52011DC0318

JOHDANTO

Tämä tiedonanto on väliarviointi turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevasta puiteohjelmasta (2007–2013), joka käsittää seuraavat kaksi erityisohjelmaa: rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskeva erityisohjelma (ISEC) sekä terrorismin ja muiden turvallisuuteen liittyvien riskien ennalta ehkäisyä, torjuntavalmiutta ja niiden seurausten hallintaa koskeva erityisohjelma (jäljempänä ’terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskeva erityisohjelma’) (CIPS).

Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman tavoitteena on ehkäistä ja torjua järjestäytynyttä tai muuta rikollisuutta, erityisesti terrorismia, ihmiskauppaa ja lapsiin kohdistuvia rikoksia, laitonta huumausainekauppaa ja laitonta asekauppaa, lahjontaa ja petoksia. Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman alaan kuuluvat elintärkeät infrastruktuurit ja muut turvallisuusasiat sekä operatiiviset kysymykset esimerkiksi kriisinhallinnan, ympäristön, kansanterveyden, liikenteen, tutkimuksen ja teknologian kehittämisen osa-alueilla.

Erityisohjelmia koskevien neuvoston päätösten mukaan komission on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle väliarviointia koskeva kertomus ohjelmien tuloksista sekä niiden täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista.[1] Täyttääkseen tämän vaatimuksen komissio tilasi tutkimuksen konsulttiyritys Economisti Associatilta.[2] Tutkimus perustuu haastatteluihin ja tapaamisiin, joihin osallistui 155 osanottajaa 23 jäsenvaltiosta. Lisäksi verkkokyselyihin osallistui 190 sidosryhmää kaikista 27 jäsenvaltiosta. Komissio on tätä kertomusta laatiessaan ottanut myös huomioon suositukset, jotka esitettiin Ruotsin puheenjohtajakaudella syksyllä 2009 perustetun puheenjohtajan tukiryhmän laatimassa raportissa rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta. Tukiryhmään osallistui eri alojen edustajia 16 jäsenvaltiosta.

Tämä kertomus kattaa vuodet 2007–2009 ja käsittää lisäksi alustavat tiedot vuodelta 2010. Kertomuksessa on tarkoitus arvioida ohjelmien täytäntöönpanon laadullisia ja määrällisiä näkökohtia sekä niiden tuloksia. Sitä varten kertomuksessa kartoitetaan ohjelmiin kuuluvia toimia, analysoidaan ohjelmista rahoitettujen hankkeiden toteutumista sekä arvioidaan välineitä ja toteutuskeinoja mahdollisia korjausehdotuksia silmällä pitäen.

Talousarvio ja hallintomalli

Kumpikin ohjelma kattaa vuodet 2007–2013. Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman kokonaismäärärahat kyseisellä ajanjaksolla ovat noin 600 miljoonaa euroa ja terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman puolestaan 140 miljoonaa euroa. Vuosina 2007–2009 rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman määrärahat olivat 167 miljoonaa euroa ja terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman määrärahat 46 miljoonaa euroa . Ohjelmien täytäntöönpano on osa komission vuotuisia työohjelmia, joissa määritellään temaattiset ja/tai alakohtaiset ensisijaiset tavoitteet. Täytäntöönpanossa noudatetaan suoran keskitetyn hallinnoinnin periaatetta, jonka mukaan Euroopan komissio huolehtii ohjelmasuunnittelusta ja operatiivisesta toiminnasta ja on kokonaan vastuussa ohjelmista.

Rahoituksen osalta on huomattava, että varoja on osoitettu ensisijaisesti kysynnän perusteella eikä ennalta määrättyä varojen jakautumista noudattaen. Sen vuoksi määrärahojen jakautuminen ei välttämättä vastaa niitä ensisijaisia tavoitteita, jotka komissio on asettanut ohjelma-asiakirjoissaan. Tähän vaikuttaa myös vähäinen määrärahojen kysyntä eräillä osa-alueilla, joille ei siten ole voitu osoittaa kaikkia alun perin varattuja määrärahoja. Varat on sen vuoksi jaettu uudelleen muille aloille, joilla kysyntä on ollut suurempi. Tämä kuvastaa toisaalta ohjelman joustavaa hallinnointia, jonka ansiosta on mahdollista vastata rahoitustarpeisiin, ja toisaalta myös sitä, että EU:n rahoitusta ei aina ole pystytty sovittamaan yhteen ennalta määritettyjen poliittisten painopisteiden kanssa. Vaikka erityisohjelmien ehdotuspyynnöt vastaavat poliittisia painopisteitä, määrärahojen lopullinen jakautuminen riippuu suuresti siitä, mitä aihealueita hakijoiden esittämät ehdotukset koskevat ja kuinka korkealaatuisia ehdotukset ovat.

Rahoitusvälineet

Rahoitusta annetaan ensisijaisesti hankeavustuksina , jotka myönnetään ehdotuspyyntöjen perusteella. Avustuksia on kolmenlaisia:

i) hankeavustukset, joilla osarahoitetaan avointen ehdotuspyyntöjen nojalla valittuja yksittäisiä aloitteita,

ii) hankeavustukset, joita myönnetään rajoitettujen ehdotuspyyntöjen perusteella julkisen sektorin edustajille, joiden kanssa on tehty kumppanuutta koskeva puitesopimus, sekä

iii) toiminta-avustukset, joilla tuetaan Euroopan tasolla toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen toimintaa.

Muita rahoituskanavia ovat hankintasopimukset , joita varten järjestetään avoimia tarjouskilpailuja, sekä Yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa sovitut hallinnolliset järjestelyt .

EU:n virastot, joita rahoitetaan EU:n talousarviosta, eivät saa hakea näistä ohjelmista tukea oman toimialansa toimiin, koska ne saisivat silloin kaksinkertaista rahoitusta. Europolista tuli EU:n virasto vasta 1. tammikuuta 2010. Sitä ennen Europol oli hallitusten välinen elin, joten se sai erityisohjelmista rahoitusta useisiin hankkeisiin. EU:n virastot voivat kuitenkin osallistua hankkeisiin, jos ne maksavat itse omat kustannuksensa.

