This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52010PC0774
Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on the European system of national and regional accounts in the European Union
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa
/* KOM/2010/0774 lopull. - COD 2010/0374 */
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa /* KOM/2010/0774 lopull. - COD 2010/0374 */
FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010) 774 lopullinen
Liite A/Luku 01 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A LUKU 1: YLEISPIIRTEET JA
PERUSPERIAATTEET YLEISPIIRTEET 1.01 Euroopan kansantalouden
tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmä, jäljempänä ’EKT 2010’ tai ’EKT’, on
kansainvälisesti yhteensopiva tilinpitokehikko, joka kuvaa systemaattisesti ja
yksityiskohtaisesti koko taloutta (toisin sanoen maata, aluetta tai maaryhmää),
sen rakenneosia ja sen suhteita muihin kansantalouksiin. 1.02 EKT 2010:n edeltäjä EKT-95
julkaistiin vuonna 1996. EKT 2010:n käsikirja on rakenteeltaan samanlainen kuin
EKT-95 ensimmäisten kolmentoista luvun osalta. Niiden jälkeen on yksitoista
uutta lukua, joissa käsitellään sellaisia järjestelmän puolia, jotka kuvastavat
nykyajan kansantalouksien mittaamisessa sekä EKT-95:n käytössä tapahtunutta
kehitystä Euroopan unionissa (EU). 1.03 Käsikirja on rakenteeltaan
seuraavanlainen: Luvussa 1 selostetaan järjestelmän peruspiirteet ja käsitteet,
esitetään EKT:n periaatteet ja määritetään olennaiset tilastoyksiköt ja niiden
ryhmittelyt. Luvussa on tilikokonaisuutta koskeva yleisesittely sekä lyhyt
selostus, jossa esitetään pääaggregaatit, tarjonta- ja käyttötaulukoiden
merkitys ja panos-tuotoskehikko. Luvussa 2 esitetään kansantalouden
mittaamisessa käytetyt institutionaaliset yksiköt ja selostetaan, miten
kyseiset yksiköt luokitellaan sektoreihin ja muihin ryhmiin
analyysitarkoituksia varten. Luvussa 3 selostetaan kaikki järjestelmään
kuuluvat taloustoimet, jotka koskevat tuotteita (tavaroita ja palveluita) sekä
valmistamattomia varoja. Luvussa 4 kuvataan kaikki sellaiset kansantalouteen
kuuluvat taloustoimet, jotka liittyvät tulojen ja varallisuuden jakoon ja
uudelleenjakoon kansantaloudessa. Luvussa 5 on selostus kansantaloudessa
esiintyvistä rahoitustaloustoimista. Luvussa 6 käsitellään muutoksia, joita
hinnanmuutokset tai muut kuin taloudelliset tapahtumat voivat aiheuttaa varojen
arvoon. Luvun 7 aiheena ovat varallisuustaseet sekä varojen ja velkojen
luokitusjärjestelmä. Luvussa 8 esitetään tilikokonaisuus sekä kuhunkin tiliin
liittyvät tasapainoerät. Luvussa 9 on selostus tarjonta- ja käyttötaulukoista
sekä niiden merkityksestä mitattujen kansantalouden tulojen, tuotoksen ja
menojen yhteensovittamisessa. Siinä kuvataan myös panos-tuotostaulukot, jotka
voidaan johtaa tarjonta- ja käyttötaulukoista. Luvussa 10 selostetaan tilien
nimellisarvoihin yhteydessä olevien hinta- ja volyymimittarien käsiteperusta.
Luvussa 11 on selostus väestö- ja työmarkkinamittareista, joita voidaan käyttää
kansantalouden tilinpidon mittarien kanssa taloudellisen analyysin välineinä.
Luvussa 12 kuvataan lyhyesti neljännesvuositilinpito ja sen merkittävimmät erot
vuositilinpitoon verrattuna. 1.04 Luvussa 13 käsitellään
aluetilinpidon laadintaan liittyviä tavoitteita, käsitteitä ja muita
kysymyksiä. Luku 14 koskee rahoituksen välittäjien tuottamien ja nettokorkotuloilla
rahoitettujen rahoituspalvelujen mittaamista; luku on tulos vuosia kestäneestä
jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehitystyöstä, jossa on tähdätty luotettavaan ja
yhdenmukaiseen mittaamiseen kaikissa jäsenvaltioissa. Luvussa 15 käsitellään
sopimuksia, leasingsopimuksia ja lisenssejä, sillä niiden merkitys
kansantalouden tilinpidossa kasvaa koko ajan. Luvuissa 16 ja 17 selostetaan,
miten vakuutukset, sosiaalivakuutus ja eläkkeet käsitellään kansantalouden
tilinpidossa ottaen huomioon, että väestön ikääntymisen myötä
uudelleenjakokysymykset tulevat entistä merkityksellisemmiksi. Luku 18 kattaa
ulkomaiden tilit eli maksutasejärjestelmän tilejä vastaavat kansantalouden
tilinpidon tilit. Euroopan unionin tilinpitoa käsittelevä luku 19 on myös uusi.
Se koskee niitä kansantalouden tilinpidon näkökohtia, joiden osalta EU:n
institutionaaliset ja kaupankäynnin järjestelyt edellyttävät
yhdenmukaistamista. Luvun 20 aiheena ovat julkisyhteisöjen sektorin tilit.
Aihealue on merkittävä, sillä jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauteen
liittyvät kysymykset ovat EU:ssa edelleen ratkaisevan tärkeitä talouspolitiikan
kannalta. Luvussa 21 käsitellään kansantalouden tilinpidon ja liikekirjanpidon
välisiä yhteyksiä. Niiden merkitys korostuu, sillä monikansallisten yritysten
BKT-osuus kasvaa kaikissa maissa. Satelliittitilien ja varsinaisen
kansantalouden tilinpidon välinen suhde on aiheena luvussa 22. Luvut 23 ja 24
on tarkoitettu viiteaineistoksi: luvussa 23 määritetään EKT 2010:ssä käytetyt
sektoreiden, toimialojen ja tuotteiden luokitukset, ja luvussa 24 määritetään
täydelliset tilikokonaisuudet kutakin sektoria varten. 1.05 EKT 2010 on pitkälti
yhdenmukainen maailmanlaajuisten kansantalouden tilinpito-ohjeiden eli vuoden
2008 kansantalouden tilinpidon (SNA 2008) kanssa. Yhdistyneet Kansakunnat,
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto
(Eurostat), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja
Maailmanpankki ovat tuottaneet nämä ohjeet yhteisvastuullisesti. EKT 2010
keskittyy EU:ssa vallitseviin olosuhteisiin ja tietotarpeisiin. SNA 2008:n
tavoin EKT 2010 on yhtenäistetty monissa muissa sosiaali- ja taloustilastoissa
käytettävien käsitteiden ja luokitusten kanssa. Esimerkkejä tästä ovat
työllisyystilastot, teollisuustilastot ja ulkomaankauppatilastot. EKT 2010:tä
voidaan sen vuoksi käyttää EU:n ja sen jäsenvaltioiden sosiaali- ja
taloustilastojen keskeisenä viitekehyksenä. 1.06 EKT-kehikko koostuu kahdesta
pääasiallisesta taulukkokokonaisuudesta: a) institutionaalisten sektoreiden tilit; b) panos-tuotoskehikko ja toimialoittaiset
tilit. 1.07 Sektoritilit tarjoavat
institutionaalisten sektoreiden mukaisen systemaattisen kuvauksen taloudellisen
prosessin eri vaiheista: tuotannosta, tulonmuodostuksesta, tulonjaosta, tulojen
uudelleenjaosta, tulonkäytöstä sekä rahoitus- ja muun varallisuuden
muodostuksesta. Sektoritileihin sisältyvät myös varallisuustaseet, jotka
kuvaavat varojen, velkojen ja nettovarallisuuden varantoja tilinpitojakson
alussa ja lopussa. 1.08 Tarjonta-
ja käyttötaulukoihin pohjautuva panos-tuotoskehikko kuvaa yksityiskohtaisemmin
tuotantoprosessia (kustannusrakennetta, tulonmuodostusta ja työllisyyttä) sekä
tavaroiden ja palvelujen virtoja (tuotantoa, tuontia, vientiä, kulutusta,
välituotekäyttöä ja pääoman muodostusta tuoteryhmittäin). Tähän kehikkoon
nivoutuu kaksi tärkeää tilien laadinnan ominaispiirrettä. Toimialalla
syntyneiden tulojen summa on yhtä kuin kyseisen toimialan tuottama arvonlisäys,
ja tarjonta on jokaisen tuotteen tai tuoteryhmän osalta yhtä suuri kuin kysyntä.
1.09 EKT sisältää väestön ja
työllisyyden käsitteet. Nämä käsitteet liittyvät sektoritileihin,
toimialoittaisiin tileihin sekä tarjonta- ja käyttökehikkoon. 1.10 EKT 2010 ei rajoitu
vuosittaiseen kansantalouden tilinpitoon, vaan sitä sovelletaan myös
neljännesvuositilinpitoon sekä lyhyempien ja pitempien jaksojen tilinpitoon.
Sitä sovelletaan myös aluetilinpitoon. 1.11 EKT on laadittu SNA:n rinnalle,
sillä kansantalouden tilinpidon tiedoilla on EU:ssa erityisiä
käyttötarkoituksia. EU:n jäsenvaltioiden vastuulla on laatia ja esittää oma
kansantalouden tilinpito, joka antaa kuvan valtion taloudellisesta tilanteesta.
Lisäksi jäsenvaltiot laativat tilejä, jotka esitetään komissiolle (Eurostat)
osana säädettyä tietojen lähettämisohjelmaa ja joita käytetään unionissa
tärkeisiin sosiaali-, talous- ja finanssipoliittisiin tarkoituksiin. Niitä
käytetään esimerkiksi, kun määritetään jäsenvaltioiden maksuosuudet EU:n
talousarvioon neljännen oman varan yhteydessä, kun myönnetään rakennerahastojen
ohjelman kautta apua EU:n alueille ja kun seurataan jäsenvaltioiden
taloudellista toimintakykyä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ja vakaus-
ja kasvusopimuksen puitteissa. 1.12 Jotta maksut ja tuet
jaettaisiin käyttämällä ehdottoman yhdenmukaisesti laadittuja ja esitettyjä
lukuja, näihin tarkoituksiin käytettävät taloustilastot on laadittava samojen
käsitteiden ja sääntöjen mukaisesti. EKT on asetus, jossa määritetään, mitä
sääntöjä, sopimuksia, määritelmiä ja luokituksia jäsenvaltioissa on
noudatettava laadittaessa tämän asetuksen liitteessä B esitettyyn tietojen
lähettämisohjelmaan kuuluvaa kansantalouden tilinpitoa. 1.13 EU:ssa käytettyyn maksu- ja
tukijärjestelmään kytkeytyy erittäin suuria rahamääriä, ja sen vuoksi on
tärkeää, että mittausjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti jokaisessa
jäsenvaltiossa. Näin ollen on tärkeää noudattaa varovaista lähestymistapaa ja
välttää malleihin perustuvia menettelyjä kansantalouden mittaimien
estimoinnissa, kun kyse on sellaisista estimaateista, joita ei voida
havainnoida suoraan markkinoilla. 1.14 EKT:n käsitteet ovat useissa
tapauksissa selvempiä ja täsmällisempiä kuin SNA:n, jotta kansantalouden
tilinpidosta johdetut jäsenvaltioiden luvut olisivat keskenään mahdollisimman
yhdenmukaiset. Luotettavia ja yhdenmukaisia estimaatteja koskeva ensisijainen
vaatimus on johtanut siihen, että on määritetty kansantalouden ydintilinpito
EU:ta varten. Jos mittaaminen ei ole tarpeeksi yhdenmukaista kaikissa
jäsenvaltioissa, viimeksi mainitut estimaatit sisällytetään yleensä niin sanottuihin
ydintilinpidon ulkopuolisiin tileihin, joihin kuuluu lisätaulukkoja ja
satelliittitilejä. 1.15 EU:ssa on pidetty parempana
noudattaa EKT 2010:ssä varovaista lähestymistapaa esimerkiksi eläkevastuiden
alalla. Niiden mittaamisesta olisi taloudellisen analyysin kannalta paljon
hyötyä, mutta varovaisuutta on pakko noudattaa, sillä EU:ssa tilinpidolta
vaaditaan ennen kaikkea ajallista ja paikallista yhtenevyyttä. Globalisaatio 1.16 Yhä globaalimmaksi käyvä
taloudellinen toiminta on lisännyt kaikentyyppistä kansainvälistä kauppaa ja
tuonut maille uusia haasteita, kun nämä laativat kansantaloutensa tilinpidon. Globalisaatio
on dynaaminen ja monitahoinen prosessi, jossa kansallisten varojen
kansainvälinen liikkuvuus kasvaa ja toisaalta kansantaloudet tulevat entistä
riippuvaisemmiksi toisistaan. Globalisaatio aiheuttaa kansantalouden
tilinpitoon mahdollisesti eniten mittausongelmia siksi, että monikansallisten
yritysten suorittamien kansainvälisten taloustoimien osuus kasvaa, kun
emoyritysten, tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden välillä toteutetaan
rajatylittäviä taloustoimia. Ratkaistavana on myös muita tietoihin liittyviä
haasteita, jotka voidaan yksilöidä seuraavasti: 1) Sivuliikkeiden välinen siirtohinnoittelu
(tuonnin ja viennin arvottaminen); 2) Lisääntynyt sopimustuotanto, jonka
yhteydessä tavaroilla käydään kansainvälistä kauppaa ilman omistuksen
vaihtumista (jalostettaviksi tarkoitetut tavarat), ja kaupankäynti; 3) Internetin välityksellä käytävä
kansainvälinen kauppa sekä yritysten että kotitalouksien osalta; 4) Henkisten omaisuusvarojen
maailmanlaajuinen kauppa ja käyttö; 5) Ulkomailla työskentelevät työntekijät,
jotka lähettävät huomattavia rahamääriä perheelle kotimaahan (työntekijöiden
rahalähetykset, osa henkilökohtaisista tulonsiirroista); 6) Monikansallisten yritysten kansainvälinen
toimintarakenne, jolla pyritään mahdollisimman suureen tehokkuuteen ja
mahdollisimman pieneen kokonaisverorasitukseen. Seurauksena voi olla
keinotekoisia yritysrakenteita, jotka eivät vastaa tosiasiallista taloudellista
tilannetta; 7) Offshore-rahoitusjärjestelyjen (erityistä
tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden (SPE) ja muiden järjestelyjen)
käyttö rahoituksen järjestämiseksi maailmanlaajuista toimintaa varten; 8) Tavaroiden jälleenvienti ja EU:ssa
tavaroiden kuljetus jäsenvaltioiden välillä talousliittoon saapumisen jälkeen
(kauttakulkukauppaan rinnastettava toiminta); 9) Ulkomaisten suorien sijoitussuhteiden
lisääntyminen ja suorien sijoitusten virtojen yksilöinti- ja kohdentamistarve. 1.17 Kaikki nämä globalisaationäkökohdat
yleistyvät koko ajan, ja siksi rajatylittävien virtojen kartoittaminen ja
tarkka mittaaminen on entistä suurempi haaste kansallisille
tilastoviranomaisille. Vaikka ulkomaiden sektorin kirjauksia (ja näin ollen
maksutaseen kansainvälisiä eriä) varten olisi käytettävissä kattava ja hyvä
keruu- ja mittausjärjestelmä, globalisaation vuoksi on tarpeen tehostaa
kansantalouden tilinpidon laadun ylläpitämistä kaikkien kansantalouksien ja
kansantalousryhmien osalta. EKT:N KÄYTTÖ Analyysi- ja politiikkakehikko 1.18 EKT-kehikkoa voidaan käyttää
analysoitaessa ja arvioitaessa seuraavia: a) Kansantalouden rakenne. Esimerkkejä
käytetyistä mittareista ovat seuraavat: 1) arvonlisäys ja työllisyys toimialoittain;
2) arvonlisäys ja työllisyys alueittain; 3) tulojen jakautuminen sektoreittain; 4) tuonti ja vienti tuoteryhmittäin; 5) kulutusmenot tehtävittäin ja
tuoteryhmittäin; 6) kiinteän pääoman muodostus ja kiinteä
pääomakanta toimialoittain; 7) rahoitusvarojen, varantojen ja virtojen
koostumus vaateittain ja sektoreittain. b) Kansantalouden yksittäiset osat tai
piirteet. Esimerkkejä ovat 1) pankki- ja rahoitustoiminta
kansantaloudessa; 2) julkisyhteisöjen rooli ja rahoitusasema; 3) yksittäisen alueen talous (verrattuna
kansantalouden kokonaisuuteen); 4) kotitalouksien säästö ja velka. c) Kansantalouden kehitys ajankohdasta
toiseen. Esimerkkejä ovat 1) BKT:n kasvunopeuden analysointi; 2) inflaation analysointi; 3) kotitalouksien menojen kausivaihteluiden
analysointi neljännesvuositilinpidon perusteella; 4) erityyppisten rahoitusinstrumenttien
ajankohdasta toiseen muuttuvan merkityksen analysointi, esim. johdannaisten
merkityksen lisääntyminen; 5) kansantalouden toimialoittaisen rakenteen
vertailu pitkällä aikavälillä. d) Kansantalous suhteessa toisiin kansantalouksiin.
Esimerkkejä ovat 1) julkisyhteisöjen roolin ja koon vertailu
EU:n jäsenvaltioissa; 2) EU:n kansantalouksien keskinäisten
riippuvuuksien analysointi; 3) EU:n viennin koostumuksen ja määränpään
analysointi; 4) EU:n ja muiden kehittyneiden talouksien
BKT:n kasvunopeuksien tai henkeä kohti laskettujen käytettävissä olevien
tulojen vertailu. 1.19 EKT-kehikon mukaisilla luvuilla
on suuri merkitys EU:lle ja sen jäsenvaltioille niiden sosiaali- ja
talouspolitiikan muotoilussa ja seurannassa. EKT-kehikon käyttöä voidaan havainnollistaa
seuraavin esimerkein: a) Euroalueen rahapolitiikan seuranta ja
ohjaaminen ja talous- ja rahaliiton (EMU) lähentymisperusteiden määrittely
kansantalouden tilinpidon lukujen perusteella (esimerkiksi BKT:n kasvunopeus). b) Liiallisia alijäämiä
koskevan menettelyn perusteiden määrittely: julkisyhteisöjen alijäämän ja
julkisyhteisöjen velan mittaaminen. c) Rahoitustuen myöntäminen EU:n alueille:
aluetukirahastojen tukien jakamisessa alueille käytetään aluetilinpidon
tietoja. d) EU:n talousarvion omien varojen
määrittäminen. Viimeksi mainittu riippuu kansantalouden tilinpidon luvuista
kolmella tavalla: 1) EU:n kokonaisvarat määritetään
prosenttiosuutena jäsenvaltioiden bruttokansantulojen (BKTL) summasta; 2) EU:n kolmas oma vara on alv:oon perustuva
oma vara. Jäsenvaltioiden tämän varan maksuosuudet määräytyvät pitkälti
kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan, koska niitä käytetään perustana
laskettaessa keskimääräistä alv-kantaa; 3) Jäsenvaltioiden suhteelliset maksuosuudet
EU:n neljännen oman varan osalta perustuvat niiden BKTL-estimaatteihin.
Valtaosa jäsenvaltioiden maksuista perustuu näihin estimaatteihin. EKT-käsitteiden
ominaispiirteet 1.20 EKT:n käsitteillä on useita
tärkeitä ominaispiirteitä, joilla luodaan tasapaino tietotarpeiden ja tiedon
saantimahdollisuuksien välille. Tilinpidon ominaispiirteet ovat seuraavat: a) kansainvälisesti yhteensopiva; b) yhtenäinen muiden sosiaali- ja
taloustilastojärjestelmien kanssa; c) yhdenmukainen; d) operationaalinen eli käytännössä mitattavissa
oleva; e) eroaa useimmista hallinnollisista
käsitteistä; f) perusteltu ja pitkäaikaisesti pysyvä; g) kohteena taloudellisen prosessin kuvaus
rahassa mitattavin ja helposti havainnoitavin käsittein; h) eri tilanteisiin ja tarkoituksiin sopiva. 1.21 Käsitteet ovat kansainvälisesti
yhteensopivia, koska a) EKT:n käsitteet ovat yhdenmukaisia SNA:n
maailmanlaajuisten kansantalouden tilinpidon ohjeiden kanssa; b) EKT on EU:n jäsenvaltioille perusmalli
(standardi), jonka mukaisesti toimitetaan kansantalouden tilinpidon tietoja
kaikille kansainvälisille järjestöille. Käsitteiden kansainvälinen yhteensopivuus on
erittäin tärkeää eri maiden tilastoja vertailtaessa. 1.22 Käsitteet on yhdenmukaistettu
muiden sosiaali- ja taloustilastojen käsitteiden kanssa, sillä EKT:ssa
sovelletaan käsitteitä ja luokituksia (esim. NACE Rev. 2), joita käytetään myös
muissa EU:n jäsenmaiden sosiaali- ja taloustilastoissa, esim.
teollisuustilastoissa, ulkomaankauppatilastoissa ja työllisyystilastoissa;
käsitteelliset erot on pidetty mahdollisimman vähäisinä. Lisäksi nämä EU:n
käyttämät käsitteet ja luokitukset on yhdenmukaistettu Yhdistyneiden
Kansakuntien käyttämien käsitteiden ja luokitusten kanssa. Tällainen yhdenmukaistaminen muiden sosiaali- ja
taloustilastojen kanssa edistää näiden lukujen yhdistämistä ja vertailua, minkä
ansiosta voidaan varmistaa kansantalouden tilinpidon lukujen laatu. Lisäksi
näiden yksittäisten tilastojen sisältämiä tietoja voidaan paremmin suhteuttaa
yleisiin kansantalouden tilastoihin. 1.23 Kun kansantalouden tilinpidon
kehikossa ja muissa sosiaali- ja taloustilastojärjestelmissä käytetään samoja
käsitteitä, pystytään tuottamaan yhdenmukaisia mittaustuloksia. On esimerkiksi
mahdollista laskea seuraavat suhteet: a) tuottavuusluvut, kuten arvonlisäys tehtyä
työtuntia kohti (nämä tiedot edellyttävät yhteensopivuutta arvonlisäyskäsitteen
ja tehtyjen työtuntien käsitteen välillä); b) kansantalouden käytettävissä olevat tulot
henkeä kohti (tämä suhde edellyttää yhteensopivuutta kansantalouden
käytettävissä olevien tulojen ja väestön käsitteiden välillä); c) kiinteän pääoman muodostus
prosenttiosuutena kiinteän pääoman kannasta (tämä suhde edellyttää
yhteensopivuutta näiden varantojen ja virtojen määritelmien kesken); d) julkinen alijäämä ja julkinen velka prosenttiosuuksina
bruttokansantuotteesta (nämä tiedot edellyttävät yhteensopivuutta
julkisyhteisöjen alijäämän, julkisyhteisöjen velan ja bruttokansantuotteen
käsitteiden välillä). Käsitteiden sisäinen yhdenmukaisuus sallii
estimaattien johtamisen jäännöseränä, esim. säästäminen voidaan arvioida
käytettävissä olevien tulojen ja kulutusmenojen välisenä erotuksena. 1.24 EKT:n käsitteiden
soveltamisessa otetaan huomioon tietojen kerääminen ja mittaaminen. Käsitteiden
operationaalinen luonne ilmenee seuraavilla tavoilla tilinpito-ohjeissa: a) Toiminnot tai erät kuvataan vain silloin,
kun ne ovat kooltaan merkittäviä. Esimerkiksi kotitalouksien omaan käyttöön
tapahtuvaa tavaroiden tuotantoa, kuten kankaiden kutomista ja saviesineiden
valmistamista, ei tarvitse lukea tuotantoon, koska ne ovat merkityksettömiä
EU-maissa. b) Joihinkin käsitteisiin liittyy ohjeita
siitä, kuinka niitä voidaan arvioida. Esimerkiksi määriteltäessä kiinteän
pääoman kulumista viitataan lineaariseen arvonalennukseen. Kiinteän
pääomakannan arvioimisessa on käytettävä investointikertymämenetelmää, jos
kiinteästä pääomakannasta ei ole välitöntä tietoa. Toisena esimerkkinä voidaan
mainita omaan käyttöön tapahtuvan tuotannon arvottaminen: periaatteessa se
tehdään perushintoihin, mutta perushintoja käyttävää arvottamista voidaan
tarvittaessa lähentyä laskemalla yhteen erilaiset syntyneet kustannukset. c) Tietyistä käytänteistä on sovittu.
Esimerkiksi kaikki julkisyhteisöjen tuottamat kollektiiviset palvelut
luokitellaan kulutusmenoihin. 1.25 Kansantalouden tilinpidon
tilastoihin tarvittavia tietoja voi olla vaikea kerätä suoraan, sillä
peruskäsitteet eroavat usein hallinnollisissa tietolähteissä käytetyistä
peruskäsitteistä. Hallinnollisia tietolähteitä ovat esimerkiksi yritysten
kirjanpidon tiedot, erilaisia veroja koskevat tiedot (alv, henkilöiden
tuloverot, tuontiverot jne.), sosiaaliturvatiedot sekä valvontaelimiltä
saatavat tiedot rahoitus- ja vakuutustoiminnasta. Nämä hallinnolliset tiedot
ovat panostietoina kansantalouden tilinpidon laadinnassa. Yleensä ne
mukautetaan EKT:a vastaaviksi. EKT:n käsitteet eroavat tavallisesti
hallinnollisista vastineistaan seuraavista syistä: a) eri maiden hallinnolliset käsitteet
eroavat toisistaan. Sen vuoksi kansainvälistä yhteensopivuutta ei voida
saavuttaa hallinnollisin käsittein; b) hallinnolliset käsitteet muuttuvat ajan
myötä. Sen vuoksi on mahdotonta tehdä eri ajankohtien välisiä vertailuja
hallinnollisin käsittein; c) käsitteet, joihin hallinnolliset
tietolähteet perustuvat, eivät tavallisesti ole yhtenäisiä eri
hallintojärjestelmissä. Tietojen yhdistely ja vertaileminen, joka on
kansantalouden tilinpitotietojen kannalta ratkaisevan tärkeää, on kuitenkin
mahdollista vain yhtenäisen käsitejoukon pohjalta; d) hallinnolliset käsitteet eivät yleensä
ole taloudellisen analyysin ja talouspolitiikan arvioinnin kannalta
optimaalisia. 1.26 Hallinnolliset tietolähteet
vastaavat kuitenkin kansantalouden tilinpidon ja muiden tilastojen tarpeita
erittäin hyvin, koska a) alunperin tilastollisia tarkoituksia
varten suunniteltuja käsitteitä ja luokituksia sovelletaan myös hallinnollisiin
tarkoituksiin, esim. julkisen sektorin menolajiluokitus; b) hallinnollisissa tietolähteissä otetaan
nimenomaisesti huomioon tilastojen (erilliset) tietotarpeet; tämä koskee esim.
Intrastat-järjestelmää, jonka avulla tuotetaan tietoja EU:n jäsenmaiden
välisistä tavaratoimituksista. 1.27 EKT:n pääkäsitteet ovat
perusteltuja ja pitkäaikaisesti pysyviä, koska a) ne on hyväksytty kansainvälisiksi
standardeiksi moniksi vuosiksi; b) peräkkäisissä kansantalouden tilinpitoa
koskevissa kansainvälisissä ohjeissa vain harvat peruskäsitteet ovat
muuttuneet. Tämä käsitteiden jatkuvuus vähentää aikasarjojen
uudelleenlaskemisen tarvetta. Lisäksi se vähentää käsitteiden alttiutta joutua
kansallisen tai kansainvälisen poliittisen painostuksen kohteeksi. Näistä
syistä kansantalouden tilinpidon tiedot ovat voineet toimia talouspolitiikan ja
taloudellisen analyysin objektiivisena tietopohjana. 1.28 EKT:n käsitteet keskittyvät
kuvaamaan taloudellista prosessia rahassa ilmaistavin ja helposti
havainnoitavin käsittein. Sellaiset varannot ja virrat, jotka eivät ole
helposti havainnoitavia rahassa ilmaistuna tai joilla ei ole selvää rahallista
vastinetta, jätetään huomiotta EKT:ssa. Tätä periaatetta ei ole sovellettu tiukasti, koska
huomioon olisi otettava myös yhdenmukaisuuden vaatimus ja käyttäjien tarpeet.
Yhdenmukaisuus esimerkiksi edellyttää, että julkisen sektorin tuottamien
kollektiivisten palveluiden arvo kirjataan tuotokseksi, koska
palkansaajakorvausten maksaminen ja julkisen sektorin ostamat erilaiset tavarat
ja palvelut voidaan helposti havainnoida rahassa. Lisäksi taloudellisen
analyysin ja talouspolitiikan kannalta julkisen sektorin tuottamien
kollektiivisten palveluiden kuvaaminen suhteessa muuhun kansantalouteen lisää
kokonaisuutena kansantalouden tilinpidon käyttökelpoisuutta. 1.29 EKT:n käsitteiden
soveltamisalaa voidaan kuvata tarkastelemalla eräitä tärkeitä rajauksia. Seuraavat erät kirjataan EKT:n tuotantorajan
sisälle (katso kohdat 3.07–3.09): a) julkisen sektorin yksilöllisten ja
kollektiivisten palveluiden tuotanto; b) omassa käytössä olevien omistusasuntojen
asumispalvelut omaan käyttöön; c) tavaroiden tuottaminen omaan kulutukseen,
esim. maataloustuotteet; d) rakentaminen omaan käyttöön, myös kotitalouksien
rakentaminen; e) palkatun henkilöstön tuottamat
kotitalouspalvelut; f) kalojen kasvattaminen
kalanviljelylaitoksilla; g) lailla kielletty tuotanto edellyttäen,
että kaikki mukana olevat yksiköt ryhtyvät siihen vapaaehtoisesti; h) tuotanto, josta saatuja tuloja ei
ilmoiteta veroviranomaisille täysimääräisinä, esim. tekstiilien piilotuotanto. 1.30 Seuraavat jäävät tuotantorajan
ulkopuolelle, eikä niitä kirjata EKT:oon: a) kotitalous- ja henkilökohtaiset palvelut,
jotka on tuotettu ja kulutettu saman kotitalouden piirissä, esim. siivous,
aterioiden valmistus tai sairaiden tai vanhusten hoito; b) vapaaehtoiset palvelut, jotka eivät johda
tavaroiden tuotantoon, esim. hoito ja siivous ilman maksua; c) kalojen luonnollinen kasvatus avovesillä. 1.31 EKT kirjaa kaikki tuotokset,
jotka ovat seurausta tuotantorajan sisälle luetusta tuotannosta. Aputoiminnan
tuotosta ei kuitenkaan kirjata. Kaikki aputoiminnan käyttämät panokset
käsitellään sen toiminnan panoksina, jota aputoiminta tukee. Jos pelkästään
aputoimintoja suorittava toimipaikka on tilastollisesti havainnoitavissa eli
sen tuotannosta on helposti saatavilla erilliset tilit, tai jos se sijaitsee
maantieteellisesti eri paikassa kuin toimipaikat, joita se palvelee, se on
kirjattava erillisenä yksikkönä ja kohdennettava sen päätoimintaa vastaavaan
toimialaan sekä kansantalouden tilinpidossa että aluetilinpidossa. Jos sopivia
perustietoja ei ole käytettävissä, aputoiminnan tuotos voidaan estimoida
laskemalla yhteen kustannukset. 1.32 Jos toimintoja pidetään tuotantona
ja niiden tuotokset kirjataan, silloin kirjataan myös niihin liittyvät tulot,
työllisyys, kulutus jne. Esimerkiksi kun omistusasuntoon liittyvien
asumispalveluiden tuotanto omaan käyttöön kirjataan tuotannoksi, kirjataan myös
siitä asunnon omistajille koituvat tulot ja kulutusmenot. Näin säilytetään
yhdenmukaisuus työvoimatilastojen kanssa, joihin ei kirjata työllisyyttä
asuntojen omistuksen osalta. Kun toimintoja ei kirjata tuotannoksi, on tilanne
päinvastainen: saman kotitalouden piirissä tuotetut ja kulutetut
kotitalouspalvelut eivät synnytä tuloja ja kulutusmenoja eikä siihen liity
työllisyyttä. 1.33 EKT:n puitteissa on sovittu mm.
seuraavista: a) julkisen sektorin tuotoksen arvottaminen; b) vakuutuspalveluiden ja välillisten
rahoituspalveluiden tuotoksen arvottaminen; c) kaikkien julkisen sektorin tuottamien
kollektiivisten palveluiden kirjaaminen kulutusmenoiksi eikä välituotekäytöksi. Sektoreittainen
luokittelu 1.34 Sektoritilit muodostetaan
kohdentamalla yksiköt sektoreille, mikä mahdollistaa taloustoimien ja tilien
tasapainoerien esittämisen sektoreittain. Sektorikohtaisen esitystavan ansiosta
saadaan monia keskeisiä lukuja talous- ja finanssipoliittisiin tarkoituksiin.
Pääsektorit ovat kotitaloudet, julkisyhteisöt, yritykset (rahoituslaitokset ja
yritykset), kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt
(KPVTY:t) ja ulkomaat. Markkinatoiminnan ja markkinattoman toiminnan
välinen jako on tärkeä. Sellainen julkisyhteisöjen valvoma yksikkö, joka on
osoitettavasti markkinayritys, luokitellaan yrityssektoriin, julkisyhteisöjen
sektorin ulkopuolelle. Kyseisen yrityksen alijäämä ja velka eivät näin ollen
kuulu julkisyhteisöjen alijäämään ja velkaan. 1.35 On tärkeää määrittää selvät ja
vakaat kriteerit, jotka ohjaavat yksiköiden kohdentamista sektoreille. Julkinen sektori muodostuu kaikista sellaisista
kotimaisista institutionaalisista yksiköistä, jotka ovat julkisyhteisön
valvonnan alaisia. Kaikki muut kotimaiset yksiköt luetaan yksityiseen
sektoriin. Taulukossa 1.1 esitetään kriteerit, joiden avulla
tehdään ero julkisen ja yksityisen sektorin välillä ja erotellaan julkisella
sektorilla julkisyhteisöt ja julkiset yritykset ja tehdään yksityisellä
sektorilla ero kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen
(KPVTY) ja yksityisten yritysten välillä. Taulukko 1.1 Kriteerit || Julkisyhteisöjen valvonnassa (julkinen sektori) || Yksityisten valvonnassa (yksityinen sektori) Markkinaton tuotos || Julkisyhteisöt || KPVTY:t Markkinatuotos || Julkiset yritykset || Yksityiset yritykset 1.36 Valvonta määritellään
mahdollisuudeksi päättää institutionaalisen yksikön yleisestä politiikasta tai
toimintaohjelmasta. Jäljempänä 2.26 kohdassa on kattava valvonnan määritelmä. 1.37 Markkinatuotoksen ja
markkinattoman tuotoksen erottelu – ja sen mukainen julkisen sektorin
yksiköiden jaottelu julkisyhteisöihin ja julkisiin yrityksiin – määräytyy
seuraavan säännön mukaisesti: Toimintaa pidetään markkinatoimintana, kun
tavaroilla ja palveluilla käydään kauppaa seuraavissa olosuhteissa, jos 1) myyjät pyrkivät mahdollisimman suuriin
voittoihin pitkällä aikavälillä myymällä tavaroita ja palveluita vapaasti
markkinoilla kaikille, jotka ovat valmiit maksamaan pyydetyn hinnan; 2) ostajat pyrkivät saamaan mahdollisimman
suuren hyödyn rajallisilla resursseillaan ostamalla ainoastaan sellaisia
tuotteita, jotka vastaavat parhaiten niiden tarpeita tarjottuun hintaan; 3) on olemassa tosiasialliset markkinat, ja
myyjillä ja ostajilla on pääsy markkinoille sekä markkinainformaatiota. Tosiasialliset
markkinat voivat olla toimivat, vaikka nämä edellytykset eivät täyty kaikilta
osin. 1.38 EKT:n käsitekehikon
yksityiskohtaisuus tarjoaa joustomahdollisuuden: joitakin käsitteitä ei ole
nimenomaisesti esitetty EKT:ssa, mutta ne voidaan siitä huolimatta helposti
johtaa siitä. Yhtenä esimerkkinä on uusien sektoreiden luominen järjestelemällä
uudelleen EKT:ssa määritellyt alasektorit. 1.39 Joustavuutta saadaan myös
ottamalla käyttöön lisäkriteereitä, jotka eivät ole ristiriidassa järjestelmän
logiikan kanssa. On esimerkiksi mahdollista laatia alasektoreiden tilejä
käyttämällä kriteerinä tuotantoyksiköiden työllisten määrää ja kotitalouksien
tulojen suuruutta. Työllisten osalta voidaan ottaa käyttöön alaluokitus
koulutuksen tason, iän tai sukupuolen mukaan. Satelliittitilit 1.40 Eräitä tietotarpeita varten on
laadittava erillisiä satelliittitilejä. Niitä ovat
esimerkiksi seuraavat: a) sosiaalitilinpitomatriisit; b) matkailun kansantaloudellinen merkitys; c) terveydenhuollon kustannusten ja
rahoituksen analysointi; d) tutkimus- ja kehittämistoiminnan
tunnustaminen henkisen omaisuuden pääomanmuodostuksena; e) inhimillisen pääoman tunnustaminen
kansantaloudellisena varana; f) kotitalouksien tulojen ja menojen
analysointi mikrotason tulo- ja menokäsitteiden pohjalta; g) ympäristön ja talouden välinen
vuorovaikutus; h) kotitalouksien piirissä tapahtuva
tuotantotoiminta; i) hyvinvoinnin muutosten analysointi; j) kansantalouden tilinpidon ja
liikekirjanpidon tietojen välisten eroavuuksien analysointi ja niiden vaikutus
arvopaperimarkkinoihin; k) verotulojen estimointi. 1.41 Satelliittitilit palvelevat
sellaisia tietotarpeita seuraavasti: a) esittämällä asiat tarvittaessa
yksityiskohtaisemmin ja jättämällä pois tarpeettomat yksityiskohdat; b) laajentamalla tilinpitokehikon sisältöä
lisäämällä siihen ei-rahamääräisiä tietoja esim. saastumisesta ja
ympäristövaroista; c) muuttamalla eräitä peruskäsitteitä, esim.
laajentamalla pääoman muodostuksen käsitettä ottamalla mukaan koulutusmenot. 1.42 Sosiaalitilinpitomatriisi (SAM)
on matriisiesitys, jossa käsitellään tarjonta- ja käyttötaulukoiden ja
sektoritilien välisiä yhteyksiä. SAM tarjoaa lisätietoja
työllisyyden/työttömyyden tasosta ja rakenteesta jakamalla
palkansaajakorvaukset alaryhmiin palkansaajatyypeittäin. Tämä alajako soveltuu
sekä toimialoittaiseen työvoiman käyttöön, kuten käyttötaulukoissa esitetään,
että työvoiman tarjontaan sosioekonomisen alaryhmittelyn mukaan, kuten
kotitaloussektorin alasektorien ensitulon jakotilillä esitetään. Tällä tavoin
erilaisten työvoimaryhmien tarjonta ja käyttö kuvataan systemaattisesti. 1.43 Satelliittitileissä on
säilytettävä kaikki standardikehikon peruskäsitteet ja luokitukset.
Käsitteisiin tehdään muutoksia ainoastaan silloin, kun satelliittitilin
tarkoitus sitä vaatii. Sellaisissa tapauksissa satelliittitiliin on
sisällytettävä myös taulukko, joka osoittaa satelliittitilin ja
standardikehikon pääaggregaattien välisen yhteyden. Tällä tavoin
standardikehikko säilyttää merkityksensä viitekehyksenä, ja samalla myös
erityistarpeille annetaan oikeutusta. 1.44 Standardikehikossa ei yleensä
ole sellaisia varantojen ja virtojen mittaimia, joita ei voida helposti
havainnoida rahassa (tai joilla ei ole selvää rahallista vastinetta).
Tavallisesti ei-rahamääräisten tilastojen laatiminen myös luonnostaan palvelee
hyvin sellaisten varantojen ja virtojen analysointia esimerkiksi seuraavasti: a) kotitalouksien piirissä tapahtuvaa
tuotantotoimintaa voidaan kuvata tuntien jakautumisella vaihtoehtoisiin
käyttötarkoituksiin; b) koulutusta voidaan kuvata
koulutuslajeittain, oppilaiden lukumäärän mukaan, tutkinnon suorittamiseen
keskimäärin käytettyjen koulutusvuosien mukaan jne.; c) saastumisen vaikutusta voidaan kuvata
eliölajin lukumäärässä tapahtuneiden muutosten, metsän puiden terveyden,
jätteiden määrän, hiilimonoksidin ja säteilyn määrän jne. perusteella. 1.45 Satelliittitilien avulla on
mahdollista yhdistää tällaiset ei-rahamääräisten yksiköiden tilastot
kansantalouden tilinpidon standardikehikkoon. Yhdistäminen on mahdollista, kun
näissä ei-rahamääräisissä tilastoissa käytetään standardikehikossa käytettyjä
luokituksia, esim. kotitaloustyyppiluokitusta tai toimialaluokitusta. Tällä
tavoin luodaan yhdenmukainen laajennettu kehikko. Tämä kehikko voi sitten
toimia tietopohjana standardikehikon ja laajennetun kehikon muuttujien välisen
vuorovaikutuksen analysoinnissa ja arvioinnissa. 1.46 Standardikehikko ja sen
pääaggregaatit eivät kuvaa hyvinvoinnin muutoksia. Voidaan laatia laajennettuja
tilejä, jotka sisältävät myös esimerkiksi seuraaviin liittyvät laskennalliset
rahamääräiset arvot: a) kotitalous- ja henkilökohtaiset palvelut,
jotka on tuotettu ja kulutettu saman kotitalouden piirissä; b) vapaa-ajassa tapahtuneet muutokset; c) kaupunkimaisen elämän hyvät ja huonot
puolet; d) henkilöiden välisen tulonjaon
epätasaisuus. 1.47 Laajennetuilla tileillä voidaan
myös uudelleen luokitella valitettavien välttämättömyyksien (esim. puolustus)
kulutusmenot välituotekäytöksi, toisin sanoen kielteisesti hyvinvointiin
vaikuttaviksi. Samoin tulvien ja muiden luonnonkatastrofien aiheuttamat
vahingot voidaan luokitella välituotekäytöksi, so. (absoluuttisen) hyvinvoinnin
vähennykseksi. Tällä tavoin voitaisiin yrittää hyvin karkean ja hyvin
epätäydellisen hyvinvoinnin muutosten osoittimen rakentamista. Hyvinvoinnilla
on kuitenkin monia ulottuvuuksia, joista useimpia on parasta olla ilmaisematta
rahassa. Parempi ratkaisu hyvinvoinnin mittaamiseen on sen vuoksi käyttää
jokaiseen ulottuvuuteen erillisiä osoittimia ja mittausyksiköitä. Osoittimia
voisivat olla esimerkiksi lapsikuolleisuus, odotettavissa oleva elinikä,
aikuisten lukutaito ja kansantulo henkeä kohti. Nämä osoittimet voidaan
sisällyttää satelliittitiliin. 1.48 Jotta saataisiin aikaan
yhdenmukainen, kansainvälisesti yhteensopiva kehikko, EKT:ssa ei käytetä
hallinnollisia käsitteitä. Erilaisia kansallisia tarkoituksia varten
hallinnollisiin käsitteisiin pohjautuvien tietojen hankkiminen saattaa
kuitenkin olla hyvin hyödyllistä. Esimerkiksi verotulojen arvioimiseen
tarvitaan tilastoja verotettavista tuloista. Nämä tilastot voidaan tuottaa
tekemällä joitakin muutoksia kansantalouden tilinpidon tilastoihin. 1.49 Samanlaista lähestymistapaa
voitaisiin noudattaa esimerkiksi seuraavien kansallisessa talouspolitiikassa
käytettyjen käsitteiden suhteen: a) inflaation käsite, jota käytetään eläkkeiden,
työttömyyskorvausten tai virkamiesten palkkojen korotuksia varten; b) verojen, sosiaaliturvamaksujen,
julkisyhteisöjen ja kollektiivisektorin käsitteet, joita käytetään
keskusteltaessa kollektiivisektorin optimaalisesta koosta; c) ”strategisten” sektoreiden/toimialojen
käsitteet, joita käytetään kansallisessa talouspolitiikassa tai EU:n
talouspolitiikassa; d) ”yritysinvestointien” käsite, jota
käytetään kansallisessa talouspolitiikassa; e) kattavaa eläkkeiden kirjaamista koskeva
taulukko. Satelliittitilit
tai lisätaulukot voivat täyttää tällaiset tietotarpeet. EKT 2010 ja SNA 2008 1.50 EKT 2010 perustuu uudistetun
kansantalouden tilinpitojärjestelmän (SNA 2008) käsitteisiin; SNA 2008 on
maailmanlaajuinen kansantalouden tilinpidon ohjeisto. EKT 2010:n ja SNA 2008:n
välillä on kuitenkin useita eroja: a) erot esitystavassa, esimerkiksi
seuraavat.: 1) EKT:ssa on eri
luvut tuotanto-, jako- ja rahoitustaloustoimista. Sitä vastoin SNA:ssa nämä
taloustoimet on selitetty tilien mukaan järjestetyissä luvuissa, esim. luvut
tuotantotilistä, tulojen ensijaon tilistä, pääomatilistä ja ulkomaiden tilistä. 2) EKT kuvaa käsitettä esittämällä
määritelmän ja luettelon siitä, mitä luetaan mukaan ja mitä ei lueta. SNA kuvaa
käsitteitä tavallisesti yleisemmin termein ja selittää tehtyjen sopimusten
taustalla olevia perusteita. b) EKT:n käsitteet ovat useissa tapauksissa
selvempiä ja täsmällisempiä kuin SNA:n. Esimerkkejä ovat seuraavat: 1) SNA ei sisällä tarkkoja kriteerejä
markkinatuotannon, tuotannon omaan loppukäyttöön ja muun markkinattoman
tuotannon erottelua varten. EKT:ssa on siksi otettu käyttöön
yksityiskohtaisempia ohjeita, jotta toimintatapa olisi yhtenäinen. 2) EKT olettaa, että useantyyppinen
kotitalouksien tavarantuotanto, kuten kankaan kudonta ja huonekalujen valmistus,
ei ole merkittävää EU:n jäsenmaissa, eikä niitä sen vuoksi tarvitse lukea
mukaan. 3) EKT viittaa EU:n institutionaalisiin
järjestelyihin kuten jäsenvaltioiden maksuosuuksiin EU:lle sekä
Intrastat-järjestelmään EU:n sisäisten tavaravirtojen kirjaamiseksi. 4) EKT sisältää EU:lle ominaisia
luokituksia, esim. CPA tuotteita ja NACE Rev. 2 toimialoja varten (molemmat
yhdenmukaistettu YK:n vastaavien luokitusten kanssa). 5) EKT sisältää lisäluokituksen kaikkia
ulkomaisia taloustoimia varten: ne jaotellaan EU:ssa kotipaikan omaavien
välisiin taloustoimiin ja EU:n ulkopuolella kotipaikan omaavien kanssa
tapahtuneisiin taloustoimiin. 6) EKT sisältää SNA:n
rahoituslaitokset-sektorin alasektoreiden uudelleenjärjestelyn, jotta Euroopan
rahaliiton tarpeet voidaan täyttää. EKT 2010 ja EKT 1995 1.51 EKT 2010 eroaa EKT 1995:stä
sekä sisällöltään että käsitteiltään. Useimmat näistä eroista vastaavat SNA
1993:n ja SNA 2008:n välisiä eroja. Tärkeimmät erot ovat seuraavat: a) Tutkimus- ja kehittämistoiminnan
tunnistaminen henkisiin omaisuusvaroihin johtavana pääomanmuodostuksena. Tämä
muutos on kirjattava satelliittitiliin ja sisällytettävä ydintilinpitoon, kun
on havaittavissa, että mittaimet ovat riittävän vakaita ja yhdenmukaisia EU:n
jäsenvaltioissa. b) Yleisen varojen määritelmän täyttäviä
asejärjestelmiä koskevat menot on luokiteltu kiinteän pääoman muodostukseen
eikä välituotekäyttöön. c) Markkinatuotantoa varten on otettu
käyttöön analyyttinen pääomapalvelujen käsite, jotta on mahdollista laatia
lisätaulukko, jossa pääomapalvelut esitetään arvonlisäyksen osana. d) Rahoitusvarojen rajausta on laajennettu
ottamalla mukaan useampia johdannaissopimuksia. e) Eläkeoikeuksien kirjaamista koskevat
uudet säännöt. Tilinpitoon on lisätty uusi taulukko, jonka avulla voidaan kirjata
estimaatteja sekä rahastoitujen että rahastoimattomien eläkejärjestelmien
kaikista vastuista. Tässä lisätaulukossa esitetään kaikki kokonaisvaltaisen
analyysin edellyttämät tiedot: siitä käyvät ilmi kaikkien yksityisten ja
julkisten – sekä rahastoitujen että rahastoimattomien – eläkejärjestelmien
vastuut ja niihin liittyvät virrat, sosiaaliturvan eläkejärjestelmät mukaan
luettuna. f) Tavaroiden omistuksen vaihtumista
koskevia sääntöjä on alettu soveltaa yleisesti, mistä on aiheutunut muutoksia
välityskaupan kirjaamiseen sekä kirjauksiin, joiden kohteina ovat ulkomaille
tai kotimaahan jalostusta varten lähetyt tavarat. Ulkomaille jalostusta varten
lähetetyt tavarat kirjataan nyt nettomääräisinä, kun edellisessä SNA- ja
EKT-kehikossa käytettiin bruttoperiaatetta. Tämä muutos vaikuttaa merkittävästi
näiden toimintojen kirjaamiseen tarjontaa ja käyttöä kuvaavassa kehikossa. g) EKT 2010:ssä annetaan enemmän ohjeita
yleensäkin rahoituslaitoksista ja varsinkin erityistä tarkoitusta varten
perustetuista yksiköistä (SPE). Julkisyhteisöjen valvomat erityistä tarkoitusta
varten perustetut yksiköt ulkomailla käsitellään nyt eri tavalla, jotta niille
aiheutuneet velat kävisivät ilmi julkisyhteisöjen tileistä. h) Julkisten yritysten maksamien
superosinkojen käsittelyä on selkeytetty – ne on käsiteltävä poikkeuksellisina
maksuina ja osakepääoman ottoina; i) Julkisen ja yksityisen sektorin
kumppanuuksien käsittelyä koskevat periaatteet on esitetty, ja uudelleenjärjestelyelinten
käsittelyä on kehitetty. j) Julkisyhteisöjen ja julkisten yritysten
välisiä taloustoimia ja arvopaperistamisvälineillä käytäviä taloustoimia on
selkeytetty, jotta kirjattaisiin paremmin sellaiset erät, jotka saattavat
vaikuttaa merkittävästi julkisyhteisöjen velkaan. k) Lainatakausten käsittelyä on selkeytetty,
ja vientiluottoa koskevien takausten sekä opintolainatakausten kaltaisia
standarditakauksia varten on otettu käyttöön uusi käsittelytapa. Uuden
käsittelytavan mukaan tilinpidossa on esitettävä rahoitusvaroissa ja veloissa
se määrä, joka todennäköisesti vaaditaan maksettavaksi takauksista. 1.52 EKT-95:n ja EKT 2010:n väliset
muutokset eivät rajoitu yksinomaan käsitteisiin. Myös sisältö eroaa
huomattavasti, sillä uusia lukuja, jotka koskevat satelliittitilejä,
julkisyhteisöjen tilejä ja ulkomaiden tilejä, on lisätty.
Neljännesvuositilinpidon ja aluetilinpidon lukuja on lisäksi laajennettu
merkittävästi. EKT JÄRJESTELMÄNÄ – PERUSPERIAATTEET 1.53 Järjestelmän pääpiirteet ovat
seuraavat: a) tilastoyksiköt ja niiden ryhmittelyt; b) virrat ja varannot; c) tilien ja aggregaattien järjestelmä; d) panos-tuotoskehikko. TILASTOYKSIKÖT JA NIIDEN RYHMITTELYT 1.54 Järjestelmässä käytetään
kahdentyyppisiä yksiköitä ja jaetaan vastaavasti talous kahdella tavalla, jotka
ovat aivan erilaisia ja sopivat erilaisiin analyyttisiin tarkoituksiin. 1.55 Ensimmäinen tavoite on tulojen,
menojen ja rahoitusvirtojen sekä varallisuustaseiden kuvaaminen ja se
saavutetaan ryhmittelemällä institutionaaliset yksiköt sektoreihin niiden
pääasiallisen toiminnan, käyttäytymisen ja tavoitteiden perusteella. 1.56 Toinen tavoite on
tuotantoprosessien kuvaus ja panos-tuotosanalyysi. Tavoite saavutetaan
ryhmittelemällä paikalliset toimialayksiköt (paikalliset TAY:t) toimialoiksi
niiden toiminnan lajin perusteella. Toiminnalle ovat ominaisia panoksena
käytetyt tuotteet, tuotantoprosessi ja tuotoksena syntyvät tuotteet. Institutionaaliset
yksiköt ja sektorit 1.57 Institutionaaliset yksiköt ovat
taloudellisia yksiköitä, jotka voivat omistaa tavaroita ja varoja, ottaa velkaa
ja osallistua taloudelliseen toimintaan ja suorittaa taloustoimia muiden
yksiköiden kanssa täysin oikeuksin. Järjestelmän tarkoituksia varten
institutionaaliset yksiköt ryhmitellään viiteen toisensa poissulkevaan
kotimaiseen institutionaaliseen sektoriin: a) yritykset; b) rahoituslaitokset; c) julkisyhteisöt; d) kotitaloudet; e) kotitalouksia palvelevat voittoa
tavoittelemattomat yhteisöt. Nämä viisi sektoria muodostavat yhdessä koko
kotimaantalouden. Jokainen sektori jakautuu myös alasektoreihin. Järjestelmä
mahdollistaa kultakin sektorilta ja alasektorilta sekä koko kansantaloudesta
laadittavan täydellisen juoksevien tilien ja varallisuustaseiden kokonaisuuden.
Ulkomaisilla talousyksiköillä voi olla vuorovaikutusta kyseisten viiden
kotimaisen sektorin kanssa, ja tällainen vuorovaikutus esitetään kotimaisten
sektoreiden ja kuudennen eli ulkomaiden sektorin välillä. Paikalliset
toimialayksiköt ja toimialat 1.58 Kun institutionaaliset yksiköt
suorittavat useampaa kuin yhtä toimintaa, ne on jaettava toiminnan lajin mukaan
Paikalliset toimialayksiköt mahdollistavat tällaisen esitystavan. Paikallinen TAY ryhmittelee kaikki
institutionaalisen yksikön tuottajina toimivat osat, jotka sijaitsevat yhdessä
tai läheisesti sijaitsevissa paikoissa ja jotka vaikuttavat toiminnan harjoittamiseen
NACE Rev. 2:n nelinumerotasolla. 1.59 Paikallisia toimialayksiköitä
kirjataan kullekin sivutoiminnalle; jos kuitenkaan ei ole käytettävissä
laskentatoimen asiakirjoja, joita tarvitaan näiden toimintojen erikseen
kuvaamista varten, paikallisen toimialayksikön tulee sisältää useammanlaista
sivutoimintaa. Kaikkien samaan tai samanlaiseen toiminnan lajiin osallistuvien
paikallisten toimialayksiköiden ryhmä muodostaa toimialan. Institutionaalinen yksikkö sisältää yhden tai
useampia paikallisia toimialayksiköitä; paikallinen TAY kuuluu yhteen ja vain
yhteen institutionaaliseen yksikköön. 1.60 Tuotantoprosessin analyysiä
varten käytetään tuotannon analyyttistä yksikköä. Tämä yksikkö on
havainnoitavissa ainoastaan silloin, kun paikallinen TAY tuottaa yhdentyyppistä
tuotetta eikä sillä ole sivutoimintoja. Tätä yksikköä kutsutaan homogeenisen
tuotannon yksiköksi. Näiden yksiköiden ryhmät muodostavat homogeenisia
toimialoja. Kotimaiset ja ulkomaiset talousyksiköt;
koko kansantalous ja ulkomaat 1.61 Koko kansantalous määritellään
kotimaisten talousyksiköiden avulla. Talousyksikkö on kotimainen jossain maassa
silloin, kun sillä on taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus tuon
maan alueella – so. kun se osallistuu pitemmän ajanjakson (vähintään yhden vuoden)
tämän alueen taloudelliseen toimintaan. Edellä käsitellyt institutionaaliset
sektorit ovat kotimaisten institutionaalisten talousyksiköiden ryhmiä. 1.62 Kotimaiset talousyksiköt
suorittavat taloustoimia ulkomaisten talousyksiköiden kanssa (toisin sanoen talousyksiköiden,
joiden kotipaikka on muissa kansantalouksissa). Nämä taloustoimet ovat
kansantalouden ulkomaisia taloustoimia, ja ne ryhmitellään ulkomaiden tilille.
Ulkomailla on näin ollen samanlainen rooli kuin institutionaalisella
sektorilla, vaikka ulkomaiset talousyksiköt luetaan mukaan vain, jos ne
osallistuvat taloustoimiin kotimaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa. 1.63 Nimelliset kotimaan
talousyksiköt, joita käsitellään järjestelmässä institutionaalisina yksiköinä,
määritellään seuraavasti: a) ulkomaisten talousyksiköiden sellaisiksi
osiksi, joiden taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus (toisin sanoen
osallistuvat yleensä taloustoimiin vähintään yhden vuoden ajan) on kyseisen
maan talousalueella; b) ulkomaiden talousyksiköiksi kyseisen maan
talousalueella sijaitsevan maan tai rakennusten omistajina, mutta ainoastaan
maahan tai rakennuksiin vaikuttavien taloustoimien osalta. VIRRAT JA VARANNOT 1.64 Järjestelmään kirjataan kahta
eri perustyyppiä olevia tietoja: virta- ja varantotietoja. Virrat tarkoittavat toimintoja ja tapahtumien
vaikutuksia, jotka tapahtuvat tietyn ajanjakson kuluessa, kun taas varannot
tarkoittavat tiettynä ajankohtana vallitsevia tilanteita. Virrat 1.65 Virrat kuvastavat taloudellisen
arvon luomista, muuttamista, vaihtamista, siirtämistä tai lakkaamista. Niihin
sisältyy institutionaalisen yksikön varojen tai velkojen arvossa tapahtuvia
muutoksia. Taloudellisia virtoja on kahta tyyppiä: taloustoimia ja muita
varojen muutoksia. Taloustoimia esiintyy kaikilla tileillä ja
kaikissa taulukoissa, joissa esiintyy virtoja, lukuun ottamatta varojen
volyymin muiden muutosten tiliä ja uudelleenarvotustiliä. Muita varojen
muutoksia kirjataan ainoastaan näille tileille. Perustaloustoimet ja muut virrat ryhmitellään
luonteen mukaan suhteellisen pieneen määrään tyyppejä. Taloustoimet 1.66 Taloustoimi on taloudellinen
virta, joka on institutionaalisten yksiköiden välistä yhteisestä sopimuksesta
tapahtuvaa vuorovaikutusta tai sellaista toimintaa institutionaalisen yksikön
sisällä, jota on tarpeen käsitellä taloustoimena sen vuoksi, että yksikkö
toimii kahdessa eri ominaisuudessa. Taloustoimet jaetaan neljään pääryhmään: a) Tuotetaloustoimet, jotka kuvaavat tuotteiden alkuperää (kotimainen
tuotanto tai tuonti) ja käyttöä (välituotekäyttö, kulutus, pääoman muodostus –
kiinteän pääoman kuluminen mukaan luettuna – tai vienti); b) Jakotaloustoimet, jotka kuvaavat tuotannosta aiheutuneen
arvonlisäyksen jakautumista työvoiman, pääoman ja julkisyhteisöjen kesken sekä
tulojen ja varallisuuden uudelleenjakoa (tulo- ja varallisuusverot ja muut
tulonsiirrot); c) Rahoitustaloustoimet, jotka kuvaavat rahoitusvarojen nettohankintaa tai
nettoluotonottoa kunkin rahoitusinstrumenttityypin osalta. Sellaiset
taloustoimet esiintyvät muiden kuin rahoitustaloustoimien vastinkirjauksena
sekä taloustoimina, joihin sisältyy ainoastaan rahoitusinstrumentteja; d) Taloustoimet, jotka eivät sisälly edellä
oleviin kolmeen ryhmään: valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen
hankinnat miinus vähennykset. Taloustoimien
ominaisuudet Vuorovaikutukseeen
perustuvat versus yksiköiden sisäiset taloustoimet 1.67 Useimmat taloustoimet ovat
kahden tai useamman institutionaalisen yksikön väliseen vuorovaikutukseen
perustuvia. Järjestelmä kirjaa kuitenkin eräät institutionaalisten yksiköiden
sisäiset toiminnot taloustoimiksi. Näiden yksiköiden sisäisten taloustoimien
kirjaamisen tarkoituksena on saada analyyttisesti käyttökelpoisempi kuva
tuotannosta, loppukäytöistä ja kustannuksista. 1.68 Kiinteän pääoman kuluminen,
jonka järjestelmä kirjaa kustannukseksi, on yksikön sisäinen taloustoimi.
Useimmat muut yksikön sisäiset taloustoimet ovat tuotetaloustoimia, joita
tyypillisesti kirjataan silloin, kun institutionaaliset yksiköt, jotka toimivat
sekä tuottajina että kuluttajina, päättävät kuluttaa osan itse tuottamastaan
tuotoksesta. Näin tapahtuu usein kotitalouksissa ja julkisyhteisöissä. 1.69 Kaikki itse tuotetut tuotokset,
jotka käytetään lopputuotteina saman institutionaalisen yksikön sisällä, on
kirjattava. Itse tuotetut tuotokset, jotka käytetään välituotekäyttönä saman
institutionaalisen yksikön sisällä, on kirjattava ainoastaan silloin, kun
tuotanto ja välituotekäyttö tapahtuvat saman institutionaalisen yksikön
paikallisissa toimialayksiköissä. Saman paikallisen toimialayksikön sisällä
tuotettua ja välituotteeksi käytettyä tuotosta ei kirjata. Rahataloustoimet
versus muut taloustoimet 1.70 Taloustoimet ovat
rahataloustoimia, kun mukana olevat yksiköt suorittavat tai vastaanottavat
maksuja, tai ottavat velkoja tai saavat varoja ilmaistuna valuuttayksiköissä. Taloustoimet, joihin ei sisälly käteisvarojen
vaihtoa tai valuuttayksikköinä ilmoitettuja varoja tai velkoja, ovat muita kuin
rahataloustoimia. Yksiköiden sisäiset taloustoimet ovat muita kuin
rahataloustoimia. Muita kuin rahataloustoimia, joihin osallistuu useampi kuin
yksi institutionaalinen yksikkö, esiintyy tuotetaloustoimissa (tuotteiden
vaihtokauppa), jakotaloustoimissa (luontoiskorvaus, luontoistulonsiirrot jne.)
ja muissa taloustoimissa (valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen
vaihtokauppa). Järjestelmä kirjaa kaikki taloustoimet rahassa ilmaistuna.
Muille kuin rahataloustoimille kirjattavat arvot on sen vuoksi mitattava
epäsuorasti tai muutoin arvioitava. Vastikkeelliset ja
vastikkeettomat taloustoimet 1.71 Taloustoimia, joihin osallistuu
useampi kuin yksi yksikkö, on kahta tyyppiä. Ne voivat olla vastikkeellisia tai
vastikkeettomia. Vastikkeelliset taloustoimet ovat institutionaalisten
yksiköiden välisiä vaihtoja, toisin sanoen tavaroiden, palveluiden tai varojen
hankintaa vastinetta, esim. rahaa vastaan. Vastikkeettomat taloustoimet ovat
raha- tai luontoismaksuja institutionaaliselta yksiköltä toiselle ilman
vastinetta. Vastikkeellisia taloustoimia esiintyy kaikissa neljässä
taloustoimien ryhmässä, kun taas vastikkeettomat taloustoimet ovat pääasiassa
jakotaloustoimia, esim. veroja, sosiaaliavustuksia tai lahjoja. Näitä
vastikkeettomia taloustoimia kutsutaan tulonsiirroiksi. Uudelleen
järjestetyt taloustoimet 1.72 Taloustoimet kirjataan samalla
tavoin kuin ne esiintyvät niihin osallistuville institutionaalisille
yksiköille. Jotkin taloustoimet kuitenkin järjestetään uudelleen, jotta
perustana olevat taloudelliset suhteet tulisivat selkeämmin esiin. Taloustoimet
voidaan järjestellä uudelleen kolmella tavalla: kierrätys, jakaminen ja
taloustoimen pääosapuolen tunnistaminen. Kierrätys 1.73 Taloustoimi, joka näyttää
siihen osallisena oleville yksiköille tapahtuvan suoraan yksiköiden A ja C
välillä, voidaan kirjata tapahtuneeksi epäsuorasti kolmannen yksikön B kautta.
Näin yksi taloustoimi A:n ja C:n välillä kirjataan kahtena taloustoimena: A:n
ja B:n välisenä ja B:n ja C:n välisenä. Tässä tapauksessa taloustoimi
kierrätetään. 1.74 Esimerkkinä kierrätyksestä
voidaan mainita tapa, jolla tilinpitoon viedään työnantajan sosiaaliturvamaksut,
jotka työnantaja maksaa suoraan sosiaalivakuutusrahastoille. Järjestelmä kirjaa
nämä maksut kahtena taloustoimena: työnantajat maksavat työnantajan
sosiaaliturvamaksut palkansaajilleen, ja palkansaajat maksavat samat maksut
sosiaalivakuutusrahastoille. Kuten kaikissa kierrätyksissä, tarkoituksena on
tuoda esiin taloustoimen takana oleva taloudellinen todellisuus: tässä
tapauksessa osoitetaan työnantajan sosiaaliturvamaksujen olevan palkansaajien
hyväksi maksettuja maksuja. 1.75 Toinen kierrätyksen tyyppi on
taloustoimen kirjaaminen tapahtuvaksi kahden tai useamman institutionaalisen
yksikön välillä, vaikka osallisena olevien osapuolten mukaan taloustointa ei
tapahdu lainkaan. Esimerkkinä on tietyistä vakuutusrahastoista ansaitun omaisuustulon
käsittely, kun vakuutuslaitokset pitävät sen itsellään. Järjestelmä kirjaa
tämän omaisuustulon vakuutuslaitosten maksamaksi vakuutuksenottajille, jotka
maksavat sitten saman summan takaisin vakuutuslaitokselle vakuutusmaksun
täydennyksinä. Jakaminen 1.76 Kun taloustoimi, joka mukana
olevista osapuolista näyttää yhdeltä taloustoimelta, kirjataan kahtena tai
useampana erikseen luokiteltuna taloustoimena, tapahtuu taloustoimen jakaminen.
Jakaminen ei edellytä lisäyksiköiden sisällyttämistä taloustoimiin. 1.77 Vahinkovakuutusmaksujen
maksaminen on tyypillinen jaettu taloustoimi. Vaikka vakuutuksenottajat ja
vakuutuksenantajat pitävät näitä maksuja yhtenä taloustoimena, järjestelmä
jakaa ne kahteen hyvin erilaiseen taloustoimeen: maksuiksi tuotetuista vahinkovakuutuspalveluista
ja vahinkovakuutusmaksuiksi, netto. Tuotteen myynnin kirjaaminen itse tuotteen
myyntinä ja kaupan lisän myyntinä on toinen esimerkki jakamisesta. Taloustoimen
pääosapuolen tunnistaminen 1.78 Kun yksikkö tekee taloustoimen
toisen, sitä rahoittavan yksikön (pääosapuolen) puolesta, taloustoimi kirjataan
yksinomaan pääosapuolen tileille. Yleensä ei pitäisi mennä tätä periaatetta
pidemmälle ja yrittää esimerkiksi jakaa veroja tai tukia lopullisille
maksajille tai lopullisille edunsaajille olettamuksien perusteella. Esimerkkinä on tapaus, jossa julkisyhteisöjen
yksikkö kantaa veroja toisen julkisyhteisöjen yksikön puolesta. Vero luetaan
sen julkisyhteisöjen yksikön hyväksi, jolla a) on toimivalta määrätä vero (joko suoraan
toimivaltaisena tai siirretyn toimivallan perusteella) ja jolla b) on lopullinen harkintavalta verokannan
määrittämisessä ja muuttamisessa. Rajatapaukset 1.79 Taloustoimen määritelmässä
todetaan, että institutionaalisten yksiköiden välinen vuorovaikutus tapahtuu
yhteisestä sopimuksesta. Kun taloustoimi tehdään yhteisen sopimuksen
perusteella, edellytetään ennakkotietoja ja institutionaalisten yksiköiden
suostumusta. Verojen, sakkojen ja uhkasakkojen maksut suoritetaan yhteisen
sopimuksen perusteella, sillä maksaja on asianomaisen maan lainsäädännön
alaisuuteen kuuluva kansalainen. Varojen korvauksetonta haltuunottoa ei
kuitenkaan pidetä taloustoimena silloinkaan, kun se on lailla määrätty. Laittomat taloudelliset toiminnot katsotaan
taloustoimiksi ainoastaan silloin, kun kaikki mukana olevat yksiköt ryhtyvät
toimiin vapaaehtoisesti. Näin ollen laittomien huumeiden tai varastetun
omaisuuden ostot, myynnit tai vaihtokaupat ovat taloustoimia, kun taas varkaus
ei ole. Muut varojen
muutokset 1.80 Muihin varojen muutoksiin
kirjataan sellaiset muutokset, jotka eivät ole seurausta taloustoimista. Ne
ovat a) varojen ja velkojen volyymin muita
muutoksia; tai b) hallussapitovoittoja ja -tappioita. Varojen ja
velkojen volyymin muut muutokset 1.81 Nämä muutokset voidaan jakaa
kolmeen pääryhmään: a) normaali varojen muuttuminen
taloudellisesti merkittäväksi tai niiden taloudellisen arvon häviäminen muutoin
kuin taloustoimien seurauksena; b) varojen ja velkojen muutokset, jotka
johtuvat poikkeuksellisista, odottamattomista tapahtumista, jotka eivät ole
luonteeltaan taloudellisia; c) luokitus- ja rakennemuutokset. 1.82 Esimerkkejä ryhmän a)
muutoksista (normaali varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi tai
niiden taloudellisen arvon häviäminen) ovat maaperävarojen löytyminen ja
ehtyminen sekä luonnonvaraisten biologisten resurssien luonnollinen kasvu.
Ryhmän b) muutokset (muutokset, jotka johtuvat poikkeuksellisista,
odottamattomista tapahtumista) ovat esimerkiksi luonnonkatastrofien, sodan tai
vakavien rikosten aiheuttamia varojen menetyksiä. Velan yksipuolinen mitätöinti
ja varojen korvaukseton haltuunotto kuuluvat myös ryhmään b). Ryhmään c)
kuuluvia luokitus- ja rakennemuutoksia ovat esimerkiksi muutokset, joissa
institutionaalinen yksikkö luokitellaan uudelleen sektorista toiseen. Hallussapitovoitot
ja -tappiot 1.83 Hallussapitovoittoja ja
-tappioita syntyy, kun varojen hinnat muuttuvat. Niitä esiintyy kaikenlaisissa
rahoitus- ja reaalivaroissa sekä veloissa. Hallussapitovoitot ja -tappiot
syntyvät varojen ja velkojen omistajille pelkästä varojen ja velkojen
hallussapidosta jonkin ajanjakson kuluessa ilman, että niitä muutetaan millään
tavoin. 1.84 Hallussapitovoittoja ja
-tappioita, jotka mitataan käypiin markkinahintoihin, kutsutaan nimellisiksi
hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi. Ne voidaan jakaa neutraaleiksi
hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi, jotka heijastavat yleisen hintatason
muutoksia, ja reaalisiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi, jotka
heijastavat sellaisia muutoksia varojen hinnoissa, jotka ovat suurempia kuin yleinen
hinnanmuutos. Varannot 1.85 Varannot ovat tiettynä
ajankohtana hallussapidettyjä varoja ja velkoja. Varannot kirjataan kunkin
tilinpitojakson alussa ja lopussa. Varantoja esittäviä tilejä kutsutaan
varallisuustaseiksi. 1.86 Myös väestön ja työllisyyden
varannot kirjataan. Nämä varannot kirjataan kuitenkin tietyn tilinpitojakson
keskiarvoina. Kaikkien järjestelmän sisään kuuluvien varojen varannot
kirjataan; toisin sanoen sekä rahoitusvarojen ja velkojen että muiden kuin
rahoitusvarojen, sekä valmistettujen että valmistamattomien. Kattavuus
rajoittuu kuitenkin ainoastaan niihin varoihin, joita käytetään taloudellisessa
toiminnassa ja jotka voivat olla omistusoikeuksien alaisena. 1.87 Näin ollen varantoja ei kirjata
sellaisille varoille kuin inhimillinen pääoma eikä sellaisille luonnonvaroille,
joita ei omisteta. Rajojensa puitteissa järjestelmä on sekä virtojen
että varantojen suhteen kattava. Tämä merkitsee sitä, että virtakirjaukset
selittävät täysin kaikki varantojen muutokset. TILIEN JA AGGREGAATTIEN JÄRJESTELMÄ Tilinpitosäännöt 1.88 Tilille kirjataan jollekin
yksikölle tai sektorille kertyvät arvon muutokset kyseisellä tilillä
kuvattavien taloudellisten virtojen luonteen mukaisesti. Tili on taulukko,
jossa on kaksi saraketta. Juoksevilla tileillä esitetään tuotanto, tulojen
muodostus ja jakautuminen, tulonjako ja tulojen uudelleenjako sekä tulojen
käyttö. Varallisuuden muodostustileihin kuuluvat pääoma- ja rahoitustilit sekä
varojen volyymin muiden muutosten tilit. Tilipuoliskojen
nimitykset 1.89 Järjestelmässä esitetään
”resurssit” juoksevien tilien oikealla puolella, jossa esiintyvät yksikön tai
sektorin taloudellista arvoa lisäävät taloustoimet. Tilien vasemmalla puolella
esitetään ”käytöt” eli taloustoimet, jotka vähentävät taloudellista arvoa. Varallisuuden
muodostustilien oikealla puolella esitetään ”velkojen ja nettovarallisuuden
muutokset” ja vasemmalla puolella ”varojen muutokset”. Varallisuustaseissa
esitetään ”velat ja nettovarallisuus” (varojen ja velkojen väliset muutokset)
oikealla puolella ja ”varat” vasemmalla puolella. Kahden peräkkäisen
varallisuustaseen vertailu osoittaa velkojen ja nettovarallisuuden muutokset
sekä varojen muutokset. 1.90 EKT:ssa tehdään ero juridisen
ja taloudellisen omistajuuden välillä. Tavaroiden siirto yksiköltä toiselle
yksikölle kirjataan käyttämällä kriteerinä sitä, että taloudellinen omistajuus
siirtyy yksiköltä kyseiselle toiselle yksikölle. Juridinen omistaja on se
yksikkö, joka on lain mukaan oikeutettu omistuksesta koituvaan hyötyyn.
Juridinen omistaja voi kuitenkin tehdä toisen yksikön kanssa sopimuksen, jonka
mukaan kyseinen toinen yksikkö hyväksyy tavaroiden tuotannossa käyttämisestä
aiheutuvat riskit ja edut sovittua maksua vastaan. Sopimus on luonteeltaan
rahoitusleasingsopimus, jossa maksut kuvastavat vain sitä, että vuokralleantaja
asettaa kyseisen varan vuokralleottajan käyttöön. Esimerkiksi jos pankki on
lentokoneen juridinen omistaja ja tekee lentoyhtiön kanssa
rahoitusleasingsopimuksen koneen liikennöinnistä, lentoyhtiötä pidetään
tilinpidossa koneen omistajana. Samanaikaisesti kun tilinpitoon tehdään
kirjaus, jonka mukaan lentoyhtiö ikään kuin ostaa lentokoneen, kirjataan
pankilta lentoyhtiölle osoitettu laina, joka vastaa lentokoneen tulevasta
käytöstä maksettavia määriä. Kahdenkertainen
kirjaus/nelinkertainen kirjaus 1.91 Yksikön tai sektorin osalta
kansantalouden tilinpito perustuu kahdenkertaisen kirjauksen periaatteelle.
Jokainen taloustoimi on kirjattava kahteen kertaan, kerran resurssina (tai
velkojen muutoksena) ja kerran käyttönä (tai varojen muutoksena). Resursseina
tai velkojen muutoksina kirjattujen taloustoimien kokonaissumman on oltava yhtä
suuri kuin varojen käyttönä tai muutoksina kirjattujen taloustoimien
kokonaissumma, mikä näin ollen antaa varmistuksen siitä, että tilit ovat yhtäpitävät. 1.92 Kansantalouden tilinpidon –
kaikki yksiköt ja kaikki sektorit mukaan luettuna – on perustuttava
nelinkertaisen kirjauksen periaatteelle, koska useimpiin taloustoimiin liittyy
kaksi institutionaalista yksikköä. Taloustoimen kummankin suorittajan on
kirjattava jokainen taloustoimi kahdesti. Esimerkiksi julkisyhteisöjen yksikön
kotitaloudelle rahana maksama sosiaalietuus kirjataan julkisyhteisöjen tileillä
käyttönä tulonsiirroissa ja varojen negatiivisena hankintana käteisrahassa ja
talletuksissa; kotitaloussektorin tileillä se kirjataan resurssina
tulonsiirroissa ja varojen hankintana käteisrahassa ja talletuksissa. 1.93 Yhden yksikön sisäiset
taloustoimet (kuten tuotoksen kulutus silloin kun sama yksikkö on sen
tuottanut) vaativat ainoastaan kaksi kirjausta, joiden arvot on arvioitava. Arvottaminen 1.94 Lukuun ottamatta eräitä väestöä
ja työvoimaa koskevia muuttujia järjestelmä esittää kaikki virrat ja varannot
rahassa ilmaistuna. Virrat ja varannot mitataan niiden vaihtoarvon mukaan,
toisin sanoen sen arvon mukaan, jolla virrat ja varannot tosiasiassa vaihdetaan
tai voitaisiin vaihtaa rahaan. Markkinahinnat ovat siis EKT:n
arvottamissuositus. 1.95 Rahassa mitattujen
taloustoimien sekä kassavarojen ja velkojen osalta tarvittavat arvot ovat
suoraan saatavissa. Useimmissa muissa tapauksissa paras arvottamismenetelmä on
vastaavien tavaroiden, palveluiden tai varojen markkinahintojen käyttö. Tätä
menetelmää käytetään esim. vaihtokaupassa ja omistusasuntopalveluissa. Kun
vastaavien tuotteiden hintoja ei ole saatavilla esim. julkisyhteisöjen
tuottamien markkinattomien palvelujen osalta, arvottaminen tehdään laskemalla
yhteen tuotantokustannukset. Jollei markkinahintaa eikä kustannuksia ole
käytettävissä, virrat ja varannot voidaan arvottaa odotettavissa olevien
tulevien tuottojen diskontattuun nykyarvoon. Tätä viimeksi mainittua menetelmää
on käytettävä ainoastaan viimeisenä keinona. 1.96 Varannot arvotetaan sen
ajankohdan käypiin hintoihin, jota varallisuustase kuvaa, eikä varantoihin
sisältyvien tavaroiden ja varojen tuotanto- tai hankinta-ajankohdan hintoihin.
Varannot on arvotettava niiden hankinta-arvojen tai tuotantokustannusten
arvioituihin jäännösarvoihin. Tuotteita koskevat
erityisarvottamiset 1.97 Kuljetuskustannusten, kaupan
lisien ja tuoteverojen miinus tuotetukipalkkioiden vuoksi tietyn tuotteen
tuottaja ja käyttäjä tavallisesti havaitsevat sen arvon eri tavalla. Jotta
pysyttäisiin mahdollisimman lähellä taloustoimien tekijöiden näkemyksiä,
järjestelmä kirjaa kaikki käytöt ostajan hintoihin, joihin sisältyvät
kuljetuskustannukset, kaupan lisät ja tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot, kun
taas tuotos kirjataan perushintaan, joihin nämä osatekijät eivät sisälly. 1.98 Tuotteiden tuonti ja vienti on
kirjattava arvoon rajalla. Kokonaistuonti ja -vienti arvotetaan viejän
tullirajalla tai vapaasti laivassa (fob). Ulkomaisia kuljetus- ja
vakuutuspalveluja tuojan ja viejän rajojen välillä ei lueta mukaan tavaroiden
arvoon vaan ne kirjataan palveluihin. Koska fob-arvoja ei ehkä ole mahdollista
saada yksityiskohtaisten tuoteluokkien osalta, yksityiskohtaisissa
ulkomaankauppataulukoissa tuonti esitetään arvotettuna tuojan tullirajalla
(cif-arvo). Kaikki kuljetus- ja vakuutuspalvelut tuojan rajalle sisällytetään
tuotujen tavaroiden arvoon. Silloin kun nämä palvelut ovat kotimaisia
palveluja, tehdään tässä esitystavassa yleismaailmallinen fob/cif-korjaus. Kiinteisiin
hintoihin arvottaminen 1.99 Kiinteisiin hintoihin
arvottaminen merkitsee tilinpitojakson virtojen ja varantojen arvottamista
edellisen ajanjakson hintoihin. Kiinteisiin hintoihin arvottamisen
tarkoituksena on jakaa virtojen ja varantojen arvoissa ajankohdasta toiseen
tapahtuneet muutokset hintamuutoksiksi ja volyymimuutoksiksi. Kiinteähintaisia
virtoja ja varantoja kuvattaessa käytetään termiä volyymi. 1.100 Monilla virroilla ja
varannoilla, esim. tuloilla, ei ole omia hinta- ja määräulottuvuuksia. Näiden
muuttujien ostovoima voidaan kuitenkin saada deflatoimalla käyvät hinnat
sopivalla hintaindeksillä, esim. kansantalouden lopputuotteiden hintaindeksillä
ilman varastojen muutoksia. Deflatoituja virtoja ja varantoja kuvataan myös
reaaliarvoon. Esimerkkinä voidaan mainita reaaliset käytettävissä olevat tulot. Kirjausajankohta 1.101 Virrat on kirjattava
järjestelmässä suoriteperusteisena; toisin sanoen, kun taloudellista arvoa
luodaan, muutetaan tai hävitetään, tai kun vaateet ja velvoitteet syntyvät tai
niitä muutetaan tai mitätöidään. 1.102 Tuotos kirjataan, kun se on
tuotettu, eikä silloin, kun ostaja on sen maksanut. Varojen myynti kirjataan,
kun varat luovutetaan, eikä silloin, kun vastaava maksu suoritetaan. Korko
kirjataan tilinpitojaksolle, jolta se kertyy, huolimatta siitä, maksetaanko se
tuona ajanjaksona vai ei. Suoriteperusteista kirjausta sovelletaan kaikkiin
virtoihin, niin rahamääräisiin kuin ei rahassa mitattaviin, niin yksikön
sisäisiin kuin yksiköiden välisiin. 1.103 Tätä toimintaperiaatetta voi
olla tarpeen höllentää, kun kyseessä ovat verot ja muut julkisyhteisöjä
koskevat virrat, jotka usein kirjataan kassaperusteisena julkisyhteisöjen tileillä.
Näitä virtoja saattaa olla vaikea muuntaa tarkasti kassaperusteisesta
suoriteperusteiseksi, ja siksi voidaan käyttää likimääräistä menetelmää. 1.104 Julkisyhteisöille maksettavia
veroja ja sosiaaliturvamaksuja koskevasta yleisestä kirjaamisperiaatteesta
poiketen kyseiset erät on mahdollista kirjata joko nettomääräisinä eli
vähentämällä todennäköisesti perimättä jäävä osa tai ottamalla kyseinen osa
huomioon mutta kompensoimalla se samalla tilinpitokaudella pääomansiirrolla,
joka tehdään julkisyhteisöiltä asianomaisille sektoreille. 1.105 Virrat on kirjattava samana
ajankohtana kaikkien asianosaisten institutionaalisten yksiköiden osalta ja
kaikilla tileillä. Institutionaaliset yksiköt eivät aina käytä samoja
tilinpitosääntöjä. Siinäkin tapauksessa, että samoja sääntöjä käytetään, eroja
tosiasiallisessa kirjauksessa saattaa esiintyä käytännön syistä, kuten
tiedonvälityksessä aiheutuneista viipeiden vuoksi. Sen vuoksi asianosaiset
taloustoimien suorittajat voivat kirjata taloustoimet eri ajankohtina. Nämä
eroavuudet on poistettava oikaisuilla. Sulauttaminen ja
nettoutus Sulauttaminen 1.106 Sulauttaminen tarkoittaa
yksiköiden välisten taloustoimien eliminointia sekä käytöstä että resursseista,
kun yksiköt liitetään yhteen, sekä keskinäisten rahoitusvarojen ja velkojen
eliminointia. Tämä on yleistä silloin, kun yhdistetään julkisyhteisöjen
alasektoreiden tilejä. 1.107 Alasektoreiden tai sektoreiden
osalta ei periaatteessa sulauteta niihin kuuluvien yksiköiden välisiä virtoja
ja varantoja. 1.108 Sulautettuja tilejä voidaan
kuitenkin laatia täydentävinä esityksinä ja analyyseinä. Tiedot näiden
(ala)sektoreiden taloustoimista muiden sektoreiden kanssa ja vastaava
”ulkoinen” rahoitusasema voivat olla tärkeämpiä kuin yleiset bruttoluvut. 1.109 Sitä paitsi tilit ja taulukot,
jotka osoittavat velkoja/velallissuhteet, antavat yksityiskohtaisen kuvan
talouden rahoituksesta, ja niitä pidetään hyvin hyödyllisinä niiden kanavien
ymmärtämiseksi, joiden kautta rahoitusylijäämät kulkevat lopullisilta
luotonantajilta lopullisille luotonsaajille. Nettoutus 1.110 Yksittäisillä yksiköillä tai
sektoreilla saattaa olla samanlainen taloustoimi sekä käyttönä että resurssina
(esim. ne sekä maksavat että saavat korkoa) ja samanlainen rahoitusinstrumentti
sekä varana että velkana. EKT:ssa lähestymistapana on bruttokirjaus, lukuun
ottamatta sitä nettoutusastetta, joka sisältyy itse luokituksiin. 1.111 Nettoutus on implisiittisesti
mukana taloustoimien eri ryhmissä, joista huomattavin esimerkki on ”varastojen
muutokset”, joka korostaa analyyttisesti tärkeää kokonaispääoman muodostuksen
näkökohtaa pikemminkin kuin päivittäisten lisäysten ja vähennysten seurantaa. Vastaavasti,
muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, rahoitustilille ja varojen muiden
muutosten tilille kirjataan varojen ja velkojen lisäykset nettoperusteella,
mikä tuo esiin tämäntyyppisten virtojen lopulliset vaikutukset tilinpitojakson
lopussa. Tilit,
tasapainoerät ja aggregaatit 1.112 Yksiköiden tai yksiköistä
muodostettujen ryhmien tapauksessa kirjataan erilaisille tileille taloustoimet,
jotka liittyvät johonkin tiettyyn talouselämän puoleen (esim. tuotantoon).
Tuotantotilin taloustoimet eivät osoita käytön ja resurssien välistä erotusta,
jollei tilille viedä tasapainoerää. Vastaavasti tasapainoerä (nettovarallisuus)
on vietävä myös institutionaalisen yksikön tai sektorin kokonaisvarojen ja
kokonaisvelkojen välille. Tasapainoerät ovat sinänsä merkittäviä taloudellisen
toimintakyvyn mittareita. Kun ne lasketaan yhteen koko talouden osalta, ne ovat
tärkeitä aggregaatteja. Tilikokonaisuus 1.113 Järjestelmä perustuu toisiinsa
kytkeytyvien tilien kokonaisuudelle. Täydellinen institutionaalisten yksiköiden
tai sektoreiden tilien kokonaisuus koostuu juoksevista tileistä, varallisuuden
muodostustileistä ja varallisuustaseista. 1.114 Juoksevat tilit koskevat
tuotantoa, tulojen muodostusta, tulonjakoa ja tulojen uudelleenjakoa ja näiden
tulojen käyttöä kulutuksen muodossa. Varallisuuden muodostustilit kattavat
varojen ja velkojen muutokset sekä nettovarallisuuden muutokset (minkä tahansa
institutionaalisen yksikön tai yksikköryhmän varojen ja velkojen välinen ero).
Varallisuustaseet esittävät varojen ja velkojen senhetkiset varannot ja
nettovarallisuuden. 1.115 Paikallisten toimialayksiköiden
ja toimialojen tilikokonaisuus supistuu ensimmäisiin juokseviin tileihin:
tuotantotiliin ja tulonmuodostustiliin, jonka tasapainoerä on toimintaylijäämä. Tavaroiden ja palveluiden tili 1.116 Tavaroiden ja palveluiden tili
osoittaa koko talouden osalta tai tuoteryhmien osalta kokonaisresurssit (tuotos
ja tuonti) sekä tavaroiden ja palveluiden käytön (välituotekäyttö, kulutus,
varastojen muutokset, kiinteän pääoman bruttomuodostus, arvoesineiden hankinnat
miinus vähennykset, vienti). Kyseinen tili ei ole tilikokonaisuuden muiden
tilien kaltainen eikä siitä synny tilikokonaisuuden seuraavalle tilille
siirrettävää tasapainoerää. Se on pikemminkin tilien laadinnalle ominainen
taulukkomuotoinen esitys, josta ilmenee, että tarjonta on yhtä suuri kuin
kysyntä kaikkien tuotteiden ja tuoteryhmien osalta kansantaloudessa. Ulkomaiden tili 1.117 Ulkomaiden tili kattaa
kotimaisten ja ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet
sekä niihin liittyvät varojen ja velkojen varannot. Koska ulkomaiden tilillä on tilirakenteessa
samanlainen tehtävä kuin institutionaalisella sektorilla, ulkomaiden tili
määritetään ulkomaiden näkökulmasta. Ulkomaiden resurssi on kokonaistalouden
käyttöä ja päinvastoin. Jos tasapainoerä on positiivinen, se merkitsee
ulkomaiden ylijäämää ja kokonaistalouden alijäämää ja päinvastaista tilannetta,
jos tasapainoerä on negatiivinen. Ulkomaiden tili poikkeaa muista sektoritileistä
sikäli, että siinä ei esitetä kaikkia ulkomaiden tilinpidon tapahtumia vaan
ainoastaan sellaiset, joissa toinen osapuoli on mitattavassa
kotimaantaloudessa. Tasapainoerät 1.118 Tasapainoerä saadaan
vähentämällä tilin yhden puolen kokonaisarvo toisen puolen kokonaisarvosta. Tasapainoeriin sisältyy paljon tietoa, ja ne
sisältävät eräitä tärkeimpiä tilinpidon eriä, kuten seuraavista tasapainoerien
esimerkeistä voidaan nähdä: arvonlisäys, toimintaylijäämä, käytettävissä oleva
tulo, säästö, nettoluotonanto/nettoluotonotto. Seuraavassa kaaviossa esitetään tilikokonaisuus
virtojen muodossa – jokainen tasapainoerä on lihavoitu. Tilikokonaisuutta koskeva kaavio 1.119 Tilikokonaisuuden ensimmäinen
tili on tuotantotili, johon kirjataan tuotantoprosessin panokset ja tuotokset,
jolloin tasapainoeräksi jää arvonlisäys. 1.120 Arvonlisäys viedään seuraavalle
tilille, joka on tulonmuodostustili. Sille kirjataan tuotantoprosessin
palkansaajakorvaukset sekä tuotannon vuoksi julkisyhteisöille maksettavat
verot, jotta on mahdollista saada tasapainoeränä sektorikohtainen
toimintaylijäämä (tai kotitaloussektorin itsenäisten yrittäjien sekatulo). Tämä
vaihe on tarpeen, jotta voidaan mitata tuotantosektorille toimintaylijäämänä
tai sekatulona jäävä arvonlisäys. 1.121 Palkansaajakorvauksiin, veroihin
ja toimintaylijäämään / sekatuloon jaoteltu arvonlisäys viedään sitten saman
jaottelun mukaisesti ensitulon jakotilille. Jaottelun ansiosta on mahdollista
kohdentaa jokainen tuotannontekijäkorvaus vastaanottavaan sektoriin,
tuotantosektoriin nähden vastakkaisena kohdennuksena. Esimerkiksi kaikki
palkansaajakorvaukset kohdennetaan kotitaloussektorin ja ulkomaiden sektorin
kesken, kun taas toimintaylijäämä jää yrityssektorille, jolla ylijäämä on
syntynyt. Tälle tilille kirjataan myös sektoriin tulevat ja sektorista lähtevät
omaisuustulojen virrat siten, että tasapainoerä on sektoriin tuleva ensitulo. 1.122 Seuraavaan tiliin – tulojen
uudelleenjaon tiliin – kirjataan näiden tulojen uudelleenjako tulonsiirtoina. Uudelleenjako
tapahtuu pääasiassa kotitaloussektorilta perittävien julkisyhteisöille
maksettavien verojen ja kotitaloussektorille osoitettavien sosiaalietuuksien
avulla. Tasapainoerä on käytettävissä oleva tulo. 1.123 Ydintilien kokonaisuudessa on
seuraavana käytettävissä olevan tulon käyttötili; se on kotitaloussektorin
kannalta tärkeä tili, sillä sille kirjataan kotitalouksien kulutusmenot,
jolloin tasapainoeräksi jää kotitalouksien säästö. 1.124 Samanaikaisesti luodaan
rinnakkaistili eli luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili. Sen
tarkoituksena on esittää luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot
laskennallisena siirtona julkisyhteisöiltä kotitaloussektorille siten, että
kotitalouksien tulot voivat nousta julkisyhteisöjen tuottamien yksilöllisten
palvelujen arvon verran. Seuraavalla tilillä – oikaistun käytettävissä olevan
tulon käyttötilillä – käytettävissä olevan tulon käyttöön tehdään
samansuuruinen lisäys, ikään kuin kotitaloussektori ostaisi julkisyhteisöjen
tuottamat yksilölliset palvelut. Nämä kaksi laskennallista erää kumoavat
toisensa, ja tasapainoeränä oleva säästö on yhtä kuin tilikokonaisuuden säästö. 1.125 Säästö viedään pääomatilille
rahoittamaan pääomanmuodostusta, mikä mahdollistaa pääomansiirrot sektoreille
ja sektoreilta. Reaalivarojen hankinnan yhteydessä käyttämättä jäänyt osa tai
ylimenevä osa näkyy nettoluotonannon tai nettoluotonoton tasapainoeränä.
Nettoluotonanto tarkoittaa lainaksi annettua ylijäämää, ja nettoluotonotto
tarkoittaa alijäämän rahoitusta. 1.126 Kunkin sektorin luotonanto ja
luotonotto kootaan rahoitustileille, jolloin saadaan tulokseksi
nettoluotonannon tai nettoluotonoton tasapainoerä. Sen olisi oltava yhtä suuri
kuin pääomatilillä oleva nettoluotonannon tai nettoluotonoton tasapainoerä; jos
niiden välillä on ero, sen on johduttava taloudellista toimintaa kuvaavan
reaali- ja rahoitustilinpidon välisestä mittauserosta. 1.127 Kaavion alimmalla rivillä
vasemmalla oleva tili on avaustase, josta käy ilmi kaikkien varojen ja velkojen
– sekä reaali- että rahoituserien – määrä tietyn ajanjakson alussa. Talouden
varallisuus mitataan nettovarallisuutena – varat miinus velat – ja esitetään
taseessa viimeisellä rivillä. 1.128 Kun avaustaseesta liikutaan oikealle,
kirjataan tilinpitojaksona tapahtuvia varojen ja velkojen muutoksia. Pääomatili
osoittaa reaalivaroja koskevista taloustoimista johtuvat muutokset, ja
rahoitustilistä käyvät ilmi rahoitusvaroja koskevista taloustoimista johtuvat
muutokset. Jos muita muutoksia tai vaikutuksia ei esiinny, päätöstase
voitaisiin laskea välittömästi lisäämällä muutokset avaustaseen arvoon. 1.129 Tuotannon ja kulutuksen
taloussyklin ulkopuolella voi kuitenkin tapahtua muutoksia, jotka vaikuttavat
varojen ja velkojen arvoon päätösajankohtana. Yksi tyyppiesimerkki on varojen
volyymin muutos – kiinteään pääomaan kohdistuvat tosiasialliset muutokset,
joiden aiheuttajina ovat talouden ulkopuoliset tapahtumat. Kyseessä voivat olla
katastrofien aiheuttamat menetykset – esimerkiksi suuri maanjäristys, jossa
tuhoutuu paljon varoja. Tuolloin ei siis ole kyse vaihtamisen tai siirtämisen
kaltaisesta taloustoimesta. Tällainen menetys on kirjattava muiden volyymin
muutosten tilille sen osoittamiseksi, että varojen määrä on pienempi kuin
pelkät taloudelliset tapahtumat antaisivat olettaa. Muihin kuin taloustoimien
aiheuttamiin varojen (ja velkojen) arvon muutoksiin lukeutuvat myös
hintamuutokset, jotka johtuvat varojen varantoa koskevista
hallussapitovoitoista ja ‑tappioista. Tällaiset muutokset kirjataan
uudelleenarvotustilille. Kun nämä kaksi varojen ja velkojen varannon arvoon
kohdistuvaa lisävaikutusta otetaan huomioon, on mahdollista arvioida
päätöstaseen arvot siten, että avaustaseen arvoa oikaistaan kaavion alarivillä
olevien juoksevien tilien muutoksilla. Aggregaatit 1.130 Aggregaatit ovat
koostuma-arvoja, jotka mittaavat kokonaistalouden toiminnan tulosta; esim.
tuotos, arvonlisäys, käytettävissä oleva tulo, kulutus, säästäminen, pääoman
muodostus jne. Vaikka aggregaattien laskeminen ei ole EKT:n ainoa tarkoitus, ne
ovat tärkeitä yhteenvetoindikaattoreita makrotaloudellisissa analyyseissä ja
vertailuissa ajan ja paikan suhteen. 1.131 Aggregaatteja voidaan erottaa
kahta eri tyyppiä: a) aggregaatit, jotka liittyvät suoraan
järjestelmän taloustoimiin, esim. tavaroiden ja palveluiden tuotanto, kulutus,
kiinteän pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset jne.; b) aggregaatit, jotka edustavat tilien
tasapainoeriä, kuten bruttokansantuote markkinahintaan (BKT), koko talouden
toimintaylijäämä, bruttokansantulo (BKTL), kansantalouden käytettävissä oleva
tulo, säästö, vaihtotase, koko talouden nettovarallisuus
(kansallisvarallisuus). 1.132 Henkeä kohden lasketuilla
kansantalouden tilinpidon tiedoilla on merkittäviä käyttötarkoituksia. BKT:n
tai kansantulon tai kotitalouksien kulutuksen tyyppisissä aggregaateissa
tavallisesti käytetty nimittäjä on väestön (maassa asuvan) kokonaismäärä. Kun
kotitaloussektorin tilejä tai niiden osia jaetaan alasektoreittain, tarvitaan
tietoja kuhunkin alasektoriin kuuluvien kotitalouksien ja henkilöiden
lukumäärästä. BKT: keskeinen aggregaatti 1.133 Bruttokansantuote (BKT) kuuluu
EKT:n keskeisiin aggregaatteihin. BKT on kaiken talousalueella tapahtuvan
taloudellisen toiminnan mitta. Se perustuu tuotoksen ja talouden loppukysynnän
yhtäsuuruuteen. Markkinahintainen BKT voidaan mitata kolmella tavalla: 1) tuotantolähestymistapa: kaikkien
tavaroita ja palveluja tuottavien toimintojen arvonlisäysten summa plus
tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot; 2) menolähestymistapa: kaikkien joko
talouden lopputuotoksen kulutuksessa tai varallisuuden lisäämisessä
toteutuneiden menojen summa plus tavaroiden ja palveluiden vienti miinus
tuonti; 3) tulolähestymistapa: kaikkien tavara- ja
palvelutuotantoprosessissa ansaittujen tulojen summa plus tuoteverot miinus
tuotetukipalkkiot. 1.134 Nämä kolme BKT:n mittaamisessa
käytettyä lähestymistapaa ilmentävät myös niitä eri tapoja, joilla BKT:n
voidaan ajatella koostuvan. Arvonlisäys voidaan jaotella käyttämällä perusteena
institutionaalista sektoria ja kokonaissummassa mukana olevan toiminnan tai
toimialan tyyppiä, esimerkiksi maatalous, teollisuus, rakentaminen ja palvelut.
Kulutusmenot voidaan jakaa lajeihin:
kotitalouksien kulutusmenot, kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen (KPVTY) kulutusmenot, julkisyhteisöjen kulutusmenot, varastojen
muutos, kiinteän pääoman muodostus ja vienti, tuonnin kustannuksilla
vähennettynä. Ansaitut kokonaistulot voidaan jaotella tulolajin
– palkansaajakorvaukset ja toimintaylijäämä – mukaan. 1.135 Jotta saataisiin paras
BKT-estimaatti, näiden kolmen lähestymistavan osatekijät syötetään yleensä
tarjonta- ja käyttökehikkoon. Tuolloin on mahdollista täsmäyttää arvonlisäys-
ja tuloestimaatit toimialoittain ja saada tuotteiden tarjonta ja kysyntä
tasapainoon. Tällaisen integroidun toimintamallin ansiosta BKT:n osat ovat
yhteneväiset ja BKT:n määrästä saadaan parempi estimaatti kuin jos
käytettäisiin vain yhtä kolmesta lähestymistavasta. Vähentämällä kiinteän
pääoman kuluminen BKT:sta saadaan markkinahintainen nettokansantuote (NKT). PANOS-TUOTOSKEHIKKO 1.136 Panos-tuotoskehikkoon kootaan
bruttoarvonlisäyksen komponentit, toimialojen panokset ja tuotokset, tuotteiden
tarjonta ja kysyntä sekä käytön ja resurssien rakenne kaikilla kansantalouden
institutionaalisilla sektoreilla. Kehikossa on kansantalouden jaottelu, josta
käyvät ilmi kaikkia tavaroita ja palveluita koskevat taloustoimet toimialojen
ja loppukuluttajien välillä yhdeltä kaudelta (esimerkiksi neljännesvuodelta).
Tiedot voidaan esittää kahdella tavalla: · tarjonta- ja käyttötaulukkoina, ja · symmetrisinä panos-tuotostaulukkoina. Tarjonta- ja käyttötaulukot 1.137 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa
esitetään koko talous toimialoittain (esim. moottoriajoneuvoteollisuus) ja
tuotteittain (esim. urheiluvälineet). Taulukoista käyvät ilmi
bruttoarvonlisäyksen komponenttien, toimialojen panosten ja tuotosten sekä
tuotteiden tarjonnan ja kysynnän väliset yhteydet. Tarjonta- ja
käyttötaulukoissa yhdistetään talouden eri institutionaaliset sektorit (esimerkiksi
julkiset yritykset) tarkemmin tavaroiden ja palveluiden tuontiin ja vientiin,
julkisyhteisöjen menoihin, kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa
tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) menoihin sekä pääomanmuodostukseen. 1.138 Tarjonta- ja käyttötaulukoiden
laadinnan ansiosta on mahdollista tarkastella kansantalouden tilinpidon osien
yhdenmukaisuutta ja yhtenäisyyttä yhden yksityiskohtaisen kehikon rajoissa, ja
kun huomioon otetaan bruttokansantuotteen mittaamiseen käytettyjen kolmen lähestymistavan
(tuotanto-, tulo- ja menolähestymistapa) komponentit, on
mahdollista määrittää yksi yhtenäinen BKT-estimaatti. 1.139 Kun tarjonta- ja käyttötaulukot
täsmäytetään aukottomasti, voidaan myös yhdistää yhdenmukaisesti ja
yhtenäisesti seuraavien kolmen tilin rakenneosat: 1) tavara- ja palvelutili; 2) tuotantotili (toimialan ja
institutionaalisen sektorin mukaan); ja 3) tulonmuodostustili (toimialan ja
institutionaalisen sektorin mukaan). Symmetriset panos-tuotostaulukot 1.140 Symmetriset panos-tuotostaulukot
johdetaan käyttämällä tarjonta- ja käyttötaulukoiden ja muiden lähteiden
tietoja, jotta saadaan teoreettinen perusta jatkoanalyysejä varten. 1.141 Nämä panos-tuotostaulukot
sisältävät symmetrisiä (tuote- tai toimialakohtaisia) taulukoita, Leontiefin
käänteismatriisin ja muita määritysanalyysejä kuten tuotantokertoimia.
Taulukoissa esitetään erikseen kotimaassa tuotettujen ja tuotujen tavaroiden ja
palveluiden kulutus. Esitystavan ansiosta saadaan käyttöön teoreettinen kehikko
talouden rakenteellista jatkoanalyysiä varten, joka sisältää myös talouden loppukysynnän
rakenteen sekä muutosten vaikutusten tarkastelun. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010) 774 lopullinen
Liite A/Luku 02 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE LUKU 2: YKSIKÖT JA YKSIKÖIDEN RYHMITTELYT 2.01 Maan kansantalous on
järjestelmä, jossa yhteisöt ja ihmiset ovat vuorovaikutuksessa vaihtamalla ja
siirtämällä tavaroita, palveluita ja maksuvälineitä (esimerkiksi rahaa)
tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi ja kuluttamiseksi. Kansantaloudessa vuorovaikutuksessa olevat yksiköt
ovat taloudellisia yksiköitä, jotka voivat omistaa varoja, ottaa velkaa ja
osallistua taloudelliseen toimintaan ja suorittaa taloustoimia muiden
yksiköiden kanssa. Niitä kutsutaan institutionaalisiksi yksiköiksi. Kansantalouden tilinpidossa käytettyjen yksiköiden
määrittelyllä on monta eri tarkoitusta. Ensinnäkin yksiköt ovat tärkeitä
rakenneosia, kun talous määritellään maantieteellisesti: esimerkiksi maat,
alueet ja rahaliiton tai poliittisen unionin kaltaiset maaryhmät. Toiseksi
yksiköt ovat tärkeitä rakenneosia, kun yksiköitä ryhmitellään
institutionaalisiksi sektoreiksi. Kolmanneksi yksiköt ovat tärkeitä, kun
määritetään kirjattavia virtoja ja varantoja. Saman institutionaalisen yksikön
eri osien välisiä taloustoimia ei periaatteessa kirjata kansantalouden
tilinpitoon. 2.02 Kansantalouden tilinpidossa
käytetyt yksiköt ja yksiköiden ryhmittelyt määritellään pitäen lähtökohtana sen
taloudellisen analyysin lajia, johon ne on tarkoitettu, eikä tilastokyselyissä
tavallisesti käytettäviä yksikkötyyppejä. Jälkimmäiset yksiköt (esimerkiksi
yritykset, hallintayhtiöt, toimialayksiköt, paikalliset yksiköt,
julkishallinnon yksiköt, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kotitaloudet
jne.) eivät ehkä ole tyydyttäviä kansantalouden tilinpidon tarkoituksiin, koska
ne perustuvat oikeudellisiin, hallinnollisiin tai kirjanpidollisiin
kriteereihin. Tilastoviranomaisten tulee ottaa huomioon EKT:ssä
vahvistetut analyysiyksiköiden määritelmät sen varmistamiseksi, että tutkimuksissa,
joilla tiedot kerätään, kaikki EKT:ssä käytetyt tilastojen laadinnassa
tarvittavat tietoelementit otetaan vähitellen käyttöön. 2.03 Järjestelmälle on ominaista,
että siinä käytetyt yksiköt perustuvat tyypiltään kolmeen tapaan jakaa talous
osiin. 1) Virtojen ja varantojen analysoimiseksi on
olennaista valita yksiköt, jotka mahdollistavat taloudellisten toimijoiden
välisten käyttäytymissuhteiden tutkimisen; 2) Tuotantoprosessien analysointia varten on
olennaista valita yksiköt, jotka ilmentävät teknistaloudellisia suhteita tai
vastaavat paikallisia toimintoja; 3) Alueellisia analyysejä varten tarvitaan
yksiköitä, jotka vastaavat paikallisia toimialoja. Institutionaaliset yksiköt on määritelty, jotta
ensimmäinen näistä tavoitteista voidaan saavuttaa. Kohdassa 1 mainittujen
käyttäytymissuhteiden vuoksi on tarpeen, että yksiköt heijastavat kaikilta osin
niiden institutionaalista taloudellista toimintaa. Kohdissa 2 ja 3 mainitut tuotantoprosessit,
teknistaloudelliset suhteet ja alueelliset analyysit edellyttävät paikallisten
toimialayksiköiden kaltaisia yksiköitä. Jäljempänä tässä luvussa on selostus
näistä yksiköistä. Ennen kuin näille EKT:ssä käytetyille yksiköille
annetaan määritelmät, on välttämätöntä määritellä kansantalouden rajat. KANSANTALOUDEN RAJAT 2.04 Yksiköt, jotka muodostavat maan
kansantalouden ja joiden virrat ja varannot kirjataan EKT:oon, ovat kotimaisia
yksiköitä. Kunkin institutionaalisen yksikön kotipaikka on se talousalue, jolla
yksikön taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus sijaitsee. Nämä
yksiköt katsotaan kotimaisiksi yksiköiksi kansalaisuudesta ja oikeudellisesta
muodosta riippumatta sekä siitä riippumatta, ovatko ne läsnä talousalueella
ajankohtana, jolloin ne suorittavat taloustoimen. 2.05 Talousalue muodostuu seuraavista: a) alue (maantieteellinen alue), jonka
tosiasiallisesta hallinnoinnista ja taloudellisesta valvonnasta huolehtii yksi
julkinen hallinto; b) kaikki vapaa-alueet, mukaan luettuna
tullivarastot ja tullin valvonnassa olevat tehtaat; c) kansallinen ilmatila, aluevedet ja
kansainvälisillä vesillä sijaitseva mannerjalusta, jonka hallintaan maalla on
yksinoikeus; d) enklaavit eli erillisalueet (eli
maantieteelliset alueet, jotka sijaitsevat ulkomailla ja joita maan
keskushallintoviranomaiset [suurlähetystöt, konsulaatit, sotilastukikohdat,
tieteelliset tutkimusasemat jne.] käyttävät valtioiden välisten kansainvälisten
sopimusten mukaisesti); e) kansainvälisillä vesillä maan
mannerjalustan ulkopuolella sijaitsevat öljy-, luonnonkaasu- ym. esiintymät,
joilla työskentelevillä yksiköillä on kotipaikka kyseisellä alueella, kuten
edellisessä alakohdassa on määritelty. Kalastusaluksia, muita aluksia, porauslauttoja ja
lentoaluksia kohdellaan EKT:ssä samalla tavoin kuin liikkuvaa kalustoa siitä
riippumatta, ovatko ne kotimaisten yksiköiden omistamia ja/tai liikennöimiä tai
ulkomaisten yksiköiden omistamia ja kotimaisten yksiköiden liikennöimiä.
Taloustoimet, joihin sisältyy liikkuvan kaluston omistamista (kiinteän pääoman
bruttomuodostus) ja käyttöä (vuokraus, vakuutus jne.), luetaan sen maan
kansantalouden piiriin, jossa omistajalla ja/tai vastaavasti liikennöijällä on
kotipaikka. Rahoitusleasingissä oletetaan tapahtuvan omistajan muutos. Talousalue voi olla suurempi tai pienempi alue
kuin edellä on määritelty. Suuremmista alueista voidaan mainita esimerkkinä
rahaliitto, kuten Euroopan rahaliitto, ja pienempiin alueisiin lukeutuu
esimerkiksi jonkin maan osa, kuten alue. 2.06 Alueen ulkopuoliset
erillisalueet eivät kuulu talousalueeseen. Talousalueeseen eivät kuulu myöskään ne maan oman
maantieteellisen alueen osat, joita seuraavat organisaatiot käyttävät: 1. muiden maiden keskushallintoviranomaiset; 2. Euroopan unionin toimielimet ja elimet;
ja 3. kansainväliset järjestöt valtioiden
välisten kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Euroopan unionin toimielinten ja elinten sekä
kansainvälisten järjestöjen käyttämät alueet ovat erillisiä talousalueita.
Sellaisten alueiden ominaispiirre on, että ainoat, joilla on siellä kotipaikka,
ovat kyseiset instituutiot. 2.07 ’Taloudellisen mielenkiinnon
pääasiallinen keskus’ tarkoittaa, että talousalueen sisällä sijaitsee jokin
paikka, jossa yksikkö harjoittaa taloudellisia toimintoja ja taloustoimia
merkittävässä määrin joko määräämättömän tai määrätyn, mutta pitkän ajanjakson
ajan (vuoden tai enemmän). Maan ja rakennusten omistamista talousalueella
pidetään riittävänä sille, että omistajalla on siellä taloudellisen
mielenkiinnon keskus. Yritykset kytketään lähes aina vain yhteen
kansantalouteen. Verotuksen ja muiden oikeudellisten vaatimusten vuoksi on
yleistä, että kullakin lainkäyttöalueella toteutettaviin toimintoihin käytetään
erillistä juridista yksikköä. Lisäksi määritetään erillinen institutionaalinen
yksikkö tilastotarkoituksia varten, kun yksittäisellä juridisella yksiköllä on
merkittävää toimintaa kahdella tai useammalla alueella (esimerkiksi
sivukonttorit, maan omistus, monella alueella toimivat yritykset). Kun
tällaiset juridiset yksiköt jaetaan osiin, saadaan selville kunkin näin
yksilöidyn yrityksen kotipaikka. ’Taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen
keskus’ ei merkitse, että sellaisia yksiköitä, joilla on merkittävää toimintaa
kahdella tai useammalla alueella, ei pitäisi jakaa. Kun yritykseltä puuttuu fyysinen ulottuvuus,
yrityksen kotipaikka määräytyy sen talousalueen mukaisesti, jonka lakien mukaan
yritys on yhtiöity tai rekisteröity. 2.08 Yksiköt, joilla katsotaan
olevan kotipaikka kyseisessä maassa, voidaan jakaa seuraavasti: a) yksiköt, joiden kaikki taloustoimet
liittyvät tuotantoon, rahoitukseen, vakuutustoimintaan tai tulojen uudelleen
jakamiseen lukuun ottamatta maan ja rakennusten omistamiseen liittyviä
taloustoimia; b) yksiköt, joiden kaikki taloustoimet
liittyvät pääasiallisesti kulutukseen lukuun ottamatta maan ja rakennusten
omistamiseen liittyviä taloustoimia; c) kaikki yksiköt maan ja rakennusten
omistajina lukuun ottamatta yksiköitä, jotka omistavat varsinaisen alueen
ulkopuolisia erillisalueita, jotka ovat muiden valtioiden talousalueiden osia
tai itsenäisiä valtioita. 2.09 Muista yksiköistä kuin kotitalouksista
voidaan kaikkien paitsi maan ja rakennusten omistamiseen liittyvien
taloustoimien osalta erottaa seuraavat kaksi tapausta: a) toimintaa harjoitetaan yksinomaan maan
talousalueella: yksiköt, jotka harjoittavat sellaista toimintaa, ovat
kotimaisia yksiköitä kyseisessä maassa; b) toimintaa harjoitetaan vähintään vuoden
ajan useampien maiden talousalueilla: ainoastaan sen osan yksiköstä, jolla on
taloudellisen mielenkiinnon keskus maan talousalueella, katsotaan olevan
kotimainen yksikkö kyseisessä maassa. Kotimainen institutionaalinen yksikkö voi olla
nimellinen kotimainen yksikkö sellaisen toiminnan osalta, jota toisen maan
kotimainen yksikkö harjoittaa kyseisessä maassa vähintään vuoden ajan. Jos
toimintaa harjoitetaan alle vuoden ajan, se on osa tuottajana toimivan
institutionaalisen yksikön toiminnoista, eikä tuolloin katsota olevan erillistä
institutionaalista yksikköä. Jos toiminta – vaikka se on kestänyt yli vuoden –
on merkityksetöntä ja jos kyseessä on laitteiden asennus ulkomailla, erillistä
yksikköä ei katsota olevan, vaan toiminta kirjataan tuottajana toimivan
institutionaalisen yksikön toimintana. 2.10 Kotitaloudet, joilla on
maassa taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus, ovat kotimaisia
yksiköitä, paitsi jos ne ovat maan ja rakennusten omistajia. Ne ovat kotimaisia
yksiköitä siinäkin tapauksessa, että ne toimivat ulkomailla alle vuoden
pituisia ajanjaksoja. Niihin on luettava erityisesti seuraavat: a) rajatyöntekijät eli henkilöt, jotka
ylittävät rajan päivittäin naapurimaassa työskentelyä varten; b) kausityöntekijät eli henkilöt, jotka
kausittain lähtevät maasta usean kuukauden mutta alle vuoden pituiseksi ajaksi
työskennelläkseen toisessa maassa; c) matkailijat, potilaat, opiskelijat,
vierailevat virkamiehet, liikemiehet, myyntimiehet, taiteilijat ja miehistön
jäsenet, jotka matkustavat ulkomailla; d) paikallisesti rekrytoitu henkilöstö, joka
työskentelee ulkomaisten hallitusten erillisalueilla; e) erillisalueilla päämajaa pitävien EU:n
toimielinten ja kansainvälisten siviili- tai sotilasorganisaatioiden
henkilöstö; f) erillisalueille sijoitetut maiden
hallitusten viralliset siviili- tai sotilasedustajat (mukaan luettuna heidän
kotitaloutensa). Opiskelijoita pidetään aina kotimaisina
riippumatta siitä, kuinka pitkään he opiskelevat ulkomailla. 2.11 Kaikki talousalueeseen kuuluvaa
maata ja/tai rakennuksia omistavat yksiköt ovat sen maan kotimaisia tai
nimellisiä yksikköjä, jossa kyseessä olevat maa tai rakennukset sijaitsevat. INSTITUTIONAALISET YKSIKÖT 2.12 Määritelmä: Institutionaalinen
yksikkö on taloudellinen yksikkö, jolle on ominaista pääasiallista toimintaansa
koskeva itsenäinen päätösvalta. Kotimaisen yksikön katsotaan olevan
institutionaalinen yksikkö talousalueella, jolla sen taloudellisen
mielenkiinnon pääasiallinen keskus sijaitsee, jos se päättää itsenäisesti
toiminnastaan ja jos sillä on täydellinen kirjanpito tai valmiudet laatia
täydellinen kirjanpito. Yksiköllä on itsenäinen päätösvalta
pääasiallisen toimintansa suhteen, kun yksikkö a) on oikeutettu omistamaan tavaroita tai
varoja omissa nimissään; se pystyy muuttamaan tavaroiden ja varojen
omistusoikeutta taloustoimilla muiden institutionaalisten yksiköiden kanssa, b) kykenee tekemään taloudellisia päätöksiä
ja harjoittamaan taloudellisia toimintoja, joista se on vastuussa ja
laillisesti tilivelvollinen, c) kykenee ottamaan velkoja omissa
nimissään, ottamaan muita velvoitteita tai muita sitoumuksia ja tekemään
sopimuksia, d) kykenee laatimaan täydellisen
kirjanpidon, joka kattaa kaikki yksikön tilinpitojakson aikana toteuttamat
taloustoimet sekä varoja ja velkoja koskevan taseen. 2.13 Seuraavia periaatteita
sovelletaan silloin, kun yksiköillä ei ole institutionaalisen yksikön
ominaispiirteitä: a) kotitalouksilla katsotaan olevan
itsenäinen päätösvalta pääasialliseen toimintaansa nähden, joten ne ovat
institutionaalisia yksiköitä, vaikka ne eivät pidäkään täydellistä kirjanpitoa;
b) yksiköt, jotka eivät pidä täydellistä
kirjanpitoa eivätkä kykene vaadittaessa laatimaan täydellistä kirjanpitoa,
eivät ole institutionaalisia yksiköitä; c) yksiköt, joilla ei ole itsenäistä
päätösvaltaa, vaikka ne pitävätkin täydellistä kirjanpitoa, ovat osa niitä
valvovia yksiköitä; d) yksiköiden ei tarvitse julkaista tilejään
ollakseen institutionaalisia yksiköitä; e) yksiköitä, jotka muodostavat osan
tuotantoa harjoittavasta ryhmästä ja pitävät täydellistä kirjanpitoa, pidetään
institutionaalisina yksiköinä siinäkin tapauksessa, että ne ovat osittain
luovuttaneet itsenäistä päätösvaltaansa ryhmän yleisestä johtamisesta vastaavalle
keskusyksikölle (pääkonttorille); pääkonttorin itsensä katsotaan olevan
valvomistaan yksiköistä erillinen institutionaalinen yksikkö; f) yritysmäiset yhteisöt ovat yksiköitä,
jotka pitävät täydellistä kirjanpitoa, mutta niillä ei ole oikeudellista asemaa.
Niiden taloudellinen käyttäytyminen ja rahoituskäyttäytyminen poikkeaa niiden
omistajien toiminnasta ja on samanlaista kuin yritysten toiminta. Niillä
katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta, ja niitä pidetään erillisinä
institutionaalisina yksikköinä. Pääkonttorit ja hallintayhtiöt 2.14 Pääkonttorit ja hallintayhtiöt
ovat institutionaalisia yksiköitä. Kyseiset kaksi tyyppiä selostetaan
seuraavassa: 1) Pääkonttori on yksikkö, joka
harjoittaa liikkeenjohdollista määräysvaltaa tytäryrityksiinsä nähden.
Pääkonttorit kohdennetaan siihen yrityssektoriin, johon valtaosa niiden
tytäryrityksistä kuuluu; jos kuitenkin kaikki tai useimmat kyseisistä
tytäryrityksistä ovat rahoituslaitoksia, pääkonttoreita käsitellään rahoituksen
ja vakuutuksen välitystä avustavina laitoksina (S.126)
rahoituslaitossektorilla. Jos osa tytäryrityksistä on yrityksiä ja osa
rahoituslaitoksia, sektoriluokitus määräytyy sen mukaan, kummalla osalla on
suurempi arvonlisäys. Jos pääkonttori harjoittaa yritysmäistä tuotantoa
ja jos tämän yritystoiminnan osuus on merkittävä, pääkonttori luokitellaan
yrityssektoriin. Pääkonttorit kuvataan ISIC Rev. 4:n pääluokan M
nelinumerotasolla 7010 (NACE Rev. 2, M 70.10) seuraavasti: Tähän kuuluu saman yrityskokonaisuuden muiden
yksiköiden valvonta ja johtaminen, yrityksen tai yrityskokonaisuuden
strateginen ja organisatorinen suunnittelu sekä päätöksenteko. Pääkonttorit
harjoittavat operatiivista valvontaa ja johtavat yrityskokonaisuuteen kuuluvien
yksiköiden päivittäistä toimintaa. 2) Hallintayhtiö, joka pitää hallussa
tytäryritysten varoja mutta ei suorita liikkeenjohdollisia tehtäviä, on
rahoituslaitoksiin kuuluva kytkösyhtiö (S.127) ja luokitellaan
rahoituslaitoksiin. Rahoitusalan holdingyhtiöt (hallintayhtiöt)
kuvataan ISIC Rev. 4:n pääluokan K nelinumerotasolla 6420 (NACE Rev. 2, K
64.20) seuraavasti: Tähän kuuluu konsernien varoja hallinnoivien
holdingyhtiöiden toiminta. Näillä on määräysvaltaan oikeuttava omistusosuus
osakepääomasta ja niiden pääasiallinen toiminta on konsernin omistaminen. Tähän
luokkaan kuuluvat holdingyhtiöt eivät tarjoa muita palveluita yrityksille,
joiden omaisuutta ne hallinnoivat, ts. ne eivät valvo tai johda
yritystoimintaa. Yhtiöryhmät 2.15 Suuria yhtiöryhmiä syntyy, kun
emoyhtiö valvoo useita tytäryhtiöitä, joiden valvonnassa voi puolestaan olla
niiden omia tytäryhtiöitä jne. Ryhmän jokaista jäsentä, joka täyttää
institutionaalisen yksikön määritelmän, käsitellään erillisenä
institutionaalisena yksikkönä. 2.16 Koska yhtiöryhmät eivät ole
aina vakaita pitkällä aikavälillä eikä niitä ole käytännössä helppo yksilöidä,
on parempi, ettei niitä käsitellä yksittäisinä institutionaalisina yksikköinä.
Jos ryhmän toiminnot eivät liity toisiinsa tiiviisti, voi olla vaikeaa saada
ryhmää koskevia tietoja. Yksittäisinä yksikköinä käsittely voi olla mahdotonta,
koska monet ryhmät ovat liian isoja ja heterogeenisia ja koska niiden koko ja
rakenne voi ajan mittaan muuttua yhteensulautumisten ja yritysostojen takia. Erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt
(SPE) 2.17 Erityistä tarkoitusta varten
perustettu yksikkö tai järjestely on yleensä osakeyhtiö tai henkilöyhtiö, joka
perustetaan kapea-alaisia, erityisiä tai tilapäisiä tavoitteita varten,
rahoitusriskin eriyttämistä varten tai erityisen verotukseen tai sääntelyyn
liittyvän riskin hallintaa varten. 2.18 Erityistä tarkoitusta varten
perustetulle yksikölle (SPE) ei ole yleistä määritelmää, mutta seuraavat
ominaisuudet ovat tyypillisiä tällaisille yksiköille: a) Niillä ei ole työntekijöitä, minkä lisäksi
muut kuin rahoitusvarat puuttuvat. b) Niiden fyysinen läsnäolo on vähäistä ja
rajoittuu vain pöytälaatikkoyritykseen, joka vahvistaa niiden
rekisteröintipaikan. c) Ne ovat aina etuyhteydessä toiseen
yritykseen, usein tytäryrityksenä. d) Niiden kotipaikka on eri alueella kuin
niiden kanssa etuyhteydessä olevien yritysten kotipaikka. Kun yritykseltä
puuttuu fyysinen ulottuvuus, yrityksen kotipaikka määräytyy sen talousalueen
mukaisesti, jonka lakien mukaan yritys on yhtiöity tai rekisteröity. e) Niitä hallinnoivat työtekijät ovat toisesta
yrityksestä, joka voi olla muttei välttämättä ole etuyhteydessä yksikköön
nähden. Erityistä tarkoitusta varten perustettu yksikkö (SPE) suorittaa maksuja
sille tuotetuista palveluista ja veloittaa puolestaan emoyritykseltä tai muulta
etuyhteydessä olevalta yritykseltä maksun kyseisten kustannusten kattamiseksi.
Erityistä tarkoitusta varten perustettu yksikkö (SPE) osallistuu yksinomaan
tähän tuotantoon, mutta usein se ottaa velkoja omistajansa nimissä ja se saa
yleensä sijoitustuloa ja hallussapitovoittoja hallussaan pitämistään varoista. 2.19 Riippumatta siitä, onko
yksiköllä kaikki nämä ominaisuudet tai ei mitään niistä ja käytetäänkö siitä
erityistä tarkoitusta perustetun yksikön (SPE) nimitystä tai muuta vastaavaa
nimitystä vai ei, yksikköä käsitellään samalla tavalla kuin kaikkia muita
institutionaalisia yksiköitä: toisin sanoen erityistä tarkoitusta perustettu
yksikkö (SPE) kohdennetaan sektorille ja toimialalle sen pääasiallisen
toiminnan mukaisesti, jollei kyseisellä yksiköllä ole itsenäisiä toimintaoikeuksia. 2.20 Näin ollen rahoituslaitoksiin
kuuluvat kytkösyhtiöt, keinotekoiset tytäryritykset ja erityistä tarkoitusta
varten perustetut julkisyhteisöjen yksiköt, jotka eivät ole toiminnaltaan
itsenäisiä, kohdennetaan niitä valvovan elimen sektoriin. Tästä poiketaan, kun
yksiköt ovat ulkomaisia ja kun yksiköitä pidetään valvovasta elimestä
erillisinä yksikköinä. Julkisyhteisöjen tapauksessa tytäryrityksen toimintojen
on kuitenkin käytävä ilmi julkisyhteisöjen tilinpidosta. Rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt 2.21 Hallintayhtiö, joka pelkästään
omistaa tytäryhtiöiden varat, on yksi esimerkki rahoituslaitoksiin kuuluvista
kytkösyhtiöistä. Rahoituslaitoksiin kuuluvina kytkösyhtiönä käsitellään myös
sellaiset yksiköt, joilla on edellä selostetut erityistä tarkoitusta varten
perustetun yksikön (SPE) ominaisuudet, sijoitus- ja eläkerahastot mukaan
luettuina, sekä yksiköt, joita käytetään henkilöiden tai perheiden omaisuuden
hallussapitoon ja hoitoon, varojen hallussapitoon arvopaperistamista varten ja
velkapapereiden liikkeeseenlaskuun niiden kanssa etuyhteydessä olevien
yritysten nimissä (sellaista yhtiötä voidaan myös kutsua
erityissijoitusrahastoksi), arvopaperistamisvälineitä varten ja toteuttamaan
muita rahoitustehtäviä. 2.22 Yksikön riippumattomuus
emoyrityksestä käy ilmi siitä, valvooko yksikkö käytännössä varojaan ja
velkojaan ja kantaako se varoihin ja velkoihin liittyvät riskit ja edut.
Tällaiset yksiköt luokitellaan rahoituslaitossektoriin. 2.23 Jos tällainen yksikkö ei voi
toimia emoyrityksestä riippumattomalla tavalla ja jos yksikkö on ainoastaan
varojen ja velkojen passiivinen hallussapitäjä (joissakin tapauksissa käytetään
ilmaisua ”autopilot”), sitä ei käsitellä erillisenä institutionaalisena
yksikkönä, jollei sen kotipaikka ole eri kansantaloudessa kuin emoyrityksen.
Jos yksikön ja emoyrityksen kotipaikka on samassa kansantaloudessa, yksikköä
käsitellään niin sanottuna keinotekoisena tytäryrityksenä kuten seuraavassa
kuvataan. Keinotekoiset tytäryritykset 2.24 Emoyrityksen kokonaan omistama
tytäryritys voidaan perustaa tuottamaan palveluja emoyritykselle tai muille
saman ryhmän yrityksille, jotta vältetään veroja, minimoidaan vastuut
konkurssitapauksessa tai varmistetaan muita teknisiä etuja, joita tietyssä
maassa voimassa oleva vero- tai yhtiölainsäädäntö mahdollistaa. 2.25 Tämäntyyppiset yksiköt eivät
yleensä vastaa institutionaalisen yksikön määritelmää, koska ne eivät pysty
toimimaan emoyrityksestä riippumattomalla tavalla ja koska niihin saattaa
kohdistua rajoituksia, jotka vaikuttavat niiden kykyyn pitää hallussa niiden
taseessa olevia varallisuuseriä tai toteuttaa niillä taloustoimia. Niiden
tuotoksen tason ja niiden tuotoksesta saaman hinnan määrittää emoyritys, joka
(mahdollisesti saman ryhmän muiden yritysten kanssa) on niiden ainoa asiakas.
Niitä ei näin ollen käsitellä erillisinä institutionaalisina yksikköinä vaan
emoyrityksen kiinteänä osana, ja niiden tilit sulautetaan emoyrityksen
tileihin, jollei niiden kotipaikka ole eri kansantaloudessa kuin emoyrityksen. 2.26 Edellä kuvatut keinotekoiset
tytäryritykset on erotettava sellaisista yksiköistä, jotka harjoittavat
pelkästään aputoimintoja. Aputoiminnot ovat sisällöltään yksinomaan sellaisia
palvelutehtäviä, joita käytännöllisesti katsoen kaikki yritykset tarvitsevat
jossain määrin. Esimerkkejä ovat tilojen siivous, palkkakirjanpito ja
tietotekniikkainfrastruktuurin tarjoaminen yritykselle (ks. luku 1, kohta
1.13). Erityistä tarkoitusta varten perustetut
julkisyhteisöjen yksiköt 2.27 Myös julkisyhteisöt voivat
perustaa erityisiä yksiköitä, jotka ominaisuuksiltaan ja tehtäviltään
muistuttavat rahoituslaitoksiin kuuluvia kytkösyhtiöitä ja keinotekoisia
tytäryhtiöitä. Tällaisilla yksiköillä ei ole valtuuksia toimia
riippumattomasti, ja ne voivat suorittaa taloustoimia vain rajoitetusti.
Varojen ja velkojen hallussapitoon liittyvät riskit ja edut eivät kuulu niille.
