FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 01

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

LUKU 1: YLEISPIIRTEET JA PERUSPERIAATTEET

YLEISPIIRTEET

1.01       Euroopan kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmä, jäljempänä ’EKT 2010’ tai ’EKT’, on kansainvälisesti yhteensopiva tilinpitokehikko, joka kuvaa systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti koko taloutta (toisin sanoen maata, aluetta tai maaryhmää), sen rakenneosia ja sen suhteita muihin kansantalouksiin.

1.02       EKT 2010:n edeltäjä EKT-95 julkaistiin vuonna 1996. EKT 2010:n käsikirja on rakenteeltaan samanlainen kuin EKT-95 ensimmäisten kolmentoista luvun osalta. Niiden jälkeen on yksitoista uutta lukua, joissa käsitellään sellaisia järjestelmän puolia, jotka kuvastavat nykyajan kansantalouksien mittaamisessa sekä EKT-95:n käytössä tapahtunutta kehitystä Euroopan unionissa (EU).

1.03       Käsikirja on rakenteeltaan seuraavanlainen: Luvussa 1 selostetaan järjestelmän peruspiirteet ja käsitteet, esitetään EKT:n periaatteet ja määritetään olennaiset tilastoyksiköt ja niiden ryhmittelyt. Luvussa on tilikokonaisuutta koskeva yleisesittely sekä lyhyt selostus, jossa esitetään pääaggregaatit, tarjonta- ja käyttötaulukoiden merkitys ja panos-tuotoskehikko. Luvussa 2 esitetään kansantalouden mittaamisessa käytetyt institutionaaliset yksiköt ja selostetaan, miten kyseiset yksiköt luokitellaan sektoreihin ja muihin ryhmiin analyysitarkoituksia varten. Luvussa 3 selostetaan kaikki järjestelmään kuuluvat taloustoimet, jotka koskevat tuotteita (tavaroita ja palveluita) sekä valmistamattomia varoja. Luvussa 4 kuvataan kaikki sellaiset kansantalouteen kuuluvat taloustoimet, jotka liittyvät tulojen ja varallisuuden jakoon ja uudelleenjakoon kansantaloudessa. Luvussa 5 on selostus kansantaloudessa esiintyvistä rahoitustaloustoimista. Luvussa 6 käsitellään muutoksia, joita hinnanmuutokset tai muut kuin taloudelliset tapahtumat voivat aiheuttaa varojen arvoon. Luvun 7 aiheena ovat varallisuustaseet sekä varojen ja velkojen luokitusjärjestelmä. Luvussa 8 esitetään tilikokonaisuus sekä kuhunkin tiliin liittyvät tasapainoerät. Luvussa 9 on selostus tarjonta- ja käyttötaulukoista sekä niiden merkityksestä mitattujen kansantalouden tulojen, tuotoksen ja menojen yhteensovittamisessa. Siinä kuvataan myös panos-tuotostaulukot, jotka voidaan johtaa tarjonta- ja käyttötaulukoista. Luvussa 10 selostetaan tilien nimellisarvoihin yhteydessä olevien hinta- ja volyymimittarien käsiteperusta. Luvussa 11 on selostus väestö- ja työmarkkinamittareista, joita voidaan käyttää kansantalouden tilinpidon mittarien kanssa taloudellisen analyysin välineinä. Luvussa 12 kuvataan lyhyesti neljännesvuositilinpito ja sen merkittävimmät erot vuositilinpitoon verrattuna.

1.04       Luvussa 13 käsitellään aluetilinpidon laadintaan liittyviä tavoitteita, käsitteitä ja muita kysymyksiä. Luku 14 koskee rahoituksen välittäjien tuottamien ja nettokorkotuloilla rahoitettujen rahoituspalvelujen mittaamista; luku on tulos vuosia kestäneestä jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehitystyöstä, jossa on tähdätty luotettavaan ja yhdenmukaiseen mittaamiseen kaikissa jäsenvaltioissa. Luvussa 15 käsitellään sopimuksia, leasingsopimuksia ja lisenssejä, sillä niiden merkitys kansantalouden tilinpidossa kasvaa koko ajan. Luvuissa 16 ja 17 selostetaan, miten vakuutukset, sosiaalivakuutus ja eläkkeet käsitellään kansantalouden tilinpidossa ottaen huomioon, että väestön ikääntymisen myötä uudelleenjakokysymykset tulevat entistä merkityksellisemmiksi. Luku 18 kattaa ulkomaiden tilit eli maksutasejärjestelmän tilejä vastaavat kansantalouden tilinpidon tilit. Euroopan unionin tilinpitoa käsittelevä luku 19 on myös uusi. Se koskee niitä kansantalouden tilinpidon näkökohtia, joiden osalta EU:n institutionaaliset ja kaupankäynnin järjestelyt edellyttävät yhdenmukaistamista. Luvun 20 aiheena ovat julkisyhteisöjen sektorin tilit. Aihealue on merkittävä, sillä jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauteen liittyvät kysymykset ovat EU:ssa edelleen ratkaisevan tärkeitä talouspolitiikan kannalta. Luvussa 21 käsitellään kansantalouden tilinpidon ja liikekirjanpidon välisiä yhteyksiä. Niiden merkitys korostuu, sillä monikansallisten yritysten BKT-osuus kasvaa kaikissa maissa. Satelliittitilien ja varsinaisen kansantalouden tilinpidon välinen suhde on aiheena luvussa 22. Luvut 23 ja 24 on tarkoitettu viiteaineistoksi: luvussa 23 määritetään EKT 2010:ssä käytetyt sektoreiden, toimialojen ja tuotteiden luokitukset, ja luvussa 24 määritetään täydelliset tilikokonaisuudet kutakin sektoria varten.

1.05       EKT 2010 on pitkälti yhdenmukainen maailmanlaajuisten kansantalouden tilinpito-ohjeiden eli vuoden 2008 kansantalouden tilinpidon (SNA 2008) kanssa. Yhdistyneet Kansakunnat, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto (Eurostat), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja Maailmanpankki ovat tuottaneet nämä ohjeet yhteisvastuullisesti. EKT 2010 keskittyy EU:ssa vallitseviin olosuhteisiin ja tietotarpeisiin. SNA 2008:n tavoin EKT 2010 on yhtenäistetty monissa muissa sosiaali- ja taloustilastoissa käytettävien käsitteiden ja luokitusten kanssa. Esimerkkejä tästä ovat työllisyystilastot, teollisuustilastot ja ulkomaankauppatilastot. EKT 2010:tä voidaan sen vuoksi käyttää EU:n ja sen jäsenvaltioiden sosiaali- ja taloustilastojen keskeisenä viitekehyksenä.

1.06       EKT-kehikko koostuu kahdesta pääasiallisesta taulukkokokonaisuudesta:

a)      institutionaalisten sektoreiden tilit;

b)      panos-tuotoskehikko ja toimialoittaiset tilit.

1.07       Sektoritilit tarjoavat institutionaalisten sektoreiden mukaisen systemaattisen kuvauksen taloudellisen prosessin eri vaiheista: tuotannosta, tulonmuodostuksesta, tulonjaosta, tulojen uudelleenjaosta, tulonkäytöstä sekä rahoitus- ja muun varallisuuden muodostuksesta. Sektoritileihin sisältyvät myös varallisuustaseet, jotka kuvaavat varojen, velkojen ja nettovarallisuuden varantoja tilinpitojakson alussa ja lopussa.

1.08       Tarjonta- ja käyttötaulukoihin pohjautuva panos-tuotoskehikko kuvaa yksityiskohtaisemmin tuotantoprosessia (kustannusrakennetta, tulonmuodostusta ja työllisyyttä) sekä tavaroiden ja palvelujen virtoja (tuotantoa, tuontia, vientiä, kulutusta, välituotekäyttöä ja pääoman muodostusta tuoteryhmittäin). Tähän kehikkoon nivoutuu kaksi tärkeää tilien laadinnan ominaispiirrettä. Toimialalla syntyneiden tulojen summa on yhtä kuin kyseisen toimialan tuottama arvonlisäys, ja tarjonta on jokaisen tuotteen tai tuoteryhmän osalta yhtä suuri kuin kysyntä.

1.09       EKT sisältää väestön ja työllisyyden käsitteet. Nämä käsitteet liittyvät sektoritileihin, toimialoittaisiin tileihin sekä tarjonta- ja käyttökehikkoon.

1.10       EKT 2010 ei rajoitu vuosittaiseen kansantalouden tilinpitoon, vaan sitä sovelletaan myös neljännesvuositilinpitoon sekä lyhyempien ja pitempien jaksojen tilinpitoon. Sitä sovelletaan myös aluetilinpitoon.

1.11       EKT on laadittu SNA:n rinnalle, sillä kansantalouden tilinpidon tiedoilla on EU:ssa erityisiä käyttötarkoituksia. EU:n jäsenvaltioiden vastuulla on laatia ja esittää oma kansantalouden tilinpito, joka antaa kuvan valtion taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi jäsenvaltiot laativat tilejä, jotka esitetään komissiolle (Eurostat) osana säädettyä tietojen lähettämisohjelmaa ja joita käytetään unionissa tärkeisiin sosiaali-, talous- ja finanssipoliittisiin tarkoituksiin. Niitä käytetään esimerkiksi, kun määritetään jäsenvaltioiden maksuosuudet EU:n talousarvioon neljännen oman varan yhteydessä, kun myönnetään rakennerahastojen ohjelman kautta apua EU:n alueille ja kun seurataan jäsenvaltioiden taloudellista toimintakykyä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ja vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa.

1.12       Jotta maksut ja tuet jaettaisiin käyttämällä ehdottoman yhdenmukaisesti laadittuja ja esitettyjä lukuja, näihin tarkoituksiin käytettävät taloustilastot on laadittava samojen käsitteiden ja sääntöjen mukaisesti. EKT on asetus, jossa määritetään, mitä sääntöjä, sopimuksia, määritelmiä ja luokituksia jäsenvaltioissa on noudatettava laadittaessa tämän asetuksen liitteessä B esitettyyn tietojen lähettämisohjelmaan kuuluvaa kansantalouden tilinpitoa.

1.13       EU:ssa käytettyyn maksu- ja tukijärjestelmään kytkeytyy erittäin suuria rahamääriä, ja sen vuoksi on tärkeää, että mittausjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti jokaisessa jäsenvaltiossa. Näin ollen on tärkeää noudattaa varovaista lähestymistapaa ja välttää malleihin perustuvia menettelyjä kansantalouden mittaimien estimoinnissa, kun kyse on sellaisista estimaateista, joita ei voida havainnoida suoraan markkinoilla.

1.14       EKT:n käsitteet ovat useissa tapauksissa selvempiä ja täsmällisempiä kuin SNA:n, jotta kansantalouden tilinpidosta johdetut jäsenvaltioiden luvut olisivat keskenään mahdollisimman yhdenmukaiset. Luotettavia ja yhdenmukaisia estimaatteja koskeva ensisijainen vaatimus on johtanut siihen, että on määritetty kansantalouden ydintilinpito EU:ta varten. Jos mittaaminen ei ole tarpeeksi yhdenmukaista kaikissa jäsenvaltioissa, viimeksi mainitut estimaatit sisällytetään yleensä niin sanottuihin ydintilinpidon ulkopuolisiin tileihin, joihin kuuluu lisätaulukkoja ja satelliittitilejä.

1.15       EU:ssa on pidetty parempana noudattaa EKT 2010:ssä varovaista lähestymistapaa esimerkiksi eläkevastuiden alalla. Niiden mittaamisesta olisi taloudellisen analyysin kannalta paljon hyötyä, mutta varovaisuutta on pakko noudattaa, sillä EU:ssa tilinpidolta vaaditaan ennen kaikkea ajallista ja paikallista yhtenevyyttä.

Globalisaatio

1.16       Yhä globaalimmaksi käyvä taloudellinen toiminta on lisännyt kaikentyyppistä kansainvälistä kauppaa ja tuonut maille uusia haasteita, kun nämä laativat kansantaloutensa tilinpidon. Globalisaatio on dynaaminen ja monitahoinen prosessi, jossa kansallisten varojen kansainvälinen liikkuvuus kasvaa ja toisaalta kansantaloudet tulevat entistä riippuvaisemmiksi toisistaan. Globalisaatio aiheuttaa kansantalouden tilinpitoon mahdollisesti eniten mittausongelmia siksi, että monikansallisten yritysten suorittamien kansainvälisten taloustoimien osuus kasvaa, kun emoyritysten, tytäryhtiöiden ja sivuliikkeiden välillä toteutetaan rajatylittäviä taloustoimia. Ratkaistavana on myös muita tietoihin liittyviä haasteita, jotka voidaan yksilöidä seuraavasti:

1)      Sivuliikkeiden välinen siirtohinnoittelu (tuonnin ja viennin arvottaminen);

2)      Lisääntynyt sopimustuotanto, jonka yhteydessä tavaroilla käydään kansainvälistä kauppaa ilman omistuksen vaihtumista (jalostettaviksi tarkoitetut tavarat), ja kaupankäynti;

3)      Internetin välityksellä käytävä kansainvälinen kauppa sekä yritysten että kotitalouksien osalta;

4)      Henkisten omaisuusvarojen maailmanlaajuinen kauppa ja käyttö;

5)      Ulkomailla työskentelevät työntekijät, jotka lähettävät huomattavia rahamääriä perheelle kotimaahan (työntekijöiden rahalähetykset, osa henkilökohtaisista tulonsiirroista);

6)      Monikansallisten yritysten kansainvälinen toimintarakenne, jolla pyritään mahdollisimman suureen tehokkuuteen ja mahdollisimman pieneen kokonaisverorasitukseen. Seurauksena voi olla keinotekoisia yritysrakenteita, jotka eivät vastaa tosiasiallista taloudellista tilannetta;

7)      Offshore-rahoitusjärjestelyjen (erityistä tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden (SPE) ja muiden järjestelyjen) käyttö rahoituksen järjestämiseksi maailmanlaajuista toimintaa varten;

8)      Tavaroiden jälleenvienti ja EU:ssa tavaroiden kuljetus jäsenvaltioiden välillä talousliittoon saapumisen jälkeen (kauttakulkukauppaan rinnastettava toiminta);

9)      Ulkomaisten suorien sijoitussuhteiden lisääntyminen ja suorien sijoitusten virtojen yksilöinti- ja kohdentamistarve.

1.17       Kaikki nämä globalisaationäkökohdat yleistyvät koko ajan, ja siksi rajatylittävien virtojen kartoittaminen ja tarkka mittaaminen on entistä suurempi haaste kansallisille tilastoviranomaisille. Vaikka ulkomaiden sektorin kirjauksia (ja näin ollen maksutaseen kansainvälisiä eriä) varten olisi käytettävissä kattava ja hyvä keruu- ja mittausjärjestelmä, globalisaation vuoksi on tarpeen tehostaa kansantalouden tilinpidon laadun ylläpitämistä kaikkien kansantalouksien ja kansantalousryhmien osalta.

EKT:N KÄYTTÖ

Analyysi- ja politiikkakehikko

1.18       EKT-kehikkoa voidaan käyttää analysoitaessa ja arvioitaessa seuraavia:

a)      Kansantalouden rakenne. Esimerkkejä käytetyistä mittareista ovat seuraavat:

1)      arvonlisäys ja työllisyys toimialoittain;

2)      arvonlisäys ja työllisyys alueittain;

3)      tulojen jakautuminen sektoreittain;

4)      tuonti ja vienti tuoteryhmittäin;

5)      kulutusmenot tehtävittäin ja tuoteryhmittäin;

6)      kiinteän pääoman muodostus ja kiinteä pääomakanta toimialoittain;

7)      rahoitusvarojen, varantojen ja virtojen koostumus vaateittain ja sektoreittain.

b)      Kansantalouden yksittäiset osat tai piirteet. Esimerkkejä ovat

1)      pankki- ja rahoitustoiminta kansantaloudessa;

2)      julkisyhteisöjen rooli ja rahoitusasema;

3)      yksittäisen alueen talous (verrattuna kansantalouden kokonaisuuteen);

4)      kotitalouksien säästö ja velka.

c)      Kansantalouden kehitys ajankohdasta toiseen. Esimerkkejä ovat

1)      BKT:n kasvunopeuden analysointi;

2)      inflaation analysointi;

3)      kotitalouksien menojen kausivaihteluiden analysointi neljännesvuositilinpidon perusteella;

4)      erityyppisten rahoitusinstrumenttien ajankohdasta toiseen muuttuvan merkityksen analysointi, esim. johdannaisten merkityksen lisääntyminen;

5)      kansantalouden toimialoittaisen rakenteen vertailu pitkällä aikavälillä.

d)      Kansantalous suhteessa toisiin kansantalouksiin. Esimerkkejä ovat

1)      julkisyhteisöjen roolin ja koon vertailu EU:n jäsenvaltioissa;

2)      EU:n kansantalouksien keskinäisten riippuvuuksien analysointi;

3)      EU:n viennin koostumuksen ja määränpään analysointi;

4)      EU:n ja muiden kehittyneiden talouksien BKT:n kasvunopeuksien tai henkeä kohti laskettujen käytettävissä olevien tulojen vertailu.

1.19       EKT-kehikon mukaisilla luvuilla on suuri merkitys EU:lle ja sen jäsenvaltioille niiden sosiaali- ja talouspolitiikan muotoilussa ja seurannassa.

EKT-kehikon käyttöä voidaan havainnollistaa seuraavin esimerkein:

a)      Euroalueen rahapolitiikan seuranta ja ohjaaminen ja talous- ja rahaliiton (EMU) lähentymisperusteiden määrittely kansantalouden tilinpidon lukujen perusteella (esimerkiksi BKT:n kasvunopeus).

b)      Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn perusteiden määrittely: julkisyhteisöjen alijäämän ja julkisyhteisöjen velan mittaaminen.

c)      Rahoitustuen myöntäminen EU:n alueille: aluetukirahastojen tukien jakamisessa alueille käytetään aluetilinpidon tietoja.

d)      EU:n talousarvion omien varojen määrittäminen. Viimeksi mainittu riippuu kansantalouden tilinpidon luvuista kolmella tavalla:

1)      EU:n kokonaisvarat määritetään prosenttiosuutena jäsenvaltioiden bruttokansantulojen (BKTL) summasta;

2)      EU:n kolmas oma vara on alv:oon perustuva oma vara. Jäsenvaltioiden tämän varan maksuosuudet määräytyvät pitkälti kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan, koska niitä käytetään perustana laskettaessa keskimääräistä alv-kantaa;

3)      Jäsenvaltioiden suhteelliset maksuosuudet EU:n neljännen oman varan osalta perustuvat niiden BKTL-estimaatteihin. Valtaosa jäsenvaltioiden maksuista perustuu näihin estimaatteihin.

EKT-käsitteiden ominaispiirteet

1.20       EKT:n käsitteillä on useita tärkeitä ominaispiirteitä, joilla luodaan tasapaino tietotarpeiden ja tiedon saantimahdollisuuksien välille. Tilinpidon ominaispiirteet ovat seuraavat:

a)      kansainvälisesti yhteensopiva;

b)      yhtenäinen muiden sosiaali- ja taloustilastojärjestelmien kanssa;

c)      yhdenmukainen;

d)      operationaalinen eli käytännössä mitattavissa oleva;

e)      eroaa useimmista hallinnollisista käsitteistä;

f)       perusteltu ja pitkäaikaisesti pysyvä;

g)      kohteena taloudellisen prosessin kuvaus rahassa mitattavin ja helposti havainnoitavin käsittein;

h)      eri tilanteisiin ja tarkoituksiin sopiva.

1.21       Käsitteet ovat kansainvälisesti yhteensopivia, koska

a)      EKT:n käsitteet ovat yhdenmukaisia SNA:n maailmanlaajuisten kansantalouden tilinpidon ohjeiden kanssa;

b)      EKT on EU:n jäsenvaltioille perusmalli (standardi), jonka mukaisesti toimitetaan kansantalouden tilinpidon tietoja kaikille kansainvälisille järjestöille.

Käsitteiden kansainvälinen yhteensopivuus on erittäin tärkeää eri maiden tilastoja vertailtaessa.

1.22       Käsitteet on yhdenmukaistettu muiden sosiaali- ja taloustilastojen käsitteiden kanssa, sillä EKT:ssa sovelletaan käsitteitä ja luokituksia (esim. NACE Rev. 2), joita käytetään myös muissa EU:n jäsenmaiden sosiaali- ja taloustilastoissa, esim. teollisuustilastoissa, ulkomaankauppatilastoissa ja työllisyystilastoissa; käsitteelliset erot on pidetty mahdollisimman vähäisinä. Lisäksi nämä EU:n käyttämät käsitteet ja luokitukset on yhdenmukaistettu Yhdistyneiden Kansakuntien käyttämien käsitteiden ja luokitusten kanssa.

Tällainen yhdenmukaistaminen muiden sosiaali- ja taloustilastojen kanssa edistää näiden lukujen yhdistämistä ja vertailua, minkä ansiosta voidaan varmistaa kansantalouden tilinpidon lukujen laatu. Lisäksi näiden yksittäisten tilastojen sisältämiä tietoja voidaan paremmin suhteuttaa yleisiin kansantalouden tilastoihin.

1.23       Kun kansantalouden tilinpidon kehikossa ja muissa sosiaali- ja taloustilastojärjestelmissä käytetään samoja käsitteitä, pystytään tuottamaan yhdenmukaisia mittaustuloksia. On esimerkiksi mahdollista laskea seuraavat suhteet:

a)      tuottavuusluvut, kuten arvonlisäys tehtyä työtuntia kohti (nämä tiedot edellyttävät yhteensopivuutta arvonlisäyskäsitteen ja tehtyjen työtuntien käsitteen välillä);

b)      kansantalouden käytettävissä olevat tulot henkeä kohti (tämä suhde edellyttää yhteensopivuutta kansantalouden käytettävissä olevien tulojen ja väestön käsitteiden välillä);

c)      kiinteän pääoman muodostus prosenttiosuutena kiinteän pääoman kannasta (tämä suhde edellyttää yhteensopivuutta näiden varantojen ja virtojen määritelmien kesken);

d)      julkinen alijäämä ja julkinen velka prosenttiosuuksina bruttokansantuotteesta (nämä tiedot edellyttävät yhteensopivuutta julkisyhteisöjen alijäämän, julkisyhteisöjen velan ja bruttokansantuotteen käsitteiden välillä).

Käsitteiden sisäinen yhdenmukaisuus sallii estimaattien johtamisen jäännöseränä, esim. säästäminen voidaan arvioida käytettävissä olevien tulojen ja kulutusmenojen välisenä erotuksena.

1.24       EKT:n käsitteiden soveltamisessa otetaan huomioon tietojen kerääminen ja mittaaminen. Käsitteiden operationaalinen luonne ilmenee seuraavilla tavoilla tilinpito-ohjeissa:

a)      Toiminnot tai erät kuvataan vain silloin, kun ne ovat kooltaan merkittäviä. Esimerkiksi kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuvaa tavaroiden tuotantoa, kuten kankaiden kutomista ja saviesineiden valmistamista, ei tarvitse lukea tuotantoon, koska ne ovat merkityksettömiä EU-maissa.

b)      Joihinkin käsitteisiin liittyy ohjeita siitä, kuinka niitä voidaan arvioida. Esimerkiksi määriteltäessä kiinteän pääoman kulumista viitataan lineaariseen arvonalennukseen. Kiinteän pääomakannan arvioimisessa on käytettävä investointikertymämenetelmää, jos kiinteästä pääomakannasta ei ole välitöntä tietoa. Toisena esimerkkinä voidaan mainita omaan käyttöön tapahtuvan tuotannon arvottaminen: periaatteessa se tehdään perushintoihin, mutta perushintoja käyttävää arvottamista voidaan tarvittaessa lähentyä laskemalla yhteen erilaiset syntyneet kustannukset.

c)      Tietyistä käytänteistä on sovittu. Esimerkiksi kaikki julkisyhteisöjen tuottamat kollektiiviset palvelut luokitellaan kulutusmenoihin.

1.25       Kansantalouden tilinpidon tilastoihin tarvittavia tietoja voi olla vaikea kerätä suoraan, sillä peruskäsitteet eroavat usein hallinnollisissa tietolähteissä käytetyistä peruskäsitteistä. Hallinnollisia tietolähteitä ovat esimerkiksi yritysten kirjanpidon tiedot, erilaisia veroja koskevat tiedot (alv, henkilöiden tuloverot, tuontiverot jne.), sosiaaliturvatiedot sekä valvontaelimiltä saatavat tiedot rahoitus- ja vakuutustoiminnasta. Nämä hallinnolliset tiedot ovat panostietoina kansantalouden tilinpidon laadinnassa. Yleensä ne mukautetaan EKT:a vastaaviksi.

EKT:n käsitteet eroavat tavallisesti hallinnollisista vastineistaan seuraavista syistä:

a)      eri maiden hallinnolliset käsitteet eroavat toisistaan. Sen vuoksi kansainvälistä yhteensopivuutta ei voida saavuttaa hallinnollisin käsittein;

b)      hallinnolliset käsitteet muuttuvat ajan myötä. Sen vuoksi on mahdotonta tehdä eri ajankohtien välisiä vertailuja hallinnollisin käsittein;

c)      käsitteet, joihin hallinnolliset tietolähteet perustuvat, eivät tavallisesti ole yhtenäisiä eri hallintojärjestelmissä. Tietojen yhdistely ja vertaileminen, joka on kansantalouden tilinpitotietojen kannalta ratkaisevan tärkeää, on kuitenkin mahdollista vain yhtenäisen käsitejoukon pohjalta;

d)      hallinnolliset käsitteet eivät yleensä ole taloudellisen analyysin ja talouspolitiikan arvioinnin kannalta optimaalisia.

1.26       Hallinnolliset tietolähteet vastaavat kuitenkin kansantalouden tilinpidon ja muiden tilastojen tarpeita erittäin hyvin, koska

a)      alunperin tilastollisia tarkoituksia varten suunniteltuja käsitteitä ja luokituksia sovelletaan myös hallinnollisiin tarkoituksiin, esim. julkisen sektorin menolajiluokitus;

b)      hallinnollisissa tietolähteissä otetaan nimenomaisesti huomioon tilastojen (erilliset) tietotarpeet; tämä koskee esim. Intrastat-järjestelmää, jonka avulla tuotetaan tietoja EU:n jäsenmaiden välisistä tavaratoimituksista.

1.27       EKT:n pääkäsitteet ovat perusteltuja ja pitkäaikaisesti pysyviä, koska

a)      ne on hyväksytty kansainvälisiksi standardeiksi moniksi vuosiksi;

b)      peräkkäisissä kansantalouden tilinpitoa koskevissa kansainvälisissä ohjeissa vain harvat peruskäsitteet ovat muuttuneet.

Tämä käsitteiden jatkuvuus vähentää aikasarjojen uudelleenlaskemisen tarvetta. Lisäksi se vähentää käsitteiden alttiutta joutua kansallisen tai kansainvälisen poliittisen painostuksen kohteeksi. Näistä syistä kansantalouden tilinpidon tiedot ovat voineet toimia talouspolitiikan ja taloudellisen analyysin objektiivisena tietopohjana.

1.28       EKT:n käsitteet keskittyvät kuvaamaan taloudellista prosessia rahassa ilmaistavin ja helposti havainnoitavin käsittein. Sellaiset varannot ja virrat, jotka eivät ole helposti havainnoitavia rahassa ilmaistuna tai joilla ei ole selvää rahallista vastinetta, jätetään huomiotta EKT:ssa.

Tätä periaatetta ei ole sovellettu tiukasti, koska huomioon olisi otettava myös yhdenmukaisuuden vaatimus ja käyttäjien tarpeet. Yhdenmukaisuus esimerkiksi edellyttää, että julkisen sektorin tuottamien kollektiivisten palveluiden arvo kirjataan tuotokseksi, koska palkansaajakorvausten maksaminen ja julkisen sektorin ostamat erilaiset tavarat ja palvelut voidaan helposti havainnoida rahassa. Lisäksi taloudellisen analyysin ja talouspolitiikan kannalta julkisen sektorin tuottamien kollektiivisten palveluiden kuvaaminen suhteessa muuhun kansantalouteen lisää kokonaisuutena kansantalouden tilinpidon käyttökelpoisuutta.

1.29       EKT:n käsitteiden soveltamisalaa voidaan kuvata tarkastelemalla eräitä tärkeitä rajauksia.

Seuraavat erät kirjataan EKT:n tuotantorajan sisälle (katso kohdat 3.07–3.09):

a)      julkisen sektorin yksilöllisten ja kollektiivisten palveluiden tuotanto;

b)      omassa käytössä olevien omistusasuntojen asumispalvelut omaan käyttöön;

c)      tavaroiden tuottaminen omaan kulutukseen, esim. maataloustuotteet;

d)      rakentaminen omaan käyttöön, myös kotitalouksien rakentaminen;

e)      palkatun henkilöstön tuottamat kotitalouspalvelut;

f)       kalojen kasvattaminen kalanviljelylaitoksilla;

g)      lailla kielletty tuotanto edellyttäen, että kaikki mukana olevat yksiköt ryhtyvät siihen vapaaehtoisesti;

h)      tuotanto, josta saatuja tuloja ei ilmoiteta veroviranomaisille täysimääräisinä, esim. tekstiilien piilotuotanto.

1.30       Seuraavat jäävät tuotantorajan ulkopuolelle, eikä niitä kirjata EKT:oon:

a)      kotitalous- ja henkilökohtaiset palvelut, jotka on tuotettu ja kulutettu saman kotitalouden piirissä, esim. siivous, aterioiden valmistus tai sairaiden tai vanhusten hoito;

b)      vapaaehtoiset palvelut, jotka eivät johda tavaroiden tuotantoon, esim. hoito ja siivous ilman maksua;

c)      kalojen luonnollinen kasvatus avovesillä.

1.31       EKT kirjaa kaikki tuotokset, jotka ovat seurausta tuotantorajan sisälle luetusta tuotannosta. Aputoiminnan tuotosta ei kuitenkaan kirjata. Kaikki aputoiminnan käyttämät panokset käsitellään sen toiminnan panoksina, jota aputoiminta tukee. Jos pelkästään aputoimintoja suorittava toimipaikka on tilastollisesti havainnoitavissa eli sen tuotannosta on helposti saatavilla erilliset tilit, tai jos se sijaitsee maantieteellisesti eri paikassa kuin toimipaikat, joita se palvelee, se on kirjattava erillisenä yksikkönä ja kohdennettava sen päätoimintaa vastaavaan toimialaan sekä kansantalouden tilinpidossa että aluetilinpidossa. Jos sopivia perustietoja ei ole käytettävissä, aputoiminnan tuotos voidaan estimoida laskemalla yhteen kustannukset.

1.32       Jos toimintoja pidetään tuotantona ja niiden tuotokset kirjataan, silloin kirjataan myös niihin liittyvät tulot, työllisyys, kulutus jne. Esimerkiksi kun omistusasuntoon liittyvien asumispalveluiden tuotanto omaan käyttöön kirjataan tuotannoksi, kirjataan myös siitä asunnon omistajille koituvat tulot ja kulutusmenot. Näin säilytetään yhdenmukaisuus työvoimatilastojen kanssa, joihin ei kirjata työllisyyttä asuntojen omistuksen osalta. Kun toimintoja ei kirjata tuotannoksi, on tilanne päinvastainen: saman kotitalouden piirissä tuotetut ja kulutetut kotitalouspalvelut eivät synnytä tuloja ja kulutusmenoja eikä siihen liity työllisyyttä.

1.33       EKT:n puitteissa on sovittu mm. seuraavista:

a)      julkisen sektorin tuotoksen arvottaminen;

b)      vakuutuspalveluiden ja välillisten rahoituspalveluiden tuotoksen arvottaminen;

c)      kaikkien julkisen sektorin tuottamien kollektiivisten palveluiden kirjaaminen kulutusmenoiksi eikä välituotekäytöksi.

Sektoreittainen luokittelu

1.34       Sektoritilit muodostetaan kohdentamalla yksiköt sektoreille, mikä mahdollistaa taloustoimien ja tilien tasapainoerien esittämisen sektoreittain. Sektorikohtaisen esitystavan ansiosta saadaan monia keskeisiä lukuja talous- ja finanssipoliittisiin tarkoituksiin. Pääsektorit ovat kotitaloudet, julkisyhteisöt, yritykset (rahoituslaitokset ja yritykset), kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY:t) ja ulkomaat.

Markkinatoiminnan ja markkinattoman toiminnan välinen jako on tärkeä. Sellainen julkisyhteisöjen valvoma yksikkö, joka on osoitettavasti markkinayritys, luokitellaan yrityssektoriin, julkisyhteisöjen sektorin ulkopuolelle. Kyseisen yrityksen alijäämä ja velka eivät näin ollen kuulu julkisyhteisöjen alijäämään ja velkaan.

1.35       On tärkeää määrittää selvät ja vakaat kriteerit, jotka ohjaavat yksiköiden kohdentamista sektoreille.

Julkinen sektori muodostuu kaikista sellaisista kotimaisista institutionaalisista yksiköistä, jotka ovat julkisyhteisön valvonnan alaisia. Kaikki muut kotimaiset yksiköt luetaan yksityiseen sektoriin.

Taulukossa 1.1 esitetään kriteerit, joiden avulla tehdään ero julkisen ja yksityisen sektorin välillä ja erotellaan julkisella sektorilla julkisyhteisöt ja julkiset yritykset ja tehdään yksityisellä sektorilla ero kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) ja yksityisten yritysten välillä.

Taulukko 1.1

Kriteerit || Julkisyhteisöjen valvonnassa (julkinen sektori) || Yksityisten valvonnassa (yksityinen sektori)

Markkinaton tuotos || Julkisyhteisöt || KPVTY:t

Markkinatuotos || Julkiset yritykset || Yksityiset yritykset

1.36       Valvonta määritellään mahdollisuudeksi päättää institutionaalisen yksikön yleisestä politiikasta tai toimintaohjelmasta. Jäljempänä 2.26 kohdassa on kattava valvonnan määritelmä.

1.37       Markkinatuotoksen ja markkinattoman tuotoksen erottelu – ja sen mukainen julkisen sektorin yksiköiden jaottelu julkisyhteisöihin ja julkisiin yrityksiin – määräytyy seuraavan säännön mukaisesti:

Toimintaa pidetään markkinatoimintana, kun tavaroilla ja palveluilla käydään kauppaa seuraavissa olosuhteissa, jos

1)      myyjät pyrkivät mahdollisimman suuriin voittoihin pitkällä aikavälillä myymällä tavaroita ja palveluita vapaasti markkinoilla kaikille, jotka ovat valmiit maksamaan pyydetyn hinnan;

2)      ostajat pyrkivät saamaan mahdollisimman suuren hyödyn rajallisilla resursseillaan ostamalla ainoastaan sellaisia tuotteita, jotka vastaavat parhaiten niiden tarpeita tarjottuun hintaan;

3)      on olemassa tosiasialliset markkinat, ja myyjillä ja ostajilla on pääsy markkinoille sekä markkinainformaatiota. Tosiasialliset markkinat voivat olla toimivat, vaikka nämä edellytykset eivät täyty kaikilta osin.

1.38       EKT:n käsitekehikon yksityiskohtaisuus tarjoaa joustomahdollisuuden: joitakin käsitteitä ei ole nimenomaisesti esitetty EKT:ssa, mutta ne voidaan siitä huolimatta helposti johtaa siitä. Yhtenä esimerkkinä on uusien sektoreiden luominen järjestelemällä uudelleen EKT:ssa määritellyt alasektorit.

1.39       Joustavuutta saadaan myös ottamalla käyttöön lisäkriteereitä, jotka eivät ole ristiriidassa järjestelmän logiikan kanssa. On esimerkiksi mahdollista laatia alasektoreiden tilejä käyttämällä kriteerinä tuotantoyksiköiden työllisten määrää ja kotitalouksien tulojen suuruutta. Työllisten osalta voidaan ottaa käyttöön alaluokitus koulutuksen tason, iän tai sukupuolen mukaan.

Satelliittitilit

1.40       Eräitä tietotarpeita varten on laadittava erillisiä satelliittitilejä.

Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

a)      sosiaalitilinpitomatriisit;

b)      matkailun kansantaloudellinen merkitys;

c)      terveydenhuollon kustannusten ja rahoituksen analysointi;

d)      tutkimus- ja kehittämistoiminnan tunnustaminen henkisen omaisuuden pääomanmuodostuksena;

e)      inhimillisen pääoman tunnustaminen kansantaloudellisena varana;

f)       kotitalouksien tulojen ja menojen analysointi mikrotason tulo- ja menokäsitteiden pohjalta;

g)      ympäristön ja talouden välinen vuorovaikutus;

h)      kotitalouksien piirissä tapahtuva tuotantotoiminta;

i)       hyvinvoinnin muutosten analysointi;

j)       kansantalouden tilinpidon ja liikekirjanpidon tietojen välisten eroavuuksien analysointi ja niiden vaikutus arvopaperimarkkinoihin;

k)      verotulojen estimointi.

1.41       Satelliittitilit palvelevat sellaisia tietotarpeita seuraavasti:

a)      esittämällä asiat tarvittaessa yksityiskohtaisemmin ja jättämällä pois tarpeettomat yksityiskohdat;

b)      laajentamalla tilinpitokehikon sisältöä lisäämällä siihen ei-rahamääräisiä tietoja esim. saastumisesta ja ympäristövaroista;

c)      muuttamalla eräitä peruskäsitteitä, esim. laajentamalla pääoman muodostuksen käsitettä ottamalla mukaan koulutusmenot.

1.42       Sosiaalitilinpitomatriisi (SAM) on matriisiesitys, jossa käsitellään tarjonta- ja käyttötaulukoiden ja sektoritilien välisiä yhteyksiä. SAM tarjoaa lisätietoja työllisyyden/työttömyyden tasosta ja rakenteesta jakamalla palkansaajakorvaukset alaryhmiin palkansaajatyypeittäin. Tämä alajako soveltuu sekä toimialoittaiseen työvoiman käyttöön, kuten käyttötaulukoissa esitetään, että työvoiman tarjontaan sosioekonomisen alaryhmittelyn mukaan, kuten kotitaloussektorin alasektorien ensitulon jakotilillä esitetään. Tällä tavoin erilaisten työvoimaryhmien tarjonta ja käyttö kuvataan systemaattisesti.

1.43       Satelliittitileissä on säilytettävä kaikki standardikehikon peruskäsitteet ja luokitukset. Käsitteisiin tehdään muutoksia ainoastaan silloin, kun satelliittitilin tarkoitus sitä vaatii. Sellaisissa tapauksissa satelliittitiliin on sisällytettävä myös taulukko, joka osoittaa satelliittitilin ja standardikehikon pääaggregaattien välisen yhteyden. Tällä tavoin standardikehikko säilyttää merkityksensä viitekehyksenä, ja samalla myös erityistarpeille annetaan oikeutusta.

1.44       Standardikehikossa ei yleensä ole sellaisia varantojen ja virtojen mittaimia, joita ei voida helposti havainnoida rahassa (tai joilla ei ole selvää rahallista vastinetta). Tavallisesti ei-rahamääräisten tilastojen laatiminen myös luonnostaan palvelee hyvin sellaisten varantojen ja virtojen analysointia esimerkiksi seuraavasti:

a)      kotitalouksien piirissä tapahtuvaa tuotantotoimintaa voidaan kuvata tuntien jakautumisella vaihtoehtoisiin käyttötarkoituksiin;

b)      koulutusta voidaan kuvata koulutuslajeittain, oppilaiden lukumäärän mukaan, tutkinnon suorittamiseen keskimäärin käytettyjen koulutusvuosien mukaan jne.;

c)      saastumisen vaikutusta voidaan kuvata eliölajin lukumäärässä tapahtuneiden muutosten, metsän puiden terveyden, jätteiden määrän, hiilimonoksidin ja säteilyn määrän jne. perusteella.

1.45       Satelliittitilien avulla on mahdollista yhdistää tällaiset ei-rahamääräisten yksiköiden tilastot kansantalouden tilinpidon standardikehikkoon. Yhdistäminen on mahdollista, kun näissä ei-rahamääräisissä tilastoissa käytetään standardikehikossa käytettyjä luokituksia, esim. kotitaloustyyppiluokitusta tai toimialaluokitusta. Tällä tavoin luodaan yhdenmukainen laajennettu kehikko. Tämä kehikko voi sitten toimia tietopohjana standardikehikon ja laajennetun kehikon muuttujien välisen vuorovaikutuksen analysoinnissa ja arvioinnissa.

1.46       Standardikehikko ja sen pääaggregaatit eivät kuvaa hyvinvoinnin muutoksia. Voidaan laatia laajennettuja tilejä, jotka sisältävät myös esimerkiksi seuraaviin liittyvät laskennalliset rahamääräiset arvot:

a)      kotitalous- ja henkilökohtaiset palvelut, jotka on tuotettu ja kulutettu saman kotitalouden piirissä;

b)      vapaa-ajassa tapahtuneet muutokset;

c)      kaupunkimaisen elämän hyvät ja huonot puolet;

d)      henkilöiden välisen tulonjaon epätasaisuus.

1.47       Laajennetuilla tileillä voidaan myös uudelleen luokitella valitettavien välttämättömyyksien (esim. puolustus) kulutusmenot välituotekäytöksi, toisin sanoen kielteisesti hyvinvointiin vaikuttaviksi. Samoin tulvien ja muiden luonnonkatastrofien aiheuttamat vahingot voidaan luokitella välituotekäytöksi, so. (absoluuttisen) hyvinvoinnin vähennykseksi. Tällä tavoin voitaisiin yrittää hyvin karkean ja hyvin epätäydellisen hyvinvoinnin muutosten osoittimen rakentamista. Hyvinvoinnilla on kuitenkin monia ulottuvuuksia, joista useimpia on parasta olla ilmaisematta rahassa. Parempi ratkaisu hyvinvoinnin mittaamiseen on sen vuoksi käyttää jokaiseen ulottuvuuteen erillisiä osoittimia ja mittausyksiköitä. Osoittimia voisivat olla esimerkiksi lapsikuolleisuus, odotettavissa oleva elinikä, aikuisten lukutaito ja kansantulo henkeä kohti. Nämä osoittimet voidaan sisällyttää satelliittitiliin.

