyttöjen kasvatuksen ja koulutuksen merkityksestä ja joiden avulla heitä opastetaan valmistelemaan lapsiaan konkreettisin toimin koulunkäyntiin.

4.2

Näillä toimilla on kuitenkin onnistumisen edellytykset vain silloin, kun (erityisesti paikallistasolla) on tarjolla aloitteita, joissa otetaan huomioon eri perinteet. Tähän kuuluu viranomaisten velvollisuus tarjota asianmukaisia koulutusohjelmia ja torjua erottelua.

4.3

Lisäksi on tarpeen luoda kykyjen ja valmiuksien kehittämiseen (capacity building) tähtääviä ohjelmia, jotka auttavat romaninaisia täyttämään tämän tärkeän tehtävän myös käytännössä.

4.4

Perinteisissä romaniperheissä saman katon alla asuu useita sukupolvia. Tällöin myös isovanhemmat vaikuttavat lastenkasvatukseen, ja heillä on monissa tapauksissa enemmän vaikutusvaltaa kuin vanhemmilla. Sen vuoksi vaikuttaakin tärkeältä osallistaa isovanhemmat, sillä he toimivat esikuvana seuraaville sukupolville.

4.5

Jos romaninaisten luovaa voimaa onnistutaan hyödyntämään heidän lastensa tulevaisuuden hyväksi, saadaan aikaan myös muita vaikutuksia: tällaiset konkreettiset toimet ja aloitteet vähentävät romaninaisia koskevia stereotypioita. Liian usein heidät nähdään kapeasti vain objekteina eli joko syrjinnän, kotiväkivallan tai muun pahoinpitelyn tai väheksymisen uhreina. Nämä käsitykset ovat luonnollisesti tärkeitä merkkejä jostakin, eikä niitä saa jättää huomiotta. Yhtä luonnollisesti tällaisia epäkohtia täytyy torjua asianmukaisin toimin. Lisäksi komitean mielestä on tärkeää osoittaa, miten aktiivinen rooli romaninaisilla on omassa yhteisössään ja mikä merkitys heillä voi tämän lisäksi olla kulttuurienvälisen vuoropuhelun aktiivisina toimijoina.

4.6

Komitea tukee aloitteita, joissa kunnioitetaan romaninaisten tällaista minäkäsitystä ja edistetään heidän mahdollisuuksiaan saada tietoa ja käyttää välineitä, jotka helpottavat heidän tehtävänsä täyttämistä perheidensä integroimisessa.

4.7

Komitea pyrkii sen vuoksi paitsi jakamaan konkreettista tietoa myös lisäämään romanien osallistumismotivaatiota osallistumalla paikan päällä järjestettäviin tapahtumiin.

5.1

Tavoitteena on varmistaa romaniyhteisön epäedullisessa asemassa olevien ryhmien sosiaalinen osallisuus ilman että he menettävät samalla kulttuurisen romani-identiteettinsä. Hyvä koulutus on ratkaisevan tärkeää kahdesta syystä: Ensinnäkin koulutus voi ja sen tulee välittää kansalaisille perustavia yhteisiä arvoja, mikä mahdollistaa eri etnisten ryhmien onnistuneen yhteiselon. Tällainen arvo on myös avoimuus muita kulttuureja kohtaan. Toiseksi koulutus voi olla sellaisenaan tärkeä integraation väline, sillä parhaassa tapauksessa se merkitsee eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Vaikka koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia taitoja ja valmiuksia, on tärkeää, että hyvä koulutus alkaa mahdollisemman varhaisessa elämänvaiheessa. Lapsen selkeä minäkuva ja tietoisuus roolistaan suuremmassa ryhmässä ja viime kädessä yhteiskunnassa ovat avain menestymiseen myöhemmin elämässä.

5.2

Toimien ja politiikkojen avulla tulisi pyrkiä romanien ja muiden vähemmistöryhmien yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin saada laadukasta koulutusta sekä taata ne, sillä perimmäisenä tavoitteena on, että he saavat työmarkkinoilla tarvittavat taidot, mikä tarkoittaa myös sosiaalisia taitoja. Ihmisille täytyy tarjota mahdollisuus päättää itsenäisesti elämästään ja toimia vastuullisina kansalaisina, jotka tuntevat oikeutensa ja velvollisuutensa ja pystyvät toimimaan niiden mukaisesti.

5.3

Romanien vähäinen osallistuminen työmarkkinoille ei kuitenkaan ole pelkästään sosiaalinen ongelma, vaan sillä on myös huomattavia taloudellisia vaikutuksia. Vaikka koulutukseen ja kasvatukseen suunnatut menot siis periaatteessa ovat kustannustekijä, ne eivät pohjimmiltaan ole pelkkiä kustannuksia, vaan ensisijaisesti – mielekkäitä – sijoituksia tulevaisuuteen.

5.4

Euroopan neuvostolla on osana romanilasten kasvatus- ja koulutusohjelmaa myös välittäjien ja kouluavustajien koulutusohjelma, johon komissiokin osallistuu. ETSK on valmis toimimaan alan tulevassa institutionaalisessa yhteistyössä sillanrakentajana. Näin se voisi esimerkiksi osallistua ohjelman ja sen tulosten levittämiseen omien viestintäkanaviensa avulla tai esitellä esimerkkejä ohjelman parhaista käytänteistä niissä maissa, jotka eivät kuulu tällä hetkellä Euroopan neuvoston hankkeen piiriin.

5.5

Tässä yhteydessä mainittakoon, että romanilasten koulunkäynnin varhaisen keskeyttämisen tiedetään olevan suhteettomasti yleisempää kuin muiden koululaisten (15). Sen vuoksi on tarpeen pohtia yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, millaisilla toimilla tilannetta voidaan parantaa.