Jos kyse on kotimaisista yksiköistä, niitä on käsiteltävä julkisyhteisöjen
kiinteänä osana eikä erillisinä yksikköinä. Jos yksiköt ovat ulkomaisia, niitä
on käsiteltävä erillisinä yksikköinä. Niiden ulkomailla suorittamien
taloustoimien on oltava nähtävissä vastaavina taloustoimina julkisyhteisöjen
kanssa. Toisin sanoen jos yksikkö ottaa lainaa ulkomailla, sen katsotaan
antavan saman rahamäärän lainaksi julkisyhteisölle alkuperäisen lainan ehdoin. 2.28 Sellaisen erityistä tarkoitusta
varten perustetun yksikön (SPE) tilit, jolla ei ole itsenäisiä
toimintaoikeuksia, sulautetaan pääsääntöisesti emoyrityksen tilinpitoon, paitsi
jos yksikön kotipaikka on eri kansantaloudessa kuin emoyrityksen. Tähän
pääsääntöön on yksi poikkeus: sitä sovelletaan, kun ulkomainen erityistä
tarkoitusta varten perustettu yksikkö (SPE) on julkisyhteisön perustama. 2.29 Nimelliset kotimaiset yksiköt
on määriteltävä seuraavasti: a) ulkomaisten talousyksiköiden sellaiset
osat, joiden taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus (toisin sanoen ne
osallistuvat taloudelliseen tuotantoon useimmiten vähintään yhden vuoden ajan)
on maan talousalueella; b) ulkomaiden talousyksiköt maan
talousalueella sijaitsevan maan tai rakennusten omistajina, mutta ainoastaan
maahan tai rakennuksiin vaikuttavien taloustoimien osalta. Nimellisiä kotimaisia yksiköitä on pidettävä
institutionaalisina yksikköinä itsenäisestä päätösvallasta riippumatta ja
vaikka niillä olisi ainoastaan osittainen kirjanpito. 2.30 Seuraavia on pidettävä
institutionaalisina yksikköinä: a) yksiköt, joilla on itsenäinen päätösvalta
ja täydellinen kirjanpito: 1. yksityiset ja julkiset yhtiöt; 2. osuuskunnat tai yhtiökumppanuudet, joita
pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä; 3. julkiset tuottajat, joita
erityislainsäädännön perusteella pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä; 4. voittoa tavoittelemattomat yhteisöt,
joita pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä; ja 5. julkisen hallinnon toimielimet; b) yksiköt, joilla on täydellinen kirjanpito
ja joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta, vaikka niitä ei ole
yhtiöitetty erilleen emoyrityksestä: yritysmäiset yhteisöt; c) yksiköt, jotka eivät välttämättä pidä
täydellistä kirjanpitoa mutta joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta: 1. kotitaloudet; 2. nimelliset kotimaiset yksiköt. INSTITUTIONAALISET SEKTORIT 2.31 Makrotaloudellisissa
analyyseissä ei tarkastella yksittäisiä institutionaalisia yksiköitä erillisinä,
vaan tarkastelun kohteina ovat samanlaisten institutionaalisten yksiköiden
toiminnot yhteen koottuina. Näin ollen yksiköt yhdistetään ryhmiksi, joita
kutsutaan institutionaalisiksi sektoreiksi, joista jotkin jaetaan
alasektoreihin. Taulukko 2.1 —
Sektorit ja alasektorit Sektorit ja alasektorit || || Julkiset || Yksityiset kotimaiset || Ulkomaalaisomisteiset Yritykset || S.11 || S.11001 || S.11002 || S.11003 Rahoituslaitokset || S.12 || || || Rahalaitokset || Keskuspankki || S.121 || || || Muut rahalaitokset || Talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki || S.122 || S.12201 || S.12202 || S.12203 Rahamarkkinarahastot || S.123 || S.12301 || S.12302 || S.12303 Rahoituslaitokset lukuun ottamatta rahalaitoksia, vakuutuslaitoksia ja eläkerahastoja || Muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot || S.124 || S.12401 || S.12402 || S.12403 Muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot || S.125 || S.12501 || S.12502 || S.12503 Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset || S.126 || S.12601 || S.12602 || S.12603 Rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat || S.127 || S.12701 || S.12702 || S.12703 Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot || Vakuutuslaitokset || S.128 || S.12801 || S.12802 || S.12803 Eläkerahastot || S.129 || S.12901 || S.12902 || S.12903 Julkisyhteisöt || S.13 || || || || Valtionhallinto || S.1311 || || || || Osavaltiohallinto || S.1312 || || || || Paikallishallinto || S.1313 || || || || Sosiaaliturvarahastot || S.1314 || || || || Kotitaloudet || S.14 || || || || Työnantajat ja muut elinkeinonharjoittajat || S.141+S.142 || || || || Palkansaajat || S.143 || || || || Omaisuustulojen ja tulonsiirtojen saajat || S.144 || || || || Omaisuustulojen saajat || S.1441 || || || || Eläkkeensaajat || S.1442 || || || || Muiden tulonsiirtojen saajat || S.1443 || || || || Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt || S.15 || || || || Ulkomaat || S.2 || || || || Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä toimielimet ja elimet || S.21 || || || || Euroopan unionin jäsenvaltiot || S.211 || || || || Euroopan unionin toimielimet ja elimet || S.212 || || || || Kolmannet maat ja EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet kansainväliset järjestöt || S.22 || || || || 2.32 Jokainen sektori ja alasektori
ryhmittelee yhteen ne institutionaaliset yksiköt, joiden taloudellinen toiminta
on samanlaista. Kaavio 2.1 – Yksiköiden
kohdentaminen sektoreihin 2.33 Institutionaaliset yksiköt
ryhmitellään sektoreiksi sen mukaan, mitä tuottajatyyppiä ne ovat sekä
pääasiallisen toimintansa ja tehtävänsä perusteella, joiden katsotaan
ilmaisevan niiden taloudellisen käyttäytymisen luonteen. 2.34 Kaaviosta 2.1 käy ilmi, miten
yksiköt kohdennetaan pääsektoreihin. Kun määritetään sektori sellaiselle
kotimaiselle yksikölle, joka on muu kuin kotitalous, on kaavion mukaan
määritettävä, onko kyseinen yksikkö julkisyhteisöjen valvoma vai ei ja onko se
markkinatuottaja vai markkinaton tuottaja. 2.35 Valvonta on määritettävä
mahdollisuudeksi päättää rahoituslaitoksen tai yrityksen yleisestä
toimintapolitiikasta. Esimerkiksi jos yritys omistaa yli puolet tytäryrityksen
pääomasta, tämä edellytys täyttyy, ja tytäryrityksen katsotaan olevan
emoyrityksen valvonnassa. 2.36 Yksittäinen institutionaalinen
yksikkö – toinen yritys, kotitalous, voittoa tavoittelematon yhteisö tai
julkisyhteisö – varmistaa yrityksen tai yritysmäisen yhteisön valvonnan
omistamalla yli puolet äänivaltaisista osakkeista tai muutoin valvomalla yli
puolta osakkeenomistajien äänimäärästä. 2.37 Voidakseen valvoa yli puolta
osakkeenomistajien äänimäärästä institutionaalisen yksikön itsensä ei tarvitse
omistaa äänivaltaisia osakkeita lainkaan. Yritys C voisi olla toisen yrityksen
B tytäryhtiö, jossa kolmas yritys A omistaa enemmistön äänivaltaisista
osakkeista. Yrityksen C sanotaan olevan yrityksen B tytäryhtiö seuraavissa
tapauksissa: yhtiö B valvoo yli puolta osakkeenomistajien äänimäärästä
yrityksessä C, tai yritys B on C:n osakkeenomistajana, jolla on oikeus nimittää
tai erottaa enemmistö C:n johtajista. 2.38 Julkisyhteisö varmistaa
yrityksen valvonnan erikoislainsäädännön määräyksillä tai säännöksillä, jotka
antavat julkisyhteisölle oikeuden päättää yrityksen politiikasta. Seuraavat
kahdeksan indikaattoria ovat tärkeimmät huomioon otettavat tekijät, kun
määritetään, onko yritys julkisyhteisön valvoma: a) julkisyhteisö omistaa enemmistön
äänivallasta; b) julkisyhteisöllä määräysvalta hallituksessa
tai muussa hallintoelimessä; c) julkisyhteisöllä määräysvalta
avainhenkilöiden nimittämisessä ja erottamisessa; d) julkisyhteisöllä määräysvalta yhteisön
tärkeimmissä toimielimissä; e) ns. kultainen osake julkisyhteisön
omistuksessa; f) erityissääntely; g) julkisyhteisö määräävässä asemassa
olevana asiakkaana; h) julkisyhteisöltä otetut lainat. Joskus yksi ainoa indikaattori voi olla riittävä
osoitus valvonnasta, ja joskus useat erilliset indikaattorit voivat yhdessä
osoittaa valvontasuhteen. 2.39 Itsenäisinä juridisina
yksiköinä pidettävien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen valvontaa
tarkasteltaessa on otettava huomioon seuraavat viisi indikaattoria: a) toimihenkilöiden nimittäminen; b) perustamisasiakirjojen määräykset; c) sopimukset; d) rahoitusaste; e) julkisyhteisöön kohdistuvan riskin taso. Kuten yritysten tapauksessa, joskus yksi ainoa
indikaattori voi olla riittävä osoitus valvonnasta, ja joskus useat erilliset
indikaattorit voivat yhdessä osoittaa valvontasuhteen. 2.40 Markkinatuotoksen ja
markkinattoman tuotoksen erottelu – ja sen mukainen julkisen sektorin
yksiköiden jaottelu julkisyhteisöihin ja julkisiin yrityksiin – riippuu
kohdassa 1.15 esitetyistä kriteereistä. 2.41 Sektori on jaettava
alasektoreihin kyseiselle sektorille ominaisten kriteerien perusteella:
esimerkiksi julkisyhteisöt voidaan jakaa valtionhallintoon,
osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja sosiaaliturvarahastoihin; tämä
mahdollistaa yksiköiden taloudellisen toiminnan tarkemman kuvaamisen. Sektoreiden ja alasektoreiden tileihin kirjataan
kaikki asianomaiseen sektoriin kuuluvien institutionaalisten yksiköiden
pääasialliset toiminnot sekä sivutoiminnot. Jokainen institutionaalinen yksikkö kuuluu
ainoastaan yhteen sektoriin tai alasektoriin. 2.42 Kun institutionaalisen yksikön
pääasiallisena toimintana on tavaroiden ja palvelujen tuottaminen, ensin on
määritettävä tuottajatyyppi, jotta yksikkö voidaan kohdentaa sektoriin. 2.43 Taulukossa 2.2 esitetään
tuottajatyyppi sekä kullekin sektorille ominaiset pääasialliset toiminnat ja
tehtävät: Taulukko 2.2 —
Tuottajatyyppi, pääasialliset toiminnot ja tehtävät sektorin mukaan
luokiteltuna Tuottajatyyppi || Pääasiallinen toiminta ja tehtävä || Sektori Markkinatuottaja || Markkinatavaroiden ja -palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto || Yritykset (S.11) Markkinatuottaja || Rahoituksen välitys mukaan luettuna vakuutustoiminta Rahoitusta avustavat toiminnot || Rahoituslaitokset (S.12) Julkinen markkinaton tuottaja || Markkinattoman tuotoksen tuotanto ja tarjonta kollektiivista ja yksilöllistä kulutusta varten sekä kansantulon ja ‑varallisuuden uudelleenjakoon tarkoitetut taloustoimet || Julkisyhteisöt (S.13) Markkinatuottaja tai omaan käyttöön tuottava yksityinen tuottaja || Kulutus Markkinatuotoksen tuotanto ja tuotos omaan käyttöön || Kotitaloudet (S.14) Kuluttajina Yrittäjinä Yksityinen markkinaton tuottaja || Markkinattoman tuotoksen tuotanto ja tarjonta yksilöllistä kulutusta varten || Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S.15) 2.44 Ulkomaiden sektori (S.2)
tarkoittaa kotimaisten yksiköiden ja ulkomaisten yksiköiden välisiä virtoja ja
varantoja – vastaavanlaiset tavoitteet ja käyttäytymistyypit eivät ole
ominaisia ulkomaisille yksiköille, vaan ne esitetään käyttämällä lähtökohtana
niiden virtoja ja varantoja kotimaisiin yksiköihin nähden. YRITYKSET (S.11) 2.45 Määritelmä: Yrityssektori
(S.11) käsittää itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät institutionaaliset
yksiköt, jotka ovat markkinatuottajia ja joiden pääasiallinen toiminta on
tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto. Yrityssektoriin
sisältyvät myös yritysmäiset yhteisöt. (Ks. 2.13. f) 2.46 Yrityssektoriin luetaan
seuraavat institutionaaliset yksiköt: a) yksityiset ja julkiset yhtiöt, jotka ovat
pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden)
tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia; b) osuuskunnat ja yhtiökumppanuudet, joita
pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä ja jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden
ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia
markkinatuottajia; c) julkiset tuottajat, joita pidetään
itsenäisinä oikeushenkilöinä ja jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja
palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia
markkinatuottajia; d) yrityksiä palvelevat voittoa
tavoittelemattomat laitokset tai yhdistykset, joita pidetään itsenäisinä
oikeushenkilöinä ja jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden
(paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia; e) markkinatuottajien yhtiöryhmää valvovat
pääkonttorit, jos koko ryhmän vallitseva toiminnan laji – arvonlisäyksen
perusteella mitattuna – on tavaroiden ja palveluiden (paitsi
rahoituspalveluiden) tuotanto; f) erityistä tarkoitusta varten perustetut
yksiköt (SPE), joiden pääasiallista toimintaa on tavaroiden ja palveluiden
(paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto; g) yksityiset ja julkiset yritysmäiset
yhteisöt, jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi
rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia. 2.47 ’Yritysmäisillä yhteisöillä’
tarkoitetaan kaikkia oikeudellista asemaa vailla olevia yksiköitä, jotka ovat
pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden)
tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia ja jotka täyttävät sellaiset ehdot, että
niitä voidaan pitää yritysmäisinä yksikköinä (ks. 2.13. f). Yritysmäisillä yhteisöillä on oltava hallussaan
riittävät tiedot täydellisen kirjanpidon pitämiseksi, ja ne toimivat yritysten
tavoin. Niiden tosiasiallinen suhde omistajaansa on sama kuin yrityksen suhde
osakkeenomistajiinsa. Näin ollen kotitalouksien, julkisyhteisöjen
yksiköiden tai voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen omistamat yritysmäiset
yhteisöt ryhmitellään yrityksiin yrityssektorissa eikä kyseisten yhteisöjen
omistajan sektorissa. 2.48 Täydellisen, taseet sisältävän
kirjanpidon olemassaolo ei ole riittävä ehto sille, että markkinatuottajia
voitaisiin pitää institutionaalisina yksikköinä kuten yritysmäisinä yhteisöinä.
Muut kuin kohdan 2.23 alakohtiin a, b, c ja f luetut yhtiökumppanuudet ja
julkiset tuottajat sekä yksityisomistajat – vaikka niillä olisikin täydellinen
kirjanpito – eivät yleensä ole erillisiä institutionaalisia yksiköitä, koska
niillä ei ole itsenäistä päätösvaltaa omistajina olevien kotitalouksien,
voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tai julkisyhteisöjen valvoessa niiden
hoitamista. 2.49 Yrityksiin luetaan myös
nimelliset kotimaiset yksiköt, joita kohdellaan yritysmäisinä yhteisöinä. 2.50 Yrityssektori jakautuu kolmeen
alasektoriin: a) julkiset yritykset (S.11001); b) yksityiset kotimaiset yritykset
(S.11002); c) ulkomaalaisomisteiset yritykset
(S.11003). Alasektori: Julkiset yritykset (S.11001) 2.51 Määritelmä: Alasektori
julkiset yritykset koostuu kaikista itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävistä
yrityksistä, yritysmäisistä yhteisöistä ja voittoa tavoittelemattomista
yhteisöistä, jotka ovat markkinatuottajia ja jotka ovat julkisyhteisöjen
yksiköiden valvonnan alaisia. 2.52 Julkiset yritysmäiset yhteisöt
ovat julkisyhteisöjen yksiköiden suoraan omistamia yritysmäisiä yhteisöjä. Alasektori: Yksityiset kotimaiset
yritykset (S.11002) 2.53 Määritelmä: Alasektori
yksityiset kotimaiset yritykset koostuu kaikista itsenäisinä oikeushenkilöinä
pidettävistä yrityksistä, yritysmäisistä yhteisöistä ja voittoa tavoittelemattomista
yhteisöistä, jotka ovat markkinatuottajia ja jotka eivät ole julkisyhteisöjen
tai ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden valvonnan alaisia. Tämä alasektori
sisältää ulkomaisten suorien sijoitusten kohdeyksikköinä olevat yritykset ja
yritysmäiset yhteisöt, joita ei ole luokiteltu alasektoriin
ulkomaalaisomisteiset yritykset (S.11003). Alasektori: Ulkomaalaisomisteiset
yritykset (S.11003) 2.54 Määritelmä: Alasektori
ulkomaalaisomisteiset yritykset koostuu kaikista yrityksistä ja yritysmäisistä
yhteisöistä, joita valvovat ulkomaiset institutionaaliset yksiköt. Tähän alasektoriin luetaan a) kaikki ulkomaisten yritysten
tytäryritykset; b) kaikki sellaisten ulkomaisten yritysten
valvomat yritykset, jotka eivät itse ole yrityksiä: esimerkiksi ulkomaisen
julkisyhteisön valvoma yritys; se sisältää yritykset, joita ryhmä yhdessä
toimivia ulkomaisia yksiköitä valvoo; c) kaikki sellaisten ulkomaisten yhtiöiden
tai yhtiöimättömien tuottajien sivukonttorit tai muut yhtiöimättömät yksiköt,
jotka ovat nimellisiä kotimaisia yksiköitä. RAHOITUSLAITOKSET (S.12) 2.55 Määritelmä: Rahoituslaitossektori
(S.12) käsittää itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät institutionaaliset
yksiköt, jotka ovat markkinatuottajia ja joiden pääasiallista toimintaa on
rahoituspalvelujen tuotanto. Nämä institutionaaliset yksiköt käsittävät kaikki
yritykset ja yritysmäiset yhteisöt, joiden pääasiallista toimintaa on · rahoituksen välitys (rahoituksen välittäjät); ja/tai · rahoitusta avustava toiminta (rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat
laitokset). Rahoituslaitoksiin luetaan myös sellaiset
rahoituspalveluja tuottavat institutionaaliset yksiköt, joiden varoja tai
velkoja ei valtaosin vaihdeta avoimilla markkinoilla. 2.56 Rahoituksen välitys on
toimintaa, jossa institutionaalinen yksikkö hankkii rahoitusvaroja ja samaan
aikaan velkaantuu omaan lukuunsa harjoittamalla markkinoilla
rahoitustaloustoimia. Rahoituksen välittäjien varoja ja velkoja muunnetaan tai
paketoidaan uudelleen maturiteetin, mittakaavan, riskin ja niiden kaltaisten ominaisuuksien
suhteen rahoituksen välitysprosessissa. Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustava
toiminta on rahoituksen välitykseen liittyvää toimintaa mutta ei ole itse
rahoituksen välitystä. Rahoituksen välittäjät 2.57 Rahoituksen välitysprosessissa kanavoidaan
varoja kolmansien osapuolien välillä, joista toisilla on ylijäämää ja toisilla
varojen puutetta. Rahoituksen välittäjä ei ainoastaan toimi välittäjänä muille
institutionaalisille yksiköille, vaan asettaa itsensä alttiiksi riskeille
hankkimalla rahoitusvaroja ja ottamalla velkoja omissa nimissään. 2.58 Rahoituksen välitysprosessissa
voi esiintyä kaikentyyppisiä velkoja lukuun ottamatta luokkaa muut velat
(AF.8). Rahoituksen välitysprosessissa esiintyvät rahoitusvarat voidaan
luokitella mihin tahansa luokkaan lukuun ottamatta luokkaa vakuutus-, eläke- ja
standarditakausvastuut (AF.6) mutta mukaan lukien luokka muut saamiset.
Rahoituksen välittäjät voivat sijoittaa varansa muihin kuin rahoitusvaroihin
kiinteistöt mukaan lukien. Jotta yritystä voidaan pitää rahoituksen
välittäjänä, sen pitäisi ottaa velkaa markkinoilta ja muuntaa varoja.
Kiinteistöyritykset eivät ole rahoituksen välittäjiä. 2.59 Vakuutuslaitosten ja
eläkerahastojen toiminta koostuu riskien hallinnasta. Näiden laitosten velat
ovat vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuita (AF.6). Niiden vastineita
ovat vakuutuslaitosten ja eläkerahastojen – rahoituksen välittäjinä – tekemät
sijoitukset. 2.60 Sijoitusrahastot, joista
jäljempänä käytetään nimitystä rahamarkkinarahastot ja muut sijoitusrahastot
kuin rahamarkkinarahastot, ottavat velkaa pääasiassa laskemalla liikkeeseen
sijoitusrahasto-osuuksia (AF.52). Ne muuntavat nämä varat hankkimalla
rahoitusvaroja ja/tai kiinteistöjä. Sijoitusrahastot luokitellaan rahoituksen
välittäjiin. Kaikki muutokset niiden varojen ja muiden velkojen kuin omien
osuuksien arvossa näkyvät niiden omissa varoissa (katso 7.07). Koska omien
varojen määrä on yhtä suuri kuin sijoitusrahaston osuuksien arvo, kaikki
rahaston varojen ja velkojen muutokset heijastuvat näiden osuuksien
markkina-arvoon. Sijoitusrahastot, jotka sijoittavat kiinteistöihin, ovat
rahoituksen välittäjiä. 2.61 Rahoituksen välitys rajoittuu
varojen hankintaan ja velkojen ottoon suuren yleisön keskuudessa tai tietyn,
suhteellisen suuren osaryhmän keskuudessa. Jos toiminta rajoittuu pieniin
henkilö- tai perheryhmiin, kyse ei ole rahoituksen välityksestä. 2.62 Rahoituksen välityksen
yleisessä rajaamisessa markkinoilla tapahtuviin rahoitustaloustoimiin saattaa
esiintyä joitakin poikkeuksia. Esimerkkejä ovat kunnalliset luottolaitokset,
jotka ovat riippuvaisia kunnan mukanaolosta, tai rahoitusleasingyhtiöt, jotka
varoja hankkiessaan tai investoidessaan ovat riippuvaisia yhtiöiden
emoryhmästä. Jotta ne voidaan luokitella rahoituksen välittäjiksi, niiden antolainauksen
tai säästöjen vastaanottamisen on oltava mukana olevasta kunnasta taikka
emoryhmästä riippumatonta. Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä
avustavat laitokset 2.63 Rahoituksen ja vakuutuksen
välitystä avustava toiminta koostuu aputoiminnoista, joilla rahoitusvaroja ja
velkoja koskevia taloustoimia pannaan toimeen tai joilla varoja muunnetaan tai
paketoidaan uudelleen. Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset
eivät aseta itseään riskeille alttiiksi hankkimalla rahoitusvaroja tai ottamalla
velkoja. Ne helpottavat rahoituksen välitystä. Sellaiset pääkonttorit, joiden tytäryrityksistä
kaikki tai useimmat ovat rahoituslaitoksia, ovat rahoituksen ja vakuutuksen
välitystä avustavia laitoksia. Muut rahoituslaitokset kuin rahoituksen
välittäjät ja rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset 2.64 Muut rahoituslaitokset kuin
rahoituksen välittäjät ja rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat
laitokset ovat rahoituspalveluja tuottavia institutionaalisia yksiköitä, joiden
varoja tai velkoja ei valtaosin vaihdeta avoimilla markkinoilla. Rahoituslaitossektoriin sisältyvät
institutionaaliset yksiköt 2.65 Rahoituslaitossektoriin (S.12)
sisältyvät seuraavat institutionaaliset yksiköt: a) yksityiset tai julkiset yritykset, joiden
pääasiallista toimintaa on rahoituksen välitys tai rahoitusta avustava toiminta;
b) itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät
osuuskunnat ja yhtiökumppanuudet, joiden pääasiallista toimintaa on rahoituksen
välitys tai rahoitusta avustava toiminta; c) itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät
julkiset tuottajat, joiden pääasiallista toimintaa on rahoituksen välitys tai
rahoitusta avustava toiminta; d) itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät
voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joiden pääasiallista toimintaa on rahoituksen
välitys tai rahoitusta avustava toiminta tai jotka palvelevat
rahoituslaitoksia; e) pääkonttorit, joiden kaikki tai useimmat
tytäryritykset rahoituslaitoksina pääasiallisesti välittävät rahoitusta ja/tai
avustavat rahoituksen välitystä. Tällaiset pääkonttorit luokitellaan
rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustaviin laitoksiin (S.126); f) hallintayhtiöt, joiden päätehtävänä on
tytäryhtiöiden ryhmän varojen hallussapito. Ryhmä voi olla luonteeltaan
rahoitusryhmä tai muu kuin rahoitusryhmä – sillä ei ole vaikutusta
hallintayhtiöiden luokitteluun rahoituslaitoksiin kuuluviksi kytkösyhtiöiksi
(S.127); g) erityistä tarkoitusta varten perustetut
yksiköt (SPE), joiden pääasiallista toimintaa on rahoituspalveluiden tarjoaminen; h) yhtiöimättömät sijoitusrahastot, jotka
koostuvat osanottajien omistamista sijoitussalkuista ja joiden hallinnoimisesta
huolehtivat yleensä muut rahoituslaitokset. Nämä rahastot ovat
institutionaalisia yksiköitä, jotka ovat erillisiä niitä hallinnoivista
rahoituslaitoksista; i) pääasiallisesti rahoitusta välittävät ja
sääntelyn ja valvonnan alaiset yhtiöimättömät yksiköt (useimmissa tapauksissa
luokiteltu alasektoreihin ”talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin
keskuspankki”, ”vakuutuslaitokset” tai ”eläkerahastot”), joilla katsotaan
olevan itsenäinen päätösvalta ja itsenäinen omistajista riippumaton hallinto ja
joiden taloudellinen ja rahoituskäyttäytyminen on samankaltaista kuin
rahoituslaitoksilla. Tällöin niitä kohdellaan erillisinä institutionaalisina
yksiköinä. Esimerkkeinä voidaan mainita ulkomaisten rahoituslaitosten
sivukonttorit. 2.66 Rahoituslaitosten yhdeksän
alasektoria Rahoituslaitossektori jakautuu seuraaviin
alasektoreihin: a) keskuspankki (S.121); b) talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut
kuin keskuspankki (S.122); c) rahamarkkinarahastot (S.123); d) muut sijoitusrahastot kuin
rahamarkkinarahastot (S.124); e) muut rahoituksen välittäjät kuin
vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125); f) rahoituksen ja vakuutuksen välitystä
avustavat laitokset (S.126); g) rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt
ja rahanlainaajat (S.127); h) vakuutuslaitokset (S.128); ja i) eläkerahastot (S.129). Rahoituslaitosten alasektoreiden
yhdistäminen 2.67 Rahalaitokset koostuvat EKP:n
määritelmän mukaan kaikista niistä institutionaalisista yksiköistä, jotka
kuuluvat alasektoreihin keskuspankki (S.121), talletuksia
vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki (S.122) ja rahamarkkinarahastot
(S.123). 2.68 Muihin
rahalaitoksiin kuuluvat ne rahoituksen välittäjät, joiden kautta keskuspankin
(S.121) rahapolitiikan vaikutukset välittyvät talouden muille yksiköille.
Niihin luetaan talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki
(S.122) ja rahamarkkinarahastot (S.123). 2.69 Riskien hallinnan alalla
toimivia rahoituksen välittäjiä ovat vakuutuslaitokset ja eläkerahastot.
Ne koostuvat alasektoreista vakuutuslaitokset (S.128) ja eläkerahastot
(S.129). 2.70 Rahoituslaitokset lukuun
ottamatta rahalaitoksia, vakuutuslaitoksia ja eläkerahastoja koostuvat
alasektoreista muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot (S.124), muut
rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125), rahoituksen
ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.126) ja rahoituslaitoksiin
kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat (S.127). Rahoituslaitosten alasektoreiden jaottelu
julkisiin, yksityisiin ja ulkomaalaisomisteisiin rahoituslaitoksiin 2.71 Lukuun ottamatta alasektoria
S.121 jokainen alasektori jaetaan edelleen a) julkisiin rahoituslaitoksiin; b) yksityisiin kotimaisiin rahoituslaitoksiin;
ja c) ulkomaalaisomisteisiin
rahoituslaitoksiin. Tämän alajaottelun kriteerit ovat samat kuin
yrityksillä (katso 2.51–2.55). Taulukko 2.3 —
Rahoituslaitossektori ja sen alasektorit Sektorit ja alasektorit || Julkiset || Yksityiset kotimaiset || Ulkomaalaisomisteiset Rahoituslaitokset || S.12 || || || Rahalaitokset || Keskuspankki || S.121 || || || Muut rahalaitokset || Talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki || S.122 || S.12201 || S.12202 || S.12203 Rahamarkkinarahastot || S.123 || S.12301 || S.12302 || S.12303 Rahoituslaitokset lukuun ottamatta rahalaitoksia, vakuutuslaitoksia ja eläkerahastoja || Muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot || S.124 || S.12401 || S.12402 || S.12403 Muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot || S.125 || S.12501 || S.12502 || S.12503 Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset || S.126 || S.12601 || S.12602 || S.12603 Rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat || S.127 || S.12701 || S.12702 || S.12703 Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot || Vakuutuslaitokset || S.128 || S.12801 || S.12802 || S.12803 Eläkerahastot || S.129 || S.12901 || S.12902 || S.12903 Keskuspankki (S.121) 2.72 Määritelmä: Alasektori
keskuspankki (S.121) käsittää kaikki rahoitusalan yritykset ja yritysmäiset
yhteisöt, joiden pääasiallinen tehtävä on laskea liikkeeseen rahaa, säilyttää
rahan sisäinen ja ulkoinen arvo ja pitää hallussaan joko kaikkea tai osaa maan
kansainvälisistä valuuttavarannoista. 2.73 Seuraavat rahoituksen
välittäjät luokitellaan alasektoriin S.121: a) kansallinen keskuspankki, myös silloin
kun se on osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää; b) perimmiltään julkista alkuperää olevat
keskusrahalaitokset (esim. laitokset, jotka huolehtivat ulkomaanvaluutan
vaihdosta tai rahan liikkeeseen laskemisesta), joilla on täydellinen kirjanpito
ja itsenäinen päätösvalta suhteessa valtionhallintoon. Erillisiä
institutionaalisia yksiköitä ei ole, jos näitä toimintoja suoritetaan joko
valtionhallinnossa tai keskuspankissa. 2.74 Alasektoriin S.121 ei lueta
keskuspankin lisäksi muita sellaisia laitoksia tai elimiä, jotka sääntelevät
tai valvovat rahoitusyrityksiä tai rahoitusmarkkinoita. Ne luokitellaan
alasektoriin S.126. Talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut
kuin keskuspankki (S.122) 2.75 Määritelmä: Alasektori
talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki (S.122) käsittää
kaikki muut kuin alasektoreihin keskuspankki ja rahamarkkinarahastot
luokitellut rahoitusalan yritykset ja yritysmäiset yhteisöt, jotka
pääasiallisesti välittävät rahoitusta ja joiden tehtävänä on ottaa vastaan
talletuksia institutionaalisilta yksiköiltä ja omaan lukuun myöntää lainoja
ja/tai tehdä arvopaperisijoituksia. 2.76 Alasektoriin talletuksia
vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki kuuluvia yrityksiä ei voi
kuvata yksinkertaisesti termillä ”pankki”, koska niihin saatetaan mahdollisesti
lukea rahoituslaitoksia, jotka eivät välttämättä kutsu itseään pankeiksi ja
joiden ei sallita joissain maissa kutsua itseään pankeiksi, kun taas jotkin
muut rahoituslaitokset kutsuessaan itseään pankeiksi eivät itse asiassa ole
luottolaitoksia. Seuraavat rahoituksen välittäjät luokitellaan alasektoriin
S.122: a) liikepankit, ”universaaliset” pankit,
”yleispankit”; b) säästöpankit (mukaan luettuna keskinäiset
säästöpankit ja säästöpankki- ja lainayhdistykset); c) postisiirtolaitokset, postipankit,
postisiirtopankit; d) maaseutuluottopankit,
maatalousluottopankit; e) luotto-osuuspankit, luottoyhdistykset; f) erikoistuneet pankit (esim.
kauppapankit, emissiopankit, yksityiset pankit); ja g) sähköisen rahan
liikkeeseenlaskijalaitokset, jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta. 2.77 Seuraavat rahoituksen
välittäjät voidaan luokitella alasektoriin S.122, jos niiden tehtävänä on ottaa
yleisöltä vastaan takaisin maksettavia varoja joko talletuksina tai muina
vastaavina, kuten jatkuvasti liikkeeseen laskettavina pitkäaikaisina
velkapapereina. Muutoin ne luokitellaan alasektoriin S.124: a) yritykset, jotka myöntävät kiinnityksiä
(mukaan luettuna asuntosäästöpankit, hypoteekkipankit ja
kiinnitysluottolaitokset); b) kunnalliset luottolaitokset. 2.78 Alasektoriin S.122 eivät kuulu a) pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat
pääasiallisesti alasektorin talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin
keskuspankki yrityksistä koostuvaa ryhmää, mutta jotka eivät ole talletuksia
vastaanottavia yhteisöjä. Nämä pääkonttorit luokitellaan alasektoriin S.126; b) talletuksia vastaanottavia yhteisöjä
palvelevat voittoa tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt
yhteisöt, jotka eivät välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126; ja c) sähköisen rahan
liikkeeseenlaskijalaitokset, joiden pääasiallinen toiminta ei ole rahoituksen
välitystä. Rahamarkkinarahastot (S.123) 2.79 Määritelmä:
Rahamarkkinarahastojen alasektori (S.123) käsittää kaikki muut kuin
keskuspankkisektoriin ja talletuksia vastaanottavien laitosten sektoriin
luokitellut rahoitusalan yritykset ja yritysmäiset yhteisöt, jotka
yhteissijoitusjärjestelminä pääasiallisesti välittävät rahoitusta. Niiden
tehtävänä on ottaa vastaan sijoitusrahasto-osuuksia talletusten läheisinä
vastikkeina institutionaalisilta yksiköiltä ja tehdä omaan lukuunsa sijoituksia
pääasiassa rahamarkkinarahasto-osuuksiin, lyhytaikaisiin velkapapereihin ja/tai
talletuksiin. 2.80 Seuraavat rahoituksen
välittäjät luokitellaan alasektoriin S.123: a) sijoitusrahastot mukaan lukien sijoitustrustit
ja muut yhteissijoitusjärjestelmät, joiden osuudet ovat talletusten läheisiä
vastikkeita. 2.81 Alasektoriin S.123 eivät kuulu:
a) pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat
pääasiallisesti rahamarkkinarahastoista koostuvaa ryhmää, mutta jotka eivät
itse ole rahamarkkinarahastoja. Ne luokitellaan alasektoriin S.126; b) rahamarkkinarahastoja palvelevat voittoa
tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät
välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126. Muut sijoitusrahastot kuin
rahamarkkinarahastot (S.124) 2.82 Määritelmä: Alasektoriin muut
sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot (S.124) luetaan kaikki muut kuin
rahamarkkinarahastojen alasektoriin luokitellut yhteissijoitusjärjestelmät,
jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta. Niiden tehtävänä on ottaa vastaan
institutionaalisilta yksiköiltä sijoitusrahasto-osuuksia, jotka eivät ole
talletusten läheisiä vastikkeita, ja tehdä omaan lukuunsa sijoituksia
pääasiassa muihin kuin lyhytaikaisiin rahoitusvaroihin sekä muihin kuin
rahoitusvaroihin (yleensä kiinteistöihin). 2.83 Muut sijoitusrahastot kuin
rahamarkkinarahastot kattavat sijoitustrustit ja muut yhteissijoitusjärjestelmät,
joiden osuuksia ei pidetä talletusten läheisinä vastikkeina. 2.84 Seuraavat rahoituksen
välittäjät luokitellaan alasektoriin S.124: a) avoimet sijoitusrahastot, joiden osuudet
on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai
välillisesti näiden sijoitusrahastojen varoilla; b) suljetut sijoitusrahastot, joiden
osuuspääoma on kiinteä ja joiden sijoittajien on ostettava tai myytävä olemassa
olevia osuuksia liittyessään rahastoon tai erotessaan siitä; c) kiinteistösijoitusrahastot; d) muihin rahastoihin sijoittavat
sijoitusrahastot (”rahastojen rahastot”): e) vipurahastot eli erilaiset
yhteissijoitusjärjestelmät, joille ovat ominaisia suuret vähimmäissijoitukset,
vähäinen sääntely ja monenlaiset sijoitusstrategiat. 2.85 Alasektoriin S.124 eivät kuulu a) eläkerahastot, jotka ovat osa
eläkerahastojen alasektoria; b) erityistä tarkoitusta varten perustetut
valtion omistamat sijoitusyhtiöt, jotka kohdennetaan rahoituslaitoksiin
kuuluviin kytkösyhtiöihin, jos ne luokitellaan rahoituslaitoksiin; luokittelu
’erityistä tarkoitusta varten perustetuksi valtion rahastoksi’ julkisyhteisöjen
tai rahoituslaitosten sektorille määräytyy kohdassa 2.26 esitettyjen kriteerien
mukaan; c) pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat
pääasiallisesti muista sijoitusrahastoista kuin rahamarkkinarahastoista
koostuvaa ryhmää, mutta jotka eivät itse ole sijoitusrahastoja. Ne luokitellaan
alasektoriin S.126; d) muita sijoitusrahastoja kuin
rahamarkkinarahastoja palvelevat voittoa tavoittelemattomat itsenäisinä
oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät välitä rahoitusta. Ne
luokitellaan alasektoriin S.126. Muut rahoituksen välittäjät kuin
vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) 2.86 Määritelmä: Alasektori muut
rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125)
koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka
pääasiallisesti välittävät rahoitusta ottamalla velkaa muussa muodossa kuin
valuuttana, talletuksina, sijoitusrahasto-osuuksina tai liittyen vakuutus-,
eläke- ja standarditakausvastuisiin institutionaalisilta yksiköiltä. 2.87 Alasektori S.125 sisältää
rahoituksen välittäjiä, jotka pääasiallisesti hoitavat pitkäaikaiseen
rahoitukseen liittyviä tehtäviä. Useimmissa tapauksissa kyseinen
takaisinmaksuaika erottaa tämän alasektorin muista rahalaitoksista (S.122 ja
S.123). Kun rajataan pois sellaiset velkamuodot kuin sijoitusrahasto-osuudet,
joita ei pidetä talletusten tai vakuutuksen läheisinä vastikkeina, voidaan
tehdä rajanveto alasektoreihin muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot
(S.124), vakuutuslaitokset (S.128) ja eläkerahastot (S.129) nähden. 2.88 Alasektori muut rahoituksen
välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) jakautuu
alasektoreihin, joihin kuuluvat arvopaperistamiseen osallistuvat
erityisyhteisöt (FVC), arvopaperi- ja johdannaiskauppaa omaan lukuunsa käyvät
yritykset, lainanantajina toimivat rahoituslaitokset sekä erikoistuneet
rahoituslaitokset. Jaottelu käy ilmi taulukosta 2.4. Taulukko 2.4 —
Alasektori muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot
(S.125) ja sen alajaottelu Muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot Arvopaperistamiseen osallistuvat erityisyhteisöt (FVC); Arvopaperi- ja johdannaiskauppaa omaan lukuunsa käyvät yritykset; Lainanantajina toimivat rahoituslaitokset; ja Erikoistuneet rahoituslaitokset 2.89 Alasektori S.125 ei sisällä
itsenäisinä juridisina yksiköinä pidettyjä voittoa tavoittelemattomia
laitoksia, jotka palvelevat muita rahoituksen välittäjiä mutta eivät välitä
rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126. Arvopaperistamiseen osallistuvat
erityisyhteisöt 2.90 Määritelmä: Arvopaperistamiseen
osallistuvat erityisyhteisöt ovat yrityksiä, jotka suorittavat
arvopaperistamiseen liittyviä taloustoimia. Institutionaalisen yksikön
kriteerit täyttävät erityisyhteisöt luokitellaan alasektoriin S.125, ja muissa
tapauksissa erityisyhteisöjä käsitellään niiden emoyrityksen kiinteänä osana. Arvopaperi- ja johdannaiskauppaa omaan
lukuunsa käyvät yritykset, lainanantajina toimivat rahoituslaitokset sekä
erikoistuneet rahoituslaitokset 2.91 Arvopaperi- ja
johdannaiskauppaa omaan lukuunsa käyvät yritykset ovat omaan lukuunsa toimivia
rahoituksen välittäjiä. 2.92 Lainanantajina toimiviin
rahoituslaitoksiin kuuluu esimerkiksi rahoituksen välittäjiä, jotka toimivat
seuraavilla aloilla: a) rahoitusleasing; b) osamaksukaupan rahoitus ja
henkilökohtaisen tai liikerahoituksen välitys; tai c) factoring. 2.93 Erikoistuneet rahoituslaitokset
ovat rahoituksen välittäjiä, joihin kuuluvat esimerkiksi a) pääomasijoitus- ja kehityspääomayhtiöt; b) vienti/tuontirahoitusyhtiöt; tai c) rahoituksen välittäjät, jotka hankkivat
talletuksia ja/tai talletusten läheisiä vastikkeita tai ottavat lainaa
yksinomaan rahalaitoksilta; näihin rahoituksen välittäjiin kuuluvat myös
keskusvastapuoliyhteisöt, jotka suorittavat rahalaitosten välisiä
takaisinostosopimuksiin liittyviä taloustoimia. 2.94 Pääkonttorit, jotka valvovat ja
johtavat pääasiallisesti rahoitusta välittävien ja/tai rahoitusta avustavia
palveluja suorittavien tytäryhtiöiden ryhmää, luokitellaan alasektoriin S.126. Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä
avustavat laitokset (S.126) 2.95 Määritelmä: Alasektori
rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.126) koostuu
kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka
pääasiallisesti harjoittavat rahoituksen välitykseen läheisesti liittyviä
toimintoja mutta eivät itse ole rahoituksen välittäjiä. 2.96 Seuraavat rahoitusalan yritykset
ja yritysmäiset yhteisöt luokitellaan alasektoriin S.126: a) vakuutusmeklarit, meripelastus- ja
haverihallinnon hoitajat, vakuutus- ja eläkekonsultit jne.; b) lainameklarit, arvopaperinvälittäjät,
sijoitusneuvojat jne; c) arvopaperien liikkeeseenlaskemista
hoitavat emissioyhtiöt; d) yritykset, joiden pääasiallista toimintaa
on taata nimisiirrolla vekseleitä ja muita vastaavia instrumentteja; e) yritykset, jotka järjestelevät sellaisia
johdannais- tai suojautumisinstrumentteja kuin swapit, optiot ja futuurit
(laskematta niitä liikkeeseen); f) yritykset, jotka huolehtivat rahoitusmarkkinoiden
infrastruktuurista; g) rahoituksen välittäjien ja
rahoitusmarkkinoiden keskusvalvontaviranomaiset, jos ne ovat erillisiä
institutionaalisia yksiköitä; h) eläkerahastojen, sijoitusrahastojen jne.
hoitajat; i) yritykset, jotka hoitavat arvopaperipörssiä
ja vakuutuspörssiä; j) itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt
voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka palvelevat rahoituslaitoksia, mutta
eivät itse välitä rahoitusta (katso 2.44); k) maksulaitokset (ostajan ja myyjän välisiä
maksuja helpottavat laitokset). 2.97 Alasektori S.126 sisältää myös
pääkonttorit, joiden kaikki tai useimmat tytäryritykset ovat rahoituslaitoksia.
Rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt
ja rahanlainaajat (S.127) 2.98 Määritelmä: Alasektori
rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat (S.127) koostuu
kaikista sellaisista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä,
jotka eivät välitä rahoitusta eivätkä tuota rahoituksen välitystä avustavia
palveluja ja joiden varoja tai velkoja ei valtaosin vaihdeta avoimilla
markkinoilla. 2.99 Erityisesti seuraavat rahoitusalan
yritykset ja yritysmäiset yhteisöt luokitellaan alasektoriin S.127: a) oikeushenkilöinä pidettävät
erityisrahastot (trusts), jäämistön- ja omaisuudenhoitoyksiköt ja
pöytälaatikkoyritykset; b) hallintayhtiöt, jotka omistavat
määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia tytäryhtiöiden ryhmän pääomasta ja joiden
pääasiallista toimintaa on ryhmän omistaminen ilman että ne tuottaisivat muita
palveluja yrityksille, joiden pääoma on omistuksen kohteena; toisin sanoen
hallintayhtiöt eivät hallinnoi eivätkä johda muita yksiköitä; c) erityistä tarkoitusta varten perustetut
yksiköt, jotka katsotaan institutionaalisiksi yksiköiksi ja jotka hankkivat
avoimilta markkinoilta varoja emoyrityksen käyttöön; d) yksiköt, jotka tuottavat yksinomaan omin
tai järjestäjän tarjoamin varoin rahoituspalveluja erilaisille asiakkaille ja
ottavat vastatakseen takaisinmaksuun liittyvän luottoriskin. Tällaisia
yksiköitä ovat esimerkiksi rahanlainaajat, yritykset, jotka antavat lainoja
opiskelijoille tai ulkomaankaupan tarkoituksiin käyttämällä järjestäjältä kuten
julkisyhteisöjen yksiköltä tai voittoa tavoittelemattomalta yhteisöltä saatuja
varoja, sekä pääasiallisesti lainaustoimintaa harjoittavat panttilainaamot; e) erityistä tarkoitusta varten perustetut
valtion omistamat sijoitusyhtiöt (sovereign wealth funds), jos ne
luokitellaan rahoituslaitoksiin. Vakuutuslaitokset (S.128) 2.100 Määritelmä: Alasektori
vakuutuslaitokset (S.128) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä
yhteisöistä, joiden pääasiallista toimintaa on riskien hallintaan liittyvän
rahoituksen välitys ensivakuutuksen tai jälleenvakuutuksen muodossa (katso
2.59). 2.101 Vakuutuslaitokset tuottavat
seuraavia palveluja: a) henki- ja vahinkovakuutuspalvelut
yksittäisille yksiköille tai yksikköryhmille; b) jälleenvakuutuspalvelut muille
vakuutuslaitoksille. 2.102 Vahinkovakuutuslaitosten
palveluja voidaan tuottaa vakuutuksina seuraavien riskien varalta: a) tulipalo (esimerkiksi liike- ja
yksityisomaisuus); b) vastuu (onnettomuudet); c) moottoriajoneuvo (omalle ajoneuvolle
aiheutunut vahinko ja kolmansille osapuolille aiheutunut vahinko); d) meri, ilmailu ja kuljetus (energiariskit
mukaan luettuina); e) tapaturma ja sairaus; tai f) rahoitus (takaukset ja
takaussitoumukset). Rahoitus- tai luottovakuutusalan yritykset, joita
kutsutaan myös takuupankeiksi, antavat takauksia tai takaussitoumuksia
arvopaperistetuille tuotteille ja muille luottotuotteille. 2.103 Vakuutuslaitokset ovat
pääasiassa osakeyhtiöitä tai keskinäisiä yhtiöitä. Osakeyhtiöt ovat
osakkeenomistajien omistamia ja monissa tapauksissa pörsseissä noteerattuja.
Keskinäiset yhtiöt ovat vakuutuksenottajien omistamia, ja yhteisöjen voitot
palautetaan osinkoina tai bonuksina vakuutuksenottajille tai takuupääoman
omistajille. Captive-yhtiöt (vakuutusalan kytkösyhtiöt) ovat yleensä yritysten
omistamia, ja useimmiten ne vakuuttavat osakkeenomistajiensa riskejä. Kehys -Vakuutustyypit Vakuutustyyppejä on kolme: ensivakuutus, jälleenvakuutus ja sosiaalivakuutus. Ensivakuutus kattaa (yksilöllisen) henkivakuutuksen ja vahinkovakuutuksen, ja sosiaalivakuutus käsittää puolestaan sosiaaliturvaan ja työntekoon perustuvan sosiaalivakuutuksen. Vakuutustyyppi || Ensivakuutus || Jälleenvakuutus || Sosiaalivakuutus Vakuutus, jonka vakuutettu ostaa suojautuakseen odottamattoman suurelta korvausvaatimusten määrältä tai poikkeuksellisen suurilta korvauksilta || Kolmas osapuoli velvoittaa tai suosittelee, että vakuutuksenottaja/edunsaaja ottaa vakuutuksen. Vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy: osallistuminen on pakollista; järjestelmä on kollektiivinen; ja työnantaja (ja mahdollisesti edunsaaja) suorittaa maksuja. Henkivakuutus || Vahinkovakuutus || Sosiaaliturva || Työntekoon perustuva sosiaalivakuutus Vakuutuksenottaja suorittaa vakuuttajalle säännöllisiä maksuja, joiden vastineeksi vakuuttaja sitoutuu suorittamaan vakuutuksenottajalle sovitun summan tai annuiteetin tiettynä päivänä tai aiemmin. || Vakuutus onnettomuus-, sairaus-, tulipalo-, luotto- tms. riskien varalta || Vakuutus, jonka julkisyhteisö järjestää sosiaaliturvajärjestelmien avulla || Vakuutus, jonka työnantajat järjestävät työntekijöidensä ja heidän huollettavana olevien puolesta tai jonka muut osapuolet järjestävät tietyn ryhmän puolesta Sosiaaliturvan eläkkeet || Muu sosiaaliturva || Työntekoon perustuvat eläkkeet || Muu työntekoon perustuva sosiaalivakuutus Sektori/alasektori || Vakuutuslaitokset || Vakuutuslaitokset || Sosiaaliturvarahastot || Työnantajan sektori tai vakuutuslaitokset ja eläkerahastot 2.104 Alasektoriin S.128 eivät kuulu a) institutionaaliset yksiköt, jotka
täyttävät molemmat kohdassa 2.117 luetellut kriteerit. Ne luokitellaan
alasektoriin S.1314; b) pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat
pääasiallisesti vakuutuslaitoksista koostuvaa ryhmää mutta eivät itse ole
vakuutuslaitoksia. Ne luokitellaan alasektoriin S.126; c) vakuutuslaitoksia palvelevat voittoa
tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät
välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126. Eläkerahastot (S.129) 2.105 Määritelmä: Alasektori
eläkerahastot (S.129) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja
yritysmäisistä yhteisöistä, jotka pääasiallisesti ovat vakuutettujen
henkilöiden sosiaalisten riskien ja tarpeiden hallintaan liittyvän rahoituksen
välittäjiä (sosiaalivakuutus). Sosiaalivakuutusjärjestelminä eläkerahastot
tarjoavat eläketuloja ja usein etuuksia, joita maksetaan kuoleman tai
työkyvyttömyyden johdosta. 2.106 Alasektori S.129 koostuu
yksinomaan niistä sosiaalivakuutukseen kuuluvista eläkerahastoista, jotka ovat
niiden perustajayksiköistä erillisiä institutionaalisia yksiköitä. Sellaisilla
itsenäisillä rahastoilla on itsenäinen päätösvalta ja täydellinen kirjanpito.
Epäitsenäiset eläkerahastot eivät ole institutionaalisia yksiköitä vaan ovat
osa sitä institutionaalista yksikköä, joka ne perustaa. 2.107 Tyypillisiä eläkerahastojen
jäseniä ovat yksittäisen yrityksen tai yritysryhmän palkansaajat, teollisuuden
haaran tai toimialan työntekijät tai saman ammatin omaavat henkilöt.
Vakuutussopimukseen sisällytetyt etuudet voivat olla a) etuuksia, jotka maksetaan vakuutetun
kuoleman jälkeen leskelle ja lapsille; b) etuuksia, jotka maksetaan eläkkeelle
siirtymisen jälkeen; ja c) etuuksia, jotka maksetaan vakuutetun
tultua työkyvyttömäksi. 2.108 Joissain maissa kaikkia
tämäntyyppisiä riskejä voidaan vakuuttaa henkivakuutusyhtiöissä sekä
eläkerahastoissa. Toisissa maissa jotkin näistä riskilajeista vakuutetaan
henkivakuutusyhtiöissä. Päinvastoin kuin henkivakuutusyhtiöt eläkerahastot on
lain nojalla rajoitettu määrättyihin palkansaajien ja itsenäisten yrittäjien
ryhmiin. 2.109 Eläkerahastot voivat olla
työnantajien tai julkisyhteisöjen järjestämiä; ne voivat myös olla rahastoja,
jotka vakuutuslaitos järjestää työntekijöiden puolesta; toisaalta voidaan
perustaa erillisiä institutionaalisia yksiköitä, jotka pitävät hallussa ja
hallinnoivat eläkeoikeuksien täyttämiseen ja eläkkeiden maksamiseen käytettäviä
varoja. 2.110 Alasektoriin S.129 eivät kuulu d) institutionaaliset
yksiköt, jotka täyttävät molemmat kohdassa 2.117 luetellut kriteerit. Ne
luokitellaan alasektoriin S.1314; b) pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat
pääasiallisesti vakuutuslaitoksista koostuvaa ryhmää mutta eivät itse ole
vakuutuslaitoksia. Ne luokitellaan alasektoriin S.126; c) vakuutuslaitoksia palvelevat voittoa
tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät
välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126. JULKISYHTEISÖT (S.13) 2.111 Määritelmä: Julkisyhteisöjen
sektoriin (S.13) luetaan kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat
markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai
kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien
yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, ja pääasiallisesti kansantulon ja ‑varallisuuden
uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt. 2.112 Sektoriin S.13 luetaan
esimerkiksi seuraavat institutionaaliset yksiköt: a) julkisyhteisöjen yksiköt, joilla on
lainsäädäntöteitse annettu lainkäyttövalta talousalueen muihin yksiköihin
nähden ja jotka hoitavat ja rahoittavat sellaisia toimintoja, joiden
tarkoituksena on pääasiallisesti markkinattomien yhteisön hyväksi
tarkoitettujen tavaroiden ja palveluiden tuottaminen; b) yritykset tai yritysmäiset yhteisöt,
jotka ovat julkisyhteisöjen yksiköitä, jos niiden tuotos on pääasiassa
markkinatonta ja jos ne ovat julkisyhteisöjen yksiköiden valvonnassa; c) itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät
voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka ovat julkisyhteisöjen valvomia
markkinattomia tuottajia; d) itsenäiset eläkerahastot, kun maksujen
suorittamisvelvoitteesta on säädetty lailla ja kun julkisyhteisö hallinnoi
varoja maksuja ja etuuksia koskevissa ratkaisuissa ja hyväksymisessä. 2.113 Julkisyhteisöjen sektori
jakautuu seuraaviin neljään alasektoriin: a) valtionhallinto (S.1311); b) osavaltiohallinto (S.1312); c) paikallishallinto (S.1313); d) sosiaaliturvarahastot (S.1314). Valtionhallinto (lukuun ottamatta
sosiaaliturvarahastoja)(S.1311) 2.114 Määritelmä: Tähän
alasektoriin luetaan kaikki valtion ministeriöt ja keskusvirastot, joiden
toimivalta normaalisti ulottuu koko talousalueelle, ei kuitenkaan
sosiaaliturvarahastojen hallintoa. Alasektoriin S.1311 luetaan ne voittoa
tavoittelemattomat yhteisöt, joita valtionhallinto valvoo ja joiden toimivalta
ulottuu koko talousalueelle. Sellaiset markkinoita säätelevät organisaatiot,
jotka ovat joko yksinomaan tai pääasiallisesti tukipalkkioiden jakajia,
luokitellaan alasektoriin S.1311. Ne organisaatiot, jotka yksinomaan tai
pääasiallisesti ostavat, pitävät hallussa ja myyvät maataloustuotteita tai
elintarvikkeita, luokitellaan sektoriin S.11. Osavaltiohallinto (lukuun ottamatta
sosiaaliturvarahastoja) (S.1312) 2.115 Määritelmä: Tähän
alasektoriin luetaan valtion hallintoelimet, jotka ovat erillisiä
institutionaalisia yksiköitä ja hoitavat joitakin julkisen hallinnon tehtäviä
valtionhallintoa alemmalla mutta paikallishallintoa ylemmällä tasolla, ei
kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen hallintoa. Alasektoriin S.1312 luetaan ne voittoa
tavoittelemattomat yhteisöt, joita osavaltion hallintoelimet valvovat ja joiden
toimivalta rajoittuu osavaltiohallinnon talousalueelle. Paikallishallinto (lukuun ottamatta
sosiaaliturvarahastoja) (S.1313) 2.116 Määritelmä: Tähän
alasektoriin luetaan ne julkisen hallinnon elimet, joiden toimivalta ulottuu
ainoastaan talousalueen paikalliseen osaan, ei kuitenkaan
sosiaaliturvarahastojen paikallisia laitoksia. Alasektoriin S.1313 luetaan ne voittoa
tavoittelemattomat yhteisöt, joita paikalliset julkisen hallinnon elimet
valvovat ja joiden toimivalta rajoittuu paikallisten hallintoelinten
talousalueille. Sosiaaliturvarahastot (S.1314) 2.117 Määritelmä: Alasektoriin
sosiaaliturvarahastot luetaan ne valtionhallinnon, osavaltiohallinnon ja
paikallishallinnon institutionaaliset yksiköt, joiden pääasiallista toimintaa
on sosiaalietuuksien tuottaminen ja jotka täyttävät molemmat seuraavista
kahdesta kriteeristä: a) lain tai asetuksen mukaan tietyt
väestöryhmät ovat velvollisia osallistumaan järjestelmään tai maksamaan
sosiaaliturvamaksuja; ja b) julkisyhteisö vastaa – riippumattomasti
tehtävästään valvovana elimenä tai työnantajana – laitoksen hallinnosta maksuja
ja etuuksia koskevissa ratkaisuissa ja hyväksymisessä. Yksittäisen henkilön maksamien maksujen ja sen
riskin välillä, jonka alaiseksi kyseinen henkilö joutuu, ei ole tavallisesti
suoraa yhteyttä. KOTITALOUDET (S.14) 2.118 Määritelmä: Kotitaloussektori
(S.14) kattaa henkilöt tai henkilöryhmät kuluttajina ja markkinatavaroita ja rahoitus-
ja muita palveluita tuottavina yrittäjinä (markkinatuottajina), jos tavaroiden
ja palveluiden tuotanto ei ole erillisten yritysmäisinä yhteisöinä käsiteltyjen
yksiköiden toimintaa. Kotitaloussektoriin luetaan myös henkilöt tai
henkilöryhmät tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalveluiden tuottajina omaa
loppukäyttöä varten. Kotitaloudet voidaan kuluttajina määritellä
pieniksi henkilöryhmiksi, joilla on yhteinen asunto, jotka panevat yhteen
tulonsa ja varallisuutensa ja jotka kuluttavat kollektiivisesti
tietyntyyppisiä, pääasiassa asumiseen ja ruokaan liittyviä tavaroita ja
palveluita. Kotitalouksien pääasialliset varat ovat seuraavat: a) palkansaajakorvaukset; b) omaisuustulot; c) muilta sektoreilta saadut tulonsiirrot; d) markkinatuotteiden myyntitulot; ja e) laskennalliset tulot tuotoksesta omaan
loppukulutukseen. 2.119 Kotitaloussektoriin luetaan: a) yksilöt tai yksilöryhmät, joiden
pääasiallinen tarkoitus on kuluttaminen; b) henkilöt, jotka asuvat pysyvästi
laitoksissa ja joilla on vähän tai ei lainkaan itsenäistä toiminta- tai
päätösvaltaa taloudellisissa asioissa (esim. luostareissa elävien
uskonnollisten veljeskuntien jäsenet, pitkäaikaispotilaat sairaaloissa, pitkiä
tuomioita kärsivät vangit, vanhainkodeissa pysyvästi asuvat vanhukset). Näitä
ihmisiä käsitellään yhtenä institutionaalisena yksikkönä, toisin sanoen yhtenä
kotitaloutena; c) yksilöt tai yksilöryhmät, joiden
pääasiallinen tarkoitus on kuluttaminen ja jotka tuottavat tavaroita ja
palveluita yksinomaan omaan käyttöön. Ainoastaan kahden tyyppiset omaan
kulutukseen tuotetut palvelut luetaan mukaan järjestelmään:
omistusasuntopalvelut ja palkatun työvoiman tuottamat kotitalouspalvelut; d) muut kuin yritysmäisinä yhteisöinä
pidetyt yksityiset elinkeinonharjoittajat ja yhtiökumppanuudet, joilla ei ole
oikeudellista asemaa ja jotka ovat markkinatuottajia; e) kotitalouksia palvelevat voittoa
tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY:t), joilla ei ole itsenäistä oikeudellista
asemaa, tai KPVTY:t, joilla sellainen on, mutta jotka ovat vain vähämerkityksellisiä.
2.120 Kotitaloussektori jaetaan
EKT:ssä seuraaviin alasektoreihin: a) työnantajat (S.141) ja
elinkeinonharjoittajat (S.142); b) palkansaajat (S.143); c) omaisuustulojen saajat (S.1441); d) eläkkeensaajat (S.1442); e) muiden tulonsiirtojen saajat (S.1443). 2.121 Kotitaloudet jaetaan
alasektoreihin koko kotitalouden saaman suurimman tulolajin mukaan
(työnantajatulot, palkansaajakorvaukset jne). Jos samassa kotitaloudessa
saadaan monenlaisia tuloja tuloryhmää kohti, luokitus perustuu kotitalouden
kokonaistuloihin kussakin ryhmässä. Työnantajat ( ja elinkeinonharjoittajat)
(S.141 ja S.142) 2.122 Määritelmä: Alasektori
työnantajat ja muut elinkeinonharjoittajat koostuu sellaisten kotitalouksien
ryhmästä, joilla markkinatavaroiden ja -palvelujen tuotannosta saadut sekatulot
(B.3) ovat suurin tulonlähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan, vaikka ne eivät
muodostaisikaan enempää kuin puolet kotitalouden kokonaistuloista. Näitä tuloja
kotitaloudet saavat omistaessaan yhtiöimättömiä kotitalousyrityksiä, joissa voi
olla myös palkattua henkilöstöä. Palkansaajat
(S.143) 2.123 Määritelmä: Alasektori
palkansaajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joiden tuloista
palkansaajakorvaukset (D.1) on suurin tulolähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan.
Omaisuustulojen saajat (S.1441) 2.124 Määritelmä: Alasektori
omaisuustulojen saajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joille
omaisuustulot (D.4) on suurin tulolähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan. Eläkkeensaajat (S.1442) 2.125 Määritelmä: Alasektori
eläkkeensaajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joille eläkkeet on
suurin tulolähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan. Eläkkeensaajat ovat kotitalouksia, joille työ- tai
muut eläkkeet mukaan luettuna aikaisemmilta työnantajilta saatavat eläkkeet
ovat suurin tulolähde. Muiden tulonsiirtojen saajat (S.1443) 2.126 Määritelmä: Alasektori
muiden tulonsiirtojen saajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joille
muut tulonsiirrot on suurin tulolähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan. Muita tulonsiirtoja ovat kaikki muut tulonsiirrot
kuin omaisuustulot, eläkkeet ja pysyvästi laitoksissa elävien henkilöiden
tulot. 2.127 Jos sektorin määrittelemiseen
tarvittavat tulolähteiden suhteelliset osuudet eivät ole tiedossa kotitalouden
osalta kokonaisuudessaan, luokitteluun käytetään viitehenkilön tuloja.
Kotitalouden viitehenkilö on henkilö, jolla on suurimmat tulot. Jos viimeksi
mainittua tietoa ei ole saatavissa, kotitalouksien alasektorin määrittelyyn
käytetään sen henkilön tuloja, joka sanoo olevansa viitehenkilö. 2.128 Kotitalouksien alasektorin
määrittelyyn voidaan käyttää muita kriteerejä, esimerkiksi kotitalouksien
luokittelu yrittäjätoiminnan mukaan: maatalouskotitaloudet ja muut kuin
maatalouskotitaloudet. KOTITALOUKSIA PALVELEVAT VOITTOA
TAVOITTELEMATTOMAT YHTEISÖT (S.15) 2.129 Määritelmä: Sektori
kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY:t) (S.15)
koostuu voittoa tavoittelemattomista yhteisöistä, jotka ovat kotitalouksia
palvelevia erillisiä juridisia yksiköitä ja yksityisiä markkinattomia
tuottajia. Niiden pääasialliset varat ovat kuluttajakotitalouksilta saatuja
käteis- tai luontoismuotoisia vapaaehtoisia maksuja, julkisyhteisöjen
suorittamia maksuja ja omaisuustuloja. 2.1302 Jos nämä yhteisöt eivät ole kovin
merkittäviä, niitä ei lueta kotitalouksia palvelevien voittoa
tavoittelemattomien yhteisöjen sektoriin vaan kotitaloussektoriin, sillä niiden
taloustoimia on mahdotonta erottaa kyseisen sektorin (S.14) yksiköiden
taloustoimista. Julkisyhteisöjen valvomat markkinattomat kotitalouksia
palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt luokitellaan julkisyhteisöjen
sektoriin. Kotitalouksia palvelevien voittoa
tavoittelemattomien yhteisöjen sektori sisältää esimerkiksi seuraaviin
pääryhmiin lukeutuvia yhteisöjä, jotka tarjoavat markkinattomia tavaroita ja
palveluita kotitalouksille: a) ammattiyhdistykset, ammatilliset ja
tieteelliset seurat, kuluttajayhdistykset, poliittiset puolueet, kirkot tai
uskonnolliset yhdyskunnat (myös julkisen sektorin rahoittamat mutta ei
valvomat) ja sosiaaliset, kulttuuri- ja viihde- sekä urheilukerhot; ja b) hyväntekeväisyys-, hätäapu- ja
avunantojärjestöt, joita muut institutionaaliset yksiköt rahoittavat
vapaaehtoisin käteis- tai luontoismuotoisin tulonsiirroin. Sektori S.15 sisältää hyväntekeväisyys-, hätäapu-
tai avunantoelimet, jotka palvelevat ulkomaisia talousyksiköitä, mutta se ei
sisällä yksiköitä, joiden jäsenyys oikeuttaa ennakolta määrättyihin tavaroihin
ja palveluihin. ULKOMAAT (S.2) 2.131 Määritelmä: Ulkomaat (S.2) on
sellaisten yksiköiden ryhmä, joilla ei ole mitään luonteenomaisia toimintoja ja
varoja; se sisältää sellaisia ulkomaisia talousyksiköitä, jotka harjoittavat
taloustoimia kotimaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa tai joilla on
muita taloudellisia yhteyksiä kotimaisten talousyksiköiden kanssa. Sen tilit
antavat yleiskuvan niistä taloudellisista suhteista, jotka yhdistävät
kansantalouden ulkomaiden kanssa. EU:n toimielimet sekä kansainväliset
järjestöt sisältyvät sektoriin. 2.132 Ulkomaat ei ole sektori, jossa
on pidettävä täydellisiä tilejä. On kuitenkin tarkoituksenmukaista käsitellä
ulkomaita sektorina. Sektorit saadaan disaggregoimalla koko kansantalous siten,
että saadaan homogeenisempia kotimaisten institutionaalisten yksiköiden ryhmiä,
joiden taloudellinen toiminta, tavoitteet ja tehtävät ovat samanlaisia. Tämä ei
päde ulkomaiden sektoriin: sektorille kirjataan yritysten ja rahoituslaitosten,
voittoa tavoittelemattomien laitosten, kotitalouksien ja julkisyhteisöjen
taloustoimet ja muut virrat ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa
ja muut taloudelliset suhteet kotimaisten ja ulkomaisten yksiköiden kesken,
esimerkiksi kotimaisten yksiköiden vaateet ulkomaisia yksiköitä kohtaan. 2.133 Ulkomaiden tileihin sisältyy
ainoastaan kotimaisten institutionaalisten yksiköiden ja ulkomaisten
talousyksiköiden välisiä taloustoimia, kuitenkin seuraavin poikkeuksin: a) kotimaisen talousyksikön hoitamat
tuontitavaroiden kuljetuspalvelut (vievän maan rajalle saakka) esitetään
ulkomaiden tileillä FOB tuonnissa, vaikka kotimaiset talousyksiköt ovat ne
tuottaneet; b) ulkomaisia varoja koskevat taloustoimet
kotimaantalouden eri sektoreihin kuuluvien kotimaisten talousyksiköiden välillä
esitetään ulkomaiden yksityiskohtaisilla rahoitustileillä. Vaikka kyseiset taloustoimet
eivät vaikuta maan rahoitusasemaan ulkomaiden suhteen, ne vaikuttavat
yksittäisten sektoreiden rahoitussuhteisiin ulkomaiden kanssa; c) maan velkataloustoimet eri
maantieteellisiin vyöhykkeisiin kuuluvien ulkomaisten talousyksiköiden välillä
esitetään ulkomaiden tilien maantieteellisen luokituksen mukaan. Vaikka nämä
taloustoimet eivät vaikuta maan kokonaisvelkaan ulkomaiden suhteen, ne
vaikuttavat sen velkaan maailman eri osille. 2.134 Ulkomaiden sektori (S.2)
jakautuu seuraavasti: a) Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä
toimielimet ja elimet (S.21); 1. Euroopan unionin jäsenvaltiot (S.211); 2. Euroopan unionin toimielimet ja elimet
(S.212); b) kolmannet maat ja EU:n ulkopuolelle
sijoittautuneet kansainväliset järjestöt (S.22). Tuottajayksiköiden sektoriluokitus omistajuuden
oikeudellisen pääjaottelun mukaan 2.135 Seuraavassa yleiskatsauksessa ja
kohdissa 2.94–2.101 esitetään yhteenveto tuottajayksiköiden sektoriluokituksen
periaatteista käyttäen standardikäsitteitä yhteisöjen päätyyppien kuvaamisessa.
2.136 Yksityiset ja julkiset
yritykset, jotka ovat markkinatuottajia, luokitellaan seuraavasti: a) pääasiallisesti tavaroita ja palveluita
(paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset; b) pääasiallisesti rahoituksen välitystä
harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12
rahoituslaitokset. 2.137 Itsenäisinä juridisina yksiköinä
pidettävät osuuskunnat ja yhtiökumppanuudet, jotka ovat markkinatuottajia,
luokitellaan seuraavasti: a) pääasiallisesti tavaroita ja palveluita
(paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset; b) pääasiallisesti rahoituksen välitystä
harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12
rahoituslaitokset. 2.138 Julkiset tuottajat, jotka
erityislainsäädännön perusteella ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä ja jotka
ovat markkinatuottajia, luokitellaan seuraavasti: a) pääasiallisesti tavaroita ja palveluita
(paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset; b) pääasiallisesti rahoituksen välitystä
harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12
rahoituslaitokset. 2.139 Julkiset tuottajat, jotka eivät
ole itsenäisiä juridisia yksiköitä ja jotka ovat markkinatuottajia,
luokitellaan seuraavasti: a) jos ne ovat yritysmäisiä: 1. pääasiallisesti tavaroita ja palveluita
(paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset; 2. pääasiallisesti rahoituksen välitystä
harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12
rahoituslaitokset. b) jos ne eivät ole yritysmäisiä: sektori
S.13 julkisyhteisöt, koska ne muodostavat kiinteän osan niitä valvovasta
yksiköstä. 2.140 Voittoa tavoittelemattomat
yhteisöt (yhdistykset, säätiöt), jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä,
luokitellaan seuraavasti: a) pääasiallisesti tavaroita ja palveluita
(paitsi rahoituspalveluja) tuottavat markkinatuottajat: sektori S.11 yritykset;
b) pääasiallisesti rahoituksen välitystä
harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12
rahoituslaitokset; c) markkinattomat tuottajat: 1. sektori S.13 julkisyhteisöt, jos ne ovat
julkisia tuottajia, joita julkisyhteisöt valvovat; 2. sektori S.15 kotitalouksia palvelevat
voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jos ne ovat yksityisiä tuottajia. 2.141 Yksityiset
elinkeinonharjoittajat ja yhtiökumppanuudet, jotka eivät ole itsenäisiä
juridisia yksiköitä ja jotka ovat markkinatuottajia, luokitellaan seuraavasti: a) jos ne ovat yritysmäisiä: 1. pääasiallisesti tavaroita ja palveluita
(paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset; 2. pääasiallisesti rahoituksen välitystä
harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12
rahoituslaitokset. b) jos ne eivät ole yritysmäisiä, ne
luokitellaan sektoriin S.14 kotitaloudet. 2.142 Pääkonttorit luokitellaan
seuraavasti: a) sektori S.11 yritykset, jos koko
yhtiöryhmän, joka on markkinatuottaja, pääasiallinen toiminta on tavaroiden ja
palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto (katso 2.23.e); b) sektori S.12 rahoituslaitokset, jos koko
yhtiöryhmän pääasiallinen toiminta on rahoituksen välitys (katso 2.40.e). Hallintayhtiöitä, jotka ovat tytäryhtiöryhmän
varojen hallussapitäjiä, kohdellaan aina rahoituslaitoksina. Hallintayhtiöt
pitävät hallussa yhtiöryhmän varoja mutta eivät suorita ryhmää koskevia
liikkeenjohdollisia tehtäviä. 2.143 Taulukko 2.5 kuvaa kaavion
muodossa edellä esitettyjä erilaisia tapauksia. Taulukko 2.5 – Tuottajayksiköiden
sektoriluokitus Tuottajatyyppi Oikeudellinen standardikuvaus || Markkinatuottajat (tavarat ja palvelut, paitsi rahoituspalvelut) || Markkinatuottajat (rahoituksen välitys) || Muut markkinattomat tuottajat Yksityiset ja julkiset yritykset || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || Julkiset tuottajat || Yksityiset tuottajat Osuuskunnat ja yhtiökumppanuudet, jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || || Julkiset tuottajat, jotka erityislainsäädännön perusteella ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || || Julkiset tuottajat, jotka eivät ole itsenäisiä juridisia yksiköitä || sellaiset, joilla on yritysmäisiä piirteitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || S.13 julkisyhteisöt || muut || || || || Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || S.13 julkisyhteisöt || Yhtiökumppanuudet, jotka eivät ole itsenäisiä juridisia yksiköitä Yksityiset elinkeinonharjoittajat || sellaiset, joilla on yritysmäisiä piirteitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || S.13 julkisyhteisöt || S.15 kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt muut || S.14 kotitaloudet || S.14 kotitaloudet || || Pääkonttorit, joiden valvoman yritysryhmän pääasiallinen toimintatyyppi on || tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalvelujen tuotanto || S.11 yritykset || || || rahoituspalvelujen tuotanto || || S.12 rahoituslaitokset || || Paikalliset toimialayksiköt ja toimialat 2.144 Useimmat tavaroita ja palveluita
tuottavat institutionaaliset yksiköt harjoittavat useampia toimintoja samaan
aikaan. Ne saattavat harjoittaa pääasiallista toimintaa, joitakin
sivutoimintoja ja joitakin aputoimintoja. 2.145 Toiminta tapahtuu, kun
yhdistetään sellaisia resursseja kuin laitteet, työvoima, valmistustekniikka,
tietoverkot ja tuotteet siten, että se johtaa tiettyjen tavaroiden ja
palveluiden luomiseen. Toiminnalle ovat ominaisia panoksena käytetyt tuotteet,
tuotantoprosessi ja tuotoksena syntyvät tuotteet. Toiminnat voidaan määrittää viittaamalla NACE
Rev. 2:n (Euroopan unionin tilastollinen toimialaluokitus) määrättyyn
tasoon. 2.146 Jos yksikkö harjoittaa useampaa
kuin yhtä toimintaa, kaikki toiminnot, jotka eivät ole aputoimintoja (katso 3
luvun 3.12 kohta), pannaan järjestykseen bruttoarvonlisäyksen mukaan.
Pääasiallinen toiminta ja sivutoiminnat voidaan erottaa syntyneen
merkitsevämmän arvonlisäyksen perusteella. 2.147 Tuotantoprosessin ja tavaroiden
ja palveluiden käytön yhteydessä esiintyvien virtojen analysoimiseksi on
välttämätöntä valita yksiköitä, jotka korostavat teknistaloudellisia suhteita.
Tämä vaatimus edellyttää, että institutionaaliset yksiköt täytyy on jaettava
pienempiin ja homogeenisempiin yksiköihin tuotannon lajin mukaan. Paikalliset
toimialayksiköt on tarkoitettu tämän toiminnallisen tarkastelun tarpeen
täyttämiseen. Paikalliset toimialayksiköt 2.148 Määritelmä: Paikallinen
toimialayksikkö (paikallinen TAY) on osa TAY:ä ja vastaa paikallista yksikköä.
Paikallista TAY:ä kutsutaan toimipaikaksi SNA:ssa ja ISIC Rev. 4:ssä. TAY
ryhmittelee kaikki institutionaalisen yksikön osat NACE Rev. 2:n
nelinumerotasolla sen mukaan, miten se toimii tuottajana jonkin toiminnan
aikaansaamiseksi, ja TAY vastaa yhtä tai useampaa institutionaalisen yksikön
operationaalista alaryhmää. Institutionaalisen yksikön tietojärjestelmän täytyy
kyetä osoittamaan tai laskemaan jokaiselle paikalliselle TAY:lle ainakin
tuotannon arvo, välituotekäyttö, palkansaajakorvaukset, toimintaylijäämä ja
työllisyys sekä kiinteän pääoman bruttomuodostus. Paikallinen yksikkö on tavaroita ja palveluita
tuottava institutionaalinen yksikkö, joka sijaitsee maantieteellisesti
tunnistettavassa paikassa. Paikallinen TAY saattaa vastata institutionaalista
yksikköä tuottajana; toisaalta se ei voi koskaan kuulua kahteen eri
institutionaaliseen yksikköön. 2.149 Jos tavaroita ja palveluita
tuottavalla institutionaalisella yksiköllä on pääasiallista toimintaa ja sen
lisäksi yksi tai useampia sivutoimintoja, se jaetaan samaan määrään
toimialayksiköitä (TAY) ja sivutoiminnot luokitellaan pääasiallisesta
toiminnasta erillisten nimikkeiden alle. Aputoimintoja ei erotella
pääasiallisista tai sivutoiminnoista. Tiettyyn luokittelujärjestelmän
nimikkeeseen kuuluvat TAY:t voivat kuitenkin tuottaa tuotteita kyseisen
homogeenisen ryhmän ulkopuolelta niihin liittyvinä sivutoimintoina, joita
saatavissa olevien kirjanpitoasiakirjojen perusteella ei voida erikseen
tunnistaa. Yksi toimialayksikkö voi siis harjoittaa yhtä tai useampaa
sivutoimintaa. Toimiala 2.150 Määritelmä: Toimiala
koostuu ryhmästä paikallisia toimialayksiköitä (TAY), jotka harjoittavat samaa
tai samantyyppistä toimintaa. Luokituksen yksityiskohtaisimmalla tasolla
toimiala koostuu kaikista paikallisista toimialayksiköistä, jotka kuuluvat NACE
Rev. 2:n yhteen nelinumerotasoon ja jotka niin ollen harjoittavat samaa
NACE Rev. 2:ssa määriteltyä toimintaa. Toimialat sisältävät sekä paikallisia
toimialayksiköitä, jotka tuottavat markkinatavaroita ja -palveluita, että
paikallisia toimialayksiköitä, jotka tuottavat markkinattomia tavaroita ja
palveluita. Määritelmän mukaan toimiala koostuu ryhmästä paikallisia
toimialayksiköitä, jotka harjoittavat samanlaista tuotantotoimintaa huolimatta
siitä, tuottavatko institutionaaliset yksiköt, joihin ne kuuluvat,
markkinatuotosta tai markkinatonta tuotosta. 2.151 Toimialat voidaan ryhmitellä
seuraaviin kolmeen ryhmään: a) Toimialat, jotka tuottavat
markkinatavaroita ja -palveluita (markkinatoimialat) ja tavaroita ja palveluita
omaan loppukäyttöön. Palvelut omaan loppukäyttöön koskevat omistusasuntojen
asumispalveluita ja palkatun henkilöstön tuottamia kotitalouspalveluita. b) Toimialat, jotka tuottavat
julkisyhteisöjen markkinattomia tavaroita ja palveluita: julkisyhteisöjen markkinattomat
toimialat. c) Toimialat, jotka tuottavat kotitalouksia
palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen markkinattomia tavaroita ja
palveluita: kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen
markkinattomat toimialat. Toimialojen luokittelu 2.152 Paikallisten toimialayksiköiden
toimialoittaiseen ryhmittelyyn käytettävä luokitus on NACE Rev. 2. Homogeeniset tuotantoyksiköt ja homogeeniset
tuotantohaarat 2.153 Tuotantoprosessia koskevaan
analyysiin parhaiten soveltuva yksikkö on homogeenisen tuotannon yksikkö.
Yksiköllä on yhtenäinen toiminta, joka tunnistetaan panostensa,
tuotantoprosessin ja tuotosten perusteella. Homogeeninen tuotantoyksikkö 2.154 Määritelmä: Homogeeninen
tuotantoyksikkö harjoittaa yhtenäistä toimintaa, joka tunnistetaan panostensa,
tuotantoprosessin ja tuotostensa perusteella. Panokset ja tuotokset muodostavat
tuotteet eritellään niiden fyysisten ominaisuuksien, jalostusasteen sekä
käytetyn tuotantotekniikan mukaan. Ne voidaan yksilöidä tuoteluokituksen avulla
(toimialoittainen tuoteluokitus – CPA). CPA on tuoteluokitus, jonka elementit
rakentuvat toimialoittaista alkuperää koskevien kriteerien mukaan NACE
Rev. 2:n määritellessä toimialoittaisen alkuperän. Homogeeninen tuotantohaara 2.155 Määritelmä: Homogeeninen
tuotantohaara muodostuu homogeenisen tuotannon yksiköiden ryhmittelystä.
Homogeenisen tuotantohaaran kattama toimintojen joukko yksilöidään viittaamalla
tuoteluokitukseen. Homogeeninen tuotantohaara tuottaa luokituksessa
määriteltyjä tavaroita ja palveluita ja ainoastaan niitä. 2.156 Homogeeniset tuotantohaarat ovat
taloudellista analyysiä varten suunniteltuja yksiköitä. Homogeenisen tuotannon
yksiköitä ei voida yleensä havainnoida suoraan; tilastokyselyissä käytetyiltä
yksiköiltä kerätyt tiedot täytyy järjestellä uudelleen homogeenisten
tuotantohaarojen muodostamiseksi. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010) 774 lopullinen
Liite A/Luku 03 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden
tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A LUKU 3: TUOTTEITA JA VALMISTAMATTOMIA
VAROJA KOSKEVAT TALOUSTOIMET TUOTETALOUSTOIMET YLEISESTI 3.01 Määritelmä: Tuotteita ovat
kaikki tavarat ja palvelut, jotka luodaan tuotantorajojen sisällä. Tuotanto
määritellään kohdassa 3.07. 3.02 EKT:ssa erotetaan seuraavat
tuotetaloustoimien pääryhmät: Taloustoimien ryhmät || || Koodi Tuotos || || P.1 Välituotekäyttö || || P.2 Kulutusmenot || || P.3 Todellinen kulutus || || P.4 Pääoman bruttomuodostus || || P.5 Tavaroiden ja palveluiden vienti || || P.6 Tavaroiden ja palveluiden tuonti || || P.7 3.03 Tuotetaloustoimet kirjataan
seuraaville tileille: a) Tavaroiden ja palveluiden tilillä tuotos
ja tuonti kirjataan resursseiksi ja muut tuotetaloustoimet kirjataan käytöksi; b) Tuotantotilillä tuotos kirjataan resursseiksi
ja välituotekäyttö kirjataan käytöksi; bruttoarvonlisäys on näiden kahden
tuotetaloustoimen tasapainoerä. c) Käytettävissä olevan tulon käyttötilillä
kulutusmenot kirjataan käytöksi; d) Oikaistun käytettävissä olevan tulon
käyttötilillä todellinen kulutus kirjataan käytöksi; e) Pääomatilillä pääoman bruttomuodostus
kirjataan käytöksi (muiden kuin rahoitusvarojen muutokseksi); f) Tavaroiden ja palveluiden ulkomaisella
tilillä tavaroiden ja palveluiden tuonti kirjataan resursseiksi ja tavaroiden
ja palveluiden vienti kirjataan käytöksi. Tilien monet suuret tasapainoerät kuten
arvonlisäys, bruttokansantuote, kansantulo ja käytettävissä oleva tulo
määritellään tuotetaloustoimien pohjalta. Tuotetaloustoimien määritelmässä
määritellään nämä tasapainoerät. 3.04 Tarjontataulukossa tuotos ja
tuonti kirjataan tarjontana. Käyttötaulukossa välituotekäyttö, pääoman
bruttomuodostus, kulutusmenot ja vienti rekisteröidään käyttönä. Symmetrisessä
panos-tuotostaulukossa tuotos ja tuonti kirjataan tarjontana ja muut tuotetaloustoimet
käyttönä. 3.05 Tuotteiden tarjonta arvotetaan
perushintaan (katso kohta 3.44). Tuotteiden käyttö arvotetaan ostajan hintaan
(katso kohta 3.06). Eräiden tarjonta- ja käyttötyyppien, esim. tavaroiden
tuonnin ja viennin, osalta käytetään niille ominaisia arvottamisperiaatteita. 3.06 Määritelmä: Ostajan hinta on hinta, jonka ostaja maksaa
tuotteista. Ostajan hinta sisältää seuraavat: a) tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot
(mutta poislukien vähennyskelpoiset verot kuten tuotteiden ALV); b) kuljetusmaksut, jotka ostaja maksaa
erikseen saadakseen toimituksen vaadittuna ajankohtana ja vaadittuun paikkaan; c) suurostojen ja sesonkiajan ulkopuolisten
ostojen perusteella normaalihinnoista tai ‑maksuista myönnetyt
alennukset; Ostajan hintaan eivät sisälly seuraavat: d) korko- ja palvelumaksut, jotka liittyvät
luottojärjestelyihin; e) ylimääräiset maksut, jotka ovat
aiheutuneet maksun myöhästymisestä eli siitä, että maksua ei ole suoritettu
ostohetkellä määrätyn maksuajan kuluessa. Jos käyttöaika ei satu yhteen
ostoajan kanssa, tehdään korjaukset ajan kulumisesta johtuvien hinnanmuutosten
huomioon ottamiseksi (varastojen hintojen muutosten kanssa symmetrisellä
tavalla). Tällaiset muutokset ovat tärkeitä, jos kyseisten tuotteiden hinnat
muuttuvat huomattavasti vuoden aikana. TUOTANTO JA TUOTOS 3.07 Määritelmä: Tuotanto on institutionaalisen yksikön
valvonnassa, vastuulla ja hallinnoimana suoritettua toimintaa, jossa
institutionaalinen yksikkö käyttää panoksina työtä, pääomaa sekä tavaroita ja
palveluja tavara- ja palvelutuotosten tuottamiseksi. Tuotanto ei kata luonnollisia prosesseja, joihin
ei sisälly ihmisen mukanaoloa tai ohjausta, kuten kalavarojen luonnonvarainen
kasvu kansainvälisillä vesillä, mutta kalanviljely kyllä sisältyy tuotantoon. 3.08 Tuotantoon sisältyy: a) kaikkien sellaisten henkilökohtaisten tai
kollektiivisten tavaroiden ja palveluiden tuotanto, joita tarjotaan muille
yksiköille kuin niiden tuottajille; b) kaikkien sellaisten tavaroiden omaan
käyttöön tapahtuva tuotanto, jotka niiden tuottaja pitää itsellään omaa
kulutusta tai kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten. Esimerkkejä omaan käyttöön tapahtuvasta
tuotannosta kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten on rakentamisen,
ohjelmistojen kehittämisen ja mineraalien etsinnän kaltaisten kiinteiden
varojen tuotanto oman kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten. Kiinteän
pääoman bruttomuodostuksen käsite kuvataan kohdissa 3.124–3.134. Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavaroiden
tuotanto liittyy yleensä (1) asuntojen rakentamiseen omaan käyttöön; (2) maataloustuotteiden tuotantoon ja
varastointiin; (3) maataloustuotteiden jalostukseen, kuten
jauhojen tuotantoon jauhattamalla, hedelmien säilöntään kuivaamalla ja
pullottamalla; voin ja juuston kaltaisten meijerituotteiden sekä oluen, viinin
ja alkoholijuomien valmistamiseen; (4) muiden alkutuotantotuotteiden
tuottamiseen, kuten suolan kaivamiseen, turpeen nostoon ja veden nostoon; (5) muuhun jatkojalostukseen, kuten
kankaankudontaan, savenvalantaan ja huonekalujen valmistukseen. c) omistusasuntojen asuntopalvelut omaan
käyttöön; d) palkatun kotitaloushenkilöstön tuottamat
kotitalouspalvelut ja henkilökohtaiset palvelut; e) vapaaehtoinen toiminta, joka tuottaa
tavaroita. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on asuinrakennuksen, kirkon tai
muun rakennuksen rakentaminen. Tähän ei lueta vapaaehtoista toimintaa, josta ei
ole seurauksena tavaroita, esim. ilmainen huolenpito ja siivous. Edellä a–e kohdissa luetellut toiminnat luetaan
mukaan tuotantoon siinäkin tapauksessa, että se on laitonta tai että vero-,
sosiaaliturva-, tilasto- tai muut viranomaiset eivät ole sitä rekisteröineet. Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva
tavarantuotanto kirjataan, jos tämän tyyppinen tuotanto on merkittävää, eli jos
se on määrällisesti tärkeää suhteessa tämän tavaran kokonaistarjontaan
kyseisessä maassa. Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuvaan
tavaroiden tuotantoon luetaan EKT:ssa ainoastaan asuinrakennusten rakentaminen
ja maataloustuotteiden tuotanto, varastointi ja jalostus. 3.09 Tuotantoon ei lueta sellaisten
kotitalouspalveluiden ja henkilökohtaisten palveluiden tuotantoa, jotka
tuotetaan ja kulutetaan saman kotitalouden piirissä. Esimerkkejä kotitalouksien
itse tuottamista kotitalouspalveluista, joita ei lueta mukaan, ovat: a) asunnon siivous, sisustaminen, kunnostus
ja huolto, jos nämä toiminnat ovat tyypillisiä myös vuokralaisille; b) kotitalouksien kestokulutustavaroiden
puhtaanapito, huolto ja korjaus; c) aterioiden valmistus ja tarjoilu; d) lasten hoito, opetus ja ohjaus; e) sairaiden, sairaalloisten ja vanhusten
hoito; ja f) kotitalouden jäsenten tai heidän
tavaroidensa kuljetus. Tuotantoon luetaan palkatun
kotitaloushenkilöstön tuottamat kotitalous- ja henkilökohtaiset palvelut sekä
omistusasuntopalvelut. Pääasialliset toiminnat, sivutoiminnat ja
aputoiminnat 3.10 Määritelmä: Paikallisen toimialayksikön (TAY) pääasiallista
toimintaa on toiminta, jossa toiminnan arvonlisäys ylittää minkä tahansa muun
saman yksikön sisällä suoritetun toiminnan arvonlisäyksen. Pääasiallisen
toiminnan luokitus määritellään viittaamalla NACE Rev. 2:een, ensiksi
luokituksen korkeimmalla tasolla ja sitten yksityiskohtaisemmilla tasoilla. 3.11 Määritelmä: Sivutoimintaa on toiminta, jota harjoitetaan yhden
paikallisen TAY:n sisällä pääasiallisen toiminnan lisäksi. Sivutoiminnan tuotos
on sivutuote. 3.12 Määritelmä: Aputoimintaa on toiminta, jonka tuotos on
tarkoitettu käytettäväksi yrityksen sisällä. Aputoiminta on yrityksen sisällä harjoitettua
tukitoimintaa, joka mahdollistaa paikallisten TAY:iden pääasiallisen tai
sivutoiminnan harjoittamisen. Kaikkia aputoiminnassa käytettyjä panoksia –
aineet, työvoima, kiinteän pääoman kuluminen jne. – käsitellään sen
päätoiminnan tai sivutoiminnan panoksina, jota aputoiminta tukee; Esimerkkejä aputoiminnasta ovat: a) osto; b) myynti; c) markkinointi; d) kirjanpito; e) tietojenkäsittely; f) kuljetukset; g) varastointi; h) huolto; i) siivous; ja j) turvallisuuspalvelut. Yritykset voivat valita, suorittavatko ne itse
aputoimintoja vai ostavatko ne tällaisia palveluja erikoistuneilta
palveluntuottajilta markkinoilta. Omaan käyttöön tapahtuva pääoman muodostus ei ole
aputoimintaa. 3.13 Aputoimintoja ei eritellä
siten, että ne muodostaisivat erillisiä yksikköjä, eikä niitä erotella niiden
yksiköiden pääasiallisista tai sivutoiminnoista, joita ne palvelevat.
Aputoiminnat olisi siis yhdistettävä siihen paikalliseen toimialayksikköön,
jota ne palvelevat. Aputoimintoja voidaan harjoittaa
useissa eri paikoissa, jotka voivat sijaita eri alueella kuin se paikallinen
TAY, jota aputoiminnat palvelevat. Edellä mainitun maantieteellisen
kohdentamissäännön tiukka soveltaminen johtaisi aggregaattien aliarvioimiseen
niillä alueilla, joille aputoiminnat ovat keskittyneet. Aputoiminnat on siis
kohdennettava kotipaikkaperiaatteen mukaisesti sijaintialueelleen; aputoiminnat
pysyvät samalla toimialalla kuin se paikallinen TAY, jota aputoiminnat
palvelevat. Tuotos (P.1) 3.14 Määritelmä: Tuotoksen muodostavat kaikki tilinpitojakson
aikana luodut tuotteet. Esimerkkejä tuotoksesta ovat: a) yhden paikallisen TAY:n toiselle samaan
institutionaaliseen yksikköön kuuluvalle paikalliselle TAY:lle tuottamat
tavarat ja palvelut b) paikallisen TAY:n tuottamat tavarat,
jotka jäävät varastoon sen ajanjakson lopussa, jona ne on tuotettu, niiden
myöhemmästä käytöstä riippumatta. Saman tilinpitojakson aikana ja samassa
paikallisessa TAY:ssä tuotettuja ja kulutettuja tavaroita ja palveluita ei
eritellä erikseen. Niitä ei sen vuoksi kirjata osaksi kyseisen paikallisen
TAY:n tuotosta tai välituotekäyttöä. 3.15 Kun institutionaaliseen
yksikköön kuuluu useampia kuin yksi paikallinen TAY, institutionaalisen yksikön
tuotos on sen paikallisten TAY:iden tuotosten summa, mukaan luettuna näiden
paikallisten TAY:iden välillä toimitetut tuotokset. 3.16 EKT:ssa eritellään kolmentyyppisiä
tuotoksia: a) markkinatuotos (P.11); b) tuotos omaan loppukäyttöön (P.12); c) markkinaton tuotos (P.13). Tätä erottelua sovelletaan myös paikallisiin
toimialayksiköihin ja institutionaalisiin yksiköihin: a) markkinatuottajat; b) omaan loppukäyttöön tuottajat; c) markkinattomat tuottajat. Erottelu markkinatuotokseen, omaan loppukäyttöön
tarkoitettuun tuotokseen ja markkinattomaan tuotokseen on perustavanlaatuinen
seuraavista syistä: a) Se vaikuttaa tuotoksen ja siihen
liittyvien käsitteiden, kuten arvonlisäyksen, bruttokansantuotteen sekä
julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen kulutusmenojen arvottamiseen; b) Se vaikuttaa institutionaalisten
yksiköiden sektoriluokitukseen eli esimerkiksi siihen, mitkä yksiköt
sisällytetään julkisyhteisöihin. Erottelun perusteella määritetään tuotokseen
sovellettavat arvottamisperiaatteet. Markkinatuotos ja tuotos omaan
loppukäyttöön arvotetaan perushintaan. Markkinattomien tuottajien tuotos
yhteensä arvotetaan laskemalla yhteen tuotantokustannukset. Institutionaalisen
yksikön tuotos arvotetaan sen paikallisten TAY:iden tuotosten summana, joten
myös se on riippuvainen erottelusta markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön
tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin. Erottelua käytetään myös institutionaalisten
yksiköiden luokitteluun sektoreittain. Markkinattomat tuottajat luokitellaan
julkisyhteisöjen sektoriin tai yksityisiin kotitalouksia palveleviin voittoa
tavoittelemattomiin yhteisöihin. Erot määritellään ylhäältä alaspäin -menettelyllä,
toisin sanoen ensin erotellaan institutionaaliset yksiköt, sitten paikalliset
toimialayksiköt ja sitten niiden tuotos. Tuotetasolla tuotos luokitellaan
markkinatuotokseksi, tuotokseksi omaan loppukäyttöön ja markkinattomaksi tuotokseksi
kyseisen tuotoksen tuottavien institutionaalisen yksikön ja paikallisen TAY:n
ominaispiirteiden mukaan. 3.17 Määritelmä: Markkinatuotos koostuu tuotoksesta, joka myydään
tai on tarkoitettu myytäväksi markkinoilla. 3.18 Markkinatuotokseen sisältyvät: a) taloudellisesti merkittävään hintaan
myydyt tuotteet; b) vaihdetut tuotteet; c) tuotteet, joita on käytetty
luontoismuotoisiin korvauksiin (mukaan luettuna luontoismuotoiset
palkansaajakorvaukset ja luontoismuotoiset sekatulot); d) tuotteet, jotka yksi paikallinen TAY on
toimittanut toiselle saman institutionaalisen yksikön paikalliselle TAY:lle
käytettäväksi välituotekäyttönä tai loppukäyttönä; e) tuotteet, jotka on lisätty valmiiden
tavaroiden varastoihin, ja keskeneräiset työt, jotka on tarkoitettu jotain
edellä mainittua käyttöä varten (mukaan luettuna eläin- ja kasvituotteiden
luonnollinen kasvu ja viimeistelemättömät rakenteet, joiden ostajaa ei
tiedetä). 3.19 Määritelmä: Taloudellisesti merkittävät hinnat ovat hintoja,
joilla on merkittävä vaikutus tuotemääriin, joita tuottajat ovat halukkaita
tarjoamaan, ja tuotemääriin, joita ostajat haluavat hankkia. Nämä hinnat
syntyvät, kun molemmat seuraavista ehdoista täyttyvät: a) tuottajalla on motivaatio sopeuttaa
tarjontaa joko voiton tuottamiseksi pitkällä aikavälillä tai vähintään pääoma-
ja muiden kustannusten kattamiseksi; ja b) kuluttajilla on vapaus joko ostaa tai
olla ostamatta ja tehdä ostopäätös veloitettavien hintojen perusteella. Taloudellisesti merkityksettömiä hintoja
veloitetaan todennäköisesti, jotta kerrytetään jonkinlaista tuloa tai saadaan
jonkin verran vähennettyä liikakysyntää, jota esiintyy, kun palveluja tarjotaan
täysin maksutta. Tuotteen taloudellisesti merkittävä hinta
määritellään suhteessa siihen institutionaaliseen yksikköön ja paikalliseen
toimialayksikköön, joka on tuottanut tuotoksen. Esimerkiksi kotitalouksien
omistamien yhtiöimättömien yritysten tuotos, joka myydään muille
institutionaalisille yksiköille, myydään taloudellisesti merkittävään hintaan,
toisin sanoen sitä on pidettävä markkinatuotoksena. Muiden institutionaalisten
yksikköjen tuotoksen osalta kyky harjoittaa markkinatoimintaa taloudellisesti
merkittäviin hintoihin tarkistetaan etenkin määrällisen kriteerin avulla
(50 %:n kriteeri) käyttämällä myynnin suhdetta tuotantokustannuksiin.
Ollakseen markkinatuottaja yksikön täytyy pitkäkestoisesti kattaa myynnillään
vähintään 50 prosenttia kustannuksistaan. 3.20 Määritelmä: Tuotos omaa loppukäyttöä varten koostuu tavaroista
ja palveluista, jotka sama institutionaalinen yksikkö pitää itsellään joko omaa
kulutusta tai pääoman muodostusta varten. 3.21 Ainoastaan kotitaloussektori
voi tuottaa tuotteita omaa kulutusta varten. Esimerkkejä omaa kulutusta varten
pidetyistä tuotteista ovat: a) maanviljelijöiden itsellään pitämät
maataloustuotteet; b) omistusasuntojen asuntopalvelut; c) palkatun henkilöstön tuottamat
kotitalouspalvelut. 3.22 Mikä tahansa sektori voi
tuottaa tuotteita, joita käytetään oman pääoman muodostukseen. Esimerkkejä
tällaisista tuotteista ovat: a) konepajateollisuuden yritysten tuottamat
konetyökalut; b) kotitalouksien rakentamat asunnot tai
asuntojen laajennukset; c) omaan käyttöön tapahtuva rakentaminen,
mukaan luettuna kotitalouksien ryhmän yhteinen rakentaminen; d) omaan käyttöön tarkoitetut ohjelmistot; e) omaan lukuun tehtävä tutkimus ja
kehittäminen. Tutkimus- ja kehittämismenot kirjataan kiinteän pääoman
muodostuksena vain, jos EU:n jäsenvaltioiden arviot ovat riittävän luotettavia
ja vertailukelpoisia. 3.23 Määritelmä: Markkinaton tuotos
on tuotantoa, joka toimitetaan muille yksiköille maksutta tai taloudellisesti
merkityksettömiin hintoihin. Markkinaton tuotos (P.13) jaetaan kahteen osaan:
”Maksut markkinattomasta tuotoksesta” (P.131), jotka koostuvat erilaisista
maksuista ja veloituksista, ja ”Markkinaton tuotos, muu” (P.132), joka on
maksutta toimitettava tuotos. Markkinatonta tuotosta tuotetaan seuraavista
syistä: a) Voi olla teknisesti mahdotonta saada
yksilöitä maksamaan kollektiivipalveluista, koska näiden palveluiden kulutusta
ei voida seurata ja valvoa. Kollektiivipalveluiden tuotanto on julkisyhteisöjen
yksiköiden järjestämää ja rahoitettu muilla varoilla kuin myyntituloilla,
nimittäin verotuloilla tai muilla julkisyhteisöjen tuloilla. b) Julkisyhteisöjen yksiköt ja kotitalouksia
palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt saattavat myös tuottaa ja
tarjota yksittäisille kotitalouksille tavaroita tai palveluja, joista ne
voisivat veloittaa, mutta eivät sosiaali- tai talouspoliittisista syistä sitä
tee. Esimerkkinä on koulutus- tai terveyspalveluiden tarjonta joko maksutta tai
taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin. 3.24 Määritelmä: Markkinatuottajat ovat paikallisia
toimialayksiköitä tai institutionaalisia yksiköitä, joiden tuotoksesta suurin
osa on markkinatuotantoa. Jos paikallinen TAY tai institutionaalinen yksikkö
on markkinatuottaja, sen päätuotos on määritelmän mukaan markkinatuotosta,
koska markkinatuotoksen käsite määritellään sen jälkeen kun on määritelty, onko
tuotoksen tuottanut paikallinen TAY tai institutionaalinen yksikö
markkinatuottaja, omaan loppukäyttöön tuottaja vai markkinaton tuottaja. 3.25 Määritelmä: Omaan loppukäyttöön tuottajat ovat paikallisia
toimialayksiköitä tai institutionaalisia yksiköitä, joiden tuotoksesta suurin
osa on saman institutionaalisen yksikön sisällä tapahtuvaa omaa loppukäyttöä
varten. 3.26 Määritelmä: Markkinattomat tuottajat ovat
paikallisia toimialayksiköitä tai institutionaalisia yksiköitä, joiden
tuotoksesta suurin osa tarjotaan maksutta tai taloudellisesti merkityksettömiin
hintoihin. Institutionaaliset yksiköt: erottelu
markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin
tuottajiin. 3.27 Taulukossa 3.1 tarkastellaan
institutionaalisten yksiköiden erottelua tuottajina markkinatuottajiin, omaan
loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin. Myös sektoreittainen
erottelu esitetään. Taulukko 3.1 Institutionaalisten yksiköiden erottelu markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin Institutionaalisen yksikön tyyppi || Luokittelu Yksityinen vai julkinen? || || Voittoa tavoittelematon yhteisö vai ei? || Markkinatuottaja? || Tuottajatyyppi || Sektori(t) 1. Yksityiset tuottajat || || 1.1 Kotitalouksien omistamat yhtiöimättömät yritykset (pois lukien kotitalouksien omistamat yritysmäiset yhteisöt) || || || || || || 1.1 Markkinatuottaja tai omaan loppukäyttöön tuottaja = || || Kotitaloudet || || 1.2 Muut yksityiset tuottajat (mukaan lukien kotitalouksien omistamat yritysmäiset yhteisöt) || || 1.2.1 Yksityiset voittoa tavoittelemattomat yhteisöt || || 1.2.1.1 Kyllä || || 1.2.1.1 = Markkinatuottaja || || Yritykset || || || || || || 1.2.1.2 Ei || || 1.2.1.2 = Markkinaton tuottaja || || KPVTY || || || || 1.2.2 Muut yksityiset tuottajat, jotka eivät ole voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä || || || || 1.2.2 = Markkinatuottaja || || Yritykset 2. Julkiset tuottajat || || || || || || 2.1 Kyllä || || 2.1 = Markkinatuottaja || || Yritykset || || || || || || 2.2 Ei || || 1.2.1.2 = Markkinaton tuottaja || || Julkisyhteisöt 3.28 Taulukko 3.1 osoittaa, että
jotta voidaan päätellä, tuleeko institutionaalinen yksikkö luokitella
markkinatuottajaksi, omaan loppukäyttöön tuottajaksi tai markkinattomaksi
tuottajaksi, tehdään useita erotteluja peräkkäin. Ensimmäinen erottelu on jako
yksityisiin ja julkisiin tuottajiin. Julkinen tuottaja on tuottaja, jota
julkisyhteisöt valvovat (katso kohta 2.38). 3.29 Kuten taulukko 3.1 osoittaa,
yksityisiä tuottajia on kaikilla sektoreilla lukuun ottamatta julkisyhteisöjä.
Sitä vastoin julkisia tuottajia on ainoastaan yrityssektorilla,
rahoituslaitossektorilla ja julkisyhteisöjen sektorilla. 3.30 Kotitalouksien omistamat
yhtiöimättömät yritykset ovat yksityisten tuottajien erityisryhmä. Ne ovat
markkinatuottajia tai omaan loppukäyttöön tuottajia. Jälkimmäiset tulevat
kysymykseen omistusasuntopalveluiden tuottamisen yhteydessä sekä tuotettaessa
tavaroita omaan käyttöön. Kaikki kotitalouksien omistamat yhtiöimättömät
yritykset luokitellaan kotitaloussektoriin lukuun ottamatta kotitalouksien
omistamia yritysmäisiä yhteisöjä. Ne ovat markkinatuottajia ja luokitellaan
yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin. 3.31 Muut yksityiset tuottajat
erotellaan yksityisiin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin ja muihin
yksityisiin tuottajiin. Määritelmä: Yksityinen voittoa tavoittelematon yhteisö
määritellään tavaroita ja palveluja tuottavaksi oikeudelliseksi tai
sosiaaliseksi yksiköksi, jonka asema ei oikeuta niiden toimivan tulojen,
voittojen tai muun taloudellisen hyödyn lähteenä yksiköille, jotka ovat
perustaneet ne sekä valvovat tai rahoittavat niitä. Muut institutionaaliset
yksiköt eivät voi ottaa haltuunsa niiden mahdollisesti tuottamaa ylijäämää. Jos yksityinen voittoa tavoittelematon yhteisö on
markkinatuottaja, se luokitellaan yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin. Jos yksityinen voittoa tavoittelematon yhteisö on
markkinaton tuottaja, se luokitellaan KPVTY-sektoriin, paitsi jos se on
julkisyhteisön määräysvallassa. Jos yksityinen voittoa tavoittelematon yhteisö
on julkisyhteisön määräysvallassa, se luokitellaan julkisyhteisöjen sektoriin. Kaikki muut yksityiset tuottajat, jotka eivät ole
voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, ovat markkinatuottajia. Ne luokitellaan
yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin. 3.32 Eroteltaessa markkinatuotosta
ja markkinatonta tuotosta sekä markkinatuottajia ja markkinattomia tuottajia on
käytettävä useita kriteerejä. Näillä markkina/markkinaton ‑kriteereillä
(katso kohta 3.19 taloudellisesti merkittävien hintojen määritelmästä) pyritään
arvioimaan markkinaolosuhteiden olemassaolo ja tuottajan riittävä
markkinakäyttäytyminen. Määrällisen markkina/markkinaton -kriteerin mukaan
taloudellisesti merkittäviin hintoihin myytävien tuotteiden osalta ainakin
suurin osa tuotantokustannuksista olisi katettava myyntituloilla. 3.33 Sovellettaessa tätä määrällistä
markkina/markkinaton -kriteeriä myynti ja tuotantokustannukset määritellään
seuraavasti: a) myyntituloilla tarkoitetaan myyntituloja,
joista on vähennetty tuoteverot ja joihin on lisätty kaikki julkisyhteisöjen
tai Euroopan unionin toimielinten kaikille tämäntyyppistä toimintaa
harjoittaville tuottajille suorittamat ja myöntämät maksut; toisin sanoen
mukaan luetaan kaikki tuotoksen määrään tai arvoon liittyvät maksut mutta ei
maksuja, joilla katetaan yleistä alijäämää tai maksetaan velkoja. Tämä myyntitulojen määritelmä vastaa
perushintaisen tuotoksen määritelmää paitsi että: (1) tuotos perushintaan määritellään vasta
sen jälkeen kun on päätetty, onko tuotos markkinatuotosta vai markkinatonta
tuotosta: myyntituloja käytetään ainoastaan markkinatuotosta arvotettaessa;
markkinaton tuotos arvotetaan kustannusten perusteella; (2) julkisyhteisöjen suorittamat maksut
julkisten yritysten ja yritysmäisten yhteisöjen yleisen alijäämän kattamiseksi
sisältyvät muihin tuotetukipalkkioihin kohdan 4.35.c mukaisesti. Tästä seuraa,
että markkinatuotos perushintaan sisältää myös julkisyhteisöjen yleisen
alijäämän kattamiseksi suorittamat maksut. b) myyntituloihin ei sisälly muita
tulolähteitä kuten hallussapitovoitot (vaikka ne olisivat tavanomainen ja
odotettavissa oleva osa yritystoiminnan tuloja), investointiavustukset, muut
pääomansiirrot (esim. velkojen anteeksianto) ja oman pääoman hankinta; c) tätä kriteeriä sovellettaessa
tuotantokustannukset ovat yhtä suuret kuin välituotekäytön,
palkansaajakorvausten, kiinteän pääoman kulumisen, muiden tuotantoverojen ja
pääomakustannusten summa. Tätä kriteeriä käytettäessä muita
tuotantotukipalkkioita ei vähennetä. Myyntitulojen ja tuotantokustannusten
käsitteiden yhdenmukaisuuden varmistamiseksi määrällistä markkina/markkinaton
-kriteeriä käytettäessä tuotantokustannuksiin ei sisällytetä mitään
kustannuksia, jotka liittyvät omaan käyttöön tarkoitettuun
pääomanmuodostukseen. Yksinkertaisuuden vuoksi pääomakustannukset voidaan
yleensä arvioida maksettujen todellisten nettokorkojen mukaan.
Rahoituspalveluiden tuottajilta sen sijaan otetaan huomioon korkomaksut, eli
välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) osalta tehdään korjaus (D41). Määrällistä markkina/markkinaton -kriteeriä
sovelletaan tarkastellen useamman vuoden ajanjaksoa. Pienehköt vaihtelut
myyntitulojen määrässä vuodesta toiseen eivät välttämättä edellytä
institutionaalisten yksiköiden (ja niiden paikallisten TAY:iden ja tuotoksen)
luokittelua uudelleen. 3.34 Myyntitulot saattavat sisältää
erilaisia elementtejä. Esimerkiksi sairaaloiden tarjoamissa
terveydenhuoltopalveluissa myyntitulot voivat vastata a) työnantajien ostoja, jotka kirjataan
niiden työntekijöille maksetuiksi luontoismuotoisiksi tuloiksi ja kyseisten
työntekijöiden kulutusmenoiksi; b) yksityisten vakuutuslaitosten ostoja; c) sosiaaliturvarahastojen ja
julkisyhteisöjen ostoja, jotka luokitellaan luontoismuotoisiksi
sosiaalietuuksiksi; d) kotitalouksien ostoja, joita ei hyvitetä
(kulutusmenot). Ainoastaan muita tuotantotukipalkkioita ja
lahjoituksia (esim. hyväntekeväisyydestä) ei lueta myyntituloihin. Samoin esimerkiksi yrityksen suorittama
kuljetuspalveluiden myynti saattaa vastata tuottajien välituotekäyttöä,
työnantajien tarjoamia luontoismuotoisia tuloja, julkisyhteisön tarjoamia
luontoismuotoisia sosiaalietuuksia ja kotitalouksien ostoja ilman korvauksia. 3.35 Yrityksiä palvelevat yksityiset
voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ovat erityistapaus. Niitä rahoitetaan
tavallisesti niissä osallisena olevien yritysten ryhmän suorittamin jäsen- tai
osuusmaksuin. Osuusmaksuja ei pidetä tulonsiirtoina vaan maksuina suoritetuista
palveluista, toisin sanoen myyntituloina. Nämä voittoa tavoittelemattomat
yhteisöt ovat sen vuoksi markkinatuottajia, ja ne luokitellaan yrityssektoriin
ja rahoituslaitossektoriin. 3.36 Sovellettaessa kriteeriä, jonka
mukaan yksityisten tai julkisten voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen
myyntituloja ja tuotantokustannuksia vertaillaan, voi eräissä
erityistapauksissa olla harhaanjohtavaa lukea myyntituloihin mukaan kaikki
tuotoksen arvoon liittyvät maksut. Tämä voi koskea esimerkiksi yksityisten ja
julkisten koulujen rahoitusta. Julkisyhteisöjen maksut voidaan kytkeä
oppilaiden lukumäärään, mutta ne voivat olla riippuvaisia neuvotteluista
julkisyhteisöjen kanssa. Tällöin näitä maksuja ei kirjata myyntituloina, vaikka
niillä voi olla selvä yhteys tuotoksen volyymin mittariin, esim. oppilaiden
lukumäärään. Tämä merkitsee, että pääasiallisesti tällaisin maksuin rahoitettu
koulu on markkinaton tuottaja. 3.37 Julkiset
tuottajat voivat olla markkinatuottajia tai markkinattomia tuottajia.
Markkinatuottajat luokitellaan yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin. Jos
institutionaalinen yksikkö on markkinaton tuottaja, se luokitellaan
julkisyhteisöjen sektoriin. 3.38 Paikalliset TAY:t
markkinatuottajina ja omaan loppukäyttöön tuottajina eivät voi tarjota markkinatonta
tuotosta. Niiden tuotos voidaan kirjata näin ollen ainoastaan
markkinatuotokseksi tai tuotokseksi omaan loppukäyttöön ja arvottaa vastaavasti
(katso kohdat 3.42–3.53). 3.39 Paikalliset TAY:t
markkinattomina tuottajina voivat tarjota sivutuotoksena markkinatuotoksia ja
tuotoksia omaan loppukäyttöön. Tuotos omaan loppukäyttöön koostuu omaan
käyttöön tarkoitetusta pääoman muodostuksesta. Markkinatuotoksen olemassaolo
pitäisi periaatteessa ratkaista soveltamalla laadullista ja määrällistä
markkina/markkinaton ‑kriteeriä yksittäisiin tuotteisiin. Tällainen
markkinattomien tuottajien sivutuotoksena syntyvä markkinatuotos saattaa olla
kyseessä esimerkiksi silloin, kun julkiset sairaalat veloittavat
taloudellisesti merkittäviä hintoja joistakin palveluistaan. 3.40 Muita esimerkkejä ovat
julkisten museoiden harjoittama jäljennösten myynti ja ilmatieteen laitosten
sääennusteiden myynti. 3.41 Markkinattomilla
tuottajilla saattaa olla tuloja myös markkinattoman tuotoksensa myynnistä
taloudellisesti merkityksettömään hintaan, esim. museon pääsylipputulot. Nämä
tulot liittyvät markkinattomaan tuotokseen. Jos kuitenkin näitä molempia tuloja
(pääsylipputuloja ja julisteiden ja korttien myyntituloja) on vaikeaa erottaa
toisistaan, niitä kaikkia voidaan pitää joko markkinatuotoksesta saatuina
tuloina tai markkinattomasta tuotoksesta saatuina tuloina. Valinnan näiden
kahden vaihtoehtoisen kirjauksen välillä tulisi riippua molempien tulotyyppien
oletetusta suhteellisesta merkityksestä (lipputulot verrattuna julisteiden ja
korttien myyntituloihin). Kirjausajankohta ja tuotoksen arvottaminen 3.42 Tuotos on kirjattava ja
arvotettava silloin, kun tuotantoprosessi tuottaa sen. 3.43 Koko tuotos on arvotettava
perushintaan, mutta erityismenettelytavoista on sovittu seuraavissa
tapauksissa: a) markkinattoman tuotoksen arvottaminen; b) markkinattoman tuottajan (paikallinen
TAY) kokonaistuotoksen arvottaminen; c) tuotoksen summan arvottaminen
institutionaaliselle yksikölle, jonka paikallinen TAY on markkinaton tuottaja. 3.44 Määritelmä: Perushinta on hinta, jonka tuottajat saavat
ostajalta tuotettua tavara- tai palveluyksikköä kohti ja josta vähennetään
kaikki kyseisestä yksiköstä sen tuotannon tai myynnin seurauksena maksettavat
verot (eli tuoteverot) ja johon lisätään kaikki kyseisestä yksiköstä sen
tuotannon tai myynnin seurauksena saatavat tukipalkkiot (eli
tuotetukipalkkiot). Siihen ei lueta tuottajan erikseen laskuttamia
kuljetuskustannuksia. Siihen ei myöskään lueta rahoitusvarojen ja muiden kuin
rahoitusvarojen hallussapitovoittoja ja -tappioita. 3.45 Tuotos omaan loppukäyttöön
(P.12) arvotetaan markkinoilla myytävien samanlaisten tuotteiden perushintaan.
Tällaisesta tuotoksesta syntyy nettotoimintaylijäämää tai sekatuloa.
Esimerkkinä tästä ovat nettotoimintaylijäämää tuottavat omistusasuntopalvelut.
Jos samanlaisten tuotteiden perushintoja ei ole käytettävissä, tuotos omaan
loppukäyttöön olisi arvioitava tuotantokustannusten arvona, johon lisätään
nettotoimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali (paitsi markkinattomien
tuottajien osalta). 3.46 Keskeneräisten töiden lisäykset
arvotetaan valmiin tuotteen käypään perushintaan. 3.47 Keskeneräisenä työnä pidetyn
tuotoksen arvon arvioimiseksi etukäteen arvio perustetaan tosiasiallisesti
aiheutuneisiin kustannuksiin, joihin lisätään arvioitua toimintaylijäämää tai
sekatuloa vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta).
Ennakko-arviot korvataan myöhemmin arvoilla, jotka saadaan jakamalla valmiiden
tuotteiden tosiasiallinen arvo (kun se saadaan tietää) keskeneräisen työn
ajanjaksolle. Valmiiden tuotteiden tuotoksen arvo on seuraavien
erien arvojen summa: a) myydyt tai vaihdetut valmiit tuotteet; b) valmiiden tuotteiden varastoon kirjaukset
miinus varastosta otot; c) valmiit tuotteet omaan loppukäyttöön. 3.48 Keskeneräisinä hankittujen
rakennusten ja rakenteiden arvo arvioidaan siihenastisten kustannusten
perusteella mukaan luettuna toimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava
marginaali. Tämä marginaali saadaan, kun arvo voidaan arvioida samanlaisten rakennusten
ja rakenteiden hintojen perusteella. Ostajan suorittamia vaiheittaisia maksuja
voidaan käyttää ostajan kiinteän pääoman bruttomuodostuksen likimääräiseen
arviointiin kussakin vaiheessa edellyttäen, ettei mitään ennakko- tai
jäännösmaksuja ole. Jos omaan käyttöön tapahtuvaa rakentamista ei
saada päätökseen yhden tilinpitojakson aikana, tuotoksen arvo arvioidaan
seuraavalla tavalla. Lasketaan kuluvalla tilinpitojaksolla aiheutuneiden
kustannusten suhde koko rakennusajan kokonaiskustannuksiin nähden. Sovelletaan
tätä suhdelukua käypään perushintaan tehtyyn kokonaistuotoksen arvioon. Jos
valmiin rakennelman arvoa ei ole mahdollista arvioida käypään perushintaan, se
arvotetaan rakennelman kokonaistuotantokustannusten mukaan, joihin lisätään
toimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali (paitsi markkinattomien
tuottajien osalta). Jos osa työpanoksesta tai koko työpanos saadaan maksutta,
kuten voi olla kotitalouksien yhteisessä rakentamisessa, arvioituihin
kokonaistuotantokustannuksiin liitetään arvio siitä, mitä palkatun työvoiman
kustannukset olisivat olleet käyttäen samanlaisten työvoimapanosten
palkkatasoa. 3.49 Markkinattoman tuottajan
(paikallinen TAY) tuotos yhteensä on arvotettava kokonaistuotantokustannusten
perusteella, toisin sanoen seuraavien erien summan mukaan: a) välituotekäyttö (P.2); b) palkansaajakorvaukset (D.1); c) kiinteän pääoman kuluminen (P.51c); d) muut tuotantoverot (D.29) miinus muut
tuotantotukipalkkiot (D.39). Koronmaksut (ilman välillisiä rahoituspalveluita)
eivät sisälly markkinattoman tuotannon kustannuksiin. Markkinattoman tuotannon
kustannukset eivät myöskään sisällä pääoman nettotuottoa eivätkä
markkinattomassa tuotannossa käytettyjen ja omistettujen muiden rakennusten
kuin asuinrakennusten laskennallisia vuokra-arvoja. 3.50 Institutionaalisen yksikön
kokonaistuotos on siihen kuuluvien paikallisten TAY:iden kokonaistuotosten
summa. Tämä pätee myös sellaisiin institutionaalisiin yksiköihin, jotka ovat
markkinattomia tuottajia. 3.51 Jos markkinattomilla tuottajilla
ei ole markkinatuotosta sivutuotantona, markkinaton tuotos arvotetaan
tuotantokustannusten perusteella. Jos markkinattomilla tuottajilla on
markkinatuotosta sivutuotantona, markkinaton tuotos arvotetaan jäännöseränä,
toisin sanoen kokonaistuotantokustannukset miinus niiden markkinatuotoksesta
saadut tulot. 3.52 Markkinattomien tuottajien
markkinatuotos arvotetaan perushintaan. Markkinattoman paikallisen TAY:n
kokonaistuotos, joka kattaa markkinatuotoksen, markkinattoman tuotoksen ja
tuotoksen omaan loppukäyttöön, arvotetaan tuotantokustannusten summana. Sen
markkinatuotoksen arvo määritellään markkinatuotteista saatujen myyntitulojen
perusteella ja sen markkinattoman tuotoksen arvo saadaan jäännöseränä, joka
lasketaan sen kokonaistuotoksen arvon ja sen markkinatuotoksen ja tuotoksen
omaan loppukäyttöön arvon välisenä erona. Sen myyntitulojen arvo, joka saadaan
taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin myydyistä markkinattomista
tavaroista ja palveluista, ei ole mukana näissä laskelmissa, vaan se jää osaksi
sen markkinattoman tuotoksen arvoa. 3.53 Seuraavassa esitetään
CPA-koodien mukaisessa järjestyksessä luettelo tuotoksen kirjausajankohtia ja
arvottamista koskevista selvennyksistä ja poikkeuksista. A. Maa-, metsä- ja
kalataloustuotteet 3.54 Maataloustuotteiden tuotokset
kirjataan ikään kuin niitä tuotettaisiin jatkuvasti koko tuotantoajanjakson
ajan (eikä ainoastaan sadonkorjuun tai eläinten teurastuksen aikaan). Kasvavia satoja, pystyssä olevia puita,
kalavarantoja tai ravinnoksi kasvatettavia eläimiä käsitellään kuten
keskeneräisten töiden varastoja prosessin aikana, ja ne muutetaan valmiiden
tuotteiden varastoiksi, kun prosessi on suoritettu loppuun. Tuotokseen ei lueta muutoksia luonnonvaraisissa
biologisissa varoissa eli eläinten, lintujen, luonnonvaraisten kalojen tai
luonnonvaraisten metsien kasvua. C. Teollisuustuotteet; F.
Rakennustyöt 3.55 Jos rakennuksen tai muun
rakenteen rakentaminen ulottuu useamman tilinpitojakson ajalle, jokaisen
ajanjakson aikana tuotettua tuotosta käsitellään ikään kuin se myytäisiin
ostajalle tilinpitojakson lopussa, toisin sanoen se kirjataan ostajan kiinteän
pääoman muodostuksena pikemminkin kuin keskeneräisenä työnä
rakennusteollisuudessa. Tuotosta käsitellään ikään kuin se myytäisiin ostajalle
vaiheittain. Kun sopimus edellyttää vaiheittaisia maksuja, tuotoksen arvo
voidaan arvioida likimääräisesti kunkin ajanjakson aikana suoritettujen
vaiheittaisten maksujen arvon perusteella. Jos lopullisesta ostajasta ei ole
varmuutta, kunakin ajanjaksona tuotettu keskeneräinen tuotos kirjataan
keskeneräiseksi työksi. G. Tukku- ja vähittäiskaupan palvelut;
moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjauspalvelut 3.56 Tukkukaupan ja vähittäiskaupan
palveluiden tuotos mitataan kauppatavaraksi ostettujen tavaroiden kaupan lisien
mukaan. Määritelmä: Kaupan lisä on kauppatavaraksi ostetun tavaran
todellisen tai laskennallisen myyntihinnan ja sen hinnan välinen ero, jonka
jakelija joutuisi maksamaan tavaran korvaamiseksi myynti- tai luovutushetkellä.
Joidenkin tavaroiden lisät voivat olla
negatiivisia, jos niiden myyntihintoja alennetaan. Lisät ovat negatiivisia
tavaroissa, joita ei myydä hävikin tai varkauden takia. Luontoismuotoisena
palkansaajakorvauksena annettujen tai omistajien kulutusta varten poistamien
tavaroiden lisät ovat nolla. Hallussapitovoitot ja -tappiot eivät sisälly
kaupan lisään. Tukku- tai vähittäiskauppiaan tuotos määrittyy
seuraavasti: tuotoksen arvo = myynnin arvo plus niiden tavaroiden arvo, jotka ostetaan
kauppatavaraksi ja käytetään välituotekäyttöön, luontoismuotoisiin
palkansaajakorvauksiin tai luontoismuotoisiin sekatuloihin, miinus kauppatavaraksi ostettujen tavaroiden arvo,
plus kauppatavaroiden varastojen lisäysten arvo, miinus kauppatavaroiden varastoista poistuvien
tavaroiden arvo, miinus tavanomaisista hävikeistä, varkauksista tai
satunnaisista vahingoista johtuvan hävikin arvo. H. Kuljetus ja varastointi 3.57 Kuljetuspalveluiden tuotos
mitataan tavaroiden tai henkilöiden kuljetusmäärien arvon mukaan. Paikallisen
TAY:n sisällä tapahtuvia kuljetuksia omaan käyttöön pidetään aputoimintana eikä
niitä yksilöidä ja kirjata erikseen. 3.58 Varastointipalveluiden
tuotos mitataan keskeneräisten töiden lisäyksen arvona. Varastoissa olevien tavaroiden hinnan nousua ei pitäisi käsitellä
keskeneräisenä työnä ja tuotantona vaan hallussapitovoittona. Jos arvonnousu
heijastaa hinnan nousua ilman laadun muutosta, kyseisellä kaudella ei ole
lisätuotantoa varastointikustannusten tai varastointipalvelun nimenomaisen
oston lisäksi. Arvonnousua pidetään kuitenkin tuotantona kolmessa tapauksessa: a) Tavaran laatu saattaa parantua ajan
kuluessa, esim. viineissä; ainoastaan tapauksissa, joissa kypsyttäminen on
vakituinen osa tuotantoprosessia, sitä pidetään tuotantona. b) Tietyn tavaran tarjontaan tai kysyntään
vaikuttavat kausitekijät johtavat hinnan säännöllisiin ja ennustettaviin
vaihteluihin vuoden mittaan, vaikka tavaran fyysiset ominaisuudet eivät
olisikaan muuttuneet. c) Tuotantoprosessi on niin pitkä, että
työhön, joka on tehty huomattavasti ennen toimitusta, sovelletaan
diskonttaustekijöitä. 3.59 Varastoissa olevien tavaroiden
hintojen useimmat muutokset eivät ole keskeneräisten töiden lisäyksiä.
Varastointikustannukset ylittävän varastoitujen tavaroiden arvonnousun
arvioimiseksi voidaan käyttää yleisen inflaatioasteen ylittävää odotettua
arvonnousua ennalta määrättynä aikana. Ennalta määrätyn ajan ulkopuolella
kertyvä voitto kirjataan edelleen hallussapitovoitoksi tai ‑tappioksi. Varastointipalvelut eivät sisällä hinnan
muutoksia, jotka johtuvat rahoitusvarojen, arvoesineiden tai muiden kuin
rahoitusvarojen kuten maan ja rakennusten hallussapidosta. 3.60 Matkatoimistopalveluiden tuotos
mitataan toimistojen palvelumaksujen arvona (palkkiot tai provisiot) eikä
matkustajien matkatoimistoille suorittamien täysimääräisten maksujen mukaan,
mukaan luettuina maksut kolmansien osapuolien suorittamista kuljetuksista. 3.61 Matkanjärjestäjäpalveluiden
tuotosta mitataan matkustajien matkanjärjestäjälle suorittamien täysimääräisten
maksujen mukaan. 3.62 Matkatoimistopalveluiden ja
matkanjärjestäjäpalveluiden välinen ero on siinä, että matkatoimistopalveluihin
sisältyy ainoastaan välitys matkustajan puolesta, kun taas
matkanjärjestäjäpalvelut luovat uuden tuotteen, järjestetyn matkan, johon
kuuluu erilaisia matka-, majoitus- ja ajanvieteosioita . I. Majoitus- ja ravitsemuspalvelut 3.63 Hotelli-, ravintola- ja
kahvilapalveluiden tuotoksen arvoon sisältyy kulutettujen ruokien, juomien ym.
tuotoksen arvo. K. Rahoitus- ja vakuutuspalvelut: keskuspankin
tuotos Keskuspankki tarjoaa seuraavia palveluja: a) rahapolitiikan palvelut; b) rahoituksen välityspalvelut; c) rahoituslaitosten valvontapalvelut. Keskuspankin tuotos lasketaan sen kustannusten
summana. K. Rahoitus- ja vakuutuspalvelut: Rahoituspalvelut
yleisesti Rahoituspalvelut muodostuvat seuraavista
palveluista: a) rahoituksen välitys (myös vakuutus- ja
eläkevakuutuspalvelut); b) rahoituksen ja vakuutuksen välitystä
avustavien laitosten palvelut; ja c) muut rahoituspalvelut. 3.64 Rahoituksen välitys on
rahoitukseen liittyvien riskien hallintaa ja varojen likvidiyden muuntamista.
Näitä toimintoja harjoittavat laitokset hankkivat varoja esimerkiksi ottamalla
vastaan talletuksia ja laskemalla liikkeelle vekseleitä, joukkovelkakirjoja tai
muita arvopapereita. Yritykset käyttävät sekä näitä että omia varojaan
rahoitusvarojen hankkimiseksi antamalla lainoja muille ja ostamalla vekseleitä,
joukkovelkakirjoja tai muita arvopapereita. Rahoituksen välitykseen luetaan
myös vakuutus- ja eläkevakuutuspalvelut. 3.65 Rahoitusta avustavalla toiminnalla
helpotetaan rahoitusriskien hallintaa ja varojen likvidiyden muuntamista.
Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset toimivat toisten
yksiköiden puolesta eivätkä aseta itseään riskeille alttiiksi ottamalla velkoja
tai hankkimalla rahoitusvaroja osana välityspalvelua. 3.66 Muihin rahoituspalveluihin
luetaan seurantapalvelut (esim. osake- ja joukkovelkakirjamarkkinoiden
seuranta), turvallisuuspalvelut (esim. arvokorujen ja tärkeiden asiakirjojen
suojaaminen) ja kaupankäyntipalvelut (esim. valuuttakauppa ja
arvopaperikauppa). 3.67 Rahoituspalveluja tuottavat
lähes yksinomaan rahoituslaitokset, koska kyseisten palveluiden valvonta on
tiukkaa. Esimerkiksi jos vähittäiskauppias haluaa antaa luottoa asiakkailleen,
luotot myöntää yleensä vähittäiskauppiaan rahoituslaitoksen tytäryhtiö tai
toinen erikoistunut rahoituslaitos. 3.68 Rahoituspalveluista voidaan
maksaa välittömästi tai välillisesti. Joihinkin rahoitusvarojen taloustoimiin
voi sisältyä sekä välittömiä että välillisiä maksuja. Rahoituspalveluja
tarjotaan ja niistä veloitetaan neljällä eri tavalla: a) välitöntä maksua vastaan tarjotut
rahoituspalvelut; b) korkomaksujen muodossa maksetut
rahoituspalvelut; c) rahoitusvarojen ja -velkojen hankintaan
ja luovutukseen rahoitusmarkkinoilla liittyvät rahoituspalvelut; d) vakuutus- tai eläkejärjestelmiin
liittyvät rahoituspalvelut, kun toiminta rahoitetaan vakuutusmaksuilla ja
vakuutusmaksujen sijoitustuotoilla. Välitöntä maksua vastaan tarjotut rahoituspalvelut 3.69 Näitä rahoituspalveluja
tarjotaan suoria palvelumaksuja vastaan, ja ne kattavat laajan joukon
palveluja, joita voivat tarjota erityyppiset rahoituslaitokset. Seuraavat
esimerkit valaisevat välitöntä maksuja vastaan tarjottujen palveluiden
luonnetta: a) Pankit perivät kotitalouksilta maksun
asuntolainan järjestämisestä, sijoitussalkun hoitamisesta tai kiinteistön
hallinnoinnista. b) Erikoistuneet laitokset perivät
yrityksiltä maksun yritysoston järjestämisestä tai yhtiöryhmän
yritysjärjestelyn hallinnoinnista. c) Luottokorttiyritykset perivät
luottokortteja hyväksyviltä yksiköiltä tavallisesti tietyn prosenttiosuuden
kustakin myyntitapahtumasta. d) Kortin haltijalta peritään suoraan maksu
kortin hallussapidosta yleensä kerran vuodessa. Korkomaksujen muodossa maksetut rahoituspalvelut 3.70 Esimerkiksi rahoituksen
välityksessä rahoituslaitos kuten pankki ottaa vastaan talletuksia yksiköiltä,
jotka haluavat saada korkoa varoille, joille niillä ei ole välitöntä käyttöä,
ja lainaa varat toisille yksiköille, joiden varat eivät riitä omiin tarpeisiin.
Pankki siis tarjoaa mekanismin, jolla ensimmäinen yksikkö voi lainata
jälkimmäiselle. Kumpikin osapuoli maksaa tuotetusta palvelusta pankille
palkkion: varat lainaksi antava yksikkö maksaa hyväksymällä ”viitekorkoa”
matalamman koron, ja lainan vastaanottava yksikkö maksaa hyväksymällä
”viitekorkoa” korkeamman koron. Lainaajan pankille maksaman koron ja
tallettajalle tosiasiassa maksetun koron välistä eroa pidetään näin ollen
välillisenä rahoituspalveluna (FISIM). 3.71 Rahoituslaitoksen antolainauksen
määrä on harvoin täsmälleen yhtä suuri kuin sinne talletettujen varojen määrä.
Osa rahasta on voitu tallettaa muttei vielä lainata eteenpäin. Jotkin lainat on
voitu rahoittaa pankin omista eikä lainatuista varoista. Tarjotuista lainoista
ja talletuksista suoritetaan palvelu rahoituksen lähteestä riippumatta. FISIM
määritellään kaikkien lainojen ja talletusten osalta. Näitä välillisiä maksuja
sovelletaan ainoastaan rahoituslaitosten antamiin lainoihin tai vastaanottamiin
talletuksiin. 3.72 Viitekorko on pankin talletus-
ja lainakoron välinen ero. Se ei ole talletus- ja lainakoron välinen
aritmeettinen keskiarvo. Pankkien välisessä otto- ja antolainauksessa käytetty
korko on sopiva valinta. Jos lainoja ja talletuksia on eri valuuttamääräisinä,
tarvitaan kutakin käytettyä valuuttaa kohti kuitenkin erillinen viitekorko
erityisesti silloin, kun mukana on ulkomainen rahoituslaitos. Välilliset rahoituspalvelut kuvataan
yksityiskohtaisesti luvussa 14. Rahoitusvarojen ja -velkojen hankintaan ja
luovutukseen rahoitusmarkkinoilla liittyvät rahoituspalvelut 3.73 Kun rahoituslaitos laskee
liikkeelle arvopaperin (esim. vekselin tai joukkovelkakirjan), veloitetaan
palvelumaksu. Ostajalta pyydetty hinta (pyyntihinta) on yhtä suuri kuin
arvopaperin arvioitu markkina-arvo lisättynä marginaalilla. Arvopaperia
myytäessä veloitetaan toinen palvelumaksu, ja myyjälle tarjottu hinta
(ostohinta) on yhtä suuri kuin markkina-arvo vähennettynä marginaalilla. Osto-
ja myyntihintojen välisiä marginaaleja sovelletaan myös osakkeisiin,
sijoitusrahasto-osuuksiin ja ulkomaan valuuttoihin. Näitä marginaaleja pidetään
rahoituspalvelujen tuottamisena. Vakuutus- tai eläkejärjestelmiin liittyvät
rahoituspalvelut, kun toiminta rahoitetaan vakuutusmaksuilla ja
vakuutussäästöjen sijoittamisesta saaduilla tuotoilla 3.74 Tähän otsakkeeseen kuuluvat
seuraavat toiminnat. Jokainen niistä johtaa varojen uudelleenjakoon. a) Vahinkovakuutus. Vahinkovakuutuksessa
vakuutusyhtiö perii asiakkaalta vakuutusmaksun, joka pysyy yhtiön hallinnassa
kunnes esitetään korvaushakemus tai vakuutuskausi päättyy. Sillä välin
vakuutusyhtiö sijoittaa vakuutusmaksun, ja tästä syntyvä omaisuustulo on
lisärahoituslähde. Omaisuustulo kuvaa asiakkaan menettämää tuloa, joten sitä
pidetään todellisen vakuutusmaksun täydennyksenä. Vakuutusyhtiö määrittää
todellisten vakuutusmaksujen tason sellaiseksi, että kun vakuutusmaksujen
summaan lisätään niiden tuottama omaisuustulo ja siitä vähennetään odotetut
korvaukset, jäljelle jää marginaali, joka muodostaa vakuutusyhtiön tuotoksen. Vahinkovakuutuksen tuotos lasketaan seuraavasti: Vakuutusmaksutuotot yhteensä plus implisiittiset vakuutusmaksutäydennykset
(jotka ovat yhtä suuret kuin vastuuvelasta saatu omaisuustulo) miinus oikaistut korvauskulut. Vakuutusyhtiöllä on käytettävissään vakuutusmaksuvastuusta
(seuraavan tilikauteen liittyvät todelliset vakuutusmaksut) ja korvausvastuusta
koostuva vakuutustekninen vastuuvelka. Korvausvastuu kattaa korvaukset
vahingoista, joita ei ole vielä ilmoitettu, jotka on ilmoitettu muttei vielä
ratkaistu tai jotka on ilmoitettu ja ratkaistu muttei vielä maksettu. Tätä
vastuuvelkaa kutsutaan vakuutustekniseksi vastuuvelaksi, ja se käytetään
sijoitustulon saamiseksi. Hallussapitovoitot ja -tappiot eivät ole
vakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatavaa tuloa. Vakuutustekninen
vastuuvelka voidaan sijoittaa vakuutusyhtiöiden sivutoimintoihin, esim.
asuntojen tai toimistojen vuokralle antoon. Nettotoimintaylijäämä näistä
sivutoiminnoista on vakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatua tuloa. Asianmukaista korvausten tasoa tuotoksen
laskemiseksi kutsutaan oikaistuiksi korvauksiksi, ja ne voidaan määrittää
kahdella tavalla. Odotusarvomenetelmässä oikaistujen korvausten määrä
arvioidaan mallilla, joka perustuu yrityksen korvausvastuun aiempaan kehitykseen.
Toisessa menetelmässä käytetään kirjanpitotietoja: oikaistut korvaukset
johdetaan jälkikäteen siten, että korvauskuluihin lisätään tasoitusvastuu eli
odottamattoman suuria korvauksia varten rahastoidut varat. Mikäli
tasoitusvastuu on riittämätön oikaistujen korvausten saamiseksi normaalille
tasolle, oikaistujen korvausten määrään lisätään omista varoista maksettava
osuus. Kummankin menetelmän merkittävä ominaisuus on, että odottamattoman
suuret korvaukset eivät johda heilahteleviin tai negatiivisiin tuotosarvioihin. Rahoitusalan sääntelyn muutoksista johtuvat
muutokset vakuutusteknisessä vastuuvelassa ja tasoitusvastuussa kirjataan
muihin muutoksiin varojen määrässä; ne eivät
ole merkityksellisiä tuotoksen laskemisessa. Jos
tietojen puutteen takia kumpikaan menetelmä oikaistujen korvausten
arvioimiseksi ei ole mahdollinen, tuotos on ehkä sen sijaan arvioitava
kustannusten summana, johon lisätään normaali voitto. Sijoitusvakuutuksen tapauksessa
sijoitusvakuutusrahastojen muutokset vähennetään tuotoksen selville saamiseksi. b) Henkivakuutussopimus on eräs säästämisen
muoto. Vakuutuksenottaja maksaa useiden vuosien ajan vakuutusmaksuja
vakuutusyhtiölle tulevaisuudessa saatavia etuuksia vastaan. Nämä etuudet
voidaan ilmaista maksettuihin vakuutusmaksuihin perustuvan kaavan avulla, tai
ne voivat riippua siitä, miten hyvin vakuutusyhtiö onnistuu sijoittamaan varat.