TALOUDELLINEN TUKI

Toimet

Vuosina 2007–2009 erityisohjelmista myönnettiin tukea yhteensä lähes 400 hankkeeseen ja osoitettiin rahoitusta noin 150 hankintasopimukseen . Rahoituksen yhteisarvo oli 213 miljoonaa euroa . Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman määrärahat olivat kyseisellä jaksolla 167 miljoonaa euroa ja terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman 46 miljoonaa euroa. Suurin osa rahoituksesta käytettiin noin 280 hankeavustukseen, joiden osuus oli 61 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Seuraavaksi suurin osuus (24 %) käytettiin noin sataan kumppanuutta koskevaan puitesopimukseen. Hankintasopimuksiin osoitettiin noin 10 prosenttia varoista.

Toimien luonne

Ohjelmista tuetaan monenlaisia toimia , kuten koulutusta, laitteiden hankintaa, teknisten julkaisujen laatimista sekä tukea rajat ylittäville poliisitoimille (esim. yhteiset tutkintaryhmät).

Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta rahoitettavat hankkeet kuuluvat yleensä johonkin seuraavista viidestä keskeisestä aihealueesta:

i) välineet ja infrastruktuuri (tärkein tuotos 22 prosentissa hankkeista),

ii) tuki lainvalvontaoperaatioille (18 % hankkeista),

iii) koulutusohjelmat (17 % hankkeista),

iv) julkaisut (17 % hankkeista) ja

v) konferenssit (14 % hankkeista).

Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevasta erityisohjelmasta rahoitetaan muun muassa seuraavanlaisia toimia:

i) 23 prosenttiin hankkeista liittyy operatiivista yhteistyötä ja koordinointia ,

ii) 15 prosenttia hankkeista keskittyy verkostojen kehittämiseen ja luomiseen ,

iii) 49 prosenttia hankkeista liittyy teknologian ja menetelmien siirtoon , ja

iv) 44 prosenttia hankkeista koskee analyyttisia toimia .

Johdonmukaisuus tavoitteiden kanssa

Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman oikeusperustassa määritellään neljä tavoitetta, joista kaksi koskee operatiivisia lähestymistapoja (horisontaalisten rikostenehkäisykeinojen kehittäminen sekä lainvalvontaviranomaisten ja muiden tahojen välisen yhteistyön kehittäminen) ja kaksi tiettyjä tuensaajaryhmiä (parhaiden käytänteiden kehittäminen todistajien ja rikosten uhrien suojelemista ja tukemista varten). Monissa hankkeissa on useampi kuin yksi tavoite, ja useimmat hankkeet keskittyvät horisontaalisiin rikostenehkäisykeinoihin (79 % hankkeista) ja/tai lainvalvontaviranomaisten ja muiden tahojen väliseen yhteistyöhön (74 % hankkeista). Rikosten uhrien ja todistajien suojelu eivät ole niinkään yleisiä tavoitteita: 14 prosenttia hankkeista liittyy rikosten uhrien suojeluun ja vain 3 prosenttia todistajien suojeluun.

Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskeva erityisohjelma käsittää seitsemän tavoitetta, jotka voidaan ryhmitellä kahteen pääluokkaan: i) riskien ennalta ehkäisy ja torjuntavalmius sekä ii) seurausten hallinta. Kolme neljäsosaa hankkeista käsittää kumpaankin ryhmään liittyviä tavoitteita. Ennalta ehkäisy ja torjuntavalmius ovat tavoitteena 92 prosentissa ja seurausten hallinta 63 prosentissa hankkeista.

Kumpikin ohjelma on erittäin kansainvälinen . Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman hankkeista 80 prosenttia ja terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman hankkeista 64 prosenttia on kansainvälisiä. Sidosryhmät arvostavat yleensä suuresti ohjelmien rajatylittävää luonnetta. Niiden mukaan on tärkeää voida testata uusia yhteistyösopimuksia tai monissa tapauksissa toteuttaa uusia toimia jo aiemmin muodostetun pitkäaikaisen yhteistyösuhteen pohjalta. Tutkimuksessa kävi itse asiassa ilmi, että noin 90 prosenttia tuensaajista aikoo jatkaa kansainvälistä yhteistyötä vastaisuudessa riippumatta siitä, osallistuvatko ne jatkossa ohjelmiin. Tämä myönteinen havainto kuvastaa toisaalta ohjelmien käytännön vaikutusta jäsenvaltioissa ja toisaalta sitä, että ohjelmilla luodaan osaltaan kansainvälistä lähestymistapaa.

Kohderyhmät

Ohjelmat on suunnattu hyvin erilaisille kohderyhmille, kuten lainvalvontaviranomaisille, kansalaisyhteiskunnan edustajille, tutkijoille ja oikeusalan toimijoille.

Lainvalvontaviranomaiset ovat suurin kohderyhmä kummassakin ohjelmassa: rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta rahoitettujen hankkeiden osanottajista 38 prosenttia ja terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman hankkeiden osanottajista 41 prosenttia on lainvalvontaviranomaisia. Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman muita merkittäviä kohderyhmiä ovat valtiosta riippumattomat järjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan organisaatiot (12 % osanottajista) sekä valtion virkamiehet (8 %). Valtion virkamiehet (erityisesti turvallisuuteen liittyvissä virastoissa työskentelevät) ovat myös terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman keskeinen kohderyhmä (19 %). Toinen tämän erityisohjelman tärkeä kohderyhmä ovat yksityisen sektorin edustajat (10 %). Useat ohjelmista rahoitetut hankkeet on tarkoitettu samanaikaisesti useille kohderyhmille, jolloin ne lisäävät keskinäistä ymmärrystä ja kokemusten vaihtoa . Tältä osin voidaan mainita kolme erityisen tärkeää vuorovaikutussuhdetta:

i) lainvalvontaviranomaiset – oikeuslaitos (erittäin yleinen rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman hankkeissa)

ii) julkinen sektori – yksityinen sektori (erityisesti terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman hankkeissa) sekä

iii) käytännön toimijat – tiedemaailma (tärkeä kummassakin ohjelmassa).

Kaikki edellä mainitut tahot ovat ohjelmien kohderyhmiä. Mainitut prosenttiluvut kuvaavat ehdotuspyyntöihin saatujen hakemusten lukumääriä ja tasoa.