1.48       Jotta saataisiin aikaan yhdenmukainen, kansainvälisesti yhteensopiva kehikko, EKT:ssa ei käytetä hallinnollisia käsitteitä. Erilaisia kansallisia tarkoituksia varten hallinnollisiin käsitteisiin pohjautuvien tietojen hankkiminen saattaa kuitenkin olla hyvin hyödyllistä. Esimerkiksi verotulojen arvioimiseen tarvitaan tilastoja verotettavista tuloista. Nämä tilastot voidaan tuottaa tekemällä joitakin muutoksia kansantalouden tilinpidon tilastoihin.

1.49       Samanlaista lähestymistapaa voitaisiin noudattaa esimerkiksi seuraavien kansallisessa talouspolitiikassa käytettyjen käsitteiden suhteen:

a)      inflaation käsite, jota käytetään eläkkeiden, työttömyyskorvausten tai virkamiesten palkkojen korotuksia varten;

b)      verojen, sosiaaliturvamaksujen, julkisyhteisöjen ja kollektiivisektorin käsitteet, joita käytetään keskusteltaessa kollektiivisektorin optimaalisesta koosta;

c)      ”strategisten” sektoreiden/toimialojen käsitteet, joita käytetään kansallisessa talouspolitiikassa tai EU:n talouspolitiikassa;

d)      ”yritysinvestointien” käsite, jota käytetään kansallisessa talouspolitiikassa;

e)      kattavaa eläkkeiden kirjaamista koskeva taulukko.

Satelliittitilit tai lisätaulukot voivat täyttää tällaiset tietotarpeet.

EKT 2010 ja SNA 2008

1.50       EKT 2010 perustuu uudistetun kansantalouden tilinpitojärjestelmän (SNA 2008) käsitteisiin; SNA 2008 on maailmanlaajuinen kansantalouden tilinpidon ohjeisto. EKT 2010:n ja SNA 2008:n välillä on kuitenkin useita eroja:

a)      erot esitystavassa, esimerkiksi seuraavat.:

1)      EKT:ssa on eri luvut tuotanto-, jako- ja rahoitustaloustoimista. Sitä vastoin SNA:ssa nämä taloustoimet on selitetty tilien mukaan järjestetyissä luvuissa, esim. luvut tuotantotilistä, tulojen ensijaon tilistä, pääomatilistä ja ulkomaiden tilistä.

2)      EKT kuvaa käsitettä esittämällä määritelmän ja luettelon siitä, mitä luetaan mukaan ja mitä ei lueta. SNA kuvaa käsitteitä tavallisesti yleisemmin termein ja selittää tehtyjen sopimusten taustalla olevia perusteita.

b)      EKT:n käsitteet ovat useissa tapauksissa selvempiä ja täsmällisempiä kuin SNA:n. Esimerkkejä ovat seuraavat:

1)      SNA ei sisällä tarkkoja kriteerejä markkinatuotannon, tuotannon omaan loppukäyttöön ja muun markkinattoman tuotannon erottelua varten. EKT:ssa on siksi otettu käyttöön yksityiskohtaisempia ohjeita, jotta toimintatapa olisi yhtenäinen.

2)      EKT olettaa, että useantyyppinen kotitalouksien tavarantuotanto, kuten kankaan kudonta ja huonekalujen valmistus, ei ole merkittävää EU:n jäsenmaissa, eikä niitä sen vuoksi tarvitse lukea mukaan.

3)      EKT viittaa EU:n institutionaalisiin järjestelyihin kuten jäsenvaltioiden maksuosuuksiin EU:lle sekä Intrastat-järjestelmään EU:n sisäisten tavaravirtojen kirjaamiseksi.

4)      EKT sisältää EU:lle ominaisia luokituksia, esim. CPA tuotteita ja NACE Rev. 2 toimialoja varten (molemmat yhdenmukaistettu YK:n vastaavien luokitusten kanssa).

5)      EKT sisältää lisäluokituksen kaikkia ulkomaisia taloustoimia varten: ne jaotellaan EU:ssa kotipaikan omaavien välisiin taloustoimiin ja EU:n ulkopuolella kotipaikan omaavien kanssa tapahtuneisiin taloustoimiin.

6)      EKT sisältää SNA:n rahoituslaitokset-sektorin alasektoreiden uudelleenjärjestelyn, jotta Euroopan rahaliiton tarpeet voidaan täyttää.

EKT 2010 ja EKT 1995

1.51       EKT 2010 eroaa EKT 1995:stä sekä sisällöltään että käsitteiltään. Useimmat näistä eroista vastaavat SNA 1993:n ja SNA 2008:n välisiä eroja. Tärkeimmät erot ovat seuraavat:

a)      Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tunnistaminen henkisiin omaisuusvaroihin johtavana pääomanmuodostuksena. Tämä muutos on kirjattava satelliittitiliin ja sisällytettävä ydintilinpitoon, kun on havaittavissa, että mittaimet ovat riittävän vakaita ja yhdenmukaisia EU:n jäsenvaltioissa.

b)      Yleisen varojen määritelmän täyttäviä asejärjestelmiä koskevat menot on luokiteltu kiinteän pääoman muodostukseen eikä välituotekäyttöön.

c)      Markkinatuotantoa varten on otettu käyttöön analyyttinen pääomapalvelujen käsite, jotta on mahdollista laatia lisätaulukko, jossa pääomapalvelut esitetään arvonlisäyksen osana.

d)      Rahoitusvarojen rajausta on laajennettu ottamalla mukaan useampia johdannaissopimuksia.

e)      Eläkeoikeuksien kirjaamista koskevat uudet säännöt. Tilinpitoon on lisätty uusi taulukko, jonka avulla voidaan kirjata estimaatteja sekä rahastoitujen että rahastoimattomien eläkejärjestelmien kaikista vastuista. Tässä lisätaulukossa esitetään kaikki kokonaisvaltaisen analyysin edellyttämät tiedot: siitä käyvät ilmi kaikkien yksityisten ja julkisten – sekä rahastoitujen että rahastoimattomien – eläkejärjestelmien vastuut ja niihin liittyvät virrat, sosiaaliturvan eläkejärjestelmät mukaan luettuna.

f)       Tavaroiden omistuksen vaihtumista koskevia sääntöjä on alettu soveltaa yleisesti, mistä on aiheutunut muutoksia välityskaupan kirjaamiseen sekä kirjauksiin, joiden kohteina ovat ulkomaille tai kotimaahan jalostusta varten lähetyt tavarat. Ulkomaille jalostusta varten lähetetyt tavarat kirjataan nyt nettomääräisinä, kun edellisessä SNA- ja EKT-kehikossa käytettiin bruttoperiaatetta. Tämä muutos vaikuttaa merkittävästi näiden toimintojen kirjaamiseen tarjontaa ja käyttöä kuvaavassa kehikossa.

g)      EKT 2010:ssä annetaan enemmän ohjeita yleensäkin rahoituslaitoksista ja varsinkin erityistä tarkoitusta varten perustetuista yksiköistä (SPE). Julkisyhteisöjen valvomat erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt ulkomailla käsitellään nyt eri tavalla, jotta niille aiheutuneet velat kävisivät ilmi julkisyhteisöjen tileistä.

h)      Julkisten yritysten maksamien superosinkojen käsittelyä on selkeytetty – ne on käsiteltävä poikkeuksellisina maksuina ja osakepääoman ottoina;

i)       Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käsittelyä koskevat periaatteet on esitetty, ja uudelleenjärjestelyelinten käsittelyä on kehitetty.

j)       Julkisyhteisöjen ja julkisten yritysten välisiä taloustoimia ja arvopaperistamisvälineillä käytäviä taloustoimia on selkeytetty, jotta kirjattaisiin paremmin sellaiset erät, jotka saattavat vaikuttaa merkittävästi julkisyhteisöjen velkaan.

k)      Lainatakausten käsittelyä on selkeytetty, ja vientiluottoa koskevien takausten sekä opintolainatakausten kaltaisia standarditakauksia varten on otettu käyttöön uusi käsittelytapa. Uuden käsittelytavan mukaan tilinpidossa on esitettävä rahoitusvaroissa ja veloissa se määrä, joka todennäköisesti vaaditaan maksettavaksi takauksista.

1.52       EKT-95:n ja EKT 2010:n väliset muutokset eivät rajoitu yksinomaan käsitteisiin. Myös sisältö eroaa huomattavasti, sillä uusia lukuja, jotka koskevat satelliittitilejä, julkisyhteisöjen tilejä ja ulkomaiden tilejä, on lisätty. Neljännesvuositilinpidon ja aluetilinpidon lukuja on lisäksi laajennettu merkittävästi.

EKT JÄRJESTELMÄNÄ – PERUSPERIAATTEET

1.53       Järjestelmän pääpiirteet ovat seuraavat:

a)      tilastoyksiköt ja niiden ryhmittelyt;

b)      virrat ja varannot;

c)      tilien ja aggregaattien järjestelmä;

d)      panos-tuotoskehikko.

TILASTOYKSIKÖT JA NIIDEN RYHMITTELYT

1.54       Järjestelmässä käytetään kahdentyyppisiä yksiköitä ja jaetaan vastaavasti talous kahdella tavalla, jotka ovat aivan erilaisia ja sopivat erilaisiin analyyttisiin tarkoituksiin.

1.55       Ensimmäinen tavoite on tulojen, menojen ja rahoitusvirtojen sekä varallisuustaseiden kuvaaminen ja se saavutetaan ryhmittelemällä institutionaaliset yksiköt sektoreihin niiden pääasiallisen toiminnan, käyttäytymisen ja tavoitteiden perusteella.

1.56       Toinen tavoite on tuotantoprosessien kuvaus ja panos-tuotosanalyysi. Tavoite saavutetaan ryhmittelemällä paikalliset toimialayksiköt (paikalliset TAY:t) toimialoiksi niiden toiminnan lajin perusteella. Toiminnalle ovat ominaisia panoksena käytetyt tuotteet, tuotantoprosessi ja tuotoksena syntyvät tuotteet.

Institutionaaliset yksiköt ja sektorit

1.57       Institutionaaliset yksiköt ovat taloudellisia yksiköitä, jotka voivat omistaa tavaroita ja varoja, ottaa velkaa ja osallistua taloudelliseen toimintaan ja suorittaa taloustoimia muiden yksiköiden kanssa täysin oikeuksin. Järjestelmän tarkoituksia varten institutionaaliset yksiköt ryhmitellään viiteen toisensa poissulkevaan kotimaiseen institutionaaliseen sektoriin:

a)      yritykset;

b)      rahoituslaitokset;

c)      julkisyhteisöt;

d)      kotitaloudet;

e)      kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt.

Nämä viisi sektoria muodostavat yhdessä koko kotimaantalouden. Jokainen sektori jakautuu myös alasektoreihin. Järjestelmä mahdollistaa kultakin sektorilta ja alasektorilta sekä koko kansantaloudesta laadittavan täydellisen juoksevien tilien ja varallisuustaseiden kokonaisuuden. Ulkomaisilla talousyksiköillä voi olla vuorovaikutusta kyseisten viiden kotimaisen sektorin kanssa, ja tällainen vuorovaikutus esitetään kotimaisten sektoreiden ja kuudennen eli ulkomaiden sektorin välillä.

Paikalliset toimialayksiköt ja toimialat

1.58       Kun institutionaaliset yksiköt suorittavat useampaa kuin yhtä toimintaa, ne on jaettava toiminnan lajin mukaan Paikalliset toimialayksiköt mahdollistavat tällaisen esitystavan.

Paikallinen TAY ryhmittelee kaikki institutionaalisen yksikön tuottajina toimivat osat, jotka sijaitsevat yhdessä tai läheisesti sijaitsevissa paikoissa ja jotka vaikuttavat toiminnan harjoittamiseen NACE Rev. 2:n nelinumerotasolla.

1.59       Paikallisia toimialayksiköitä kirjataan kullekin sivutoiminnalle; jos kuitenkaan ei ole käytettävissä laskentatoimen asiakirjoja, joita tarvitaan näiden toimintojen erikseen kuvaamista varten, paikallisen toimialayksikön tulee sisältää useammanlaista sivutoimintaa. Kaikkien samaan tai samanlaiseen toiminnan lajiin osallistuvien paikallisten toimialayksiköiden ryhmä muodostaa toimialan.

Institutionaalinen yksikkö sisältää yhden tai useampia paikallisia toimialayksiköitä; paikallinen TAY kuuluu yhteen ja vain yhteen institutionaaliseen yksikköön.

1.60       Tuotantoprosessin analyysiä varten käytetään tuotannon analyyttistä yksikköä. Tämä yksikkö on havainnoitavissa ainoastaan silloin, kun paikallinen TAY tuottaa yhdentyyppistä tuotetta eikä sillä ole sivutoimintoja. Tätä yksikköä kutsutaan homogeenisen tuotannon yksiköksi. Näiden yksiköiden ryhmät muodostavat homogeenisia toimialoja.

Kotimaiset ja ulkomaiset talousyksiköt; koko kansantalous ja ulkomaat

1.61       Koko kansantalous määritellään kotimaisten talousyksiköiden avulla. Talousyksikkö on kotimainen jossain maassa silloin, kun sillä on taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus tuon maan alueella – so. kun se osallistuu pitemmän ajanjakson (vähintään yhden vuoden) tämän alueen taloudelliseen toimintaan. Edellä käsitellyt institutionaaliset sektorit ovat kotimaisten institutionaalisten talousyksiköiden ryhmiä.

1.62       Kotimaiset talousyksiköt suorittavat taloustoimia ulkomaisten talousyksiköiden kanssa (toisin sanoen talousyksiköiden, joiden kotipaikka on muissa kansantalouksissa). Nämä taloustoimet ovat kansantalouden ulkomaisia taloustoimia, ja ne ryhmitellään ulkomaiden tilille. Ulkomailla on näin ollen samanlainen rooli kuin institutionaalisella sektorilla, vaikka ulkomaiset talousyksiköt luetaan mukaan vain, jos ne osallistuvat taloustoimiin kotimaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa.

1.63       Nimelliset kotimaan talousyksiköt, joita käsitellään järjestelmässä institutionaalisina yksiköinä, määritellään seuraavasti:

a)      ulkomaisten talousyksiköiden sellaisiksi osiksi, joiden taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus (toisin sanoen osallistuvat yleensä taloustoimiin vähintään yhden vuoden ajan) on kyseisen maan talousalueella;

b)      ulkomaiden talousyksiköiksi kyseisen maan talousalueella sijaitsevan maan tai rakennusten omistajina, mutta ainoastaan maahan tai rakennuksiin vaikuttavien taloustoimien osalta.

VIRRAT JA VARANNOT

1.64       Järjestelmään kirjataan kahta eri perustyyppiä olevia tietoja: virta- ja varantotietoja.

Virrat tarkoittavat toimintoja ja tapahtumien vaikutuksia, jotka tapahtuvat tietyn ajanjakson kuluessa, kun taas varannot tarkoittavat tiettynä ajankohtana vallitsevia tilanteita.

Virrat

1.65       Virrat kuvastavat taloudellisen arvon luomista, muuttamista, vaihtamista, siirtämistä tai lakkaamista. Niihin sisältyy institutionaalisen yksikön varojen tai velkojen arvossa tapahtuvia muutoksia. Taloudellisia virtoja on kahta tyyppiä: taloustoimia ja muita varojen muutoksia.

Taloustoimia esiintyy kaikilla tileillä ja kaikissa taulukoissa, joissa esiintyy virtoja, lukuun ottamatta varojen volyymin muiden muutosten tiliä ja uudelleenarvotustiliä. Muita varojen muutoksia kirjataan ainoastaan näille tileille.

Perustaloustoimet ja muut virrat ryhmitellään luonteen mukaan suhteellisen pieneen määrään tyyppejä.

Taloustoimet

1.66       Taloustoimi on taloudellinen virta, joka on institutionaalisten yksiköiden välistä yhteisestä sopimuksesta tapahtuvaa vuorovaikutusta tai sellaista toimintaa institutionaalisen yksikön sisällä, jota on tarpeen käsitellä taloustoimena sen vuoksi, että yksikkö toimii kahdessa eri ominaisuudessa. Taloustoimet jaetaan neljään pääryhmään:

a)      Tuotetaloustoimet,

jotka kuvaavat tuotteiden alkuperää (kotimainen tuotanto tai tuonti) ja käyttöä (välituotekäyttö, kulutus, pääoman muodostus – kiinteän pääoman kuluminen mukaan luettuna – tai vienti);

b)      Jakotaloustoimet,

jotka kuvaavat tuotannosta aiheutuneen arvonlisäyksen jakautumista työvoiman, pääoman ja julkisyhteisöjen kesken sekä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakoa (tulo- ja varallisuusverot ja muut tulonsiirrot);

c)      Rahoitustaloustoimet,

jotka kuvaavat rahoitusvarojen nettohankintaa tai nettoluotonottoa kunkin rahoitusinstrumenttityypin osalta. Sellaiset taloustoimet esiintyvät muiden kuin rahoitustaloustoimien vastinkirjauksena sekä taloustoimina, joihin sisältyy ainoastaan rahoitusinstrumentteja;

d)      Taloustoimet, jotka eivät sisälly edellä oleviin kolmeen ryhmään:

valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen hankinnat miinus vähennykset.

Taloustoimien ominaisuudet

Vuorovaikutukseeen perustuvat versus yksiköiden sisäiset taloustoimet

1.67       Useimmat taloustoimet ovat kahden tai useamman institutionaalisen yksikön väliseen vuorovaikutukseen perustuvia. Järjestelmä kirjaa kuitenkin eräät institutionaalisten yksiköiden sisäiset toiminnot taloustoimiksi. Näiden yksiköiden sisäisten taloustoimien kirjaamisen tarkoituksena on saada analyyttisesti käyttökelpoisempi kuva tuotannosta, loppukäytöistä ja kustannuksista.

1.68       Kiinteän pääoman kuluminen, jonka järjestelmä kirjaa kustannukseksi, on yksikön sisäinen taloustoimi. Useimmat muut yksikön sisäiset taloustoimet ovat tuotetaloustoimia, joita tyypillisesti kirjataan silloin, kun institutionaaliset yksiköt, jotka toimivat sekä tuottajina että kuluttajina, päättävät kuluttaa osan itse tuottamastaan tuotoksesta. Näin tapahtuu usein kotitalouksissa ja julkisyhteisöissä.

1.69       Kaikki itse tuotetut tuotokset, jotka käytetään lopputuotteina saman institutionaalisen yksikön sisällä, on kirjattava. Itse tuotetut tuotokset, jotka käytetään välituotekäyttönä saman institutionaalisen yksikön sisällä, on kirjattava ainoastaan silloin, kun tuotanto ja välituotekäyttö tapahtuvat saman institutionaalisen yksikön paikallisissa toimialayksiköissä. Saman paikallisen toimialayksikön sisällä tuotettua ja välituotteeksi käytettyä tuotosta ei kirjata.

Rahataloustoimet versus muut taloustoimet

1.70       Taloustoimet ovat rahataloustoimia, kun mukana olevat yksiköt suorittavat tai vastaanottavat maksuja, tai ottavat velkoja tai saavat varoja ilmaistuna valuuttayksiköissä.

Taloustoimet, joihin ei sisälly käteisvarojen vaihtoa tai valuuttayksikköinä ilmoitettuja varoja tai velkoja, ovat muita kuin rahataloustoimia. Yksiköiden sisäiset taloustoimet ovat muita kuin rahataloustoimia. Muita kuin rahataloustoimia, joihin osallistuu useampi kuin yksi institutionaalinen yksikkö, esiintyy tuotetaloustoimissa (tuotteiden vaihtokauppa), jakotaloustoimissa (luontoiskorvaus, luontoistulonsiirrot jne.) ja muissa taloustoimissa (valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen vaihtokauppa). Järjestelmä kirjaa kaikki taloustoimet rahassa ilmaistuna. Muille kuin rahataloustoimille kirjattavat arvot on sen vuoksi mitattava epäsuorasti tai muutoin arvioitava.

Vastikkeelliset ja vastikkeettomat taloustoimet

1.71       Taloustoimia, joihin osallistuu useampi kuin yksi yksikkö, on kahta tyyppiä. Ne voivat olla vastikkeellisia tai vastikkeettomia. Vastikkeelliset taloustoimet ovat institutionaalisten yksiköiden välisiä vaihtoja, toisin sanoen tavaroiden, palveluiden tai varojen hankintaa vastinetta, esim. rahaa vastaan. Vastikkeettomat taloustoimet ovat raha- tai luontoismaksuja institutionaaliselta yksiköltä toiselle ilman vastinetta. Vastikkeellisia taloustoimia esiintyy kaikissa neljässä taloustoimien ryhmässä, kun taas vastikkeettomat taloustoimet ovat pääasiassa jakotaloustoimia, esim. veroja, sosiaaliavustuksia tai lahjoja. Näitä vastikkeettomia taloustoimia kutsutaan tulonsiirroiksi.

Uudelleen järjestetyt taloustoimet

1.72       Taloustoimet kirjataan samalla tavoin kuin ne esiintyvät niihin osallistuville institutionaalisille yksiköille. Jotkin taloustoimet kuitenkin järjestetään uudelleen, jotta perustana olevat taloudelliset suhteet tulisivat selkeämmin esiin. Taloustoimet voidaan järjestellä uudelleen kolmella tavalla: kierrätys, jakaminen ja taloustoimen pääosapuolen tunnistaminen.

Kierrätys

1.73       Taloustoimi, joka näyttää siihen osallisena oleville yksiköille tapahtuvan suoraan yksiköiden A ja C välillä, voidaan kirjata tapahtuneeksi epäsuorasti kolmannen yksikön B kautta. Näin yksi taloustoimi A:n ja C:n välillä kirjataan kahtena taloustoimena: A:n ja B:n välisenä ja B:n ja C:n välisenä. Tässä tapauksessa taloustoimi kierrätetään.

1.74       Esimerkkinä kierrätyksestä voidaan mainita tapa, jolla tilinpitoon viedään työnantajan sosiaaliturvamaksut, jotka työnantaja maksaa suoraan sosiaalivakuutusrahastoille. Järjestelmä kirjaa nämä maksut kahtena taloustoimena: työnantajat maksavat työnantajan sosiaaliturvamaksut palkansaajilleen, ja palkansaajat maksavat samat maksut sosiaalivakuutusrahastoille. Kuten kaikissa kierrätyksissä, tarkoituksena on tuoda esiin taloustoimen takana oleva taloudellinen todellisuus: tässä tapauksessa osoitetaan työnantajan sosiaaliturvamaksujen olevan palkansaajien hyväksi maksettuja maksuja.

1.75       Toinen kierrätyksen tyyppi on taloustoimen kirjaaminen tapahtuvaksi kahden tai useamman institutionaalisen yksikön välillä, vaikka osallisena olevien osapuolten mukaan taloustointa ei tapahdu lainkaan. Esimerkkinä on tietyistä vakuutusrahastoista ansaitun omaisuustulon käsittely, kun vakuutuslaitokset pitävät sen itsellään. Järjestelmä kirjaa tämän omaisuustulon vakuutuslaitosten maksamaksi vakuutuksenottajille, jotka maksavat sitten saman summan takaisin vakuutuslaitokselle vakuutusmaksun täydennyksinä.

Jakaminen

1.76       Kun taloustoimi, joka mukana olevista osapuolista näyttää yhdeltä taloustoimelta, kirjataan kahtena tai useampana erikseen luokiteltuna taloustoimena, tapahtuu taloustoimen jakaminen. Jakaminen ei edellytä lisäyksiköiden sisällyttämistä taloustoimiin.

1.77       Vahinkovakuutusmaksujen maksaminen on tyypillinen jaettu taloustoimi. Vaikka vakuutuksenottajat ja vakuutuksenantajat pitävät näitä maksuja yhtenä taloustoimena, järjestelmä jakaa ne kahteen hyvin erilaiseen taloustoimeen: maksuiksi tuotetuista vahinkovakuutuspalveluista ja vahinkovakuutusmaksuiksi, netto. Tuotteen myynnin kirjaaminen itse tuotteen myyntinä ja kaupan lisän myyntinä on toinen esimerkki jakamisesta.

Taloustoimen pääosapuolen tunnistaminen

1.78       Kun yksikkö tekee taloustoimen toisen, sitä rahoittavan yksikön (pääosapuolen) puolesta, taloustoimi kirjataan yksinomaan pääosapuolen tileille. Yleensä ei pitäisi mennä tätä periaatetta pidemmälle ja yrittää esimerkiksi jakaa veroja tai tukia lopullisille maksajille tai lopullisille edunsaajille olettamuksien perusteella.

Esimerkkinä on tapaus, jossa julkisyhteisöjen yksikkö kantaa veroja toisen julkisyhteisöjen yksikön puolesta. Vero luetaan sen julkisyhteisöjen yksikön hyväksi, jolla

a) on toimivalta määrätä vero (joko suoraan toimivaltaisena tai siirretyn toimivallan perusteella) ja jolla

b) on lopullinen harkintavalta verokannan määrittämisessä ja muuttamisessa.

Rajatapaukset

1.79       Taloustoimen määritelmässä todetaan, että institutionaalisten yksiköiden välinen vuorovaikutus tapahtuu yhteisestä sopimuksesta. Kun taloustoimi tehdään yhteisen sopimuksen perusteella, edellytetään ennakkotietoja ja institutionaalisten yksiköiden suostumusta. Verojen, sakkojen ja uhkasakkojen maksut suoritetaan yhteisen sopimuksen perusteella, sillä maksaja on asianomaisen maan lainsäädännön alaisuuteen kuuluva kansalainen. Varojen korvauksetonta haltuunottoa ei kuitenkaan pidetä taloustoimena silloinkaan, kun se on lailla määrätty.

Laittomat taloudelliset toiminnot katsotaan taloustoimiksi ainoastaan silloin, kun kaikki mukana olevat yksiköt ryhtyvät toimiin vapaaehtoisesti. Näin ollen laittomien huumeiden tai varastetun omaisuuden ostot, myynnit tai vaihtokaupat ovat taloustoimia, kun taas varkaus ei ole.

Muut varojen muutokset

1.80       Muihin varojen muutoksiin kirjataan sellaiset muutokset, jotka eivät ole seurausta taloustoimista. Ne ovat

a)      varojen ja velkojen volyymin muita muutoksia; tai

b)      hallussapitovoittoja ja -tappioita.

Varojen ja velkojen volyymin muut muutokset

1.81       Nämä muutokset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:

a)      normaali varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi tai niiden taloudellisen arvon häviäminen muutoin kuin taloustoimien seurauksena;

b)      varojen ja velkojen muutokset, jotka johtuvat poikkeuksellisista, odottamattomista tapahtumista, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia;

c)      luokitus- ja rakennemuutokset.

1.82       Esimerkkejä ryhmän a) muutoksista (normaali varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi tai niiden taloudellisen arvon häviäminen) ovat maaperävarojen löytyminen ja ehtyminen sekä luonnonvaraisten biologisten resurssien luonnollinen kasvu. Ryhmän b) muutokset (muutokset, jotka johtuvat poikkeuksellisista, odottamattomista tapahtumista) ovat esimerkiksi luonnonkatastrofien, sodan tai vakavien rikosten aiheuttamia varojen menetyksiä. Velan yksipuolinen mitätöinti ja varojen korvaukseton haltuunotto kuuluvat myös ryhmään b). Ryhmään c) kuuluvia luokitus- ja rakennemuutoksia ovat esimerkiksi muutokset, joissa institutionaalinen yksikkö luokitellaan uudelleen sektorista toiseen.

Hallussapitovoitot ja -tappiot

1.83       Hallussapitovoittoja ja -tappioita syntyy, kun varojen hinnat muuttuvat. Niitä esiintyy kaikenlaisissa rahoitus- ja reaalivaroissa sekä veloissa. Hallussapitovoitot ja -tappiot syntyvät varojen ja velkojen omistajille pelkästä varojen ja velkojen hallussapidosta jonkin ajanjakson kuluessa ilman, että niitä muutetaan millään tavoin.

1.84       Hallussapitovoittoja ja -tappioita, jotka mitataan käypiin markkinahintoihin, kutsutaan nimellisiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi. Ne voidaan jakaa neutraaleiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi, jotka heijastavat yleisen hintatason muutoksia, ja reaalisiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi, jotka heijastavat sellaisia muutoksia varojen hinnoissa, jotka ovat suurempia kuin yleinen hinnanmuutos.

Varannot

1.85       Varannot ovat tiettynä ajankohtana hallussapidettyjä varoja ja velkoja. Varannot kirjataan kunkin tilinpitojakson alussa ja lopussa. Varantoja esittäviä tilejä kutsutaan varallisuustaseiksi.

1.86       Myös väestön ja työllisyyden varannot kirjataan. Nämä varannot kirjataan kuitenkin tietyn tilinpitojakson keskiarvoina. Kaikkien järjestelmän sisään kuuluvien varojen varannot kirjataan; toisin sanoen sekä rahoitusvarojen ja velkojen että muiden kuin rahoitusvarojen, sekä valmistettujen että valmistamattomien. Kattavuus rajoittuu kuitenkin ainoastaan niihin varoihin, joita käytetään taloudellisessa toiminnassa ja jotka voivat olla omistusoikeuksien alaisena.

1.87       Näin ollen varantoja ei kirjata sellaisille varoille kuin inhimillinen pääoma eikä sellaisille luonnonvaroille, joita ei omisteta.

Rajojensa puitteissa järjestelmä on sekä virtojen että varantojen suhteen kattava. Tämä merkitsee sitä, että virtakirjaukset selittävät täysin kaikki varantojen muutokset.

TILIEN JA AGGREGAATTIEN JÄRJESTELMÄ

Tilinpitosäännöt

1.88       Tilille kirjataan jollekin yksikölle tai sektorille kertyvät arvon muutokset kyseisellä tilillä kuvattavien taloudellisten virtojen luonteen mukaisesti. Tili on taulukko, jossa on kaksi saraketta. Juoksevilla tileillä esitetään tuotanto, tulojen muodostus ja jakautuminen, tulonjako ja tulojen uudelleenjako sekä tulojen käyttö. Varallisuuden muodostustileihin kuuluvat pääoma- ja rahoitustilit sekä varojen volyymin muiden muutosten tilit.

Tilipuoliskojen nimitykset

1.89       Järjestelmässä esitetään ”resurssit” juoksevien tilien oikealla puolella, jossa esiintyvät yksikön tai sektorin taloudellista arvoa lisäävät taloustoimet. Tilien vasemmalla puolella esitetään ”käytöt” eli taloustoimet, jotka vähentävät taloudellista arvoa. Varallisuuden muodostustilien oikealla puolella esitetään ”velkojen ja nettovarallisuuden muutokset” ja vasemmalla puolella ”varojen muutokset”. Varallisuustaseissa esitetään ”velat ja nettovarallisuus” (varojen ja velkojen väliset muutokset) oikealla puolella ja ”varat” vasemmalla puolella. Kahden peräkkäisen varallisuustaseen vertailu osoittaa velkojen ja nettovarallisuuden muutokset sekä varojen muutokset.

1.90       EKT:ssa tehdään ero juridisen ja taloudellisen omistajuuden välillä. Tavaroiden siirto yksiköltä toiselle yksikölle kirjataan käyttämällä kriteerinä sitä, että taloudellinen omistajuus siirtyy yksiköltä kyseiselle toiselle yksikölle. Juridinen omistaja on se yksikkö, joka on lain mukaan oikeutettu omistuksesta koituvaan hyötyyn. Juridinen omistaja voi kuitenkin tehdä toisen yksikön kanssa sopimuksen, jonka mukaan kyseinen toinen yksikkö hyväksyy tavaroiden tuotannossa käyttämisestä aiheutuvat riskit ja edut sovittua maksua vastaan. Sopimus on luonteeltaan rahoitusleasingsopimus, jossa maksut kuvastavat vain sitä, että vuokralleantaja asettaa kyseisen varan vuokralleottajan käyttöön. Esimerkiksi jos pankki on lentokoneen juridinen omistaja ja tekee lentoyhtiön kanssa rahoitusleasingsopimuksen koneen liikennöinnistä, lentoyhtiötä pidetään tilinpidossa koneen omistajana. Samanaikaisesti kun tilinpitoon tehdään kirjaus, jonka mukaan lentoyhtiö ikään kuin ostaa lentokoneen, kirjataan pankilta lentoyhtiölle osoitettu laina, joka vastaa lentokoneen tulevasta käytöstä maksettavia määriä.

Kahdenkertainen kirjaus/nelinkertainen kirjaus

1.91       Yksikön tai sektorin osalta kansantalouden tilinpito perustuu kahdenkertaisen kirjauksen periaatteelle. Jokainen taloustoimi on kirjattava kahteen kertaan, kerran resurssina (tai velkojen muutoksena) ja kerran käyttönä (tai varojen muutoksena). Resursseina tai velkojen muutoksina kirjattujen taloustoimien kokonaissumman on oltava yhtä suuri kuin varojen käyttönä tai muutoksina kirjattujen taloustoimien kokonaissumma, mikä näin ollen antaa varmistuksen siitä, että tilit ovat yhtäpitävät.

1.92       Kansantalouden tilinpidon – kaikki yksiköt ja kaikki sektorit mukaan luettuna – on perustuttava nelinkertaisen kirjauksen periaatteelle, koska useimpiin taloustoimiin liittyy kaksi institutionaalista yksikköä. Taloustoimen kummankin suorittajan on kirjattava jokainen taloustoimi kahdesti. Esimerkiksi julkisyhteisöjen yksikön kotitaloudelle rahana maksama sosiaalietuus kirjataan julkisyhteisöjen tileillä käyttönä tulonsiirroissa ja varojen negatiivisena hankintana käteisrahassa ja talletuksissa; kotitaloussektorin tileillä se kirjataan resurssina tulonsiirroissa ja varojen hankintana käteisrahassa ja talletuksissa.

1.93       Yhden yksikön sisäiset taloustoimet (kuten tuotoksen kulutus silloin kun sama yksikkö on sen tuottanut) vaativat ainoastaan kaksi kirjausta, joiden arvot on arvioitava.

Arvottaminen

1.94       Lukuun ottamatta eräitä väestöä ja työvoimaa koskevia muuttujia järjestelmä esittää kaikki virrat ja varannot rahassa ilmaistuna. Virrat ja varannot mitataan niiden vaihtoarvon mukaan, toisin sanoen sen arvon mukaan, jolla virrat ja varannot tosiasiassa vaihdetaan tai voitaisiin vaihtaa rahaan. Markkinahinnat ovat siis EKT:n arvottamissuositus.

1.95       Rahassa mitattujen taloustoimien sekä kassavarojen ja velkojen osalta tarvittavat arvot ovat suoraan saatavissa. Useimmissa muissa tapauksissa paras arvottamismenetelmä on vastaavien tavaroiden, palveluiden tai varojen markkinahintojen käyttö. Tätä menetelmää käytetään esim. vaihtokaupassa ja omistusasuntopalveluissa. Kun vastaavien tuotteiden hintoja ei ole saatavilla esim. julkisyhteisöjen tuottamien markkinattomien palvelujen osalta, arvottaminen tehdään laskemalla yhteen tuotantokustannukset. Jollei markkinahintaa eikä kustannuksia ole käytettävissä, virrat ja varannot voidaan arvottaa odotettavissa olevien tulevien tuottojen diskontattuun nykyarvoon. Tätä viimeksi mainittua menetelmää on käytettävä ainoastaan viimeisenä keinona.

1.96       Varannot arvotetaan sen ajankohdan käypiin hintoihin, jota varallisuustase kuvaa, eikä varantoihin sisältyvien tavaroiden ja varojen tuotanto- tai hankinta-ajankohdan hintoihin. Varannot on arvotettava niiden hankinta-arvojen tai tuotantokustannusten arvioituihin jäännösarvoihin.

Tuotteita koskevat erityisarvottamiset

1.97       Kuljetuskustannusten, kaupan lisien ja tuoteverojen miinus tuotetukipalkkioiden vuoksi tietyn tuotteen tuottaja ja käyttäjä tavallisesti havaitsevat sen arvon eri tavalla. Jotta pysyttäisiin mahdollisimman lähellä taloustoimien tekijöiden näkemyksiä, järjestelmä kirjaa kaikki käytöt ostajan hintoihin, joihin sisältyvät kuljetuskustannukset, kaupan lisät ja tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot, kun taas tuotos kirjataan perushintaan, joihin nämä osatekijät eivät sisälly.

1.98       Tuotteiden tuonti ja vienti on kirjattava arvoon rajalla. Kokonaistuonti ja -vienti arvotetaan viejän tullirajalla tai vapaasti laivassa (fob). Ulkomaisia kuljetus- ja vakuutuspalveluja tuojan ja viejän rajojen välillä ei lueta mukaan tavaroiden arvoon vaan ne kirjataan palveluihin. Koska fob-arvoja ei ehkä ole mahdollista saada yksityiskohtaisten tuoteluokkien osalta, yksityiskohtaisissa ulkomaankauppataulukoissa tuonti esitetään arvotettuna tuojan tullirajalla (cif-arvo). Kaikki kuljetus- ja vakuutuspalvelut tuojan rajalle sisällytetään tuotujen tavaroiden arvoon. Silloin kun nämä palvelut ovat kotimaisia palveluja, tehdään tässä esitystavassa yleismaailmallinen fob/cif-korjaus.

Kiinteisiin hintoihin arvottaminen

1.99       Kiinteisiin hintoihin arvottaminen merkitsee tilinpitojakson virtojen ja varantojen arvottamista edellisen ajanjakson hintoihin. Kiinteisiin hintoihin arvottamisen tarkoituksena on jakaa virtojen ja varantojen arvoissa ajankohdasta toiseen tapahtuneet muutokset hintamuutoksiksi ja volyymimuutoksiksi. Kiinteähintaisia virtoja ja varantoja kuvattaessa käytetään termiä volyymi.

1.100     Monilla virroilla ja varannoilla, esim. tuloilla, ei ole omia hinta- ja määräulottuvuuksia. Näiden muuttujien ostovoima voidaan kuitenkin saada deflatoimalla käyvät hinnat sopivalla hintaindeksillä, esim. kansantalouden lopputuotteiden hintaindeksillä ilman varastojen muutoksia. Deflatoituja virtoja ja varantoja kuvataan myös reaaliarvoon. Esimerkkinä voidaan mainita reaaliset käytettävissä olevat tulot.

Kirjausajankohta

1.101     Virrat on kirjattava järjestelmässä suoriteperusteisena; toisin sanoen, kun taloudellista arvoa luodaan, muutetaan tai hävitetään, tai kun vaateet ja velvoitteet syntyvät tai niitä muutetaan tai mitätöidään.

1.102     Tuotos kirjataan, kun se on tuotettu, eikä silloin, kun ostaja on sen maksanut. Varojen myynti kirjataan, kun varat luovutetaan, eikä silloin, kun vastaava maksu suoritetaan. Korko kirjataan tilinpitojaksolle, jolta se kertyy, huolimatta siitä, maksetaanko se tuona ajanjaksona vai ei. Suoriteperusteista kirjausta sovelletaan kaikkiin virtoihin, niin rahamääräisiin kuin ei rahassa mitattaviin, niin yksikön sisäisiin kuin yksiköiden välisiin.

1.103     Tätä toimintaperiaatetta voi olla tarpeen höllentää, kun kyseessä ovat verot ja muut julkisyhteisöjä koskevat virrat, jotka usein kirjataan kassaperusteisena julkisyhteisöjen tileillä. Näitä virtoja saattaa olla vaikea muuntaa tarkasti kassaperusteisesta suoriteperusteiseksi, ja siksi voidaan käyttää likimääräistä menetelmää.

1.104     Julkisyhteisöille maksettavia veroja ja sosiaaliturvamaksuja koskevasta yleisestä kirjaamisperiaatteesta poiketen kyseiset erät on mahdollista kirjata joko nettomääräisinä eli vähentämällä todennäköisesti perimättä jäävä osa tai ottamalla kyseinen osa huomioon mutta kompensoimalla se samalla tilinpitokaudella pääomansiirrolla, joka tehdään julkisyhteisöiltä asianomaisille sektoreille.

1.105     Virrat on kirjattava samana ajankohtana kaikkien asianosaisten institutionaalisten yksiköiden osalta ja kaikilla tileillä. Institutionaaliset yksiköt eivät aina käytä samoja tilinpitosääntöjä. Siinäkin tapauksessa, että samoja sääntöjä käytetään, eroja tosiasiallisessa kirjauksessa saattaa esiintyä käytännön syistä, kuten tiedonvälityksessä aiheutuneista viipeiden vuoksi. Sen vuoksi asianosaiset taloustoimien suorittajat voivat kirjata taloustoimet eri ajankohtina. Nämä eroavuudet on poistettava oikaisuilla.

Sulauttaminen ja nettoutus

Sulauttaminen

1.106     Sulauttaminen tarkoittaa yksiköiden välisten taloustoimien eliminointia sekä käytöstä että resursseista, kun yksiköt liitetään yhteen, sekä keskinäisten rahoitusvarojen ja velkojen eliminointia. Tämä on yleistä silloin, kun yhdistetään julkisyhteisöjen alasektoreiden tilejä.

1.107     Alasektoreiden tai sektoreiden osalta ei periaatteessa sulauteta niihin kuuluvien yksiköiden välisiä virtoja ja varantoja.

1.108     Sulautettuja tilejä voidaan kuitenkin laatia täydentävinä esityksinä ja analyyseinä. Tiedot näiden (ala)sektoreiden taloustoimista muiden sektoreiden kanssa ja vastaava ”ulkoinen” rahoitusasema voivat olla tärkeämpiä kuin yleiset bruttoluvut.

1.109     Sitä paitsi tilit ja taulukot, jotka osoittavat velkoja/velallissuhteet, antavat yksityiskohtaisen kuvan talouden rahoituksesta, ja niitä pidetään hyvin hyödyllisinä niiden kanavien ymmärtämiseksi, joiden kautta rahoitusylijäämät kulkevat lopullisilta luotonantajilta lopullisille luotonsaajille.

Nettoutus

1.110     Yksittäisillä yksiköillä tai sektoreilla saattaa olla samanlainen taloustoimi sekä käyttönä että resurssina (esim. ne sekä maksavat että saavat korkoa) ja samanlainen rahoitusinstrumentti sekä varana että velkana. EKT:ssa lähestymistapana on bruttokirjaus, lukuun ottamatta sitä nettoutusastetta, joka sisältyy itse luokituksiin.