Henkivakuutuksen tuotoksen laskentamenetelmä noudattaa samoja yleisperiaatteita
kuin vahinkovakuutuksen. Koska vakuutusmaksujen vastaanottamisen ja etuuksien
maksamisen välillä kuluu aikaa, vakuutusteknisen vastuuvelan muutoksiin on
varauduttava erityisesti. Henkivakuutuksen tuotos johdetaan seuraavasti: Vakuutusmaksutuotot plus vakuutusmaksutäydennykset miinus erääntyneet etuudet miinus henkivakuutuksen vastuuvelan lisäys (plus
vähennys). Vakuutusmaksut määritetään
henkivakuutuksessa ja vahinkovakuutuksessa täsmälleen samalla tavalla.
Vakuutusmaksutäydennykset ovat henkivakuutuksessa merkityksellisemmät kuin
vahinkovakuutuksessa. Etuudet kirjataan joko silloin kun ne myönnetään tai kun
ne maksetaan. Henkivakuutuksessa ei ole tarvetta johtaa etuuksien oikaistua
arviota, koska henkivakuutussopimuksen maksuissa ei esiinny samaa odottamatonta
heilahtelua. Henkivakuutuksen vastuuvelka kasvaa joka vuosi uusien
vakuutusmaksujen ja vakuutuksenottajien uusien sijoitustuottojen (joita he
eivät nosta) takia ja laskee maksettujen korvausten takia. Näin ollen
henkivakuutuksen tuotos on mahdollista ilmaista henkivakuutusteknisen
vastuuvelan sijoittamisesta saatuna kokonaistulona, josta vähennetään tästä
sijoitustulosta vakuutuksenottajille tosiasiallisesti osoitettu osa, joka
lisätään vakuutustekniseen vastuuvelkaan. Jos tätä menetelmää ei voida tietoihin liittyvistä
syistä käyttää tai jos se ei anna merkityksellisiä tuloksia, henkivakuutuksen
tuotos lasketaan tuotantokustannusten summana, johon lisätään ”normaali
voitto”. c) Jälleenvakuutuksen tuotos on määritettävä
täsmälleen samalla tavalla kuin vahinkovakuutuksen, oli jälleenvakuutettavana
sitten henki- tai vahinkovakuutussopimus. d) Sosiaalivakuutusjärjestelmän tuotos
riippuu tavasta, jolla se on organisoitu. Esimerkkejä näistä tavoista ovat
seuraavat: (1) Sosiaaliturvajärjestelmät ovat
sosiaalivakuutusjärjestelmiä, jotka kattavat koko yhteiskunnan ja joita
julkishallinto sääntelee ja valvoo. Niiden tarkoituksena on tarjota
kansalaisille esim. vanhuuteen, invaliditeettiin tai kuolemaan, sairauteen,
työtapaturmiin, työttömyyteen, perheeseen ja terveydenhuoltoon liittyviä
etuuksia. Jos erotetaan erillisiä yksikköjä, niiden tuotos määritetään samalla
tavalla kuin kaikki markkinaton tuotos eli kustannusten summana. Jos erillisiä
yksikköjä ei eroteta, sosiaaliturvan tuotos sisältyy sen hallinnon tason
tuotokseen, jolla se toimii. (2) Kun työnantajalla on oma sosiaaliturvajärjestelmä,
tuotoksen arvo määritetään kustannusten summana, johon sisältyy arvio
järjestelmän toiminnassa käytetyn kiinteän pääoman tuotosta. Tuotoksen arvo
mitataan samalla tavalla, jos työnantaja perustaa erillisen eläkerahaston
järjestelmän hallinnointia varten. (3) Kun työnantaja käyttää vakuutusyhtiötä
hallinnoimaan järjestelmää omasta puolestaan, tuotoksen arvo on vakuutusyhtiön
veloittama palkkio. (4) Usean työnantajan järjestelmässä
tuotoksen arvo mitataan kuten henkivakuutussopimuksissa: se on järjestelmien
saama sijoitustulo, josta vähennetään vastuuvelkaan lisätty määrä. e) Standarditakausvastuujärjestelmien
tuotoksen mittaaminen riippuu kyseessä olevan tuottajan tyypistä. Jos
standarditakausvastuujärjestelmä toimii markkinatuottajana, tuotoksen arvo
lasketaan samalla tavalla kuin vahinkovakuutuksessa. Jos järjestelmä toimii
markkinattomana tuottajana, tuotoksen arvo lasketaan kustannusten summana. L. Kiinteistöalan palvelut 3.75 Omistusasuntopalveluiden tuotos
arvotetaan sen arvioidun vuokra-arvon mukaan, jonka vuokralainen joutuisi
maksamaan samasta asunnosta ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin sijainti,
lähipalvelut ym. sekä itse asunnon koko ja laatu. Asunnoista erillään
sijaitsevista autotalleista, joita omistaja käyttää kulutustarkoitukseen
asunnon käytön yhteydessä, on tehtävä samanlainen laskelma. Ulkomailla
sijaitsevien omistusasuntojen, esim. loma-asuntojen vuokra-arvoa ei pidä
kirjata osaksi kotimaista tuotantoa vaan palveluiden tuonniksi ja vastaava
nettotoimintaylijäämä ulkomailta saaduksi ensituloksi. Ulkomaisten
talousyksiköiden omistamien asuntojen osalta suoritetaan vastaavat kirjaukset.
Osa-aikaisille lomaosakeasunnoille kirjataan osuus palvelumaksusta. 3.76 Omistusasuntopalveluiden arvon
arvioinnissa käytetään ositusmenetelmää. Asuntokanta ositetaan sijainnin,
asunnon luonteen ja muiden vuokraan vaikuttavien tekijöiden mukaan.
Vuokrattujen asuntojen todellisista vuokrista saatuja tietoja käytetään arvion
saamiseksi koko asuntokannan vuokra-arvosta. Ositekohtaisia keskimääräisiä
todellisia vuokria sovelletaan kyseisen ositteen kaikkiin asuntoihin. Jos
tiedot ovat peräisin otostutkimuksista, koko vuokrakannan bruttoutus koskee
sekä osaa vuokratuista asunnoista että kaikkia omistusasuntoja.
Yksityiskohtainen menettely ositekohtaisen vuokran määrittämiseksi tehdään
perusvuodelle, ja tämä tulos ekstrapoloidaan myöhemmille kausille. 3.77 Ositusmenetelmässä
omistusasuntoihin sovellettava vuokra määritellään yksityiseksi
markkinavuokraksi, joka maksetaan oikeudesta käyttää kalustamatonta asuntoa.
Laskennallisten vuokrien määrittämiseksi käytetään kaikkia yksityisesti
omistettuja kalustamattomia asuntoja koskevista sopimuksista aiheutuvia
vuokria. Mukaan otetaan myös valtion sääntelyn vuoksi alhaiset yksityiset
markkinavuokrat. Jos tiedonlähteenä on vuokralainen, havainnoitua vuokraa
korjataan lisäämällä siihen mahdollinen vuokra-avustus, joka on maksettu
suoraan vuokraisännälle. Jos edellä määritettyjen havainnoitujen vuokrien otos
ei ole riittävän suuri, kalustettujen asuntojen havainnoituja vuokria voidaan
käyttää laskennallisiin tarkoituksiin, edellyttäen että niihin on tehty
huonekaluja koskeva oikaisu. Poikkeuksellisesti voidaan käyttää myös
julkisomisteisten asuntojen korotettuja vuokria. Sukulaisille tai
työntekijöille vuokrattujen asuntojen alhaisia vuokria ei pitäisi käyttää. 3.78 Ositusmenetelmää käytetään
kaikkien vuokrattujen asuntojen bruttoutusta varten. Edellä kuvattua
laskennallista keskimääräistä vuokraa ei ehkä voida soveltaa vuokramarkkinoiden
kaikkiin segmentteihin. Esimerkiksi kalustettujen asuntojen pienennetyt vuokrat
tai julkisomisteisten asuntojen korotetut vuokrat eivät sovellu käytettäväksi
vastaavien todella vuokrattujen asuntojen osalta. Tässä tapauksessa tarvitaan
tosiasiallisesti vuokrattujen kalustettujen tai sosiaalisin perustein
vuokrattavien asuntojen erilliset ositteet yhdistettynä asianmukaisiin
keskimääräisiin vuokriin. 3.79 Jos vuokramarkkinat eivät ole
riittävän suuret ja omistusasunnot ovat edustava asumismuoto, omistusasuntoihin
sovelletaan käyttäjäkustannusmenetelmää. Käyttäjäkustannusmenetelmässä asuntopalveluiden
tuotos on välituotekäytön, kiinteän pääoman kulumisen, muiden tuotannon
verojen, joista on vähennetty tukipalkkiot, ja nettotoimintaylijäämän summa. Nettotoimintaylijäämä mitataan soveltamalla
kiinteää reaalista vuosituottoa käypähintaisen omistusasuntokannan nettoarvoon
(jälleenhankintahinnat). 3.80 Muiden rakennusten kuin
asuinrakennusten kiinteistöpalveluiden tuotos mitataan erääntyneiden vuokrien
arvolla. M. Ammatilliset, tieteelliset ja tekniset
palvelut; N. Hallinto- ja tukipalvelut 3.81 Käyttöleasingpalveluiden,
kuten koneiden ja laitteiden ym. vuokralleannon, tuotos mitataan maksetun
vuokran arvolla. Käyttöleasing poikkeaa rahoitusleasingistä:
rahoitusleasingilla rahoitetaan kiinteiden varojen hankintaa siten, että
vuokralleantaja antaa lainan vuokralleottajalle. Rahoitusleasingissa maksut
koostuvat pääoman takaisinmaksusta ja koron maksusta sekä suoritetuista
välittömistä palveluista maksetusta pienestä palvelumaksusta (katso luku 15:
Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit). 3.82 Tutkimukseen ja kehittämiseen
(T&K) kuuluu tietämyksen lisäämiseksi järjestelmällisesti tehtävä luova työ
sekä tällaisen tietämyksen käyttö uusien tuotteiden, olemassa olevien
tuotteiden parempien versioiden ja ominaisuuksien tai uusien tai tehokkaampien
tuotantoprosessien löytämiseksi tai kehittämiseksi. Pääasialliseen toimintaan
verrattuna merkittävän suuruinen T&K-toiminta kirjataan paikallisen TAY:n
sivutoiminnaksi. Kyseessä on erillinen paikallinen TAY, jos erillisen
institutionaalisen yksikön olemassaolon ehdot täyttyvät. 3.83 T&K-palveluiden tuotos
mitataan seuraavasti: a) Erikoistuneiden kaupallisten
tutkimuslaboratorioiden tai -laitosten suorittama T&K arvotetaan
myynneistä, sopimuksista, provisioista, maksuista ym. saatujen tulojen mukaan
tavalliseen tapaan. b) Saman yrityksen sisällä käytettäväksi
tarkoitettu T&K arvotetaan siihen arvioituun perushintaan, joka
jouduttaisiin maksamaan, jos tutkimus tehtäisiin alihankintana. Jos vastaavanluonteisen
T&K:n alihankintamarkkinoita ei ole, T&K arvotetaan
tuotantokustannusten summana, johon lisätään toimintaylijäämää tai sekatuloa
vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta); c) Julkishallinnon yksiköiden, yliopistojen
ja voittoa tavoittelemattomien tutkimuslaitosten T&K arvotetaan
tuotantokustannusten summana. Markkinattomien T&K:n tuottajien T&K:n
myynnistä saamat tulot on kirjattava sivumarkkinatuotoksesta saaduiksi
tuloiksi. T&K-menot erotetaan opetus- ja
koulutusmenoista. T&K-menoihin ei sisälly pääasiallisena tai sivutoimintana
tapahtuvasta atk-ohjelmien kehittämisestä syntyviä kustannuksia. O. Julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen
palvelut, pakolliset sosiaalivakuutuspalvelut 3.84 Julkisen hallinnon palvelut,
maanpuolustuspalvelut ja pakolliset sosiaalivakuutuspalvelut ovat
markkinattomia palveluita, ja ne arvotetaan vastaavasti. P. Koulutuspalvelut; Q. Terveydenhuolto- ja
sosiaalipalvelut 3.85 Koulutus- ja terveyspalveluissa
vedetään tarkka raja markkinatuottajien ja markkinattomien tuottajien välille
sekä niiden markkinatuotoksen ja markkinattoman tuotoksen välille. Esimerkiksi
julkiset laitokset (tai muut laitokset erityisten avustusten ansiosta) voivat
periä eräistä koulutus- ja sairaanhoitomuodoista nimellisiä maksuja, mutta
joistakin toisista koulutus- ja erikoissairaanhoitomuodoista ne voivat periä
maksun kaupallisten taksojen mukaan. Toinen esimerkki on, että saman tyyppistä
palvelua (esimerkiksi korkea-asteen koulutusta) tarjoavat toisaalta julkinen
sektori ja toisaalta kaupalliset laitokset. Koulutus- ja terveyspalveluihin ei lueta
T&K-toimintoja; terveyspalveluihin ei lueta terveydenhoidon koulutusta
esim. yliopistollisissa sairaaloissa. R. Taide-, viihde- ja virkistyspalvelut; S. Muut
palvelut 3.86 Kirjojen, nauhoitusten,
filmien, atk-ohjelmien, kasettien, levyjen ym. tuotanto on kaksivaiheinen
prosessi ja sitä mitataan vastaavasti: (1) Alkuperäiskappaleiden tuotannosta
syntyvää tuotosta – henkistä omaisuustuotetta – mitataan siitä maksetulla
hinnalla, jos se myydään, tai jos sitä ei myydä, samanlaisista
alkuperäiskappaleista maksetulla perushinnalla, niiden tuotantokustannuksilla
(plus toimintaylijäämää vastaava marginaali) tai niiden käyttämisestä
tuotannossa odotettujen tulevien tulojen diskontatulla arvolla. (2) Tämän varan omistaja saattaa käyttää sitä
suoraan tai tuottaa siitä kopioita myöhempinä ajanjaksoina. Jos omistaja on
antanut lisenssin muille tuottajille alkuperäiskappaleen käyttämiseksi
tuotannossa, lisensseistä saadut maksut, provisiot, palkkiot ym. ovat
palveluiden tuotos. Alkuperäiskappaleen myynti on kuitenkin negatiivista
kiinteän pääoman muodostusta. T. Kotitaloudet työnantajina 3.87 Palkatun
henkilöstön tuottamien kotitalouspalveluiden tuotos arvotetaan palkatun
työvoiman korvausten perusteella; siihen sisältyvät kaikki luontoismuotoiset
korvaukset kuten ruoka tai asunto. VÄLITUOTEKÄYTTÖ (P.2) 3.88 Määritelmä: Välituotekäyttö koostuu tuotantoprosessissa
panoksina kulutetuista tavaroista ja palveluista, lukuun ottamatta kiinteitä
varoja, joiden kulutus kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. Tavarat ja
palvelut joko muunnetaan tai käytetään hyväksi tuotantoprosessissa. 3.89 Välituotekäyttö sisältää
seuraavat tapaukset: a) aputoimintojen panoksina käytetyt tavarat
ja palvelut. Tavallisia esimerkkejä ovat osto, myynti, markkinointi,
kirjanpito, tietojenkäsittely, kuljetus, varastointi, huolto, turvallisuus ym.
Näitä tavaroita ja palveluita ei eroteta paikallisen TAY:n pääasiallisiin (tai
sivu-) toimintoihin kulutetuista tavaroista ja palveluista; b) tavarat ja palvelut, jotka saadaan saman
institutionaalisen yksikön toiselta paikalliselta TAY:ltä; c) vuokratut kiinteät varat, esim. koneiden
tai autojen, ohjelmistojen ja viihteen alkuperäisteosten käyttöleasing; d) maksut valmistamattomina varoina
kirjatuista lyhytaikaisista sopimuksista, leasingsopimuksista ja lisensseistä;
tähän ei kuulu tällaisten valmistamattomien varojen osto. e) voittoa tavoittelemattomille
elinkeinoelämän järjestöille maksetut jäsenmaksut, osuusmaksut tai muut sen
kaltaiset maksut (katso kohta 3.35); f) erät, joita ei pidetä pääoman
bruttomuodostuksena, kuten: (1) tavallisiin toimintoihin käytetyt halvat
työkalut, kuten sahat, lapiot, veitset, kirveet, vasarat, ruuvimeisselit,
ruuviavaimet, jakoavaimet ja muut käsityökalut; pienet kojeet, kuten
taskulaskimet. Tällaisten kestävien tavaroiden kaikki menot kirjataan
välituotekäyttönä; (2) tuotannossa käytettyjen kiinteiden
varojen säännöllinen huolto ja korjaus; (3) henkilöstön koulutuspalvelut,
markkinatutkimus ja vastaavat yksikön ulkopuolelta ostetut tai saman
institutionaalisen yksikön erillisen paikallisen TAY:n suorittamat toiminnat; (4) tutkimus- ja kehittämismenoja käsitellään
kiinteän pääoman muodostuksena, jos EU:n jäsenvaltioiden arviot ovat riittävän
luotettavia ja vertailukelpoisia. g) työnantajan korvaamat työntekijöiden
menot tavaroista, jotka ovat välttämättömiä työnantajien tuotannon kannalta,
kuten sopimusvelvoitteet ostaa omaan käyttöön työkaluja tai turvavarusteita; h) työnantajien menot, jotka ovat heidän
omaksi sekä henkilöstön hyväksi, koska ne ovat välttämättömiä tuotannon
kannalta. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat: (1) henkilöstön työtehtävien yhteydessä
syntyneiden matka-, ero-, muutto- ja ajanvietekustannusten korvaaminen; (2) työpaikan palveluiden järjestäminen. Luettelo esitetään palkansaajakorvauksia
koskevissa kappaleissa (D.1) (katso kohta 4.07). i) paikallisten toimialayksiköiden (TAY)
maksamat vahinkovakuutuspalvelumaksut (katso luku 16 vakuutuksista). Jotta vain
palvelumaksut voitaisiin kirjata välituotekäyttönä, maksetuista
vakuutusmaksuista vähennetään esim. maksetut korvaukset ja vakuutusrahastojen
nettomuutos. Vakuutusrahastojen nettomuutos kohdennetaan paikallisiin
toimialayksiköihin suhteessa maksettuihin vakuutusmaksuihin; j) kotimaisten tuottajien ostamat
välilliset rahoituspalvelut (FISIM); k) keskuspankin markkinaton tuotos olisi
kohdennettava kokonaisuudessaan muiden rahoituksen välittäjien
välituotekäyttöön. 3.90 Välituotekäyttöön ei lueta: a) eriä, joita pidetään pääoman bruttomuodostuksena,
kuten esimerkiksi: (1) arvoesineet; (2) mineraalien etsintä; (3) perusparannukset, jotka menevät
huomattavasti pitemmälle kuin mitä kiinteiden varojen hyvässä työkunnossa
pitäminen edellyttää. Esimerkkejä ovat peruskorjaus, jälleenrakentaminen ja
laajennustyö; (4) omaan käyttöön ostetut tai tuotetut
atk-ohjelmistot; (5) sotilaalliset aseet ja niiden
laukaisemiseen tarvittavat laitteet; b) valmistamattomien varojen ostona pidetyt
menot, esim. pitkäaikaiset sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit (katso
luku 15); c) työnantajan menot, joita pidetään
luontoismuotoisina palkkoina; d) markkina- ja omavaraistuotantoyksiköiden
käyttämät julkisyhteisöjen tuottamat kollektiivipalvelut (joita pidetään
julkisyhteisöjen kollektiivisina kulutusmenoina); e) saman tilinpitojakson aikana ja samassa
paikallisessa TAY:ssä tuotetut ja kulutetut tavarat ja palvelut (niitä ei
myöskään kirjata tuotokseksi); f) maksut julkisyhteisöjen luvista ja
maksut, joita pidetään muina tuotantoveroina; g) luonnonvarojen (esim.
maan) käyttämisestä maksetut lupamaksut, joita käsitellään vuokrina eli
omaisuustulon maksuna. Kirjausajankohta ja välituotekäytön
arvottaminen 3.91 Välituotteina käytetyt tuotteet
kirjataan ja arvotetaan sillä hetkellä, jolloin ne siirtyvät tuotantoprosessiin.
Ne arvotetaan samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan
hintoihin. 3.92 Tuotantoyksiköt
eivät kirjaa tavaroiden käyttöä tuotantoon suoraan. Ne kirjaavat ostot, jotka
on tarkoitettu käytettäviksi panoksina, ja vähentävät niistä varastossa
pidettyjen tavaroiden määrien lisäykset. KULUTUS (P.3, P.4) 3.93 Kulutuksesta käytetään kahta
käsitettä: a) kulutusmenot (P.3); b) todellinen kulutus (P.4). Kulutusmenot ovat kotitalouksien,
kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ja
julkisyhteisöjen yksilöllisten ja kollektiivisten tarpeiden tyydyttämiseksi
käyttämistä tavaroista ja palveluista aiheutuneita menoja. Todellinen kulutus
sitä vastoin tarkoittaa sektorin kulutustavaroiden ja palveluiden hankintaa.
Näiden kahden käsitteen välinen ero on siinä, miten tiettyjen julkisyhteisöjen
tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen
rahoittamia, mutta kotitalouksille luontoismuotoisina yhteiskunnallisina
tulonsiirtoina tarjottuja tavaroita ja palveluita käsitellään. Kulutusmenot (P.3) 3.94 Määritelmä: Kulutusmenot käsittävät kotimaisille
institutionaalisille yksiköille sellaisista tavaroista ja palveluista
aiheutuneet menot, joita käytetään henkilökohtaisten tarpeiden tai yhteiskunnan
jäsenten kollektiivisten tarpeiden välitöntä tyydyttämistä varten. 3.95 Kotitalouksien kulutusmenot
sisältävät seuraavat tapaukset: a) omistusasuntopalvelut; b) luontoismuotoiset tulot, kuten: (1) palkansaajien luontoismuotoisina tuloina
saamat tavarat ja palvelut; (2) kotitalouksien omistamien yhteisömäisten
yritysten tuotoksena tuotetut tavarat ja palvelut, jotka kotitalouden jäsenet
pitävät itsellään kulutusta varten. Esimerkkejä ovat elintarvikkeet ja muut
maataloustuotteet, omistusasunnosta saatavat asumispalvelut ja palkatun
henkilöstön tuottamat kotitalouspalvelut (palvelijat, kokit, puutarhurit,
autonkuljettajat ym.). c) tavarat, joita ei pidetä
välituotekäyttönä, kuten: (1) raaka-aineet sellaisia asuntojen pieniä
korjauksia ja sisustustöitä varten, joita sekä vuokralaiset että omistajat
tekevät; (2) materiaalit kestokulutustavaroiden, myös
ajoneuvojen, korjausta ja huoltoa varten; d) tavarat, joita ei pidetä pääoman
muodostuksena, erityisesti kestokulutustavarat, joiden käyttö jatkuu usean tilinpitojakson
ajan; tähän sisältyy joidenkin kestävien tavaroiden omistuksen siirtyminen
yritykseltä kotitaloudelle; e) suoraan veloitetut rahoituspalvelut ja se
osa välillisiä rahoituspalveluja, jonka kotitaloudet käyttävät
kulutustarkoituksiin; f) vakuutuspalvelut, implisiittisen
palvelumaksun määrän mukaan; g) eläkerahastopalvelut, implisiittisen
palvelumaksun määrän mukaan; h) kotitalouksien maksut lisensseistä,
luvista ym., joita pidetään palveluiden ostoina (katso kohdat 4.79, 4.80); i) tuotoksen osto taloudellisesti
merkityksettömiin hintoihin, esim. museon sisäänpääsymaksut. 3.96 Kotitalouksien kulutusmenoihin
eivät sisälly seuraavat: a) luontoismuotoiset yhteiskunnalliset
tulonsiirrot, kuten alkuaan kotitaloudelle koituneet mutta myöhemmin sosiaaliturvan
korvaamat kustannukset, esim. eräät sairaanhoitomenot; b) erät, joita pidetään välituotekäyttönä
tai pääoman bruttomuodostuksena, kuten: (1) yhtiöimättömiä yrityksiä omistavien
kotitalouksien menot, jotka ovat aiheutuneet elinkeinon harjoittamisesta –
esim. sellaisista kestävistä tavaroista kuin ajoneuvot, kalusteet tai
sähkölaitteet (kiinteän pääoman bruttomuodostus) ja myös muista kuin kestävistä
tavaroista kuten polttoaineista (käsitellään välituotekäyttönä); (2) menot, joita asunnon omistajalle aiheutuu
asunnon sellaisesta sisustamisesta, huollosta ja korjauksesta, joita
vuokralaiset eivät tyypillisesti tee (käsitellään välituotekäyttönä
asuntopalveluiden tuottamisessa); (3) asuntojen ostaminen (käsitellään kiinteän
pääoman bruttomuodostuksena); (4) arvoesineistä aiheutuneet menot
(käsitellään pääoman bruttomuodostuksena); c) erät, joita käsitellään valmistamattomien
varojen hankintana, erityisesti maan ostaminen; d) kaikki kotitalouksien maksut, joita on
pidettävä veroina (katso kohdat 4.79–4.80); e) jäsenmaksut, osuusmaksut ja muut sen
kaltaiset maksut, joita kotitaloudet ovat maksaneet kotitalouksia palveleville
voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, kuten ammattiliitoille,
ammatillisille järjestöille, kuluttajajärjestöille, kirkoille ja
yhteiskunnallisille, kulttuuri- ja viihdealan sekä urheiluseuroille; f) kotitalouksien vapaaehtoiset
rahamääräiset tai luontoismuotoiset tulonsiirrot hyväntekeväisyys-, hätäapu- ja
avustusjärjestöille. 3.97 Kotitalouksia palvelevien
voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot sisältävät kaksi erillistä
ryhmää: a) Kotitalouksia palvelevien voittoa
tavoittelemattomien yhteisöjen tuottamien tavaroiden ja palveluiden arvo, joka
ei ole pääoman muodostusta omaan käyttöön eikä kotitalouksien ja muiden yksiköiden
menoja; b) Kotitalouksia palveleville voittoa
tavoittelemattomille yhteisöille sellaisista palveluista aiheutuneet menot,
joita ovat tuottaneet markkinatuottajat ja jotka on toimitettu – ilman
jatkojalostusta – kotitalouksille kulutettavaksi luontoismuotoisina
sosiaalietuuksina. 3.98 Julkisyhteisöjen kulutusmenot
(P.3) sisältävät kaksi samankaltaista menoryhmää kuin kotitalouksia palvelevien
voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot: a) julkisyhteisöjen itsensä tuottamien
tavaroiden ja palveluiden arvo (P.1), muu kuin pääoman muodostus omaan käyttöön
(vastaa kohtaa P.12), markkinatuotos (P.11) ja maksut markkinattomasta
tuotoksesta (P.131); b) julkisyhteisöjen tekemät sellaisten
tavaroiden ja palveluiden ostot, jotka ovat markkinatuottajien tuottamia ja
jotka on toimitettu – ilman jatkojalostusta – kotitalouksille
luontoismuotoisina yhteiskunnallisina tulonsiirtoina (D.632). Julkisyhteisöt
maksavat tavarat ja palvelut, jotka myyjät toimittavat kotitalouksille. 3.99 Yrityksillä ei
ole kulutusmenoja. Niiden ostamat tavarat ja palvelut, joita kotitaloudet
käyttävät kulutukseen, käytetään joko välituotekäyttönä tai hankitaan
henkilöstölle luontoismuotoisina palkansaajakorvauksina, toisin sanoen ne ovat
kotitalouksien laskennallisia kulutusmenoja. Todellinen kulutus (P.4) 3.100 Määritelmä: Todellinen kulutus koostuu tavaroista ja
palveluista, joita kotimaiset institutionaaliset yksiköt hankkivat
yksilöllisten tai kollektiivisten inhimillisten tarpeiden välitöntä
tyydyttämistä varten. 3.101 Määritelmä: Tavarat ja palvelut yksilöllistä kulutusta varten
(’yksilölliset tavarat ja palvelut’) ovat tavaroita ja palveluja, joita
kotitalous hankkii ja käyttää omien jäsentensä tarpeiden tyydyttämiseen.
Yksilöllisillä tavaroilla ja palveluilla on seuraavat ominaisuudet: a) On mahdollista todeta ja kirjata
yksittäisen kotitalouden tai sen jäsenen tavaroiden ja palveluiden hankinta
sekä myös ajankohta, jona hankinta tapahtuu. b) Kotitalous on suostunut tavaroiden tai
palveluiden tarjoamiseen ja ryhtynyt tarvittaviin toimiin tavaroiden tai
palveluiden kuluttamiseksi, esim. olemalla läsnä koulussa tai klinikalla. c) Tavarat tai palvelut ovat sellaisia, että
kun yksi kotitalous tai henkilö taikka henkilöryhmä on sen hankkinut, tämä
sulkee pois muiden kotitalouksien tai henkilöiden mahdollisuuden hankkia se. 3.102 Määritelmä: Kollektiiviset kulutuspalvelut (’kollektiiviset
palvelut’) tarjotaan samanaikaisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille tai
kaikille yhteiskunnan tietyn osaryhmän jäsenille, esim. kaikille tietyllä
alueella asuville kotitalouksille. Kollektiivisilla palveluilla on seuraavat
ominaisuudet: a) Ne voidaan toimittaa samanaikaisesti
yhteiskunnan tai sen tietyn osaryhmän kaikille jäsenille, esim. tietyn alueen
tai paikkakunnan jäsenille. b) Palveluiden käyttö on tavallisesti
passiivista eikä vaadi kaikkien asianomaisten henkilöiden suostumusta tai
aktiivista osallistumista. c) Kollektiivisen palvelun hankkiminen
yhdelle henkilölle ei vähennä muille saman yhteiskunnan tai sen osaryhmän
jäsenille saatavilla olevaa kyseisen palvelun määrää. 3.103 Kaikki kotitalouden kulutusmenot
ovat yksilöllisiä. Kaikki kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen tarjoamat tavarat ja palvelut käsitellään yksilöllisinä. 3.104 Julkisyhteisöjen tarjoamien
tavaroiden ja palveluiden jako yksilöllisiin ja kollektiivisiin tavaroihin ja
palveluihin tehdään julkisyhteisöjen tehtäväluokituksen (COFOG) perusteella. Julkisyhteisöjen yksiköiden tuottamia kunkin
seuraavan nimikkeen alle luettavia tavaroita ja palveluita käsitellään
yksilöllisten kulutuspalveluiden menoina: a) 7.1 Lääkevalmisteet, lääkintälaitteet ja
-välineet 7.2 Avohoitopalvelut 7.3 Sairaalapalvelut 7.4 Yleiset terveyspalvelut b) 8.1 Vapaa-aikaan ja urheiluun liittyvät
palvelut 8.2 Kulttuuripalvelut c) 9.1 Esiasteen ja alemman perusasteen
koulutus 9.2 Ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutus 9.3 Keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole
korkea-asteen koulutusta 9.4 Korkea-asteen koulutus 9.5 Koulutus, jonka tasoa ei ole määritelty 9.6 Koulutuksen tukipalvelut opiskelijoille d) 10.1 Sairaus ja toimintarajoitteisuus 10.2 Vanhuus 10.3 Lesket ja muut edunsaajat 10.4 Perhe ja lapset 10.5 Työttömyys 10.6 Asuminen 10.7 Sosiaalinen syrjäytyminen, muualla
luokittelematon 3.105 Vaihtoehtoisesti yleiset
julkisyhteisöjen yksityiset kulutusmenot vastaavat COICOP-luokituksen
kaksinumerotasoa 14, johon kuuluvat seuraavat numerotasot: 14.1 Asuminen (vastaa COFOG-luokituksen
kolminumerotasoa 10.6) 14.2 Terveydenhuolto (vastaa COFOG-luokituksen
kolminumerotasoja 7.1–7.4) 14.3 Virkistys- ja kulttuuripalvelut (vastaa
COFOG-luokituksen kolminumerotasoja 8.1 ja 8.2) 14.4. Koulutus (vastaa COFOG-luokituksen
kolminumerotasoja 9.1–9.6) 14.5 Sosiaaliturva (vastaa COFOG-luokituksen
kolminumerotasoja 10.1–10.5 ja 10.7). 3.106 Loput julkisyhteisöjen
kulutusmenoista ovat kollektiivisia kulutusmenoja. Ne muodostuvat seuraavista COFOG-luokituksen
numerotasoista: a) Yleinen julkishallinto (kaksinumerotaso
01) b) Puolustus (kaksinumerotaso 02) c) Yleinen järjestys ja turvallisuus
(kaksinumerotaso 03) d) Elinkeinoelämään liittyvät asiat
(kaksinumerotaso 04) e) Ympäristönsuojelu (kaksinumerotaso 05) f) Asuminen ja yhdyskuntapalvelut
(kaksinumerotaso 06) g) Yleinen hallinto, sääntely, yleisten
tietojen levittäminen ja tilastot (kaikki kaksinumerotasot) h) Tutkimus
ja kehittäminen (kaikki kaksinumerotasot). 3.107 Eri kulutuskäsitteiden
väliset suhteet esitetään taulukossa 3.2: || || Sektori, jolle menot aiheutuvat || || || || Julkisyhteisöt || || KPVTY:t || || Kotitaloudet || || Hankinnat yhteensä Yksilöllinen kulutus || || X (= Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot) || || X (= Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot) || || X || || Kotitalouksien todellinen yksilöllinen kulutus Kollektiivinen kulutus || || X || || 0 || || 0 || || Julkisyhteisöjen todellinen kollektiivinen kulutus Yhteensä || || Julkisyhteisöjen kulutusmenot || || KPVTY:iden kulutusmenot || || Kotitalouksien kulutusmenot || || Todellinen kulutus = kulutusmenot yhteensä || || || || || || || || 3.108 Kotitalouksia palvelevien
voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kaikki kulutusmenot ovat yksilöllisiä.
Todellinen kulutus yhteensä on yhtä suuri kuin kotitalouksien todellisen
kulutuksen ja julkisyhteisöjen todellisen kulutuksen summa. 3.109 Ulkomaiden
kanssa ei esiinny luontoismuotoisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja (vaikka
sellaisia rahamääräisiä tulonsiirtoja onkin). Todellinen kulutus yhteensä on
yhtä suuri kuin kulutusmenot yhteensä. Kulutusmenojen kirjausajankohta ja
arvottaminen 3.110 Tavarasta koituvat menot
kirjataan omistuksen muuttuessa; palvelusta koituvat menot kirjataan, kun
palvelun toimittaminen on saatettu loppuun. 3.111 Osamaksulla tai vastaavilla
luottojärjestelyillä (ja myös rahoitusleasingilla) hankituista tavaroista
koituvat menot pitäisi kirjata ajankohtana, jona tavara toimitetaan, vaikka
omistus ei tuolla hetkellä muuttuisikaan. 3.112 Oma kulutus kirjataan silloin,
kun omaa kulutusta varten pidettävä tuotos tuotetaan. 3.113 Kotitalouksien kulutusmenot
kirjataan ostajan hintaan. Se on hinta, jonka ostaja tosiasiassa maksaa
tuotteista ostohetkellä. Yksityiskohtaisempi määritelmä on kohdassa 3.06. 3.114 Luontoismuotoisiksi
palkansaajakorvauksiksi tarjotut tavarat ja palvelut arvotetaan perushintaan
silloin, kun työnantaja tuottaa ne, ja työnantajan maksamaan hintaan silloin,
kun työnantaja ostaa ne. 3.115 Omaa kulutusta varten pidetyt
tavarat ja palvelut arvotetaan perushintaan. 3.116 Julkishallinnon tai
kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot
niiden itse tuottamista tuotteista kirjataan ajankohtana, jona ne tuotetaan,
mikä on myös toimitusaika näille julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien
voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen palveluille. Markkinatuottajien kautta
hankittujen tavaroiden ja palveluiden aiheuttamien kulutusmenojen toimitusaika
on niiden kirjausajankohta. 3.117 Julkisyhteisöjen
tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY)
kulutusmenot (P.3) ovat yhtä suuret kuin niiden tuotoksen (P.1) summa plus
kotitalouksille markkinatuottajilta hankittujen tuotteiden kulutusmenot, osa
luontoismuotoisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja (D.632), miinus muiden
yksiköiden maksamat maksut, markkinatuotos (P.11) ja maksut markkinattomasta
tuotoksesta (P.131), miinus pääoman muodostus omaan käyttöön (P.12). Todellisen kulutuksen kirjausajankohta ja
arvottaminen 3.118 Institutionaalisten yksiköiden
katsotaan hankkineen tavaroita ja palveluita silloin, kun niistä tulee
tavaroiden uusia omistajia tai kun palveluiden toimittaminen niille on saatettu
loppuun. 3.119 Hankinnat (todellinen kulutus)
arvotetaan niiden yksiköiden ostajan hintaan, joille hankinnasta aiheutuu
menoja. 3.120 Muita luontoismuotoisia
tulonsiirtoja kuin luontoismuotoisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja
julkisyhteisöiltä tai voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä käsitellään
ikään kuin ne olisivat rahamääräisiä tulonsiirtoja. Näin ollen tavaroiden ja
palveluiden arvot kirjataan niiden institutionaalisten yksiköiden tai
sektoreiden menoina, jotka hankkivat ne. 3.121 Kulutusmenojen
kahden aggregaatin, kulutusmenojen ja todellisen kulutuksen, arvot ovat yhtä
suuret. Kotimaisten kotitalouksien luontoismuotoisina yhteiskunnallisina
tulonsiirtoina hankkimat tavarat ja palvelut arvotetaan samoihin hintoihin kuin
mihin ne arvotetaan menoja koskevissa aggregaateissa. PÄÄOMAN BRUTTOMUODOSTUS (P.5) 3.122 Pääoman bruttomuodostus koostuu
seuraavista: a) kiinteän pääoman bruttomuodostus (P.51g); (1) kiinteän pääoman kuluminen (P.51c), (2) kiinteän pääoman nettomuodostus (P.51n), b) varastojen muutokset (P.52); c) arvoesineiden hankinnat miinus
luovutukset (P.53). 3.123 Pääoman
bruttomuodostus mitataan kiinteän pääoman kulumisen kokonaissummana. Pääoman
nettomuodostus lasketaan vähentämällä kiinteän pääoman kuluminen pääoman
bruttomuodostuksesta. Kiinteän pääoman bruttomuodostus (P.51g) 3.124 Määritelmä: Kiinteän pääoman bruttomuodostus (P.51) koostuu
kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankinnoista tiettynä ajanjaksona,
vähennettynä luovutuksilla, plus eräistä tuottajan tai institutionaalisen
yksikön tuotantotoiminnan aiheuttamista lisäyksistä valmistamattomien varojen
arvoon. Kiinteät varat ovat valmistettuja varoja, joita käytetään tuotannossa
yli vuoden ajan. 3.125 Kiinteän pääoman bruttomuodostus
koostuu sekä positiivisista että negatiivisista arvoista: a) positiiviset arvot: (1) uudet tai olemassa olevat ostetut
kiinteät varat; (2) tuotetut ja tuottajien omaa käyttöä
varten pitämät kiinteät varat (mukaan luettuna ei-valmiiden kiinteiden varojen
omaan käyttöön tarkoitettu tuotanto); (3) uudet tai olemassa olevat vaihtokaupalla
hankitut kiinteät varat; (4) uudet tai olemassa olevat
luontoismuotoisina pääomansiirtoina saadut kiinteät varat; (5) käyttäjän rahoitusleasingilla hankkimat
uudet tai olemassa olevat kiinteät varat; (6) kiinteiden varojen ja olemassa olevien
historiallisten muistomerkkien perusparannukset; (7) toistuvia tuotteita antavien
luonnonvarojen luonnollinen kasvu. b) negatiiviset arvot (toisin sanoen
kiinteiden varojen luovutukset, jotka on kirjattu negatiivisina hankintoina): (1) myydyt olemassa olevat kiinteät varat; (2) vaihtokaupassa luovutetut kiinteät varat;
(3) luontoismuotoisina pääomansiirtoina
luovutetut kiinteät varat. 3.126 Kiinteiden varojen luovutuksiin
ei lueta seuraavia: a) kiinteän pääoman kuluminen (johon
sisältyy ennakoidut normaalit, satunnaiset vaurioitumiset); b) poikkeukselliset menetykset, kuten esim.
kuivuuden tai muiden luonnonkatastrofien aiheuttamat, jotka kirjataan muuksi
muutokseksi varojen määrässä. 3.127 Kiinteän pääoman
bruttomuodostuksessa erotellaan seuraavat tyypit: (1) asunnot; (2) muut rakennukset ja rakennelmat; tähän
sisältyvät maan perusparannukset; (3) koneet ja laitteet, kuten laivat, autot
ja tietokoneet; (4) asejärjestelmät; (5) kasvatettavat biologiset varat, esim.
puut ja karja; (6) valmistamattomien varojen, kuten maan,
sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien, omistusoikeuden siirtokulut; (7) tutkimus ja kehittäminen, myös vapaasti
saatavilla olevan T&K:n tuotanto. Tutkimus- ja kehittämismenoja käsitellään
kiinteän pääoman muodostuksena ainoastaan, jos EU:n jäsenvaltioiden arviot ovat
luotettavia ja vertailukelpoisia. (8) mineraalien etsintä ja arviointi; (9) tietokoneohjelmistot ja tietokannat; (10) viihteen, kirjallisuuden ja taiteen
alkuperäisteokset; (11) muut henkisiin omaisuusvaroihin
kohdistuvat oikeudet. 3.128 Maan perusparannuksiin luetaan
seuraavat: a) maan valtaaminen mereltä rakentamalla
valleja, patoja tai aallonmurtajia tätä tarkoitusta varten; b) metsien, kallioiden ym. raivaus maan
ottamiseksi tuotantokäyttöön ensimmäistä kertaa; c) soiden kuivatus tai aavikoiden kastelu
patoja, ojia ja kastelukanavia rakentamalla; merten tai jokien tulvimisen tai
eroosion estäminen aallonmurtajia, rantavalleja ja sulkuaitauksia rakentamalla.
Nämä toiminnat voivat johtaa huomattavien uusien
rakenteiden, kuten rantavallien, sulkuaitauksien ja patojen luomiseen, mutta
näitä rakenteita ei käytetä muiden tavaroiden ja palveluiden tuotantoon vaan
lisämaan tai paremman maan hankkimiseksi, ja juuri kyseistä maata,
valmistamatonta varaa, käytetään tuotannossa. Esimerkiksi pato, joka on
rakennettu sähkön tuottamiseksi, palvelee eri tarkoitusta kuin pato, joka on
rakennettu meren pitämiseksi loitolla. Ainoastaan jälkimmäisen tyyppinen padon
rakentaminen luokitellaan maan parannukseksi. 3.129 Kiinteän pääoman bruttomuodostus
sisältää seuraavat rajatapaukset: a) kotitalouksien asuntoina käytettyjen
asuntolaivojen, asuntoveneiden, asuntovaunujen, matkailuperävaunujen ja niihin
liittyvien rakennusten kuten autotallien hankinnat; b) armeijan käyttämät rakenteet ja laitteet;
c) muiden kuin sotilasyksiköiden käyttämät
kevyet aseet ja panssariajoneuvot; d) sellaisen karjakannan muutokset, jota
käytetään tuotannossa vuodesta toiseen, kuten esim. siitoseläimet, lypsykarja,
villan takia kasvatetut lampaat ja vetojuhdat; e) sellaisen puuston muutokset, joita
viljellään vuodesta toiseen, kuten esim. hedelmäpuut, viiniköynnökset,
kumipuut, palmupuut ym.; f) olemassa olevien kiinteiden varojen
parannukset, jotka ylittävät tavanomaiset huolto- ja korjaustoimenpiteet; g) kiinteiden varojen hankinta
rahoitusleasingilla; h) käytöstä poistamiseen liittyvät suuret
kustannukset, esim. ydinvoimaloiden alasajon tai kaatopaikkojen puhdistamisen
kustannukset. 3.130 Kiinteän pääoman
bruttomuodostukseen ei lueta seuraavia: a) välituotekäyttöön luettavat taloustoimet,
kuten: (1) pienten tuotantotarkoituksiin käytettyjen
työkalujen osto; (2) tavanomainen huolto ja korjaus; (3) sellaisten kiinteiden varojen hankinta,
joita käytetään käyttöleasingsopimuksen mukaisesti (katso myös luku 15:
Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit). Kiinteää varaa käyttävän yrityksen
osalta vuokria käsitellään välituotekäyttönä. Varan omistajan osalta hankintakustannus
kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostukseksi. b) varastojen muutoksina kirjatut
taloustoimet: (1) teuraseläinten kasvattaminen, mukaan
luettuna siipikarja; (2) puutavaran vuoksi kasvatetut puut
(keskeneräiset työt); c) kotitalouksien kulutukseen hankitut
koneet ja laitteet; d) kiinteiden varojen hallussapitovoitot ja
-tappiot; e) katastrofien aiheuttamat tappiot
kiinteissä varoissa, esim. sellainen kasvatettavien varojen ja karjan
tuhoutuminen taudin puhkeamisen vuoksi, jota vakuutus ei normaalisti kata, tai
epätavallisen tulvimisen aiheuttamat vahingot, myrskyvahingot ja metsäpalot. f) rahastoidut tai vararahastoon laitetut
varat, joihin ei liity sitoumusta ostaa tai rakentaa tietty pääomatavara, esim.
julkisyhteisön rahasto infrastruktuuria varten. 3.131 Olemassa olevien kiinteiden
varojen parannuksina esiintyvä kiinteän pääoman bruttomuodostus kirjataan
samanlaisten uusien kiinteiden varojen hankintojen kanssa samaan ryhmään. 3.132 Henkiset omaisuustuotteet ovat
tulosta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, selvitystyöstä tai innovoinnista,
joka johtaa tiedon lisääntymiseen ja jonka käyttö on rajoitettu lain nojalla
tai muulla suojakeinolla. Esimerkkejä henkisistä omaisuusvaroista ovat: a) tutkimus- ja kehittämistoiminnan
tulokset; b) mineraalien etsinnän tulokset mitattuna
varsinaisen koeporauksen, ilma- ja muiden kuvausten, kuljetusten ym.
kustannuksina; c) tietokoneohjelmistot ja suuret
tietokannat, joita käytetään tuotannossa yli vuoden ajan; d) viihde-, kirjallisuus- ja taidealan
käsikirjoitusten, mallien, filmien, äänitysten ym. alkuperäiskappaleet. 3.133 Sekä kiinteiden varojen että
valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen omistusoikeuden siirtymisestä
uudelle omistajalle aiheutuneet kustannukset koostuvat seuraavista: a) varojen (uusien tai olemassa olevien)
toimittamisesta vaadittuun paikkaan ja vaadittuna aikana aiheutuneet
veloitukset, kuten kuljetusmaksut, asennuskustannukset, pystytyskustannukset
ym.; b) asiantuntijapalkkiot tai
toimituspalkkiot, kuten maanmittareille, insinööreille, juristeille ym.
maksetut palkkiot ja kiinteistönvälittäjille, huutokaupanpitäjille ym. maksetut
provisiot; c) uuden omistajan maksettavat verot varan
omistusoikeuden siirtymisestä. Nämä verot ovat välittäjien palveluista
maksettavia veroja eivätkä ostettua varaa koskevia veroja. Kaikki nämä kustannukset on
kirjattava uuden omistajan kiinteän pääoman bruttomuodostuksena. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen
kirjausajankohta ja arvottaminen 3.134 Kiinteän pääoman bruttomuodostus
kirjataan, kun kiinteiden varojen omistus siirtyy institutionaaliselle
yksikölle, joka aikoo käyttää niitä tuotannossa. Tätä sääntöä muunnetaan seuraavissa tapauksissa: a) rahoitusleasing, kun omistus vaihtuu
vuokralleantajalta vuokralleottajalle; b) omaan käyttöön tapahtuva kiinteän pääoman
bruttomuodostus, joka kirjataan silloin kun se on tuotettu. 3.135 Kiinteän pääoman bruttomuodostus
arvotetaan ostajan hintaan mukaan lukien asennuskulut ja muut omistuksen
siirtymisestä aiheutuvat kustannukset. Omaan käyttöön tuotettaessa se
arvotetaan vastaavanlaisten kiinteiden varojen perushintaan, ja jos tällaisia
hintoja ei ole käytettävissä, kokonaistuotantokustannusten mukaan, joihin
lisätään toimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali (paitsi
markkinattomien tuottajien osalta). 3.136 Henkisten omaisuustuotteiden
hankinnat arvotetaan eri tavoin: a) mineraalien etsintä: varsinaisten
koeporausten ja muiden porausten kustannusten ja kokeiden mahdollistamisesta
(esim. ilma- tai muista kuvauksista) aiheutuneiden kustannusten perusteella; b) tietokoneohjelmistot: ostajan hintaan,
kun ne ostetaan markkinoilta, tai arvioituun perushintaan, tai jos perushinta
ei ole käytettävissä, tuotantokustannusten mukaan, joihin lisätään
toimintaylijäämää vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien
osalta), silloin kun ne kehitetään talon sisällä; c) viihde-, kirjallisuus- ja taidealan
alkuperäiskappaleet: myytäessä ostajan maksamaan hintaan, tai jos niitä ei
myydä, seuraavat arviointimenetelmät ovat hyväksyttäviä: i) vastaavanlaisista alkuperäiskappaleista
maksettu perushinta; ii) tuotantokustannusten summa, johon
lisätään toimintaylijäämää vastaava marginaali (paitsi markkinattomien
tuottajien osalta), tai iii) odotettavissa olevien tulojen
diskontattu arvo. 3.137 Olemassa olevien kiinteiden
varojen luovutukset myymällä arvotetaan perushintaan, josta vähennetään
omistuksen siirtymisestä myyjälle aiheutuneet kustannukset. 3.138 Omistuksen siirtymisestä
aiheutuneet kustannukset voivat koskea sekä valmistettuja varoja, joihin kuuluvat
kiinteät varat, että valmistamattomia varoja, kuten maata. Valmistettujen varojen osalta
nämä kustannukset sisältyvät ostajan hintaan. Ne erotetaan itse ostoista ja
myynneistä maan ja muiden valmistamattomien varojen osalta ja kirjataan eri
nimikkeen alle kiinteän pääoman bruttomuodostuksen luokituksessa. Kiinteän pääoman kuluminen (P.51c), 3.139 Määritelmä: Kiinteän pääoman kuluminen (P.51c) on omistuksessa
olevien kiinteiden varojen sellaista arvon alenemista, joka on seurausta
normaalista kulumisesta ja vanhentumisesta. Arvon alenemisen arvioon sisältyvät
myös sellaisista satunnaisista vahingoista aiheutuneet kiinteiden varojen
menetykset, joiden varalle voidaan ottaa vakuutus. Kiinteän pääoman kuluminen
kattaa odotettavissa olevat käytöstäpoiston kustannukset, kuten ydinvoimaloiden
alasajon, öljynporauslauttojen käytöstäpoiston tai kaatopaikkojen puhdistamisen
kustannukset. Tällaiset käytöstäpoiston kustannukset kirjataan kiinteän pääoman
kulumisena käyttöiän lopussa, kun lopetuskustannukset kirjataan kiinteän
pääoman bruttomuodostuksena. 3.140 Kaikelle kiinteälle pääomalle
(paitsi eläimille) lasketaan kuluminen, myös henkisiin omaisuusvaroihin
kohdistuville oikeuksille, maan perusparannuksille ja valmistamattomien varojen
omistuksen siirtymiseen liittyville kustannuksille. 3.141 Kiinteän pääoman kuluminen eroaa
verotuksessa sallituista tai liikekirjanpidossa näytetyistä poistoista.
Kiinteän pääoman kuluminen arvioidaan kiinteän pääomakannan ja eri
pääomatavaroiden todennäköisen keskimääräisen taloudellisen iän perusteella.
Pääomakannan laskemisessa sovelletaan investointikertymämenetelmää aina, kun
kiinteästä pääomakannasta ei ole välitöntä tietoa. Kiinteiden varojen kanta
arvotetaan tilikauden ostajan hintoihin. 3.142 Sellaiset satunnaisten vahinkojen
aiheuttamat kiinteiden varojen menetykset, joiden varalta voidaan ottaa
vakuutus, otetaan huomioon arvioitaessa kyseisten tavaroiden keskimääräistä
käyttöikää. Tietyn tilinpitojakson aikana koko kansantaloudessa tapahtuvat
vahingot ovat yhtä suuret tai likipitäen yhtä suuret kuin kansantaloudessa
keskimäärin. Eri yksiköiden tai yksikköryhmien osalta vahingot voivat poiketa
keskimääräisistä satunnaisista vahingoista. Tällaisessa tapauksessa
sektorikohtaiset erot kirjataan kiinteiden varojen muihin volyymin muutoksiin. 3.143 Kiinteän pääoman kuluminen
lasketaan käyttämällä ”suoraviivaista” menetelmää, jossa kiinteän pääomatavaran
arvosta poistetaan vakio-osuus koko tavaran eliniän ajan. Joissakin tapauksissa
käytetään geometrista poistomenetelmää, kun kiinteän varan tehokkuuden
alenemismalli sitä edellyttää. 3.144 Omistusoikeuden siirtokulut
poistetaan kiinteän pääoman kulumisena hankinta- tai luovutusvuonna. 3.145 Kiinteän pääoman kuluminen
esitetään tilinpidossa aina kunkin brutto- ja nettomääräisenä esitetyn
tasapainoerän alapuolella. ’Brutto’-kirjaus tarkoittaa sitä, että kiinteän
pääoman kulumista ei ole vähennetty ja vastaavasti ’netto’-kirjaus merkitsee,
että kiinteän pääoman kuluminen on vähennetty. Varastojen muutokset (P.52) 3.146 Määritelmä: Varastojen muutoksia
mitataan varastojen lisäysten arvon ja varastojen vähennysten ja tavanomaisen
varastossa pidettyjen tavaroiden hävikin erotuksella. 3.147 Fyysisestä pilaantumisesta,
satunnaisista vahingoista tai näpistelystä aiheutuvaa hävikkiä voi esiintyä
kaiken tyyppisissä varastoissa, esim.: a) aineiden ja tarvikkeiden hävikit; b) keskeneräisten töiden hävikit; c) valmiiden tavaroiden hävikit; d) kauppatavaroiden hävikit (esim.
myymälävarkaudet). 3.148 Varastot muodostuvat seuraavista
ryhmistä: a) aineet ja tarvikkeet: Aineet ja tarvikkeet koostuvat kaikista varastossa
pidetyistä tavaroista, joita on tarkoitus käyttää välituotepanoksina
tuotannossa; tähän sisältyvät tuotteet, joita julkisyhteisöt pitävät
varastossa. Sellaiset tavarat kuin kulta, timantit ym. luetaan mukaan silloin,
kun ne on tarkoitettu teolliseen käyttöön tai muuhun tuotantoon. b) keskeneräiset työt; Keskeneräiset työt käsittävät tuotetun tuotoksen,
joka ei ole vielä valmis. Se kirjataan tuottajan varastoihin. Esimerkkejä sen
erilaisista muodoista ovat: (1) korjaamattomat sadot; (2) pystypuuvarastot ja elävä karja; (3) viimeistelemättömät rakenteet (lukuun
ottamatta etukäteen sovitun myyntisopimuksen perusteella tuotettuja tai omaan
käyttöön tuotettuja; kumpaakin näistä esimerkeistä käsitellään kiinteän pääoman
muodostuksena); (4) muut viimeistelemättömät kiinteät varat,
esim. laivat ja öljynporauslautat; (5) puolivalmiit tutkimukset oikeudellisia
tai konsulttiasiakirjoja varten; (6) puolivalmiit filmituotteet; (7) puolivalmiit tietokoneohjelmat. Keskeneräiset työt kirjataan kaikista niistä
tuotantoprosesseista, jotka eivät ole päättyneet tietyn ajanjakson lopussa.
Tämä on tärkeää neljännesvuosittaisessa tilinpidossa, esimerkkinä maatalouden
sadot, jotka eivät ole valmiita vuosineljänneksen sisällä. Keskeneräisten töiden vähennykset tapahtuvat
silloin kun tuotantoprosessi on päättynyt. Tuolla hetkellä koko keskeneräinen
työ muuttuu valmiiksi tuotteeksi. c) valmiit tavarat: Valmiit tavarat varastojen osana koostuvat siitä
tuotoksesta, jota niiden tuottajalla ei ole tarkoitus jalostaa pitemmälle ennen
niiden toimittamista muille institutionaalisille yksiköille; d) kauppatavarat: Kauppatavarat ovat tavaroita,
jotka on hankittu jälleenmyytäväksi muuttumattomina niiden sen hetkisestä
tilasta. Varastojen muutosten kirjausajankohta ja
arvottaminen 3.149 Varastojen muutosten
kirjausajankohta ja arvottaminen ovat yhdenmukaisia muiden tuotetaloustoimien
kirjausajankohdan ja arvottamisen kanssa. Tämä pätee erityisesti välituotekäyttöön
(esim. aineet ja tarvikkeet), tuotokseen (esim. keskeneräiset työt ja tuotokset
maataloustuotteiden varastosta) ja kiinteän pääoman bruttomuodostukseen (esim.
keskeneräiset työt). Jos tavarat jalostetaan ulkomailla ja siihen liittyy
taloudellisen omistuksen muutos, tavarat sisällytetään vientiin (ja myöhemmin
tuontiin). Vienti heijastuu samanaikaisena varastojen vähennyksenä, ja vastaava
myöhempi tuonti kirjataan varastojen lisäyksenä, jos sitä ei välittömästi
käytetä tai myydä. 3.150 Varastojen muutoksia mitattaessa
varastoihin sisääntulevat tavarat arvotetaan niiden tullessa varastoon, ja
poistuvat tavarat arvotetaan niiden lähtiessä sieltä. 3.151 Varastojen muutoksissa käytetään
seuraavia hintoja tavaroiden arvottamisessa: a) tuottajan varastoihin siirrettyjen
valmiiden tavaroiden tuotos arvotetaan ikään kuin se myytäisiin tuolla hetkellä
käypään perushintaan; b) keskeneräisten töiden lisäykset
arvotetaan suhteessa valmiin tuotteen arvioituun käypään perushintaan; c) keskeneräisten töiden vähennykset, kun
työt tuotannon päättyessä poistetaan varastosta, arvotetaan keskeneräisen
tuotteen käypään perushintaan; d) varastoista myytäväksi siirrettävät
tavarat arvotetaan perushintaan; e) tukkukauppiaiden ja vähittäiskauppiaiden
ym. varastoihin tuleva kauppatavarat arvotetaan kauppiaan maksamaan todelliseen
tai arvioituun ostajan hintaan; f) varastoista poistuvat kauppatavarat
arvotetaan sellaiseen ostajan hintaan, jolla ne voidaan korvata
poistamishetkellä, ei hankinta-ajankohdan hintaan. 3.152 Fyysisen pilaantumisen,
vakuutuskelpoisten satunnaisten vahinkojen tai näpistysten aiheuttama hävikki
kirjataan ja arvotetaan seuraavasti: a) aineet ja tarvikkeet: arvotetaan
varastosta tosiasiallisesti tuotannossa käytettäväksi otettuina aineina ja
tarvikkeina (välituotekäyttö); b) keskeneräiset työt: arvotetaan saman
ajanjakson aikana tapahtuneen tuotannon synnyttämien lisäysten vähennyksenä; c) valmiit tavarat ja kauppatavarat:
arvotetaan pilaantumattomien tavaroiden käypiin hintoihin. 3.153 Jos tiedot puuttuvat, varastojen
muutoksen arvioimisessa käytetään seuraavia likiarvomenetelmiä: a) kun varastojen volyymin muutokset ovat
säännönmukaisia, hyväksyttävä likimääräinen menetelmä on kertoa varastojen
volyyminmuutos ajanjakson keskimääräisillä hinnoilla. Tukku- tai
vähittäiskauppiaiden pitämien varastojen osalta käytetään ostajan hintaa;
tuottajien pitämien omien varastojen osalta käytetään perushintaa; b) kun asianomaisten tavaroiden hinnat
pysyvät vakaina, varastojen volyymin vaihtelut eivät estä varastojen muutoksen
arvioimista kertomalla volyymin muutos keskimääräisellä hinnalla; c) jos sekä varastojen volyymi että hinnat
muuttuvat huomattavasti tilinpitojakson aikana, monimutkaisemmat
likiarvomenetelmät ovat tarpeen. Esimerkkinä on neljännesvuosittainen varastojen
muutosten arvottaminen tai tietojen käyttäminen vaihtelun jakautumisesta
tilinpitojakson aikana (vaihtelut voivat olla suurimmillaan kalenterivuoden
lopussa, sadonkorjuun aikaan jne.); d) jos arvoista on
saatavilla tietoa vain ajanjakson alusta ja lopusta (esim. tukku- ja
vähittäiskaupassa, joissa usein on monien eri tuotteiden varastoja) muttei
erillisiä tietoja hinnoista ja määristä, arvioidaan volyymin muutokset
ajanjakson alun ja lopun välillä. Yksi tapa arvioida volyymin muutos on arvioida
vakio kiertonopeus tuotetyypeittäin. Hintojen kausivaihtelut voivat kuvastaa muutoksia
laadussa, esimerkkeinä loppuunmyyntihinnat tai hedelmien ja vihannesten
sesongin jälkeiset hinnat. Näitä laadun muutoksia käsitellään volyymin
muutoksina. Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset (P.53) 3.154 Määritelmä: Arvoesineet ovat tavaroita, joita ei käytetä
ensisijaisesti tuotannossa tai kulutuksessa, jotka eivät pilaannu (fyysisesti)
ajan mukana normaaleissa olosuhteissa ja jotka hankitaan ja joita pidetään pääasiassa
arvon säilyttämiseksi. 3.155 Arvoesineisiin luetaan seuraavan
tyyppiset tavarat: a) jalokivet ja jalometallit, kuten
timantit, ei-monetaarinen kulta, platina, hopea ym.; b) antiikki- ja muut taide-esineet, kuten
maalaukset, veistokset ym.; c) muut arvoesineet, kuten jalokivistä ja
jalometalleista muotoillut korut ja keräilytavarat. 3.156 Tämän tyyppiset tavarat
kirjataan arvoesineiden hankintoina tai luovutuksina seuraavissa esimerkeissä: a) keskuspankkien ja muiden
rahoituslaitosten harjoittama ei-monetaarisen kullan, hopean jne. hankinta tai
luovutus; b) näiden tavaroiden hankinta tai luovutus,
kun sitä harjoittavat yritykset, joiden pääasiallinen tai sivutoiminta ei
sisällä kyseisentyyppisten tavaroiden tuotantoa tai kauppaa. Tätä hankintaa tai
luovutusta ei lueta näiden yritysten välituotekäytöksi tai kiinteän pääoman
muodostukseksi; c) kotitalouksien harjoittama tällaisten
tavaroiden hankinta tai luovutus. Tällaisia hankintoja ei lueta kotitalouksien
kulutusmenoihin. EKT:ssa myös seuraavat tapaukset kirjataan sovitun
käytännön mukaisesti arvoesineiden hankintoihin tai luovutuksiin: d) jalokivikauppiaiden ja taidekauppiaiden
harjoittama näiden tavaroiden hankinta tai luovutus (arvoesineiden yleisen
määritelmän mukaisesti jalokivikauppiaiden ja taidekauppiaiden harjoittama
näiden tavaroiden hankinta pitäisi kirjata varastojen muutoksina); e) museoiden harjoittama näiden tavaroiden
hankinta tai luovutus (arvoesineiden yleisen määritelmän mukaisesti museoiden
harjoittama näiden tavaroiden hankinta pitäisi kirjata kiinteän pääoman
muodostuksena). Tällä käytännöllä vältetään usein esiintyviä
uudelleenluokituksia seuraavien kolmen pääoman muodostuksen pääryhmän välillä:
arvoesineiden hankinta miinus luovutus, kiinteän pääoman muodostus ja varastojen
muutos (esim. tällaisia tavaroita koskevissa taloustoimissa kotitalouksien ja
taidekauppiaiden välillä). 3.157 Arvoesineiden
tuotanto arvotetaan perushintaan. Kaikki muut arvoesineiden hankinnat
arvotetaan niistä maksettuihin ostajan hintoihin, mukaan luettuna mahdolliset
agenttien palkkiot tai provisiot. Niihin sisältyvät kaupan lisät, jos
arvoesineet on ostettu kauppiailta. Arvoesineiden luovutukset arvotetaan
myyjien saamaan hintaan agenteille tai muille välittäjille mahdollisesti
maksettujen palkkioiden tai provisioiden vähentämisen jälkeen. Hankinnat miinus
luovutukset kotimaisten sektoreiden välillä kumoavat toisensa jättäen jäljelle
ainoastaan agenttien tai kauppiaiden lisät. TAVAROIDEN JA
PALVELUIDEN VIENTI JA TUONTI
(P.6 ja P.7) 3.158 Määritelmä: Tavaroiden ja palveluiden vienti koostuu tavaroita
ja palveluita koskevista taloustoimista (myynneistä, vaihtokaupoista ja
lahjoista) kotimaisilta talousyksiköiltä ulkomaisille talousyksiköille. 3.159 Määritelmä: Tavaroiden ja palveluiden tuonti koostuu tavaroita
ja palveluita koskevista taloustoimista (myynneistä, vaihtokaupoista ja
lahjoista) ulkomaisilta talousyksiköiltä kotimaisille talousyksiköille. 3.160 Tavaroiden ja palveluiden
vientiin ja tuontiin eivät sisälly seuraavat: a) konsernin yksiköiden välinen kauppa, eli:
(1) kotimaisten yritysten ulkomaisten
sidosyritysten toimitukset ulkomaisille talousyksiköille, esim. kotimaisten
talousyksiköiden omistamien/valvomien monikansallisten yritysten ulkomaisten
sidosyritysten myynnit ulkomailla; (2) ulkomaisten yritysten kotimaisten
sidosyritysten toimitukset kotimaisille talousyksiköille, esim. ulkomaisten
monikansallisten yritysten kotimaisten sidosyritysten myynnit. b) ensitulojen virrat ulkomaille ja
ulkomailta, kuten palkansaajakorvaukset, korot ja tulot suorista sijoituksista.
Tulot suorista sijoituksista saattavat sisältää erottamattoman osan erilaisista
palveluista, esim. henkilöstön koulutuksesta, liikkeenjohdollisista palveluista
ja patenttien ja tavaramerkkien käytöstä maksettuja palkkioita; c) rahoitusvarojen tai valmistamattomien
varojen, kuten maan, rajatylittävä myynti tai osto. 3.161 Tavaroiden ja palveluiden tuonti
ja vienti erotellaan seuraavasti: a) EU:n sisäiset toimitukset; b) tuonti EU:n ulkopuolelta ja vienti EU:n
ulkopuolelle. Molempiin tyyppeihin viitataan
nimityksillä tuonti ja vienti. Tavaroiden vienti ja tuonti (P.61 ja
P.71) 3.162 Tavaroiden tuontia ja vientiä on
se, kun tavaroiden taloudellinen omistus muuttuu kotimaisten ja ulkomaisten
talousyksiköiden välillä. Tämä pätee riippumatta siitä, liittyykö siihen
vastaavaa tavaroiden fyysistä liikkumista rajojen yli. 3.163 Toimitukset sidosyritysten
välillä (sivuliike tai tytäryhtiö taikka ulkomainen sidosyritys): taloudellinen
omistus muuttuu, kun tavaroita toimitetaan sidosyritysten välillä. Tämä pätee
vain silloin, kun tavarat vastaanottava yritys ottaa vastuulleen päätösten
tekemisen tarjottavista määristä ja hinnoista, joilla niiden tuotos toimitetaan
markkinoille. 3.164 Seuraavissa esimerkeissä
tavaroiden vienti tapahtuu tavaroiden ylittämättä maan rajoja: a) kansainvälisillä vesillä toimivien
kotimaisten talousyksiköiden tuottamat tavarat myydään suoraan ulkomaisille
talousyksiköille ulkomailla. Esimerkkejä tällaisista tavaroista ovat öljy,
maakaasu, kalastustuotteet, haaksirikosta pelastettu tavara. b) kuljetuskalusto tai muu liikkuva kalusto,
jota ei ole sidottu kiinteään paikkaan; c) tavarat, jotka katoavat tai tuhoutuvat
omistajan vaihtumisen jälkeen ennen kuin ne ovat ylittäneet vientimaan rajan; d) välityskauppa, eli kotimainen
talousyksikkö ostaa tavaran ulkomaiselta talousyksiköltä ja myy sen sitten
edelleen toiselle ulkomaiselle talousyksikölle ilman, että tavara tulee
kauppiaan talouteen. Vastaavia tapauksia esiintyy tavaroiden tuonnissa.
3.165 Tavaroiden tuonti ja vienti
sisältävät kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden välisiä taloustoimia,
jotka kohdistuvat seuraaviin : a) ei-monetaarinen kulta; b) hopeametalli, timantit ja muut
jalometallit ja jalokivet; c) ei kierrossa oleva paperiraha ja kolikot
ja liikkeelle laskemattomat arvopaperit (arvotetut tavarana eikä nimellisarvon
mukaan); d) sähkö, kaasu ja vesi; e) rajan yli kuljetettava karja; f) pakettiposti; g) julkisyhteisöjen vienti mukaan luettuna
avustuksin ja lainoin rahoitetut tavarat; h) puskurivarasto-organisaation omistukseen
tai omistuksesta siirretyt tavarat; i) kotimaisen yrityksen ulkomaisille
tytärliikkeilleen toimittamat tavarat, lukuun ottamatta jalostettaviksi
tarkoitettuja tavaroita; j) kotimaisen yrityksen ulkomaisilta
sidosyrityksiltään vastaanottamat tavarat, lukuun ottamatta jalostettaviksi
tarkoitettuja tavaroita; k) salakuljetetut tavarat tai tuotteet,
joita ei ilmoiteta esim. tuontitullien ja arvonlisäveron maksamista varten; l) muut rekisteröimättömät lähetykset,
kuten lahjat ja muut alle määritetyn minimiarvon. 3.166 Tavaroiden tuontiin ja vientiin
eivät sisälly seuraavat tavarat, jotka siitä huolimatta saattavat ylittää
kansallisen rajan: a) kauttakuljetettavat tavarat; b) tavarat, jotka on lähetetty maan omiin
toisen maan rajojen sisäpuolella sijaitseviin edustustoihin, sotilastukikohtiin
tai muille erillisalueille tai niiltä pois; c) kuljetuskalusto ja muunlainen liikkuva
kalusto, joka poistuu maasta väliaikaisesti ilman, että taloudellinen omistus
muuttuu (esim. rakennuskalusto ulkomailla tapahtuvaa asennusta tai rakentamista
varten); d) laitteistot ja muut tavarat, jotka
lähetetään ulkomaille jalostusta, kunnossapitoa, huoltoa tai korjausta varten;
tilauksesta ulkomailla jatkojalostetut tavarat silloin kun siihen liittyy
tavaroiden huomattavia fyysisiä muutoksia; e) muut tavarat, jotka poistuvat maasta
väliaikaisesti ja jotka yleensä palautetaan vuoden sisällä alkuperäisessä
tilassaan ja ilman taloudellisen omistuksen muuttumista. Esimerkkejä ovat tavarat, jotka on lähetetty
ulkomaille näyttely- ja viihdetarkoituksia varten, käyttöleasingin kohteena
olevat tavarat mukaan luettuna leasingsopimukset useiden vuosien ajaksi ja
tavarat, jotka palautetaan niin, että niitä ei ole myyty ulkomaiselle talousyksikölle;
f) tavarat, jotka lähetyksen aikana rajan
ylitettyään katoavat tai tuhoutuvat, ennen kuin omistus on vaihtunut. 3.167 Tavaroiden tuonti ja vienti
kirjataan silloin, kun tavaroiden omistus siirtyy. Omistuksen katsotaan
vaihtuvan hetkellä, jolloin taloustoimen osapuolet kirjaavat sen
tilikirjoihinsa tai kirjanpitoonsa. Tämä ei ehkä satu yhteen sopimusprosessin
eri vaiheiden kanssa, joita ovat: a) sitoutumishetki (sopimuspäivä); b) tavaroiden ja palveluiden
hankinta-ajankohta ja maksuvaateen syntymisajankohta (luovutuspäivä); c) kyseisen vaateen arvopäivä (maksupäivä). 3.168 Tavaroiden tuonti ja vienti on
arvotettava vapaasti laivassa vientimaan rajalla (FOB). Tämä arvo on: a) tavaroiden arvo perushintaan; b) plus kuljetus- ja jakelupalvelut
kyseiselle rajan kohdalle, mukaan luettuna lastauskustannukset kuljetusalukseen
edelleen kuljetusta varten; c) plus mahdolliset vientitavaroiden verot
miinus tukipalkkiot; EU:n sisäisten toimitusten osalta tähän sisältyvät alv ja
muut tavaroista vientimaassa maksetut verot. Tarjonta- ja käyttötaulukoissa sekä symmetrisissä
panostuotostaulukoissa tavaroiden tuonti yksittäisten tuoteryhmien osalta
arvotetaan kustannukset-vakuutus-rahti- (CIF) hintaan tuontimaan rajalla. 3.169 Määritelmä: CIF-hinta on tavaran hinta tuontimaan rajalle
toimitettuna tai palvelun hinta tuontimaan asukkaalle toimitettuna ennen
tuontitullien tai muiden tuontiverojen tai kaupan ja kuljetuksen lisien
maksamista tuontimaassa. 3.170 Sijais- tai korvikemittarit
FOB-arvolle voivat olla välttämättömiä esim. seuraavissa olosuhteissa: a) tavaroiden vaihtokauppa arvotetaan siihen
perushintaan, joka olisi saatu, jos tavarat olisi myyty käteisellä; b) sidosyritysten väliset taloustoimet:
yleensä käytetään todellisia siirtoarvoja. Jos ne eroavat markkinahinnoista, ne
kuitenkin korvataan arvioidulla markkinahintojen vastineella; c) rahoitusleasingin puitteissa luovutetut
tavarat: tavarat arvotetaan vuokralleantajan maksaman ostajan hinnan
perusteella eikä vuokranmaksujen kumulatiivisen arvon mukaan; d) tavaroiden tuonti, joka arvioidaan
tullitietojen perusteella (EU:n ulkopuolinen kauppa) tai jäsenvaltioiden
välisen kaupan Intrastat-tietojen (EU:n sisäinen kauppa) perusteella. Kumpikaan
tietolähteistä ei sovella FOB-arvottamista, vaan ne käyttävät CIF-arvoa EU:n
rajalla ja CIF-arvoja kansallisella rajalla. Koska FOB-arvoja käytetään
ainoastaan aggregoiduimmalla tasolla ja CIF-arvoja tuoteryhmätasolla, näitä
muunnoksia, joita kutsutaan CIF/FOB-korjauksiksi, sovelletaan aggregoiduimmalla
tasolla; e) tavaroiden tuonti ja
vienti, joka arvioidaan tutkimustietojen tai erilaisten tapauskohtaisten
tietojen perusteella. Tällaisissa tapauksissa saadaan myynnin kokonaisarvo
jaettuna tuotteittain. Arvio perustuu ostajan hintaan eikä FOB-arvoihin. Palveluiden vienti ja tuonti (P.62 ja
P.72) 3.171 Määritelmä: Palveluiden vienti koostuu kaikista palveluista,
joita kotimaiset talousyksiköt suorittavat ulkomaisille talousyksiköille. 3.172 Määritelmä: Palveluiden tuonti koostuu kaikista palveluista,
joita ulkomaiset talousyksiköt suorittavat kotimaisille talousyksiköille. 3.173 Palveluiden vientiin sisältyvät
seuraavat tapaukset: a) vientitavaroiden kuljetus vientimaan
rajan jälkeen silloin kun kotimainen kuljetusyhtiö hoitaa kuljetuksen
(tapaukset 2 ja 3 taulukossa 3.3); b) kotimaisen kuljetusyhtiön suorittama
tuontitavaroiden kuljetus: (1) vientimaan rajalle saakka silloin, kun
tavarat arvotetaan FOB-arvoon, FOB-arvoon sisältyvän kuljetuksen arvon
kompensoimiseksi (tapaus 3 taulukossa 3.4); (2) tuontimaan rajalle saakka silloin, kun
tavarat arvotetaan CIF-arvoon, CIF-arvoon sisältyvän kuljetuksen arvon
kompensoimiseksi (tapaukset 3 ja 2 CIF taulukossa 3.4); c) kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisten
talousyksiköiden puolesta hoitama tavaroiden kuljetus, mihin ei sisälly
tavaroiden tuontia tai vientiä (esim. sellaisten tavaroiden kuljetus, jotka
eivät poistu maasta vientinä tai tavaroiden kuljetus kotimaan alueen
ulkopuolella); d) kotimaisten kuljetusyhtiöiden ulkomaisten
talousyksiköiden puolesta hoitama matkustajien kuljetus; e) jalostus- ja korjaustoimenpiteet
ulkomaisten talousyksiköiden puolesta; nämä toimenpiteet on kirjattava nettona
eli palveluiden vientinä pois lukien jatkojalostettujen tai korjattujen
tavaroiden arvo, f) laitteiden asennus ulkomailla silloin
kun työ on luonteeltaan rajoitetun ajan kestävää; g) kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille
talousyksiköille suorittamat rahoituspalvelut, mukaan luettuna sekä suorat että
välilliset palvelumaksut, kuten FISIM; h) kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille
talousyksiköille suorittamat vakuutuspalvelut, implisiittisten palvelumaksujen
määrän mukaan; i) ulkomaisten turistien ja
liikematkailijoiden menot. Nämä menot luokitellaan palveluiksi; tarjonta- ja
käyttötaulukoita sekä symmetrisiä panos-tuotostaulukoita varten tarvitaan
tuotteen osatekijöiden mukainen luokittelu; j) ulkomaisten talousyksiköiden menot
kotimaisten talousyksiköiden tarjoamista terveys- ja opetuspalveluista; tähän
sisältyvät sekä kotimaassa että ulkomailla tarjotut palvelut; k) ulkomaalaisten omistamien loma-asuntojen
palvelut (katso kohta 3.77.); l) patenttioikeus- ja lisenssimaksut, jotka
liittyvät henkisiin omaisuusvaroihin kohdistuvien oikeuksien, esim. patenttien,
tekijänoikeuksien, tavaramerkkien, teollisuusprosessien ja toimilupien,
luvalliseen käyttöön sekä lisenssisopimusten puitteissa tuotettujen
alkuperäiskappaleiden tai prototyyppien kuten käsikirjoitusten, maalausten jne.
käyttöön. 3.174 Kohdassa 3.149 palveluiden
tuonti näkyy peilikuvana palveluiden vientiä koskevassa luettelossa, ja
ainoastaan seuraava palveluiden tuonti vaatii lisäkuvauksen. 3.175 Palveluiden tuontiin sisältyvät
seuraavat esimerkit: a) vientitavaroiden kuljetus vientimaan
rajalle saakka, silloin kun sen suorittaa ulkomainen kuljetusyhtiö, vientitavaroiden
FOB-arvoon sisältyvän kuljetuksen arvon kompensoimiseksi (tapaus 4 taulukossa
3.3); b) ulkomaisen kuljetusyhtiön suorittama
tuontitavaroiden kuljetus: (1) vientimaan rajalta erillisenä
kuljetuspalveluna silloin kun tuontitavarat arvotetaan FOB-hintaan (tapaukset 4
ja 5 FOB taulukossa 3.4); (2) tuontimaan rajalta erillisenä
kuljetuspalveluna silloin kun tuontitavarat arvotetaan CIF-hintaan (tässä
tapauksessa kuljetuspalvelun arvo viejä- ja tuontimaan rajojen välillä on jo
sisällytetty tavaran CIF-arvoon; tapaus 4 taulukossa 3.4); c) ulkomaisten talousyksiköiden kotimaisten
talousyksiköiden puolesta suorittama tavaroiden kuljetus, mihin ei sisälly
tavaroiden tuontia tai vientiä (mutta esim. tavaroiden kauttakulkukuljetus tai
kuljetus kotimaan alueen ulkopuolella); d) ulkomaisten kuljetusyhtiöiden kotimaisten
talousyksiköiden puolesta hoitama kansainvälinen tai kansallinen matkustajien
kuljetus. Kuljetuspalveluiden tuontiin ei sisälly
vientitavaroiden kuljetusta sen jälkeen, kun ne ovat ylittäneet vientimaan
rajan silloin, kun kuljetuksen hoitaa ulkomainen kuljetusyhtiö (tapaukset 5 ja
6 taulukossa 3.3). Tavaroiden vienti arvotetaan FOB-hintoihin ja kaikkia
sellaisia kuljetuspalveluja on siten pidettävä ulkomaisten talousyksiköiden
välisinä taloustoimina, toisin sanoen ulkomaisen kuljetusyhtiön ja ulkomaisen
tuojan välisinä. Tämä pätee, kun viejä maksaa nämä kuljetuspalvelut
CIF-vientisopimusten puitteissa. 3.176 Kotimaisten talousyksiköiden
ulkomailta suorittamien suorien ostojen tuonti kattaa kaikki kotimaisten
talousyksiköiden ulkomailla liikeasioissa tai henkilökohtaisista syistä
matkustaessaan suorittamat tavaroiden ja palveluiden ostot. Tässä on eriteltävä
kaksi ryhmää, koska ne vaativat erilaista kohtelua: a) liikematkailijoiden kaikki yritystoimintaan
liittyvät menot ovat välituotekäyttöä; b) liikematkailijoiden tai muiden
matkailijoiden kaikki muut menot ovat kotitalouksien kulutusmenoja. 3.177 Palveluiden tuonti ja vienti
kirjataan hetkellä, jona ne suoritetaan. Tämä hetki osuu yhteen sen hetken
kanssa, jona palvelut tuotetaan. Palveluiden tuonti arvotetaan ostajien hintaan
ja palveluiden vienti perushintaan. Taulukko 3.3 Vientitavaroiden
kuljetuksen käsittely 3.178 Taulukon lukuohje: Taulukon
ensimmäisestä osasta nähdään, että vientitavaroiden kuljetuksessa on kuusi
mahdollisuutta riippuen siitä, onko kuljetusyhtiö kotimainen vai ei, ja siitä,
missä kuljetus tapahtuu: kotimaan alueella sijaitsevasta paikasta kansalliselle
rajalle, kansalliselta rajalta tuojamaan rajalle tai tuojamaan rajalta
tuojamaassa sijaitsevaan paikkaan. Taulukon toisessa osassa kaikkien näiden
kuuden mahdollisuuden osalta osoitetaan, onko kuljetuskustannukset kirjattava
tavaroiden vientinä, palveluiden vientinä, tavaroiden tuontina vai palveluiden
tuontina. Kotimaan alue || || Välissä oleva alue || || Tuojamaan alue 1. kotimainen kuljetusyhtiö || || 2. kotimainen kuljetusyhtiö || || 3. kotimainen kuljetusyhtiö 4. ulkomainen kuljetusyhtiö || || 5. ulkomainen kuljetusyhtiö || || 6. ulkomainen kuljetusyhtiö || || Tavaroiden vienti (FOB) || || Palveluiden vienti || || Tavaroiden tuonti (CIF/FOB) || || Palveluiden tuonti 1. 2. 3. 4. 5. 6. || || x - - x - - || || - x x - - - || || - - - - - - || || - - - x - - Taulukko 3.4 Tuontitavaroiden
kuljetuksen käsittely 3.179 Taulukon lukuohje: Taulukon
ensimmäisestä osasta nähdään, että tuontitavaroiden kuljetuksessa on kuusi
mahdollisuutta riippuen siitä, onko kuljetusyhtiö kotimainen vai ei, ja siitä,
missä kuljetus tapahtuu: viejämaan alueella sijaitsevasta paikasta viejämaan
rajalle, viejämaan rajalta tuojamaan rajalle tai kotimaan rajalta kotimaan
alueella sijaitsevaan paikkaan. Taulukon toisessa osassa kaikkien näiden kuuden
mahdollisuuden osalta osoitetaan, onko kuljetuskustannukset kirjattava
tavaroiden tuontina, palveluiden tuontina, tavaroiden vientinä vai palveluiden
vientinä. Joissakin tapauksissa (tapaukset 2 ja 5) tämä kirjaus riippuu
tuontitavaroihin sovelletusta arvottamisperiaatteesta. On huomattava, että
siirtyminen tuontitavaroiden arvottamisessa CIF-hinnasta FOB-hintaan koostuu: a) CIF/FOB-korjauksesta, toisin sanoen
tapauksen 2 CIF:stä tapauksen 2 FOB:iin (vähentää kokonaistuontia ja -vientiä);
b) CIF/FOB-uudelleenluokittelusta, toisin
sanoen tapauksen 5 CIF:stä tapauksen 5 FOB:iin (ei muuta kokonaistuontia ja
-vientiä). Kotimaan alue || || Välissä oleva alue || || Viejämaan alue 1. kotimainen kuljetusyhtiö || || 2. kotimainen kuljetusyhtiö || || 3. kotimainen kuljetusyhtiö 4. ulkomainen kuljetusyhtiö || || 5. ulkomainen kuljetusyhtiö || || 6. ulkomainen kuljetusyhtiö || || Tuontitavaroiden arvottaminen || || Tavaroiden tuonti || || Palveluiden tuonti || || Tavaroiden vienti (FOB) || || Palveluiden vienti 1. 2. 3. 4. 5. 6. || || CIF/FOB FOB CIF CIF/FOB CIF/FOB FOB CIF CIF/FOB || || - - x x - - x x || || - - - - x x - - || || - - - - - - - - || || - - x x - - - - OLEMASSA OLEVIA TAVAROITA KOSKEVAT
TALOUSTOIMET 3.180 Määritelmä: Olemassa olevat tavarat ovat tavaroita, joilla on
jo ollut käyttäjä (muu kuin varastot). 3.181 Olemassa oleviin tavaroihin
sisältyvät seuraavat: a) rakennukset ja muut kiinteät
pääomatavarat, jotka tuotantoyksiköt ovat myyneet muille yksiköille (1) uudelleen käytettäväksi sellaisenaan; (2) hävitettäväksi tai romutettavaksi;
tuloksena olevista tuotteista tulee raaka-aineita (esim. romurautaa), jota
käytetään uusien tavaroiden (esim. teräksen) tuotantoon; b) arvoesineet, jotka yksikkö myy toiselle
yksikölle; c) kestokulutustavarat, jotka kotitaloudet
ovat myyneet toisille yksiköille (1) uudelleen käytettäväksi sellaisenaan; (2) hajotettavaksi ja muunnettavaksi
purkumateriaaliksi; d) muut kuin kestävät tavarat (esim.
jätepaperi, lumput, vanhat vaatteet, vanhat pullot), jotka jokin yksikkö on
myynyt joko uudelleen käytettäväksi tai uusien tavaroiden valmistamisen
raaka-aineeksi. Olemassa olevien tavaroiden luovutus kirjataan
negatiivisena menona (hankintana) myyjälle ja positiivisena menona (hankintana)
ostajalle. 3.182 Tästä olemassa olevien tavaroiden
määritelmästä seuraa, että a) kun olemassa olevan kiinteän varan tai
arvoesineen myynti tapahtuu kahden kotimaisen tuottajan välillä, kiinteän
pääoman bruttomuodostukseen kirjatut positiiviset ja negatiiviset arvot
kumoavat toisensa koko kansantaloudessa lukuun ottamatta omistuksen siirtymisen
aiheuttamia kustannuksia; b) kun olemassa oleva liikkumaton kiinteä
vara (esim. rakennus) myydään ulkomaiselle yksikölle, viimeksi mainitun
katsotaan ostavan rahoitusvaran, toisin sanoen nimellisen kotimaisen yksikön
osuuden. Tämän nimellisen kotimaisen yksikön katsotaan sitten ostavan kiinteän
varan. Kiinteän varan myynti ja osto tapahtuu kotimaisten talousyksiköiden
välillä, c) kun olemassa oleva liikkuva kiinteä vara,
kuten laiva tai lentokone, viedään, taloudessa ei kirjata tapahtuneeksi mitään
positiivista kiinteän pääoman bruttomuodostusta myyjän negatiivisen kiinteän
pääoman bruttomuodostuksen kompensoimiseksi; d) kestävät tavarat, kuten ajoneuvot,
voidaan luokitella kiinteiksi varoiksi tai kestokulutustavaroiksi omistajan ja
käyttötarkoituksen mukaan. Jos tällaisen tavaran omistus siirtyy yritykseltä
kotitaloudelle kulutuskäyttöön, se kirjataan yritykselle negatiivisena kiinteän
pääoman bruttomuodostuksena ja kotitaloudelle positiivisena kulutusmenona. Kun
tällaisen tavaran omistus siirtyy kotitaloudelta yritykselle, se kirjataan
kotitaloudelle negatiivisena kulutusmenona ja yritykselle positiivisena
kiinteän pääoman bruttomuodostuksena. e) olemassa olevia arvoesineitä koskevat
taloustoimet on kirjattava arvoesineen hankintana (positiivinen pääoman
bruttomuodostus) ostajalle ja arvoesineen luovutuksena (negatiivinen pääoman
bruttomuodostus) myyjälle. Kun on kysymys taloustoimesta ulkomaiden kanssa,
kirjataan tapahtuneeksi tavaran tuonti tai vienti. Kotitalouden myydessä
arvoesineen sitä ei pidä kirjata negatiivisena kulutusmenona; f) kun hallitus myy olemassa olevia
sotilaskäytössä olevia kestäviä tavaroita ulkomaille, se kirjataan tavaroiden
vientinä ja julkisyhteisöjen negatiivisena kiinteän pääoman muodostuksena. 3.183 Olemassa
olevia tavaroita koskevat taloustoimet kirjataan omistuksen muuttuessa. Tällöin
sovelletaan kyseessä olevalle tuotetaloustoimien tyypille soveltuvia
arvottamisperiaatteita. VALMISTAMATTOMIEN VAROJEN HANKINNAT MIINUS
VÄHENNYKSET 3.184 Määritelmä: Valmistamattomat varat koostuvat varoista, joita
ei ole tuotettu tuotantorajojen sisällä ja joita voidaan käyttää tavaroiden ja
palveluiden tuotannossa. 3.185 ”Valmistamattomien varojen
hankinnoissa miinus vähennyksissä” erotetaan kolme eri luokkaa: a) Luonnonvarojen hankinnat miinus
vähennykset (NP.1); b) Sopimusten, leasingsopimusten ja
lisenssien hankinnat miinus vähennykset (NP.2); c) Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen
ostot miinus myynnit (NP.3). 3.186 Luonnonvaroihin luetaan seuraavat
luokat: a) Maa; b) Mineraali- ja energiavarannot; c) Luonnonvaraiset biologiset varat; d) Vesivarat; e) Radiotaajuudet; f) Muut luonnonvarat. Luonnonvaroihin ei sisälly valmistettu vara
’kasvatettavat biologiset varat’. Kasvatettavien biologisten varojen ostoja tai
myyntejä ei kirjata luonnonvarojen hankintana miinus vähennykset; ne kirjataan
kiinteän pääoman bruttomuodostuksena. Maksuja luonnonvarojen tilapäisestä
käytöstä ei myöskään kirjata luonnonvarojen hankintana; ne kirjataan vuokrana
eli omaisuustulona (katso luku 15: Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit).
3.187 Maa määritellään maaperäksi
mukaan luettuna sitä peittävä maa-aines ja siihen liittyvät pintavedet.
Pintavesiksi luetaan kaikki sisävesialueet (tekojärvet, järvet, joet jne.),
joihin voi olla omistajan oikeuksia. 3.188 Seuraavia eriä ei lueta mukaan
nimikkeeseen ’maa’: a) maan pinnalla tai sen sisällä olevat
rakennukset tai muut rakennelmat (esim. tiet ja tunnelit); b) viinitarhat, hedelmätarhat tai muut
puuistutukset ja kasvava vilja jne.; c) maaperävarat, d) luonnonvaraiset biologiset varat; e) pohjavesivarat. Erät a ja b ovat valmistettuja kiinteitä varoja,
erät c, d ja e ovat valmistamattomien varojen tyyppejä. 3.189 Maan ja muiden luonnonvarojen
hankinnat ja luovutukset arvotetaan hankinta- tai luovutushetkellä vallitseviin
käypiin markkinahintoihin. Luonnonvaroihin liittyvät taloustoimet kirjataan
samaan arvoon ostajan ja myyjän tileillä. Arvoon ei lueta mukaan luonnonvaran
omistuksen siirron kustannuksia. Näitä kustannuksia käsitellään kiinteän
pääoman bruttomuodostuksena. 3.190 Sopimukset, leasingsopimukset ja
lisenssit valmistamattomina varoina koostuvat seuraavista luokista: a) Myyntikelpoiset käyttöleasingsopimukset; b) Luonnonvarojen käyttöluvat, esim. kalastuskiintiöt; c) Tiettyihin toimintoihin oikeuttavat
luvat, esim. päästöluvat, lisenssi rajallista määrää kasinoja varten tai tietyn
alueen taksilupa; d) Yksinoikeudet tulevaisuudessa
tuotettaviin tavaroihin ja palveluihin, esim. jalkapalloilijoiden sopimukset ja
kustantajan yksinoikeus julkaista tietyn kirjailijan uudet teokset. 3.191 Sopimukset,
leasingsopimukset ja lisenssit eivät valmistamattomien varojen luokkana sisällä
tällaisten varojen käyttöleasingia; käyttöleasingin maksut kirjataan
välituotekäytöksi. Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien arvoon
ei lueta mukaan omistuksen siirtoon liittyviä kustannuksia. Omistuksen
siirtokustannukset ovat kiinteän pääoman bruttomuodostuksen erä. 3.192 Määritelmä: Liikearvon
(goodwill) ja markkinointivarojen arvo on toimivan yrityksen ostohinnan ja sen
nettovarallisuuden (varat miinus velat) erotus. Nettovarallisuuden
kokonaisarvon laskemiseksi jokainen yksittäinen vara ja velka yksilöidään ja
arvotetaan erikseen. 3.193 Liikearvo kirjataan vain, jos
sen arvon todisteena on taloustoimi, esimerkiksi koko yrityksen myynti. Jos
yksilöidyt markkinointivarat myydään yksitellen ja erillään koko yhtiöstä,
myynti kirjataan tähän erään. 3.194 Valmistamattomien varojen
hankinnat miinus vähennykset kirjataan sektorien, koko kansantalouden ja
ulkomaiden pääomatilille. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010) 774 lopullinen
Liite A/Luku 04 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A LUKU 4: JAKOTALOUSTOIMET 4.01 Määritelmä: || Jakotaloustoimet ovat taloustoimia, joiden avulla tuotannossa syntynyt arvonlisäys jaetaan työvoiman, pääoman ja julkisyhteisöjen kesken, sekä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakoon liittyviä taloustoimia. Tulonsiirtojen ja pääomansiirtojen välillä on
seuraava ero: pääomansiirrot ovat säästön ja varallisuuden uudelleenjakoa
pikemminkin kuin tulojen uudelleenjakoa. PALKANSAAJAKORVAUKSET (D.1) 4.02 Määritelmä: || Palkansaajakorvaukset (D.1) määritellään työnantajan työntekijälle maksamiksi rahamääräisiksi tai luontoismuotoisiksi kokonaiskorvauksiksi tilinpitojakson aikana tehdystä työstä. Palkansaajakorvaukset koostuvat seuraavista: a) palkat ja palkkiot (D.11): –
rahamääräiset palkat ja palkkiot; –
luontoismuotoiset palkat ja palkkiot. b) työnantajan sosiaaliturvamaksut (D.12): –
työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121); –
työnantajan todelliset eläkemaksut (D.1211); –
työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut
(D.1212). –
työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut
(D.122); –
työnantajan laskennalliset eläkemaksut (D.1221); –
työnantajan laskennalliset muut maksut kuin
eläkemaksut (D.1222). PALKAT JA PALKKIOT (D.11) Rahamääräiset palkat ja palkkiot 4.03 Rahamääräisiin palkkoihin ja
palkkioihin sisältyvät kaikki palkansaajan maksettavat sosiaaliturvamaksut,
tuloverot ja muut maksut, mukaan luettuna maksut, jotka työnantaja pidättää ja
maksaa suoraan sosiaalivakuutusjärjestelmiin, veroviranomaisille ym.
palkansaajan puolesta. Rahamääräisiin palkkoihin ja palkkioihin
sisältyvät seuraavat korvaukset: a) säännöllisin määräajoin maksettavat
peruspalkat ja -palkkiot; b) korotetut maksut, kuten ylityöstä,
yötyöstä, viikonlopputyöstä, epämukavista tai vaarallisista työolosuhteista
johtuvat maksut; c) elinkustannuskorvaukset, paikalliset
korvaukset ja ulkomaankorvaukset; d) bonukset tai muut poikkeukselliset
maksut, jotka liittyvät yrityksen kannustusjärjestelmän puitteissa saavutettuun
työtulokseen; tuottavuuteen tai voittoihin perustuvat lisäpalkkiot, joulun ja
uudenvuoden bonukset lukuun ottamatta työntekijän sosiaalietuuksia (katso
4.07.c); ”13. ja 14. kuukauden” palkka (tunnetaan vuosittaisen lisäpalkan
nimellä); e) työmatkakorvaukset
lukuun ottamatta työtehtävistä johtuvia matkustus-, asettautumis-, muutto- ja
edustuskustannusten korvauksia tai hyvityksiä (katso 4.07.a); f) lomapalkka virallisista lomapäivistä tai
vuosilomista; g) työntekijöille maksetut provisiot,
juomarahat, palvelu- ja johtokunnan palkkiot; h) työnantajien suorittamat maksut työntekijöille
säästämisjärjestelmistä; i) poikkeukselliset maksut yrityksestä
lähteville työntekijöille, jos nuo maksut eivät liity kollektiiviseen
sopimukseen; j) työnantajien työntekijöilleen
rahamääräisenä maksamat asumiskorvaukset. Luontoismuotoiset palkat ja palkkiot 4.04 Määritelmä: || Luontoismuotoiset palkat ja palkkiot koostuvat tavaroista ja palveluista tai muista sellaisista muista kuin rahamääräisistä eduista, jotka työnantaja tarjoaa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan ja joita työntekijät voivat käyttää omalla ajallaan ja oman harkintansa mukaan omien tarpeidensa tai kotitaloutensa jäsenten tarpeiden tyydyttämiseen. 4.05 Luontoismuotoisia palkkoja ja
palkkioita ovat esimerkiksi seuraavat: a) ateriat ja juomat mukaan luettuna
liikematkoilla kulutetut mutta lukuun ottamatta poikkeuksellisten
työolosuhteiden vaatimia erikoisaterioita ja -juomia. Ilmaisissa tai tuetuissa
työmaaruokaloissa tai lounasseteleillä saadut hinnan alennukset luetaan mukaan
luontoismuotoisiin palkkoihin ja palkkioihin; b) sellaiset omaan laskuun tuotetut ja
ostetut asumis- tai majoituspalvelut, joita kaikki palkansaajan kotitalouteen
kuuluvat jäsenet voivat käyttää; c) virkapuvut tai muunlaiset
erikoisvaatteet, joita palkansaajat käyttävät usein sekä työpaikan ulkopuolella
että työssä; d) palkansaajien henkilökohtaiseen käyttöön
annettujen ajoneuvojen ja muiden kestohyödykkeiden tuottamat palvelut; e) työnantajan oman tuotantoprosessin
tuotoksena syntyvät tavarat ja palvelut, kuten rautateiden tai lentoyhtiöiden
palkansaajien ilmainen matkustaminen, ilmaiset hiilet kaivostyöntekijöille tai
ilmainen ruoka maataloustyöntekijöille; f) urheilu-, viihde- tai lomapalvelut
palkansaajille ja heidän perheilleen; g) kuljetus työhön ja
työstä pois lukuun ottamatta työnantajan ajalla järjestettyä; autojen
pysäköinti, kun se muutoin olisi maksullinen; h) palkansaajien lasten hoitopalvelut; i) työnantajien palkansaajien hyväksi
suorittamat maksut työpaikkaneuvostoille ja vastaaville elimille; j) palkansaajille jaetut ilmaisosakkeet; k) palkansaajille alennetulla korolla
annetut lainat. Tämän edun arvo arvioidaan määräksi, jonka palkansaaja joutuisi
maksamaan, jos häneltä veloitettaisiin markkinaehtoinen korko, ja siitä
vähennetään todellisuudessa maksettu korko. Etu kirjataan palkkoina ja palkkioina
tulonmuodostustilille, ja vastaava palkansaajan laskennallinen koronmaksu
työnantajalle kirjataan tulojen ensijaon tilille; l) optiot, kun työnantaja antaa
palkansaajalle mahdollisuuden ostaa yrityksen osakkeita tai osuuksia tiettyyn
hintaan jonain myöhempänä ajankohtana (ks. 4.168–4.178); m) epävirallisista toiminnoista
yksityissektoreilla syntyneet tulot, jotka on siirretty kyseisiin toimintoihin
osallistuvien palkansaajien yksityiskäyttöön. 4.06 Palkansaajille
luontoismuotoisina palkkoina ja palkkioina annetut tavarat ja palvelut tai muut
edut arvotetaan perushintaan työnantajan tuottamana ja ostajan hintaan
työnantajan ostamana. Kun tavarat ja palvelut annetaan ilmaiseksi,
luontoismuotoisten palkkojen tai palkkioiden koko arvo lasketaan kyseisten tavaroiden
ja palveluiden perushintojen mukaan (tai työnantajan maksamaan ostajan hintaan
silloin, kun työnantaja ostaa ne). Kun tavarat ja palvelut annetaan alennettuun
hintaan pikemminkin kuin ilmaiseksi, kyseisestä arvosta vähennetään
palkansaajan maksama määrä. 4.07 Palkkoihin ja palkkioihin eivät
sisälly seuraavat: a) tuotantoprosessin kannalta välttämättömät
työnantajien kustannukset. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat: 1) palkansaajien saamat hyvitykset tai
korvaukset työn yhteydessä syntyneistä matkustus-, asettautumis-, muutto- ja
edustuskustannuksista; 2) työpaikalla järjestettyjen palvelujen,
työn luonteen vaatimien lääkärintarkastusten ja työtä varten pidettyjen
työvaatteiden kustannukset; 3) sellaiset työpaikan majoituspalvelut,
joita palkansaajien kotitaloudet eivät voi käyttää, kuten työntekijöiden
asuntolat, hytit ja kopit; 4) poikkeuksellisten työolosuhteiden
edellyttämät erikoisateriat tai ‑juomat; 5) palkansaajille maksetut korvaukset
työkalujen, laitteiden tai työtä varten tarvittavien erikoisvaatteiden ostoista
tai se osa heidän palkoistaan ja palkkioistaan, joka palkansaajien on
työsopimusten mukaisesti käytettävä edellä mainittuihin ostoihin. Jos
palkansaajat ovat työsopimuksen mukaan velvollisia hankkimaan esimerkiksi
työkaluja, laitteita tai erikoisvaatteita, joita heille ei korvata
täysimääräisesti, palkansaajien maksettavaksi jäävät kustannukset vähennetään
heidän palkoistaan ja palkkioistaan ja lisätään vastaavasti työnantajien
välituotekäyttöön. Menoja tavaroista tai palveluista, jotka
työnantajat ovat velvollisia järjestämään työntekijöilleen, jotta nämä
pystyisivät suorittamaan työnsä, käsitellään työnantajien välituotekäyttönä. b) niiden palkkojen ja palkkioiden määrät,
joita työnantajat tilapäisesti maksavat palkansaajilleen sairauden,
äitiysloman, työvamman, työkyvyttömyyden jne. aikana. Näitä maksuja käsitellään
muina sosiaalivakuutusetuuksina kuin eläkkeinä (D.6222), ja samat summat
kirjataan työnantajan laskennallisina muina maksuina kuin eläkemaksuina
(D.1222); c) muut työntekoon
perustuvat sosiaalivakuutusetuudet, kuten lapsi-, puoliso-, perhe-, koulutus-
tai muut avustukset palkansaajan huollettavana oleville sekä (muut kuin työn
luonteen edellyttämät) ilmaiset sairaanhoitopalvelut palkansaajille tai heidän
perheilleen; d) työnantajan
maksettavat palkka- tai palkkioperusteiset verot, esimerkiksi työvoimaverot.
Tällaiset yritysten maksamat verot määritetään joko suhteessa maksettuihin
palkkoihin ja palkkioihin tai kiinteänä summana kutakin työntekijää kohti.
Näitä veroja käsitellään muina tuotantoveroina; e) etätyöntekijöille urakkatyöperusteisesti
suoritettavat maksut. Kun etätyöntekijän saama tulo määräytyy hänen vastuullaan
olleen tuotantoprosessin tuotoksen arvon mukaan työpanoksen suuruudesta
riippumatta, tämäntyyppinen korvaus merkitsee sitä, että kyseinen henkilö on
yrittäjä. TYÖNANTAJAN SOSIAALITURVAMAKSUT (D.12) 4.08 Määritelmä: || Työnantajan sosiaaliturvamaksut ovat työnantajien sosiaaliturvajärjestelmille tai muille työntekoon perustuville sosiaalivakuutusjärjestelmille suorittamia maksuja, joiden tarkoituksena on varmistaa työntekijöille sosiaalietuudet. Palkansaajakorvauksiin kirjataan saman arvoinen
summa kuin sosiaaliturvamaksut, jotka työnantajat maksavat varmistaakseen
työntekijöilleen oikeuden sosiaalietuuksiin. Työnantajan sosiaaliturvamaksut
voivat olla todellisia tai laskennallisia. Työnantajan todelliset
sosiaaliturvamaksut (D.121) 4.09 Määritelmä: || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121) koostuvat maksuista, joita työnantajat maksavat palkansaajien hyväksi vakuutuksenantajalle (sosiaaliturva- ja muihin työntekoon perustuviin sosiaalivakuutusjärjestelmiin). Nämä maksut kattavat lakisääteiset, sovitun käytännön mukaiset, sopimukseen perustuvat ja vapaaehtoiset vakuutusmaksut sosiaalisten riskien tai tarpeiden varalta. Vaikka työnantajat maksavat työnantajien
sosiaaliturvamaksut suoraan vakuutuksenantajille, niitä pidetään osana
palkansaajakorvauksia. Kyseiset sosiaaliturvamaksut kirjataan palkansaajien
maksuina vakuutuksenantajille. Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut
koostuvat kahdesta osasta, joita ovat eläkkeisiin liittyvät maksut ja muihin
etuuksiin liittyvät maksut ja jotka kirjataan erillisinä seuraaviin
nimikkeisiin: a) työnantajan todelliset eläkemaksut
(D.1211); b) työnantajan todelliset muut maksut kuin
eläkemaksut (D.1212). Työnantajan todelliset muut maksut kuin
eläkemaksut vastaavat niiden työntekijöiden muihin sosiaalisiin riskeihin ja
tarpeisiin kuin eläkkeisiin liittyviä maksuja esimerkiksi sairauden,
äitiysloman, työvamman, työkyvyttömyyden ja irtisanomisen perusteella. Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut
(D.122) 4.10 Määritelmä: || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122) ovat sellaisten muiden sosiaalivakuutusetuuksien vastine (miinus mahdolliset palkansaajan sosiaaliturvamaksut), jotka työnantajat maksavat suoraan työntekijöilleen tai entisille työntekijöilleen ja muille oikeutetuille henkilöille ilman vakuutuslaitosta tai itsenäistä eläkerahastoa ja perustamatta tätä tarkoitusta varten erikoisrahastoa tai erillistä vararahastoa. Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut
jaetaan kahteen ryhmään: a) Työnantajan laskennalliset eläkemaksut
(D.1221) Eläkkeisiin liittyvät sosiaalivakuutusjärjestelmät
luokitellaan maksuperusteisiin tai etuusperusteisiin järjestelmiin. Maksuperusteisessa eläkejärjestelmässä etuudet
määräytyvät järjestelmään suoritettujen maksujen sekä varojen sijoitustuottojen
perusteella. Eläkkeelle jäädessään työntekijä kantaa kaikki maksettaviin
etuuksiin liittyvät riskit. Maksuperusteisessa järjestelmässä ei ole
laskennallisia maksuja, paitsi jos kyseessä on työnantajan ylläpitämä
eläkejärjestelmä. Siinä tapauksessa järjestelmän ylläpitämisestä aiheutuvia
kustannuksia käsitellään työntekijälle maksettavina laskennallisina sosiaaliturvamaksuina,
ja ne ovat osa palkansaajakorvauksia. Kyseinen summa kirjataan myös
kotitalouksien kulutusmenoiksi rahoituspalveluihin. Etuusperusteisen järjestelmän jäsenille
maksettavat etuudet määräytyvät järjestelmän sääntöjen mukaisesti, toisin
sanoen suoritettava maksu tai vähimmäismaksu lasketaan tietyn kaavan
perusteella. Tavallisesti etuusperusteisessa järjestelmässä sekä työnantaja
että työntekijä maksavat eläkemaksuja; työntekijän maksu on pakollinen, ja se
on prosenttisuus nykyisestä palkasta. Luvattujen etuuksien maksamiseen
liittyvät kustannukset ovat työnantajan vastuulla. Työnantaja kantaa etuuksien
antamiseen liittyvät riskit. Etuusperusteisessa järjestelmässä on olemassa
työnantajan laskennallinen eläkemaksu, joka lasketaan seuraavasti: Työnantajan laskennalliset maksut ovat yhtä kuin tarkastelukauden työskentelyyn perustuva etuuksien
kasvu miinus työnantajan
todelliset maksut miinus kaikki
työntekijän maksamat maksut plus järjestelmän ylläpitokustannukset. Joitain järjestelmiä voidaan kutsua maksuttomiksi,
koska todellisia maksuja ei maksa työnantaja eikä työntekijä. Niissäkin
kuitenkin lasketaan työnantajan laskennalliset maksut edellä kuvatulla tavalla. Jos julkishallinnon työntekijöiden
eläkejärjestelmiin perustuvia oikeuksia ei ole kirjattu ydintileihin,
julkishallinnon työntekijöiden laskennalliset maksut arvioidaan
vakuutusteknisten laskelmien perusteella. Vain siinä tapauksessa, että
vakuutusteknisillä laskelmilla ei saavuteta tarpeeksi luotettavia tuloksia,
julkishallinnon työntekijöiden laskennallisten maksujen arvioimiseksi voidaan
käyttää kahta muuta menetelmää seuraavasti: 1) perustuen kohtuulliseen prosenttisuuteen
nykyisille työntekijöille maksettavista palkoista ja palkkioista, tai 2) tällä hetkellä maksettavien etuuksien ja
tosiasiallisten maksujen erotuksena (koskee sekä työntekijöiden maksamia
maksuja että julkishallinnon työnantajan ominaisuudessa maksamia maksuja). b) Työnantajan laskennalliset muut maksut
kuin eläkemaksut (D.1222) Se, että työnantajat maksavat tietyt sosiaalietuudet
suoraan eikä sosiaaliturvarahastojen tai muiden vakuutuksenantajien
välityksellä, ei estä niiden kirjaamista sosiaaliturvaetuuksina. Koska näiden
etuuksien kustannukset muodostavat osan työnantajan työvoimakustannuksista, ne
sisällytetään myös palkansaajakorvauksiin. Palkansaajille lasketaan sen vuoksi
korvaus, joka vastaa arvoltaan niitä sosiaaliturvamaksuja, jotka tarvitaan
varmistamaan oikeudet maksujen kartuttamiin sosiaalietuuksiin. Näissä määrissä
otetaan huomioon kaikki työnantajan tai palkansaajan tosiasialliset maksut,
eivätkä määrät riipu ainoastaan juoksevasti maksettavien etuuksien tasosta vaan
myös siitä, millä tavoin työnantajien velvoitteet sellaisissa järjestelmissä
todennäköisesti tulevaisuudessa kehittyvät nykyisten ja entisten palkansaajien
lukumäärän, ikäjakauman ja odotettavissa olevan eliniän ym. tekijöiden
oletettujen muutosten seurauksena. Sosiaaliturvamaksujen laskennalliset arvot
perustuvat samanlaisiin vakuutusmatemaattisiin laskelmiin, joilla määritetään
vakuutuslaitosten veloittamien vakuutusmaksujen tasot. Käytännössä voi kuitenkin olla vaikeaa laskea
täsmällisesti tällaisten laskennallisten sosiaaliturvamaksujen määriä.
Työnantaja voi ehkä itse tehdä arvioita samanlaisiin rahastoiviin järjestelmiin
maksettujen sosiaaliturvamaksujen perusteella laskeakseen todennäköisen
tulevaisuuden vastuuvelkansa, ja tällaisia arvioita voidaan hyödyntää, jos
niitä on saatavilla. Toinen hyväksyttävä menetelmä on se, että käytetään
kohtuullista prosenttiosuutta nykyiselle henkilöstölle maksetuista palkoista ja
palkkioista. Muussa tapauksessa ainoa käytännön vaihtoehto saattaa olla käyttää
työnantajan saman tilinpitojakson aikana maksamia rahastoimattomia muita
etuuksia kuin eläke-etuuksia arviona laskennallisesta korvauksesta, joka tarvittaisiin
kattamaan laskennalliset sosiaaliturvamaksut. Tilikauden aikana
tosiasiallisesti maksetut sosiaalietuudet antavat riittäviä estimaatteja
sosiaaliturvamaksuille ja niitä vastaaville laskennallisille korvauksille. 4.11 Sektoritileillä suorien
sosiaalietuuksien kustannukset ovat ensin käyttönä tulonmuodostustilillä
palkansaajakorvausten osatekijänä ja toisen kerran käyttönä sosiaalietuuksina
tulojen uudelleenjaon tilillä. Jälkimmäisen tilin saamiseksi tasapainoon
oletetaan, että työntekijöiden kotitaloudet maksavat takaisin
työnantajasektoreille työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut, joilla
yhdessä mahdollisten palkansaajan sosiaaliturvamaksujen kanssa rahoitetaan
samojen työnantajien heille järjestämiä suoria sosiaaliturvaetuuksia. Tämä
laskennallinen kiertokulku on samanlainen kuin työnantajan todellisissa
sosiaaliturvamaksuissa, jotka kulkevat kotitalouksien tilien kautta ja jotka
katsotaan sitten kotitalouksien vakuutuksenantajille maksamiksi. 4.12 Palkansaajakorvausten
kirjausajankohta: a) palkat ja palkkiot
(D.11) kirjataan sen ajanjakson aikana, jona työ tehdään. Erityisbonukset tai
muut poikkeukselliset maksut, kuten 13. kuukauden palkka, kirjataan kuitenkin
silloin, kun ne erääntyvät maksettaviksi. Osakeoptioiden kirjausajankohta jaetaan
myöntämispäivän ja oikeuden syntymispäivän väliselle ajalle. Jos tiedot eivät
ole riittäviä, option arvo kirjataan oikeuden syntymispäivänä; b) työnantajan todelliset
sosiaaliturvamaksut (D.121) kirjataan sen ajanjakson aikana, jona työ on tehty; c) työnantajan laskennalliset
sosiaaliturvamaksut (D.122) kirjataan seuraavasti: 1) ne jotka ovat pakollisten suorien
sosiaalietuuksien vastine, kirjataan sen ajanjakson aikana, jona työ on tehty; 2) ne jotka ovat vapaaehtoisten suorien
sosiaalietuuksien vastine, kirjataan hetkellä, jolloin kyseiset etuudet
suoritetaan. 4.13 Palkansaajakorvaukset koostuvat
seuraavista: a) kotimaisten työnantajien kotimaisille
työntekijöille maksamat korvaukset; b) ulkomaisten työnantajien kotimaisille
työntekijöille maksamat korvaukset; c) kotimaisten työnantajien ulkomaisille
työntekijöille maksamat korvaukset. Nämä eri erät kirjataan seuraavasti: 1) kotimaisten työnantajien kotimaisille ja
ulkomaisille työntekijöille maksamissa korvauksissa ryhmitellään yhteen erät a
ja c, ja ne kirjataan käyttönä niiden sektoreiden ja toimialojen
tulonmuodostustilille, joihin työnantajat kuuluvat; 2) kotimaisten ja ulkomaisten työnantajien
kotimaisille työntekijöille maksamissa korvauksissa ryhmitellään yhteen erät a
ja b, ja ne kirjataan resursseina kotitalouksien ensitulon jakotilille; 3) erä b, ulkomaisten työnantajien
kotimaisille työntekijöille maksamat korvaukset, kirjataan käyttönä ensitulojen
ja tulonsiirtojen ulkomaan tilille; 4) erä c, kotimaisten työnantajien
ulkomaisille työntekijöille maksamat korvaukset, kirjataan resursseina
ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilille. TUOTANNON JA TUONNIN VEROT (D.2) 4.14 Määritelmä: || Tuotannon ja tuonnin verot (D.2) koostuvat pakollisista, vastikkeettomista, joko rahamääräisistä tai luontoismuotoisista maksuista, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin toimielimet kantavat tuotannosta ja tavaroiden ja palveluiden tuonnista, työvoiman käytöstä, maan, rakennusten tai muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä. Nämä verot maksetaan riippumatta saadusta voitosta. 4.15 Tuotannon ja tuonnin verot
koostuvat seuraavista: a) tuoteverot (D.21): 1) arvonlisäverot (alv) (D.211); 2) tuontiverot ja -tullit ilman alv:a
(D.212); –
tuontitullit (D.2121); –
muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit (D.2122); 3) muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot
(D.214); b) muut tuotantoverot (D.29). TUOTEVEROT (D.21) 4.16 Määritelmä: || Tuoteverot (D.21) ovat veroja, jotka maksetaan jonkin tuotetun tai vaihdetun tavaran tai palvelun yksikköä kohti. Vero voi olla määrätty rahasumma tavaran tai palvelun yksiköltä tai määrältä tai se voidaan laskea määrättynä prosenttiosuutena tuotettujen tai vaihdettujen tavaroiden tai palveluiden yksikköhinnasta tai arvosta. Tuotteesta vahvistetut verot, huolimatta siitä mikä institutionaalinen yksikkö ne maksaa, sisällytetään tuoteveroihin, ellei niitä nimenomaisesti ole sisällytetty johonkin toiseen nimikkeeseen. Arvonlisäverot (alv) (D.211) 4.17 Määritelmä: || Arvonlisävero (alv) on tavaroista ja palveluista maksettava vero, jonka yritykset keräävät vaiheittain ja joka lopulta veloitetaan kokonaisuudessaan lopullisilta ostajilta. Nimike arvonlisäverot (D.211) käsittää
julkisyhteisöjen keräämän arvonlisäveron, jota sovelletaan kotimaisiin ja
tuontituotteisiin, sekä muut vähennyskelpoiset verot, joita sovelletaan
samanlaisten sääntöjen mukaan kuin alv:a. Kaikkia alv-tyyppisiä veroja
kutsutaan jäljempänä nimellä ”alv”. Kaikille alv-tyyppisille veroille on
yhteistä se, että tuottajien on maksettava julkisyhteisöille ainoastaan
myynteihinsä sisältyvän alv:n ja omaan välituotekäyttöön tai kiinteän pääoman
bruttomuodostukseen suoritettujen ostojen alv:n välinen erotus. Alv kirjataan nettona seuraavasti: a) tavaroiden ja palvelujen tuotokset ja
tuonti arvotetaan ilman laskutettua alv:a; b) tavaroiden ja palvelujen ostot kirjataan
vähennyskelvoton alv mukaan luettuna. Alv kirjataan ostajien, ei myyjien
maksamaksi ja ainoastaan sellaisten ostajien maksamaksi, jotka eivät pysty sitä
vähentämään. Valtaosa alv:a kirjataan maksetuksi loppukäytössä pääasiassa
kotitalouksien kulutuksessa. Koko kansantaloudessa alv on yhtä suuri kuin
laskutetun alv:n yhteissumman ja vähennyskelpoisen alv:n yhteissumman erotus
(katso kohta 4.27). Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a
(D.212) 4.18 Määritelmä: || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a (D.212) koostuvat pakollisista julkisyhteisöjen tai Euroopan unionin toimielinten tuontitavaroista perimistä maksuista, alv:a lukuun ottamatta, tavaroiden vapaan liikkuvuuden sallimiseksi talousalueella, sekä maksuista, jotka peritään ulkomaisten talousyksiköiden kotimaisille talousyksiköille suorittamista palveluista. Näihin maksuihin sisältyvät a) tuontitullit (D.2121): nämä koostuvat
tulleista tai muista tuontimaksuista, jotka peritään tullitariffin mukaan
tietyntyyppisistä tavaroista, kun tavarat tulevat käyttöön niitä hyödyntävän
maan talousalueella; b) muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit
(D.2122). Tähän nimikkeeseen sisältyvät 1) tuotujen maataloustuotteiden verot; 2) tuonnista perityt rahamääräiset
korvaukset; 3) valmisteverot ja erikoisverot eräistä
tuontituotteista edellyttäen, että tuotannonhaara itse maksaa sellaisia tulleja
ja veroja samanlaisista kotimaista alkuperää olevista tuotteista; 4) tavara- ja palvelutuonnista maksettavat
yleiset myyntiverot; 5) verot ulkomaisten yritysten kotimaisille
talousyksiköille talousalueella suorittamista erityispalveluista; 6) eräiden tavaroiden tai palveluiden
tuontimonopolin omaavien julkisten yritysten valtiolle luovutettavat voitot. Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a, netto
lasketaan vähentämällä tuontitukipalkkiot (D.311) tuontiveroista ja -tulleista
ilman alv:a (D.212). Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot
(D.214) 4.19 Määritelmä: || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot (D.214) koostuvat tavara- ja palveluveroista, jotka maksetaan kyseisten tavaroiden tai palveluiden tuotannosta, viennistä, myynnistä, vaihtamisesta, liisauksesta tai toimituksesta, tai käytöstä omaan kulutukseen tai oman pääoman muodostukseen. 4.20 Tähän nimikkeeseen sisältyvät
erityisesti a) valmisteverot ja kulutusverot (muut kuin
tuontiveroihin ja -tulleihin sisältyvät); b) leimaverot tiettyjen tuotteiden, kuten
alkoholijuomien tai tupakan, myynnistä sekä oikeudellisista asiakirjoista tai
sekeistä; c) verot rahoitus- ja pääomataloustoimista,
jotka maksetaan ostettaessa tai myytäessä rahoitus- ja muita kuin
rahoitusvaroja, ulkomaanvaluutta mukaan luettuna. Ne maksetaan, kun maan tai
muiden varojen omistusoikeus siirtyy, paitsi jos on kyse pääomansiirroista
(pääasiassa perinnöistä ja lahjoista). Kyseiset verot katsotaan välittäjien
palveluista maksettaviksi veroiksi; d) autojen rekisteröintiverot; e) viihdeverot; f) arpajais-, uhkapeli- ja
vedonlyöntiverot, muut kuin voitoista maksettavat; g) verot vakuutusmaksuista; h) muut verot tietyistä palveluista:
hotellit tai majoituspaikat, asumispalvelut, ravintolat, kuljetus,
tietoliikenne, mainonta; i) yleiset myynti- ja liikevaihtoverot
(paitsi arvonlisäverot): näihin sisältyvät valmistajien tukku- ja
vähittäismyyntiverot, ostoverot, liikevaihtoverot; j) valtiolle tuloutettavat fiskaalisten
monopolien voitot, paitsi joidenkin tavaroiden tai palveluiden tuontimonopolien
tapauksessa (sisältyvät nimikkeeseen D.2122). Fiskaaliset monopolit ovat
julkisia yrityksiä, joille on luovutettu laillinen tiettyjen tavaroiden tai
palveluiden tuotanto- tai jakelumonopoli tulojen hankkimiseksi valtiolle, mutta
ei julkisen vallan talous- tai sosiaalipolitiikan edistämiseksi. Kun julkiselle
yritykselle myönnetään monopolioikeudet tarkoituksellisena osana talous- tai
sosiaalipolitiikkaa tavaroiden ja palveluiden tai tuotantoteknologian
erityisluonteesta johtuen – esimerkiksi yleishyödylliset palvelut,
postitoimistot ja teleliikennepalvelut, rautatiet jne. – kyseistä yritystä ei
pidetä fiskaalisena monopolina. k) vientitullit ja viennistä kerätyt
rahamääräiset korvaukset. 4.21 Tuoteverot, netto saadaan
vähentämällä tuotetukipalkkiot (D.31) tuoteveroista (D.21). MUUT TUOTANTOVEROT (D.29) 4.22 Määritelmä: || Muut tuotantoverot (D.29) koostuvat kaikista veroista, joita yritykset maksavat tuotannon harjoittamisesta riippumatta tuotettujen tai myytyjen tavaroiden ja palveluiden määrästä tai arvosta. Muita tuotantoveroja voidaan maksaa maasta,
kiinteistä varoista tai tuotantoprosessissa käytetystä työvoimasta tai
tietyistä toiminnoista tai taloustoimista. 4.23 Muihin tuotantoveroihin (D.29)
sisältyvät seuraavat: a) yritysten (mukaan luettuna
omistusasunnossaan asuvat) tuotantotoiminnassa hyödyntämän maan, rakennusten
tai muiden rakenteiden omistamisesta tai käytöstä maksettavat verot; b) verot kiinteiden varojen (esimerkiksi
ajoneuvot, koneet, laitteet) käytöstä tuotantotarkoituksiin riippumatta siitä,
ovatko kyseiset varat omia vai vuokrattuja; c) yrityksen palkkasumman ja työvoiman
verot; d) tuotantotoimintaan tarkoitettujen
kansainvälisten taloustoimien verot (esimerkiksi matkustaminen ulkomailla,
ulkomaiset maksumääräykset tai samanlaiset taloustoimet ulkomaisten
talousyksiköiden kanssa); e) yritysten maksamat verot elinkeino- tai
ammattiluvista, jos luvat myönnetään automaattisesti, kun asianomaiset maksut
on maksettu. Tässä tapauksessa kyse on todennäköisesti pelkästään tulojen
hankkimisesta, vaikka julkishallinto saattaa maksun vastineeksi antaa
todistuksen tai luvan. Jos julkisyhteisöt kuitenkin käyttävät lupien
myöntämistä jonkin säädetyn valvontatehtävän toteuttamiseen esimerkiksi
tarkistaessaan yrityksen tilojen sopivuuden tai turvallisuuden tai käytettyjen
laitteiden luotettavuuden ja turvallisuuden, palkatun henkilöstön ammatillisen
pätevyyden tai tuotettujen tavaroiden tai palveluiden laadun tai standardin
ehtona sellaisen luvan myöntämiselle, maksuja käsitellään palveluiden ostona,
elleivät luvista veloitetut summat ole täysin suhteettomia verrattuna
julkisyhteisöjen suorittamien tarkistusten kustannuksiin; f) tuotantotoiminnasta johtuvan
saastuttamisen verot. Nämä koostuvat veroista, joita peritään haitallisten
kaasujen, nesteiden tai muiden vahingollisten aineiden pääsystä tai
purkautumisesta ympäristöön. Ne eivät sisällä maksuja julkisille viranomaisille
jätteiden tai haitallisten aineiden keruusta ja hävittämisestä, jotka ovat
yritysten välituotekäyttöä; g) yhtenäistariffijärjestelmästä johtuva
alv:n alikorvaus, jota sovelletaan usein maataloudessa. 4.24 Muihin tuotantoveroihin eivät
sisälly kotitalouksien verot ajoneuvojen ym. henkilökohtaisesta käytöstä, vaan
ne kirjataan juokseviin tulo-, varallisuus- ym. veroihin. EUROOPAN UNIONIN TOIMIELIMILLE MAKSETUT
TUOTANNON JA TUONNIN VEROT 4.25 Euroopan unionin toimielimille
maksettuihin tuotannon ja tuonnin veroihin sisältyvät erityisesti seuraavat
verot, jotka kansalliset viranomaiset keräävät Euroopan unionin toimielinten
puolesta: - yhteisen maatalouspolitiikan tulot: maataloustuotteiden tuonnin
verot, viennistä ja tuonnista perityt rahamääräiset korvaukset,
sokerintuotantoverot ja isoglukoosivero, maitoa ja viljatuotteita koskevat
yhteisvastuuverot; - tulot kaupasta kolmansien maiden kanssa: Euroopan unionin
yhtenäistariffin (Taric) perusteella perityt tullit. Euroopan unionin toimielimille maksettavat
tuotannon ja tuonnin verot eivät sisällä alv:oon perustuvaa kolmatta omaa
varaa, joka sisältyy muihin tulonsiirtoihin nimikkeessä Arvonlisäveroon ja
bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat (D.76) (ks. kohta 4.140). TUOTANNON JA TUONNIN VEROT:
KIRJAUSAJANKOHTA JA KIRJATTAVAT MÄÄRÄT 4.26 Tuotannon ja tuonnin verojen
kirjaaminen: tuotannon ja tuonnin verot kirjataan sellaisten toimintojen,
taloustoimien tai muiden tapahtumien ajankohtana, joista verojen maksuvelvoite
syntyy. 4.27 Jotkin taloudelliset toiminnot,
taloustoimet tai tapahtumat, jotka aiheuttavat veronmaksuvelvoitteen, välttävät
veroviranomaisten huomion. Tällaisista toiminnoista, taloustoimista tai
tapahtumista ei synny rahoitusvaroja tai -velkoja velkojen tai saamisten
muodossa. Tilinpitoon kirjataan ainoastaan summat, jotka on todennettu
verotuksessa, ilmoituksilla tai muilla välineillä, joista veronmaksajan
kannalta syntyy velkoja maksuvelvoitteiden muodossa. Sellaisia veroja, joita ei
ole todennettu verotuksessa, ei oteta huomioon. Tileille kirjatut verot perustuvat kahteen
lähteeseen: verotuksessa tai veroilmoituksilla todennettuihin määriin taikka
saatuihin maksuihin. a) Jos perustana käytetään verotuksessa
todentamista tai veroilmoituksia, määrät oikaistaan kertoimella, joka heijastaa
verotuksessa todennettuja ja ilmoitettuja mutta perimättä jääneitä määriä.
Vaihtoehtoinen menettely on se, että kirjataan mainitun oikaisun suuruinen
pääomansiirto (D.995 sellaisena kuin se on kuvattu kohdassa 4.165.j)
asianomaisille sektoreille. Kertoimet arvioidaan verotuksessa todennetuista ja
ilmoitetuista mutta perimättä jääneistä määristä saatujen kokemusten ja niitä
koskevien nykyhetken odotusten perusteella. Eri verolajeille on oltava omat
kertoimet. b) Jos perustana käytetään saatuja maksuja,
ne tulee jaksottaa siten, että maksu tuloutetaan verovelvollisuuden synnyttävän
toimen ajankohtana. Tämä mukautus perustuu toimen ja veronmaksun väliseen
keskimääräiseen aikaeroon. 4.28 Kirjattujen verojen
kokonaisarvo sisältää verojen viivästyskorot ja veroviranomaisten määräämät sakot,
elleivät kyseiset korot ja sakot ole erikseen tunnistettavissa. Verojen
kokonaismäärään sisältyvät maksut, jotka voidaan määrätä maksamattomien verojen
keruun tai takaisinperinnän yhteydessä. Verojen kokonaismäärää vähentävät
mahdolliset julkisyhteisöjen talouspoliittisena toimenpiteenä suorittamat
veronhyvitykset ja liikaa maksettujen verojen palautukset. 4.29 Tilijärjestelmässä tuotannon ja
tuonnin verot (D.2) kirjataan seuraavasti: a) käyttönä koko kansantalouden
tulonmuodostustilillä; b) resursseina julkisyhteisöjen ensitulon
jakotilillä ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. Tuoteverot kirjataan resursseina koko
kansantalouden tavaroiden ja palveluiden tilille. Tämä mahdollistaa sen, että
tavaroiden ja palveluiden resurssit – arvotettuna ilman tuoteveroja – saadaan
tasapainoon käytön kanssa, joka arvotetaan nämä verot mukaan luettuina. Muut tuotantoverot (D.29) kirjataan käyttönä
maksajatoimialojen tai -sektoreiden tulonmuodostustileille. TUKIPALKKIOT (D.3) 4.30 Määritelmä: || Tukipalkkiot (D.3) ovat juoksevia vastikkeettomia maksuja, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin toimielimet suorittavat kotimaisille tuottajille. Tukipalkkioilla pyritään muun muassa seuraaviin
tavoitteisiin: a) vaikuttaminen tuotannon tasoon; b) vaikuttaminen tuotteiden
hintoihin; tai c) vaikuttaminen tuotannontekijäkorvauksiin. Markkinattomat tuottajat voivat saada muita
tuotantotukipalkkioita ainoastaan, mikäli kyseiset maksut ovat riippuvaisia
sekä markkinatuottajiin että markkinattomiin tuottajiin sovellettavista
yleisistä säännöksistä. Tuotetukipalkkioita ei kirjata markkinattomaan
tuotokseen (P.13). 4.31 Euroopan unionin toimielinten
myöntämät tukipalkkiot kattavat ainoastaan suoraan kotimaisille
tuotantoyksiköille tehdyt tulonsiirrot. 4.32 Tukipalkkiot luokitellaan
seuraavasti: a) tuotetukipalkkiot (D.31): 1) tuontitukipalkkiot (D.311); 2) muut tuotetukipalkkiot (D.319); b) muut tuotantotukipalkkiot (D.39). TUOTETUKIPALKKIOT (D.31) 4.33 Määritelmä: || Tuotetukipalkkiot (D.31) ovat tukipalkkioita, jotka maksetaan tuotetun tai tuodun tavaran tai palvelun yksikköä kohti. Tuotetukipalkkioiden määrä
voidaan laskea seuraavilla tavoilla: a) määrätty rahasumma tavaran tai palvelun
yksiköltä tai määrältä; b) määrätty prosenttiosuus yksikköhinnasta; c) määrätyn tavoitehinnan ja ostajan
maksaman markkinahinnan välinen erotus. Tuotetukipalkkio maksetaan tavallisesti silloin
kun tuote on tuotettu, myyty tai tuotu, mutta se voidaan maksaa myös muissa
olosuhteissa, esimerkiksi kun tavara vaihdetaan, liisataan tai toimitetaan tai
sitä käytetään omaan kulutukseen tai oman pääoman muodostukseen. Tuotetukipalkkioita sovelletaan ainoastaan
markkinatuotokseen (P.11) tai omaan loppukäyttöön tarkoitettuun tuotokseen
(P.12). Tuontitukipalkkiot (D.311) 4.34 Määritelmä: || Tuontitukipalkkiot (D.311) koostuvat tavaroiden ja palveluiden tukipalkkioista, jotka maksetaan, kun tavarat ylittävät rajan tullakseen käyttöön talousalueella tai kun palvelut on tarjottu kotimaisille institutionaalisille yksiköille. Tuontitukipalkkioihin sisältyy tappioita, jotka
aiheutuvat sellaisten julkisten kauppaorganisaatioiden tarkoituksellisesta
politiikasta, joiden tehtävänä on ostaa tuotteita ulkomaisilta talousyksiköiltä
ja sitten myydä niitä alempaan hintaan kotimaisille talousyksiköille. Muut tuotetukipalkkiot (D.319) 4.35 Muihin tuotetukipalkkioihin
(D.319) sisältyvät seuraavat: a) kotimaassa käytettyjen tuotteiden
tukipalkkiot: nämä koostuvat tukipalkkioista, jotka maksetaan kotimaisille
tuottajille sellaisesta tuotannosta, joka käytetään tai kulutetaan talousalueen
sisällä; b) sellaisten julkisten
kauppaorganisaatioiden tappiot, joiden tehtävänä on ostaa kotimaisten
tuottajien tuotteita ja sitten myydä ne alempaan hintaan kotimaisille tai
ulkomaisille talousyksiköille, jos tappiot ovat syntyneet hallituksen
tarkoituksellisen talous- ja sosiaalipolitiikan tuloksena; c) julkisille yrityksille ja yritysmäisille
yhteisöille myönnetyt tukipalkkiot sellaisten tuotantotoiminnan jatkuvien
tappioiden korvaamiseksi, jotka aiheutuvat siitä, että ne joutuvat laskuttamaan
keskimääräisiä tuotantokustannuksia alempia hintoja julkisyhteisöjen tai
Euroopan unionin tarkoituksellisen talous- ja sosiaalipolitiikan tuloksena; d) suorat kotimaisille tuottajille maksetut
vientituet silloin, kun tavarat lähtevät talousalueelta tai palveluja tarjotaan
ulkomaisille talousyksiköille – lukuun ottamatta aikaisemmin maksettujen
tuoteverojen palautuksia tullirajalla ja sellaisista veroista luopumista, jotka
tulisivat maksettaviksi, jos tavarat myytäisiin tai käytettäisiin talousalueen
sisällä. MUUT TUOTANTOTUKIPALKKIOT (D.39) 4.36 Määritelmä: || Muut tuotantotukipalkkiot (D.39) ovat muita kuin tuotetukipalkkioita, joita kotimainen talousyksikkö voi saada tuotantotoiminnan harjoittamisen johdosta. Markkinattomat tuottajat voivat saada markkinattomasta
tuotoksestaan muita tuotantotukipalkkioita ainoastaan, jos kyseiset
julkisyhteisöjen suorittamat maksut ovat riippuvaisia sekä markkina- että
markkinattomiin tuottajiin sovellettavista yleisistä säännöksistä. 4.37 Muihin tuotantotukipalkkioihin
sisältyvät esimerkiksi seuraavat: a) palkkasummaa tai työvoimaa koskevat
tukipalkkiot: nämä koostuvat tukipalkkioista, joita maksetaan palkka- tai
palkkiosummasta tai työvoimasta tai tietyntyyppisten henkilöiden, kuten
fyysisesti vammaisten tai pitkäaikaistyöttömien, palkkaamisesta tai yritysten
järjestämistä tai rahoittamista koulutusprojekteista; b) tukipalkkiot saastumisen vähentämiseksi:
nämä koostuvat juoksevista tukipalkkioista, joiden tarkoituksena on kattaa
osittain tai kokonaan kustannukset lisäprosessoinnista, johon on ryhdytty,
jotta saasteiden pääsyä ympäristöön voitaisiin vähentää tai poistaa; c) avustukset korkohelpotuksia varten
kotimaisille tuotantoyksiköille silloinkin kun ne on tarkoitettu kannustamaan
pääoman muodostusta. Kun avustus palvelee kahta tarkoitusta, sekä velan
kuoletusta että sitä koskevan koron maksua ja kun ei ole mahdollista jakaa sitä
kahden tekijän kesken, käsitellään koko avustusta investointiavustuksena.