Maantieteellinen kattavuus

Hankkeiden maantieteellinen jakauma on melko vahvasti painottunut, eli suhteellisen pieni määrä maita on hyvin keskeisessä asemassa. Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevassa erityisohjelmassa neljän maan (Alankomaat, Italia, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) osuus kaikista hankkeista on noin 48 prosenttia ja hankkeiden arvosta 51 prosenttia. Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman hankkeet ovat keskittyneet vielä vahvemmin: Espanjan ja Italian osuus kaikista hankkeista on 48 prosenttia ja hankkeiden arvosta peräti 60 prosenttia.

Komissiolle toimitettujen ja komission hyväksymien ehdotusten luonne selittää osaltaan ohjelmiin kuuluvien aloitteiden maantieteellistä jakaumaa erityisesti hankkeiden arvon osalta. Esimerkiksi rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevassa erityisohjelmassa tarvitaan yleensä enemmän varoja toimiin, jotka liittyvät Prümin sopimuksen täytäntöönpanoon, yhteisten tutkintaryhmien tukemiseen tai monimutkaisten verkostojen (esim. FIU.NET) perustamiseen. Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevassa erityisohjelmassa hankkeiden laajuus liittyy yleensä tuensaajaorganisaatioiden luonteeseen: kaupalliset tahot ja/tai tutkimuslaitokset ehdottavat usein suuria hankkeita, kun taas julkisen sektorin edustajien hankkeet ovat suhteessa pienempiä.

Ohjelmista myönnettävän rahoitustuen riittävyys

Seuraava kaavio esittää rahoituksen jakautumista rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman eri aihealueiden kesken. Ohjelman toimet vastaavat hyvin EU:n ensisijaisia tavoitteita ja politiikkoja kyseisellä ajanjaksolla.

Kuva 1: Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta myönnetyt avustukset – 334 rahoitetun hankkeen jakautuminen aloittain

[pic]

EU hyväksyi vuonna 2008 räjähdeturvallisuuden parantamista koskevan toimintasuunnitelman, joka on ollut monen hankkeen rahoituksen perustana. Vuonna 2009 EU hyväksyi komission ehdotuksesta CBRN-toimintasuunnitelman, joka koskee kemiallisen, biologisen, säteily- ja ydinturvallisuuden parantamista ja muodostaa perustan useille rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta rahoitetuille aloitteille (hankkeille ja tutkimuksille). Komissio sitoutui osoittamaan CBRN-toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa varten vuoteen 2013 saakka jopa 100 miljoonaa euroa suunnitelman strategisen merkityksen takia. Myös radikalisoitumisen ehkäisemiseen tähtäävät toimet ovat erittäin tärkeitä EU:lle. Tästä ovat osoituksena EU:n toimintasuunnitelma radikalisoitumisen torjumiseksi sekä tämän kysymyksen keskeinen asema Tukholman ohjelmassa.

Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman alkuperäiset tavoitteet vahvistettiin uudelleen komission 22. marraskuuta 2010 antamassa tiedonannossa EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma (jäljempänä ’sisäisen turvallisuuden strategia’) osana sisäisen turvallisuuden alan tulevia strategisia tavoitteita ja ensisijaisia toimia. Komissio aikoo huolehtia siitä, että tulevat työohjelmat noudattelevat mahdollisimman tarkoin sisäisen turvallisuuden strategiaa.

Nämä ensisijaiset tavoitteet vastaavat pitkälti Haagin toimintaohjelmassa määriteltyjä tavoitteita sekä Tukholman ohjelman toteuttamista koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyjä prioriteetteja. Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta on tuettu järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyviä toimia, joilla edistetään osana Haagin toimintaohjelmaa vuonna 2005 annetun komission tiedonannon ”Strategisen toimintaperiaatteen kehittäminen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi” täytäntöönpanoa. Esimerkiksi toukokuussa 2007 komissio päätti ehdottaa useita toimia, joilla parannetaan tietoverkkorikollisuuden torjunnan koordinointia lainvalvontaviranomaisten kesken sekä lainvalvontaviranomaisten ja yksityisen sektorin välillä. Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta on sittemmin rahoitettu kahta hanketta, jotka koskevat tietoverkkorikollisuuden tutkintaa, sekä useita alan konferensseja ja työpajoja lainvalvontaviranomaisille. Erityisohjelmasta on rahoitettu myös lapsipornografian vastaisen taloudellisen liittoutuman perustamista. Liittoutuma toimii luottokorttien myöntäjien, lainvalvontaviranomaisten ja internet-palvelujen tarjoajien yhteistyöfoorumina kaupallisen lapsipornografian torjunnassa. Liittoutuma kohdistaa toimensa maksujärjestelmiin, joilla tätä laitonta toimintaa rahoitetaan.

Saatavuusperiaate, jonka mukaan jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisten käytettävissä olevat tiedot olisi saatettava myös muiden jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ulottuville, ei ole ollut teemana niin monessa hankkeessa kuin alun perin odotettiin. Tämä johtuu siitä, että kertomus kattaa vuodet 2007–2009, jolloin Prüm-päätöksen[3] täytäntöönpano käynnistyi (täytäntöönpanon määräaika on elokuussa 2011). Toistaiseksi ei ole mahdollista vetää johtopäätöksiä rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman tarjoaman rahoituksen vaikutuksesta tähän alaan erityisesti siksi, että Prüm-päätös tehtiin vasta kesäkuussa 2008 ja siihen liittyvät hankkeet ovat edelleen kesken. Alustavien arvioiden pohjalta näyttää kuitenkin siltä, että rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevalla erityisohjelmalla tuetaan Prüm-päätöksen täytäntöönpanoa.

Kuten sisäisen turvallisuuden strategiassa vahvistettiin, rajat ylittävä poliisiyhteistyö ja erityisesti yhteiset tutkintaryhmät ovat ja tulevat jatkossakin olemaan hyvin tärkeitä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.

Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman osalta rahoitus jakautuu eri alojen kesken seuraavasti.

Kuva 2: Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevasta erityisohjelmasta myönnetyt avustukset – 65 rahoitetun hankkeen jakautuminen aloittain

[pic]

Tämä vastaa elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisen[4] alalla sovittuja ensisijaisia tavoitteita ja toimia, jotka on vahvistettu Tukholman ohjelmassa. Komission 22. marraskuuta 2010 antamassa tiedonannossa vahvistettiin elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisen merkitys. Erityisesti tämä koskee energia-alaa, liikennettä ja tieto- ja viestintätekniikkaa.

