12.11.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 307/4

---

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomus (1)

Asia COMP/38.589 – Lämmönkestäväksi tekevät aineet

2010/C 307/04

Tämä kilpailuasia koskee kartellisopimusta PVC-tuotteiden valmistuksessa käytettävien lämmönkestäväksi tekevien aineiden valmistajien välillä. Kyseiset lämmönkestäväksi tekevät aineet ovat tinastabilisaattorit ja ESBO/esterit.

Päätösluonnoksen perusteella voidaan todeta seuraavaa:

Väitetiedoksianto

Komission tutkimukset aloitettiin marraskuussa 2002 esitetyn sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen perusteella. Komissio toimitti tarkastuksia paikan päällä. Sakoista vapauttamista hakeneen lisäksi tässä asiassa oli neljä muuta sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä hakenutta.

Komissio antoi 18. maaliskuuta 2009 väitetiedoksiannon tiedoksi 15 yritykselle tai yritysryhmittymälle, jäljempänä ’osapuolet’ (2).

Komissio esitti väitetiedoksiannossa alustavana päätelmänään, että osapuolet osallistuivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan jatkuvaan ja yhtenäiseen rikkomiseen tinastabilisaattoreiden osalta 13 vuoden ajan eli vuodesta 1987 vuoteen 2000 ja ESBO:n/estereiden osalta yhdeksän vuoden ajan eli vuodesta 1991 vuoteen 2000.

Väitetiedoksiantoon vastaamiselle asetettu määräaika

Alkuperäinen määräaika, johon mennessä osapuolten oli vastattava väitetiedoksiantoon, oli 14. toukokuuta 2009. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja sai 13 osapuolelta määräajan pidentämistä koskevan perustellun pyynnön. Neuvonantaja vastasi kaikkiin 13 pyyntöön myönteisesti. Kolme osapuolta esitti vielä perusteltuja syitä, joiden vuoksi ne pyysivät määräajan pidentämistä toistamiseen. Neuvonantaja suostui myös näihin pyyntöihin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki osapuolet vastasivat määräaikaan mennessä.

Tutustuminen asiakirja-aineistoon

Osapuolille annettiin asiakirja-aineisto CD-ROM-levyllä. Osapuolilla oli myös mahdollisuus tutustua suullisiin ja kirjallisiin sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeviin lausuntoihin komission tiloissa.

Baerlocher pyysi uutta mahdollisuutta tutustua asiakirja-aineistoon. Asiantuntija suostui osittain tähän pyyntöön ja antoi Baerlocherille mahdollisuuden tutustua toistamiseen tiettyihin suullisiin lausuntoihin. Tarkoituksena oli antaa Baerlocherille tilaisuus tarkistaa, oliko eri asiakirjaversioiden välillä eroavaisuuksia. Osa pyynnöstä hylättiin sillä perusteella, että kyseisistä asiakirjoista oli esitetty asianajajan ja asiakkaan välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden periaatteen soveltamista koskevia vaatimuksia, jotka olivat tuolloin yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävinä. Useat osapuolet pyysivät menettelyn eri vaiheissa mahdollisuutta tutustua muiden osapuolten vastauksiin. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi nämä pyynnöt asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan komission tiedonannon ja asiaan sovellettavan oikeuskäytännön (3) perusteella.

Suullinen kuuleminen

Suullinen kuuleminen pidettiin kesäkuussa 2009. Yhtä lukuun ottamatta kaikki osapuolet osallistuivat kuulemiseen.

Tärkeimmät osapuolten esille ottamat puolustautumisoikeuksiin liittyvät kysymykset

Osapuolet esittivät joitakin puolustautumisoikeuksiin liittyviä väitteitä kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissaan. Väitteet koskivat pääasiassa tiedonantovelvollisuuden rikkomista, menettelyn kohtuuttoman pitkää kestoa ja kattavan tutkinnan jättämistä järjestämättä.