1.111     Nettoutus on implisiittisesti mukana taloustoimien eri ryhmissä, joista huomattavin esimerkki on ”varastojen muutokset”, joka korostaa analyyttisesti tärkeää kokonaispääoman muodostuksen näkökohtaa pikemminkin kuin päivittäisten lisäysten ja vähennysten seurantaa. Vastaavasti, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, rahoitustilille ja varojen muiden muutosten tilille kirjataan varojen ja velkojen lisäykset nettoperusteella, mikä tuo esiin tämäntyyppisten virtojen lopulliset vaikutukset tilinpitojakson lopussa.

Tilit, tasapainoerät ja aggregaatit

1.112     Yksiköiden tai yksiköistä muodostettujen ryhmien tapauksessa kirjataan erilaisille tileille taloustoimet, jotka liittyvät johonkin tiettyyn talouselämän puoleen (esim. tuotantoon). Tuotantotilin taloustoimet eivät osoita käytön ja resurssien välistä erotusta, jollei tilille viedä tasapainoerää. Vastaavasti tasapainoerä (nettovarallisuus) on vietävä myös institutionaalisen yksikön tai sektorin kokonaisvarojen ja kokonaisvelkojen välille. Tasapainoerät ovat sinänsä merkittäviä taloudellisen toimintakyvyn mittareita. Kun ne lasketaan yhteen koko talouden osalta, ne ovat tärkeitä aggregaatteja.

Tilikokonaisuus

1.113     Järjestelmä perustuu toisiinsa kytkeytyvien tilien kokonaisuudelle. Täydellinen institutionaalisten yksiköiden tai sektoreiden tilien kokonaisuus koostuu juoksevista tileistä, varallisuuden muodostustileistä ja varallisuustaseista.

1.114     Juoksevat tilit koskevat tuotantoa, tulojen muodostusta, tulonjakoa ja tulojen uudelleenjakoa ja näiden tulojen käyttöä kulutuksen muodossa. Varallisuuden muodostustilit kattavat varojen ja velkojen muutokset sekä nettovarallisuuden muutokset (minkä tahansa institutionaalisen yksikön tai yksikköryhmän varojen ja velkojen välinen ero). Varallisuustaseet esittävät varojen ja velkojen senhetkiset varannot ja nettovarallisuuden.

1.115     Paikallisten toimialayksiköiden ja toimialojen tilikokonaisuus supistuu ensimmäisiin juokseviin tileihin: tuotantotiliin ja tulonmuodostustiliin, jonka tasapainoerä on toimintaylijäämä.

Tavaroiden ja palveluiden tili

1.116     Tavaroiden ja palveluiden tili osoittaa koko talouden osalta tai tuoteryhmien osalta kokonaisresurssit (tuotos ja tuonti) sekä tavaroiden ja palveluiden käytön (välituotekäyttö, kulutus, varastojen muutokset, kiinteän pääoman bruttomuodostus, arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset, vienti). Kyseinen tili ei ole tilikokonaisuuden muiden tilien kaltainen eikä siitä synny tilikokonaisuuden seuraavalle tilille siirrettävää tasapainoerää. Se on pikemminkin tilien laadinnalle ominainen taulukkomuotoinen esitys, josta ilmenee, että tarjonta on yhtä suuri kuin kysyntä kaikkien tuotteiden ja tuoteryhmien osalta kansantaloudessa.

Ulkomaiden tili

1.117     Ulkomaiden tili kattaa kotimaisten ja ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet sekä niihin liittyvät varojen ja velkojen varannot.

Koska ulkomaiden tilillä on tilirakenteessa samanlainen tehtävä kuin institutionaalisella sektorilla, ulkomaiden tili määritetään ulkomaiden näkökulmasta. Ulkomaiden resurssi on kokonaistalouden käyttöä ja päinvastoin. Jos tasapainoerä on positiivinen, se merkitsee ulkomaiden ylijäämää ja kokonaistalouden alijäämää ja päinvastaista tilannetta, jos tasapainoerä on negatiivinen.

Ulkomaiden tili poikkeaa muista sektoritileistä sikäli, että siinä ei esitetä kaikkia ulkomaiden tilinpidon tapahtumia vaan ainoastaan sellaiset, joissa toinen osapuoli on mitattavassa kotimaantaloudessa.

Tasapainoerät

1.118     Tasapainoerä saadaan vähentämällä tilin yhden puolen kokonaisarvo toisen puolen kokonaisarvosta.

Tasapainoeriin sisältyy paljon tietoa, ja ne sisältävät eräitä tärkeimpiä tilinpidon eriä, kuten seuraavista tasapainoerien esimerkeistä voidaan nähdä: arvonlisäys, toimintaylijäämä, käytettävissä oleva tulo, säästö, nettoluotonanto/nettoluotonotto.

Seuraavassa kaaviossa esitetään tilikokonaisuus virtojen muodossa – jokainen tasapainoerä on lihavoitu.

Tilikokonaisuutta koskeva kaavio

1.119     Tilikokonaisuuden ensimmäinen tili on tuotantotili, johon kirjataan tuotantoprosessin panokset ja tuotokset, jolloin tasapainoeräksi jää arvonlisäys.

1.120     Arvonlisäys viedään seuraavalle tilille, joka on tulonmuodostustili. Sille kirjataan tuotantoprosessin palkansaajakorvaukset sekä tuotannon vuoksi julkisyhteisöille maksettavat verot, jotta on mahdollista saada tasapainoeränä sektorikohtainen toimintaylijäämä (tai kotitaloussektorin itsenäisten yrittäjien sekatulo). Tämä vaihe on tarpeen, jotta voidaan mitata tuotantosektorille toimintaylijäämänä tai sekatulona jäävä arvonlisäys.

1.121     Palkansaajakorvauksiin, veroihin ja toimintaylijäämään / sekatuloon jaoteltu arvonlisäys viedään sitten saman jaottelun mukaisesti ensitulon jakotilille. Jaottelun ansiosta on mahdollista kohdentaa jokainen tuotannontekijäkorvaus vastaanottavaan sektoriin, tuotantosektoriin nähden vastakkaisena kohdennuksena. Esimerkiksi kaikki palkansaajakorvaukset kohdennetaan kotitaloussektorin ja ulkomaiden sektorin kesken, kun taas toimintaylijäämä jää yrityssektorille, jolla ylijäämä on syntynyt. Tälle tilille kirjataan myös sektoriin tulevat ja sektorista lähtevät omaisuustulojen virrat siten, että tasapainoerä on sektoriin tuleva ensitulo.

1.122     Seuraavaan tiliin – tulojen uudelleenjaon tiliin – kirjataan näiden tulojen uudelleenjako tulonsiirtoina. Uudelleenjako tapahtuu pääasiassa kotitaloussektorilta perittävien julkisyhteisöille maksettavien verojen ja kotitaloussektorille osoitettavien sosiaalietuuksien avulla. Tasapainoerä on käytettävissä oleva tulo.

1.123     Ydintilien kokonaisuudessa on seuraavana käytettävissä olevan tulon käyttötili; se on kotitaloussektorin kannalta tärkeä tili, sillä sille kirjataan kotitalouksien kulutusmenot, jolloin tasapainoeräksi jää kotitalouksien säästö.

1.124     Samanaikaisesti luodaan rinnakkaistili eli luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili. Sen tarkoituksena on esittää luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot laskennallisena siirtona julkisyhteisöiltä kotitaloussektorille siten, että kotitalouksien tulot voivat nousta julkisyhteisöjen tuottamien yksilöllisten palvelujen arvon verran. Seuraavalla tilillä – oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötilillä – käytettävissä olevan tulon käyttöön tehdään samansuuruinen lisäys, ikään kuin kotitaloussektori ostaisi julkisyhteisöjen tuottamat yksilölliset palvelut. Nämä kaksi laskennallista erää kumoavat toisensa, ja tasapainoeränä oleva säästö on yhtä kuin tilikokonaisuuden säästö.

1.125     Säästö viedään pääomatilille rahoittamaan pääomanmuodostusta, mikä mahdollistaa pääomansiirrot sektoreille ja sektoreilta. Reaalivarojen hankinnan yhteydessä käyttämättä jäänyt osa tai ylimenevä osa näkyy nettoluotonannon tai nettoluotonoton tasapainoeränä. Nettoluotonanto tarkoittaa lainaksi annettua ylijäämää, ja nettoluotonotto tarkoittaa alijäämän rahoitusta.

1.126     Kunkin sektorin luotonanto ja luotonotto kootaan rahoitustileille, jolloin saadaan tulokseksi nettoluotonannon tai nettoluotonoton tasapainoerä. Sen olisi oltava yhtä suuri kuin pääomatilillä oleva nettoluotonannon tai nettoluotonoton tasapainoerä; jos niiden välillä on ero, sen on johduttava taloudellista toimintaa kuvaavan reaali- ja rahoitustilinpidon välisestä mittauserosta.

1.127     Kaavion alimmalla rivillä vasemmalla oleva tili on avaustase, josta käy ilmi kaikkien varojen ja velkojen – sekä reaali- että rahoituserien – määrä tietyn ajanjakson alussa. Talouden varallisuus mitataan nettovarallisuutena – varat miinus velat – ja esitetään taseessa viimeisellä rivillä.

1.128     Kun avaustaseesta liikutaan oikealle, kirjataan tilinpitojaksona tapahtuvia varojen ja velkojen muutoksia. Pääomatili osoittaa reaalivaroja koskevista taloustoimista johtuvat muutokset, ja rahoitustilistä käyvät ilmi rahoitusvaroja koskevista taloustoimista johtuvat muutokset. Jos muita muutoksia tai vaikutuksia ei esiinny, päätöstase voitaisiin laskea välittömästi lisäämällä muutokset avaustaseen arvoon.

1.129     Tuotannon ja kulutuksen taloussyklin ulkopuolella voi kuitenkin tapahtua muutoksia, jotka vaikuttavat varojen ja velkojen arvoon päätösajankohtana. Yksi tyyppiesimerkki on varojen volyymin muutos – kiinteään pääomaan kohdistuvat tosiasialliset muutokset, joiden aiheuttajina ovat talouden ulkopuoliset tapahtumat. Kyseessä voivat olla katastrofien aiheuttamat menetykset – esimerkiksi suuri maanjäristys, jossa tuhoutuu paljon varoja. Tuolloin ei siis ole kyse vaihtamisen tai siirtämisen kaltaisesta taloustoimesta. Tällainen menetys on kirjattava muiden volyymin muutosten tilille sen osoittamiseksi, että varojen määrä on pienempi kuin pelkät taloudelliset tapahtumat antaisivat olettaa. Muihin kuin taloustoimien aiheuttamiin varojen (ja velkojen) arvon muutoksiin lukeutuvat myös hintamuutokset, jotka johtuvat varojen varantoa koskevista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista. Tällaiset muutokset kirjataan uudelleenarvotustilille. Kun nämä kaksi varojen ja velkojen varannon arvoon kohdistuvaa lisävaikutusta otetaan huomioon, on mahdollista arvioida päätöstaseen arvot siten, että avaustaseen arvoa oikaistaan kaavion alarivillä olevien juoksevien tilien muutoksilla.

Aggregaatit

1.130     Aggregaatit ovat koostuma-arvoja, jotka mittaavat kokonaistalouden toiminnan tulosta; esim. tuotos, arvonlisäys, käytettävissä oleva tulo, kulutus, säästäminen, pääoman muodostus jne. Vaikka aggregaattien laskeminen ei ole EKT:n ainoa tarkoitus, ne ovat tärkeitä yhteenvetoindikaattoreita makrotaloudellisissa analyyseissä ja vertailuissa ajan ja paikan suhteen.

1.131     Aggregaatteja voidaan erottaa kahta eri tyyppiä:

a)      aggregaatit, jotka liittyvät suoraan järjestelmän taloustoimiin, esim. tavaroiden ja palveluiden tuotanto, kulutus, kiinteän pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset jne.;

b)      aggregaatit, jotka edustavat tilien tasapainoeriä, kuten bruttokansantuote markkinahintaan (BKT), koko talouden toimintaylijäämä, bruttokansantulo (BKTL), kansantalouden käytettävissä oleva tulo, säästö, vaihtotase, koko talouden nettovarallisuus (kansallisvarallisuus).

1.132     Henkeä kohden lasketuilla kansantalouden tilinpidon tiedoilla on merkittäviä käyttötarkoituksia. BKT:n tai kansantulon tai kotitalouksien kulutuksen tyyppisissä aggregaateissa tavallisesti käytetty nimittäjä on väestön (maassa asuvan) kokonaismäärä. Kun kotitaloussektorin tilejä tai niiden osia jaetaan alasektoreittain, tarvitaan tietoja kuhunkin alasektoriin kuuluvien kotitalouksien ja henkilöiden lukumäärästä.

BKT: keskeinen aggregaatti

1.133     Bruttokansantuote (BKT) kuuluu EKT:n keskeisiin aggregaatteihin. BKT on kaiken talousalueella tapahtuvan taloudellisen toiminnan mitta. Se perustuu tuotoksen ja talouden loppukysynnän yhtäsuuruuteen. Markkinahintainen BKT voidaan mitata kolmella tavalla:

1)      tuotantolähestymistapa: kaikkien tavaroita ja palveluja tuottavien toimintojen arvonlisäysten summa plus tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot;

2)      menolähestymistapa: kaikkien joko talouden lopputuotoksen kulutuksessa tai varallisuuden lisäämisessä toteutuneiden menojen summa plus tavaroiden ja palveluiden vienti miinus tuonti;

3)      tulolähestymistapa: kaikkien tavara- ja palvelutuotantoprosessissa ansaittujen tulojen summa plus tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot.

1.134     Nämä kolme BKT:n mittaamisessa käytettyä lähestymistapaa ilmentävät myös niitä eri tapoja, joilla BKT:n voidaan ajatella koostuvan. Arvonlisäys voidaan jaotella käyttämällä perusteena institutionaalista sektoria ja kokonaissummassa mukana olevan toiminnan tai toimialan tyyppiä, esimerkiksi maatalous, teollisuus, rakentaminen ja palvelut.

Kulutusmenot voidaan jakaa lajeihin: kotitalouksien kulutusmenot, kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) kulutusmenot, julkisyhteisöjen kulutusmenot, varastojen muutos, kiinteän pääoman muodostus ja vienti, tuonnin kustannuksilla vähennettynä.

Ansaitut kokonaistulot voidaan jaotella tulolajin – palkansaajakorvaukset ja toimintaylijäämä – mukaan.

1.135     Jotta saataisiin paras BKT-estimaatti, näiden kolmen lähestymistavan osatekijät syötetään yleensä tarjonta- ja käyttökehikkoon. Tuolloin on mahdollista täsmäyttää arvonlisäys- ja tuloestimaatit toimialoittain ja saada tuotteiden tarjonta ja kysyntä tasapainoon. Tällaisen integroidun toimintamallin ansiosta BKT:n osat ovat yhteneväiset ja BKT:n määrästä saadaan parempi estimaatti kuin jos käytettäisiin vain yhtä kolmesta lähestymistavasta. Vähentämällä kiinteän pääoman kuluminen BKT:sta saadaan markkinahintainen nettokansantuote (NKT).

PANOS-TUOTOSKEHIKKO

1.136     Panos-tuotoskehikkoon kootaan bruttoarvonlisäyksen komponentit, toimialojen panokset ja tuotokset, tuotteiden tarjonta ja kysyntä sekä käytön ja resurssien rakenne kaikilla kansantalouden institutionaalisilla sektoreilla. Kehikossa on kansantalouden jaottelu, josta käyvät ilmi kaikkia tavaroita ja palveluita koskevat taloustoimet toimialojen ja loppukuluttajien välillä yhdeltä kaudelta (esimerkiksi neljännesvuodelta). Tiedot voidaan esittää kahdella tavalla:

· tarjonta- ja käyttötaulukkoina, ja

· symmetrisinä panos-tuotostaulukkoina.

Tarjonta- ja käyttötaulukot

1.137     Tarjonta- ja käyttötaulukoissa esitetään koko talous toimialoittain (esim. moottoriajoneuvoteollisuus) ja tuotteittain (esim. urheiluvälineet). Taulukoista käyvät ilmi bruttoarvonlisäyksen komponenttien, toimialojen panosten ja tuotosten sekä tuotteiden tarjonnan ja kysynnän väliset yhteydet. Tarjonta- ja käyttötaulukoissa yhdistetään talouden eri institutionaaliset sektorit (esimerkiksi julkiset yritykset) tarkemmin tavaroiden ja palveluiden tuontiin ja vientiin, julkisyhteisöjen menoihin, kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) menoihin sekä pääomanmuodostukseen.

1.138     Tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnan ansiosta on mahdollista tarkastella kansantalouden tilinpidon osien yhdenmukaisuutta ja yhtenäisyyttä yhden yksityiskohtaisen kehikon rajoissa, ja kun huomioon otetaan bruttokansantuotteen mittaamiseen käytettyjen kolmen lähestymistavan (tuotanto-, tulo- ja menolähestymistapa) komponentit, on mahdollista määrittää yksi yhtenäinen BKT-estimaatti.

1.139     Kun tarjonta- ja käyttötaulukot täsmäytetään aukottomasti, voidaan myös yhdistää yhdenmukaisesti ja yhtenäisesti seuraavien kolmen tilin rakenneosat:

1)      tavara- ja palvelutili;

2)      tuotantotili (toimialan ja institutionaalisen sektorin mukaan); ja

3)      tulonmuodostustili (toimialan ja institutionaalisen sektorin mukaan).

Symmetriset panos-tuotostaulukot

1.140     Symmetriset panos-tuotostaulukot johdetaan käyttämällä tarjonta- ja käyttötaulukoiden ja muiden lähteiden tietoja, jotta saadaan teoreettinen perusta jatkoanalyysejä varten.

1.141     Nämä panos-tuotostaulukot sisältävät symmetrisiä (tuote- tai toimialakohtaisia) taulukoita, Leontiefin käänteismatriisin ja muita määritysanalyysejä kuten tuotantokertoimia. Taulukoissa esitetään erikseen kotimaassa tuotettujen ja tuotujen tavaroiden ja palveluiden kulutus. Esitystavan ansiosta saadaan käyttöön teoreettinen kehikko talouden rakenteellista jatkoanalyysiä varten, joka sisältää myös talouden loppukysynnän rakenteen sekä muutosten vaikutusten tarkastelun.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 02

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE

LUKU 2: YKSIKÖT JA YKSIKÖIDEN RYHMITTELYT

2.01       Maan kansantalous on järjestelmä, jossa yhteisöt ja ihmiset ovat vuorovaikutuksessa vaihtamalla ja siirtämällä tavaroita, palveluita ja maksuvälineitä (esimerkiksi rahaa) tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi ja kuluttamiseksi.

Kansantaloudessa vuorovaikutuksessa olevat yksiköt ovat taloudellisia yksiköitä, jotka voivat omistaa varoja, ottaa velkaa ja osallistua taloudelliseen toimintaan ja suorittaa taloustoimia muiden yksiköiden kanssa. Niitä kutsutaan institutionaalisiksi yksiköiksi.

Kansantalouden tilinpidossa käytettyjen yksiköiden määrittelyllä on monta eri tarkoitusta. Ensinnäkin yksiköt ovat tärkeitä rakenneosia, kun talous määritellään maantieteellisesti: esimerkiksi maat, alueet ja rahaliiton tai poliittisen unionin kaltaiset maaryhmät. Toiseksi yksiköt ovat tärkeitä rakenneosia, kun yksiköitä ryhmitellään institutionaalisiksi sektoreiksi. Kolmanneksi yksiköt ovat tärkeitä, kun määritetään kirjattavia virtoja ja varantoja. Saman institutionaalisen yksikön eri osien välisiä taloustoimia ei periaatteessa kirjata kansantalouden tilinpitoon.

2.02       Kansantalouden tilinpidossa käytetyt yksiköt ja yksiköiden ryhmittelyt määritellään pitäen lähtökohtana sen taloudellisen analyysin lajia, johon ne on tarkoitettu, eikä tilastokyselyissä tavallisesti käytettäviä yksikkötyyppejä. Jälkimmäiset yksiköt (esimerkiksi yritykset, hallintayhtiöt, toimialayksiköt, paikalliset yksiköt, julkishallinnon yksiköt, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kotitaloudet jne.) eivät ehkä ole tyydyttäviä kansantalouden tilinpidon tarkoituksiin, koska ne perustuvat oikeudellisiin, hallinnollisiin tai kirjanpidollisiin kriteereihin.

Tilastoviranomaisten tulee ottaa huomioon EKT:ssä vahvistetut analyysiyksiköiden määritelmät sen varmistamiseksi, että tutkimuksissa, joilla tiedot kerätään, kaikki EKT:ssä käytetyt tilastojen laadinnassa tarvittavat tietoelementit otetaan vähitellen käyttöön.

2.03       Järjestelmälle on ominaista, että siinä käytetyt yksiköt perustuvat tyypiltään kolmeen tapaan jakaa talous osiin.

1)      Virtojen ja varantojen analysoimiseksi on olennaista valita yksiköt, jotka mahdollistavat taloudellisten toimijoiden välisten käyttäytymissuhteiden tutkimisen;

2)      Tuotantoprosessien analysointia varten on olennaista valita yksiköt, jotka ilmentävät teknistaloudellisia suhteita tai vastaavat paikallisia toimintoja;

3)      Alueellisia analyysejä varten tarvitaan yksiköitä, jotka vastaavat paikallisia toimialoja.

Institutionaaliset yksiköt on määritelty, jotta ensimmäinen näistä tavoitteista voidaan saavuttaa. Kohdassa 1 mainittujen käyttäytymissuhteiden vuoksi on tarpeen, että yksiköt heijastavat kaikilta osin niiden institutionaalista taloudellista toimintaa.

Kohdissa 2 ja 3 mainitut tuotantoprosessit, teknistaloudelliset suhteet ja alueelliset analyysit edellyttävät paikallisten toimialayksiköiden kaltaisia yksiköitä. Jäljempänä tässä luvussa on selostus näistä yksiköistä.

Ennen kuin näille EKT:ssä käytetyille yksiköille annetaan määritelmät, on välttämätöntä määritellä kansantalouden rajat.

KANSANTALOUDEN RAJAT

2.04       Yksiköt, jotka muodostavat maan kansantalouden ja joiden virrat ja varannot kirjataan EKT:oon, ovat kotimaisia yksiköitä. Kunkin institutionaalisen yksikön kotipaikka on se talousalue, jolla yksikön taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus sijaitsee. Nämä yksiköt katsotaan kotimaisiksi yksiköiksi kansalaisuudesta ja oikeudellisesta muodosta riippumatta sekä siitä riippumatta, ovatko ne läsnä talousalueella ajankohtana, jolloin ne suorittavat taloustoimen.

2.05       Talousalue muodostuu seuraavista:

a)      alue (maantieteellinen alue), jonka tosiasiallisesta hallinnoinnista ja taloudellisesta valvonnasta huolehtii yksi julkinen hallinto;

b)      kaikki vapaa-alueet, mukaan luettuna tullivarastot ja tullin valvonnassa olevat tehtaat;

c)      kansallinen ilmatila, aluevedet ja kansainvälisillä vesillä sijaitseva mannerjalusta, jonka hallintaan maalla on yksinoikeus;

d)      enklaavit eli erillisalueet (eli maantieteelliset alueet, jotka sijaitsevat ulkomailla ja joita maan keskushallintoviranomaiset [suurlähetystöt, konsulaatit, sotilastukikohdat, tieteelliset tutkimusasemat jne.] käyttävät valtioiden välisten kansainvälisten sopimusten mukaisesti);

e)      kansainvälisillä vesillä maan mannerjalustan ulkopuolella sijaitsevat öljy-, luonnonkaasu- ym. esiintymät, joilla työskentelevillä yksiköillä on kotipaikka kyseisellä alueella, kuten edellisessä alakohdassa on määritelty.

Kalastusaluksia, muita aluksia, porauslauttoja ja lentoaluksia kohdellaan EKT:ssä samalla tavoin kuin liikkuvaa kalustoa siitä riippumatta, ovatko ne kotimaisten yksiköiden omistamia ja/tai liikennöimiä tai ulkomaisten yksiköiden omistamia ja kotimaisten yksiköiden liikennöimiä. Taloustoimet, joihin sisältyy liikkuvan kaluston omistamista (kiinteän pääoman bruttomuodostus) ja käyttöä (vuokraus, vakuutus jne.), luetaan sen maan kansantalouden piiriin, jossa omistajalla ja/tai vastaavasti liikennöijällä on kotipaikka. Rahoitusleasingissä oletetaan tapahtuvan omistajan muutos.

Talousalue voi olla suurempi tai pienempi alue kuin edellä on määritelty. Suuremmista alueista voidaan mainita esimerkkinä rahaliitto, kuten Euroopan rahaliitto, ja pienempiin alueisiin lukeutuu esimerkiksi jonkin maan osa, kuten alue.

2.06       Alueen ulkopuoliset erillisalueet eivät kuulu talousalueeseen.

Talousalueeseen eivät kuulu myöskään ne maan oman maantieteellisen alueen osat, joita seuraavat organisaatiot käyttävät:

1.      muiden maiden keskushallintoviranomaiset;

2.      Euroopan unionin toimielimet ja elimet; ja

3.      kansainväliset järjestöt valtioiden välisten kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Euroopan unionin toimielinten ja elinten sekä kansainvälisten järjestöjen käyttämät alueet ovat erillisiä talousalueita. Sellaisten alueiden ominaispiirre on, että ainoat, joilla on siellä kotipaikka, ovat kyseiset instituutiot.

2.07       ’Taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus’ tarkoittaa, että talousalueen sisällä sijaitsee jokin paikka, jossa yksikkö harjoittaa taloudellisia toimintoja ja taloustoimia merkittävässä määrin joko määräämättömän tai määrätyn, mutta pitkän ajanjakson ajan (vuoden tai enemmän). Maan ja rakennusten omistamista talousalueella pidetään riittävänä sille, että omistajalla on siellä taloudellisen mielenkiinnon keskus.

Yritykset kytketään lähes aina vain yhteen kansantalouteen. Verotuksen ja muiden oikeudellisten vaatimusten vuoksi on yleistä, että kullakin lainkäyttöalueella toteutettaviin toimintoihin käytetään erillistä juridista yksikköä. Lisäksi määritetään erillinen institutionaalinen yksikkö tilastotarkoituksia varten, kun yksittäisellä juridisella yksiköllä on merkittävää toimintaa kahdella tai useammalla alueella (esimerkiksi sivukonttorit, maan omistus, monella alueella toimivat yritykset). Kun tällaiset juridiset yksiköt jaetaan osiin, saadaan selville kunkin näin yksilöidyn yrityksen kotipaikka. ’Taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus’ ei merkitse, että sellaisia yksiköitä, joilla on merkittävää toimintaa kahdella tai useammalla alueella, ei pitäisi jakaa.

Kun yritykseltä puuttuu fyysinen ulottuvuus, yrityksen kotipaikka määräytyy sen talousalueen mukaisesti, jonka lakien mukaan yritys on yhtiöity tai rekisteröity.

2.08       Yksiköt, joilla katsotaan olevan kotipaikka kyseisessä maassa, voidaan jakaa seuraavasti:

a)      yksiköt, joiden kaikki taloustoimet liittyvät tuotantoon, rahoitukseen, vakuutustoimintaan tai tulojen uudelleen jakamiseen lukuun ottamatta maan ja rakennusten omistamiseen liittyviä taloustoimia;

b)      yksiköt, joiden kaikki taloustoimet liittyvät pääasiallisesti kulutukseen lukuun ottamatta maan ja rakennusten omistamiseen liittyviä taloustoimia;

c)      kaikki yksiköt maan ja rakennusten omistajina lukuun ottamatta yksiköitä, jotka omistavat varsinaisen alueen ulkopuolisia erillisalueita, jotka ovat muiden valtioiden talousalueiden osia tai itsenäisiä valtioita.

2.09       Muista yksiköistä kuin kotitalouksista voidaan kaikkien paitsi maan ja rakennusten omistamiseen liittyvien taloustoimien osalta erottaa seuraavat kaksi tapausta:

a)      toimintaa harjoitetaan yksinomaan maan talousalueella: yksiköt, jotka harjoittavat sellaista toimintaa, ovat kotimaisia yksiköitä kyseisessä maassa;

b)      toimintaa harjoitetaan vähintään vuoden ajan useampien maiden talousalueilla: ainoastaan sen osan yksiköstä, jolla on taloudellisen mielenkiinnon keskus maan talousalueella, katsotaan olevan kotimainen yksikkö kyseisessä maassa.

Kotimainen institutionaalinen yksikkö voi olla nimellinen kotimainen yksikkö sellaisen toiminnan osalta, jota toisen maan kotimainen yksikkö harjoittaa kyseisessä maassa vähintään vuoden ajan. Jos toimintaa harjoitetaan alle vuoden ajan, se on osa tuottajana toimivan institutionaalisen yksikön toiminnoista, eikä tuolloin katsota olevan erillistä institutionaalista yksikköä. Jos toiminta – vaikka se on kestänyt yli vuoden – on merkityksetöntä ja jos kyseessä on laitteiden asennus ulkomailla, erillistä yksikköä ei katsota olevan, vaan toiminta kirjataan tuottajana toimivan institutionaalisen yksikön toimintana.

2.10       Kotitaloudet, joilla on maassa taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus, ovat kotimaisia yksiköitä, paitsi jos ne ovat maan ja rakennusten omistajia. Ne ovat kotimaisia yksiköitä siinäkin tapauksessa, että ne toimivat ulkomailla alle vuoden pituisia ajanjaksoja. Niihin on luettava erityisesti seuraavat:

a)      rajatyöntekijät eli henkilöt, jotka ylittävät rajan päivittäin naapurimaassa työskentelyä varten;

b)      kausityöntekijät eli henkilöt, jotka kausittain lähtevät maasta usean kuukauden mutta alle vuoden pituiseksi ajaksi työskennelläkseen toisessa maassa;

c)      matkailijat, potilaat, opiskelijat, vierailevat virkamiehet, liikemiehet, myyntimiehet, taiteilijat ja miehistön jäsenet, jotka matkustavat ulkomailla;

d)      paikallisesti rekrytoitu henkilöstö, joka työskentelee ulkomaisten hallitusten erillisalueilla;

e)      erillisalueilla päämajaa pitävien EU:n toimielinten ja kansainvälisten siviili- tai sotilasorganisaatioiden henkilöstö;

f)       erillisalueille sijoitetut maiden hallitusten viralliset siviili- tai sotilasedustajat (mukaan luettuna heidän kotitaloutensa).

Opiskelijoita pidetään aina kotimaisina riippumatta siitä, kuinka pitkään he opiskelevat ulkomailla.

2.11       Kaikki talousalueeseen kuuluvaa maata ja/tai rakennuksia omistavat yksiköt ovat sen maan kotimaisia tai nimellisiä yksikköjä, jossa kyseessä olevat maa tai rakennukset sijaitsevat.

INSTITUTIONAALISET YKSIKÖT

2.12       Määritelmä: Institutionaalinen yksikkö on taloudellinen yksikkö, jolle on ominaista pääasiallista toimintaansa koskeva itsenäinen päätösvalta. Kotimaisen yksikön katsotaan olevan institutionaalinen yksikkö talousalueella, jolla sen taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus sijaitsee, jos se päättää itsenäisesti toiminnastaan ja jos sillä on täydellinen kirjanpito tai valmiudet laatia täydellinen kirjanpito.

Yksiköllä on itsenäinen päätösvalta pääasiallisen toimintansa suhteen, kun yksikkö

a)      on oikeutettu omistamaan tavaroita tai varoja omissa nimissään; se pystyy muuttamaan tavaroiden ja varojen omistusoikeutta taloustoimilla muiden institutionaalisten yksiköiden kanssa,

b)      kykenee tekemään taloudellisia päätöksiä ja harjoittamaan taloudellisia toimintoja, joista se on vastuussa ja laillisesti tilivelvollinen,

c)      kykenee ottamaan velkoja omissa nimissään, ottamaan muita velvoitteita tai muita sitoumuksia ja tekemään sopimuksia,

d)      kykenee laatimaan täydellisen kirjanpidon, joka kattaa kaikki yksikön tilinpitojakson aikana toteuttamat taloustoimet sekä varoja ja velkoja koskevan taseen.

2.13       Seuraavia periaatteita sovelletaan silloin, kun yksiköillä ei ole institutionaalisen yksikön ominaispiirteitä:

a)      kotitalouksilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta pääasialliseen toimintaansa nähden, joten ne ovat institutionaalisia yksiköitä, vaikka ne eivät pidäkään täydellistä kirjanpitoa;

b)      yksiköt, jotka eivät pidä täydellistä kirjanpitoa eivätkä kykene vaadittaessa laatimaan täydellistä kirjanpitoa, eivät ole institutionaalisia yksiköitä;

c)      yksiköt, joilla ei ole itsenäistä päätösvaltaa, vaikka ne pitävätkin täydellistä kirjanpitoa, ovat osa niitä valvovia yksiköitä;

d)      yksiköiden ei tarvitse julkaista tilejään ollakseen institutionaalisia yksiköitä;

e)      yksiköitä, jotka muodostavat osan tuotantoa harjoittavasta ryhmästä ja pitävät täydellistä kirjanpitoa, pidetään institutionaalisina yksiköinä siinäkin tapauksessa, että ne ovat osittain luovuttaneet itsenäistä päätösvaltaansa ryhmän yleisestä johtamisesta vastaavalle keskusyksikölle (pääkonttorille); pääkonttorin itsensä katsotaan olevan valvomistaan yksiköistä erillinen institutionaalinen yksikkö;

f)       yritysmäiset yhteisöt ovat yksiköitä, jotka pitävät täydellistä kirjanpitoa, mutta niillä ei ole oikeudellista asemaa. Niiden taloudellinen käyttäytyminen ja rahoituskäyttäytyminen poikkeaa niiden omistajien toiminnasta ja on samanlaista kuin yritysten toiminta. Niillä katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta, ja niitä pidetään erillisinä institutionaalisina yksikköinä.

Pääkonttorit ja hallintayhtiöt

2.14       Pääkonttorit ja hallintayhtiöt ovat institutionaalisia yksiköitä. Kyseiset kaksi tyyppiä selostetaan seuraavassa:

1)           Pääkonttori on yksikkö, joka harjoittaa liikkeenjohdollista määräysvaltaa tytäryrityksiinsä nähden. Pääkonttorit kohdennetaan siihen yrityssektoriin, johon valtaosa niiden tytäryrityksistä kuuluu; jos kuitenkin kaikki tai useimmat kyseisistä tytäryrityksistä ovat rahoituslaitoksia, pääkonttoreita käsitellään rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavina laitoksina (S.126) rahoituslaitossektorilla.

Jos osa tytäryrityksistä on yrityksiä ja osa rahoituslaitoksia, sektoriluokitus määräytyy sen mukaan, kummalla osalla on suurempi arvonlisäys.

Jos pääkonttori harjoittaa yritysmäistä tuotantoa ja jos tämän yritystoiminnan osuus on merkittävä, pääkonttori luokitellaan yrityssektoriin.

Pääkonttorit kuvataan ISIC Rev. 4:n pääluokan M nelinumerotasolla 7010 (NACE Rev. 2, M 70.10) seuraavasti:

Tähän kuuluu saman yrityskokonaisuuden muiden yksiköiden valvonta ja johtaminen, yrityksen tai yrityskokonaisuuden strateginen ja organisatorinen suunnittelu sekä päätöksenteko. Pääkonttorit harjoittavat operatiivista valvontaa ja johtavat yrityskokonaisuuteen kuuluvien yksiköiden päivittäistä toimintaa.

2)           Hallintayhtiö, joka pitää hallussa tytäryritysten varoja mutta ei suorita liikkeenjohdollisia tehtäviä, on rahoituslaitoksiin kuuluva kytkösyhtiö (S.127) ja luokitellaan rahoituslaitoksiin.

Rahoitusalan holdingyhtiöt (hallintayhtiöt) kuvataan ISIC Rev. 4:n pääluokan K nelinumerotasolla 6420 (NACE Rev. 2, K 64.20) seuraavasti:

Tähän kuuluu konsernien varoja hallinnoivien holdingyhtiöiden toiminta. Näillä on määräysvaltaan oikeuttava omistusosuus osakepääomasta ja niiden pääasiallinen toiminta on konsernin omistaminen. Tähän luokkaan kuuluvat holdingyhtiöt eivät tarjoa muita palveluita yrityksille, joiden omaisuutta ne hallinnoivat, ts. ne eivät valvo tai johda yritystoimintaa.

Yhtiöryhmät

2.15       Suuria yhtiöryhmiä syntyy, kun emoyhtiö valvoo useita tytäryhtiöitä, joiden valvonnassa voi puolestaan olla niiden omia tytäryhtiöitä jne. Ryhmän jokaista jäsentä, joka täyttää institutionaalisen yksikön määritelmän, käsitellään erillisenä institutionaalisena yksikkönä.

2.16       Koska yhtiöryhmät eivät ole aina vakaita pitkällä aikavälillä eikä niitä ole käytännössä helppo yksilöidä, on parempi, ettei niitä käsitellä yksittäisinä institutionaalisina yksikköinä. Jos ryhmän toiminnot eivät liity toisiinsa tiiviisti, voi olla vaikeaa saada ryhmää koskevia tietoja. Yksittäisinä yksikköinä käsittely voi olla mahdotonta, koska monet ryhmät ovat liian isoja ja heterogeenisia ja koska niiden koko ja rakenne voi ajan mittaan muuttua yhteensulautumisten ja yritysostojen takia.

Erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt (SPE)

2.17       Erityistä tarkoitusta varten perustettu yksikkö tai järjestely on yleensä osakeyhtiö tai henkilöyhtiö, joka perustetaan kapea-alaisia, erityisiä tai tilapäisiä tavoitteita varten, rahoitusriskin eriyttämistä varten tai erityisen verotukseen tai sääntelyyn liittyvän riskin hallintaa varten.

2.18       Erityistä tarkoitusta varten perustetulle yksikölle (SPE) ei ole yleistä määritelmää, mutta seuraavat ominaisuudet ovat tyypillisiä tällaisille yksiköille:

a)      Niillä ei ole työntekijöitä, minkä lisäksi muut kuin rahoitusvarat puuttuvat.

b)      Niiden fyysinen läsnäolo on vähäistä ja rajoittuu vain pöytälaatikkoyritykseen, joka vahvistaa niiden rekisteröintipaikan.

c)      Ne ovat aina etuyhteydessä toiseen yritykseen, usein tytäryrityksenä.

d)      Niiden kotipaikka on eri alueella kuin niiden kanssa etuyhteydessä olevien yritysten kotipaikka. Kun yritykseltä puuttuu fyysinen ulottuvuus, yrityksen kotipaikka määräytyy sen talousalueen mukaisesti, jonka lakien mukaan yritys on yhtiöity tai rekisteröity.

e)      Niitä hallinnoivat työtekijät ovat toisesta yrityksestä, joka voi olla muttei välttämättä ole etuyhteydessä yksikköön nähden. Erityistä tarkoitusta varten perustettu yksikkö (SPE) suorittaa maksuja sille tuotetuista palveluista ja veloittaa puolestaan emoyritykseltä tai muulta etuyhteydessä olevalta yritykseltä maksun kyseisten kustannusten kattamiseksi. Erityistä tarkoitusta varten perustettu yksikkö (SPE) osallistuu yksinomaan tähän tuotantoon, mutta usein se ottaa velkoja omistajansa nimissä ja se saa yleensä sijoitustuloa ja hallussapitovoittoja hallussaan pitämistään varoista.

2.19       Riippumatta siitä, onko yksiköllä kaikki nämä ominaisuudet tai ei mitään niistä ja käytetäänkö siitä erityistä tarkoitusta perustetun yksikön (SPE) nimitystä tai muuta vastaavaa nimitystä vai ei, yksikköä käsitellään samalla tavalla kuin kaikkia muita institutionaalisia yksiköitä: toisin sanoen erityistä tarkoitusta perustettu yksikkö (SPE) kohdennetaan sektorille ja toimialalle sen pääasiallisen toiminnan mukaisesti, jollei kyseisellä yksiköllä ole itsenäisiä toimintaoikeuksia.

2.20       Näin ollen rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt, keinotekoiset tytäryritykset ja erityistä tarkoitusta varten perustetut julkisyhteisöjen yksiköt, jotka eivät ole toiminnaltaan itsenäisiä, kohdennetaan niitä valvovan elimen sektoriin. Tästä poiketaan, kun yksiköt ovat ulkomaisia ja kun yksiköitä pidetään valvovasta elimestä erillisinä yksikköinä. Julkisyhteisöjen tapauksessa tytäryrityksen toimintojen on kuitenkin käytävä ilmi julkisyhteisöjen tilinpidosta.

Rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt

2.21       Hallintayhtiö, joka pelkästään omistaa tytäryhtiöiden varat, on yksi esimerkki rahoituslaitoksiin kuuluvista kytkösyhtiöistä. Rahoituslaitoksiin kuuluvina kytkösyhtiönä käsitellään myös sellaiset yksiköt, joilla on edellä selostetut erityistä tarkoitusta varten perustetun yksikön (SPE) ominaisuudet, sijoitus- ja eläkerahastot mukaan luettuina, sekä yksiköt, joita käytetään henkilöiden tai perheiden omaisuuden hallussapitoon ja hoitoon, varojen hallussapitoon arvopaperistamista varten ja velkapapereiden liikkeeseenlaskuun niiden kanssa etuyhteydessä olevien yritysten nimissä (sellaista yhtiötä voidaan myös kutsua erityissijoitusrahastoksi), arvopaperistamisvälineitä varten ja toteuttamaan muita rahoitustehtäviä.

2.22       Yksikön riippumattomuus emoyrityksestä käy ilmi siitä, valvooko yksikkö käytännössä varojaan ja velkojaan ja kantaako se varoihin ja velkoihin liittyvät riskit ja edut. Tällaiset yksiköt luokitellaan rahoituslaitossektoriin.

2.23       Jos tällainen yksikkö ei voi toimia emoyrityksestä riippumattomalla tavalla ja jos yksikkö on ainoastaan varojen ja velkojen passiivinen hallussapitäjä (joissakin tapauksissa käytetään ilmaisua ”autopilot”), sitä ei käsitellä erillisenä institutionaalisena yksikkönä, jollei sen kotipaikka ole eri kansantaloudessa kuin emoyrityksen. Jos yksikön ja emoyrityksen kotipaikka on samassa kansantaloudessa, yksikköä käsitellään niin sanottuna keinotekoisena tytäryrityksenä kuten seuraavassa kuvataan.