Korkotuet ovat tulonsiirtoja, jotka on tarkoitettu keventämään tuottajien
toimintakuluja. Niitä käsitellään tileillä tukipalkkioina tuottajille, jotka
hyötyvät niistä silloinkin kun julkisyhteisöt maksavat korkoerotuksen suoraan
lainan antavalle luottolaitokselle; d) yhtenäistariffijärjestelmästä johtuva
alv:n ylikorvaus, jota sovelletaan usein esimerkiksi maataloudessa. 4.38 Seuraavia ei käsitellä
tukipalkkioina: a) tulonsiirrot julkisyhteisöiltä kuluttajan
ominaisuudessa toimiville kotitalouksille. Näitä pidetään joko
sosiaalietuuksina (D.62 tai D.63) tai muina sekalaisina tulonsiirtoina (D.75); b) tulonsiirrot julkisyhteisöjen eri osien
välillä niiden toimiessa markkinattomien tavaroiden ja palvelujen tuottajina
lukuun ottamatta muita tuotantotukipalkkioita (D.39). Tulonsiirrot
kirjataan julkisyhteisöjen sisäisinä tulonsiirtoina (D.73); c) investointiavustukset (D.92); d) ylimääräiset maksut
sosiaalivakuutusrahastoihin silloin kun maksut on tarkoitettu kasvattamaan
näiden rahastojen vakuutusrahastoja. Tällaiset maksut kirjataan muina
pääomansiirtoina (D.99); e) julkisyhteisöjen suorittamat tulonsiirrot
yrityksille ja yritysmäisille yhteisöille usean vuoden aikana kertyneiden
tappioiden kattamiseen tai sellaisten poikkeuksellisten tappioiden kattamiseen,
joita aiheuttavat tekijät eivät ole yritysten valvonnassa. Nämä kirjataan muina
pääomansiirtoina (D.99); f) sellaisten velkojen peruutus, joita
tuottajayksiköillä on ollut julkisyhteisöiltä (johtuen esimerkiksi julkisen
laitoksen lainoista yritykselle, jolle on usean tilivuoden aikana kertynyt
liiketappioita). Näitä taloustoimia käsitellään tileillä muina pääomansiirtoina
(D.99); g) julkisyhteisöjen tai ulkomaiden
suorittamat maksut sotatoimien tai muiden poliittisten tapahtumien tai
kansallisten onnettomuuksien pääomatavaroille aiheuttamien vaurioiden tai
menetysten vuoksi kirjataan muina pääomansiirtoina (D.99); h) julkisyhteisöjen ostamat yhtiömuotoisten
yritysten osakkeet ja muut osuudet, jotka esitetään nimikkeessä osakkeet ja
sijoitusrahasto-osuudet (AF.5); i) maksut julkiselta laitokselta, joka on
ottanut vastatakseen julkiseen yritykseen vaikuttavat poikkeavat eläkemaksut.
Nämä maksut kirjataan muihin sekalaisiin tulonsiirtoihin (D.75); j) julkisyhteisöjen markkinatuottajille
suorittamat maksut, joilla korvataan kokonaan tai osittain sellaiset tavarat
tai palvelut, jotka kyseiset markkinatuottajat toimittavat kotitalouksille
suoraan ja yksilökohtaisesti liittyen sosiaalisiin riskeihin tai tarpeisiin
(katso kohta 4.84) ja joihin kotitalouksilla on oikeus. Nämä maksut
sisällytetään julkisyhteisöjen yksilöllisiin kulutusmenoihin (P.31) ja edelleen
luontoismuotoisiin yhteiskunnallisiin tulonsiirtoihin – julkishallinnon ja
kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY)
ostamaan markkinatuotantoon (D.632) ja kotitalouksien todelliseen yksilölliseen
kulutukseen (P.41). 4.39 Kirjausajankohta: tukipalkkiot
kirjataan silloin kun tukipalkkion aiheuttava taloustoimi tai tapahtuma
(tuotanto, myynti, tuonti jne.) tapahtuu. Erityistapauksia ovat seuraavat: a) tukipalkkiot, jotka koostuvat ostohinnan
ja julkisen kauppaliikkeen veloittaman hinnan erona, kirjataan ajankohtana,
jona liike ostaa tavarat; b) tukipalkkiot, jotka on tarkoitettu
kattamaan tuottajalle aiheutunut tappio, kirjataan ajankohtana, jona julkinen
laitos päättää kattaa tappion. 4.40 Tukipalkkiot kirjataan
seuraavasti: a) negatiivisena käyttönä koko
kansantalouden tulonmuodostustilillä; b) negatiivisina resursseina
julkisyhteisöjen ensitulon jakotilillä ja ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä. Tuotetukipalkkiot kirjataan negatiivisina
resursseina koko kansantalouden tavaroiden ja palveluiden tilillä. Muut tuotantotukipalkkiot (D.39) kirjataan
resursseina saajatoimialojen tai -sektoreiden tulonmuodostustilillä. Monien vaihtokurssien järjestelmän seuraukset
tuotannon ja tuonnin veroille sekä tukipalkkioille: monet valuuttakurssit eivät
ole suoraan sovellettavissa EU:n jäsenvaltioissa. Sellaisessa järjestelmässä a) implisiittisiä tuontiveroja käsitellään
muina tuontiveroina kuin alv ja tuontitullit (D.2122); b) implisiittisiä vientiveroja käsitellään
muina tuoteveroina kuin alv ja tuontiverot (D.214); c) implisiittisiä tuontitukipalkkioita
käsitellään tuontitukipalkkioina (D.311); d) implisiittisiä vientitukipalkkioita
käsitellään muina tuotetukipalkkioina (D.319). OMAISUUSTULOT (D.4) 4.41 Määritelmä: || Omaisuustuloja (D.4) syntyy, kun rahoitusvarojen tai luonnonvarojen omistajat antavat tällaiset varat muiden institutionaalisten yksikköjen käyttöön. Rahoitusvarojen käytöstä saatavaa tuloa kutsutaan sijoitustuloksi, kun taas luonnonvaran käytöstä syntyvä tulo on vuokraa. Omaisuustulot ovat sijoitustulojen ja vuokrien yhteismäärä. Omaisuustulot luokitellaan seuraavasti: a) korot (D.41); b) yritysten jakamat tulot (D.42): 1) osingot (D.421); 2) yritystulon otot yritysmäisistä
yhteisöistä (D.422); c) ulkomaisten suorien sijoitusten
uudelleensijoitetut voitot (D.43); d) muut sijoitustulot (D.44): 1) vakuutuksenottajien sijoitustulo (D.441); 2) eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot
(D.442); 3) osuudenomistajille kuuluva
kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo (D.443); e) luonnonvaran vuokrat (D.45). KOROT (D.41) 4.42 Määritelmä: || Korot (D.41) ovat omaisuustuloja, joita saavat seuraavien rahoitusvarojen omistajat a) talletusten (AF.2) b) velkapaperien (AF.3) c) lainojen (AF.4) d) muiden saamisten ja velkojen (AF.8) kyseisten rahoitusvarojen antamisesta toisen institutionaalisen yksikön käyttöön. Erityisnosto-oikeusvaroista ja nimeämättömistä
kultatileistä saatavia tuloja pidetään korkoina. Rahoitusvarat, joista syntyy
korkoja, ovat velkojien saatavia velallisilta. Velkojat lainaavat varoja
velallisille, mikä johtaa yhden tai useamman edellä luetellun
rahoitusinstrumentin syntyyn. 4.43 Talletusten ja lainojen korot Rahoituslaitosten myöntämien lainojen ja niihin
tehtyjen talletusten koroissa on mukana marginaali, joka on käytännössä
rahoituslaitoksen perimä palvelumaksu lainojen myöntämisestä ja talletusten
vastaanottamisesta. Maksetut tai saadut maksut jaetaan palveluosuuteen ja
kansantalouden tilinpidon korkokäsitteeseen. Pankkikoroiksi kutsutut
rahoituslaitosten tosiasiallisesti maksamat tai saamat maksut on tarpeen jakaa
siten, että kansantalouden tilinpidon korkokäsite ja palvelumaksut voidaan
kirjata tilinpitojärjestelmään erillisinä. Lainanottajien rahoituslaitoksille
maksama kansantalouden tilinpidon mukainen korko on maksettavien
palvelumaksujen arvioidun määrän verran pienempi kuin pankkikorko, kun taas
tallettajien saama kansantalouden tilinpidon mukainen korko on maksettavan
palvelumaksun verran suurempi kuin pankkikorko. Palvelumaksujen arvo kirjataan
palvelujen myyntinä rahoituslaitosten tuotantotileille ja palvelujen käyttönä
niiden asiakkaiden tileille. Velkapaperien korot 4.44 Velkapaperien korkoihin
kuuluvat vekselien ja vastaavien lyhytaikaisten instrumenttien korot sekä joukkovelkakirjojen
ja debentuurien korot. Vekselien ja vastaavien lyhytaikaisten
instrumenttien korot 4.45 Nimellisarvon ja
liikkeeseenlaskuhetkellä maksetun hinnan (diskonttaus) välinen erotus mittaa
maksettavaa korkoa vekselin olemassaolon aikana. Vekselin arvonnousu kertyneen
koron vuoksi ei ole hallussapitovoitto, koska se johtuu velkapääoman kasvusta
eikä varan hinnanmuutoksesta. Muita vekselin arvonmuutoksia käsitellään
hallussapitovoittoina tai ‑tappioina. Joukkovelkakirjojen ja debentuurien korot 4.46 Joukkovelkakirjat ja
debentuurit ovat pitkäaikaisia arvopapereita, jotka antavat haltijalle
ehdottoman oikeuden joko kiinteisiin tai sopimuksella määrättyihin vaihteleviin
tuloihin kuponkimaksuin tai määrättyyn kiinteään rahasummaan määrättynä
arvopaperien lunastuspäivänä tai -päivinä, tai näihin molempiin. a) nollakuponkilainat: Nollakuponkilainoissa
ei ole kuponkimaksuja. Lunastushinnan ja emissiohinnan väliselle erotukselle
perustuva korko on jaettava joukkovelkakirjalainan maturiteettiajalle. Haltija sijoittaa
kunakin vuonna kertyvän koron uudestaan joukkovelkakirjaan. Näin ollen
kertyneen koron arvon suuruiset vastinkirjaukset kirjataan rahoitustilille
haltijan kannalta joukkovelkakirjojen lisähankintana ja liikkeeseenlaskijan tai
velallisen kannalta uutena velkakirjojen liikkeeseenlaskuna (toisin sanoen
alkuperäisen joukkovelkakirjalainan ”volyymin” kasvuna). b) muut joukkovelkakirjalainat mukaan
luettuna alihintaiset joukkovelkakirjat: Korolla on kaksi osatekijää: 1) sen rahatulon määrä, joka saadaan
kuponkimaksuista jokaisena ajanjaksona; 2) lunastushinnan ja emissiohinnan välisestä
erosta johtuva kunakin ajanjaksona kertyvä koron määrä samalla tavalla
laskettuna kuin nollakuponkilainoissa. c) indeksisidonnaiset arvopaperit: 1) kuponkimaksujen määrät ja/tai velkapääoma
on sidottu yleiseen hintaindeksiin. Asianomaisen indeksin muutoksista johtuvaa
velkapääoman arvon muutosta tietyn tilinpitojakson alun ja lopun välillä
käsitellään tuona ajanjaksona kertyvänä korkona, tuona ajanjaksona
maksettavaksi erääntyvän koron lisäksi; 2) erääntymisajankohtana
maksettavat määrät on kytketty suppeaan indeksiin, johon liittyy
hallussapitovoittotavoite. Korkokertymä lasketaan määrittämällä kertymäprosentti
liikkeeseenlaskuhetkellä. Vastaavasti korko on emissiohinnan ja kaikkien tulevien
maksujen (alkamispäivän) markkinaodotusten erotus; tämä summa kirjataan
rahoitusvälineen elinkaaren aikana kertyväksi koroksi. Näin menetellen tuloksi
kirjataan joukkovelkakirjan sisäinen korko liikkeeseenlaskuhetkellä, johon
sisältyvät välineen perustamishetkellä ennakoidut indeksointitulokset.
Perustana olevan indeksin poikkeaminen alun perin odotetusta kehityksestä
johtaa hallussapitovoittoihin tai -tappioihin, jotka eivät yleensä kumoa
toisiaan välineen elinkaaren aikana. Korko, joka kertyy indeksiin sitomisen
seurauksena, sijoitetaan tosiasiassa uudelleen arvopaperiin ja se on kirjattava
haltijan ja liikkeeseenlaskijan rahoitustileille. Korkoswapit ja korkotermiinisopimukset 4.47 Kaikentyyppisistä
swap-järjestelyistä seuraavat maksut kirjataan johdannaisiin kohdistuviksi
taloustoimiksi rahoitustilille eikä omaisuustuloksi kirjattavana korkona.
Korkotermiinisopimuksia koskevat taloustoimet kirjataan johdannaisiin
kohdistuviksi taloustoimiksi rahoitustilille eikä omaisuustuloksi. Rahoitusleasingin korot 4.48 Rahoitusleasing on
rahoitusmenetelmä esimerkiksi koneita ja laitteita hankittaessa.
Vuokralleantaja ostaa laitteet ja vuokralleottaja sitoutuu (sopimuksessa)
maksamaan vuokraa, jolla vuokralleantaja voi kattaa sopimuksen voimassaolon
ajan vuokralleantajalle koituvat kustannukset, mukaan luettuna kyseisten
laitteiden ostoon käytettyjen varojen korko. Vuokralleantajan katsotaan antavan
vuokralleottajalle lainan, jonka arvo on yhtä suuri kuin ostajan varasta
maksama hinta, ja tämä laina maksetaan vuokrasopimuksen voimassaolon aikana.
Vuokralleottajan kunakin ajanjaksona maksaman vuokran katsotaan sen vuoksi
koostuvan kahdesta osasta: lainapääoman takaisinmaksusta ja koronmaksusta.
Laskennallisen lainan korkoprosentti määräytyy vuokrasopimuksen voimassaolon
aikana maksettujen vuokrien kokonaismäärän mukaan varan ostajan maksaman hinnan
perusteella. Se osuus vuokrasta, joka edustaa korkoa, pienenee vuokrasopimuksen
voimassaolon aikana, kun lainapääomaa maksetaan takaisin. Vuokralleottajan alkuperäinen
laina sekä myöhemmät lainapääomien takaisinmaksut kirjataan vuokralleantajan ja
vuokralleottajan rahoitustileille. Koronmaksut kirjataan korkoina tulojen
ensijaon tilille. Muut korot 4.49 Muut korot koostuvat
seuraavista: a) pankkitilien ylityksistä veloitettu
korko; b) ylimääräinen korko, joka maksetaan
alkuperäistä sopimusta pitemmäksi ajaksi jätetyistä talletuksista; ja c) joukkovelkakirjojen haltijoille arpomalla
määräytyvät maksut. Kirjausajankohta 4.50 Korko kirjataan
suoriteperusteisesti, toisin sanoen korko kirjataan ikään kuin sitä kertyisi
velkojalle jatkuvasti ajan kuluessa pääoman määrästä. Kunakin tilinpitojaksona
kertynyt korko on kirjattava riippumatta siitä, onko se tosiasiassa maksettu
vai lisätty velkapääomaan. Kun sitä ei makseta, velkapääoman kasvu kirjataan
rahoitustilille rahoitusvaran hankintana velkojalle ja yhtä suurena velan
kasvuna velalliselle. 4.51 Korko kirjataan ennen siitä
perittäviä veroja. Saatu ja maksettu korko kirjataan korkotuet mukaan luettuina
riippumatta siitä, maksetaanko kyseiset avustukset suoraan rahoituslaitoksille
vai edunsaajille (katso kohta 4.37). Kun rahoituksen välittäjien tuottamien palvelujen
arvo jaetaan eri asiakkaiden kesken, rahoituksen välittäjien tosiasiassa
maksamia tai saamia korkoja oikaistaan niiden marginaalien eliminoimiseksi,
jotka koostuvat rahoituksen välittäjien perimistä laskennallisista
palvelumaksuista. Lainanottajien rahoituksen välittäjille maksamista
korkomääristä on vähennettävä maksettavien palvelumaksujen arvioitu arvo, ja
vastaavasti tallettajille maksettavia korkomääriä on vähennettävä.
Palvelumaksujen arvoja ei käsitellä koronmaksuina, vaan maksuina rahoituksen
välittäjien asiakkailleen tuottamista palveluista. 4.52 Tilijärjestelmässä korko
kirjataan seuraavasti: a) resursseina ja käyttönä sektoreiden
ensitulon jakotilillä; b) resursseina ja käyttönä ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaiden tilillä. YRITYSTEN JAKAMAT TULOT (D.42) Osingot (D.421) 4.53 Määritelmä: || Osingot (D.421) ovat osakkeiden (AF.5) omistajien osakkeistaan saaman omaisuustulon muoto, johon he ovat oikeutettuja esimerkiksi sijoitettuaan varoja yritysten käyttöön. Varoja voidaan kerätä korottamalla osakepääomaa
osakeannilla. Toisin kuin lainapääoma, osakepääoma ei aiheuta rahassa
määriteltyä velkaa eikä se oikeuta yrityksen osakkeenomistajia kiinteään tai
ennalta määrättyyn tuloon. Osinkoihin kuuluu kaikki yritysten voitonjako
osakkaille tai omistajille. 4.54 Lisäksi osinkoihin kuuluvat
seuraavat: a) osakkeet, jotka on annettu
osakkeenomistajille tilivuoden osingon maksuna. Osingoiksi ei lueta osakkeiden
ilmaisantia, jossa omien vararahastojen ja jakamattomien voittojen muodossa
olevia omia varoja pääomitetaan ja josta johtuen osakkeiden omistajat saavat
uusia osakkeita suhteessa osakeomistusosuuteensa; b) julkisyhteisöjen tulot sellaisista
julkisista yrityksistä, joita pidetään itsenäisinä juridisina yksikköinä vaikka
ne eivät ole yhtiömuotoisia yrityksiä; c) yhtiöiden epävirallisista toiminnoista
syntyneet tulot, joka on siirretty kyseisiin toimintoihin osallistuvien
yhtiöiden omistajien yksityiskäyttöön. 4.55 Osinkoihin (D.421) ei
sisällytetä superosinkoja. Superosingot ovat viimeaikaisiin osinkoihin ja
voittoihin verrattuna suuria osinkoja. Arvioitaessa, ovatko osingot suuria,
käytetään jakokelpoisen tulon käsitettä. Yhtiön jakokelpoiset tulot ovat yhtä
kuin yritystulo ja saadut tulonsiirrot, mistä vähennetään kaikki maksetut
tulonsiirrot ja eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu. Osinkojen suhdetta
lähimenneisyyden jakokelpoisen tuloon käytetään arvioitaessa, kuinka uskottava
osinkojen nykytaso on. Jos ilmoitetut osingot ovat selvästi tätä suurempia,
ylimenevän osuuden aiheuttavia osinkoja käsitellään rahoitustaloustoimina ja
niitä kutsutaan superosingoiksi. Superosinkoja käsitellään omistajan osuuden ottona
yhtiöstä (F.5). Tätä sovelletaan sekä yhtiöihin että yhtiömäisiin yrityksiin
riippumatta siitä, ovatko ne yksityisessä kotimaisessa vai
ulkomaalaisomistuksessa. 4.56 Julkisissa yhtiöissä
superosingot ovat suuria ja epäsäännöllisiä tai niiden määrä ylittää kyseisen
tilinpitojakson yritystulon, ja ne rahoitetaan kertyneistä ylijäämistä tai
varojen myynnillä. Julkisten yhtiöiden superosingot on kirjattava osuuksien
ottona (F.5), joka on maksettujen osinkojen ja kyseisen tilinpitojakson
yritystulon erotus (ks. kohta 20.206). Ennakko-osinkoja käsitellään kohdassa 20.207. 4.57 Kirjausajankohta: Vaikka
osingot kuuluvat tuloihin, jotka ovat syntyneet ajan kuluessa, osinkoja ei
kirjata suoriteperusteisesti. Sen jälkeen, kun osingosta on ilmoitettu ja ennen
kuin se on maksettu, osakkeita voidaan lyhyen aikaa myydä ilman osinkoa (ex
dividend), mikä tarkoittaa sitä, että osinko kuuluu edelleen sille omistajalle,
jolla osake oli osingon ilmoituspäivänä, eikä sille, jolla osake on osingon
maksupäivänä. Ilman osinkoa myydyn osakkeen arvo siten alempi kuin ilman
tällaista rajoitetta myydyn osakkeen. Osinkojen kirjausajankohta on päivä, jona
osakkeen hintaa aletaan noteerata ilman osinkoa (ex dividend ‑pohjalta)
eikä osingon sisältävänä. Osingot kirjataan seuraavasti: a) käyttönä niiden sektoreiden ensitulon
jakotilillä, joihin yritykset luokitellaan; b) resursseina niiden sektoreiden ensitulon
jakotilillä, joihin osakkeenomistajat luokitellaan; c) käyttönä ja resursseina ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. Yritystulon otot yritysmäisistä
yhteisöistä (D.422) 4.58 Määritelmä: || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä (D.422) koostuvat niistä määristä, jotka yrittäjät ottavat omaan käyttöönsä heille kuuluvien yritysmäisten yhteisöjen saamista voitoista. Nämä otot kirjataan ennen tulo-, varallisuus- ym.
veroja, jotka katsotaan aina liiketoiminnan omistajien maksamiksi. Kun yritysmäinen yhteisö saa liikevoittoa, sen
omistava yksikkö voi valita, jättääkö se voiton osaksi vai kokonaan yritykseen
erityisesti investointitarkoituksia varten. Tämä yritykseen jätetty tulo
kirjataan yritysmäisen yhteisön säästöksi ja ainoastaan voitot, jotka
omistajayksiköt todellisuudessa ottavat pois, kirjataan otoiksi yritysmäisistä
yhteisöistä. 4.59 Kun kotimaisten yritysten
ulkomaiset sivukonttorit tai toimipisteet saavat voittoja ja jos näitä
sivukonttoreita ym. pidetään ulkomaisina talousyksikköinä, kotiuttamattomat
voitot kirjataan ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitettuina
voittoina (D.43). Ainoastaan tuloa, joka todellisuudessa siirretään
emoyritykselle, käsitellään ulkomailta saatuina yritystulon ottoina
yritysmäisistä yhteisöistä. Samoja periaatteita sovelletaan talousalueella
toimivien sivukonttoreiden, toimipisteiden ym. ja niiden ulkomailla toimivan
emoyrityksen välisiin suhteisiin. 4.60 Yritystulon ottoihin
yritysmäisistä yhteisöistä sisältyy nettotoimintaylijäämä, jonka kotimaiset
talousyksiköt saavat ulkomailla sijaitsevien maan ja rakennusten omistajina tai
ulkomaiset talousyksiköt talousalueella sijaitsevien maan ja rakennusten
omistajina. Maan talousalueella ulkomaisten talousyksiköiden suorittamien maata
ja rakennuksia koskevien taloustoimien osalta luodaan kotimaisia nimellisiä
yksiköitä, joissa ulkomaiset omistajat omistavat pääoman. Ulkomailla sijaitsevien omistusasuntojen
vuokra-arvo rekisteröidään palveluiden tuontina ja vastaava
nettotoimintaylijäämä ulkomailta saatuna ensitulona; ulkomaisten
talousyksiköiden omistamien omistusasuntojen vuokra-arvo rekisteröidään
palveluiden vientinä ja vastaava nettotoimintaylijäämä ulkomaille maksettuna
ensitulona. Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä
sisältävät yhtiöiden epävirallisista toiminnoista syntyneet tulot, jotka on
siirretty kyseisiin toimintoihin osallistuvien omistajien yksityiskäyttöön. 4.61 Yritystulon otot yritysmäisistä
yhteisöistä ei sisällä määriä, joita omistajat saavat a) olemassa olevien kiinteiden
pääomatavaroiden myynnistä; b) maan ja muiden valmistamattomien varojen
myynnistä; c) oman pääoman otoista. Näitä eriä käsitellään oman pääoman ottoina
rahoitustilillä, koska ne edustavat yritysmäisen yhteisön oman pääoman
osittaista tai täydellistä realisointia. Jos julkisyhteisö omistaa yritysmäisen
yhteisön ja jos se on jatkuvasti alijäämäinen julkisyhteisön tarkoituksellisen
talous- ja sosiaalipolitiikan seurauksena, kaikkia julkisyhteisöjen
säännöllisiä varojen siirtoja kyseiseen yhteisöön sen tappioiden kattamiseksi
käsitellään tukipalkkioina. 4.62 Kirjausajankohta: yritystulojen
otot yritysmäisistä yhteisöistä kirjataan ajankohtana, jolloin omistajat
suorittavat otot. 4.63 Tilijärjestelmässä yritystulojen
otot yritysmäisistä yhteisöistä esiintyvät a) käyttönä niiden sektoreiden ensitulon
jakotilillä, joihin yritysmäiset yhteisöt luokitellaan; b) resursseina omistajasektoreiden ensitulon
jakotilillä; c) käyttönä ja resursseina ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. ULKOMAISTEN SUORIEN SIJOITUSTEN
UUDELLEENSIJOITETUT VOITOT (D.43) 4.64 Määritelmä: Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (D.43) ovat yhtä kuin ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena olevan yrityksen toimintaylijäämä || plus || saatavat omaisuustulot tai tulonsiirrot || miinus || maksettavat omaisuustulot tai tulonsiirrot mukaan luettuna todelliset maksumääräykset ulkomaisille suorille sijoittajille sekä ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena olevan yrityksen tulosta, varallisuudesta ym. maksettavat verot. 4.65 Ulkomaisten suorien sijoitusten
kohteena oleva yritys on yhtiöity tai yhtiöimätön yritys, josta toisen
kansantalouden kotimainen yksikkö omistaa vähintään 10 prosenttia
varsinaisista osakkeista tai äänivallasta (yhtiöity yritys) tai vastaavasta
(yhtiöimätön yritys). Ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena oleviin
yrityksiin kuuluvat yksiköt, joita pidetään tytäryrityksinä, liikekumppaneina
ja sivukonttoreina. Tytäryritys on yksikkö, josta investoija omistaa vähintään
50 prosenttia, liikekumppanista puolestaan investoija omistaa korkeintaan 50
prosenttia, ja sivukonttori on kokonaan tai yhteisesti omistettu yhtiöimätön
yritys. Ulkomainen suora sijoitussuhde voi olla omistusoikeuksien ketjun
vaikutuksesta suora tai epäsuora. ”Ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena
olevat yritykset” on laajempi käsite kuin ”ulkomaalaisomisteiset yritykset”. 4.66 Todelliset jaot ulkomaisten
suorien sijoitusten kohteena olevien yritysten yritystuloista voidaan suorittaa
osinkoina tai yritysmäisten yhteisöjen yritystulon ottoina. Lisäksi
kotiuttamattomia voittoja käsitellään ikään kuin ne jaettaisiin ja
maksettaisiin ulkomaisille suorille sijoittajille heidän omistamansa yrityksen
osuuspääoman suhteessa ja ikään kuin sijoittajat sitten uudelleen
sijoittaisivat ne osuuksien lisäyksinä rahoitustilillä. Ulkomaisten suorien
sijoitusten uudelleensijoitetut voitot voivat olla joko positiivisia tai
negatiivisia. 4.67 Kirjausajankohta: ulkomaisten
suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot kirjataan ajankohtana, jolloin
ne ansaitaan. Tilijärjestelmässä ulkomaisten suorien sijoitusten
uudelleensijoitetut voitot kirjataan a) käyttönä ja resursseina sektoreiden
ensitulon jakotilillä; b) käyttönä ja resursseina ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. MUUT SIJOITUSTULOT (D.44) VAKUUTUKSENOTTAJIEN SIJOITUSTULO (D.441) 4.68 Määritelmä: || Vakuutuksenottajien sijoitustulo vastaa vakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatujen ensitulojen kokonaismäärää. Vastuuvelka on erä, jota vastaavan summan vakuutuslaitos kirjaa velaksi vakuutuksenottajille. Vakuutuslaitokset sijoittavat vakuutusteknisen
vastuuvelkansa rahoitusvaroihin tai maahan (joista saadaan netto-omaisuustuloa,
toisin sanoen omaisuustuloa vähennettynä maksetuilla koroilla) tai rakennuksiin
(joista syntyy netto-toimintaylijäämiä). Vakuutuksenottajien sijoitustulo kirjataan
erikseen vahinkovakuutuksenottajien ja henkivakuutuksenottajien sijoitustulona. Vahinkovakuutuksen osalta vakuutuslaitokselle
syntyy vakuutuksenottajaan nähden vastuu, joka on määrältään yhtä kuin
vakuutuslaitoksen vakuutusmaksuvastuu, erääntyneiden mutta vielä maksamattomien
korvausten määrä sekä sellaisia korvausvaatimuksia varten olevat varannot,
joita ei ole vielä esitetty tai jotka on esitetty muttei vielä ratkaistu.
Vakuutuslaitoksella on vakuutusteknistä vastuuvelkaa tähän vastuuseen nähden.
Vakuutusteknisestä vastuuvelasta syntyvää sijoitustuloa käsitellään
vakuutuksenottajien sijoitustulona, joka tämän jälkeen jaetaan
vakuutuksenottajille ensitulon jakotilillä ja maksetaan takaisin
vakuutuslaitokselle vakuutusmaksutäydennyksenä tulojen uudelleenjaon tilillä. Sellaisella institutionaalisella yksiköllä, joka
myöntää lainoille standarditakauksia maksua vastaan, voi olla myös kyseisen
standarditakausjärjestelmän varoista syntynyttä sijoitustuloa, ja myös se on
esitettävä ikään kuin se olisi jaettu maksut maksaville yksiköille (jotka eivät
välttämättä ole samoja kuin takauksen saajina olevat yksiköt) ja sitä on
käsiteltävä maksutäydennyksinä tulojen uudelleenjaon tilillä. Henkivakuutuksien ja annuiteettien osalta
vakuutuslaitoksilla on vakuutuksenottajiin ja annuiteetin saajiin nähden
vastuita, jotka ovat yhtä suuret kuin odotettavissa olevien korvausvaatimusten
nykyarvo. Nämä vastuut huomioon ottaen vakuutuslaitoksilla on hallussaan
vakuutuksenottajille kuuluvia varoja, jotka koostuvat takuutuottoisiin
sopimuksiin liittyvistä bonuksista sekä varauksista vakuutuksenottajille ja
annuiteetin saajille tulevaisuudessa maksettavien bonusten ja muiden korvausten
varalta. Kyseiset varat on sijoitettu erilaisiin rahoitusvaroihin ja muihin
kuin rahoitusvaroihin. Henkivakuutuksenottajille maksettavat bonukset
kirjataan vakuutuksenottajien saamaksi sijoitustuloksi, ja niitä käsitellään
vakuutuksenottajien vakuutuslaitoksille maksamina vakuutusmaksutäydennyksinä. Vakuutuksenottajien sijoitustulo kirjataan
ensitulojen jakotilillä vakuutuslaitoksen maksamaksi ja kotitalouksien
saatavaksi. Toisin kuin vahinkovakuutuksen tai eläkkeiden ollessa kyseessä
määrä siirtyy säästöön ja kirjataan sen jälkeen rahoitustaloustoimena,
tarkemmin sanoen henkivakuutuslaitosten vastuiden kasvuna, johon lisätään uudet
vakuutusmaksut ja vähennetään palvelumaksu ja maksettavat etuudet. ELÄKEOIKEUKSIIN PERUSTUVAT SIJOITUSTULOT
(D.442) 4.69 Eläkejärjestelmiä on kahta eri
tyyppiä, ja eläkeoikeudet syntyvät toisessa niistä. Eläkejärjestelmät ovat joko
maksuperusteisia tai etuusperusteisia. Maksuperusteisessa järjestelmässä sekä
työnantajien että palkansaajien maksamat eläkemaksut sijoitetaan palkansaajien,
toisin sanoen tulevien eläkkeensaajien puolesta. Eläkkeillä ei ole muuta
rahoituslähdettä eikä varoilla muita käyttötapoja. Maksuperusteisiin oikeuksiin
perustuvat sijoitustulot ovat yhtä kuin varoista saatu sijoitustulo, johon
lisätään rahaston mahdollisesti omistamasta maasta tai rakennuksista saatu
vuokratulo. Etuusperusteiselle järjestelmälle on ominaista
käyttää kaavaa, jolla eläkkeensaajien eläkkeiden määrä lasketaan. Tämän
ominaisuuden vuoksi eläkkeiden taso voidaan määrittää kaikkien tulevien
maksujen nykyarvona, joka lasketaan käyttäen elinikää koskevia
vakuutusmatemaattisia olettamuksia ja talouteen liittyviä olettamuksia
korkoprosentista tai diskonttokorosta. Olemassa olevien eläkeoikeuksien
nykyarvo nousee vuoden alussa, koska päivä, jolloin eläkettä aletaan maksaa, on
vuotta lähempänä. Etuusperusteisessa järjestelmässä tämä lisäys katsotaan
vakuutuksenottajien sijoitustuloksi. Lisäyksen määrä ei ole riippuvainen siitä,
onko eläkejärjestelmällä todellisuudessa riittävästi varoja kaikkien
velvoitteiden täyttämiseksi, eikä myöskään siitä, minkä tyyppisestä varojen
lisäyksestä on kyse, esimerkiksi sijoitustulosta tai hallussapitovoitoista. OSUUDENOMISTAJILLE KUULUVA KOLLEKTIIVISTEN SIJOITUSRAHASTOJEN
SIJOITUSTULO (D.443) 4.70 Osuudenomistajille kuuluva
kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo (mukaan luettuna unit trust -muotoiset
ja muut sijoitusrahastot) koostuu kahdesta erillisestä osasta: –
osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten
sijoitusrahastojen osingot (D.4431); –
osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten
sijoitusrahastojen kotiuttamattomat voitot (D.4432). Näistä osingot kirjataan täsmälleen samalla
tavalla kuin edellä kuvatut yksittäisten yhtiöiden osingot. Kotiuttamattomat
voitot puolestaan kirjataan samojen periaatteiden mukaisesti kuin ulkomaisten
suorien sijoitusten kohteena olevien yritysten kohdalla, mutta ne lasketaan
ottamatta huomioon ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitettuja
voittoja. Jäljelle jäävät kotiuttamattomat voitot kuuluvat
sijoitusrahasto-osuuksien omistajille, jolloin sijoitusrahastolle ei jää
säästöä, ja sijoitusrahasto-osuuksien omistajat sijoittavat kotiuttamattomat
voitot uudelleen rahastoon rahoitustilille kirjattavana taloustoimena. Sijoitusrahastojen saama omaisuustulo kirjataan
osuudenomistajien omaisuustuloksi, vaikka sitä ei jaeta, vaan se sijoitetaan
uudelleen osuudenomistajien puolesta. Osuudenomistajat maksavat sijoitustensa
hoitamisesta rahastoyhtiöille epäsuorasti omista rahasto-osuuksistaan. Tämä palvelumaksu kuuluu osuudenomistajien kuluihin
eikä rahaston kuluihin. Kirjausajankohta: muut sijoitustulot kirjataan
niiden kertymisajankohtana. 4.71 Tilijärjestelmässä muut
sijoitustulot kirjataan a) resursseina vakuutuksenottajien ja
sijoitusrahasto-osuuksien omistajien ensitulon jakotilillä; b) käyttönä vakuutuksenantajien,
eläkerahastojen ja sijoitusrahastojen ensitulon jakotilillä; c) resursseina ja käyttönä ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. LUONNONVARAN VUOKRAT (D.45) 4.72 Määritelmä: Luonnonvaran vuokra
on tuloa, jota luonnonvaran omistaja saa antaessaan kyseisen luonnonvaran
toisen institutionaalisen yksikön käyttöön. Luonnonvaravuokraa on kahta eri tyyppiä:
maanvuokra ja maaperävarojen vuokra. Muista luonnonvaroista, kuten
radiotaajuuksista, perittävät luonnonvaravuokrat noudattavat samaa kaavaa. Luonnonvaran vuokran ja käyttöleasingvuokran ero
on se, että vuokra on yksi omaisuustulon muoto, mutta käyttöleasingvuokra on
palveluista suoritettu maksu. Käyttöleasingvuokrat ovat maksuja, jotka
maksetaan käyttöleasingsopimuksen mukaisesti toiselle yksikölle kuuluvan
kiinteän varan käytöstä. Luonnonvaran vuokra on resurssileasinginä maksettava
maksu luonnonvaran käytöstä. Maanvuokrat Maanomistajan vuokraajalta saama vuokra on yksi
omaisuustulon muoto. Maanvuokriin sisältyvät myös sisävesien ja jokien
omistajille maksettavat vuokrat oikeudesta käyttää näitä vesiä virkistys- tai
muihin tarkoituksiin, kalastus mukaan luettuna. Maanomistaja maksaa maaveroja ja hänelle koituu
maan omistamisesta ylläpitokustannuksia. Tällaisia veroja ja kustannuksia
käsitellään maan käyttöön oikeutetun henkilön maksamina ja hänen ajatellaan
vähentävän ne vuokrasta, jonka hän muutoin olisi velvollinen maksamaan
maanomistajalle. Verojen ja muiden maanomistajille koituvien menojen tällä
tavoin alentamaa vuokran määrää kutsutaan veronjälkeiseksi vuokraksi. 4.73 Maanvuokriin eivät sisälly
vuokratulla maalla sijaitsevien rakennusten ja asuntojen vuokrat; kyseisiä
vuokria käsitellään maksuna rakennuksen tai asunnon omistajan vuokraajalle
suorittamasta markkinapalvelusta, ja ne kirjataan tileille vuokraajayksikön
välituotekäyttönä tai kulutuksena. Jos ei ole objektiivista perustetta, jonka
mukaan maksu jaettaisiin maanvuokraan ja sillä sijaitsevien rakennusten
vuokraan, koko summaa käsitellään maanvuokrana, jos maan arvon arvioidaan
ylittävän sillä sijaitsevien rakennusten arvon; muussa tapauksessa rakennusten
vuokrana. Maaperävarojen vuokrat 4.74 Tähän nimikkeeseen sisältyvät
rojaltimaksut, joita kertyy mineraali- tai fossiilisten polttoaine-esiintymien
(hiili, öljy tai maakaasu) omistajille, jotka ovat yksityisiä tai
julkishallinnon yksiköitä, näiden antaessa muille institutionaalisille
yksiköille lupia esiintymien tutkimiseen tai louhimiseen määrätyn ajanjakson
aikana. 4.75 Vuokrien kirjausajankohta:
vuokrat kirjataan ajanjaksona, jona ne on maksettava. 4.76 Tilijärjestelmässä vuokrat
kirjataan a) resursseina ja käyttönä sektoreiden
ensitulon jakotilillä; b) resursseina ja käyttönä ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. TULO-, VARALLISUUS- YM. JUOKSEVAT VEROT
(D.5) 4.77 Määritelmä: || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot (D.5) kattavat kaikki rahamääräiset tai luontoismuotoiset pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt ja ulkomaat perivät jaksoittain institutionaalisten yksiköiden tuloista ja varallisuudesta, sekä eräät jaksoittaiset verot, jotka määräytyvät muiden kuin tulojen tai varallisuuden perusteella. Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot jakautuvat
seuraavasti: a) tuloverot (D.51); b) muut juoksevat verot (D.59). TULOVEROT (D.51) 4.78 Määritelmä: || Tuloverot (D.51) koostuvat tuloista, voitoista ja pääomavoitoista perittävistä veroista. Ne määräytyvät henkilöiden, kotitalouksien, yritysten tai voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen todellisten tai arvioitujen tulojen perusteella. Niihin sisältyvät verot, jotka määräytyvät omaisuuden ja maa- tai kiinteistöomistusten perusteella silloin, kun näitä omistuksia käytetään omistajien tulojen arvioimisen perustana. Tuloverot sisältävät a) henkilöiden tai kotitalouksien tuloverot
esimerkiksi työtulosta, omaisuustulosta, yritystulosta ja eläkkeistä, mukaan
luettuna työnantajien pidättämät verot, kuten ennakonpidätykset.
Yhtiöimättömien yritysten omistajien tuloverot luetaan tähän mukaan; b) yritysten voittojen verot; c) verot hallussapitovoitoista; d) voittajien saamien arpajais- tai
uhkapelivoittojen verot erotuksena uhkapelejä ja arpajaisia järjestävien
tuottajien liikevaihtoveroista, joita pidetään tuoteveroina. MUUT JUOKSEVAT VEROT (D.59) 4.79 Muihin juokseviin veroihin
(D.59) sisältyvät a) juoksevat pääomaverot, joita omistajat
maksavat maan tai rakennusten omistamisesta tai käytöstä, sekä
nettovarallisuuden ja muiden varojen kuten jalokivien verot – lukuun ottamatta
nimikkeessä D.29 mainittuja veroja (joita yritykset maksavat tuotantotoiminnan
harjoittamisesta) ja nimikkeessä D.51 mainittuja veroja (tuloveroja); b) henkilöverot, joita kannetaan aikuisilta
tai kotitalouksilta tuloista tai varallisuudesta riippumatta; c) kulutusverot, joita maksetaan henkilöiden
tai kotitalouksien kokonaiskulutuksesta; d) kotitalouksien maksut muuhun kuin
elinkeinon harjoittamiseen tarkoitettujen ajoneuvojen, veneiden tai
lentokoneiden omistus- tai käyttöluvista tai virkistyskäyttöön tarkoitetuista
metsästys-, ampuma-, kalastus-, ym. luvista. Verojen ja julkisyhteisöiltä
ostettavien palvelujen ero määritellään samojen kriteereiden perusteella kuin
yritysten suorittamissa maksuissa: jos lupien myöntäminen ei aiheuta lainkaan
tai juuri lainkaan työtä julkishallinnolle ja luvat myönnetään automaattisesti
heti, kun maksut on maksettu, kyse on todennäköisesti pelkästä tulojen
hankinnasta, vaikka julkishallinto saattaa maksun vastineeksi antaa
jonkinlaisen todistuksen tai luvan; näissä tapauksissa maksullisia lupia
pidetään veroina. Sen sijaan jos julkisyhteisöt käyttävät lupien myöntämistä
jonkin sääntelytehtävän toteuttamisessa (kuten henkilöiden pätevyyden tai
kelpoisuuden tarkistamiseen), suoritettuja maksuja käsitellään palvelujen
ostona julkisyhteisöiltä pikemmin kuin verojen maksuina, elleivät maksut ole
selvästi suhteettomia palvelujen suorittamisesta aiheutuviin kustannuksiin; e) verot kansainvälisistä taloustoimista,
kuten matkustamisesta ulkomailla, ulkomaisista maksusuorituksista ja ulkomaisista
investoinneista, paitsi jos tuottajat maksavat ne tai ne ovat kotitalouksien
maksamia tuontitulleja. 4.80 Tulo-, varallisuus- ym. verot
eivät sisällä seuraavia: a) perintöverot tai elossa olevien
henkilöiden välisistä lahjoista perittävät verot, joita kannetaan edunsaajien
saaman omaisuuden perusteella ja jotka esitetään nimikkeen pääomaverot (D.91)
alla; b) yksittäiset tai poikkeukselliset pääoma-
tai varallisuusverot, jotka kirjataan pääomaveroina (D.91); c) maan, rakennusten tai muiden sellaisten
varojen verot, joita yritykset omistavat tai vuokraavat ja käyttävät
tuotantoon; näitä veroja käsitellään muina tuotantoveroina (D.29); d) muut kotitalouksien lupamaksut kuin
ajoneuvojen, veneiden tai lentokoneiden käyttöluvat tai virkistyskäyttöön tarkoitetut
metsästys-, ampuma- tai kalastusluvat: ajoluvat tai lentoluvat, ampuma-aseluvat
sekä julkishallinnolle maksettavat maksut, kuten museoiden tai kirjastojen
pääsymaksut, jätehuoltomaksut, passi-, lentokenttä- ja oikeudenkäyntimaksut,
joita käsitellään useimmiten maksuina julkishallinnon tarjoamista palveluista,
jos ne täyttävät kohdassa 4.79.d vahvistetut kriteerit, joiden mukaan ne
voidaan kirjata palveluina. 4.81 Kirjattavien verojen
kokonaismäärä sisältää verojen viivästyskorot ja veroviranomaisten määräämät
sakot, ellei saatavilla ole riittäviä tietoja, joiden perusteella tällaiset
korot ja sakot voidaan arvioida erillisinä; lisäksi siihen sisältyvät maksut,
jotka voidaan määrätä maksamattomien verojen keruun tai takaisinperinnän
yhteydessä, ja verojen kokonaismäärää pienentävät mahdolliset julkisyhteisöjen
talouspoliittisena toimenpiteenä suorittamat hyvitykset sekä liikaa maksettujen
maksujen takaisinmaksut. Verojärjestelmän kautta verohyvityksinä saatavien
tukipalkkioiden ja sosiaalietuuksien maksujärjestelmien liittäminen veronkantojärjestelmään
on yhä yleisempää. Verohyvitykset ovat verohuojennuksia ja keventävät siten
edunsaajan verotusta. Jos verohyvitysjärjestelmä saa aikaan sen, että
verohyvitys on maksettavaa veroa suurempi ja edunsaaja saa ylimenevän osan,
verohyvitysjärjestelmää kutsutaan takaisin maksavaksi. Takaisin maksavassa
verohyvitysjärjestelmässä maksuja voivat veronmaksajien lisäksi saada myös muut
kuin veronmaksajat. Takaisin maksavassa verohyvitysjärjestelmässä verohyvitysten
kokonaismäärä kirjataan julkisyhteisöjen menoina eikä verotulojen vähenemisenä. Jotkin verohyvitysjärjestelmät sen sijaan eivät
ole takaisin maksavia; niissä verohelpotusten määrä ei voi olla suurempi kuin
maksettava vero. Tällaisessa verohyvitysjärjestelmässä kaikki verohyvitykset on
sulautettu verojärjestelmään, ja ne alentavat julkisyhteisöjen verotuloja. 4.82 Tulo-, varallisuus- ym.
juoksevat verot kirjataan sellaisten toimintojen, taloustoimien tai muiden
tapahtumien ajankohtana, joista verojen maksuvelvoite syntyy. Jotkin taloudelliset toiminnot, taloustoimet tai
tapahtumat, joiden verolainsäädännön perusteella pitäisi aiheuttaa kyseisille
yksiköille veronmaksuvelvoite, välttävät kuitenkin pysyvästi veroviranomaisten
huomion. Olisi epärealistista olettaa, että sellaisista toiminnoista,
taloustoimista tai tapahtumista syntyy rahoitusvaroja tai -velkoja velkojen tai
saamisten muodossa. Kirjattavat summat määräytyvät maksuunpanon mukaan
ainoastaan silloin kun ne on todennettu verotuksessa, ilmoituksilla tai muilla
välineillä, joista veronmaksajan kannalta syntyy velkoja selvien
maksuvelvoitteiden muodossa. Puuttuvia veroja ei oteta huomioon, jos niitä ei
ole todennettu verotuksessa. Tileille kirjatut verot perustuvat kahteen
lähteeseen: verotuksessa tai veroilmoituksilla todennettuihin määriin ja
saatuihin maksuihin. a) Jos perustana käytetään verotuksessa
todentamista tai veroilmoituksia, määrät oikaistaan kertoimella, joka heijastaa
verotuksessa todennettuja ja ilmoitettuja mutta perimättä jääneitä määriä.
Vaihtoehtoisesti kirjataan mainitun oikaisun suuruinen pääomansiirto
asianomaisille sektoreille. Kertoimet arvioidaan verotuksessa todennetuista ja
ilmoitetuista mutta perimättä jääneistä määristä saatujen kokemusten ja niitä
koskevien nykyhetken odotusten perusteella. Eri verolajeille on oltava omat
kertoimet; b) Jos perustana käytetään saatuja maksuja,
ne tulee jaksottaa siten, että maksu tuloutetaan toimien, suoritusten tai
muiden verovelvollisuuden synnyttävien tapahtumien ajankohtana (tai eräiden tuloverojen
osalta silloin kun vero määrättiin). Tämä mukautus perustuu toimien,
suoritusten tai muiden tapahtumien (tai veron määräämisen) ja veronmaksun
väliseen keskimääräiseen aikaeroon. Työnantajan pidättäessä veron tulolähteellä
sisällytetään juoksevat verot tulosta, varallisuudesta, jne. palkkoihin ja
palkkioihin, vaikkei työnantaja ole siirtänyt niitä edelleen julkisyhteisöille.
Kotitaloussektori näkyy koko määrän edelleenmaksajana julkisyhteisöjen
sektorille. Tosiasiallisesti maksamatta olevien määrien vaikutus poistetaan
nimikkeen D.995 pääomansiirtona julkisyhteisöiltä työnantajasektoreille. Joissakin tapauksissa tuloverovelvollisuus voidaan
määrittää vasta tulon kertymistä seuraavalla tilinpitojaksolla. Sen vuoksi
tarvitaan hieman joustavuutta kyseisten verojen kirjaamisajankohdan suhteen.
Tuloverot, jotka pidätetään suoraan tulosta, kuten ennakonpidätykset ja
tuloverojen säännölliset ennakkomaksut, voidaan kirjata silloin kun ne
maksetaan ja lopullinen maksettava tulovero silloin, kun se määrätään. Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat tulot kirjataan
seuraavasti: a) käyttönä niiden sektoreiden tulojen
uudelleenjaon tilillä, joihin veronmaksajat luokitellaan; b) resursseina julkisyhteisöjen tulojen
uudelleenjaon tilillä; c) käyttönä ja resursseina ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. SOSIAALITURVAMAKSUT JA SOSIAALIETUUDET
(D.6) 4.83 Määritelmä: || Sosiaalietuudet ovat julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kotitalouksille maksamia rahamääräisiä tai luontoismuotoisia tulonsiirtoja, jotka annetaan joko kollektiivisista järjestelmistä tai niiden ulkopuolella ja joiden tarkoituksena on keventää erilaisista riskeistä tai tarpeista kotitalouksille aiheutuvaa taloudellista taakkaa. Niihin sisältyvät sosiaalisiin riskeihin ja tarpeisiin liittyvät julkisyhteisöjen maksut tuottajille, jotka tuottavat etuuksia yksittäisille kotitalouksille. 4.84 Riskit ja tarpeet, joista voi
aiheutua sosiaalietuuksia, ovat seuraavat: a) sairaus; b) invaliditeetti, työkyvyttömyys; c) työtapaturma tai ammattitauti; d) vanhuus; e) leskeys ja orpous; f) äitiys; g) perhe; h) työllisyyden edistäminen; i) työttömyys; j) asuminen; k) koulutus; l) yleinen köyhyys. Asumisen osalta julkisten viranomaisten maksut
vuokralaisille vuokrien alentamiseksi ovat sosiaalietuuksia, lukuun ottamatta
julkisten viranomaisten työnantajina maksamia erikoisetuuksia. 4.85 Sosiaalietuuksiin sisältyvät a) juoksevat ja kertasuoritteiset
tulonsiirrot järjestelmistä, joihin maksetaan sosiaaliturvamaksuja, jotka
kattavat koko yhteiskunnan tai suuria osia yhteiskunnasta ja joita julkinen
valta säätää ja valvoo (sosiaaliturvajärjestelmät); b) juoksevat ja kertasuoritteiset
tulonsiirrot työnantajien nykyisille tai entisille työntekijöille tai heidän
huollettavilleen järjestämistä järjestelmistä (muut työntekoon perustuvat
sosiaalivakuutusjärjestelmät). Työntekijät tai työnantajat voivat maksaa
sosiaaliturvamaksuja; niitä voivat maksaa myös yrittäjät; c) sellaiset juoksevat tulonsiirrot
julkisilta yksiköiltä ja kotitalouksia palvelevilta voittoa
tavoittelemattomilta yhteisöiltä, joiden ehtona eivät ole aikaisemmin
suoritetut sosiaaliturvamaksut ja joihin yleensä liittyy käytettävissä olevien
tulojen arviointi. Nämä tulonsiirrot tunnetaan yleisesti sosiaaliavustuksina. 4.86 Sosiaalietuuksiin eivät kuulu a) vakuutuskorvaukset yksinomaan vakuutetun
omasta aloitteestaan ottamista vakuutuksista, työnantajasta ja
julkisyhteisöistä riippumatta; b) vakuutuskorvaukset sellaisista
vakuutuksista, joiden ainoana tarkoituksena on alennuksen hankkiminen siinäkin
tapauksessa, että nuo vakuutukset ovat seurausta kollektiivisesta sopimuksesta. 4.87 Jotta yksittäistä vakuutusta
voitaisiin pitää osana sosiaalivakuutusjärjestelmää, on tapahtumien tai
olosuhteiden, joiden varalta osapuolet vakuutetaan, vastattava edellä kohdassa
4.84 lueteltuja riskejä tai tarpeita, ja lisäksi niiden on täytettävä vähintään
yksi seuraavista ehdoista: a) osallistuminen järjestelmään on
pakollista joko lakisääteisesti tai joko työntekijän tai työntekijäryhmän
työehtojen nojalla; b) järjestelmä on kollektiivinen ja toimii
määrätyn palkansaajaryhmän hyväksi, olivatpa he sitten työntekijöitä, yrittäjiä
tai työllisiin kuulumattomia, ja osanotto on rajattu kyseisen ryhmän jäseniin; c) työnantaja suorittaa sosiaaliturvamaksun
(todellisen tai laskennallisen) järjestelmään työntekijän puolesta, riippumatta
siitä, maksaako työntekijä itsekin sosiaaliturvamaksua. 4.88 Määritelmä:
Sosiaalivakuutusjärjestelmät ovat järjestelmiä, joissa työnantaja tai
julkisyhteisö velvoittaa tai kannustaa osapuolia ottamaan vakuutuksen
sellaisten tapahtumien tai olosuhteiden varalta, jotka voivat vaikuttaa
epäsuotuisasti heidän itsensä tai heidän huollettavinaan olevien hyvinvointiin.
Kyseisissä järjestelmissä työntekijät tai muut henkilöt maksavat
sosiaaliturvamaksuja, tai vaihtoehtoisesti työnantajat maksavat
sosiaaliturvamaksuja työntekijöidensä puolesta ja näin varmistavat
työntekijöiden tai muiden sosiaaliturvamaksuja maksaneiden tai heidän
huollettavanaan olevien tai leskien ja orpojen oikeuden sosiaalietuuksiin
kuluvalla tai myöhemmillä ajanjaksoilla. Sosiaalivakuutusjärjestelmät on järjestetty
palkansaajaryhmille tai ne ovat lakisääteisesti kaikkien palkansaajien tai
määrättyjen palkansaajaryhmien saatavilla, sekä työllisiin kuulumattomat että
palkansaajat mukaan luettuina. Ne vaihtelevat yksittäisten työnantajien
palkkaamia valikoituja työntekijäryhmiä varten perustetuista yksityisistä
järjestelmistä maan koko työvoiman kattaviin sosiaaliturvajärjestelmiin.
Tällaiseen järjestelmään osallistuminen voi olla vapaaehtoista kyseisille
palkansaajille, mutta yleensä osallistuminen on pakollista. Esimerkiksi
työnantajien ja palkansaajien kollektiivisesti sopimissa työehdoissa saatetaan
edellyttää osallistumista yksittäisten työnantajien perustamiin järjestelmiin. 4.89 Sosiaalivakuutusjärjestelmiä on
kahta eri tyyppiä: a) Ensimmäiseen kuuluvat
sosiaaliturvajärjestelmät, jotka kattavat koko yhteiskunnan tai suuria osia
yhteiskunnasta ja joita julkisyhteisö säätelee, valvoo ja rahoittaa. Näissä
järjestelmissä maksettavat eläkkeet saattavat liittyä edunsaajan palkkatasoon
tai työhistoriaan. Muut etuudet kuin eläke-etuudet eivät yleensä liity
palkkatasoon; b) Toiseen kuuluvat muut työntekoon
perustuvat järjestelmät. Näissä järjestelmissä eläke perustuu työnantajan ja
palkansaajan suhteeseen samoin kuin mahdollisesti myös muut työehtoihin
sisältyvät oikeudet, joihin perustuvien etuuksien antamisesta julkisyhteisö ei
sosiaaliturvalainsäädännön nojalla ole vastuussa. 4.90 Julkisyhteisöjen omille työntekijöilleen
järjestämät sosiaalivakuutusjärjestelmät – toisin kuin koko palkansaajaväestön
kattamat järjestelmät – luokitellaan muihin työntekoon perustuviin
järjestelmiin eikä sosiaaliturvajärjestelmiin. SOSIAALITURVAMAKSUT, NETTO (D.61) 4.91 Määritelmä:
Sosiaaliturvamaksut, netto, ovat kotitalouksien sosiaalivakuutusjärjestelmiin
suorittamia todellisia tai laskennallisia sosiaaliturvamaksuja, joilla
varaudutaan sosiaalietuuksien maksamiseen. Sosiaaliturvamaksut, netto (D.61)
koostuu seuraavista: Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.611) plus Työnantajan
laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.612) plus Kotitalouksien
todelliset sosiaaliturvamaksut (D.613) plus Kotitalouksien
sosiaaliturvamaksutäydennykset (D.614) miinus Sosiaalivakuutusjärjestelmän
palvelumaksut (D.61SC). Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut ovat
järjestelmiä hallinnoivien yksiköiden palveluistaan perimät maksut. Niitä
käytetään siis laskettaessa sosiaaliturvamaksuja, netto (D.61); ne eivät ole
uudelleenjakoon liittyviä taloustoimia vaan osa tuotosta ja kulutusmenoja. Työnantajan todelliset
sosiaaliturvamaksut (D.611) 4.92 Työnantajan todelliset
sosiaaliturvamaksut (D.611) vastaavat taloustointa D.121. Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut ovat
työnantajien sosiaaliturvajärjestelmille tai muille työntekoon perustuville
sosiaalivakuutusjärjestelmille suorittamia maksuja, joilla työnantajat
varmistavat työntekijöilleen sosiaalietuudet. Koska työnantajien todelliset sosiaaliturvamaksut
suoritetaan työntekijöiden hyväksi, niiden arvo kirjataan palkansaajakorvausten
osaksi yhdessä rahamääräisten tai luontoismuotoisten palkkojen ja palkkioiden
kanssa. Sosiaaliturvamaksut kirjataan sitten työntekijöiden maksamina
tulonsiirtoina sosiaaliturvajärjestelmiin ja muihin työntekoon perustuviin
järjestelmiin. Tämä nimike jaetaan kahteen luokkaan: a) Työnantajan todelliset eläkemaksut
(D.6111) vastaavat taloustointa D.1211; b) Työnantajan todelliset muut maksut kuin
eläkemaksut (D.6112) vastaavat taloustointa D.1212. 4.93 Todelliset sosiaaliturvamaksut
voivat olla pakollisia säädöksen tai määräyksen perusteella tai ne voidaan
maksaa tietyn toimialan kollektiivisten sopimusten perusteella tai tietyn
yrityksen työnantajan ja palkansaajien välisten sopimusten perusteella tai
koska ne on kirjattu itse työsopimukseen. Tietyissä tapauksissa
sosiaaliturvamaksut saattavat olla vapaaehtoisia. Tällaiset vapaaehtoiset sosiaaliturvamaksut
kattavat a) sosiaaliturvamaksut, joita henkilöt,
joita laki ei siihen velvoita, maksavat sosiaaliturvarahastoihin; b) sosiaaliturvamaksut, joita maksetaan
vakuutuslaitoksille (tai samaan sektoriin luokitelluille eläkerahastoille)
osana yritysten palkansaajiensa hyväksi järjestämiä ylimääräisiä
vakuutusjärjestelmiä, joihin jälkimmäiset osallistuvat vapaaehtoisesti; c) sosiaaliturvamaksut erityisiin
huoltojärjestelmiin, joiden jäsenyys on avoin palkansaajille tai yrittäjille. 4.94 Kirjausajankohta: työnantajan
todelliset sosiaaliturvamaksut (D.611) kirjataan ajankohtana, jolloin
maksuvelvoitteen aiheuttava työ suoritetaan. 4.95 Tileille kirjatut
julkisyhteisöjen sektorille maksettavat sosiaaliturvamaksut perustuvat kahteen
lähteeseen: verotuksessa tai veroilmoituksilla todennettuihin määriin taikka
saatuihin maksuihin. a) Jos perustana käytetään verotuksessa
todentamista tai veroilmoituksia, määrät oikaistaan kertoimella, joka heijastaa
verotuksessa todennettuja ja ilmoitettuja mutta perimättä jääneitä määriä.
Vaihtoehtoisesti voidaan kirjata mainitun oikaisun suuruinen pääomansiirto
asianomaisille sektoreille. Kertoimet arvioidaan verotuksessa todennetuista ja
ilmoitetuista mutta perimättä jääneistä määristä saatujen kokemusten ja niitä
koskevien nykyhetken odotusten perusteella. Eri sosiaaliturvamaksulajeille on
oltava omat kertoimet; b) Jos perustana käytetään saatuja maksuja,
ne tulee jaksottaa siten, että maksu tuloutetaan
sosiaaliturvamaksuvelvollisuuden synnyttävän toimen ajankohtana (tai
velvollisuuden syntyessä). Tämä mukautus voi perustua toimen (tai
velvollisuuden syntymisen) ja maksun väliseen keskimääräiseen aikaeroon. Työnantajan pidättäessä julkisyhteisöille
maksettavat sosiaaliturvamaksut tulolähteellä ne sisällytetään palkkoihin ja
palkkioihin riippumatta siitä, onko työnantaja siirtänyt ne edelleen
julkisyhteisöille. Näin kotitaloussektori näkyy koko määrän edelleenmaksajana
julkisyhteisöjen sektorille. Tosiasiallisesti maksamatta olevien määrien
vaikutus poistetaan nimikkeen D.995 pääomansiirtona julkisyhteisöiltä
työnantajasektoreille. 4.96 Työnantajien todelliset
sosiaaliturvamaksut kirjataan seuraavasti: a) käyttönä kotitalouksien tulojen
uudelleenjaon tilillä; b) käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä (ulkomaisten kotitalouksien osalta); c) resursseina kotimaisten
vakuutuksenantajien tai työnantajien tulojen uudelleenjaon tilillä; d) resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä (ulkomaisten vakuutuksenantajien tai työnantajien osalta). 4.97 Työnantajan laskennalliset
sosiaaliturvamaksut (D.612) Määritelmä: || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.612) ovat vastine sosiaalietuuksille (miinus mahdolliset palkansaajan sosiaaliturvamaksut), jotka työnantajat maksavat suoraan nykyisille tai entisille palkansaajilleen ja muille oikeutetuille henkilöille (toisin sanoen etuudet eivät liity työnantajan todellisiin sosiaaliturvamaksuihin). Ne vastaavat taloustointa D.122, kuten
palkansaajakorvausten kohdalla kuvataan. Niiden arvon on perustuttava
vakuutusmatemaattiseen harkintaan tai kohtuulliseen prosenttisuuteen nykyisille
työntekijöille maksettavista palkoista ja palkkioista taikka yrityksen saman
tilinpitojakson aikana maksamiin rahastoimattomiin muihin etuuksiin kuin
eläke-etuuksiin. Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut
(D.612) jaetaan kahteen ryhmään: a) Työnantajan laskennalliset eläkemaksut
(D.6121). Ne vastaavat taloustointa D.1221; b) Työnantajan laskennalliset muut maksut
kuin eläkemaksut (D.6122). Ne vastaavat taloustointa D.1222. 4.98 Kirjausajankohta: Työnantajan
laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat pakollisten suorien
sosiaalietuuksien vastine, kirjataan sen ajanjakson aikana, jona työ on tehty.
Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat vapaaehtoisten
suorien sosiaalietuuksien vastine, kirjataan silloin kun etuudet suoritetaan. 4.99 Työnantajien laskennalliset
sosiaaliturvamaksut kirjataan seuraavasti: a) käyttönä kotitalouksien tulojen
uudelleenjaon tilillä ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä; b) resursseina niiden sektoreiden tulojen
uudelleenjaon tilillä, joihin työnantajat tai kotimaiset vakuuttajat kuuluvat,
ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. 4.100 Kotitalouksien todelliset
sosiaaliturvamaksut (D.613) Määritelmä: || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut ovat palkansaajien, yrittäjien tai työllisiin kuulumattomien henkilöiden omaan lukuunsa maksamia sosiaaliturvamaksuja. Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut
(D.613) jaetaan kahteen ryhmään: a) kotitalouksien todelliset eläkemaksut
(D.6131); b) kotitalouksien todelliset muut maksut
kuin eläkemaksut (D.6132). Kirjausajankohta: Kotitalouksien todelliset
sosiaaliturvamaksut kirjataan suoriteperusteisesti. Työllisten osalta nämä
maksut kirjataan ajankohtana, jolloin maksuvelvoitteen aiheuttava työ
suoritetaan. Työllisiin kuulumattomien henkilöiden osalta maksut kirjataan
ajankohtana, jolloin ne suoritetaan. Tilijärjestelmässä kotitalouksien todelliset
sosiaaliturvamaksut kirjataan seuraavasti: a) käyttönä kotitalouksien tulojen
uudelleenjaon tilillä ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä; b) resursseina niiden sektoreiden tulojen
uudelleenjaon tilillä, joihin työnantajat kuuluvat, ja ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. 4.101 Kotitalouksien
sosiaaliturvamaksutäydennykset (D.614) Määritelmä:
Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset koostuvat eläkeoikeuksien ja
muiden kuin eläkeoikeuksien perusteella tilinpitojakson aikana ansaitusta
omaisuustulosta. Tämä nimike jaetaan kahteen luokkaan: a) kotitalouksien
sosiaaliturvamaksutäydennykset (D.6141); b) kotitalouksien muiden maksujen kuin
eläkemaksujen täydennykset (D.6142). Nimike D.6142 vastaa muihin sosiaalisiin
riskeihin ja tarpeisiin kuin eläkkeisiin liittyviä kotitalouksien
sosiaaliturvamaksutäydennyksiä esimerkiksi sairauden, äitiysloman, työvamman,
työkyvyttömyyden ja irtisanomisen aikana. Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset
sisältyvät eläkerahastojen hoitajien kotitalouksille maksamaan omaisuustuloon
ensitulon jakotilillä (eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot D.442). Koska eläkerahastojen hoitajat käytännössä pitävät
tämän tulon, sitä käsitellään sen vuoksi tulojen uudelleenjaon tilillä
kotitalouksien eläkerahastoille takaisin maksamana eränä, joka on
kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennysten muodossa. Kirjausajankohta: Kotitalouksien
sosiaaliturvamaksutäydennykset kirjataan ajankohtana, jolloin ne ansaitaan. RAHAMÄÄRÄISET SOSIAALIETUUDET (D.62) 4.102 Nimikkeeseen D.62 luetaan
seuraavat kolme alanimikettä: Rahamääräiset
sosiaaliturvaetuudet (D.621); Muut
sosiaalivakuutusetuudet (D.622); Rahamääräiset
sosiaaliavustukset (D.623). Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet
(D.621) 4.103 Määritelmä: Rahamääräiset
sosiaaliturvaetuudet ovat sosiaaliturvarahastojen kotitalouksille maksamia
rahamääräisiä sosiaalivakuutusetuuksia. Korvauksia ei lasketa niihin mukaan,
vaan niitä käsitellään luontoismuotoisina yhteiskunnallisina tulonsiirtoina
(D.632). Kyseiset etuudet suoritetaan
sosiaaliturvajärjestelmistä. Ne jakautuvat seuraavasti: –
rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet (D.6211); –
rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin
eläkkeet (D.6212). Muut sosiaalivakuutusetuudet (D.622) 4.104 Määritelmä: Muut
sosiaalivakuutusetuudet vastaavat etuuksia, joita työnantajat maksavat
työntekoon perustuvien muiden sosiaalivakuutusjärjestelmien puitteissa. Muut
työntekoon perustuvat sosiaalivakuutusetuudet ovat muiden
sosiaalivakuutusjärjestelmien kuin sosiaaliturvan maksamia sosiaalietuuksia
(rahamääräisiä tai luontoismuotoisia) sosiaaliturvamaksuja maksaneille, heidän
huollettavilleen tai omaisilleen. Niihin luetaan tyypillisesti seuraavat: a) normaalien tai
alennettujen palkkojen jatkuva maksaminen töistä poissaolon aikana sairauden,
onnettomuuden, äitiyden ym. syyn johdosta; b) perhe-, opinto- tai
muiden avustusten maksaminen huollettaville; c) työeläkkeiden tai perhe-eläkkeiden
maksaminen entisille palkansaajille tai heidän omaisilleen ja avustusten
maksaminen työntekijöille tai heidän omaisilleen irtisanomisen,
työkyvyttömyyden, tapaturmaisen kuoleman jne. yhteydessä (jos ne liittyvät
kollektiivisiin sopimuksiin); d) yleiset sairaanhoitopalvelut, jotka eivät
liity työntekijän työhön; e) toipilaskodit ja vanhainkodit. Muut sosiaalivakuutusetuudet (D.622) voidaan jakaa
seuraaviin kahteen osaan: –
muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet (D.6221); –
muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet
(D.6222). Rahamääräiset sosiaaliavustukset (D.623) 4.105 Määritelmä: Rahamääräiset
sosiaaliavustukset ovat julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa
tavoittelemattomien yhteisöjen kotitalouksille maksamia tulonsiirtoja samojen
tarpeiden tyydyttämiseen kuin sosiaalivakuutusetuudet, mutta niitä ei suoriteta
sosiaaliturvajärjestelmästä, johon edellytetään osallistumista tavallisesti
sosiaaliturvamaksuin. Siksi niihin ei lueta mitään sosiaaliturvarahastojen
maksamia etuuksia. Sosiaaliavustuksia voidaan maksaa seuraavissa olosuhteissa: a) Olemassa olevat
sosiaalivakuutusjärjestelmät eivät kata kyseisiä olosuhteita; b) Vaikka tällainen
sosiaalivakuutusjärjestelmä tai tällaisia järjestelmiä saattaakin olla
olemassa, kyseiset kotitaloudet eivät osallistu niihin eivätkä ole oikeutettuja
sosiaalivakuutusetuuksiin; c) Sosiaalivakuutusetuudet
katsotaan riittämättömiksi kattamaan kyseessä olevat tarpeet, ja
sosiaaliavustuksia maksetaan niiden lisäksi; d) Asia kuuluu yleiseen
sosiaalipolitiikkaan. Näihin etuuksiin eivät sisälly tulonsiirrot, joita
maksetaan sellaisten tapahtumien tai olosuhteiden vuoksi, joita
sosiaalivakuutusjärjestelmät eivät normaalisti kata (toisin sanoen
luonnonkatastrofeista johtuvat tulonsiirrot, jotka kirjataan muihin
tulonsiirtoihin tai muihin pääomansiirtoihin). 4.106 Rahamääräisten sosiaalietuuksien
(D.62) kirjausajankohta: a) rahamääräiset sosiaalietuudet kirjataan
silloin kun etuuksia koskevat vaatimukset on todettu; b) luontoismuotoiset sosiaalietuudet
kirjataan silloin kun palvelut suoritetaan tai kun markkinattomien tuottajien
suoraan kotitalouksille toimittamien tavaroiden omistajuus vaihtuu. 4.107 Rahamääräiset sosiaalietuudet
(D.62) kirjataan seuraavasti: a) käyttönä niiden sektoreiden tulojen
uudelleenjaon tilillä, jotka myöntävät etuudet; b) käyttönä esitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä (ulkomaiden myöntämien etuuksien osalta); c) käyttönä kotitalouksien tulojen
uudelleenjaon tilillä; d) resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä (ulkomaisille kotitalouksille myönnettyjen etuuksien osalta). LUONTOISMUOTOISET YHTEISKUNNALLISET
TULONSIIRROT (D.63) 4.108 Määritelmä: || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot (D.63) koostuvat yksilöllisistä tavaroista ja palveluista, joita julkisyhteisöt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt siirtävät ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin yksittäisille kotitalouksille ja jotka voivat olla markkinoilta ostettuja tai julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tuottamia markkinattomia tuotoksia. Ne rahoitetaan verotuloilla, muilla julkisyhteisöjen tuloilla tai sosiaaliturvamaksuilla tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tapauksessa lahjoituksilla ja omaisuustuloilla. Ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömiin
hintoihin kotitalouksille annettuja palveluja kuvataan yksilöllisiksi
palveluiksi erotukseksi yhteiskunnalle kokonaisuudessaan tai yhteiskunnan
suurelle osalle tarjotuista kollektiivipalveluista, kuten puolustuksesta ja
katuvalaistuksesta. Yksilölliset palvelut ovat pääasiassa koulutus- ja
terveyspalveluja, vaikka muitakin palveluja, kuten asumis-, kulttuuri- ja
virkistyspalveluja, järjestetään usein. 4.109 Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset
tulonsiirrot (D.63) jaetaan seuraaviin alaluokkiin: Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot –
julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen markkinaton tuotanto (D.631) - Määritelmä:
Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja
kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen markkinaton
tuotanto (D.631) ovat markkinattomien tuottajien suoraan edunsaajille
toimittamia. Kaikki kotitalouksien itse suorittamat maksut on vähennettävä. Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot –
julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen ostama markkinatuotanto (D.632) - Määritelmä:
Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja
kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ostama
markkinatuotanto (D.632) ovat a) sosiaaliturvarahastojen
korvauksia, joilla hyvitetään kotitalouksien määrättyihin tavaroihin ja
palveluihin kohdistuneita hyväksyttyjä menoja, tai b) tulonsiirtoja,
jotka vastaavat markkinatuottajien suoraan edunsaajille toimittamia
julkisyhteisöjen ostamia tavaroita ja palveluja. Kaikki
kotitalouksien itse suorittamat maksut on vähennettävä. Kun kotitalous ostaa tavaran tai palvelun, jonka
sosiaaliturvarahasto sille myöhemmin korvaa osittain tai kokonaan, kotitalouden
voidaan katsoa ikään kuin toimivan sosiaaliturvarahaston puolesta. Itse asiassa
kotitalous antaa sosiaaliturvarahastolle lyhytaikaisen luoton, joka maksetaan
heti kun kotitalous saa hyvityksen. Ne menot, jotka hyvitetään, kirjataan
sosiaaliturvarahaston suoraan maksamiksi silloin, kun kotitalous suorittaa
oston, kun taas ainoa meno, joka kirjataan kotitaloudelle, on mahdollinen
maksetun ostajan hinnan ja hyvitetyn määrän välinen erotus. Hyvitettyjen menojen
määrää ei siis käsitellä rahamääräisenä tulonsiirtona sosiaaliturvarahastolta
kotitalouksille. 4.110 Luontoismuotoisia yhteiskunnallisia
tulonsiirtoja (D.63) ovat sairaanhoito ja hammashoito, kirurgiset ja sairaalan
vuodeosastopalvelut, silmälasit ja piilolinssit, lääketieteelliset kojeet ja
laitteet ja muut vastaavanlaiset sosiaalisiin riskeihin tai tarpeisiin
liittyvät tavarat ja palvelut. Muina esimerkkeinä voidaan mainita – silloin kun
sosiaalivakuutusjärjestelmä ei niitä kata – sosiaalinen asuminen, asumistuki,
päivähoito, ammatillinen koulutus, liikennemaksujen alennukset (edellyttäen,
että niillä on sosiaalinen tarkoitus) ja vastaavat sosiaalisiin riskeihin ja
tarpeisiin liittyvät tavarat ja palvelut. Kun julkisyhteisöt tarjoavat
yksittäisille kotitalouksille sellaisia sosiaalisten riskien ja tarpeiden
piiriin kuulumattomia tavaroita ja palveluja kuin virkistys-, kulttuuri- ja
urheilupalveluja ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin,
niitä käsitellään luontoismuotoisina yhteiskunnallisina tulonsiirtoina –
julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen markkinaton tuotanto (D.631). 4.111 Kirjausajankohta:
Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot (D.63) kirjataan silloin kun
palvelut suoritetaan tai kun tuottajien suoraan kotitalouksille toimittamien
tavaroiden omistajuus vaihtuu. Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot
(D.63) kirjataan a) käyttönä niiden sektoreiden
luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilillä, jotka myöntävät etuudet; b) resursseina kotitalouksien
luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilillä. Siirrettyjen tavaroiden ja palveluiden kulutus
kirjataan oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötilille. Ulkomaiden kanssa ei ole luontoismuotoisia yhteiskunnallisia
tulonsiirtoja (ne kirjataan kohtaan D.62 rahamääräiset sosiaalietuudet). MUUT TULONSIIRROT (D.7) VAHINKOVAKUUTUSMAKSUT, NETTO (D.71) 4.112 Määritelmä: || Vahinkovakuutusmaksut, netto (D.71), ovat maksuja institutionaalisten yksiköiden ottamista vakuutuksista. Yksittäisten kotitalouksien ottamat vakuutukset on otettu niiden omasta aloitteesta ja omaksi hyväksi työnantajista tai julkisyhteisöistä riippumatta ja sosiaalivakuutusjärjestelmien ulkopuolella. Vahinkovakuutusmaksut, netto, käsittävät sekä vakuutuksenottajien todelliset vakuutusmaksut vakuutuskatteen hankkimiseksi tilinpitojakson aikana (vakuutusmaksut) ja vakuutuksenottajien omaisuustuloista maksettavat vakuutusmaksutäydennykset, joista on vähennetty vakuutukset järjestävien vakuutuslaitosten palvelumaksut. Vahinkovakuutusmaksut, netto, ovat vakuutuskatteen
hankkimiseen käytettävissä olevia summia sellaisten erilaisten tapahtumien ja
onnettomuuksien varalta, jotka johtavat tavaroiden ja omaisuuden
vaurioitumiseen tai henkilövahinkoihin luonnon aiheuttamien tai inhimillisten
syiden vuoksi – tulipalot, tulvat, kolarit, yhteentörmäykset, varkaudet,
väkivalta, onnettomuudet, sairaudet ym. – tai sairaudesta, työttömyydestä,
onnettomuuksista ym. syistä aiheutuneiden taloudellisten menetysten varalta. Vahinkovakuutusmaksut, netto, jaetaan kahteen
luokkaan: a) vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut,
netto (D.711); b) vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut,
netto (D.712). 4.113 Kirjausajankohta:
vahinkovakuutusmaksut, netto, kirjataan ajankohtana, jolloin ne ansaitaan. Vakuutusmaksut, joista palvelumaksut on
vähennetty, ovat se osa tilinpitojakson aikana tai aikaisempien
tilinpitojaksojen aikana yhteensä maksetuista vakuutusmaksuista, joka kattaa
kulumassa olevalla tilinpitojaksolla maksettavaksi erääntyneet riskit. Kuluvalla tilinpitojaksolla ansaitut
vakuutusmaksut on erotettava kuluvalla ajanjaksolla maksettavaksi erääntyneistä
vakuutusmaksuista, jotka todennäköisesti kattavat sekä tulevan että kuluvan
tilinpitojakson riskit. Vahinkovakuutusmaksut, netto, kirjataan
seuraavasti: a) käyttönä kotimaisten vakuutuksenottajien
tulojen uudelleenjaon tilillä; b) käyttönä tulojen ensijaon ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten vakuutuksenottajien osalta); c) resursseina kotimaisten vakuutuslaitosten
tulojen uudelleenjaon tilillä; d) resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä (ulkomaisten vakuutuslaitosten osalta). VAHINKOVAKUUTUSKORVAUKSET (D.72) 4.114 Määritelmä: || Vahinkovakuutuskorvaukset (D.72) ovat vahinkovakuutussopimusten puitteissa erääntyneitä korvauksia; toisin sanoen summia, jotka vakuutuslaitokset ovat velvollisia maksamaan henkilöiden tai tavaroiden kärsimien vahinkojen tai vaurioiden korvaamiseksi (mukaan lukien kiinteät pääomatavarat). Tämä nimike jaetaan kahteen luokkaan: a) vahinkovakuutuksen
ensivakuutuskorvaukset (D.721); b) vahinkovakuutuksen
jälleenvakuutuskorvaukset (D.722). 4.115 Vahinkovakuutuskorvauksiin eivät
sisälly maksut, jotka ovat sosiaalietuuksia. Vahinkovakuutuskorvausten maksamista käsitellään
tulonsiirtona korvauksenhakijalle. Sellaisia korvauksia käsitellään
tulonsiirtoina, silloinkin kun kyseessä voivat olla suuret summat kiinteiden
varojen tuhoutumisen tai yksilölle tapahtuneen vakavan henkilövahingon
seurauksena. Esimerkiksi luonnonkatastrofista johtuvia
poikkeuksellisen suuria summia voidaan käsitellä tulonsiirtojen sijasta
pääomansiirtoina (katso kohta 4.164.k). Korvauksenhakijoiden saamia summia ei tavallisesti
ole sidottu mihinkään erityiseen tarkoitukseen eikä vahingoittuneita tai
tuhoutuneita tavaroita ja varoja välttämättä tarvitse korjata tai korvata. Korvaukset syntyvät vakuutuksenottajien
kolmansille henkilöille tai heidän omaisuudelleen aiheuttamien vahinkojen tai
henkilövahinkojen johdosta. Näissä tapauksissa toteutuneet korvaukset kirjataan
suoraan vakuutuslaitoksen vahingon kärsineille osapuolille maksamiksi eikä
epäsuoraan vakuutuksenottajan kautta. 4.116 Vahinkovakuutuksen
jälleenvakuutusmaksut ja -korvaukset, netto, lasketaan täsmälleen samalla
tavalla kuin vahinkovakuutuksen vakuutusmaksut ja ‑korvaukset. Koska
jälleenvakuutustoiminta keskittyy vain muutamiin maihin, useimmat
jälleenvakuutukset otetaan ulkomaisilta talousyksiköiltä. Jotkin yksiköt ja etenkin julkisyhteisöt saattavat
antaa velallisen laiminlyönnin varalta takauksen ehdoin, joilla on samat
ominaispiirteet kuin vahinkovakuutuksella. Näin tapahtuu annettaessa useita
samantyyppisiä takauksia ja on mahdollista arvioida realistisesti
laiminlyöntien kokonaistaso. Tässä tapauksessa suoritettuja maksuja (ja niistä
ansaittua omaisuustuloa) käsitellään samaan tapaan kuin vahinkovakuutuksen
vakuutusmaksuja, ja standarditakauksiin liittyviä varauksia puolestaan
käsitellään samaan tapaan kuin vahinkovakuutuskorvauksia. 4.117 Kirjausajankohta:
Vahinkovakuutuskorvaukset kirjataan silloin, kun onnettomuus tai muu tapahtuma,
jonka varalta vakuutus on otettu, tapahtuu. Ne kirjataan seuraavasti: a) käyttönä kotimaisten vakuutuslaitosten
tulojen uudelleenjaon tilillä; b) käyttönä tulojen ensijaon ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten vakuutuslaitosten osalta); c) resursseina edunsaajasektoreiden tulojen
uudelleenjaon tilillä; d) resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä (ulkomaisten edunsaajien osalta). JULKISYHTEISÖJEN SISÄISET TULONSIIRROT
(D.73) 4.118 Määritelmä: || Julkisyhteisöjen sisäisiin tulonsiirtoihin (D.73) sisältyvät julkisyhteisöjen eri alasektoreiden (valtionhallinto, osavaltiohallinto, paikallishallinto, sosiaaliturvarahastot) väliset tulonsiirrot veroja, tukipalkkioita, investointiavustuksia ja muita pääomansiirtoja lukuun ottamatta. Julkisyhteisöjen sisäisiin tulonsiirtoihin eivät
sisälly toisen yksikön puolesta suoritetut taloustoimet; nämä kirjataan
tileillä ainoastaan kertaalleen sen edunsaajayksikön resurssina, jonka puolesta
taloustoimi suoritetaan (ks. kohta 1.41). Tämä tilanne syntyy erityisesti
silloin, kun julkisyhteisö (esim. valtionhallinnon yksikkö) kerää veroja, jotka
automaattisesti siirretään joko kokonaisuudessaan tai osittain toiselle
julkisyhteisön yksikölle (esim. paikallishallinnolle). Tässä tapauksessa tälle
toiselle julkisyhteisöjen yksikölle tarkoitetut verotulot esitetään ikään kuin
kyseinen yksikkö olisi kerännyt ne suoraan eikä tulonsiirtona julkisyhteisöjen
sisällä. Tämä ratkaisu soveltuu etenkin tapaukseen, jossa toiselle julkisyhteisöjen
yksikölle tarkoitetut verot peritään valtionhallinnon kantamien verojen päälle
tulevina lisäveroina. Viiveet verojen siirtämisessä ensimmäiseltä
julkisyhteisön yksiköltä toiselle aiheuttavat kirjauksia ”muihin saamisiin ja
velkoihin” rahoitustilillä. Ne verotulojen siirrot, jotka toinen
julkisyhteisöjen yksikkö saa valtionapuina, sisältyvät julkisyhteisöjen
sisäisiin tulonsiirtoihin. Nämä tulonsiirrot eivät vastaa mitään tiettyä
verojen ryhmää eikä niitä suoriteta automaattisesti vaan pääasiassa tiettyjen
rahastojen kautta (alue- ja paikallisviranomaisten rahastot) valtionhallinnon
määräämien jakoasteikkojen mukaisesti. 4.119 Kirjausajankohta:
julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot kirjataan silloin, kun ne on voimassa
olevien säädösten mukaan suoritettava. 4.120 Julkisyhteisöjen sisäiset
tulonsiirrot kirjataan käyttönä ja resursseina julkisyhteisöjen alasektoreiden
tulojen uudelleenjaon tilille. Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot ovat
julkisyhteisöt-sektorin sisäisiä virtoja eivätkä ne käy koko sektorin
sulautetulla tilillä. TULONSIIRROT KANSAINVÄLISEEN YHTEISTYÖHÖN
(D.74) 4.121 Määritelmä: || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön (D.74) sisältävät kaikki rahamääräiset tai luontoismuotoiset tulonsiirrot julkisyhteisöjen ja ulkomaisten hallitusten tai kansainvälisten järjestöjen välillä, ei kuitenkaan investointiavustuksia eikä muita pääomansiirtoja. 4.122 Nimike D.74 kattaa a) julkisyhteisöjen jäsenmaksut
kansainvälisille järjestöille (ei kuitenkaan jäsenvaltioiden ylikansallisille
organisaatioille maksamat verot); b) kaikki tulonsiirrot, joita julkisyhteisöt
saavat kohdassa a tarkoitetuilta laitoksilta tai järjestöiltä. Tulonsiirrot,
jotka Euroopan unionin toimielimet maksavat suoraan kotimaisille
markkinatuottajille, esitetään ulkomaiden maksamina tukipalkkioina. c) hallitusten väliset tulonsiirrot joko
rahamääräisinä (esim. ulkomaiden tai merentakaisten alueiden budjettivajeiden
rahoittamiseen tarkoitetut maksut) tai luontoismuotoisina (esim. elintarvike-,
sotilastarvikelahjoitukset, luonnonkatastrofien jälkeinen hätäapu
elintarvikkeina, vaatteina, lääkkeinä jne.); d) julkisyhteisöjen, Euroopan unionin
toimielimen tai kansainvälisen järjestön maksamat palkat ja palkkiot
kehitysmaiden käyttöön tarjotuille neuvonantajille tai teknisen avun asiantuntijoille. Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön
sisältävät julkisyhteisöjen ja maassa sijaitsevien kansainvälisten järjestöjen
väliset tulonsiirrot, koska kansainvälisiä järjestöjä ei pidetä sen maan
kotimaisina institutionaalisina yksikköinä, jossa ne sijaitsevat. 4.123 Kirjausajankohta: ajankohta,
jolloin voimassa olevien säädösten mukaan siirrot on tehtävä (kun kyse on
pakollisista tulonsiirroista), tai ajankohta, jolloin tulonsiirrot tehdään (kun
kyse on vapaaehtoisista tulonsiirroista). 4.124 Tulonsiirrot kansainväliseen
yhteistyöhön kirjataan seuraavasti: a) käyttönä ja resursseina julkisyhteisöjen
tulojen uudelleenjaon tilillä; b) käyttönä ja resursseina ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. MUUT SEKALAISET TULONSIIRROT (D.75) Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville
voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) (D.751) 4.125 Määritelmä: || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) sisältävät kaikki vapaaehtoiset avustukset (muut kuin testamenttilahjoitukset), jäsenmaksut ja taloudelliset avustukset, jotka KPVTY:t saavat kotitalouksilta (mukaan luettuna ulkomaiset kotitaloudet) ja vähäisemmässä määrin myös muilta yksiköiltä. 4.126 Tulonsiirrot kotitalouksia
palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) sisältävät
seuraavat: a) kotitalouksien maksamat säännölliset
jäsenmaksut ammattiliitoille, poliittisille, urheilu-, kulttuuri-,
uskonnollisille ja vastaaville KPVTY-sektoriin luokitelluille järjestöille; b) KPVTY:jen saamat
vapaaehtoiset avustukset (muut kuin testamenttilahjoitukset) kotitalouksilta,
yhtiöitetyiltä yrityksiltä ja ulkomailta mukaan luettuna
hyväntekeväisyysjärjestöjen saamat luontoismuotoiset tulonsiirrot elintarvike-,
vaate-, huopa-, lääke- ym. lahjoituksina jaettavaksi kotimaisille ja
ulkomaisille kotitalouksille. Tätä käsittelytapaa sovelletaan
kulutustavaroihin, koska suuret lahjoitukset (muina kuin rahoitusvaroina
käsiteltävät arvoesineet) kirjataan muihin pääomansiirtoihin (D.99) (katso
kohta 4.165.e). Tulonsiirtoihin ei kirjata tarpeettomina
pidettyjä tai käytettyjä tavaroita, joita kotitaloudet lahjoittavat; c) julkisyhteisöjen tuet ja avustukset,
paitsi tiettyjen pääomamenojen rahoittamiseen tarkoitetut tulonsiirrot, jotka
luetaan investointiavustuksiin. Tulonsiirtoihin KPVTY:ille ei lueta jäsenmaksuja
tai jäsenosuuksia yrityksiä palveleville voittoa tavoittelemattomille
markkinayhteisöille, kuten kauppakamareille tai elinkeinojärjestöille, vaan
niitä käsitellään maksuina suoritetuista palveluista. 4.127 Kirjausajankohta: tulonsiirrot
KPVTY:ille kirjataan sinä ajankohtana, jona ne tehdään. 4.128 Tulonsiirrot KPVTY:ille
kirjataan seuraavasti: a) käyttönä kotimaisten tulonsiirtoja
maksavien sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä; b) käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä; c) resursseina KPVTY-sektorin tulojen
uudelleenjaon tilillä. Kotitalouksien väliset tulonsiirrot
(D.752) 4.129 Määritelmä: || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot koostuvat kaikista kotimaisten kotitalouksien muille kotimaisille tai ulkomaisille kotitalouksille suorittamista tai niiltä saamista rahamääräisistä tai luontoismuotoisista tulonsiirroista. Erityisesti näihin sisältyvät maasta muuttaneiden tai ulkomaille pysyvästi asettuneiden (tai ulkomailla vähintään vuoden ajan työskentelevien) työntekijöiden rahalähetykset heidän lähtömaassa asuville perheenjäsenilleen tai vanhempien rahalähetykset lapsilleen toiselle paikkakunnalle. 4.130 Kotitalouksien välisten tulonsiirtojen
kirjausajankohta: kirjataan ajankohtana, jolloin tulonsiirrot tehdään. 4.131 Kotitalouksien väliset
tulonsiirrot kirjataan seuraavasti: a) käyttönä ja resursseina kotitalouksien
tulojen uudelleenjaon tilillä; b) käyttönä ja resursseina ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. Muut sekalaiset tulonsiirrot (D.759) Sakot ja uhkasakot 4.132 Määritelmä: || Oikeusistuimien ja oikeusistuinten tapaisten elinten institutionaalisille yksiköille määräämiä sakkoja ja uhkasakkoja käsitellään pakollisina tulonsiirtoina. 4.133 Muihin sekalaisiin tulonsiirtoihin
(D.759) ei sisällytetä seuraavia: a) veronmaksun kiertämisestä tai
myöhästymisestä johtuvia veroviranomaisten määräämiä sakkoja ja uhkasakkoja,
joita ei voida erottaa itse veroista ja jotka luokitellaan edelleen veroiksi; b) lupien hankintamaksuja, jotka ovat joko
veroja tai maksuja julkisyhteisöjen suorittamista palveluista. 4.134 Kirjausajankohta: sakot ja
uhkasakot kirjataan ajankohtana, jolloin maksuvelvollisuus syntyy. Arpajaiset ja uhkapeli 4.135 Määritelmä: || Arpalipuista maksetut summat tai uhkapeliin pannut summat koostuvat kahdesta osasta: palvelumaksun maksamisesta arpajaisia tai uhkapelejä järjestävälle yksikölle ja jäljelle jäävästä voittajille maksettavasta tulonsiirrosta. Palvelumaksu saattaa olla huomattava ja kattaa
uhkapelipalveluiden tuotantoon kohdistuvat verot. Tulonsiirtojen katsotaan
järjestelmässä tapahtuvan suoraan arpajaisiin tai uhkapeliin osallistuvien
kotitalouksien välillä. Ulkomaisten kotitalouksien osallistuessa
kotitaloussektorin ja ulkomaiden välillä saattaa olla merkittäviä
nettotulonsiirtoja. Kirjausajankohta: tulonsiirrot kirjataan
ajankohtana, jolloin ne suoritetaan. Korvaukset 4.136 Määritelmä: || Korvaukset koostuvat institutionaalisten yksiköiden toisille institutionaalisille yksiköille maksamista tulonsiirroista korvaukseksi henkilö- tai omaisuusvahingoista, lukuun ottamatta vahinkovakuutuskorvauksia. Korvaukset ovat pakollisia oikeusistuimen määräämiä tai oikeusistuimen ulkopuolella sovittuja vapaaehtoisia maksuja. Tämä nimike kattaa muut kuin pääomansiirroiksi luokitellut julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen vapaaehtoiset suoritukset korvaukseksi luonnonkatastrofien aiheuttamista vahingoista ja vaurioista. 4.137 Kirjausajankohta: korvaukset
kirjataan silloin, kun ne suoritetaan (vapaaehtoiset suoritukset) tai kun ne on
suoritettava (pakolliset maksut). 4.138 Muut tulonsiirtojen muodot a) Sellaiset tulonsiirrot kotitalouksia
palvelevilta voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä julkisyhteisöille, jotka
eivät ole veroja; b) sellaiset julkisyhteisöjen maksut
yritykset ja yritysmäiset yhteisöt sektoriin luokitelluille julkisille
yrityksille, joiden tarkoituksena on kattaa poikkeukselliset eläkemaksut; c) julkisyhteisöjen tai kotitalouksia
palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kotimaisille tai
ulkomaisille kotitalouksille maksamat matkastipendit ja apurahat; d) julkisyhteisöjen kotitalouksille
ajoittain myöntämät säästöjen bonusmaksut palkintona säästämisestä tietyn
ajanjakson aikana; e) kotitalouksien maksamat palautukset
menoista, joita sosiaalialan järjestöille on kotitalouksien puolesta
aiheutunut; f) tulonsiirrot kotitalouksia palvelevilta
voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä ulkomaille; g) yhteisöjen sponsorointimaksut, ellei
noita maksuja voida pitää mainos- tai muiden palveluiden ostona (esim.
tulonsiirrot hyvää tarkoitusta varten tai apurahat); h) tulonsiirrot julkisyhteisöiltä
kotitalouksien kulutukseen, mikäli niitä ei kirjata sosiaalietuuksiksi; i) keskuspankin rahalaitoksille tekemä
vastinsiirto (S.122 ja S.125), joka kattaa epäsuorasti kohdennetun
välituotekäytön keskuspankin tuotoksesta (katso luku 14: Välilliset
rahoituspalvelut, FISIM). 4.139 Kirjausajankohta: kohdassa 4.138
luetellut muut tulonsiirrot kirjataan ajankohtana, jolloin ne suoritetaan,
lukuun ottamatta julkisyhteisöille maksettuja tai niiltä saatuja tulonsiirtoja,
jotka kirjataan silloin, kun ne erääntyvät. Muut sekalaiset tulonsiirrot esiintyvät a) resursseina ja käyttönä kaikkien
sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä; b) resursseina ja käyttönä ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaan tilillä. ARVONLISÄVEROON JA BRUTTOKANSANTULOON (BKTL)
PERUSTUVAT EU:N OMAT VARAT (D.76) 4.140 Määritelmä: || Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuva EU:n kolmas ja neljäs oma vara ovat kunkin jäsenvaltion Euroopan unionin toimielimille maksamia tulonsiirtoja. Arvonlisäveroon perustuva EU:n kolmas oma vara
(D.761) ja bruttokansantuloon perustuva EU:n neljäs oma vara (D.762) ovat
maksuosuuksia EU:n toimielinten talousarvioon. Kunkin jäsenvaltion maksuosuus
perustuu niiden alv-pohjan ja BKTL:n tasoihin. Nimikkeeseen D.76 sisältyvät myös jäsenvaltioiden
sekalaiset ei-veromuotoiset maksuosuudet Euroopan unionin laitoksille (D.763). Kirjausajankohta: Arvonlisäveroon ja
bruttokansantuloon perustuva EU:n kolmas ja neljäs oma vara kirjataan
ajankohtana, jona ne erääntyvät maksettaviksi. Alv- ja BKTL-perusteiset kolmas ja neljäs oma vara
kirjataan seuraavasti: a) käyttönä julkisyhteisöjen tulojen
uudelleenjaon tilillä; b) resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä. ELÄKEOIKEUKSIEN MUUTOKSEN OIKAISU (D.8) 4.141 Määritelmä: || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu (D.8) tarvitaan, jotta kotitalouksien säästössä näkyisi se eläkeoikeuksien muutos, joka on kotitalouksien määrätty saatava. Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu saadaan tulojen uudelleenjaon tilillä sosiaaliturvamaksuina kirjatuista vakuutusmaksuista. 4.142 Koska kotitalouksien katsotaan
tilinpitojärjestelmän rahoitustileillä ja taseissa omistavan eläkeoikeudet,
tarvitaan oikaisuerä sen varmistamiseksi, että kaikki eläketuloja suuremmat
eläkemaksut eivät vaikuta kotitalouksien säästöön. Tämän vaikutuksen tasaamiseksi lasketaan
oikaisuerä seuraavasti: || eläkejärjestelmiin maksettavien todellisten ja laskennallisten sosiaaliturvamaksujen kokonaisarvo plus || eläkejärjestelmien edunsaajien omaisuustuloista maksettavien vakuutusmaksutäydennysten kokonaisarvo miinus || palvelumaksujen arvo miinus || eläkejärjestelmien sosiaalivakuutusetuuksina maksamien eläkkeiden kokonaisarvo ja saatu oikaisuerä lisätään tulonkäyttötilillä kotitalouksien käytössä olevaan tuloon tai oikaistuun käytettävissä olevaan tuloon ennen kuin päädytään säästöön. Tällä tavoin kotitalouksien säästö on sama kuin se
olisi, jos eläkemaksuja ja eläketuloja ei olisi kirjattu tulonsiirtoina tulojen
uudelleenjaon tilille. Tämä oikaisuerä on välttämätön kotitalouksien säästön
sovittamiseksi kotitalouksien eläkeoikeuksien muutokseen, joka on kirjattu
järjestelmän rahoitustilille. Eläkkeiden maksamisesta vastaavien yksiköiden tulonkäyttötilillä
tarvitaan luonnollisesti vastakkaiset oikaisut. 4.143 Kirjausajankohta: oikaisu
kirjataan niiden taloustoimien ajankohdan mukaan, joista se koostuu. 4.144 Eläkeoikeuksien muutoksen
oikaisu kirjataan seuraavasti: a) käyttönä niiden sektoreiden
tulonkäyttötilillä, joihin eläkkeiden maksamisesta vastaavat yksiköt on
luokiteltu; b) käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä (ulkomaisten laitosten osalta); c) resursseina kotitaloussektorin
tulonkäyttötilillä; d) resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilillä (ulkomaisten kotitalouksien osalta). PÄÄOMANSIIRROT (D.9) 4.145 Määritelmä: || Pääomansiirtojen edellytyksenä on, että niihin sisältyy vähintään yhden taloustoimen osapuolen varan tai varojen hankintaa tai vähennystä. Riippumatta siitä, suoritetaanko pääomansiirrot rahamääräisinä vai luontoismuotoisina, ne johtavat vastaavaan muutokseen yhden tai molempien taloustoimen osapuolien taseissa esitetyissä rahoitus- tai muissa kuin rahoitusvaroissa. 4.146 Luontoismuotoinen pääomansiirto
koostuu vastikkeettomasta (muun kuin varastojen ja rahamääräisten) varojen
omistuksen siirtymisestä tai velkojan suorittamasta velan peruuttamisesta. Rahamääräinen pääomansiirto koostuu sellaisesta
siirrosta, jonka ensimmäinen osapuoli on rahoittanut vähentämällä varoja (muita
kuin varastoja) tai jonka toisen osapuolen odotetaan tai vaaditaan käyttävän
varojen (muiden kuin varastojen) hankintaan. Toinen osapuoli, saaja, on
velvoitettu käyttämään rahaa varojen hankintaan ehtona tulonsiirron suorittamiselle. Muun kuin rahoitusvaran siirtoarvo arvotetaan
estimoituun hintaan, jolla kyseinen uusi tai käytetty vara voitaisiin myydä
markkinoilla, lisättynä mahdolliset kuljetus-, asennus- tai muut luovuttajalle
koituvat omistajuuden siirtoon liittyvät kustannukset, lukuun ottamatta
kuitenkaan mitään vastaavia vastaanottajalle koituneita maksuja. Rahoitusvarojen
siirrot arvotetaan samalla tavalla kuin muut rahoitusvarojen tai velkojen
hankinnat tai luovutukset. 4.147 Pääomansiirrot sisältävät
pääomaverot (D.91), investointiavustukset (D.92) ja muut pääomansiirrot (D.99).
PÄÄOMAVEROT (D.91) 4.148 Määritelmä: || Pääomaverot (D.91) koostuvat veroista, joita peritään epäsäännöllisin väliajoin ja erittäin harvoin institutionaalisten yksiköiden omistamien varojen tai nettovarallisuuden arvoista tai institutionaalisten yksiköiden välillä siirrettyjen varojen arvoista testamenttilahjoitusten, henkilöiden välisten lahjojen tai muiden siirtojen johdosta. 4.149 Pääomaveroihin luetaan
seuraavat: a) verot pääomansiirroista:
perintöverot tai henkilöiden välisten lahjojen verot, jotka kannetaan
edunsaajien pääomasta. Varojen myynnin veroja ei lasketa mukaan; b) pääomaverot: satunnaiset ja
poikkeukselliset institutionaalisten yksiköiden omistamia varoja ja
nettovarallisuutta koskevat verot. Näihin sisältyvät maanparannusverot, toisin
sanoen maatalousmaan arvonnousun verot sen seurauksena, että maahan on
myönnetty kaavoituslupa maan muuttamiseksi kaupalliseen tai asumiskäyttöön. Pääomavoitoista perittäviä veroja ei kirjata
pääomaveroina vaan tulo-, varallisuus- ym. juoksevina veroina. 4.150 Tileille kirjatut verot saadaan
kahdesta lähteestä: verotuksessa tai veroilmoituksilla todennetuista määristä
taikka saaduista maksuista. a) Jos perustana
käytetään verotuksessa todentamista tai veroilmoituksia, määrät oikaistaan
kertoimella, joka heijastaa verotuksessa todennettuja ja ilmoitettuja mutta
perimättä jääneitä määriä. Vaihtoehtoisesti kirjataan mainitun oikaisun
suuruinen pääomansiirto asianomaisille sektoreille. Kertoimet arvioidaan
verotuksessa todennetuista ja ilmoitetuista mutta perimättä jääneistä määristä
saatujen kokemusten ja niitä koskevien nykyhetken odotusten perusteella. Eri
verolajeille on omat kertoimensa; b) Jos perustana käytetään saatuja maksuja,
ne jaksotetaan siten, että maksu tuloutetaan verovelvollisuuden synnyttävän
toimen ajankohtana, tai jos ajankohtaa ei tiedetä, hetkenä jolloin vero
määrättiin. Tämä mukautus perustuu toimen (tai veron määräämisen) ja
veronmaksun väliseen keskimääräiseen aikaeroon. 4.151 Pääomaverot kirjataan
seuraavasti: a) velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina
(–) niiden sektoreiden pääomatilillä, joihin veronmaksajat luokitellaan; b) velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina
(+) julkisyhteisöjen pääomatilillä; c) velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina
ulkomaan pääomatilillä. INVESTOINTIAVUSTUKSET (D.92) 4.152 Määritelmä: || Investointiavustukset (D.92) koostuvat julkisyhteisöjen tai ulkomaiden rahamääräisistä tai luontoismuotoisista pääomansiirroista muille kotimaisille tai ulkomaisille institutionaalisille yksiköille näiden kiinteiden varojen hankintakustannusten rahoittamiseksi kokonaisuudessaan tai osittain. Ulkomaiden suorittamiin investointiavustuksiin
sisältyvät Euroopan unionin toimielinten suoraan maksamat investointiavustukset
(esim. Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen
maatalousrahastosta tehdyt siirrot). 4.153 Luontoismuotoiset
investointiavustukset koostuvat julkisyhteisöjen suorittamista
liikennekaluston, koneiden ja muiden laitteiden siirroista muille kotimaisille
tai ulkomaisille talousyksiköille ja myös rakennusten ja muiden rakenteiden
suorasta hankkimisesta kotimaisille tai ulkomaisille talousyksiköille. 4.154 Julkisyhteisöjen
pääomanmuodostuksen arvo muiden talouden sektoreiden hyväksi kirjataan
investointiavustuksina aina, kun edunsaaja on yksilöitävissä ja kun siitä tulee
pääoman omistaja. Sellaisissa tapauksissa pääomanmuodostus kirjataan varojen
muutoksena edunsaajan pääomatilille ja se rahoitetaan investointiavustuksella, joka
kirjataan velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina samalle tilille. 4.155 Investointiavustukset (D.92)
sisältävät sekä kertasuoritteisia maksuja, jotka on tarkoitettu pääoman
muodostuksen rahoittamiseen saman tilinpitojakson aikana, sekä osamaksueriä aikaisempana
tilinpitojaksona tapahtuneesta pääomanmuodostuksesta. Niitä osia
julkisyhteisöjen yrityksille suorittamista vuosittaisista maksuista, jotka ovat
yritysten pääoman muodostusta varten ottamien velkojen kuoletusta, käsitellään
investointiavustuksina. 4.156 Julkisyhteisöjen myöntämiä
korkoavustuksia ei lueta mukaan investointiavustuksiin. Se, että julkisyhteisöt
ottavat vastuulleen osan koronmaksuista, on jakotaloustoimi. Kuitenkin kun
avustus palvelee kahta päämäärää – otetun velan kuoletuksen rahoitusta ja
lainapääoman koron maksamista – ja kun ei ole mahdollista erottaa näitä kahta
osaa toisistaan, koko avustusta käsitellään tileillä investointiavustuksena. 4.157 Investointiavustuksiin yritysten
ja yritysmäisten yhteisöjen sektorille sisältyvät yksityisille yrityksille
myönnettyjen avustusten lisäksi pääoma-avustukset sellaisille julkisille
yrityksille, joita pidetään institutionaalisina yksiköinä, edellyttäen, että
avustuksen myöntävä julkisen hallinnon yksikkö ei säilytä saatavaa julkiselta
yritykseltä. 4.158 Investointiavustukset
kotitaloussektorille sisältävät kalusto- ja ajanmukaistamisavustuksia muulle
liiketoiminnalle kuin yhtiöille ja yhtiömäisille yrityksille sekä avustuksia
kotitalouksille asuntojen rakentamista, ostamista ja parannuksia varten. 4.159 Investointiavustukset
julkisyhteisöille sisältävät julkisyhteisöjen alasektoreille pääoman
muodostuksen rahoittamista varten suorittamat maksut (paitsi korkoavustukset).
Investointiavustukset julkisyhteisöjen sisällä ovat julkisyhteisöt-sektorin
sisäisiä virtoja eivätkä ne esiinny koko sektoria koskevalla sulautetulla
tilillä. Julkisyhteisöjen sisäisiä investointiavustuksia ovat esimerkiksi
sellaiset valtionhallinnon tulonsiirrot paikallishallinnolle, joiden
nimenomaisena tarkoituksena on paikallishallinnon kiinteän pääoman
bruttomuodostuksen rahoittaminen. Erilaisia määrittelemättömiä tarkoituksia
varten tarkoitetut siirrot kirjataan julkisyhteisöjen sisäisinä tulonsiirtoina,
vaikka niitä käytettäisiinkin kattamaan pääoman muodostusmenoja. 4.160 Investointiavustukset voittoa
tavoittelemattomille yhteisöille julkisyhteisöiltä ja ulkomailta erotetaan
tulonsiirroista käyttämällä kohdassa 4.159 vahvistettuja kriteerejä. 4.161 Investointiavustukset ulkomaille
rajoitetaan siirtoihin, joiden nimenomaisena tarkoituksena on ulkomaisten
talousyksiköiden pääoman muodostuksen rahoittaminen. Niihin sisältyvät esim.
vastikkeettomat siirrot siltojen, teiden, tehtaiden, sairaaloiden tai koulujen
rakentamiseksi kehitysmaissa tai rakennusten rakentamiseksi kansainvälisille
järjestöille. Ne saattavat muodostua osamaksueristä tilinpitojakson aikana sekä
yksittäisistä maksuista. Tämä nimike kattaa myös kiinteiden pääomatavaroiden
toimittamisen ilmaiseksi tai alennettuun hintaan. 4.162 Kirjausajankohta: rahamääräiset
investointiavustukset kirjataan silloin, kun maksu on suoritettava.
Luontoismuotoiset investointiavustukset kirjataan silloin, kun varojen omistus
siirtyy. 4.163 Investointiavustukset kirjataan
seuraavasti: a) velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina
(–) julkisyhteisöjen pääomatilillä; b) velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina
(+) saajasektoreiden pääomatilillä; c) velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina
ulkomaan pääomatilillä. MUUT PÄÄOMANSIIRROT (D.99) 4.164 Määritelmä: || Muut pääomansiirrot (D.99) kattaa muut sellaiset siirrot kuin investointiavustukset ja pääomaverot, jotka eivät itsessään uudelleenjaa tuloja vaan jakavat uudelleen säästöä tai varallisuutta talouden eri sektoreiden ja alasektoreiden tai ulkomaiden välillä. Ne voidaan suorittaa rahamääräisinä tai luontoismuotoisina (velan siirtäminen tai peruuttaminen), ja ne vastaavat vapaaehtoisia varallisuuden siirtoja. 4.165 Muut pääomansiirrot sisältävät
seuraavat taloustoimet: a) julkisyhteisöjen tai ulkomaiden maksut
sotatoimien, muiden poliittisten tapahtumien tai luonnonkatastrofien (tulvat
ym.) tuhoamien tai vaurioittamien tavaroiden omistajille; b) siirrot julkisyhteisöiltä yrityksille tai
yhtiömäisille yrityksille usean tilivuoden aikana kertyneiden tappioiden tai
yrityksen valvonnan piiriin kuulumattomien syiden aiheuttamien
poikkeuksellisten tappioiden kattamiseksi (myös pääomanlisäykset); c) julkisyhteisöjen alasektoreiden väliset
siirrot, joiden tarkoituksena on kattaa odottamattomia menoja tai kertyneitä
vajeita. Nämä siirrot julkisyhteisöjen alasektoreiden välillä ovat
julkisyhteisöt-sektorin sisäisiä virtoja eikä niitä esiinny koko sektoria
kuvaavalla sulautetulla tilillä; d) julkisyhteisöjen kotitalouksille
myöntämät satunnaiset bonusmaksut palkintona usean vuoden aikana suoritetuista
säästöistä; e) testamentit, suuret henkilöiden väliset
lahjoitukset ja eri sektoreihin kuuluvien yksiköiden väliset lahjoitukset,
mukaan lukien testamentit tai suuret lahjoitukset voittoa tavoittelemattomille
yhteisöille. Tällaisia lahjoituksia voittoa tavoittelemattomille yhteisöille
ovat esimerkiksi lahjat yliopistoille yliopiston laitosten ja asuntoloiden,
kirjastojen, laboratorioiden jne. rakennuskustannusten kattamiseksi; f) vastintaloustoimi velkojen
peruuttamiselle, joka tehdään eri sektoreihin tai alasektoreihin kuuluvien
institutionaalisten yksiköiden keskinäisellä sopimuksella (esim. julkisyhteisö
peruuttaa sille velkaa olevan ulkomaan velan; maksut takuiden täyttämiseksi,
mikä vapauttaa velan laiminlyöneet velalliset velvoitteestaan – lukuun ottamatta
julkisyhteisöjen sektorille maksettavien verojen ja sosiaaliturvamaksujen
erityistapausta (katso 4.165.j). Sellaisia yhteiseen sopimukseen perustuvia
peruuttamisia käsitellään arvoltaan yhtä suurena pääomansiirtona velkojalta
velalliselle kuin maksettavaksi erääntynyt velka oli peruutushetkellä. Velan
siirtämisen ja muiden vastaavien taloustoimien vastintaloustoimet (muiden
takausvastuiden kuin standarditakausvastuiden toteutuminen tai velan
uudelleenjärjestely, kun osa velasta on kuoletettu tai siirretty), ovat samoin
pääomansiirtoja. Seuraavia ei kuitenkaan lasketa mukaan: 1) yritysmäisen yhteisön omistajan
luopuminen saamisistaan yhteisöltä tai yhteisön velkojen siirtäminen itselleen.
Tämä tapaus käsitellään osakkeisiin ja sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvana
taloustoimena (F.5); 2) julkisyhteisön tekemä julkisen yrityksen
velan peruuttaminen ja siirtäminen itselleen, kun tämä yritys lakkaa olemasta
tilinpitojärjestelmään luettava institutionaalinen yksikkö. Tämä tapaus
kirjataan varojen volyymin muiden muutosten tilille (K.5); 3) julkisyhteisöjen tekemä julkisen
yrityksen velan peruuttaminen ja siirtäminen itselleen osana lyhyen ajan
sisällä tapahtuvaa yksityistämisprosessia. Tämä tapaus käsitellään osakkeisiin
ja sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvana taloustoimena (F.5). Velan poistaminen taseesta ei ole
institutionaalisten yksiköiden välinen taloustoimi eikä sitä sen vuoksi kirjata
pääomatilille eikä rahoitustilille. Jos velkoja päättää sellaisesta velan
poistamisesta, se kirjataan velkojan ja velallisen varojen volyymin muiden
muutosten tileille. Luottotappiovarauksia pidetään institutionaalisen
tuottajayksikön sisäisinä kirjanpitokirjauksina eikä niitä kirjata, lukuun
ottamatta järjestämättömistä lainoista aiheutuvia odotettuja tappioita, jotka
kirjataan taseessa lisätietoerinä. Velallisen yksipuolinen velan kieltäminen ei
myöskään ole taloustoimi eikä sitä kirjata. g) se osa realisoiduista pääomavoitoista
(tai tappioista), joka uudelleen jaetaan toiselle sektorille, kuten
vakuutusyhtiöiden kotitalouksille jakamat pääomavoitot.
Yksityistämistoimenpiteitä koskevat julkisyhteisöille epäsuoraan tehtyjen
(esimerkiksi hallintayhtiön kautta) tulonsiirtojen vastintaloustoimet kirjataan
kuitenkin osakkeisiin ja sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvina rahoitustaloustoimina
(F.5) eivätkä ne sen vuoksi vaikuta julkisyhteisöjen nettoluotonantoon/ottoon; h) suuret maksut sellaisten vahinkojen tai
vaurioiden korvaamiseksi, joita vakuutukset eivät kata (lukuun ottamatta
kohdassa a kuvattuja julkisyhteisöjen ja ulkomaiden suorittamia maksuja).
Maksut ovat oikeusistuinten määräämiä tai oikeusistuinten ulkopuolella
sovittuja. Niitä ovat esimerkiksi suurten räjähdysten, öljyvuotojen, lääkkeiden
sivuvaikutusten jne. aiheuttamien vahinkojen korvaukset; i) työnantajien (julkisyhteisöt mukaan
luettuina) tai julkisyhteisöjen (osana sosiaalista tehtäväänsä) suorittamat
poikkeukselliset maksut sosiaalivakuutusrahastoihin, jos nämä maksut on
tarkoitettu lisäämään näiden rahastojen vakuutusvarantoja. Siihen liittyvä
oikaisu sosiaalivakuutusrahastoilta kotitalouksille kirjataan myös muina
pääomansiirtoina (D.99); j) kun julkisyhteisöjen sektorille
maksettavat verot ja sosiaaliturvamaksut kirjataan verotuksessa todentamisen ja
veroilmoitusten perusteella, todennäköisesti perimättä jäävän osan vaikutus
poistetaan samalla tilinpitokaudella. Tämä suoritetaan kirjaamalla
julkisyhteisöjen ja asianomaisten sektorien välinen muu pääomansiirto (D.99)
tunnuksen D.995 alaisena kirjauksena. Tämä virta D.995 jaetaan edelleen
kyseisille veroille ja sosiaaliturvamaksuille annettujen tunnusten mukaisesti; k) luonnonkatastrofista johtuvat
vakuutussuoritukset: katastrofin tapahduttua siihen liittyvien korvausten
kokonaismäärä kirjataan vakuutusalan ilmoituksen mukaisesti pääomansiirroksi
vakuutuslaitoksilta vakuutuksenottajille. Jos vakuutusala ei pysty antamaan
tietoja katastrofiin liittyvistä korvauksista, kyseisten korvausten määrä
estimoidaan todellisten korvausten ja oikaistujen korvausten erotukseksi
ajanjaksona, jona katastrofi tapahtui. l) kollektiivisesti perustetut varat,
joiden huoltamisen julkisyhteisöt ovat sittemmin ottaneet vastuulleen. 4.166 Kirjausajankohta määritetään
seuraavasti: a) muut rahamääräiset pääomansiirrot
kirjataan, kun maksu on suoritettava; b) muut luontoismuotoiset pääomansiirrot
kirjataan, kun varan omistus siirretään tai velkoja antaa velan anteeksi. 4.167 Muut pääomansiirrot esitetään
velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina sektoreiden ja ulkomaan
pääomatileillä. LIITE: Työsuhdeoptiot 4.168 Erityistä luontoismuotoista
tuloa, joka syntyy siten, että työnantaja antaa palkansaajalle mahdollisuuden
ostaa yrityksen osakkeita (osuuksia) tiettyyn hintaan jonain myöhempänä
ajankohtana. Työsuhdeoptiot ovat samankaltaisia kuin rahoitusjohdannaiset, ja
palkansaaja voi päättää jättää option lunastamatta joko siksi, että osakkeen
hinta on nyt alempi kuin hinta, jolla option voi lunastaa, tai koska hän on
lähtenyt kyseisen työnantajan palveluksesta ja siten menettänyt optionsa. 4.169 Yleensä työnantaja ilmoittaa
palkansaajilleen päätöksestä tarjota optioita tiettyyn hintaan
(lunastushintaan) tietyn ajan kuluttua ja tietyin edellytyksin (voidaan
esimerkiksi edellyttää, että palkansaaja on yhä kyseisen työnantajan
palveluksessa, tai sitoa optio yrityksen tulokseen). Työsuhdeoption
kirjausajankohta kansantalouden tilinpidossa on määritettävä huolellisesti.
Myöntämispäivä on päivä, jona optio annetaan palkansaajalle, oikeuden
syntymispäivä on aikaisin mahdollinen päivä, jona option voi lunastaa, ja
lunastuspäivä on päivä, jona optio todellisuudessa lunastetaan (tai se
raukeaa). 4.170 Kansainvälisen
tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) tilinpäätössuositusten mukaan yritys
määrittää optioiden myöntämispäivän käyvän arvon siten, että kyseisten
osakkeiden senhetkinen lunastushinta kerrotaan niiden optioiden lukumäärällä,
joiden odotetaan olevan lunastettavissa oikeuden syntymispäivänä ja jaetaan
niiden palvelusvuosien lukumäärällä, joiden odotetaan täyttyvän oikeuden
syntymispäivään mennessä. 4.171 Jos ei ole mahdollista tehdä
markkinahintahavaintoja eikä edellä kuvailtujen suositusten mukaista arviota,
EKT:ssa optioiden arvo voidaan estimoida optionhinnoittelumallilla. Tällaisten
mallien tarkoituksena on estimoida kaksi option arvoon sisältyvää tekijää.
Ensimmäinen niistä on ennuste siitä, minkä verran kyseisten osakkeiden
markkina-arvo ylittää lunastushinnan oikeuden syntymispäivänä. Toisen tekijän
avulla voidaan ottaa huomioon odotettu hinnannousu oikeuden syntymispäivän ja
lunastuspäivän välillä. 4.172 Ennen option lunastamista työnantajan
ja palkansaajan välinen järjestely on luonteeltaan rahoitusjohdannaisen
kaltainen ja sellaisena se esitetäänkin kummankin osapuolen rahoitustileillä. 4.173 Työsuhdeoption arvo estimoidaan
myöntämispäivänä. Tämä summa on sisällytettävä palkansaajakorvauksiin
jakaantuneena myöntämispäivän ja oikeuden syntymispäivän väliselle ajalle. Jos
se ei ole mahdollista, option arvo on kirjattava oikeuden syntymispäivänä. 4.174 Työsuhdeoptioiden
hallinnointikustannukset maksaa työnantaja, ja niitä käsitellään välituotekäyttönä
samoin kuin kaikkia muita palkansaajakorvauksiin liittyviä hallinnollisia
toimia. 4.175 Vaikka option arvoa
käsitelläänkin tulona, työsuhdeoptioihin ei liity sijoitustuloa. 4.176 Rahoitustilillä kotitalouksien
työsuhdeoptioiden hankkiminen täsmää vastaavan palkansaajakorvausten osan ja
vastaavan työnantajan velan kanssa. 4.177 Periaatteessa kaikkia
myöntämispäivän ja oikeuden syntymispäivän välisenä aikana syntyneitä arvon
muutoksia on käsiteltävä osana palkansaajakorvauksia, kun taas oikeuden
syntymispäivän ja lunastuspäivän välillä syntyneitä arvonmuutoksia käsitellään
hallussapitovoittoina tai -tappioina eikä palkansaajakorvauksina. Käytännössä
on hyvin epätodennäköistä, että arvioita työnantajille työsuhdeoptioista
koituvista kustannuksista tarkistetaan oikeuden syntymispäivän ja
lunastuspäivän välillä. Näin ollen käytännön syistä oikeuden syntymispäivän ja
lunastuspäivän välillä syntynyttä koko muutosta on käsiteltävä
hallussapitovoittona tai -tappiona. Lunastushinnan ylittävä osakkeen hinnan
arvonnousu on hallussapitovoitto palkansaajalle ja hallussapitotappio
työnantajalle – ja päinvastoin. 4.178 Kun työsuhdeoptio lunastetaan,
kyseinen taseen erä häviää ja sen tilalle tulee hankittujen osakkeiden arvo.
Tämä luokitusmuutos tapahtuu taloustoimien välityksellä rahoitustilillä eikä
varojen volyymin muiden muutosten tilillä. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010)
774 lopullinen
Liite A/Luku 05 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A Luku 5:
Rahoitustaloustoimet Määritelmä 5.01 Rahoitustaloustoimet (F) ovat
rahoitusvaroihin (AF) ja velkoihin kohdistuvia taloustoimia kotimaisten institutionaalisten
yksiköiden välillä ja kotimaisten ja ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden
välillä. 5.02 Institutionaalisten
yksiköiden välisessä rahoitustaloustoimessa luodaan tai poistetaan rahoitusvarallisuuserä
sekä samanaikaisesti sen vastinkirjauksena oleva velka tai
rahoitusvarallisuuserän omistus vaihtuu tai syntyy vastuusitoumus. YLEISPIIRTEET Rahoitusvarat, rahoitussaamiset ja velat Määritelmä 5.03 Rahoitusvarat koostuvat
rahoitussaamisista, osuuksista ja monetaarisen kullan kultakomponentista. 5.04 Rahoitusvarat ovat arvon
säilyttäjiä, joiden hallussapidosta tai käytöstä tietyn ajanjakson aikana
koituu hyötyä niiden taloudelliselle omistajalle. Niiden mukana arvo siirtyy
tilinpitojaksolta toiselle. Hyöty syntyy käyttämällä maksuvälineitä, jotka ovat
tyypillisesti käteisrahaa (AF.21) ja siirtokelpoisia talletuksia (AF.22). Määritelmä 5.05 Rahoitussaaminen oikeuttaa
velkojan saamaan velalliselta maksun tai sarjan maksuja. Rahoitussaamiset ovat rahoitusvaroja, joiden
vastineena on velkoja. Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5) käsitellään
rahoitusvaroina, joiden vastineena on samansuuruinen velka, vaikka omistajan saaminen
yhtiöltä ei ole kiinteä rahamäärä. Määritelmä 5.06 Velat syntyvät, kun velallinen
on velvollinen suorittamaan maksun tai sarjan maksuja velkojalle. 5.07 Rahaviranomaisten
hallussa varantovarana oleva monetaarisen kullan kultakomponentti
käsitellään rahoitusvarana, vaikka haltijalla ei ole saamisia muilta nimetyiltä
yksiköiltä. Kultakomponentin vastineena ei ole velkoja. Ehdolliset varat ja velat Määritelmä 5.08 Ehdolliset varat ja velat ovat sopimuksia,
joiden nojalla yksi osapuoli on velvollinen suorittamaan maksun tai sarjan
maksuja toiselle yksikölle ainoastaan tiettyjen edellytysten täyttyessä. Ehdollisista varoista ja veloista ei seuraa
ehdottomia velvoitteita, joten ne eivät ole rahoitusvaroja tai velkoja. 5.09 Ehdolliset varat ja velat
käsittävät a) kolmannen osapuolen antamat kertaluonteiset
takaukset, sillä maksu on suoritettava ainoastaan, jos velallinen laiminlyö
velvoitteensa; b) lainasitoumukset, joissa taataan varojen
saatavuus, mutta rahoitusvara syntyy vasta, kun varat tosiasiallisesti siirretään; c) remburssit, jotka sisältävät lupauksen
maksun suorittamisesta, kun tietyt sopimuksessa määritellyt asiakirjat esitetään; d) limiittiluotot, jotka ovat sopimuksia
siitä, että määrätylle asiakkaalle myönnetään määrätyn suuruinen laina; e) rahoitusohjelmien merkintäsitoumukset (note
issuance facilities – NIF), joilla taataan, että mahdollinen velallinen voi
myydä lyhytaikaisia velkapapereita eli sijoitustodistuksia ja että sitoumuksen
antava pankki merkitsee mahdolliset myymättä jääneet sijoitustodistukset tai
suorittaa vastaavat maksut; ja f) rahastoimattomiin julkisyhteisöjen
etuusperusteisiin eläkejärjestelmiin tai sosiaaliturvan eläkerahastoihin kuuluvat
eläkevastuut. Nämä eläkevastuut kirjataan sosiaalivakuutuksen eläkejärjestelmiä
koskevaan lisätaulukkoon ydintilien sijasta. 5.10 Ehdolliset varat ja velat eivät
sisällä a) vakuutus-, eläke- ja
standarditakausvastuita (AF.6) koskevia varauksia; ja b) johdannaisia (AF.7), kun sopimuksella
joko käydään kauppaa markkinoilla ja niille siten voidaan määritellä
markkina-arvo tai jos ne voidaan korvata vastakkaisella sopimuksella. 5.11 Vaikka ehdollisia varoja ja
velkoja ei kirjata tileihin, niillä on merkitystä politiikan suunnittelun ja
analyysien kannalta, joten niistä on kerättävä tiedot, jotka esitetään
lisätiedoissa. Vaikka ehdollisista varoista ja veloista suoritettavat maksut
eivät välttämättä toteudu, niiden huomattava osuus voi olla merkkinä ehdollisia
varoja ja velkoja tarjoavien yksiköiden liiallisesta riskinotosta. Laatikko 5.1: Takausten käsittely
järjestelmässä Määritelmä B5.1.1. Takaukset ovat järjestelyjä, joissa
takauksen antaja antaa lainanantajalle sitoumuksen siitä, että jos lainanottaja
laiminlyö velvoitteensa, takauksen antaja korvaa lainanantajalle menetyksen,
joka tälle muutoin aiheutuisi. Takauksen antamisesta peritään usein maksu. B5.1.2. Takauksia on kolmea eri tyyppiä. Tässä
tarkoitetaan ainoastaan rahoitusvarojen yhteydessä annettuja takauksia, eivätkä
seuraavat huomautukset koske valmistajien antamia takuita tai muita takuita. Kolme
takaustyyppiä ovat seuraavat: a) Johdannaisen, kuten luottoriskinvaihtosopimuksen
(CDS), muodossa annettavat takaukset. Nämä johdannaiset perustuvat takauksen
kohteena olevaan rahoitusvaraan liittyvään luottoriskiin, eivätkä ne ole
yhteydessä yksittäisiin lainoihin tai velkapapereihin. b) Standarditakaukset, joita annetaan suuria
määriä yleensä suhteellisen pienille nimellissummille. Esimerkkejä ovat
vientiluottotakaukset tai opintolainatakaukset. Vaikka tietyn standarditakauksen
tuleminen maksettavaksi on epävarmaa, maksettavaksi tulevien takausten
kokonaismäärä voidaan arvioida luotettavasti sen vuoksi, että takauksia on
useita samanlaisia. Standarditakauksia käsitellään ehdollisten varojen sijasta
rahoitusvaroina. c) Kertaluonteiset takaukset, joihin
liittyvää riskiä ei voida tarkkaan arvioida vertailukohdan puuttumisen vuoksi. Kertaluonteisen
takauksen antaminen katsotaan ehdolliseksi varaksi tai velaksi, eikä sitä
kirjata rahoitusvaroihin tai velkoihin. Rahoitusvarojen ja velkojen luokat 5.12 Rahoitusvarat eritellään
kahdeksaan luokkaan: AF.1 Monetaarinen kulta ja erityiset
nosto-oikeudet AF.2 Käteisraha ja talletukset AF.3 Velkapaperit AF.4 Lainat AF.5 Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet AF.6 Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut AF.7 Johdannaiset ja työsuhdeoptiot AF.8 Muut saamiset ja velat. 5.13 Kaikilla rahoitusvaroilla on
vastineenaan velka. Poikkeuksena on rahaviranomaisten hallussa varantovarana
oleva monetaarisen kullan kultakomponentti, joka luokitellaan luokkaan
monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet. Velat luokitellaan siis kahdeksaan
luokkaan niiden vastineena olevien saamisten tavoin edellä mainittua poikkeusta
lukuun ottamatta. 5.14 Rahoitustaloustoimien
luokittelu vastaa rahoitusvarojen ja velkojen luokittelua. Rahoitustaloustoimet
eritellään kahdeksaan luokkaan: F.1 Monetaariseen kultaan ja erityisiin
nosto-oikeuksiin kohdistuvat taloustoimet F.2 Käteisrahaan ja talletuksiin kohdistuvat
taloustoimet F.3 Velkapapereihin kohdistuvat taloustoimet F.4 Lainoihin kohdistuvat taloustoimet F.5 Osakkeisiin ja sijoitusrahasto-osuuksiin
kohdistuvat taloustoimet F.6 Vakuutus-, eläke- ja
standarditakausvastuisiin kohdistuvat taloustoimet F.7 Johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin
kohdistuvat taloustoimet F.8 Muihin saamisiin ja velkoihin kohdistuvat
taloustoimet. 5.15 Koska rahoitusvarat ja velat
vastaavat toisiaan täysin symmetrisesti, voidaan ”instrumentti”-nimityksellä
viitata rahoitustaloustoimien yhteydessä sekä varat- että velat-puoleen. Tämän
nimityksen käyttö ei tarkoita, että rahoitusvarojen ja velkojen kattavuutta
olisi laajennettu sisällyttämällä niihin taseen ulkopuolisia eriä, joita
kuvataan raha- ja rahoitustilastoinnin alalla ajoittain
rahoitusinstrumenteiksi. Taseet, rahoitustili ja muiden virtojen tili 5.16 Tietyn hetken mukaiset
rahoitusvarat ja velat kirjataan taseeseen. Rahoitustaloustoimet aiheuttavat
muutoksia avaus- ja päätöstaseissa. Avaavan ja päättävän taseen väliset
muutokset johtuvat kuitenkin myös muista virroista, jotka eivät ole seurausta
institutionaalisten yksiköiden välisestä vastavuoroisesta sopimuksesta. Muut
rahoitusvaroihin ja velkoihin liittyvät virrat on jaettu toisaalta
rahoitusvarojen ja velkojen uudelleenarvotukseen ja toisaalta sellaisiin rahoitusvarojen
ja velkojen volyymin muutoksiin, jotka eivät johdu rahoitustaloustoimista. Uudelleenarvottamiset
kirjataan uudelleenarvotustilille ja volyymin muutokset muiden volyymin
muutosten tilille. 5.17 Rahoitustili on viimeinen tili
taloustoimia kuvaavassa tilien kokonaisuudessa. Rahoitustilillä ei ole edelleen
jollekin toiselle tilille siirrettävää tasapainottavaa erää. Rahoitustilin
tasapainottava erä eli rahoitussaamisten ja velkojen nettohankintojen erotus on
nettoluotonanto (+) tai nettoluotonotto (–) (B.9F). 5.18 Rahoitustilin tasapainottava
erä on käsitteellisesti yhdenmukainen pääomatilin vastaavan erän kanssa.
Käytännössä näiden välillä on kuitenkin eroja, koska ne lasketaan eri tilastotietojen
perusteella. Arvotus 5.19 Rahoitustaloustoimet kirjataan
liiketoimen arvoon eli siihen kansallisessa valuutassa mitattuun arvoon, jossa
kulloisetkin institutionaalisten yksiköiden keskinäiset saamiset ja/tai velat
luodaan, maksetaan, vaihdetaan tai annetaan anteeksi, kun liiketoimia
arvioidaan liiketaloudellisin perustein. 5.20 Rahoitustaloustoimet ja niiden
vastineena olevat rahoitus- tai muut taloustoimet kirjataan samaan taloustoimen
arvoon. Vaihtoehtoja on kolme: a) rahoitustaloustoimi johtaa kansallisessa
valuutassa tapahtuvaan maksuun: taloustoimen arvo on yhtä kuin vaihdettu määrä; b) rahoitustaloustoimi on ulkomaisessa
valuutassa tapahtuva taloustoimi, mutta vastintaloustoimi ei ole kansallisessa
valuutassa tapahtuva taloustoimi: taloustoimen arvo on yhtä kuin määrä
muunnettuna kansalliseen valuuttaan tapahtumahetken valuuttakurssin mukaan; ja c) rahoitustaloustoimi ja sen
vastintaloustoimi eivät kumpikaan ole käteisvaroin tai muilla maksuvälineillä
tehtäviä taloustoimia: taloustoimen arvo on kyseisten rahoitussaamisten ja/tai
velkojen senhetkinen markkina-arvo. 5.21 Taloustoimen arvo viittaa
tiettyyn rahoitustaloustoimeen ja sen vastintaloustoimeen. Käsitteellisesti taloustoimen
arvo pitää erottaa markkinoilla noteerattavasta arvosta eli puhtaasta
markkinahinnasta tai mistä hyvänsä hinnasta, jonka on tarkoitus kuvata
samantapaisten saamisten ja/tai velkojen hintoja. Kuitenkin jos
rahoitustaloustoimen vastinkirjaus on esimerkiksi tulonsiirto, jolloin
taloustoimeen ei ole alun perinkään ryhdytty puhtain liiketaloudellisin
perustein, taloustoimi arvotetaan kyseisten saamisten ja/tai velkojen
markkina-arvojen mukaisena. 5.22 Taloustoimen arvo ei sisällä
palvelumaksuja, palkkioita, provisioita eikä muita samantapaisia maksuja
taloustoimen toteutukseen liittyvistä palveluista; nämä kirjataan
palvelumaksuiksi. Taloustoimen arvo ei myöskään sisällä rahoitustaloustoimiin
kohdistettuja veroja, vaan ne käsitellään palveluihin kohdistettuina
tuoteveroina. Kun rahoitustaloustoimeen liittyy uuden velan liikkeeseenlasku,
taloustoimen arvo on yhtä kuin syntyneen velan määrä vähennettynä mahdollisesti
ennakkoon maksetulla korolla. Vastaavasti velkaa kuoletettaessa taloustoimen
arvon tulee olla sekä velkojalle että velalliselle yhtä kuin se määrä, jolla
velka pienenee. Netto- ja bruttokirjaus Määritelmä 5.23 Rahoitustaloustoimien
nettokirjaus tarkoittaa, että rahoitusvarojen hankinnoista on vähennetty
rahoitusvarojen luovutukset ja että velkojen hankinnoista on vähennetty
velkojen takaisinmaksut. Rahoitustaloustoimet voidaan esittää
nettomääräisinä kaikkien samaan luokkaan tai alaluokkaan kuuluvien
rahoitusvarojen osalta niiden erilaisista ominaisuuksista, velallisista ja
velkojista huolimatta. Määritelmä 5.24 Rahoitustaloustoimien
bruttokirjaus tarkoittaa, että rahoitusvarojen hankinnat ja luovutukset sekä
velkojen hankinnat ja takaisinmaksut kirjataan erikseen. Rahoitustaloustoimien bruttokirjauksessa
nettoluotonannon ja nettoluotonoton määrät ovat samat kuin nettokirjauksessa. Rahoitustaloustoimet on
kirjattava bruttomääräisinä yksityiskohtaisissa rahoitusmarkkina-analyyseissä. Sulauttaminen Määritelmä 5.25 Sulauttaminen tarkoittaa
rahoitustilillä tiettyyn institutionaalisten yksiköiden ryhmään kuuluvien
yksiköiden välisten rahoitusvaroihin kohdistuvien taloustoimien eliminoimista. Sulauttaminen voidaan toteuttaa koko kansantalouden,
institutionaalisten sektoreiden tai alasektoreiden tasolla. Ulkomaiden
rahoitustili on määritelmällisesti sulautettu, sillä järjestelmässä kirjataan
ainoastaan ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden ja kotimaisten
institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet. 5.26 Erilaisia analyyseja varten
tehdään eritasoista sulauttamista. Koko kansantalouden rahoitustilin
sulauttamisessa korostuvat esimerkiksi kansantalouden rahoitustaloustoimet
ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa, sillä kaikki kotimaisten
institutionaalisten yksiköiden väliset rahoitustaloustoimet nettoutetaan
sulauttamisen yhteydessä. Sektoritason sulauttamisen ansiosta saadaan
kokonaiskuva nettolainanantaja- ja nettolainanottajasektoreiden välisistä rahoitustaloustoimista.