Kohdeyritysten oikeudet saada tietoa tutkinnasta

AC Treuhand, Elementis, Chemson, GEA ja Faci väittivät, että niiden puolustautumisoikeuksia oli rikottu, koska ne eivät olleet saaneet hyvissä ajoin tietoa niitä koskevasta tutkinnasta. Tämän vuoksi AC Treuhand ja Elementis pyysivät komissiota lopettamaan niitä koskevan menettelyn, kun taas Chemson ja GEA pyysivät ChemTrade Rothia koskevan tutkinnan aloittamista. Faci ei esittänyt erityisiä pyyntöjä.

i)   AC Treuhand

AC Treuhandille ilmoitettiin ensimmäistä kertaa sen asemasta väitetiedoksiannon mahdollisena saajana lämmönkestäväksi tekeviä aineita koskevassa asiassa helmikuussa 2009 eli 1,5 vuotta ensimmäisen tietopyynnön esittämisen jälkeen ja kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli antanut tuomion orgaanisia peroksideja koskevassa asiassa (4), joka muodosti ennakkoratkaisun komission tiedonantovelvollisuudelle AC Treuhandiin nähden. Tilanne oli tämä huolimatta siitä, että AC Treuhand oli esittänyt kilpailun pääosastolle jo ennen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota ja myös sen jälkeen useita selvityspyyntöjä, jotka koskivat AC Treuhandin asemaa menettelyssä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistamien normien mukaan komission olisi pitänyt antaa AC Treuhandille tietoa sen asemasta lokakuussa 2007 esitetyn ensimmäisen tietopyynnön aikaan. Sillä seikalla, että tuomioistuin otti esille tämän velvollisuuden vasta heinäkuussa 2008, ei ole merkitystä, sillä kyseinen velvollisuus oli objektiivisesti tarkasteltuna olemassa jo ennen tuomion antamista. Koska AC Treuhandille oli lisäksi lähetetty väitetiedoksianto orgaanisia perodikseja koskevassa asiassa jo maaliskuussa 2003, kilpailun pääosaston olisi pitänyt olla tietoinen AC Treuhandin asemasta nyt tarkasteltavana olevassa asiassa, kun se lähetti ensimmäisen tietopyynnön konsulttiyritykselle. Tässä oli siis toimittu sääntöjenvastaisesti.

Kysymys siitä, olisiko tiedonantovelvollisuus voitu täyttää jo aiemmin (5), voidaan jättää avoimeksi, sillä AC Treuhand ei ole esittänyt näyttöä siitä, että myöhässä toimitetut tiedot olisivat vaarantaneet konkreettisesti sen puolustautumisoikeuden kyseisessä menettelyssä.

Tuomioistuimen mukaan pelkästään se seikka, että oikeushenkilö ei saa kyseisenkaltaisia tietoja riittävän ajoissa, ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen. On nimittäin myös tarpeen varmistaa, oliko komission sääntöjenvastainen toiminta omiaan vaikuttamaan konkreettisesti yrityksen puolustautumisoikeuksiin kyseisessä menettelyssä (6).

AC Treuhand esitti kolme tähän kysymykseen liittyvää perustelua. Se vetosi ensiksikin siihen, että yksi todistajana olleista työntekijöistä oli jäänyt eläkkeelle 31. elokuuta 2002. Se otti lisäksi esille sen, että kyseisen henkilön muistikuvat tosiseikoista olivat hämärtyneet. AC Treuhand korosti myös sitä, että Sveitsin lainsäädännön mukainen velvollisuus säilyttää yrityksiä koskevia asiakirjoja kymmenen vuoden ajan (Aufbewahrungspflicht) oli päättynyt. Ensimmäinen perustelu voidaan kumota, sillä kyseinen työntekijä oli jäänyt eläkkeelle jo ennen kuin komissio vastaanotti Chemturan sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen. Henkilö olisi siis jäänyt eläkkeelle, vaikka komissio olisi antanut AC Treuhandille asianmukaisesti tietoa tutkinnasta. Toinen ja kolmas perustelu vaikuttavat melko abstrakteilta ja epätarkoilta, sillä AC Treuhand ei täsmentänyt, millaisia ja kuinka laajoja ne AC Treuhandin puolustautumisen kannalta tarpeelliset tiedot tai yksityiskohdat olivat, jotka kyseinen työntekijä olisi voinut muistaa tai jotka olisi voitu saada AC Treuhandin arkistoista. Tässä yhteydessä voi olla aiheellista pitää mielessä myös se, että sen jälkeen, kun orgaanisia perodikseja koskevassa asiassa esitetyt väitteet oli annettu vuonna 2003 tiedoksi AC Treuhandille, se oli tai sen voitiin kohtuudella olettaa olleen tietoinen siitä, että se oli komission tutkimusten kohteena. Sen vuoksi voidaan päätellä, että AC Treuhandin puolustautumisoikeuksia ei ole rikottu.