Keinotekoiset tytäryritykset

2.24       Emoyrityksen kokonaan omistama tytäryritys voidaan perustaa tuottamaan palveluja emoyritykselle tai muille saman ryhmän yrityksille, jotta vältetään veroja, minimoidaan vastuut konkurssitapauksessa tai varmistetaan muita teknisiä etuja, joita tietyssä maassa voimassa oleva vero- tai yhtiölainsäädäntö mahdollistaa.

2.25       Tämäntyyppiset yksiköt eivät yleensä vastaa institutionaalisen yksikön määritelmää, koska ne eivät pysty toimimaan emoyrityksestä riippumattomalla tavalla ja koska niihin saattaa kohdistua rajoituksia, jotka vaikuttavat niiden kykyyn pitää hallussa niiden taseessa olevia varallisuuseriä tai toteuttaa niillä taloustoimia. Niiden tuotoksen tason ja niiden tuotoksesta saaman hinnan määrittää emoyritys, joka (mahdollisesti saman ryhmän muiden yritysten kanssa) on niiden ainoa asiakas. Niitä ei näin ollen käsitellä erillisinä institutionaalisina yksikköinä vaan emoyrityksen kiinteänä osana, ja niiden tilit sulautetaan emoyrityksen tileihin, jollei niiden kotipaikka ole eri kansantaloudessa kuin emoyrityksen.

2.26       Edellä kuvatut keinotekoiset tytäryritykset on erotettava sellaisista yksiköistä, jotka harjoittavat pelkästään aputoimintoja. Aputoiminnot ovat sisällöltään yksinomaan sellaisia palvelutehtäviä, joita käytännöllisesti katsoen kaikki yritykset tarvitsevat jossain määrin. Esimerkkejä ovat tilojen siivous, palkkakirjanpito ja tietotekniikkainfrastruktuurin tarjoaminen yritykselle (ks. luku 1, kohta 1.13).

Erityistä tarkoitusta varten perustetut julkisyhteisöjen yksiköt

2.27       Myös julkisyhteisöt voivat perustaa erityisiä yksiköitä, jotka ominaisuuksiltaan ja tehtäviltään muistuttavat rahoituslaitoksiin kuuluvia kytkösyhtiöitä ja keinotekoisia tytäryhtiöitä. Tällaisilla yksiköillä ei ole valtuuksia toimia riippumattomasti, ja ne voivat suorittaa taloustoimia vain rajoitetusti. Varojen ja velkojen hallussapitoon liittyvät riskit ja edut eivät kuulu niille. Jos kyse on kotimaisista yksiköistä, niitä on käsiteltävä julkisyhteisöjen kiinteänä osana eikä erillisinä yksikköinä. Jos yksiköt ovat ulkomaisia, niitä on käsiteltävä erillisinä yksikköinä. Niiden ulkomailla suorittamien taloustoimien on oltava nähtävissä vastaavina taloustoimina julkisyhteisöjen kanssa. Toisin sanoen jos yksikkö ottaa lainaa ulkomailla, sen katsotaan antavan saman rahamäärän lainaksi julkisyhteisölle alkuperäisen lainan ehdoin.

2.28       Sellaisen erityistä tarkoitusta varten perustetun yksikön (SPE) tilit, jolla ei ole itsenäisiä toimintaoikeuksia, sulautetaan pääsääntöisesti emoyrityksen tilinpitoon, paitsi jos yksikön kotipaikka on eri kansantaloudessa kuin emoyrityksen. Tähän pääsääntöön on yksi poikkeus: sitä sovelletaan, kun ulkomainen erityistä tarkoitusta varten perustettu yksikkö (SPE) on julkisyhteisön perustama.

2.29       Nimelliset kotimaiset yksiköt on määriteltävä seuraavasti:

a)      ulkomaisten talousyksiköiden sellaiset osat, joiden taloudellisen mielenkiinnon pääasiallinen keskus (toisin sanoen ne osallistuvat taloudelliseen tuotantoon useimmiten vähintään yhden vuoden ajan) on maan talousalueella;

b)      ulkomaiden talousyksiköt maan talousalueella sijaitsevan maan tai rakennusten omistajina, mutta ainoastaan maahan tai rakennuksiin vaikuttavien taloustoimien osalta.

Nimellisiä kotimaisia yksiköitä on pidettävä institutionaalisina yksikköinä itsenäisestä päätösvallasta riippumatta ja vaikka niillä olisi ainoastaan osittainen kirjanpito.

2.30       Seuraavia on pidettävä institutionaalisina yksikköinä:

a)      yksiköt, joilla on itsenäinen päätösvalta ja täydellinen kirjanpito:

1.       yksityiset ja julkiset yhtiöt;

2.       osuuskunnat tai yhtiökumppanuudet, joita pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä;

3.       julkiset tuottajat, joita erityislainsäädännön perusteella pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä;

4.       voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joita pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä; ja

5.       julkisen hallinnon toimielimet;

b)      yksiköt, joilla on täydellinen kirjanpito ja joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta, vaikka niitä ei ole yhtiöitetty erilleen emoyrityksestä: yritysmäiset yhteisöt;

c)      yksiköt, jotka eivät välttämättä pidä täydellistä kirjanpitoa mutta joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta:

1.       kotitaloudet;

2.       nimelliset kotimaiset yksiköt.

INSTITUTIONAALISET SEKTORIT

2.31       Makrotaloudellisissa analyyseissä ei tarkastella yksittäisiä institutionaalisia yksiköitä erillisinä, vaan tarkastelun kohteina ovat samanlaisten institutionaalisten yksiköiden toiminnot yhteen koottuina. Näin ollen yksiköt yhdistetään ryhmiksi, joita kutsutaan institutionaalisiksi sektoreiksi, joista jotkin jaetaan alasektoreihin.

Taulukko 2.1 — Sektorit ja alasektorit

Sektorit ja alasektorit || || Julkiset || Yksityiset kotimaiset || Ulkomaalaisomisteiset

Yritykset || S.11 || S.11001 || S.11002 || S.11003

Rahoituslaitokset || S.12 || || ||

Rahalaitokset || Keskuspankki || S.121 || || ||

Muut rahalaitokset || Talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki || S.122 || S.12201 || S.12202 || S.12203

Rahamarkkinarahastot || S.123 || S.12301 || S.12302 || S.12303

Rahoituslaitokset lukuun ottamatta rahalaitoksia, vakuutuslaitoksia ja eläkerahastoja || Muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot || S.124 || S.12401 || S.12402 || S.12403

Muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot || S.125 || S.12501 || S.12502 || S.12503

Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset || S.126 || S.12601 || S.12602 || S.12603

Rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat || S.127 || S.12701 || S.12702 || S.12703

Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot || Vakuutuslaitokset || S.128 || S.12801 || S.12802 || S.12803

Eläkerahastot || S.129 || S.12901 || S.12902 || S.12903

Julkisyhteisöt || S.13 || || || ||

Valtionhallinto || S.1311 || || || ||

Osavaltiohallinto || S.1312 || || || ||

Paikallishallinto || S.1313 || || || ||

Sosiaaliturvarahastot || S.1314 || || || ||

Kotitaloudet || S.14 || || || ||

Työnantajat ja muut elinkeinonharjoittajat || S.141+S.142 || || || ||

Palkansaajat ||  S.143 || || || ||

Omaisuustulojen ja tulonsiirtojen saajat ||  S.144 || || || ||

Omaisuustulojen saajat || S.1441 || || || ||

Eläkkeensaajat || S.1442 || || || ||

Muiden tulonsiirtojen saajat || S.1443 || || || ||

Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt || S.15 || || || ||

Ulkomaat || S.2 || || || ||

Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä toimielimet ja elimet || S.21 || || || ||

Euroopan unionin jäsenvaltiot || S.211 || || || ||

Euroopan unionin toimielimet ja elimet || S.212 || || || ||

Kolmannet maat ja EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet kansainväliset järjestöt || S.22 || || || ||

2.32       Jokainen sektori ja alasektori ryhmittelee yhteen ne institutionaaliset yksiköt, joiden taloudellinen toiminta on samanlaista.

Kaavio 2.1 – Yksiköiden kohdentaminen sektoreihin

2.33       Institutionaaliset yksiköt ryhmitellään sektoreiksi sen mukaan, mitä tuottajatyyppiä ne ovat sekä pääasiallisen toimintansa ja tehtävänsä perusteella, joiden katsotaan ilmaisevan niiden taloudellisen käyttäytymisen luonteen.

2.34       Kaaviosta 2.1 käy ilmi, miten yksiköt kohdennetaan pääsektoreihin. Kun määritetään sektori sellaiselle kotimaiselle yksikölle, joka on muu kuin kotitalous, on kaavion mukaan määritettävä, onko kyseinen yksikkö julkisyhteisöjen valvoma vai ei ja onko se markkinatuottaja vai markkinaton tuottaja.

2.35       Valvonta on määritettävä mahdollisuudeksi päättää rahoituslaitoksen tai yrityksen yleisestä toimintapolitiikasta. Esimerkiksi jos yritys omistaa yli puolet tytäryrityksen pääomasta, tämä edellytys täyttyy, ja tytäryrityksen katsotaan olevan emoyrityksen valvonnassa.

2.36       Yksittäinen institutionaalinen yksikkö – toinen yritys, kotitalous, voittoa tavoittelematon yhteisö tai julkisyhteisö – varmistaa yrityksen tai yritysmäisen yhteisön valvonnan omistamalla yli puolet äänivaltaisista osakkeista tai muutoin valvomalla yli puolta osakkeenomistajien äänimäärästä.

2.37       Voidakseen valvoa yli puolta osakkeenomistajien äänimäärästä institutionaalisen yksikön itsensä ei tarvitse omistaa äänivaltaisia osakkeita lainkaan. Yritys C voisi olla toisen yrityksen B tytäryhtiö, jossa kolmas yritys A omistaa enemmistön äänivaltaisista osakkeista. Yrityksen C sanotaan olevan yrityksen B tytäryhtiö seuraavissa tapauksissa: yhtiö B valvoo yli puolta osakkeenomistajien äänimäärästä yrityksessä C, tai yritys B on C:n osakkeenomistajana, jolla on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö C:n johtajista.

2.38       Julkisyhteisö varmistaa yrityksen valvonnan erikoislainsäädännön määräyksillä tai säännöksillä, jotka antavat julkisyhteisölle oikeuden päättää yrityksen politiikasta. Seuraavat kahdeksan indikaattoria ovat tärkeimmät huomioon otettavat tekijät, kun määritetään, onko yritys julkisyhteisön valvoma:

a)      julkisyhteisö omistaa enemmistön äänivallasta;

b)      julkisyhteisöllä määräysvalta hallituksessa tai muussa hallintoelimessä;

c)      julkisyhteisöllä määräysvalta avainhenkilöiden nimittämisessä ja erottamisessa;

d)      julkisyhteisöllä määräysvalta yhteisön tärkeimmissä toimielimissä;

e)      ns. kultainen osake julkisyhteisön omistuksessa;

f)       erityissääntely;

g)      julkisyhteisö määräävässä asemassa olevana asiakkaana;

h)      julkisyhteisöltä otetut lainat.

Joskus yksi ainoa indikaattori voi olla riittävä osoitus valvonnasta, ja joskus useat erilliset indikaattorit voivat yhdessä osoittaa valvontasuhteen.

2.39       Itsenäisinä juridisina yksiköinä pidettävien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen valvontaa tarkasteltaessa on otettava huomioon seuraavat viisi indikaattoria:

a)      toimihenkilöiden nimittäminen;

b)      perustamisasiakirjojen määräykset;

c)      sopimukset;

d)      rahoitusaste;

e)      julkisyhteisöön kohdistuvan riskin taso.

Kuten yritysten tapauksessa, joskus yksi ainoa indikaattori voi olla riittävä osoitus valvonnasta, ja joskus useat erilliset indikaattorit voivat yhdessä osoittaa valvontasuhteen.

2.40       Markkinatuotoksen ja markkinattoman tuotoksen erottelu – ja sen mukainen julkisen sektorin yksiköiden jaottelu julkisyhteisöihin ja julkisiin yrityksiin – riippuu kohdassa 1.15 esitetyistä kriteereistä.

2.41       Sektori on jaettava alasektoreihin kyseiselle sektorille ominaisten kriteerien perusteella: esimerkiksi julkisyhteisöt voidaan jakaa valtionhallintoon, osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja sosiaaliturvarahastoihin; tämä mahdollistaa yksiköiden taloudellisen toiminnan tarkemman kuvaamisen.

Sektoreiden ja alasektoreiden tileihin kirjataan kaikki asianomaiseen sektoriin kuuluvien institutionaalisten yksiköiden pääasialliset toiminnot sekä sivutoiminnot.

Jokainen institutionaalinen yksikkö kuuluu ainoastaan yhteen sektoriin tai alasektoriin.

2.42       Kun institutionaalisen yksikön pääasiallisena toimintana on tavaroiden ja palvelujen tuottaminen, ensin on määritettävä tuottajatyyppi, jotta yksikkö voidaan kohdentaa sektoriin.

2.43       Taulukossa 2.2 esitetään tuottajatyyppi sekä kullekin sektorille ominaiset pääasialliset toiminnat ja tehtävät:

Taulukko 2.2 — Tuottajatyyppi, pääasialliset toiminnot ja tehtävät sektorin mukaan luokiteltuna

Tuottajatyyppi || Pääasiallinen toiminta ja tehtävä || Sektori

Markkinatuottaja || Markkinatavaroiden ja -palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto || Yritykset (S.11)

Markkinatuottaja || Rahoituksen välitys mukaan luettuna vakuutustoiminta Rahoitusta avustavat toiminnot || Rahoituslaitokset (S.12)

Julkinen markkinaton tuottaja || Markkinattoman tuotoksen tuotanto ja tarjonta kollektiivista ja yksilöllistä kulutusta varten sekä kansantulon ja ‑varallisuuden uudelleenjakoon tarkoitetut taloustoimet || Julkisyhteisöt (S.13)

Markkinatuottaja tai omaan käyttöön tuottava yksityinen tuottaja || Kulutus Markkinatuotoksen tuotanto ja tuotos omaan käyttöön || Kotitaloudet (S.14)  Kuluttajina  Yrittäjinä

Yksityinen markkinaton tuottaja || Markkinattoman tuotoksen tuotanto ja tarjonta yksilöllistä kulutusta varten || Kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S.15)

2.44       Ulkomaiden sektori (S.2) tarkoittaa kotimaisten yksiköiden ja ulkomaisten yksiköiden välisiä virtoja ja varantoja – vastaavanlaiset tavoitteet ja käyttäytymistyypit eivät ole ominaisia ulkomaisille yksiköille, vaan ne esitetään käyttämällä lähtökohtana niiden virtoja ja varantoja kotimaisiin yksiköihin nähden.

YRITYKSET (S.11)

2.45       Määritelmä: Yrityssektori (S.11) käsittää itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinatuottajia ja joiden pääasiallinen toiminta on tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto. Yrityssektoriin sisältyvät myös yritysmäiset yhteisöt. (Ks. 2.13. f)

2.46       Yrityssektoriin luetaan seuraavat institutionaaliset yksiköt:

a)      yksityiset ja julkiset yhtiöt, jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia;

b)      osuuskunnat ja yhtiökumppanuudet, joita pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä ja jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia;

c)      julkiset tuottajat, joita pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä ja jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia;

d)      yrityksiä palvelevat voittoa tavoittelemattomat laitokset tai yhdistykset, joita pidetään itsenäisinä oikeushenkilöinä ja jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia;

e)      markkinatuottajien yhtiöryhmää valvovat pääkonttorit, jos koko ryhmän vallitseva toiminnan laji – arvonlisäyksen perusteella mitattuna – on tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto;

f)       erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt (SPE), joiden pääasiallista toimintaa on tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto;

g)      yksityiset ja julkiset yritysmäiset yhteisöt, jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia.

2.47       ’Yritysmäisillä yhteisöillä’ tarkoitetaan kaikkia oikeudellista asemaa vailla olevia yksiköitä, jotka ovat pääasiallisesti tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotantoa harjoittavia markkinatuottajia ja jotka täyttävät sellaiset ehdot, että niitä voidaan pitää yritysmäisinä yksikköinä (ks. 2.13. f).

Yritysmäisillä yhteisöillä on oltava hallussaan riittävät tiedot täydellisen kirjanpidon pitämiseksi, ja ne toimivat yritysten tavoin. Niiden tosiasiallinen suhde omistajaansa on sama kuin yrityksen suhde osakkeenomistajiinsa.

Näin ollen kotitalouksien, julkisyhteisöjen yksiköiden tai voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen omistamat yritysmäiset yhteisöt ryhmitellään yrityksiin yrityssektorissa eikä kyseisten yhteisöjen omistajan sektorissa.

2.48       Täydellisen, taseet sisältävän kirjanpidon olemassaolo ei ole riittävä ehto sille, että markkinatuottajia voitaisiin pitää institutionaalisina yksikköinä kuten yritysmäisinä yhteisöinä. Muut kuin kohdan 2.23 alakohtiin a, b, c ja f luetut yhtiökumppanuudet ja julkiset tuottajat sekä yksityisomistajat – vaikka niillä olisikin täydellinen kirjanpito – eivät yleensä ole erillisiä institutionaalisia yksiköitä, koska niillä ei ole itsenäistä päätösvaltaa omistajina olevien kotitalouksien, voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tai julkisyhteisöjen valvoessa niiden hoitamista.

2.49       Yrityksiin luetaan myös nimelliset kotimaiset yksiköt, joita kohdellaan yritysmäisinä yhteisöinä.

2.50       Yrityssektori jakautuu kolmeen alasektoriin:

a)      julkiset yritykset (S.11001);

b)      yksityiset kotimaiset yritykset (S.11002);

c)      ulkomaalaisomisteiset yritykset (S.11003).

Alasektori: Julkiset yritykset (S.11001)

2.51       Määritelmä: Alasektori julkiset yritykset koostuu kaikista itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävistä yrityksistä, yritysmäisistä yhteisöistä ja voittoa tavoittelemattomista yhteisöistä, jotka ovat markkinatuottajia ja jotka ovat julkisyhteisöjen yksiköiden valvonnan alaisia.

2.52       Julkiset yritysmäiset yhteisöt ovat julkisyhteisöjen yksiköiden suoraan omistamia yritysmäisiä yhteisöjä.

Alasektori: Yksityiset kotimaiset yritykset (S.11002)

2.53       Määritelmä: Alasektori yksityiset kotimaiset yritykset koostuu kaikista itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävistä yrityksistä, yritysmäisistä yhteisöistä ja voittoa tavoittelemattomista yhteisöistä, jotka ovat markkinatuottajia ja jotka eivät ole julkisyhteisöjen tai ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden valvonnan alaisia.

Tämä alasektori sisältää ulkomaisten suorien sijoitusten kohdeyksikköinä olevat yritykset ja yritysmäiset yhteisöt, joita ei ole luokiteltu alasektoriin ulkomaalaisomisteiset yritykset (S.11003).

Alasektori: Ulkomaalaisomisteiset yritykset (S.11003)

2.54       Määritelmä: Alasektori ulkomaalaisomisteiset yritykset koostuu kaikista yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, joita valvovat ulkomaiset institutionaaliset yksiköt.

Tähän alasektoriin luetaan

a)      kaikki ulkomaisten yritysten tytäryritykset;

b)      kaikki sellaisten ulkomaisten yritysten valvomat yritykset, jotka eivät itse ole yrityksiä: esimerkiksi ulkomaisen julkisyhteisön valvoma yritys; se sisältää yritykset, joita ryhmä yhdessä toimivia ulkomaisia yksiköitä valvoo;

c)      kaikki sellaisten ulkomaisten yhtiöiden tai yhtiöimättömien tuottajien sivukonttorit tai muut yhtiöimättömät yksiköt, jotka ovat nimellisiä kotimaisia yksiköitä.

RAHOITUSLAITOKSET (S.12)

2.55       Määritelmä: Rahoituslaitossektori (S.12) käsittää itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinatuottajia ja joiden pääasiallista toimintaa on rahoituspalvelujen tuotanto. Nämä institutionaaliset yksiköt käsittävät kaikki yritykset ja yritysmäiset yhteisöt, joiden pääasiallista toimintaa on

· rahoituksen välitys (rahoituksen välittäjät); ja/tai

· rahoitusta avustava toiminta (rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset).

Rahoituslaitoksiin luetaan myös sellaiset rahoituspalveluja tuottavat institutionaaliset yksiköt, joiden varoja tai velkoja ei valtaosin vaihdeta avoimilla markkinoilla.

2.56       Rahoituksen välitys on toimintaa, jossa institutionaalinen yksikkö hankkii rahoitusvaroja ja samaan aikaan velkaantuu omaan lukuunsa harjoittamalla markkinoilla rahoitustaloustoimia. Rahoituksen välittäjien varoja ja velkoja muunnetaan tai paketoidaan uudelleen maturiteetin, mittakaavan, riskin ja niiden kaltaisten ominaisuuksien suhteen rahoituksen välitysprosessissa.

Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustava toiminta on rahoituksen välitykseen liittyvää toimintaa mutta ei ole itse rahoituksen välitystä.

Rahoituksen välittäjät

2.57       Rahoituksen välitysprosessissa kanavoidaan varoja kolmansien osapuolien välillä, joista toisilla on ylijäämää ja toisilla varojen puutetta. Rahoituksen välittäjä ei ainoastaan toimi välittäjänä muille institutionaalisille yksiköille, vaan asettaa itsensä alttiiksi riskeille hankkimalla rahoitusvaroja ja ottamalla velkoja omissa nimissään.

2.58       Rahoituksen välitysprosessissa voi esiintyä kaikentyyppisiä velkoja lukuun ottamatta luokkaa muut velat (AF.8). Rahoituksen välitysprosessissa esiintyvät rahoitusvarat voidaan luokitella mihin tahansa luokkaan lukuun ottamatta luokkaa vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (AF.6) mutta mukaan lukien luokka muut saamiset. Rahoituksen välittäjät voivat sijoittaa varansa muihin kuin rahoitusvaroihin kiinteistöt mukaan lukien. Jotta yritystä voidaan pitää rahoituksen välittäjänä, sen pitäisi ottaa velkaa markkinoilta ja muuntaa varoja. Kiinteistöyritykset eivät ole rahoituksen välittäjiä.

2.59       Vakuutuslaitosten ja eläkerahastojen toiminta koostuu riskien hallinnasta. Näiden laitosten velat ovat vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuita (AF.6). Niiden vastineita ovat vakuutuslaitosten ja eläkerahastojen – rahoituksen välittäjinä – tekemät sijoitukset.

2.60       Sijoitusrahastot, joista jäljempänä käytetään nimitystä rahamarkkinarahastot ja muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot, ottavat velkaa pääasiassa laskemalla liikkeeseen sijoitusrahasto-osuuksia (AF.52). Ne muuntavat nämä varat hankkimalla rahoitusvaroja ja/tai kiinteistöjä. Sijoitusrahastot luokitellaan rahoituksen välittäjiin. Kaikki muutokset niiden varojen ja muiden velkojen kuin omien osuuksien arvossa näkyvät niiden omissa varoissa (katso 7.07). Koska omien varojen määrä on yhtä suuri kuin sijoitusrahaston osuuksien arvo, kaikki rahaston varojen ja velkojen muutokset heijastuvat näiden osuuksien markkina-arvoon. Sijoitusrahastot, jotka sijoittavat kiinteistöihin, ovat rahoituksen välittäjiä.

2.61       Rahoituksen välitys rajoittuu varojen hankintaan ja velkojen ottoon suuren yleisön keskuudessa tai tietyn, suhteellisen suuren osaryhmän keskuudessa. Jos toiminta rajoittuu pieniin henkilö- tai perheryhmiin, kyse ei ole rahoituksen välityksestä.

2.62       Rahoituksen välityksen yleisessä rajaamisessa markkinoilla tapahtuviin rahoitustaloustoimiin saattaa esiintyä joitakin poikkeuksia. Esimerkkejä ovat kunnalliset luottolaitokset, jotka ovat riippuvaisia kunnan mukanaolosta, tai rahoitusleasingyhtiöt, jotka varoja hankkiessaan tai investoidessaan ovat riippuvaisia yhtiöiden emoryhmästä. Jotta ne voidaan luokitella rahoituksen välittäjiksi, niiden antolainauksen tai säästöjen vastaanottamisen on oltava mukana olevasta kunnasta taikka emoryhmästä riippumatonta.

Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset

2.63       Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustava toiminta koostuu aputoiminnoista, joilla rahoitusvaroja ja velkoja koskevia taloustoimia pannaan toimeen tai joilla varoja muunnetaan tai paketoidaan uudelleen. Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset eivät aseta itseään riskeille alttiiksi hankkimalla rahoitusvaroja tai ottamalla velkoja. Ne helpottavat rahoituksen välitystä. Sellaiset pääkonttorit, joiden tytäryrityksistä kaikki tai useimmat ovat rahoituslaitoksia, ovat rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavia laitoksia.

Muut rahoituslaitokset kuin rahoituksen välittäjät ja rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset

2.64       Muut rahoituslaitokset kuin rahoituksen välittäjät ja rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset ovat rahoituspalveluja tuottavia institutionaalisia yksiköitä, joiden varoja tai velkoja ei valtaosin vaihdeta avoimilla markkinoilla.

Rahoituslaitossektoriin sisältyvät institutionaaliset yksiköt

2.65       Rahoituslaitossektoriin (S.12) sisältyvät seuraavat institutionaaliset yksiköt:

a)      yksityiset tai julkiset yritykset, joiden pääasiallista toimintaa on rahoituksen välitys tai rahoitusta avustava toiminta;

b)      itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät osuuskunnat ja yhtiökumppanuudet, joiden pääasiallista toimintaa on rahoituksen välitys tai rahoitusta avustava toiminta;

c)      itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät julkiset tuottajat, joiden pääasiallista toimintaa on rahoituksen välitys tai rahoitusta avustava toiminta;

d)      itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joiden pääasiallista toimintaa on rahoituksen välitys tai rahoitusta avustava toiminta tai jotka palvelevat rahoituslaitoksia;

e)      pääkonttorit, joiden kaikki tai useimmat tytäryritykset rahoituslaitoksina pääasiallisesti välittävät rahoitusta ja/tai avustavat rahoituksen välitystä. Tällaiset pääkonttorit luokitellaan rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustaviin laitoksiin (S.126);

f)       hallintayhtiöt, joiden päätehtävänä on tytäryhtiöiden ryhmän varojen hallussapito. Ryhmä voi olla luonteeltaan rahoitusryhmä tai muu kuin rahoitusryhmä – sillä ei ole vaikutusta hallintayhtiöiden luokitteluun rahoituslaitoksiin kuuluviksi kytkösyhtiöiksi (S.127);

g)      erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt (SPE), joiden pääasiallista toimintaa on rahoituspalveluiden tarjoaminen;

h)      yhtiöimättömät sijoitusrahastot, jotka koostuvat osanottajien omistamista sijoitussalkuista ja joiden hallinnoimisesta huolehtivat yleensä muut rahoituslaitokset. Nämä rahastot ovat institutionaalisia yksiköitä, jotka ovat erillisiä niitä hallinnoivista rahoituslaitoksista;

i)       pääasiallisesti rahoitusta välittävät ja sääntelyn ja valvonnan alaiset yhtiöimättömät yksiköt (useimmissa tapauksissa luokiteltu alasektoreihin ”talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki”, ”vakuutuslaitokset” tai ”eläkerahastot”), joilla katsotaan olevan itsenäinen päätösvalta ja itsenäinen omistajista riippumaton hallinto ja joiden taloudellinen ja rahoituskäyttäytyminen on samankaltaista kuin rahoituslaitoksilla. Tällöin niitä kohdellaan erillisinä institutionaalisina yksiköinä. Esimerkkeinä voidaan mainita ulkomaisten rahoituslaitosten sivukonttorit.

2.66       Rahoituslaitosten yhdeksän alasektoria

Rahoituslaitossektori jakautuu seuraaviin alasektoreihin:

a)      keskuspankki (S.121);

b)      talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki (S.122);

c)      rahamarkkinarahastot (S.123);

d)      muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot (S.124);

e)      muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125);

f)       rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.126);

g)      rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat (S.127);

h)      vakuutuslaitokset (S.128); ja

i)       eläkerahastot (S.129).

Rahoituslaitosten alasektoreiden yhdistäminen

2.67       Rahalaitokset koostuvat EKP:n määritelmän mukaan kaikista niistä institutionaalisista yksiköistä, jotka kuuluvat alasektoreihin keskuspankki (S.121), talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki (S.122) ja rahamarkkinarahastot (S.123).

2.68       Muihin rahalaitoksiin kuuluvat ne rahoituksen välittäjät, joiden kautta keskuspankin (S.121) rahapolitiikan vaikutukset välittyvät talouden muille yksiköille. Niihin luetaan talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki (S.122) ja rahamarkkinarahastot (S.123).

2.69       Riskien hallinnan alalla toimivia rahoituksen välittäjiä ovat vakuutuslaitokset ja eläkerahastot. Ne koostuvat alasektoreista vakuutuslaitokset (S.128) ja eläkerahastot (S.129).

2.70       Rahoituslaitokset lukuun ottamatta rahalaitoksia, vakuutuslaitoksia ja eläkerahastoja koostuvat alasektoreista muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot (S.124), muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125), rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.126) ja rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat (S.127).

Rahoituslaitosten alasektoreiden jaottelu julkisiin, yksityisiin ja ulkomaalaisomisteisiin rahoituslaitoksiin

2.71       Lukuun ottamatta alasektoria S.121 jokainen alasektori jaetaan edelleen

a)      julkisiin rahoituslaitoksiin;

b)      yksityisiin kotimaisiin rahoituslaitoksiin; ja

c)      ulkomaalaisomisteisiin rahoituslaitoksiin.

Tämän alajaottelun kriteerit ovat samat kuin yrityksillä (katso 2.51–2.55).

Taulukko 2.3 — Rahoituslaitossektori ja sen alasektorit

Sektorit ja alasektorit || Julkiset || Yksityiset kotimaiset || Ulkomaalaisomisteiset

Rahoituslaitokset || S.12 || || ||

Rahalaitokset || Keskuspankki || S.121 || || ||

Muut rahalaitokset || Talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki || S.122 || S.12201 || S.12202 || S.12203

Rahamarkkinarahastot || S.123 || S.12301 || S.12302 || S.12303

Rahoituslaitokset lukuun ottamatta rahalaitoksia, vakuutuslaitoksia ja eläkerahastoja || Muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot || S.124 || S.12401 || S.12402 || S.12403

Muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot || S.125 || S.12501 || S.12502 || S.12503

Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset || S.126 || S.12601 || S.12602 || S.12603

Rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat || S.127 || S.12701 || S.12702 || S.12703

Vakuutuslaitokset ja eläkerahastot || Vakuutuslaitokset || S.128 || S.12801 || S.12802 || S.12803

Eläkerahastot || S.129 || S.12901 || S.12902 || S.12903

Keskuspankki (S.121)

2.72       Määritelmä: Alasektori keskuspankki (S.121) käsittää kaikki rahoitusalan yritykset ja yritysmäiset yhteisöt, joiden pääasiallinen tehtävä on laskea liikkeeseen rahaa, säilyttää rahan sisäinen ja ulkoinen arvo ja pitää hallussaan joko kaikkea tai osaa maan kansainvälisistä valuuttavarannoista.

2.73       Seuraavat rahoituksen välittäjät luokitellaan alasektoriin S.121:

a)      kansallinen keskuspankki, myös silloin kun se on osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää;

b)      perimmiltään julkista alkuperää olevat keskusrahalaitokset (esim. laitokset, jotka huolehtivat ulkomaanvaluutan vaihdosta tai rahan liikkeeseen laskemisesta), joilla on täydellinen kirjanpito ja itsenäinen päätösvalta suhteessa valtionhallintoon. Erillisiä institutionaalisia yksiköitä ei ole, jos näitä toimintoja suoritetaan joko valtionhallinnossa tai keskuspankissa.

2.74       Alasektoriin S.121 ei lueta keskuspankin lisäksi muita sellaisia laitoksia tai elimiä, jotka sääntelevät tai valvovat rahoitusyrityksiä tai rahoitusmarkkinoita. Ne luokitellaan alasektoriin S.126.

Talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki (S.122)

2.75       Määritelmä: Alasektori talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki (S.122) käsittää kaikki muut kuin alasektoreihin keskuspankki ja rahamarkkinarahastot luokitellut rahoitusalan yritykset ja yritysmäiset yhteisöt, jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta ja joiden tehtävänä on ottaa vastaan talletuksia institutionaalisilta yksiköiltä ja omaan lukuun myöntää lainoja ja/tai tehdä arvopaperisijoituksia.

2.76       Alasektoriin talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki kuuluvia yrityksiä ei voi kuvata yksinkertaisesti termillä ”pankki”, koska niihin saatetaan mahdollisesti lukea rahoituslaitoksia, jotka eivät välttämättä kutsu itseään pankeiksi ja joiden ei sallita joissain maissa kutsua itseään pankeiksi, kun taas jotkin muut rahoituslaitokset kutsuessaan itseään pankeiksi eivät itse asiassa ole luottolaitoksia. Seuraavat rahoituksen välittäjät luokitellaan alasektoriin S.122:

a)      liikepankit, ”universaaliset” pankit, ”yleispankit”;

b)      säästöpankit (mukaan luettuna keskinäiset säästöpankit ja säästöpankki- ja lainayhdistykset);

c)      postisiirtolaitokset, postipankit, postisiirtopankit;

d)      maaseutuluottopankit, maatalousluottopankit;

e)      luotto-osuuspankit, luottoyhdistykset;

f)       erikoistuneet pankit (esim. kauppapankit, emissiopankit, yksityiset pankit); ja

g)      sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset, jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta.

2.77       Seuraavat rahoituksen välittäjät voidaan luokitella alasektoriin S.122, jos niiden tehtävänä on ottaa yleisöltä vastaan takaisin maksettavia varoja joko talletuksina tai muina vastaavina, kuten jatkuvasti liikkeeseen laskettavina pitkäaikaisina velkapapereina. Muutoin ne luokitellaan alasektoriin S.124:

a)      yritykset, jotka myöntävät kiinnityksiä (mukaan luettuna asuntosäästöpankit, hypoteekkipankit ja kiinnitysluottolaitokset);

b)      kunnalliset luottolaitokset.

2.78       Alasektoriin S.122 eivät kuulu

a)      pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat pääasiallisesti alasektorin talletuksia vastaanottavat yhteisöt, muut kuin keskuspankki yrityksistä koostuvaa ryhmää, mutta jotka eivät ole talletuksia vastaanottavia yhteisöjä. Nämä pääkonttorit luokitellaan alasektoriin S.126;

b)      talletuksia vastaanottavia yhteisöjä palvelevat voittoa tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126; ja

c)      sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset, joiden pääasiallinen toiminta ei ole rahoituksen välitystä.

Rahamarkkinarahastot (S.123)

2.79       Määritelmä: Rahamarkkinarahastojen alasektori (S.123) käsittää kaikki muut kuin keskuspankkisektoriin ja talletuksia vastaanottavien laitosten sektoriin luokitellut rahoitusalan yritykset ja yritysmäiset yhteisöt, jotka yhteissijoitusjärjestelminä pääasiallisesti välittävät rahoitusta. Niiden tehtävänä on ottaa vastaan sijoitusrahasto-osuuksia talletusten läheisinä vastikkeina institutionaalisilta yksiköiltä ja tehdä omaan lukuunsa sijoituksia pääasiassa rahamarkkinarahasto-osuuksiin, lyhytaikaisiin velkapapereihin ja/tai talletuksiin.

2.80       Seuraavat rahoituksen välittäjät luokitellaan alasektoriin S.123:

a)      sijoitusrahastot mukaan lukien sijoitustrustit ja muut yhteissijoitusjärjestelmät, joiden osuudet ovat talletusten läheisiä vastikkeita.

2.81       Alasektoriin S.123 eivät kuulu:

a)      pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat pääasiallisesti rahamarkkinarahastoista koostuvaa ryhmää, mutta jotka eivät itse ole rahamarkkinarahastoja. Ne luokitellaan alasektoriin S.126;

b)      rahamarkkinarahastoja palvelevat voittoa tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126.

Muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot (S.124)

2.82       Määritelmä: Alasektoriin muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot (S.124) luetaan kaikki muut kuin rahamarkkinarahastojen alasektoriin luokitellut yhteissijoitusjärjestelmät, jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta. Niiden tehtävänä on ottaa vastaan institutionaalisilta yksiköiltä sijoitusrahasto-osuuksia, jotka eivät ole talletusten läheisiä vastikkeita, ja tehdä omaan lukuunsa sijoituksia pääasiassa muihin kuin lyhytaikaisiin rahoitusvaroihin sekä muihin kuin rahoitusvaroihin (yleensä kiinteistöihin).

2.83       Muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot kattavat sijoitustrustit ja muut yhteissijoitusjärjestelmät, joiden osuuksia ei pidetä talletusten läheisinä vastikkeina.

2.84       Seuraavat rahoituksen välittäjät luokitellaan alasektoriin S.124:

a)      avoimet sijoitusrahastot, joiden osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti näiden sijoitusrahastojen varoilla;

b)      suljetut sijoitusrahastot, joiden osuuspääoma on kiinteä ja joiden sijoittajien on ostettava tai myytävä olemassa olevia osuuksia liittyessään rahastoon tai erotessaan siitä;

c)      kiinteistösijoitusrahastot;

d)      muihin rahastoihin sijoittavat sijoitusrahastot (”rahastojen rahastot”):

e)      vipurahastot eli erilaiset yhteissijoitusjärjestelmät, joille ovat ominaisia suuret vähimmäissijoitukset, vähäinen sääntely ja monenlaiset sijoitusstrategiat.

2.85       Alasektoriin S.124 eivät kuulu

a)      eläkerahastot, jotka ovat osa eläkerahastojen alasektoria;

b)      erityistä tarkoitusta varten perustetut valtion omistamat sijoitusyhtiöt, jotka kohdennetaan rahoituslaitoksiin kuuluviin kytkösyhtiöihin, jos ne luokitellaan rahoituslaitoksiin; luokittelu ’erityistä tarkoitusta varten perustetuksi valtion rahastoksi’ julkisyhteisöjen tai rahoituslaitosten sektorille määräytyy kohdassa 2.26 esitettyjen kriteerien mukaan;

c)      pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat pääasiallisesti muista sijoitusrahastoista kuin rahamarkkinarahastoista koostuvaa ryhmää, mutta jotka eivät itse ole sijoitusrahastoja. Ne luokitellaan alasektoriin S.126;

d)      muita sijoitusrahastoja kuin rahamarkkinarahastoja palvelevat voittoa tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126.

Muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125)

2.86       Määritelmä: Alasektori muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta ottamalla velkaa muussa muodossa kuin valuuttana, talletuksina, sijoitusrahasto-osuuksina tai liittyen vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuisiin institutionaalisilta yksiköiltä.

2.87       Alasektori S.125 sisältää rahoituksen välittäjiä, jotka pääasiallisesti hoitavat pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyviä tehtäviä. Useimmissa tapauksissa kyseinen takaisinmaksuaika erottaa tämän alasektorin muista rahalaitoksista (S.122 ja S.123). Kun rajataan pois sellaiset velkamuodot kuin sijoitusrahasto-osuudet, joita ei pidetä talletusten tai vakuutuksen läheisinä vastikkeina, voidaan tehdä rajanveto alasektoreihin muut sijoitusrahastot kuin rahamarkkinarahastot (S.124), vakuutuslaitokset (S.128) ja eläkerahastot (S.129) nähden.

2.88       Alasektori muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) jakautuu alasektoreihin, joihin kuuluvat arvopaperistamiseen osallistuvat erityisyhteisöt (FVC), arvopaperi- ja johdannaiskauppaa omaan lukuunsa käyvät yritykset, lainanantajina toimivat rahoituslaitokset sekä erikoistuneet rahoituslaitokset. Jaottelu käy ilmi taulukosta 2.4.

Taulukko 2.4 — Alasektori muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot (S.125) ja sen alajaottelu

Muut rahoituksen välittäjät kuin vakuutuslaitokset ja eläkerahastot Arvopaperistamiseen osallistuvat erityisyhteisöt (FVC); Arvopaperi- ja johdannaiskauppaa omaan lukuunsa käyvät yritykset; Lainanantajina toimivat rahoituslaitokset; ja Erikoistuneet rahoituslaitokset

2.89       Alasektori S.125 ei sisällä itsenäisinä juridisina yksiköinä pidettyjä voittoa tavoittelemattomia laitoksia, jotka palvelevat muita rahoituksen välittäjiä mutta eivät välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126.

Arvopaperistamiseen osallistuvat erityisyhteisöt

2.90       Määritelmä: Arvopaperistamiseen osallistuvat erityisyhteisöt ovat yrityksiä, jotka suorittavat arvopaperistamiseen liittyviä taloustoimia. Institutionaalisen yksikön kriteerit täyttävät erityisyhteisöt luokitellaan alasektoriin S.125, ja muissa tapauksissa erityisyhteisöjä käsitellään niiden emoyrityksen kiinteänä osana.

Arvopaperi- ja johdannaiskauppaa omaan lukuunsa käyvät yritykset, lainanantajina toimivat rahoituslaitokset sekä erikoistuneet rahoituslaitokset

2.91       Arvopaperi- ja johdannaiskauppaa omaan lukuunsa käyvät yritykset ovat omaan lukuunsa toimivia rahoituksen välittäjiä.

2.92       Lainanantajina toimiviin rahoituslaitoksiin kuuluu esimerkiksi rahoituksen välittäjiä, jotka toimivat seuraavilla aloilla:

a)      rahoitusleasing;

b)      osamaksukaupan rahoitus ja henkilökohtaisen tai liikerahoituksen välitys; tai

c)      factoring.

2.93       Erikoistuneet rahoituslaitokset ovat rahoituksen välittäjiä, joihin kuuluvat esimerkiksi

a)      pääomasijoitus- ja kehityspääomayhtiöt;

b)      vienti/tuontirahoitusyhtiöt; tai

c)      rahoituksen välittäjät, jotka hankkivat talletuksia ja/tai talletusten läheisiä vastikkeita tai ottavat lainaa yksinomaan rahalaitoksilta; näihin rahoituksen välittäjiin kuuluvat myös keskusvastapuoliyhteisöt, jotka suorittavat rahalaitosten välisiä takaisinostosopimuksiin liittyviä taloustoimia.