Komissio aikoo huolehtia siitä, että tulevat työohjelmat noudattelevat mahdollisimman tarkoin sisäisen turvallisuuden strategiaa.

TUOTOKSET JA TULOKSET: TÄRKEIMMÄT SAAVUTUKSET

Tiedot ja esimerkit

Erityisohjelmista tuetuissa hankkeissa on yleensä kyetty saamaan aikaan suunnitellut tuotokset . Noin kahdessa kolmasosassa hankkeista on kuitenkin arvioitu, että suunniteltuja määrärahoja jää käyttämättä lähinnä siksi, että kustannukset on alun perin arvioitu liian suuriksi, mutta myös sen takia, että eräitä toimia on peruttu. Hakemusten määrää ovat lisäksi saattaneet vähentää suhteellisen raskaat hallinnolliset hakumenettelyt, jotka eivät yleensä osu yksiin jäsenvaltioiden talousarviomenettelyjen kanssa. Näin ollen maksumäärärahoja on joka vuosi jäänyt käyttämättä kummassakin ohjelmassa .

Tavoitellut ja saavutetut tulokset kuvastavat kaikesta huolimatta rahoitettujen hankkeiden moninaisuutta: tulokset voivat olla esimerkiksi operatiivisia (esim. pidätykset, takavarikot jne.) tai vähemmän konkreettisia, kuten tiedottamista tai uusien lähestymistapojen kehittämistä. Tyypillisiä saavutettuja tuloksia ovat uusien välineiden ja menetelmien, kuten tietokantojen, kehittäminen ja käyttöönotto sekä parhaiden käytänteiden levittäminen . Lisäksi useilla hankkeilla on osaltaan edistetty tiedon lisäämistä erityisistä kysymyksiä ja/tai ratkaisumalleista . Vaikka jäsenvaltioiden keskinäisen ymmärryksen lisääminen toistensa politiikoista ja oikeus- ja hallintojärjestelmistä on harvoin ensisijainen tavoite, se on usein laajalti arvostettu sivutuote. Eräissä tapauksissa operatiivisesti suuntautuneissa hankkeissa on saavutettu hyvin konkreettisia tuloksia (ks. esimerkit jäljempänä). Kaikkiaan voidaan todeta, että tulosten taso on laajalti tyydyttävä ja vastaa alkuperäisiä odotuksia 60 prosentissa hankkeista ja jopa ylittää odotukset 34 prosentissa hankkeista.

Esimerkkejä hankkeiden tuloksista eri aloilla

Poliisiyhteistyö . Useiden maiden yhteisen tullioperaation yhteydessä takavarikoitiin 4,5 tonnia kokaiinia. Toisen hankkeen yhteydessä tuettiin kansainvälistä operaatiota lapsikaupan ehkäisemiseksi. Operaatiota ei ole vielä saatu loppuun, mutta jo vuoden 2010 puoliväliin mennessä oli tutkittu noin 90:tä epäiltyä henkilöä ja nostettu syytteet näistä 26:ta vastaan. Vastaavasti eräässä toisessa operaatiossa, joka kohdistui laittomaan maahanmuuttoon sekaantuneisiin itäeurooppalaisiin jengeihin, pidätettiin noin 90 henkilöä.

Keskinäinen ymmärrys . Tämä on yleensä hankkeen toissijainen mutta siitä huolimatta tärkeä tulos. Esimerkiksi verkottumiseen tähtäävillä hankkeilla (kuten eurooppalaisten terrorismintorjuntayksiköiden muodostama Atlas-verkosto ja rahanpesun selvittelykeskusten verkosto) lisätään merkittävästi tietoutta muiden jäsenvaltioiden erilaisista järjestelmistä ja oikeudellisista kehyksistä. Näissä tapauksissa alustava yhteydenpito ja verkostoitumispyrkimykset ovat johtaneet vahvoihin pysyviin rakenteisiin. Samanlainen kehitys on nähtävissä myös terrorismin alalla tutkimuksissa, joita on toteutettu radikalisaatioon liittyvistä kysymyksistä.

Rajat ylittävä yhteistyö . Yhteisistä tutkintaryhmistä voidaan mainita esimerkiksi Cospol FII -hanke, jolla pyritään puuttumaan Itä-Euroopasta tulevaan laittomaan maahanmuuttoon ja hajottamaan siihen osallistuvat rikollisryhmät. Hankkeeseen sisältyi neljä operaatiota, joiden yhteydessä toteutettiin 10 maan yhteisiä koordinoituja toimia. Niiden pohjalta pidätettiin yli 90 henkilöä, otettiin kiinni salakuljetettuja maahanmuuttajia EU:n ulkorajoilla sekä takavarikoitiin käteistä, ajoneuvoja, väärennettyjä asiakirjoja, laitteita jne. Laittoman huumausainekaupan torjumiseen tähtäävistä koordinoiduista rajat ylittävistä toimista voidaan mainita huumausaineiden merikuljetusten analysointi- ja torjuntakeskus (MAOC-N), jonka avulla on vuodesta 2007 takavarikoitu 52 tonnia kokaiinia ja 47 tonnia kannabista. Myös tiedustelutiedon ja tietojen jakamisen alalla on saavutettu merkittäviä tuloksia useissa Prümin sopimukseen liittyvissä hankkeissa, jotka koskevat esimerkiksi Prümin sopimuksen täytäntöönpanoa EU:n lainsäädännössä, ohjelmistojen kehittämistä DNA-tunnistetietojen ja ajoneuvojen tunnistetietojen tehokkaampaa automaattista vaihtamista ja vertailua varten sekä kansallisen käyttöliittymän (NG SIS II) laajentamista.

Uhrien auttaminen . Rikosten uhrien tukiverkostoa koskevan hankkeen yhteydessä Puolaan perustettiin yhteensä 15 tukikeskusta, jotka ovat antaneet tähän mennessä apua (oikeusapua, henkistä tukea jne.) noin 37 000 tapauksessa. Vastaavasti toisella hankkeella, jolla pyrittiin luomaan yhtenäinen valvontajärjestelmä sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan liittyvissä tapauksissa, autettiin osaltaan ehkäisemään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa. Tilastojen mukaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien määrä on vähentynyt merkittävästi kaikissa maissa.