ii)   Elementis

Komissio ilmoitti Elementisille mahdollisista syytteistä toukokuussa 2008 lähetetyssä ensimmäisessä tietopyynnössä. Kysymys siitä, olisiko Elementisille pitänyt ilmoittaa syytteistä jo aiemmin, voidaan jättää avoimeksi, sillä Elementisin esittämät perustelut toteamukselle, jonka mukaan sen puolustautumisoikeus on asetettu kyseenalaiseksi, eivät ole riittäviä. Elementis huomautti, että eräs todistaja kuoli 24. tammikuuta 2008. Se väitti lisäksi, että monia väitetiedoksiannossa mainittuja tai muutoin merkityksellisiksi katsottuja todistajia oli ollut mahdoton paikantaa ja saada kiinni. Se vetosi myös siihen, että asiakirja-arkistoja oli ollut vaikea paikantaa ja käytettävissä olevien todistajien muistikuvat olivat hämärtyneet.

Elementisin väite, jonka mukaan se ei olisi voinut haastatella joitakin todistajia, on omituinen, koska ainakin kaksi sen mainitsemaa todistajaa oli antanut todistajanlausunnon eräälle toiselle asianomaiselle. Elementis kuvaili lisäksi vain yleisellä tasolla kysymyksiä, joista kyseisten todistajien oli tarkoitus antaa tarkempia tietoja. Kysymys siitä, kuinka kyseiset todistajat olisivat voineet auttaa Elementisia puolustautumaan väitetyssä rikkomisasiassa, kuten oikeuskäytännössä edellytetään, jäi täysin avoimeksi.

iii)   Faci

Komissio antoi Facille asianmukaisesti tietoa sen asemasta lähettäessään sille ensimmäisen tietopyyntönsä lokakuussa 2007. Faci väitti, että jos se olisi saanut tietoa vuonna 2003 tai ainakin ennen vuotta 2007, se olisi kyennyt arvioimaan, oliko sen aiheellista jättää sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeva hakemus. Sen jälkeen kun asiasta perillä ollut henkilöstö oli lähtenyt yrityksestä, se ei enää kyennyt laatimaan kyseistä arviointia.

Faci ei pystynyt perustelemaan vaatimuksissaan tiedonantovelvollisuuden rikkomista eikä puolustautumisoikeuksiensa rikkomista, ja sen vuoksi sen vaatimukset on hylättävä.

Tutkintavelvollisuus

Sekä GEA että Chemson vetosivat siihen, että komissiolla oli ollut – ja on edelleen – velvollisuus tutkia ChemTrade Rothia. Molemmat yhdistivät väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa asemaansa koskevan tiedonsaantioikeuden komission velvollisuuteen suorittaa kattavia tutkimuksia.

GEA ja Chemson vetäytyivät kyseisestä toiminnasta väitetyn rikkomisen aikaan. GEA oli myynyt ESBO-liiketoimintansa toukokuussa 2000. Se oli lisäksi hankkiutunut eroon väitettyyn toimintaan suoraan osallistuneen yrityksen entisistä emoyhtiöistä (Dynamit Nobel AG:stä ja Chemetall GmbH:sta). Chemson oli myynyt (toimivan johdon yritysoston kautta) kaikki ESBO-liiketoimintaansa liittyvät omaisuuserät ja asiakirjat vuonna 2002 ChemTrade Rothille. Chemson väitti, että sillä ei ole ollut sen jälkeen mahdollisuutta tutustua ESBO-liiketoimintaa koskeviin asiakirjoihin. Se ei ole myöskään voinut olla yhteydessä todistajiin. Komission tiedonantovelvollisuudesta voidaan todeta, että se oli ilmoittanut Chemsonille ja GEA:lle asianmukaisesti mahdollisista syytteistä lokakuussa 2007 ja heinäkuussa 2008 lähetetyissä tietopyynnöissä. Chemson otti kuitenkin esille erään tähän asiaan liittyvän erityispiirteen. Se väitti, että on mahdollista ja ehkä jopa todennäköistä, että jos Chemsonin ESBO-liiketoiminnan myynti olisi toteutettu tavanomaisena osakekauppana johdon yritysoston sijaan, komission tutkintatoimenpiteet olisivat kohdistuneet ChemTrade Rothiin.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission asiana on periaatteessa arvioida, onko jokin tieto tarpeen kilpailusääntöjen mahdollisen rikkomisen selvittämiseksi (7). Tarkasteltavana olevassa asiassa vaikuttaa siltä, että ChemTrade Rothin tutkiminen ei ollut ehdottoman välttämätöntä riittävien raskauttavien todisteiden hankkimiseksi kartellista.