2.94       Pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat pääasiallisesti rahoitusta välittävien ja/tai rahoitusta avustavia palveluja suorittavien tytäryhtiöiden ryhmää, luokitellaan alasektoriin S.126.

Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.126)

2.95       Määritelmä: Alasektori rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset (S.126) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka pääasiallisesti harjoittavat rahoituksen välitykseen läheisesti liittyviä toimintoja mutta eivät itse ole rahoituksen välittäjiä.

2.96       Seuraavat rahoitusalan yritykset ja yritysmäiset yhteisöt luokitellaan alasektoriin S.126:

a)      vakuutusmeklarit, meripelastus- ja haverihallinnon hoitajat, vakuutus- ja eläkekonsultit jne.;

b)      lainameklarit, arvopaperinvälittäjät, sijoitusneuvojat jne;

c)      arvopaperien liikkeeseenlaskemista hoitavat emissioyhtiöt;

d)      yritykset, joiden pääasiallista toimintaa on taata nimisiirrolla vekseleitä ja muita vastaavia instrumentteja;

e)      yritykset, jotka järjestelevät sellaisia johdannais- tai suojautumisinstrumentteja kuin swapit, optiot ja futuurit (laskematta niitä liikkeeseen);

f)       yritykset, jotka huolehtivat rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurista;

g)      rahoituksen välittäjien ja rahoitusmarkkinoiden keskusvalvontaviranomaiset, jos ne ovat erillisiä institutionaalisia yksiköitä;

h)      eläkerahastojen, sijoitusrahastojen jne. hoitajat;

i)       yritykset, jotka hoitavat arvopaperipörssiä ja vakuutuspörssiä;

j)       itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka palvelevat rahoituslaitoksia, mutta eivät itse välitä rahoitusta (katso 2.44);

k)      maksulaitokset (ostajan ja myyjän välisiä maksuja helpottavat laitokset).

2.97       Alasektori S.126 sisältää myös pääkonttorit, joiden kaikki tai useimmat tytäryritykset ovat rahoituslaitoksia.

Rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat (S.127)

2.98       Määritelmä: Alasektori rahoituslaitoksiin kuuluvat kytkösyhtiöt ja rahanlainaajat (S.127) koostuu kaikista sellaisista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka eivät välitä rahoitusta eivätkä tuota rahoituksen välitystä avustavia palveluja ja joiden varoja tai velkoja ei valtaosin vaihdeta avoimilla markkinoilla.

2.99       Erityisesti seuraavat rahoitusalan yritykset ja yritysmäiset yhteisöt luokitellaan alasektoriin S.127:

a)      oikeushenkilöinä pidettävät erityisrahastot (trusts), jäämistön- ja omaisuudenhoitoyksiköt ja pöytälaatikkoyritykset;

b)      hallintayhtiöt, jotka omistavat määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia tytäryhtiöiden ryhmän pääomasta ja joiden pääasiallista toimintaa on ryhmän omistaminen ilman että ne tuottaisivat muita palveluja yrityksille, joiden pääoma on omistuksen kohteena; toisin sanoen hallintayhtiöt eivät hallinnoi eivätkä johda muita yksiköitä;

c)      erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt, jotka katsotaan institutionaalisiksi yksiköiksi ja jotka hankkivat avoimilta markkinoilta varoja emoyrityksen käyttöön;

d)      yksiköt, jotka tuottavat yksinomaan omin tai järjestäjän tarjoamin varoin rahoituspalveluja erilaisille asiakkaille ja ottavat vastatakseen takaisinmaksuun liittyvän luottoriskin. Tällaisia yksiköitä ovat esimerkiksi rahanlainaajat, yritykset, jotka antavat lainoja opiskelijoille tai ulkomaankaupan tarkoituksiin käyttämällä järjestäjältä kuten julkisyhteisöjen yksiköltä tai voittoa tavoittelemattomalta yhteisöltä saatuja varoja, sekä pääasiallisesti lainaustoimintaa harjoittavat panttilainaamot;

e)      erityistä tarkoitusta varten perustetut valtion omistamat sijoitusyhtiöt (sovereign wealth funds), jos ne luokitellaan rahoituslaitoksiin.

Vakuutuslaitokset (S.128)

2.100     Määritelmä: Alasektori vakuutuslaitokset (S.128) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, joiden pääasiallista toimintaa on riskien hallintaan liittyvän rahoituksen välitys ensivakuutuksen tai jälleenvakuutuksen muodossa (katso 2.59).

2.101     Vakuutuslaitokset tuottavat seuraavia palveluja:

a)      henki- ja vahinkovakuutuspalvelut yksittäisille yksiköille tai yksikköryhmille;

b)      jälleenvakuutuspalvelut muille vakuutuslaitoksille.

2.102     Vahinkovakuutuslaitosten palveluja voidaan tuottaa vakuutuksina seuraavien riskien varalta:

a)      tulipalo (esimerkiksi liike- ja yksityisomaisuus);

b)      vastuu (onnettomuudet);

c)      moottoriajoneuvo (omalle ajoneuvolle aiheutunut vahinko ja kolmansille osapuolille aiheutunut vahinko);

d)      meri, ilmailu ja kuljetus (energiariskit mukaan luettuina);

e)      tapaturma ja sairaus; tai

f)       rahoitus (takaukset ja takaussitoumukset).

Rahoitus- tai luottovakuutusalan yritykset, joita kutsutaan myös takuupankeiksi, antavat takauksia tai takaussitoumuksia arvopaperistetuille tuotteille ja muille luottotuotteille.

2.103     Vakuutuslaitokset ovat pääasiassa osakeyhtiöitä tai keskinäisiä yhtiöitä. Osakeyhtiöt ovat osakkeenomistajien omistamia ja monissa tapauksissa pörsseissä noteerattuja. Keskinäiset yhtiöt ovat vakuutuksenottajien omistamia, ja yhteisöjen voitot palautetaan osinkoina tai bonuksina vakuutuksenottajille tai takuupääoman omistajille. Captive-yhtiöt (vakuutusalan kytkösyhtiöt) ovat yleensä yritysten omistamia, ja useimmiten ne vakuuttavat osakkeenomistajiensa riskejä.

Kehys -Vakuutustyypit Vakuutustyyppejä on kolme: ensivakuutus, jälleenvakuutus ja sosiaalivakuutus. Ensivakuutus kattaa (yksilöllisen) henkivakuutuksen ja vahinkovakuutuksen, ja sosiaalivakuutus käsittää puolestaan sosiaaliturvaan ja työntekoon perustuvan sosiaalivakuutuksen.

Vakuutustyyppi || Ensivakuutus || Jälleenvakuutus || Sosiaalivakuutus

Vakuutus, jonka vakuutettu ostaa suojautuakseen odottamattoman suurelta korvausvaatimusten määrältä tai poikkeuksellisen suurilta korvauksilta || Kolmas osapuoli velvoittaa tai suosittelee, että vakuutuksenottaja/edunsaaja ottaa vakuutuksen. Vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy: osallistuminen on pakollista; järjestelmä on kollektiivinen; ja työnantaja (ja mahdollisesti edunsaaja) suorittaa maksuja.

Henkivakuutus || Vahinkovakuutus || Sosiaaliturva || Työntekoon perustuva sosiaalivakuutus

Vakuutuksenottaja suorittaa vakuuttajalle säännöllisiä maksuja, joiden vastineeksi vakuuttaja sitoutuu suorittamaan vakuutuksenottajalle sovitun summan tai annuiteetin tiettynä päivänä tai aiemmin. || Vakuutus onnettomuus-, sairaus-, tulipalo-, luotto- tms. riskien varalta || Vakuutus, jonka julkisyhteisö järjestää sosiaaliturvajärjestelmien avulla || Vakuutus, jonka työnantajat järjestävät työntekijöidensä ja heidän huollettavana olevien puolesta tai jonka muut osapuolet järjestävät tietyn ryhmän puolesta

Sosiaaliturvan eläkkeet || Muu sosiaaliturva || Työntekoon perustuvat eläkkeet || Muu työntekoon perustuva sosiaalivakuutus

Sektori/alasektori || Vakuutuslaitokset || Vakuutuslaitokset || Sosiaaliturvarahastot || Työnantajan sektori tai vakuutuslaitokset ja eläkerahastot

2.104     Alasektoriin S.128 eivät kuulu

a)      institutionaaliset yksiköt, jotka täyttävät molemmat kohdassa 2.117 luetellut kriteerit. Ne luokitellaan alasektoriin S.1314;

b)      pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat pääasiallisesti vakuutuslaitoksista koostuvaa ryhmää mutta eivät itse ole vakuutuslaitoksia. Ne luokitellaan alasektoriin S.126;

c)      vakuutuslaitoksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126.

              Eläkerahastot (S.129)

2.105     Määritelmä: Alasektori eläkerahastot (S.129) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka pääasiallisesti ovat vakuutettujen henkilöiden sosiaalisten riskien ja tarpeiden hallintaan liittyvän rahoituksen välittäjiä (sosiaalivakuutus). Sosiaalivakuutusjärjestelminä eläkerahastot tarjoavat eläketuloja ja usein etuuksia, joita maksetaan kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta.

2.106     Alasektori S.129 koostuu yksinomaan niistä sosiaalivakuutukseen kuuluvista eläkerahastoista, jotka ovat niiden perustajayksiköistä erillisiä institutionaalisia yksiköitä. Sellaisilla itsenäisillä rahastoilla on itsenäinen päätösvalta ja täydellinen kirjanpito. Epäitsenäiset eläkerahastot eivät ole institutionaalisia yksiköitä vaan ovat osa sitä institutionaalista yksikköä, joka ne perustaa.

2.107     Tyypillisiä eläkerahastojen jäseniä ovat yksittäisen yrityksen tai yritysryhmän palkansaajat, teollisuuden haaran tai toimialan työntekijät tai saman ammatin omaavat henkilöt. Vakuutussopimukseen sisällytetyt etuudet voivat olla

a)      etuuksia, jotka maksetaan vakuutetun kuoleman jälkeen leskelle ja lapsille;

b)      etuuksia, jotka maksetaan eläkkeelle siirtymisen jälkeen; ja

c)      etuuksia, jotka maksetaan vakuutetun tultua työkyvyttömäksi.

2.108     Joissain maissa kaikkia tämäntyyppisiä riskejä voidaan vakuuttaa henkivakuutusyhtiöissä sekä eläkerahastoissa. Toisissa maissa jotkin näistä riskilajeista vakuutetaan henkivakuutusyhtiöissä. Päinvastoin kuin henkivakuutusyhtiöt eläkerahastot on lain nojalla rajoitettu määrättyihin palkansaajien ja itsenäisten yrittäjien ryhmiin.

2.109     Eläkerahastot voivat olla työnantajien tai julkisyhteisöjen järjestämiä; ne voivat myös olla rahastoja, jotka vakuutuslaitos järjestää työntekijöiden puolesta; toisaalta voidaan perustaa erillisiä institutionaalisia yksiköitä, jotka pitävät hallussa ja hallinnoivat eläkeoikeuksien täyttämiseen ja eläkkeiden maksamiseen käytettäviä varoja.

2.110     Alasektoriin S.129 eivät kuulu

d)      institutionaaliset yksiköt, jotka täyttävät molemmat kohdassa 2.117 luetellut kriteerit. Ne luokitellaan alasektoriin S.1314;

b)      pääkonttorit, jotka valvovat ja johtavat pääasiallisesti vakuutuslaitoksista koostuvaa ryhmää mutta eivät itse ole vakuutuslaitoksia. Ne luokitellaan alasektoriin S.126;

c)      vakuutuslaitoksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat itsenäisinä oikeushenkilöinä pidetyt yhteisöt, jotka eivät välitä rahoitusta. Ne luokitellaan alasektoriin S.126.

JULKISYHTEISÖT (S.13)

2.111     Määritelmä: Julkisyhteisöjen sektoriin (S.13) luetaan kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, ja pääasiallisesti kansantulon ja ‑varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt.

2.112     Sektoriin S.13 luetaan esimerkiksi seuraavat institutionaaliset yksiköt:

a)      julkisyhteisöjen yksiköt, joilla on lainsäädäntöteitse annettu lainkäyttövalta talousalueen muihin yksiköihin nähden ja jotka hoitavat ja rahoittavat sellaisia toimintoja, joiden tarkoituksena on pääasiallisesti markkinattomien yhteisön hyväksi tarkoitettujen tavaroiden ja palveluiden tuottaminen;

b)      yritykset tai yritysmäiset yhteisöt, jotka ovat julkisyhteisöjen yksiköitä, jos niiden tuotos on pääasiassa markkinatonta ja jos ne ovat julkisyhteisöjen yksiköiden valvonnassa;

c)      itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka ovat julkisyhteisöjen valvomia markkinattomia tuottajia;

d)      itsenäiset eläkerahastot, kun maksujen suorittamisvelvoitteesta on säädetty lailla ja kun julkisyhteisö hallinnoi varoja maksuja ja etuuksia koskevissa ratkaisuissa ja hyväksymisessä.

2.113     Julkisyhteisöjen sektori jakautuu seuraaviin neljään alasektoriin:

a)      valtionhallinto (S.1311);

b)      osavaltiohallinto (S.1312);

c)      paikallishallinto (S.1313);

d)      sosiaaliturvarahastot (S.1314).

Valtionhallinto (lukuun ottamatta sosiaaliturvarahastoja)(S.1311)

2.114     Määritelmä: Tähän alasektoriin luetaan kaikki valtion ministeriöt ja keskusvirastot, joiden toimivalta normaalisti ulottuu koko talousalueelle, ei kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen hallintoa.

Alasektoriin S.1311 luetaan ne voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joita valtionhallinto valvoo ja joiden toimivalta ulottuu koko talousalueelle.

Sellaiset markkinoita säätelevät organisaatiot, jotka ovat joko yksinomaan tai pääasiallisesti tukipalkkioiden jakajia, luokitellaan alasektoriin S.1311. Ne organisaatiot, jotka yksinomaan tai pääasiallisesti ostavat, pitävät hallussa ja myyvät maataloustuotteita tai elintarvikkeita, luokitellaan sektoriin S.11.

Osavaltiohallinto (lukuun ottamatta sosiaaliturvarahastoja) (S.1312)

2.115     Määritelmä: Tähän alasektoriin luetaan valtion hallintoelimet, jotka ovat erillisiä institutionaalisia yksiköitä ja hoitavat joitakin julkisen hallinnon tehtäviä valtionhallintoa alemmalla mutta paikallishallintoa ylemmällä tasolla, ei kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen hallintoa.

Alasektoriin S.1312 luetaan ne voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joita osavaltion hallintoelimet valvovat ja joiden toimivalta rajoittuu osavaltiohallinnon talousalueelle.

Paikallishallinto (lukuun ottamatta sosiaaliturvarahastoja) (S.1313)

2.116     Määritelmä: Tähän alasektoriin luetaan ne julkisen hallinnon elimet, joiden toimivalta ulottuu ainoastaan talousalueen paikalliseen osaan, ei kuitenkaan sosiaaliturvarahastojen paikallisia laitoksia.

Alasektoriin S.1313 luetaan ne voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, joita paikalliset julkisen hallinnon elimet valvovat ja joiden toimivalta rajoittuu paikallisten hallintoelinten talousalueille.

Sosiaaliturvarahastot (S.1314)

2.117     Määritelmä: Alasektoriin sosiaaliturvarahastot luetaan ne valtionhallinnon, osavaltiohallinnon ja paikallishallinnon institutionaaliset yksiköt, joiden pääasiallista toimintaa on sosiaalietuuksien tuottaminen ja jotka täyttävät molemmat seuraavista kahdesta kriteeristä:

a)      lain tai asetuksen mukaan tietyt väestöryhmät ovat velvollisia osallistumaan järjestelmään tai maksamaan sosiaaliturvamaksuja; ja

b)      julkisyhteisö vastaa – riippumattomasti tehtävästään valvovana elimenä tai työnantajana – laitoksen hallinnosta maksuja ja etuuksia koskevissa ratkaisuissa ja hyväksymisessä.

Yksittäisen henkilön maksamien maksujen ja sen riskin välillä, jonka alaiseksi kyseinen henkilö joutuu, ei ole tavallisesti suoraa yhteyttä.

KOTITALOUDET (S.14)

2.118     Määritelmä: Kotitaloussektori (S.14) kattaa henkilöt tai henkilöryhmät kuluttajina ja markkinatavaroita ja rahoitus- ja muita palveluita tuottavina yrittäjinä (markkinatuottajina), jos tavaroiden ja palveluiden tuotanto ei ole erillisten yritysmäisinä yhteisöinä käsiteltyjen yksiköiden toimintaa. Kotitaloussektoriin luetaan myös henkilöt tai henkilöryhmät tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalveluiden tuottajina omaa loppukäyttöä varten.

Kotitaloudet voidaan kuluttajina määritellä pieniksi henkilöryhmiksi, joilla on yhteinen asunto, jotka panevat yhteen tulonsa ja varallisuutensa ja jotka kuluttavat kollektiivisesti tietyntyyppisiä, pääasiassa asumiseen ja ruokaan liittyviä tavaroita ja palveluita.

Kotitalouksien pääasialliset varat ovat seuraavat:

a)      palkansaajakorvaukset;

b)      omaisuustulot;

c)      muilta sektoreilta saadut tulonsiirrot;

d)      markkinatuotteiden myyntitulot; ja

e)      laskennalliset tulot tuotoksesta omaan loppukulutukseen.

2.119     Kotitaloussektoriin luetaan:

a)      yksilöt tai yksilöryhmät, joiden pääasiallinen tarkoitus on kuluttaminen;

b)      henkilöt, jotka asuvat pysyvästi laitoksissa ja joilla on vähän tai ei lainkaan itsenäistä toiminta- tai päätösvaltaa taloudellisissa asioissa (esim. luostareissa elävien uskonnollisten veljeskuntien jäsenet, pitkäaikaispotilaat sairaaloissa, pitkiä tuomioita kärsivät vangit, vanhainkodeissa pysyvästi asuvat vanhukset). Näitä ihmisiä käsitellään yhtenä institutionaalisena yksikkönä, toisin sanoen yhtenä kotitaloutena;

c)      yksilöt tai yksilöryhmät, joiden pääasiallinen tarkoitus on kuluttaminen ja jotka tuottavat tavaroita ja palveluita yksinomaan omaan käyttöön. Ainoastaan kahden tyyppiset omaan kulutukseen tuotetut palvelut luetaan mukaan järjestelmään: omistusasuntopalvelut ja palkatun työvoiman tuottamat kotitalouspalvelut;

d)      muut kuin yritysmäisinä yhteisöinä pidetyt yksityiset elinkeinonharjoittajat ja yhtiökumppanuudet, joilla ei ole oikeudellista asemaa ja jotka ovat markkinatuottajia;

e)      kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY:t), joilla ei ole itsenäistä oikeudellista asemaa, tai KPVTY:t, joilla sellainen on, mutta jotka ovat vain vähämerkityksellisiä.

2.120     Kotitaloussektori jaetaan EKT:ssä seuraaviin alasektoreihin:

a)      työnantajat (S.141) ja elinkeinonharjoittajat (S.142);

b)      palkansaajat (S.143);

c)      omaisuustulojen saajat (S.1441);

d)      eläkkeensaajat (S.1442);

e)      muiden tulonsiirtojen saajat (S.1443).

2.121     Kotitaloudet jaetaan alasektoreihin koko kotitalouden saaman suurimman tulolajin mukaan (työnantajatulot, palkansaajakorvaukset jne). Jos samassa kotitaloudessa saadaan monenlaisia tuloja tuloryhmää kohti, luokitus perustuu kotitalouden kokonaistuloihin kussakin ryhmässä.

Työnantajat ( ja elinkeinonharjoittajat) (S.141 ja S.142)

2.122     Määritelmä: Alasektori työnantajat ja muut elinkeinonharjoittajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joilla markkinatavaroiden ja -palvelujen tuotannosta saadut sekatulot (B.3) ovat suurin tulonlähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan, vaikka ne eivät muodostaisikaan enempää kuin puolet kotitalouden kokonaistuloista. Näitä tuloja kotitaloudet saavat omistaessaan yhtiöimättömiä kotitalousyrityksiä, joissa voi olla myös palkattua henkilöstöä.

Palkansaajat (S.143)

2.123     Määritelmä: Alasektori palkansaajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joiden tuloista palkansaajakorvaukset (D.1) on suurin tulolähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan.

Omaisuustulojen saajat (S.1441)

2.124     Määritelmä: Alasektori omaisuustulojen saajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joille omaisuustulot (D.4) on suurin tulolähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan.

Eläkkeensaajat (S.1442)

2.125     Määritelmä: Alasektori eläkkeensaajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joille eläkkeet on suurin tulolähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan.

Eläkkeensaajat ovat kotitalouksia, joille työ- tai muut eläkkeet mukaan luettuna aikaisemmilta työnantajilta saatavat eläkkeet ovat suurin tulolähde.

Muiden tulonsiirtojen saajat (S.1443)

2.126     Määritelmä: Alasektori muiden tulonsiirtojen saajat koostuu sellaisten kotitalouksien ryhmästä, joille muut tulonsiirrot on suurin tulolähde kotitaloudelle kokonaisuudessaan.

Muita tulonsiirtoja ovat kaikki muut tulonsiirrot kuin omaisuustulot, eläkkeet ja pysyvästi laitoksissa elävien henkilöiden tulot.

2.127     Jos sektorin määrittelemiseen tarvittavat tulolähteiden suhteelliset osuudet eivät ole tiedossa kotitalouden osalta kokonaisuudessaan, luokitteluun käytetään viitehenkilön tuloja. Kotitalouden viitehenkilö on henkilö, jolla on suurimmat tulot. Jos viimeksi mainittua tietoa ei ole saatavissa, kotitalouksien alasektorin määrittelyyn käytetään sen henkilön tuloja, joka sanoo olevansa viitehenkilö.

2.128     Kotitalouksien alasektorin määrittelyyn voidaan käyttää muita kriteerejä, esimerkiksi kotitalouksien luokittelu yrittäjätoiminnan mukaan: maatalouskotitaloudet ja muut kuin maatalouskotitaloudet.

KOTITALOUKSIA PALVELEVAT VOITTOA TAVOITTELEMATTOMAT YHTEISÖT (S.15)

2.129     Määritelmä: Sektori kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY:t) (S.15) koostuu voittoa tavoittelemattomista yhteisöistä, jotka ovat kotitalouksia palvelevia erillisiä juridisia yksiköitä ja yksityisiä markkinattomia tuottajia. Niiden pääasialliset varat ovat kuluttajakotitalouksilta saatuja käteis- tai luontoismuotoisia vapaaehtoisia maksuja, julkisyhteisöjen suorittamia maksuja ja omaisuustuloja.

2.1302   Jos nämä yhteisöt eivät ole kovin merkittäviä, niitä ei lueta kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen sektoriin vaan kotitaloussektoriin, sillä niiden taloustoimia on mahdotonta erottaa kyseisen sektorin (S.14) yksiköiden taloustoimista. Julkisyhteisöjen valvomat markkinattomat kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt luokitellaan julkisyhteisöjen sektoriin.

Kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen sektori sisältää esimerkiksi seuraaviin pääryhmiin lukeutuvia yhteisöjä, jotka tarjoavat markkinattomia tavaroita ja palveluita kotitalouksille:

a)      ammattiyhdistykset, ammatilliset ja tieteelliset seurat, kuluttajayhdistykset, poliittiset puolueet, kirkot tai uskonnolliset yhdyskunnat (myös julkisen sektorin rahoittamat mutta ei valvomat) ja sosiaaliset, kulttuuri- ja viihde- sekä urheilukerhot; ja

b)      hyväntekeväisyys-, hätäapu- ja avunantojärjestöt, joita muut institutionaaliset yksiköt rahoittavat vapaaehtoisin käteis- tai luontoismuotoisin tulonsiirroin.

Sektori S.15 sisältää hyväntekeväisyys-, hätäapu- tai avunantoelimet, jotka palvelevat ulkomaisia talousyksiköitä, mutta se ei sisällä yksiköitä, joiden jäsenyys oikeuttaa ennakolta määrättyihin tavaroihin ja palveluihin.

ULKOMAAT (S.2)

2.131     Määritelmä: Ulkomaat (S.2) on sellaisten yksiköiden ryhmä, joilla ei ole mitään luonteenomaisia toimintoja ja varoja; se sisältää sellaisia ulkomaisia talousyksiköitä, jotka harjoittavat taloustoimia kotimaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa tai joilla on muita taloudellisia yhteyksiä kotimaisten talousyksiköiden kanssa. Sen tilit antavat yleiskuvan niistä taloudellisista suhteista, jotka yhdistävät kansantalouden ulkomaiden kanssa. EU:n toimielimet sekä kansainväliset järjestöt sisältyvät sektoriin.

2.132     Ulkomaat ei ole sektori, jossa on pidettävä täydellisiä tilejä. On kuitenkin tarkoituksenmukaista käsitellä ulkomaita sektorina. Sektorit saadaan disaggregoimalla koko kansantalous siten, että saadaan homogeenisempia kotimaisten institutionaalisten yksiköiden ryhmiä, joiden taloudellinen toiminta, tavoitteet ja tehtävät ovat samanlaisia. Tämä ei päde ulkomaiden sektoriin: sektorille kirjataan yritysten ja rahoituslaitosten, voittoa tavoittelemattomien laitosten, kotitalouksien ja julkisyhteisöjen taloustoimet ja muut virrat ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa ja muut taloudelliset suhteet kotimaisten ja ulkomaisten yksiköiden kesken, esimerkiksi kotimaisten yksiköiden vaateet ulkomaisia yksiköitä kohtaan.

2.133     Ulkomaiden tileihin sisältyy ainoastaan kotimaisten institutionaalisten yksiköiden ja ulkomaisten talousyksiköiden välisiä taloustoimia, kuitenkin seuraavin poikkeuksin:

a)      kotimaisen talousyksikön hoitamat tuontitavaroiden kuljetuspalvelut (vievän maan rajalle saakka) esitetään ulkomaiden tileillä FOB tuonnissa, vaikka kotimaiset talousyksiköt ovat ne tuottaneet;

b)      ulkomaisia varoja koskevat taloustoimet kotimaantalouden eri sektoreihin kuuluvien kotimaisten talousyksiköiden välillä esitetään ulkomaiden yksityiskohtaisilla rahoitustileillä. Vaikka kyseiset taloustoimet eivät vaikuta maan rahoitusasemaan ulkomaiden suhteen, ne vaikuttavat yksittäisten sektoreiden rahoitussuhteisiin ulkomaiden kanssa;

c)      maan velkataloustoimet eri maantieteellisiin vyöhykkeisiin kuuluvien ulkomaisten talousyksiköiden välillä esitetään ulkomaiden tilien maantieteellisen luokituksen mukaan. Vaikka nämä taloustoimet eivät vaikuta maan kokonaisvelkaan ulkomaiden suhteen, ne vaikuttavat sen velkaan maailman eri osille.

2.134     Ulkomaiden sektori (S.2) jakautuu seuraavasti:

a)      Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä toimielimet ja elimet (S.21);

1.       Euroopan unionin jäsenvaltiot (S.211);

2.       Euroopan unionin toimielimet ja elimet (S.212);

b)      kolmannet maat ja EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet kansainväliset järjestöt (S.22).

Tuottajayksiköiden sektoriluokitus omistajuuden oikeudellisen pääjaottelun mukaan

2.135     Seuraavassa yleiskatsauksessa ja kohdissa 2.94–2.101 esitetään yhteenveto tuottajayksiköiden sektoriluokituksen periaatteista käyttäen standardikäsitteitä yhteisöjen päätyyppien kuvaamisessa.

2.136     Yksityiset ja julkiset yritykset, jotka ovat markkinatuottajia, luokitellaan seuraavasti:

a)      pääasiallisesti tavaroita ja palveluita (paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset;

b)      pääasiallisesti rahoituksen välitystä harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12 rahoituslaitokset.

2.137     Itsenäisinä juridisina yksiköinä pidettävät osuuskunnat ja yhtiökumppanuudet, jotka ovat markkinatuottajia, luokitellaan seuraavasti:

a)      pääasiallisesti tavaroita ja palveluita (paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset;

b)      pääasiallisesti rahoituksen välitystä harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12 rahoituslaitokset.

2.138     Julkiset tuottajat, jotka erityislainsäädännön perusteella ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä ja jotka ovat markkinatuottajia, luokitellaan seuraavasti:

a)      pääasiallisesti tavaroita ja palveluita (paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset;

b)      pääasiallisesti rahoituksen välitystä harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12 rahoituslaitokset.

2.139     Julkiset tuottajat, jotka eivät ole itsenäisiä juridisia yksiköitä ja jotka ovat markkinatuottajia, luokitellaan seuraavasti:

a)      jos ne ovat yritysmäisiä:

1.       pääasiallisesti tavaroita ja palveluita (paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset;

2.       pääasiallisesti rahoituksen välitystä harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12 rahoituslaitokset.

b)      jos ne eivät ole yritysmäisiä: sektori S.13 julkisyhteisöt, koska ne muodostavat kiinteän osan niitä valvovasta yksiköstä.

2.140     Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (yhdistykset, säätiöt), jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä, luokitellaan seuraavasti:

a)      pääasiallisesti tavaroita ja palveluita (paitsi rahoituspalveluja) tuottavat markkinatuottajat: sektori S.11 yritykset;

b)      pääasiallisesti rahoituksen välitystä harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12 rahoituslaitokset;

c)      markkinattomat tuottajat:

1.       sektori S.13 julkisyhteisöt, jos ne ovat julkisia tuottajia, joita julkisyhteisöt valvovat;

2.       sektori S.15 kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jos ne ovat yksityisiä tuottajia.

2.141     Yksityiset elinkeinonharjoittajat ja yhtiökumppanuudet, jotka eivät ole itsenäisiä juridisia yksiköitä ja jotka ovat markkinatuottajia, luokitellaan seuraavasti:

a)      jos ne ovat yritysmäisiä:

1.       pääasiallisesti tavaroita ja palveluita (paitsi rahoituspalveluita) tuottavat: sektori S.11 yritykset;

2.       pääasiallisesti rahoituksen välitystä harjoittavat ja rahoituksen välitystä avustavat: sektori S.12 rahoituslaitokset.

b)      jos ne eivät ole yritysmäisiä, ne luokitellaan sektoriin S.14 kotitaloudet.

2.142     Pääkonttorit luokitellaan seuraavasti:

a)      sektori S.11 yritykset, jos koko yhtiöryhmän, joka on markkinatuottaja, pääasiallinen toiminta on tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto (katso 2.23.e);

b)      sektori S.12 rahoituslaitokset, jos koko yhtiöryhmän pääasiallinen toiminta on rahoituksen välitys (katso 2.40.e).

Hallintayhtiöitä, jotka ovat tytäryhtiöryhmän varojen hallussapitäjiä, kohdellaan aina rahoituslaitoksina. Hallintayhtiöt pitävät hallussa yhtiöryhmän varoja mutta eivät suorita ryhmää koskevia liikkeenjohdollisia tehtäviä.

2.143     Taulukko 2.5 kuvaa kaavion muodossa edellä esitettyjä erilaisia tapauksia.

Taulukko 2.5 – Tuottajayksiköiden sektoriluokitus

Tuottajatyyppi Oikeudellinen standardikuvaus || Markkinatuottajat (tavarat ja palvelut, paitsi rahoituspalvelut) || Markkinatuottajat (rahoituksen välitys) || Muut markkinattomat tuottajat

Yksityiset ja julkiset yritykset || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || Julkiset tuottajat || Yksityiset tuottajat

Osuuskunnat ja yhtiökumppanuudet, jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || ||

Julkiset tuottajat, jotka erityislainsäädännön perusteella ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || ||

Julkiset tuottajat, jotka eivät ole itsenäisiä juridisia yksiköitä || sellaiset, joilla on yritysmäisiä piirteitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || S.13 julkisyhteisöt ||

muut || || || ||

Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || S.13 julkisyhteisöt ||

Yhtiökumppanuudet, jotka eivät ole itsenäisiä juridisia yksiköitä Yksityiset elinkeinonharjoittajat || sellaiset, joilla on yritysmäisiä piirteitä || S.11 yritykset || S.12 rahoituslaitokset || S.13 julkisyhteisöt || S.15 kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt

muut || S.14 kotitaloudet || S.14 kotitaloudet || ||

Pääkonttorit, joiden valvoman yritysryhmän pääasiallinen toimintatyyppi on || tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalvelujen tuotanto || S.11 yritykset || || ||

rahoituspalvelujen tuotanto || || S.12 rahoituslaitokset || ||

Paikalliset toimialayksiköt ja toimialat

2.144     Useimmat tavaroita ja palveluita tuottavat institutionaaliset yksiköt harjoittavat useampia toimintoja samaan aikaan. Ne saattavat harjoittaa pääasiallista toimintaa, joitakin sivutoimintoja ja joitakin aputoimintoja.

2.145     Toiminta tapahtuu, kun yhdistetään sellaisia resursseja kuin laitteet, työvoima, valmistustekniikka, tietoverkot ja tuotteet siten, että se johtaa tiettyjen tavaroiden ja palveluiden luomiseen. Toiminnalle ovat ominaisia panoksena käytetyt tuotteet, tuotantoprosessi ja tuotoksena syntyvät tuotteet.

Toiminnat voidaan määrittää viittaamalla NACE Rev. 2:n (Euroopan unionin tilastollinen toimialaluokitus) määrättyyn tasoon.

2.146     Jos yksikkö harjoittaa useampaa kuin yhtä toimintaa, kaikki toiminnot, jotka eivät ole aputoimintoja (katso 3 luvun 3.12 kohta), pannaan järjestykseen bruttoarvonlisäyksen mukaan. Pääasiallinen toiminta ja sivutoiminnat voidaan erottaa syntyneen merkitsevämmän arvonlisäyksen perusteella.

2.147     Tuotantoprosessin ja tavaroiden ja palveluiden käytön yhteydessä esiintyvien virtojen analysoimiseksi on välttämätöntä valita yksiköitä, jotka korostavat teknistaloudellisia suhteita. Tämä vaatimus edellyttää, että institutionaaliset yksiköt täytyy on jaettava pienempiin ja homogeenisempiin yksiköihin tuotannon lajin mukaan. Paikalliset toimialayksiköt on tarkoitettu tämän toiminnallisen tarkastelun tarpeen täyttämiseen.

Paikalliset toimialayksiköt

2.148     Määritelmä: Paikallinen toimialayksikkö (paikallinen TAY) on osa TAY:ä ja vastaa paikallista yksikköä. Paikallista TAY:ä kutsutaan toimipaikaksi SNA:ssa ja ISIC Rev. 4:ssä. TAY ryhmittelee kaikki institutionaalisen yksikön osat NACE Rev. 2:n nelinumerotasolla sen mukaan, miten se toimii tuottajana jonkin toiminnan aikaansaamiseksi, ja TAY vastaa yhtä tai useampaa institutionaalisen yksikön operationaalista alaryhmää. Institutionaalisen yksikön tietojärjestelmän täytyy kyetä osoittamaan tai laskemaan jokaiselle paikalliselle TAY:lle ainakin tuotannon arvo, välituotekäyttö, palkansaajakorvaukset, toimintaylijäämä ja työllisyys sekä kiinteän pääoman bruttomuodostus.

Paikallinen yksikkö on tavaroita ja palveluita tuottava institutionaalinen yksikkö, joka sijaitsee maantieteellisesti tunnistettavassa paikassa.

Paikallinen TAY saattaa vastata institutionaalista yksikköä tuottajana; toisaalta se ei voi koskaan kuulua kahteen eri institutionaaliseen yksikköön.

2.149     Jos tavaroita ja palveluita tuottavalla institutionaalisella yksiköllä on pääasiallista toimintaa ja sen lisäksi yksi tai useampia sivutoimintoja, se jaetaan samaan määrään toimialayksiköitä (TAY) ja sivutoiminnot luokitellaan pääasiallisesta toiminnasta erillisten nimikkeiden alle. Aputoimintoja ei erotella pääasiallisista tai sivutoiminnoista. Tiettyyn luokittelujärjestelmän nimikkeeseen kuuluvat TAY:t voivat kuitenkin tuottaa tuotteita kyseisen homogeenisen ryhmän ulkopuolelta niihin liittyvinä sivutoimintoina, joita saatavissa olevien kirjanpitoasiakirjojen perusteella ei voida erikseen tunnistaa. Yksi toimialayksikkö voi siis harjoittaa yhtä tai useampaa sivutoimintaa.

Toimiala

2.150     Määritelmä: Toimiala koostuu ryhmästä paikallisia toimialayksiköitä (TAY), jotka harjoittavat samaa tai samantyyppistä toimintaa. Luokituksen yksityiskohtaisimmalla tasolla toimiala koostuu kaikista paikallisista toimialayksiköistä, jotka kuuluvat NACE Rev. 2:n yhteen nelinumerotasoon ja jotka niin ollen harjoittavat samaa NACE Rev. 2:ssa määriteltyä toimintaa.

Toimialat sisältävät sekä paikallisia toimialayksiköitä, jotka tuottavat markkinatavaroita ja -palveluita, että paikallisia toimialayksiköitä, jotka tuottavat markkinattomia tavaroita ja palveluita. Määritelmän mukaan toimiala koostuu ryhmästä paikallisia toimialayksiköitä, jotka harjoittavat samanlaista tuotantotoimintaa huolimatta siitä, tuottavatko institutionaaliset yksiköt, joihin ne kuuluvat, markkinatuotosta tai markkinatonta tuotosta.

2.151     Toimialat voidaan ryhmitellä seuraaviin kolmeen ryhmään:

a)      Toimialat, jotka tuottavat markkinatavaroita ja -palveluita (markkinatoimialat) ja tavaroita ja palveluita omaan loppukäyttöön. Palvelut omaan loppukäyttöön koskevat omistusasuntojen asumispalveluita ja palkatun henkilöstön tuottamia kotitalouspalveluita.

b)      Toimialat, jotka tuottavat julkisyhteisöjen markkinattomia tavaroita ja palveluita: julkisyhteisöjen markkinattomat toimialat.

c)      Toimialat, jotka tuottavat kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen markkinattomia tavaroita ja palveluita: kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen markkinattomat toimialat.

Toimialojen luokittelu

2.152     Paikallisten toimialayksiköiden toimialoittaiseen ryhmittelyyn käytettävä luokitus on NACE Rev. 2.

Homogeeniset tuotantoyksiköt ja homogeeniset tuotantohaarat

2.153     Tuotantoprosessia koskevaan analyysiin parhaiten soveltuva yksikkö on homogeenisen tuotannon yksikkö. Yksiköllä on yhtenäinen toiminta, joka tunnistetaan panostensa, tuotantoprosessin ja tuotosten perusteella.

Homogeeninen tuotantoyksikkö

2.154     Määritelmä: Homogeeninen tuotantoyksikkö harjoittaa yhtenäistä toimintaa, joka tunnistetaan panostensa, tuotantoprosessin ja tuotostensa perusteella. Panokset ja tuotokset muodostavat tuotteet eritellään niiden fyysisten ominaisuuksien, jalostusasteen sekä käytetyn tuotantotekniikan mukaan. Ne voidaan yksilöidä tuoteluokituksen avulla (toimialoittainen tuoteluokitus – CPA). CPA on tuoteluokitus, jonka elementit rakentuvat toimialoittaista alkuperää koskevien kriteerien mukaan NACE Rev. 2:n määritellessä toimialoittaisen alkuperän.

Homogeeninen tuotantohaara

2.155     Määritelmä: Homogeeninen tuotantohaara muodostuu homogeenisen tuotannon yksiköiden ryhmittelystä. Homogeenisen tuotantohaaran kattama toimintojen joukko yksilöidään viittaamalla tuoteluokitukseen. Homogeeninen tuotantohaara tuottaa luokituksessa määriteltyjä tavaroita ja palveluita ja ainoastaan niitä.

2.156     Homogeeniset tuotantohaarat ovat taloudellista analyysiä varten suunniteltuja yksiköitä. Homogeenisen tuotannon yksiköitä ei voida yleensä havainnoida suoraan; tilastokyselyissä käytetyiltä yksiköiltä kerätyt tiedot täytyy järjestellä uudelleen homogeenisten tuotantohaarojen muodostamiseksi.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 03

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

LUKU 3: TUOTTEITA JA VALMISTAMATTOMIA VAROJA KOSKEVAT TALOUSTOIMET

TUOTETALOUSTOIMET YLEISESTI

3.01       Määritelmä: Tuotteita ovat kaikki tavarat ja palvelut, jotka luodaan tuotantorajojen sisällä. Tuotanto määritellään kohdassa 3.07.

3.02       EKT:ssa erotetaan seuraavat tuotetaloustoimien pääryhmät:

Taloustoimien ryhmät || || Koodi

Tuotos || || P.1

Välituotekäyttö || || P.2

Kulutusmenot || || P.3

Todellinen kulutus || || P.4

Pääoman bruttomuodostus || || P.5

Tavaroiden ja palveluiden vienti || || P.6

Tavaroiden ja palveluiden tuonti || || P.7

3.03       Tuotetaloustoimet kirjataan seuraaville tileille:

a)      Tavaroiden ja palveluiden tilillä tuotos ja tuonti kirjataan resursseiksi ja muut tuotetaloustoimet kirjataan käytöksi;

b)      Tuotantotilillä tuotos kirjataan resursseiksi ja välituotekäyttö kirjataan käytöksi; bruttoarvonlisäys on näiden kahden tuotetaloustoimen tasapainoerä.

c)      Käytettävissä olevan tulon käyttötilillä kulutusmenot kirjataan käytöksi;

d)      Oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötilillä todellinen kulutus kirjataan käytöksi;

e)      Pääomatilillä pääoman bruttomuodostus kirjataan käytöksi (muiden kuin rahoitusvarojen muutokseksi);

f)       Tavaroiden ja palveluiden ulkomaisella tilillä tavaroiden ja palveluiden tuonti kirjataan resursseiksi ja tavaroiden ja palveluiden vienti kirjataan käytöksi.