Sidosryhmien ja päätöksentekijöiden tietoisuus erityisistä aiheista. Useissa hankkeissa keskeistä oli konferenssien, foorumien ja symposiumien järjestäminen, toisinaan vuosittain. Esimerkkeinä voidaan mainita pommiasiantuntijoiden ja pomminraivaushenkilöstön kansainväliset symposiumit, tietoverkkorikollisuutta koskevat foorumit sekä kesäkurssi, joka käsitteli korruptionvastaisia teemoja. Näihin tuloksiin voidaan laskea myös tutkimukset, joilla pyrittiin lisäämään tietoutta tietyistä kysymyksistä. Yhteisen tutkimuskeskuksen toteuttamat tutkimukset olivat näistä merkittävimpiä, esimerkiksi i) tutkimus, joka käsitteli Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittämistä ja arviointia, sekä ii) tutkimus radioaktiivisten aineiden laittoman kaupan havaitsemiseksi toteutettavasta arviointiohjelmasta.

Terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevasta erityisohjelmasta on rahoitettu valmistelutoimia, joiden tavoitteena on luoda elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä (CIWIN) ja saada se toimintakuntoon. Tätä tarkoitusta varten myönnettiin hankintasopimusten kautta yhteensä noin 0,7 miljoonaa euroa.

Vaikutukset . Suurin osa ohjelmista rahoitetuista hankkeista on edelleen kesken tai ne on saatu juuri loppuun, joten niiden vaikutuksia voidaan arvioida vasta alustavasti. Yleisin vaikutus (arviolta 87 prosentissa hankkeista) koskee muutoksia toimintatavoissa/käytänteissä . Lisäksi useimmilta hankkeilta odotetaan valmiuksien parantamista sekä poliittisen vuoropuhelun muokkaamista . Erityisen tärkeää on monien hankkeiden tuki tiettyjen EU:n politiikkojen tai säädösten täytäntöönpanolle . Näistä voidaan mainita Prüm-päätös (jota on tuettu voimakkaasti rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta), neuvoston puitepäätös lapsiin kohdistuvasta väkivallasta[5] (jota on tuettu tutkimuksin ja operatiivisin hankkein), talousrikollisuuden tutkintaa koskeva päätös[6] (jota on tuettu rahoittamalla FIU.NET-verkostoa[7]) sekä Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelma[8] (jota on tuettu useista terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman hankkeista).

Kestävyys . Avustusta saaneista tuensaajista 70 prosenttia katsoo, että hankkeen tulosten kestävyyttä on vaikea varmistaa, ellei EU myönnä lisää rahoitusta. Tämä johtuu ennen kaikkea viimeaikaisesta finanssikriisistä, joka uhkaa useiden julkisten elinten budjettia ja saattaa estää julkisen rahoituksen, joka olisi tarpeen ohjelmien tuella saavutettujen tulosten ylläpitämiseksi ja/tai edistämiseksi.

Näkyvyys ja tunnettuus . Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskeva erityisohjelma ja varsinkin terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskeva erityisohjelma tunnetaan melko hyvin ammattipiireissä . Noin neljännes haastatelluista kuitenkin katsoi, ettei ohjelmista ole edelleenkään olemassa riittävästi tietoa eikä tieto saavuta aiheesta kiinnostuneita. Vuosina 2008 ja 2009 järjestettyjen tiedotuspäivien yhteydessä jaettiin tietoa näistä ohjelmista. Tuensaajat ovat kuitenkin ilmoittaneet, että tiedotustoimia olisi edelleen lisättävä.

Täytäntöönpanoon liittyvät kysymykset

Noin 75 prosentissa tutkituista hankkeista esiintyi erityyppisiä täytäntöönpano-ongelmia, jotka vaikuttivat vaihtelevassa määrin suunniteltujen tulosten saavuttamiseen. Esimerkiksi hankkeiden hyväksynnässä sekä avustussopimusten teossa esiintyi viipeitä, jotka vaikuttivat tuensaajien resurssien suunnitteluun ja täytäntöönpanon aikatauluun . Muita tuensaajille aiheutuneita ongelmia olivat lisääntyneet/odottamattomat kustannukset, hankekumppanien odotettua vähäisempi sitoutuminen, väärät lähtö-oletukset tai täytäntöönpanon aikana tapahtuneet muutokset, joiden takia toimia ja/tai suunniteltuja tuotoksia oli tarkistettava.

Ohjelmien tulosten riittävyys

Erityisohjelmilla saavutettiin toivotut tulokset kohtalaisen hyvin. Seuraava kaavio esittää erilaisia tuotoksia, joista osa on ensisijaisia (toivottuja) ja osa toissijaisia (sivutuotteita).

Kuva 3: Erityisohjelmista rahoitettujen hankkeiden tuotosten ryhmittely

[pic] |

[pic] |

Prosenttiluvut kuvaavat niiden hankkeiden osuutta, joissa saavutettiin kyseinen tuotos.

Toissijaisia tuotoksia (sivutuotteita) voi olla useita yhdessä hankkeessa, joten niiden summa on enemmän kuin 100 prosenttia.

Komissio on edistänyt rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevalla erityisohjelmalla seuraavia tavoitteita:

– rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn Prüm-päätöksen (neuvoston päätös 2008/615/YOS ja neuvoston päätös 2008/616/YOS) asianmukainen täytäntöönpano jäsenvaltioissa

– lainvalvontaviranomaisten yhteistyön parantaminen perustamalla poliisi- ja tulliyhteistyökeskuksia ja tukemalla niiden toimintaa[9]

– ihmiskaupan estämisen ja torjumisen parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä laaditun EU:n suunnitelman (2005–2009) täytäntöönpano sellaisten hankkeiden avulla, joilla pyritään edistämään parhaiden käytänteiden ja tietojen vaihtoa, selvityksiä ja tutkimuksia ihmiskaupan eri osatekijöistä, tiedotuskampanjoita, koulutusta, tietojen keruuta ja tehokkaita kansainvälisen yhteistyön muotoja

– tietoverkkorikollisuuden ja verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunta toteuttamalla hankkeita, jotka koskevat tietoverkkorikollisuuden tutkintamenetelmiä sekä tiedotuskampanjoita lapsiuhrien suojelemiseksi, ja vaihtamalla parhaita käytänteitä ja taitotietoa kansainvälisellä tasolla

– horisontaalisen lähestymistavan kehittäminen rikosten ehkäisyyn järjestämällä tapahtumia, joissa keskitytään parhaiden käytänteiden vaihtamiseen, tutkimuksiin ja selvityksiin rikosten ehkäisykeinoista, toteuttamalla osaamisen siirtoa sekä tekemällä operatiivista yhteistyötä rikosten ehkäisemiseksi

– talousrikollisuuden, rahanpesun ja petosten ehkäiseminen ja torjunta sekä talousrikosten tutkintamenetelmien kehittäminen järjestämällä asiantuntijoiden tapaamisia, joissa vaihdetaan parhaita käytänteitä ja tietoja, tekemällä operatiivista yhteistyötä ja toteuttamalla taloudellista analysointia koskevia koulutusohjelmia sekä selvityksiä ja tutkimuksia uudentyyppisistä talousrikoksista ja talousrikollisten käyttämistä keinoista

– yhteisten tutkintaryhmien perustaminen torjumaan rajatylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta.