Syyttömyyden osoittavien todisteiden osalta tilanne ei kuitenkaan ole yhtä selvä. Yhtäältä voitaisiin väittää, että väitetiedoksiannon saajilla on ensisijaisesti velvollisuus esittää syyttömyyden osoittavia todisteita, eivätkä GEA ja Chemson ole täsmentäneet, mitä hyödyllisiä tietoja ChemTrade Rothin tutkinnassa voitaisiin saada. Väitetiedoksiannon saajat voivat lisäksi sisällyttää siirtosopimuksiinsa määräyksiä, joilla varmistetaan jatkuva tiedonsaantimahdollisuus ja/tai siirretään kartelleihin liittyvistä rikkomisista määrättyjen sakkojen maksuvelvollisuus yrityksen sisällä. Toisaalta pitää myös paikkansa, että komissiolla on velvollisuus suorittaa puolueettomia tutkimuksia, jotka olisi yleisesti ottaen pitänyt ulottaa myös ChemTrade Rothiin. Lisäksi Chemson ja GEA olisivat saattaneet olla paremmassa asemassa, jos tutkintaa ei olisi keskeytetty vuonna 2003 tai jos komissio olisi ilmoittanut niille tutkinnasta aiemmin.

Tietopyynnön lähettäminen ChemTrade Rothille ja yllätystarkastuskäynti sen tiloihin suullisen kuulemisen jälkeen eivät kuitenkaan vaikuttaneet lupaavilta. Näiden toimenpiteiden ei olisi realistisesti voitu odottaa mahdollistavan aiemman laiminlyönnin korjaamista, sillä on erittäin epätodennäköistä, että kyseisiä asiakirjoja (jos niitä ylipäänsä oli koskaan olemassa) säilytettäisiin edelleen. Myydyn yrityksen entisten edustajien haastattelut olisivat lisäksi olleet mahdollisia vain kyseisten edustajien suostumuksella.

Mahdollisuus tutustua asiakirjoihin oli sitä paitsi menetetty jo vuonna 2002 eli ennen asian käsittelyn aloittamista. ChemTrade Rothiin kohdistuva tutkintatoimenpide olisi sen vuoksi ollut vain korvike sille, että entisen edustajan haastattelumahdollisuus (joka olisi voitu varmistaa sopimuksella) oli menetetty.

Tässä tilanteessa ei voida päätellä, että komissiolla olisi velvollisuus tutkia ChemTrade Rothia, kuten Chemson ja GEA ovat vaatineet. On lisäksi varmaa, että Chemsonin ja GEA:n puolustautumisoikeuksia ei ole rikottu.

Menettelyn kesto

Yhteensä 15 osapuolesta yhdeksän (8) väitti, että niiden puolustautumisoikeuksia oli rikottu menettelyn keston vuoksi. Alustava tutkinta kesti yli kuusi vuotta. Erikseen tarkasteltuna tämä voi vaikuttaa liian pitkältä.

Yhteisöjen tuomioistuimet ovat todenneet, että hallintomenettelyiden käsittelyaikojen on oltava kohtuullisia (9). Tätä periaatetta sovelletaan täysimääräisesti myös tutkintaan (10).