Tilien monet suuret tasapainoerät kuten arvonlisäys, bruttokansantuote, kansantulo ja käytettävissä oleva tulo määritellään tuotetaloustoimien pohjalta. Tuotetaloustoimien määritelmässä määritellään nämä tasapainoerät.

3.04       Tarjontataulukossa tuotos ja tuonti kirjataan tarjontana. Käyttötaulukossa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, kulutusmenot ja vienti rekisteröidään käyttönä. Symmetrisessä panos-tuotostaulukossa tuotos ja tuonti kirjataan tarjontana ja muut tuotetaloustoimet käyttönä.

3.05       Tuotteiden tarjonta arvotetaan perushintaan (katso kohta 3.44). Tuotteiden käyttö arvotetaan ostajan hintaan (katso kohta 3.06). Eräiden tarjonta- ja käyttötyyppien, esim. tavaroiden tuonnin ja viennin, osalta käytetään niille ominaisia arvottamisperiaatteita.

3.06       Määritelmä:

Ostajan hinta on hinta, jonka ostaja maksaa tuotteista. Ostajan hinta sisältää seuraavat:

a)      tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot (mutta poislukien vähennyskelpoiset verot kuten tuotteiden ALV);

b)      kuljetusmaksut, jotka ostaja maksaa erikseen saadakseen toimituksen vaadittuna ajankohtana ja vaadittuun paikkaan;

c)      suurostojen ja sesonkiajan ulkopuolisten ostojen perusteella normaalihinnoista tai ‑maksuista myönnetyt alennukset;

Ostajan hintaan eivät sisälly seuraavat:

d)      korko- ja palvelumaksut, jotka liittyvät luottojärjestelyihin;

e)      ylimääräiset maksut, jotka ovat aiheutuneet maksun myöhästymisestä eli siitä, että maksua ei ole suoritettu ostohetkellä määrätyn maksuajan kuluessa.

Jos käyttöaika ei satu yhteen ostoajan kanssa, tehdään korjaukset ajan kulumisesta johtuvien hinnanmuutosten huomioon ottamiseksi (varastojen hintojen muutosten kanssa symmetrisellä tavalla). Tällaiset muutokset ovat tärkeitä, jos kyseisten tuotteiden hinnat muuttuvat huomattavasti vuoden aikana.

TUOTANTO JA TUOTOS

3.07       Määritelmä:

Tuotanto on institutionaalisen yksikön valvonnassa, vastuulla ja hallinnoimana suoritettua toimintaa, jossa institutionaalinen yksikkö käyttää panoksina työtä, pääomaa sekä tavaroita ja palveluja tavara- ja palvelutuotosten tuottamiseksi.

Tuotanto ei kata luonnollisia prosesseja, joihin ei sisälly ihmisen mukanaoloa tai ohjausta, kuten kalavarojen luonnonvarainen kasvu kansainvälisillä vesillä, mutta kalanviljely kyllä sisältyy tuotantoon.

3.08       Tuotantoon sisältyy:

a)      kaikkien sellaisten henkilökohtaisten tai kollektiivisten tavaroiden ja palveluiden tuotanto, joita tarjotaan muille yksiköille kuin niiden tuottajille;

b)      kaikkien sellaisten tavaroiden omaan käyttöön tapahtuva tuotanto, jotka niiden tuottaja pitää itsellään omaa kulutusta tai kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten.

Esimerkkejä omaan käyttöön tapahtuvasta tuotannosta kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten on rakentamisen, ohjelmistojen kehittämisen ja mineraalien etsinnän kaltaisten kiinteiden varojen tuotanto oman kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen käsite kuvataan kohdissa 3.124–3.134.

Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavaroiden tuotanto liittyy yleensä

(1)     asuntojen rakentamiseen omaan käyttöön;

(2)     maataloustuotteiden tuotantoon ja varastointiin;

(3)     maataloustuotteiden jalostukseen, kuten jauhojen tuotantoon jauhattamalla, hedelmien säilöntään kuivaamalla ja pullottamalla; voin ja juuston kaltaisten meijerituotteiden sekä oluen, viinin ja alkoholijuomien valmistamiseen;

(4)     muiden alkutuotantotuotteiden tuottamiseen, kuten suolan kaivamiseen, turpeen nostoon ja veden nostoon;

(5)     muuhun jatkojalostukseen, kuten kankaankudontaan, savenvalantaan ja huonekalujen valmistukseen.

c)      omistusasuntojen asuntopalvelut omaan käyttöön;

d)      palkatun kotitaloushenkilöstön tuottamat kotitalouspalvelut ja henkilökohtaiset palvelut;

e)      vapaaehtoinen toiminta, joka tuottaa tavaroita. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on asuinrakennuksen, kirkon tai muun rakennuksen rakentaminen. Tähän ei lueta vapaaehtoista toimintaa, josta ei ole seurauksena tavaroita, esim. ilmainen huolenpito ja siivous.

Edellä a–e kohdissa luetellut toiminnat luetaan mukaan tuotantoon siinäkin tapauksessa, että se on laitonta tai että vero-, sosiaaliturva-, tilasto- tai muut viranomaiset eivät ole sitä rekisteröineet.

Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuva tavarantuotanto kirjataan, jos tämän tyyppinen tuotanto on merkittävää, eli jos se on määrällisesti tärkeää suhteessa tämän tavaran kokonaistarjontaan kyseisessä maassa.

Kotitalouksien omaan käyttöön tapahtuvaan tavaroiden tuotantoon luetaan EKT:ssa ainoastaan asuinrakennusten rakentaminen ja maataloustuotteiden tuotanto, varastointi ja jalostus.

3.09       Tuotantoon ei lueta sellaisten kotitalouspalveluiden ja henkilökohtaisten palveluiden tuotantoa, jotka tuotetaan ja kulutetaan saman kotitalouden piirissä. Esimerkkejä kotitalouksien itse tuottamista kotitalouspalveluista, joita ei lueta mukaan, ovat:

a)      asunnon siivous, sisustaminen, kunnostus ja huolto, jos nämä toiminnat ovat tyypillisiä myös vuokralaisille;

b)      kotitalouksien kestokulutustavaroiden puhtaanapito, huolto ja korjaus;

c)      aterioiden valmistus ja tarjoilu;

d)      lasten hoito, opetus ja ohjaus;

e)      sairaiden, sairaalloisten ja vanhusten hoito; ja

f)       kotitalouden jäsenten tai heidän tavaroidensa kuljetus.

Tuotantoon luetaan palkatun kotitaloushenkilöstön tuottamat kotitalous- ja henkilökohtaiset palvelut sekä omistusasuntopalvelut.

Pääasialliset toiminnat, sivutoiminnat ja aputoiminnat

3.10       Määritelmä:

Paikallisen toimialayksikön (TAY) pääasiallista toimintaa on toiminta, jossa toiminnan arvonlisäys ylittää minkä tahansa muun saman yksikön sisällä suoritetun toiminnan arvonlisäyksen. Pääasiallisen toiminnan luokitus määritellään viittaamalla NACE Rev. 2:een, ensiksi luokituksen korkeimmalla tasolla ja sitten yksityiskohtaisemmilla tasoilla.

3.11       Määritelmä:

Sivutoimintaa on toiminta, jota harjoitetaan yhden paikallisen TAY:n sisällä pääasiallisen toiminnan lisäksi. Sivutoiminnan tuotos on sivutuote.

3.12       Määritelmä:

Aputoimintaa on toiminta, jonka tuotos on tarkoitettu käytettäväksi yrityksen sisällä.

Aputoiminta on yrityksen sisällä harjoitettua tukitoimintaa, joka mahdollistaa paikallisten TAY:iden pääasiallisen tai sivutoiminnan harjoittamisen. Kaikkia aputoiminnassa käytettyjä panoksia – aineet, työvoima, kiinteän pääoman kuluminen jne. – käsitellään sen päätoiminnan tai sivutoiminnan panoksina, jota aputoiminta tukee;

Esimerkkejä aputoiminnasta ovat:

a)      osto;

b)      myynti;

c)      markkinointi;

d)      kirjanpito;

e)      tietojenkäsittely;

f)       kuljetukset;

g)      varastointi;

h)      huolto;

i)       siivous; ja

j)       turvallisuuspalvelut.

Yritykset voivat valita, suorittavatko ne itse aputoimintoja vai ostavatko ne tällaisia palveluja erikoistuneilta palveluntuottajilta markkinoilta.

Omaan käyttöön tapahtuva pääoman muodostus ei ole aputoimintaa.

3.13       Aputoimintoja ei eritellä siten, että ne muodostaisivat erillisiä yksikköjä, eikä niitä erotella niiden yksiköiden pääasiallisista tai sivutoiminnoista, joita ne palvelevat. Aputoiminnat olisi siis yhdistettävä siihen paikalliseen toimialayksikköön, jota ne palvelevat.

Aputoimintoja voidaan harjoittaa useissa eri paikoissa, jotka voivat sijaita eri alueella kuin se paikallinen TAY, jota aputoiminnat palvelevat. Edellä mainitun maantieteellisen kohdentamissäännön tiukka soveltaminen johtaisi aggregaattien aliarvioimiseen niillä alueilla, joille aputoiminnat ovat keskittyneet. Aputoiminnat on siis kohdennettava kotipaikkaperiaatteen mukaisesti sijaintialueelleen; aputoiminnat pysyvät samalla toimialalla kuin se paikallinen TAY, jota aputoiminnat palvelevat.

Tuotos (P.1)

3.14       Määritelmä:

Tuotoksen muodostavat kaikki tilinpitojakson aikana luodut tuotteet.

Esimerkkejä tuotoksesta ovat:

a)      yhden paikallisen TAY:n toiselle samaan institutionaaliseen yksikköön kuuluvalle paikalliselle TAY:lle tuottamat tavarat ja palvelut

b)      paikallisen TAY:n tuottamat tavarat, jotka jäävät varastoon sen ajanjakson lopussa, jona ne on tuotettu, niiden myöhemmästä käytöstä riippumatta. Saman tilinpitojakson aikana ja samassa paikallisessa TAY:ssä tuotettuja ja kulutettuja tavaroita ja palveluita ei eritellä erikseen. Niitä ei sen vuoksi kirjata osaksi kyseisen paikallisen TAY:n tuotosta tai välituotekäyttöä.

3.15       Kun institutionaaliseen yksikköön kuuluu useampia kuin yksi paikallinen TAY, institutionaalisen yksikön tuotos on sen paikallisten TAY:iden tuotosten summa, mukaan luettuna näiden paikallisten TAY:iden välillä toimitetut tuotokset.

3.16       EKT:ssa eritellään kolmentyyppisiä tuotoksia:

a)      markkinatuotos (P.11);

b)      tuotos omaan loppukäyttöön (P.12);

c)      markkinaton tuotos (P.13).

Tätä erottelua sovelletaan myös paikallisiin toimialayksiköihin ja institutionaalisiin yksiköihin:

a)      markkinatuottajat;

b)      omaan loppukäyttöön tuottajat;

c)      markkinattomat tuottajat.

Erottelu markkinatuotokseen, omaan loppukäyttöön tarkoitettuun tuotokseen ja markkinattomaan tuotokseen on perustavanlaatuinen seuraavista syistä:

a)      Se vaikuttaa tuotoksen ja siihen liittyvien käsitteiden, kuten arvonlisäyksen, bruttokansantuotteen sekä julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenojen arvottamiseen;

b)      Se vaikuttaa institutionaalisten yksiköiden sektoriluokitukseen eli esimerkiksi siihen, mitkä yksiköt sisällytetään julkisyhteisöihin.

Erottelun perusteella määritetään tuotokseen sovellettavat arvottamisperiaatteet. Markkinatuotos ja tuotos omaan loppukäyttöön arvotetaan perushintaan. Markkinattomien tuottajien tuotos yhteensä arvotetaan laskemalla yhteen tuotantokustannukset. Institutionaalisen yksikön tuotos arvotetaan sen paikallisten TAY:iden tuotosten summana, joten myös se on riippuvainen erottelusta markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin.

Erottelua käytetään myös institutionaalisten yksiköiden luokitteluun sektoreittain. Markkinattomat tuottajat luokitellaan julkisyhteisöjen sektoriin tai yksityisiin kotitalouksia palveleviin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin.

Erot määritellään ylhäältä alaspäin -menettelyllä, toisin sanoen ensin erotellaan institutionaaliset yksiköt, sitten paikalliset toimialayksiköt ja sitten niiden tuotos.

Tuotetasolla tuotos luokitellaan markkinatuotokseksi, tuotokseksi omaan loppukäyttöön ja markkinattomaksi tuotokseksi kyseisen tuotoksen tuottavien institutionaalisen yksikön ja paikallisen TAY:n ominaispiirteiden mukaan.

3.17       Määritelmä:

Markkinatuotos koostuu tuotoksesta, joka myydään tai on tarkoitettu myytäväksi markkinoilla.

3.18       Markkinatuotokseen sisältyvät:

a)      taloudellisesti merkittävään hintaan myydyt tuotteet;

b)      vaihdetut tuotteet;

c)      tuotteet, joita on käytetty luontoismuotoisiin korvauksiin (mukaan luettuna luontoismuotoiset palkansaajakorvaukset ja luontoismuotoiset sekatulot);

d)      tuotteet, jotka yksi paikallinen TAY on toimittanut toiselle saman institutionaalisen yksikön paikalliselle TAY:lle käytettäväksi välituotekäyttönä tai loppukäyttönä;

e)      tuotteet, jotka on lisätty valmiiden tavaroiden varastoihin, ja keskeneräiset työt, jotka on tarkoitettu jotain edellä mainittua käyttöä varten (mukaan luettuna eläin- ja kasvituotteiden luonnollinen kasvu ja viimeistelemättömät rakenteet, joiden ostajaa ei tiedetä).

3.19       Määritelmä:

Taloudellisesti merkittävät hinnat ovat hintoja, joilla on merkittävä vaikutus tuotemääriin, joita tuottajat ovat halukkaita tarjoamaan, ja tuotemääriin, joita ostajat haluavat hankkia. Nämä hinnat syntyvät, kun molemmat seuraavista ehdoista täyttyvät:

a)      tuottajalla on motivaatio sopeuttaa tarjontaa joko voiton tuottamiseksi pitkällä aikavälillä tai vähintään pääoma- ja muiden kustannusten kattamiseksi; ja

b)      kuluttajilla on vapaus joko ostaa tai olla ostamatta ja tehdä ostopäätös veloitettavien hintojen perusteella.

Taloudellisesti merkityksettömiä hintoja veloitetaan todennäköisesti, jotta kerrytetään jonkinlaista tuloa tai saadaan jonkin verran vähennettyä liikakysyntää, jota esiintyy, kun palveluja tarjotaan täysin maksutta.

Tuotteen taloudellisesti merkittävä hinta määritellään suhteessa siihen institutionaaliseen yksikköön ja paikalliseen toimialayksikköön, joka on tuottanut tuotoksen. Esimerkiksi kotitalouksien omistamien yhtiöimättömien yritysten tuotos, joka myydään muille institutionaalisille yksiköille, myydään taloudellisesti merkittävään hintaan, toisin sanoen sitä on pidettävä markkinatuotoksena. Muiden institutionaalisten yksikköjen tuotoksen osalta kyky harjoittaa markkinatoimintaa taloudellisesti merkittäviin hintoihin tarkistetaan etenkin määrällisen kriteerin avulla (50 %:n kriteeri) käyttämällä myynnin suhdetta tuotantokustannuksiin. Ollakseen markkinatuottaja yksikön täytyy pitkäkestoisesti kattaa myynnillään vähintään 50 prosenttia kustannuksistaan.

3.20       Määritelmä:

Tuotos omaa loppukäyttöä varten koostuu tavaroista ja palveluista, jotka sama institutionaalinen yksikkö pitää itsellään joko omaa kulutusta tai pääoman muodostusta varten.

3.21       Ainoastaan kotitaloussektori voi tuottaa tuotteita omaa kulutusta varten. Esimerkkejä omaa kulutusta varten pidetyistä tuotteista ovat:

a)      maanviljelijöiden itsellään pitämät maataloustuotteet;

b)      omistusasuntojen asuntopalvelut;

c)      palkatun henkilöstön tuottamat kotitalouspalvelut.

3.22       Mikä tahansa sektori voi tuottaa tuotteita, joita käytetään oman pääoman muodostukseen. Esimerkkejä tällaisista tuotteista ovat:

a)      konepajateollisuuden yritysten tuottamat konetyökalut;

b)      kotitalouksien rakentamat asunnot tai asuntojen laajennukset;

c)      omaan käyttöön tapahtuva rakentaminen, mukaan luettuna kotitalouksien ryhmän yhteinen rakentaminen;

d)      omaan käyttöön tarkoitetut ohjelmistot;

e)      omaan lukuun tehtävä tutkimus ja kehittäminen. Tutkimus- ja kehittämismenot kirjataan kiinteän pääoman muodostuksena vain, jos EU:n jäsenvaltioiden arviot ovat riittävän luotettavia ja vertailukelpoisia.

3.23       Määritelmä: Markkinaton tuotos on tuotantoa, joka toimitetaan muille yksiköille maksutta tai taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin.

Markkinaton tuotos (P.13) jaetaan kahteen osaan: ”Maksut markkinattomasta tuotoksesta” (P.131), jotka koostuvat erilaisista maksuista ja veloituksista, ja ”Markkinaton tuotos, muu” (P.132), joka on maksutta toimitettava tuotos.

Markkinatonta tuotosta tuotetaan seuraavista syistä:

a)      Voi olla teknisesti mahdotonta saada yksilöitä maksamaan kollektiivipalveluista, koska näiden palveluiden kulutusta ei voida seurata ja valvoa. Kollektiivipalveluiden tuotanto on julkisyhteisöjen yksiköiden järjestämää ja rahoitettu muilla varoilla kuin myyntituloilla, nimittäin verotuloilla tai muilla julkisyhteisöjen tuloilla.

b)      Julkisyhteisöjen yksiköt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt saattavat myös tuottaa ja tarjota yksittäisille kotitalouksille tavaroita tai palveluja, joista ne voisivat veloittaa, mutta eivät sosiaali- tai talouspoliittisista syistä sitä tee. Esimerkkinä on koulutus- tai terveyspalveluiden tarjonta joko maksutta tai taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin.

3.24       Määritelmä:

Markkinatuottajat ovat paikallisia toimialayksiköitä tai institutionaalisia yksiköitä, joiden tuotoksesta suurin osa on markkinatuotantoa.

Jos paikallinen TAY tai institutionaalinen yksikkö on markkinatuottaja, sen päätuotos on määritelmän mukaan markkinatuotosta, koska markkinatuotoksen käsite määritellään sen jälkeen kun on määritelty, onko tuotoksen tuottanut paikallinen TAY tai institutionaalinen yksikö markkinatuottaja, omaan loppukäyttöön tuottaja vai markkinaton tuottaja.

3.25       Määritelmä:

Omaan loppukäyttöön tuottajat ovat paikallisia toimialayksiköitä tai institutionaalisia yksiköitä, joiden tuotoksesta suurin osa on saman institutionaalisen yksikön sisällä tapahtuvaa omaa loppukäyttöä varten.

3.26       Määritelmä:

Markkinattomat tuottajat ovat paikallisia toimialayksiköitä tai institutionaalisia yksiköitä, joiden tuotoksesta suurin osa tarjotaan maksutta tai taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin.

Institutionaaliset yksiköt: erottelu markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin.

3.27       Taulukossa 3.1 tarkastellaan institutionaalisten yksiköiden erottelua tuottajina markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin. Myös sektoreittainen erottelu esitetään.

Taulukko 3.1 Institutionaalisten yksiköiden erottelu markkinatuottajiin, omaan loppukäyttöön tuottajiin ja markkinattomiin tuottajiin

Institutionaalisen yksikön tyyppi || Luokittelu

Yksityinen vai julkinen? || || Voittoa tavoittelematon yhteisö vai ei? || Markkinatuottaja? || Tuottajatyyppi || Sektori(t)

1. Yksityiset tuottajat || || 1.1 Kotitalouksien omistamat yhtiöimättömät yritykset (pois lukien kotitalouksien omistamat yritysmäiset yhteisöt) || || || || || || 1.1 Markkinatuottaja tai omaan loppukäyttöön tuottaja = || || Kotitaloudet

|| || 1.2 Muut yksityiset tuottajat (mukaan lukien kotitalouksien omistamat yritysmäiset yhteisöt) || || 1.2.1 Yksityiset voittoa tavoittelemattomat yhteisöt || || 1.2.1.1 Kyllä || || 1.2.1.1 = Markkinatuottaja || || Yritykset

|| || || || || || 1.2.1.2 Ei || || 1.2.1.2 = Markkinaton tuottaja || || KPVTY

|| || || || 1.2.2 Muut yksityiset tuottajat, jotka eivät ole voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä || || || || 1.2.2 = Markkinatuottaja || || Yritykset

2. Julkiset tuottajat || || || || || || 2.1 Kyllä || || 2.1 = Markkinatuottaja || || Yritykset

|| || || || || || 2.2 Ei || || 1.2.1.2 = Markkinaton tuottaja || || Julkisyhteisöt

3.28       Taulukko 3.1 osoittaa, että jotta voidaan päätellä, tuleeko institutionaalinen yksikkö luokitella markkinatuottajaksi, omaan loppukäyttöön tuottajaksi tai markkinattomaksi tuottajaksi, tehdään useita erotteluja peräkkäin. Ensimmäinen erottelu on jako yksityisiin ja julkisiin tuottajiin. Julkinen tuottaja on tuottaja, jota julkisyhteisöt valvovat (katso kohta 2.38).

3.29       Kuten taulukko 3.1 osoittaa, yksityisiä tuottajia on kaikilla sektoreilla lukuun ottamatta julkisyhteisöjä. Sitä vastoin julkisia tuottajia on ainoastaan yrityssektorilla, rahoituslaitossektorilla ja julkisyhteisöjen sektorilla.

3.30       Kotitalouksien omistamat yhtiöimättömät yritykset ovat yksityisten tuottajien erityisryhmä. Ne ovat markkinatuottajia tai omaan loppukäyttöön tuottajia. Jälkimmäiset tulevat kysymykseen omistusasuntopalveluiden tuottamisen yhteydessä sekä tuotettaessa tavaroita omaan käyttöön. Kaikki kotitalouksien omistamat yhtiöimättömät yritykset luokitellaan kotitaloussektoriin lukuun ottamatta kotitalouksien omistamia yritysmäisiä yhteisöjä. Ne ovat markkinatuottajia ja luokitellaan yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin.

3.31       Muut yksityiset tuottajat erotellaan yksityisiin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin ja muihin yksityisiin tuottajiin.

Määritelmä:

Yksityinen voittoa tavoittelematon yhteisö määritellään tavaroita ja palveluja tuottavaksi oikeudelliseksi tai sosiaaliseksi yksiköksi, jonka asema ei oikeuta niiden toimivan tulojen, voittojen tai muun taloudellisen hyödyn lähteenä yksiköille, jotka ovat perustaneet ne sekä valvovat tai rahoittavat niitä. Muut institutionaaliset yksiköt eivät voi ottaa haltuunsa niiden mahdollisesti tuottamaa ylijäämää.

Jos yksityinen voittoa tavoittelematon yhteisö on markkinatuottaja, se luokitellaan yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin.

Jos yksityinen voittoa tavoittelematon yhteisö on markkinaton tuottaja, se luokitellaan KPVTY-sektoriin, paitsi jos se on julkisyhteisön määräysvallassa. Jos yksityinen voittoa tavoittelematon yhteisö on julkisyhteisön määräysvallassa, se luokitellaan julkisyhteisöjen sektoriin.

Kaikki muut yksityiset tuottajat, jotka eivät ole voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, ovat markkinatuottajia. Ne luokitellaan yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin.

3.32       Eroteltaessa markkinatuotosta ja markkinatonta tuotosta sekä markkinatuottajia ja markkinattomia tuottajia on käytettävä useita kriteerejä. Näillä markkina/markkinaton ‑kriteereillä (katso kohta 3.19 taloudellisesti merkittävien hintojen määritelmästä) pyritään arvioimaan markkinaolosuhteiden olemassaolo ja tuottajan riittävä markkinakäyttäytyminen. Määrällisen markkina/markkinaton -kriteerin mukaan taloudellisesti merkittäviin hintoihin myytävien tuotteiden osalta ainakin suurin osa tuotantokustannuksista olisi katettava myyntituloilla.

3.33       Sovellettaessa tätä määrällistä markkina/markkinaton -kriteeriä myynti ja tuotantokustannukset määritellään seuraavasti:

a)      myyntituloilla tarkoitetaan myyntituloja, joista on vähennetty tuoteverot ja joihin on lisätty kaikki julkisyhteisöjen tai Euroopan unionin toimielinten kaikille tämäntyyppistä toimintaa harjoittaville tuottajille suorittamat ja myöntämät maksut; toisin sanoen mukaan luetaan kaikki tuotoksen määrään tai arvoon liittyvät maksut mutta ei maksuja, joilla katetaan yleistä alijäämää tai maksetaan velkoja.

Tämä myyntitulojen määritelmä vastaa perushintaisen tuotoksen määritelmää paitsi että:

(1)     tuotos perushintaan määritellään vasta sen jälkeen kun on päätetty, onko tuotos markkinatuotosta vai markkinatonta tuotosta: myyntituloja käytetään ainoastaan markkinatuotosta arvotettaessa; markkinaton tuotos arvotetaan kustannusten perusteella;

(2)     julkisyhteisöjen suorittamat maksut julkisten yritysten ja yritysmäisten yhteisöjen yleisen alijäämän kattamiseksi sisältyvät muihin tuotetukipalkkioihin kohdan 4.35.c mukaisesti. Tästä seuraa, että markkinatuotos perushintaan sisältää myös julkisyhteisöjen yleisen alijäämän kattamiseksi suorittamat maksut.

b)      myyntituloihin ei sisälly muita tulolähteitä kuten hallussapitovoitot (vaikka ne olisivat tavanomainen ja odotettavissa oleva osa yritystoiminnan tuloja), investointiavustukset, muut pääomansiirrot (esim. velkojen anteeksianto) ja oman pääoman hankinta;

c)      tätä kriteeriä sovellettaessa tuotantokustannukset ovat yhtä suuret kuin välituotekäytön, palkansaajakorvausten, kiinteän pääoman kulumisen, muiden tuotantoverojen ja pääomakustannusten summa. Tätä kriteeriä käytettäessä muita tuotantotukipalkkioita ei vähennetä. Myyntitulojen ja tuotantokustannusten käsitteiden yhdenmukaisuuden varmistamiseksi määrällistä markkina/markkinaton -kriteeriä käytettäessä tuotantokustannuksiin ei sisällytetä mitään kustannuksia, jotka liittyvät omaan käyttöön tarkoitettuun pääomanmuodostukseen. Yksinkertaisuuden vuoksi pääomakustannukset voidaan yleensä arvioida maksettujen todellisten nettokorkojen mukaan. Rahoituspalveluiden tuottajilta sen sijaan otetaan huomioon korkomaksut, eli välillisten rahoituspalveluiden (FISIM) osalta tehdään korjaus (D41).

Määrällistä markkina/markkinaton -kriteeriä sovelletaan tarkastellen useamman vuoden ajanjaksoa. Pienehköt vaihtelut myyntitulojen määrässä vuodesta toiseen eivät välttämättä edellytä institutionaalisten yksiköiden (ja niiden paikallisten TAY:iden ja tuotoksen) luokittelua uudelleen.

3.34       Myyntitulot saattavat sisältää erilaisia elementtejä. Esimerkiksi sairaaloiden tarjoamissa terveydenhuoltopalveluissa myyntitulot voivat vastata

a)      työnantajien ostoja, jotka kirjataan niiden työntekijöille maksetuiksi luontoismuotoisiksi tuloiksi ja kyseisten työntekijöiden kulutusmenoiksi;

b)      yksityisten vakuutuslaitosten ostoja;

c)      sosiaaliturvarahastojen ja julkisyhteisöjen ostoja, jotka luokitellaan luontoismuotoisiksi sosiaalietuuksiksi;

d)      kotitalouksien ostoja, joita ei hyvitetä (kulutusmenot).

Ainoastaan muita tuotantotukipalkkioita ja lahjoituksia (esim. hyväntekeväisyydestä) ei lueta myyntituloihin.

Samoin esimerkiksi yrityksen suorittama kuljetuspalveluiden myynti saattaa vastata tuottajien välituotekäyttöä, työnantajien tarjoamia luontoismuotoisia tuloja, julkisyhteisön tarjoamia luontoismuotoisia sosiaalietuuksia ja kotitalouksien ostoja ilman korvauksia.

3.35       Yrityksiä palvelevat yksityiset voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ovat erityistapaus. Niitä rahoitetaan tavallisesti niissä osallisena olevien yritysten ryhmän suorittamin jäsen- tai osuusmaksuin. Osuusmaksuja ei pidetä tulonsiirtoina vaan maksuina suoritetuista palveluista, toisin sanoen myyntituloina. Nämä voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ovat sen vuoksi markkinatuottajia, ja ne luokitellaan yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin.

3.36       Sovellettaessa kriteeriä, jonka mukaan yksityisten tai julkisten voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen myyntituloja ja tuotantokustannuksia vertaillaan, voi eräissä erityistapauksissa olla harhaanjohtavaa lukea myyntituloihin mukaan kaikki tuotoksen arvoon liittyvät maksut. Tämä voi koskea esimerkiksi yksityisten ja julkisten koulujen rahoitusta. Julkisyhteisöjen maksut voidaan kytkeä oppilaiden lukumäärään, mutta ne voivat olla riippuvaisia neuvotteluista julkisyhteisöjen kanssa. Tällöin näitä maksuja ei kirjata myyntituloina, vaikka niillä voi olla selvä yhteys tuotoksen volyymin mittariin, esim. oppilaiden lukumäärään. Tämä merkitsee, että pääasiallisesti tällaisin maksuin rahoitettu koulu on markkinaton tuottaja.

3.37       Julkiset tuottajat voivat olla markkinatuottajia tai markkinattomia tuottajia. Markkinatuottajat luokitellaan yrityssektoriin ja rahoituslaitossektoriin. Jos institutionaalinen yksikkö on markkinaton tuottaja, se luokitellaan julkisyhteisöjen sektoriin.

3.38       Paikalliset TAY:t markkinatuottajina ja omaan loppukäyttöön tuottajina eivät voi tarjota markkinatonta tuotosta. Niiden tuotos voidaan kirjata näin ollen ainoastaan markkinatuotokseksi tai tuotokseksi omaan loppukäyttöön ja arvottaa vastaavasti (katso kohdat 3.42–3.53).

3.39       Paikalliset TAY:t markkinattomina tuottajina voivat tarjota sivutuotoksena markkinatuotoksia ja tuotoksia omaan loppukäyttöön. Tuotos omaan loppukäyttöön koostuu omaan käyttöön tarkoitetusta pääoman muodostuksesta. Markkinatuotoksen olemassaolo pitäisi periaatteessa ratkaista soveltamalla laadullista ja määrällistä markkina/markkinaton ‑kriteeriä yksittäisiin tuotteisiin. Tällainen markkinattomien tuottajien sivutuotoksena syntyvä markkinatuotos saattaa olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun julkiset sairaalat veloittavat taloudellisesti merkittäviä hintoja joistakin palveluistaan.

3.40       Muita esimerkkejä ovat julkisten museoiden harjoittama jäljennösten myynti ja ilmatieteen laitosten sääennusteiden myynti.

3.41       Markkinattomilla tuottajilla saattaa olla tuloja myös markkinattoman tuotoksensa myynnistä taloudellisesti merkityksettömään hintaan, esim. museon pääsylipputulot. Nämä tulot liittyvät markkinattomaan tuotokseen. Jos kuitenkin näitä molempia tuloja (pääsylipputuloja ja julisteiden ja korttien myyntituloja) on vaikeaa erottaa toisistaan, niitä kaikkia voidaan pitää joko markkinatuotoksesta saatuina tuloina tai markkinattomasta tuotoksesta saatuina tuloina. Valinnan näiden kahden vaihtoehtoisen kirjauksen välillä tulisi riippua molempien tulotyyppien oletetusta suhteellisesta merkityksestä (lipputulot verrattuna julisteiden ja korttien myyntituloihin).

Kirjausajankohta ja tuotoksen arvottaminen

3.42       Tuotos on kirjattava ja arvotettava silloin, kun tuotantoprosessi tuottaa sen.

3.43       Koko tuotos on arvotettava perushintaan, mutta erityismenettelytavoista on sovittu seuraavissa tapauksissa:

a)      markkinattoman tuotoksen arvottaminen;

b)      markkinattoman tuottajan (paikallinen TAY) kokonaistuotoksen arvottaminen;

c)      tuotoksen summan arvottaminen institutionaaliselle yksikölle, jonka paikallinen TAY on markkinaton tuottaja.

3.44       Määritelmä:

Perushinta on hinta, jonka tuottajat saavat ostajalta tuotettua tavara- tai palveluyksikköä kohti ja josta vähennetään kaikki kyseisestä yksiköstä sen tuotannon tai myynnin seurauksena maksettavat verot (eli tuoteverot) ja johon lisätään kaikki kyseisestä yksiköstä sen tuotannon tai myynnin seurauksena saatavat tukipalkkiot (eli tuotetukipalkkiot). Siihen ei lueta tuottajan erikseen laskuttamia kuljetuskustannuksia. Siihen ei myöskään lueta rahoitusvarojen ja muiden kuin rahoitusvarojen hallussapitovoittoja ja -tappioita.

3.45       Tuotos omaan loppukäyttöön (P.12) arvotetaan markkinoilla myytävien samanlaisten tuotteiden perushintaan. Tällaisesta tuotoksesta syntyy nettotoimintaylijäämää tai sekatuloa. Esimerkkinä tästä ovat nettotoimintaylijäämää tuottavat omistusasuntopalvelut. Jos samanlaisten tuotteiden perushintoja ei ole käytettävissä, tuotos omaan loppukäyttöön olisi arvioitava tuotantokustannusten arvona, johon lisätään nettotoimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta).

3.46       Keskeneräisten töiden lisäykset arvotetaan valmiin tuotteen käypään perushintaan.

3.47       Keskeneräisenä työnä pidetyn tuotoksen arvon arvioimiseksi etukäteen arvio perustetaan tosiasiallisesti aiheutuneisiin kustannuksiin, joihin lisätään arvioitua toimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta). Ennakko-arviot korvataan myöhemmin arvoilla, jotka saadaan jakamalla valmiiden tuotteiden tosiasiallinen arvo (kun se saadaan tietää) keskeneräisen työn ajanjaksolle.

Valmiiden tuotteiden tuotoksen arvo on seuraavien erien arvojen summa:

a)      myydyt tai vaihdetut valmiit tuotteet;

b)      valmiiden tuotteiden varastoon kirjaukset miinus varastosta otot;

c)      valmiit tuotteet omaan loppukäyttöön.

3.48       Keskeneräisinä hankittujen rakennusten ja rakenteiden arvo arvioidaan siihenastisten kustannusten perusteella mukaan luettuna toimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali. Tämä marginaali saadaan, kun arvo voidaan arvioida samanlaisten rakennusten ja rakenteiden hintojen perusteella. Ostajan suorittamia vaiheittaisia maksuja voidaan käyttää ostajan kiinteän pääoman bruttomuodostuksen likimääräiseen arviointiin kussakin vaiheessa edellyttäen, ettei mitään ennakko- tai jäännösmaksuja ole.

Jos omaan käyttöön tapahtuvaa rakentamista ei saada päätökseen yhden tilinpitojakson aikana, tuotoksen arvo arvioidaan seuraavalla tavalla. Lasketaan kuluvalla tilinpitojaksolla aiheutuneiden kustannusten suhde koko rakennusajan kokonaiskustannuksiin nähden. Sovelletaan tätä suhdelukua käypään perushintaan tehtyyn kokonaistuotoksen arvioon. Jos valmiin rakennelman arvoa ei ole mahdollista arvioida käypään perushintaan, se arvotetaan rakennelman kokonaistuotantokustannusten mukaan, joihin lisätään toimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta). Jos osa työpanoksesta tai koko työpanos saadaan maksutta, kuten voi olla kotitalouksien yhteisessä rakentamisessa, arvioituihin kokonaistuotantokustannuksiin liitetään arvio siitä, mitä palkatun työvoiman kustannukset olisivat olleet käyttäen samanlaisten työvoimapanosten palkkatasoa.

3.49       Markkinattoman tuottajan (paikallinen TAY) tuotos yhteensä on arvotettava kokonaistuotantokustannusten perusteella, toisin sanoen seuraavien erien summan mukaan:

a)      välituotekäyttö (P.2);

b)      palkansaajakorvaukset (D.1);

c)      kiinteän pääoman kuluminen (P.51c);

d)      muut tuotantoverot (D.29) miinus muut tuotantotukipalkkiot (D.39).

Koronmaksut (ilman välillisiä rahoituspalveluita) eivät sisälly markkinattoman tuotannon kustannuksiin. Markkinattoman tuotannon kustannukset eivät myöskään sisällä pääoman nettotuottoa eivätkä markkinattomassa tuotannossa käytettyjen ja omistettujen muiden rakennusten kuin asuinrakennusten laskennallisia vuokra-arvoja.

3.50       Institutionaalisen yksikön kokonaistuotos on siihen kuuluvien paikallisten TAY:iden kokonaistuotosten summa. Tämä pätee myös sellaisiin institutionaalisiin yksiköihin, jotka ovat markkinattomia tuottajia.

3.51       Jos markkinattomilla tuottajilla ei ole markkinatuotosta sivutuotantona, markkinaton tuotos arvotetaan tuotantokustannusten perusteella. Jos markkinattomilla tuottajilla on markkinatuotosta sivutuotantona, markkinaton tuotos arvotetaan jäännöseränä, toisin sanoen kokonaistuotantokustannukset miinus niiden markkinatuotoksesta saadut tulot.

3.52       Markkinattomien tuottajien markkinatuotos arvotetaan perushintaan. Markkinattoman paikallisen TAY:n kokonaistuotos, joka kattaa markkinatuotoksen, markkinattoman tuotoksen ja tuotoksen omaan loppukäyttöön, arvotetaan tuotantokustannusten summana. Sen markkinatuotoksen arvo määritellään markkinatuotteista saatujen myyntitulojen perusteella ja sen markkinattoman tuotoksen arvo saadaan jäännöseränä, joka lasketaan sen kokonaistuotoksen arvon ja sen markkinatuotoksen ja tuotoksen omaan loppukäyttöön arvon välisenä erona. Sen myyntitulojen arvo, joka saadaan taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin myydyistä markkinattomista tavaroista ja palveluista, ei ole mukana näissä laskelmissa, vaan se jää osaksi sen markkinattoman tuotoksen arvoa.

3.53       Seuraavassa esitetään CPA-koodien mukaisessa järjestyksessä luettelo tuotoksen kirjausajankohtia ja arvottamista koskevista selvennyksistä ja poikkeuksista.

              A. Maa-, metsä- ja kalataloustuotteet

3.54       Maataloustuotteiden tuotokset kirjataan ikään kuin niitä tuotettaisiin jatkuvasti koko tuotantoajanjakson ajan (eikä ainoastaan sadonkorjuun tai eläinten teurastuksen aikaan).

Kasvavia satoja, pystyssä olevia puita, kalavarantoja tai ravinnoksi kasvatettavia eläimiä käsitellään kuten keskeneräisten töiden varastoja prosessin aikana, ja ne muutetaan valmiiden tuotteiden varastoiksi, kun prosessi on suoritettu loppuun.

Tuotokseen ei lueta muutoksia luonnonvaraisissa biologisissa varoissa eli eläinten, lintujen, luonnonvaraisten kalojen tai luonnonvaraisten metsien kasvua.

              C. Teollisuustuotteet; F. Rakennustyöt

3.55       Jos rakennuksen tai muun rakenteen rakentaminen ulottuu useamman tilinpitojakson ajalle, jokaisen ajanjakson aikana tuotettua tuotosta käsitellään ikään kuin se myytäisiin ostajalle tilinpitojakson lopussa, toisin sanoen se kirjataan ostajan kiinteän pääoman muodostuksena pikemminkin kuin keskeneräisenä työnä rakennusteollisuudessa. Tuotosta käsitellään ikään kuin se myytäisiin ostajalle vaiheittain. Kun sopimus edellyttää vaiheittaisia maksuja, tuotoksen arvo voidaan arvioida likimääräisesti kunkin ajanjakson aikana suoritettujen vaiheittaisten maksujen arvon perusteella. Jos lopullisesta ostajasta ei ole varmuutta, kunakin ajanjaksona tuotettu keskeneräinen tuotos kirjataan keskeneräiseksi työksi.

G. Tukku- ja vähittäiskaupan palvelut; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjauspalvelut

3.56       Tukkukaupan ja vähittäiskaupan palveluiden tuotos mitataan kauppatavaraksi ostettujen tavaroiden kaupan lisien mukaan.

Määritelmä:

Kaupan lisä on kauppatavaraksi ostetun tavaran todellisen tai laskennallisen myyntihinnan ja sen hinnan välinen ero, jonka jakelija joutuisi maksamaan tavaran korvaamiseksi myynti- tai luovutushetkellä.

Joidenkin tavaroiden lisät voivat olla negatiivisia, jos niiden myyntihintoja alennetaan. Lisät ovat negatiivisia tavaroissa, joita ei myydä hävikin tai varkauden takia. Luontoismuotoisena palkansaajakorvauksena annettujen tai omistajien kulutusta varten poistamien tavaroiden lisät ovat nolla.

Hallussapitovoitot ja -tappiot eivät sisälly kaupan lisään.

Tukku- tai vähittäiskauppiaan tuotos määrittyy seuraavasti:

tuotoksen arvo =

myynnin arvo

plus niiden tavaroiden arvo, jotka ostetaan kauppatavaraksi ja käytetään välituotekäyttöön, luontoismuotoisiin palkansaajakorvauksiin tai luontoismuotoisiin sekatuloihin,

miinus kauppatavaraksi ostettujen tavaroiden arvo,

plus kauppatavaroiden varastojen lisäysten arvo,

miinus kauppatavaroiden varastoista poistuvien tavaroiden arvo,

miinus tavanomaisista hävikeistä, varkauksista tai satunnaisista vahingoista johtuvan hävikin arvo.

H. Kuljetus ja varastointi

3.57       Kuljetuspalveluiden tuotos mitataan tavaroiden tai henkilöiden kuljetusmäärien arvon mukaan. Paikallisen TAY:n sisällä tapahtuvia kuljetuksia omaan käyttöön pidetään aputoimintana eikä niitä yksilöidä ja kirjata erikseen.