Rahoituslaitosten alasektoritasolla tapahtuva sulauttaminen voi tuottaa
huomattavasti yksityiskohtaisempaa tietoa rahoituksen välityksestä, ja sen
avulla voidaan esimerkiksi erotella toisistaan rahalaitosten ja muiden
rahoituslaitosten väliset taloustoimet sekä rahalaitosten ja muiden kotimaisten
sektorien ja ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet.
Alasektoritasolla toteutettavasta sulauttamisesta voi olla hyötyä myös
julkisyhteisöjen sektorilla, sillä silloin saadaan esille julkishallinnon eri
tasojen väliset taloustoimet. 5.27 Järjestelmässä tehtäviä
tilinpitokirjauksia ei säännönmukaisesti sulauteta, sillä sulautettu
rahoitustili edellyttää tietoja institutionaalisten yksiköiden
vastineryhmittymistä. Tämä edellyttää rahoitustaloustoimien erittelyä vastinsektoreittain.
Esimerkiksi julkisyhteisöjen sulautettujen velkojen laadinta vaatii, että
julkisyhteisöjen velkojen osalta voidaan erottaa julkisyhteisöt ja muut
institutionaaliset yksiköt toisistaan. Nettoutus Määritelmä 5.28 Nettoutus tarkoittaa yhden
institutionaalisen yksikön tasolla tapahtuvaa sulauttamista, jossa saman
taloustoimen osalta tilien molempien puolien kirjaukset kumotaan toisillaan.
Nettoutusta on vältettävä, ja sitä olisi käytettävä vain silloin, kun lähdetiedot
ovat puutteelliset. 5.29 Nettoutusasteita on useita,
sillä velkoihin kohdistuvat taloustoimet voidaan vähentää rahoitusvaroihin
kohdistuvista taloustoimista saman rahoitusvaraluokan tai ‑alaluokan kohdalta. 5.30 Kun institutionaalisen yksikön
osa hankkii saman institutionaalisen yksikön toisen osan liikkeeseen laskemia
joukkovelkakirjoja, taloustoimea ei kirjata yksikön rahoitustilille yhden osan vaateen
syntymisenä toiseen osaan nähden. Taloustoimi kirjataan sulautettujen varojen
hankinnan sijasta velkojen takaisinmaksuna. Nämä rahoitusinstrumentit katsotaan
nettoutetuiksi. Nettoutusta on vältettävä, jos rahoitusinstrumentti on
sisällytettävä sekä varoihin että velkoihin oikeudellisen esittämistavan
mukaisesti. 5.31 Nettoutus voi olla välttämätöntä
institutionaalisen yksikön johdannaisiin kohdistuvissa taloustoimissa, joissa
saatavilla ei yleensä ole erillisiä tietoja varoihin ja velkoihin kohdistuvista
taloustoimista. Nämä taloustoimet on hyvä nettouttaa, sillä johdannaisen position
arvo voi muuttua niin että varasta tulee velka, kun johdannaisen perustana
olevan instrumentin arvo muuttuu suhteessa sopimuksessa mainittuun hintaan. Rahoitustaloustoimia koskevat
tilinpitosäännöt 5.32 Nelinkertainen kirjaus on
kirjanpitokäytäntö, jossa taloustoimen kumpikin suorittaja eli kaksi
institutionaalista yksikköä kirjaa kunkin suorittamansa taloustoimen kahdesti. Esimerkiksi
tavaroiden vaihtaminen käteiseen kahden yrityksen välillä johtaa taloustoimen
kirjaamiseen kummankin yksikön tuotantotiliin ja rahoitustiliin. Nelinkertainen
kirjauskäytäntö takaa sen, että taloustoimen suorittavat institutionaaliset yksiköt
raportoivat tiedot yhtäpitävästi ja näin takaavat tilien johdonmukaisuuden. 5.33 Rahoitustaloustoimella on aina
vastintaloustoimi. Tämä vastintaloustoimi on joko toinen rahoitustaloustoimi
tai muu taloustoimi. 5.34 Jos taloustoimi ja sen
vastinkirjaus ovat molemmat rahoitustaloustoimia, ne muuttavat
rahoitussaamisten ja velkojen koostumusta ja ne voivat myös aiheuttaa muutoksia
kyseessä olevien institutionaalisten yksiköiden rahoitussaamisten ja velkojen
kokonaismäärissä, mutta ne eivät vaikuta nettoluotonantoon/-ottoon tai
nettovarallisuuteen. 5.35 Rahoitustaloustoimen
vastinkirjauksena voi olla muu taloustoimi, kuten tuotteisiin kohdistuva
taloustoimi, tulonjakotaloustoimi tai taloustoimi, joka kohdistuu muihin
valmistamattomiin varoihin kuin rahoitusvaroihin. Kun rahoitustaloustoimen
vastinkirjaus ei ole rahoitustaloustoimi, muuttuu kyseessä olevien
institutionaalisten yksiköiden nettoluotonanto/-otto. Rahoitustaloustoimi, jonka vastinkirjaus on
tulonsiirto tai pääomansiirto 5.36 Rahoitustaloustoimen
vastinkirjaus voi olla tulonsiirto tai pääomansiirto. Tässä tapauksessa
rahoitustaloustoimi tuo mukanaan muutoksen rahoitusvaran omistuksessa tai
toisen velan siirtämisen itselle tai rahoitussaamisen ja vastinvelan
yhtäaikaisen peruuttamisen tai anteeksiantamisen. Velan siirtäminen ja
peruuttaminen ovat taloustoimia, jotka luokitellaan luokkaan pääomansiirrot
(D.9) ja kirjataan pääomatilille. 5.37 Jos yritysmäisen yhteisön
omistaja siirtää itselleen yhteisön velkoja tai luopuu saamisistaan yhteisöltä,
velan siirtäminen tai peruuttaminen käsitellään osakkeisiin ja osuuksiin (F.51)
kohdistuvana taloustoimena. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa toimen
tarkoituksena on kattaa kertyneet tappiot tai poikkeuksellisen suuri tappio tai
joissa kyseessä ovat jatkuvat tappiot, sillä näissä tapauksissa toimi luokitellaan
muuksi taloustoimeksi eli tulonsiirroksi tai pääomansiirroksi. 5.38 Jos julkisyhteisö peruuttaa tai
siirtää itselleen julkisen yrityksen velan ja yritys lakkaa olemasta
tilinpitojärjestelmään luettava institutionaalinen yksikkö, pääoma- tai
rahoitustilille ei kirjata mitään taloustoimia. Virtatapahtuma kirjataan
varojen volyymin muiden muutosten tiliin. 5.39 Jos julkisyhteisö peruuttaa tai
siirtää itselleen julkisen yrityksen velan osana lyhytkestoista
yksityistämisprosessia, vastinkirjaus tehdään osakkeisiin ja osuuksiin (F.51)
yksityistämistulojen yhteismäärään asti. Toisin sanoen, kun julkisyhteisö
peruuttaa tai siirtää itselleen julkisen yrityksen velan, julkisyhteisön
katsotaan lisäävän väliaikaisesti osuuttaan yrityksessä. Yksityistäminen
tarkoittaa julkiseen yritykseen kohdistuvasta määräysvallasta vetäytymistä
osakkeista ja osuuksista luopumalla. Tällaista velkojen peruuttamista tai
siirtämistä seuraa julkisen yrityksen omien varojen lisäys, vaikka osakkeiden
ja osuuksien emissiota ei olisikaan tehty. 5.40 Luottotappioiden aiheuttama
velkojan tekemä velkojen poistaminen taseesta tai velkojen arvon alentaminen ja
velallisen yksipuolisesti tekemä velan kieltäminen eivät ole taloustoimia,
koska niihin ei liity institutionaalisten yksiköiden välistä keskinäiseen
sopimukseen perustuvaa vuorovaikutusta. Luottotappioiden aiheuttama velkojan
tekemä taseesta poisto ja arvonalennus kirjataan varojen volyymin muiden
muutosten tiliin. Rahoitustaloustoimi, jonka vastinkirjaus on
omaisuustulo 5.41 Rahoitustaloustoimen
vastinkirjauksena voi olla omaisuustulo. 5.42 Korot (D.41) ovat velkojien saamisia
ja velallisten maksettavia tietyistä rahoitussaamisista, jotka kuuluvat vaadeluokkiin
monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet, käteisraha ja talletukset
(AF.2), velkapaperit (AF.3), lainat (AF.4) ja muut saamiset ja velat (AF.8). 5.43 Korko kirjataan suoriteperusteisesti
siten kuin sitä kertyisi velkojalle jäljellä olevan pääoman määrästä jatkuvasti.
Korkokirjauksen (D.41) vastinkirjauksena on rahoitustaloustoimi, joka tarkoittaa
velkojan saamisia velalliselta. Koron kertyminen kirjataan rahoitustilille asianomaisen
rahoitusinstrumentin yhteyteen. Tämän rahoitustaloustoimen seurauksena korko
sijoitetaan uudelleen. Todellista koron maksamista ei kirjata koroksi (D.41)
vaan käteisrahaan ja talletuksiin kohdistuvaksi taloustoimeksi (F.2) sekä
vastaavan varan yhtä suureksi takaisinmaksuksi, joka vähentää velkojan
nettosaamisia velalliselta. 5.44 Jos suoriteperusteisesti
kertynyttä korkoa ei makseta sen eräännyttyä, korkorästit kasvavat. Koska korot
kirjataan suoriteperusteisesti, korkorästit eivät muuta rahoitussaamisten ja velkojen
kokonaismäärää. 5.45 Yritysten jakamiin tuloihin
kuuluvat osingot (D.421), yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä (D.422),
ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (D.43) ja kotimaisten
yritysten jakamattomat voitot. Uudelleensijoitettujen voittojen tapauksessa vastinkirjauksena
on vastintaloustoimi, jolla omaisuustulo sijoitetaan uudelleen suoran
sijoituksen kohdeyritykseen. 5.46 Osingot kirjataan
sijoitustuloksi sillä hetkellä, kun osakkeita aletaan noteerata ilman osinkoa
(ex-dividend). Tämä pätee myös yritystulon ottoihin yritysmäisistä yhteisöistä.
Erilainen kirjaus tehdään poikkeuksellisen suurista osingoista tai yritystulon otoista,
jotka eroavat merkittävästi lähimenneisyydessä havaittujen yrityksen
omistajille jakokelpoisten varojen suuruusluokasta. Tällaiset ylimääräiset varojen
jaot kirjataan rahoitustilille pääoman ottoina eikä sijoitustulona. 5.47 Sijoitusrahastojen saamat
omaisuustulot, joista on vähennetty osa hallinnointikustannuksista, on
kirjattava omaisuustuloksi ja niille on rahoitustilillä tehtävä vastinkirjaus
sijoitusrahasto-osuuksiin, vaikka kyseisiä omaisuustuloja ei olisikaan jaettu
osakkaille, kunhan ne on osoitettu heille. Osakkaille osoitetut jakamattomat
tulot katsotaan siis uudelleensijoitetuiksi rahastoon. 5.48 Sijoitustulo kuuluu vakuutuksenottajille
(D.44), eläkeoikeuksien haltijoille ja sijoitusrahasto-osuuksien haltijoille. Vakuutuslaitoksen
tai rahaston koko sijoitustulo kirjataan vakuutuksenottajille tai
rahasto-osuuksien haltijoille jaetuksi määräksi riippumatta vakuutuslaitoksen,
eläkerahaston tai sijoitusrahaston tosiasiassa jakamasta määrästä. Jakamatta
jäänyt määrä kirjataan rahoitustiliin uudelleensijoitettuna eränä. Kirjausajankohta 5.49 Rahoitustaloustoimet ja niiden
vastintaloustoimet kirjataan samalla hetkellä. 5.50 Jos vastintaloustoimi on muu
kuin rahoitustaloustoimi, molemmat kirjataan sillä hetkellä, kun kyseinen muu
taloustoimi tapahtuu. Jos esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen myyntiin
liittyy kauppaluotto, tämä rahoitustaloustoimi kirjataan samalla, kun tehdään
kirjaus asiaankuuluvalle muulle kuin rahoitustilille eli kun tavaroiden
omistusoikeus siirtyy tai kun palvelu suoritetaan. 5.51 Kun rahoitustaloustoimen
vastineena on toinen rahoitustaloustoimi, vaihtoehtoja on kolme: a) molemmissa rahoitustaloustoimissa
käytetään käteistä tai muita maksuvälineitä: ne kirjataan sillä hetkellä, kun
ensimmäinen maksu suoritetaan; b) rahoitustaloustoimista vain toinen on
sellainen, jossa käytetään käteistä tai muita maksuvälineitä: ne kirjataan
hetkellä, jolloin maksu suoritetaan; ja c) kummassakaan rahoitustaloustoimessa ei
käytetä käteistä tai muita maksuvälineitä: ne kirjataan sillä hetkellä, kun
ensimmäinen rahoitustaloustoimi tapahtuu. Vastinsektoreittain eritelty rahoitustili 5.52 Vastinsektoreittain eritelty rahoitustili
eli velkoja–velallistiedot sisältävä rahoitustili on sulauttamattoman
rahoitustilin laajennus. Se on kolme eri ulottuvuutta sisältävä rahoitustaloustoimien
esitys, josta ovat nähtävissä taloustoimen molemmat osapuolet sekä taloustoimen
kohteena olevan rahoitusinstrumentin luonne. Tämä esitystapa antaa tietoa velkoja–velallissuhteista,
ja se on yhdenmukainen vastinsektoreittain eritellyn rahoitustaseen kanssa. Se
ei tarjoa tietoa niistä institutionaalisista yksiköistä, joille rahoitusvaroja
jälkimarkkinoilla myytiin tai mistä rahoitusvaroja ostettiin. Tämä pätee myös
vastinvelkoihin kohdistuviin taloustoimiin. Vastinsektoreittain eriteltyä rahoitustiliä
kutsutaan myös rahoitusvirtamatriisiksi. 5.53 Vastinsektoreittain eritellyssä rahoitustilissä
on nelinkertaisen kirjauksen periaatteen mukaisesti kolme ulottuvuutta:
rahoitusinstrumenttiluokka, velallissektori ja velkojasektori. Vastinsektoreittain
eritelty rahoitustili edellyttää kolmiulotteisia taulukoita, joissa on eritelty
rahoitusinstrumentit, velalliset ja velkojat. Näissä taulukoissa
rahoitustaloustoimet on ristiintaulukoitu velallissektorin ja velkojasektorin
mukaan, kuten taulukossa 5.1. 5.54 Velkapapereita koskevasta rahoitusinstrumenttien
luokan taulukosta käy ilmi, että viiteajanjaksona tehtyjen taloustoimien seurauksena
kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen (KPVTY) hankkimat velkapaperit luovutusten vähentämisen jälkeen (275)
muodostuvat saatavista yrityksiltä (65), rahoituslaitoksilta (43),
julkisyhteisöiltä (124) ja ulkomailta (43). Taulukosta ilmenee myös, että
viiteajanjaksona tehtyjen taloustoimien seurauksena yrityksille kertyi velkaa
lunastusten vähentämisen jälkeen yhteensä 147 velkapaperien muodossa: niiden velat
muille yrityksille kasvoivat 30:llä, velat rahoituslaitoksille 23:lla, velat
julkisyhteisöille 5:llä, velat kotitalouksille ja kotitalouksia palveleville
voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) 65:llä ja velat ulkomaille 24:llä.
Kotitaloudet ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt
eivät laskeneet liikkeeseen velkapapereita. Ulkomaiden sulautetun
esittämistavan vuoksi ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden väliset
taloustoimet eivät sisälly taulukkoon. Vastaavia taulukoita voidaan laatia
kaikista rahoitusinstrumenttien luokista. Taulukko 5.1: Velkapapereita koskeva
rahoitustili vastinsektoreittain jaoteltuna Velallissektori Velkojasektori || Velkapapereiden nettomyynti Yritykset || Rahoitus-laitokset || Julkis-yhteisöt || Kotitaloudet ja KPVTY || Kansan-talous || Ulko-maat || Yht. Velka-papereiden netto-hankinta || Yritykset || 30 || 11 || 67 || || 108 || 34 || 142 Rahoituslaitokset || 23 || 22 || 25 || || 70 || 12 || 82 Julkisyhteisöt || 5 || 2 || 6 || || 13 || 19 || 32 Kotitaloudet ja KPVTY || 65 || 43 || 124 || || 232 || 43 || 275 Kansantalous || 123 || 78 || 222 || || 423 || 108 || 531 Ulkomaat || 24 || 28 || 54 || || 106 || || 106 Yhteensä || 147 || 106 || 276 || || 529 || 108 || 637 5.55 Vastinsektoreittain
eritellyn rahoitustilin perusteella voidaan analysoida, kuka rahoittaa ketä,
millä summalla ja millä rahoitusvarallisuuserällä. Sen avulla voidaan vastata seuraavanlaisiin
kysymyksiin: a) Mitkä ovat vastinsektorit institutionaalisten
sektoreiden rahoitusvarojen nettohankinnalle tai velkojen nettohankinnalle? b) Missä yrityksissä julkisyhteisöt ovat
osallisina? c) Kuinka suuria määriä julkisyhteisöjen,
rahoituslaitosten, yritysten tai ulkomaiden liikkeeseen laskemia (vähennettyinä
lunastuksilla) velkapapereita kotimaiset tai ulkomaiset sektorit ovat
hankkineet (vähennettyinä luovutuksilla)? RAHOITUSVAATEIDEN
YKSITYISKOHTAINEN LUOKITUS Seuraavat määritelmät ja kuvaukset koskevat
rahoitusinstrumentteja. Taloustoimea kirjattaessa käytetään koodia F. Varan tai
velan tasoja ja positioita kirjattaessa käytetään koodia AF. Monetaarinen kulta ja erityiset
nosto-oikeudet (F.1) 5.56 Luokka monetaarinen kulta ja
erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) (F.1) koostuu kahdesta rahoitustaloustoimien
alaluokasta: a) monetaarinen kulta (F.11); ja b) erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) (F.12). Monetaarinen kulta (F.11) Määritelmä 5.57 Monetaarinen kulta on
rahaviranomaisten omistuksessa olevaa kultaa, joka on osa varantovaroja. Mukaan luetaan sijoituskulta ja ulkomaisten
talousyksiköiden nimeämättömät kultatilit, jotka oikeuttavat vaatimukseen
kullan toimittamisesta. 5.58 Rahaviranomaisiin luetaan
keskuspankki ja sellaiset valtionhallinnon instituutiot, jotka harjoittavat
yleensä keskuspankille kuuluvia toimintoja. Tällaisia toimintoja ovat rahan
liikkeeseen laskeminen, varantovarojen ylläpito ja hallinnointi sekä
toimenpiteet, jotka kohdistuvat valuuttojen vakauttamisrahastoihin. 5.59 Rahaviranomaisten
tosiasiallisessa valvonnassa oleminen tarkoittaa seuraavaa: a) Kotimaiset yksiköt voivat suorittaa
tällaisiin saamisiin kohdistuvia taloustoimia ulkomaisten yksiköiden kanssa
ainoastaan rahaviranomaisten asettamien ehtojen mukaisesti tai niiden nimenomaisella
luvalla. b) Rahaviranomaisilla on niiden niin vaatiessa
oikeus tällaisiin ulkomaisilta yksiköiltä oleviin saamisiin, joilla ne voivat
rahoittaa maksutasettaan tai joita ne voivat käyttää muihin tähän liittyviin
tarkoituksiin. c) Kotimaisten yksiköiden toimimisesta välittäjänä
on säädetty lailla tai siitä on olemassa muu sitova järjestely. 5.60 Kaikki monetaarinen kulta on
osa varantovaroja tai kansainvälisten rahoituslaitosten hallussa. Se käsittää a) sijoituskullan (myös nimetyillä
kultatileillä olevan monetaarisen kullan); ja b) ulkomaisten talousyksiköiden
nimeämättömät kultatilit. 5.61 Monetaariseen kultaan kuuluva
sijoituskulta on ainoa rahoitusvara, jolle ei ole vastineena velkoja. Se on
yleensä kolikoina tai harkkoina ja sen puhtaus on vähintään 995/1 000.
Sijoituskulta, joka ei ole osa varantovaroja, on muu kuin rahoitusvara ja
kuuluu ei-monetaariseen kultaan. 5.62 Nimetyt kultatilit oikeuttavat
määrätyn kultamäärän omistajuuteen. Kullan omistajuus on yksiköllä, joka on
jättänyt sen säilytykseen. Nämä tilit tarjoavat tyypillisesti hankinta-, säilytys-
ja myyntimahdollisuuden. Varantovaroihin kuuluvat nimetyt kultatilit
luokitellaan monetaariseksi kullaksi ja sitä kautta rahoitusvaraksi.
Varantovaroihin kuulumattomat nimetyt kultatilit katsotaan hyödykkeen eli ei-monetaarisen
kullan omistajuudeksi. 5.63 Toisin kuin nimetyt kultatilit,
nimeämättömät kultatilit edustavat tilinhoitajaan kohdistuvaa vaadetta
toimittaa kultaa. Varantovaroihin kuuluvat nimeämättömät kultatilit
luokitellaan monetaariseksi kullaksi ja sitä kautta rahoitusvaraksi. Varantovaroihin
kuulumattomat nimeämättömät kultatilit luokitellaan talletuksiksi. 5.64 Monetaariseen kultaan
kohdistuvat taloustoimet ovat pääasiassa monetaarisen kullan ostoja ja myyntejä
rahaviranomaisten tai tiettyjen kansainvälisten rahoituslaitosten välillä. Muut
kuin edellä mainitut institutionaaliset yksiköt eivät voi suorittaa
monetaariseen kultaan kohdistuvia taloustoimia. Monetaarisen kullan ostot
kirjataan rahaviranomaisten rahoitustilille rahoitusvarojen lisääntymisenä ja
myynnit kirjataan rahoitusvarojen vähenemisenä. Ostojen vastinkirjaus vähentää ulkomaiden
rahoitusvaroja ja myynnin vastinkirjaus vastaavasti lisää niitä. 5.65 Rahaviranomaiset voivat
kasvattaa monetaarisen kullan määrää ei-monetaarisella kullalla esimerkiksi
ostamalla kultaa markkinoilta (kullan monetarisointi) ja vastaavasti vähentää
monetaarista kultaa luovuttamalla sitä muihin kuin monetaarisiin tarkoituksiin
esimerkiksi myymällä kultaa markkinoilla (demonetarisointi). Kullan
monetarisointia tai demonetarisointia ei kirjata rahoitustilille vaan se
kirjataan muiden volyymin muutosten tilille varojen ja velkojen luokitusmuutoksena
eli uudelleenluokituksena kullasta arvoesineenä (AN.13) monetaariseen kultaan
(AF.11) (kohdat 6.22–6.24). Kullan demonetarisoinnissa monetaarinen kulta
luokitellaan takaisin arvoesineeksi. 5.66 Kullan arvoon sidotut
talletukset, lainat ja arvopaperit käsitellään muunlaisina rahoitusvaroina kuin
monetaarisena kultana ja ne luokitellaan yhdessä ulkomaan valuutan määräisten
vastaavien erien kanssa asianomaisiin luokkiin. Kultaswapit ovat arvopaperien
takaisinostosopimuksia (repoja), jotka tehdään joko monetaarisesta kullasta tai
ei-monetaarisesta kullasta. Niissä sovitaan kullan vaihtamisesta talletusta
vastaan siten, että vastaava päinvastainen taloustoimi toteutetaan sovittuna
ajankohtana sovittuun kullan hintaan. Päinvastaisten taloustoimien kirjaamista
koskevan yleisen käytännön mukaan kullan vastaanottaja ei kirjaa kultaa
taseeseensa eikä kullan luovuttaja poista kultaa taseestaan. Molemmat osapuolet
kirjaavat kultaswapit vakuudellisina lainoina, joissa vakuutena on kulta.
Monetaarisia kultaswappeja toteutetaan rahaviranomaisten kesken tai niiden ja
muiden osapuolten välillä. Ei-monetaariset kultaswapit ovat samankaltaisia
taloustoimia, joihin rahaviranomaiset eivät osallistu. 5.67 Kultalaina tarkoittaa kullan
toimittamista tietyksi ajanjaksoksi. Muiden päinvastaisten taloustoimien tavoin
kullan juridinen omistajuus siirtyy, mutta lainaksiantaja kantaa kullan
hinnassa tapahtuvista muutoksista aiheutuvat riskit ja hyödyt. Kullan lainaksiottajat
kattavat näillä taloustoimilla usein myynnit kolmansille osapuolille silloin,
kun kullasta on pulaa. Kullan käytöstä maksetaan alkuperäiselle omistajalle
maksu, joka määräytyy kohde-etuuden arvon ja päinvastaisen taloustoimen ajankohdan
perusteella. 5.68 Monetaarinen kulta on rahoitusvara,
joten kultalainoista perittävät maksut ovat suorituksia siitä, että
rahoitusvara on annettu toisen institutionaalisen yksikön käyttöön.
Monetaarisen kullan lainoihin liittyviä maksuja käsitellään korkona. Tätä
sovelletaan myös ei-monetaarisen kullan lainoista suoritettavien maksujen
tapauksessa yksinkertaistavana sopimuksena. Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) (F.12) Määritelmä 5.69 Erityiset nosto-oikeudet ovat
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luomia varantovälineitä, joita rahasto
jakaa jäsenmailleen. Ne ovat osa maiden varantovaroja. 5.70 IMF:n Erityisten
nosto-oikeuksien osasto hallinnoi varantovaroja jakamalla niitä IMF:n jäsenmaille
ja tietyille kansainvälisille laitoksille, joista käytetään yhteisesti
nimitystä jäsenet. 5.71 SDR:ien luomiset niiden jakamisen
muodossa ja poistamiset niiden peruuttamisen muodossa katsotaan taloustoimiksi.
SDR:ien jakamiset kirjataan varallisuuserän bruttomääräisenä hankintana
yksittäisen jäsenen rahaviranomaisten rahoitustilille ja velan syntymisenä
ulkomaiden rahoitustilille. 5.72 Vain viralliset tahot, jotka
ovat keskuspankkeja ja tiettyjä kansainvälisiä laitoksia, voivat pitää
hallussaan SDR:ejä, ja niitä voidaan siirtää jäsenien ja muiden virallisten
hallussapitäjien kesken. SDR:t takaavat niiden hallussapitäjälle varman ja
ehdottoman oikeuden hankkia muilta IMF:n jäseniltä muita varannon eriä,
erityisesti ulkomaan valuuttaa. 5.73 SDR:t ovat varoja, joilla on
vastineenaan velkaa, mutta ne ovat kaikkiin jäseniin yhteisesti, eivät IMF:ään,
kohdistuvia saamisia. Jäsen voi myydä kaikki SDR:nsä tai osan niistä toiselle jäsenelle
ja saada vastineeksi muita varantovaroja, erityisesti ulkomaan valuuttaa. Käteisraha ja talletukset (F.2) Määritelmä 5.74 Käteisrahaan ja talletuksiin kuuluvat
kierrossa oleva raha sekä kansallisen ja ulkomaan valuutan määräiset
talletukset. 5.75 Rahoitustaloustoimet jaetaan seuraaviin
kolmeen alaluokkaan: a) käteisraha (F.21); b) siirtokelpoiset talletukset (F.22); ja c) muut talletukset (F.29). Käteisraha (F.21) Määritelmä 5.76 Käteisrahaan luetaan setelit ja
kolikot, joita rahaviranomaiset laskevat liikkeeseen ja hyväksyvät. 5.77 Käteisrahaan luetaan a) kotimaisten rahaviranomaisten
kotimaisessa valuutassa liikkeeseenlaskemat kierrossa olevat setelit ja kolikot,
jotka ovat kotimaisten ja ulkomaisten yksiköiden hallussa; ja b) ulkomaisten rahaviranomaisten ulkomaan
valuutoissa liikkeeseenlaskemat kierrossa olevat setelit ja kolikot, jotka ovat
kotimaisten yksiköiden hallussa. 5.78 Käteisrahaan ei lueta a) seteleitä ja kolikoita, jotka eivät ole
kierrossa, kuten keskuspankin omien setelien varanto tai setelien
varmuusvarasto, ja b) muistorahoja, joita ei yleisesti käytetä
maksamiseen. Nämä luokitellaan arvoesineiksi. Laatikko 5.2: Eurojärjestelmän liikkeeseen
laskema käteisraha B.5.2.1 Eurojärjestelmän liikkeeseen laskemat
euromääräiset setelit ja kolikot ovat euroalueeseen kuuluvien EU:n
jäsenvaltioiden kansallista valuuttaa. Vaikka euroa käsitellään kansallisena
valuuttana, kunkin euroalueen jäsenvaltion kotimaisten yksiköiden hallussa
oleva eurovaluutta on kotimaisen kansallisen keskuspankin velkaa, jonka määrä
on enintään yhtä suuri kuin jäsenvaltion nimellisosuus koko emissiosta, ja tämä
nimellisosuus perustuu jäsenvaltion osuuteen EKP:n pääomasta. Tästä seuraa,
että kansallisesta näkökulmasta tarkasteltuna osa euroalueen kotimaisten
yksiköiden hallussa olevasta kansallisesta valuutasta voi olla saamisia
ulkomaisilta yksiköiltä. B.5.2.2. Eurojärjestelmän liikkeeseen laskema käteisraha
muodostuu seteleistä ja kolikoista. Eurojärjestelmä laskee liikkeeseen setelit
ja euroalueen valtionhallinnot laskevat liikkeeseen kolikot, vaikka molempia
käsitellään sovitun käytännön mukaisesti kansallisten keskuspankkien velkoina,
joiden vastineena on julkisyhteisöihin kohdistuva laskennallinen saaminen.
Euromääräiset setelit ja kolikot voivat olla euroalueen kotimaisten yksiköiden
tai ulkomaisten yksiköiden hallussa. Talletukset (F.22 ja F.29) Määritelmä 5.79 Talletukset ovat vakioituja muita
kuin jälkimarkkinakelpoisia sopimuksia, joita talletuksia vastaanottavat yhteisöt
ja joissakin tapauksissa valtionhallinto tarjoavat velallisen ominaisuudessa suurelle
yleisölle. Niiden nojalla velkoja voi sijoittaa ja myöhemmässä vaiheessa nostaa
pääomaa. Talletusten yhteydessä velallinen yleensä palauttaa koko pääoman
sijoittajalle. Siirtokelpoiset talletukset (F.22) Määritelmä 5.80 Siirtokelpoiset talletukset
voidaan vaadittaessa vaihtaa nimellisarvosta käteiseen rahaan ja niitä voidaan
välittömästi käyttää maksamiseen sekillä, tratalla, postisiirrolla,
suoraveloituksella tai suoralla luotolla tai muulla suoramaksuvälineellä ilman
seuraamuksia tai rajoituksia. 5.81 Siirtokelpoiset talletukset
ovat pääasiassa kotimaisten talletuksia vastaanottavien yhteisöjen ja joissakin
tapauksissa valtionhallinnon sekä ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden
velkaa. Niihin luetaan a) pankkien väliset positiot rahalaitosten
välillä, b) talletukset, joita talletuksia
vastaanottavat yhteisöt ovat tehneet keskuspankkiin niiltä vaadittavan
vähimmäisvarantomäärän ylimenevältä osalta ja joita ne voivat käyttää ilman ennakkoilmoitusta
tai rajoitusta, c) muiden rahalaitosten keskuspankkiin
tekemät talletukset, jotka ovat nimeämättöminä kultatileinä muun kuin
monetaarisen kullan muodossa, sekä jalometallitilien muodossa tehdyt vastaavat
talletukset, d) swap-sopimuksiin liittyvät ulkomaan
valuutan määräiset talletukset, ja e) IMF:n varanto-osuuspositio eli
erityisnosto-oikeuksien tai ulkomaan valuutan määrät, jotka jäsenmaa voi nostaa
IMF:stä lyhyellä varoitusajalla, ja muut sellaiset saamiset IMF:ltä, jotka ovat
helposti jäsenmaan saatavilla, myös tiedot antavan maan lainat IMF:lle GAB- ja
NAB-rahoitusjärjestelyiden (General Arrangements to Borrow – GAB; New
Arrangements to Borrow – NAB) nojalla. 5.82 Siirtokelpoisten talletusten
tilit voivat sisältää tilinylitysmahdollisuuksia. Jos tili ylittyy, kaikkien
varojen nosto tililtä käsitellään talletuksen nostona ja tilinylityksen määrä
käsitellään myönnettynä lainana. 5.83 Kaikilla kotimaisilla
sektoreilla samoin kuin ulkomailla voi olla siirtokelpoisia talletuksia. 5.84 Siirtokelpoiset
talletukset voidaan jaotella valuutan mukaan kansallisen valuutan tai ulkomaan
valuutan määräisiksi siirtokelpoisiksi talletuksiksi. Muut talletukset (F.29) Määritelmä 5.85 Muut talletukset ovat muita
kuin siirtokelpoisia talletuksia. Muita talletuksia ei voi käyttää maksamiseen muutoin
kuin niiden erääntyessä tai sovitun ennakkoilmoituksen jälkeen, eikä niitä voi
vaihtaa käteiseen rahaan tai siirtokelpoisiin talletuksiin ilman merkittäviä
rajoituksia tai seuraamuksia. 5.86 Muihin talletuksiin luetaan a) aikatalletukset, joita ei voi käyttää
välittömästi vaan vasta niiden sovitun erääntymisen mukaisesti. Niiden
käytettävyys on sidottu määräaikaisuuteen tai ne voidaan vaihtaa rahaksi
ennakkoilmoituksen jälkeen. Aikatalletuksiin kuuluvat myös talletuksia vastaanottavien
yhteisöjen keskuspankissa olevat pakollisten varantojen edellyttämät
talletukset silloin, kun tallettajat eivät voi niitä realisoida ilman ennakkoilmoitusta
tai rajoitusta, b) säästötalletukset ja
säästökirjatalletukset sekä säästötodistukset ja talletustodistukset, jotka
eivät ole siirtokelpoisia, c) talletusohjelman tai sopimuksen myötä
syntyneet talletukset. Tallettajalta edellytetään usein sitoumusta, johon
sisältyy säännöllisiä maksuja tietyn ajanjakson aikana, ja kertynyt pääoma
samoin kuin kertynyt korko ovat käytettävissä vasta sovitun säästöajan
täyttyessä. Talletuksiin liittyy joskus säästämisajan lopussa nostettava asunnon
ostoon tai rakentamiseen tarkoitettu laina, jonka määrä on suhteessa
kertyneisiin talletuksiin, d) säästö- tai lainayhdistysten,
asuntosäästöpankkien, luottoyhdistysten ja niiden kaltaisten
liikkeeseenlaskemat talletustodistukset, joita joskus kutsutaan osakkeiksi ja
jotka ovat välittömästi tai melko lyhyellä ennakkoilmoitusajalla vaihdettavissa
rahaksi mutta jotka eivät ole siirtokelpoisia, e) rahalaitosten velkana olevat
johdannaisinstrumentteihin liittyvät takaisin maksettavat marginaalivakuusmaksut, f) rahalaitosten velkana olevat
lyhytaikaiset takaisinostosopimukset (repot), ja g) valuuttavarannon osaksi laskettavat muut
kuin lainamuotoiset velat IMF:lle; ne koostuvat IMF:n rahaston luoton käytöstä IMF:n
yleistilin (General Resources Account) puitteissa; tällä nimikkeellä kuvataan
sitä IMF:llä olevaa jäsenmaan valuutan määrää, jonka jäsenmaa on velvollinen
ostamaan takaisin. 5.87 Muihin talletuksiin ei lueta siirtokelpoisia
talletus- ja säästötodistuksia. Ne katsotaan velkapapereiksi (AF.3). 5.88 Muut talletukset voidaan
jaotella valuutan mukaan kansallisen valuutan tai ulkomaan valuutan määräisiksi
muiksi talletuksiksi. Velkapaperit (F.3) Määritelmä 5.89 Velkapaperit ovat jälkimarkkinakelpoisia
rahoitusinstrumentteja, jotka toimivat velkatodistuksina. Velkapaperien pääpiirteet 5.90 Velkapapereilla on seuraavat
ominaisuudet: a) emissiopäivä, jolloin velkapaperi on
laskettu liikkeeseen; b) emissiohinta, jolla sijoittajat ostavat
velkapapereita, kun ne lasketaan liikkeeseen ensimmäisen kerran; c) lunastuspäivä tai erääntymispäivä,
jolloin pääoman viimeinen takaisinmaksu on sopimuksen mukaan suoritettava; d) lunastushinta tai nimellisarvo, joka on
liikkeeseenlaskijan haltijalle erääntymispäivänä maksama summa; e) alkuperäinen maturiteetti, joka
tarkoittaa emissiopäivän ja sopimuksen mukaisen viimeisen maksun välistä aikaa; f) jäljellä oleva maturiteetti tai
erääntymiseen jäljellä oleva aika, joka tarkoittaa viitepäivän ja sopimuksen
mukaisen viimeisen maksun välistä aikaa; g) kuponkikorko, jonka liikkeeseenlaskija
maksaa velkapapereiden haltijoille; kuponkikorko voidaan vahvistaa koko
arvopaperin juoksuajalle tai se voi vaihdella inflaation, korkotason tai kohde-etuuden
hinnan mukaan. Vekseleistä ja nollakorkoisista velkapapereista ei kuitenkaan
makseta kuponkikorkoa; h) kuponkikoron maksupäivä, jolloin
liikkeeseenlaskija maksaa kuponkikoron velkapaperien haltijoille; i) emissiohinta, lunastushinta ja kuponkikorko
voivat olla joko kansallisen tai ulkomaan valuutan määräisiä tai ne voidaan
maksaa kansallisessa tai ulkomaan valuutassa; ja j) velkapapereiden luottoriskiluokitus,
joka kertoo yksittäisten velkapaperiemissioiden luottokelpoisuuden.
Luottoluokituksia tekevät tunnustetut luokituslaitokset. Edellä olevan luokan c tapauksessa erääntymispäivä
voi olla sama kuin päivä, jona velkapaperi muunnetaan osuudeksi. Muunnettavuus
tarkoittaa tässä yhteydessä, että velkapaperin haltija voi vaihtaa velkapaperin
liikkeeseenlaskijan omaan pääomaan. Vaihdettavuus tarkoittaa, että haltija voi
vaihtaa velkapaperin muun yrityksen kuin liikkeeseenlaskijan osakkeisiin.
Maturiteetiltaan rajoittamattomat arvopaperit (perpetual securities), joilla ei
ole määrättyä erääntymispäivää, luokitellaan velkapapereiksi. 5.91 Velkapaperit käsittävät
rahoitusvarat ja velat, jotka voidaan luokitella maturiteetin, haltijan ja
liikkeeseenlaskijan sektorin ja alasektorin, valuutan ja korkotyypin
mukaisesti. Luokittelu alkuperäisen maturiteetin ja
valuutan mukaan 5.92 Velkapapereihin kohdistuvat
taloustoimet jaetaan alkuperäisen maturiteetin perusteella kahteen alaluokkaan:
a) lyhytaikaiset velkapaperit (F.31); ja b) pitkäaikaiset velkapaperit (F.32). 5.93 Velkapaperit voivat olla
kansallisen valuutan tai ulkomaan valuutan määräisiä. Toisistaan voi olla
tarpeen erotella myös eri ulkomaanvaluuttojen määräiset velkapaperit, jolloin
niiden järjestys määräytyy sen perusteella, mikä on kunkin ulkomaan valuutan
suhteellinen merkitys kansantaloudelle. 5.94 Velkapaperit, joiden pääoma ja
kuponkikorko on sidottu ulkomaan valuuttaan, luokitellaan tämän valuutan
määräisiksi. Luokittelu korkotason perusteella 5.95 Velkapaperit voidaan luokitella
korkotason tyypin perusteella. Toisistaan erotetaan kolmen tyyppisiä
velkapapereita: a) kiinteäkorkoiset velkapaperit; b) vaihtuvakorkoiset velkapaperit; ja c) yhdistelmäkorkoiset velkapaperit. Kiinteäkorkoiset velkapaperit 5.56 Kiinteäkorkoisiin
velkapapereihin kuuluvat a) tavanomaiset velkapaperit, jotka
lasketaan liikkeeseen ja lunastetaan nimellisarvoon, b) nimellisarvon alittavaan tai ylittävään
hintaan liikkeeseen lasketut velkapaperit. Esimerkkejä ovat velkasitoumukset,
yritystodistukset, omat vekselit, hyväksytyt vekselit, siirrot sekä talletustodistukset, c) selvästi alihintaiset joukkovelkakirjat,
joille maksetaan vain vähän korkoa ja jotka lasketaan liikkeeseen nimellisarvon
selvästi alittavaan hintaan, d) nollakorkoiset joukkovelkakirjat, jotka
ovat kertamaksuisia velkapapereita, joista ei makseta kuponkikorkoa.
Joukkovelkakirja myydään nimellisarvon alittavaan hintaan ja pääoma maksetaan
takaisin velkakirjan erääntyessä tai toisinaan se lunastetaan erissä.
Kiinteäkorkoisia velkapapereita voidaan muuttaa nollakorkoisiksi
joukkovelkakirjoiksi irrottamalla kupongit arvopaperista maksettavasta
lopullisesta pääomasta ja käymällä niistä kauppaa erikseen, e) stripit (separate trading of registered
interest and principal securities) eli velkapaperit, joiden korko-osuus ja
pääomamaksuosuus on erotettu toisistaan ja voidaan myydä erikseen, f) maturiteetiltaan rajoittamattomat,
lunastettavissa olevat ja maksettavaksi vaadittavat velkapaperit sekä sinking
fund ‑kuoletusrahastojärjestelyn sisältävät velkapaperit, g) vaihtovelkakirjat, jotka haltija voi
halutessaan muuntaa liikkeeseenlaskijan omaksi pääomaksi, jolloin ne
luokitellaan osakkeiksi, ja h) vaihdettavat joukkovelkakirjat, jotka
haltija voi myöhempänä ajankohtana ja sovituilla ehdoilla vaihtaa osuuteen
muussa kuin liikkeeseenlaskijan yrityksessä, yleensä tytäryhtiössä tai sellaisessa
yrityksessä, josta liikkeeseenlaskija omistaa osuuden. 5.97 Kiinteäkorkoisiin
velkapapereihin voi kuulua myös muita velkapapereita, kuten optiolainoja,
toissijaisia joukkovelkakirjalainoja, voittoon oikeuttamattomia etuoikeutettuja
osakkeita, jotka takaavat kiinteän tuoton mutta jotka eivät oikeuta osuuteen
yhtiön jäännösarvosta yhtiötä purettaessa, sekä kytkettyjä rahoitusinstrumentteja. Vaihtuvakorkoiset velkapaperit 5.98 Vaihtuvakorkoisten velkapaperien
korko- ja/tai pääomamaksut on sidottu a) tavaroiden ja palvelujen yleiseen
hintaindeksiin (kuten kuluttajahintaindeksiin), b) korkotasoon tai c) kohde-etuuden hintaan. 5.99 Vaihtuvakorkoiset velkapaperit
luokitellaan yleensä pitkäaikaisiin velkapapereihin, paitsi jos niiden
alkuperäinen maturiteetti on enintään yksi vuosi. 5.100 Inflaatioon ja kohde-etuuden
hintaan sidottuihin velkapapereihin kuuluvat joukkovelkakirjoina liikkeeseen
lasketut velkakirjat, jotka on sidottu inflaatioon tai hyödykkeen hintaan.
Hyödykkeen hintaan sidotun joukkovelkakirjan kuponkikorko ja/tai lunastushinta
ovat sidoksissa hyödykkeen hintaan. Velkapaperit, joiden korko on sidoksissa
toisen lainaksiottajan luottoluokitukseen, luokitellaan indeksisidonnaisiksi
velkapapereiksi, sillä luottoluokitukset eivät muutu jatkuvasti
markkinaolosuhteiden mukaan. 5.101 Korkosidonnaisten
velkapapereiden sopimukseen perustuva nimelliskorko ja/tai lunastusarvo
vaihtelevat kansallisen valuutan mukaan. Liikkeeseenlaskija ei voi
liikkeeseenlaskupäivänä tietää koron ja pääoman takaisinmaksujen arvoa. Yhdistelmäkorkoiset velkapaperit 5.102 Yhdistelmäkorkoisten velkapaperien
kuponkikorko on sidottu niiden juoksuajalla sekä kiinteään että vaihtuvaan
korkoon, ja ne luokitellaan vaihtuvakorkoisiksi velkapapereiksi. Niihin
kuuluvilla velkapapereilla on a) samanaikaisesti sekä kiinteä että
vaihtuva kuponkikorko, b) kiinteä tai vaihtuva kuponkikorko
viitepäivään saakka ja sen jälkeen vaihtuva tai kiinteä kuponkikorko
erääntymispäivään saakka, tai c) koko velkapaperin juoksuajalle ennalta
vahvistettu kuponkikorko, joka ei kuitenkaan pysy samana yli ajan. Näitä
kutsutaan nimellä ”stepped debt securities”. Erillislainat 5.103 Velkapapereihin kuuluvat myös
erillislainat. Erillislaina tarkoittaa sitä, että liikkeeseenlaskija myy
velkapapereita suoraan pienelle määrälle sijoittajia. Luottoluokituslaitokset
eivät tavanomaisesti arvioi näiden velkapapereiden liikkeeseenlaskijoiden
luottokelpoisuutta eikä näitä arvopapereita yleensä myydä edelleen tai
hinnoitella uudelleen, joten jälkimarkkinakauppa on vähäistä. Useimmat
erillislainat ovat kuitenkin jälkimarkkinakelpoisia, ja ne luokitellaan
velkapapereiksi. Arvopaperistaminen Määritelmä 5.104 Arvopaperistamisessa lasketaan
liikkeeseen velkapapereita, joiden kuponki- tai pääomamaksujen vakuudeksi
asetetaan tiettyjä varoja tai tulevia tulovirtoja. Useanlaisia varoja tai tulevia
tulovirtoja voidaan arvopaperistaa, esimerkiksi asuntolainoja ja liiketilojen
kiinnelainoja, kulutuslainoja, yrityslainoja, valtionlainoja,
vakuutussopimuksia, luottojohdannaisia ja tulevia tuloja. 5.105 Varojen tai tulevien
tulovirtojen arvopaperistaminen on merkittävä rahoituksellinen innovaatio, jonka
myötä on perustettu uusia rahoituslaitoksia velkapaperien luomisen,
markkinoimisen ja liikkeeseenlaskun helpottamiseksi. Näiden rahoituslaitosten
palveluja käytetään laajalti. Useat seikat ovat vauhdittaneet
arvopaperistumista. Yritysten näkökohdasta vaikuttimina ovat muun muassa pankin
tarjoamaa rahoitusta halvempi rahoitus, kevyemmät vähimmäispääomavaatimukset,
luottoriskin ja vakuutusriskin kaltaisten riskien siirtäminen sekä rahoituslähteiden
monipuolistaminen. 5.106 Arvopaperistamisjärjestelyt
vaihtelevat velkapaperimarkkinoiden sisällä ja niiden välillä. Järjestelyt
voidaan jakaa seuraaviin kolmeen perustyyppiin: a) b) Varojen arvopaperistamiseen osallistuu
rahoituslaitos, ja alkuperäinen haltija siirtää vakuutena olevia varoja: tätä
kutsutaan arvopaperistamiseksi, jossa on tapahtunut todellinen myynti. c) Järjestelyt, joissa varojen
arvopaperistamiseen osallistuu rahoituslaitos ja ainoastaan luottoriski siirtyy
luottoriskinvaihtosopimuksen (CDS) nojalla – varat säilyvät alkuperäisen
omistajan hallussa mutta luottoriski siirtyy edelleen: tätä kutsutaan synteettiseksi
arvopaperistamiseksi. 5.107 Arvopaperistamisjärjestelyn a
tapauksessa perustetaan arvopaperistamista harjoittava yhtiö, joka pitää
hallussaan arvopaperistettuja varoja tai muita varoja, jotka on poistettu
alkuperäisen haltijan taseesta. Tämä yhtiö laskee liikkeeseen velkapapereita,
joiden vakuutena nämä varat ovat. 5.108 On tärkeää selvittää, hoitaako
varojen arvopaperistamista harjoittava rahoituslaitos aktiivisesti omaa
arvopaperisalkkuaan laskemalla liikkeeseen velkapapereita ja kantamalla riskit
vai toimiiko se ainoastaan rahastona, joka passiivisesti hoitaa varoja tai
pitää hallussaan velkapapereita. Kun rahoituslaitos on arvopaperisalkun
juridinen omistaja, laskee liikkeeseen salkunhoidon kannalta olennaisia velkapapereita,
pitää täydellistä kirjanpitoa ja kantaa markkina- ja luottoriskit, se toimii muihin
rahoituksen välittäjiin luokiteltavana rahoituksen välittäjänä. Varojen
arvopaperistamista harjoittavat rahoituslaitokset, joita kutsutaan myös
erityisyhteisöiksi (financial vehicle corporation – FVC), eivät yleensä kanna
markkina- ja luottoriskiä, sillä niiden hallussa olevien varojen arvon
mahdollinen riskistä aiheutuva muutos kompensoituu yhden suhteessa yhteen
pääoman vähentymisellä ja/tai omaisuusvakuudellisten arvopaperien haltijoille
maksettavan koron vähentymisellä. Lisäksi luottoluokituslaitokset vaativat arvopaperistamista
harjoittavilta yhtiöltä hyvää vakavaraisuutta. Varojen arvopaperistamista
harjoittavat rahoituslaitokset erotetaan yksiköistä, jotka on perustettu
ainoastaan rahoitusvaroja ja velkoja sisältävien salkkujen hallussa pitämistä
varten. Nämä yksiköt yhdistetään niiden emoyhtiöön, jos niiden kotipaikka on
samassa maassa kuin emoyhtiön. Jos ne kuitenkin ovat ulkomaisia yksiköitä,
niitä kohdellaan erillisinä institutionaalisina yksiköinä ja luokitellaan
rahoituslaitoksiin kuuluviksi kytkösyhtiöiksi. 5.109 Arvopaperistamisjärjestelyn b
tapauksessa varojen alkuperäinen omistaja eli suojan ostaja siirtää hajautettujen
referenssiomaisuuserien pooliin liittyvän luottoriskin arvopaperistamista
harjoittavalle yhtiölle luottoriskinvaihtosopimuksella (CDS) mutta pitää varat
itsellään. Velkapaperien liikkeeseenlaskusta saadut tuotot talletetaan tai
ohjataan toiseen turvalliseen sijoituskohteeseen, kuten AAA-luokituksen saaneisiin
joukkovelkakirjoihin, ja talletuksesta kertyneellä korolla sekä
luottoriskinvaihtosopimuksen preemioilla rahoitetaan liikkeeseenlaskettujen velkapaperien
korko. Riskin toteutuessa omaisuusvakuudellisten arvopaperien haltijoille
maksettava pääoma pienenee niin, että ensimmäisenä pienenee etuoikeusasemaltaan
alempien luokkien arvopaperien pääoma. Kuponki- ja pääomamaksuja voidaan myös
suunnata uudelleen velkapapereihin sijoittaneilta sijoittajilta alkuperäiselle
vakuuden omistajalle riskin toteutumisesta aiheutuneiden menetysten
korvaamiseksi. 5.110 Omaisuusvakuudellinen arvopaperi
(asset-backed security – ABS) on velkapaperi, jonka pääoman ja/tai koron maksu
riippuu yksinomaan tietyn rahoitusvaroista tai muista kuin rahoitusvaroista
koostuvan vakuuspoolin tuottamasta kassavirrasta. 5.111 Katetut joukkolainat ovat
rahoituslaitoksen liikkeeseenlaskemia tai rahoituslaitoksen täysin takaamia
velkapapereita. Jos katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijana tai takaajana
oleva rahoituslaitos laiminlyö velvoitteensa, lainan haltijoilla on
rahoituslaitokseen kohdistuvan tavallisen vaateensa lisäksi etuoikeus
katepooliin. Lainat
(F.4) Määritelmä 5.112 Lainoja syntyy, kun lainanantaja
lainaa varoja luotonottajalle. Lainan pääpiirteet 5.113 Lainalle ovat luonteenomaisia
seuraavat ominaisuudet: a) lainaehdot on määritellyt joko lainan
myöntävä rahoituslaitos tai niistä on sovittu lainanantajan ja -ottajan kesken
suoraan tai välittäjän kautta; b) lainanottaja on yleensä lainauksen
aloitteentekijä; ja c) laina on ehdotonta velkaa velkojalle, se
on maksettava erääntyessä ja siitä maksetaan korkoa. 5.114 Lainat voivat olla kaikkien
kotimaisten sektorien ja ulkomaiden saamisia ja velkoja. Talletuksia
vastaanottavat yhteisöt kirjaavat lyhytaikaiset velat yleensä talletuksiksi
lainojen sijasta. Lainojen luokittelu alkuperäisen
maturiteetin, valuutan ja luotonannon tarkoituksen mukaan 5.115 Lainoihin kohdistuvat
taloustoimet voidaan jakaa alkuperäisen maturiteetin perusteella kahteen
alaluokkaan: a) lyhytaikaiset lainat, joiden alkuperäinen
maturiteetti on lyhyt, kuten lainat, jotka on maksettava vaadittaessa takaisin
(F.41); ja b) pitkäaikaiset lainat, joiden alkuperäinen
maturiteetti on pitkä (F.42). 5.116 Analysoinnin kannalta voi olla
hyödyllistä jakaa lainat edelleen seuraaviin alaluokkiin: a) kansallisen valuutan määräiset lainat; ja b) ulkomaan valuuttojen määräiset lainat. Kotitalouksille myönnetyt lainat on tarkoituksenmukaista
jakaa seuraaviin alaluokkiin: a) kulutusluotot; b) asuntolainat; ja c) muut lainat. Lainoihin ja talletuksiin kohdistuvien
taloustoimien erottelu 5.117 Lainoihin (F.4) ja
talletuksiin (F.22) kohdistuvat taloustoimet erotellaan pitämällä lähtökohtana
sitä, että lainan ollessa kyseessä luotonottaja tarjoaa vakioidun ei-siirtokelpoisen
sopimuksen, toisin kun talletuksen kohdalla. 5.118 Talletuksia vastaanottaville yhteisöille
annetut lyhytaikaiset lainat luokitellaan siirtokelpoisiksi talletuksiksi tai
muiksi talletuksiksi, ja lyhytaikaiset lainat, joita ottavat vastaan muut
institutionaaliset yksiköt kuin talletuksia vastaanottavat yhteisöt,
luokitellaan lyhytaikaisiksi lainoiksi. 5.119 Talletuksia vastaanottavien yhteisöjen
väliset varojen sijoittamiset kirjataan aina talletuksiksi. Lainoihin ja velkapapereihin kohdistuvien
taloustoimien erottelu 5.120 Lainoihin (F.4) ja
velkapapereihin (F.3) kohdistuvien taloustoimien erottelu perustuu siihen, että
lainat ovat muita kuin jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja, kun taas
velkapaperit ovat jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja. 5.121 Useimmiten lainoista on lisäksi osoituksena
yksittäinen asiakirja ja ne ovat yhden velkojan ja yhden velallisen välisiä.
Velkapapereiden liikkeeseenlasku koostuu sitä vastoin suuresta määrästä
samanlaisia ja samanarvoisia asiapapereita, jotka yhdessä muodostavat
lainakannan. 5.122 Lainoille on jälkimarkkinat. Jos
laina muuttuu jälkimarkkinakelpoiseksi järjestäytyneillä markkinoilla, se on
luokiteltava uudelleen lainasta velkapaperiksi edellyttäen, että on näyttöä
jälkimarkkinakaupasta, kuten markkinatakaajien olemassaolosta, sekä osto- ja
myyntitarjousten eroihin perustuvista rahoitusvarojen säännöllisistä noteerauksista.
Tapahtumaan liittyy yleensä alkuperäisen lainan muuntaminen. 5.123 Vakiomuotoisia lainoja tarjoavat
yleensä rahoituslaitokset, ja usein niitä myönnetään kotitalouksille.
Kotitaloudet voivat vain joko hyväksyä tai hylätä rahoituslaitosten
määrittelemät lainaehdot. Vakioimattomien lainojen ehdot määritellään sitä
vastoin usein velkojan ja velallisen välisissä neuvotteluissa. Tämän kriteerin
perusteella vakioimattomat lainat ja velkapaperit on helppo erottaa toisistaan.
Lainanottaja määrittelee yleisölle suunnatun arvopaperiemission ehdot
neuvoteltuaan asiasta ehkä pankin tai pääjärjestelijän kanssa. Sen sijaan
yksityisissä arvopaperiemissioissa velkoja ja velallinen neuvottelevat
emissioehdot. Lainoihin, kauppaluottoihin ja
kauppavekseleihin kohdistuvien taloustoimien erottelu 5.124 Kauppaluotto on tavaroiden ja
palvelujen toimittajien suoraan asiakkailleen myöntämä luotto. Kauppaluotto
syntyy, kun maksua tavaroista ja palveluista ei suoriteta samaan aikaan kuin
tavaran omistajuus siirtyy tai palvelu suoritetaan. 5.125 Kauppaluotto erotetaan kaupan
rahoittamiseen tarkoitetuista lainoista, jotka luokitellaan lainoiksi.
Tavaroiden ja palvelujen toimittajan asiakkaalleen kirjoittamasta
kauppavekselistä, jonka toimittaja myöhemmin diskonttaa rahoituslaitoksessa,
tulee kolmannen osapuolen saaminen asiakkaalta. Jos nämä instrumentit ovat jälkimarkkinakelpoisia,
ne on luokiteltava kauppaluotoiksi ja ennakoiksi. Arvopaperien lainaksianto ja
takaisinostosopimukset Määritelmä 5.126 Arvopapereiden lainaksianto
tarkoittaa lainaksiantajan toteuttamaa väliaikaista arvopaperien siirtoa
lainaksiottajalle. Arvopapereiden lainaksiottajaa voidaan vaatia antamaan
arvopapereiden lainaksiantajalle vakuudeksi varoja käteisrahan tai arvopaperien
muodossa. Juridinen omistajuus siirtyy taloustoimen toteuttajien välillä siten,
että lainaksi otetut arvopaperit ja niitä vastaan annetut vakuudet voidaan
myydä tai lainata edelleen. Määritelmä 5.127 Arvopaperien
takaisinostosopimuksen nojalla velkapaperien ja osakkeiden kaltaisia
arvopapereita vaihdetaan käteiseen tai muihin maksuvälineisiin siten, että
samalla sitoudutaan ostamaan takaisin samoja tai samankaltaisia arvopapereita
ennalta sovittuun hintaan. Takaisinostoon voidaan sitoutua joko määrättynä
päivänä tai ajankohta voidaan jättää avoimeksi. 5.128 Arvopapereiden lainaksianto, jossa
vakuutena on käteissuoritus, ja takaisinottosopimukset (repot) ovat eri
nimityksiä järjestelyille, joiden taloudelliset vaikutukset ovat samat kuin vakuudellisen
lainan. Niihin molempiin kuuluu arvopapereiden antaminen lainan tai talletuksen
vakuutena, kun talletuksia vastaanottava yhteisö myy arvopaperit tällaisen järjestelyn
vallitessa. Näiden kahden tapauksen pääpiirteet esitetään taulukossa 5.2. Taulukko
5.2 Arvopapereiden lainaksiannon ja takaisinostosopimusten pääpiirteet Pääpiirre || Arvopaperien lainaksianto || Takaisinostosopimukset Käteisvakuus || Ei käteisvakuutta || Tietyt arvopaperit || Yleinen vakuus Tavan-omainen vaihto-menettely || Arvopaperien lainaksianto, jossa lainaksiottaja sitoutuu toimittamaan arvopaperit takaisin lainaksiantajalle || Arvopaperien myynti ja sitoutuminen ostamaan ne takaisin pääsopimuksen ehtojen mukaisesti Vaihto-muoto || Arvopaperit käteissuoritusta vastaan || Arvopaperit muuta mahdollista vakuutta vastaan || Arvopaperit käteissuoritusta vastaan || Käteissuoritus arvopapereita vastaan Tuotto maksetaan || Käteisvakuuden antajalle (arvopaperien lainaksiottajalle) || Arvopaperien toimittajalle (ei vakuudelliset arvopaperit) (arvopaperien lainaksiantajalle) || Käteissuorituksen antajalle || Käteissuorituksen antajalle Tuotto maksetaan takaisin || Palkkiona || Palkkiona || Repokorkona || Repokorkona 5.129 Arvopaperien lainaksiannon ja
takaisinostosopimusten yhteydessä annettujen arvopapereiden taloudellisen
omistajuuden ei katsota muuttuneen, koska lainaksiantaja saa edelleen
arvopaperista kertyvän koron ja arvopaperin hinnan muutoksista aiheutuvat
riskit ja hyödyt kohdistuvat lainaksiantajaan. 5.130 Kun varoja toimitetaan ja
vastaanotetaan arvopaperien takaisinostosopimusten tai käteisvakuutta vastaan
tapahtuvan arvopaperien lainaksiannon yhteydessä, liikkeeseen ei lasketa uusia
velkapapereita. Tällainen varojen toimittaminen institutionaalisille yksiköille,
lukuun ottamatta rahalaitoksia, käsitellään lainoina ja talletuksia
vastaanottavien yhteisöjen tapauksessa talletuksina. 5.131 Jos arvopapereiden lainaksiannon
yhteydessä ei tarjota käteisvaroja eli jos arvopaperi vaihdetaan toiseen tai
jos osapuoli tarjoaa arvopaperin ilman vakuutta, mitään lainoihin, talletuksiin
tai arvopapereihin kohdistuvaa taloustoimea ei tapahdu. 5.132 Reposopimuksiin kuuluvat
vaatimukset rahamääräisestä lisävakuudesta luokitellaan lainoiksi. 5.133 Kultaswapit ovat muuten
samanlaisia kuin arvopapereiden takaisinostosopimukset, paitsi että niissä
vakuutena on kulta. Niissä sovitaan kullan vaihtamisesta ulkomaan valuutan
määräisiin talletuksiin siten, että vastakkainen taloustoimi toteutetaan sovittuna
ajankohtana sovittuun kullan hintaan. Taloustoimi kirjataan vakuudellisena
lainana tai talletuksena. Rahoitusleasing Määritelmä 5.134 Rahoitusleasingsopimuksen
nojalla vuokralleantaja siirtää varan juridisena omistajana varan omistajuuteen
liittyvät riskit ja hyödyt vuokralleottajalle. Rahoitusleasingissä
vuokralleantajan katsotaan antavan vuokralleottajalle lainan, jolla tämä
hankkii varan. Tämän jälkeen vuokralle annettu varallisuuserä kirjataan
vuokralleottajan taseeseen vuokralleantajan taseen sijasta, ja sitä vastaava
laina kirjataan vuokralleantajan varoihin ja vuokralleottajan velkoihin. 5.135 Rahoitusleasingsopimukset
voidaan erottaa muunlaisista leasingsopimuksista sen perusteella, että
omistuksesta aiheutuvat riskit ja hyödyt siirtyvät tavaran juridiselta
omistajalta tavaran käyttäjälle. Muita leasingsopimuksia ovat i) käyttöleasing-
ja ii) resurssileasingsopimukset sekä iii) sopimukset, leasingsopimukset ja
lisenssit. Muuntyyppiset lainat 5.136 Lainoihin luetaan seuraavat: a) siirtokelpoisten talletustilien
tilinylitykset, joissa ylityksen määrää ei katsota negatiiviseksi
siirtokelpoiseksi talletukseksi; b) muiden käyttötilien ylitykset, kuten
yritysten ja niiden tytäryhtiöiden väliset saamiset, ei kuitenkaan
rahalaitosten velkana olevat talletusten alaluokkiin luokitellut saamiset; c) yritysten voitonjaosta syntyvät
työntekijöiden saamiset; d) takaisinmaksettavat johdannaisiin
liittyvät marginaalimaksut, jotka ovat muiden institutionaalisten yksiköiden kuin
rahalaitosten velkaa; e) pankkivekselien (banker’s acceptance, BA)
vastikkeena olevat lainat; f) asuntolainat; g) kulutusluotot; h) uudelleen nostettavissa olevat lainat; i) osamaksulainat; j) määrättyjen sitoumusten toteutuksen
takuuna maksetut lainat; k) talletusten vakuudet, jotka ovat jälleenvakuutusyhtiöiden
rahoitussaamisia jälleenvakuutuksen ottajilta; l) rahoitussaamiset IMF:ltä, joista ovat
osoituksena yleistilissä kirjatut lainat, myös GAB- ja
NAB-rahoitusjärjestelyihin (General Arrangements to Borrow – GAB; New
Arrangements to Borrow – NAB) kuuluva lainananto; m) velat IMF:lle, joista ovat osoituksena
IMF:n luotto tai köyhyyden vähentämisjärjestelmässä (Poverty Reduction and
Growth Facility – PRGF) myönnetyt lainat. 5.137 Luvussa 7 käsitellään
järjestämättömiä lainoja. Muiksi kuin lainoiksi luokiteltavat
rahoitusvarat 5.138 Lainoihin ei lueta a) muita saamisia ja velkoja (AF.8) eikä kyseiseen
luokkaan sisältyviä kauppaluottoja ja ennakoita (AF.81); b) kiinteiden varojen, kuten maan ja
rakennusten, omistuksesta syntyviä rahoitussaamisia ja velkoja, jos omistaja kuuluu
ulkomaat-sektoriin. Ne luetaan muihin osuuksiin (AF.519). Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (F.5) Määritelmä 5.139 Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet
ovat osakkeet tai osuudet liikkeeseen laskeneiden institutionaalisten
yksiköiden varoihin kohdistuvia jäännösvaateita. 5.140 Osakkeet ja
sijoitusrahasto-osuudet jaetaan kahteen alaluokkaan: a) osakkeet ja osuudet (F.51); ja b) sijoitusrahasto-osuudet (F.52). Osakkeet ja osuudet (F.51) Määritelmä 5.141 Osakkeet ja osuudet ovat
rahoitusvaroja, jotka oikeuttavat saamisiin yrityksen siitä arvosta, joka jää
jäljelle, kun kaikki muut yritykseen kohdistuvat vaateet on otettu huomioon. 5.142 Juridisten yksiköiden oman pääoman
omistajuudesta ovat yleensä osoituksena osakkeet (share ja stock samaa
merkitsevinä), osuudet, osaketodistukset (depository receipt), osallisuudet tai
muut vastaavat asiakirjat. Osaketodistukset (depository receipt) Määritelmä 5.143 Osaketodistukset ovat osoitus
muissa kansantalouksissa noteerattujen arvopaperien omistajuudesta; osaketodistusten
omistajuutta käsitellään kohteena olevien arvopaperien suorana omistajuutena. Säilytysyhteisö
laskee liikkeeseen yhdessä pörssissä noteerattuja arvopapereita, jotka ovat
osoituksena toisessa pörssissä noteerattujen arvopaperien omistajuudesta. Osaketodistusten
avulla voidaan tehdä arvopapereihin kohdistuvia taloustoimia muissa
kansantalouksissa kuin niissä, joissa arvopaperit on noteerattu. Kohteena
olevat arvopaperit voivat olla osakkeita tai velkapapereita. 5.144 Osakkeet ja osuudet sisältää
seuraavat alaluokat: a) noteeratut osakkeet (F.511); b) noteeraamattomat osakkeet (F.512); ja c) muut osuudet (F.519). 5.145 Sekä noteeratut että
noteeraamattomat osakkeet ovat jälkimarkkinakelpoisia, ja ne ovat oman pääoman ehtoisia
arvopapereita. Noteeratut osakkeet (F.511) Määritelmä 5.146 Noteeratut osakkeet ovat jälkimarkkinoilla
noteerattuja oman pääoman ehtoisia arvopapereita. Jälkimarkkinapaikka voi olla
tunnettu pörssi tai muu kauppapaikka. Noteerattuja osakkeita kutsutaan myös
listatuiksi osakkeiksi. Pörssissä noteeratuista osakkeista on noteerattujen
hintojen ansiosta yleensä helposti saatavilla käyvät markkinahinnat. Noteeraamattomat osakkeet (F.512) Määritelmä 5.147 Noteeraamattomat osakkeet ovat jälkimarkkinoilla
noteeraamattomia oman pääoman ehtoisia arvopapereita. 5.148 Oman pääoman ehtoisiin arvopapereihin
kuuluvat seuraavat noteeraamattomien osakeyhtiöiden liikkeeseen laskemat
osakkeet: a) osuudet osakepääomasta, jotka antavat
niiden hallussapitäjälle omistajan oikeuksia ja oikeuttavat osuuteen
jaettavista voitoista sekä osuuteen nettovarallisuudesta suoritustilassa; b) lunastetut osakkeet, joiden pääoma on
maksettu takaisin, mutta joiden hallussapitäjät ovat edelleen yhtiön omistajia
ja oikeutettuja siihen osuuteen voitoista, joka jää jäljelle, kun osingot on
maksettu jäljellä olevalle rekisteröidylle pääomalle, sekä myös mahdolliseen
ylijäämään suoritustilan yhteydessä. Ylijäämä on nettovarallisuuden ja jäljellä
olevan rekisteröidyn pääoman erotus; c) osinko-osakkeet, joita kutsutaan myös
perustajan osakkeiksi (founders’ shares), voitto-osakkeiksi (profits shares) ja
osinko-osakkeiksi (dividend shares) ja joita ei lueta mukaan rekisteröityyn
pääomaan. Osinko-osakkeet eivät anna niiden hallussapitäjille omistajan asemaa
eli hallussapitäjillä ei ole oikeutta esimerkiksi osuuteen rekisteröidyn
pääoman palautuksen yhteydessä, oikeutta pääoman tuottoon eikä oikeutta
äänestää yhtiökokouksissa. Osinko-osakkeet kuitenkin oikeuttavat niiden
hallussapitäjät osuuteen niistä mahdollisista voitoista, joita jää jäljelle,
kun rekisteröidylle pääomalle on maksettu osingot, sekä osaan suoritustilan yhteydessä
jäävästä ylijäämästä; d) voittoon oikeutetut etuoikeutetut
osakkeet tai osakkeet, jotka oikeuttavat niiden hallussapitäjät jako-osaan
yhtiön lopetusvaroista sitä lopetettaessa. Hallussapitäjillä on myös oikeus
määrätyn prosenttiosuuden suuruisen osingon ylittäviin lisäosinkoihin.
Lisäosingot maksetaan yleensä suhteessa tavanomaisiin ilmoitettuihin
osinkoihin. Suoritustilan yhteydessä voittoon oikeutettujen etuoikeutettujen
osakkeiden omistajilla on oikeus tavanomaisten osakkeenomistajien tavoin
osuuteen mahdollisesti jäljelle jäävistä tuotoista, ja heille palautetaan
osakkeista maksettu hinta. Ensitarjousmyynti, listautuminen,
pörssilistalta poistaminen ja osakkeiden lunastus 5.149 Ensitarjousmyynti tarkoittaa
sitä, että yhtiö laskee liikkeeseen oman pääoman ehtoisia arvopapereita
ensimmäisen kerran yleisölle. Pienet ja vasta perustetut yhtiöt laskevat
arvopapereita liikkeeseen yleensä rahoitussyistä ja suuryritykset pörssiin
listautuakseen. Ensitarjousmyynnissä liikkeeseenlaskija voi käyttää emissiotakaajan
palveluita päättäessään, minkä tyyppisiä arvopapereita se laskee liikkeeseen,
mikä on paras emissiohinta ja milloin arvopaperit kannattaa laskea
markkinoille. 5.150 Listautuminen tarkoittaa sitä,
että yhtiön osakkeet noteerataan sellaisten osakkeiden listalla, joista käydään
virallista kauppaa pörssissä. Yleensä liikkeeseenlaskeva yhtiö hakee listausta,
mutta joissakin maissa pörssi voi ottaa yhtiön listalleen esimerkiksi siksi,
että sen osakkeilla käydään jo aktiivista kauppaa epävirallisia kanavia pitkin.
Listautumisen perusvaatimuksiin kuuluu yleensä se, että yhtiöllä on esittää
muutaman vuoden tilinpäätökset, että yleisölle suunnattujen osakkeiden määrä on
riittävän suuri niin absoluuttisesti kuin prosenttiosuutena koko osakekannasta
ja että sillä on hyväksytty listalleottoesite, joka yleensä sisältää
riippumattomien arvioijien lausuntoja. Listalta poistaminen tarkoittaa yhtiön
osakkeiden poistamista pörssilistalta. Näin tapahtuu, kun yhtiö lopettaa
toimintansa, hakeutuu konkurssiin tai ei enää noudata pörssin
listautumissääntöjä tai kun siitä on tullut yritysmäinen yksikkö tai
yhtiöimätön yritys, yleensä fuusion tai yritysoston myötä. Listautuminen kirjataan
noteerattujen osakkeiden liikkeeseen laskemisena ja noteeraamattomien
osakkeiden lunastuksena, kun taas listalta poistaminen kirjataan tarvittaessa
noteerattujen osakkeiden lunastuksena ja noteeraamattomien osakkeiden liikkeeseen
laskemisena. 5.151 Yhtiöt voivat ostaa takaisin
omaa pääomaansa osakkeiden takaisinoston muodossa. Omien osakkeiden
takaisinosto kirjataan rahoitustaloustoimeksi, jossa osakkeenomistajille maksetaan
käteissuoritus vastineeksi osasta yhtiön liikkeessä olevia osakkeita.
Käteissuoritus maksetaan siis liikkeessä olevien osakkeiden määrän vähenemistä vastaan.
Yhtiö joko mitätöi osakkeet tai pitää ne hallussaan (treasury stock), jolloin
ne voidaan laskea liikkeeseen uudelleen. Muiksi kuin oman pääoman ehtoisiksi arvopapereiksi
luokiteltavat rahoitusvarat 5.152 Oman pääoman ehtoisiin arvopapereihin
ei lueta a) osakkeita, joita ei ole merkitty
liikkeeseenlaskun yhteydessä. Merkitsemättä jääneitä osakkeita ei kirjata, b) debentuureja ja lainoja, jotka voidaan
vaihtaa osakkeisiin. Ne luokitellaan velkapapereiksi (AF.3) siihen hetkeen
saakka, kun ne vaihdetaan, c) yhteisömäisten henkilöyhtiöiden
vastuunalaisten yhtiömiesten osuuksia. Ne luokitellaan muihin osuuksiin, d) julkisyhteisöjen sijoituksia sellaisiin kansainvälisiin
yhteisöihin, jotka ovat oikeudelliselta muodoltaan osakeyhtiöitä. Ne luetaan muihin
osuuksiin (AF.519), ja e) ilmaisantia eli uusien osakkeiden
emissiota vanhoille osakkaille omistusosuuksien suhteessa ja ilman maksua.
Tällainen osakeanti, joka ei muuta yhtiön vastuuvelvollisuuksia osakkaita
kohtaan eikä osakkeenomistajien suhteellista omistusosuutta yhtiöstä, ei ole
rahoitustaloustoimi. Myöskään osakkeiden nimellisarvon pilkkomista ei kirjata. Muut osuudet (F.519) Määritelmä 5.153 Muihin osuuksiin luetaan kaikenlaiset
muut osuudet kuin ne, jotka on luokiteltu alaryhmään noteeratut osakkeet
(AF.511) tai noteeraamattomat osakkeet (AF.512). 5.154 Muihin osuuksiin luetaan (a)
kaikki muut kuin osakemuotoiset osuudet yhtiöissä,
mukaan luettuina seuraavat: 1) vastuunalaisten yhtiömiesten osuudet
yhteisömäisissä henkilöyhtiöissä; 2) sellaisten rajoitetun vastuun yhtiöiden
osuudet, joissa omistajat ovat yhtiömiehiä mutta eivät osakkaita; 3) sellaisiin avoimiin tai
kommandiittiyhtiöihin sijoitettu pääoma, jotka ovat itsenäisiä juridisia
yksiköitä; 4) sellaisiin osuuskuntiin sijoitettu
pääoma, jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä; (b)
julkisyhteisöjen sijoitukset sellaisten julkisten
yritysten pääomaan, joiden pääomaa ei ole jaettu osakkeisiin mutta jotka erityislainsäädännön
nojalla ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä; (c)
julkisyhteisöjen sijoitukset keskuspankin pääomaan; (d)
julkisen sektorin sijoitukset kansainvälisten ja
ylikansallisten organisaatioiden pääomaan, lukuun ottamatta IMF:ää, vaikka ne
olisivat oikeudelliselta muodoltaan osakeyhtiöitä (esim. Euroopan investointipankki); (e)
kansallisten keskuspankkien EKP:lle osoittamat
rahoitusvarat; (f)
yritysmäisiin rahoitusyhteisöihin tai yritysmäisiin
yhteisöihin sijoitettu pääoma. Sijoitusten määrä saadaan vähentämällä käteis-
tai luontoissuorituksena tehtyjen sijoitusten määrästä kaikki pääoman otot; ja (g)
sellaiset rahoitussaamiset, joita ulkomaisilla yksiköillä
on nimellisiltä kotimaisilta yksiköiltä ja päinvastoin. Osakkeisiin kohdistuvien taloustoimien arvotus 5.155 Uudet osakkeet kirjataan
emissiohintaan, joka on yhtä kuin nimellisarvo plus emissiovoitto. 5.156 Liikkeessä oleviin osakkeisiin
kohdistuvat taloustoimet kirjataan taloustoimen arvoon. Jos taloustoimen arvo
ei ole tiedossa, se arvioidaan pörssinoteerausten tai noteerattujen osakkeiden
markkinahintojen avulla ja noteeraamattomien osakkeiden markkina-arvoa
vastaavan arvon avulla. 5.157 Osinkojen sijaan annetut
merkintäoikeudet (scrip dividend shares) arvotetaan siihen hintaan, joka
ilmenee liikkeeseenlaskijan osingonjakoehdotuksesta. 5.158 Ilmaisosakkeiden emissioita ei
kirjata. Kuitenkin jos ilmaisosakeanti aiheuttaa muutoksia yrityksen osakkeiden
yhteenlaskettuun markkina-arvoon, nämä markkina-arvon muutokset kirjataan
uudelleenarvotustilille. 5.159 Osakkeisiin ja osuuksiin (F.51)
kohdistuvien taloustoimien arvo on yhtä kuin niiden varojen määrä, jonka
omistajat siirtävät yrityksiin tai yritysmäisiin yhteisöihin. Joissain
tapauksissa varoja voidaan siirtää antamalla anteeksi yrityksen tai
yritysmäisen yhteisön velkoja. Sijoitusrahasto-osuudet (F.52) Määritelmä 5.160 Sijoitusrahasto-osuudet ovat
yritysten tai rahastojen (trusts) muodossa toimivien sijoitusrahastojen osuuksia.
Sijoitusrahastot ovat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, joiden
kautta sijoittajat yhdistävät varoja sijoittaakseen niitä rahoitus- ja/tai
muihin varallisuuseriin. 5.161 Sijoitusrahastoja kutsutaan myös
investointirahastoiksi ja kollektiivisijoituksia siirrettäviin arvopapereihin
tekeviksi yrityksiksi (UCITS), ja ne voivat olla avoimia, puoliavoimia tai
suljettuja. 5.162 Sijoitusrahasto-osuudet voivat
olla noteerattuja tai noteeraamattomia. Jos osuudet ovat noteeraamattomia, ne
yleensä ostetaan vaadittaessa takaisin arvoon, joka vastaa niiden osuutta
rahoituslaitoksen omista varoista. Omat varat arvotetaan säännöllisesti
uudelleen sen mukaan, miten siihen kulloinkin sisältyvien erien markkinahinnat
kehittyvät. 5.163 Sijoitusrahasto-osuudet jaetaan
edelleen rahamarkkinarahasto-osuuksiin (F.521) ja muihin sijoitusrahasto-osuuksiin kuin
rahamarkkinarahasto-osuuksiin (F.529). Rahamarkkinarahasto-osuudet (F.521) Määritelmä 5.164 Rahamarkkinarahasto-osuudet ovat
rahamarkkinarahastojen liikkeeseen laskemia osuuksia. Rahamarkkinarahasto-osuudet
voivat olla siirtokelpoisia, ja niitä pidetään usein talletusten läheisinä
vastikkeina. Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin
rahamarkkinarahasto-osuudet (F.529) Määritelmä 5.165 Muut sijoitusrahasto-osuudet
kuin rahamarkkinarahasto-osuudet oikeuttavat osuuteen muun sijoitusrahaston
kuin rahamarkkinarahaston arvosta. Muita sijoitusrahasto-osuuksia kuin
rahamarkkinarahasto-osuuksia laskevat liikkeeseen sijoitusrahastot. 5.166 Noteeraamattomat muut
sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet yleensä ostetaan
vaadittaessa takaisin arvoon, joka vastaa niiden osuutta rahoituslaitoksen
omista varoista. Omat varat arvotetaan säännöllisesti uudelleen sen mukaan,
miten siihen kulloinkin sisältyvien erien markkinahinnat kehittyvät. Sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvien
taloustoimien arvotus 5.167 Sijoitusrahasto-osuuksiin
kohdistuvat taloustoimet sisältävät rahastoon maksetut nettomääräiset
osuusmaksut. Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut
(F.6) Määritelmä 5.168 Vakuutus-, eläke- ja
standarditakausvastuut jaetaan kuuteen alaluokkaan: a) vahinkovakuutustekninen vastuuvelka
(F.61) b) henkivakuutukseen ja annuiteettiin
perustuvat vastuut (F.62) c) eläkevastuut (F.63) d) eläkerahastojen vaateet eläkkeiden
hallinnoijia kohtaan (F.64) e) oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin
(F.65) f) standarditakauksiin liittyvät varaukset
(F.66). Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka (F.61) Määritelmä 5.169 Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka
on vahinkovakuutuslaitoksiin kohdistuvia vahinkovakuutuksen ottajien vaateita vakuutusmaksuvastuun
tai korvausvastuun muodossa. 5.170 Vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun
muodossa olevaan vahinkovakuutustekniseen vastuuvelkaan kohdistuvat
taloustoimet liittyvät erilaisiin riskeihin, kuten onnettomuuksiin, sairauteen
tai tulipaloon, sekä jälleenvakuutukseen. 5.171 Vakuutusmaksuvastuut ovat
etukäteen maksettuja vakuutusmaksuja. Vakuutusmaksut maksetaan yleensä
vakuutuksen kattaman ajanjakson alussa, mutta vakuutusmaksut kirjataan
suoriteperusteisesti koko vakuutuksen voimassaoloajalle. Se osa maksusta, jota
vastaavaa suoritetta ei ole kertynyt, kirjataan vakuutusmaksuvastuuna. 5.172 Korvausvastuut ovat
vakuutuskorvauksia, joita ei vielä ole maksettu, kun esimerkiksi korvauksen
määrästä on erimielisyyttä tai kun korvaukseen johtanut tapahtuma on tapahtunut
mutta siitä ei ole vielä ilmoitettu. Vakuutuskorvaukset, joita ei vielä ole
maksettu, vastaavat korvausvastuuta, jonka määrän vakuutuslaitokset
määrittelevät kattaakseen ne summat, joita ne ennakoivat maksavansa korvauksena
jo tapahtuneista tapahtumista, joihin liittyviä korvausvaatimuksia ei ole vielä
maksettu. 5.173 Vakuutuksenantajat voivat
määritellä muita vakuutusteknisiä vastuuvelkoja, kuten tasoitusvastuita. Nämä
katsotaan kuitenkin veloiksi ja niitä vastaaviksi varoiksi ainoastaan silloin,
kun olemassa on tapahtuma, jonka vuoksi velka syntyy. Muuten tasoitusvastuut
ovat vakuutuksenantajan sisäisiä kirjauksia, jotka edustavat poikkeuksellista
tapahtumien kattamiseen tarkoitettua säästöä, eivätkä ne sisällä vakuutuksenottajien
vaateita. Henkivakuutukseen ja annuiteettiin
perustuvat vastuut (F.62) Määritelmä 5.174 Henkivakuutukseen ja
annuiteettiin perustuvat vastuut ovat henkivakuutuslaitoksiin kohdistuvia
henkivakuutuksen ottajien ja annuiteetin haltijoiden rahoitussaamisia. 5.175 Henkivakuutukseen ja
annuiteettiin perustuvista vastuista vakuutuksenottajat saavat korvauksia
vakuutuksen päättyessä tai niistä maksetaan korvauksia korvauksensaajille
vakuutuksenottajien kuoleman yhteydessä. Ne pidetään erillään osakkeenomistajien
varoista. Annuiteettien muodossa olevat varannot perustuvat
vakuutusmatemaattisiin laskelmiin niiden velvoitteiden nykyarvosta, jotka
koskevat tulevia tulonmaksuja korvauksensaajien kuolemaan saakka. 5.176 Taloustoimet, jotka kohdistuvat
henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuviin vastuisiin, koostuvat
lisäyksistä ja vähennyksistä. 5.177 Rahoitustaloustoimissa
lisäyksiin luetaan a) tilinpitojaksoon kohdistuvat todelliset
vakuutusmaksut; ja b) vakuutusmaksutäydennykset, jotka
vastaavat vakuutuksenottajille kuuluvia sijoitustuloja palvelumaksujen vähentämisen
jälkeen. 5.178 Vähennykset koostuvat a) säästöhenkivakuutusten ja muiden
vastaavien vakuutusten haltijoille maksetuista summista; ja b) summista, jotka on maksettu
vakuutuskirjan takaisinostoista ennen niiden erääntymistä. 5.179 Jos yritys on ottanut
työntekijöilleen ryhmävakuutuksen, korvauksensaajia ovat työnantajan sijasta työntekijät,
koska heitä pidetään todellisina vakuutuksen haltijoina. Eläkevastuut (F.63) Määritelmä 5.180 Eläkevastuut ovat nykyisten
työntekijöiden ja entisten työntekijöiden rahoitussaamisia a) heidän työnantajiltaan, b) työnantajan osoittamasta järjestelmästä,
josta maksetaan eläkettä osana työnantajan ja työntekijän välistä
korvaussopimusta, tai c) vakuuttajalta. 5.181 Eläkevastuisiin kohdistuvat
taloustoimet koostuvat lisäyksistä ja vähennyksistä, ja ne pitää erottaa
sellaisista nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista, jotka
kohdistuvat eläkerahastojen sijoituksiin. 5.182 Rahoitustaloustoimissa
lisäyksiin luetaan a) todelliset eläkejärjestelmiin suoritetut
maksut, joita ovat maksaneet työntekijät, työnantajat, yrittäjät tai muut
institutionaaliset yksiköt niiden henkilöiden tai kotitalouksien puolesta,
joilla on saatavia järjestelmältä, ja jotka on ansaittu kyseisellä
tilinpitojaksolla; ja b) vakuutusmaksutäydennykset, jotka vastaavat
eläkejärjestelmien eläkevastuiden investoinneista saatua tuottoa, joka on
allokoitu järjestelmään osallisena oleville kotitalouksille sen jälkeen kun
kyseisen ajankohdan järjestelmän hallinnointimaksut on vähennetty tuotosta. 5.183 Vähennykset koostuvat a) eläkkeellä oleville tai heidän huollettavinaan
oleville sosiaalietuuksina maksettavista säännöllisistä maksuista tai muista
korvauksista; ja b) eläkkeelle siirtymisen yhteydessä
maksettavista kertaluonteisista sosiaalietuuksista. Ehdolliset eläkevastuut 5.184 Eläkevastuiden luokkaan eivät
kuulu institutionaalisten yksiköiden ehdolliset eläkevastuut, jotka
luokitellaan julkisyhteisöjen työntekijöiden rahastoimattomiksi etuusperusteisiksi
eläkejärjestelmiksi tai sosiaaliturvan eläkerahastoiksi. Niiden taloustoimista
ei ole täydellistä kirjanpitoa ja niiden muita virtoja ja varantoja ei kirjata ydintileihin
vaan sosiaalivakuutuksen eläkejärjestelmiä koskevaan lisätaulukkoon. Ehdolliset
eläkevastuut eivät ole valtionhallinnon, osavaltion, paikallishallinnon tai
sosiaaliturvarahastojen alaluokkien velkoja eivätkä mahdollisten korvauksensaajien
rahoitussaamisia. Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden
hallinnoijia kohtaan (F.64) 5.185 Työnantaja voi tehdä kolmannen
osapuolen kanssa sopimuksen työntekijöidensä eläkerahastojen hoidosta. Jos
työnantaja määrittelee edelleen eläkejärjestelmien ehdot, vastaa mahdollisista
rahoitusvajeista ja pitää itsellään oikeuden mahdollisiin rahoitusylijäämiin,
työnantajaa pidetään eläkkeiden hallinnoijana ja eläkkeiden hallinnoijan
ohjauksessa toimivaa yksikköä pidetään eläkkeiden hoitajana. Jos työnantajan ja
kolmannen osapuolen välisen sopimuksen nojalla työnantaja siirtää mahdolliseen
rahoitusvajeeseen liittyvät riskit ja vastuut kolmannelle osapuolelle ja luovuttaa
sille oikeuden pitää itsellään mahdolliset rahoitusylijäämät, kolmannesta
osapuolesta tulee sekä eläkkeiden hallinnoija että hoitaja. 5.186 Jos eläkkeiden hallinnoija on eläkkeiden
hoitajasta erillinen yksikkö ja jos eläkerahastoon kertyneet varat ovat
pienemmät kuin eläkevastuiden lisäys, eläkerahaston vaateet eläkkeiden
hallinnoijalta kirjataan. Jos eläkerahastoon kertyneet varat ovat suuremmat
kuin eläkevastuiden lisäys, eläkerahastolla on maksettavaa eläkkeiden
hallinnoijalle. Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin
(F.65) 5.187 Etuudet ylittävä osa
nettomaksuista vastaa vakuutusjärjestelmän vastuiden lisäystä edunsaajia
kohtaan. Tämä erä kirjataan tulonkäyttötilin muutokseksi. Vastuiden lisäyksenä
se kirjataan myös rahoitustilille. Tämä erä on todennäköisesti harvinainen, ja
käytännön syistä muutokset tällaisiin muihin vastuisiin kuin eläkevastuisiin
voidaan kirjata muutoksina eläkevastuisiin. Standarditakauksiin liittyvät varaukset
(F.66) Määritelmä 5.188 Standarditakauksiin liittyvät
varaukset ovat standarditakausten haltijoiden rahoitussaamisia
standarditakauksia myöntäviltä institutionaalisilta yksiköiltä. 5.189 Standarditakauksiin liittyvät
varaukset ovat nettomaksujen ennakkomaksuja ja standarditakauksiin liittyviä
maksamattomia varauksia. Vakuutusmaksu- ja vakuutuskorvausvastuihin liittyvien
varauksien tavoin standarditakauksiin liittyviin varauksiin luetaan vielä
maksamattomat maksut (vakuutusmaksut) ja varaukset (korvaukset). 5.190 Standarditakaukset ovat
takauksia, joita annetaan suuria määriä ja yleensä suhteellisen pienille
nimellissummille ja samanlaisin ehdoin. Näihin järjestelyihin osallistuu kolme
osapuolta: lainanottaja, lainanantaja ja takaaja. Joko lainanottaja tai lainanantaja
voi tehdä sopimuksen takaajan kanssa siitä, että tämä korvaa lainanantajalle
lainanottajan mahdolliset maksujen laiminlyönnit. Esimerkkejä ovat
vientiluottotakaukset ja opintolainatakaukset. 5.191 Vaikkei ole mahdollista
arvioida, miten todennäköisesti jokin tietty lainanottaja laiminlyö maksunsa, tietynlaisten
lainanottajien ryhmän osalta laiminlyönnin todennäköisyyttä voidaan yleensä
kuitenkin arvioida. Liiketaloudellisten perusteiden mukaisesti toimiva takaaja
odottaa vahinkovakuuttajan tavoin, että kaikki maksetut maksut, maksuista saatu
omaisuustulo ja mahdolliset rahastoidut varat kattavat odotettavissa olevat
laiminlyönnit ja niihin liittyvät kustannukset ja että tämän jälkeen jää vielä
voittoa. Näin ollen näitä takauksia käsitellään samalla tavoin kuin
vahinkovakuutuksia ja niitä pidetään standarditakauksina. 5.192 Standarditakauksiin kuuluvat eri
rahoitusinstrumentteihin, kuten talletuksiin, velkapapereihin, lainoihin ja
kauppaluottoon, liittyvät takaukset. Niitä antavat yleensä rahoituslaitokset, esimerkiksi
vakuutuslaitokset, mutta myös julkisyhteisöt. 5.193 Kun institutionaalinen yksikkö
tarjoaa standarditakauksia, se perii niistä maksun ja kirjaa takauksen käytön kattamista
vastaavan velan. Takaajan tileihin kirjattujen velkojen arvo on yhtä kuin
voimassa oleviin takauksiin liittyvien odotettavissa olevien maksuvaatimusten
nykyarvo, josta on vähennetty ne takaisinmaksutuotot, jotka takaaja odottaa
saavansa maksunsa laiminlyöviltä lainanottajilta. Tätä velkaa kutsutaan
standarditakauksiin liittyviksi varauksiksi. 5.194 Takaus voi kattaa useamman vuoden
ajanjakson. Takauksesta perittävä maksu voidaan maksaa vuosittain tai
ennakkomaksuna. Maksu muodostuu periaatteessa saaduista maksuista kunakin
takauksen kattamana vuonna velan pienentyessä ajanjakson lyhentyessä (olettaen,
että lainanottaja suorittaa lyhennyksensä). Näin ollen takausmaksut on kirjattava
vuosittaisina maksuina tulevan velan pienentyessä. 5.195 Standarditakausjärjestelmälle on
luonteenomaista, että samantyyppisiä takauksia on paljon, vaikka kaikki eivät
katakaan samaa ajanjaksoa eivätkä niiden alku- ja päättymisajankohdat ole
samat. 5.196. Nettomaksut lasketaan siten, että
saataviin maksuihin lisätään maksutäydennykset (jotka ovat yhtä kuin takauksesta
maksun suorittavan yksikön saamat omaisuustulot) ja niistä vähennetään hallintokulut
ja vastaavat kulut. Nettomaksut voivat olla minkä tahansa kansantalouden
sektorin velkaa ja niiden sektorien saamisia, joihin takaajat kuuluvat.
Standarditakausjärjestelmän maksuvaatimukset ovat takaajan velkaa ja takauksen
kohteena olevan rahoitusinstrumentin lainanantajan saamisia riippumatta siitä,
maksoiko maksun lainanantaja vai lainanottaja. Rahoitustaloustoimet liittyvät
uusia takauksia koskevien takausmaksujen ja voimassa olevien takauksien
maksuvaatimusten eroon. Standarditakaukset ja kertaluonteiset
takaukset 5.197 Standarditakaukset erotetaan kertaluonteisista
takauksista seuraavien kahden kriteerin mukaisesti: a) standarditakauksille on ominaista usein
toistuvat ja samankaltaiset taloustoimet ja riskien yhdistely; b) takaajat pystyvät arvioimaan
keskimääräiset tappiot käytettävissä olevien tilastojen perusteella. Kertaluonteiset takaukset ovat yksittäisiä
takauksia, eivätkä takaajat pysty tarkkaan arvioimaan maksuvaatimuksiin
liittyviä riskejä. Kertaluonteisen takauksen myöntäminen katsotaan ehdolliseksi
varaksi tai velaksi, eikä sitä kirjata. Poikkeuksen muodostavat tietyt
julkisyhteisöjen tarjoamat takaukset, joita kuvataan luvussa 20. Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (F.7) Määritelmä 5.198 Johdannaiset ja työsuhdeoptiot
jaetaan kahteen alaluokkaan: a) johdannaiset (F.71); ja b) työsuhdeoptiot (F.72). Johdannaiset (F.71) Määritelmä 5.199 Johdannaiset ovat määrättyyn rahoitusinstrumenttiin,
indikaattoriin tai hyödykkeeseen liittyviä rahoitusinstrumentteja, joiden kautta
tietyt rahoitusriskit voivat olla itsenäisinä kaupankäynnin kohteina
rahoitusmarkkinoilla. Johdannaiset täyttävät seuraavat edellytykset: a) ne liittyvät rahoitus- tai muuhun varaan,
varojen ryhmään tai indeksiin; b) ne ovat jälkimarkkinakelpoisia tai ne
voidaan korvata vastakkaisella sopimuksella; c) niiden yhteydessä ei anneta takaisin
maksettavaa pääoma. 5.200 Johdannaisia käytetään useisiin
eri tarkoituksiin, muun muassa riskienhallinnassa, suojautumisessa (hedging), markkinoiden
välisen arbitraasin vuoksi, spekuloinnissa sekä palkansaajakorvauksina. Johdannaisten
avulla osapuolet voivat käydä kauppaa tietyillä taloudellisilla riskeillä,
kuten korko-, valuutta- ja pääomariskillä, hyödykkeen hintariskillä sekä
luottoriskillä, muiden yksiköiden kanssa, jotka ovat halukkaita kantamaan näitä
riskejä yleensä ilman kohde-etuudesta käytävää kauppaa. Sen vuoksi johdannaisten
sanotaan olevan toissijaisia varoja. 5.201 Johdannaisen arvo perustuu
kohde-etuuden hintaan eli viitehintaan. Viitehinta voi liittyä rahoitusvaraan
tai muuhun varaan, korkotasoon, vaihtokurssiin, toiseen johdannaiseen tai
kahden hinnan väliseen eroon. Johdannaissopimus voi olla sidoksissa myös
indeksiin, hintakoriin tai esimerkiksi päästökauppaan tai sääoloihin. 5.202 Johdannaiset voidaan luokitella
instrumentin perusteella esimerkiksi optioiksi, termiineiksi ja
luottojohdannaisiksi tai markkinariskin perusteella esimerkiksi valuuttaswapeiksi
ja korkoswapeiksi. Optiot Määritelmä 5.203 Optiot ovat sopimuksia, jotka
antavat niiden hallussapitäjälle oikeuden – mutteivät velvollisuutta – ostaa
sen asettajalta tai myydä asettajalle varallisuuserän ennalta määrättyyn hintaan
tietyllä aikavälillä tai määräpäivänä. Oikeutta ostaa kutsutaan osto-optioksi ja oikeutta
myydä myyntioptioksi. 5.204 Option ostaja maksaa preemion
(option hinta) korvauksena siitä, että option asettaja sitoutuu myymään tai ostamaan
tietyn määrän kohde-etuutta sovittuun hintaan. Preemio on option haltijan
rahoitusvara ja option asettajan velkaa. Preemion voidaan käsitteellisesti
katsoa sisältävän palvelumaksun, joka on kirjattava erikseen. Jos
yksityiskohtaiset tiedot puuttuvat, palvelumaksuosuuden määrittämiseksi ei
kuitenkaan pitäisi tehdä liikaa olettamuksia. 5.205 Warrantit ovat yhdenlaisia
optioita. Ne antavat hallussapitäjälle oikeuden, muttei velvollisuutta, ostaa
liikkeeseenlaskijalta sovitun ajanjakson aikana tietyin ehdoin sovitun määrän
osakkeita tai joukkovelkakirjoja. On olemassa myös valuuttawarrantteja, joiden
arvo perustuu siihen määrään tiettyä valuuttaa, joka tarvitaan toisen valuutan
ostamiseen, sekä valuuttojen välisiä warrantteja, jotka on sidottu kolmansiin
valuuttoihin. Lisäksi on olemassa indeksi-, kori- ja hyödykesidonnaisia
warrantteja. 5.206 Warrantti voi olla
velkapaperista irrallinen, ja sillä voidaan käydä kauppaa itsenäisesti. Tässä
tapauksessa kirjataan periaatteessa kaksi erillistä rahoitusinstrumenttia eli
warrantti johdannaisena ja joukkovelkakirja velkapaperina. Warrantit, joihin on
sulautettuna johdannainen, luokitellaan tärkeimpien ominaispiirteidensä
perusteella. Termiinit Määritelmä 5.207 Termiinit ovat
rahoitussopimuksia, joiden nojalla kaksi osapuolta sopii vaihtavansa tietyn määrän
kohde-etuutta sovittuun hintaan (toteutushinta) tiettynä ajankohtana. 5.208 Futuurit ovat
termiinisopimuksia, joilla käydään kauppaa pörssissä. Futuurit ja muut
termiinisopimukset selvitetään yleensä, muttei aina, maksamalla käteissuoritus
tai toimittamalla jokin muu rahoitusvara kohde-etuuden antamisen sijasta, ja
näin ollen ne arvotetaan kohde-etuudesta irrallaan ja niistä käydään kauppaa
itsenäisesti. Tyypillisimpiä termiinisopimuksia ovat swapit ja
korkotermiinisopimukset (forward rate agreement – FRA). Optiot verrattuna termiineihin 5.209 Optiot voidaan erottaa
termiineistä seuraavin perustein: a) Termiinisopimuksesta ei yleensä suoriteta
etukäteismaksua, ja johdannaissopimuksen arvo on aluksi nolla. Option
tapauksessa preemio maksetaan sopimuksentekohetkellä, ja sopimus arvotetaan
aluksi preemion määräiseksi. b) Markkinahinnat, korot ja valuuttakurssit
muuttuvat termiinisopimuksen juoksuajalla, joten sopimuksella voi olla yhdelle
osapuolelle positiivinen arvo (varana) ja vastaavasti toiselle osapuolelle
negatiivinen arvo (velkana). Nämä positiot voivat vaihdella osapuolten välillä kohde-etuuden
markkinahintakehityksestä riippuen suhteessa sopimuksessa sovittuun
toteutushintaan. Tämän ominaispiirteen vuoksi on epäkäytännöllistä erotella varoihin
kohdistuvat taloustoimet velkoihin kohdistuvista taloustoimista. Toisin kuin
muiden rahoitusinstrumenttien tapauksessa termiineihin kohdistuvat taloustoimet
kirjataan nettomääräisinä varoihin ja velkoihin. Jos kyseessä on optio, ostaja
on aina velkoja ja option asettaja aina velallinen. c) Termiinin erääntyessä lunastus on pakollista,
kun taas option tapauksessa option ostaja määrittelee lunastuksen ajankohdan ja
ehdot. Jotkin optiot lunastetaan automaattisesti, kun ne ovat
erääntymishetkellä arvoltaan positiivisia. Swapit Määritelmä 5.210 Swapit ovat kahden osapuolen
välisiä sitoumuksia, joissa osapuolet sopivat vaihtavansa ennalta sovitulta
ajanjaksolta ja ennalta sovittujen sääntöjen mukaan tiettyyn nimelliseen
pääomaan sitoutuvia maksuvirtoja. Yleisimpiä ovat korkoswapit, valuutanvaihtosopimukset
ja valuuttaswapit. 5.211 Korkoswapissa vaihdetaan erityyppisiä
korkomaksuja nimellisen pääoman perusteella. Pääomaa itseään ei kuitenkaan
vaihdeta. Korkoswappien kohteena ovat esimerkiksi kiinteät tai vaihtuvat korot
sekä tietyn valuutan määräiset korot. Maksut suoritetaan yleensä nettomääräisinä
käteissuorituksina, jotka vastaavat sopimuksessa määrättyjen kahden koron
toteutunutta erotusta laskettuna nimellisestä pääomasta. 5.212 Valuutanvaihtosopimukset ovat ulkomaan
rahan määräisiä taloustoimia, joissa käytettävä kurssi on määritelty
sopimuksessa. 5.213 Valuuttaswapeissa vaihdetaan
korkomaksuihin liittyviä maksuvirtoja, ja vaihdettavan pääoman suuruus
määräytyy sopimuksessa sovitun vaihtokurssin mukaan sopimuksen päättyessä. Korkotermiinisopimukset Määritelmä 5.214 Korkotermiinisopimukset ovat
kahden osapuolen välisiä sitoumuksia, joissa osapuolet suojautuakseen
korkovaihteluilta sopivat tiettynä selvityspäivänä maksettavasta koron
määrästä, joka perustuu nimelliseen pääomaan. Pääomaa itseään ei kuitenkaan
vaihdeta. Korkotermiinisopimukset selvitetään nettomääräisillä käteismaksuilla
samalla tavoin kuin korkoswapit. Selvitysajankohtana suoritettavat maksut
riippuvat termiinisopimuskoron ja senhetkisen markkinakoron erotuksesta. Luottojohdannaiset Määritelmä 5.215 Luottojohdannaiset ovat
johdannaisia, joiden ensisijaisena tarkoituksena on käydä kauppaa luottoriskillä.
Luottojohdannaiset on suunniteltu kaupankäyntiin,
jonka kohteena on lainoihin ja arvopapereihin kohdistuva riski. Luottojohdannaiset
voivat olla termiini- tai optiotyyppisiä sopimuksia, joita laaditaan muiden
johdannaisten tapaan usein vakioitujen juridisten sopimusten nojalla, mikä
helpottaa markkina-arvon määrittämistä. Luottoriski siirtyy riskin myyjältä,
joka ostaa suojan, riskin ostajalle, joka myy suojan preemiota vastaan. 5.216 Riskin ostaja maksaa riskin
myyjälle käteisrahaa, jos riski toteutuu. Luottojohdannainen voidaan selvittää
myös siirtämällä velkapapereita laiminlyöntiin syyllistyneen yksikön kautta. 5.217 Luottojohdannaisiin luetaan luottoriskioptiot
(credit default option), luottoriskinvaihtosopimukset (credit default swap –
CDS) ja tuottojenvaihtosopimukset (total return swap).
Luottoriskinvaihtosopimusindeksi heijastaa vaihdettavien luottojohdannaisten
indeksinä luottoriskinvaihtosopimusten preemion kehittymistä. Luottoriskinvaihtosopimukset Määritelmä 5.218 Luottoriskinvaihtosopimukset
(CDS) ovat luottovakuutussopimuksia. Niiden tarkoituksena on kattaa velkojille
aiheutuvat menetykset, kun a) luottotapahtuma liittyy viiteyksikköön
sen sijaan, että se olisi yhteydessä tiettyyn velkapaperiin tai lainaan.
Luottotapahtuma, joka vaikuttaa kyseiseen viiteyksikköön, voi olla maksun laiminlyönti
tai minkä tahansa maksettavaksi tulleen (edellytykset täyttävän) velan erän
maksamatta jättäminen eräpäivänä esimerkiksi velan uudelleenjärjestelyn tai sopimusrikkomuksen
tapauksessa; b) tietyn velkainstrumentin, yleisimmin
velkapaperin tai lainan, takaisinmaksu laiminlyödään. Muiden swap-sopimusten
tavoin velkoja luottoriskinvaihtosopimuksen ostajana eli riskin ostajana
suorittaa sarjan preemiomaksuja sopimuksen takaajalle eli riskin myyjälle. 5.219 Jos kyseiseen yksikköön tai
velkainstrumenttiin liittyvä riski ei toteudu, riskin ostaja maksaa preemiomaksuja
sopimuksen päättymiseen saakka. Jos riski toteutuu, riskin myyjä korvaa
ostajalle menetyksen, eikä ostaja enää maksa preemioita. Rahoitusinstrumentit, joita ei lueta johdannaisiin 5.220 Johdannaisiin ei lueta a) instrumentteja, joiden arvoon
johdannaissopimus perustuu; b) strukturoituja velkapapereita, joissa yhdistetään
velkapaperit tai velkapaperien kori johdannaiseen tai johdannaisten koriin ja joissa
johdannaiset ovat erottamaton osa velkapaperia ja alun perin sijoitettu pääoma
on suuri verrattuna niihin sulautetuista johdannaisista todennäköisesti
saataviin tuottoihin. Rahoitusinstrumentit, joihin sijoitetaan vähän pääomaa suhteessa
niistä todennäköisesti saataviin tuottoihin ja joihin liittyvä riski on korkea,
luokitellaan johdannaisiksi. Rahoitusinstrumentit, joissa
velkapaperikomponentti ja johdannaiskomponentti ovat erotettavissa toisistaan,
luokitellaan erillisiksi rahoitusvaateiksi; c) johdannaissopimuksiin liittyvät
takaisinmaksettavat marginaalimaksut luokitellaan muiksi talletuksiksi tai
lainoiksi riippuen osapuolina olevista institutionaalisista yksiköistä. Muita
kuin takaisinmaksettavia marginaalimaksuja, jotka vähentävät tai poistavat
varat/velka-positioita, joita voi syntyä sopimuksen voimassaolon aikana,
käsitellään sopimuksen mukaisina maksuina ja ne luokitellaan johdannaisiin kohdistuviksi
taloustoimiksi; d) sellaisia johdannaissopimuksia, jotka
eivät ole jälkimarkkinakelpoisia ja joita ei voida korvata vastakkaisella
sopimuksella; ja e) kultaswappeja, jotka ovat luonteeltaan
samanlaisia kuin arvopaperien takaisinostosopimukset. Työsuhdeoptiot (F.72) Määritelmä 5.221 Työsuhdeoptiot ovat sopimuksia,
jotka on tehty määrättynä päivänä ja joiden nojalla työntekijät voivat ostaa
tietyn määrän työnantajan osakkeita tiettyyn hintaan joko tiettynä ajankohtana
tai oikeuden syntymispäivää välittömästi seuraavalla ajanjaksolla. Käytössä ovat seuraavat käsitteet: sopimuksentekopäivä on myöntämispäivä; sovittu ostohinta on toteutushinta; sovittu ensimmäinen ostopäivä on oikeuden
syntymispäivä; oikeuden syntymispäivää seuraava ajanjakso,
jolloin osakkeita voidaan ostaa, on merkintäaika. 5.222 Työsuhdeoptioihin kohdistuvat
taloustoimet kirjataan rahoitustilille osakeoption arvon mukaisten
palkansaajakorvauksien vastintaloustoimena. Option arvo jaetaan myöntämispäivän
ja oikeuden syntymispäivän väliselle ajalle. Jos yksityiskohtaiset tiedot
puuttuvat, ne kirjataan oikeuden syntymispäivälle. Tämän jälkeen taloustoimet
kirjataan toteutuspäivälle, tai, jos ne ovat jälkimarkkinakelpoisia ja jos
niillä tosiasiassa käydään kauppaa, oikeuden syntymispäivän ja merkintäajan
päättymisen väliselle ajalle. Johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin
kohdistuvien taloustoimien arvotus 5.223 Optioiden jälkimarkkinakauppa
tai option käyttö ennen päättymispäivää ovat rahoitustaloustoimia. Jos optio on
voimassa vielä päättymispäivänä, optio-oikeutta voidaan vielä käyttää silloin
tai se voidaan jättää käyttämättä. Option toteuttamisen yhteydessä option
asettaja saattaa maksaa sen hallussapitäjälle maksun, joka on yhtä suuri kuin
option perustan (kohde-etuuden) vallitsevan markkinahinnan ja option
toteutushinnan erotus tai vaihtoehtoisesti voi tapahtua kohde-etuuden, joka voi
olla rahoitus- tai muuta varallisuutta, osto tai myynti ja sen
vastinkirjauksena option hallussapitäjän ja asettajan välinen option toteutushinnan
suuruinen maksu. Osto tai myynti arvotetaan vallitsevaan markkinahintaan.
Kohde-etuuden vallitsevan markkinahinnan ja option toteutushinnan välinen
erotus on molemmissa tapauksissa yhtä suuri kuin option likvidaatioarvo eli
option arvo päättymispäivänä. Jos optio raukeaa, ei tapahdu taloustoimea.
Option asettajalle tulee kuitenkin hallussapitovoittoa ja option haltijalle
hallussapitotappiota (molemmissa tapauksissa sopimuksen tekemishetken
alkuperäisen ostohinnan verran), jotka molemmat kirjataan
uudelleenarvotustilille. 5.224 Taloustoimet, jotka
johdannaisista kirjataan, ovat ensinnäkin kyseisillä sopimuksilla käyty kauppa
sekä nettomääräiset maksut. Saattaa olla myös tarvetta kirjata taloustoimia,
jotka liittyvät johdannaissopimuksen perustamiseen. Useissa tapauksissa kaksi
osapuolta kuitenkin tekee johdannaissopimuksen ilman, että kumpikaan
osapuolista maksaa mitään maksuja. Tällöin sopimuksen perustavan taloustoimen
arvo on nolla, eikä rahoitustilille tehdä kirjauksia. 5.225 Välittäjien maksamat tai saamat
palkkiot optioista, futuureista, swapeista ja muista johdannaissopimuksista
käsitellään palvelumaksuina asianomaisella tilillä. Swap-sopimuksen osapuolten
ei katsota tarjoavan palveluja toisilleen, mutta kaikki swap-sopimukseen
liittyvät kolmannelle osapuolelle maksetut järjestelymaksut käsitellään
palvelumaksuina. Kun pääomia vaihdetaan swap-sopimuksen nojalla, vastaavat
virrat kirjataan perustana olevaan instrumenttiin (kohde-etuuteen) kohdistuvana
taloustoimena. Muista maksuista aiheutuvat virrat kirjataan johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin
(F.7). Vaikka option myyjälle maksetun preemion voidaan käsitteellisesti katsoa
sisältävän palvelumaksun, ei palvelun osuutta voi käytännössä yleensä erottaa.
Siksi koko option hinta kirjataan sen ostajalle rahoitusvarojen hankinnaksi ja
myyjälle velkojen lisäykseksi. 5.226 Mikäli sopimukseen ei liity
pääomien vaihtoa, mitään taloustoimea ei sopimuksentekohetkellä kirjata.
Molemmissa tapauksissa tässä vaiheessa syntyvän johdannaisen arvo on aluksi
nolla. Myöhemmin swapin arvo vastaa jompaakumpaa seuraavista: a) pääoman osalta takaisinvaihdettavan
määrän odotetun markkina-arvon ja sopimukseen kirjatun määrän välisen erotuksen
nykyistä markkina-arvoa; b) muiden maksujen osalta sopimuksessa
määriteltyjen tulevien virtojen nykyistä markkina-arvoa. 5.227 Johdannaissopimusten arvon
muutokset yli ajan kirjataan uudelleenarvotustilille. 5.228 Pääomien takaisinvaihto tehdään
swap-sopimuksessa määritellyin ehdoin, ja rahoitusvarojen vaihto saattaa
tapahtua muulla kuin vallitsevalla markkinahinnalla. Sopimusosapuolten väliset
maksut suoritetaan sopimuksen mukaisesti. Vallitsevan markkinahinnan ja
sopimushinnan välinen erotus on yhtä suuri kuin saatavan/velan purkuarvo
sopimuksen päätöspäivänä, ja se kirjataan johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin
kohdistuvana taloustoimena (F.7). Kaikkien johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin
kohdistuvien taloustoimien tulee täsmätä koko swap-sopimuksesta sen
olemassaoloaikana saatuihin uudelleenarvostusvoittoihin tai -tappioihin
yhteensä. Käsittelytapa on yhdenmukainen päättymispäivänä toteutettavan option
käsittelyn kanssa. 5.229 Institutionaalisten yksiköiden
osalta swap- tai korkotermiinisopimus kirjataan johdannaisiin ja
työsuhdeoptioihin varojen puolelle, jos se on nettoarvoltaan saatavaa. Silloin,
kun sopimus on nettoarvoltaan velkaa, se kirjataan sovitun käytännön mukaisesti
negatiivisena varojen puolelle vara- ja velkapuolen välisen siirtämisen
välttämiseksi. Negatiiviset nettomaksut siis kasvattavat nettoarvoa. Muut saamiset ja velat (F.8) Määritelmä 5.230 Muut saamiset ja velat ovat
rahoitusvaroja ja velkoja, jotka syntyvät taloustoimen vastineena, kun kyseessä
olevan taloustoimen ja siihen liittyvän maksun välillä on ajoitusero. 5.231 Muihin saamisiin ja velkoihin
luetaan sellaisiin rahoitussaamisiin kohdistuvat taloustoimet, jotka juontuvat
ennenaikaisesta tai myöhästyneestä maksusta. Nämä maksut liittyvät tavaroihin
tai palveluihin kohdistuviin taloustoimiin, tulonjakotaloustoimiin tai
rahoitustaloustoimiin jälkimarkkinoilla. 5.232 Muihin saamisiin ja velkoihin
kohdistuviin rahoitustaloustoimiin luetaan a) kauppaluotot ja ennakot (F.81) b) muut saamiset ja velat (F.89). Kauppaluotot ja ennakot (F.81) Määritelmä 5.233 Kauppaluotot ja ennakot ovat
rahoitussaamisia, jotka syntyvät tavaroiden ja palvelujen toimittajien antaessa
asiakkailleen lisää maksuaikaa. Ne ovat myös ennakkomaksuja käynnissä tai
käynnistymässä olevista töistä ja asiakkaiden ennakkomaksuja vielä
toimittamattomista tavaroista ja palveluista. 5.234 Kauppaluotto ja ennakot
syntyvät, kun maksua tavaroista tai palveluista ei suoriteta samaan aikaan kuin
tavaran tai palvelun omistajuus muuttuu. Jos maksu suoritetaan ennen
omistajuuden muuttumista, kyse on ennakkomaksusta. 5.235 Suoritetut välilliset
rahoituspalvelut (FISIM), jotka ovat kertyneet mutta joita ei vielä ole
maksettu, sisällytetään vastaavaan rahoitusinstrumenttiin, yleensä korkoihin, ja
vakuutusmaksuvastuu luetaan vakuutustekniseen vastuuvelkaan (F.61).
Kummassakaan tapauksessa kirjausta ei tehdä kauppaluottoihin ja ennakoihin. 5.236 Kauppaluottoihin ja ennakoihin
luetaan a) sellaisten tavaroiden ja palvelusten
toimittamiseen liittyvät saatavat, joita ei ole vielä maksettu, b) rahoitusyhtiöiden tarjoama käyttöpääoman
rahoitus (factoring) lukuun ottamatta lainamuotoista rahoitusta, c) rakennusten yli ajan kertyvät vuokrat, ja d) tavaroihin ja palveluksiin kohdistuvat
maksurästit silloin, kun maksut eivät liity lainaan. 5.237 Kauppaluotto erotetaan
kauppavekselien muodossa tapahtuvasta kaupan rahoittamisesta ja kolmansien
osapuolten myöntämästä luotosta kaupan rahoittamiseksi. 5.238 Kauppaluottoihin ja ennakoihin
ei lueta kauppaluottojen rahoituslainoja. Ne luetaan lainoihin. 5.239 Kauppaluotot ja ennakot voidaan
jakaa alkuperäisen maturiteetin perusteella lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin
kauppaluottoihin ja ennakoihin. Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja
ennakot (F.89) Määritelmä 5.240 Muut saamiset ja velat ovat
rahoitussaamisia, jotka syntyvät tulonjakotaloustoimien tai
jälkimarkkinakauppaan liittyvien rahoitustaloustoimien ja niiden vastineina
olevien maksujen ajoituseroista. 5.241 Muihin saamisiin ja velkoihin
luetaan saamiset, jotka syntyvät suoriteperusteisen kirjauksen ja todellisten
maksujen ajoituserosta. Ne voivat kohdistua esimerkiksi a) palkkoihin ja palkkioihin; b) veroihin ja sosiaaliturvamaksuihin; c) osinkoihin; d) vuokraan; ja e) arvopaperien ostoon ja myyntiin. 5.242 Kertyneet korot ja korkorästit kirjataan
sen rahoitusvaran tai velan yhteyteen, josta korko on kertynyt, ei muihin
saamisiin ja velkoihin. Jos korkokertymää ei pääomiteta, se luokitellaan muihin
saamisiin ja velkoihin. 5.243 Arvopaperien lainaksiantoja ja
kultalainojen maksuja, joita pidetään korkoina, koskevat kirjaukset tehdään
kuitenkin muihin saamisiin ja velkoihin, ei niihin liittyvien instrumenttien
yhteyteen. 5.244 Muihin saamisiin ja velkoihin ei
lueta a) muita kuin tavaroihin tai palveluihin kohdistuvien
taloustoimien, tulonjakotaloustoimien tai rahoitustaloustoimien ja niitä
vastaavien maksujen ajoituseroista johtuvia tilastollisia eroja; b) rahoitusvaateen luomiseen liittyviä
ennakko- tai myöhästymismaksuja tai velkojen kuoletuksia paitsi niissä tapauksissa,
joissa rahoitusvaade luokitellaan muihin saamisiin tai velkoihin. Nuo ennakko-
ja myöhästymismaksut luokitellaan niihin liittyvän instrumentin vaadeluokkaan;
ja c) julkisyhteisöille maksettavissa verojen
ja sosiaaliturvamaksujen määrissä, jotka sisällytetään muihin saamisiin ja
velkoihin, ei oteta lukuun näiden verojen ja sosiaaliturvamaksujen
todennäköisesti perimättä jäävää osaa, joka muodostaa siten julkisyhteisöjen
vaateen, jolla ei ole arvoa. Luvun 5 liite 1: RAHOITUSVAATEIDEN LUOKITUS 5.A1.01 Rahoitustaloustoimet voidaan
luokitella eri kriteerien, kuten rahoitusinstrumentin tyypin, jälkimarkkinakelpoisuuden,
tulotyypin, maturiteetin, valuutan ja korkotyypin, perusteella. Rahoitusvaateiden luokitus vaadeluokittain 5.A1.02 Rahoitustaloustoimet on jaettu taulukossa 5.3
esitettäviin luokkiin ja alaluokkiin. Rahoitusvaroihin ja velkoihin
kohdistuvien rahoitustaloustoimien luokittelu vastaa rahoitusvarojen ja velkojen
luokittelua. Taulukko 5.3: Rahoitusvaateiden luokitus Luokka || Koodi Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || F.1 || || Monetaarinen kulta || || F.11 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || || F.12 || Käteisraha ja talletukset || F.2 || || Käteisraha || || F.21 || Siirtokelpoiset talletukset || || F.22 || Muut talletukset || || F.29 || Velkapaperit || F.3 || || Lyhytaikaiset || || F.31 || Pitkäaikaiset || || F.32 || Lainat || F.4 || || Lyhytaikaiset || || F.41 || Pitkäaikaiset || || F.42 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || F.5 || || Osakkeet ja osuudet || || F.51 || Noteeratut osakkeet || || || F.511 Noteeraamattomat osakkeet || || || F.512 Muut osuudet || || || F.519 Sijoitusrahasto-osuudet || || F.52 || Rahamarkkinarahasto-osuudet || || || F.521 Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet || || || F.522 Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || F.6 || || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka || || F.61 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut || || F.62 || Eläkevastuut || || F.63 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan || || F.64 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin || || F.65 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset || || F.66 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || F.7 || || Muut johdannaiset kuin työsuhdeoptiot || || F.71 || Työsuhdeoptiot || || F.72 || Muut saamiset ja velat || F.8 || || Kauppaluotot ja ennakot || || F.81 || Muut saamiset ja velat || || F.89 || 5.A1.03 Rahoitustaloustoimien, saamisten
ja velkojen luokittelu perustuu ensisijaisesti rahoitusinstrumenttien likviditeettiin,
jälkimarkkinakelpoisuuteen ja juridisiin tunnusmerkkeihin. Vaadeluokkien
määritelmät ovat yleensä riippumattomia institutionaalisten yksiköiden
luokittelusta. Rahoitussaamisten ja velkojen luokitusta voidaan kuitenkin
yksityiskohtaistaa ja ristiintaulukoida luokitus institutionaalisten yksiköiden
mukaisesti. Esimerkkinä tästä on siirtokelpoisten talletusten
ristiintaulukointi talletuksia vastaanottavien yhteisöjen, muiden kuin
keskuspankkien, pankkien välisinä positioina. Rahoitusvaateiden luokitus
jälkimarkkinakelpoisuuden perusteella 5.A1.04 Rahoitussaamiset voidaan erotella
toisistaan jälkimarkkinakelpoisuuden perusteella. Saaminen on
jälkimarkkinakelpoinen, jos sen omistajuus on helposti siirrettävissä yhdeltä
yksiköltä toiselle luovutuksen tai nimisiirron avulla tai johdannaisten
tapauksessa korvaamalla se vastakkaisella sopimuksella. Kaikilla
rahoitusinstrumenteilla voidaan käydä kauppaa, mutta jälkimarkkinakelpoisilla
instrumenteilla käydään kauppaa pörssissä tai kahdenvälisillä markkinoilla,
vaikkei jälkimarkkinakelpoisuus edellytäkään varsinaista kaupankäyntiä.
Jälkimarkkinakelpoisuuden edellytyksiä ovat a) siirrettävyys tai korvattavuus
johdannaisten tapauksessa; b) standardisointi, josta on usein osoituksena
korvattavuus ja ISIN-tunnus; ja c) se, että varan haltija luopuu
vaadeoikeudestaan edellisiä hallussapitäjiä kohtaan. 5.A1.05 Arvopaperit, johdannaiset ja
työsuhdeoptiot (AF.7) ovat jälkimarkkinakelpoisia rahoitussaamisia.
Arvopapereihin luetaan velkapaperit (AF.3), noteeratut osakkeet (AF.511),
noteeraamattomat osakkeet (AF.512) ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.52).
Johdannaisia ja työsuhdeoptioita ei luokitella arvopapereiksi, vaikka ne ovat
jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja. Ne liittyvät erityisiin
rahoitus- tai muihin varallisuuseriin tai indekseihin, joiden kautta
rahoitusriskit voivat olla itsenäisinä kaupankäynnin kohteina
rahoitusmarkkinoilla. 5.A1.06 Monetaarinen kulta ja erityiset
nosto-oikeudet (AF.1), käteisraha ja talletukset (AF.2), lainat (AF.4), muut
osuudet (AF.519), vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (AF.6) sekä muut
saamiset ja velat (AF.8) eivät ole jälkimarkkinakelpoisia. Strukturoidut arvopaperit 5.A1.07 Strukturoidut arvopaperit
koostuvat tyypillisesti arvopaperin tai arvopaperien korin sekä johdannaisen
tai johdannaisten korin yhdistelmästä. Ne rahoitusinstrumentit, jotka eivät ole
strukturoituja arvopapereita, ovat esimerkiksi strukturoituja talletuksia,
joilla on sekä talletuksien että johdannaisten tunnusmerkkejä. Velkapapereissa
takaisin maksettava pääoma suoritetaan yleensä sopimuksentekohetkellä, toisin
kuin johdannaisissa. Rahoitusvaateiden luokittelu tulotyypin
perusteella 5.A1.08 Rahoitustaloustoimet luokitellaan
niistä saatavan tulon perusteella. Tulon liittäminen sitä vastaavaan
rahoitusvaraan ja velkaan helpottaa tuottoasteen laskemista. Taulukossa 5.4
esitetään yksityiskohtainen luokittelu taloustoimittain ja tulotyypeittäin.
Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet, talletukset, velkapaperit, lainat
sekä muut saamiset ja velat kasvavat korkoa, kun taas osakkeista ja osuuksista
maksetaan pääasiassa osinkoja, uudelleensijoitettuja voittoja tai yritystulon
ottoja yritysmäisistä yhteisöistä. Sijoitustulo maksetaan
sijoitusrahasto-osuuksien ja vakuutusteknisten vastuuvelkojen haltijoille.
Johdannaisesta maksettavaa korvausta ei kirjata tuloksi, koska pääomaa ei
anneta. Taulukko 5.4: Rahoitusvaateiden
luokittelu tulotyypin perusteella Rahoitustaloustoimet || Koodi || Tulon tyyppi || Koodi Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || F.1 || Korko || D.41 Käteisraha || F.21 || Ei mitään || Siirtokelpoiset talletukset || F.22 || Korko || D.41 Muut talletukset || F.29 || Korko || D.41 Velkapaperit || F.3 || Korko || D.41 Lainat || F.4 || Korko || D.41 Osakkeet ja osuudet || F.51 || Yritysten jakamat tulot || D.42 Uudelleensijoitetut voitot || D.43 Noteeratut ja noteeraamattomat osakkeet || F.511 || Osingot || D.421 Uudelleensijoitetut voitot || D.43 Muut osuudet || F.519 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || D.422 Uudelleensijoitetut voitot || D.43 Osingot || D.421 Sijoitusrahasto-osuudet || F.52 || Osuudenomistajille kuuluva sijoitusrahastojen sijoitustulo || D.443 Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || F.6 || Vakuutuksenottajien omaisuustulo || D.441 Eläkeoikeuksiin perustuvat omaisuustulot || D.442 Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || F.7 || Ei mitään || Muut saamiset ja velat || F.8 || Korko || D.41 Rahoitusvaateiden luokittelu korkotyypin
perusteella 5.A1.09 Rahoitusvarat ja velat, jotka
kasvavat korkoa, voidaan jakaa korkotyypin perusteella kiinteäkorkoisiin,
vaihtuvakorkoisiin ja yhdistelmäkorkoisiin varoihin ja velkoihin. 5.A1.10 Kiinteäkorkoisten
rahoitusinstrumenttien sopimukseen perustuva nimelliskorko maksetaan nimellisvaluutassa
rahoitusinstrumentin koko juoksuajalta tai määrättyjen vuosien ajan. Velallisen
näkökulmasta tiedossa ovat myös korkomaksuerien ja pääoman takaisinmaksuerien
ajankohta ja suuruus rahoitusinstrumentin juoksuajan alkamispäivästä alkaen. 5.A1.11 Vaihtuvakorkoisten rahoitusinstrumenttien
korko- ja pääomamaksut on sidottu tiettyyn korkoon, tavaroiden ja palvelujen
yleiseen hintaindeksiin tai kohde-etuuden hintaan. Viitearvo vaihtelee
markkinatilanteen mukaisesti. 5.A1.12 Yhdistelmäkorkoisten rahoitusinstrumenttien
korkotaso on sidottu niiden juoksuajalla sekä kiinteään että vaihtuvaan
korkoon, ja ne luokitellaan vaihtuvakorkoisiksi rahoitusinstrumenteiksi. Rahoitusvaateiden luokitus maturiteetin
perusteella 5.A1.13 Korkotasoa, varojen tuottoja,
likviditeettiä tai velanhoitokykyä arvioitaessa varat ja velat voi olla tarpeen
jakaa maturiteettiluokkiin. Pitkäaikainen ja lyhytaikainen maturiteetti Määritelmä 5.A1.14 Maturiteetiltaan lyhytaikaiset
rahoitusvarat ja velat on maksettava takaisin velkojalle sen niin vaatiessa tai
enintään vuoden kuluessa. Maturiteetiltaan pitkäaikaisten rahoitusvarojen ja
velkojen takaisinmaksupäivä on yli vuoden kuluttua, tai niille ei ole
ilmoitettu maturiteettia. Alkuperäinen maturiteetti ja jäljellä oleva
maturiteetti Määritelmä 5.A1.15 Rahoitusvarojen ja velkojen
alkuperäinen maturiteetti määritellään liikkeeseenlaskupäivän ja sovitun viimeisen
maksupäivän väliseksi ajaksi. Rahoitusvarojen tai velkojen jäljellä oleva
maturiteetti määritellään viitepäivän ja sovitun viimeisen maksupäivän
väliseksi ajaksi. 5.A1.16 Alkuperäisen maturiteetin käsite
auttaa ymmärtämään velkapaperien liikkeeseenlaskua. Velkapaperit ja lainat
jaetaan näin ollen niiden alkuperäisen maturiteetin mukaan lyhytaikaisiin ja
pitkäaikaisiin velkapapereihin ja lainoihin. 5.A1.17 Jäljellä olevalla maturiteetilla
on merkitystä lähinnä velka-aseman ja velanhoitokyvyn arvioinnissa. Rahoitusvaateiden luokitus valuutan
perusteella 5.A1.18 Monet rahoitusvarojen ja velkojen
vaadeluokista, niiden alaluokista ja alaryhmistä voidaan jakaa edelleen varojen
ja velkojen nimellisvaluuttojen mukaisiin luokkiin. 5.A1.19 Ulkomaan valuutan määräisiin
rahoitusvaroihin ja velkoihin luetaan valuuttakorin avulla määritellyt
rahoitusvarat ja velat, kuten SDR:t sekä kullan määräiset rahoitusvarat ja
velat. Erottelu kansallisen ja ulkomaan valuutan määräisiin rahoitusvaroihin ja
velkoihin on erityisen hyödyllistä vaadeluokissa käteisraha ja talletukset
(AF.2), velkapaperit (AF.3) ja lainat (AF.4). 5.A1.20 Selvitysvaluutta voi erota siitä
valuutasta, jonka määräinen rahoitusinstrumentti on. Selvitysvaluutta
tarkoittaa valuuttaa, joksi rahoitusinstrumenttien, kuten arvopaperien,
positioiden ja virtojen arvo muunnetaan aina selvityksen yhteydessä. Rahan määrät 5.A1.21 Rahapoliittinen analyysi voi
edellyttää, että rahan määrät, kuten M1-, M2- ja M3-raha-aggregaatit, kirjataan
rahoitustilille. Rahan määriä ei kirjata EKT 2010:ssä. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010)
774 lopullinen
Liite A/Luku 6 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
(EU) N:o../.., Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A 6 LUKU: MUUT VIRRAT 1. Johdanto Muut virrat ovat varojen ja velkojen arvossa
tapahtuvia muutoksia, jotka eivät johdu taloustoimista. Nämä virrat eivät ole
taloustoimia siitä syystä, että niiltä puuttuu yksi tai useampi taloustoimien
ominaispiirre. Asianosaiset institutionaaliset yksiköt eivät esimerkiksi
välttämättä toimi yhteisestä sopimuksesta, kuten esim. varojen korvauksettoman
haltuunoton tapauksessa. Muutos voi myös johtua luonnontapahtumasta kuten
maanjäristyksestä eikä puhtaasti taloudellisesta ilmiöstä. Tai ulkomaan
valuutassa ilmaistu varallisuuserän arvo voi muuttua valuuttakurssin
muuttuessa. 2. Varojen ja velkojen muut muutokset 6.01 Määritelmä: || Varojen ja velkojen muut muutokset ovat muita kuin pääoma- ja rahoitustileille kirjattavin taloustoimin syntyneitä taloudellisia virtoja, jotka muuttavat varojen ja velkojen arvoa Muita muutoksia erotetaan kahdentyyppisiä.
Ensimmäinen käsittää varojen ja velkojen volyymin muutokset. Toinen muodostuu
nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista. 2.1 Varojen ja velkojen volyymin muut
muutokset (K.1–K.6) 6.02 Pääomatilillä valmistetut ja
valmistamattomat varat voivat tulla sektorille ja poistua sieltä varojen
hankintoina ja luovutuksina, kiinteän pääoman kulumisena, lisäyksinä
varastoihin tai vähennyksinä ja hävikkinä varastoista. Rahoitustilillä
rahoitusvarat ja velat tulevat järjestelmään, kun velallinen hyväksyy tulevan
velvoitteen maksaa velkojalle, ja poistuvat järjestelmästä, kun tämä velvoite
on täytetty. 6.03 Varojen ja velkojen volyymin
muihin muutoksiin sisältyvät virrat, jotka mahdollistavat varojen ja velkojen
tulon tileille tai poistumisen tileiltä muutoin kuin taloustoimin – esimerkkinä
luonnonvarojen löytämisen, ehtymisen ja kulumisen mukaanotto tileihin ja tileiltä
poistaminen. 6.04 Varojen ja velkojen volyymin
muihin muutoksiin sisältyvät myös sellaisten poikkeuksellisten ja
odottamattomien ulkoisten tapahtumien vaikutukset, jotka eivät ole luonteeltaan
taloudellisia, sekä muutokset, jotka ovat seurausta institutionaalisten
yksiköiden tai varojen ja velkojen uudelleen luokittelusta ja rakenteen
muuttumisesta. 6.05 Varojen ja velkojen volyymin
muut muutokset kattavat kuusi luokkaa: a) Varojen muuttuminen taloudellisesti
merkittäviksi (K.1); b) Valmistamattomien varojen taloudellisen
arvon häviäminen (K.2); c) Katastrofien aiheuttamat menetykset
(K.3); d) Korvauksettomat haltuunotot (K.4); e) Muualla luokittelemattomat volyymin muut
muutokset (K.5); ja f) Luokitusmuutokset (K.6). 2.1.1 Varojen muuttuminen taloudellisesti
merkittäviksi (K.1) 6.06 Varojen muuttuminen
taloudellisesti merkittäviksi kuvaa valmistettujen ja valmistamattomien varojen
sellaista lisääntymistä, joka ei ole seurausta tuotannosta. Siihen luetaan: a) historialliset muistomerkit, esim. rakennukset
tai sijaintipaikat, joilla on erityinen arkeologinen, historiallinen tai
kulttuurinen merkitys, kun niiden arvo ensimmäisen kerran kirjataan
varallisuustaseeseen; b) arvoesineet, kuten jalokivet, antiikki ja
taide-esineet, kun esineen korkea arvo tai taiteellinen merkitys otetaan
ensimmäisen kerran huomioon varallisuustaseessa; c) hyödynnettävissä olevien maaperävarojen
löydökset kuten todennetut hiili-, öljy-, maakaasu-, metalli- ja
epämetallimineraalivarannot. Tähän luetaan myös varantojen arvonkorotukset, kun
hyödyntämisestä tulee taloudellisesti kannattavaa teknologisen kehityksen tai
suhteellisten hinnanmuutosten myötä; d) luonnonvaraisten biologisten varojen
kuten luonnonmetsien ja kalakantojen luonnollinen kasvu, kun näiden
taloudellisten varojen kasvu ei ole minkään institutionaalisen yksikön suorassa
valvonnassa, vastuulla tai hallinnoimaa, eikä sitä siten käsitellä tuotantona, e) muiden luonnonvarojen siirtäminen
taloudelliseen toimintaan: luonnonvarat, jotka muuttuvat merkitykseltään määriteltäviksi
taloudellisiksi varoiksi. Esimerkkejä ovat koskemattomien metsien
hyödyntäminen, luonnonvaraisen tai joutomaan muuntaminen maaksi, joka voidaan
ottaa taloudelliseen käyttöön, maan valtaus ja ensivaraus vedenotosta.