Komissio edistää terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman kautta monin tavoin Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelman (EPCIP)[10] sekä alakohtaisten EU:n sääntöjen, kuten Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista, annetun neuvoston direktiivin[11], täytäntöönpanoa.

Kumpikin erityisohjelma on onnistunut paremmin infrastruktuurin puutteiden poistamisessa kuin operatiivisen poliisiyhteistyön tukemisessa. Onnistuneista infrastruktuurihankkeista voidaan mainita jäsenvaltioiden resurssien yhdistäminen Prüm-päätöksen ja/tai SIENA-järjestelmän[12] yhteydessä. Tätä epätasapainoa ei kuitenkaan voida ratkaista muuttamalla ohjelmien nykyisiä tavoitteita vaan pyrkimällä löytämään menettelyyn ja hallintoon liittyviä ratkaisumalleja, joiden avulla voidaan edistää ohjelman tavoitteita, poliittisia tarpeita ja sidosryhmien toiveita yhtenäisellä ja tehokkaalla tavalla ottaen huomioon käytettävissä olevat inhimilliset resurssit ja noudattaen voimassa olevia rahoitussääntöjä.

OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANON PARANTAMINEN

Edellä esitettyjen havaintojen pohjalta voidaan arvioida, että kummankin ohjelman täytäntöönpano on onnistunut kohtalaisen hyvin. Koska täytäntöönpanokeinot ovat keskeinen tekijä kaikkien ohjelmien onnistumisen kannalta, tässä osassa käsitellään niitä toiminnallisia näkökohtia, joiden parantamista komissio tai sidosryhmät pitävät tärkeänä. Lisäksi tarkastellaan jo toteutettuja myönteisiä muutoksia.

1. Mahdollisten hakijoiden on voitava suunnitella osallistumisensa ehdotuspyyntöihin, jotta niillä on käytettävissään ehdotuksen valmisteluun tarvittava henkilöstö ja erityisesti tarpeellinen rahoitus. Sitä varten komissio aikoo tehostaa ehdotuspyyntöjen suunnittelua ja huolehtia siitä, että ehdotuspyynnöt julkaistaan vuotuisessa työohjelmassa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Näin voidaan varmistaa, että mahdolliset hakijat ovat tietoisia ehdotuspyynnöistä ja voivat valmistella ehdotuksensa komission esittämiin päivämääriin mennessä sekä oman aikataulunsa mukaisesti. Yleisesti ottaen olisi pyrittävä parantamaan ehdotuspyyntöjen ajoitusta , jotta ne eivät sijoittuisi liian lähelle toisiaan ja jotta ehdotuspyyntöjen määräajat eivät osuisi vuoden viimeisiin kuukausiin, jolloin julkisen sektorin edustajat eivät voi osallistua niihin. Toisin sanoen toimintaa olisi tehostettava alustavassa suunnitteluvaiheessa ja alkuperäisistä aikatauluista olisi pidettävä kiinni.

Vuosina 2008 ja 2009 järjestetyt tiedotuspäivät edistivät osaltaan tiedon levittämistä erityisohjelmista ja erityisesti lisäsivät tietoisuutta ehdotuspyyntöjen käytännön osatekijöistä, kuten hankkeiden toteutuksesta, rahoituksesta jne. Komissio on kuitenkin tietoinen siitä, että matkat Brysseliin vaativat hakijoilta melkoista ajallista ja taloudellista panosta, mikä rajoittaa väistämättä kiinnostuneiden hakijoiden osallistumista eri puolilta EU:ta. Tuloksia voidaan tältä osin parantaa järjestämällä joitakin tiedotuspäiviä jäsenvaltioissa . Jäsenvaltiot olisi saatava tiiviimmin mukaan ohjelmien toimintaan. Sen vuoksi tiedotuspäivät olisi järjestettävä läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa . Viranomaiset voisivat levittää tietoa asianmukaisille kohderyhmille, lähettää kutsuja valituille sidosryhmille ja tarjota logistista tukea.

2. Hankkeiden talousarvion tarkastelu . Hakijoiden esittämät talousarviot tarkistettiin aiemmin perusteellisesti sen jälkeen, kun hakijoille oli ilmoitettu avustuksesta ja ennen kuin avustussopimukset tehtiin. Tämä vei huomattavasti aikaa ja pidensi hakemusten käsittelyaikaa. Ehdotusten talousarvioiden tarkistamisella oli kuitenkin hyvätkin puolensa: sen ansiosta eräitä kulueriä voitiin supistaa realistisemmalle tasolle ja/tai havaita kustannuksia, joille ei voitu myöntää tukea. Tällä on merkitystä erityisesti sen takia, että noin kaksi kolmasosaa hankkeiden talousarvioista on ylimitoitettuja. Kustannustehokkuuden takia menettelyä on kuitenkin nopeutettava ja lähestymistapaa on muutettava radikaalisti. Ongelman ratkaisemiseksi vuonna 2010 otettiin käyttöön uusi mekanismi . Talousarviota tarkastellaan nyt osana koko arviointimenettelyä, ja tuensaajille ilmoitetaan talousarvion laadusta/riittävyydestä samalla, kun ne saavat tiedon siitä, onko hakemus hyväksytty vai ei. Komissio ehdottaa hakijalle tarvittaessa muutoksia (ei siis pelkästään huomauta virheistä tai epäjohdonmukaisuuksista), jotka sisällytetään avustussopimukseen, jos ehdotus hyväksytään. Avustussopimus voidaan siten lähettää muutaman päivän/kuukauden kuluessa (aiemmin menettely kesti kuukausia). Nykyinen arviointimenettely mahdollistaa sopimusten tekemisen tuensaajien kanssa kuuden kuukauden kuluessa ehdotuspyynnön määräajasta. Vuonna 2008 vastaava aika oli 12 kuukautta ja vuonna 2009 vielä 10 kuukautta.