3.58       Varastointipalveluiden tuotos mitataan keskeneräisten töiden lisäyksen arvona. Varastoissa olevien tavaroiden hinnan nousua ei pitäisi käsitellä keskeneräisenä työnä ja tuotantona vaan hallussapitovoittona. Jos arvonnousu heijastaa hinnan nousua ilman laadun muutosta, kyseisellä kaudella ei ole lisätuotantoa varastointikustannusten tai varastointipalvelun nimenomaisen oston lisäksi. Arvonnousua pidetään kuitenkin tuotantona kolmessa tapauksessa:

a)      Tavaran laatu saattaa parantua ajan kuluessa, esim. viineissä; ainoastaan tapauksissa, joissa kypsyttäminen on vakituinen osa tuotantoprosessia, sitä pidetään tuotantona.

b)      Tietyn tavaran tarjontaan tai kysyntään vaikuttavat kausitekijät johtavat hinnan säännöllisiin ja ennustettaviin vaihteluihin vuoden mittaan, vaikka tavaran fyysiset ominaisuudet eivät olisikaan muuttuneet.

c)      Tuotantoprosessi on niin pitkä, että työhön, joka on tehty huomattavasti ennen toimitusta, sovelletaan diskonttaustekijöitä.

3.59       Varastoissa olevien tavaroiden hintojen useimmat muutokset eivät ole keskeneräisten töiden lisäyksiä. Varastointikustannukset ylittävän varastoitujen tavaroiden arvonnousun arvioimiseksi voidaan käyttää yleisen inflaatioasteen ylittävää odotettua arvonnousua ennalta määrättynä aikana. Ennalta määrätyn ajan ulkopuolella kertyvä voitto kirjataan edelleen hallussapitovoitoksi tai ‑tappioksi.

Varastointipalvelut eivät sisällä hinnan muutoksia, jotka johtuvat rahoitusvarojen, arvoesineiden tai muiden kuin rahoitusvarojen kuten maan ja rakennusten hallussapidosta.

3.60       Matkatoimistopalveluiden tuotos mitataan toimistojen palvelumaksujen arvona (palkkiot tai provisiot) eikä matkustajien matkatoimistoille suorittamien täysimääräisten maksujen mukaan, mukaan luettuina maksut kolmansien osapuolien suorittamista kuljetuksista.

3.61       Matkanjärjestäjäpalveluiden tuotosta mitataan matkustajien matkanjärjestäjälle suorittamien täysimääräisten maksujen mukaan.

3.62       Matkatoimistopalveluiden ja matkanjärjestäjäpalveluiden välinen ero on siinä, että matkatoimistopalveluihin sisältyy ainoastaan välitys matkustajan puolesta, kun taas matkanjärjestäjäpalvelut luovat uuden tuotteen, järjestetyn matkan, johon kuuluu erilaisia matka-, majoitus- ja ajanvieteosioita .

I. Majoitus- ja ravitsemuspalvelut

3.63       Hotelli-, ravintola- ja kahvilapalveluiden tuotoksen arvoon sisältyy kulutettujen ruokien, juomien ym. tuotoksen arvo.

K. Rahoitus- ja vakuutuspalvelut: keskuspankin tuotos

Keskuspankki tarjoaa seuraavia palveluja:

a)      rahapolitiikan palvelut;

b)      rahoituksen välityspalvelut;

c)      rahoituslaitosten valvontapalvelut.

Keskuspankin tuotos lasketaan sen kustannusten summana.

K. Rahoitus- ja vakuutuspalvelut: Rahoituspalvelut yleisesti

Rahoituspalvelut muodostuvat seuraavista palveluista:

a)      rahoituksen välitys (myös vakuutus- ja eläkevakuutuspalvelut);

b)      rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavien laitosten palvelut; ja

c)      muut rahoituspalvelut.

3.64       Rahoituksen välitys on rahoitukseen liittyvien riskien hallintaa ja varojen likvidiyden muuntamista. Näitä toimintoja harjoittavat laitokset hankkivat varoja esimerkiksi ottamalla vastaan talletuksia ja laskemalla liikkeelle vekseleitä, joukkovelkakirjoja tai muita arvopapereita. Yritykset käyttävät sekä näitä että omia varojaan rahoitusvarojen hankkimiseksi antamalla lainoja muille ja ostamalla vekseleitä, joukkovelkakirjoja tai muita arvopapereita. Rahoituksen välitykseen luetaan myös vakuutus- ja eläkevakuutuspalvelut.

3.65       Rahoitusta avustavalla toiminnalla helpotetaan rahoitusriskien hallintaa ja varojen likvidiyden muuntamista. Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavat laitokset toimivat toisten yksiköiden puolesta eivätkä aseta itseään riskeille alttiiksi ottamalla velkoja tai hankkimalla rahoitusvaroja osana välityspalvelua.

3.66       Muihin rahoituspalveluihin luetaan seurantapalvelut (esim. osake- ja joukkovelkakirjamarkkinoiden seuranta), turvallisuuspalvelut (esim. arvokorujen ja tärkeiden asiakirjojen suojaaminen) ja kaupankäyntipalvelut (esim. valuuttakauppa ja arvopaperikauppa).

3.67       Rahoituspalveluja tuottavat lähes yksinomaan rahoituslaitokset, koska kyseisten palveluiden valvonta on tiukkaa. Esimerkiksi jos vähittäiskauppias haluaa antaa luottoa asiakkailleen, luotot myöntää yleensä vähittäiskauppiaan rahoituslaitoksen tytäryhtiö tai toinen erikoistunut rahoituslaitos.

3.68       Rahoituspalveluista voidaan maksaa välittömästi tai välillisesti. Joihinkin rahoitusvarojen taloustoimiin voi sisältyä sekä välittömiä että välillisiä maksuja. Rahoituspalveluja tarjotaan ja niistä veloitetaan neljällä eri tavalla:

a)      välitöntä maksua vastaan tarjotut rahoituspalvelut;

b)      korkomaksujen muodossa maksetut rahoituspalvelut;

c)      rahoitusvarojen ja -velkojen hankintaan ja luovutukseen rahoitusmarkkinoilla liittyvät rahoituspalvelut;

d)      vakuutus- tai eläkejärjestelmiin liittyvät rahoituspalvelut, kun toiminta rahoitetaan vakuutusmaksuilla ja vakuutusmaksujen sijoitustuotoilla.

Välitöntä maksua vastaan tarjotut rahoituspalvelut

3.69       Näitä rahoituspalveluja tarjotaan suoria palvelumaksuja vastaan, ja ne kattavat laajan joukon palveluja, joita voivat tarjota erityyppiset rahoituslaitokset. Seuraavat esimerkit valaisevat välitöntä maksuja vastaan tarjottujen palveluiden luonnetta:

a)      Pankit perivät kotitalouksilta maksun asuntolainan järjestämisestä, sijoitussalkun hoitamisesta tai kiinteistön hallinnoinnista.

b)      Erikoistuneet laitokset perivät yrityksiltä maksun yritysoston järjestämisestä tai yhtiöryhmän yritysjärjestelyn hallinnoinnista.

c)      Luottokorttiyritykset perivät luottokortteja hyväksyviltä yksiköiltä tavallisesti tietyn prosenttiosuuden kustakin myyntitapahtumasta.

d)      Kortin haltijalta peritään suoraan maksu kortin hallussapidosta yleensä kerran vuodessa.

Korkomaksujen muodossa maksetut rahoituspalvelut

3.70       Esimerkiksi rahoituksen välityksessä rahoituslaitos kuten pankki ottaa vastaan talletuksia yksiköiltä, jotka haluavat saada korkoa varoille, joille niillä ei ole välitöntä käyttöä, ja lainaa varat toisille yksiköille, joiden varat eivät riitä omiin tarpeisiin. Pankki siis tarjoaa mekanismin, jolla ensimmäinen yksikkö voi lainata jälkimmäiselle. Kumpikin osapuoli maksaa tuotetusta palvelusta pankille palkkion: varat lainaksi antava yksikkö maksaa hyväksymällä ”viitekorkoa” matalamman koron, ja lainan vastaanottava yksikkö maksaa hyväksymällä ”viitekorkoa” korkeamman koron. Lainaajan pankille maksaman koron ja tallettajalle tosiasiassa maksetun koron välistä eroa pidetään näin ollen välillisenä rahoituspalveluna (FISIM).

3.71       Rahoituslaitoksen antolainauksen määrä on harvoin täsmälleen yhtä suuri kuin sinne talletettujen varojen määrä. Osa rahasta on voitu tallettaa muttei vielä lainata eteenpäin. Jotkin lainat on voitu rahoittaa pankin omista eikä lainatuista varoista. Tarjotuista lainoista ja talletuksista suoritetaan palvelu rahoituksen lähteestä riippumatta. FISIM määritellään kaikkien lainojen ja talletusten osalta. Näitä välillisiä maksuja sovelletaan ainoastaan rahoituslaitosten antamiin lainoihin tai vastaanottamiin talletuksiin.

3.72       Viitekorko on pankin talletus- ja lainakoron välinen ero. Se ei ole talletus- ja lainakoron välinen aritmeettinen keskiarvo. Pankkien välisessä otto- ja antolainauksessa käytetty korko on sopiva valinta. Jos lainoja ja talletuksia on eri valuuttamääräisinä, tarvitaan kutakin käytettyä valuuttaa kohti kuitenkin erillinen viitekorko erityisesti silloin, kun mukana on ulkomainen rahoituslaitos.

Välilliset rahoituspalvelut kuvataan yksityiskohtaisesti luvussa 14.

Rahoitusvarojen ja -velkojen hankintaan ja luovutukseen rahoitusmarkkinoilla liittyvät rahoituspalvelut

3.73       Kun rahoituslaitos laskee liikkeelle arvopaperin (esim. vekselin tai joukkovelkakirjan), veloitetaan palvelumaksu. Ostajalta pyydetty hinta (pyyntihinta) on yhtä suuri kuin arvopaperin arvioitu markkina-arvo lisättynä marginaalilla. Arvopaperia myytäessä veloitetaan toinen palvelumaksu, ja myyjälle tarjottu hinta (ostohinta) on yhtä suuri kuin markkina-arvo vähennettynä marginaalilla. Osto- ja myyntihintojen välisiä marginaaleja sovelletaan myös osakkeisiin, sijoitusrahasto-osuuksiin ja ulkomaan valuuttoihin. Näitä marginaaleja pidetään rahoituspalvelujen tuottamisena.

Vakuutus- tai eläkejärjestelmiin liittyvät rahoituspalvelut, kun toiminta rahoitetaan vakuutusmaksuilla ja vakuutussäästöjen sijoittamisesta saaduilla tuotoilla

3.74       Tähän otsakkeeseen kuuluvat seuraavat toiminnat. Jokainen niistä johtaa varojen uudelleenjakoon.

a)      Vahinkovakuutus. Vahinkovakuutuksessa vakuutusyhtiö perii asiakkaalta vakuutusmaksun, joka pysyy yhtiön hallinnassa kunnes esitetään korvaushakemus tai vakuutuskausi päättyy. Sillä välin vakuutusyhtiö sijoittaa vakuutusmaksun, ja tästä syntyvä omaisuustulo on lisärahoituslähde. Omaisuustulo kuvaa asiakkaan menettämää tuloa, joten sitä pidetään todellisen vakuutusmaksun täydennyksenä. Vakuutusyhtiö määrittää todellisten vakuutusmaksujen tason sellaiseksi, että kun vakuutusmaksujen summaan lisätään niiden tuottama omaisuustulo ja siitä vähennetään odotetut korvaukset, jäljelle jää marginaali, joka muodostaa vakuutusyhtiön tuotoksen.

Vahinkovakuutuksen tuotos lasketaan seuraavasti:

Vakuutusmaksutuotot yhteensä

plus implisiittiset vakuutusmaksutäydennykset (jotka ovat yhtä suuret kuin vastuuvelasta saatu omaisuustulo)

miinus oikaistut korvauskulut.

Vakuutusyhtiöllä on käytettävissään vakuutusmaksuvastuusta (seuraavan tilikauteen liittyvät todelliset vakuutusmaksut) ja korvausvastuusta koostuva vakuutustekninen vastuuvelka. Korvausvastuu kattaa korvaukset vahingoista, joita ei ole vielä ilmoitettu, jotka on ilmoitettu muttei vielä ratkaistu tai jotka on ilmoitettu ja ratkaistu muttei vielä maksettu. Tätä vastuuvelkaa kutsutaan vakuutustekniseksi vastuuvelaksi, ja se käytetään sijoitustulon saamiseksi. Hallussapitovoitot ja -tappiot eivät ole vakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatavaa tuloa. Vakuutustekninen vastuuvelka voidaan sijoittaa vakuutusyhtiöiden sivutoimintoihin, esim. asuntojen tai toimistojen vuokralle antoon. Nettotoimintaylijäämä näistä sivutoiminnoista on vakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatua tuloa.

Asianmukaista korvausten tasoa tuotoksen laskemiseksi kutsutaan oikaistuiksi korvauksiksi, ja ne voidaan määrittää kahdella tavalla. Odotusarvomenetelmässä oikaistujen korvausten määrä arvioidaan mallilla, joka perustuu yrityksen korvausvastuun aiempaan kehitykseen. Toisessa menetelmässä käytetään kirjanpitotietoja: oikaistut korvaukset johdetaan jälkikäteen siten, että korvauskuluihin lisätään tasoitusvastuu eli odottamattoman suuria korvauksia varten rahastoidut varat. Mikäli tasoitusvastuu on riittämätön oikaistujen korvausten saamiseksi normaalille tasolle, oikaistujen korvausten määrään lisätään omista varoista maksettava osuus. Kummankin menetelmän merkittävä ominaisuus on, että odottamattoman suuret korvaukset eivät johda heilahteleviin tai negatiivisiin tuotosarvioihin.

Rahoitusalan sääntelyn muutoksista johtuvat muutokset vakuutusteknisessä vastuuvelassa ja tasoitusvastuussa kirjataan muihin muutoksiin varojen määrässä; ne eivät ole merkityksellisiä tuotoksen laskemisessa. Jos tietojen puutteen takia kumpikaan menetelmä oikaistujen korvausten arvioimiseksi ei ole mahdollinen, tuotos on ehkä sen sijaan arvioitava kustannusten summana, johon lisätään normaali voitto.

Sijoitusvakuutuksen tapauksessa sijoitusvakuutusrahastojen muutokset vähennetään tuotoksen selville saamiseksi.

b)      Henkivakuutussopimus on eräs säästämisen muoto. Vakuutuksenottaja maksaa useiden vuosien ajan vakuutusmaksuja vakuutusyhtiölle tulevaisuudessa saatavia etuuksia vastaan. Nämä etuudet voidaan ilmaista maksettuihin vakuutusmaksuihin perustuvan kaavan avulla, tai ne voivat riippua siitä, miten hyvin vakuutusyhtiö onnistuu sijoittamaan varat. Henkivakuutuksen tuotoksen laskentamenetelmä noudattaa samoja yleisperiaatteita kuin vahinkovakuutuksen. Koska vakuutusmaksujen vastaanottamisen ja etuuksien maksamisen välillä kuluu aikaa, vakuutusteknisen vastuuvelan muutoksiin on varauduttava erityisesti. Henkivakuutuksen tuotos johdetaan seuraavasti:

Vakuutusmaksutuotot

plus vakuutusmaksutäydennykset

miinus erääntyneet etuudet

miinus henkivakuutuksen vastuuvelan lisäys (plus vähennys).

Vakuutusmaksut määritetään henkivakuutuksessa ja vahinkovakuutuksessa täsmälleen samalla tavalla. Vakuutusmaksutäydennykset ovat henkivakuutuksessa merkityksellisemmät kuin vahinkovakuutuksessa. Etuudet kirjataan joko silloin kun ne myönnetään tai kun ne maksetaan. Henkivakuutuksessa ei ole tarvetta johtaa etuuksien oikaistua arviota, koska henkivakuutussopimuksen maksuissa ei esiinny samaa odottamatonta heilahtelua. Henkivakuutuksen vastuuvelka kasvaa joka vuosi uusien vakuutusmaksujen ja vakuutuksenottajien uusien sijoitustuottojen (joita he eivät nosta) takia ja laskee maksettujen korvausten takia. Näin ollen henkivakuutuksen tuotos on mahdollista ilmaista henkivakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatuna kokonaistulona, josta vähennetään tästä sijoitustulosta vakuutuksenottajille tosiasiallisesti osoitettu osa, joka lisätään vakuutustekniseen vastuuvelkaan.

Jos tätä menetelmää ei voida tietoihin liittyvistä syistä käyttää tai jos se ei anna merkityksellisiä tuloksia, henkivakuutuksen tuotos lasketaan tuotantokustannusten summana, johon lisätään ”normaali voitto”.

c)      Jälleenvakuutuksen tuotos on määritettävä täsmälleen samalla tavalla kuin vahinkovakuutuksen, oli jälleenvakuutettavana sitten henki- tai vahinkovakuutussopimus.

d)      Sosiaalivakuutusjärjestelmän tuotos riippuu tavasta, jolla se on organisoitu. Esimerkkejä näistä tavoista ovat seuraavat:

(1)     Sosiaaliturvajärjestelmät ovat sosiaalivakuutusjärjestelmiä, jotka kattavat koko yhteiskunnan ja joita julkishallinto sääntelee ja valvoo. Niiden tarkoituksena on tarjota kansalaisille esim. vanhuuteen, invaliditeettiin tai kuolemaan, sairauteen, työtapaturmiin, työttömyyteen, perheeseen ja terveydenhuoltoon liittyviä etuuksia. Jos erotetaan erillisiä yksikköjä, niiden tuotos määritetään samalla tavalla kuin kaikki markkinaton tuotos eli kustannusten summana. Jos erillisiä yksikköjä ei eroteta, sosiaaliturvan tuotos sisältyy sen hallinnon tason tuotokseen, jolla se toimii.

(2)     Kun työnantajalla on oma sosiaaliturvajärjestelmä, tuotoksen arvo määritetään kustannusten summana, johon sisältyy arvio järjestelmän toiminnassa käytetyn kiinteän pääoman tuotosta. Tuotoksen arvo mitataan samalla tavalla, jos työnantaja perustaa erillisen eläkerahaston järjestelmän hallinnointia varten.

(3)     Kun työnantaja käyttää vakuutusyhtiötä hallinnoimaan järjestelmää omasta puolestaan, tuotoksen arvo on vakuutusyhtiön veloittama palkkio.

(4)     Usean työnantajan järjestelmässä tuotoksen arvo mitataan kuten henkivakuutussopimuksissa: se on järjestelmien saama sijoitustulo, josta vähennetään vastuuvelkaan lisätty määrä.

e)      Standarditakausvastuujärjestelmien tuotoksen mittaaminen riippuu kyseessä olevan tuottajan tyypistä. Jos standarditakausvastuujärjestelmä toimii markkinatuottajana, tuotoksen arvo lasketaan samalla tavalla kuin vahinkovakuutuksessa. Jos järjestelmä toimii markkinattomana tuottajana, tuotoksen arvo lasketaan kustannusten summana.

L. Kiinteistöalan palvelut

3.75       Omistusasuntopalveluiden tuotos arvotetaan sen arvioidun vuokra-arvon mukaan, jonka vuokralainen joutuisi maksamaan samasta asunnosta ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin sijainti, lähipalvelut ym. sekä itse asunnon koko ja laatu. Asunnoista erillään sijaitsevista autotalleista, joita omistaja käyttää kulutustarkoitukseen asunnon käytön yhteydessä, on tehtävä samanlainen laskelma. Ulkomailla sijaitsevien omistusasuntojen, esim. loma-asuntojen vuokra-arvoa ei pidä kirjata osaksi kotimaista tuotantoa vaan palveluiden tuonniksi ja vastaava nettotoimintaylijäämä ulkomailta saaduksi ensituloksi. Ulkomaisten talousyksiköiden omistamien asuntojen osalta suoritetaan vastaavat kirjaukset. Osa-aikaisille lomaosakeasunnoille kirjataan osuus palvelumaksusta.

3.76       Omistusasuntopalveluiden arvon arvioinnissa käytetään ositusmenetelmää. Asuntokanta ositetaan sijainnin, asunnon luonteen ja muiden vuokraan vaikuttavien tekijöiden mukaan. Vuokrattujen asuntojen todellisista vuokrista saatuja tietoja käytetään arvion saamiseksi koko asuntokannan vuokra-arvosta. Ositekohtaisia keskimääräisiä todellisia vuokria sovelletaan kyseisen ositteen kaikkiin asuntoihin. Jos tiedot ovat peräisin otostutkimuksista, koko vuokrakannan bruttoutus koskee sekä osaa vuokratuista asunnoista että kaikkia omistusasuntoja. Yksityiskohtainen menettely ositekohtaisen vuokran määrittämiseksi tehdään perusvuodelle, ja tämä tulos ekstrapoloidaan myöhemmille kausille.

3.77       Ositusmenetelmässä omistusasuntoihin sovellettava vuokra määritellään yksityiseksi markkinavuokraksi, joka maksetaan oikeudesta käyttää kalustamatonta asuntoa. Laskennallisten vuokrien määrittämiseksi käytetään kaikkia yksityisesti omistettuja kalustamattomia asuntoja koskevista sopimuksista aiheutuvia vuokria. Mukaan otetaan myös valtion sääntelyn vuoksi alhaiset yksityiset markkinavuokrat. Jos tiedonlähteenä on vuokralainen, havainnoitua vuokraa korjataan lisäämällä siihen mahdollinen vuokra-avustus, joka on maksettu suoraan vuokraisännälle. Jos edellä määritettyjen havainnoitujen vuokrien otos ei ole riittävän suuri, kalustettujen asuntojen havainnoituja vuokria voidaan käyttää laskennallisiin tarkoituksiin, edellyttäen että niihin on tehty huonekaluja koskeva oikaisu. Poikkeuksellisesti voidaan käyttää myös julkisomisteisten asuntojen korotettuja vuokria. Sukulaisille tai työntekijöille vuokrattujen asuntojen alhaisia vuokria ei pitäisi käyttää.

3.78       Ositusmenetelmää käytetään kaikkien vuokrattujen asuntojen bruttoutusta varten. Edellä kuvattua laskennallista keskimääräistä vuokraa ei ehkä voida soveltaa vuokramarkkinoiden kaikkiin segmentteihin. Esimerkiksi kalustettujen asuntojen pienennetyt vuokrat tai julkisomisteisten asuntojen korotetut vuokrat eivät sovellu käytettäväksi vastaavien todella vuokrattujen asuntojen osalta. Tässä tapauksessa tarvitaan tosiasiallisesti vuokrattujen kalustettujen tai sosiaalisin perustein vuokrattavien asuntojen erilliset ositteet yhdistettynä asianmukaisiin keskimääräisiin vuokriin.

3.79       Jos vuokramarkkinat eivät ole riittävän suuret ja omistusasunnot ovat edustava asumismuoto, omistusasuntoihin sovelletaan käyttäjäkustannusmenetelmää.

Käyttäjäkustannusmenetelmässä asuntopalveluiden tuotos on välituotekäytön, kiinteän pääoman kulumisen, muiden tuotannon verojen, joista on vähennetty tukipalkkiot, ja nettotoimintaylijäämän summa.

Nettotoimintaylijäämä mitataan soveltamalla kiinteää reaalista vuosituottoa käypähintaisen omistusasuntokannan nettoarvoon (jälleenhankintahinnat).

3.80       Muiden rakennusten kuin asuinrakennusten kiinteistöpalveluiden tuotos mitataan erääntyneiden vuokrien arvolla.

M. Ammatilliset, tieteelliset ja tekniset palvelut; N. Hallinto- ja tukipalvelut

3.81       Käyttöleasingpalveluiden, kuten koneiden ja laitteiden ym. vuokralleannon, tuotos mitataan maksetun vuokran arvolla. Käyttöleasing poikkeaa rahoitusleasingistä: rahoitusleasingilla rahoitetaan kiinteiden varojen hankintaa siten, että vuokralleantaja antaa lainan vuokralleottajalle. Rahoitusleasingissa maksut koostuvat pääoman takaisinmaksusta ja koron maksusta sekä suoritetuista välittömistä palveluista maksetusta pienestä palvelumaksusta (katso luku 15: Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit).

3.82       Tutkimukseen ja kehittämiseen (T&K) kuuluu tietämyksen lisäämiseksi järjestelmällisesti tehtävä luova työ sekä tällaisen tietämyksen käyttö uusien tuotteiden, olemassa olevien tuotteiden parempien versioiden ja ominaisuuksien tai uusien tai tehokkaampien tuotantoprosessien löytämiseksi tai kehittämiseksi. Pääasialliseen toimintaan verrattuna merkittävän suuruinen T&K-toiminta kirjataan paikallisen TAY:n sivutoiminnaksi. Kyseessä on erillinen paikallinen TAY, jos erillisen institutionaalisen yksikön olemassaolon ehdot täyttyvät.

3.83       T&K-palveluiden tuotos mitataan seuraavasti:

a)      Erikoistuneiden kaupallisten tutkimuslaboratorioiden tai -laitosten suorittama T&K arvotetaan myynneistä, sopimuksista, provisioista, maksuista ym. saatujen tulojen mukaan tavalliseen tapaan.

b)      Saman yrityksen sisällä käytettäväksi tarkoitettu T&K arvotetaan siihen arvioituun perushintaan, joka jouduttaisiin maksamaan, jos tutkimus tehtäisiin alihankintana. Jos vastaavanluonteisen T&K:n alihankintamarkkinoita ei ole, T&K arvotetaan tuotantokustannusten summana, johon lisätään toimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta);

c)      Julkishallinnon yksiköiden, yliopistojen ja voittoa tavoittelemattomien tutkimuslaitosten T&K arvotetaan tuotantokustannusten summana. Markkinattomien T&K:n tuottajien T&K:n myynnistä saamat tulot on kirjattava sivumarkkinatuotoksesta saaduiksi tuloiksi.

T&K-menot erotetaan opetus- ja koulutusmenoista. T&K-menoihin ei sisälly pääasiallisena tai sivutoimintana tapahtuvasta atk-ohjelmien kehittämisestä syntyviä kustannuksia.

O. Julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen palvelut, pakolliset sosiaalivakuutuspalvelut

3.84       Julkisen hallinnon palvelut, maanpuolustuspalvelut ja pakolliset sosiaalivakuutuspalvelut ovat markkinattomia palveluita, ja ne arvotetaan vastaavasti.

P. Koulutuspalvelut; Q. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut

3.85       Koulutus- ja terveyspalveluissa vedetään tarkka raja markkinatuottajien ja markkinattomien tuottajien välille sekä niiden markkinatuotoksen ja markkinattoman tuotoksen välille. Esimerkiksi julkiset laitokset (tai muut laitokset erityisten avustusten ansiosta) voivat periä eräistä koulutus- ja sairaanhoitomuodoista nimellisiä maksuja, mutta joistakin toisista koulutus- ja erikoissairaanhoitomuodoista ne voivat periä maksun kaupallisten taksojen mukaan. Toinen esimerkki on, että saman tyyppistä palvelua (esimerkiksi korkea-asteen koulutusta) tarjoavat toisaalta julkinen sektori ja toisaalta kaupalliset laitokset.

Koulutus- ja terveyspalveluihin ei lueta T&K-toimintoja; terveyspalveluihin ei lueta terveydenhoidon koulutusta esim. yliopistollisissa sairaaloissa.

R. Taide-, viihde- ja virkistyspalvelut; S. Muut palvelut

3.86       Kirjojen, nauhoitusten, filmien, atk-ohjelmien, kasettien, levyjen ym. tuotanto on kaksivaiheinen prosessi ja sitä mitataan vastaavasti:

(1)     Alkuperäiskappaleiden tuotannosta syntyvää tuotosta – henkistä omaisuustuotetta – mitataan siitä maksetulla hinnalla, jos se myydään, tai jos sitä ei myydä, samanlaisista alkuperäiskappaleista maksetulla perushinnalla, niiden tuotantokustannuksilla (plus toimintaylijäämää vastaava marginaali) tai niiden käyttämisestä tuotannossa odotettujen tulevien tulojen diskontatulla arvolla.

(2)     Tämän varan omistaja saattaa käyttää sitä suoraan tai tuottaa siitä kopioita myöhempinä ajanjaksoina. Jos omistaja on antanut lisenssin muille tuottajille alkuperäiskappaleen käyttämiseksi tuotannossa, lisensseistä saadut maksut, provisiot, palkkiot ym. ovat palveluiden tuotos. Alkuperäiskappaleen myynti on kuitenkin negatiivista kiinteän pääoman muodostusta.

T. Kotitaloudet työnantajina

3.87       Palkatun henkilöstön tuottamien kotitalouspalveluiden tuotos arvotetaan palkatun työvoiman korvausten perusteella; siihen sisältyvät kaikki luontoismuotoiset korvaukset kuten ruoka tai asunto.

VÄLITUOTEKÄYTTÖ (P.2)

3.88       Määritelmä:

Välituotekäyttö koostuu tuotantoprosessissa panoksina kulutetuista tavaroista ja palveluista, lukuun ottamatta kiinteitä varoja, joiden kulutus kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. Tavarat ja palvelut joko muunnetaan tai käytetään hyväksi tuotantoprosessissa.

3.89       Välituotekäyttö sisältää seuraavat tapaukset:

a)      aputoimintojen panoksina käytetyt tavarat ja palvelut. Tavallisia esimerkkejä ovat osto, myynti, markkinointi, kirjanpito, tietojenkäsittely, kuljetus, varastointi, huolto, turvallisuus ym. Näitä tavaroita ja palveluita ei eroteta paikallisen TAY:n pääasiallisiin (tai sivu-) toimintoihin kulutetuista tavaroista ja palveluista;

b)      tavarat ja palvelut, jotka saadaan saman institutionaalisen yksikön toiselta paikalliselta TAY:ltä;

c)      vuokratut kiinteät varat, esim. koneiden tai autojen, ohjelmistojen ja viihteen alkuperäisteosten käyttöleasing;

d)      maksut valmistamattomina varoina kirjatuista lyhytaikaisista sopimuksista, leasingsopimuksista ja lisensseistä; tähän ei kuulu tällaisten valmistamattomien varojen osto.

e)      voittoa tavoittelemattomille elinkeinoelämän järjestöille maksetut jäsenmaksut, osuusmaksut tai muut sen kaltaiset maksut (katso kohta 3.35);

f)       erät, joita ei pidetä pääoman bruttomuodostuksena, kuten:

(1)     tavallisiin toimintoihin käytetyt halvat työkalut, kuten sahat, lapiot, veitset, kirveet, vasarat, ruuvimeisselit, ruuviavaimet, jakoavaimet ja muut käsityökalut; pienet kojeet, kuten taskulaskimet. Tällaisten kestävien tavaroiden kaikki menot kirjataan välituotekäyttönä;

(2)     tuotannossa käytettyjen kiinteiden varojen säännöllinen huolto ja korjaus;

(3)     henkilöstön koulutuspalvelut, markkinatutkimus ja vastaavat yksikön ulkopuolelta ostetut tai saman institutionaalisen yksikön erillisen paikallisen TAY:n suorittamat toiminnat;

(4)     tutkimus- ja kehittämismenoja käsitellään kiinteän pääoman muodostuksena, jos EU:n jäsenvaltioiden arviot ovat riittävän luotettavia ja vertailukelpoisia.

g)      työnantajan korvaamat työntekijöiden menot tavaroista, jotka ovat välttämättömiä työnantajien tuotannon kannalta, kuten sopimusvelvoitteet ostaa omaan käyttöön työkaluja tai turvavarusteita;

h)      työnantajien menot, jotka ovat heidän omaksi sekä henkilöstön hyväksi, koska ne ovat välttämättömiä tuotannon kannalta. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

(1)     henkilöstön työtehtävien yhteydessä syntyneiden matka-, ero-, muutto- ja ajanvietekustannusten korvaaminen;

(2)     työpaikan palveluiden järjestäminen.

Luettelo esitetään palkansaajakorvauksia koskevissa kappaleissa (D.1) (katso kohta 4.07).

i)       paikallisten toimialayksiköiden (TAY) maksamat vahinkovakuutuspalvelumaksut (katso luku 16 vakuutuksista). Jotta vain palvelumaksut voitaisiin kirjata välituotekäyttönä, maksetuista vakuutusmaksuista vähennetään esim. maksetut korvaukset ja vakuutusrahastojen nettomuutos. Vakuutusrahastojen nettomuutos kohdennetaan paikallisiin toimialayksiköihin suhteessa maksettuihin vakuutusmaksuihin;

j)       kotimaisten tuottajien ostamat välilliset rahoituspalvelut (FISIM);

k)      keskuspankin markkinaton tuotos olisi kohdennettava kokonaisuudessaan muiden rahoituksen välittäjien välituotekäyttöön.

3.90       Välituotekäyttöön ei lueta:

a)      eriä, joita pidetään pääoman bruttomuodostuksena, kuten esimerkiksi:

(1)     arvoesineet;

(2)     mineraalien etsintä;

(3)     perusparannukset, jotka menevät huomattavasti pitemmälle kuin mitä kiinteiden varojen hyvässä työkunnossa pitäminen edellyttää. Esimerkkejä ovat peruskorjaus, jälleenrakentaminen ja laajennustyö;

(4)     omaan käyttöön ostetut tai tuotetut atk-ohjelmistot;

(5)     sotilaalliset aseet ja niiden laukaisemiseen tarvittavat laitteet;

b)      valmistamattomien varojen ostona pidetyt menot, esim. pitkäaikaiset sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit (katso luku 15);

c)      työnantajan menot, joita pidetään luontoismuotoisina palkkoina;

d)      markkina- ja omavaraistuotantoyksiköiden käyttämät julkisyhteisöjen tuottamat kollektiivipalvelut (joita pidetään julkisyhteisöjen kollektiivisina kulutusmenoina);

e)      saman tilinpitojakson aikana ja samassa paikallisessa TAY:ssä tuotetut ja kulutetut tavarat ja palvelut (niitä ei myöskään kirjata tuotokseksi);

f)       maksut julkisyhteisöjen luvista ja maksut, joita pidetään muina tuotantoveroina;

g)      luonnonvarojen (esim. maan) käyttämisestä maksetut lupamaksut, joita käsitellään vuokrina eli omaisuustulon maksuna.

Kirjausajankohta ja välituotekäytön arvottaminen

3.91       Välituotteina käytetyt tuotteet kirjataan ja arvotetaan sillä hetkellä, jolloin ne siirtyvät tuotantoprosessiin. Ne arvotetaan samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan hintoihin.

3.92       Tuotantoyksiköt eivät kirjaa tavaroiden käyttöä tuotantoon suoraan. Ne kirjaavat ostot, jotka on tarkoitettu käytettäviksi panoksina, ja vähentävät niistä varastossa pidettyjen tavaroiden määrien lisäykset.

KULUTUS (P.3, P.4)

3.93       Kulutuksesta käytetään kahta käsitettä:

a)      kulutusmenot (P.3);

b)      todellinen kulutus (P.4).

Kulutusmenot ovat kotitalouksien, kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ja julkisyhteisöjen yksilöllisten ja kollektiivisten tarpeiden tyydyttämiseksi käyttämistä tavaroista ja palveluista aiheutuneita menoja. Todellinen kulutus sitä vastoin tarkoittaa sektorin kulutustavaroiden ja palveluiden hankintaa. Näiden kahden käsitteen välinen ero on siinä, miten tiettyjen julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen rahoittamia, mutta kotitalouksille luontoismuotoisina yhteiskunnallisina tulonsiirtoina tarjottuja tavaroita ja palveluita käsitellään.

Kulutusmenot (P.3)

3.94       Määritelmä:

Kulutusmenot käsittävät kotimaisille institutionaalisille yksiköille sellaisista tavaroista ja palveluista aiheutuneet menot, joita käytetään henkilökohtaisten tarpeiden tai yhteiskunnan jäsenten kollektiivisten tarpeiden välitöntä tyydyttämistä varten.

3.95       Kotitalouksien kulutusmenot sisältävät seuraavat tapaukset:

a)      omistusasuntopalvelut;

b)      luontoismuotoiset tulot, kuten:

(1)     palkansaajien luontoismuotoisina tuloina saamat tavarat ja palvelut;

(2)     kotitalouksien omistamien yhteisömäisten yritysten tuotoksena tuotetut tavarat ja palvelut, jotka kotitalouden jäsenet pitävät itsellään kulutusta varten. Esimerkkejä ovat elintarvikkeet ja muut maataloustuotteet, omistusasunnosta saatavat asumispalvelut ja palkatun henkilöstön tuottamat kotitalouspalvelut (palvelijat, kokit, puutarhurit, autonkuljettajat ym.).

c)      tavarat, joita ei pidetä välituotekäyttönä, kuten:

(1)     raaka-aineet sellaisia asuntojen pieniä korjauksia ja sisustustöitä varten, joita sekä vuokralaiset että omistajat tekevät;

(2)     materiaalit kestokulutustavaroiden, myös ajoneuvojen, korjausta ja huoltoa varten;

d)      tavarat, joita ei pidetä pääoman muodostuksena, erityisesti kestokulutustavarat, joiden käyttö jatkuu usean tilinpitojakson ajan; tähän sisältyy joidenkin kestävien tavaroiden omistuksen siirtyminen yritykseltä kotitaloudelle;

e)      suoraan veloitetut rahoituspalvelut ja se osa välillisiä rahoituspalveluja, jonka kotitaloudet käyttävät kulutustarkoituksiin;

f)       vakuutuspalvelut, implisiittisen palvelumaksun määrän mukaan;

g)      eläkerahastopalvelut, implisiittisen palvelumaksun määrän mukaan;

h)      kotitalouksien maksut lisensseistä, luvista ym., joita pidetään palveluiden ostoina (katso kohdat 4.79, 4.80);

i)       tuotoksen osto taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin, esim. museon sisäänpääsymaksut.

3.96       Kotitalouksien kulutusmenoihin eivät sisälly seuraavat:

a)      luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot, kuten alkuaan kotitaloudelle koituneet mutta myöhemmin sosiaaliturvan korvaamat kustannukset, esim. eräät sairaanhoitomenot;

b)      erät, joita pidetään välituotekäyttönä tai pääoman bruttomuodostuksena, kuten:

(1)     yhtiöimättömiä yrityksiä omistavien kotitalouksien menot, jotka ovat aiheutuneet elinkeinon harjoittamisesta – esim. sellaisista kestävistä tavaroista kuin ajoneuvot, kalusteet tai sähkölaitteet (kiinteän pääoman bruttomuodostus) ja myös muista kuin kestävistä tavaroista kuten polttoaineista (käsitellään välituotekäyttönä);

(2)     menot, joita asunnon omistajalle aiheutuu asunnon sellaisesta sisustamisesta, huollosta ja korjauksesta, joita vuokralaiset eivät tyypillisesti tee (käsitellään välituotekäyttönä asuntopalveluiden tuottamisessa);

(3)     asuntojen ostaminen (käsitellään kiinteän pääoman bruttomuodostuksena);

(4)     arvoesineistä aiheutuneet menot (käsitellään pääoman bruttomuodostuksena);

c)      erät, joita käsitellään valmistamattomien varojen hankintana, erityisesti maan ostaminen;

d)      kaikki kotitalouksien maksut, joita on pidettävä veroina (katso kohdat 4.79–4.80);

e)      jäsenmaksut, osuusmaksut ja muut sen kaltaiset maksut, joita kotitaloudet ovat maksaneet kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, kuten ammattiliitoille, ammatillisille järjestöille, kuluttajajärjestöille, kirkoille ja yhteiskunnallisille, kulttuuri- ja viihdealan sekä urheiluseuroille;

f)       kotitalouksien vapaaehtoiset rahamääräiset tai luontoismuotoiset tulonsiirrot hyväntekeväisyys-, hätäapu- ja avustusjärjestöille.

3.97       Kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot sisältävät kaksi erillistä ryhmää:

a)      Kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tuottamien tavaroiden ja palveluiden arvo, joka ei ole pääoman muodostusta omaan käyttöön eikä kotitalouksien ja muiden yksiköiden menoja;

b)      Kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille sellaisista palveluista aiheutuneet menot, joita ovat tuottaneet markkinatuottajat ja jotka on toimitettu – ilman jatkojalostusta – kotitalouksille kulutettavaksi luontoismuotoisina sosiaalietuuksina.

3.98       Julkisyhteisöjen kulutusmenot (P.3) sisältävät kaksi samankaltaista menoryhmää kuin kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot:

a)      julkisyhteisöjen itsensä tuottamien tavaroiden ja palveluiden arvo (P.1), muu kuin pääoman muodostus omaan käyttöön (vastaa kohtaa P.12), markkinatuotos (P.11) ja maksut markkinattomasta tuotoksesta (P.131);

b)      julkisyhteisöjen tekemät sellaisten tavaroiden ja palveluiden ostot, jotka ovat markkinatuottajien tuottamia ja jotka on toimitettu – ilman jatkojalostusta – kotitalouksille luontoismuotoisina yhteiskunnallisina tulonsiirtoina (D.632). Julkisyhteisöt maksavat tavarat ja palvelut, jotka myyjät toimittavat kotitalouksille.

3.99       Yrityksillä ei ole kulutusmenoja. Niiden ostamat tavarat ja palvelut, joita kotitaloudet käyttävät kulutukseen, käytetään joko välituotekäyttönä tai hankitaan henkilöstölle luontoismuotoisina palkansaajakorvauksina, toisin sanoen ne ovat kotitalouksien laskennallisia kulutusmenoja.

Todellinen kulutus (P.4)

3.100     Määritelmä:

Todellinen kulutus koostuu tavaroista ja palveluista, joita kotimaiset institutionaaliset yksiköt hankkivat yksilöllisten tai kollektiivisten inhimillisten tarpeiden välitöntä tyydyttämistä varten.