Luonnonvarojen arvo voi kasvaa myös lähistöllä harjoitettavan taloudellisen
toiminnan seurauksena, esimerkiksi maa voidaan tunnustaa arvokkaaksi lähellä
sijaitsevan rakennuskohteen tai tien rakentamisen takia. Maanparannuksen
kustannukset kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostuksena, mutta
maanparannuksen arvon ylittävä maan arvonnousu kirjataan taloudellisen arvon
ilmaantumisena; f) luonnonvarojen laadunmuutokset, jotka
ovat seurausta niiden taloudellisen käytön muuttumisesta. Laadunmuutokset
kirjataan volyymin muutoksina. Tähän kirjattavat laadunmuutokset ovat
vastinkirjauksia niille taloudellisen käytön muutoksille, jotka esitetään
luokitusmuutoksina (katso kohta 6.21.) Esimerkiksi viljelymaan
uudelleenluokittelu rakennusmaaksi voi johtaa maan arvon nousuun ja
luokitusmuutokseen. Tässä tapauksessa vara on jo luettu varoihin, ja
taloudellisen käytön muutoksesta johtuva muutos varan laadussa katsotaan varan
muuttumiseksi taloudellisesti merkittäväksi. Toinen esimerkki on lypsykarjan
arvon nousu, kun se lähetetään teurastettavaksi odotettua aiemmin; g) siirrettävien sopimusten,
leasingsopimusten, lisenssien ja lupien myöntämisestä syntyvän arvon
muuttuminen ensimmäistä kertaa taloudellisesti merkittäväksi. Näiden
sopimusten, leasingsopimusten, lisenssien tai lupien arvo on vara, kun niihin
liittyvän oikeuden arvo ylittää maksettavat maksut ja haltija voi realisoida
arvon siirtämällä ne muille; ja h) liikearvon (goodwill) ja
markkinointivarojen arvon muutokset, jotka tapahtuvat, kun institutionaalisia
yksikköjä myydään niiden omat varat ylittävään hintaan (katso kohta 7.07); omat
varat ylittävää ostohinnan osaa kutsutaan ostetuiksi liikearvoksi ja
markkinointivaroiksi. Liikearvoa, jota ei ole todennettu myynnin tai oston
kautta, ei lueta taloudellisiin varoihin. 2.1.2 Valmistamattomien varojen
taloudellisen arvon häviäminen (K.2) 6.07 Valmistamattomien muiden kuin
rahoitusvarojen taloudellisen arvon häviäminen sisältää: a) luonnonvarojen ehtymisen, mikä käsittää
maaperävarojen esiintymien arvon alenemisen sekä varoihin luettujen
luonnonvaraisten biologisten varojen ehtymisen (katso kohta 6.06e)
sadonkorjuun, metsien raivauksen tai kestävän tason ylittävän käytön takia.
Monet tässä mahdollisista kirjauksista ovat kohdissa 6.06c–6.06f kuvattujen
kirjausten vastakohtia; b) Muu valmistamattomien varojen
taloudellisen arvon häviäminen, mikä kattaa i) ostettujen liikearvon ja
markkinointivarojen arvon alentamisen; ja ii) siirrettäviin sopimuksiin,
leasingsopimuksiin, lisensseihin ja lupiin liittyvien etujen päättymisen. 2.1.3 Katastrofien aiheuttamat menetykset
(K.3) 6.08 Volyymin muihin muutoksiin
kirjattavat katastrofien aiheuttamat menetykset ovat seurausta laajoista,
erillisistä ja tunnistettavista tapahtumista, jotka tuhoavat taloudellisia
varoja. 6.09 Tällaisia tapahtumia ovat
suuret maanjäristykset, tulivuoren purkaukset, hyökyaallot, epätavallisen
voimakkaat hirmumyrskyt, kuivuus sekä muut luonnononnettomuudet; sotatoimet,
mellakointi ja muut poliittiset tapahtumat; teknologiset onnettomuudet kuten
suuret myrkkypäästöt tai radioaktiivisten aineiden pääsy ilmaan. Esimerkkejä
tällaisista tapahtumista ovat: a) epätavallisen tulvimisen tai
tuulivahingon aiheuttama maan laadun huononeminen; b) kuivuuden tai taudin puhkeamisen
aiheuttama kasvatettavien varojen tuhoutuminen; c) metsäpalojen tai maanjäristysten
aiheuttama rakennusten, laitteiden tai arvoesineiden tuhoutuminen; ja d) luonnonkatastrofien tai poliittisten
tapahtumien seurauksena tapahtuva rahan tai haltija-arvopapereiden satunnainen
tuhoutuminen taikka omistajuuden osoittavan todisteen tuhoutuminen. 2.1.4 Korvauksettomat haltuunotot (K.4) 6.10 Korvauksettomia haltuunottoja
tapahtuu, kun hallitukset tai muut institutionaaliset yksiköt ottavat
omistukseensa muiden institutionaalisten (myös ulkomaisten) yksiköiden varoja
ilman täyttä korvausta muista syistä kuin verojen, sakkojen tai muiden
vastaavien maksujen maksamista varten. Rikolliseen toimintaan liittyvän
omaisuuden haltuunottoa pidetään sakkona. Tällaisen yksipuolisen haltuunoton
korvaukseton osa kirjataan volyymin muuna muutoksena. 6.11 Varojen ulosmittausta ja
tilitystä velkojille ei kirjata korvauksettomina haltuunottoina, koska
tällaisesta menettelystä on sovittu osapuolten välillä joko nimenomaisesti tai
yleisesti. 2.1.5 Muualla luokittelemattomat volyymin
muut muutokset (K.5) 6.12 Muualla luokittelemattomat
volyymin muut muutokset ovat odottamattomien tapahtumien vaikutukset varojen
taloudelliseen arvoon. 6.13 Esimerkkejä muualla
luokittelemattomista muiden kuin rahoitusvarojen muista volyymin muutoksista
ovat: a) odottamaton vanhanaikaistuminen. Kiinteän
pääoman kulumisen johtamisessa käytettyihin olettamuksiin ei sisälly kiinteiden
varojen odottamatonta vanhanaikaistumista. Niihin sisältyvä odotetun
vanhanaikaistumisen määrä voi olla todellista vanhanaikaistumista pienempi. Sen
vuoksi on tehtävä kirjauksia esimerkiksi parantuneen teknologian käyttöönotosta
johtuvasta kiinteiden varojen arvon alenemisesta; b) kiinteän pääoman kulumiseen sisältyvien
normaalivahinkoja vastaavien vähennysten ja todellisten tappioiden väliset
erot. Ennakoimattomat vahingot eivät sisälly kiinteän pääoman kulumiseen, ja
siten normaalien odotettavissa olevien vahinkojen arvioitu määrä voi olla
todellista vahinkojen määrää pienempi tai suurempi. Tällaisista tapahtumista
aiheutuvan kiinteiden varojen arvon ennakoimattoman alenemisen tai nousun
osalta on sen vuoksi tehtävä oikaisuja. Näissä tapauksissa oikaistut tappiot
eivät ole riittävän suuret, jotta niitä voitaisiin pitää katastrofin
aiheuttamina; c) sellainen kiinteiden varojen kunnon
heikkeneminen, jota ei ole otettu huomioon kiinteän pääoman kulumisessa. Tähän
sisältyy kiinteiden varojen arvon aleneminen, jonka syinä ovat esimerkiksi
ennakoimattomat ilman happamuuden tai sateiden vaikutukset rakennusten
pinnoitteille tai kulkuneuvojen koreille; d) luopuminen tuotantolaitteistoista jo
ennen niiden valmistumista tai ottoa taloudelliseen käyttöön; e) poikkeukselliset varastotappiot (esim.
tulipalon, varkauden tai viljavaraston hyönteistuhon takia), joita ei pidetä
katastrofin aiheuttamina. 6.14 Esimerkkejä muualla
luokittelemattomista rahoitusvarojen ja velkojen volyymin muutoksista ovat: a) käteisrahaan tai haltija-arvopapereihin
kohdistuvat tappiot, jotka johtuvat syistä (esimerkiksi tulipalosta tai
varkaudesta), joita ei pidetä katastrofeista johtuvina, sekä liikkeestä
poistettu vaihtokelvoton käteisraha, lukuun ottamatta niitä määriä, joiden
osalta on tehty luokituksen muutos metallirahasta arvoesineiksi; b) muutokset, jotka johtuvat
rahoitussaatavien poistamisesta kirjanpidosta. Niitä ei oteta rahoitustilille,
koska osapuolten välillä ei ole yhteistä sopimusta. Velkoja saattaa päättää,
että konkurssin tai selvitystilan takia saamista ei voida enää periä, ja
poistaa saamisen taseestaan. Velkojan toteamus, että saamista ei voida periä,
kirjataan volyymin muina muutoksina. Tämän lisäksi vastaava velka on
poistettava velallisen taseesta, jotta koko talouden tilit pysyvät
tasapainossa. Tähän yleisperiaatteeseen tehdään poikkeus julkisyhteisöille
maksettavien verojen ja sosiaaliturvamaksujen osalta, katso kohta 6.15d; c) demografisten olettamusten muutoksista
johtuvat muutokset henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvissa vastuissa ja
eläkeoikeuksissa; d) standarditakausvastuisiin liittyvät
varaukset, kun odotettavissa olevien, takauksiin perustuvien maksuvaatimusten
määrä ylittää odotettavissa olevien tulojen ja takaisinperintöjen määrän. 6.15 Muualla luokittelemattomiin
volyymin muihin muutoksiin ei lueta seuraavia: a) rahoitussaamisten muutokset
arvonalennuksista, jotka perustuvat markkinakelpoisten rahoitussaamisten
todellisiin markkina-arvoihin: nämä otetaan huomioon uudelleenarvotustilillä; b) velallisen ja velkojan yhteisestä
sopimuksesta peruutettu velka (velan peruuttaminen tai velan anteeksianto):
tämä kirjataan velallisen ja velkojan välisenä taloustoimena (katso kohta
4.165.f); c) velan kieltäminen: velallisen tekemää
velan yksipuolista mitätöintiä ei tunnusteta. d) julkisyhteisöille maksettavat verot ja
sosiaaliturvamaksut, jotka julkisyhteisöt yksipuolisesti tunnustavat jäävän
todennäköisesti perimättä (katso kohdat 1.57, 4.27 ja 4.82). 2.1.6 Luokitusmuutokset (K.6) 6.16 Luokitusmuutokset muodostuvat
sektoriluokituksen ja institutionaalisten yksiköiden rakenteen muutoksista sekä
varojen ja velkojen luokitusmuutoksista. 2.1.6.1 Sektoriluokituksen ja rakenteen
muutokset (K.61) 6.17 Institutionaalisen yksikön
luokitteleminen uudelleen sektorista toiseen siirtää samalla koko sen taseen,
esimerkiksi jos kotitaloussektoriin luokitellusta institutionaalisesta
yksiköstä tulee omistajastaan taloudellisesti erillinen yksikkö, se voidaan
lukea yritysmäiseksi yhteisöksi ja luokitella uudelleen yrityssektorille. 6.18 Sektoriluokituksen muutokset
siirtävät koko taseen yhdeltä sektorilta tai alasektorilta toiselle. Siirto voi
johtaa varojen ja velkojen sulauttamiseen tai eriyttämiseen, mikä on myös
sisällytettävä tähän luokkaan. 6.19 Institutionaalisten yksiköiden
rakenteen muutokset kattavat tiettyjen rahoitusvarojen ja velkojen
ilmaantumisen ja häviämisen yrityksen uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Kun
yritys lakkaa olemasta itsenäinen oikeudellinen yksikkö sen takia, että se
sulautuu yhteen tai useampaan yritykseen, kaikki sulautuvan yrityksen ja sen
sulauttavien yritysten väliset varat ja velat, mukaan lukien osakkeet ja muu
oma pääoma, häviävät järjestelmästä. Yrityksen osakkeiden ja muun oman pääoman
osto osana sulautumaa kirjataan kuitenkin ostavan yrityksen ja aiempien
omistajien välisenä rahoitustoimena. Entisten osakkeiden korvaaminen ostavan
yrityksen osakkeilla tai uuden yrityksen osakkeilla kirjataan osakkeiden
lunastamisena, johon liittyy uusien osakkeiden liikkeeseenlasku. Sulautuneen
yrityksen ja kolmansien osapuolten väliset rahoitussaamiset ja velat pysyvät
muuttumattomina, ja ne siirtyvät sulauttavalle yritykselle. 6.20 Kun yritys vastaavasti jaetaan
oikeudellisesti kahdeksi tai useammaksi institutionaaliseksi yksiköksi,
rahoitusvarojen ja velkojen ilmaantuminen kirjataan luokkaan
”sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset”. 2.1.6.2 Varojen ja velkojen
luokitusmuutokset (K.62) 6.21 Varojen ja velkojen luokitusmuutoksia
tapahtuu, kun varat ja velat esiintyvät avaustaseessa yhdessä ja päätöstaseessa
toisessa luokassa. Esimerkkeinä ovat maan käytön muutokset sekä asuntojen
muuttaminen kaupalliseen käyttöön tai päinvastoin. Maan ollessa kyseessä
molemmat kirjaukset (negatiivinen vanhaan luokkaan ja positiivinen uuteen
luokkaan) tehdään saman arvoisina. Käytön muutoksesta seuraava maan arvon
muutos kirjataan mieluummin volyymin muutoksena kuin uudelleenarvotuksena ja
tätä myötä varojen muuttumisena taloudellisesti merkittäviksi tai
valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviämisenä. 6.22 Kultaharkkojen muodossa olevan
monetaarisen kullan syntymistä tai sen häviämistä ei voi saada aikaan
rahoitustaloustoimella, vaan se tulee tilinpitojärjestelmään tai poistuu sieltä
varojen volyymin muiden muutosten kautta. 6.23 Sijoituskullan osalta tapahtuu
erityislaatuinen luokituksen muutos. Sijoituskulta voi olla haltijan ja
hallussapitoperusteen mukaan joko monetaariseksi kullaksi kutsuttu rahoitusvara
tai ei-monetaariseksi kullaksi kutsuttu arvoesine. Monetarisointi on
sijoituskullan luokituksen muutos ei-monetaarisesta monetaariseksi.
Demonetarisointi on sijoituskullan luokituksen muutos monetaarisesta
ei-monetaariseksi. 6.24 Sijoituskultaan liittyvät
toiminnot kirjataan seuraavasti: a) Kun rahaviranomaiset myyvät
sijoituskultaa, joka on sellaisen ulkomaisen institutionaalisen yksikön
varantovara, joka ei ole rahaviranomainen, tai kotimaisen institutionaalisen
yksikön varantovara, tämä kirjataan ei-monetaariseen kultaan kohdistuvana
taloustoimena. Kullan demonetarisointi sijoituskullan luokituksen muutoksena
monetaarisesta ei-monetaariseksi tapahtuu välittömästi ennen taloustointa ja
kirjataan rahaviranomaisen varojen volyymin muina muutoksina. b) Kun rahaviranomaiset ostavat
sijoituskultaa ulkomaiselta institutionaaliselta yksiköltä tai kotimaiselta
institutionaaliselta yksiköltä varantovaroihinsa eikä kulta jo ole varantovara,
tämä kirjataan ei-monetaariseen kultaan kohdistuvana taloustoimena. Kullan
monetarisointi sijoituskullan luokituksen muutoksena ei-monetaarisesta
monetaariseksi tapahtuu välittömästi taloustoimen jälkeen ja kirjataan
rahaviranomaisen varojen volyymin muina muutoksina. c) Kun ostaja ja myyjä ovat eri talouksien
rahaviranomaisia ja molemmat pitävät sijoituskultaa osana varantovarojaan,
tapahtuu sijoituskultaan kohdistuva taloustoimi, joka kirjataan
rahoitustilille. d) Muissa tapauksissa sijoituskulta on aina
ei-monetaarista, ja taloustoimet kirjataan ei-monetaariseen kultaan
kohdistuvina. Edellä olevat rahaviranomaiseen liittyvät
tapaukset soveltuvat myös kansainväliseen rahoitusjärjestöön. 6.25 Varojen ja velkojen
luokitusmuutokset eivät sisällä velkapapereiden muuntamista osakkeiksi, joka
kirjataan kahtena rahoitustaloustoimena. 2.2 Nimelliset hallussapitovoitot ja
-tappiot (K7) 6.26 Uudelleenarvotustilille
kirjataan nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot, jotka kertyvät
tilinpitojakson aikana varojen ja velkojen omistajille ja heijastavat niiden
hintatason ja -rakenteen muutoksia. Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot
(luokka K.7) sisältävät neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot (alaluokka
K.71) sekä reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot (alaluokka K.72). 6.27 Määritelmä: || Tietyn varallisuuserän nimelliset hallussapitovoitot ja ‑tappiot (K.7) ovat varan arvon nousuja tai laskuja, jotka kertyvät sen taloudelliselle omistajalle varan hinnan nousujen tai laskujen seurauksena. Rahoitusvelan nimelliset hallussapitovoitot ja ‑tappiot ovat velan arvon laskuja tai nousuja, jotka ovat tulosta sen hinnan laskuista tai nousuista. 6.28 Hallussapitovoitto syntyy varan
arvon noususta tai velan arvon alenemisesta. Hallussapitotappio syntyy varan
arvon alenemisesta tai velan arvon noususta. 6.29 Uudelleenarvotustilille
kirjattavat nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot kertyvät varoista ja
veloista riippumatta siitä, realisoituvatko ne vai eivät. Hallussapitovoiton
sanotaan realisoituneen, kun kyseessä oleva vara myydään, lunastetaan,
käytetään tai siitä muuten luovutaan tai kun velka maksetaan takaisin.
Realisoimaton voitto kertyy sellaisesta varallisuudesta, joka yhä omistetaan
tai velasta, joka on yhä olemassa tilinpitojakson lopussa. Realisoitunut voitto
ymmärretään yleensä realisoituneena koko siltä ajalta, jonka vara on ollut
omistuksessa tai jonka velka on ollut olemassa riippumatta siitä, onko tämä
aika yhteneväinen tilinpitojakson kanssa vai ei. Koska hallussapitovoitot ja
-tappiot kirjataan suoriteperusteisesti, realisoituneiden ja
realisoitumattomien hallussapitovoittojen ja -tappioiden erottelu ei ole mukana
luokituksissa eikä tileillä, vaikka se olisi hyödyllistä joihinkin
tarkoituksiin. 6.30 Hallussapitovoittoihin ja
-tappioihin luetaan kaikenlaisten muiden kuin rahoitusvarojen, rahoitusvarojen
ja velkojen voitot ja tappiot. Mukaan luetaan siten myös tuottajien
kaikenlaisten tavaroiden varastoihin sekä keskeneräisiin töihin kohdistuvat
hallussapitovoitot ja -tappiot. 6.31 Nimellisiä hallussapitovoittoja
ja -tappioita voi kertyä tilinpitojakson aikana minkä pituisen ajan tahansa
hallussa olleista varoista tai otetuista veloista eikä pelkästään niistä
varoista tai veloista, jotka esiintyvät avaus- ja/tai päätöstaseessa.
Nimelliset hallussapitovoitot tai -tappiot tietystä varasta tai velasta taikka
määrätystä määrästä tietyn tyyppistä varallisuutta tai velkaa, joka sen
omistajalle kertyy tietyllä aikavälillä määritellään olevan ’kyseisen varan tai
velan käypä arvo myöhempänä ajankohtana miinus kyseisen varan tai velan käypä
arvo aikaisempana ajankohtana’ sillä oletuksella, että itse vara tai velka ei
tällä aikavälillä muutu laadullisesti tai määrällisesti. 6.32 Nimellinen hallussapitovoitto
(G), joka kertyy määrätystä määrästä q jotain varallisuutta ajankohtien o ja t
välillä voidaan ilmaista seuraavasti: G = (pt − po)
× q, 6.33 jossa po ja pt
ovat varallisuuden hintoja hetkillä o ja t. Sellaisista rahoitusvaroista ja
veloista, joilla on kiinteä käypä arvo kansallisen valuutan määräisenä, eli po
ja pt ovat määritelmällisesti yksi ja sama, nimelliset
hallussapitovoitot ovat aina yhtä kuin nolla. 6.34 Nimellisten
hallussapitovoittojen ja -tappioiden laskemista varten varojen hankinnat ja
vähennykset on arvotettava samalla tavalla kuin ne kirjataan pääoma- ja
rahoitustileillä ja varallisuuden varannot on arvotettava samalla tavalla kuin
ne kirjataan taseessa. Kun on kyse kiinteistä varoista, hankinnan arvo on
ostajan tuottajalle tai myyjälle maksama summa, johon lisätään kauppaan
liittyvät ostajan maksamat omistusoikeuden siirtokulut. Olemassa olevan
kiinteän varan luovutuksen arvo on vastaavasti myyjän ostajalta saama summa,
josta vähennetään myyjän maksamat omistusoikeuden siirtokulut. 6.35 Poikkeus kohdassa 6.34
kuvattuun tapaukseen on se, että maksettu hinta eroaa varan markkinahinnasta.
Tässä tapauksessa maksetun hinnan ja markkinahinnan väliselle erolle lasketaan
pääomasiirto, ja hankinta kirjataan markkinahintaan. Näin tapahtuu erityisesti
taloustoimissa, joissa on mukana markkinattomia sektoreita. 6.36 Voidaan erottaa neljä erilaista
tilannetta, jotka johtavat nimellisiin hallussapitovoittoihin ja ‑tappioihin: a) Koko tilinpitojakson hallussa ollut vara:
tilinpitojakson aikana kertyvä nimellinen hallussapitovoitto on yhtä kuin
päätöstaseen arvo miinus avaustaseen arvo miinus kiinteän pääoman kuluminen
tilinpitojaksolla. Nämä tasearvot ovat varojen estimoituja arvoja, jos ne olisi
hankittu varallisuustaseiden laatimisajankohtina. Nimellinen hallussapitovoitto
ei realisoidu; b) Tilinpitojakson alussa hallussa ollut
vara myydään tilinpitojakson aikana: kertyvä nimellinen hallussapitovoitto on
yhtä kuin arvo luovutushetkellä miinus avaustaseen arvo miinus kiinteän pääoman
kuluminen tilinpitojaksolla ennen myyntiä. Nimellinen hallussapitovoitto
realisoituu; c) Tilinpitojakson aikana hankittu vara,
joka on hallussa vielä tilinpitojakson lopussa: kertyvä nimellinen
hallussapitovoitto on yhtä kuin päätöstaseen arvo miinus arvo hankintahetkellä
miinus kiinteän pääoman kuluminen tilinpitojaksolla. Nimellinen
hallussapitovoitto ei realisoidu; ja d) Tilinpitojakson aikana hankittu ja
luovutettu vara: kertyvä nimellinen hallussapitovoitto on yhtä kuin arvo
luovutushetkellä miinus arvo hankintahetkellä miinus kiinteän pääoman kuluminen
tilinpitojaksolla hankinnan ja luovutuksen välisenä aikana. Nimellinen voitto
realisoituu. 6.37 Mukaan luettavat nimelliset
hallussapitovoitot ja -tappiot kertyvät varoista ja veloista riippumatta siitä,
realisoituvatko ne vai eivät. Ne kirjataan mukana olevien sektorien, koko
kansantalouden ja ulkomaiden uudelleenarvotustilille. 2.2.1 Neutraalit hallussapitovoitot ja
-tappiot (K.71) 6.38 Määritelmä: || Varan tai velan neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot (K.71) ovat niiden hallussapitovoittojen ja -tappioiden arvo, jotka kertyvät, jos varan tai velan hinta muuttuu ajan kuluessa samassa suhteessa kuin yleinen hintataso. 6.39 Neutraalit hallussapitovoitot
ja -tappiot määritetään, jotta reaaliset hallussapitovoitot ja ‑tappiot,
jotka jakavat uudelleen reaalista ostovoimaa sektoreiden välillä, olisi
helpompi johtaa. 6.40 Merkitään yleistä hintaindeksiä
kirjaimella r. Neutraali hallussapitovoitto (NG) tietystä varojen määrästä q
ajankohtien o ja t välillä saadaan tällöin kaavasta: NG = po × q (rt/ro
− 1), jossa po × q on varallisuuserän käypä
arvo hetkellä o ja rt/ro on yleisen hintatason
muutoskerroin ajankohtien o ja t välillä. Samaa termiä rt/ro
sovelletaan kaikkiin varoihin ja velkoihin. 6.41 Neutraalien
hallussapitovoittojen ja -tappioiden laskennassa käytetään yleisenä
hintaindeksinä loppukäytön hintaindeksiä. 6.42 Neutraalit hallussapitovoitot
ja -tappiot kirjataan neutraalien hallussapitovoittojen ja ‑tappioiden
tilille, joka on sektorien, koko kansantalouden ja ulkomaiden
uudelleenarvotustilin alatili. 2.2.2 Reaaliset hallussapitovoitot ja
-tappiot (K.72) 6.43 Määritelmä: || Varan tai velan reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot (K.72) ovat kyseisen varan tuottamien nimellisten ja neutraalien hallussapitovoittojen ja -tappioiden erotus. 6.44 Reaalinen hallussapitovoitto
(RG) tietystä varojen määrästä q ajankohtien o ja t välillä saadaan kaavasta: RG
= G − NG tai RG = (pt/po − rt/ro)
× po × q 6.45 Varojen ja velkojen tuottamien
reaalisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden arvot riippuvat siis niiden
hintojen muutoksista kyseessä olevalla ajanjaksolla suhteessa muiden hintojen
keskimääräisiin muutoksiin mitattuna yleisellä hintaindeksillä. 6.46 Reaaliset hallussapitovoitot ja
-tappiot kirjataan reaalisten hallussapitovoittojen ja ‑tappioiden
tilille, joka on uudelleenarvotustilin alatili. 2.2.3 Hallussapitovoitot ja -tappiot
rahoitusvarojen ja velkojen tyypin mukaan Monetaarinen kulta ja SDR:t (AF.1) 6.47 Koska monetaarisen kullan hinta
noteerataan yleensä Yhdysvaltain dollareissa, monetaarisen kullan arvo riippuu
valuuttakurssin muutoksista johtuvista nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista
sekä itse kullan hinnasta. 6.48 Koska erityiset nosto-oikeudet
edustavat valuuttakoria, sen arvo kansallisen valuutan määräisenä ja sitä myötä
hallussapitovoittojen ja -tappioiden arvo vaihtelee korissa olevien valuuttojen
valuuttakurssien mukaan kansalliseen valuuttaan nähden. Käteisraha ja talletukset (AF.2) 6.49 Käteisrahan ja talletusten
käypä arvo maan oman valuutan määräisenä pysyy kiinteänä ajassa. Tällaisen
varallisuuserän ”hinta” on aina vakio, kun taas sen määrä ilmoitetaan kyseessä
olevan valuutan määräisinä yksiköinä. Tällaisten varojen nimelliset
hallussapitovoitot ja -tappiot ovat aina yhtä kuin nolla. Tästä syystä
tällaisten varojen avaus- ja päätöstaseen arvoissa oleva ero selittyy täysin
näihin varoihin kohdistuvien taloustoimien arvoilla, poikkeuksena kuitenkin
varojen muut volyymin muutokset. Tämä on yksi niistä harvoista tapauksista,
joissa on mahdollista johtaa taloustoimet varallisuustaseen lukujen
muutoksista. 6.50 Talletuksille kertyvä korko
kirjataan rahoitustilille ikään kuin se sijoitettaisiin samanaikaisesti
uudelleen talletuksena. 6.51 Ulkomaan valuutan
hallussapidoista ja muiden valuuttojen määräisistä talletuksista syntyy
valuuttakurssien muutoksista johtuvia nimellisiä hallussapitovoittoja ja ‑tappioita. 6.52 Neutraalien ja reaalisten
hallussapitovoittojen ja -tappioiden laskemiseksi varoille, joiden käypä arvo
on kiinteä, tarvitaan tiedot taloustoimien ajankohdista ja arvoista sekä avaus-
ja päätöstaseen arvoista. Ajatellaan esimerkiksi talletusta, joka tehdään ja
nostetaan tilinpitojakson aikana samalla kun yleinen hintataso kohoaa.
Talletuksesta seuraa positiivinen neutraali voitto ja negatiivinen reaalinen
voitto, joiden määrät riippuvat talletusajan pituudesta ja inflaatiovauhdista.
On mahdotonta kirjata tällaisia reaalisia tappioita ilman tietoja
tilinpitojakson aikana tehtyjen taloustoimien arvosta ja ajankohdista. 6.53 Voidaan päätellä yleisesti,
että jos positiivisten ja negatiivisten taloustoimien absoluuttinen
kokonaisarvo on suuri suhteessa avaus- ja päätöstaseen arvoihin, pelkästään
taseen tiedoista johdetut neutraalien ja reaalisten hallussapitovoittojen ja ‑tappioiden
likimääräiset estimaatit sellaisille rahoitusvaroille ja veloille, joiden käypä
arvo on kiinteä, eivät voi olla kovin tyydyttäviä. Edes rahoitustaloustoimien
kirjaaminen bruttomääräisinä, eli tehtyjen ja nostettujen talletusten
kirjaaminen erikseen talletusten ja nostojen erotuksen kokonaisarvosta, saattaa
olla riittämätöntä, jos talletusten ajoituksista ei ole tietoja. Velkapaperit (AF.3) 6.54 Kun pitkäaikaisia
velkapapereita kuten joukkovelkakirjoja lasketaan liikkeeseen nimellisarvon
ylittävään tai alittavaan hintaan, mukaan luettuina alihintaiset (deep
discount) tai nollakorkoiset joukkovelkakirjalainat, emissiohinnan ja
erääntyessä maksettavan nimellisarvon tai lunastushinnan erotus on korkoa, joka
liikkeeseenlaskijan on maksettava velkapaperin juoksuaikana. Tällainen korko
kirjataan pitkäaikaisen velkapaperin liikkeeseenlaskijan maksamana
omaisuustulona ja hallussapitäjän saamana korkotulona liikkeeseenlaskijan
velkapaperin juoksuaikana mahdollisesti maksaman kuponkikoron lisäksi. 6.55 Kertyvä korko kirjataan
rahoitustilille ikään kuin velkapaperin hallussapitäjä sijoittaisi koron
samanaikaisesti uudelleen velkapaperiin. Siksi se kirjataan rahoitustilille
rahoitusvarojen hankintana, joka lisätään olemassa oleviin varoihin. Täten
pitkäaikaisen velkapaperin markkina-arvon asteittainen kasvu, joka johtuu
uudelleen sijoitetun koron aiheuttamasta pääoman kertymisestä, heijastuu
pääoman kasvuna eli varojen lisäyksenä. Se on olemukseltaan määrän tai volyymin
kasvua, ei hinnan nousua. Se ei tuota hallussapitovoittoa pitkäaikaisen
velkapaperin hallussapitäjälle eikä hallussapitotappiota liikkeeseen
laskijalle. Velkapaperit vaihtelevat laadullisesti ajassa lähestyessään
erääntymistään ja on olennaista ymmärtää, että niiden koron kertymisestä
johtuvat arvonnousut eivät ole hinnanmuutoksia, eivätkä ne tuota
hallussapitovoittoja. 6.56 Kuitenkin kiinteäkorkoistenkin
pitkäaikaisten velkapapereiden hinnat muuttuvat markkinakorkojen muuttuessa, ja
hinnat vaihtelevat käänteisesti korkotason muutosten kanssa. Tietyn korkotason
muutoksen merkitys pitkäaikaisen velkapaperin hintaan on sitä pienempi, mitä
lähempänä on velkapaperin erääntyminen. Markkinakorkojen vaihteluista johtuvat
pitkäaikaisten velkapapereiden hintojen muutokset ovat hinnan, eivät määrän
muutoksia. Siten ne tuottavat nimellisiä hallussapitovoittoja ja -tappioita
sekä velkapapereiden liikkeeseenlaskijoille että niiden hallussapitäjille.
Korkotason nousu tuottaa nimellisen hallussapitovoiton velkapaperin
liikkeeseenlaskijalle ja yhtä suuren nimellisen hallussapitotappion sen
hallussapitäjälle; korkotason laskiessa tilanne on päinvastainen. 6.57 Vaihtuvakorkoisten
velkapapereiden kuponkimaksut tai pääoman takaisinmaksut on sidottu tavaroiden
ja palvelujen yleiseen hintaindeksiin kuten kuluttajahintaindeksiin,
viitekorkoon kuten EURIBOR tai LIBOR tai joukkovelkakirjalainojen tuottoon
taikka varan hintaan. Kun kuponkimaksujen määrät ja/tai velkapääoma on
sidottu yleiseen tai laajaan hintaindeksiin, asianomaisen indeksin muutoksista
johtuvaa velkapääoman arvon muutosta tietyn tilinpitojakson alun ja lopun
välillä käsitellään kyseisenä ajanjaksona kertyvänä korkona, kyseisenä
ajanjaksona maksettavaksi erääntyvän koron lisäksi. Kun erääntymisajankohtana maksettavien määrien
indeksointiin liittyy tavoite hallussapitovoitosta (tyypillisesti yhteen
suppeasti määriteltyyn erään perustuva indeksointi), tällöin perustana olevan
indeksin poikkeaminen alun perin odotetusta kehityksestä johtaa
hallussapitovoittoihin tai -tappioihin, jotka eivät yleensä kumoa toisiaan
instrumentin elinkaaren aikana. 6.58 Nimellisiä hallussapitovoittoja
tai -tappioita voi kertyä lyhytaikaisille velkapapereille samalla tavoin kuin
pitkäaikaisille velkapapereille. Koska lyhytaikaisten velkapaperien
erääntymisajat ovat kuitenkin paljon lyhyemmät, korkotason vaihtelun
aiheuttamat hallussapitovoitot ovat yleensä paljon pienempiä kuin
nimellisarvoltaan vastaavien pitkäaikaisten velkapapereiden kohdalla. Lainat (AF.4) 6.59 Lainoihin, joilla ei käydä
kauppaa, pätee sama tilanne kuin käteisrahaan ja talletuksiin. Kuitenkin kun
olemassa oleva laina myydään toiselle institutionaaliselle yksikölle, lainan
arvonalentaminen, joka on lainan nimellisarvon ja taloustoimen hinnan erotus,
kirjataan myyjän ja ostajan uudelleenarvotustilille taloustoimen
tapahtumahetkellä. Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet
(AF.5) 6.60 Ilmaisosakkeet lisäävät
osakkeiden lukumäärää ja liikkeeseen laskettujen osakkeiden nimellisarvoa,
mutta eivät itsessään muuta osakkeiden yhteenlaskettua markkina-arvoa. Tämä
koskee myös osakkeina jaettavaa osinkoa eli yhtiön osakekannan uusien
osakkeiden jakamista kantaosakkeiden omistajille omistusosuuksien suhteessa.
Ilmaisosakkeita ja osakkeina jaettavaa osinkoa ei kirjata tileille ollenkaan.
Tällaisilla liikkeeseenlaskuilla on kuitenkin tarkoitus parantaa markkinoilla
olevien osakkeiden likviditeettiä, ja siten liikkeeseenlaskettujen osakkeiden
yhteenlaskettu markkina-arvo saattaa tämän seurauksena nousta; kaikki tällaiset
muutokset kirjataan nimellisenä hallussapitovoittona. Vakuutus-, eläke- ja
standarditakausvastuut (AF.6) 6.61 Kun vakuutus-, eläke- ja
standarditakausvastuisiin liittyvät varannot ja vastuut ovat oman valuutan
määräisinä, nimellisiä hallussapitovoittoja ja -tappioita ei ole, aivan kuten
ei ole käteisrahan tai talletusten ja lainojenkaan osalta. Rahoituslaitosten
sitoumustensa täyttämiseksi käyttämistä varoista koituu hallussapitovoittoja ja
‑tappioita. 6.62 Vastuut vakuutetuille ja
edunsaajille muuttuvat taloustoimien, muiden volyymin muutosten ja
uudelleenarvotusten seurauksena. Uudelleenarvotukset johtuvat tärkeimpien
mallioletusten muutoksista vakuutusteknisissä laskelmissa. Näitä oletuksia ovat
diskottokorko, palkkataso ja inflaatioaste. Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (AF.7) 6.63 Johdannaisten arvo saattaa
vaihdella niiden kohde-etuutena olevan instrumentin arvon tai hinnan
volatiliteetin vaihtelun johdosta tai toteutus- tai erääntymispäivä
lähestyessä. Kaikkia tällaisia muutoksia johdannaisten ja työsuhdeoptioiden
arvossa on pidettävä hinnanmuutoksina, ja ne on kirjattava
uudelleenarvotuksena. Muut saamiset ja velat (AF.8) 6.64 Muihin saamisiin ja velkoihin,
joilla ei käydä kauppaa, pätee sama tilanne kuin kotimaan valuuttaan,
talletuksiin ja lainoihin. Kuitenkin kun olemassa oleva kauppaluotto myydään
toiselle institutionaaliselle yksikölle, nimellisarvon ja taloustoimen hinnan
erotus kirjataan uudelleenarvotuksena taloustoimen tapahtumahetkellä. Koska
kauppaluotto on yleensä lyhytaikainen, kauppaluoton myynti saattaa merkitä
uuden rahoitusinstrumentin luomista. Ulkomaan valuutan määräiset varat 6.65 Ulkomaan valuutan määräisten
varojen ja velkojen arvo mitataan niiden ulkomaan valuutan määräisen käyvän
markkina-arvon mukaisina muunnettuna kansallisen valuutan mukaiseksi
käyttämällä ajankohdan valuuttakurssia. Siksi sekä varan hinnassa että
valuuttakurssissa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa nimellisiä
hallussapitovoittoja ja -tappioita. Koko tilinpitojakson nimellisten
hallussapitovoittojen ja -tappioiden kokonaisarvo lasketaan vähentämällä
taloustoimien ja volyymin muiden muutosten arvo avaus- ja päätöstasearvojen
erotuksesta. Tätä varten ulkomaan rahan määräiset varoihin ja velkoihin
kohdistuvat taloustoimet muunnetaan kansallisen valuutan määräisiksi käyttäen
taloustoimien tapahtumahetken valuuttakurssia, kun taas varallisuuden avaus- ja
päätöstaseiden arvot muunnetaan käyttämällä taseajankohtien valuuttakursseja.
Tämä merkitsee sitä, että taloustoimien kokonaisarvo – hankinnat miinus
vähennykset – ilmaistuna ulkomaan valuutan määräisenä on itse asiassa muunnettu
valuuttakurssin painotetulla keskiarvolla, jossa painoina ovat eri ajankohtina
suoritettujen taloustoimien arvot. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010) 774 lopullinen
Liite A/Luku 07 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A LUKU 7: VARALLISUUSTASEET 7.01 Määritelmä: || Tase on selvitys institutionaalisen yksikön tai yksikköryhmän tietyllä hetkellä omistuksessa olevista varoista ja veloista. 7.02 Taseen tasapainottavaa erää
kutsutaan nettovarallisuudeksi (B.90). Taseeseen kirjatut varojen ja velkojen
varannot arvotetaan soveltuviin hintoihin, eli yleensä taseajankohdan
vallitseviin markkinahintoihin mutta joissakin luokissa nimellisarvoihin. Tase
laaditaan kotimaisille institutionaalisille sektoreille ja alasektoreille, koko
kansantaloudelle sekä ulkomaille. 7.03 Tase täydentää
tilikokonaisuuden ja kuvaa ne lopulliset vaikutukset, jotka tuotantotilille,
tulonjaon ja tulonkäytön tilille ja varallisuuden muodostuksen tilille
tehdyillä kirjauksilla on kaiken kaikkiaan kansantalouden varallisuuteen. 7.04 Institutionaalisten sektorien
tasapainottavana eränä on nettovarallisuus. 7.05 Koko kansantalouden
tasapainottavana eränä on muiden kuin rahoitusvarojen ja ulkomaisten
nettosaamisten kokonaisarvo, jota usein kutsutaan kansanvarallisuudeksi. 7.06 Ulkomaat-sektorin tase
laaditaan samalla tavoin kuin kotimaisten institutionaalisten sektoreiden ja
alasektoreiden taseet. Se koostuu kokonaan ulkomaisten yksiköiden
rahoitusvarojen ja velkojen positiosta suhteessa kotimaisiin yksiköihin.
BMP6:ssa (maksutasekäsikirja) vastaavaa kotimaisten ja ulkomaisten yksiköiden
välistä tasetta kutsutaan ulkomaiseksi varallisuudeksi. 7.07 Omat varat määritellään
nettovarallisuuden (B.90) summaksi, johon on lisätty osakkeiden ja
sijoitusrahasto-osuuksien arvo (AF.5) velkoina taseessa. 7.08 Yrityssektorille ja
rahoituslaitokset-sektorille sekä niiden alasektoreille omat varat ovat
analyyttisesti merkityksellinen indikaattori samaan tapaan kuin nettovarallisuus. 7.09 Yritysten nettovarallisuus on
yleensä erisuuruinen kuin niiden liikkeeseen laskettujen osakkeiden ja
osuuksien arvo. Yritysmäisten yhteisöjen nettovarallisuus on yhtä kuin nolla,
koska omistajan osuuksien oletetaan olevan arvoltaan yhtä kuin yhteisön varat
miinus sen muut kuin oman pääoman ehtoiset velat. Sellaisten kotimaisten
yritysten, jotka ovat suorien sijoitusten kohteita ja ulkomaisten yritysten
sivuliikkeitä ja jotka tästä syystä luokitellaan yritysmäisiksi yhteisöiksi,
nettovarallisuus on nolla. 7.10 Rahoitusvarojen ja velkojen
tasapainoerää kutsutaan nettorahoitusvaroiksi (BF.90). 7.11 Tase kuvaa varojen ja velkojen
arvoja tietyllä hetkellä. Taseet laaditaan tilinpitojakson alussa ja lopussa;
avaustase jakson alussa on sama kuin edellisen jakson lopussa kirjattu
päätöstase. 7.12 Tilien laadinnan
perusidentiteetti liittää toisiinsa avaustaseessa esitetyn tietyn
varallisuuserän arvon ja päätöstaseen seuraavasti: tietyn varallisuuserän arvo avaustaseessa plus || taloustoimet || tilinpitojakson aikana taloustoimin hankittujen varojen kokonaisarvo miinus || tilinpitojakson aikana taloustoimin luovutettujen varojen kokonaisarvo miinus || kiinteän pääoman kuluminen (soveltuvissa tapauksissa) plus || varojen volyymin muut muutokset || varoihin vaikuttavat muut positiiviset volyymin muutokset miinus || varoihin vaikuttavat muut negatiiviset volyymin muutokset plus || uudelleenarvotukset || sellaisten nimellisten hallussapitovoittojen arvo, jotka kertyvät tilikaudella ja ovat seurausta varallisuuserän hinnan muutoksesta miinus || sellaisten nimellisten hallussapitotappioiden arvo, jotka kertyvät tilikaudella ja ovat seurausta varallisuuserän hinnan muutoksesta on yhtä kuin varallisuuserän arvo päätöstaseessa. Voidaan myös laatia taulukko, jossa liitetään
toisiinsa avaustaseessa esitetyn tietyn velkaerän arvo ja päätöstase. 7.13 Avaustaseen ja päätöstaseen
väliset, taloustoimien sekä varojen ja velkojen volyymin muiden muutosten ja
hallussapitovoittojen ja -tappioiden kautta tulevat yhteydet kuvataan kaaviona
liitteessä 7.2. VAROJEN JA VELKOJEN TYYPIT Varojen määritelmä 7.14 Taseessa kirjatut varat ovat
taloudellisia varoja. 7.15 Määritelmä: || Taloudellinen vara on arvon säilyttäjä, jonka hallussapidosta tai käytöstä tietyn ajanjakson aikana koituu hyötyä sen taloudelliselle omistajalle. Sen mukana arvo siirtyy tilinpitojaksolta toiselle. 7.16 Taloudellinen hyöty koostuu
ensituloista – esimerkiksi toimintaylijäämästä, jolloin omistaja käyttää varat,
tai omaisuustuloista, jolloin taloudellinen omistaja antaa muiden käyttää
varat. Hyöty on seurausta varojen käytöstä, sekä arvosta, mukaan lukien
hallussapitovoitot ja -tappiot, joka realisoidaan luovuttamalla tai
terminoimalla varoja. 7.17 Varojen taloudellinen omistaja
ei ole välttämättä varojen juridinen omistaja. Varojen taloudellinen omistaja
on se institutionaalinen yksikkö, jolla on oikeus varojen käytöstä koituvaan
hyötyyn sillä perusteella, että se hyväksyy niihin liittyvät riskit. 7.18 Yleiskatsaus taloudellisten
varojen luokituksesta ja kattavuudesta esitetään taulukossa 7.1. Jokaiselle
varojen luokalle esitetään yksityiskohtainen määritelmä tämän luvun liitteessä
7.1. VAROJEN JA VELKOJEN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT
ERÄT 7.19 Varoihin ja velkoihin ei lueta a) inhimillistä pääomaa, b) sellaisia luonnonvaroja, joita ei pidetä
taloudellisina varoina (esim. ilma, joen vesi), c) kestokulutustavaroita eikä d) ehdollisia saamisia ja vastuita, jotka
eivät ole rahoitusvaroja ja velkoja (ks. 7.31). VAROJEN JA VELKOJEN LUOKAT 7.20 Varallisuustaseissa erotetaan
kaksi kirjausten pääluokkaa: muut kuin rahoitusvarat (AN) sekä rahoitusvarat ja
velat (AF). 7.21 Muut kuin rahoitusvarat jaetaan
valmistettuihin muihin kuin rahoitusvaroihin (AN.1) ja valmistamattomiin muihin
kuin rahoitusvaroihin (AN.2). VALMISTETUT MUUT KUIN RAHOITUSVARAT
(AN.1) 7.22 Määritelmä: || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat (AN.1) ovat tuotantoprosessin tuloksia. 7.23 Valmistettujen varojen
luokituksen tarkoituksena on erotella varat sen mukaan, mikä on niiden merkitys
tuotannossa. Valmistettuihin varoihin kuuluvat: kiinteät varat, joita käytetään
toistuvasti tai jatkuvasti tuotannossa yli vuoden ajan; varastot, jotka
käytetään tuotannossa välituotteena, myydään tai muuten luovutetaan; sekä
arvoesineet. Arvoesineitä ei pääasiallisesti käytetä tuotantoon tai
kulutukseen, vaan niitä hankitaan ja pidetään ensisijaisesti arvon
säilyttäjinä. VALMISTAMATTOMAT MUUT KUIN RAHOITUSVARAT
(AN.2) 7.24 Määritelmä: || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat ovat sellaisia taloudellisia varoja, jotka syntyvät muuten kuin tuotantoprosessin tuloksena. Ne koostuvat luonnonvaroista, sopimuksista, leasingsopimuksista, lisensseistä, luvista sekä liikearvosta (goodwill) ja markkinointivaroista. 7.25 Valmistamattomien varojen
luokituksen tarkoituksena on erotella varat niiden syntytavan perusteella.
Jotkin varoista ovat olemassa luonnostaan ja toiset, jotka tunnetaan
yhteiskunnallisina rakenteina, syntyvät lain nojalla tai kirjanpidon
määritelmistä. 7.26 Se, mitkä luonnonvarat luetaan
mukaan taseeseen, määritetään mukautuen taloudellisten varojen yleiseen
määritelmään. Jaottelu perustuu siihen, ovatko ko. luonnonvarat todellisen
omistajuuden kohde ja voivatko ne tuottaa taloudellista hyötyä omistajilleen,
kun olemassa oleva teknologia, tieto, taloudelliset mahdollisuudet, saatavilla
olevat resurssit ja suhteelliset hinnat on määrätty. Mukaan ei lueta sellaisia
luonnonvaroja, joihin omistajan oikeuksia ei ole kohdennettu, kuten valtameret
tai ilma. 7.27 Sopimuksia, leasingsopimuksia,
lisenssejä ja lupia pidetään muina kuin rahoitusvaroina ainoastaan silloin, kun
haltija saa niistä juridisen sopimuksen nojalla sopimusperusteisesti
maksettavat summat ylittävää taloudellista hyötyä ja voi lain mukaan ja
käytännössä realisoida hyödyn siirtämällä kyseiset sopimukset, lisenssit ja
luvat muille. RAHOITUSVARAT JA VELAT (AF) 7.28 Määritelmä: || Rahoitusvarat ovat taloudellisia varoja, joihin luetaan kaikki rahoitussaamiset, osakkeet ja osuudet ja monetaarisen kullan kultakomponentti (kohta 5.03). Velat syntyvät, kun velalliset ovat velvollisia suorittamaan maksuja tai sarjan maksuja velkojille (kohta 5.06). 7.29 Rahoitusvarat ovat arvon
säilyttäjiä, joiden hallussapidosta tai käytöstä tietyn ajanjakson aikana
koituu hyötyä niiden taloudelliselle omistajalle. Niiden mukana arvo siirtyy
tilinpitojaksolta toiselle. Hyödyn vaihtamiseen käytetään maksuvälineitä (kohta
5.04). 7.30 Kaikilla rahoitusvaroilla on
vastineenaan velka. Poikkeuksena on monetaarisen kullan kultakomponentti, joka
luokitellaan luokkaan monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF.1). 7.31 Ehdolliset varat ja velat ovat
sopimuksia, joiden nojalla yksi osapuoli on velvollinen suorittamaan maksun tai
sarjan maksuja toiselle yksikölle ainoastaan tiettyjen edellytysten täyttyessä
(kohta 5.08). Ne eivät ole rahoitusvaroja eivätkä velkoja. 7.32 Rahoitusvarojen ja velkojen
luokitus on yhteensopiva rahoitustaloustoimien luokituksen kanssa (kohta 5.14).
Rahoitusvarojen ja velkojen luokkien ja alaluokkien määritelmät sekä
lisäselitykset kuvataan luvussa 5, eikä niitä toisteta tässä, mutta liitteessä
1 on yhteenveto kaikista järjestelmän varoista ja veloista. Taulukko 7.1 — Varojen luokitus AN. || MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN.1 + AN.2) AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat AN.11 || Kiinteät varat(1[1] AN.111 || Asunnot AN.112 || Muut rakennukset ja rakennelmat AN.1121 || Muut talorakennukset kuin asuinrakennukset AN.1122 || Muut rakennelmat AN.1123 || Maanparannukset AN.113 || Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet AN.1131 || Kuljetusvälineet AN.1132 || Tieto- ja viestintätekniset laitteet AN.1139 || Muut koneet ja laitteet AN.114 || Asejärjestelmät AN.115 || Kasvatettavat biologiset varat AN.1151 || Eläinvarat toistuvaan tuotteiden tuotantoon AN.1152 || Puu-, viljelykasvi- ja kasvivarat toistuvaan tuotteiden tuotantoon AN.117 || Henkiset omaisuustuotteet AN.1171 || Tutkimus ja kehittäminen AN.1172 || Mineraalien etsintä ja arviointi AN.1173 || Tietokoneohjelmistot ja tietokannat AN.11731 || Tietokoneohjelmistot AN.11732 || Tietokannat AN.1174 || Viihteen, kirjallisuuden ja taiteen alkuperäisteokset AN.1179 || Muut henkiset omaisuustuotteet AN.12 || Varastot AN.121 || Aineet ja tarvikkeet AN.122 || Keskeneräiset työt AN.1221 || Keskenkasvuiset kasvatettavat biologiset varat AN.1222 || Muut keskeneräiset työt AN.123 || Valmisteet AN.124 || Puolustustarvikevarastot AN.125 || Kauppatavarat AN.13 || Arvoesineet AN.131 || Jalometallit ja -kivet AN.132 || Antiikki ja muut taide-esineet AN.133 || Muut arvoesineet AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat AN.21 || Luonnonvarat AN.211 || Maa AN.2111 || Rakennusmaa AN.2112 || Viljelysmaa AN.2113 || Virkistyskäyttöön tarkoitettu maa vesialueineen AN.2119 || Muut maa-alueet vesialueineen AN.212 || Mineraali- ja energiavarannot AN.213 || Luonnonvaraiset biologiset varat AN.214 || Vesivarat AN.215 || Muut luonnonvarat AN.2151 || Radiotaajuudet AN.2159 || Muut AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit AN.221 || Myyntikelpoiset käyttöleasingsopimukset AN.222 || Luonnonvarojen käyttöluvat AN.223 || Tiettyihin toimintoihin oikeuttavat luvat AN.224 || Yksinoikeudet tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin tai palveluihin AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit AF || RAHOITUSVARAT[2] (AF.1 + AF.2 + AF.3 + AF.4 + AF.5 + AF.6 + AF.7 + AF.8) AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) AF.11 || Monetaarinen kulta AF.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) AF.2 || Käteisraha ja talletukset AF.21 || Käteisraha AF.22 || Siirtokelpoiset talletukset AF.29 || Muut talletukset AF.3 || Velkapaperit AF.31 || Lyhytaikaiset AF.32 || Pitkäaikaiset AF.4 || Lainat AF.41 || Lyhytaikaiset AF.42 || Pitkäaikaiset AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet AF.51 || Osuudet AF.511 || Noteeratut osakkeet AF.512 || Noteeraamattomat osakkeet AF.519 || Muut osuudet AF.52 || Sijoitusrahasto-osuudet AF.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet AF.529 || Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut AF.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka AF.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut AF.63 || Eläkevastuut AF.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan AF.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin AF.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot AF.71 || Johdannaiset AF.72 || Työsuhdeoptiot AF.8 || Muut saamiset ja velat AF.81 || Kauppaluotot ja ennakot AF.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot TASEEN KIRJAUSTEN ARVOTTAMINEN YLEISIÄ ARVOTTAMISPERIAATTEITA 7.33 Taseen jokainen erä arvotetaan
ikään kuin se hankittaisiin taseen kuvaamana ajankohtana. Varat ja velat
arvotetaan niihin markkinahintoihin, jotka taseen kuvaamana ajankohtana
vallitsevat. 7.34 Kirjattujen arvojen olisi
vastattava hintoja, jotka voidaan havaita markkinoilla taseen kuvaamana
ajankohtana. Jos markkinahintahavaintoja ei voida tehdä – kuten voi olla, jos
markkinat ovat olemassa mutta niillä ei ole viime aikoina myyty kyseisiä varoja
–, varoille olisi estimoitava se hinta, joka varoista maksettaisiin
markkinoilla taseen kuvaamalla hetkellä. 7.35 Markkinahintoja on yleensä
saatavilla useille rahoitusvaroille ja veloille, käytössä oleville
kiinteistöille (rakennuksille ja muille rakennelmille sekä maaperälle),
käytössä oleville kuljetusvälineille, sadolle ja karjalle sekä uusille
kiinteille varoille ja varastoille. 7.36 Omaan käyttöön tuotetut muut
kuin rahoitusvarat olisi arvotettava perushintaan tai, jos perushintaa ei ole
saatavilla, samantapaisten tavaroiden perushintojen avulla tai, jos tämä ei ole
mahdollista, kustannusten perusteella. 7.37 Sen lisäksi, että hinnat
voidaan tasetta varten määritellä markkinoilla havaittujen hintojen avulla tai
kustannusten kautta, muiden kuin rahoitusvarojen hinnat voidaan arvioida a) uudelleen arvottamalla ja lisäämällä
hankinnat ja vähentämällä luovutukset varojen käyttöiän ajalta; tai b) arvioimalla tulevan taloudellisen hyödyn
nykyarvo eli diskontattu arvo. 7.38 Markkina-arvon määrittäminen on
keskeinen periaate arvotettaessa rahoitusinstrumenttien varantoja (tai
rahoitusinstrumenteilla käytäviä taloustoimia). Rahoitusinstrumentit vastaavat
rahoitussaamisia. Ne ovat rahoitusvaroja, joiden vastineena on velkoja.
Markkina-arvo on se arvo, johon rahoitusvarat ostetaan tai myydään liiketoimeen
halukkaiden osapuolten välillä, kun liiketoimia arvioidaan puhtaasti
liiketaloudellisin perustein, lukuun ottamatta provisioita, palkkioita ja
veroja. Liiketoimen osapuolet ottavat markkina-arvon määrittämisessä huomioon
myös kertyneen koron. 7.39 Nimellisarvon määrittämisessä
otetaan huomioon alun perin maksetut suoritukset lisättynä mahdollisilla
myöhemmin tapahtuneilla suorituksilla, vähennettynä mahdollisilla
takaisinmaksuilla ja lisättynä mahdollisilla kertyneillä koroilla. Nimellisarvo
ei ole sama kuin pariarvo. a) Ulkomaan valuutan määräisen
rahoitusinstrumentin nimellisarvo kotimaan valuuttana sisältää vaihtokurssin
muutoksista johtuvat hallussapitovoitot ja -tappiot. Ulkomaan valuutan määräisten
rahoitusinstrumenttien arvo on muunnettava kansallisen valuutan määräiseksi
käyttäen sen ajankohdan vaihtokurssia, jolta ajankohdalta tase laaditaan.
Vaihtokurssin on oltava valuutan osto- ja myyntikurssien keskiarvo. b) Suppeaan indeksiin kytkettyjen
rahoitusinstrumenttien, kuten velkapapereiden, nimellisarvo voi myös sisältää
indeksin muutoksista johtuvia hallussapitovoittoja ja -tappioita. c) Rahoitusinstrumentin markkina-arvo voi
minä tahansa ajankohtana poiketa rahoitusinstrumentin nimellisarvosta
markkinahinnan muutoksista johtuvien uudelleenarvotusten vuoksi. Markkinahintojen
muutosten syinä ovat yleiset markkinaolosuhteet (esimerkiksi markkinakoron
muutokset), erityiset olosuhteet (esimerkiksi velkapaperin liikkeeseenlaskijan
luottokelpoisuuden muutokset) sekä markkinoiden yleisen likviditeetin ja
kyseisen velkapaperin likviditeetin muutokset. d) Näin ollen seuraava perusyhtälö soveltuu
positioihin: Markkina-arvo = Nimellisarvo + markkinahinnan
muutoksista johtuvat uudelleenarvotukset. 7.40 Joidenkin muiden kuin
rahoitusvarojen osalta uudelleen arvotettu alkuperäinen hankintahinta vähenee
nollaan niiden odotetun käyttöiän aikana. Tällaisen varallisuuserän arvo millä
tahansa hetkellä on sen käypä hankintahinta miinus kumuloituneet vähennykset.
Useimmat kiinteät varat voidaan kirjata taseeseen käypiin ostajan hintoihin,
joista on tehty kiinteän pääoman kumuloituneen kulumisen suuruinen vähennys;
kyseessä on kirjanpitoarvo poistojen jälkeen. Nettopääomakanta kuvaa kaikkien
vielä käytössä olevien kiinteiden varojen näin vähennettyjen arvojen summaa.
Bruttopääomakannassa on mukana kiinteän pääoman kulumisen kertynyt summa. MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN) VALMISTETUT MUUT KUIN RAHOITUSVARAT
(AN.1) Kiinteät varat (AN.11) 7.42 Kiinteät varat kirjataan
markkinahintoihin, jos mahdollista (tai perushintoihin, jos on kyse uusien varojen
tuottamisesta omaan käyttöön) ja jos se ei ole mahdollista, kirjaus tehdään
hankintahetkellä vallinneeseen ostajan hintaan, josta on tehty kiinteän pääoman
kumuloituneen kulumisen suuruinen vähennys. Tasearvoon sisällytetään kiinteiden
varojen omistusoikeuden siirtymisestä aiheutuneet ostajien kustannukset, joista
tehdään kiinteän pääoman kulumisesta johtuvat vähennykset koko ajalta, jonka
ostaja odottaa pitävänsä hallussa kyseisiä taloudellisia varoja. Henkiset omaisuustuotteet (AN.117) 7.43 Mineraalien etsintä ja
arviointi (luokka AN.1172) arvotetaan joko niiden kertyneiden kulujen pohjalta,
jotka on maksettu etsintää ja arviointia harjoittaneille muille
institutionaalisille yksiköille tai etsinnän aiheuttamien todellisten
kustannusten mukaisena, jos etsintä on tehty omaan käyttöön. Vähentämätön osa
aiemmin tehdystä etsinnästä tulisi arvottaa uudelleen kuluvan tilinpitojakson
hinnoilla ja kustannuksilla. 7.44 Henkisten omaisuustuotteiden
alkuperäiskappaleet, kuten tietokoneohjelmistojen alkuperäiskappaleet ja
viihteen, kirjallisuuden ja taiteen alkuperäisteokset, olisi arvotettava
hankintahintaan silloin, kun niillä käydään kauppaa markkinoilla. Alkuperäinen
arvo estimoidaan laskemalla yhteen niiden tuotantokustannukset asianmukaisesti
nykyisillä hinnoilla uudelleen arvotettuna. Jos arvoa on mahdotonta määrittää
tällä menetelmällä, kyseisen varan käyttämisestä odotettujen tulevien tulojen
nykyarvo estimoidaan. 7.45 Valmistamattomien varojen –
maata lukuun ottamatta – omistusoikeuden siirtokulut esitetään erikseen
pääomatilillä ja käsitellään kiinteän pääoman bruttomuodostuksena, mutta
taseissa kyseiset kustannukset sisältyvät sen varan arvoon, johon ne liittyvät,
vaikka kyseessä on valmistamaton vara. Omistusoikeuden siirtokuluja ei näin
ollen esitetä erikseen taseissa. Rahoitusvarojen omistusoikeuden siirtokulut
käsitellään välituotekäyttönä, kun kyseiset varat ovat yritysten tai
julkisyhteisöjen hankkimia; kulutuksena, kun ne ovat kotitalouksien hankkimia;
ja palveluiden vientinä, kun ne ovat ulkomaisten talousyksiköiden hankkimia. 7.46 Varastot on arvotettava
käyttämällä sen ajankohdan hintoja, jolta tase laaditaan eikä niitä hintoja,
joilla tuotteet arvotettiin, kun ne siirrettiin varastoon. 7.47 Aineiden ja tarvikkeiden
varastot arvotetaan ostajan hintoihin ja lopputuotteiden sekä keskeneräisten
tuotteiden varastot perushintoihin. Sellaisten myyntiin tarkoitettujen
tuotteiden varastot, joita jakelijat eivät jatkojalosta, arvotetaan taseen
kuvaaman ajankohdan hintoihin kuitenkin ilman tukkumyyjän tai vähittäismyyjän
maksamia kuljetuskustannuksia. Keskeneräisten töiden varastoille estimoidaan
päätöstaseen arvo vertaamalla ajanjakson loppuun mennessä koituneiden
tuotantokustannusten osuutta samanlaisen valmiin tuotteen perushintaan taseen
kuvaamana ajankohtana. Jos valmiin tuotteen perushinta ei ole käytettävissä, se
estimoidaan tuotantokustannusten arvolla lisäten siihen marginaali, joka kuvaa
odotettavissa olevaa nettotoimintaylijäämää tai estimoitua nettosekatuloa. 7.48 Kasvava kerran korjattava sato
(paitsi puusto) sekä teuraskarja voidaan arvottaa käyttämällä vastaavien
tuotteiden markkinahintoja. Kasvava puusto arvotetaan diskonttaamalla puun
tulevat myyntituotot nykyhinnoin vähentämällä ensin kustannukset, joita puun
kasvattamisesta ja mm. hakkuista koituu. Arvoesineet (AN.13) 7.49 Arvoesineet kuten taideteokset,
antiikki, korut, jalokivet, ei-monetaarinen kulta sekä muut metallit arvotetaan
käypiin hintoihin. Jos tällaisille varoille on olemassa järjestäytyneitä
markkinoita, ne on arvotettava siihen todelliseen tai arvioituun hintaan, joka
niistä markkinoilla myytäessä saataisiin taseen kuvaamalla hetkellä lukuun
ottamatta välittäjän maksuja ja palkkioita. Muussa tapauksessa ne on
arvotettava nykyhintatasolle uudelleenarvotettuihin hankintahintoihin. VALMISTAMATTOMAT MUUT KUIN RAHOITUSVARAT
(AN.2) Luonnonvarat (AN.21) Maa (AN.211) 7.50 Maa arvotetaan taseessa käypään
markkinahintaan. Mahdolliset maanparannuksen menot kirjataan kiinteän pääoman
bruttomuodostuksena, ja maanparannuksen tuomaa lisäarvoa ei sisällytetä
varallisuustaseessa esitettyyn maan arvoon vaan se esitetään valmistetuissa
muissa kuin rahoitusvaroissa erillisenä varojen luokkana (AN.1123). 7.51 Maa arvotetaan siihen
arvioituun hintaan, joka siitä markkinoilla myytäessä saataisiin, mukaan lukien
maan omistuksen siirrosta koituvat kustannukset tulevan myynnin yhteydessä.
Siirto kirjataan sovitun käytännön mukaisesti kiinteän pääoman
bruttomuodostuksena, ja kustannuksia ei sisällytetä varallisuustaseen luokassa
AN.211 olevaan maan arvoon vaan ne kirjataan luokkaan AN.1123. Tämä erä vähenee
nollaan kiinteän pääoman kulumisen kautta sen jakson aikana, jonka uusi
omistaja odottaa käyttävänsä maata. 7.52 Jos maan arvoa ei voida
eritellä niiden rakennusten ja rakenteiden arvosta, jotka sen päällä
sijaitsevat, varat luokitellaan (yhtenä) kokonaisuutena arvokkaamman
varallisuuserän luokkaan. Mineraali- ja energiavarannot (AN.212) 7.53 Sellaiset maan pinnalla tai
pinnan alla olevat mineraaliesiintymät, jotka ovat nykyteknologialla ja
nykyisillä suhteellisilla hinnoilla taloudellisesti hyödynnettävissä,
arvotetaan varojen taloudellisesta hyödyntämisestä odotettavissa olevien
nettotuottojen nykyarvon perusteella. Muut luonnonvarat (AN.213, AN.214 ja
AN.215) 7.54 Luonnonvaraisista biologisista
varoista, vesivaroista ja muista luonnonvaroista ei ole todennäköisesti
käytettävissä markkinoilla havaittuja hintoja, joten ne arvotetaan yleensä
niiden odotettavissa olevien tuottojen nykyarvon avulla. Sopimukset, leasingsopimukset ja
lisenssit (AN.22) 7.55 Määritelmä: || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit kirjataan varoina, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: Sopimuksen, leasingsopimuksen tai lisenssin ehdoissa määritetään varojen käytön tai palveluiden tarjonnan hinta, joka eroaa vallitsevasta markkinahinnasta; ja Toinen sopimuspuoli voi realisoida hintaeron. Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit voidaan
arvottaa käyttämällä oikeudet antavien asiakirjojen siirroista saatuja
markkinatietoja, tai ne voidaan estimoida laskemalla odotettavissa olevien tuottojen
nykyarvo taseajankohtana verrattuna juridisen sopimuksen voimaantullessa
vallitsevaan tilanteeseen. 7.56 Tämä luokka kattaa varat, joita
voidaan saada myyntikelpoisista käyttöleasingsopimuksista, luonnonvarojen
käyttöluvista, tiettyihin toimintoihin oikeuttavista luvista sekä
yksinoikeuksista tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin ja palveluihin. 7.57 Varallisuuserän arvo vastaa sen
osuuden nettonykyarvoa, jolla vallitseva hinta ylittää sopimuksessa olevan
hinnan. Muiden tekijöiden pysyessä ennallaan tämä
arvo vähentyy, kun sopimuksen voimassaoloaika päättyy. Vallitsevan hinnan muuttumisesta johtuvat varojen arvonmuutokset
kirjataan nimellisinä hallussapitovoittoina ja -tappioina. 7.58 Myyntikelpoiset
käyttöleasingsopimukset kirjataan varoina ainoastaan silloin, kun
vuokralleottaja käyttää oikeuttaan realisoida hintaero. Liikearvon (goodwill) ja
markkinointivarojen ostot miinus myynnit (AN.23) 7.59 Liikearvon (goodwill) ja
markkinointivarojen tasearvo on se arvo, jolla institutionaalisen yksikön myyntihetkellä
maksettu hinta ylittää yksikön omien varojen kirjatun arvon, joka on arvotettu
uudelleen ottaen huomioon mahdolliset myöhemmät vähennykset, kun alkuperäinen
arvo poistetaan muuna volyymin muutoksena (K.2). Poistoprosentti vastaa
liikekirjanpidon standardeja. 7.60 Markkinointivarat koostuvat
sellaisista eristä kuin tavaramerkit, nimet, tunnukset, logot ja
verkkotunnukset. RAHOITUSVARAT JA VELAT (AF) 7.61 Rahoitusvarat ja velat, jotka
ovat jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja kuten velkapapereita,
arvopapereita, sijoitusrahasto-osuuksia ja johdannaisia, arvotetaan
markkina-arvoon. Muut kuin jälkimarkkinakelpoiset rahoitusinstrumentit
arvotetaan nimellisarvoon (ks. 7.38 ja 7.39). Toistensa vastineina olevat
rahoitusvarat ja velat ovat arvoltaan samat taseessa. Arvoissa ei pidä olla
mukana provisioita, palkkioita eikä veroja. Provisiot, palkkiot ja verot
kirjataan taloustoimien toteuttamiseksi tuotettuina palveluina. Monetaarinen kulta ja erityiset
nosto-oikeudet (AF.1) 7.62 Monetaarinen kulta (AF.11) on
arvotettava järjestäytyneillä kultamarkkinoilla muodostuneeseen hintaan. 7.63 IMF määrittelee päivittäin
erityisten nosto-oikeuksien (SDR:t – AF.12) arvon, ja niiden arvo suhteessa
kotimaan valuuttaan saadaan valuuttamarkkinoilta. Käteisraha ja talletukset (AF.2) 7.64 Käteinen raha (setelit ja
kolikot – AF.21) arvotetaan nimellisarvoon. 7.65 Talletuksille (AF.22, AF.29)
taseessa kirjattavat arvot ovat nimellisarvoja. 7.66 Ulkomaan valuutan määräiset
talletukset ja käteisraha muunnetaan kansallisen valuutan mukaiseksi
käyttämällä sen ajankohdan osto- ja myyntikurssien keskiarvoa, jolta tase
laaditaan. Velkapaperit (AF.3) 7.67 Velkapaperit kirjataan
markkina-arvoon. 7.68 Lyhytaikaiset velkapaperit
(AF.31) arvotetaan markkina-arvoon. Jos markkina-arvoja ei ole saatavilla,
markkina-arvo voidaan arvioida – edellyttäen että inflaatio tai nimelliskorot
eivät ole korkeita – käyttämällä seuraavien nimellisarvoa: a) nimellisarvoon liikkeeseen laskettavat
lyhytaikaiset velkapaperit; ja b) lyhytaikaiset diskontatut velkapaperit. 7.69 Pitkäaikaiset velkapaperit
(AF.32) arvotetaan aina markkina-arvoon, ovatpa sitten kyseessä sellaiset
joukkovelkakirjat, joille maksetaan säännöllisesti korkoa tai alihintaiset tai
nollakorkoiset joukkovelkakirjat, joille maksetaan vain vähän tai ei ollenkaan
korkoa. Lainat (AF.4) 7.70 Sekä velkojien että velallisten
taseisiin kirjattava arvo on nimellisarvo riippumatta siitä, ovatko lainat
hoidettuja vai järjestämättömiä. Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet
(AF.5) 7.71 Noteeratut osakkeet (AF.511)
arvotetaan niiden markkina-arvoihin. Sekä varoihin että velkoihin sovelletaan
samaa arvoa, vaikka osakkeet ja osuudet eivät juridisesti olekaan
liikkeeseenlaskijan velkaa. Sen sijaan ne takaavat oikeuden osuuteen yrityksen
jäännösarvosta, joka ei etukäteen ole tiedossa. 7.72 Noteeratut osakkeet arvotetaan
pörssissä tai muilla järjestäytyneillä markkinoilla havaittuihin
keskihintoihin. 7.73 Sellaisten noteeraamattomien
osakkeiden (AF.512) arvo, joilla ei käydä säännöllisesti kauppaa järjestäytyneillä
markkinoilla, on estimoitava käyttämällä perustana a) noteerattujen osakkeiden arvoja
tapauksen mukaan; b) omien varojen arvoa; tai c) diskonttaamalla ennustetut voitot
soveltamalla asianomaista markkinahinnan ja voiton suhdetta kuvaavaa P/E-lukua
institutionaalisen yksikön viimeaikaisiin voittoihin. Tässä arvioinnissa on kuitenkin otettava
erityisesti huomioon noteerattujen ja noteeraamattomien osakkeiden väliset
likviditeettierot. Lisäksi siinä on otettava huomioon yrityksen kertynyt
nettovarallisuus sekä yrityksen toimiala. 7.74 Kulloinkin sovellettava
estimointimenetelmä riippuu käytettävissä olevista perustilastoista. Menetelmä
voi ottaa esimerkiksi huomioon tiedot, joita on olemassa niiden yritysten
yhteensulautumisista, joiden osakkeita ei noteerata. Jos noteeraamattomien
yritysten omien varojen arvo keskimäärin ja suhteessa niiden nimellisarvoiseen
pääomaan muuttuu samalla tavoin kuin vastaavien noteerattujen yritysten omien
varojen arvo, tasearvo voidaan laskea suhdeluvun avulla. Kyseisessä
suhdeluvussa verrataan noteeraamattomien yritysten omien varojen arvoa
noteerattujen yritysten omien varojen arvoon. noteeraamattomien osakkeiden arvo = samanlaisten
noteerattujen osakkeiden markkinahinta x (noteeraamattomien yritysten omien
varojen arvo)/(vastaavien noteerattujen yritysten omien varojen arvo) 7.75 Osakkeen hinnan suhde omiin
varoihin saattaa vaihdella toimialoittain. On suositeltavaa laskea
noteeraamattomien osakkeiden käypä hinta toimialoittain. Noteerattujen ja
noteeraamattomien osakkeiden välillä voi olla muitakin estimointimenetelmään
vaikuttavia eroja. 7.76 Muut osuudet (AF.519) ovat
osuuksia, jotka eivät ole arvopapereiden muodossa. Muut osuudet voivat olla
muun muassa osuuksia yritysmäisissä yhteisöissä (esimerkiksi sivukonttoreissa,
rahastoissa ja henkilöyhtiöissä), julkisissa liikelaitoksissa ja
laskennallisissa yksiköissä (mukaan luettuna nimelliset kotimaiset yksiköt,
jotka on perustettu kiinteistöjen ja luonnonvarojen ulkomaista omistusta
varten). Kansainvälisten järjestöjen muu kuin osakemuotoinen omistus
luokitellaan muihin osuuksiin. 7.77 Yritysmäisten yhteisöjen muut
osuudet arvotetaan yhteisöjen omien varojen mukaisesti, sillä yhteisöjen
nettovarallisuus on sovitun käytännön mukaisesti nolla. Muiden yksiköiden
muiden osuuksien arvottamiseen olisi valittava sellainen noteeraamattomien
osakkeiden arvottamiseen käytetty menetelmä, joka soveltuu parhaiten. 7.78 Osakkeita tai osuuksia
liikkeeseen laskevilla yrityksillä voi olla lisäksi muita osuuksia. 7.79 Sijoitusrahasto-osuudet (AF.52)
arvotetaan markkina-arvoon, jos osuudet noteerataan. Jos osuudet ovat
noteeraamattomia, markkina-arvo voidaan estimoida noteeraamattomien osakkeiden
tapauksessa kuvatulla tavalla. Jos rahasto voi lunastaa omat osuutensa, ne
arvotetaan lunastusarvoon. Vakuutus-, eläke- ja
standarditakausvastuut (AF.6) 7.80 Vahinkovakuutustekniseksi
vastuuvelaksi (AF.61) kirjatut erät kattavat vakuutusmaksuvastuun ja
korvausvastuun. Korvausvastuu on tulevaisuudessa maksettavien korvausten, myös
kiistanalaisten, nykyarvo sekä korvausmäärä, joka kattaa tapahtuneet mutta
vielä ilmoittamattomat vakuutustapahtumat. 7.81 Henkivakuutukseen ja
annuiteettiin perustuviin vastuisiin (AF.62) kirjatut määrät vastaavat kaikkien
odotettavissa olevien vastuiden kattamiseen tarvittavia varoja. 7.82 Eläkevastuisiin (AF.63)
kirjatut määrät riippuvat eläkejärjestelmän tyypistä. 7.83 Etuusperusteisessa
eläkejärjestelmässä järjestelmään osallistuville työntekijöille luvattu
eläkkeen taso määräytyy ennalta sovitun kaavan mukaisesti. Tällaisessa
järjestelmässä eläkerahaston velka on yhtä kuin luvattujen etuuksien nykyarvo. 7.84 Maksuperusteisessa
järjestelmässä maksetut etuudet riippuvat eläkejärjestelmän hankkimien varojen
kehittymisestä. Tällaisen järjestelmän velka on yhtä kuin rahaston varojen
käypä arvo. Rahaston nettovarallisuus on aina nolla. 7.85 Standarditakauksiin liittyviin
varauksiin (AF.66) kirjataan korvausten odotettavissa oleva määrä vähennettynä
mahdollisten odotettavissa olevien takaisinperintöjen määrällä. Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (AF.7) 7.86 Johdannaisten (AF.71) olisi
oltava taseessa arvotettuina käypiin markkina-arvoihin. Jos
markkinahintatietoja ei ole – esimerkiksi vakioimattomien optioiden tapauksessa
– käytettävissä, ne olisi arvotettava joko sen takaisinostohintaan tai arvoon,
joka vaaditaan sen kuittaamiseen vastasaamisella tai sitten alkuperäiseen
ostohintaan. 7.87 Optioiden tapauksessa option
asettajan katsotaan hankkineen velan, jonka määrä vastaa kustannusta, joka
koituisi option hallussapitäjän oikeuksien lunastamisesta. 7.88 Optioiden ja termiinien
markkina-arvo voi vaihtua positiivisten (varat) ja negatiivisten (velat)
positioiden välillä kohde-etuuksien hintavaihteluiden mukaan, joten ne voivat
olla vaihtelevasti varoja ja velkoja asettajilleen ja hallussapitäjilleen.
Joidenkin optioiden ja termiinien kohdalla operoidaan marginaalimaksuilla,
jolloin tuotot ja tappiot vahvistetaan päivittäin. Näissä tapauksissa tasearvo
on nolla. 7.89 Työsuhdeoptiot (AF.72)
arvotetaan käyttämällä myönnettyjen osakkeiden käypää arvoa. Käypä arvo
mitataan myöntämispäivänä käyttämällä vastaavien kaupankäynnin kohteena olevien
optioiden markkina-arvoa tai, jos sellaista ei ole saatavilla,
optionhinnoittelumallia. Muut saamiset ja velat (AF.8) 7.90 Kauppaluotot ja ennakot (AF.81)
sekä muut saamiset ja velat (AF.89), jotka syntyvät tulonjakotaloustoimien,
kuten verot, sosiaaliturvamaksut, osingot, maan ja luonnonvaran vuokrat, palkat
ja palkkiot, ja rahoitustaloustoimien ajoituseron vuoksi, arvotetaan sekä
velkojien että valallisten osalta nimellisarvoon. Luokan AF.89 velkoihin
kuuluvien verojen ja sosiaaliturvamaksujen määriin ei tulisi sisällyttää
todennäköisesti perimättä jääviä määriä, koska ne muodostavat julkisyhteisöjen
vaateen, jolla ei ole arvoa. RAHOITUSTASEET 7.91 Rahoitustaseessa kuvataan
taseen vasemmalla puolella rahoitusvarat ja oikealla puolella velat.
Rahoitustaseen tasapainoeränä ovat nettorahoitusvarat (BF.90). 7.92 Kotimaisen sektorin tai
alasektorin rahoitustase voi olla sulautettu tai sulauttamaton. Sulauttamattomissa
rahoitustaseissa kuvataan sektoriin tai alasektoriin luokiteltujen
institutionaalisten yksiköiden kaikki rahoitusvarat ja velat, mukaan lukien ne,
joille on vastaavat varat tai velat kyseisellä sektorilla tai alasektorilla.
Sulautetusta rahoitustaseesta on poistettu ne rahoitusvarat ja velat, joilla on
vastineet samalla sektorilla tai alasektorilla. Ulkomaiden rahoitustase on
määritelmällisesti sulautettu. Järjestelmään viedyt kirjaukset ovat
pääsääntöisesti sulauttamattomia. Kotimaisen sektorin tai alasektorin
rahoitustase on näin ollen esitettävä sulauttamattomana. 7.93 Antajat ja saajat erittelevä
rahoitustase (velkoja-velallistiedon sisältävä rahoitustase) on rahoitustaseen
laajennus, joka rahoitustaseen lisäksi kuvaa rahoitusvarat saajasektoreittain
ja velat velkojasektoreittain. Siten siinä esitetään tietoja
velkoja-velallissuhteista ja se on yhdenmukainen velkoja-velallistiedot
sisältävän rahoitustilin kanssa. LISÄTIETOERÄT 7.94 Taseeseen otetaan mukaan
kolmentyyppisiä täydentäviä lisätietoeriä, kun halutaan lisätä tiettyjen
sektorien analyysia: a) kestokulutustavarat (AN.m) b) ulkomaiset suorat sijoitukset (AF.m1) c) järjestämättömät lainat (AF.m2). Kestokulutustavarat (AN.m) 7.95. Määritelmä: || Kestokulutustavarat ovat kestäviä tavaroita, joita kotitaloudet käyttävät kulutukseensa toistuvasti yli vuoden ajan. Taseisiin ne sisältyvät lisätietoerinä. Niitä ei sisällytetä päätaseeseen, koska ne kirjataan käytöksi kotitaloussektorin tulonkäyttötiliin tilinpitojaksolla kokonaan kulutetuiksi, ei vähitellen loppuun käytettäviksi tavaroiksi. 7.96 Kotitalouksien loppukuluttajina
hallussa olevat kestokulutustavarat – kuljetusvälineet (AN1131) ja muut koneet
ja laitteet (AN1139) – arvotetaan lisätietoerässä markkinahintoihin, pääoman
kulumista vastaavat erät vähennettynä. Kestokulutustavaroiden
alaluokkien ja erien koko luettelo esitetään luvussa 23. 7.97 Kestävät tavarat, kuten
ajoneuvot, voidaan luokitella joko kiinteiksi varoiksi tai
kestokulutustavaroiksi omistajan sektoriluokituksesta ja tavaroiden
käyttötarkoituksesta riippuen. Esimerkiksi ajoneuvoa voidaan käyttää osittain
yritysmäisen yhteisön tuotantoon ja osittain kotitalouden kulutukseen.
Yritysmäisen yhteisön taseessa olevien yrityssektorin (S.11) arvojen tulisi
kuvata sitä osuutta käytöstä, joka kohdistuu yritysmäiselle yhteisölle.
Vastaava esimerkki liittyy alasektoriin työnantajat ja elinkeinonharjoittajat
(S.141+S.142). Kotitaloussektorille (S.14) kulutuksena kohdistuva osa on
kirjattava lisätietoeränä, pääoman kulumista vastaavat erät vähennettynä. Ulkomaiset suorat sijoitukset (AF.m1) 7.98 Ne rahoitusvarat ja velat,
joista suorat sijoitukset koostuvat, kirjataan sijoitusten luonteen mukaan
luokkiin lainat (AF.4), osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5) tai muut
saamiset ja velat (AF.8). Kuhunkin luokkaan
sisältyvä suoran sijoituksen määrä kirjataan myös erillisenä lisätietoeränä. Järjestämättömät lainat (AF.m2) 7.99 Lainat kirjataan taseeseen
nimellisarvoon. 7.100 Tietyt lainat, jotka ovat olleet
jonkin aikaa hoitamatta, sisällytetään lisätietoeränä velkojan taseeseen. Näitä
lainoja pidetään järjestämättöminä lainoina. 7.101 Määritelmä: || Laina on järjestämätön silloin, kun a) koron tai lainapääoman maksut ovat vähintään 90 päivää myöhässä; b) kun vähintään 90 päivän koronmaksut on sopimuksen nojalla pääomitettu, uudelleenrahoitettu tai lykätty tai c) kun maksut ovat alle 90 päivää myöhässä mutta on muita perusteltuja syitä (kuten velallisen konkurssihakemus) epäillä maksujen täysimääräistä suorittamista. 7.102 Tätä järjestämättömän lainan
määritelmää tulee tulkita ottaen huomioon kansalliset käytännöt siitä, milloin
lainaa pidetään järjestämättömänä. Kun laina on luokiteltu järjestämättömäksi,
se (tai sen korvaavat lainat) on luokiteltava sellaiseksi siihen asti, kun
maksut on saatu tai lainapääoma on poistettu tämän lainan tai sitä seuraavien,
alkuperäisen lainan korvaavien lainojen osalta. 7.103 Järjestämättömiltä lainoilta
edellytetään kahta lisätietoerää: a) lainojen nimellisarvo sellaisena kuin se
on kirjattuna päätaseeseen; ja b) lainojen markkina-arvoa vastaava arvo. 7.104 Markkina-arvon lähin likiarvo on
käypä arvo, eli arvo, joka vastaa likimääräisesti sitä arvoa, joka syntyisi
markkinoilla kahden osapuolen välisen taloustoimen tuloksena. Käypä arvo
voidaan vahvistaa käyttämällä vertailukelpoisia instrumentteja koskevia
taloustoimia tai käteisvirtojen diskontattua nykyarvoa, jotka voivat käydä ilmi
velkojan taseesta. Jos käypää arvoa koskevia tietoja ei ole, lisätietoerää
varten on käytettävä toissijaista menettelyä esittämällä nimellisarvo, josta
vähennetään odotettavissa olevat luottotappiot. Järjestämättömien
lainojen kirjaaminen 7.105 Julkisyhteisö- ja
rahoituslaitossektoreiden järjestämättömät lainat on kirjattava lisätietoerinä
muiden sellaisten sektorien lisäksi, joita koskevat määrät ovat merkittävät.
Jos lainat ulkomaille tai ulkomailta ovat merkittäviä, myös ne kirjataan
lisätietoerinä. 7.106 Seuraavassa taulukossa kuvataan
varannot ja virrat, jotka kirjataan järjestämättömien lainojen osalta paremman
yleiskuvan saamiseksi varannoista, taloustoimista, uudelleenluokituksista ja
poistoista. 7.107 Esimerkissä esitetään
nimellisarvoltaan 1000 olevien lainojen jäljellä olevat määrät ajankohtana t–1,
ja tästä arvosta 500 vastaa hoidettuja lainoja ja 500 järjestämättömiä lainoja.
Valtaosa järjestämättömistä lainoista, 400, katetaan luottotappiovarauksilla,
kun taas 100:aa ei kateta niillä. Taulukon toisessa osassa esitetään
yksityiskohtaiset täydentävät tiedot järjestämättömien lainojen markkina-arvoa
vastaavasta arvosta. Se on saatu nimellisarvon ja luottotappiovarausten
erotuksesta. Ajankohtana t–1 sen oletetaan olevan 375. Lainat on t–1:n ja t:n
välisenä aikana luokiteltu uudelleen hoidetuista tai ei vielä katetuista
järjestämättömiin tai päinvastoin tai poistettu. Virrat esitetään taulukon
vastaavissa sarakkeissa. Lisäksi esitetään nimellisarvot ja markkina-arvoa
vastaavat arvot tappioiden varalta tehdyille varauksille. 7.108 Luottotappiovarausten arviointi
on tehtävä ottaen huomioon yksiköihin sovellettavat tilinpäätösstandardit,
niiden oikeudellinen asema ja niihin sovellettavat verotussäännöt, mikä voi
johtaa melko vaihteleviin tuloksiin tappioiden varalta tehtyjen varausten
määrien ja keston osalta. Tämä vaikeuttaa järjestämättömien lainojen
kirjaamista päätileille ja johtaa niiden kirjaamiseen lisätietoeränä. Sen
sijaan suositellaan, että markkina-arvoa vastaavat arvot kirjattaisiin
lisätietoerinä hoidettujen ja järjestämättömien lainojen nimellisarvojen
lisäksi. Järjestämättömien lainojen kirjaaminen Luvun 7 liite 7.1 Varojen luokkien määritelmät Varojen luokitus || Määritelmät MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN) || Muut kuin rahoitusvarat, jotka ovat yksilöllisesti tai kollektiivisesti institutionaalisten yksiköiden omistamia ja joiden omistajat voivat saada taloudellista hyötyä pitämällä varoja hallussaan, käyttämällä niitä tai antamalla muiden käyttää niitä tietyn ajanjakson. Ne koostuvat kiinteistä varoista, varastoista, arvoesineistä, yhteiskunnan rakenteista ja henkisistä omaisuustuotteista. Valmistetut muut kuin rahoitusvarat (AN.1) || Muut kuin rahoitusvarat, jotka ovat tuotantoprosessin tuloksia. Valmistetut muut kuin rahoitusvarat koostuvat kiinteistä varoista, varastoista sekä arvoesineistä siten kuin ne on jäljempänä määritelty. Kiinteät varat (AN.11) || Sellaiset valmistetut muut kuin rahoitusvarat, joita käytetään toistuvasti tai jatkuvasti tuotantoprosesseissa yli vuoden ajan. Kiinteät varat koostuvat asunnoista, muista rakennuksista ja rakennelmista, koneista ja laitteista, asejärjestelmistä, kasvatettavista biologisista varoista sekä henkisistä omaisuustuotteista siten kuin ne on jäljempänä määritelty. Asunnot (AN.111) || Rakennukset, jotka ovat kokonaan tai ensisijaisesti asumiskäytössä. Niihin luetaan myös kaikki rakennuksiin liittyvät rakenteet, kuten autotallit sekä kaikki kiinteät kalusteet, jotka tavallisesti asennetaan asuntoihin. Niihin sisältyvät myös asuntolaivat, asuntoveneet, asuntoautot ja -perävaunut, silloin kun niitä käytetään kotitalouksien pääasiallisina asuntoina, sekä sellaiset julkiset monumentit (ks. AN.1121), jotka ovat ensisijaisesti asuntokäytössä. Näihin luetaan myös rakennustyömaiden siivous- ja korjauskustannukset. Esimerkkejä ovat asuinrakennukset kuten omakoti- ja paritalot sekä muut asuinrakennukset, jotka on tarkoitettu pysyvään asumiseen. Keskeneräiset asunnot luetaan mukaan siinä laajuudessa kuin lopullinen käyttäjä ne omistaa joko sen takia, että rakennetaan omaan käyttöön tai että keskeneräisen asunnon myynnistä/ostosta on olemassa sopimus. Sotilashenkilöstön käyttöön hankitut asunnot luetaan mukaan, koska niitä käytetään tuottamaan asuntopalveluita samalla tavalla kuin siviilikäyttöön hankittuja asuntojakin. Asuntojen arvo on ilman rakennusmaan arvoa, joka sisältyy maahan (AN.211), jos se luokitellaan erikseen. Muut rakennukset ja rakennelmat (AN.112) || Muut rakennukset ja rakennelmat koostuvat muista talorakennuksista kuin asuinrakennuksista, muista rakennelmista ja maanparannuksista siten kuin ne on jäljempänä määritelty. Keskeneräiset rakennukset ja rakennelmat luetaan mukaan siinä määrin kuin lopullinen käyttäjä ne omistaa joko sen takia, että rakennetaan omaan käyttöön tai että keskeneräisen asunnon myynnistä/ostosta on olemassa sopimus. Mukaan luetaan sotilaskäyttöön hankitut rakennukset ja rakennelmat. Muiden rakennusten ja rakennelmien arvo on ilman rakennusmaan arvoa, joka sisältyy maan (AN.211) arvoon, jos se luokitellaan erikseen. Muut talorakennukset kuin asuinrakennukset (AN.1121) || Muut talorakennukset kuin asuinrakennukset mukaan lukien rakenteisiin liittyvät kiinteät kalusteet, laitteet ja varusteet sekä rakennustyömaiden siivous- ja kunnossapitokustannukset. Tähän luetaan myös sellaiset julkiset monumentit (ks. AN.1122), joita ensisijaisesti pidetään muina talorakennuksina kuin asuinrakennuksina. Julkiset monumentit ovat yksilöitävissä niiden erityisen historiallisen, kansallisen, alueellisen, paikallisen, uskonnollisen tai symbolisen merkityksen vuoksi. Ne katsotaan julkisiksi koska yleisöllä on niihin pääsy, ei siksi että ne ovat julkisen sektorin omistuksessa. Vierailijoilta peritään usein pääsymaksu. Uusien monumenttien tai nykyisten monumenttien perusparannusten kiinteän pääoman kuluminen olisi laskettava noudattaen oletusta, jonka mukaan monumenttien käyttöikä on suhteellisen pitkä. Muita esimerkkejä muista talorakennuksista kuin asuinrakennuksista ovat varasto- ja teollisuusrakennukset, kaupalliset rakennukset, virkistyskäytössä olevat rakennukset, hotellit, ravintolat, oppilaitokset, sairaalat jne. Muut rakennelmat (AN.1122) || Muut rakennelmat kuin asumiskäytössä olevat mukaan lukien katujen ja viemäreiden kustannukset sekä rakennustyömaiden siivous- ja kunnossapitokustannukset. Mukaan luetaan myös julkiset monumentit, joita ei ole luokiteltu asunnoiksi tai muiksi talorakennuksiksi kuin asuinrakennuksiksi, sellaiset kuilut, tunnelit ja muut rakenteet, jotka liittyvät mineraali- ja energiavarantojen louhintaan, sekä sellaisten rantavallien, penkereiden, sulkuaitauksien jne. rakentaminen, joilla on tarkoitus parantaa viereistä mutta ei kiinteästi niihin kuuluvaa maata. Esimerkkejä ovat valtatiet, kadut, muut tiet, rautatiet, kiitoradat, sillat, maan pinnan tasolta korotetut valtatiet, tunnelit ja alikäytävät, vesiväylät, satamat, padot sekä muut veden säännöstelyyn liittyvät rakenteet, pitkän matkan putkistot, tietoliikenne- ja voimalinjat, paikalliset putkistot ja kaapeloinnit ja näihin liittyvät rakenteet, kaivannaistoimintaan ja teollisuuteen liittyvät rakennelmat sekä urheiluun ja vapaa-ajan viettoon liittyvät rakennelmat. Maanparannukset (AN.1123) || Niiden toimintojen arvo, jotka johtavat merkittäviin maanparannuksiin maan määrän, laadun tai tuottavuuden osalta tai estävät maan laadun heikkenemisen. Esimerkkejä ovat maan raivauksesta, maan muokkauksesta sekä kaivojen ja kastelukuoppien rakentamisesta johtuva varojen arvon nousu. Mukaan luetaan myös kustannukset, jotka johtuvat maan omistuksen siirrosta ja joista on vielä kirjattava poistot. Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet (AN.113) || Kuljetusvälineet, tieto- ja viestintätekniset laitteet sekä muut koneet ja laitteet siten kuin ne on jäljempänä määritelty lukuun ottamatta kotitalouksien kulutustaan varten hankkimia koneita ja laitteita. Tähän ei lueta mukaan sellaisia työkaluja, jotka ovat suhteellisen halpoja ja joita ostetaan suhteellisen tasaisesti, kuten käsityökaluja. Tähän ei lueta myöskään mukaan rakennuksiin kiinteästi kuuluvia koneita ja laitteita. Ne luetaan asuntoihin ja muihin talorakennuksiin. Luokkaan ei lueta keskeneräisiä koneita ja laitteita, paitsi jos ne on valmistettu omaan käyttöön. Näin siksi, että loppukäyttäjän ajatellaan saavan ko. koneen tai laitteen omistukseensa vasta toimitushetkellä. Mukaan luetaan sotilaallisiin tarkoituksiin hankitut muut koneet ja laitteet kuin asejärjestelmät. Sellaisia kotitalouksien kulutustaan varten hankkimia koneita ja laitteita kuin ajoneuvot, kalusteet, keittiön välineet ja laitteet, tietokoneet, tietoliikennevälineet jne., ei pidetä varoina. Ne sisältyvät sen sijaan kotitalouksien taseen lisätietoerään ”kestokulutustavarat”. Kotitalouksien pääasiallisena asuntonaan käyttämät asuntoveneet, asuntolaivat ja asuntovaunut luetaan asuntoihin. Kuljetusvälineet (AN.1131) || Ihmisten ja tavaroiden siirtämiseen tarkoitettu kalusto. Esimerkkeinä toimialoittaisen tuoteluokituksen 2008 (CPA 2008) kaksinumerotasolle 29 ”moottoriajoneuvot, perävaunut ja puoliperävaunut” ja kaksinumerotasolle 30 ”muut kulkuneuvot” kuuluvat muut tuotteet kuin osat. Tieto- ja viestintätekniset laitteet (AN.1132) || Tieto- ja viestintäteknisiä laitteita ovat laitteet, joissa käytetään elektronisia ohjaimia, sekä näissä laitteissa käytettävät elektroniset komponentit. Esimerkkeinä tuotteet, jotka kuuluvat CPA 2008:n kolminumerotasolle 261 ”elektroniset komponentit ja piirilevyt” ja 262 ”tietokoneet ja niiden oheislaitteet”. Muut koneet ja laitteet (AN.1139) || Muualla luokittelemattomat koneet ja laitteet. Esimerkkejä ovat ne tuotteet – lukuun ottamatta osia, asennusta, korjaamista sekä ylläpitoa – jotka kuuluvat CPA 2008:n kaksinumerotasoille 26 ”tietokoneet, elektroniset ja optiset tuotteet” (lukuun ottamatta kolminumerotasoja 261 ja 262); 27 ”sähkölaitteet”; 28 ”koneet ja laitteet, muualle luokittelemattomat”; 31 ”huonekalut” ja 32 ”muut tehdasvalmisteet”. Asejärjestelmät (AN.114) || Ajoneuvot ja muut välineet, kuten sota-alukset, sukellusveneet, sotilasilma-alukset, tankit, ohjusten kantoraketit ja laukaisualustat jne. Suurin osa niiden ampumista kertakäyttöisistä aseista kirjataan puolustustarvikevarastoihin (ks. AN.124), mutta esimerkiksi hyvin tuhoamiskykyiset ballistiset ohjukset, joiden katsotaan saavan aikaan jatkuvan pelotevaikutuksen hyökkääjiä vastaan, luokitellaan kiinteiksi varoiksi. Kasvatettavat biologiset varat (AN.115) || Jalostuskarja, lypsykarja, työeläimet jne. sekä viinitarhat, hedelmätarhat ja muut istutukset, jotka tuottavat toistuvasti sellaisia tuotteita, jotka ovat institutionaalisten yksiköiden suorassa valvonnassa, vastuulla sekä hallinnoimia siten kuin alla määritellään. Tähän ei lueta mukaan keskenkasvuisia kasvatettavia varoja, paitsi jos ne tuotetaan omaan käyttöön. Eläinvarat toistuvaan tuotteiden tuotantoon (AN.1151) || Eläimet, joiden luonnollinen kasvu ja uusiutuminen ovat institutionaalisten yksiköiden suorassa valvonnassa, vastuulla ja ohjauksessa. Tähän luetaan jalostuskarja (myös kalat sekä siipikarja), lypsykarja, työeläimet, villan tuottamista varten pidetyt lampaat ja muut eläimet sekä eläimet, joita käytetään kuljettamiseen, kilpailuissa tai seuraeläiminä. Puu-, viljelykasvi- ja kasvivarat toistuvaan tuotteiden tuotantoon (AN.1152) || Puut (myös viiniköynnökset ja pensaat), joita viljellään niistä vuodesta toiseen saatavien tuotteiden takia, sekä kasvit, joita viljellään hedelmien, pähkinöiden, mahlan, hartsin, parkkiaineiden tai kasvien lehdistä valmistettavien tuotteiden takia ja joiden luonnollinen kasvu ja uusiutuminen ovat institutionaalisten yksiköiden suorassa valvonnassa, vastuulla ja ohjauksessa. Henkiset omaisuustuotteet (AN.117) || Kiinteät varat, joihin luetaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset, mineraalien etsintä ja arviointi, tietokoneohjelmistot ja tietokannat, viihteen, kirjallisuuden tai taiteen alkuperäisteokset ja muut sellaiset alla määritellyt aineettomat kiinteät varat, joita on tarkoitus käyttää yli vuoden ajan. Tutkimus ja kehittäminen (AN.1171) || Tähän luetaan sellaisten menojen arvo, jotka liittyvät systemaattisesti tehtyyn luovaan työhön tietopohjan kasvattamiseksi, mukaan lukien ihmiseen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvä tieto, ja tämän tietopohjan käyttöön uusien sovellusten kehittämistä varten. Arvo määritetään tulevaisuudessa odotettavissa olevan taloudellisen hyödyn perusteella. Jos arvoa ei pystytä asianmukaisesti arvioimaan, se on sovitun käytännön mukaisesti kulujen summa, tuloksia vaille jääneen tutkimuksen ja kehittämisen kulut mukaan lukien. Tutkimusta ja kehittämistä, josta omistaja ei saa hyötyä, ei luokitella varoiksi vaan välituotekäytöksi. Mineraalien etsintä ja arviointi (AN.1172) || Raakaöljyn, maakaasun ja muiden maaperävarojen etsintäkulut ja tehtyjen löydösten arvioinnin arvo. Näihin kuluihin luetaan luvan saamista edeltävät kustannukset, lupa- ja hankintakustannukset, arviointikustannukset, koeporaus- ja koekairauskustannukset kuten myös ilmastolliset ja muut tutkimukset sekä kuljetuskustannukset jne., joita tutkimusten suorittaminen edellyttää. Tietokoneohjelmistot (AN.11731) || Tietokonejärjestelmiä ja sovelluksia varten tehdyt tietokoneohjelmat, niiden kuvaukset ja muu oheismateriaali. Tähän luetaan ohjelmistojen alkuperäinen kehittäminen ja niiden myöhemmät laajennukset sekä varoiksi luokkaan AN.11731 luokiteltujen kopioiden hankinta. Tietokannat (AN.11732) || Sillä tavoin organisoidut tiedostot, että tietoihin pääsy ja niiden käyttö on resurssitehokasta. Vain omaan käyttöön luotujen tietokantojen arvo arvioidaan kulujen perusteella, mutta kuluihin ei tulisi sisällyttää tietokannan hallintajärjestelmän eikä tietojen hankinnan kuluja. Viihteen, kirjallisuuden ja taiteen alkuperäisteokset (AN.1174) || Sellaiset alkuperäisfilmit, äänitteet, käsikirjoitukset, nauhat, mallit jne., joihin on nauhoitettu tai muuten tallennettu näytelmäesityksiä, radio- ja televisio-ohjelmia, musiikkiesityksiä, urheilutapahtumia, kirjallista tai taiteellista tuotantoa jne. Tähän luetaan myös tuotanto omaan käyttöön. Joissain tapauksissa, kuten filmien osalta, saattaa alkuperäiskappaleita olla useita. Muut henkiset omaisuustuotteet (AN.1179) || Tähän luetaan sellainen uusi tieto ja erityisosaaminen jne. jota ei ole muualla luokiteltu ja jonka käyttö tuotannossa on rajoitettu niihin yksiköihin, jotka ovat hankkineet varojen omistusoikeudet tai joilla on varojen käyttölupa. Varastot (AN.12) || Tähän luetaan valmistetut varat, jotka koostuvat sellaisista tavaroista ja palveluista, jotka ovat syntyneet kuluvalla tai aikaisemmalla tilinpitojaksolla ja joita pidetään hallussa myöhemmin tapahtuvaa myyntiä, tuotannossa käyttämistä tai muuta tarkoitusta varten. Ne koostuvat aineista ja tarvikkeista, keskeneräisistä töistä, valmiista tavaroista ja kauppatavaroista siten kuin jäljempänä määritellään. Tähän luetaan kaikki julkisyhteisöjen pitämät varastot kuten mm. strategisten materiaalien, viljan ja muiden kansakunnalle erityisen tärkeiden hyödykkeiden varastot. Aineet ja tarvikkeet (AN.121) || Sellaiset tavarat, joita niiden omistajat eivät aio myydä edelleen vaan käyttää omissa tuotantoprosesseissaan välituotteina. Keskeneräiset työt (AN.122) || Sellaiset tavarat ja palvelut, jotka ovat osittain valmiita mutta joita ei yleensä luovuteta muille yksiköille ilman jatkojalostusta, tai keskeneräiset tavarat ja palvelut, joiden jalostamista sama tuottaja jatkaa seuraavalla ajanjaksolla. Tähän ei lueta sellaisia keskeneräisiä rakennelmia, joiden omistajuus on siirtynyt lopulliselle omistajalle joko siksi, että kyseessä on tuotanto omaan käyttöön tai siksi, että omistajuuden vaihtumisesta on olemassa myynti-/ostosopimus. Luokka AN.122 koostuu keskeneräisistä kasvatettavista varoista sekä muista keskeneräisistä töistä siten kuin alla määritellään. Keskenkasvuiset kasvatettavat biologiset varat (AN.1221) || Teuraseläimet kuten kaupallisesti kasvatettava siipikarja ja kalat, samoin kuin puut ja muu kasvillisuus silloin, kun niiden korjuu on kertaluonteista, sekä sellaiset kasvatettavat varat, joiden toistuva tuotanto ei vielä ole kypsynyt. Muut keskeneräiset työt (AN.1222) || Sellaiset tavarat (paitsi kasvatettavat varat) ja palvelut, joiden jalostaminen, valmistaminen tai kokoaminen on kesken ja joita valmistaja ei tavallisesti myy, toimita tai luovuta muille ilman jatkojalostamista. Valmisteet (AN.123) || Tavarat, jotka ovat valmiita myytäväksi tai toimitettavaksi tuottajan toimesta. Puolustustarvikevarastot (AN.124) || Ammukset, ohjukset, raketit, pommit ja muut aseiden ja asejärjestelmien ampumat kertakäyttöiset asetarvikkeet. Tähän ei lueta joitakin hyvin tuhoamiskykyisiä ohjustyyppejä (ks. AN.114). Kauppatavarat (AN.125) || Tavarat, joita yritykset kuten tukku- ja vähittäiskaupat ovat hankkineet myydäkseen ne jalostamatta niitä edelleen (eli tavaroita ei muunneta muuten kuin asettamalla ne esille asiakkaita houkuttelevasti). Arvoesineet (AN.13) || Sellaiset valmistetut varat, joita ei ensisijaisesti käytetä tuotannossa tai kulutukseen, joiden reaalisen arvon odotetaan nousevan tai ei ainakaan laskevan, jotka eivät normaaliolosuhteissa kulu ajan mukana ja joita hankitaan ja pidetään hallussa ensisijaisesti arvon säilyttäjinä. Arvoesineet koostuvat jalometalleista ja jalokivistä, antiikista ja muista taide-esineistä sekä muista arvoesineistä siten kuin jäljempänä määritellään. Jalometallit ja -kivet (AN.131) || Sellaiset jalometallit ja jalokivet, joita yritykset eivät pidä hallussaan käyttääkseen niitä tuotantopanoksina. Antiikki ja muut taide-esineet (AN.132) || Sellaiset maalaukset, veistokset jne., joiden katsotaan olevan taideteoksia ja antiikkiesineitä. Muut arvoesineet (AN.133) || Tähän luetaan muualla luokittelemattomat arvoesineet kuten arvokkaat jalokivistä ja -metalleista valmistetut korut ja niiden kokoelmat. Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat (AN.2) || Sellaiset muut kuin rahoitusvarat, jotka eivät ole syntyneet tuotantoprosessissa. Valmistamattomat varat koostuvat luonnonvaroista, leasingsopimuksista, lisensseistä, luvista sekä liikearvosta (goodwill) ja markkinointivaroista siten kuin alla määritellään. Luonnonvarat (AN.21) || Tähän luetaan sellaiset valmistamattomat luonnonvarat, joita voidaan omistaa ja joiden omistajuus voidaan siirtää. Tähän ei lueta sellaisia ympäristövaroja, joille omistajaa ei ole määritelty tai joita ei voi omistaa, kuten valtameret tai ilma. Luonnonvarat koostuvat maasta, mineraali- ja energiavarannoista, luonnonvaraisista biologisista varoista, vesivaroista ja muista luonnonvaroista siten kuin jäljempänä määritellään. Maa (AN.211) || Tähän luetaan maaperä siihen liittyvine maakerroksineen ja pintavesineen silloin, kun niiden omistusoikeudet on vahvistettu. Tähän ei lueta maan pinnalla tai sen sisällä olevia rakennuksia tai muita rakennelmia, viljeltyjä alueita, puita ja eläimiä, maaperävaroja, luonnonvaraisia biologisia varoja eikä pohjavesivarantoja. Mineraali- ja energiavarannot (AN.212) || Sellaiset maan pinnalla tai sen alla olevat todennetut mineraaliesiintymät, jotka ovat nykyteknologialla ja vallitsevilla suhteellisilla hinnoilla hyödynnettävissä. Maaperävarojen ja itse maan omistusoikeudet ovat yleensä erillisiä. Luokka AN.212 koostuu tunnetuista hiili-, öljy-, kaasu- ja muiden polttoaineiden varannoista sekä metallimalmi- ja epämetallimineraalivarannoista. Luonnonvaraiset biologiset varat (AN.213) || Sellaiset eläin-, puu-, viljelykasvi- ja kasvivarat, joiden tuotanto on joko kertaluonteista tai toistuvaa ja joille on määritelty omistajuus mutta joiden luonnollinen kasvu ja/tai uusiutuminen ei kuitenkaan ole institutionaalisten yksiköiden suorassa valvonnassa, vastuulla ja ohjauksessa. Esimerkkejä ovat maan maantieteellisten rajojen sisäpuolella olevat aarniometsät ja kalavarat. Mukaan luetaan vain ne varannot, joita jo hyödynnetään taloudellisesti tai joita todennäköisesti tullaan lähitulevaisuudessa hyödyntämään. Vesivarat (AN.214) || Pohjavettä johtavat kerrokset ja muut pohjavesivarannot silloin, kun niiden niukkuudesta seuraa, että varantoja otetaan omistukseen ja/tai niille määritellään käyttöoikeuksia, että niille määritetään markkina-arvo ja että niihin kohdistetaan jonkinasteista taloudellista valvontaa. Muut luonnonvarat (AN.215) || Tähän luetaan sähkömagneettinen radiospektri (AN.2151) ja muualla luokittelemattomat muut luonnonvarat (AN.2159). Radiotaajuudet (AN.2151) || Sähkömagneettinen spektri. Spektrin käyttöön oikeuttavat leasingsopimukset tai lisenssit luokitellaan muualla (AN.222), jos ne ovat varojen määritelmän mukaisia. Muut (AN.2159) || Muualla luokittelemattomat muut luonnonvarat. Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit (AN.22) || Toiminnan harjoittamisesta tehdyt sopimukset, joista omistaja saa sellaista maksettavat summat ylittävää taloudellista hyötyä, jonka omistaja voi lain mukaan ja käytännössä realisoida. Luokkaan AN.22 kirjatut varat edustavat realisoitavissa olevaa potentiaalista hallussapitovoiton arvoa, kun varojen käytön tai palveluiden tarjonnan hinta ylittää sopimuksessa, leasingsopimuksessa tai lisenssissä olevan hinnan, tai hintaa joka saataisiin ilman sopimusta, leasingsopimusta tai lisenssiä. Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit koostuvat varoista, joita voidaan saada myyntikelpoisista käyttöleasingsopimuksista, luonnonvarojen käyttöluvista, tiettyihin toimintoihin oikeuttavista luvista sekä yksinoikeuksista tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin ja palveluihin. Myyntikelpoiset käyttöleasingsopimukset (AN.221) || Muihin varoihin kuin rahoitusvaroihin tai luonnonvaroihin liittyvät kolmansien osapuolien omistusoikeudet. Tällöin sopimuksen haltija saa leasingsopimuksen nojalla maksettavat summat ylittävää taloudellista hyötyä ja voi lain mukaan ja käytännössä realisoida hyödyn siirtämällä sopimuksen muille. Luokkaan AN.221 kirjatut varat ovat kohteen käyttöoikeuksien siirron arvo sopimuksen haltijalle eli se osuus, jolla realisoitavissa oleva siirtohinta ylittää luvan myöntäjälle maksettavat summat. Esimerkkinä tilanne, jossa rakennuksen omistaja perii kiinteää vuokraa mutta markkinavuokrataso on korkeampi. Jos vuokralainen pystyy realisoimaan erotuksen alivuokrauksella, oikeudet arvon realisointiin edustavat myyntikelpoisia käyttöleasingvaroja. Luonnonvarojen käyttöluvat (AN.222) || Lisenssit, luvat ja leasingsopimukset, jotka oikeuttavat luonnonvarojen käyttöön rajatulla ajanjaksolla, jonka aikana varojen taloudellinen arvo ei tule kokonaan käytettyä, ja joiden nojalla haltija saa maksettavat summat ylittävää taloudellista hyötyä ja voi lain mukaan ja käytännössä realisoida hyödyn esimerkiksi siirtämällä kyseiset lisenssit, luvat ja leasingsopimukset. Luonnonvarat kirjataan edelleen omistajan taseeseen, ja erillisiä varoja, jotka edustavat kohde-etuuden varojen käyttöoikeuksien siirron arvoa haltijalle, pidetään luonnonvarojen käyttölupana. Kirjatut varat ovat käyttöoikeuksien siirron arvo haltijalle eli se osuus, jolla siirtohinta ylittää luvan myöntäjälle maksettavat summat. Esimerkkinä tilanne, jossa maan omistaja perii kiinteää vuokraa mutta markkinavuokrataso on korkeampi. Jos vuokralainen pystyy realisoimaan erotuksen alivuokrauksella, oikeudet arvon realisointiin ovat varoja. Tiettyihin toimintoihin oikeuttavat luvat (AN.223) || Muut siirtokelpoiset luvat kuin luonnonvarojen käyttöön tai luvan myöntäjän hallussa olevien varojen käyttöön tarkoitetut luvat, jotka rajaavat toimintaan osallistuvien yksiköiden määrän ja antavat haltijoilleen mahdollisuuden saada lähes monopolioikeudet voittoihin. Kirjatut varat ovat käyttöoikeuksien siirron arvo luvan haltijalle eli se osuus, jolla siirtohinta ylittää luvan myöntäjälle maksettavan summan. Luvan haltijan on lain mukaan ja käytännössä voitava siirtää lupaoikeudet kolmannelle osapuolelle. Yksinoikeudet tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin tai palveluihin (AN.224) || Siirtokelpoiset sopimusoikeudet tavaroiden tai palveluiden yksinomaiseen käyttöön. Osapuolella on sopimus tavaroiden tai palveluiden ostamisesta kiinteään hintaan toiselta osapuolelta, ja se voi lain mukaan ja käytännössä siirtää toisen osapuolen velvoitteen kolmannelle osapuolelle. Esimerkkejä ovat jalkapallon pelaajan arvo, joka on siirrettävissä sopimuksen nojalla jalkapalloseuralle, ja kirjallisten teosten tai musiikkiesitysten yksinomaisten julkaisuoikeuksien siirtokelpoinen arvo. Luokkaan AN.224 kirjatut varat ovat oikeuksien siirron arvo haltijalle. Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit (AN.23) || Toimivan institutionaalisen yksikön ostohinnan ja sen nettovarallisuuden (varat miinus velat) erotus, kun varat ja velat on erä erältä eritelty ja arvotettu. Liikearvoon sisältyy siten kaikki sellainen pitkällä aikavälillä odotettavissa oleva hyöty, jota ei taseen varoihin ole erikseen merkitty, samoin kuin arvo, joka syntyy kun yrityksen varallisuutta käsitellään kokonaisuutena, eikä vain erillisten varojen kokoelmana. Luokkaan AN.23 kuuluvat myös yksilöidyt markkinointivarat, kuten tavaramerkit, nimet, tunnukset, logot ja verkkotunnukset, kun ne myydään yksitellen ja erillään koko yrityksestä. RAHOITUSVARAT JA VELAT (AF.) || Rahoitusvarat ovat taloudellisia varoja, joihin luetaan kaikki rahoitussaamiset ja monetaarisen kullan kultakomponentti. Rahoitusvarat ovat arvon säilyttäjiä, joiden hallussapidosta tietyn ajanjakson aikana koituu hyötyä varojen taloudelliselle omistajalle. Niiden mukana arvo siirtyy tilinpitojaksolta toiselle. Hyödyn vaihtamiseen käytetään maksuvälineitä. Maksuvälineitä ovat monetaarinen kulta, erityiset nosto-oikeudet, käteisraha sekä siirtokelpoiset talletukset. Rahoitussaamiset, joita kutsutaan myös rahoitusinstrumenteiksi, ovat rahoitusvaroja, joiden vastineena on velkoja. Velat syntyvät, kun velalliset ovat velvollisia suorittamaan maksuja tai sarjan maksuja velkojille. Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF.1) || Tähän luokkaan luokitelluilla rahoitusvaroilla on tilinpitojärjestelmässä vastineena velkoja, lukuun ottamatta monetaarisen kullan kultakomponenttia. Monetaarinen kulta (AF.11) || Rahaviranomaisten omistuksessa tai viranomaisten tosiasiallisessa valvonnassa olevien muiden tahojen omistuksessa oleva kulta, joka on osa varantovaroja. Mukaan luetaan sijoituskulta (myös nimetyillä kultatileillä oleva monetaarinen kulta) ja ulkomaisten talousyksiköiden nimeämättömät kultatilit, jotka oikeuttavat vaatimukseen kullan toimittamisesta. Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) (AF.12) || Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luomia varantovälineitä, joita rahasto jakaa jäsenmailleen. Ne ovat osa maiden valuuttavarantoa. Käteisraha ja talletukset (AF.2) || Kierrossa oleva raha sekä kansallisen ja vieraan valuutan määräiset talletukset. Käteisraha (AF.21) || Kierrossa olevat setelit ja kolikot, joita käytetään yleisesti maksamiseen. Siirtokelpoiset talletukset (AF.22) || Talletukset, jotka voidaan vaadittaessa vaihtaa nimellisarvosta käteiseen rahaan ja joita voidaan välittömästi käyttää maksamiseen sekillä, tratalla, postisiirrolla, suoraveloituksella tai suoralla luotolla tai muulla suoramaksuvälineellä ilman seuraamuksia tai rajoituksia. Pankkien väliset positiot (AF.221) || Muut siirtokelpoiset talletukset (AF.229) || Muut siirtokelpoiset talletukset kuin pankkien väliset positiot. Muut talletukset (AF.29) || Muut kuin siirtokelpoiset talletukset, joita ei voi käyttää maksamiseen milloin hyvänsä eikä niitä voi vaihtaa käteiseen rahaan tai siirtokelpoisiin talletuksiin ilman merkittäviä rajoituksia tai seuraamuksia. Velkapaperit (AF.3) || Jälkimarkkinakelpoiset rahoitusinstrumentit, jotka toimivat velkatodistuksina. Jälkimarkkinakelpoisuus tarkoittaa, että laillinen omistus on helposti siirrettävissä omistajalta toiselle luovutuksen tai nimisiirron avulla. Velkapaperin jälkimarkkinakelpoisuus edellyttää sitä, että sen on tarkoitus olla potentiaalisesti kaupan kohteena pörssissä tai kahdenvälisillä markkinoilla, mutta näyttöä tosiasiallisesta kaupankäynnistä ei vaadita. Lyhytaikaiset velkapaperit (AF.31) || Velkapaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi, ja velkapaperit, jotka on maksettava vaadittaessa takaisin velkojalle. Pitkäaikaiset velkapaperit (AF.32) || Velkapaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden tai joille ei ole ilmoitettu maturiteettia. Lainat (AF.4) || Lainat ovat rahoitusvaroja, jotka syntyvät, kun lainanantaja joko suoraan tai välittäjän kautta lainaa varojaan luotonottajalle ja joista voi olla todisteena velkakirja. Lyhytaikaiset lainat (AF.41) || Lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi, ja lainat, jotka on maksettava vaadittaessa takaisin velkojalle. Pitkäaikaiset lainat (AF.42) || Lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden tai joille ei ole ilmoitettu maturiteettia. Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5) || Rahoitusvarat, jotka tuovat mukanaan omistajan oikeuksia yrityksiin tai yritysmäisiin yhteisöihin. Yleensä nämä rahoitusvarat oikeuttavat hallussapitäjänsä osuuteen yrityksen tai yritysmäisen yhteisön voitosta sekä osuuteen niiden omista varoista selvitystilassa. Osuudet (AF.51) || Rahoitusvarat, jotka oikeuttavat saamisiin yrityksen tai yritysmäisen yhteisön niistä varoista, jotka jäävät jäljelle, kun varoista vähennetään kaikkien velkojien saamiset. Noteeratut osakkeet (AF.511) || Jälkimarkkinoilla noteeratut osakkeet. Jälkimarkkinapaikka voi olla tunnettu pörssi tai muu kauppapaikka. Noteerattuja osakkeita kutsutaan myös listatuiksi osakkeiksi. Pörssissä noteeratuista osakkeista on noteerattujen hintojen ansiosta yleensä helposti saatavilla käyvät markkinahinnat. Noteeraamattomat osakkeet (AF.512) || Osakkeet, joiden hintoja ei ole noteerattu tunnetussa pörssissä tai muilla jälkimarkkinoilla. Muut osuudet (AF.519) || Kaikki muut paitsi alaluokkiin AF.511 ja AF.512 luokitellut osuudet. Sijoitusrahasto-osuudet (AF.52) || Sijoitusrahasto-osuuksien liikkeeseenlaskijoina ovat sijoitusrahastot, jotka ovat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yksiköitä, joiden kautta sijoittajat yhdistävät varoja sijoittaakseen niitä rahoitus- ja/tai muihin varallisuuseriin. Rahamarkkinarahasto-osuudet (AF.521) || Rahamarkkinarahasto-osuuksien liikkeeseenlaskijoina ovat rahamarkkinarahastot. Ne ovat sijoitusrahastoja, jotka sijoittavat yksinomaan tai ensisijaisesti lyhytaikaisiin velkapapereihin, kuten velkasitoumuksiin, talletustodistuksiin ja yritystodistuksiin, sekä pitkäaikaisiin, jäljellä olevalta maturiteetiltaan lyhytaikaisiin velkapapereihin. Rahamarkkinarahasto-osuudet voivat olla siirtokelpoisia, ja niitä pidetään usein talletusten läheisinä vastikkeina. Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet (AF.529) || Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet oikeuttavat osuuteen muun sijoitusrahaston kuin rahamarkkinarahaston arvosta. Muiden sijoitusrahasto-osuuksien kuin rahamarkkinarahasto-osuuksien liikkeeseenlaskijoina ovat sijoitusrahastot, jotka tekevät sijoituksia erilaisiin varallisuuseriin, kuten velkapapereihin, osakkeisiin, hyödykesidonnaisiin sijoituksiin, kiinteistöihin, muiden sijoitusrahastojen osuuksiin ja strukturoituihin omaisuuseriin. Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (AF.6) || Vakuutuksenottajien tai vakuutuskorvausten saajien rahoitusvarat sekä vakuutuksenantajien, eläkerahastojen tai standarditakausvastuiden myöntäjien velat. Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka (AF.61) || Rahoitusvarat, jotka vastaavat vakuutuksenottajien saatavia vahinkovakuutusyhtiöiltä vakuutusmaksuvastuun tai korvausvastuun muodossa. Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut (AF.62) || Rahoitusvarat, jotka vastaavat vakuutuksenottajien ja annuiteetin haltijoiden saatavia henkivakuutusyhtiöiden vakuutusteknisestä vastuuvelasta. Eläkevastuut (AF.63) || Rahoitusvarat, joita sekä nykyisillä että tulevilla eläkkeensaajilla on joko eläkkeidensä hallinnoijien eli työnantajiensa hallussa, tai työnantajan (työnantajien) osoittamassa järjestelmässä, josta maksetaan eläkettä osana työnantajan ja työntekijän välistä korvaussopimusta, tai henkivakuuttajan (tai vahinkovakuuttajan) hallussa. Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan (AF.64) || Rahoitusvarat, jotka vastaavat eläkerahastojen vaateita eläkkeiden hallinnoijia kohtaan alijäämien ollessa kyseessä, sekä rahoitusvarat, jotka vastaavat eläkkeiden hallinnoijan vaateita eläkerahastoa kohtaan ylijäämän osalta esim. silloin, kun sijoitustulo ylittää vastuiden lisäyksen ja erotus maksetaan eläkkeiden hallinnoijalle. Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin (AF.65) || Etuudet ylittävä osa nettomaksuista vakuutusjärjestelmän vastuiden lisäyksenä edunsaajia kohtaan. Standarditakauksiin liittyvät varaukset (AF.66) || Rahoitusvarat, jotka ovat standarditakausten haltijoiden saamisia standarditakauksia myöntäviltä yksiköiltä. Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (AF.7) || Rahoitus- tai muuhun varallisuuserään tai indeksiin liittyvät rahoitusvarat, joiden avulla tietyt rahoitusriskit voivat olla itsenäisinä kaupankäynnin kohteina rahoitusmarkkinoilla. Johdannaiset (AF.71) || Rahoitusvarat, kuten optiot, termiinit ja luottojohdannaiset. Vakioidut ja vakioimattomat (OTC) optiot ovat sopimuksia, jotka antavat niiden hallussapitäjälle oikeuden – mutteivät velvollisuutta – ostaa (osto-optio) sen asettajalta (myyjältä) tai myydä (myyntioptio) asettajalle rahoitus- tai muu varallisuuserä (kohde-etuus) ennalta määrättyyn (toteutus-)hintaan tietyllä aikavälillä (amerikkalainen optio) tai määräpäivänä (eurooppalainen optio). Näistä perusstrategioista on kehitetty yhdistelmästrategioita, kuten optioväleihin perustuvat ”bear call spread” ja ”bear put spread” -strategiat, ”bull call spread” ja ”bull put spread” -strategiat sekä näiden yhdistelmästrategiat (”butterfly options spreads”). Tämäntyyppisistä eksoottisista optioista on johdettu monimutkaisia maksurakenteita. Termiinit ovat rahoitussopimuksia, joiden nojalla kaksi osapuolta sopii vaihtavansa tietyn määrän kohde-etuutta (rahoitus- tai muu varallisuuserä) sovittuun hintaan (toteutushinta) tiettynä ajankohtana. Luottojohdannaiset ovat termiinityyppisiä tai optiotyyppisiä sopimuksia, joiden ensisijaisena tarkoituksena on käydä kauppaa luottoriskillä. Ne on suunniteltu kaupankäyntiin, jonka kohteena on lainoihin ja arvopapereihin kohdistuva riski. Muiden johdannaisten tapaan luottojohdannaiset laaditaan usein vakioitujen juridisten pääsopimusten nojalla. Niihin liittyy vakuuden asettamismenettelyjä ja vakuusmarginaalin laskentamenettelyjä, joiden ansiosta niille voidaan määrittää markkina-arvo. Luottoriski siirtyy korvausta vastaan riskin myyjän (suojan ostaja) ja riskin ostajan (suojan myyjä) välillä. Luottojohdannaisen tapauksessa riskin ostaja maksaa korvauksen käteisenä riskin myyjälle. Työsuhdeoptiot (AF.72) || Rahoitusvarat sellaisten sopimusten muodossa, jotka on tehty määrättynä päivänä (myöntämispäivä) ja joiden nojalla työntekijät voivat ostaa tietyn määrän työnantajan osakkeita ennalta sovittuun hintaan (toteutushinta) joko ennalta sovittuna ajankohtana (oikeuden syntymispäivä) tai oikeuden syntymispäivää välittömästi seuraavalla ajanjaksolla (merkintäaika). Muut saamiset ja velat (AF.8) || Rahoitusvarat, jotka syntyvät rahoitustaloustoimen tai muun taloustoimen vastineena tilanteessa, jossa kyseessä olevan taloustoimen ja siihen liittyvän maksun välillä on ajoitusero. Kauppaluotot ja ennakot (AF.81) || Rahoitusvarat, jotka syntyvät tavaroiden ja palveluiden toimittajien antaessa asiakkailleen lisää maksuaikaa. Ne ovat myös ennakkomaksuja käynnissä tai käynnistymässä olevista töistä ja asiakkaiden ennakkomaksuja vielä toimittamattomista tavaroista ja palveluista. Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot (AF.89) || Rahoitusvarat, jotka syntyvät jakotaloustoimien tai jälkimarkkinakauppaan liittyvien rahoitustaloustoimien ja toisaalta niihin liittyvien maksujen ajoituseroista. Lisätietoerät || Tilinpitojärjestelmässä on kolme lisätietoerää, joiden avulla esitetään tietoja sellaisista varoista, joita peruskehikossa ei eritellä ja jotka on tarkoitettu erikoistuneempaan analyysiin. Kestokulutustavarat (AN.m) || Kestävät tavarat, joita kotitaloudet hankkivat kulutukseensa (eli tavarat, joita kotitaloudet eivät käytä arvon säilyttäjinä tai joita kotitalouksien omistamat yhtiöimättömät yritykset eivät käytä tuotantotarkoituksiin). Ulkomaiset suorat sijoitukset (AF.m1) || Ulkomaisiin suoriin sijoituksiin sisältyy pitkäaikainen riippuvuussuhde, joka kuvastaa kotimaisen institutionaalisen yksikön (suoran sijoituksen tekijän) pysyvää osallistumista sellaiseen institutionaaliseen yksikköön, joka sijaitsee jossain muussa maassa. Suoran sijoituksen tekijän tarkoituksena on saada huomattavaa vaikutusvaltaa sijoituksensa kohteena olevan yksikön johtamiseen Järjestämättömät lainat (AF.m2) || Laina on järjestämätön silloin, kun koron tai lainapääoman maksut ovat vähintään 90 päivää myöhässä tai kun vähintään 90 päivän koronmaksut on sopimuksen nojalla pääomitettu, uudelleenrahoitettu tai lykätty tai kun maksut ovat alle 90 päivää myöhässä mutta on muita perusteltuja syitä (kuten velallisen konkurssihakemus) epäillä maksujen täysimääräistä suorittamista. Luvun 7 liite 7.2 Liitteessä 7.2 esitetään kirjaukset avaustaseesta
päätöstaseeseen ja kunkin varojen luokan yksityiskohdat taseen arvon
muuttumiselle taloustoimien, muiden volyymin muutosten sekä hallussapitovoittojen
ja -tappioiden kautta. Varojen, velkojen ja nettovarallisuuden luokitus || IV.1 Avaustase || III.1 ja III.2 Taloustoimet || III.3.1 Muut volyymin muutokset || III.3.2 Hallussapitovoitot ja ‑tappiot || IV.3 Päätöstase III.3.2.1 Neutraalit hallussapitovoitot ja ‑tappiot || III.3.2.2 Reaaliset hallussapitovoitot ja ‑tappiot Muut kuin rahoitusvarat || AN. || P.5, NP || K.1, K.2, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62. || K.71 || K.72 || AN. Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || AN.1 || P.5 || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.1 Kiinteät varat[3] || AN.11 || P.51g, P.51c || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.11 Asunnot || AN.111 || P.51g, P.51c || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.111 Muut rakennukset ja rakennelmat || AN.112 || P.51g, P.51c || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.112 Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet || AN.113 || P.51g, P.51c || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.113 Asejärjestelmät || AN.114 || P.51g, P.51c || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.114 Kasvatettavat biologiset varat || AN.115 || P.51g, P.51c || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.115 Henkiset omaisuustuotteet || AN.117 || P.51g, P.51c || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.117 Varastot || AN.12 || P.52 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.12 Arvoesineet || AN.13 || P.53 || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.13 Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || AN.2 || NP || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.2 Luonnonvarat || AN.21 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.21 Maa || AN.211 || NP.1 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.211 Mineraali- ja energiavarannot || AN.212 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.212 Luonnonvaraiset biologiset varat || AN.213 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.213 Vesivarat || AN.214 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.214 Muut luonnonvarat || AN.215 || NP.1 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.215 Radiotaajuudet || AN.2151 || NP.1 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.2151 Muut || AN.2159 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.2159 Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || AN.22 || NP.2 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.22 Liikearvo (goodwill) ja markkinointivarat || AN.23 || NP.3 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.23 Rahoitusvarat ja velat[4] || AF || F || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF. Monetaarinen kulta ja SDR:t (vain saamisissa) || AF.1 || F.1 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.1 Käteisraha ja talletukset || AF.2 || F.2 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.2 Velkapaperit || AF.3 || F.3 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.3 Lainat || AF.4 || F.4 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.4 Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || AF.5 || F.5 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.5 Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || AF.6 || F.6 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.6 Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || AF.7 || F.7 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.7 Muut saamiset ja velat || AF.8 || F.8 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.8 Nettovarallisuus || B.90 || B.101 || B.102 || B.1031 || B.1032 || B.90 Tasapainoerät B.10 || Nettovarallisuuden muutokset B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset B.90 || Nettovarallisuus Rahoitusvaroihin ja velkoihin kohdistuvat taloustoimet F. || Rahoitusvaroihin ja velkoihin kohdistuvat taloustoimet F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet F.2 || Käteisraha ja talletukset F.3 || Velkapaperit F.4 || Lainat F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot F.8 || Muut saamiset ja velat Tavaroihin ja palveluihin kohdistuvat taloustoimet P.5 || Pääoman bruttomuodostus P.51g || Kiinteän pääoman bruttomuodostus P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen (–) P.511 || Kiinteiden varojen hankinnat miinus vähennykset P.5111 || Uusien kiinteiden varojen hankinnat P.5112 || Olemassa olevien kiinteiden varojen hankinnat P.5113 || Olemassa olevien kiinteiden varojen vähennykset P.512 || Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut P.52 || Varastojen muutokset P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset Muut varallisuuden muodostuskirjaukset NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset NP.1 || Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset NP.2 || Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset NP.3 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen hankinnat miinus vähennykset K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset K.4 || Korvauksettomat haltuunotot K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset K.6 || Luokitusmuutokset K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot [1] Lisätietoerä AN.m: Kestokulutustavarat. [2] Lisätietoerät AF.m1 Ulkomaiset suorat sijoitukset;
AF.m2: Järjestämättömät lainat. [3] Lisätietoerä: AN.m: Kestokulutustavarat. [4] Lisätietoerä: AF.m1: Ulkomaiset suorat sijoitukset;
AF.m2: Järjestämättömät lainat. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010)
774 lopullinen
Liite A/Luku 08 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A LUKU 8: TILIKOKONAISUUS Johdanto Tässä luvussa esitetään tarkemmin tilit ja
varallisuustaseet kansantalouden tilinpidon tilikokonaisuudessa. Siinä
esitetään myös kotimaantalouden vuorovaikutus ulkomaiden kanssa samassa
tilikokonaisuudessa. Myös tavaroiden ja palveluiden tiliä kuvataan ottaen
huomioon tavaroiden ja palveluiden tarjonnan ja käytön taustalla oleva
tilinpidon identiteetti. Lopuksi vielä esitetään integroidut kansantalouden
tilit, joissa jokainen sektori näytetään samalla tilillä tilinpitokirjausten
aggregoidun muodon kanssa. Tilikokonaisuus 8.01 EKT kirjaa virrat ja varannot
järjestettyyn tilikokonaisuuteen, joka kuvaa talouden kiertokulkua tuotannosta
ja tulojen muodostuksesta tulonjaon ja tulojen uudelleenjaon kautta käyttöön kulutukseen.