Koska myös kuuden kuukauden määräaika on pitkä hankkeiden hyväksynnän kannalta, erityisesti kun on kyse pienistä hankkeista, ja se saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden halukkuuteen myöntää osarahoitusta, komissio pohtii keinoja lyhentää edelleen käsittelyaikoja ja samalla joustavoittaa toimien täytäntöönpanoa sidosryhmien odotusten mukaisesti. Tavoitteena on myös koordinoida ehdotuspyynnöt paremmin jäsenvaltioiden talousarviosuunnittelun kanssa. Komissio on käynnistänyt eräillä politiikanaloilla kohdennettuja ehdotuspyyntöjä ja harkitsee mahdollisuutta soveltaa yksinkertaisempia menettelyjä allekirjoittamalla tiettyjen sidosryhmien tai viranomaisten kanssa puitesopimuksia , joiden avulla voidaan helpottaa hankkeiden rahoitusta tietyillä aloilla.

Komissio aikoo lisäksi tutkia mahdollisuuksia yksinkertaistaa hakuprosessia edelleen erityisesti talousarvioiden osalta. Tarkoituksena on ottaa käyttöön kertamaksut sellaisia budjettikohtia varten, jotka käsittävät useita pieniä alakohtia ja joiden osalta on epäkäytännöllistä pyytää etukäteen yksityiskohtaisia tietoja. Lisäksi olisi voitava soveltaa kiinteämääräisiä korvauksia (tietty korvaus osanottajaa/päivää kohden), jos hankkeeseen liittyy tietyntyyppistä vakiotoimintaa, kuten työryhmiä, seminaareja tai konferensseja.

3. Seurantajärjestelmä . Koska hankkeita varten ei ole luotu seurantajärjestelmää, ei korjaavia toimenpiteitä myöskään ole mahdollista toteuttaa ajoissa. Suunnitteilla on, että tuensaajat velvoitetaan avustussopimuksissa antamaan säännöllisesti seurantakertomuksia . Tämä saattaa toteutua vuoden 2011 aikana. Jotta seurantakertomuksilla saavutetaan haluttu tavoite, mutta niistä ei aiheudu kohtuutonta taakkaa hakijoille, kertomusten olisi oltava melko lyhyitä asiakirjoja , joissa keskitytään ensisijaisesti sisältöön ja jotka toimitetaan kohtuullisin väliajoin (esim. vuosittain). Jotta seurantavelvoite ei jäisi pelkäksi hallinnolliseksi toimenpiteeksi, seurantakertomusten tarkistaminen olisi annettava komission virkamiesten tai valtuutettujen asiantuntijoiden tehtäväksi . Tarkistamisen ohella olisi todennäköisesti tehtävä käyntejä tuensaajien tiloihin , jotta saadaan parempi kuva siitä, millaisia toimia on käynnissä/kehitteillä/aikaansaatu. Lisäksi komission edustaja voisi keskustella tuensaajien havaitsemista ongelmista ja antaa neuvoja.

4. Verkkosivujen tietosisältö . Sisäasioiden pääosaston verkkosivujen tietoarvoa pidetään yleisesti vähäisenä. Tämä koskee myös rahoitusta käsittelevää osiota, jossa on tarkoitus olla tietoa kummastakin erityisohjelmasta. Verkkosivuilla ei ole ohjelmista juuri muuta tietoa kuin ehdotuspyyntöjä koskevat ilmoitukset ja vuotuinen työohjelma. Sen takia erityisesti seuraavat kaksi hanketta olisivat hyödylliset:

Ehdotuspyyntöjen tulosten ajantasainen julkaiseminen verkkosivuilla . Jäsenvaltiot pitävät ehdotuspyyntöjen tulosten ajantasaista julkaisemista tärkeänä, sillä ne katsovat sen lisäävän avoimuutta ohjelmien hallinnoinnissa. Tulosten julkaiseminen on teknisesti helppo toteuttaa, sillä se edellyttää pelkästään olemassa olevan asiakirjan lataamista verkkosivuille.

Hankkeita ja tuensaajia koskevien tietojen julkaiseminen verkkosivuilla . Monet tuensaajat pitävät tällaisia tietoja hyödyllisinä, sillä niiden avulla voidaan paremmin löytää potentiaalisia yhteistyökumppaneita ehdotusten tekemistä varten ja havaita mahdolliset synergiaedut tai toiminnan päällekkäisyydet. Tämä voidaan toteuttaa lisäämällä sisäasioiden pääosaston verkkosivuille hanketietokanta , jossa olisi tietoja esimerkiksi seuraavista asioista: tuensaajat, hankkeiden kuvaus, toteutettavien toimien luonne, mukana olevat maat jne. Tällaisesta tietokannasta on jo olemassa prototyyppi. Komissio suunnittelee syöttävänsä nämä hyödylliset tiedot verkkosivuille vuoden 2011 aikana.

5. Käytettävissä olevat välineet riittävät yleisesti ottaen ohjelmien tavoitteiden saavuttamiseen. Sama koskee eri välineitä varten varattuja määrärahoja. Siitä huolimatta kahteen rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman välineeseen olisi tehtävä joitakin muutoksia:

- Rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman toiminta-avustukset olisi lakkautettava . Tämä väline on toistaiseksi ollut enimmäkseen tulokseton, sillä kolmen vuoden aikana on myönnetty vain yksi toiminta-avustus. Hakemusten analysointi on kuitenkin sitonut huomattavasti henkilöstön voimavaroja. Käytettävissä olevien tietojen mukaan vain pieni osa valtiosta riippumattomista järjestöistä täyttää tukikelpoisuus- ja myöntämisperusteet. Tämän välineen kysynnän voidaan siten olettaa pysyvän vähäisenä myös jatkossa. Tämä viittaa vahvasti siihen, että toiminta-avustuksia koskevat ehdotuspyynnöt olisi lopetettava .