Asian käsittely lopetettiin kuitenkin kyseisen kuuden vuoden jakson aikana yli neljäksi vuodeksi Akzo/Ackros-menettelyn vuoksi. Ackrosin edustajat väittivät yrityksen tiloissa toimitetun tarkastuksen aikana, että asiakirjat kuuluivat asianajajan ja asiakkaan välisen luottamuksellisuuden periaatteen soveltamisalaan. Akzo ja Ackros aloittivat huhtikuussa 2003 oikeudenkäyntimenettelyn saadakseen vahvistuksen asianajajan ja asiakkaan välisen luottamuksellisuuden periaatetta koskeville vaatimuksilleen. Komission tutkimukset keskeytettiin oikeudenkäynnin ajaksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kantajien kanteet neljä vuotta myöhemmin eli syyskuussa 2007 osittain siitä syystä, että niitä ei voitu ottaa tutkittaviksi, ja osittain siitä syystä, että ne olivat perusteettomia (11).

Kilpailun pääosaston oli odotettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota voidakseen arvioida, millaista lisäarvoa sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevista hakemuksista saataisiin (12). Arvioinnissa keskityttiin tarkastelemaan sitä, voitaisiinko tiettyä todistetta käyttää tutkinta-asiakirjana. Kyseinen asiakirja on tärkeä todiste, johon väitetiedoksianto ja päätös perustuvat.

Menettelyn kesto ei sen vuoksi ollut kohtuuttoman pitkä. Kyseisten yhdeksän osapuolten puolustautumisoikeuksia ei ole rikottu.

Päätösluonnos

Komissio pitäytyy päätösluonnoksessa pääosin aiemmin esittämissään väitteissä. Joitakin muutoksia on kuitenkin tehty verrattuna väitetiedoksiantoon:

—	Komissio luopuu väitteistä, jotka koskevat Akzo Nobel Chemicals International BV:tä ja Addichem SA:ta.

—

Vaikka komissio myöntää, että Arkema vetäytyi tinastabilisaattorikartellista 1. huhtikuuta 1996 ja 8. syyskuuta 1997 välisenä aikana, komissio katsoo, että Arkema on vastuussa ensimmäisestä osallistumisjaksostaan (joka alkoi 16. maaliskuuta 1994 ja päättyi 31. maaliskuuta 1996). Komissio perustelee tätä sillä, että Arkema liittyi myöhemmin uudelleen samaan kartelliin (9. syyskuuta 1997 ja 21. maaliskuuta 2000 väliseksi ajaksi). Komissio käyttää kuitenkin harkintavaltaansa eikä määrää Arkemalle sakkoa ensimmäisen rikkomisjakson ajalta. Komissio katsoo, että tinastabilisaattoreita ja ESBO:ta/estereitä koskevissa sopimuksissa on kyse kahdesta erillisestä rikkomisesta.

—

Komissio toteaa, ettei sen voida katsoa syyllistyneen sääntöjenvastaiseen menettelyyn eikä varsinkaan siihen, että se ei ilmoittanut mahdollisille väitetiedoksiannon saajille tutkinnasta eikä sen keskeyttämisestä. AC Treuhandin osalta komissio toteaa, että asiaan liittyvien erityisolosuhteiden vuoksi AC Treuhand olisi voinut päätellä, että se oli mahdollisesti tutkinnan kohteena. Komissio totesi toimineensa vastuullisesti ja perustellusti koko menettelyn ajan.

—

Vahvistaessaan Arkeman sakon komissio ottaa huomioon kolme aiempaa päätöstä (väitetiedoksiannossa mainittujen kahden aiemman päätöksen sijaan), jotka ovat merkityksellisiä rikosten uusimisen kannalta. Komissio lähetti Arkemalle 20. lokakuuta 2009 asiaseikkoja koskevan kirjeen, jossa se ilmoitti Arkemalle tästä puutteesta väitetiedoksiannossa ja antoi Arkemalle tilaisuuden esittää asiasta huomautuksensa.

—

Komissio toteaa, että menettely on kestänyt huomattavan pitkään ja tämän perusteella sakon määrää on perusteltua alentaa. Tätä alennusta ei kuitenkaan sovelleta Akcrosiin eikä Akzo-yritysryhmittymään, sillä kumoamiskanne, jonka ne esittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asianajajan ja asiakkaan välisen luottamuksellisuuden periaatetta koskevien vaatimusten yhteydessä, oli tärkein syy tämän asian käsittelyn viivästymiseen.