EKT kirjaa myös sen käytön, mikä on jäljellä säästön muodossa sekä
rahoitusvarojen että muiden kuin rahoitusvarojen kertymiseen. 8.02 Kullakin tilillä näkyvät
resurssit ja käyttö, jotka tasapainotetaan ottamalla käyttöön tasapainoerä,
yleensä tilin käyttöpuolella. Tasapainoerä siirretään seuraavalle tilille
ensimmäisenä kirjauksena resurssipuolelle. 8.03 Taloustoimien järjestelmällinen
kirjaaminen talouselämän loogisen analyysin mukaisesti tuottaa
institutionaalisen sektorin tai alasektorin tai koko kansantalouden
tutkimukseen tarvittavat kokonaissuureet. Tilien ryhmittely on suunniteltu
tärkeimpien taloudellisten tietojen esittämistä varten, ja kunkin tilin
tasapainoerä on keskeisellä sijalla esiin tuoduissa tiedoissa. 8.04 Tilit ryhmitellään kolmeen
ryhmään: a) Juoksevat tilit koskevat tuotantoa ja
siihen liittyvää tulojen muodostusta, jakautumista ja uudelleenjakoa ja niiden
käyttöä kulutukseen. Tulot, joita ei suoraan käytetä kulutukseen, näkyvät
säästöä koskevassa tasapainoerässä, ja ne viedään varallisuuden
muodostustileille ensimmäisenä kirjauksena pääomatilin resurssipuolelle. b) Varallisuuden muodostustilit analysoivat
yksiköiden varojen ja velkojen muutoksia ja mahdollistavat nettovarallisuudessa
(varojen ja velkojen välinen ero) tapahtuneiden muutosten kirjaamisen. c) Varallisuustaseet osoittavat
kokonaisvarat ja -velat tilinpitojakson alussa ja lopussa sekä
nettovarallisuuden. Kuhunkin varojen ja velkojen erään liittyvät varallisuuden
muodostustilille kirjatut virrat nähdään uudestaan tasetileillä olevina
muutoksina. 8.05 Tilikokonaisuutta sovelletaan
institutionaalisiin yksiköihin, institutionaalisiin sektoreihin ja
alasektoreihin ja koko kansantalouteen. 8.06 Tasapainoerät laaditaan sekä
bruttona että nettona. Ne ovat bruttona, jos ne on laskettu ennen kiinteän
pääoman kulumisen vähentämistä, ja nettona, jos ne on laskettu tämän
vähennyksen jälkeen. Tärkeämpää on ilmaista tulojen tasapainoerät nettona,
koska pääoman kuluminen on käytettävissä olevaan tuloon kohdistuva vaatimus,
joka on täytettävä, mikäli kansantalouden pääomakanta on ylläpidettävä. 8.07 Tilit esitetään kahdella
tavalla: a) integroituina taloustileinä, jotka
esittävät kaikkien institutionaalisten sektoreiden, koko kansantalouden ja
ulkomaiden tilit yhdessä taulukossa b) tilikokonaisuuksina, joista saadaan
yksityiskohtaisempaa tietoa. Taulukot, joista käy ilmi jokaisen tilin
esitystapa, on esitetty tämän luvun jaksossa ”Tilien kokonaisuus”. 8.08 Taulukossa 8.1 esitetään
yhteenveto tileistä, tasapainoeristä ja pääsuureista. Taulukossa ei esitetä
pääsuureiden koodia, mutta se on sama kuin tasapainoerien koodi sillä
erotuksella, että numeron jälkeen on lisätty tähti. Esimerkiksi ”Ensitulon”
koodi on B.5g ja pääsuureen ”Kansantulo, brutto” vastaava koodi on B.5*g. 8.09 Tasapainoerät esitetään
taulukossa bruttomuodossa, mitä osoittaa kirjaimen ”g” käyttö koodissa.
Kustakin koodista on myös nettomuoto, josta on vähennetty arvioitu pääoman
kuluminen. Esimerkiksi bruttomuodossa ilmoitetun arvonlisäyksen koodi on B.1g
ja vastaavan nettomuodon (arvonlisäys, netto), josta on vähennetty pääoman kuluminen,
koodi on B.1n. Taulukko 8.1 – Yhteenveto tileistä,
tasapainoeristä ja pääsuureista Tilit || Tasapainoerät || Pääsuureet Institutionaalisten sektoreiden tilikokonaisuus Juoksevat tilit || I. || Tuotantotili || I. || Tuotantotili || || || || || B.1g || Arvonlisäys, brutto || Bruttokansantuote (BKT) || II. || Tulonjako- ja tulonkäyttötili || II.1 || Tulojen ensijaon tilit || II.1.1 || Tulonmuodostustili || || || B.2g B.3g || Toimintaylijäämä, brutto Sekatulo, brutto || || || || || || II.1.2 || Ensitulon jakotili || II.1.2.1 || Yritystulon tili || B.4g || Yritystulo || || || || || || || || II.1.2.2 || Muun ensitulon jakotili || B.5g || Ensitulo || Bruttokansantulo (BKTL) || || || II.2 || Tulojen uudelleenjaon tili || || || || || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || Käytettävissä oleva kansantulo, brutto || || || II.3 || Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili || || || || || B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || II.4 || Tulonkäyttötili || II.4.1 || Käytettävissä olevan tulon käyttötili || || || B.8g || Säästö, brutto || Kansantalouden säästö, brutto || || || || || II.4.2 || Oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötili || || || || || Varallisuuden muodostustilit || III. || Varallisuuden muodostustilit || III.1 || Pääomatili || III.1.1 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili || || || B0.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuva nettovarallisuuden muutos || || || || || || III.1.2 || Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili || || || B.9 || Nettoluotonanto/nettoluotonotto || || || || III.2 || Rahoitustili || || || || || B.9 || Nettoluotonanto/nettoluotonotto || || || || III.3 || Varojen muiden muutosten tili || III.3.1 || Varojen volyymin muiden muutosten tili || || || B.102 || Muista varojen volyymin muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || III.3.2 || Uudelleenarvotustilit || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || III.3.2.1 || Neutraalien hallussapitovoittojen/-tappioiden tili || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || II.3.2.2 || Reaalisten hallussapitovoittojen/-tappioiden tili || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || Varallisuustaseet || IV. || Varallisuustaseet || IV.1 || Varallisuuden avaustase || || || || B.90 || Nettovarallisuus || Kansanvarallisuus || || || IV.2 || Varallisuustaseen muutokset || || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset, yhteensä || Kansanvarallisuuden muutokset || || || IV.3 || Varallisuuden päätöstase || || || || B.90 || Nettovarallisuus || Kansanvarallisuus Taulukko 8.1 – Yhteenveto tileistä,
tasapainoeristä ja pääsuureista (jatkoa) Tilit || Tasapainoerät || Pääsuureet Taloustoimitilit || 0. || Tavara- ja palvelutili Ulkomaiden tili (ulkomaisten taloustoimien tili) || || || Juokseva tili || V. || Ulkomaiden tili || V.I || Tavaroiden ja palvelujen ulkomaantili || || || || || B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase || Tavaroiden ja palveluiden tase || || || V.II || Ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaantili || || || || || B.12 || Vaihtotase || Vaihtotase Varallisuuden muodostustilit || || || V.III || Varallisuuden muodostuksen ulkomaan tilit || V.III.1 || Pääomatili || V.III.1.1 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvien nettovarallisuuden muutosten tili || B.101 || Vaihtotaseesta ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || V.III.1.2 || Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili || B.9 || Nettoluotonanto/nettoluotonotto || || || || || || V.III.2 || Rahoitustili || || || B.9 || Nettoluotonanto/nettoluotonotto || Nettoluotonanto/nettoluotonotto || || || || || V.III.3 || Varojen muiden muutosten tili || V.III.3.1 || Varojen volyymin muiden muutosten tili || B.102 || Muista varojen volyymin muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || V.III.3.2 || Uudelleenarvotustilit || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || Varallisuustaseet || || || V.IV || Ulkomaisten varojen ja velkojen tili || V.IV.1 || Varallisuuden avaustase || || || B.90 || Nettovarallisuus || Ulkomaiden nettorahoitusasema || || || || || V.IV.2 || Varallisuustaseen muutokset || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset || || || || || || V.IV.3 || Varallisuuden päätöstase || || || B.90 || Nettovarallisuus || Ulkomaiden nettorahoitusasema TILIKOKONAISUUS JUOKSEVAT TILIT Tuotantotili (I) 8.10 Tuotantotili (I) esittää
taloustoimet, jotka liittyvät tuotantoprosessiin. Se laaditaan institutionaalisille
sektoreille ja toimialoille. Sen resurssit sisältävät tuotoksen ja sen käyttö
sisältää välituotekäytön. 8.11 Tuotantotili osoittaa yhden
järjestelmän tärkeimmän tasapainoerän – arvonlisäyksen eli minkä tahansa
tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämän arvon – ja keskeisen kokonaissuureen
eli bruttokansantuotteen. Arvonlisäys on taloudellisesti merkittävä sekä
institutionaalisille sektoreille että toimialoille. 8.12 Arvonlisäys (tilin
tasapainoerä) voidaan laskea ennen kiinteän pääoman kulumisen huomioon
ottamista tai sen jälkeen eli bruttona tai nettona. Koska tuotos arvotetaan
perushintaan ja välituotekäyttö ostajan hintaan, arvonlisäys ei sisällä
tuoteveroja miinus tuotetukipalkkioita. 8.13 Koko kansantalouden tasolla
tuotantotilin resursseihin sisältyvät tavaroiden ja palveluiden tuotoksen
lisäksi tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot. Se tekee näin ollen mahdolliseksi
bruttokansantuotteen (markkinahintaan) laskemisen tasapainoeränä. Tämän
keskeisen kokonaistason tasapainoerän – arvonlisäys koko talouden tasolla muunnettuna
markkinahintaiseksi – koodi on B.1*g, ja se on markkinahintainen BKT.
Nettokansantuotteen (NKT) koodi on B.1*n. 8.14 Välilliset rahoituspalvelut
(FISIM) kohdennetaan käyttäjille kustannuksina. Tämä edellyttää sitä, että osa
rahoituksen välittäjille maksetuista koroista luokitellaan uudelleen maksuiksi välityspalveluista
ja käsitellään rahoituksen välitystä harjoittavien tuottajien tuotoksena.
Vastaava arvo määritetään näiden välityspalveluiden käyttäjien kulutukseksi. EKT95:een
verrattuna BKT:n arvoon vaikuttaa kotimaiseen loppukäyttöön, vientiin ja
tuontiin kohdennettujen välillisten rahoituspalvelujen määrä. Taulukko 8.2 Tili I: Tuotantotili Käyttö || || || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät 3 604 || 3 604 || || || || || || || || P.1 || Tuotos 3 077 || 3 077 || || || || || || || || P.11 || Markkinatuotos 147 || 147 || || || || || || || || P.12 || Tuotos omaan loppukäyttöön 380 || 380 || || || || || || || || P.13 || Markkinaton tuotos 1 883 || || || 1 883 || 17 || 115 || 222 || 52 || 1 477 || P.2 || Välituotekäyttö 133 || 133 || || || || || || || || D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot 1854 || || || 1 854 || 15 || 155 || 126 || 94 || 1 331 || B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto/Bruttokansantuote 222 || || || 222 || 3 || 23 || 27 || 12 || 157 || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen 1 632 || || || 1 632 || 12 || 132 || 99 || 82 || 1 174 || B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto/Nettokansantuote Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || || || || || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä P.1 || Tuotos || 2 808 || 146 || 348 || 270 || 32 || 3 604 || || || 3 604 P.11 || Markkinatuotos || 2 808 || 146 || 0 || 123 || 0 || 3 077 || || || 3 077 P.12 || Tuotos omaan loppukäyttöön || 0 || 0 || 0 || 147 || 0 || 147 || || || 147 P.13 || Markkinaton tuotos || || || 348 || || 32 || 380 || || || 380 P.2 || Välituotekäyttö || || || || || || || || 1 883 || 1 883 D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot || || || || || || 133 || || || 133 B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto/Bruttokansantuote || || || || || || || || || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen || || || || || || || || || B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto/Nettokansantuote || || || || || || || || || Tulonjako- ja tulonkäyttötilit (II) 8.15 Tulonjakoa ja -käyttöä
tarkastellaan neljässä vaiheessa: ensijaon, uudelleenjaon sekä
luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon ja tulojen käytön yhteydessä. Ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan tulonmuodostusta
suoraan tuotantoprosessin tuloksena ja sen jakautumista tuotannontekijöiden
(työ, pääoma) ja julkisyhteisöjen (tuotanto- ja tuontiverojen sekä
tukipalkkioiden kautta) kesken. Se mahdollistaa toimintaylijäämän (tai
kotitalouksien osalta sekatulojen) ja ensitulojen määrittämisen. Toisessa vaiheessa seurataan tulon uudelleenjakoa muiden
tulonsiirtojen kuin luontoismuotoisten yhteiskunnallisten tulonsiirtojen ja
pääomansiirtojen kautta. Tästä saadaan tulokseksi käytettävissä oleva tulo
tasapainoeränä. Kolmannessa vaiheessa julkisyhteisöjen ja
kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY)
yhteiskunnalle tarjoamia yksilöllisiä palveluja käsitellään osana
kotitalouksien kulutusta, ja kotitalouksille määritetään vastaava
laskennallinen tulo. Tämä saadaan kahdella tilillä oikaisuerien avulla. Käyttöön
otettua tiliä nimitetään luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tiliksi, joka
osoittaa resurssipuolella kotitalouksien laskennallisen lisätulon ja vastaavan käytön
julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien
yhteisöjen laskennallisena tulonsiirtona näiltä sektoreilta. Tämä antaa
tulokseksi tasapainoerän ”oikaistu käytettävissä oleva tulo”, joka on sama kuin
käytettävissä oleva tulo koko talouden tasolla mutta eroaa kotitalous-,
julkisyhteisö- ja KPVTY-sektoreiden osalta. Neljännessä vaiheessa käytettävissä oleva tulo
viedään seuraavalle tilille, käytettävissä olevan tulon tilille, joka osoittaa,
miten tulo kulutetaan, ja jättää säästön tasapainoeräksi. Kun yksilölliset palvelut
tunnistetaan kotitalouksien kulutukseksi luontoismuotoisten tulojen
uudelleenjaon tilin kautta, oikaistun käytettävissä olevan luontoismuotoisen
tulon tilin käyttö osoittaa, miten kotitaloudet käyttävät tämän oikaistun
käytettävissä olevan tulon määrän julkisyhteisöiltä ja KPVTY:iltä saatuihin
luontoismuotoisiin yhteiskunnallisiin tulonsiirtoihin, kun lisätään
luontoismuotoisten yhteiskunnallisten tulonsiirtojen arvo kotitalouksien
kulutukseen ja saadaan todellista kulutusta kuvaava määrä. Julkisyhteisöjen ja
KPVTY:iden kulutusta vähennetään yhtä suurella mutta vastakkaismerkkisellä
määrällä, joten laskettaessa julkisyhteisö-, KPVTY- ja kotitaloussektorin
säästöä, oikaistu käsittely antaa kullekin sektorille saman säästöä koskevan
tasapainoerän kuin vakiokäsittely. Tulojen ensijaon tilit (II.1) Tulonmuodostustili (II.1.1) Institutionaalisen sektorin mukaisen
tulonmuodostustilin rakenne on esitetty taulukossa 8.3: 8.16 Tulonmuodostustili esitetään
myös toimialoittain tarjonta- ja käyttötaulukoiden sarakkeissa. 8.17 Tulonmuodostustili esittää
ensitulon taloustoimet pikemminkin niiden lähdesektoreiden kuin
kohdesektoreiden kannalta. 8.18 Se osoittaa, miten arvonlisäys
kattaa palkansaajakorvaukset ja muut tuotantoverot (miinus tuotetukipalkkiot).
Tasapainoerä on toimintaylijäämä, joka on tuotantotoimintojen ylijäämä (tai
alijäämä) ennen niiden korkojen, luonnonvaran vuokrien tai maksujen huomioon
ottamista, joita tuotantoyksikön a) täytyy maksaa niistä rahoitusvaroista tai
luonnonvaroista, joita se on lainannut tai vuokrannut b) täytyy saada niistä rahoitusvaroista tai
luonnonvaroista, jotka se omistaa. 8.19 Kotitaloussektorin
yhtiöimättömien yritysten tapauksessa tulonmuodostustilin tasapainoerä sisältää
implisiittisesti elementin, joka vastaa korvausta omistajan tai hänen
perheenjäsentensä työstä. Tällä itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saadulla
tulolla on palkan ominaisuuksia ja yrittäjänä tehdystä työstä saadun voiton
ominaisuuksia. Tästä tulosta, joka ei ole tarkasti ottaen pelkästään palkkaa tai
voittoa, käytetään nimitystä ’sekatulo’. 8.20 Omistusasunnoissa asuvien
kotitalouksien omaan käyttöön tuottamien asumispalvelujen tapauksessa
tulonmuodostustilin tasapainoerä on toimintaylijäämä (eikä sekatulo). Taulukko 8.3 Tili II.1.1: Tulonmuodostustili Käyttö || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto/Bruttokansantuote || || || || || || || || || B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto/Nettokansantuote 1 150 || || || 1 150 || 11 || 11 || 98 || 44 || 986 || D.1 || Palkansaajakorvaukset 950 || || || 950 || 6 || 11 || 63 || 29 || 841 || D.11 || Palkat ja palkkiot 200 || || || 200 || 5 || 0 || 55 || 5 || 145 || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut 181 || || || 181 || 4 || 0 || 51 || 4 || 132 || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut 168 || || || 168 || 4 || 0 || 48 || 4 || 122 || D.1211 || Työnantajan todelliset eläkemaksut 13 || || || 13 || 0 || 0 || 3 || 0 || 10 || D.1212 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut 19 || || || 19 || 1 || 0 || 4 || 1 || 13 || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut 18 || || || 18 || 1 || 0 || 4 || 1 || 12 || D.1221 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut 1 || || || 1 || 0 || 0 || 0 || 0 || 1 || D.1222 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut 235 || || 0 || 235 || || || || || || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot 141 || || 0 || 141 || || || || || || D.21 || Tuoteverot 121 || || 0 || 121 || || || || || || D.211 || Arvonlisäverot (alv) 17 || || 0 || 17 || || || || || || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a 17 || || 0 || 17 || || || || || || D.2121 || Tuontitullit 0 || || 0 || 0 || || || || || || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit 3 || || 0 || 3 || || || || || || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot 94 || || 0 || 94 || 1 || 0 || 1 || 4 || 88 || D.29 || Muut tuotantoverot -44 || || 0 || -44 || || || || || || D.3 || Tukipalkkiot -8 || || 0 || -8 || || || || || || D.31 || Tuotetukipalkkiot 0 || || 0 || 0 || || || || || || D.311 || Tuontitukipalkkiot -8 || || 0 || -8 || || || || || || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot -36 || || 0 || -36 || 0 || -1 || 0 || 0 || -35 || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot 452 || || || 452 || 3 || 84 || 27 || 46 || 292 || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto 61 || || || 61 || || 61 || || || || B.3g || Sekatulo, brutto 214 || || || 214 || 3 || 15 || 27 || 12 || 157 || P.51c1 || Kiinteän pääoman kuluminen bruttotoimintaylijäämästä 8 || || || 8 || || 8 || || || || P.51c2 || Kiinteän pääoman kuluminen bruttosekatulosta 238 || || || 238 || 0 || 69 || 0 || 34 || 135 || B.2n || Toimintaylijäämä, netto 53 || || || 53 || || 53 || || || || B.3n || Sekatulo, netto Taulukko 8.3 Tili II.1.1: Tulonmuodostustili
(jatkoa) Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto/Bruttokansantuote || 1 331 || 94 || 126 || 155 || 15 || 1 854 || || || 1 854 B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto/Nettokansantuote || 1 174 || 82 || 99 || 132 || 12 || 1 632 || || || 1 632 D.1 || Palkansaajakorvaukset || || || || || || || || || D.11 || Palkat ja palkkiot || || || || || || || || || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || || D.1211 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || || || || || || || || || D.1212 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || || || || || || || || || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || || D.1221 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || || || || || || || || || D.1222 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || || || || || || || || || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || || || || || || || || 0 || D.21 || Tuoteverot || || || || || || || || 0 || D.211 || Arvonlisäverot (alv) || || || || || || || || 0 || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || || || || || || || || 0 || D.2121 || Tuontitullit || || || || || || || || 0 || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || || || || || || || || 0 || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || || || || || || || 0 || D.29 || Muut tuotantoverot || || || || || || || || 0 || D.3 || Tukipalkkiot || || || || || || || || 0 || D.31 || Tuotetukipalkkiot || || || || || || || || 0 || D.311 || Tuontitukipalkkiot || || || || || || || || 0 || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || || || || || || || || 0 || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || || || || || || || || 0 || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || || || || || || || || || B.3g || Sekatulo, brutto || || || || || || || || || B.2n || Toimintaylijäämä, netto || || || || || || || || || B.3n || Sekatulo, netto || || || || || || || || || Ensitulon jakotili (II.1.2) 8.21 Toisin kuin tulonmuodostustili
ensitulon jakotili käsittelee kotimaisia talousyksiköitä ja institutionaalisia
sektoreita pikemmin ensitulon saajina kuin tuottajina. 8.22 ”Ensitulo” on tuloa, jonka
kotimaiset talousyksiköt saavat suorasta osallistumisestaan tuotantoon ja
rahoitusvarojen tai luonnonvarojen omistaja saa korvaukseksi rahoitusvarojen
järjestämisestä tai luonnonvarojen antamisesta toisen institutionaalisen
yksikön käytettäväksi. 8.23 Kotitaloussektorilla
palkansaajakorvaus (D.1) resurssina ensitulon jakotilillä ei ole sama kuin
D.1-kirjaus käyttönä tulonmuodostustilillä. Kotitalouksien tulonmuodostustilillä
käyttökirjaus osoittaa, kuinka paljon on maksettu kotitalouksien
yritystoimintaan palkatulle henkilöstölle. Kotitaloussektorin ensitulojen
jakotilillä kirjaus resurssipuolelle osoittaa kaikki kotitaloussektorin
palkansaajana tehdystä työstä ansaitsemat palkansaajakorvaukset yrityksissä,
julkisyhteisössä jne. Näin ollen kotitaloussektorin tulonjakotilillä oleva
kirjaus on paljon suurempi kuin kotitaloussektorin tulonmuodostustilillä oleva
kirjaus. 8.24 Ensitulon jakotili (II.1.2)
voidaan laskea ainoastaan institutionaalisille sektoreille ja alasektoreille,
koska toimialojen osalta on mahdotonta jakaa tiettyjä rahoitukseen (pääoman
anto- ja ottolainaus) ja varoihin liittyviä virtoja. 8.25 Ensitulon jakotili jaetaan yritystulon
tiliin (II.1.2.1) ja muun ensitulon jakotiliin (II.1.2.2). Taulukko 8.4 Tili II.1.2: Ensitulon jakotili Käyttö || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || || || || || || || || || B.3g || Sekatulo, brutto || || || || || || || || || B.2n || Toimintaylijäämä, netto || || || || || || || || || B.3n || Sekatulo, netto 6 || || 6 || || || || || || || D.1 || Palkansaajakorvaukset 6 || || 6 || || || || || || || D.11 || Palkat ja palkkiot 0 || || 0 || || || || || || || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut 0 || || 0 || || || || || || || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut 0 || || 0 || || || || || || || D.1211 || Työnantajan todelliset eläkemaksut 0 || || 0 || || || || || || || D.1212 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut 0 || || 0 || || || || || || || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut 0 || || 0 || || || || || || || D.1221 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut 0 || || 0 || || || || || || || D.1222 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut 0 || || || || || || || || || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot 0 || || || || || || || || || D.21 || Tuoteverot 0 || || || || || || || || || D.211 || Arvonlisäverot (alv) 0 || || || || || || || || || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a 0 || || || || || || || || || D.2121 || Tuontitullit 0 || || || || || || || || || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit 0 || || || || || || || || || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot 0 || || || || || || || || || D.29 || Muut tuotantoverot 0 || || || || || || || || || D.3 || Tukipalkkiot 0 || || || || || || || || || D.31 || Tuotetukipalkkiot 0 || || || || || || || || || D.311 || Tuontitukipalkkiot 0 || || || || || || || || || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot 0 || || || || || || || || || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot 435 || || 44 || 391 || 6 || 41 || 42 || 168 || 134 || D.4 || Omaisuustulot 230 || || 13 || 217 || 6 || 14 || 35 || 106 || 56 || D.41 || Korot 79 || || 17 || 62 || 0 || || || 15 || 47 || D.42 || Yritysten jakamat tulot 67 || || 13 || 54 || || || || 15 || 39 || D.421 || Osingot 12 || || 4 || 8 || || || || 0 || 8 || D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä 14 || || 14 || 0 || || || || 0 || 0 || D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot 47 || || 0 || 47 || || || || 47 || || D.44 || Muut sijoitustulot 25 || || 0 || 25 || || || || 25 || || D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo 8 || || 0 || 8 || || || || 8 || || D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot 14 || || 0 || 14 || || || || 14 || || D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo 6 || || 0 || 6 || || || || 6 || || D.4431 || Osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen osingot 8 || || 0 || 8 || || || || 8 || || D.4432 || Osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen kotiuttamattomat voitot 653 || || || 65 || 0 || 27 || 7 || 0 || 31 || D.45 || Luonnonvaran vuokrat 1 864 || || || 1 864 || 4 || 1 381 || 198 || 27 || 254 || B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto 1 642 || || || 1 642 || 1 || 1 358 || 171 || 15 || 97 || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto Taulukko 8.4 Tili II.1.2: Ensitulon jako
(jatkoa) Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || 292 || 46 || 27 || 84 || 3 || 452 || || || 452 B.3g || Sekatulo, brutto || || || || 61 || || 61 || || || 61 B.2n || Toimintaylijäämä, netto || 135 || 34 || 0 || 69 || 0 || 238 || || || 238 B.3n || Sekatulo, netto || || || || 53 || || 53 || || || 53 D.1 || Palkansaajakorvaukset || || || || 1 154 || || 1 154 || 2 || || 1 156 D.11 || Palkat ja palkkiot || || || || 954 || || 954 || 2 || || 956 D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || || || || 200 || || 200 || 0 || || 200 D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || || || || 181 || || 181 || 0 || || 181 D.1211 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || || || || 168 || || 168 || 0 || || 168 D.1212 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || || || || 13 || || 13 || 0 || || 13 D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || || || || 19 || || 19 || 0 || || 19 D.1221 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || || || || 18 || || 18 || 0 || || 18 D.1222 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || || || || 1 || || 1 || 0 || || 1 D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || || || 235 || || || 235 || || || 235 D.21 || Tuoteverot || || || 141 || || || 141 || || || 141 D.211 || Arvonlisäverot (alv) || || || 121 || || || 121 || || || 121 D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || || || 17 || || || 17 || || || 17 D.2121 || Tuontitullit || || || 17 || || || 17 || || || 17 D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || || || 0 || || || 0 || || || 0 D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || || 3 || || || 3 || || || 3 D.29 || Muut tuotantoverot || || || 94 || || || 94 || || || 94 D.3 || Tukipalkkiot || || || -44 || || || -44 || || || -44 D.31 || Tuotetukipalkkiot || || || -8 || || || -8 || || || -8 D.311 || Tuontitukipalkkiot || || || 0 || || || 0 || || || 0 D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || || || -8 || || || -8 || || || -8 D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || || || -36 || || || -36 || || || -36 D.4 || Omaisuustulot || 96 || 149 || 22 || 123 || 7 || 397 || 38 || || 435 D.41 || Korot || 33 || 106 || 14 || 49 || 7 || 209 || 21 || || 230 D.42 || Yritysten jakamat tulot || 10 || 25 || 7 || 20 || 0 || 62 || 17 || || 79 D.421 || Osingot || 10 || 25 || 5 || 13 || 0 || 53 || 14 || || 67 D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || || || 2 || 7 || || 9 || 3 || || 12 D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || 4 || 7 || 0 || 3 || 0 || 14 || 0 || || 14 D.44 || Muut sijoitustulot || 8 || 8 || 1 || 30 || 0 || 47 || 0 || || 47 D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo || 5 || 0 || 0 || 20 || 0 || 25 || 0 || || 25 D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot || || || || 8 || || 8 || 0 || || 8 D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo || 3 || 8 || 1 || 2 || 0 || 14 || 0 || || 14 D.4431 || Osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen osingot || 1 || 3 || 0 || 2 || 0 || 6 || 0 || || 6 D.4432 || Osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen kotiuttamattomat voitot || 2 || 5 || 1 || 0 || 0 || 8 || 0 || || 8 D.45 || Luonnonvaran vuokrat || 41 || 3 || 0 || 21 || 0 || 65 || || || 65 B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || || || || || || || || || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto || || || || || || || || || Yritystulon tili (II.1.2.1) 8.26 Yritystulon tilin tarkoituksena
on määrittää tasapainoerä, joka vastaa voittoa ennen osingon jakoa ja tuloveroa
normaalissa liikekirjanpidossa. 8.27 Julkisyhteisöillä ja
kotitalouksia palvelevilla voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä tämä tili
koskee ainoastaan niiden markkinatoimintaa. 8.28 Yritystulo vastaa
toimintaylijäämää tai sekatuloa (resurssipuolella): plus yritykselle
kuuluva rahoitus- tai muista varoista saatava omaisuustulo (resurssipuolella); miinus yrityksen
maksamat velkojen korot, muut maksetut sijoitustulot ja yrityksen vuokraamista
maasta ja muista luonnonvaroista maksetut vuokrat (käyttöpuolella). Osinkojen, yritysmäisistä yhteisöistä tehtyjen yritystulon
ottojen tai ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitettujen voittojen
muodossa maksettavaa omaisuustuloa ei vähennetä yritystulosta. Muun ensitulon jakotili (II.1.2.2) 8.29 Muun ensitulon jakotilin
tarkoituksena on palata yritystulon käsitteestä ensitulon käsitteeseen. Se
sisältää sen vuoksi ne ensitulon erät, jotka eivät sisälly yritystulon tilille: a) yritysten tapauksessa jaetut osingot, yritystulon
otot yritysmäisistä yhteisöistä ja ulkomaisten suorien sijoitusten
uudelleensijoitetut voitot (käyttöpuolella); b) kotitalouksien tapauksessa: 1. maksettavat omaisuustulot, pois luettuna
yritystoiminnan yhteydessä maksettavat luonnonvarojen vuokrat ja korot
(käyttöpuolella); 2. palkansaajakorvaukset
(resurssipuolella); 3. saatavat omaisuustulot pois luettuna
yritystoiminnan yhteydessä saatavat omaisuustulot (resurssipuolella). c) julkisyhteisöjen tapauksessa: 1. maksettavat omaisuustulot, pois luettuna
markkinatoiminnan yhteydessä maksettavat omaisuustulot (käyttöpuolella); 2. tuotanto- ja tuontiverot miinus
tukipalkkiot (resurssipuolella); 3. saatavat omaisuustulot pois luettuna markkinatoiminnan
yhteydessä saatavat omaisuustulot (resurssipuolella). Taulukko 8.5 Tili II.1.2.1: Yritystulo Käyttö || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || || || || || || || || || B.3g || Sekatulo, brutto || || || || || || || || || B.2n || Toimintaylijäämä, netto || || || || || || || || || B.3n || Sekatulo, netto 240 || || || 240 || || || || 153 || 87 || D.4 || Omaisuustulot 162 || || || 162 || || || || 106 || 56 || D.41 || Korot || || || || || || || || || D.42 || Yritysten jakamat tulot || || || || || || || || || D.421 || Osingot || || || || || || || || || D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || || || || || || || || || D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot 47 || || || 47 || || || || 47 || || D.44 || Muut sijoitustulot 25 || || || 25 || || || || 25 || || D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo 8 || || || 8 || || || || 8 || || D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot 14 || || || 14 || || || || 14 || || D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo 31 || || || 31 || || || || 0 || 31 || D.45 || Luonnonvaran vuokrat 343 || || || 343 || || || || 42 || 301 || B.4g || Yritystulo, brutto 174 || || || 174 || || || || 30 || 144 || B.4n || Yritystulo, netto Taulukko 8.5 Tili II.1.2.1: Yritystulo (jatkoa) Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || 292 || 46 || 27 || 84 || 3 || 452 || || || 452 B.3g || Sekatulo, brutto || || || || 61 || || 61 || || || 61 B.2n || Toimintaylijäämä, netto || 135 || 34 || 0 || 69 || 0 || 238 || || || 238 B.3n || Sekatulo, netto || || || || 53 || || 53 || || || 53 D.4 || Omaisuustulot || 96 || 149 || || || || 245 || || || 245 D.41 || Korot || 33 || 106 || || || || 139 || || || 139 D.42 || Yritysten jakamat tulot || 10 || 25 || || || || 35 || || || 35 D.421 || Osingot || 10 || 25 || || || || 35 || || || 35 D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || || || || || || 0 || || || 0 D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || 4 || 7 || || || || 11 || || || 11 D.44 || Muut sijoitustulot || 8 || 8 || || || || 16 || || || 16 D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo || 5 || || || || || 5 || || || 5 D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot || || || || || || 0 || || || 0 D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo || 3 || 8 || || || || 11 || || || 11 D.45 || Luonnonvaran vuokrat || 41 || 3 || || || || 44 || || || 44 B.4g || Yritystulo, brutto || || || || || || || || || B.4n || Yritystulo, netto || || || || || || || || || Taulukko 8.5 Tili II.1.2.2: Muun ensitulon
jako Käyttö || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.4g || Yritystulo, brutto || || || || || || || || || B.4n || Yritystulo, netto 6 || || 6 || || || || || || || D.1 || Palkansaajakorvaukset 6 || || 6 || || || || || || || D.11 || Palkat ja palkkiot || || || || || || || || || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || || || || || || || || || D.21 || Tuoteverot || || || || || || || || || D.211 || Arvonlisäverot (alv) || || || || || || || || || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || || || || || || || || || D.2121 || Tuontitullit || || || || || || || || || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || || || || || || || || || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || || || || || || || || D.29 || Muut tuotantoverot || || || || || || || || || D.3 || Tukipalkkiot || || || || || || || || || D.31 || Tuotetukipalkkiot || || || || || || || || || D.311 || Tuontitukipalkkiot || || || || || || || || || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || || || || || || || || || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot 214 || || 63 || 151 || 6 || 41 || 42 || 15 || 47 || D.4 || Omaisuustulot 68 || || 13 || 55 || 6 || 14 || 35 || || || D.41 || Korot 98 || || 36 || 62 || || || || 15 || 47 || D.42 || Yritysten jakamat tulot 54 || || 0 || 54 || || || || 15 || 39 || D.421 || Osingot 44 || || 36 || 8 || || || || || 8 || D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä 14 || || 14 || 0 || || || || || || D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || || || || || || || || || D.44 || Muut sijoitustulot || || || || || || || || || D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo || || || || || || || || || D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot || || || || || || || || || D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo 34 || || || 34 || 0 || 27 || 7 || || || D.45 || Luonnonvaran vuokrat 1 864 || || || 1 864 || 4 || 1 381 || 198 || 27 || 254 || B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto 1 642 || || || 1 642 || 1 || 1 358 || 171 || 15 || 97 || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto Taulukko 8.5 Tili II.1.2.2: Muun ensitulon
jako (jatkoa) Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.4g || Yritystulo, brutto || 301 || 42 || || || || 343 || || || 343 B.4n || Yritystulo, netto || 144 || 30 || || || || 174 || || || 174 D.1 || Palkansaajakorvaukset || || || || 1 154 || || 1 154 || 2 || || 1 156 D.11 || Palkat ja palkkiot || || || || 954 || || 954 || 2 || || 956 D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || || || || 200 || || 200 || || || 200 D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || || || || 181 || || 181 || || || 181 D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || || || || 19 || || 19 || || || 19 D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || || || 235 || || || 235 || || || 235 D.21 || Tuoteverot || || || 141 || || || 141 || || || 141 D.211 || Arvonlisäverot (alv) || || || 121 || || || 121 || || || 121 D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || || || 17 || || || 17 || || || 17 D.2121 || Tuontitullit || || || 17 || || || 17 || || || 17 D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || || || 0 || || || 0 || || || 0 D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || || 3 || || || 3 || || || 3 D.29 || Muut tuotantoverot || || || 94 || || || 94 || || || 94 D.3 || Tukipalkkiot || || || -44 || || || -44 || || || -44 D.31 || Tuotetukipalkkiot || || || -8 || || || -8 || || || -8 D.311 || Tuontitukipalkkiot || || || 0 || || || 0 || || || 0 D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || || || -8 || || || -8 || || || -8 D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || || || -36 || || || -36 || || || -36 D.4 || Omaisuustulot || || || 22 || 123 || 7 || 152 || 38 || || 190 D.41 || Korot || || || 14 || 49 || 7 || 70 || 21 || || 91 D.42 || Yritysten jakamat tulot || || || 7 || 20 || 0 || 27 || 17 || || 44 D.421 || Osingot || || || 5 || 13 || 0 || 18 || 14 || || 32 D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || || || 2 || 7 || 0 || 9 || 3 || || 12 D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || || || 0 || 3 || 0 || 3 || 0 || || 3 D.44 || Muut sijoitustulot || || || 1 || 30 || 0 || 31 || 0 || || 31 D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo || || || 0 || 20 || 0 || 20 || 0 || || 20 D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot || || || 0 || 8 || 0 || 8 || 0 || || 8 D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo || || || 1 || 2 || 0 || 3 || 0 || || 3 D.45 || Luonnonvaran vuokrat || || || 0 || 21 || 0 || 21 || || || 21 B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || || || || || || || || || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto || || || || || || || || || Tulojen uudelleenjaon tili (II.2) 8.30 Tulojen uudelleenjaon tili
osoittaa, kuinka institutionaalisen sektorin ensitulo kohdennetaan
uudelleenjaolla: tulo-, varallisuus- yms. verot, sosiaaliturvamaksut ja
sosiaalietuudet (pois luettuna luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot)
ja muut tulonsiirrot. 8.31 Tilin tasapainoerä on
käytettävissä oleva tulo, joka osoittaa juoksevia taloustoimia ja se on määrä,
joka on käytettävissä loppukulutukseen tai säästöön. 8.32 Sosiaaliturvamaksut kirjataan
kotitalouksien tulojen uudelleenjaon tilin käyttöpuolelle ja
sosiaalivakuutuksen hallinnosta vastaavien institutionaalisten sektoreiden
tulojen uudelleenjaon tilin resurssipuolelle. Kun työnantajat maksavat
sosiaaliturvamaksut työntekijöidensä puolesta, ne sisältyvät ensin
palkansaajakorvauksiin työnantajien tulonmuodostustilillä käyttöpuolella, koska
ne muodostavat osan palkkakustannuksista. Ne kirjataan myös
palkansaajakorvauksina kotitalouksien ensitulon jakotilille resurssipuolella,
koska ne vastaavat kotitalouksien etuuksia. Sosiaaliturvamaksut esitetään tulojen
uudelleenjaon tilin käyttöpuolella nettona ilman sellaisten eläkerahastojen ja
muiden vakuutusyhtiöiden palvelumaksuja, joiden kaikki varat tai osa niistä muodostuu
todellisista sosiaaliturvamaksuista. Taulukossa esitetään oikaisuerä sosiaalivakuutusjärjestelmän
palvelumaksujen osalta. Nettososiaaliturvamaksut (D.61) kirjataan nämä
palvelumaksut vähennettynä, mutta koska niitä on vaikea jakaa D.61:n alaeriin,
ne esitetään taulukossa bruttomääräisinä maksuina. D.61 on siis alaeriensä summa
miinus oikaisuerä. Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili
(II.3) 8.33 Luontoismuotoisten tulojen
uudelleenjaon tili antaa laajemman kuvan kotitalouksien tuloista, koska siihen
sisältyvät virrat, jotka vastaavat kotitalouksien julkisyhteisöiltä ja
KPVTY:iltä ilmaiseksi saamien yksilöllisten tavaroiden ja palveluiden käyttöä,
toisin sanoen luontoismuotoisia yhteiskunnallisia etuuksia. Tämä mahdollistaa
vertailut ajassa, kun taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa on
eroja tai muutoksia, ja täydentää julkisyhteisöjen roolin analyysia tulojen
uudelleenjaossa. 8.34 Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset
tulonsiirrot kirjataan kotitalouksilla luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon
tilin resurssipuolelle ja julkisyhteisöillä ja kotitalouksia palvelevilla voittoa
tavoittelemattomilla yhteisöillä käyttöpuolelle. 8.35 Luontoismuotoisten tulojen
uudelleenjaon tilin tasapainoerä on oikaistu käytettävissä oleva tulo, joka on
oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötilin (II.4.2) resurssipuolen
ensimmäinen kirjaus. Taulukko 8.6 Tili II.2: Tulojen uudelleenjaon
tili Käyttö || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || || || || || || || || || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto 1 229 || || 17 || 1 212 || 7 || 582 || 248 || 277 || 98 || || Tulonsiirrot 213 || || 1 || 212 || 0 || 178 || 0 || 10 || 24 || D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot 204 || || 1 || 203 || 0 || 176 || 0 || 7 || 20 || D.51 || Tuloverot 9 || || || 9 || 0 || 2 || 0 || 3 || 4 || D.59 || Muut juoksevat verot 333 || || 0 || 333 || || 333 || || || || D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto 181 || || 0 || 181 || || 181 || || || || D.611 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut 168 || || 0 || 168 || || 168 || || || || D.6111 || Työnantajan todelliset eläkemaksut 13 || || 0 || 13 || || 13 || || || || D.6112 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut 19 || || 0 || 19 || || 19 || || || || D.612 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut 18 || || 0 || 18 || || 18 || || || || D.6121 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut 1 || || 0 || 1 || || 1 || || || || D.6122 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut 129 || || 0 || 129 || || 129 || || || || D.613 || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut 115 || || 0 || 115 || || 115 || || || || D.6131 || Kotitalouksien todelliset eläkemaksut 14 || || 0 || 14 || || 14 || || || || D.6132 || Kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut 10 || || 0 || 10 || || 10 || || || || D.614 || Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset 8 || || 0 || 8 || || 8 || || || || D.6141 || Kotitalouksien eläkemaksutäydennykset 2 || || 0 || 2 || || 2 || || || || D.6142 || Kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset -6 || || 0 || -6 || || -6 || || || || D.61SC || Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut 384 || || 0 || 384 || 5 || 0 || 112 || 205 || 62 || D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet 53 || || 0 || 53 || || || 53 || || || D.621 || Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet 45 || || 0 || 45 || || || 45 || || || D.6211 || Rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet 8 || || 0 || 8 || || || 8 || || || D.6212 || Rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet 279 || || 0 || 279 || 5 || 0 || 7 || 205 || 62 || D.622 || Muut sosiaalivakuutusetuudet 250 || || 0 || 250 || 3 || 0 || 5 || 193 || 49 || D.6221 || Muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet 29 || || 0 || 29 || 2 || 0 || 2 || 12 || 13 || D.6222 || Muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet 52 || || || 52 || || || 52 || || || D.623 || Rahamääräiset sosiaaliavustukset 299 || || 16 || 283 || 2 || 71 || 136 || 62 || 12 || D.7 || Muut tulonsiirrot 58 || || 2 || 56 || 0 || 31 || 4 || 13 || 8 || D.71 || Vahinkovakuutusmaksut, netto 44 || || 1 || 43 || 0 || 31 || 4 || 0 || 8 || D.711 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto 14 || || 1 || 13 || || || || 13 || || D.712 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto 60 || || 12 || 48 || || || || 48 || || D.72 || Vahinkovakuutuskorvaukset 45 || || 0 || 45 || || || || 45 || || D.721 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset 15 || || 12 || 3 || || || || 3 || || D.722 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset 96 || || 0 || 96 || || || 96 || || || D.73 || Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot 23 || || 1 || 22 || || || 22 || || || D.74 || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön 53 || || 1 || 52 || 2 || 40 || 5 || 1 || 4 || D.75 || Muut sekalaiset tulonsiirrot 36 || || 0 || 36 || 0 || 29 || 5 || 1 || 1 || D.751 || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) 8 || || 1 || 7 || || 7 || || || || D.752 || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot 9 || || 0 || 9 || 2 || 4 || 0 || 0 || 3 || D.759 || Muut sekalaiset tulonsiirrot 9 || || || 9 || || || 9 || || || D.76 || Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat 1 826 || || || 1 826 || 37 || 1 219 || 317 || 25 || 228 || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto 1 604 || || || 1 604 || 34 || 1 196 || 290 || 13 || 71 || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto Taulukko 8.6 Tili II.2: Tulojen uudelleenjaon
tili (jatkoa) Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || 254 || 27 || 198 || 1 381 || 4 || 1 864 || || || 1 864 B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto || 97 || 15 || 171 || 1 358 || 1 || 1 642 || || || 1 642 || Tulonsiirrot || 72 || 275 || 367 || 420 || 40 || 1 174 || 55 || || 1 229 D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot || || || 213 || || || 213 || 0 || || 213 D.51 || Tuloverot || || || 204 || || || 204 || 0 || || 204 D.59 || Muut juoksevat verot || || || 9 || || || 9 || || || 9 D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto || 66 || 212 || 50 || 0 || 5 || 333 || 0 || || 333 D.611 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || 31 || 109 || 38 || 0 || 3 || 181 || 0 || || 181 D.6111 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || 27 || 104 || 35 || 0 || 2 || 168 || 0 || || 168 D.6112 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 4 || 5 || 3 || 0 || 1 || 13 || 0 || || 13 D.612 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || 12 || 2 || 4 || 0 || 1 || 19 || 0 || || 19 D.6121 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || 12 || 1 || 4 || 0 || 1 || 18 || 0 || || 18 D.6122 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 || 1 || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || || 1 D.613 || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut || 25 || 94 || 9 || 0 || 1 || 129 || 0 || || 129 D.6131 || Kotitalouksien todelliset eläkemaksut || 19 || 90 || 6 || 0 || 0 || 115 || 0 || || 115 D.6132 || Kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 6 || 4 || 3 || 0 || 1 || 14 || 0 || || 14 D.614 || Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset || || 10 || || || || 10 || 0 || || 10 D.6141 || Kotitalouksien eläkemaksutäydennykset || || 8 || || || || 8 || 0 || || 8 D.6142 || Kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset || || 2 || || || || 2 || 0 || || 2 D.61SC || Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut || 2 || 3 || || 1 || || 6 || 0 || || 6 D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet || || || || 384 || || 384 || 0 || || 384 D.621 || Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet || || || || 53 || || 53 || 0 || || 53 D.6211 || Rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet || || || || 45 || || 45 || 0 || || 45 D.6212 || Rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet || || || || 8 || || 8 || 0 || || 8 D.622 || Muut sosiaalivakuutusetuudet || || || || 279 || || 279 || 0 || || 279 D.6221 || Muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet || || || || 250 || || 250 || 0 || || 250 D.6222 || Muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet || || || || 29 || || 29 || 0 || || 29 D.623 || Rahamääräiset sosiaaliavustukset || || || || 52 || || 52 || 0 || || 52 D.7 || Muut tulonsiirrot || 6 || 62 || 104 || 36 || 36 || 244 || 55 || || 299 D.71 || Vahinkovakuutusmaksut, netto || || 47 || || || || 47 || 11 || || 58 D.711 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto || || 44 || || || || 44 || || || 44 D.712 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto || || 3 || || || || 3 || 11 || || 14 D.72 || Vahinkovakuutuskorvaukset || 6 || 15 || 1 || 35 || 0 || 57 || 3 || || 60 D.721 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset || 6 || || 1 || 35 || || 42 || 3 || || 45 D.722 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset || || 15 || || || || 15 || 0 || || 15 D.73 || Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot || || || 96 || || || 96 || 0 || || 96 D.74 || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön || || || 1 || || || 1 || 22 || || 23 D.75 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 0 || 0 || 6 || 1 || 36 || 43 || 10 || || 53 D.751 || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) || || || || || 36 || 36 || || || 36 D.752 || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot || || || || 1 || || 1 || 7 || || 8 D.759 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || || || 6 || || || 6 || 3 || || 9 D.76 || Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat || || || || || || || 9 || || 9 B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || || || || || || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || || || || || || || || || Taulukko 8.7 Tili II.3: Luontoismuotoisten
tulojen uudelleenjaon tili Käyttö || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || || || || || || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto 215 || || || 215 || 31 || || 184 || || || D.63 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot 211 || || || 211 || 31 || || 180 || || || D.631 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – markkinaton tuotanto 4 || || || 4 || || || 4 || || || D.632 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto 1 826 || || || 1 826 || 6 || 1 434 || 133 || 25 || 228 || B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto 1 604 || || || 1 604 || 3 || 1 411 || 106 || 13 || 71 || B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 317 || 1 219 || 37 || 1 826 || || || 1 826 B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 290 || 1 196 || 34 || 1 604 || || || 1 604 D.63 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot || || || || 215 || || 215 || || || 215 D.631 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – markkinaton tuotanto || || || || 211 || || 211 || || || 211 D.632 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto || || || || 4 || || 4 || || || 4 B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || || || || || || B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto || || || || || || || || || Tulonkäyttötili (II.4) 8.36 Niiden institutionaalisten
sektoreiden kohdalla, joilla on loppukulutusta, tulonkäyttötili osoittaa,
kuinka käytettävissä oleva tulo (tai oikaistu käytettävissä oleva tulo)
jakautuu kulutusmenojen (tai todellisen kulutuksen) ja säästön kesken. 8.37 Tilinpitojärjestelmässä
ainoastaan julkisyhteisöillä, kotitalouksia palvelevilla voittoa
tavoittelemattomilla yhteisöillä ja kotitalouksilla on loppukulutusta.
Tulonkäyttötiliin sisältyy lisäksi kotitalouksien ja eläkerahastojen osalta
oikaisuerä (D.8 Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu), joka liittyy tapaan, jolla
kotitalouksien ja eläkerahastojen väliset taloustoimet kirjataan. Tätä
selitetään jakotaloustoimia käsittelevän luvun kohdassa 4.141. Käytettävissä olevan tulon käyttötili (II.4.1) 8.38 Käytettävissä olevan tulon
käyttötili sisältää seuraavien sektoreiden rahoittaman kulutusmenojen
käsitteen: kotitalouksien, julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien
voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen. 8.39 Käytettävissä olevan tulon
käyttötilin tasapainoerä on säästö. Oikaistun käytettävissä olevan tulon
käyttötili (II.4.2) 8.40 Tämä tili liittyy
luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tiliin (II.3). Oikaistun käytettävissä
olevan tulon käyttötili sisältää todellisen kulutuksen käsitteen, joka vastaa
kotitalouksien kulutukseen todella käytettävissä olevien tavaroiden ja
palveluiden arvoa, vaikka julkisyhteisöt tai kotitalouksia palvelevat voittoa
tavoittelemattomat yhteisöt rahoittavat niiden hankinnan. Näin ollen julkisyhteisöjen ja kotitalouksia
palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen todellinen kulutus vastaa
ainoastaan kollektiivista loppukulutusta. 8.41 Koko kansantalouden tasolla
kulutusmenot ja todellinen kulutus ovat yhtä suuria; ainoastaan jakautuminen
institutionaalisille sektoreille eroaa. Sama pitää paikkansa käytettävissä
olevaan tuloon ja oikaistuun käytettävissä olevaan tuloon nähden. 8.42 Säästö on molempien
tulonkäyttötilien tasapainoerä. Sen arvo on sama kaikilla sektoreilla,
riippumatta siitä, onko se saatu vähentämällä kulutusmenot käytettävissä
olevasta tulosta tai vähentämällä todellinen kulutus oikaistusta käytettävissä
olevasta tulosta. 8.43 Säästö on (positiivinen tai
negatiivinen) juoksevien taloustoimien seurauksena syntyvä erä, joka luo
yhteyden varallisuuden muodostukseen. Jos säästö on positiivinen, kuluttamaton
tulo käytetään varojen hankintaan tai velkojen pois maksamiseen. Jos säästö on
negatiivinen, jotkin varat realisoidaan tai jotkin velat kasvavat. Taulukko 8.8 Tili II.4.1: Käytettävissä olevan
tulon käyttötili Käyttö || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || || || || || || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto 1 399 || || || 1 399 || 32 || 1 015 || 352 || || || P.3 || Kulutusmenot 1 230 || || || 1 230 || 31 || 1 015 || 184 || || || P.31 || Yksilölliset kulutusmenot 169 || || || 169 || 1 || || 168 || || || P.32 || Kollektiiviset kulutusmenot 11 || || 0 || 11 || 0 || || 0 || 11 || 0 || D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu 427 || || || 427 || 5 || 215 || -35 || 14 || 228 || B.8g || Säästö, brutto 205 || || || 205 || 2 || 192 || -62 || 2 || 71 || B.8n || Säästö, netto -13 || || -13 || || || || || || || B.12 || Vaihtotase Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 317 || 1 219 || 37 || 1 826 || || || 1 826 B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 290 || 1 196 || 34 || 1 604 || || || 1 604 P.3 || Kulutusmenot || || || || || || || || 1 399 || 1 399 P.31 || Yksilölliset kulutusmenot || || || || || || || || 1 230 || 1 230 P.32 || Kollektiiviset kulutusmenot || || || || || || || || 169 || 169 D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || || || || 11 || || 11 || 0 || || 11 B.8g || Säästö, brutto || || || || || || || || || B.8n || Säästö, netto || || || || || || || || || B.12 || Vaihtotase || || || || || || || || || Taulukko 8.9 Tili II.4.2: Oikaistun
käytettävissä olevan tulon käyttötili Käyttö || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || || || || || || B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto 1 399 || || || 1 399 || 1 || 1 230 || 168 || || || P.4 || Todellinen kulutus 1 230 || || || 1 230 || || 1 230 || || || || P.41 || Todellinen yksilöllinen kulutus 169 || || || 169 || 1 || || 168 || || || P.42 || Todellinen kollektiivinen kulutus 11 || || 0 || 11 || 0 || || 0 || 11 || 0 || D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu 427 || || || 427 || 5 || 215 || -35 || 14 || 228 || B.8g || Säästö, brutto 205 || || || 205 || 2 || 192 || -62 || 2 || 71 || B.8n || Säästö, netto -13 || || -13 || || || || || || || B.12 || Vaihtotase Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 133 || 1 434 || 6 || 1 826 || || || 1 826 B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 106 || 1 411 || 3 || 1 604 || || || 1 604 P.4 || Todellinen kulutus || || || || || || || || 1 399 || 1 399 P.41 || Todellinen yksilöllinen kulutus || || || || || || || || 1 230 || 1 230 P.42 || Todellinen kollektiivinen kulutus || || || || || || || || 169 || 169 D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || || || || 11 || || 11 || 0 || || 11 B.8g || Säästö, brutto || || || || || || || || || B.8n || Säästö, netto || || || || || || || || || B.12 || Vaihtotase || || || || || || || || || VARALLISUUDEN MUODOSTUSTILIT (III) 8.44 Varallisuuden muodostustilit
ovat virtatilejä. Niihin kirjataan erilaiset yksiköiden varojen ja velkojen
muutosten syyt ja muutos niiden nettovarallisuudessa. 8.45 Varojen muutokset kirjataan
tilien vasemmalle puolelle (plus tai miinus), velkojen ja nettovarallisuuden
muutokset oikealle puolelle (plus tai miinus). Pääomatili (III.1) 8.46 Pääomatili kirjaa kotimaisten
talousyksiköiden muiden kuin rahoitusvarojen hankinnat miinus luovutukset ja
mittaa säästön seurauksena syntynyttä nettovarallisuuden muutosta (lopullinen
tasapainoerä juoksevilla tileillä) ja pääomansiirtoja. 8.47 Pääomatili tekee mahdolliseksi
määrittää, missä määrin muiden kuin rahoitusvarojen hankintoja miinus
luovutuksia on rahoitettu säästöllä ja pääomansiirroilla. Se osoittaa
nettoluotonannon, joka vastaa talousyksikön tai sektorin muiden
talousyksiköiden tai sektoreiden rahoitukseen saatavilla olevaa määrää, tai
nettoluotonoton, joka vastaa määrää, jonka talousyksikkö tai sektori on
pakotettu lainaamaan muilta talousyksiköiltä tai sektoreilta. Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan
nettovarallisuuden muutoksen tili (III.1.1) 8.48 Tämä tili tekee mahdolliseksi
määrittää säästön ja pääomansiirtojen aiheuttaman nettovarallisuuden muutoksen,
joka vastaa nettosäästöä plus saatavia pääomansiirtoja miinus maksettavia
pääomansiirtoja. Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili (III.1.2) 8.49 Tälle tilille kirjataan muiden
kuin rahoitusvarojen hankinnat miinus luovutukset, jotta päästään palaamaan
säästön ja pääomansiirtojen aiheuttaman nettovarallisuuden muutoksen
käsitteestä nettoluotonantoon tai nettoluotonottoon. Rahoitustili (III.2) 8.50 Rahoitustilille kirjataan
rahoitusinstrumentin lajin mukaan rahoitusvarojen ja ‑velkojen muutokset,
jotka muodostavat nettoluotonannon tai nettoluotonoton. Koska näiden pitäisi
vastata pääomatilin rahoituksen ylijäämän tai alijäämän tasapainoeriä, jotka on
siirretty tälle tilille ensimmäisenä kirjauksena velkojen muutoksiin ja
nettovarallisuuden puolelle, tällä tilillä ei ole tasapainoerää. 8.51 Rahoitustilillä käytetty
varojen ja velkojen luokitus on sama kuin varallisuustaseissa käytetty. Taulukko 8.10 Tili III.1.1: Säästöstä ja
pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili Varojen muutokset || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.8n || Säästö, netto || || || || || || || || || B.12 || Vaihtotase || || || || || || || || || D.9r || Pääomansiirrot, saadut || || || || || || || || || D.91r || Pääomaverot, saadut || || || || || || || || || D.92r || Investointiavustukset, saadut || || || || || || || || || D.99r || Muut pääomansiirrot, saadut || || || || || || || || || D.9p || Pääomansiirrot, maksetut || || || || || || || || || D.91p || Pääomaverot, maksetut || || || || || || || || || D.92p || Investointiavustukset, maksetut || || || || || || || || || D.99p || Muut pääomansiirrot, maksetut 192 || || -29 || 221 || 20 || 236 || -81 || -16 || 62 || B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.8n || Säästö, netto || 71 || 2 || -62 || 192 || 2 || 205 || || || 205 B.12 || Vaihtotase || || || || || || || -13 || || -13 D.9r || Pääomansiirrot, saadut || 33 || 0 || 6 || 23 || 0 || 62 || 4 || || 66 D.91r || Pääomaverot, saadut || || || 2 || || || 2 || || || 2 D.92r || Investointiavustukset, saadut || 23 || 0 || 0 || 0 || 0 || 23 || 4 || || 27 D.99r || Muut pääomansiirrot, saadut || 10 || || 4 || 23 || || 37 || || || 37 D.9p || Pääomansiirrot, maksetut || -16 || -7 || -34 || -5 || -3 || -65 || -1 || || -66 D.91p || Pääomaverot, maksetut || 0 || 0 || 0 || -2 || 0 || -2 || 0 || || -2 D.92p || Investointiavustukset, maksetut || || || -27 || || || -27 || || || -27 D.99p || Muut pääomansiirrot, maksetut || -16 || -7 || -7 || -3 || -3 || -36 || -1 || || -37 B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 88 || -5 || -90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192 Taulukko 8.11 Tili III.1.2: Muiden kuin
rahoitusvarojen hankintatili Varojen muutokset || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset 414 || || || 414 || 5 || 55 || 38 || 8 || 308 || P.5g || Pääoman bruttomuodostus 192 || || || 192 || 2 || 32 || 11 || -4 || 151 || P.5n || Pääoman nettomuodostus 376 || || || 376 || 5 || 48 || 35 || 8 || 280 || P.51g || Kiinteän pääoman bruttomuodostus 359 || || || 359 || 5 || 48 || 35 || 8 || 263 || P.511 || Kiinteiden varojen hankinnat miinus vähennykset 358 || || || 358 || 5 || 45 || 38 || 8 || 262 || P.5111 || Uusien kiinteiden varojen hankinnat 9 || || || 9 || 1 || 3 || 0 || 0 || 5 || P.5112 || Olemassa olevien kiinteiden varojen hankinnat -8 || || || -8 || -1 || 0 || -3 || || -4 || P.5113 || Olemassa olevien kiinteiden varojen vähennykset 17 || || || 17 || || || || || 17 || P.512 || Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut -222 || || || -222 || -3 || -23 || -27 || -12 || -157 || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen 28 || || || 28 || 0 || 2 || 0 || 0 || 26 || P.52 || Varastojen muutokset 10 || || || 10 || 0 || 5 || 3 || 0 || 2 || P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset 0 || || || 0 || 1 || 4 || 2 || 0 || -7 || NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset 0 || || || 0 || 1 || 3 || 2 || 0 || -6 || NP.1 || Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset 0 || || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || 0 || -1 || NP.2 || Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset 0 || || 0 || 0 || || || || 0 || 0 || NP.3 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit 0 || || -10 || 10 || -4 || 174 || -103 || -1 || -56 || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) Taulukko 8.11 Tili III.1.2: Muiden kuin
rahoitusvarojen hankintatili (jatkoa) Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 88 || -5 || -90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192 P.5g || Pääoman bruttomuodostus || || || || || || || || 414 || 414 P.5n || Pääoman nettomuodostus || || || || || || || || 192 || 192 P.51g || Kiinteän pääoman bruttomuodostus || || || || || || || || 376 || 376 P.511 || Kiinteiden varojen hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 359 || 359 P.5111 || Uusien kiinteiden varojen hankinnat || || || || || || || || 358 || 358 P.5112 || Olemassa olevien kiinteiden varojen hankinnat || || || || || || || || 9 || 9 P.5113 || Olemassa olevien kiinteiden varojen vähennykset || || || || || || || || -8 || -8 P.512 || Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut || || || || || || || || 17 || 17 P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen || || || || || || || || -222 || -222 P.52 || Varastojen muutokset || || || || || || || || 28 || 28 P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 10 || 10 NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 0 || 0 NP.1 || Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 0 || 0 NP.2 || Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || || NP.3 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) || || || || || || || || || Taulukko 8.12 Tili III.2: Rahoitustili Varojen muutokset || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || , || Taloustoimet ja tasapainoerät || || || || || || || || || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) 483 || || 47 || 436 || 2 || 189 || -10 || 172 || 83 || F || Rahoitusvarojen nettohankinta 0 || || 1 || -1 || || || || -1 || || F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet 0 || || 1 || -1 || || || || -1 || || F.11 || Monetaarinen kulta 0 || || 0 || 0 || || || || 0 || || F.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) 100 || || 11 || 89 || 2 || 64 || -26 || 10 || 39 || F.2 || Käteisraha ja talletukset 36 || || 3 || 33 || 1 || 10 || 2 || 15 || 5 || F.21 || Käteisraha 28 || || 2 || 26 || 1 || 27 || -27 || -5 || 30 || F.22 || Siirtokelpoiset talletukset -5 || || || -5 || || || || -5 || || F.221 || Pankkien väliset positiot 33 || || 2 || 31 || 1 || 27 || -27 || 0 || 30 || F.229 || Muut siirtokelpoiset talletukset 36 || || 6 || 30 || 0 || 27 || -1 || 0 || 4 || F.29 || Muut talletukset 95 || || 9 || 86 || -1 || 10 || 4 || 66 || 7 || F.3 || Velkapaperit 29 || || 2 || 27 || 0 || 3 || 1 || 13 || 10 || F.31 || Lyhytaikaiset 66 || || 7 || 59 || -1 || 7 || 3 || 53 || -3 || F.32 || Pitkäaikaiset 82 || || 4 || 78 || 0 || 3 || 3 || 53 || 19 || F.4 || Lainat 25 || || 3 || 22 || 0 || 3 || 1 || 4 || 14 || F.41 || Lyhytaikaiset 57 || || 1 || 56 || 0 || 0 || 2 || 49 || 5 || F.42 || Pitkäaikaiset 119 || || 12 || 107 || 0 || 66 || 3 || 28 || 10 || F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 103 || || 12 || 91 || 0 || 53 || 3 || 25 || 10 || F.51 || Osakkeet ja osuudet 87 || || 10 || 77 || 0 || 48 || 1 || 23 || 5 || F.511 || Noteeratut osakkeet 9 || || 2 || 7 || 0 || 2 || 1 || 1 || 3 || F.512 || Noteeraamattomat osakkeet 7 || || 0 || 7 || 0 || 3 || 1 || 1 || 2 || F.519 || Muut osuudet 16 || || 0 || 16 || 0 || 13 || 0 || 3 || 0 || F.52 || Sijoitusrahasto-osuudet 7 || || 0 || 7 || 0 || 5 || 0 || 2 || 0 || F.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet 9 || || 0 || 9 || 0 || 8 || 0 || 1 || 0 || F.522 || Muiden kuin rahamarkkinarahastojen osuudet 48 || || 0 || 48 || 0 || 39 || 1 || 7 || 1 || F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut 7 || || 0 || 7 || 0 || 4 || 0 || 2 || 1 || F.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka 22 || || 0 || 22 || 0 || 22 || 0 || 0 || 0 || F.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut 11 || || 0 || 11 || || 11 || || || || F.63 || Eläkevastuut 3 || || 0 || 3 || || || || 3 || || F.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan 2 || || 0 || 2 || || 2 || || || || F.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin 3 || || 0 || 3 || 0 || 0 || 1 || 2 || 0 || F.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset 14 || || 0 || 14 || 0 || 3 || 0 || 8 || 3 || F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot 12 || || 0 || 12 || 0 || 1 || 0 || 8 || 3 || F.71 || Johdannaiset 5 || || 0 || 5 || 0 || 1 || 0 || 3 || 1 || F.711 || Optiot 7 || || 0 || 7 || 0 || 0 || 0 || 5 || 2 || F.712 || Termiinit 2 || || || 2 || || 2 || || || 0 || F.72 || Työsuhdeoptiot 25 || || 10 || 15 || 1 || 4 || 5 || 1 || 4 || F.8 || Muut saamiset ja velat 15 || || 8 || 7 || || 3 || 1 || || 3 || F.81 || Kauppaluotot ja ennakot 10 || || 2 || 8 || 1 || 1 || 4 || 1 || 1 || F.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot Taulukko 8.12 Tili III.2: Rahoitustili (jatkoa) Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) || -56 || -1 || -103 || 174 || -4 || 10 || -10 || || 0 F || Rahoitusvelkojen nettohankinta || 139 || 173 || 93 || 15 || 6 || 426 || 57 || || 483 F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || || || F.11 || Monetaarinen kulta || || || || || || || || || F.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || || || || || || || 0 || || 0 F.2 || Käteisraha ja talletukset || || 65 || 37 || || || 102 || -2 || || 100 F.21 || Käteisraha || || || 35 || || || 35 || 1 || || 36 F.22 || Siirtokelpoiset talletukset || || 26 || 2 || || || 28 || 0 || || 28 F.221 || Pankkien väliset positiot || || -5 || || || || -5 || || || -5 F.229 || Muut siirtokelpoiset talletukset || || 31 || 2 || || || 33 || || || 33 F.29 || Muut talletukset || || 39 || || || || 39 || -3 || || 36 F.3 || Velkapaperit || 6 || 30 || 38 || 0 || 0 || 74 || 21 || || 95 F.31 || Lyhytaikaiset || 2 || 18 || 4 || 0 || 0 || 24 || 5 || || 29 F.32 || Pitkäaikaiset || 4 || 12 || 34 || 0 || 0 || 50 || 16 || || 66 F.4 || Lainat || 21 || 0 || 9 || 11 || 6 || 47 || 35 || || 82 F.41 || Lyhytaikaiset || 4 || 0 || 3 || 2 || 2 || 11 || 14 || || 25 F.42 || Pitkäaikaiset || 17 || 0 || 6 || 9 || 4 || 36 || 21 || || 57 F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 83 || 22 || || || || 105 || 14 || || 119 F.51 || Osakkeet ja osuudet || 83 || 11 || || || || 94 || 9 || || 103 F.511 || Noteeratut osakkeet || 77 || 7 || || || || 84 || 3 || || 87 F.512 || Noteeraamattomat osakkeet || 3 || 4 || || || || 7 || 2 || || 9 F.519 || Muut osuudet || 3 || || || || || 3 || 4 || || 7 F.52 || Sijoitusrahasto-osuudet || || 11 || || || || 11 || 5 || || 16 F.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet || || 5 || || || || 5 || 2 || || 7 F.522 || Muiden kuin rahamarkkinarahastojen osuudet || || 6 || || || || 6 || 3 || || 9 F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || 48 || 0 || || || 48 || 0 || || 48 F.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka || || 7 || || || || 7 || 0 || || 7 F.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut || || 22 || || || || 22 || 0 || || 22 F.63 || Eläkevastuut || || 11 || || || || 11 || 0 || || 11 F.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan || || 3 || || || || 3 || 0 || || 3 F.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin || || 2 || || || || 2 || 0 || || 2 F.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset || || 3 || 0 || || || 3 || 0 || || 3 F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3 || 8 || 0 || 0 || 0 || 11 || 3 || || 14 F.71 || Johdannaiset || 2 || 7 || 0 || 0 || 0 || 9 || 3 || || 12 F.711 || Optiot || 2 || 2 || 0 || 0 || 0 || 4 || 1 || || 5 F.712 || Termiinit || 0 || 5 || 0 || 0 || 0 || 5 || 2 || || 7 F.72 || Työsuhdeoptiot || 1 || 1 || || || || 2 || || || 2 F.8 || Muut saamiset ja velat || 26 || || 9 || 4 || || 39 || -14 || || 25 F.81 || Kauppaluotot ja ennakot || 6 || 0 || 6 || 4 || 0 || 16 || -1 || || 15 F.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot || 20 || 0 || 3 || 0 || 0 || 23 || -13 || || 10 Varojen muiden muutosten tili (III.3) 8.52 Varojen muiden muutosten
tilille kirjataan muut yksiköiden varojen ja velkojen muutokset kuin säästön ja
vapaaehtoisten varallisuuden siirtojen yhteydessä tapahtuvat, jotka kirjataan
pääoma- ja rahoitustileille. Se jakautuu kahteen osaan: varojen volyymin muiden
muutosten tili (III.3.1) ja uudelleenarvotustili (III.3.2). Varojen volyymin muiden muutosten tili (III.3.1) 8.53 Varojen volyymin muiden
muutosten tilille kirjatut muutokset vaikuttavat kyseessä olevien yksiköiden,
sektoreiden ja alasektoreiden varallisuustaseiden nettovarallisuuteen. Tämä
muutos, jota kutsutaan varojen volyymin muista muutoksista johtuvaksi
nettovarallisuuden muutokseksi, on tilin tasapainoerä. Uudelleenarvotustili (III.3.2) 8.54 Uudelleenarvotustilille
kirjataan varojen ja velkojen arvon muutokset, jotka johtuvat niiden hintojen
muutoksista. Tietyn varan tai velan kohdalla tätä muutosta
mitataan: a) joko erotuksena varalla tai velalla
laskenta-ajanjakson lopussa olevan arvon ja laskenta-ajanjakson alussa olevan
arvon välillä tai lopussa olevan arvon ja sen päivän arvon välillä, jolloin se
ensimmäistä kertaa kirjattiin taseeseen, b) tai erotuksena varalla tai velalla sinä
päivänä olevan arvon, jona se poistettiin taseesta, ja laskenta-ajanjakson
alussa olevan arvon välillä tai poistamispäivän ja sen päivän arvon välillä,
jona se ensimmäistä kertaa kirjattiin taseeseen. Tätä erotusta kutsutaan ”nimelliseksi
hallussapitovoitoksi (tai tappioksi)”. Nimellinen hallussapitovoitto vastaa varan
positiivista uudelleenarvottamista tai (rahoitus-) velan negatiivista
uudelleenarvottamista. Nimellinen hallussapitotappio vastaa varan
negatiivista uudelleenarvottamista tai (rahoitus-) velan positiivista
uudelleenarvottamista. 8.55 Uudelleenarvotustilille
kirjatut virrat muuttavat kyseisten yksiköiden varallisuustaseiden
nettovarallisuutta. Tämä muutos, jota kutsutaan ”nimellisistä
hallussapitovoitoista tai tappioista johtuvaksi nettovarallisuuden
muutokseksi”, on tilin tasapainoerä. Se kirjataan velkojen muutoksiin ja
nettovarallisuuden puolelle. 8.56 Uudelleenarvotustili jaetaan
kahteen alatiliin: neutraalien hallussapitovoittojen ja tappioiden tili
(III.3.2.1) ja reaalisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili
(III.3.2.2). Neutraalien hallussapitovoittojen ja
-tappioiden tili (III.3.2.1) 8.57 Neutraalien
hallussapitovoittojen ja -tappioiden tilille kirjataan yleisen hintatason
muutoksista aiheutuneet varojen ja velkojen muutokset. Sellaiset muutokset
vastaavat varojen ja velkojen yleisen ostovoiman säilyttämisen kannalta
välttämätöntä uudelleenarvottamista. Yleinen hintaindeksi, jota sovelletaan
tämän laskemiseen, on kansallisen loppukäytön hintaindeksi pois luettuna
varastojen muutokset. Reaalisten hallussapitovoittojen ja
-tappioiden tili (III.3.2.2) 8.58 Reaaliset hallussapitovoitot ja
-tappiot mittaavat nimellisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden ja
neutraalien hallussapitovoittojen ja tappioiden välistä erotusta. 8.59 Jos tietyn varan nimelliset
hallussapitovoitot miinus nimelliset hallussapitotappiot ylittävät neutraalit
hallussapitovoitot miinus neutraalit hallussapitotappiot, yksikölle, jonka
hallussa vara on, on koitunut reaalista hallussapitovoittoa. Tämä voitto
heijastaa sen tosiasian, että varan tosiasiallinen hinta on keskimäärin noussut
nopeammin kuin yleinen hintataso. Käänteisesti varan suhteellisen hinnanlasku
tuottaa reaalista hallussapitotappiota sitä hallussa pitävälle yksikölle. Vastaavasti velan suhteellisen hintatason nousu
tuottaa reaalista hallussapitotappiota veloista, kun taas velan suhteellisen
hinnan lasku synnyttää reaalista hallussapitovoittoa veloista. Taulukko 8.13 Tili III.3.1: Varojen volyymin
muiden muutosten tili Varojen muutokset Yhteensä || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || Muut virrat 33 || 33 || 0 || 0 || 7 || 0 || 26 || K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi 3 || 3 || || || 3 || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 30 || 30 || 0 || 0 || 4 || 0 || 26 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 26 || 26 || || || 4 || || 22 || AN.21 || Luonnonvarat 4 || 4 || || || || || 4 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit 0 || 0 || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit -11 || -11 || 0 || 0 || -2 || 0 || -9 || K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen -8 || -8 || 0 || 0 || -2 || 0 || -6 || K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen -8 || -8 || || || -2 || || -6 || AN.21 || Luonnonvarat -3 || -3 || 0 || 0 || 0 || 0 || -3 || K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen 0 || 0 || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat -1 || -1 || || || || || -1 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit -2 || -2 || || || || || -2 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit -11 || -11 || 0 || 0 || -6 || 0 || -5 || K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset -9 || -9 || || || -4 || || -5 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat -2 || -2 || || || -2 || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 0 || 0 || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat 0 || 0 || 0 || 0 || 5 || 0 || -5 || K.4 || Korvauksettomat haltuunotot 0 || 0 || || || 1 || || -1 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 0 || 0 || || || 4 || || -4 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 0 || 0 || || || || - || || AF || Rahoitusvarat 2 || 2 || 0 || 0 || 0 || 1 || 1 || K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset 1 || 1 || || || || || 1 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 0 || 0 || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 1 || 1 || || || || 1 || || AF || Rahoitusvarat/velat 0 || 0 || 0 || 0 || -4 || -2 || 6 || K.6 || Luokitusmuutokset 2 || 2 || 0 || 0 || -4 || 0 || 6 || K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset 0 || 0 || || || -3 || || 3 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 0 || 0 || || || -1 || || 1 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 2 || 2 || || || || || 2 || AF || Rahoitusvarat/velat -2 || -2 || 0 || 0 || 0 || -2 || 0 || K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset -2 || -2 || || || || -2 || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 0 || 0 || || || 0 || 0 || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 0 || 0 || || || 0 || 0 || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat 13 || 13 || 0 || 0 || 0 || -1 || 14 || || Muut volyymin muutokset yhteensä -7 || -7 || 0 || 0 || -3 || -2 || -2 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat -2 || -2 || || || -3 || || 1 || AN.11 || Kiinteät varat -3 || -3 || || || || || -3 || AN.12 || Varastot -2 || -2 || || || || -2 || || AN.13 || Arvoesineet 17 || 17 || 0 || 0 || 3 || 0 || 14 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 9 || 9 || 0 || 0 || 1 || -2 || 10 || AN.21 || Luonnonvarat 6 || 6 || || || 2 || || 4 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit 0 || 0 || || || || || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit 3 || 3 || 0 || 0 || 0 || 1 || 2 || AF || Rahoitusvarat 0 || 0 || || || || 0 || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet 0 || 0 || || || || 0 || 0 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset 0 || 0 || || || || 0 || 0 || AF.3 || Velkapaperit || || || || || 0 || 0 || AF.4 || Lainat 2 || 2 || || || || || 2 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 1 || 1 || || || || 1 || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut 0 || 0 || || || || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot 0 || 0 || || || || || || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset Taulukko 8.13 Tili III.3.1: Varojen volyymin
muiden muutosten tili (jatkoa) Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || Muut virrat || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Yhteensä K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || || || || || || || K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || || || || || || || K.4 || Korvauksettomat haltuunotot || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AF || Rahoitusvarat || || || || || || || K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || 1 || 1 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || 1 || 1 K.6 || Luokitusmuutokset || 0 || 0 || 2 || 0 || 0 || 2 || 2 K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset || 2 || 0 || 2 || 0 || 0 || 2 || 2 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || 0 || 2 || 0 || 0 || 2 || 2 K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || Muut volyymin muutokset yhteensä || 0 || 0 || 2 || 1 || 0 || 3 || 3 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || AN.12 || Varastot || || || || || || || AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || AF || Rahoitusvarat || 0 || 0 || 2 || 1 || 0 || 3 || 3 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || || || || || || || AF.3 || Velkapaperit || || || || || || || AF.4 || Lainat || || || || || || 0 || 0 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || || || 2 || || || 2 || 2 AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || || || 1 || || 1 || 1 AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || || || || || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 14 || -1 || -2 || -1 || 0 || 10 || 10 Taulukko 8.14 Tili
III.3.2: Uudelleenarvotustili Varojen muutokset || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Muut virrat || || || || || || || || || K.7 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset 280 || || || 280 || 8 || 80 || 44 || 4 || 144 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 126 || || || 126 || 5 || 35 || 21 || 2 || 63 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 111 || || || 111 || 5 || 28 || 18 || 2 || 58 || AN.11 || Kiinteät varat 7 || || || 7 || || 2 || 1 || || 4 || AN.12 || Varastot 8 || || || 8 || || 5 || 2 || || 1 || AN.13 || Arvoesineet 154 || || || 154 || 3 || 45 || 23 || 2 || 81 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 152 || || || 152 || 3 || 45 || 23 || 1 || 80 || AN.21 || Luonnonvarat 2 || || || 2 || || || || 1 || 1 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit 91 || || 7 || 84 || 2 || 16 || 1 || 57 || 8 || AF || Rahoitusvarat/velat 12 || || || 12 || || || 1 || 11 || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet 0 || || || 0 || || || || || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset 44 || || 4 || 40 || 1 || 6 || || 30 || 3 || AF.3 || Velkapaperit 0 || || || 0 || || || || || || AF.4 || Lainat 35 || || 3 || 32 || 1 || 10 || || 16 || 5 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 0 || || || 0 || || || || || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut 0 || || || 0 || || || || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot 0 || || || 0 || || || || || || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset Taulukko 8.14 Tili III.3.2:
Uudelleenarvotustili (jatkoa) Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Muut virrat || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot || || || || || || || || || AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || || AN.12 || Varastot || || || || || || || || || AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 18 || 51 || 7 || 0 || 0 || 76 || 15 || || 91 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || 12 || || 12 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || || || || || || || || || AF.3 || Velkapaperit || 1 || 34 || 7 || || || 42 || 2 || || 44 AF.4 || Lainat || || || || || || || || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 17 || 17 || || || || 34 || 1 || || 35 AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || || || || || || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || || || || || || || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 134 || 10 || 38 || 96 || 10 || 288 || 4 || || 292 Taulukko 8.14 – Tili III.3.2.1: Neutraalien
hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili Varojen muutokset || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Muut virrat ja tasapainoerät || || || || || || || || || K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot 198 || || || 198 || 6 || 56 || 32 || 3 || 101 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 121 || || || 121 || 5 || 34 || 20 || 2 || 60 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 111 || || || 111 || 5 || 28 || 18 || 2 || 58 || AN.11 || Kiinteät varat 4 || || || 4 || || 2 || 1 || || 1 || AN.12 || Varastot 6 || || || 6 || || 4 || 1 || || 1 || AN.13 || Arvoesineet 77 || || || 77 || 1 || 22 || 12 || 1 || 41 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 76 || || || 76 || 1 || 22 || 12 || 1 || 40 || AN.21 || Luonnonvarat 1 || || || 1 || || || || || 1 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit 148 || || 12 || 136 || 3 || 36 || 8 || 71 || 18 || AF || Rahoitusvarat/velat 16 || || || 16 || || || 2 || 14 || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet 32 || || 2 || 30 || 2 || 17 || 3 || || 8 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset 28 || || 3 || 25 || 1 || 4 || || 18 || 2 || AF.3 || Velkapaperit 29 || || 1 || 28 || || || 3 || 24 || 1 || AF.4 || Lainat 28 || || 2 || 26 || || 9 || || 14 || 3 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 8 || || 1 || 7 || || 5 || || 1 || 1 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut 0 || || || 0 || || || || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot 7 || || 3 || 4 || || 1 || || || 3 || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || || || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset Taulukko 8.14 Tili III.3.2.1: Neutraalien
hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili (jatkoa) Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || Koodi || Muut virrat ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot || || || || || || || || || AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || || AN.12 || Varastot || || || || || || || || || AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 37 || 68 || 13 || 5 || 3 || 126 || 22 || || 148 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || 16 || || 16 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 1 || 26 || 2 || || 1 || 30 || 2 || || 32 AF.3 || Velkapaperit || 1 || 21 || 4 || || || 26 || 2 || || 28 AF.4 || Lainat || 18 || || 7 || 3 || 1 || 29 || || || 29 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 14 || 14 || || || || 28 || || || 28 AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || 7 || || || || 7 || 1 || || 8 AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || || || || || || || AF.8 || Muut saamiset ja velat || 3 || || || 2 || 1 || 6 || 1 || || 7 B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 82 || 6 || 27 || 87 || 6 || 208 || 6 || || 214 Taulukko 8.14 Tili III.3.2.2: Reaalisten
hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili Varojen muutokset || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Muut virrat ja tasapainoerät || || || || || || || || || K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot 82 || || || 82 || 2 || 24 || 12 || 1 || 43 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 5 || || || 5 || 0 || 1 || 1 || 0 || 3 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || AN.11 || Kiinteät varat 3 || || || 3 || 0 || 0 || 0 || 0 || 3 || AN.12 || Varastot 2 || || || 2 || 0 || 1 || 1 || 0 || 0 || AN.13 || Arvoesineet 77 || || || 77 || 2 || 23 || 11 || 1 || 40 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 76 || || || 76 || 2 || 23 || 11 || 0 || 40 || AN.21 || Luonnonvarat 1 || || || 1 || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit -57 || || -5 || -52 || -1 || -20 || -7 || -14 || -10 || AF || Rahoitusvarat/velat -4 || || 0 || -4 || 0 || 0 || -1 || -3 || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet -32 || || -2 || -30 || -2 || -17 || -3 || 0 || -8 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset 16 || || 1 || 15 || 0 || 2 || 0 || 12 || 1 || AF.3 || Velkapaperit -29 || || -1 || -28 || 0 || 0 || -3 || -24 || -1 || AF.4 || Lainat 7 || || 1 || 6 || 1 || 1 || 0 || 2 || 2 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet -8 || || -1 || -7 || 0 || -5 || 0 || -1 || -1 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || || || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot -7 || || -3 || -4 || 0 || -1 || 0 || 0 || -3 || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || || || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset Taulukko 8.14 Tili III.3.2.2: Reaalisten
hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili (jatkoa) Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Muut virrat ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot || || || || || || || || || AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || || AN.12 || Varastot || || || || || || || || || AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || -19 || -17 || -6 || -5 || -3 || -50 || -7 || || -57 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || -4 || || -4 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || -1 || -26 || -2 || 0 || -1 || -30 || -2 || || -32 AF.3 || Velkapaperit || 0 || 13 || 3 || 0 || 0 || 16 || 0 || || 16 AF.4 || Lainat || -18 || 0 || -7 || -3 || -1 || -29 || 0 || || -29 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 3 || 3 || 0 || 0 || 0 || 6 || 1 || || 7 AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || -7 || || || || -7 || -1 || || -8 AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || || 0 AF.8 || Muut saamiset ja velat || -3 || 0 || 0 || -2 || -1 || -6 || -1 || || -7 B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 52 || 4 || 11 || 9 || 4 || 80 || -2 || || 78 VARALLISUUSTASEET (IV) 8.60 Varallisuustaseiden tarkoitus
on antaa kuva yksiköiden varoista, veloista ja nettovarallisuudesta
laskenta-ajanjakson alussa ja lopussa sekä muutoksista taseiden välillä.
Järjestys on seuraavanlainen: a) varallisuuden avaustase (IV.1) b) varallisuustaseen muutokset (IV.2) c) varallisuuden päätöstase (IV.3). Varallisuuden avaustase (IV.1) 8.61 Avaustaseeseen kirjataan
yksiköiden hallussa olevien varojen ja velkojen arvo tilinpitojakson alussa. Nämä erät ryhmitellään varojen ja velkojen luokituksen
perusteella. Ne arvotetaan käypiin hintoihin tilinpitojakson
alussa. Varojen ja velkojen välinen erotus – tilin tasapainoerä – on
nettovarallisuus tilinpitojakson alussa. Varallisuustaseen muutokset (IV.2) 8.62 Taseen muutosten tiliin
kirjataan varojen ja velkojen arvon muutokset tilinpitojakson aikana ja kootaan
eri varallisuuden muodostustileille kirjatut määrät, toisin sanoen säästöstä ja
pääomansiirroista johtuva nettovarallisuuden muutos, varojen muiden volyymin
muutosten aiheuttama muutos nettovarallisuudessa ja nimellisten
hallussapitovoittojen ja -tappioiden aiheuttama muutos nettovarallisuudessa. Varallisuuden päätöstase (IV.3) 8.63 Päätöstaseeseen kirjataan
yksiköiden hallussa olevien varojen ja velkojen arvo tilinpitojakson lopussa.
Nämä erät ryhmitellään saman luokituksen perusteella, jota käytettiin
avaustaseessa, ja arvotetaan käypiin hintoihin tilinpitojakson lopussa. Varojen ja velkojen välinen erotus on
nettovarallisuus tilinpitojakson lopussa. 8.64 Varan tai velan arvo
päätöstaseissa on yhtä suuri kuin sen avaustaseissa olevan arvon ja samalle
erälle varallisuustaseen muutoksissa kirjatun arvon summa. Taulukko 8.15 Tili IV.1: Varallisuustaseet –
varallisuuden avaustase Varat || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Varastot ja varojen muutokset 4 621 || || || 4 621 || 159 || 1 429 || 789 || 93 || 2 151 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 2 818 || || || 2 818 || 124 || 856 || 497 || 67 || 1 274 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 2 579 || || || 2 579 || 121 || 713 || 467 || 52 || 1 226 || AN.11 || Kiinteät varat 114 || || || 114 || 1 || 48 || 22 || || 43 || AN.12 || Varastot 125 || || || 125 || 2 || 95 || 8 || 15 || 5 || AN.13 || Arvoesineet 1 803 || || || 1 803 || 35 || 573 || 292 || 26 || 877 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 1 781 || || || 1 781 || 35 || 573 || 286 || 23 || 864 || AN.21 || Luonnonvarat 22 || || || 22 || || || 6 || 3 || 13 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit 0 || || || 0 || || || || || 3 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit 9 036 || || 805 || 8 231 || 172 || 3 260 || 396 || 3 421 || 982 || AF || Rahoitusvarat/velat 770 || || || 770 || || || 80 || 690 || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet 1 587 || || 105 || 1 482 || 110 || 840 || 150 || || 382 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset 1 388 || || 125 || 1 263 || 25 || 198 || || 950 || 90 || AF.3 || Velkapaperit 1 454 || || 70 || 1 384 || 8 || 24 || 115 || 1 187 || 50 || AF.4 || Lainat 2 959 || || 345 || 2 614 || 22 || 1 749 || 12 || 551 || 280 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 496 || || 26 || 470 || 4 || 391 || 20 || 30 || 25 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut 21 || || 0 || 21 || 0 || 3 || 0 || 13 || 5 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot 361 || || 134 || 227 || 3 || 55 || 19 || || 150 || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus Taulukko 8.15 Tili IV.1: Varallisuustaseet –
varallisuuden avaustase (jatkoa) Velat ja nettovarallisuus || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Varastot ja velkojen muutokset || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || || AN.12 || Varastot || || || || || || || || || AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 3 221 || 3 544 || 687 || 189 || 121 || 7 762 || 1 274 || || 9 036 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || 0 || 770 || || 770 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 40 || 1 281 || 102 || 10 || 38 || 1 471 || 116 || || 1 587 AF.3 || Velkapaperit || 44 || 1 053 || 212 || 2 || || 1 311 || 77 || || 1 388 AF.4 || Lainat || 897 || || 328 || 169 || 43 || 1 437 || 17 || || 1 454 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 1 987 || 765 || 4 || || || 2 756 || 203 || || 2 959 AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 12 || 435 || 19 || || 5 || 471 || 25 || || 496 AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 4 || 10 || || || || 14 || 7 || || 21 AF.8 || Muut saamiset ja velat || 237 || || 22 || 8 || 35 || 302 || 59 || || 361 B.90 || Nettovarallisuus || -88 || -30 || 498 || 4 500 || 210 || 5 090 || -469 || || 4 621 Taulukko 8.15 Tili IV.2: Varallisuustaseet –
varallisuustaseen muutokset Varojen muutokset || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Varastot ja varojen muutokset 482 || || || 482 || 11 || 115 || 57 || -4 || 301 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 294 || || || 294 || 7 || 67 || 29 || -4 || 195 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 246 || || || 246 || 7 || 53 || 23 || -2 || 165 || AN.11 || Kiinteät varat 32 || || || 32 || 0 || 4 || 1 || 0 || 27 || AN.12 || Varastot 16 || || || 16 || 0 || 10 || 5 || -2 || 3 || AN.13 || Arvoesineet 186 || || || 186 || 4 || 48 || 28 || 0 || 106 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 178 || || || 178 || 4 || 48 || 26 || -1 || 101 || AN.21 || Luonnonvarat 8 || || || 8 || 0 || 0 || 2 || 1 || 5 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit 0 || || || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit 577 || || 54 || 523 || 4 || 205 || -9 || 230 || 93 || AF || Rahoitusvarat/velat 12 || || 1 || 11 || 0 || 0 || 1 || 10 || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet 100 || || 11 || 89 || 2 || 64 || -26 || 10 || 39 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset 139 || || 13 || 126 || 0 || 16 || 4 || 96 || 10 || AF.3 || Velkapaperit 82 || || 4 || 78 || 0 || 3 || 3 || 53 || 19 || AF.4 || Lainat 156 || || 15 || 141 || 1 || 76 || 3 || 44 || 17 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 49 || || 0 || 49 || 0 || 39 || 1 || 8 || 1 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut 14 || || 0 || 14 || 0 || 3 || 0 || 8 || 3 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot 25 || || 10 || 15 || 1 || 4 || 5 || 1 || 4 || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || || B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || || || || || || || || || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset Taulukko 8.15 Tili IV.2: Varallisuustaseet –
varallisuustaseen muutokset (jatkoa) Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Varastot ja velkojen muutokset || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || || AN.12 || Varastot || || || || || || || || || AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 157 || 224 || 102 || 16 || 6 || 505 || 72 || || 577 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || 12 || || 12 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 0 || 65 || 37 || 0 || 0 || 102 || -2 || || 100 AF.3 || Velkapaperit || 7 || 64 || 45 || 0 || 0 || 116 || 23 || || 139 AF.4 || Lainat || 21 || 0 || 9 || 11 || 6 || 47 || 35 || || 82 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 100 || 39 || 2 || 0 || 0 || 141 || 15 || || 156 AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || 48 || 0 || 1 || 0 || 49 || 0 || || 49 AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3 || 8 || 0 || 0 || 0 || 11 || 3 || || 14 AF.8 || Muut saamiset ja velat || 26 || 0 || 9 || 4 || 0 || 39 || -14 || || 25 B.10 || Nettovarallisuuden muutokset || 237 || 2 || -54 || 304 || 9 || 500 || -6 || || 494 B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 88 || -5 || 90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192 B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 14 || -1 || -2 || -1 || 0 || 10 || || || 10 B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 134 || 10 || 38 || 96 || 10 || 288 || 4 || || 292 B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 82 || 6 || 27 || 87 || 6 || 208 || 6 || || 214 B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 52 || 4 || 11 || 9 || 4 || 80 || -2 || || 78 Taulukko 8.15 Tili IV.3: Varallisuustaseet –
varallisuuden päätöstase Varat || Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || || || || || || || || || Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Varastot ja varojen muutokset 5 101 || || || 5 101 || 170 || 1 544 || 846 || 89 || 2 452 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 3 112 || || || 3 112 || 131 || 923 || 526 || 63 || 1 469 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 2 825 || || || 2 825 || 128 || 766 || 490 || 50 || 1 391 || AN.11 || Kiinteät varat 146 || || || 146 || 1 || 52 || 23 || 0 || 70 || AN.12 || Varastot 141 || || || 141 || 2 || 105 || 13 || 13 || 8 || AN.13 || Arvoesineet 1 989 || || || 1 989 || 39 || 621 || 320 || 26 || 983 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 1 959 || || || 1 959 || 39 || 621 || 312 || 22 || 965 || AN.21 || Luonnonvarat 30 || || || 30 || 0 || 0 || 8 || 4 || 18 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit 3 || || || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit 9 613 || || 859 || 8 754 || 176 || 3 465 || 387 || 3 651 || 1 075 || AF || Rahoitusvarat/velat 782 || || 1 || 781 || 0 || 0 || 81 || 700 || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet 1 687 || || 116 || 1 571 || 112 || 904 || 124 || 10 || 421 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset 1 527 || || 138 || 1 389 || 25 || 214 || 4 || 1 046 || 100 || AF.3 || Velkapaperit 1 536 || || 74 || 1 462 || 8 || 27 || 118 || 1 240 || 69 || AF.4 || Lainat 3 115 || || 360 || 2 755 || 23 || 1 825 || 15 || 595 || 297 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 545 || || 26 || 519 || 4 || 430 || 21 || 38 || 26 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut 35 || || || 35 || 0 || 6 || 0 || 21 || 8 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot 386 || || 144 || 242 || 4 || 59 || 24 || 1 || 154 || AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus Taulukko 8.15 Tili IV.3: Varallisuustaseet – varallisuuden
päätöstase (jatkoa) Velat ja nettovarallisuus || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät || || || || || || || || || || Muut virrat ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || || AN.12 || Varastot || || || || || || || || || AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 3 378 || 3 768 || 789 || 205 || 127 || 8 267 || 1 346 || || 9 613 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || 782 || || 782 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 40 || 1 346 || 139 || 10 || 38 || 1 573 || 114 || || 1 687 AF.3 || Velkapaperit || 51 || 1 117 || 257 || 2 || 0 || 1 427 || 100 || || 1 527 AF.4 || Lainat || 918 || 0 || 337 || 180 || 49 || 1 484 || 52 || || 1 536 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 2 087 || 804 || 6 || 0 || 0 || 2 897 || 218 || || 3 115 AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 12 || 483 || 19 || 1 || 5 || 520 || 25 || || 545 AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 7 || 18 || 0 || 0 || 0 || 25 || 10 || || 35 AF.8 || Muut saamiset ja velat || 263 || 0 || 31 || 12 || 35 || 341 || 45 || || 386 B.90 || Nettovarallisuus || 149 || -28 || 444 || 4 804 || 219 || 5 590 || -475 || || 5 115 ULKOMAIDEN TILIT (V) 8.65 Ulkomaiden tilille kirjataan
kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden väliset taloustoimet. Ulkomaat
eivät muodosta institutionaalista sektoria sellaisenaan, mutta
tilinpitojärjestelmän rakenteessa niillä on samanlainen rooli. 8.66 Ulkomaiden tilien kokonaisuus
noudattaa samaa yleistä mallia kuin institutionaalisten sektoreiden tilit,
toisin sanoen: a) juoksevat tilit b) varallisuuden muodostustilit c) varallisuustaseet. 8.67 Nämä tilit laaditaan ulkomaiden
näkökulmasta. Näin ollen se, mikä on ulkomaiden resurssia, on koko
kansantalouden käyttöä ja päinvastoin. Vastaavasti ulkomaiden hallussa olevat
rahoitusvarat ovat velkaa koko kansantalouden kannalta ja päinvastoin.
Poikkeuksen muodostaa sijoituskulta, joka on osa varantovaroja, jotka kirjataan
rahoitustilille sen vuoksi, että niillä on tärkeä asema kansainvälisissä
maksuissa, vaikka niillä ei ole vastineena velkoja. JUOKSEVAT TILIT Tavaroiden ja palveluiden ulkomaantili
(V.I) 8.68 Tavaroiden ja palveluiden
tuonti kirjataan tilin resurssipuolelle ja tavaroiden ja palveluiden vienti
käyttöpuolelle. Resurssien ja käytön välinen erotus on tilin tasapainoerä, jota
kutsutaan ”tavaroiden ja palveluiden taseeksi”. Jos erotus on positiivinen,
ulkomailla on ylijäämää ja kansantaloudella alijäämää ja päinvastoin, jos se on
negatiivinen. 8.69 Tuonti ja vienti arvotetaan
viejämaan tullirajalla. Viennin arvo kootaan ”vapaasti laivassa” (fob) ‑hinnoilla.
Tuonnin arvo kootaan hinnoilla, jotka sisältävät alkuperämaan ja tuojamaan
välillä aiheutuneet ”kuljetus-, vakuutus- ja rahtikustannukset” eli cif-perusteella.
Jotta tuontiarvo voidaan alentaa fob-perusteiseksi, joka osoittaa arvon
alkuperämaan rajalla, on vähennettävä cif-osa tuojamaahan saapumisvaiheessa
mitatusta tavaroiden arvosta. Tämän jälkeen kyseinen cif-osa kohdennetaan
asianmukaisiin palveluihin joko tuontina, kun palveluiden tarjoajina ovat
ulkomaiset talousyksiköt, tai kotimaisena tuotoksena, kun kyseessä ovat
kotimaiset yksiköt. Jos kotimaiset yksiköt huolehtivat
tuontitavaroiden fob-arvoihin (eli tehtaan ja vientimaan rajan välillä)
sisältyvistä kuljetus- ja vakuutuspalveluista, ne täytyy sisällyttää tavarat
tuovan maan palveluiden viennin arvoon. Käänteisesti, silloin kun ulkomaiset
talousyksiköt huolehtivat tavaroiden viennin fob-arvoihin sisältyvistä
kuljetus- ja vakuutuspalveluista, ne täytyy sisällyttää tavarat vievän maan
palveluiden tuonnin arvoon. Ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan
tili (V.II) 8.70 Ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilin tarkoituksena on määrittää vaihtotase, joka
tilinpitojärjestelmän rakenteessa vastaa institutionaalisten sektoreiden
säästöä. Tämä tili on tiivistetty versio institutionaalisen sektorin tilien
kokonaisuudesta, joka ulottuu ensitulojen jakotilistä tulonkäyttötiliin. 8.71 Resurssipuolella ensitulojen ja
tulonsiirtojen ulkomaantili osoittaa tavaroiden ja palveluiden taseen. Sille
kirjataan myös resurssi- tai käyttöpuolelle pääomansiirtoja lukuun ottamatta
kaikki jakotaloustoimet, jotka saattavat sisältää ulkomaat. VARALLISUUDEN MUODOSTUKSEN ULKOMAANTILIT
(V.III) Pääomatili (V.III.1) 8.72 Ulkomaiden pääomatilille
kirjataan ulkomaisten talousyksiköiden valmistamattomien varojen hankinnat
miinus luovutukset, ja se mittaa säästön ja pääomansiirtojen aiheuttamia nettovarallisuuden
muutoksia. 8.73 Pääomatilin tasapainoerä on
ulkomaiden nettoluotonanto tai -luotonotto. Se on yhtä suuri, mutta
vastakkaista merkkiä kuin kotimaisten institutionaalisten sektoreiden
nettoluotonannon tai -luotonoton summa. Rahoitustili (V.III.2) 8.74 Ulkomaiden rahoitustilin malli
on samanlainen kuin institutionaalisten sektoreiden rahoitustilillä. Varojen muiden muutosten tili
(V.III.3) 8.75 Kuten institutionaalisilla
sektoreillakin varojen volyymin muiden muutosten ja nimellisten hallussapitovoittojen
ja -tappioiden aiheuttamat nettovarallisuuden muutokset määritetään peräkkäin
ja hallussapitovoitot ja ‑tappiot jaetaan neutraaleihin ja reaalisiin
hallussapitovoittoihin ja ‑tappioihin. 8.76 Valmistettujen varojen
puuttuminen ulkomaiden varallisuuden muodostustileiltä ja taseista johtuu
sovitusta käytännöstä, jonka mukaan luodaan laskennallinen institutionaalinen
yksikkö silloin, kun ulkomaiden katsotaan hankkineen rahoitusvaran, ja
päinvastoin, kun on kyse kotimaisten yksiköiden muissa kansantalouksissa
hankkimista varoista. TASEET (V.IV) 8.77 Ulkomaantaseet sisältävät
rahoitusvaroja ja -velkoja. Resurssipuolella niille kirjataan myös ulkomaisten
ja kotimaisten yksiköiden väliset monetaarisen kullan ja
erityisnosto-oikeuksien hankinnat miinus luovutukset. Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus
(ulkomaisten taloustoimien tili) V.I: Tavaroiden ja palvelujen ulkomaantili Käyttö || Resurssit P.6 || Tavaroiden ja palveluiden vienti || 540 || P.7 || Tavaroiden ja palveluiden tuonti || 499 P.61 || Tavaroiden vienti || 462 || P.71 || Tavaroiden tuonti || 392 P.62 || Palveluiden vienti || 78 || P.72 || Palveluiden tuonti || 107 B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase || -41 || || || Taulukko 8.16 – Ulkomaiden tilikokonaisuus
(ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa) V.II: Ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaantili Käyttö || Resurssit D.1 || Palkansaajakorvaukset || 6 || B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase || -41 D.11 || Palkat ja palkkiot || 6 || || || || || || D.1 || Palkansaajakorvaukset || 2 D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || 0 || D.11 || Palkat ja palkkiot || 2 D.21 || Tuoteverot || 0 || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || 0 D.211 || Arvonlisäverot (alv) || 0 || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || 0 D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || 0 || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || 0 D.2121 || Tuontitullit || 0 || || || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || 0 || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || D.21 || Tuoteverot || 0 D.29 || Muut tuotantoverot || 0 || D.211 || Arvonlisäverot (alv) || 0 || || || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || 0 D.3 || Tukipalkkiot || 0 || D.2121 || Tuontitullit || 0 D.31 || Tuotetukipalkkiot || 0 || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || 0 D.311 || Tuontitukipalkkiot || 0 || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || 0 D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || 0 || || || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || 0 || D.29 || Muut tuotantoverot || 0 D.4 || Omaisuustulot || 44 || D.3 || Tukipalkkiot || 0 D.41 || Korot || 13 || D.31 || Tuotetukipalkkiot || 0 D.42 || Yritysten jakamat tulot || 17 || D.311 || Tuontitukipalkkiot || 0 D.421 || Osingot || 13 || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || 0 D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || 4 || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || 0 D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || 14 || || || D.44 || Muut sijoitustulot || 0 || D.4 || Omaisuustulot || 38 || || || D.41 || Korot || 21 || Tulonsiirrot || 17 || D.42 || Yritysten jakamat tulot || 17 D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot || 1 || D.421 || Osingot || 14 D.51 || Tuloverot || 1 || D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || 3 D.59 || Muut juoksevat verot || 0 || D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || 0 D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto || 0 || D.44 || Muut sijoitustulot || 0 D.611 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || 0 || || || D.6111 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || 0 || || Tulonsiirrot || 55 D.6112 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 || D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot || 0 D.612 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || 0 || D.51 || Tuloverot || 0 D.6121 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || 0 || D.59 || Muut juoksevat verot || D.6122 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 || D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto || 0 D.613 || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut || 0 || D.611 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || 0 D.6131 || Kotitalouksien todelliset eläkemaksut || 0 || D.6111 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || 0 D.6132 || Kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 || D.6112 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 D.614 || Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset || 0 || D.612 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || 0 D.6141 || Kotitalouksien eläkemaksutäydennykset || 0 || D.6121 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || 0 D.6142 || Kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset || 0 || D.6122 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 D.61SC || Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut || 0 || D.613 || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut || 0 D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet || 0 || D.6131 || Kotitalouksien todelliset eläkemaksut || 0 D.621 || Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet || 0 || D.6132 || Kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 D.6211 || Rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet || 0 || D.614 || Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset || 0 D.6212 || Rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet || 0 || D.6141 || Kotitalouksien eläkemaksutäydennykset || 0 D.622 || Muut sosiaalivakuutusetuudet || 0 || D.6142 || Kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset || 0 D.6221 || Muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet || 0 || D.61SC || Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut || 0 D.6222 || Muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet || 0 || D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet || 0 D.623 || Rahamääräiset sosiaaliavustukset || || D.621 || Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet || 0 D.7 || Muut tulonsiirrot || 16 || D.6211 || Rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet || 0 D.71 || Vahinkovakuutusmaksut, netto || 2 || D.6212 || Rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet || 0 D.711 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto || 1 || D.622 || Muut sosiaalivakuutusetuudet || 0 D.712 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto || 1 || D.6221 || Muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet || 0 D.72 || Vahinkovakuutuskorvaukset || 12 || D.6222 || Muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet || 0 D.721 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset || 0 || D.623 || Rahamääräiset sosiaaliavustukset || 0 D.722 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset || 12 || D.7 || Muut tulonsiirrot || 55 D.73 || Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot || 0 || D.71 || Vahinkovakuutusmaksut, netto || 11 D.74 || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön || 1 || D.711 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto || 0 D.75 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 1 || D.712 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto || 11 D.751 || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) || 0 || D.72 || Vahinkovakuutuskorvaukset || 3 D.752 || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot || 1 || D.721 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset || 3 D.759 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 0 || D.722 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset || 0 || || || D.73 || Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot || 0 D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || 0 || D.74 || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön || 22 || || || D.75 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 10 || || || D.751 || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) || 0 || || || D.752 || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot || 7 || || || D.759 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 3 || || || D.76 || Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat || 9 || || || D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || 0 B.12 || Vaihtotase || -13 || || || Taulukko 8.16 – Ulkomaiden tilikokonaisuus
(ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa) V.III: Varallisuuden muodostustilit V.III.1: Pääomatilit V.III.1.1: Säästöstä ja pääomansiirroista
johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tilit Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || || B.12 || Vaihtotase || -13 || || || D.9r || Pääomansiirrot, saadut || 4 || || || D.91r || Pääomaverot, saadut || || || || D.92r || Investointiavustukset, saadut || 4 || || || D.99r || Muut pääomansiirrot, saadut || || || || D.9p || Pääomansiirrot, maksetut || -1 || || || D.91p || Pääomaverot, maksetut || || || || D.92p || Investointiavustukset, maksetut || || || || D.99p || Muut pääomansiirrot, maksetut || -1 B.101 || Vaihtotaseesta ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -10 || || || V.III.1.2: Muiden kuin rahoitusvarojen
hankintatili Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || || || || NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset || 0 || B.101 || Vaihtotaseesta ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -10 NP.1 || Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset || 0 || || || NP.2 || Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset || 0 || || || NP.3 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || || || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) || -10 || || || Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus
(ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa) V.III.2: Rahoitustili Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset F || Rahoitusvarojen nettohankinta || 47 || F || Rahoitusvarojen nettohankinta || 57 F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 1 || F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || F.11 || Monetaarinen kulta || 1 || F.11 || Monetaarinen kulta || F.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || 0 || F.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || 0 F.2 || Käteisraha ja talletukset || 11 || F.2 || Käteisraha ja talletukset || -2 F.21 || Käteisraha || 3 || F.21 || Käteisraha || 1 F.22 || Siirtokelpoiset talletukset || 2 || F.22 || Siirtokelpoiset talletukset || 0 F.221 || Pankkien väliset positiot || || F.221 || Pankkien väliset positiot || F.229 || Muut siirtokelpoiset talletukset || 2 || F.229 || Muut siirtokelpoiset talletukset || F.29 || Muut talletukset || 6 || F.29 || Muut talletukset || -3 F.3 || Velkapaperit || 9 || F.3 || Velkapaperit || 21 F.31 || Lyhytaikaiset || 2 || F.31 || Lyhytaikaiset || 5 F.32 || Pitkäaikaiset || 7 || F.32 || Pitkäaikaiset || 16 F.4 || Lainat || 4 || F.4 || Lainat || 35 F.41 || Lyhytaikaiset || 3 || F.41 || Lyhytaikaiset || 14 F.42 || Pitkäaikaiset || 1 || F.42 || Pitkäaikaiset || 21 F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 12 || F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 14 F.51 || Osakkeet ja osuudet || 12 || F.51 || Osakkeet ja osuudet || 9 F.511 || Noteeratut osakkeet || 10 || F.511 || Noteeratut osakkeet || 3 F.512 || Noteeraamattomat osakkeet || 2 || F.512 || Noteeraamattomat osakkeet || 2 F.519 || Muut osuudet || 0 || F.519 || Muut osuudet || 4 F.52 || Sijoitusrahasto-osuudet || 0 || F.52 || Sijoitusrahasto-osuudet || 5 F.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet || 0 || F.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet || 2 F.522 || Muiden kuin rahamarkkinarahastojen osuudet || 0 || F.522 || Muiden kuin rahamarkkinarahastojen osuudet || 3 F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 F.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka || 0 || F.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka || 0 F.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut || 0 || F.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut || 0 F.63 || Eläkevastuut || 0 || F.63 || Eläkevastuut || 0 F.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan || 0 || F.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan || 0 F.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin || 0 || F.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin || 0 F.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset || 0 || F.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset || 0 F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3 F.71 || Johdannaiset || 0 || F.71 || Johdannaiset || 3 F.711 || Optiot || 0 || F.711 || Optiot || 1 F.712 || Termiinit || 0 || F.712 || Termiinit || 2 F.72 || Työsuhdeoptiot || || F.72 || Työsuhdeoptiot || F.8 || Muut saamiset ja velat || 10 || F.8 || Muut saamiset ja velat || -14 F.81 || Kauppaluotot ja ennakot || 8 || F.81 || Kauppaluotot ja ennakot || -1 F.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot || 2 || F.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot || -13 Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus
(ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa) V.III.3: Varojen muiden muutosten tilit V.III.3.1: Varojen volyymin muiden muutosten
tili || Muut virrat || || || || K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi || 0 || K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi || 0 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AN.21 || Luonnonvarat || 0 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || 0 || K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || 0 K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen || 0 || K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen || 0 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AN.21 || Luonnonvarat || 0 K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || 0 || K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || 0 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AN.21 || Luonnonvarat || 0 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset || 0 || K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset || 0 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat || 0 K.4 || Korvauksettomat haltuunotot || 0 || K.4 || Korvauksettomat haltuunotot || 0 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 AF || Rahoitusvarat || 0 || AF || Rahoitusvarat || 0 K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset || 0 || K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset || 0 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat || 0 K.6 || Luokitusmuutokset || 0 || K.6 || Luokitusmuutokset || 0 K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset || 0 || K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset || 0 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat || 0 K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset || 0 || K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset || 0 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || Muut volyymin muutokset yhteensä || 0 || || Muut volyymin muutokset yhteensä || 0 AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.11 || Kiinteät varat || 0 || AN.11 || Kiinteät varat || 0 AN.12 || Varastot || 0 || AN.12 || Varastot || 0 AN.13 || Arvoesineet || 0 || AN.13 || Arvoesineet || 0 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AN.21 || Luonnonvarat || 0 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 AF || Rahoitusvarat || 0 || AF || Rahoitusvarat || 0 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 0 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 0 AF.3 || Velkapaperit || 0 || AF.3 || Velkapaperit || 0 AF.4 || Lainat || 0 || AF.4 || Lainat || 0 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 0 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 0 AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 AF.8 || Muut saamiset ja velat || 0 || AF.8 || Muut saamiset ja velat || 0 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 0 || || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 0 Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus
(ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa) V.III.3: Varojen muiden muutosten tilit V.III.3.2: Uudelleenarvotustili Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) || || K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF || Rahoitusvarat/velat || 15 AN.21 || Luonnonvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 12 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 0 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.3 || Velkapaperit || 2 AF || Rahoitusvarat || 7 || AF.4 || Lainat || 0 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 1 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 AF.3 || Velkapaperit || 4 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 AF.4 || Lainat || 0 || AF.8 || Muut velat || 0 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 3 || || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || || || AF.8 || Muut saamiset || 0 || || || || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 4 V.III.3.2.1: Neutraalien
hallussapitovoittojen/-tappioiden tili Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) || || K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF || Rahoitusvarat || 22 AN.21 || Luonnonvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 16 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 2 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.3 || Velkapaperit || 2 AF || Rahoitusvarat || 12 || AF.4 || Lainat || 0 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 0 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 2 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 1 AF.3 || Velkapaperit || 3 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 AF.4 || Lainat || 1 || AF.8 || Muut velat || 1 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 2 || || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 1 || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || || || AF.8 || Muut saamiset || 3 || || || || || || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 6 V.III.3.2.2: Reaalisten
hallussapitovoittojen/-tappioiden tili Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (–) || || K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (–) || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF || Rahoitusvarat || -7 AN.21 || Luonnonvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || -4 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || -2 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.3 || Velkapaperit || 0 AF || Rahoitusvarat || -5 || AF.4 || Lainat || 0 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 1 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || -2 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || -1 AF.3 || Velkapaperit || 1 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 AF.4 || Lainat || -1 || AF.8 || Muut velat || -1 AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 1 || || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || -1 || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || || AF.8 || Muut saamiset || -3 || || || || || || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -2 Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus
(ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa) V.IV: Ulkomaisten varojen ja velkojen tili V.IV.1: Avaustase Varat || Velat ja nettovarallisuus AN || Muut kuin rahoitusvarat || 0 || AF || Velat || 1 274 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 770 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 116 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 || AF.3 || Velkapaperit || 77 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || AF.4 || Lainat || 17 || || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 203 AF || Rahoitusvarat || 805 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 25 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 7 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 105 || AF.8 || Muut velat || 59 AF.3 || Velkapaperit || 125 || || || AF.4 || Lainat || 70 || || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 345 || || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 26 || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || || || AF.8 || Muut saamiset || 134 || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus || -469 V.IV.2: Varallisuustaseen muutokset Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset AN || Muut kuin rahoitusvarat || || AF || Velat || 72 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 12 AN.21 || Luonnonvarat || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || -2 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.3 || Velkapaperit || 23 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.4 || Lainat || 35 || || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 15 AF || Rahoitusvarat || 54 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 1 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 11 || AF.8 || Muut velat || -14 AF.3 || Velkapaperit || 13 || || || AF.4 || Lainat || 4 || || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 15 || || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || || || AF.8 || Muut saamiset || 10 || || || || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset || -6 || || || B.101 || Vaihtotaseesta ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -10 || || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 0 || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 4 || || || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 6 || || || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -2 V.IV.3: Päätöstase Varat || Velat ja nettovarallisuus AN || Muut kuin rahoitusvarat || || AF || Velat || 1 346 AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 782 AN.21 || Luonnonvarat || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 114 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.3 || Velkapaperit || 100 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.4 || Lainat || 52 || || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 218 AF || Rahoitusvarat || 859 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 25 AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 1 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 10 AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 116 || AF.8 || Muut velat || 45 AF.3 || Velkapaperit || 138 || || || AF.4 || Lainat || 74 || || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 360 || || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 26 || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || || AF.8 || Muut saamiset || 144 || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus || -475 TAVAROIDEN JA PALVELUIDEN TILI (0) 8.78 Tavaroiden ja palveluiden tilin
tarkoituksena on osoittaa tuoteryhmittäin koko kansantaloudessa, mitä tuotteita
on tarjolla ja miten ne käytetään. Tili ei ole osa tilikokonaisuutta vaan
pikemminkin tavaroiden tarjonnan ja käytön perusidentiteetti taloudessa. Se
edustaa aggregoidulla tasolla tavaroiden tarjonnan ja käytön vastaavuutta
tarjonta- ja käyttötaulukoiden riveillä. 8.79 Se osoittaa sen vuoksi
tuoteryhmittäin ja koko kansantaloudessa resurssit (tuotoksen ja tuonnin) ja
tavaroiden ja palveluiden käytön (välituotekäyttö, loppukulutus, kiinteän
pääoman bruttomuodostus, varastojen muutokset, arvoesineiden hankinnat miinus
luovutukset, vienti). 8.80 Koska tuotos arvotetaan
perushintaan ja käyttö ostajan hintaan, tuoteverot (miinus tukipalkkiot) on
sisällytettävä resurssipuolelle. 8.81 Käyttö kirjataan tavaroiden ja
palveluiden tilin oikealle puolelle ja resurssit vasemmalle puolelle, toisin
sanoen vastakkaiselle puolelle kuin institutionaalisten sektoreiden juoksevilla
tileillä, koska tuotevirrat ovat rahavirtojen vastineita. 8.82 Tavaroiden ja palveluiden tili
on määritelmän mukaan tasapainossa eikä siinä näin ollen ole tasapainoeriä. Taulukko 8.17 Tili 0: Tavara- ja palvelutili Resurssit || Käyttö P.1 || Tuotos || 3 604 || P.2 || Välituotekäyttö || 1 883 P.11 || Markkinatuotos || 3 077 || P.3 || Kulutusmenot || 1 399 P.12 || Tuotos omaan loppukäyttöön || 147 || P.31 || Yksilölliset kulutusmenot || 1 230 P.13 || Markkinaton tuotos || 380 || P.32 || Kollektiiviset kulutusmenot || 169 D.21 || Tuoteverot || 141 || P.5g || Pääoman bruttomuodostus || 414 D.31 || Tuotetukipalkkiot || -8 || P.511 || Kiinteiden varojen hankinnat miinus vähennykset || 359 P.7 || Tavaroiden ja palveluiden tuonti || 499 || P.5111 || Uusien kiinteiden varojen hankinnat || 358 P.71 || Tavaroiden tuonti || 392 || P.5112 || Olemassa olevien kiinteiden varojen hankinnat || 9 P.72 || Palveluiden tuonti || 107 || P.5113 || Olemassa olevien kiinteiden varojen vähennykset || -8 || || || P.512 || Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut || 17 || || || P.52 || Varastojen muutokset || 28 || || || P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset || 10 || || || P.6 || Tavaroiden ja palveluiden vienti || 540 || || || P.61 || Tavaroiden vienti || 462 || || || P.62 || Palveluiden vienti || 78 KANSANTALOUDEN KOOTUT TILIT 8.83 Kansantalouden kootut tilit
antavat tiiviin yleiskuvan kansantalouden tileistä: juoksevista tileistä,
varallisuuden muodostustileistä ja varallisuustaseista. Ne tuovat samaan taulukkoon kaikkien
institutionaalisten sektoreiden, koko kansantalouden ja ulkomaiden tilit ja
saattavat tasapainoon kaikki virrat sekä kaikki varat ja velat. Ne myös
mahdollistavat kokonaissuureiden lukemisen suoraan. 8.84 Kansantalouden koottujen tilien
taulukossa käyttö, varat ja varojen muutokset kirjataan vasemmalle puolelle,
kun taas resurssit, velat sekä velkojen ja nettovarallisuuden muutokset
kirjataan oikealle puolelle. 8.85 Jotta taulukko olisi
luettavissa ja antaisi samalla kuvan koko taloudellisesta prosessista, on
käytetty niin aggregoituja tasoja kuin järjestelmän rakenteen ymmärtämisen
kannalta on mahdollista. 8.86 Taulukon sarakkeet edustavat
institutionaalisia sektoreita: yrityksiä, rahoituslaitoksia, julkisyhteisöjä,
kotitalouksia palvelevia voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä ja kotitalouksia.
Taulukossa on myös sarake koko kansantaloutta varten, sarake ulkomaita varten
ja sarake, joka tasapainottaa tavaroiden ja palveluiden käytön ja resurssit. 8.87 Taulukon rivit edustavat
erilaisten taloustoimien ryhmiä, varoja ja velkoja, tasapainoeriä ja tiettyjä
kokonaissuureita. Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit Juoksevat tilit Käyttö || || || || || || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || Tilit || Yhteensä || Tavarat ja palvelut (resurssit) || Ulkomaat || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja muut virrat, varannot ja tasapainoerät 1. Tuotanto/tavaroiden ja palveluiden ulkomaan tili || 499 || 499 || || || || || || || || P.7 || Tavaroiden ja palveluiden tuonti 540 || || 540 || || || || || || || P.6 || Tavaroiden ja palveluiden vienti 3 604 || 3 604 || || || || || || || || P.1 || Tuotos 1 883 || || || 1 883 || 17 || 115 || 222 || 52 || 1 477 || P.2 || Välituotekäyttö 133 || 133 || || || || || || || || D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot 1 854 || || || 1 854 || 15 || 155 || 126 || 94 || 1 331 || B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto / Bruttokansantuote 222 || || || 222 || 3 || 23 || 27 || 12 || 157 || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen 1 632 || || || 1 632 || 12 || 132 || 99 || 82 || 1 174 || B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto / Nettokansantuote -41 || || -41 || || || || || || || B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase II.1.1 Tulonmuodostustili || 1150 || || || 1150 || 11 || 11 || 98 || 44 || 986 || D.1 || Palkansaajakorvaukset 191 || || 0 || 191 || || || || || || D.2-D.3 || Tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot 133 || || 0 || 133 || || || || || || D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot 58 || || 0 || 58 || 1 || -1 || 1 || 4 || 53 || D.29-D.39 || Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot 452 || || || 452 || 3 || 84 || 27 || 46 || 292 || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto 61 || || || 61 || || 61 || || || || B.3g || Sekatulo, brutto 238 || || || 238 || 0 || 69 || 0 || 34 || 135 || B.2n || Toimintaylijäämä, netto 53 || || || 53 || || 53 || || || || B.3n || Sekatulo, netto II.1.2 Ensitulon jakotili || 435 || || 44 || 391 || 6 || 41 || 42 || 168 || 134 || D.4 || Omaisuustulot 1 864 || || || 1 864 || 4 || 1 381 || 198 || 27 || 254 || B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto 1 642 || || || 1 642 || 1 || 1 358 || 171 || 15 || 97 || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto II.2 Tulojen uudelleenjaon tili || 213 || || 1 || 212 || 0 || 178 || 0 || 10 || 24 || D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot 333 || || 0 || 333 || || 333 || || || || D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto 384 || || 0 || 384 || 5 || 0 || 112 || 205 || 62 || D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet 299 || || 16 || 283 || 2 || 71 || 136 || 62 || 12 || D.7 || Muut tulonsiirrot 1 826 || || || 1 826 || 37 || 1 219 || 317 || 25 || 228 || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto 1 604 || || || 1 604 || 34 || 1 196 || 290 || 13 || 71 || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto II.3 Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili || 215 || || || 215 || 31 || || 184 || || || D.63 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot 1 826 || || || 1 826 || 6 || 1 434 || 133 || 25 || 228 || B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto 1 604 || || || 1 604 || 3 || 1 411 || 106 || 13 || 71 || B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto II.4 Tulonkäyttötili || || || || || || || || || || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || || || || || || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto 1 399 || || || 1 399 || 1 || 1 230 || 168 || || || P.4 || Todellinen kulutus 1 399 || || || 1 399 || 32 || 1 015 || 352 || || || P.3 || Kulutusmenot 11 || || 0 || 11 || 0 || || 0 || 11 || 0 || D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu 427 || || || 427 || 5 || 215 || -35 || 14 || 228 || B.8g || Säästö, brutto 205 || || || 205 || 2 || 192 || -62 || 2 || 71 || B.8n || Säästö, netto -13 || || -13 || || || || || || || B.12 || Vaihtotase Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit Juoksevat tilit (jatkoa) Resurssit || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || || || || || Taloustoimet ja muut virrat varannot ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaat || Tavarat ja palvelut (käyttö) || Yhteensä || Tilit P.7 || Tavaroiden ja palveluiden tuonti || || || || || || || 499 || || 499 || I. Tuotanto/tavaroiden ja palveluiden ulkomaan tili P.6 || Tavaroiden ja palveluiden vienti || || || || || || || || 540 || 540 P.1 || Tuotos || 2 808 || 146 || 348 || 270 || 32 || 3 604 || || || 3 604 P.2 || Välituotekäyttö || || || || || || || || 1 883 || 1 883 D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot || || || || || || 133 || || || 133 B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto / Bruttokansantuote || 1 331 || 94 || 126 || 155 || 15 || 1 854 || || || 1 854 || II.1.1 Tulonmuodostustili __________ II.1.2 Ensitulon jakotili P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen || 157 || 12 || 27 || 23 || 3 || 222 || || || 222 B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto / Nettokansantuote || 1 174 || 82 || 99 || 132 || 12 || 1 632 || || || 1 632 B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase || || || || || || || -41 || || -41 D.1 || Palkansaajakorvaukset || || || || 1 154 || || 1 154 || 2 || || 1 156 D.2-D.3 || Tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot || || || 191 || || || 191 || 0 || || 191 D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot || || || 133 || || || 133 || 0 || || 133 D.29-D.39 || Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot || || || 58 || || || 58 || 0 || || 58 B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || 292 || 46 || 27 || 84 || 3 || 452 || || || 452 B.3g || Sekatulo, brutto || || || || 61 || || 61 || || || 61 B.2n || Toimintaylijäämä, netto || 135 || 34 || 0 || 69 || 0 || 238 || || || 238 B.3n || Sekatulo, netto || || || || 53 || || 53 || || || 53 D.4 || Omaisuustulot || 96 || 149 || 22 || 123 || 7 || 397 || 38 || || 435 B.5g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || 254 || 27 || 198 || 1 381 || 4 || 1 864 || || || 1 864 || II.2 Tulojen uudelleenjaon tili B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto || 97 || 15 || 171 || 1 358 || 1 || 1 642 || || || 1 642 D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot || || || 213 || || || 213 || 0 || || 213 D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto || 66 || 213 || 50 || 0 || 4 || 333 || 0 || || 333 D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet || || || || 384 || || 384 || 0 || || 384 D.7 || Muut tulonsiirrot || 6 || 62 || 104 || 36 || 36 || 244 || 55 || || 299 B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 317 || 1 219 || 37 || 1 826 || || || 1 826 || II.3 Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 290 || 1 196 || 34 || 1 604 || || || 1 604 D.63 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot || || || || 215 || || 215 || || || 215 B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 133 || 1 434 || 6 || 1 826 || || || 1 826 || II.4 Tulonkäyttötili B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 106 || 1 411 || 3 || 1 604 || || || 1 604 B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 317 || 1 219 || 37 || 1 826 || || || 1 826 B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 290 || 1 196 || 34 || 1 604 || || || 1 604 P.4 || Todellinen kulutus || || || || || || || || 1 399 || 1 399 P.3 || Kulutusmenot || || || || || || || || 1 399 || 1 399 D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || || || || 11 || || 11 || 0 || || 11 B.8g || Säästö, brutto || || || || || || || || || B.8n || Säästö, netto || || || || || || || || || B.12 || Vaihtotase || || || || || || || || || Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit Varallisuuden muodostustilit Varojen muutokset || || || || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || Tilit || Yhteensä || Tavarat ja palvelut (resurssit) || Ulkomaat || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja muut virrat, varannot ja tasapainoerät III.1.1 Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili || || || || || || || || || || B.8n || Säästö, netto || || || || || || || || || B.12 || Vaihtotase || || || || || || || || || D.9r || Pääomansiirrot, saadut || || || || || || || || || D.9p || Pääomansiirrot, maksetut (-) 192 || || -29 || 221 || 20 || 236 || -81 || -16 || 62 || B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset III.1.2 Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili || 414 || || || 414 || 5 || 55 || 38 || 8 || 308 || P.5g || Pääoman bruttomuodostus -222 || || || -222 || -3 || -23 || -27 || -12 || -157 || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen (–) 28 || || || 28 || 0 || 2 || 0 || 0 || 26 || P.52 || Varastojen muutokset 10 || || || 10 || 0 || 5 || 3 || 0 || 2 || P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset 0 || || 0 || 0 || 1 || 4 || 2 || 0 || -7 || NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset 0 || || -10 || 10 || -4 || 174 || -103 || -1 || -56 || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) III.2 Rahoitustili || 483 || || 47 || 436 || 2 || 189 || -10 || 172 || 83 || F || Rahoitusvarojen nettohankinta 0 || || 1 || -1 || || || 0 || -1 || || F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet 100 || || 11 || 89 || 2 || 64 || -26 || 10 || 39 || F.2 || Käteisraha ja talletukset 95 || || 9 || 86 || -1 || 10 || 4 || 66 || 7 || F.3 || Velkapaperit 82 || || 4 || 78 || 0 || 3 || 3 || 53 || 19 || F.4 || Lainat 119 || || 12 || 107 || 0 || 66 || 3 || 28 || 10 || F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet 48 || || 0 || 48 || 0 || 39 || 1 || 7 || 1 || F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut 14 || || 0 || 14 || 0 || 3 || 0 || 8 || 3 || F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot 25 || || 10 || 15 || 1 || 4 || 5 || 1 || 4 || F.8 || Muut saamiset ja velat III.3.1 Varojen volyymin muiden muutosten tili || 33 || || || 33 || 0 || 0 || 7 || 0 || 26 || K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi -11 || || || -11 || 0 || 0 || -2 || || -9 || K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen -11 || || || -11 || 0 || 0 || -6 || 0 || -5 || K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset 0 || || || 0 || 0 || 0 || 5 || 0 || -5 || K.4 || Korvauksettomat haltuunotot 2 || || || 2 || 0 || 2 || 0 || 1 || 1 || K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset 0 || || || 0 || 0 || 0 || -4 || -2 || 6 || K.6 || Luokitusmuutokset 13 || || || 13 || 0 || 0 || 0 || -1 || 14 || || Muut volyymin muutokset, yhteensä || || || || || || || || || || josta: -7 || || || -7 || 0 || 0 || -3 || -2 || -2 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 17 || || || 17 || 0 || 0 || 3 || 0 || 14 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 3 || || || 3 || 0 || 0 || 0 || 1 || 2 || AF || Rahoitusvarat/velat || || || || || || || || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset III.3.2 Uudelleen-arvotustili || || || || || || || || || || K.7 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset 280 || || || 280 || 8 || 80 || 44 || 4 || 144 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 126 || || || 126 || 5 || 35 || 21 || 2 || 63 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 154 || || 0 || 154 || 3 || 45 || 23 || 2 || 81 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 91 || || 7 || 84 || 2 || 16 || 1 || 57 || 8 || AF || Rahoitusvarat/velat || || || || || || || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit Varallisuuden muodostustilit (jatkoa) Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || || || || || Taloustoimet ja muut virrat varannot ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaat || Tavarat ja palvelut (käyttö) || Yhteensä || Tilit B.8n || Säästö, netto || 71 || 2 || -62 || 192 || 2 || 205 || || || 205 || II.1.1 Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili B.12 || Vaihtotase || || || || || || || -13 || || -13 D.9r || Pääomansiirrot, saadut || 33 || 0 || 6 || 23 || 0 || 62 || 4 || || 66 D.9p || Pääomansiirrot, maksetut (-) || -16 || -7 || -34 || -5 || -3 || -65 || -1 || || -66 B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 88 || -5 || -90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192 || II.1.2 Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili P.5g || Pääoman bruttomuodostus || || || || || || || || 414 || 414 P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen (–) || || || || || || || || -222 || P.52 || Varastojen muutokset || || || || || || || || 28 || 28 P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 10 || 10 NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 0 || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) || -56 || -1 || -103 || 174 || -4 || 10 || -10 || || 0 || III.2 Rahoitustili F || Velkojen nettohankinta || 139 || 173 || 93 || 15 || 6 || 426 || 57 || || 483 F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || || || F.2 || Käteisraha ja talletukset || || 65 || 37 || || || 102 || -2 || || 100 F.3 || Velkapaperit || 6 || 30 || 38 || 0 || 0 || 74 || 21 || || 95 F.4 || Lainat || 21 || 0 || 9 || 11 || 6 || 47 || 35 || || 82 F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 83 || 22 || || || || 105 || 14 || || 119 F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || 48 || 0 || || || 48 || 0 || || 48 F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3 || 8 || 0 || 0 || 0 || 11 || 3 || || 14 F.8 || Muut saamiset ja velat || 26 || || 9 || 4 || || 39 || -14 || || 25 K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi || || || || || || || || || || II.3.1 Varojen volyymin muiden muutosten tili K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || || || || || || || || || K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset || || || || || || || || || K.4 || Korvauksettomat haltuunotot || || || || || || || || || K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || 1 || || || 1 K.6 || Luokitusmuutokset || 0 || 0 || 2 || 0 || 0 || 2 || || || 2 || Muut volyymin muutokset yhteensä || 0 || 0 || 2 || 1 || 0 || 3 || || || 3 || josta: || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || 0 || 2 || 1 || 0 || 3 || || || 3 B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 14 || -1 || -2 || -1 || 0 || 10 || || || 10 K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot || || || || || || || || || || II.3.2 Uudelleen-arvotustili AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 18 || 51 || 7 || 0 || 0 || 76 || 15 || || 91 B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 134 || 10 || 38 || 96 || 10 || 288 || 4 || || 292 Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit Varallisuustaseet Varat || || || || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || Tilit || Yhteensä || Tavarat ja palvelut (resurssit) || Ulkomaat || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja muut virrat, varannot ja tasapainoerät IV.1 Varallisuuden avaustase || 4 621 || || || 4 621 || 159 || 1 429 || 789 || 93 || 2 151 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 2 818 || || || 2 818 || 124 || 856 || 497 || 67 || 1 274 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 1 803 || || || 1 803 || 35 || 573 || 292 || 26 || 877 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 9 036 || || 805 || 8 231 || 172 || 3 260 || 396 || 3 421 || 982 || AF || Rahoitusvarat/velat || || || || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus IV.2 Varallisuustaseen muutokset || || || || || || || || || || || Varojen muutokset yhteensä 480 || || || 480 || 11 || 115 || 57 || -4 || 301 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 294 || || || 294 || 7 || 67 || 29 || -4 || 195 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 186 || || || 186 || 4 || 48 || 28 || 0 || 106 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 577 || || 54 || 523 || 4 || 205 || -9 || 230 || 93 || AF || Rahoitusvarat/velat || || || || || || || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset, yhteensä || || || || || || || || || B.101 || Säästö ja pääomansiirrot || || || || || || || || || B.102 || Muut varojen volyymin muutokset || || || || || || || || || B.103 || Nimelliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) IV.3 Varallisuuden päätöstase || 5 101 || || || 5 101 || 170 || 1 544 || 846 || 89 || 2 452 || AN || Muut kuin rahoitusvarat 3 112 || || || 3 112 || 131 || 923 || 526 || 63 || 1 469 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat 1 989 || || || 1 989 || 39 || 621 || 320 || 26 || 983 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat 9 613 || || 859 || 8 754 || 176 || 3 465 || 387 || 3 651 || 1 075 || AF || Rahoitusvarat/velat || || || || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus Velat ja
nettovarallisuus || || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || || || || || Taloustoimet ja muut virrat varannot ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaat || Tavarat ja palvelut (käyttö) || Yhteensä || Tilit AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || || IV.1 Varallisuuden avaustase AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 3 221 || 3 544 || 687 || 189 || 121 || 7 762 || 1 274 || || 9 036 B.90 || Nettovarallisuus || -88 || -30 || 498 || 4 500 || 210 || 5 090 || -469 || || 4 621 || Varojen muutokset yhteensä || || || || || || || || || || IV.2 Varallisuustaseen muutokset AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 157 || 224 || 102 || 16 || 6 || 505 || 72 || || 577 B.10 || Nettovarallisuuden muutokset, yhteensä || 237 || 4 || -54 || 304 || 9 || 500 || -6 || || 494 B.101 || Säästö ja pääomansiirrot || 88 || -5 || -90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192 B.102 || Muut varojen volyymin muutokset || 14 || -1 || -2 || -1 || 0 || 10 || || || 10 B.103 || Nimelliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) || 134 || 10 || 38 || 96 || 10 || 288 || 4 || || 292 AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || || IV.3 Varallisuuden päätöstase AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat || 3 378 || 3 768 || 789 || 205 || 127 || 8 267 || 1 346 || || 9 613 B.90 || Nettovarallisuus || 149 || -26 || 444 || 4 804 || 219 || 5 590 || -475 || || 5 115 KOKONAISSUUREET 8.88 Kokonaissuureet ovat
yhteenvetoindikaattoreita koko kansantalouden toiminnan tuloksesta ja
avainsuureita makrotaloudellisia analyysejä sekä ajallisia ja paikallisia
vertailuja varten. MARKKINAHINTAINEN BRUTTOKANSANTUOTE (BKT) 8.89 Markkinahintainen
bruttokansantuote on kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan
lopputulos. Se voidaan määritellä kolmella tavalla: a) tuotannon perusteella: BKT on eri
institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summa
plus tuoteverot ja miinus tuotetukipalkkiot (joita ei kohdenneta sektoreille ja
toimialoille). Se on myös tasapainoerä koko kansantalouden tuotantotilillä. b) menojen perusteella: BKT on kotimaisten
institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summa
(kulutus ja pääoman bruttomuodostus) plus tavaroiden ja palveluiden vienti
miinus niiden tuonti. c) tulojen perusteella: BKT on koko
kansantalouden tulonmuodostustilin käytön summa (palkansaajakorvaukset,
tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, koko kansantalouden
bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo). 8.90 Vähentämällä kiinteän pääoman
kuluminen BKT:sta saadaan markkinahintainen nettokansantuote (NKT). KOKO KANSANTALOUDEN TOIMINTAYLIJÄÄMÄ 8.91 Koko kansantalouden brutto-
(tai netto-) toimintaylijäämä on eri toimialojen tai institutionaalisten
sektoreiden brutto- (tai netto-) toimintaylijäämien summa. KOKO KANSANTALOUDEN SEKATULO 8.92 Koko kansantalouden brutto-
(tai netto-) sekatulo on yhtä kuin kotitaloussektorin brutto- (tai netto-)
sekatulo. KOKO KANSANTALOUDEN YRITYSTULO 8.93 Koko kansantalouden brutto-
(tai netto-) yritystulojen summa. KANSANTULO (MARKKINAHINTAAN) 8.94 Brutto- (tai netto-) kansantulo
(markkinahintaan) edustaa kotimaisten institutionaalisten yksiköiden yhteensä
saamaa ensituloa: palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja miinus
tukipalkkioita, omaisuustuloa (saatavaa miinus maksettavaa), (brutto- tai
netto-) toimintaylijäämää ja (brutto- tai netto-) sekatuloa. Bruttokansantulo (markkinahintaan) on yhtä suuri
kuin BKT miinus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille
maksamat ensitulot plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisilta
talousyksiköiltä saamat ensitulot. Kansantulo ei ole tuotantokäsite vaan tulokäsite,
joka on tärkeämpi, jos se on ilmaistuna nettomääräisenä, toisin sanoen kiinteän
pääoman kulumisen vähentämisen jälkeen. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA KANSANTULO 8.95 Käytettävissä oleva brutto-
(tai netto-) kansantulo on institutionaalisten sektoreiden käytettävissä
olevien brutto-(tai netto-) tulojen summa. Käytettävissä oleva brutto- (tai
netto-) kansantulo on yhtä suuri kuin brutto-(tai netto-)kansantulo
(markkinahintaan) miinus ulkomaisille talousyksiköille maksetut tulonsiirrot
(tulo-, omaisuus- yms. verot, sosiaaliturvamaksut, sosiaalietuudet ja muut
tulonsiirrot) plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomailta saamat tulonsiirrot. SÄÄSTÖ 8.96 Tämä kokonaissuure mittaa
käytettävissä olevan kansantulon sitä osaa, jota ei käytetä kulutusmenoihin.