- Kumppanuutta koskevia puitesopimuksia olisi parannettava . Sidosryhmät arvostavat yleensä kumppanuutta koskevia puitesopimuksia, ja tuensaajat ja jäsenvaltioiden edustajat ovat melko yksimielisesti korostaneet tarvetta kehittää pitkäaikaiset suhteet Euroopan unioniin. Sen sijaan niiden arvio voimassa olevista säännöistä on vähemmän myönteinen. Vaikuttaa siltä, että kumppanuutta koskevat puitesopimukset eivät erotu riittävästi vakiomuotoisista hankeavustuksista. Sen vuoksi vuonna 2010 toteutettiin joitakin parannuksia (esim. hakulomakkeita yksinkertaistettiin sekä lisättiin mahdollisuuksia käyttää alihankkijoita).

On kehitettävä parannettu kumppanuutta koskeva puitesopimus, joka tarjoaa enemmän joustonvaraa toteutettavien toimien ja resurssien käytön suhteen. Tämä väline voitaisiin varata sellaisille hankkeille, joiden hakijaorganisaatiot ovat julkisen sektorin järjestöjä, jotka ovat valmiita toteuttamaan rajatylittäviä tutkimuksia ja jotka voitaisiin nimetä etukäteen puitekumppaneiksi. Suurempi joustonvara koskisi myös sopimusjärjestelyjä, joissa olisi nimenomaan määrättävä seuraavista seikoista:

i) laaja toimien soveltamisala, jotta muuttuviin tarpeisiin voidaan vastata nopeasti,

ii) laaja budjettikohtien määritelmä, jotta resursseja on helpompi kohdentaa uudelleen,

iii) rahoituksen alustava jakautuminen kumppaneiden kesken, jotta varoja on helpompi kohdentaa uudelleen tarpeiden mukaan, ja

iv) mahdollisuus vapaasti muuttaa toimintaan osallistuvien henkilöiden luetteloa.

TULEVAISUUDENNÄKYMÄT

Toistaiseksi erityisohjelmista on rahoitettu toimia useilla aloilla. Tuki osoittaa, miten suuren merkityksen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alaa koskeva EU:n politiikka on saanut Lissabonin sopimuksen sekä Tukholman ohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman johdosta. Komissio ehdottaa 22. marraskuuta 2010 antamassaan tiedonannossa ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa” viittä strategista tavoitetta sisäisen turvallisuuden alalla seuraaviksi neljäksi vuodeksi ja esittää kunkin tavoitteen osalta konkreettisia toimia. Tämä tiedonanto vaikuttaa huomattavasti siihen, mitä ensisijaisia tavoitteita unionin rahoituksella tuetaan rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman sekä terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman puitteissa.

Koska ohjelmat ovat toistaiseksi onnistuneet melko hyvin, komissio ehdottaa, että niitä jatketaan vuoden 2013 loppuun saakka nykyisten oikeusperustojen pohjalta. Samalla on kuitenkin ratkaistava arviointikertomuksessa esitetyt ongelmat sekä parannettava avustuksenmyöntämismenettelyä ja arviointimenettelyä, jotta voidaan tehostaa ohjelmien määrärahojen käyttöä ja edistää korkealaatuisten hankkeiden esittämistä.

Siinä vaiheessa, kun pohditaan seuraavaa monivuotista rahoituskehystä (2014–2020) ja uusia haasteita, jotka on ratkaistava rajallisen henkilöstön avulla, on kuitenkin harkittava uusia lähestymistapoja. Komissio pohtii parhaillaan, miten EU:n rahoitus sisäasioiden alalla olisi järjestettävä tulevaisuudessa. Erityisesti on päätettävä rahoituksen ensisijaisista tavoitteista, toteutuskeinoista ja määrärahojen jakautumisesta. Kun pohditaan erilaisia tapoja järjestää EU:n rahoitus vuodesta 2014 lähtien, olisi otettava huomioon näistä erityisohjelmista saadut arvokkaat kokemukset sekä ratkaisut, joita on löydetty ohjelmien täytäntöönpanossa havaittuihin ongelmiin. Toistaiseksi komissio aikoo jatkaa nykyisten ohjelmien toteuttamista tämän arviointikertomuksen pohjalta sekä ottaen huomioon sisäasioiden alalla päätetyt uudet poliittiset painopisteet, jotka esitetään erityisesti komission tiedonannossa ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa”, mikäli nämä tavoitteet eivät kuulu muiden alakohtaisten rahoitusmekanismien ja ohjelmien soveltamisalaan.

[1] Päätöksen 2007/125/YOS 15 artiklan 3 kohdan c alakohta sekä päätöksen 2007/124/EY, Euratom 14 artiklan 3 kohdan c alakohta (EUVL L 58, 24.2.2007).

[2] Ks. 21. syyskuuta 2010 annettu raportti.

[3] Neuvoston päätös 2008/615/YOS, tehty 23 päivänä kesäkuuta 2008, rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi.

[4] Esimerkiksi Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelma (EPCIP); neuvoston direktiivi 2008/114/EY, annettu 8 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista.

[5] Neuvoston puitepäätös 2004/68/YOS, annettu 22 päivänä joulukuuta 2003, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta.

[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen.

[7] FIU.NET on turvattu keskitetty atk-järjestelmä, joka on perustettu EU:n rahanpesun selvittelykeskusten välille tietojenvaihtoa varten. FIU.NET tukee rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyötä ja tarjoaa niille mahdollisuuden vaihtaa tiedustelutietoja nopeasti, turvatusti ja tehokkaasti. Yhteistyöllä pyritään ennen kaikkea tehostamaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa.

[8] Komission 12. joulukuuta 2006 antama tiedonanto elintärkeiden infrastruktuurien suojaamista koskevasta EU:n ohjelmasta (KOM(2006) 786 lopullinen).

[9] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle poliisi- ja tulliyhteistyön kehittämisestä Euroopan unionissa (KOM(2004) 376 lopullinen).

[10] KOM(2006) 786 lopullinen.

[11] Neuvoston direktiivi 2008/114/EY.

[12] SIENA-järjestelmällä tuetaan eurooppalaisia DCI-aloitteita (Distributed Computing Infrastructure) sekä Euroopan komission toimia, joiden tavoitteena on luoda eurooppalaisten ja kansallisten aloitteiden kanssa johdonmukainen sähköisiä infrastruktuureja koskeva etenemissuunnitelma.