6.1

Useimmat EU:n jäsenvaltiot ovat säätäneet tiukkoja syrjinnän vastaisia lakeja ja yhdenvertaisuuslakeja täyttääkseen EU-normit. Valitettavasti syrjintää silti harjoitetaan ja koetaan paikallistasolla, ja valtioiden säädöksistä puuttuvat usein mekanismit valituksen tekemiseksi ja syrjivän toimen kumoamiseksi silloin, kun henkilö kokee tulleensa syrjityksi. Mainittakoon myös, että heikko valvonta merkitsee, että jokin valtio saattaa ratkaista tilanteen kosmeettisin muutoksin, jotka pahentavat erottelujärjestelmää entisestään.

6.2

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei mikään EU:n jäsenvaltio pyrkisi parantamaan romanikansalaistensa mahdollisuuksia käyttää tiettyjä perusoikeuksia, oikeus koulutukseen mukaan luettuna, tai ettei minkään jäsenvaltion oikeusjärjestelmä pystyisi suojelemaan romanien oikeuksia. Jotkut paikallistason ja valtakunnallisen tason tuomioistuimet ovat todenneet tuomioissaan, että romanilasten syrjäytymistä edistävät käytänteet rikkovat kansallisia syrjinnän vastaisia lakeja. Jo vuonna 2004 – ennen Bulgarian EU-jäsenyyttä – Sofian piirituomioistuin antoi Bulgarian koulutusministeriön, kunnallishallinnon ja kouluviranomaisten edustajien vastaisen tuomion, jonka mukaan romanilapsilta oli eristämisen kautta riistetty oikeus yhdenvertaiseen koulutukseen (16). Tällaiset tuomiot ovat tosin vain reaktio tiettyihin tapahtumiin, eivätkä ne välttämättä pakota paikallis- ja alueviranomaisia muuttamaan syrjiviä käytänteitä, jotka vaikuttavat olevan vallalla monien Euroopan valtioiden koulutusjärjestelmissä.

6.3

Unkarissa vallitsee huomattavan vahva poliittinen sitoutuminen, ja siellä on käytetty paljon resursseja maan romanikansalaisten taloudellisten ja sosiaalisten olojen parantamiseen ja heidän osallistumisensa lisäämiseen tähtäävien toimien tukemiseen; koulutus on näiden toimien keskipisteessä (17). Unkarin integraatioaloitteille on tyypillistä erityisesti, että niitä toteutetaan yleisen koulutuspolitiikan puitteissa. Sen sijaan sellaisissa maissa kuin Romania ja Bulgaria kotouttamista koskeva lähestymistapa on ollut pikemminkin tilannekohtainen eikä kattava (18). Unkarin lähestymistavassa on kuitenkin haittapuolia, sillä koulutuspoliittisten toimien sisäisillä sekä koulutuspolitiikan ja terveys-, sosiaali- ja asuntopolitiikan välisillä konflikteilla on vaikutuksia koulutukseen. Kaikkien valtioiden tulisi tiedostaa, että tällaisia konflikteja voi syntyä, ja ottaa tämä huomioon päätöksissään.

6.4

Erityishuomiota tässä yhteydessä ansaitsee saksalainen kulttuurienvälisen kasvatuksen ja oppimisen malli (etniseltä taustaltaan erilaisten ihmisten yhdessä tapahtuva oppiminen) (19).

7.1

Pyrittäessä parantamaan romanien integroitumista on valitettavaa, että unionin integraatiokäsite kattaa yksinomaan unionin ulkopuolisten maiden kansalaiset eikä sitä sovelleta romaneihin, jotka ovat yleensä unionin kansalaisia.

7.2

Sitäkin tärkeämpää on todeta yhä uudelleen, että romaneille kuuluvat – teoreettisesti – kaikki unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja perusoikeudet. On itsestään selvää, että romanien tulee täyttää velvollisuutensa unionin kansalaisina ja että näiden velvollisuuksien laiminlyönnillä on seuraamuksensa. Toisaalta seuraamusjärjestelmään tulee turvautua myös silloin, kun heiltä on evätty edellä mainittuja oikeuksia.

7.3

Komitea korostaa uudelleen, miten tärkeää sen mielestä on käydä kulttuurienvälistä vuoropuhelua romanien kanssa. Vuoropuhelu on pohjimmiltaan aina vastavuoroinen prosessi, joka perustuu osapuolten tasavertaisuuteen ja mahdollistaa osallistumisen. Kulttuurienvälisen vuoropuhelun puitteissa voitaisiin vähentää ennakkoluuloja ja lisätä luottamusta. Juuri ennakkoluulojen ja stereotypioiden vähentäminen molemmin puolin on komitean näkemyksen mukaan aivan olennainen edellytys konkreettisille edistysaskeleille pyrittäessä entistä parempaan yhteiseloon ja aitoon yhdenvertaisuuteen. Lissabonin sopimus on antanut komitealle uusia mahdollisuuksia luoda kansalaisvuoropuhelussa tarvittavia rakenteita. Näitä tehtäviä hoitaessaan komitea pyrkii ponnekkaasti saamaan romanien kanssa käytävän kulttuurienvälisen vuoropuhelun jouheasti käyntiin.

1.

Rakentavat, käytännönläheiset ja syrjimättömät politiikat

2.

Nimenomainen, mutta ei poissulkeva kohdentaminen

3.

Kulttuurienvälinen lähestymistapa

4.

Tavoitteena valtavirtaistaminen

5.

Tietoisuus sukupuolinäkökohdista

6.

Hyviksi todettujen politiikkojen levittäminen

7.

Yhteisön välineiden käyttäminen

8.

Alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen

9.

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

10.

Romaniväestön aktiivinen osallistuminen.