Päätösluonnoksen voidaan katsoa liittyvän vain vastaväitteisiin, joista osapuolilla on ollut tilaisuus esittää näkemyksiään.

Päätelmä

Edellä esitettyjen huomautusten perusteella voidaan katsoa, että asian käsittelyssä on kunnioitettu kaikkien osapuolten oikeutta tulla kuulluiksi.

---

(1)  Tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista 23 päivänä toukokuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/462/EY, EHTY 15 ja 16 artiklan nojalla (EYVL L 162, 19.6.2001, s. 21).

(2)  i) Akzo Nobel Chemicals GmbH, Akzo Nobel Chemicals BV, Akzo Nobel Chemicals International BV ja niiden emoyhtiö Akzo Nobel N.V., jäljempänä ’Akzo’; ii) Ackros Chemicals Ltd, jäljempänä ’Ackros’; iii) Elementis plc, Elementis Holdings Ltd, Elementis UK Ltd, Elementis Services Ltd, jäljempänä ’Elementis’; iv) Elf Aquitaine SA, jäljempänä ’Elf’; v) CECA SA ja sen emoyhtiö Arkema France SA, jäljempänä ’Arkema’; vi) Baerlocher GmbH, Baerlocher Italia SpA, Baerlocher UK Ltd ja niiden emoyhtiö MRF Michael Rosenthal GmbH, jäljempänä ’Baerlocher’; vii) GEA Group AG, jäljempänä ’GEA’; viii) Chemson GmbH ja Chemson Polymer-Additive AG, jäljempänä ’Chemson’; ix) Aachener Chemische Werke Gesellschaft für glastechnische Produkte und Verfahren mbH, jäljempänä ’ACW’; x) Addichem SA, jäljempänä ’Addichem’; xi) Chemtura Vinyl Additives GmbH ja sen emoyhtiö Chemtura Corporation, jäljempänä ’Chemtura’; xii) Ciba Lampertheim GmbH ja sen emoyhtiö Ciba Holding AG, jäljempänä ’Ciba’; (xiii) Faci SpA, jäljempänä ’Faci’; xiv) Reagens SpA, jäljempänä ’Reagens’; ja xv) AC Treuhand AG, jäljempänä ’AC Treuhand’.

(3)  Ks. esimerkiksi asia C-204/00, Aalborg Portland A/S, Kok. 2004, s. I-123, 70 kohta: ei ole mitään ”yleistä ja abstraktia periaatetta, jonka mukaan asianosaisilla on oltava kaikissa tapauksissa mahdollisuus … saada tiedoksi kaikki huomioon otetut muita henkilöitä koskevat asiakirjat”.

(4)  Asia T-99/04, AC Treuhand v. komissio, 56 kohta. Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, 6 artiklan 3 kohdan a alakohta, hak. nro 13972/88, Imbrioscia v. Sveitsi, tuomio 24.11.1993, 36 kohta.

(5)  AC Treuhand väitti, että sille olisi pitänyt antaa tietoa sen jälkeen, kun komissio sai päätökseen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten arvioinnin, eli suunnilleen vuoden 2003 puolivälissä.

(6)  Asia T-99/04, AC Treuhand v. komissio, 58 kohta. Ks. myös yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, Kok. 2004, s. I-123, ja asia C-105/04 P, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, Kok. 2006, s. I-8725.

(7)  Asia C-94/00, Roquette Frères v. komissio, Kok. 2002, s. I-9011, 78 kohta

(8)  AC Treuhand, ACW, Akzon tytäryritykset, Arkema, Baerlocher, Chemson, Elementis, GEA ja Reagens.

(9)  Yhdistetyt asiat C-238/99 P, C-244/99 P, C-245/99 P, C-250/99 P–C-252/99 P ja C-254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, Kok. 2000, s. I-8375, 179 kohta; Ks. myös asia C-167/04 P, JCB Service v. komissio, Kok. 2006, s. I-8935, 60 kohta

(10)  Asia C-113/04 P, Technische Unie BV v. komissio, Kok. 2006, s. I-8831, 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(11)  Asia T 112/05, Akzo Nobel ym. v. komissio, Kok. 2007, s. II-05049.

(12)  Sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 26 kohta.

---