Brutto-(tai netto-) säästö on eri institutionaalisten sektoreiden brutto- (tai
netto-) säästöjen summa. VAIHTOTASE 8.97 Ensitulojen ja tulonsiirtojen
ulkomaan tilin tasapainoerä edustaa koko kansantalouden ulkomaiden kanssa harjoittamista
juoksevista taloustoimista (tavaroiden ja palveluiden kauppa, ensitulot,
tulonsiirrot) syntynyttä ylijäämää (jos se on negatiivinen) tai alijäämää (jos
se on positiivinen). KOKO KANSANTALOUDEN NETTOLUOTONANTO (+)
TAI -LUOTONOTTO (-) 8.98 Koko kansantalouden
nettoluotonanto (+) tai -luotonotto (–) on institutionaalisten sektoreiden
nettoluotonannon tai -luotonoton summa. Se edustaa niitä nettoresursseja, jotka
koko kansantalous antaa ulkomaiden käytettäväksi (jos se on positiivinen) tai
saa ulkomailta käytettäväkseen (jos se on negatiivinen). Koko kansantalouden
nettoluotonanto (+) tai -luotonotto (–) on yhtä suuri mutta vastakkaista
merkkiä kuin ulkomaiden nettoluotonotto (–) tai luotonanto (+). KOKO KANSANTALOUDEN NETTOVARALLISUUS 8.99 Koko kansantalouden nettovarallisuus
on institutionaalisten sektoreiden nettovarallisuuden summa. Se edustaa koko
kansantalouden muiden kuin rahoitusvarojen arvoa vähennettynä ulkomaiden
rahoitusvarojen ja -velkojen taseella. JULKISYHTEISÖJEN MENOT JA TULOT Julkisyhteisöjen menot ja tulot määritellään
EKT-luokkien luettelon avulla. 8.100 Julkisyhteisöjen menot
muodostuvat seuraavista EKT-luokista, jotka kirjataan julkisyhteisöjen tilien
käyttöpuolelle lukuun ottamatta kohtaa D.3, joka kirjataan julkisyhteisöjen
tilien resurssipuolelle: P.2 Välituotekäyttö P.5 Pääoman bruttomuodostus D.1 Palkansaajakorvaukset D.29 Muut tuotantoverot, maksetut D.3 Tukipalkkiot, maksetut D.4 Omaisuustulot, maksetut D.5 Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot D.62 Rahamääräiset sosiaalietuudet D.632 Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot
– ostettu markkinatuotanto D.7 Muut tulonsiirrot D.8 Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu D.9p Pääomansiirrot, maksetut NP Valmistamattomien varojen hankinnat miinus
vähennykset Julkisyhteisöjen tulot muodostuvat seuraavista
EKT-luokista, jotka kirjataan julkisyhteisöjen tilien resurssipuolelle lukuun
ottamatta kohtaa D.39, joka kirjataan julkisyhteisöjen tilien käyttöpuolelle: P.11 Markkinatuotos P.12 Tuotos omaan loppukäyttöön P.13 Maksut markkinattomasta tuotoksesta D.2 Tuotanto- ja tuontiverot, saadut D.39 Muut tuotantotukipalkkiot, saadut D.4 Omaisuustulot, saadut D.5 Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot D.61 Sosiaaliturvamaksut, netto D.7 Muut tulonsiirrot D.9r Pääomansiirrot, maksetut Julkisyhteisöjen tulojen ja julkisyhteisöjen
menojen erotus on määritelmällisesti julkisyhteisösektorin nettoluotonanto (+)
/ nettoluotonotto (–). Kohtien D.41 (korot), D73 (julkisyhteisöjen
sisäiset tulonsiirrot), D.92 (investointiavustukset) ja D.99 (muut
pääomansiirrot) taloustoimet on sulautettu. Muita taloustoimia ei ole
sulautettu. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 20.12.2010 KOM(2010)
774 lopullinen
Liite A/Luku 09 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A Luku 9: TARJONTA- JA KÄYTTÖTAULUKOT JA
PANOS-TUOTOSKEHIKKO Johdanto 9.01 Tässä luvussa luodaan katsaus
tarjonta- ja käyttötaulukoihin ja panos-tuotoskehikkoon. 9.02 Panos-tuotoskehikon ytimen
muodostavat tarjonta- ja käyttötaulukot käyvin hinnoin ja edeltävän vuoden
hinnoin. Kehikkoa täydentävät analyyttisemmät symmetriset panos-tuotostaulukot,
jotka johdetaan tarjonta- ja käyttötaulukoista käyttäen olettamuksia tai
lisätietoja. Tarjonta- ja käyttötaulukoita sekä symmetrisiä
panos-tuotostaulukoita voidaan laajentaa ja muuntaa erityistarkoituksia kuten
rahamääräistä tai fyysistä tuottavuustilinpitoa, työvoimatilinpitoa,
neljännesvuositilinpitoa, aluetilinpitoa ja ympäristötilinpitoa varten. 9.03 Tarjonta- ja käyttötaulukot
ovat matriiseja, joissa kuvataan tuotostyypin ja toimialan mukaan luokiteltujen
tuotteisiin kohdistuvien taloustoimien arvoa kansantaloudessa. Nämä taulukot
kuvaavat a) tuotantokustannusten ja tuotannossa
syntyvien tulojen rakennetta; b) kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden
ja palveluiden virtoja; c) tavaroiden ja palveluiden virtoja
kotimaan talouden ja ulkomaiden välillä; jotta analyysi toimisi
eurooppalaisessa yhteydessä, on erotettava toisistaan EU:n sisäiset virrat ja
virrat EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. 9.04 Tarjontataulukko kuvaa
tavaroiden ja palveluiden tarjontaa tuotteen ja tuottavan toimialan mukaan eriteltynä
kotimaisiin toimialoihin ja tuontiin. Kaavio tarjontataulukosta esitetään
taulukossa 9.1. Taulukko 9.1
Kaavio tarjontataulukosta Tarjonta || Tuottavat toimialat || Ulkomaat || Yhteensä Tuote || Tuotoksen arvo || Tuonnin arvo || Tarjonta yhteensä tuotteittain Yhteensä || Toimialan tuotos yhteensä || Tuonti yhteensä || Tarjonta yhteensä 9.05 Käyttötaulukossa esitetään
tavaroiden ja palveluiden käyttö luokiteltuna tuotteen ja käyttötyypin mukaan.
Sarakkeissa esitetyt käyttöluokat ovat seuraavat: a) Välituotekäyttö toimialoittain b) Kulutusmenot: kotitaloudet,
julkisyhteisöt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt
(KPVTY); c) Pääoman bruttomuodostus ja d) Vienti. Taulukon toimialoittaista
välituotekäyttöä kuvaavissa sarakkeissa esitetään bruttoarvonlisäyksen
komponentit seuraavasti: a) Palkansaajakorvaukset; b) Muut tuotantoverot miinus
tuotantotukipalkkiot; c) Nettosekatulo, nettotoimintaylijäämä ja
kiinteän pääoman kuluminen. Kaavio
käyttötaulukosta esitetään taulukossa 9.2. Taulukko 9.2
Kaavio käyttötaulukosta Käyttö || Ostavat toimialat || Kulutusmenot || Pääoman bruttomuodostus || Ulkomaat || Yhteensä Tuote || || || || || Yhteensä || Välituotekäyttö || Kulutusmenot || Pääoman bruttomuodostus || Vienti || Käyttö yhteensä Arvonlisäyksen komponentit || Palkansaajakorvaukset Muut verot miinus tukipalkkiot Nettotoimintaylijäämä Kiinteän pääoman kuluminen || 9.06 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa
pätevät seuraavat identiteetit: a) Kunkin toimialan osalta tuotos on yhtä
kuin välituotekäyttö plus bruttoarvonlisäys. b) Kunkin tuotteen osalta tarjonta vastaa kaiken
käytön summaa, mikä esitetään tasapainotetuilla riveillä tarjonta- ja
käyttökehikossa. Identiteetti on voimassa ainoastaan, kun tarjonta
ja käyttö on arvotettu samalla perustalla eli molemmat ostajanhinnoin tai
molemmat perushinnoin (ks. kohdat 9.30–9.33). Näin ollen jokaisen tuotteen osalta: Tarjonta ostajanhinnoin on yhtä kuin Tuotteen tuotos perushinnoin plus Tuonti
perushinnoin plus Kaupan ja
kuljetuksen lisät plus Tuoteverot miinus
tuotetukipalkkiot mikä on yhtä kuin tuotteen käyttö ostajanhinnoin,
mikä on yhtä kuin tuotteen Välituotekysyntä plus Kulutusmenot plus Pääoman
bruttomuodostus plus Vienti Koko kansantalouden tasolla välituotekysyntä
yhteensä on yhtä kuin välituotekäyttö yhteensä; kaupan ja kuljetuksen lisien
summa on nolla koko kansantaloudessa, koska ne ovat yhtä suuret kuin lisiä
tuottavien toimialojen tuotos, joten tämä identiteetti voidaan ilmoittaa
seuraavasti: Tuotos + tuonti + tuoteverot = Välituotekäyttö +
kulutusmenot + pääomanmuodostus + vienti mistä seuraa, että Tuotos – välituotekäyttö + tuoteverot = kulutusmenot + pääomanmuodostus + vienti miinus
tuonti mikä osoittaa tuotanto- ja menolähestymistavan
vastaavuuden BKT:n mittaamisessa. c) Bruttoarvonlisäys tuotoksen ja välituotekäytön välisenä erotuksena toimialan mukaan. Se
on sama kuin syntyneiden tulojen summa. Näin ollen bruttoarvonlisäys on yhtä
kuin palkansaajakorvausten, kiinteän pääoman kulumisen, nettotoimintaylijäämän/sekatulon
sekä muiden tuotantoverojen miinus tuotantotukipalkkioiden summa. Tämä
mahdollistaa sen, että BKT:n mittaamisen käytetyn tulolähestymistavan
johdonmukaisuus suhteessa tuotantolähestymistapaan voidaan tarkistaa. 9.07 Tarjonta- ja käyttötaulukot
muodostavat keskeiset puitteet toimialaa koskeville analyyseille, kuten
tuotosta, arvonlisäystä, palkansaajakorvauksia, työllisyyttä,
toimintaylijäämää/sekatuloa, tuotantoveroja (miinus tuotantotukipalkkiot),
kiinteän pääoman bruttomuodostusta sekä kiinteän pääoman ja pääomakannan kulumista
koskeville analyyseille. 9.08 Tarjonta- ja käyttötaulukot
sisältävät seuraavien tilien virrat: a) tavaroiden ja palveluiden tili; b) tuotantotili; c) tulonmuodostustili. Nämä tilit osoittavat tulonmuodostuksen sekä
tavaroiden ja palvelujen tarjonnan ja käytön institutionaalisen sektorin
mukaan. Tarjonta- ja käyttötaulukot voivat
täydentää näitä tietoja kuvaamalla toimialakohtaisen erittelyn sekä volyymin ja
hinnan muutokset. Institutionaalisen sektorin mukaiset tiedot sektoritileissä
ja toimialakohtaiset tiedot tarjonta- ja käyttötaulukoissa voidaan yhdistää
ristiintaulukoinnin avulla (ks. taulukko 9.3). Taulukko 9.3 Tarjonta- ja käyttötaulukon
sektoritileihin liittävä taulukko || Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 – 5 - … || Yhteensä Sektori || || S.11 Yritykset || || Välituotekäyttö || || Bruttoarvonlisäys || || Palkansaajakorvaukset || || Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot || || Kiinteän pääoman kuluminen || || Nettotoimintaylijäämä/sekatulo || || Tuotos || || Kiinteän pääoman bruttomuodostus || || Kiinteä pääomakanta || || Työllisyys || || S. 12 Rahoituslaitokset || || Välituotekäyttö || || . . . || || Työllisyys || || S.13 Julkisyhteisöt || || S.14 Kotitaloudet || || S.142 Elinkeinonharjoittajat || || Omistusasuntopalvelut || || S.15 KPVTY || || Sektorit yhteensä || || Välituotekäyttö || || . . . . || || Työllisyys || || 9.09 Taulukossa 9.4 esitetään
symmetrinen panos-tuotostaulukko matriisina, joka osoittaa, miten tarjonta
vastaa käyttöä hyödyntäen panoksen tuote kertaa tuote- tai toimiala kertaa
toimiala ‑luokitusta sekä välituotekäytön ja loppukäytön
yksityiskohtaisia taloustoimia. Symmetrisen panos-tuotostaulukon ja
käyttötaulukon välillä on yksi tärkeä käsitteellinen ero: käyttötaulukoissa
kirjaukset osoittavat, miten toimialat käyttävät tuotteita välituotekäytössä
kun taas symmetrisissä panos-tuotostaulukoissa on kaksi vaihtoehtoista
esitystapaa: a) kirjaukset osoittavat, miten tuotteita
käytetään välituotekäytössä tuotteiden valmistamiseen tai b) kirjaukset osoittavat, miten toimialan tuotoksia
käytetään muiden toimialojen välituotekäytössä toimialoittaisen tuotoksen
luomiseen. Näin ollen symmetrisessä panos-tuotostaulukossa
käytetään joko tuote- tai toimialaluokitusta sekä riveillä että sarakkeissa. Taulukko 9.4 Kaavio symmetrisestä
panos-tuotostaulukosta, tuotteiden osalta || Tuotetut tuotteet || Kulutusmenot || Pääoman bruttomuodostus || Ulkomaat || Yhteensä Käytetyt tuotteet || Välituotekäyttö || Kotitalouksien, KPVTY:iden ja julkisyhteisöjen kulutus || Pääoman bruttomuodostus || Vienti || Yhteensä || || || || || Bruttoarvonlisäyksen komponentit || || || || || Ulkomaat || || || || || Yhteensä || || || || || 9.10 Tuottajayksiköiltä saatavista
tilastotiedoista suurin osa koskee tuotettuja tai myytyjä tuotteita. Ostettuja
tai käytettyjä tuotteita koskevat tiedot ovat tavallisesti vähemmän
yksityiskohtaisia. Tarjonta- ja käyttötaulukkojen esitystapa on suunniteltu
sopivaksi tämän tyyppisille tilastotiedoille (toisin sanoen toimialojen
käyttämät tuotteet). 9.11 Sitä vastoin sellaisia tuote
kertaa tuote- tai toimiala kertaa toimiala -luonteisia tietoja, joita
symmetrisessä panos-tuotostaulukossa tarvitaan, ei useinkaan ole saatavilla.
Esimerkiksi toimialoja koskevissa kyselyissä saadaan usein tietoja tuotannossa
käytettyjen tuotteiden lajista sekä tuotetuista ja myydyistä tuotteista.
Tiettyjen tuotteiden valmistukseen käytetyistä panoksista ei yleensä ole
saatavilla tietoja. 9.12 Tarjonta- ja käyttötaulukkojen
muotoon järjestetyt tiedot tarjoavat lähtökohdan analyyttisemman muotoisen symmetrisen
panos-tuotostaulukon rakentamiselle. Toimiala kertaa tuote -tiedot tarjonta- ja
käyttötaulukoissa voidaan muuntaa symmetrisiksi taulukoiksi lisäämällä
lisätietoja panosrakenteista tai olettamalla identtisiä panosrakenteita tai
markkinaosuuksia tuote- tai toimialakohtaisesti. 9.13 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa
ja panos-tuotospuitteissa yhdistyy kolme eri tehtävää: –
kuvaus –
tilastoväline –
analyysiväline. Kuvaus 9.14 Tarjonta- ja käyttötaulukot
antavat järjestelmällisen kuvauksen tulonmuodostuksesta ja tuotteen tarjonnasta
sekä käytöstä toimialakohtaisesti. Yksittäisten toimialojen tuotantoprosessien
panosten ja tuotosten kehityssuunnat esitetään kansantalouden kehyksessä eli
muiden kotimaisten toimialojen tuotantoprosesseihin sekä ulkomaihin ja
kulutusmenoihin liittyen. Yksi tarjonta- ja käyttötaulukoiden tärkeä tehtävä
on osoittaa muutokset talouden rakenteessa, esimerkiksi muutokset eri
toimialojen merkityksessä, muutokset käytetyissä panoksissa ja tuotetuissa
tuotoksissa sekä muutokset kulutusmenojen, pääoman bruttomuodostuksen, tuonnin
ja viennin koostumuksessa. Muutokset voivat kuvastaa globalisaation, ulkoistamisen,
innovaatioiden sekä työvoimakustannusten, verojen, öljynhintojen ja
valuuttakurssien muutosten kaltaisia kehityssuuntia Edeltävän vuoden hintaisia tarjonta- ja
käyttötaulukoita käytetään BKT:n volyymin kasvua koskevien tilastojen laadintaan,
jotta voidaan kuvata talouden rakenteen nimellisiä ja määrällisiä muutoksia. Ne
tarjoavat myös puitteet, joissa voidaan esittää kansalliset hintamuutokset ja
työvoimakustannusten muutokset. Tilastoväline 9.15 Kun käytetään tuotantoa, menoja
ja tuloja koskevia tietoja tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimisessa ja
sovitetaan yhteen epäjohdonmukaiset estimaatit, saadaan luotettava ja
tasapainoinen kansantalouden tilinpito, johon sisältyvät estimaatit keskeisistä
kokonaissuureista, kuten BKT:stä käyvin hinnoin ja edeltävän vuoden hinnoin. 9.16 Mitattaessa markkinahintaista
BKT:tä voidaan käyttää kolmea perustoimintatapaa: tuotantolähestymistapaa,
menolähestymistapaa sekä tulolähestymistapaa. Näitä kolmea eri lähestymistapaa
käytetään tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimisessa. a) Tuotantolähestymistavan mukaan
markkinahintainen BKT on yhtä kuin tuotos perushintaan miinus välituotekäyttö
ostajanhintaan plus tuoteverot (miinus tuotetukipalkkiot). b) Menolähestymistavan mukaan
markkinahintainen BKT on yhtä kuin loppukäyttöluokkien summa miinus tuonti:
kulutusmenot plus pääoman bruttomuodostus plus vienti miinus tuonti. c) Tulolähestymistavan mukaan
markkinahintainen BKT on yhtä kuin palkansaajakorvausten, kiinteän pääoman
kulumisen, muiden tuotantoverojen miinus tuotantotukipalkkioiden,
nettotoimintaylijäämän/sekatulon sekä tuoteverojen miinus tuotetukipalkkioiden
summa. Yksi yhtenäinen markkinahintainen BKT-estimaatti
saadaan, kun tarjonta- ja käyttötaulukot tasapainotetaan. 9.17 Tarjonta- ja käyttötaulukot
ovat erityisen käyttökelpoisia estimoitaessa markkinahintaista BKT:tä tuotanto-
ja menolähestymistavan mukaisesti. Keskeisiä tietolähteitä tässä ovat
yrityksiin kohdistuvat kyselytutkimukset sekä hallinnolliset tiedot, kuten ALV-rekisterit
ja valmisteverot. Tarjonta- ja käyttötaulukoita käytetään yhdistämään tuotanto-
ja menolähestymistavalla saadut tiedot laskemalla ja tasapainottamalla tarjonta
ja käyttö tuotetasolla. Tässä menetelmässä tietyn tuotteen tarjonta lasketaan
ja jaetaan eri käyttöjen mukaan, kuten kotitalouksien kulutusmenot,
välituotekäyttö ja vienti. Tulomenetelmä ei tarjoa samaa luotettavaa
tasapainotusta, koska toimintaylijäämä ja sekatulo estimoidaan yleensä residuaalina
kahden muun lähestymistavan tietojen perusteella. Tarjonta- ja käyttötaulukoiden
johdonmukaisuus suhteessa sektoritileihin voidaan tarkistaa linkkitaulukoiden
kautta (ks. taulukko 9.3). Tämän avulla on helpompi estimoida markkinahintainen
BKT vertaamalla yritysten tuloslaskelmista saatuja tietoja vastaaviin
toimialakohtaisiin estimaatteihin. 9.18 Tarjonta- ja käyttötaulukoilla
on erilaisia tilastollisia tarkoituksia. Esimerkiksi: a) tietolähteiden aukkojen ja
epäjohdonmukaisuuksien paljastaminen; b) estimaattien tekeminen jäännöserien
perusteella, esimerkiksi estimoimalla tiettyjen tuotteiden kulutus jäännöseränä
sen jälkeen, kun tuotteiden muut käyttötarkoitukset on kohdennettu; c) estimaattien tekeminen ekstrapoloimalla
lukuja perusajanjaksolta myöhemmille ajanjaksoille, joilta ei ole saatavilla
niin luotettavia tietoja; esimerkiksi vuosittaiset luvut voidaan estimoida
poikkileikkausvuotta koskevien yksityiskohtaisten tarjonta- ja käyttölukujen
perusteella ja myöhemmät neljännesvuosittaiset luvut voidaan estimoida
ekstrapoloimalla viiteajanjaksosta; d) tarjonta- ja käyttötaulukkojen lukujen ja
johdettujen lukujen (kuten esim. tuotantotilien lukujen) johdonmukaisuuden,
uskottavuuden ja täydellisyyden tarkistaminen ja parantaminen; tämän vuoksi
tasapainottaminen ei rajoitu käypähintaisiin tarjonta- ja käyttötaulukoihin: (1) Käyttämällä apuna taulukon 9.3 kaltaisia
taulukoita, jotka osoittavat yhteydet sektoritileihin, voidaan tehdä suora
vertailu tarjonta- ja käyttöjärjestelmästä saatujen tuotanto-, meno- ja
tuloestimaattien sekä sektoritileissä käytettyjen riippumattomien lähteiden välillä.
Yhteensovittaminen tässä vaiheessa takaa sen, että tarjonnan ja käytön
tasapainottamisen jälkeen saavutetaan johdonmukaisuus tarjonta- ja
käyttötaulukkojen ja sektoritilien välillä. (2) Kun symmetriset panos-tuotostaulukot
johdetaan tarjonta- ja käyttötaulukoista, saattaa tarjonta- ja
käyttötaulukoissa paljastua epäjohdonmukaisuuksia ja heikkouksia. (3) Laatimalla tarjonta- ja käyttötaulukot
käypiin ja kiinteisiin hintoihin kahdelle tai useammalle vuodelle, voidaan
volyymien, arvojen ja hintojen muutosarviot tasapainottaa samanaikaisesti:
verrattuna tarjonta- ja käyttötaulukkojen laatimiseen ja tasapainottamiseen
yhdeltä vuodelta erikseen ja vain käypinä hintoina tämä tehostaa huomattavasti
tarjonta- ja käyttökehikkoa. e) indeksilukujen ja hinta- ja volyymimittaimien
painottaminen ja laskeminen, esim. BKT:stä deflatoimalla loppukäyttö
tuotekohtaisesti tai BKT:stä soveltamalla kaksoisdeflatointimenetelmää
toimialakohtaisesti. Deflatointi tehdään taloustoimien aggregoinnin alimmalla
mahdollisella tasolla, joka on johdonmukainen hintamuutosten luotettavien
estimaattien kanssa, seuraavista syistä: (1) yleisesti ottaen hinta- ja
volyymi-indikaattorit ovat edustavampia alemmalla aggregointitasolla; (2) laadun muutosta voidaan mitata paremmin
alemmalla aggregointitasolla, esim. muutokset tuoteryhmän tarjonnan tai käytön
koostumuksessa voidaan ottaa huomioon; (3) hintatilastoista saatavat hintaindeksit
ovat usein Laspeyres-tyypin indeksejä; Niiden käyttämistä teoreettisesti
soveliaampien Paasche-tyypin indeksien sijaan ei vastusteta niin voimakkaasti,
jos käyttö tapahtuu alemmalla aggregointitasolla. Tuotteen tarjonnan ja käytön tasapainottaminen on
helpompaa, kun eriteltyjen tuotteiden lukumäärä on suurempi ja lähdetiedot ovat
käytettävissä tällä tarkkuustasolla. Tasapainotettujen tulosten laatu on
parempi; tämä pätee erityisesti silloin, jos tiedoissa on puutteita. Analyysiväline 9.19 Panos-tuotostaulukkojen
merkittävänä vahvuutena analyysien kannalta on se, että niiden avulla on
mahdollista mitata ensimmäisen asteen vaikutusten – esimerkiksi energiahintojen
tai työvoimakustannusten muutosten – lisäksi myös toisen asteen ja epäsuorempia
vaikutuksia. Esimerkiksi energian hintojen huomattava nousu ei vaikuta
ainoastaan niihin toimialoihin, jotka käyttävät energiaa intensiivisesti, vaan
myös niihin toimialoihin, jotka käyttävät energiaintensiivisten tuottajien
tuotoksia. Nämä epäsuorat vaikutukset voivat olla erittäin relevantteja, koska
ne toisinaan ovat merkittävämpiä kuin suorat vaikutukset. Tarjonta- ja käyttötaulukot yksityiskohtaisemmin Luokitukset 9.20 Tarjonta-, käyttö- ja
panos-tuotostaulukoissa toimialoille käytetään NACE-luokitusta ja tuotteille
CPA-luokitusta; nämä luokitukset on yhdistetty toisiinsa täydellisesti:
jokaisella aggregointitasolla CPA:sta nähdään NACEn toimialojen päätuotteet. 9.21 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa
tuoteluokitus on vähintään yhtä yksityiskohtainen kuin toimialaluokitus, esim.
CPA:n kolminumerotaso ja NACEn kaksinumerotaso. 9.22 Toimiala- ja tuoteluokitukset
voivat perustua kolmeen erityyppiseen kriteeriin: tarjontakriteeriin,
kysyntäkriteeriin ja kokoon. Tuottavuusanalyysissä tuotteet ja niiden tuottajat
on periaatteessa luokiteltu tuotantoprosessin tyypin mukaan. Kysyntäanalyysissä
tuotteet on luokiteltu tarkoituksen (esimerkiksi luksustuotteet on ryhmitelty
yhteen) tai myyntitavan (kuten myymälän tyypin) perusteella.
Panos-tuotosanalyysissä käytetään samaa tuote- tai toimialaluokitusta tarjontaa
ja kysyntää varten. Luokitus on määritelty niin, että minkään luokan koko ei
ole liian pieni tai liian suuri osa kansantaloutta. Kansainvälisissä
luokituksissa tämä merkitsee sitä, että useimpien luokkien määrällinen
merkittävyys on huomattava useimmissa maissa. 9.23 Kansantalouden tilinpidon
toimiala- ja tuoteluokitukset perustuvat välttämättä näiden kriteereiden
sekoitukseen ja myös historiallisiin perinteisiin. Ne on määritelty pääasiassa tuottajien
näkökulmasta, eivätkä ne näin ollen sovellu niin hyvin tarjonnan ja kysynnän
analysointiin. Toimialoja ja tuotteita koskevien kansantalouden tilinpidon
tietojen laatijoilla ja käyttäjillä pitäisi olla hyvä käsitys siitä, mitä
kuhunkin ryhmään sisältyy tai ei sisälly, ja niiden vaikutuksista. Esimerkiksi
kiinteistöpalvelujen toimialaan sisältyvät omistusasuntopalvelut ja
vakuutustoimialaan eivät sisälly sosiaaliturvarahastot. 9.24 Yhden toimialan paikallisilla
toimialayksiköillä voi olla erilaisia tuotantoprosesseja. Tämä voi kuvastaa
merkittäviä eroavaisuuksia vertikaalisessa integraatiossa, kun aputoiminnot,
kuten siivous-, kuljetus-, hallinto- ja kanttiinipalvelut ja markkinointi on
ulkoistettu, koneet vuokrattu ja työvoima hankittu väliaikaista työvoimaa
välittävien toimistojen kautta. Se voi myös kuvastaa eroavaisuuksia laillisten
ja laittomien tuottajien tai eri alueilla toimivien tuottajien välillä. 9.25 Eri toimialojen ja tuotteiden
muuttuvan taloudellisen merkityksen, tuotantoprosessien muuttumisen ja uusien
tuotteiden ilmaantumisen vuoksi toimiala- ja tuoteluokituksia päivitetään
säännöllisesti. On kuitenkin pidettävä tasapainossa talouden muutosten ajan tasalla
pysyminen ja tarve tietojen vertailukelpoisuuteen eri ajankohtina yhdistettynä
tietojen tuottajille ja käyttäjille tällaisista suurista muutoksista
aiheutuviin kustannuksiin. 9.26 Tarjonta- ja käyttötaulukoiden
tuoteluokitus on yleensä yksityiskohtaisempi kuin toimialaluokitus. Tähän on
neljä pääasiallista syytä: a) Tuotteista on usein saatavilla paljon
yksityiskohtaisempia tietoja kuin toimialoista. b) Jollekin toimialalle ominaiseen
tuotokseen saatetaan soveltaa merkittävästi erilaisia verojärjestelmiä ja
hintoja, esimerkiksi kun esiintyy hintasyrjintää. Laadinnalle ja analyysille on
etua siitä, että eri tuotteet erotetaan toisistaan. c) Jotta mahdollistetaan korkealaatuinen
deflatointi ja volyymimittausten estimointi, tuoteryhmät ovat homogeenisia ja
liitetty tiiviisti saatavilla oleviin hintadeflaattoreihin. d) Läpinäkyvän laadintaprosessin
varmistamiseksi tarvitaan erillisiä tuotteita, jotta saadaan esiin tärkeitä
kansallisen tilinpidon erityispiirteitä, kuten omistusasuntopalvelut,
vakuutukset sekä julkisyhteisöjen yksikköjen tuottamat markkinatuotokset ja markkinattomat
tuotokset. 9.27 Erottelua markkinatuotokseen,
tuotokseen omaan loppukäyttöön ja markkinattomaan tuotokseen on käytettävä
ainoastaan toimialakohtaiseen kokonaistuotokseen; erottelua ei tarvita jokaiselle
tuoteryhmälle. 9.28 Markkinatuottajien, omaan
loppukäyttöön tuottajien ja markkinattomien tuottajien välistä erottelua
käytetään toimialasta, jos sillä tällaisia erityyppisiä tuottajia esiintyy.
Yleensä tätä erottelua käytetään sen vuoksi ainoastaan hyvin harvojen
toimialojen, esim. terveydenhuollon ja koulutuksen, alaryhmittelyyn. 9.29 Analysoitaessa
EU-jäsenvaltioiden taloutta eurooppalaisesta näkökulmasta tai johdettaessa koko
EU:ta koskevia tarjonta- ja käyttötaulukkoja tuonti ja vienti jaetaan
seuraaviin alaryhmiin: a) EU:n sisäiset virrat, joissa erotetaan
toisistaan virrat Euroopan rahaliiton sisällä ja muiden EU-jäsenvaltioiden
kanssa b) tuonti ja vienti EU:n ulkopuolisten
maiden kanssa. Arvotusperiaatteet 9.30 Tarjontataulukossa tavaroiden
ja palveluiden virrat arvotetaan perushintaan. Käyttötaulukossa tavaroiden ja
palveluiden virrat arvotetaan ostajanhintaan. Jotta tarjonta- ja
käyttötaulukkojen arvotus olisi yhdenmukaista, taulukko 9.5 näyttää myös muunnoksen
perushintaisesta tarjonnasta ostajanhintaiseen tarjontaan. Koska tarjonta
vastaa käyttöä tuotteiden osalta, voimassa on kaksi identiteettiä: a) tarjonta ostajanhintaan on yhtä kuin
käyttö ostajanhintaan; b) tarjonta perushintaan on yhtä kuin käyttö
perushintaan. 9.31 Bruttoarvonlisäys kirjataan
perushintaisena. Se on perushintaan arvotettu tuotos, josta on vähennetty
ostajanhintaan arvotettu välituotekäyttö. 9.32 Bruttoarvonlisäys
tuotannontekijähintaan ei ole EKT:ssa käytetty käsite. Se voidaan johtaa
perushintaisesta arvonlisäyksestä vähentämällä muut tuotantoverot (miinus tuotantotukipalkkiot). 9.33 Muuntaminen perushintaisesta
tarjonnasta ostajanhintaan merkitsee: a) kaupan lisien uudelleen jakamista; b) kuljetuksen lisien uudelleen jakamista; c) tuoteverojen lisäämistä (lukuun ottamatta
vähennyskelpoista ALV:a) d) tuotetukipalkkioiden vähentämistä. Samanlaista muuntamista sovelletaan, kun ostajanhintainen
käyttö muunnetaan perushintaiseksi käytöksi; tällöin on kuitenkin vähennettävä
tuoteverot ja lisättävät tuotetukipalkkiot. Taulukoissa 9.8 ja 9.9 esitetään
muuntaminen yksityiskohtaisemmin. Näillä taulukoilla on myös analyyttisiä
tarkoituksia, esim. hintojen analyysi ja tuotteiden veroasteessa tapahtuneiden
muutosten seurausten analyysi. 9.34 Näin ollen
tasapainotusprosessin tuloksena saadaan seuraavat taulukot: a) tarjonta- ja käyttötaulukot 9.6 ja 9.7,
jotka näyttävät tuotekohtaisen tarjonnan ja käytön ostajanhintaisten
loppusummien tasapainotuksen lopputulokset; b) kaupan ja kuljetuksen lisiä koskeva
taulukko (taulukko 9.7) sekä tuoteveroja (miinus tuotetukipalkkioita) koskeva
taulukko (taulukko 9.8). Taulukko 9.5:
Tarjontataulukko perushintaan ja muunnos ostajanhintaiseksi Tarjonta || Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 - … || Ulkomaat || Tarjonta yhteensä perushintaan || Kaupan ja kuljetuksen lisät || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot || Tarjonta yhteensä ostajanhintaan Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || Tuotos tuotteittain ja toimialoittain || Tuonti tuotteittain (CIF) || Tarjonta yhteensä tuotteittain || || || Yhteensä || Tuotos yhteensä toimialoittain || || || 0 || || Markkinatuotos Tuotos omaan loppukäyttöön Markkinaton tuotos || || 0 0 || || 0 0 0 || || Taulukko 9.6:
Käyttötaulukko ostajanhintaan Käyttö || Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 - … || Kulutus || Pääoman bruttomuodostus || Ulkomaat || Yhteensä Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 . . . || Välituotekäyttö tuotteittain || Kulutusmenot tuotteittain a) kotitaloudet b) KPVTY c) julkisyhteisöt || Pääoman bruttomuodostus tuotteittain ja a) kiinteän pääoman bruttomuodostuksen mukaan b) arvoesineiden muutosten mukaan c) varastojen muutosten mukaan || Vienti tuotteittain (FOB) || Käyttö yhteensä tuotteittain Yhteensä || Välituotekäyttö yhteensä toimialoittain || Kulutus yhteensä || Pääoman bruttomuodostus yhteensä || Vienti yhteensä || Tuotteiden käyttö yhteensä Palkansaajakorvaukset Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot Kiinteän pääoman kuluminen Nettotoimintaylijäämä Sekatulo || Bruttoarvonlisäyksen komponentit toimialoittain || Yhteensä || Panokset yhteensä toimialoittain Lisätiedot Kiinteän pääoman bruttomuodostus Kiinteä pääomakanta Työllisyys || Kaupan ja kuljetuksen lisät Taulukko 9.7: Kaupan ja kuljetuksen lisät –
tarjonta || Kaupan ja kuljetuksen lisät tuotteiden tarjonnasta || || Tukkukauppa || Vähittäiskauppa || Kuljetus || Kaupan ja kuljetuksen lisät Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || || || || Kaupan ja kuljetuksen lisät tarjonnasta ja käytöstä yhteensä tuotteittain Yhteensä || Tukkukauppa yhteensä || Vähittäiskauppa yhteensä || Kuljetus yhteensä || Lisät yhteensä tarjonnasta ja käytöstä tuotteittain Taulukko 9.7 (jatkoa): Kaupan ja kuljetuksen
lisät – käyttö || || Kaupan ja kuljetuksen lisät tuotteiden käytöstä || Kaupan ja kuljetuksen lisät || Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 - … || Kulutus || Pääoman bruttomuodostus Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || Kaupan ja kuljetuksen lisät tarjonnasta ja käytöstä yhteensä tuotteittain || Kaupan ja kuljetuksen lisät välituotekäytöstä tuotteittain ja toimialoittain || Kaupan ja kuljetuksen lisät kulutusmenoista tuotteittain ja toimialoittain a) kotitaloudet b) KPVTY c) julkisyhteisöt || Kaupan ja kuljetuksen lisät pääoman bruttomuodostuksesta tuotteittain ja a) kiinteän pääoman bruttomuodostuksen mukaan b) arvoesineiden muutosten mukaan c) varastojen muutosten mukaan Yhteensä || Lisät yhteensä tarjonnasta ja käytöstä tuotteittain || Kaupan ja kuljetuksen lisät välituotekäytöstä yhteensä toimialoittain || Kaupan ja kuljetuksen lisät kulutuksesta yhteensä || Kaupan ja kuljetuksen lisät pääoman bruttomuodostuksesta yhteensä 9.35 Osa tarjontataulukoiden
muuntamista perushinnasta ostajanhintaan ja käyttötaulukoiden muuntamista
ostajanhinnasta perushintaan on kaupan lisien uudelleen kohdentaminen:
arvottaminen perushintaan merkitsee, että kaupan lisät kirjataan osaksi
tuotekauppaa, kun taas arvottaminen ostajanhintaan merkitsee, että kaupan lisät
kohdennetaan niihin tuotteisiin, joihin ne liittyvät. Sama koskee kuljetuksen
lisiä. 9.36 Kaupan lisien summa
tuotteittain on yhtä suuri kuin kaupan lisien summa kaupan toimialoilla plus
muiden toimialojen kaupan lisät. Sama koskee kuljetuksen lisiä. 9.37 Kuljetuksen lisä sisältää ostajan
erikseen maksamat kuljetuskustannukset, jotka sisältyvät ostajanhintaisten
tuotteiden käyttöön mutta eivät tuottajan perushintaiseen tuotokseen eivätkä
tukku- tai vähittäiskaupan lisiin. Tällaisiin kuljetuksen lisiin sisältyvät
erityisesti a) tavaroiden kuljetus paikasta, jossa ne on
valmistettu paikkaan, jossa ostaja ottaa toimituksen vastaan, kun valmistaja
maksaa kolmannelle osapuolelle kuljetuksesta, jos maksu on laskutettu erikseen
ostajalta; b) tavaroiden kuljetus tuottajan tai tukku-
tai vähittäiskauppiaan järjestämänä siten, että ostajan on maksettava erikseen
kuljetuskustannukset siinäkin tapauksessa, että valmistaja tai tukku- tai
vähittäiskauppias itse hoitaa kuljetuksen. 9.38 Mitään muita tavaroiden
kuljetuskustannuksia ei kirjata kuljetuksen lisiksi, esim. a) jos valmistaja kuljettaa tavarat itse,
kuljetuskustannukset sisällytetään valmistajan tuotoksen perushintaan. Tämä
kuljetus luetaan aputoimintoihin, eikä yksittäisiä kuljetuskustannuksia
yksilöidä kuljetuskustannuksiksi; b) jos valmistaja huolehtii tavaroiden
kuljetuksesta ilman erillistä laskua kuljetuspalveluista, kuljetuskustannukset
sisällytetään valmistajan tuotoksen perushintaan. Ne yksilöidään sellaisiksi ja
kirjataan osaksi valmistajan välituotekäyttöä; c) jos tukku- ja vähittäiskauppiaat
huolehtivat, että tavarat siirretään paikasta, jossa ne ottavat toimituksen
vastaan toiseen paikkaan, jossa toinen ostaja ottaa toimituksen vastaan, nämä
kustannukset sisällytetään kaupan lisiin, jos kuljetuksesta ei veloiteta
erillistä maksua ostajalta. Kuten valmistajankin tapauksessa nämä kustannukset
luetaan tukku- ja vähittäiskauppiaiden aputoimintoihin tai välituotepalvelun
ostoksi, ja ne sisältyvät kaupan lisiin mutta eivät kuljetuksen lisiin. d) jos kotitalous ostaa tavarat
kulutustarkoitusta varten ja järjestää kolmannen osapuolen hoitamaan
kuljetuksen, kirjataan nämä kuljetuskustannukset kuljetuspalveluiden
kulutusmenoiksi eikä niitä sisällytetä kaupan tai kuljetuksen lisiin. 9.39 Taulukko 9.7 antaa jossain
määrin yksinkertaistetun kuvan kaupan ja kuljetuksen lisien matriisista, koska: a) käyttöjä muunnettaessa pitäisi erottaa
toisistaan tukku- ja vähittäiskauppa, jotta niiden hintojen erot voitaisiin
ottaa huomioon. Taulukkoja laadittaessa olisi pidettävä mielessä, että
tukkukauppiaat myyvät esimerkiksi huonekaluja suoraan sekä kotitalouksille että
toimialoille ja että vähittäiskauppiaat myyvät sekä kahviloiden ja
ravintoloiden kaltaisille toimialoille että kotitalouksille. b) Laskettaessa ja analysoitaessa
kotitalouksien kulutusmenoihin sisältyvien tuotteiden kaupan lisiä, kunkin
tuoteryhmän tärkeimmät jakelukanavat voitaisiin myös erotella toisistaan, jotta
erot niiden hinnoissa voitaisiin ottaa huomioon; erottelu tukku- ja
vähittäiskauppaan ei ole riittävän yksityiskohtainen. Kotitaloudet voivat
esimerkiksi ostaa tavaransa ja palvelunsa supermarketista, elintarvikekaupasta,
kukkakaupasta, tavaratalosta, ulkomailta tai saada ne luontoismuotoisina
tuloina. Joidenkin tuotteiden kohdalla sivumyynti on merkittävää, esim.
savukkeiden myynti kahviloissa, ravintoloissa ja huoltoasemilla.
Vähittäiskauppiaiden myyntiä oikaistaan, jotta saadaan kotitalouksille
suuntautuvan myynnin arvo; esimerkiksi yrityksille, julkisyhteisöille ja
turisteille suuntautuva myynti olisi vähennettävä. Tällaisia erotteluja voidaan
tietysti ottaa käyttöön ainoastaan siinä tapauksessa, että käytettävissä
olevista tietolähteistä saadaan riittävästi tietoa kunkin jakelukanavan
tärkeyttä koskevia estimaatteja varten. Jo yhdenkin kauppiaan tai kuljettajan
eri tuotteilla on yleensä eri lisät. Tiedot lisistä tuotetyypeittäin ovat
soveliaimpia, ja niitä käytetään mahdollisuuksien mukaan. c) Kuljetuksen lisiä laskettaessa on
hyödyllistä tehdä erottelu kuljetustyypin mukaan eli onko kyseessä rautatie-,
ilma-, meri-, sisävesi- vai maantiekuljetus. Tuotannon ja tuonnin verot miinus
tukipalkkiot 9.40 Tuotanto- ja tuontiverot
koostuvat seuraavista: a) tuoteverot (D.21): (1) arvonlisäverot (ALV) (D.211); (2) tuontiverot ja -tullit; paitsi ALV
(D.212); (3) muut tuoteverot kuin ALV ja tuontiverot
(D.214); b) muut tuotantoverot (D.29). Samanlaisia ryhmiä erotellaan tuotanto- ja
tuontitukipalkkioiden osalta. Tarjonta- ja käyttötaulukoissa tukipalkkiot
esitetään kohdassa tuotanto- ja tuontiverot miinus tuotanto- ja tuontitukipalkkiot. 9.41 Tarjonta perushintaan sisältää
tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot. Perushinnat muunnetaan
ostajanhinnoiksi lisäämällä erilaiset tuoteverot ja vähentämällä tuotetukipalkkiot. Taulukko 9.8: Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot Tarjonta: verot miinus tukipalkkiot || Tuotteiden tarjonta: verot miinus tukipalkkiot || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot yhteensä || ALV || Tuontivero || Vientivero || Muut tuoteverot || Tuontitukipalkkiot || Vientitukipalkkiot || Muut tuotetukipalkkiot Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || || || || || || || || Verot miinus tukipalkkiot tarjonnasta yhteensä tuotteittain ja käytön mukaan Yhteensä || || || || || || || || Taulukko 9.8: Tuoteverot miinus
tuotetukipalkkiot (jatkoa) Käyttö: verot miinus tukipalkkiot || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot yhteensä || Tuotteen käyttö: verot miinus tukipalkkiot Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 - …. Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || Verot miinus tukipalkkiot tarjonnasta yhteensä tuotteittain ja käytön mukaan || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot välituotekäytöstä toimialoittain || || 9.42 Taulukko 9.8 ”Tuoteverot miinus
tuotetukipalkkiot” on yksinkertaistettu, koska: a) tuotteiden käytön osalta erilaisia
tuoteverotyyppejä ei eritellä eikä tukipalkkioita esitetä erikseen; tuotteiden
tarjonnan osalta eritellään kolme tuoteverotyyppiä ja kaksi tukityyppiä.
Yleensä on hyödyllistä esittää kaikki tärkeimmät tuotevero- tai tuotetukipalkkiotyypit
erikseen ja sen jälkeen kohdentaa yhteissumma eri tuoteryhmille. b) eri jakelukanaviin voidaan soveltaa
erilaisia veroasteita ja tukipalkkioita; jakelukanavat olisi sen vuoksi myös
eriteltävä silloin kun asianmukaiset ja riittävät tiedot ovat olemassa. 9.43 Tuoteverot ja ‑tukipalkkiot
ovat maksettavaksi tulevia määriä ainoastaan, jos ne on todennettu esim.
verotuksessa tai ilmoituksilla tai ne ovat tosiasiallisesti maksettuja määriä.
Tarjonta- ja käyttötaulukkoja laadittaessa tuoteverot ja -tukipalkkiot
arvioidaan tavallisesti tuotekohtaisesti soveltamalla virallisia vero- tai
tukipalkkioasteita eri kysyntävirtoihin. Jälkikäteen erot olisi arvioitava
suoritetun verotuksen tai todellisuudessa maksettujen määrien perusteella. a) Eräät tällaiset erot osoittavat, että
alkuperäinen arvio tuoteveroista tarjonta- ja käyttötaulukoissa ei vastaa EKT:n
määritelmiä: (1) siksi jos kyseessä on verovapautus, tuoteveroja
koskevaa alkuperäistä arviota alennetaan; (2) siksi jos kyseessä on piilotalouden toiminta
tai tuoteveron maksamisen kiertäminen (esim. verojen maksaminen on pakollista
mutta verotusta ei todenneta), tuoteveroja koskevaa arviota alennetaan; b) Joissakin tapauksissa erot voivat myös
merkitä sitä, että alkuperäinen tuoteverojen ja ‑tukipalkkioiden arvio on
virheellinen, esim. koska jonkin tuotteen tuotos on aliarvioitu. Tällöin myös
tavaroiden ja palveluiden virtoja koskevia arvioita voidaan muuttaa. 9.44 ALV voi olla vähennyskelpoinen,
vähennyskelvoton tai sitä ei sovelleta: a) Vähennyskelpoista ALV:a sovelletaan
suurimpaan osaan välituotekäyttöä ja kiinteän pääoman bruttomuodostusta sekä
osaan varastojen muutoksia. b) Vähennyskelvotonta ALV:a sovelletaan
usein kotitalouksien kulutusmenoihin, osaan kiinteän pääoman bruttomuodostusta,
kuten uusiin omistusasuntoihin, osaan varastojen muutoksia sekä osaan
välituotekäyttöä, esimerkiksi julkisyhteisöjen yksikköjen ja rahoituslaitosten
välituotekäyttöön. c) ALV:a ei yleensä sovelleta: (1) vientiin EU:n ulkopuolisiin maihin; (2) sellaisten tavaroiden tai palveluiden
myyntiin, joihin sovelletaan ALV:n nollakantaa niiden käytöstä riippumatta; ALV:n
nollakanta tarkoittaa kuitenkin sitä, että ostoista maksettu ALV voidaan periä
takaisin; näiden tuottajien välituotekäyttöä ja pääoman bruttomuodostusta
oikaistaan näin ollen takaisin perityn ALV:n määrällä. (3) valmistajiin, jotka on vapautettu ALV-rekisteröinnistä
(pienet yritykset, uskonnolliset järjestöt jne.); tällöin oikeutta hakea ALV:a
takaisin ostoista on yleensä rajoitettu. 9.45 ALV kirjataan nettona: kaikki
tarvikkeet arvotetaan perushintaan eli ilman laskutettua alv:a; välituote- ja
loppukäyttö kirjataan ostajanhintaan eli ilman vähennyskelpoista ALV:a. Muita peruskäsitteitä 9.46 Tarjonta- ja käyttötaulukoissa
käytetään kahta oikaisuerää tasapainottamaan tarjonta- ja käyttötaulukoissa
tehty tuonnin arvottaminen ja institutionaalisten sektoreiden tileissä tehty
arvottaminen. Jotta tarjontataulukoissa saman tuoteryhmän
kotimaisen tuotannon arvottaminen olisi vertailukelpoinen, tuontitavarat
arvotetaan CIF-arvoina. CIF-arvot sisältävät kotimaisten yksikköjen hoitamat
kuljetus- ja vakuutuspalvelut, kuten omaan laskuun tapahtuvat kuljetukset tai
erikoistuneiden kotimaisten kuljetusyritysten hoitamat kuljetukset. Jotta
tuonnin ja viennin arvottaminen olisi johdonmukaista, arvoon olisi
sisällytettävä palvelujen vienti. Institutionaalisen sektorin tileissä tavaroiden
tuonti arvotetaan FOB-arvoina eli yhdenmukaisesti tavaroiden viennin
arvottamisen kanssa. FOB-arvottamisen tapauksessa kotimaisten yksikköjen
hoitamien kuljetus- ja vakuutuspalvelujen arvo, joka sisältyy palvelujen
vientiin, on kuitenkin pienempi, koska se kattaa ainoastaan viejämaan sisällä
tarjotut palvelut. Seurauksena erilaisten arvottamisperiaatteiden käytöstä on
näin ollen se, että nettotuonti yhteensä on sama mutta sekä tuonti yhteensä
että vienti yhteensä ovat suurempia CIF-arvottamisen osalta. Nämä kaksi arvottamisperiaatetta voidaan sovittaa
yhteen tarjonta- ja käyttötaulukoissa ottamalla käyttöön oikaisuerät sekä
tuontia että vientiä varten. Oikaisuerien pitäisi olla yhtä suuret kuin
kotimaisten yksiköiden kuljetus- ja vakuutuspalvelujen arvo, joka sisältyy
CIF-arvoon mutta ei FOB-arvoon, eli kyseessä on kuljetus ja vakuutus vientimaan
rajalta tuontimaan rajalle. Sen jälkeen kun nämä oikaisuerät on sisällytetty
tarjonta- ja käyttötaulukoihin, ne eivät tarvitse mitään erityiskäsittelyä
panos-tuotoslaskelmissa. 9.47 Olemassa olevien tavaroiden
siirto kirjataan käyttötaulukossa negatiivisena menona myyjälle ja
positiivisena menona ostajalle. Kyseessä olevan tuoteryhmän osalta olemassa
olevan tavaran siirto johtaa uudelleenluokitteluun käyttöpuolella. Ainoastaan
taloustoimien kustannukset eivät ole uudelleenluokittelua: ne kirjataan
esimerkiksi liike-elämän tai ammatillisten palvelujen käyttönä. Kuvaus- ja
analyysitarpeita varten joidenkin tuoteryhmien osalta voi olla hyödyllistä
osoittaa erikseen olemassa olevien tavaroiden siirtojen suhteellinen merkitys,
esimerkiksi käytettyjen autojen merkitys sekä uusien että käytettyjen autojen
markkinoilla tai kierrätyspaperin merkitys paperituotteiden tarjonnassa. 9.48 Tarjonta- ja käyttötaulukkojen
ymmärrettävyyden kannalta on syytä muistaa eräitä EKT:ssa noudatettuja
tilinpitokäytäntöjä: a) Toimiala koostuu ryhmästä
toimialayksikköjä (TAY), jotka harjoittavat samaa tai saman tyyppistä
toimintaa. Tärkeä ominaisuus tarjonta- ja käyttötaulukoissa on, että niissä
kirjataan sivutoiminta erikseen. Tämä merkitsee sitä, että toimialayksikköjen
ei tarvitse olla homogeenisia tuotantotoiminnassaan. Toimialayksikköjen käsitettä
selvitetään tarkemmin luvussa 2. Täysin homogeenista tuotantoyksikköä käytetään
symmetrisessä tuote kertaa tuote -panos-tuotostaulukossa. b) Jos pelkästään aputoimintoja suorittava
toimipaikka on tilastollisesti havainnoitavissa eli sen tuotannosta on helposti
saatavilla erilliset tilit tai jos se sijaitsee maantieteellisesti eri paikassa
kuin toimipaikat, joita se palvelee, se kirjataan erillisenä yksikkönä ja
kohdennetaan sen päätoimintaa vastaavaan toimialaluokitukseen sekä
kansantalouden tilinpidossa että aluetilinpidossa. Jos sopivia perustietoja ei
ole käytettävissä, aputoiminnan tuotos voidaan estimoida laskemalla yhteen
kustannukset. Jos kumpikaan näistä kahdesta edellytyksestä ei
täyty, kaikki aputoiminnan käyttämät panokset, kuten materiaalit, työvoima,
kiinteän pääoman kuluminen jne., käsitellään sen päätoiminnan tai sivutoiminnan
panoksina, jota aputoiminta tukee. c) Saman laskenta-ajanjakson aikana ja
samassa paikallisessa toimialayksikössä (PTAY) tuotettuja ja kulutettuja
tavaroita ja palveluita ei eritellä erikseen. Niitä ei sen vuoksi kirjata
osaksi kyseisen PTAY:n tuotosta tai välituotekäyttöä. d) Vähäinen jalostus, kunnossapito, huolto
tai korjaus toisen paikallisen toimialayksikön puolesta on kirjattava nettona,
toisin sanoen kyseessä olevien tavaroiden arvo pois luettuna. e) Kyseessä on tuonti ja vienti, kun
tavaroiden omistus muuttuu kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden välillä.
Tavaroiden fyysinen liikkuminen kansallisten rajojen yli ei itsessään merkitse
näiden tavaroiden tuontia tai vientiä. Ulkomaille jalostettavaksi lähetettyjä
tavaroita ei kirjata vienniksi ja tuonniksi. Sitä vastoin tavaroiden osto
ulkomaisilta talousyksiköiltä ja jälleenmyynti ulkomaisille talousyksiköille
niin, että tavarat eivät tule välityskauppiaan kansantalouteen, kirjataan
tuonniksi ja vienniksi tuottajan ja lopullisen ostajan tileihin, ja tavaroiden
nettovienti välityskaupassa ilmoitetaan välityskauppiaan kansantalouden
tileissä. f) Kestävät tavarat voidaan vuokrata tai ne
voivat olla käyttöleasingin kohteena. Tällöin ne kirjataan kiinteän pääoman
muodostuksena ja kiinteän pääoman varantona omistajansa toimialalla; käyttäjän
toimialalla välituotekäyttö kirjataan maksetun vuokran määräisenä. g) Henkilöt, jotka työskentelevät
työvoimanvuokrausalan yritysten välityksellä, kirjataan näiden yritysten
toimialan palkkaamiksi eikä sen toimialan, jolla he itse asiassa
työskentelevät. Tämän seurauksena jälkimmäisellä toimialalla
vuokrausyrityksille työvoiman toimittamisesta maksetut palkkiot kirjataan
välituotekäytöksi eikä palkansaajakorvauksiksi. Ulkoistettua työvoimaa
käsitellään tarjottuna palveluna. h) Työllisyys ja palkansaajakorvaukset ovat
laajoja käsitteitä: (1) Työllisyys sosiaalisista syistä lasketaan
myös työllisyydeksi; tämä pätee esim. vammaisten työhönsijoituksiin sekä
pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työnhakijoiden työllisyysohjelmiin. Kyseiset
henkilöt ovat siis työntekijöitä ja saavat palkansaajakorvausta eivätkä
sosiaalisia tulonsiirtoja, vaikka heidän tuottavuutensa saattaa olla alempi
kuin muiden työntekijöiden. (2) Työllisyyteen sisältyy myös tapauksia,
joissa kyseisten henkilöiden ei odoteta työskentelevän laisinkaan, esim.
erotetut henkilöt, jotka saavat jonkin aikaa palkkaa aiemmalta työnantajaltaan.
Tämä käytäntö ei kuitenkaan vääristä työtunteina ilmaistua työllisyyttä, koska
mitään työtunteja ei tosiasiassa tehdä. Lisätiedot 9.49 Käyttötaulukko 9.6 sisältää
lisätietoja: kiinteän pääoman bruttomuodostus, kiinteä pääomakanta ja
työllisyys toimialoittain. Erottelu palkansaajiin ja elinkeinonharjoittajiin
tuo arvokasta lisätietoa. Tietoa kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta ja
kiinteästä pääomakannasta toimialoittain tarvitaan, jotta voidaan johtaa
kiinteän pääoman kulutus toimialoittain ja kirjata vähennyskelvottoman alv:n
osuus kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Työllisyyden kuvaaminen toimialoittain
on tärkeää laatimisen kannalta: –
Työllisyyslukuja käytetään usein tuotosten,
palkansaajakorvausten, välituotekäytön ja sekatulon arvon bruttoutukseen. –
Keskeisiä tunnuslukuja, kuten tuotosta,
palkansaajakorvauksia ja sekatuloa työvoimayksikköä kohden, esimerkiksi
työskenneltyjä tunteja, voidaan verrata eri ajankohtina ja toimialoittain
estimaattien paikkansapitävyyden tarkistamiseksi. –
On hyödyllistä varmistaa toimialakohtaisten arvojen
ja toimialakohtaisten työllisyystietojen välinen johdonmukaisuus. Jos
esimerkiksi työllisyystietoihin ei ole selvää yhteyttä, tasapainottamisen
tulokseksi voidaan saada muutoksia toimialakohtaisissa arvoissa ilman että
vastaavia muutoksia esiintyy työllisyysluvuissa. Toimialakohtaisten työllisyystietojen lisääminen
on hyödyllistä myös työllisyyden ja tuottavuuden analysointia varten. Tietolähteet ja tasapainottaminen 9.50 Toimiala- ja tuotekohtaisen
tuotoksen laatimista varten tärkeimmät tietolähteet ovat yleensä yrityksen
taloudelliset katsaukset, tuotantokatsaukset ja vuosikertomukset tai suurten
yritysten liikekirjanpito. Katsaukset ovat yleensä kattavia suurten yritysten
osalta, kun taas pienempien yritysten osalta tehdään otoskatsaus. Joidenkin
erityisten toimintojen osalta eri tietolähteet voivat olla relevantteja,
esimerkiksi valvontaelimet, paikallis- ja keskushallinnon julkisyhteisöjen
tilit tai sosiaaliturvarahastot. 9.51 Näitä tietoja käytetään
ensimmäisen epätäydellisen tarjonta- ja käyttötaulukkosarjan valmisteluun. Ne
tasapainotetaan eri vaiheissa. Kun tiedot tasapainotetaan manuaalisesti
alhaisella aggregointitasolla, voidaan tehdä tärkeitä tarkistuksia, jotka
kohdistuvat tietolähteiden virheisiin ja järjestelmävirheisiin, ja tehdä
samalla muutoksia perustietoihin käsitteellisten eroavaisuuksien ja puuttuvien
yksikköjen korjaamiseksi. Jos täsmäyttäminen tapahtuu ylemmällä
aggregointitasolla, jolla käytetään automaattista tasapainotusprosessia tai
erittäin tiukkaa vaiheittaista tasapainotusprosessia, useimmat näistä
tarkistuksista puuttuvat, koska virheet kumoutuvat eikä niiden syitä voida
jäljittää. Analyysivälineet ja laajennukset 9.52 Analyysiä varten voidaan
käyttää kolmentyyppisiä taulukoita: –
tarjonta- ja käyttötaulukot –
symmetriset panos-tuotostaulukot (toimiala kertaa
toimiala) –
symmetriset panos-tuotostaulukot (tuote kertaa
tuote). Symmetriset panos-tuotostaulukot voidaan johtaa
tarjonta- ja käyttötaulukoista käyvin hinnoin ja edellisen vuoden hinnoin. 9.53 Käyttötaulukko 9.6 ei näytä,
mikä osuus käytetyistä tavaroista ja palveluista on tuotettu kotimaassa tai
mikä osuus tuotu. Tämä tieto on välttämätön niitä analyysejä varten, joissa
tavaroiden ja palveluiden tarjonnan ja käytön välisellä yhteydellä on
merkitystä kansantaloudessa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita analyysi viennin
tai kulutusmenojen muutosten vaikutuksesta tuontiin, kotimaiseen tuotantoon ja
niihin liittyviin muuttujiin kuten työllisyyteen. Sen vuoksi
panos-tuotoskehikon kannalta olisi hyödyllistä, jos tuoduille tavaroille ja kotimaassa
tuotetuille tavaroille ja palveluille olisi erilliset käyttötaulukot. 9.54 Tuontitavaroiden käyttötaulukko
laaditaan käyttämällä kaikkia saatavissa olevia tietoja tuontitavaroiden
käytöstä, esimerkiksi tuotteiden suurimmat tuontiyritykset voivat olla tiedossa
ja tuottajilla voi olla tietoja tuonnin määrästä. Yleensä kuitenkin suorat
tilastotiedot tuontitavaroiden käytöstä ovat niukkoja. Näitä tietoja on sen
vuoksi tavallisesti täydennettävä olettamuksilla siitä, mihin käyttöön
tuoteryhmä kohdennetaan. 9.55 Kotimaassa tuotettujen
tavaroiden ja palveluiden käyttötaulukko voidaan sitten saada vähentämällä
tuontituotteiden käyttötaulukko koko kansantalouden käyttötaulukosta. 9.56 Periaatteessa on neljä
perusmallia, joilla tarjonta- ja käyttötaulukko voidaan muuntaa symmetriseksi
panos-tuotostaulukoksi. Nämä mallit perustuvat joko teknologiaa tai kiinteitä
myyntirakenteita koskeviin olettamuksiin. Useimmin käytetään tuoteteknologiaa
koskevaa olettamusta: kukin tuote tuotetaan omalla erityisellä tavallaan
riippumatta toimialasta, jolla se tuotetaan. Olettamusta käytetään usein tuote
kertaa tuote ‑panos-tuotostaulukon johtamiseen. Toiseksi yleisimmässä
mallissa käytetään tuotteen kiinteää myyntirakennetta koskevaa olettamusta
(markkinaosuusolettamus): kullakin tuotteella on oma erityinen
myyntirakenteensa riippumatta toimialasta, joka tuottaa sen; tätä käytetään
usein toimiala kertaa toimiala ‑panos-tuotostaulukon johtamiseen. Näitä
olettamuksia sekoittavat hybridimallit ovat myös mahdollisia. Joko toimialan
teknologiaa tai kiinteää myyntirakennetta koskeviin olettamuksiin perustuvien
mallien käytännön merkitys on vähäinen, koska niitä ei käytännössä juurikaan
esiinny. Vaihtoehtoisia malleja ja muuntoprosesseja käsitellään tarjonta-,
käyttö- ja panos-tuotostaulukoiden käyttöä koskevan Eurostatin oppaan (Eurostat
Manual of Supply, Use and Input-output Tables 2008) luvussa 11. 9.57 Kuhunkin tapaukseen parhaiten
soveltuvan olettamuksen valinta ei ole helppoa. Se riippuu kansallisten
toimialojen rakenteesta, esimerkiksi erikoistumisasteesta, sekä samaan
tuoteryhmään kuuluvien tuotteiden tuottamiseen käytetyn kotimaisen teknologian
homogeenisuudesta ja – eikä suinkaan vähiten – perustietojen tarkkuustasosta. Tuoteteknologiaolettamuksen yksinkertainen
soveltaminen antaa tuloksia, joita ei voi hyväksyä, koska tuotetut
panos-tuotoskertoimet ovat joskus epätodennäköisiä tai jopa mahdottomia
(esimerkiksi negatiiviset kertoimet). Epätodennäköiset kertoimet voivat johtua
mittausvirheistä ja sen toimialan tuoteyhdistelmän heterogeenisuudesta, jonka
pääasiallinen tuote siirretty tuote on. Ongelma voidaan välttää tekemällä
lisätietoihin perustuvia korjauksia tai käyttämällä mahdollisimman suuressa
määrin asioista perillä olevien arviointeja. Toinen vaihtoehto on soveltaa vaihtoehtoista
tuotteen kiinteän myyntirakenteen olettamusta. Käytännössä teknologiaa
koskevien yhdistelmäolettamusten käyttäminen lisätietoihin yhdistettynä on
osoittautunut käytännölliseksi symmetristen panos-tuotostaulukkojen
laatimisessa. 9.58 Symmetriset
panos-tuotostaulukot voidaan jakaa kahteen taulukkoon: a) matriisi, joka osoittaa tuonnin käytön;
tämän taulukon muoto on sama kuin tarjonta- ja käyttötaulukkoja tukevan
tuontitaulukon, paitsi että siinä käytetään symmetristä rakennetta, jossa molemmilla
akseleilla on sama luokitus; b) symmetrinen panos-tuotostaulukko
kotimaista tuotosta varten. Viimeksi mainittua taulukkoa olisi käytettävä, kun
lasketaan kumulatiivisia kertoimia eli Leontiefin käänteismatriisia. Leontiefin
käänteismatriisi on identiteettimatriisin I ja välituotekäyttönä käytetyn
kotimaisen tuotoksen matriisista saatujen teknisten panoskertoimien matriisin
välisen eron käänteismatriisi. Leontiefin käänteismatriisi voidaan johtaa myös
tuonnista. Silloin olisi oletettava, että tuonti on tuotettu samalla tavoin
kuin kilpailevat kotimaiset tuotteet. 9.59 Tarjonta- ja käyttötaulukkoja
ja symmetrisiä panos-tuotostaulukkoja voidaan käyttää myös taloudellisen
analyysin välineinä. Kullakin taulukkotyypillä on omat etunsa. Symmetriset
panos-tuotostaulukot ovat helposti saatavilla suorien mutta myös epäsuorien ja
kumulatiivisten vaikutusten laskemista varten. Ne voivat myös olla
hyvälaatuisia, jos taulukoiden johtamiseen tarjonta- ja käyttötaulukoista on
käytetty asiantuntijatietoa ja erityyppistä tilastotietoa. 9.60 Toimiala kertaa toimiala
-taulukot sopivat hyvin toimialoihin liittyviin analyyseihin, esimerkiksi
verouudistusta sekä finanssi- ja rahapolitiikkaa koskeviin analyyseihin ja
vaikutustenarviointeihin; ne ovat myös lähempänä erilaisia tilastotietolähteitä.
Tuote kertaa tuote -taulukot sopivat hyvin homogeenisiin tuotantoyksikköihin
liittyviin analyyseihin, esimerkiksi tuottavuutta, kustannusrakenteen
vertailua, työllisyysvaikutusta, energiapolitiikkaa ja ympäristöpolitiikkaa
koskeviin analyyseihin. 9.61 Tuote kertaa tuote- ja toimiala
kertaa toimiala ‑taulukkojen analyyttiset ominaisuudet eivät kuitenkaan
eroa toisistaan merkittävästi. Näiden taulukkojen väliset erot aiheutuvat
siitä, että sivutuotannon määrä on yleensä vähäinen. Käytännössä panos-tuotostaulukkojen
analyyttisessä käytössä implisiittisenä olettamuksena on toimialateknologia,
riippumatta siitä miten taulukot on alun perin laadittu. Käytännössä tuote
kertaa tuote -taulukko on manipuloitu toimiala kertaa toimiala -taulukko, koska
siihen sisältyvät edelleen kaikki tarjonta- ja käyttötaulukoiden
institutionaalisen TAY:n ja yrityksen ominaisuudet. 9.62 Yleisesti tarjonta- ja
käyttötaulukkoja ja symmetrisiä panos-tuotostaulukkoja voidaan käyttää monissa
tietyntyyppisissä analyyseissä, esimerkiksi seuraavissa: a) tuotanto-, kustannusrakenne- ja
tuottavuusanalyysi; b) hinta-analyysi; c) työllisyysanalyysi; d) pääomanmuodostuksen, kulutuksen, viennin
jne. rakenteen analyysi; e) talouskasvun hajottaminen käyttämällä
kumuloituja kustannusosuuksia tuonnin kohdentamiseksi eri käyttöjen mukaan; f) analyysi muihin maihin (maaryhmiin)
suuntautuvan viennin vaikutuksesta talouskasvuun ja työllisyyteen; g) tarvittavan energian tuonnin analyysi; h) uuden teknologian vaikutusten analyysi; i) analyysi veroasteiden muutosten (esim. ALV:n)
tai kansallisen vähimmäispalkan käyttöönoton vaikutuksista; j) kotimaisen tuotannon ja ympäristön
välisen suhteen analyysi, esim. kohdistamalla huomio erityistuotteisiin kuten
polttoaineiden, paperin ja lasin käyttöön tai saastepäästöihin. Makromalli voi sisältää myös ainoastaan kumuloidut
kustannusosuudet, jotka on laskettu panos-tuotostaulukoista. Tällä tavoin
panos-tuotostaulukoista saadut tiedot suorista ja epäsuorista vaikutuksista,
esimerkiksi työvoimakustannusten, yksityiskulutukseen tarkoitetun energian
tuonnin tai viennin merkityksestä, sisällytetään makromalliin, ja niitä voidaan
käyttää analyysejä ja ennusteita varten. 9.63 Tarjonta- ja käyttötaulukkoja
ja symmetrisiä panos-tuotostaulukkoja voidaan muuttaa yksityiskohtaisempia
tarkoituksia varten ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia ja täydentäviä
luokituksia. Tärkeimpiä esimerkkejä ovat seuraavat: a) esim. tutkimus- ja kehitystoiminnan
roolin analysoimiseksi kansantaloudessa voidaan ottaa käyttöön yksityiskohtaisemmat
tuote- ja toimialaluokitukset, jotka perustuvat kansallisiin luokituksiin tai
on laadittu erityistarkoituksia varten; b) tuonnin ja viennin yksityiskohtaisemmat
maantieteelliset jaot, esim. maittain luokiteltu EU:n sisäkauppa ja EU:n
ulkokauppa luokiteltuna talousalueittain ja eräisiin tiettyihin maihin, kuten
Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Japani; c) tuonnin luokittelu: (1) sellaisten tuotteiden tuontiin, joita
valmistetaan myös kotimaassa (”kilpaileva tuonti”); (2) sellaisten tuotteiden tuontiin, joita ei
valmisteta kotimaassa (”kilpailematon tuonti”). Kummallakin tuonnilla voidaan olettaa olevan
erilainen suhde ja merkitys kansantalouden kannalta. Kilpaileva tuonti voi olla
analyysin ja talouspolitiikan kohteena, koska se voi olla kotimaisen tuotannon
korvike; se voidaan sen vuoksi sisällyttää erillisenä mahdollisen loppukäytön
ryhmänä käyttötaulukkoihin. Kilpailemattoman tuonnin analyyseissä keskitytään
pääasiassa muutosten vaikutuksiin tuonnin hinnoissa ja kansantaloudessa,
esimerkiksi tapauksissa, joissa energian hinnat kohoavat nopeasti. d) palkansaajakorvausten luokitus eri
kriteerein kuten koulutustaso, osa-aikainen/kokopäiväinen, ikä ja sukupuoli.
Tätä luokitusta voitaisiin sitten soveltaa myös työllisyyttä koskeviin
lisätietoihin. Tällä tavalla tarjonta- ja käyttötaulukkoja voidaan käyttää myös
työmarkkina-analyyseihin; e) palkansaajakorvausten luokittelu (1) palkkoihin ja palkkioihin, joista:
työntekijöiden sosiaaliturvamaksut (2) työnantajan sosiaaliturvamaksut. Tämä jako antaa mahdollisuuden analysoida
sosiaaliturvamaksujen merkitystä työpanosten hintoihin ja tämän taakan
siirtymistä bruttotoimintaylijäämään; f) kulutuksen luokittelu käyttötarkoituksen
mukaan; kotitalouksien osalta tämä on COICOP, kotitalouksia palvelevien voittoa
tavoittelemattomien yhteisöjen osalta COPNI ja julkisyhteisöjen osalta COFOG.
Näiden menojen tehtäviin perustuva luokittelu mahdollistaa sen, että kunkin
tehtävän vaikutusta muuhun kansantalouteen voidaan arvioida. Esimerkiksi
julkisten ja yksityisten terveydenhuoltomenojen, kuljetusmenojen ja
koulutusmenojen tärkeyttä voidaan siten arvioida. FI || EUROOPAN KOMISSIO Bryssel, 20.12.2010 KOM(2010)
774 lopullinen
Liite A/Luku 10 LIITE A
Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
(EU) N:o../.., Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa LIITE A Luku 10: Hinta- ja volyymimittarit 10.01 Kansantalouden tilinpidossa
kaikki virrat ja varannot ilmaistaan rahayksikköinä. Rahayksikkö on ainoa
yhteinen nimittäjä, jota voidaan käyttää tilinpitojärjestelmässä kirjattavien
erittäin monimuotoisten taloustoimien arvottamiseen ja järkevien tasapainoerien
johtamiseen. Ongelmana rahayksikön käytössä mittayksikkönä on
se, että se ei pysy vakaana eikä sitä ole kansainvälisesti standardoitu.
Talousanalyysin keskeisenä tehtävänä on taloudellisen kasvun volyymin
mittaaminen eri ajanjaksojen välillä. Tiettyjen taloudellisten aggregaattien
arvon muutosta laskettaessa on siis tarpeen erottaa yksinomaan hintojen
muuttumisesta aiheutuneet muutokset toisesta muutoskomponentista, volyymin muutoksesta. Talousanalyysissä tehdään myös maantieteellisiä
eli eri kansantalouksien välisiä vertailuja. Ne painottuvat tuotantoon ja
tulotason kansainvälisiin volyymivertailuihin, mutta myös hintatasoa
tarkastellaan. Maaparien tai ‑ryhmien taloudellisten aggregaattien
keskinäiset arvoerot täytyy tätä varten jakaa komponentteihin, jotka kuvaavat
volyymieroja ja hintaeroja. 10.02 Virtojen ja varantojen
aikavertailussa on kiinnitettävä yhtä paljon huomiota sekä hinta- että
volyymimuutosten tarkkaan mittaamiseen. Lyhyellä aikavälillä hintamuutosten
huomioon ottaminen on yhtä tärkeää kuin tarjonnan ja kysynnän volyymin
mittaaminen. Pidemmällä aikavälillä taloudellisen kasvun tutkimuksessa on
otettava huomioon eri tavara- ja palvelutyyppien suhteellisten hintojen vaihtelu. Ensisijaisena tavoitteena on, että järjestelmän
keskeisten aggregaattien hinta- ja volyymimuutosten kattavien mittareiden
lisäksi luodaan joukko toisistaan riippuvaisia mittareita, joiden avulla
inflaatiota, talouskasvua ja suhdannevaihteluita voidaan analysoida
yksityiskohtaisesti ja systemaattisesti. 10.03 Taloudellisten aggregaattien
maantieteellisiin vertailuihin pätee yleissääntö, että sekä volyymi- että
hintakomponenteille on luotava tarkat mittarit. Koska Laspeyresin ja Paaschen
indeksien välinen ero on maantieteellisissä vertailuissa usein merkittävä,
Fisherin indeksi on ainoa käyttökelpoinen malli tähän tarkoitukseen. 10.04 Kansantalouden tilinpidon etuna
on, että se tarjoaa sopivan kehikon sekä volyymi- ja hintaindeksijärjestelmän
luomiseen että tilastotietojen johdonmukaisuuden varmistamiseen. Tilinpidon
lähestymistavan edut voi kiteyttää seuraavasti: a) Käsitetasolla koko talousjärjestelmää
kuvaavan tilikehikon käyttö edellyttää, että järjestelmään kuuluvien tuotteiden
ja virtojen hinnat ja fyysiset yksiköt määritetään yhdenmukaisesti. Tällaisessa
kehikossa tietyn tuoteryhmän hinta- ja volyymikäsitteet määritellään samalla
tavalla sekä resurssi- että käyttöpuolella. b) Tilastotasolla kansantalouden tilinpidon
kehikon käyttö asettaa tilinpitorajoitteita, jotka on otettava huomioon sekä
käypien hintojen että volyymin osalta ja jotka yleensä aiheuttavat sen, että
hinta- ja volyymitietoihin on tehtävä korjauksia niiden yhdenmukaisuuden
varmistamiseksi. c) Kansantalouden tilinpidon yhtenäinen hinta-
ja volyymi-indeksijärjestelmä antaa tilinpidon laatijoille mahdollisuuden
lisätarkistuksiin. Kun lähtökohdaksi oletetaan tasapainotetut, käypähintaiset
tarjonta- ja käyttötaulukot, tällaisten tasapainotettujen volyymitaulukkojen
laadinta tarkoittaa sitä, että implisiittinen hintaindeksijärjestelmä voidaan
johtaa automaattisesti. Näiden johdettujen indeksien uskottavuuden
tarkistaminen voi johtaa volyymitietojen ja joissain tapauksissa jopa
käypähintaisten arvojen tarkistukseen ja korjaamiseen. d) Tilinpidon lähestymistapa mahdollistaa
myös hinta- ja volyymimuutosten mittaamisen tietyille tilien tasapainoerille,
jotka johdetaan määritelmällisesti muista tilien komponenteista. 10.05 Tavaroiden ja palvelujen
taloustoimien tasapainoon – sekä koko kansantalouden tasolla että
toimialoittain – perustuvan yhtenäisen järjestelmän eduista huolimatta on
myönnettävä, että sen avulla saadut hinta- ja volyymi-indeksit eivät täytä
kaikkia tarpeita eivätkä ratkaise hinta- tai volyymimuutosten koko
problematiikkaa. Vaikka tilinpitorajoitteet ja hinta- ja volyymi-indeksikaavan
valinta ovat olennaisen tärkeitä yhtenäisen järjestelmän laadinnassa, niistä
voi joskus olla haittaa. Tietoa tarvitaan myös lyhyemmiltä jaksoilta, kuten
kuukausilta tai neljännesvuosilta. Tällaisissa tapauksissa muunlaiset hinta- ja
volyymi-indeksit saattavat osoittautua käyttökelpoisiksi. HINTA- JA VOLYYMI-INDEKSIEN SOVELTAMISALA
KANSANTALOUDEN TILINPIDOSSA 10.06 Talouden tilinpidossa käypinä
hintoina kuvattavien virtojen joukossa on eräitä, lähinnä tuotteisiin liittyviä
virtoja, joissa muutos jaetaan erikseen hintojen ja volyymin muutokseen samalla
tavoin kuin tehdään talouden mikrotasolla. Järjestelmässä on kuitenkin monia
virtoja, joiden osalta jako ei ole läheskään näin yksiselitteinen. Kun tilien virrat kattavat joukon tavaroiden ja
palvelujen perustaloustoimia, joista kunkin arvo on yhtä suuri kuin fyysisten
tuoteyksiköiden lukumäärä kerrottuna tuotteen yksikköhinnalla, hinnan ja
volyymin aikavaihtelun määrittämiseen riittää tieto siitä, kuinka kyseinen
virta jakautuu eri komponentteihin. Kun virta kattaa useita jakeluun ja rahoituksen
välitykseen sekä tasapainoeriin kuten arvonlisäykseen liittyviä taloustoimia,
käypähintaisten arvojen jakaminen suoraan hinta- ja volyymikomponentteihin on
vaikeaa tai jopa mahdotonta – tällöin on käytettävä erikoisratkaisuja. Tiettyjen aggregaattien kuten
palkansaajakorvauksien, kotitalouksien käytettävissä olevan tulon tai
kansantulon osalta on tarpeen mitata myös reaalinen ostovoima. Tämä voidaan
tehdä esim. deflatoimalla aggregaatit niiden tavaroiden ja palvelujen
hintaindeksillä, joita tuloilla voi ostaa. 10.07 Arvioitujen tulojen todellista
ostovoimaa mitattaessa tavoite ja sovellettava menetelmä eroavat niistä, joita
käytetään, kun deflatoidaan tavaroita ja palveluja sekä tasapainoeriä. Tavara-
ja palveluvirtoja varten voidaan luoda yhtenäinen hinta- ja
volyymi-indeksijärjestelmä, joka tarjoaa yhdenmukaiset puitteet talouskasvun
mittaamiseen. Tulovirtojen arvottamisessa reaaliarvoon käytetään
hintaindeksejä, jotka eivät ole tiukasti sidoksissa tulovirtaan. Tulojen kasvun
mittaamisessa käytettävä hinta voi siis vaihdella analyysin tavoitteiden
mukaan: yhtenäisessä hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmässä ei ole määritetty
yhtä ainoaa hintaa. Yhtenäinen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmä 10.08 Käypähintaisten arvojen
muutosten systemaattinen jako komponentteihin ”hintamuutokset” ja
”volyymimuutokset” on rajattu taloustoimivirtoihin, jotka kirjataan tavara- ja
palvelutileille sekä niihin liittyvään tarjonta- ja käyttökehikkoon.
Muutoskomponentit eritellään sekä yksittäisiä toimialoja ja tuotteita koskevien
että koko kansantalouden tietojen osalta. Tasapainoeriä kuten arvonlisäystä
edustavia virtoja ei voida suoraan jakaa hinta- ja volyymikomponentteihin; tämä
on mahdollista ainoastaan epäsuorasti, sopivia taloustoimivirtoja käyttäen. Tilinpitokehikon käyttö tuo kaksinkertaisen
rajoitteen tietojen laskentaan: a) tavaroiden ja palvelujen tili on
pystyttävä laatimaan miltä tahansa kahden peräkkäisen vuoden jaksolta sekä kiinteisiin
että käypiin hintoihin; b) kunkin koko kansantalouden tasoa kuvaavan
virran on oltava yhtä suuri kuin eri toimialojen vastaavien virtojen summa. Kolmas rajoitus, joka ei varsinaisesti liity
tilinpitokehikkoon vaan seuraa tietoisesta valinnasta, on se, että jokainen
taloustoimen arvossa tapahtuva muutos on luettava joko hinnan tai volyymin tai
niiden yhdistelmän muutokseksi. Näiden kolmen vaatimuksen täyttyessä tavara- ja
palvelutilien ja tuotantotilien volyymin arvottaminen merkitsee sitä, että yhtenäinen
hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmä on laadittavissa. 10.09 Yhtenäisen indeksijärjestelmän
laadinnassa otetaan huomioon seuraavat erät: Muut hinta- ja volyymi-indeksit 10.10 Edellä esitettyjen hinta- ja
volyymimittareiden ohella myös seuraavat aggregaatit voidaan jakaa omiin hinta-
ja volyymikomponentteihinsa. Näillä mittareilla on eri tarkoituksia. Varastojen arvon selville saamiseksi voidaan
joutua laskemaan varastojen volyymi kunkin ajanjakson alussa ja lopussa.
Valmistettujen kiinteiden varojen varannon volyymi on laskettava
pääoma/tuotos-suhteiden arvioimiseksi ja arviointiperusteiden saamiseksi
kiinteähintaiselle kiinteän pääoman kulumiselle. Palkansaajakorvausten volyymi
voidaan laskea tuottavuuden mittaamiseksi ja joissakin tapauksissa, kun
tuotokset on arvioitu panosten volyymitietojen perusteella. Kustannusten
volyymia laskettaessa on arvioitava myös kiinteän pääoman kulumisen, muiden
tuotantoverojen ja muiden tuotantotukipalkkioiden volyymi. 10.11 Palkansaajakorvaukset ovat osa
tuloa. Ostovoiman mittaamiseksi ne voidaan arvottaa reaaliarvoon eli deflatoida
palkansaajien ostamien tuotteiden hintoja vastaavalla indeksillä. Myös muiden
tulon osien, kuten kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen ja kansantulon
reaaliarvo voidaan mitata samalla yleisellä tavalla. HINTA- JA VOLYYMI-INDEKSIEN MITTAUKSEN PÄÄPERIAATTEET Markkinatuotteiden hintojen ja volyymien
määritelmä 10.12 Volyymi- ja hintaindeksit
voidaan johtaa ainoastaan muuttujille, joilla on hinta- ja määräkomponentit.
Hinnan ja määrän käsitteet liittyvät läheisesti homogeenisten tuotteiden
käsitteeseen; homogeeniset tuotteet ovat tuotteita, joille on mahdollista
määritellä yksiköt, joita kaikkia pidetään toisiaan vastaavina ja jotka näin
ollen voidaan vaihtaa samaa rahallista arvoa vastaan. Homogeenisen tuotteen
hinta on siis määriteltävissä siksi rahamääräksi, jota vastaan kukin
tuoteyksikkö voidaan vaihtaa. Kullekin homogeenisen tuotteen virralle eli
tuotokselle voidaan siis määritellä hinta (p), yksikköjen lukumäärää vastaava
määrä (q) ja arvo (v), joka saadaan seuraavasta yhtälöstä: v = p X q Laatu, hinta ja homogeeniset tuotteet 10.13 Toinen tapa määritellä
homogeeninen tuote on todeta, että se koostuu samanlaatuisista yksiköistä. Homogeenisilla tuotteilla on tärkeä rooli kansantalouden
tilinpidossa. Tuotos nimittäin arvotetaan perushintaan, joka määräytyy
markkinoilla tuotantohetkellä eli yleensä ennen myyntiä. Tuotetut yksiköt on
siksi arvotettava hintoihin, joilla vastaavia yksikköjä myydään kyseisten
yksikköjen tuotantohetkellä, eikä hintoihin, joilla kyseiset yksiköt
tosiasiassa tullaan myymään. Tämä on mahdollista tehdä täsmällisesti ainoastaan
homogeenisten tuotteiden osalta. 10.14 Käytännössä kuitenkin kaksi
tuoteyksikköä, joiden fyysiset ominaisuudet ovat täysin samat, saatetaan myydä
eri hintaan kahdentyyppisistä syistä: a) Voidaan katsoa, että kaksi yksikköä,
joiden fyysiset ominaisuudet ovat täysin samat, eivät ole vastaavia, jos ne
myydään eri paikoissa, eri aikoina tai eri ehdoin. Tällöin näitä yksikköjä on
pidettävä eri homogeenisiin tuotteisiin kuuluvina. b) Kaksi yksikköä, joiden fyysiset
ominaisuudet ovat täysin samat, voidaan myydä eri hintaan joko tiedon puutteen,
ostorajoitusten tai rinnakkaismarkkinoiden olemassaolon vuoksi. Tällöin näitä
yksikköjä on pidettävä samaan homogeeniseen tuotteeseen kuuluvina. Homogeeninen tuote voidaan siis määritellä
tuotteeksi, jonka kaikki yksiköt myytäisiin samaan hintaan täydellisen
kilpailun tilanteessa. Täydellisen kilpailun puuttuessa homogeenisen tuotteen
hinnan määrittää sen yksikköjen keskimääräinen hinta. Siksi kansantalouden
tilinpidossa kullakin homogeenisella tuotteella on yksi ainoa hinta, jolloin
tuotteiden arvottamista koskevia yleissääntöjä voidaan soveltaa. 10.15 Tiedon puute tarkoittaa, että
ostajat eivät aina ole täysin tietoisia vallitsevista hintaeroista ja saattavat
näin tietämättään ostaa kalliimmalla hinnalla. Näin, tai juuri päinvastoin, voi
käydä myös tilanteissa, joissa yksittäiset ostajat ja myyjät neuvottelevat tai
tinkivät hinnasta. Toisaalta kuitenkin torilta tai basaarista, joissa yleensä
tingitään, ostetun tuotteen keskihinnan ja erityyppisessä vähittäismyymälässä
kuten tavaratalossa myynnissä olevan saman tuotteen hinnan välistä eroa tulisi
yleensä pitää laatuerona, joka johtuu erilaisista myyntiehdoista. 10.16 Hintasyrjinnästä on kysymys
silloin, kun myyjät saattavat periä eri ostajaryhmiltä eri hintoja täysin
samoissa olosuhteissa myydyistä samoista tuotteista ja palveluista. Tällöin
tiettyyn ryhmään kuuluvan ostajan valinnanvapautta on rajoitettu tai sitä ei
ole ollenkaan. Näihin tapauksiin sovellettavan periaatteen mukaan muutokset
hinnassa tulkitaan hintasyrjinnäksi, mikäli täysin samoissa olosuhteissa
myydyistä keskenään täysin samanlaisista yksiköistä eli samasta homogeenisesta
tuotteesta veloitetaan selvästi rajattavissa olevilla markkinoilla eri hinta.
Hintasyrjinnästä johtuvat hintaerot eivät aiheuta eroja volyymissä. Jos tavaroita on mahdollista kaupata uudelleen
samojen markkinoiden sisällä, tämän tyyppisten tuotteiden hintasyrjintää voidaan
pitää useimmiten merkityksettömänä. Tavaroiden hinnoissa mahdollisesti havaitut
erot voidaan yleensä tulkita tiedon puutteesta tai rinnakkaismarkkinoista
johtuviksi. Kuljetusalalla ym. palvelutoimialoilla on yleistä,
että palvelujen tuottajat perivät pienempiä maksuja tietyiltä alempiin
tuloluokkiin kuuluvilta käyttäjäryhmiltä, kuten eläkeläisiltä ja
opiskelijoilta. Mikäli näihin ryhmiin kuuluvat henkilöt voivat matkustaa minä
tahansa haluamanaan ajankohtana, tätä on pidettävä hintasyrjintänä. Mikäli halvemman
maksun ehtona on kuitenkin matkustaminen tiettyinä aikoina, yleensä
ruuhka-aikojen ulkopuolella, heille tarjotaan alempilaatuista palvelua, koska
ehtojen alaista kuljetusta ja kuljetusta ilman ehtoja voidaan pitää erilaisina
homogeenisina tuotteina. 10.17 Rinnakkaismarkkinoiden
olemassaolo voi johtua useista syistä. Ostajat eivät aina pysty ostamaan
haluamaansa määrää halvempaan hintaan, koska halpaa tavaraa ei ehkä ole
tarpeeksi saatavana ja tavaralla saattaa olla korkeampia hintoja veloittavat, toissijaiset
rinnakkaismarkkinat. Rinnakkaismarkkinoita voi olla myös siitä syystä, että
myyjät pystyvät välttämään tietyt verot ja myymään näin halvemmalla. 10.18 Näin ollen jos homogeenisen
tuotteen kaikille yksiköille yhteiset ominaisuudet määrittävät sen laadun,
laatuerot tulevat esille seuraavista tekijöistä: a) fyysiset ominaisuudet; b) eri paikkoihin tapahtuvat toimitukset; c) eri kellon- tai vuodenaikoihin tapahtuvat
toimitukset; d) erot myyntiehdoissa taikka olosuhteissa
tai ympäristössä, joissa tavarat tai palvelut toimitetaan. Kiinteät hinnat ja volyymi 10.19 Volyymin käsitteen ottaminen
mukaan kansantalouden tilinpitoon perustuu haluun poistaa hintavaihtelun
vaikutus rahayksikköinä ilmaistusta arvomallista, ja näin ollen se näkyy siinä,
että määrän käsitteen käyttö on laajennettu koskemaan tuoteryhmiä. Tietyn
homogeenisen tuotteen arvon muutos ajankohdasta toiseen voidaan yhtälön ’v = p
x q’ avulla jakaa hinnan muutokseen ja määrän muutokseen. Käytännössä
homogeenisia tuotteita on kuitenkin liikaa, jotta niitä voitaisiin käsitellä
yksitellen, joten kansantalouden tilinpidon laatijoiden on työskenneltävä
aggregoidummalla tasolla. Aggregoidulla tasolla yhtälö ’v = p x q’ ei
kuitenkaan enää olekaan käyttökelpoinen, sillä vaikka arvot onkin mahdollista
aggregoida, ei ole mielekästä aggregoida määriä hintojen johtamiseksi. 10.20 On kuitenkin olemassa
yksinkertainen tapa jakaa homogeenisten tuotteiden joukon arvon muutos kahden
ajanjakson välillä, joista toinen on perusjakso ja toinen tarkastelujakso. Hinnanmuutoksen
vaikutus voidaan kompensoida laskemalla, mikä tuotejoukon arvo olisi ilman
hinnanmuutosta ollut, eli soveltamalla perusjakson hintoja tarkastelujakson
määriin. Tämä kiinteähintainen arvo määrittää volyymin käsitteen. Tuotejoukon arvo tarkastelujaksolla voidaan näin
ollen ilmaista kaavalla: Eksponentti 1 viittaa tarkastelujaksoon ja indeksi
i tiettyyn homogeeniseen tuotteeseen. Tuotejoukon volyymi tarkastelujaksolla
suhteessa perusjaksoon määritetään seuraavan kaavan avulla: Eksponentti 0 viittaa perusjaksoon. Vertaamalla
toisiinsa tuotejoukon volyymiä tarkastelujaksolla ja tuotteiden kokonaisarvoa
perusjaksolla on mahdollista mitata muutos, johon mikään hinnanmuutos ei
vaikuta. Volyymi-indeksi voidaan näin ollen laskea kaavasta: Näin määritetty volyymi-indeksi on Laspeyresin
määräindeksi, jossa kukin perusindeksi painotetaan perustuotteen osuudella
perusjakson kokonaisarvosta. Kun volyymin käsite on määritetty, yhtälön ’v = p
x q’ avulla voidaan vastaavasti määrittää hintaindeksi – ei hintaa.
Hintaindeksi määritetään siis tarkastelujakson arvon ja volyymin välisenä
suhteena eli kaavalla: Tämä on Paaschen hintaindeksi, jossa kukin
perushintaindeksi painotetaan perustuotteen osuudella tarkastelujakson
kokonaisarvosta. Tällä tavoin määritetyt volyymi- ja hintaindeksit
todistavat yhtälön: arvoindeksi = hintaindeksi × volyymi-indeksi Tämä yhtälö on yleisempi versio yhtälöstä v = p x
q, ja siinä tietyn tuotejoukon arvossa tapahtunut muutos voidaan jakaa volyymin
muutokseen ja hinnan muutokseen. Laskettaessa volyymiä määrät painotetaan
perusjakson hinnoilla, joten tulos riippuu hintarakenteesta. Hintarakenteen muutokset ovat todennäköisesti
vähäisempiä lyhyillä ajanjaksoilla kuin pitkillä. Siksi
volyymi lasketaan ainoastaan kahdelta peräkkäiseltä vuodelta, eli volyymi
lasketaan edellisen vuoden hintoihin. Pidemmän ajanjakson vertailuja varten Laspeyresin
volyymi-indeksit ja Paaschen hintaindeksit lasketaan ensin suhteessa edelliseen
vuoteen ja sen jälkeen määritetään ketjuindeksit. 10.21 Paaschen hintaindeksien ja
Laspeyresin volyymi-indeksien käyttämisen suurimmat edut ovat tulkinnan ja
laskelmien helppous sekä summautuvuus tarjonnan ja käytön tasapainottamisessa. 10.22 Ketjutetuissa indekseissä on se
huono puoli, että ne johtavat summautumattomiin volyymeihin, joten niitä ei
voida käyttää tarjonta- ja käyttötaulukoihin perustuvissa tuotteiden
tasapainottamismenettelyissä. 10.23 Summautumattomat, ketjuindeksein
lasketut volyymitiedot on julkaistava korjaamattomina. Menettely on läpinäkyvä
ja näyttää ongelman laajuuden käyttäjille. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta,
että tilastojen laadinnassa saatetaan tietyissä olosuhteissa päätyä poistamaan
poikkeavia tietoja, jotta aineisto saadaan kokonaisuuden kannalta
yhtenäisemmäksi. Mikäli perusvuoden arvoja ekstrapoloidaan volyymin
ketjuindekseillä, tilastojen käyttäjille on selitettävä, miksi taulukoiden
tiedot eivät ole summautuvia. 10.24 Koska talouden kaikille
homogeenisille tuotteille on mahdotonta mitata hintoja ja määriä, volyymi- tai
hintaindeksit lasketaan käytännössä käyttämällä otosta edustavista
homogeenisista tuotteista; tässä on taustalla ajatus, että näytteeseen
kuulumattomien tuotteiden volyymit tai hinnat muuttuvat samalla tavalla kuin
otos keskimäärin. Tätä varten tarvitaan mahdollisimman yksityiskohtainen
tuoteluokitus, jotta kukin valittu tuote olisi mahdollisimman homogeeninen
riippumatta siitä, kuinka yksityiskohtaisesti tulokset esitetään. 10.25 Arvo-, hinta- ja
volyymi-indeksit yhdistävässä yhtälössä on laskettava vain kaksi indeksiä. Arvoindeksi
saadaan tavallisesti suoraan yksinkertaisesti vertaamalla tarkastelu- ja
perusjaksojen kokonaisarvoja. Sitten vain valitaan lasketaanko hinta- vai
volyymi-indeksi. Useimmissa tapauksissa menetelmän taustalla oleva oletus
vastaavasta muutoksesta toteutuu paremmin hintojen kuin volyymien osalta, koska
eri tuotteiden hintoihin vaikuttavat usein merkittävästi tietyt yhteiset
tekijät kuten raaka-aine- ja palkkakustannukset. Tällöin hintaindeksi on
laskettava käyttämällä otosta, jossa tuotteiden laatu pysyy samana ajan
mittaan, ja tuotteiden laatu sisältää sekä tuotteen fyysiset ominaisuudet että
myyntiehdot, kuten edellä on selitetty. Näin kaikki kokonaisarvon vaihtelut,
jotka aiheutuvat rakenteellisista muutoksista eri tuotteiden joukossa, näkyvät
volyymin eivätkä hinnan vaihteluina. Joissakin tapauksissa on kuitenkin
helpompi laskea volyymi-indeksi ja johtaa hintaindeksi sen avulla. Joskus voi
jopa olla parempi laskea arvoindeksi hintaindeksin ja volyymi-indeksin
perusteella. Uudet tuotteet 10.26 Edellä esitetyssä hinta- ja
volyymi-indeksien laskentamenetelmässä oletetaan, että tuotteet ovat olemassa
kumpanakin peräkkäisenä vuonna. Todellisuudessa kuitenkin monia tuotteita
ilmestyy ja katoaa vuodesta toiseen, mikä on otettava huomioon hinta- ja volyymi-indekseissä.
Mikäli volyymi määritetään käyttämällä edellisen vuoden hintoja, erityisiä
vaikeuksia ei ilmene niiden tuotteiden tapauksessa, jotka olivat olemassa
edellisenä vuonna mutta eivät enää tarkasteluvuonna, sillä ne vain liitetään
tarkasteluvuoden määrään, joka on nolla. Ongelma on monimutkaisempi uusien
tuotteiden tapauksessa, sillä edellisen vuoden osalta ei ole mahdollista mitata
sellaisen tuotteen hintaa, jota ei ole olemassa. Edellisen vuoden hinnan arvioimiseksi tällaisessa
tapauksessa on kaksi menetelmätyyppiä: ensimmäisessä menetelmässä oletetaan,
että uuden tuotteen hinta muuttuu samankaltaisten tuotteiden hinnan tavoin, ja
toisessa menetelmässä pyritään laskemaan suoraan, mikä uuden tuotteen hinta
olisi ollut, jos tuote olisi ollut olemassa perusjaksolla. Ensimmäisessä
menetelmässä käytetään yksinkertaisesti kumpanakin peräkkäisenä vuonna olemassa
olleista homogeenisista tuotteista otetun otoksen perusteella laskettua
hintaindeksiä; käytännössä juuri tätä menetelmää sovelletaankin useimpien
uusien tuotteiden osalta, sillä uusia tuotteita on yleensä liian paljon, jotta
ne voitaisiin täsmällisesti määrittää, varsinkaan silloin, kun homogeenisen
tuotteen määritelmää sovelletaan tiukasti. Toisessa lähestymistavassa
yleisimmin käytetyt menetelmät ovat hedoninen menetelmä, jossa tuotteen hinta
määritetään sen tärkeimpien ominaisuuksien perusteella, ja panosmenetelmä,
jossa tuotteen hinta lasketaan sen kustannuksen avulla. Uudet tuotteet ovat erityisen tärkeitä tietyillä
aloilla. Monia pääomatavaroita tuotetaan vain yhden kerran, ja ne esiintyvät
näin ollen uusina tuotteina. Sama koskee useita palveluja, joita ei koskaan
suoriteta täysin samalla tavalla, esim. tutkimus- ja kehittämispalvelut. 10.27 Palveluihin kohdistuville
taloustoimille on usein hankalampaa täsmentää ominaisuuksia, jotka
määrittelisivät fyysisen yksikön, ja määrittelyperusteista saatetaan olla eri
mieltä. Tämä voi koskea tärkeitä toimialoja kuten rahoituspalveluja, tukku- ja
vähittäiskauppaa, yrityspalveluja, opetusta, tutkimus- ja kehittämistoimintaa,
terveydenhuoltoa ja virkistystoimintaa. Fyysisten yksikköjen valinta näille
toiminnoille esitetään hintojen ja volyymien mittaamista kansantalouden
tilinpidossa koskevassa käsikirjassa (Handbook on price and volume measures in
national accounts). Markkinattomia palveluja koskevat
periaatteet 10.28 Markkinattomien palvelujen
tuotoksen mittaaminen aiheuttaa erityisiä ongelmia kaiken tavaroiden ja
palvelujen tarjonnan ja käytön kattavan yhtenäisen hinta- ja
volyymi-indeksijärjestelmän perustamiselle. Nämä palvelut poikkeavat
markkinapalveluista siinä, että niitä ei myydä markkinahintaan ja niiden
käypähintainen arvo lasketaan palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten
summana. Näitä kustannuksia ovat välituotekäyttö, palkansaajakorvaukset, muut
tuotantoverot miinus tukipalkkiot ja kiinteän pääoman kuluminen. 10.29 Yksikkömarkkinahinnan puuttuessa
markkinattoman palvelun yksikkökustannuksen voidaan katsoa vastaavan hintaa.
Markkinatuotteen hinta vastaa itse asiassa menoa, joka ostajalle koituu
tuotteen hankkimisesta omistukseensa, kun taas markkinattoman palvelun
yksikkökustannus vastaa menoa, joka yhteiskunnalle koituu palvelun
käyttämisestä. Jos on mahdollista määritellä määräyksikköjä markkinattomille
palveluille, on siis myös mahdollista soveltaa edellä esitettyjä volyymi- ja
hintaindeksien laskemisen yleisperiaatteita. Tavallisesti on mahdollista määritellä
määräyksiköt koulutuksen ja terveyspalvelujen kaltaisille yksilöllisen
kulutuksen kohteena oleville markkinattomille palveluille, mikä tarkoittaa,
että yleisperiaatteita on sovellettava rutiininomaisesti tällaisin palveluihin.
Menetelmää, jossa volyymi lasketaan soveltamalla
edellisen vuoden yksikkökustannuksia tarkasteluvuoden määriin, kutsutaan
tuotosmenetelmäksi. 10.30 On kuitenkin vaikea määritellä
määräyksiköt markkinattomille kollektiivipalveluille, esim. keskushallintoon,
oikeuslaitokseen ja maanpuolustukseen liittyville palveluille. Tällöin onkin
käytettävä muita menetelmiä, jotka vastaavat yleistä menetelmää. Sen mukaan
volyymi määritellään kiinteiden hintojen perusteella eli menona, joka ostajille
olisi koitunut elleivät hinnat olisi muuttuneet. Viimeksi mainittua määritelmää
voidaan käyttää silloin, kun ei ole mahdollista määritellä määräyksikköä,
edellyttäen, että sitä sovelletaan tuoteyksikön sijasta kokonaiskustannuksiin.
Koska markkinattoman palvelun arvo määräytyy aiheutuvien kustannusten
perusteella, volyymi on näin ollen mahdollista laskea perusjakson hintoina
ilmaistuna kustannusten arvona eli välituotekäytön, palkansaajakorvausten,
tuotantotukipalkkioilla vähennettyjen muiden tuotantoverojen ja kiinteän
pääoman kulumisen arvona, joka on ilmaistu perusjakson hintoina. Tätä
menetelmää kutsutaan panosmenetelmäksi. Palkansaajakorvauksia, kiinteän pääoman
kulumista, tuotantoveroja ja -tukipalkkioita käsitellään seuraavissa kohdissa. Edes parhaassa, yksilöllisen kulutuksen kohteena
olevien markkinattomien palvelujen tapauksessa, kuten koulutuksessa ja
terveydenhuollossa, ei ole aina helppo erottaa homogeenisia tuotteita. Näiden
palvelujen ominaisuudet määritellään harvoin riittävän täsmällisesti, jotta
olisi mahdollista varmuudella määrittää, voidaanko kahta eri palvelua pitää
toisiaan vastaavina, eli pitääkö niiden katsoa vastaavan yhtä samaa
homogeenista tuotetta vai kahta erillistä tuotetta vastaaviksi. Kansantalouden
tilinpidon laatijat käyttävät kahta vastaavuuskriteeriä: a) Yksikkökustannuskriteeri: kahta
markkinattomien palvelujen yksikköä pidetään vastaavina, jos niiden
yksikkökustannus on sama. Tämä kriteeri perustuu ajatukseen, että ne, jotka
hyötyvät julkisista palveluista myös kollektiivisesti päättävät niistä ja
maksavat ne. Esimerkiksi kansalaiset päättävät julkisista palveluista
edustajiensa kautta ja maksavat niistä veroin. Näissä olosuhteissa kansalaisten
ei voida odottaa maksavan erilaisia hintoja vastaavina pitämistään
palveluyksiköistä. Tämän kriteerin mukaan siis kahden palveluyksikön, joilla on
eri kustannus, on katsottava vastaavan eri tuotteita, ja markkinattomalle
homogeeniselle tuotteelle on ominaista, että sen yksikkökustannus on sama. b) Tuloskriteeri: kahta markkinattomien
palvelujen yksikköä pidetään vastaavina, jos ne antavat saman tuloksen.
Taustalla on ajatus, että kansalaisten vastaavina pitämät kaksi palveluyksikköä
voidaan silti tuottaa erilaisin kustannuksin, koska kansalaiset eivät selvitä
näiden palvelujen koko tuotantoprosessia. Yksikkökustannuskriteerillä ei ole
tällöin enää merkitystä, ja se on korvattava kriteerillä, joka kuvaa
markkinattomien palvelujen hyödyllisyyttä yhteiskunnalle. Koska tuloskriteeri on useimmiten
tarkoituksenmukaisempi, siihen perustuvien menetelmien kehittämiseksi on tehty
paljon työtä ja tutkimustyö niiden parantamiseksi jatkuu. Käytännössä nämä
menetelmät johtavat usein siihen, että volyymin laskennassa otetaan käyttöön
määriin sovellettavia korjauskertoimia; niitä kutsutaan eksplisiittisiksi
laadunmuutosmenetelmiksi. Vaikeinta näiden menetelmien soveltamisessa on
tuloksen määrittely ja mittaaminen. Tuloksen mittaaminen nimittäin edellyttää
määriteltyjä tavoitteita, mikä ei ole markkinattomien palvelujen alalla
kovinkaan yksinkertaista. Mikä on esimerkiksi yleisten terveyspalvelujen
tavoite: kansanterveyden tason nostaminen vai eliniän pidentäminen? Varmasti
kumpikin, mutta on vaikea suhteuttaa erilaisia tavoitteita, jotka eivät vastaa
toisiaan. Esimerkiksi kumpi on parempi hoito: se, joka antaa yhden lisävuoden
elää terveenä, vai se, joka antaa kaksi lisävuotta elää sairastaen? Myös
tulosten arvioinnissa on usein vaikea päästä yhteisymmärrykseen: esimerkiksi
kysymys siitä, nouseeko vai laskeeko oppilaiden koulutustaso, on monissa maissa
kiistanalainen. Laatukorjatut (tulokseen perustuvat)
tuotosmenetelmät jätetään käsitteellisten vaikeuksien ja menetelmiä koskevien
erimielisyyksien takia Euroopan unionissa pois peruskehikosta, jotta tulosten
vertailukelpoisuus säilyisi. Näitä menetelmiä käytetään ainoastaan
valinnaisesti lisätaulukoissa, ja tutkimuksia jatketaan. Markkinattomien
terveys- ja koulutuspalvelujen alalla volyymimääräiset tuotanto- ja kulutusarviot
on siis laskettava suorien eli laatukorjaamattomien tuotosmittareiden pohjalta
painottamalla tuotetut määrät näiden palvelujen edellisen vuoden
yksikkökustannuksilla ja tekemättä mitään korjauksia laadun ottamiseksi
huomioon. Näitä menetelmiä on sovellettava riittävän yksityiskohtaisella
tasolla; vähimmäistaso määritellään hintojen ja volyymien mittaamista
kansantalouden tilinpidossa koskevassa Eurostatin käsikirjassa. Vaikka panosperusteisten menetelmien käyttöä on
yleensä vältettävä, terveydenhuollon alalla voidaan soveltaa panosmenetelmää
silloin, kun palveluja on niin monenlaisia, että homogeenisia tuotteita on
käytännössä mahdotonta määritellä. Kansantalouden tilinpidon arvioihin on myös
liitettävä selittävät huomautukset, joissa käyttäjän huomio kiinnitetään
mittausmenetelmiin. Arvonlisäystä ja BKT:a koskevat
periaatteet 10.31 Tuotantotilin arvonlisäys on
ainoa yhtenäiseen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmään kuuluva tasapainoerä.
Tämän erän erikoisluonnetta on kuitenkin syytä korostaa, samoin kuin siihen
liittyvien volyymi- ja hintaindeksien merkitystä. Erilaisista tavara- ja palveluvirroista poiketen
arvonlisäys ei edusta mitään yksittäistä taloustoimiluokkaa. Siksi sitä ei
voida suoraan jakaa hintakomponenttiin ja volyymikomponenttiin. 10.32 Määritelmä: Arvonlisäyksen volyymi määritellään tuotoksen
volyymin ja välituotekäytön volyymin erotukseksi. missä P ja Q ovat tuotoksen laskennassa käytettyjä
hintoja ja määriä ja p ja q välituotekäytön laskennassa käytettyjä hintoja ja
määriä. Arvonlisäyksen volyymin teoreettisesti oikea laskentamenetelmä on
kaksoisdeflatointi: deflatoidaan erikseen tuotantotilillä esiintyvät kaksi
virtaa (tuotos ja välituotekäyttö) ja lasketaan näiden uudelleen arvotettujen
virtojen erotus. 10.33 Tilastotietojen ollessa puutteellisia
tai epäluotettavia voidaan joissain tapauksissa joutua käyttämään pelkästään
yhtä indikaattoria. Mikäli käyvin hinnoin ilmaistusta arvonlisäyksestä on hyvät
tiedot, se voidaan kaksoisdeflatoinnin sijasta deflatoida suoraan tuotoksen
hintaindeksillä. Tähän menetelmään sisältyy olettamus, että hinnat muuttuvat
välituotekäytössä samassa suhteessa kuin tuotoksessa. Toinen mahdollinen tapa
on ekstrapoloida perusvuoden arvonlisäys tuotoksen volyymi-indeksillä. Tämä
volyymi-indeksi voidaan laskea joko määriä koskevista tiedoista suoraan tai
deflatoimalla tuotoksen käypä arvo sopivalla hintaindeksillä. Tässä
menetelmässä oletetaan, että volyymi muuttuu tuotoksessa samassa suhteessa kuin
välituotekäytössä. Eräiden markkinapalveluja ja markkinattomia palveluja
tuottavien toimialojen kuten rahoituksen, yrityspalvelujen tai maanpuolustuksen
tuotoksen arvioimiseksi ei aina ole saatavana riittävän tarkkoja hinta- ja
volyymimuutosestimaatteja. Arvonlisäyksen volyymissä tapahtuneet muutokset
voidaan näissä tapauksissa arvioida kiinteän palkkatason mukaisissa
palkansaajakorvauksissa ja kiinteähintaisessa kiinteän pääoman kulumisessa
tapahtuneiden muutosten avulla. Tilastojen laadinnassa voidaan joutua
käyttämään tällaisia korvaavia keinoja silloinkin, kun työn tuottavuuden ei ole
syytä olettaa pysyvän muuttumattomana lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. 10.34 Arvonlisäyksen volyymi- ja
hintaindeksit ovat siis luonteeltaan erilaisia kuin tavaroiden ja palvelujen
virtojen vastaavat indeksit. Sama koskee aggregoitujen tasapainoerien kuten
bruttokansantuotteen volyymi- ja hintaindeksejä. BKT on yhtä kuin kaikkien
arvonlisäysten summa, eli yhtä kuin tasapainoerien summa, johon on lisätty
tuoteverot ja josta on vähennetty tuotetukipalkkiot, ja toisesta näkökulmasta
tarkasteltuna sen voidaan katsoa edustavan loppukäytön ja tuonnin välistä
tasapainoerää. PERIAATTEIDEN SOVELTAMISEN ERITYISONGELMIA 10.35 Vaikka yhtenäinen hinta- ja
volyymi-indeksijärjestelmä rajoittuukin olennaisilta osiltaan tavaroiden ja
palvelujen taloustoimiin, se ei sulje pois mahdollisuutta laskea hinta- ja
volyymimuutoksia tietyille muille taloustoimille. Tuotteiden ja tuonnin verot ja
tukipalkkiot 10.36. Edellä mainittu mahdollisuus on olemassa erityisesti sellaisten verojen
ja tukipalkkioiden osalta, jotka liittyvät suoraan tiettyjen taloustoimien
kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen arvoon tai määrään. Tarjonta- ja käyttötaulukoissa näiden arvot
näytetään erikseen. Jäljempänä kuvattuja
sääntöjä soveltamalla saadaan hinta- ja määrämittarit tuote- ja palvelutileille
kirjatuille vero- ja tukipalkkioluokille, joita ovat a) tuoteverot ilman alv:a (D.212 ja D.214), b) tuotetukipalkkiot (D.31), c) tuotteiden alv (D.211). 10.37. Yksinkertaisin verolaji on sellainen, jota kannetaan tietty kiinteä
summa taloustoimen kohteena olevan tuotteen määräyksikköä kohden. Tällaisesta verosta kertyvän verotulon arvo riippuu a) taloustoimen kohteena olleiden tuotteiden
määrästä; b) yksikköä kohti kannetun veron määrästä
eli veron hinnasta. Arvon muutoksen jako muutoskomponentteihin ei
tuota käytännössä ongelmia. Volyymin vaihtelu määräytyy verotettujen tuotteiden
määrässä tapahtuneen muutoksen mukaan; hinnan vaihtelu vastaa yksikköä kohti
kannetun veron määrässä tapahtunutta muutosta eli veron hinnan muutosta. 10.38. Edellistä yleisempi verolaji on sellainen, joka edustaa tiettyä
prosenttiosuutta taloustoimen arvosta. Tällaisesta
verosta kertyvän verotulon arvo riippuu a) taloustoimen kohteena olleiden tuotteiden
määrästä; b) taloustoimen kohteena olleiden tuotteiden
hinnasta; c) veroasteesta (prosenttiosuus). Veron hinta saadaan soveltamalla veroastetta
tuotteen hintaan. Tämän tyyppisestä verosta kertyvän verotulon arvon muutos
voidaan myös jakaa volyymin muutokseen, joka määräytyy verotettujen tuotteiden
määrässä tapahtuneiden muutosten mukaan, ja veron hinnan muutosta vastaavaan
hinnan muutokseen (b x c). 10.39. Tuoteverojen, ilman alv:a, (D.212 ja D.214) volyymi mitataan
soveltamalla perusvuoden veron hintaa valmistettujen tai maahantuotujen
tuotteiden määriin tai soveltamalla perusvuoden veroastetta tuotoksen tai
tuonnin arvoon, joka on uudelleenarvotettu perusvuoden hintoihin. Veron määrää laskettaessa on otettava huomioon se
seikka, että eri käytöillä on erilaisia veron hintoja.
Tämä otetaan huomioon tarjonta- ja käyttötaulukoissa. 10.40. Tuotetukipalkkioiden (D.31) volyymi mitataan samoin soveltamalla
perusvuoden tukipalkkiohintoja valmistettujen tai maahantuotujen tuotteiden
määriin tai soveltamalla perusvuoden tukipalkkioastetta tuotoksen tai tuonnin
arvoon, joka on uudelleenarvotettu perusvuoden hintoihin ottaen huomioon eri
käyttömuotojen erilaiset tukipalkkioiden hinnat. 10.41. Tuotteiden alv (D.211) lasketaan sekä koko kansantalouden että
yksittäisten toimialojen ja muiden käyttömuotojen osalta nettona, ja vero viittaa
ainoastaan vähennyskelvottomaan alv:oon. Tämä
määritellään tuotteista suoritettavan alv:n ja sen alv-osuuden erotukseksi,
jonka näiden tuotteiden käyttäjät saavat vähentää verotuksessa. Tuotteiden alv voidaan vaihtoehtoisesti määritellä
myös kaikkien niiden vähennyskelvottomien määrien summaksi, joka käyttäjien on
maksettava. Kiinteinä hintoina ilmaistu vähennyskelvoton alv
voidaan laskea soveltamalla perusvuonna voimassa olleita alv-asteita
perusvuoden hinnoissa esitettyihin virtoihin. Jokainen kuluvan vuoden
alv-asteessa tapahtuva muutos heijastuu näin ollen vähennyskelvottoman alv:n
hintaindeksiin eikä volyymi-indeksiin. Vähennettävän ja siten myös vähennyskelvottoman
alv:n osuus tuotteesta maksettavasta alv:sta voi vaihdella seuraavista syistä: a) joko viiveellä tai heti voimaan tulleen
verolain tai -määräyksen muutoksen aiheuttama alv:n vähennysoikeuden muutos; b) tai tuotteen käyttötavoissa tapahtuneet
muutokset (esim. alv-vähennyskelpoisen käytön suhteellisen osuuden kasvu). Alv:n vähennysoikeuden muutoksesta johtuvaa vähennettävän alv:n määrän
muutosta, samoin kuin tuotteesta suoritettavan alv:n veroasteen muutosta,
käsitellään kuvatun menetelmän mukaisesti muutoksena veron hinnassa. Toisaalta tuotteen käyttötavoissa tapahtuneista
muutoksista johtuva vähennettävän alv:n määrän muutos aiheuttaa vähennettävän
alv:n volyymissa muutoksen, jonka pitää puolestaan heijastua tuotteiden alv:n
volyymi-indeksissä. Muut tuotantoverot ja -tukipalkkiot 10.42. Muiden tuotantoverojen (D29) ja tuotantotukipalkkioiden (D39)
käsittelyssä on se erityinen vaikeus, että määritelmällisesti niitä ei ole
mahdollista suoraan kohdistaa tuotettaviin yksiköihin.
Markkinattomien palvelujen tapauksessa tätä ongelmaa pahentaa se, että
niitä käytetään vain silloin, kun määräyksikköjä ei ole mahdollista määritellä. Yleensä on kuitenkin mahdollista kiertää tämä
ongelma määrittelemällä kiinteähintaiset muut tuotantoverot ja -tukipalkkiot
sillä määrällä, johon ne olisivat nousseet, jos verotussäännöt ja hinnat eivät
kokonaisuutena olisi muuttuneet perusjaksoon nähden. Esimerkiksi
omaisuusverot tai varojen käyttö voidaan arvioida kiinteisiin hintoihin
soveltamalla tarkastelujaksoon perusjakson sääntöjä ja varojen hintaa. Kiinteän pääoman kuluminen 10.43. Kiinteän pääoman kulumisen volyymimittareiden laskenta ei aiheuta
juurikaan ongelmia, jos kiinteiden pääomatavaroiden varannon muodostumisesta on
saatavana hyvää tilastoaineistoa. Useimpien
maiden käyttämä investointikertymämenetelmä edellyttää jo sinänsä, että
käypähintaista kiinteän pääoman kulumista arvioitaessa kiinteiden
pääomatavaroiden varanto lasketaan ensin kiinteinä hintoina. Siirryttäessä hankintakustannuksiin perustuvasta
arvottamisesta jälleenhankintakustannuksiin perustuvaan arvottamiseen eri
tilinpitojaksojen aikana hankitut pääomatavarat on ensin arvotettava
yhtäläiseen, esim. perusvuoden hintaan. Tässä
yhteydessä saatuja hinta- ja volyymi-indeksejä voidaan edelleen käyttää
kiinteähintaisen kiinteän pääoman arvon kulumisen ja siihen liittyvän
hintaindeksin laskemiseen. Mikäli kiinteiden pääomatavaroiden varannosta ei
ole investointikertymää, kiinteän pääoman kulumisen kiinteinä hintoina ilmaistu
muutos saadaan deflatoimalla käyvät hinnat tuotekohtaisista kiinteän pääoman
muodostustiedoista johdetuilla hintaindekseillä. Näin meneteltäessä on otettava
huomioon hankittujen pääomatavaroiden ikärakenne. Palkansaajakorvaukset 10.44. Palkansaajien työpanoksen mittaamista varten palkansaajakorvauksien
määräyksiköksi voidaan sopia tunti tietyn tyyppistä tai tiettyä ammattitaitoa
vaativaa työtä. Työtä mitattaessa työn laatu
on otettava huomioon samalla tavoin kuin tavaroita ja palveluja mitattaessa ja
kullekin työlajille on laskettava oma määräsuhdeluku.
Työlajin hinta on työtunnista maksettava korvaus, joka luonnollisesti
vaihtelee työlajista riippuen. Tehdyn työn
volyymimittari saadaan laskennallisesti siten, että erilaisten töiden
määräsuhdelukujen painotettu keskiarvo painotetaan edellisvuoden tai kiinteän
perusvuoden palkansaajakorvauksien arvoilla. Työlle
voidaan vaihtoehtoisesti laskea palkkatasoindeksi laskemalla erilaisten töiden
tuntikorvauksissa tapahtuneiden suhteellisten muutosten painotettu keskiarvo
käyttäen palkansaajakorvauksia edelleen painotustekijöinä. Mikäli Laspeyres-tyypin volyymi-indeksi lasketaan
epäsuorasti deflatoimalla käypähintaiset palkansaajakorvausten muutokset
tuntikorvausten keskimääräisellä muutosindeksillä, jälkimmäisen indeksin
pitäisi olla Paasche-tyypin indeksi. Valmistettujen kiinteiden varojen
pääomakannat ja varastot 10.45. Sekä valmistettujen kiinteiden varojen pääomakannoista että varastoista
tarvitaan edellisen vuoden hinnoilla lasketut volyymit.
Kantojen osalta pääoma/tuotos-suhteen laskemiseen tarvittavia tietoja
saadaan investointikertymämenetelmän kautta, jos menetelmä on käytössä. Muussa tapauksessa varojen varantojen arvotietoja
voidaan kerätä tuottajilta ja luvut deflatoida kiinteän pääoman kulumisen
hintaindekseillä ottaen huomioon varantojen ikärakenne. Varastojen muutos mitataan vähentämällä varastoon
lisättyjen erien arvosta varastosta poistettujen erien arvo ja varastossa
pidettyjen tavaroiden tavanomaisen hävikin arvo tietyllä ajanjaksolla.
Edellisen vuoden hinnoilla lasketut volyymit voidaan johtaa deflatoimalla nämä
erät. Käytännössä varastokantojen lisäyksiä ja vähennyksiä ei yleensä kuitenkaan
tunneta, ja usein ainoa saatavissa oleva tieto on kantojen arvo ajanjakson
alussa ja lopussa. Tällöin on usein tarpeen olettaa lisäysten ja vähennysten
olevan laskenta-ajanjaksolla säännöllisiä niin, että ajanjakson keskimääräistä
hintaa voidaan pitää merkityksellisenä sekä lisäysten että vähennysten osalta.
Näillä ehdoilla kantojen vaihtelun laskeminen lisäysten ja vähennysten arvojen
välisenä erona tuottaa saman tuloksen kuin alkuperäisen ja lopullisten
varastojen arvojen välisen eron laskeminen. Varastokantojen kiinteinä hintoina
ilmaistu vaihtelu voidaan sitten laskea deflatoimalla alkuperäiset ja
lopulliset kannat niin, että ne ovat perusjakson keskimääräisen hinnan
mukaisia. Kun kantojen määrällinen vaihtelu tunnetaan ja lisäysten ja vähennysten
oletetaan olevan säännöllisiä, on mahdollista laskea kantojen vaihtelun volyymi
siten, että perusjakson keskimääräistä hintaa sovelletaan kantojen
määrällisesti ilmaistuun vaihteluun. KOKO KANSANTALOUDEN REAALITULON MITTARIT 10.46. Tulovirtoja ei ole yleensä mahdollista jakaa hinta- ja
määräkomponentteihin, joten niille ei voida määritellä hinta- ja
volyymimittareita samalla tavoin kuin tuotevirroille ja ‑varannoille. Tulovirtojen reaaliarvoa voi mitata vain siten,
että valitaan tietty tavara- ja palvelukori, johon tulo normaalisti käytetään,
ja käypähintaiset tulot deflatoidaan tämän korin hintaindeksillä. Tällainen valinta on aina arvionvarainen siinä
mielessä, että tulot harvoin käytetään nimenomaisesti ostoksiin kyseisellä
ajanjaksolla. Osa tuloista saatetaan säästää
myöhempiä ostoksia varten tai ajanjakson aikana tehdyt ostokset on voitu
rahoittaa osaksi aikaisemmista säästöistä. 10.47. Edellisen vuoden hintoina ilmaistu bruttokansantuote mittaa koko
kansantalouden kokonaistuotannon (josta on vähennetty välituotekäyttö)
volyymia. Tämän tuotannon volyymin lisäksi
maassa vakinaisesti asuvien kokonaisreaalituloon vaikuttaa se, missä suhteessa
ulkomailta tapahtuvaa tuontia saadaan maksettua viennillä. Mikäli vaihtosuhde paranee, tietyn tuontivolyymin
maksamiseen tarvitaan vähemmän vientiä, joten tietyllä kansantuotteen tasolla
tavaroita ja palveluja voidaan kohdentaa uudelleen viennistä kulutukseen tai
pääoman muodostukseen. Reaalinen bruttokansantulo saadaan lisäämällä nk.
reaalinen ulkomaankauppavoitto bruttokansantuotteen volyymilukuihin. Reaalinen
ulkomaankauppahyöty – tai mahdollisesti tappio – on määritelmän mukaan ts. käypähintainen vienti miinus tuonti
deflatoituna hintaindeksillä P miinus viennin deflatoidun arvon ja tuonnin
deflatoidun arvon erotus. Sopivan deflaattorin P valinta kauppataseen laskentaa
varten tulisi jättää maan tilastoviranomaisille, jotta maan erityisolosuhteet
tulisivat otettua huomioon. Mikäli deflaattorin valinnasta on epävarmuutta,
tuonnin ja viennin hintaindeksien keskiarvosta saa todennäköisesti sopivan
jakajan. Reaalitulon eri aggregaatit yksilöidään ja
määritellään seuraavasti: Kiinteähintainen bruttokansantuote plus ulkomaankaupan vaihtosuhteen muutoksista
johtuva hintavoitto tai ‑tappio on yhtä kuin reaalinen bruttokotimaantulo plus ulkomailta saatavat reaaliset ensitulot miinus ulkomaille maksettava reaaliset ensitulot on yhtä kuin reaalinen bruttokansantulo plus reaaliset tulonsiirrot ulkomailta miinus reaaliset tulonsiirrot ulkomaille on yhtä kuin reaalinen käytettävissä oleva
bruttokansantulo miinus kiinteähintainen kiinteän pääoman kuluminen on yhtä kuin reaalinen käytettävissä oleva
nettokansantulo. Jotta kansantulon eri aggregaatit saadaan
esitettyä reaalituloina, ensitulot ja tulonsiirrot ulkomailta ja ulkomaille
suositellaan deflatoitavaksi kotimaisen loppukäytön indeksillä. Reaalinen
käytettävissä oleva kansantulo ilmoitetaan nettona vähentämällä sen
bruttoarvosta kiinteinä hintoina ilmaistu kiinteän pääoman kuluminen. MAIDEN VÄLISET HINTA- JA VOLYYMI-INDEKSIT 10.48. Koska eri maissa on erilainen hintataso ja valuutta, hintojen ja
volyymien vertailu maiden välillä on hankalaa. Nimelliset
vaihtokurssit eivät sovi muuntokursseiksi tällaisissa vertailuissa, koska ne
eivät kuvasta asianmukaisesti hintatasojen eroja eivätkä ne ole ajallisesti
riittävän vakaita. 10.49. Niiden sijasta käytetään ostovoimapariteetteja (OVP). Ostovoimapariteetti on se maassa B tarvittavan B:n
valuuttayksikköjen määrä, jolla saa saman verran tavaroita ja palveluja kuin
yhdellä A:n valuuttayksiköllä maassa A. Ostovoimapariteettien
voidaan siis tulkita olevan ostovoimastandardina (OVS) yleisesti tunnetun
keinotekoisen valuutan vaihtokurssi. Jos
maiden A ja B kansallisessa valuutassa ilmaistut menot muunnetaan
ostovoimastandardeiksi, tuloksena olevat luvut tulevat ilmaistuiksi samalla
hintatasolla ja samassa valuutassa, jolloin volyymien mielekäs vertailu on
mahdollista. 10.50. Markkinatavaroiden ja -palvelujen ostovoimapariteetit perustuvat
kansainvälisiin hintatutkimuksiin. Nämä
tutkimukset tehdään samanaikaisesti kaikissa osallistuvissa maissa saman
hyödykekorin perusteella. Korissa olevien
hyödykkeiden tekniset ominaisuudet on täsmennetty selkeästi, samoin muut
hintaan oletettavasti vaikuttavat muuttujat kuten asennuskustannukset ja
myyntiehdot. Vaikka hyödykkeiden vertailtavuus
onkin etusijalla, niiden edustavuus kansallisilla markkinoilla on myös otettava
huomioon. Hyödykekorin pitäisi
ihannetapauksessa olla yhtä edustava kaikissa osallistuvissa maissa. 10.51. Markkinattomien palvelujen maantieteellisissä vertailuissa törmätään
samoihin ongelmiin kuin aikavertailuissa, koska markkinahintoja ei ole. Perinteisesti on sovellettu panoksiin (tai
panoskustannuksiin) perustuvaa lähestymistapaa sillä oletuksella, että tuotos
on yhtä suuri kuin panosten summa. Tässä
lähestymistavassa, jossa panosten volyymejä vertaillaan suoraan tai
epäsuorasti, ei oteta huomioon tuottavuuseroja. Siksi
tässä (kuten myös aikavertailuissa) suositaan menetelmiä, joissa keskitytään
joko suoraan tuotoksen mittaamiseen tai tuotoksen hintoihin, joita sitten
käytetään menojen deflatointiin, ainakin yksilöllisten palvelujen kuten
koulutuksen ja terveyspalvelujen osalta. 10.52. Ostovoimapariteettien laskennassa käytetään samoja indeksin
laskukaavoja kuin aikaindeksien laskemisessa. Kahdenvälisessä
tapauksessa maaparin A ja B indeksien painot voivat määräytyä kumman tahansa
maan mukaan. Maan A näkökulmasta katsottuna
indeksit voivat olla Laspeyres-tyypin indeksejä, jolloin painot määräytyvät
maan A mukaan, tai Paasche-tyypin indeksejä, jolloin painot määräytyvät maan B
mukaan. Jos kansantaloudet ovat rakenteeltaan
erilaisia, indeksien välinen ero saattaa muodostua hyvinkin suureksi ja
indeksin valinta vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen. Kahdenvälisissä vertailuissa on siksi parempi käyttää näiden
kahden indeksin keskiarvoa eli Fisherin indeksiä. 10.53. Eksplisiittisiä numeerisia painoja ei yleensä ole saatavissa korin
yksittäisten hyödykkeiden tasolla. Siksi
käytetään implisiittisen painottamisen muotoa, joka perustuu siihen, pitävätkö
maat tiettyä hyödykettä kotimaista kulutusmallia edustavana. Aggregoinnin alinta mahdollista tasoa, jolla on
saatavissa numeerisia painoja, kutsutaan perusnimiketasoksi. 10.54. Transitiivisuus tarkoittaa sitä, että maiden A ja C välinen suora ostovoimapariteetti
on yhtä kuin epäsuora ostovoimapariteetti, joka saadaan kertomalla maiden A ja
B (tai minkä tahansa muun kolmannen maan) välinen suora ostovoimapariteetti
maiden B ja C välisellä suoralla ostovoimapariteetilla.
Perusnimiketasolla Fisherin ostovoimapariteetit eivät ole
transitiivisia, mutta niistä on mahdollista johtaa alkuperäisiä Fisherin
indeksejä muistuttavia transitiivisia ostovoimapariteetteja pienimmän
neliösumman kriteeriä hyväksi käyttäen. Niin
kutsutun Èltetö-Köves-Szulc (EKS) -kaavan käyttäminen minimoi alkuperäisten
Fisherin indeksien väliset poikkeamat, ja tuloksena on täydellinen joukko
perusnimiketason transitiivisia ostovoimapariteetteja. 10.55. Tuloksena olevat transitiiviset ostovoimapariteetit kaikille maille ja
kaikille perusnimiketasoille aggregoidaan koko BKT:n tasolla käyttämällä
painoina kansantalouden tilinpidon menoja. BKT:
tasolla tai millä tahansa muulla luokitustasolla aggregoituja
ostovoimapariteetteja voidaan käyttää esimerkiksi todellisten menojen ja
alueellisten volyymi-indeksien laskemisessa. Kun
OVP jaetaan kahden maan välisellä nimellisellä vaihtokurssilla, saadaan
tulokseksi hintatasoindeksi, jota voidaan käyttää analysoitaessa maiden
suhteellisia hintatasoja. 10.56. Komission (Eurostatin) tehtäviin
kuuluu laskea EU:n jäsenvaltioiden ostovoimapariteetit yhteisten sääntöjen
antamisesta ostovoimapariteetteja koskevan perusaineiston hankkimisesta,
laskennasta ja levittämisestä 11 päivänä joulukuuta 2007 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1445/2007 mukaisesti. Käytännössä
ostovoimapariteettinen laskeminen on osa laajempaa OVP-ohjelmaa, jota Eurostat
ja OECD yhdessä koordinoivat. Ohjelmassa käytetyt yksityiskohtaiset menetelmät
on kuvattu ostovoimapariteetteja koskevassa Eurostatin ja OECD:n ohjekirjassa
”Methodological manual on purchasing power parities”.