3.101     Määritelmä:

Tavarat ja palvelut yksilöllistä kulutusta varten (’yksilölliset tavarat ja palvelut’) ovat tavaroita ja palveluja, joita kotitalous hankkii ja käyttää omien jäsentensä tarpeiden tyydyttämiseen. Yksilöllisillä tavaroilla ja palveluilla on seuraavat ominaisuudet:

a)      On mahdollista todeta ja kirjata yksittäisen kotitalouden tai sen jäsenen tavaroiden ja palveluiden hankinta sekä myös ajankohta, jona hankinta tapahtuu.

b)      Kotitalous on suostunut tavaroiden tai palveluiden tarjoamiseen ja ryhtynyt tarvittaviin toimiin tavaroiden tai palveluiden kuluttamiseksi, esim. olemalla läsnä koulussa tai klinikalla.

c)      Tavarat tai palvelut ovat sellaisia, että kun yksi kotitalous tai henkilö taikka henkilöryhmä on sen hankkinut, tämä sulkee pois muiden kotitalouksien tai henkilöiden mahdollisuuden hankkia se.

3.102     Määritelmä:

Kollektiiviset kulutuspalvelut (’kollektiiviset palvelut’) tarjotaan samanaikaisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille tai kaikille yhteiskunnan tietyn osaryhmän jäsenille, esim. kaikille tietyllä alueella asuville kotitalouksille. Kollektiivisilla palveluilla on seuraavat ominaisuudet:

a)      Ne voidaan toimittaa samanaikaisesti yhteiskunnan tai sen tietyn osaryhmän kaikille jäsenille, esim. tietyn alueen tai paikkakunnan jäsenille.

b)      Palveluiden käyttö on tavallisesti passiivista eikä vaadi kaikkien asianomaisten henkilöiden suostumusta tai aktiivista osallistumista.

c)      Kollektiivisen palvelun hankkiminen yhdelle henkilölle ei vähennä muille saman yhteiskunnan tai sen osaryhmän jäsenille saatavilla olevaa kyseisen palvelun määrää.

3.103     Kaikki kotitalouden kulutusmenot ovat yksilöllisiä. Kaikki kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tarjoamat tavarat ja palvelut käsitellään yksilöllisinä.

3.104     Julkisyhteisöjen tarjoamien tavaroiden ja palveluiden jako yksilöllisiin ja kollektiivisiin tavaroihin ja palveluihin tehdään julkisyhteisöjen tehtäväluokituksen (COFOG) perusteella.

Julkisyhteisöjen yksiköiden tuottamia kunkin seuraavan nimikkeen alle luettavia tavaroita ja palveluita käsitellään yksilöllisten kulutuspalveluiden menoina:

a)      7.1 Lääkevalmisteet, lääkintälaitteet ja -välineet

7.2 Avohoitopalvelut

7.3 Sairaalapalvelut

7.4 Yleiset terveyspalvelut

b)      8.1 Vapaa-aikaan ja urheiluun liittyvät palvelut

8.2 Kulttuuripalvelut

c)      9.1 Esiasteen ja alemman perusasteen koulutus

9.2 Ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutus

9.3 Keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta

9.4 Korkea-asteen koulutus

9.5 Koulutus, jonka tasoa ei ole määritelty

9.6 Koulutuksen tukipalvelut opiskelijoille

d)      10.1 Sairaus ja toimintarajoitteisuus

10.2 Vanhuus

10.3 Lesket ja muut edunsaajat

10.4 Perhe ja lapset

10.5 Työttömyys

10.6 Asuminen

10.7 Sosiaalinen syrjäytyminen, muualla luokittelematon

3.105     Vaihtoehtoisesti yleiset julkisyhteisöjen yksityiset kulutusmenot vastaavat COICOP-luokituksen kaksinumerotasoa 14, johon kuuluvat seuraavat numerotasot:

14.1 Asuminen (vastaa COFOG-luokituksen kolminumerotasoa 10.6)

14.2 Terveydenhuolto (vastaa COFOG-luokituksen kolminumerotasoja 7.1–7.4)

14.3 Virkistys- ja kulttuuripalvelut (vastaa COFOG-luokituksen kolminumerotasoja 8.1 ja 8.2)

14.4. Koulutus (vastaa COFOG-luokituksen kolminumerotasoja 9.1–9.6)

14.5 Sosiaaliturva (vastaa COFOG-luokituksen kolminumerotasoja 10.1–10.5 ja 10.7).

3.106     Loput julkisyhteisöjen kulutusmenoista ovat kollektiivisia kulutusmenoja.

Ne muodostuvat seuraavista COFOG-luokituksen numerotasoista:

a)      Yleinen julkishallinto (kaksinumerotaso 01)

b)      Puolustus (kaksinumerotaso 02)

c)      Yleinen järjestys ja turvallisuus (kaksinumerotaso 03)

d)      Elinkeinoelämään liittyvät asiat (kaksinumerotaso 04)

e)      Ympäristönsuojelu (kaksinumerotaso 05)

f)       Asuminen ja yhdyskuntapalvelut (kaksinumerotaso 06)

g)      Yleinen hallinto, sääntely, yleisten tietojen levittäminen ja tilastot (kaikki kaksinumerotasot)

h)      Tutkimus ja kehittäminen (kaikki kaksinumerotasot).

3.107     Eri kulutuskäsitteiden väliset suhteet esitetään taulukossa 3.2:

|| || Sektori, jolle menot aiheutuvat || ||

|| || Julkisyhteisöt || || KPVTY:t || || Kotitaloudet || || Hankinnat yhteensä

Yksilöllinen kulutus || || X (= Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot) || || X (= Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot) || || X || || Kotitalouksien todellinen yksilöllinen kulutus

Kollektiivinen kulutus || || X || || 0 || || 0 || || Julkisyhteisöjen todellinen kollektiivinen kulutus

Yhteensä || || Julkisyhteisöjen kulutusmenot || || KPVTY:iden kulutusmenot || || Kotitalouksien kulutusmenot || || Todellinen kulutus = kulutusmenot yhteensä

|| || || || || || || ||

3.108     Kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kaikki kulutusmenot ovat yksilöllisiä. Todellinen kulutus yhteensä on yhtä suuri kuin kotitalouksien todellisen kulutuksen ja julkisyhteisöjen todellisen kulutuksen summa.

3.109     Ulkomaiden kanssa ei esiinny luontoismuotoisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja (vaikka sellaisia rahamääräisiä tulonsiirtoja onkin). Todellinen kulutus yhteensä on yhtä suuri kuin kulutusmenot yhteensä.

Kulutusmenojen kirjausajankohta ja arvottaminen

3.110     Tavarasta koituvat menot kirjataan omistuksen muuttuessa; palvelusta koituvat menot kirjataan, kun palvelun toimittaminen on saatettu loppuun.

3.111     Osamaksulla tai vastaavilla luottojärjestelyillä (ja myös rahoitusleasingilla) hankituista tavaroista koituvat menot pitäisi kirjata ajankohtana, jona tavara toimitetaan, vaikka omistus ei tuolla hetkellä muuttuisikaan.

3.112     Oma kulutus kirjataan silloin, kun omaa kulutusta varten pidettävä tuotos tuotetaan.

3.113     Kotitalouksien kulutusmenot kirjataan ostajan hintaan. Se on hinta, jonka ostaja tosiasiassa maksaa tuotteista ostohetkellä. Yksityiskohtaisempi määritelmä on kohdassa 3.06.

3.114     Luontoismuotoisiksi palkansaajakorvauksiksi tarjotut tavarat ja palvelut arvotetaan perushintaan silloin, kun työnantaja tuottaa ne, ja työnantajan maksamaan hintaan silloin, kun työnantaja ostaa ne.

3.115     Omaa kulutusta varten pidetyt tavarat ja palvelut arvotetaan perushintaan.

3.116     Julkishallinnon tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot niiden itse tuottamista tuotteista kirjataan ajankohtana, jona ne tuotetaan, mikä on myös toimitusaika näille julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen palveluille. Markkinatuottajien kautta hankittujen tavaroiden ja palveluiden aiheuttamien kulutusmenojen toimitusaika on niiden kirjausajankohta.

3.117     Julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) kulutusmenot (P.3) ovat yhtä suuret kuin niiden tuotoksen (P.1) summa plus kotitalouksille markkinatuottajilta hankittujen tuotteiden kulutusmenot, osa luontoismuotoisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja (D.632), miinus muiden yksiköiden maksamat maksut, markkinatuotos (P.11) ja maksut markkinattomasta tuotoksesta (P.131), miinus pääoman muodostus omaan käyttöön (P.12).

Todellisen kulutuksen kirjausajankohta ja arvottaminen

3.118     Institutionaalisten yksiköiden katsotaan hankkineen tavaroita ja palveluita silloin, kun niistä tulee tavaroiden uusia omistajia tai kun palveluiden toimittaminen niille on saatettu loppuun.

3.119     Hankinnat (todellinen kulutus) arvotetaan niiden yksiköiden ostajan hintaan, joille hankinnasta aiheutuu menoja.

3.120     Muita luontoismuotoisia tulonsiirtoja kuin luontoismuotoisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja julkisyhteisöiltä tai voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä käsitellään ikään kuin ne olisivat rahamääräisiä tulonsiirtoja. Näin ollen tavaroiden ja palveluiden arvot kirjataan niiden institutionaalisten yksiköiden tai sektoreiden menoina, jotka hankkivat ne.

3.121     Kulutusmenojen kahden aggregaatin, kulutusmenojen ja todellisen kulutuksen, arvot ovat yhtä suuret. Kotimaisten kotitalouksien luontoismuotoisina yhteiskunnallisina tulonsiirtoina hankkimat tavarat ja palvelut arvotetaan samoihin hintoihin kuin mihin ne arvotetaan menoja koskevissa aggregaateissa.

PÄÄOMAN BRUTTOMUODOSTUS (P.5)

3.122     Pääoman bruttomuodostus koostuu seuraavista:

a)      kiinteän pääoman bruttomuodostus (P.51g);

(1)     kiinteän pääoman kuluminen (P.51c),

(2)     kiinteän pääoman nettomuodostus (P.51n),

b)      varastojen muutokset (P.52);

c)      arvoesineiden hankinnat miinus luovutukset (P.53).

3.123     Pääoman bruttomuodostus mitataan kiinteän pääoman kulumisen kokonaissummana. Pääoman nettomuodostus lasketaan vähentämällä kiinteän pääoman kuluminen pääoman bruttomuodostuksesta.

Kiinteän pääoman bruttomuodostus (P.51g)

3.124     Määritelmä:

Kiinteän pääoman bruttomuodostus (P.51) koostuu kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankinnoista tiettynä ajanjaksona, vähennettynä luovutuksilla, plus eräistä tuottajan tai institutionaalisen yksikön tuotantotoiminnan aiheuttamista lisäyksistä valmistamattomien varojen arvoon. Kiinteät varat ovat valmistettuja varoja, joita käytetään tuotannossa yli vuoden ajan.

3.125     Kiinteän pääoman bruttomuodostus koostuu sekä positiivisista että negatiivisista arvoista:

a)      positiiviset arvot:

(1)     uudet tai olemassa olevat ostetut kiinteät varat;

(2)     tuotetut ja tuottajien omaa käyttöä varten pitämät kiinteät varat (mukaan luettuna ei-valmiiden kiinteiden varojen omaan käyttöön tarkoitettu tuotanto);

(3)     uudet tai olemassa olevat vaihtokaupalla hankitut kiinteät varat;

(4)     uudet tai olemassa olevat luontoismuotoisina pääomansiirtoina saadut kiinteät varat;

(5)     käyttäjän rahoitusleasingilla hankkimat uudet tai olemassa olevat kiinteät varat;

(6)     kiinteiden varojen ja olemassa olevien historiallisten muistomerkkien perusparannukset;

(7)     toistuvia tuotteita antavien luonnonvarojen luonnollinen kasvu.

b)      negatiiviset arvot (toisin sanoen kiinteiden varojen luovutukset, jotka on kirjattu negatiivisina hankintoina):

(1)     myydyt olemassa olevat kiinteät varat;

(2)     vaihtokaupassa luovutetut kiinteät varat;

(3)     luontoismuotoisina pääomansiirtoina luovutetut kiinteät varat.

3.126     Kiinteiden varojen luovutuksiin ei lueta seuraavia:

a)      kiinteän pääoman kuluminen (johon sisältyy ennakoidut normaalit, satunnaiset vaurioitumiset);

b)      poikkeukselliset menetykset, kuten esim. kuivuuden tai muiden luonnonkatastrofien aiheuttamat, jotka kirjataan muuksi muutokseksi varojen määrässä.

3.127     Kiinteän pääoman bruttomuodostuksessa erotellaan seuraavat tyypit:

(1)     asunnot;

(2)     muut rakennukset ja rakennelmat; tähän sisältyvät maan perusparannukset;

(3)     koneet ja laitteet, kuten laivat, autot ja tietokoneet;

(4)     asejärjestelmät;

(5)     kasvatettavat biologiset varat, esim. puut ja karja;

(6)     valmistamattomien varojen, kuten maan, sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien, omistusoikeuden siirtokulut;

(7)     tutkimus ja kehittäminen, myös vapaasti saatavilla olevan T&K:n tuotanto. Tutkimus- ja kehittämismenoja käsitellään kiinteän pääoman muodostuksena ainoastaan, jos EU:n jäsenvaltioiden arviot ovat luotettavia ja vertailukelpoisia.

(8)     mineraalien etsintä ja arviointi;

(9)     tietokoneohjelmistot ja tietokannat;

(10)   viihteen, kirjallisuuden ja taiteen alkuperäisteokset;

(11)   muut henkisiin omaisuusvaroihin kohdistuvat oikeudet.

3.128     Maan perusparannuksiin luetaan seuraavat:

a)      maan valtaaminen mereltä rakentamalla valleja, patoja tai aallonmurtajia tätä tarkoitusta varten;

b)      metsien, kallioiden ym. raivaus maan ottamiseksi tuotantokäyttöön ensimmäistä kertaa;

c)      soiden kuivatus tai aavikoiden kastelu patoja, ojia ja kastelukanavia rakentamalla; merten tai jokien tulvimisen tai eroosion estäminen aallonmurtajia, rantavalleja ja sulkuaitauksia rakentamalla.

Nämä toiminnat voivat johtaa huomattavien uusien rakenteiden, kuten rantavallien, sulkuaitauksien ja patojen luomiseen, mutta näitä rakenteita ei käytetä muiden tavaroiden ja palveluiden tuotantoon vaan lisämaan tai paremman maan hankkimiseksi, ja juuri kyseistä maata, valmistamatonta varaa, käytetään tuotannossa. Esimerkiksi pato, joka on rakennettu sähkön tuottamiseksi, palvelee eri tarkoitusta kuin pato, joka on rakennettu meren pitämiseksi loitolla. Ainoastaan jälkimmäisen tyyppinen padon rakentaminen luokitellaan maan parannukseksi.

3.129     Kiinteän pääoman bruttomuodostus sisältää seuraavat rajatapaukset:

a)      kotitalouksien asuntoina käytettyjen asuntolaivojen, asuntoveneiden, asuntovaunujen, matkailuperävaunujen ja niihin liittyvien rakennusten kuten autotallien hankinnat;

b)      armeijan käyttämät rakenteet ja laitteet;

c)      muiden kuin sotilasyksiköiden käyttämät kevyet aseet ja panssariajoneuvot;

d)      sellaisen karjakannan muutokset, jota käytetään tuotannossa vuodesta toiseen, kuten esim. siitoseläimet, lypsykarja, villan takia kasvatetut lampaat ja vetojuhdat;

e)      sellaisen puuston muutokset, joita viljellään vuodesta toiseen, kuten esim. hedelmäpuut, viiniköynnökset, kumipuut, palmupuut ym.;

f)       olemassa olevien kiinteiden varojen parannukset, jotka ylittävät tavanomaiset huolto- ja korjaustoimenpiteet;

g)      kiinteiden varojen hankinta rahoitusleasingilla;

h)      käytöstä poistamiseen liittyvät suuret kustannukset, esim. ydinvoimaloiden alasajon tai kaatopaikkojen puhdistamisen kustannukset.

3.130     Kiinteän pääoman bruttomuodostukseen ei lueta seuraavia:

a)      välituotekäyttöön luettavat taloustoimet, kuten:

(1)     pienten tuotantotarkoituksiin käytettyjen työkalujen osto;

(2)     tavanomainen huolto ja korjaus;

(3)     sellaisten kiinteiden varojen hankinta, joita käytetään käyttöleasingsopimuksen mukaisesti (katso myös luku 15: Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit). Kiinteää varaa käyttävän yrityksen osalta vuokria käsitellään välituotekäyttönä. Varan omistajan osalta hankintakustannus kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostukseksi.

b)      varastojen muutoksina kirjatut taloustoimet:

(1)     teuraseläinten kasvattaminen, mukaan luettuna siipikarja;

(2)     puutavaran vuoksi kasvatetut puut (keskeneräiset työt);

c)      kotitalouksien kulutukseen hankitut koneet ja laitteet;

d)      kiinteiden varojen hallussapitovoitot ja -tappiot;

e)      katastrofien aiheuttamat tappiot kiinteissä varoissa, esim. sellainen kasvatettavien varojen ja karjan tuhoutuminen taudin puhkeamisen vuoksi, jota vakuutus ei normaalisti kata, tai epätavallisen tulvimisen aiheuttamat vahingot, myrskyvahingot ja metsäpalot.

f)       rahastoidut tai vararahastoon laitetut varat, joihin ei liity sitoumusta ostaa tai rakentaa tietty pääomatavara, esim. julkisyhteisön rahasto infrastruktuuria varten.

3.131     Olemassa olevien kiinteiden varojen parannuksina esiintyvä kiinteän pääoman bruttomuodostus kirjataan samanlaisten uusien kiinteiden varojen hankintojen kanssa samaan ryhmään.

3.132     Henkiset omaisuustuotteet ovat tulosta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, selvitystyöstä tai innovoinnista, joka johtaa tiedon lisääntymiseen ja jonka käyttö on rajoitettu lain nojalla tai muulla suojakeinolla.

Esimerkkejä henkisistä omaisuusvaroista ovat:

a)      tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset;

b)      mineraalien etsinnän tulokset mitattuna varsinaisen koeporauksen, ilma- ja muiden kuvausten, kuljetusten ym. kustannuksina;

c)      tietokoneohjelmistot ja suuret tietokannat, joita käytetään tuotannossa yli vuoden ajan;

d)      viihde-, kirjallisuus- ja taidealan käsikirjoitusten, mallien, filmien, äänitysten ym. alkuperäiskappaleet.

3.133     Sekä kiinteiden varojen että valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen omistusoikeuden siirtymisestä uudelle omistajalle aiheutuneet kustannukset koostuvat seuraavista:

a)      varojen (uusien tai olemassa olevien) toimittamisesta vaadittuun paikkaan ja vaadittuna aikana aiheutuneet veloitukset, kuten kuljetusmaksut, asennuskustannukset, pystytyskustannukset ym.;

b)      asiantuntijapalkkiot tai toimituspalkkiot, kuten maanmittareille, insinööreille, juristeille ym. maksetut palkkiot ja kiinteistönvälittäjille, huutokaupanpitäjille ym. maksetut provisiot;

c)      uuden omistajan maksettavat verot varan omistusoikeuden siirtymisestä. Nämä verot ovat välittäjien palveluista maksettavia veroja eivätkä ostettua varaa koskevia veroja.

Kaikki nämä kustannukset on kirjattava uuden omistajan kiinteän pääoman bruttomuodostuksena.

Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen kirjausajankohta ja arvottaminen

3.134     Kiinteän pääoman bruttomuodostus kirjataan, kun kiinteiden varojen omistus siirtyy institutionaaliselle yksikölle, joka aikoo käyttää niitä tuotannossa.

Tätä sääntöä muunnetaan seuraavissa tapauksissa:

a)      rahoitusleasing, kun omistus vaihtuu vuokralleantajalta vuokralleottajalle;

b)      omaan käyttöön tapahtuva kiinteän pääoman bruttomuodostus, joka kirjataan silloin kun se on tuotettu.

3.135     Kiinteän pääoman bruttomuodostus arvotetaan ostajan hintaan mukaan lukien asennuskulut ja muut omistuksen siirtymisestä aiheutuvat kustannukset. Omaan käyttöön tuotettaessa se arvotetaan vastaavanlaisten kiinteiden varojen perushintaan, ja jos tällaisia hintoja ei ole käytettävissä, kokonaistuotantokustannusten mukaan, joihin lisätään toimintaylijäämää tai sekatuloa vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta).

3.136     Henkisten omaisuustuotteiden hankinnat arvotetaan eri tavoin:

a)      mineraalien etsintä: varsinaisten koeporausten ja muiden porausten kustannusten ja kokeiden mahdollistamisesta (esim. ilma- tai muista kuvauksista) aiheutuneiden kustannusten perusteella;

b)      tietokoneohjelmistot: ostajan hintaan, kun ne ostetaan markkinoilta, tai arvioituun perushintaan, tai jos perushinta ei ole käytettävissä, tuotantokustannusten mukaan, joihin lisätään toimintaylijäämää vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta), silloin kun ne kehitetään talon sisällä;

c)      viihde-, kirjallisuus- ja taidealan alkuperäiskappaleet: myytäessä ostajan maksamaan hintaan, tai jos niitä ei myydä, seuraavat arviointimenetelmät ovat hyväksyttäviä:

i)        vastaavanlaisista alkuperäiskappaleista maksettu perushinta;

ii)       tuotantokustannusten summa, johon lisätään toimintaylijäämää vastaava marginaali (paitsi markkinattomien tuottajien osalta), tai

iii)      odotettavissa olevien tulojen diskontattu arvo.

3.137     Olemassa olevien kiinteiden varojen luovutukset myymällä arvotetaan perushintaan, josta vähennetään omistuksen siirtymisestä myyjälle aiheutuneet kustannukset.

3.138     Omistuksen siirtymisestä aiheutuneet kustannukset voivat koskea sekä valmistettuja varoja, joihin kuuluvat kiinteät varat, että valmistamattomia varoja, kuten maata.

Valmistettujen varojen osalta nämä kustannukset sisältyvät ostajan hintaan. Ne erotetaan itse ostoista ja myynneistä maan ja muiden valmistamattomien varojen osalta ja kirjataan eri nimikkeen alle kiinteän pääoman bruttomuodostuksen luokituksessa.

Kiinteän pääoman kuluminen (P.51c),

3.139     Määritelmä:

Kiinteän pääoman kuluminen (P.51c) on omistuksessa olevien kiinteiden varojen sellaista arvon alenemista, joka on seurausta normaalista kulumisesta ja vanhentumisesta. Arvon alenemisen arvioon sisältyvät myös sellaisista satunnaisista vahingoista aiheutuneet kiinteiden varojen menetykset, joiden varalle voidaan ottaa vakuutus. Kiinteän pääoman kuluminen kattaa odotettavissa olevat käytöstäpoiston kustannukset, kuten ydinvoimaloiden alasajon, öljynporauslauttojen käytöstäpoiston tai kaatopaikkojen puhdistamisen kustannukset. Tällaiset käytöstäpoiston kustannukset kirjataan kiinteän pääoman kulumisena käyttöiän lopussa, kun lopetuskustannukset kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostuksena.

3.140     Kaikelle kiinteälle pääomalle (paitsi eläimille) lasketaan kuluminen, myös henkisiin omaisuusvaroihin kohdistuville oikeuksille, maan perusparannuksille ja valmistamattomien varojen omistuksen siirtymiseen liittyville kustannuksille.

3.141     Kiinteän pääoman kuluminen eroaa verotuksessa sallituista tai liikekirjanpidossa näytetyistä poistoista. Kiinteän pääoman kuluminen arvioidaan kiinteän pääomakannan ja eri pääomatavaroiden todennäköisen keskimääräisen taloudellisen iän perusteella. Pääomakannan laskemisessa sovelletaan investointikertymämenetelmää aina, kun kiinteästä pääomakannasta ei ole välitöntä tietoa. Kiinteiden varojen kanta arvotetaan tilikauden ostajan hintoihin.

3.142     Sellaiset satunnaisten vahinkojen aiheuttamat kiinteiden varojen menetykset, joiden varalta voidaan ottaa vakuutus, otetaan huomioon arvioitaessa kyseisten tavaroiden keskimääräistä käyttöikää. Tietyn tilinpitojakson aikana koko kansantaloudessa tapahtuvat vahingot ovat yhtä suuret tai likipitäen yhtä suuret kuin kansantaloudessa keskimäärin. Eri yksiköiden tai yksikköryhmien osalta vahingot voivat poiketa keskimääräisistä satunnaisista vahingoista. Tällaisessa tapauksessa sektorikohtaiset erot kirjataan kiinteiden varojen muihin volyymin muutoksiin.

3.143     Kiinteän pääoman kuluminen lasketaan käyttämällä ”suoraviivaista” menetelmää, jossa kiinteän pääomatavaran arvosta poistetaan vakio-osuus koko tavaran eliniän ajan. Joissakin tapauksissa käytetään geometrista poistomenetelmää, kun kiinteän varan tehokkuuden alenemismalli sitä edellyttää.

3.144     Omistusoikeuden siirtokulut poistetaan kiinteän pääoman kulumisena hankinta- tai luovutusvuonna.

3.145     Kiinteän pääoman kuluminen esitetään tilinpidossa aina kunkin brutto- ja nettomääräisenä esitetyn tasapainoerän alapuolella. ’Brutto’-kirjaus tarkoittaa sitä, että kiinteän pääoman kulumista ei ole vähennetty ja vastaavasti ’netto’-kirjaus merkitsee, että kiinteän pääoman kuluminen on vähennetty.

Varastojen muutokset (P.52)

3.146     Määritelmä: Varastojen muutoksia mitataan varastojen lisäysten arvon ja varastojen vähennysten ja tavanomaisen varastossa pidettyjen tavaroiden hävikin erotuksella.

3.147     Fyysisestä pilaantumisesta, satunnaisista vahingoista tai näpistelystä aiheutuvaa hävikkiä voi esiintyä kaiken tyyppisissä varastoissa, esim.:

a)      aineiden ja tarvikkeiden hävikit;

b)      keskeneräisten töiden hävikit;

c)      valmiiden tavaroiden hävikit;

d)      kauppatavaroiden hävikit (esim. myymälävarkaudet).

3.148     Varastot muodostuvat seuraavista ryhmistä:

a)      aineet ja tarvikkeet:

Aineet ja tarvikkeet koostuvat kaikista varastossa pidetyistä tavaroista, joita on tarkoitus käyttää välituotepanoksina tuotannossa; tähän sisältyvät tuotteet, joita julkisyhteisöt pitävät varastossa. Sellaiset tavarat kuin kulta, timantit ym. luetaan mukaan silloin, kun ne on tarkoitettu teolliseen käyttöön tai muuhun tuotantoon.

b)      keskeneräiset työt;

Keskeneräiset työt käsittävät tuotetun tuotoksen, joka ei ole vielä valmis. Se kirjataan tuottajan varastoihin. Esimerkkejä sen erilaisista muodoista ovat:

(1)     korjaamattomat sadot;

(2)     pystypuuvarastot ja elävä karja;

(3)     viimeistelemättömät rakenteet (lukuun ottamatta etukäteen sovitun myyntisopimuksen perusteella tuotettuja tai omaan käyttöön tuotettuja; kumpaakin näistä esimerkeistä käsitellään kiinteän pääoman muodostuksena);

(4)     muut viimeistelemättömät kiinteät varat, esim. laivat ja öljynporauslautat;

(5)     puolivalmiit tutkimukset oikeudellisia tai konsulttiasiakirjoja varten;

(6)     puolivalmiit filmituotteet;

(7)     puolivalmiit tietokoneohjelmat.

Keskeneräiset työt kirjataan kaikista niistä tuotantoprosesseista, jotka eivät ole päättyneet tietyn ajanjakson lopussa. Tämä on tärkeää neljännesvuosittaisessa tilinpidossa, esimerkkinä maatalouden sadot, jotka eivät ole valmiita vuosineljänneksen sisällä.

Keskeneräisten töiden vähennykset tapahtuvat silloin kun tuotantoprosessi on päättynyt. Tuolla hetkellä koko keskeneräinen työ muuttuu valmiiksi tuotteeksi.

c)      valmiit tavarat:

Valmiit tavarat varastojen osana koostuvat siitä tuotoksesta, jota niiden tuottajalla ei ole tarkoitus jalostaa pitemmälle ennen niiden toimittamista muille institutionaalisille yksiköille;

d)      kauppatavarat:

Kauppatavarat ovat tavaroita, jotka on hankittu jälleenmyytäväksi muuttumattomina niiden sen hetkisestä tilasta.

Varastojen muutosten kirjausajankohta ja arvottaminen

3.149     Varastojen muutosten kirjausajankohta ja arvottaminen ovat yhdenmukaisia muiden tuotetaloustoimien kirjausajankohdan ja arvottamisen kanssa. Tämä pätee erityisesti välituotekäyttöön (esim. aineet ja tarvikkeet), tuotokseen (esim. keskeneräiset työt ja tuotokset maataloustuotteiden varastosta) ja kiinteän pääoman bruttomuodostukseen (esim. keskeneräiset työt). Jos tavarat jalostetaan ulkomailla ja siihen liittyy taloudellisen omistuksen muutos, tavarat sisällytetään vientiin (ja myöhemmin tuontiin). Vienti heijastuu samanaikaisena varastojen vähennyksenä, ja vastaava myöhempi tuonti kirjataan varastojen lisäyksenä, jos sitä ei välittömästi käytetä tai myydä.

3.150     Varastojen muutoksia mitattaessa varastoihin sisääntulevat tavarat arvotetaan niiden tullessa varastoon, ja poistuvat tavarat arvotetaan niiden lähtiessä sieltä.

3.151     Varastojen muutoksissa käytetään seuraavia hintoja tavaroiden arvottamisessa:

a)      tuottajan varastoihin siirrettyjen valmiiden tavaroiden tuotos arvotetaan ikään kuin se myytäisiin tuolla hetkellä käypään perushintaan;

b)      keskeneräisten töiden lisäykset arvotetaan suhteessa valmiin tuotteen arvioituun käypään perushintaan;

c)      keskeneräisten töiden vähennykset, kun työt tuotannon päättyessä poistetaan varastosta, arvotetaan keskeneräisen tuotteen käypään perushintaan;

d)      varastoista myytäväksi siirrettävät tavarat arvotetaan perushintaan;

e)      tukkukauppiaiden ja vähittäiskauppiaiden ym. varastoihin tuleva kauppatavarat arvotetaan kauppiaan maksamaan todelliseen tai arvioituun ostajan hintaan;

f)       varastoista poistuvat kauppatavarat arvotetaan sellaiseen ostajan hintaan, jolla ne voidaan korvata poistamishetkellä, ei hankinta-ajankohdan hintaan.

3.152     Fyysisen pilaantumisen, vakuutuskelpoisten satunnaisten vahinkojen tai näpistysten aiheuttama hävikki kirjataan ja arvotetaan seuraavasti:

a)      aineet ja tarvikkeet: arvotetaan varastosta tosiasiallisesti tuotannossa käytettäväksi otettuina aineina ja tarvikkeina (välituotekäyttö);

b)      keskeneräiset työt: arvotetaan saman ajanjakson aikana tapahtuneen tuotannon synnyttämien lisäysten vähennyksenä;

c)      valmiit tavarat ja kauppatavarat: arvotetaan pilaantumattomien tavaroiden käypiin hintoihin.

3.153     Jos tiedot puuttuvat, varastojen muutoksen arvioimisessa käytetään seuraavia likiarvomenetelmiä:

a)      kun varastojen volyymin muutokset ovat säännönmukaisia, hyväksyttävä likimääräinen menetelmä on kertoa varastojen volyyminmuutos ajanjakson keskimääräisillä hinnoilla. Tukku- tai vähittäiskauppiaiden pitämien varastojen osalta käytetään ostajan hintaa; tuottajien pitämien omien varastojen osalta käytetään perushintaa;

b)      kun asianomaisten tavaroiden hinnat pysyvät vakaina, varastojen volyymin vaihtelut eivät estä varastojen muutoksen arvioimista kertomalla volyymin muutos keskimääräisellä hinnalla;

c)      jos sekä varastojen volyymi että hinnat muuttuvat huomattavasti tilinpitojakson aikana, monimutkaisemmat likiarvomenetelmät ovat tarpeen. Esimerkkinä on neljännesvuosittainen varastojen muutosten arvottaminen tai tietojen käyttäminen vaihtelun jakautumisesta tilinpitojakson aikana (vaihtelut voivat olla suurimmillaan kalenterivuoden lopussa, sadonkorjuun aikaan jne.);

d)      jos arvoista on saatavilla tietoa vain ajanjakson alusta ja lopusta (esim. tukku- ja vähittäiskaupassa, joissa usein on monien eri tuotteiden varastoja) muttei erillisiä tietoja hinnoista ja määristä, arvioidaan volyymin muutokset ajanjakson alun ja lopun välillä. Yksi tapa arvioida volyymin muutos on arvioida vakio kiertonopeus tuotetyypeittäin.

Hintojen kausivaihtelut voivat kuvastaa muutoksia laadussa, esimerkkeinä loppuunmyyntihinnat tai hedelmien ja vihannesten sesongin jälkeiset hinnat. Näitä laadun muutoksia käsitellään volyymin muutoksina.

Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset (P.53)

3.154     Määritelmä:

Arvoesineet ovat tavaroita, joita ei käytetä ensisijaisesti tuotannossa tai kulutuksessa, jotka eivät pilaannu (fyysisesti) ajan mukana normaaleissa olosuhteissa ja jotka hankitaan ja joita pidetään pääasiassa arvon säilyttämiseksi.

3.155     Arvoesineisiin luetaan seuraavan tyyppiset tavarat:

a)      jalokivet ja jalometallit, kuten timantit, ei-monetaarinen kulta, platina, hopea ym.;

b)      antiikki- ja muut taide-esineet, kuten maalaukset, veistokset ym.;

c)      muut arvoesineet, kuten jalokivistä ja jalometalleista muotoillut korut ja keräilytavarat.

3.156     Tämän tyyppiset tavarat kirjataan arvoesineiden hankintoina tai luovutuksina seuraavissa esimerkeissä:

a)      keskuspankkien ja muiden rahoituslaitosten harjoittama ei-monetaarisen kullan, hopean jne. hankinta tai luovutus;

b)      näiden tavaroiden hankinta tai luovutus, kun sitä harjoittavat yritykset, joiden pääasiallinen tai sivutoiminta ei sisällä kyseisentyyppisten tavaroiden tuotantoa tai kauppaa. Tätä hankintaa tai luovutusta ei lueta näiden yritysten välituotekäytöksi tai kiinteän pääoman muodostukseksi;

c)      kotitalouksien harjoittama tällaisten tavaroiden hankinta tai luovutus. Tällaisia hankintoja ei lueta kotitalouksien kulutusmenoihin.

EKT:ssa myös seuraavat tapaukset kirjataan sovitun käytännön mukaisesti arvoesineiden hankintoihin tai luovutuksiin:

d)      jalokivikauppiaiden ja taidekauppiaiden harjoittama näiden tavaroiden hankinta tai luovutus (arvoesineiden yleisen määritelmän mukaisesti jalokivikauppiaiden ja taidekauppiaiden harjoittama näiden tavaroiden hankinta pitäisi kirjata varastojen muutoksina);

e)      museoiden harjoittama näiden tavaroiden hankinta tai luovutus (arvoesineiden yleisen määritelmän mukaisesti museoiden harjoittama näiden tavaroiden hankinta pitäisi kirjata kiinteän pääoman muodostuksena).

Tällä käytännöllä vältetään usein esiintyviä uudelleenluokituksia seuraavien kolmen pääoman muodostuksen pääryhmän välillä: arvoesineiden hankinta miinus luovutus, kiinteän pääoman muodostus ja varastojen muutos (esim. tällaisia tavaroita koskevissa taloustoimissa kotitalouksien ja taidekauppiaiden välillä).

3.157     Arvoesineiden tuotanto arvotetaan perushintaan. Kaikki muut arvoesineiden hankinnat arvotetaan niistä maksettuihin ostajan hintoihin, mukaan luettuna mahdolliset agenttien palkkiot tai provisiot. Niihin sisältyvät kaupan lisät, jos arvoesineet on ostettu kauppiailta. Arvoesineiden luovutukset arvotetaan myyjien saamaan hintaan agenteille tai muille välittäjille mahdollisesti maksettujen palkkioiden tai provisioiden vähentämisen jälkeen. Hankinnat miinus luovutukset kotimaisten sektoreiden välillä kumoavat toisensa jättäen jäljelle ainoastaan agenttien tai kauppiaiden lisät.

TAVAROIDEN JA PALVELUIDEN VIENTI JA TUONTI (P.6 ja P.7)

3.158     Määritelmä:

Tavaroiden ja palveluiden vienti koostuu tavaroita ja palveluita koskevista taloustoimista (myynneistä, vaihtokaupoista ja lahjoista) kotimaisilta talousyksiköiltä ulkomaisille talousyksiköille.

3.159     Määritelmä:

Tavaroiden ja palveluiden tuonti koostuu tavaroita ja palveluita koskevista taloustoimista (myynneistä, vaihtokaupoista ja lahjoista) ulkomaisilta talousyksiköiltä kotimaisille talousyksiköille.

3.160     Tavaroiden ja palveluiden vientiin ja tuontiin eivät sisälly seuraavat:

a)      konsernin yksiköiden välinen kauppa, eli:

(1)     kotimaisten yritysten ulkomaisten sidosyritysten toimitukset ulkomaisille talousyksiköille, esim. kotimaisten talousyksiköiden omistamien/valvomien monikansallisten yritysten ulkomaisten sidosyritysten myynnit ulkomailla;

(2)     ulkomaisten yritysten kotimaisten sidosyritysten toimitukset kotimaisille talousyksiköille, esim. ulkomaisten monikansallisten yritysten kotimaisten sidosyritysten myynnit.

b)      ensitulojen virrat ulkomaille ja ulkomailta, kuten palkansaajakorvaukset, korot ja tulot suorista sijoituksista. Tulot suorista sijoituksista saattavat sisältää erottamattoman osan erilaisista palveluista, esim. henkilöstön koulutuksesta, liikkeenjohdollisista palveluista ja patenttien ja tavaramerkkien käytöstä maksettuja palkkioita;

c)      rahoitusvarojen tai valmistamattomien varojen, kuten maan, rajatylittävä myynti tai osto.

3.161     Tavaroiden ja palveluiden tuonti ja vienti erotellaan seuraavasti:

a)      EU:n sisäiset toimitukset;

b)      tuonti EU:n ulkopuolelta ja vienti EU:n ulkopuolelle.

Molempiin tyyppeihin viitataan nimityksillä tuonti ja vienti.

Tavaroiden vienti ja tuonti (P.61 ja P.71)

3.162     Tavaroiden tuontia ja vientiä on se, kun tavaroiden taloudellinen omistus muuttuu kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden välillä. Tämä pätee riippumatta siitä, liittyykö siihen vastaavaa tavaroiden fyysistä liikkumista rajojen yli.

3.163     Toimitukset sidosyritysten välillä (sivuliike tai tytäryhtiö taikka ulkomainen sidosyritys): taloudellinen omistus muuttuu, kun tavaroita toimitetaan sidosyritysten välillä. Tämä pätee vain silloin, kun tavarat vastaanottava yritys ottaa vastuulleen päätösten tekemisen tarjottavista määristä ja hinnoista, joilla niiden tuotos toimitetaan markkinoille.

3.164     Seuraavissa esimerkeissä tavaroiden vienti tapahtuu tavaroiden ylittämättä maan rajoja:

a)      kansainvälisillä vesillä toimivien kotimaisten talousyksiköiden tuottamat tavarat myydään suoraan ulkomaisille talousyksiköille ulkomailla. Esimerkkejä tällaisista tavaroista ovat öljy, maakaasu, kalastustuotteet, haaksirikosta pelastettu tavara.

b)      kuljetuskalusto tai muu liikkuva kalusto, jota ei ole sidottu kiinteään paikkaan;

c)      tavarat, jotka katoavat tai tuhoutuvat omistajan vaihtumisen jälkeen ennen kuin ne ovat ylittäneet vientimaan rajan;

d)      välityskauppa, eli kotimainen talousyksikkö ostaa tavaran ulkomaiselta talousyksiköltä ja myy sen sitten edelleen toiselle ulkomaiselle talousyksikölle ilman, että tavara tulee kauppiaan talouteen.

Vastaavia tapauksia esiintyy tavaroiden tuonnissa.

3.165     Tavaroiden tuonti ja vienti sisältävät kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden välisiä taloustoimia, jotka kohdistuvat seuraaviin :

a)      ei-monetaarinen kulta;

b)      hopeametalli, timantit ja muut jalometallit ja jalokivet;

c)      ei kierrossa oleva paperiraha ja kolikot ja liikkeelle laskemattomat arvopaperit (arvotetut tavarana eikä nimellisarvon mukaan);

d)      sähkö, kaasu ja vesi;

e)      rajan yli kuljetettava karja;

f)       pakettiposti;

g)      julkisyhteisöjen vienti mukaan luettuna avustuksin ja lainoin rahoitetut tavarat;

h)      puskurivarasto-organisaation omistukseen tai omistuksesta siirretyt tavarat;

i)       kotimaisen yrityksen ulkomaisille tytärliikkeilleen toimittamat tavarat, lukuun ottamatta jalostettaviksi tarkoitettuja tavaroita;

j)       kotimaisen yrityksen ulkomaisilta sidosyrityksiltään vastaanottamat tavarat, lukuun ottamatta jalostettaviksi tarkoitettuja tavaroita;

k)      salakuljetetut tavarat tai tuotteet, joita ei ilmoiteta esim. tuontitullien ja arvonlisäveron maksamista varten;

l)       muut rekisteröimättömät lähetykset, kuten lahjat ja muut alle määritetyn minimiarvon.

3.166     Tavaroiden tuontiin ja vientiin eivät sisälly seuraavat tavarat, jotka siitä huolimatta saattavat ylittää kansallisen rajan:

a)      kauttakuljetettavat tavarat;

b)      tavarat, jotka on lähetetty maan omiin toisen maan rajojen sisäpuolella sijaitseviin edustustoihin, sotilastukikohtiin tai muille erillisalueille tai niiltä pois;

c)      kuljetuskalusto ja muunlainen liikkuva kalusto, joka poistuu maasta väliaikaisesti ilman, että taloudellinen omistus muuttuu (esim. rakennuskalusto ulkomailla tapahtuvaa asennusta tai rakentamista varten);

d)      laitteistot ja muut tavarat, jotka lähetetään ulkomaille jalostusta, kunnossapitoa, huoltoa tai korjausta varten; tilauksesta ulkomailla jatkojalostetut tavarat silloin kun siihen liittyy tavaroiden huomattavia fyysisiä muutoksia;

e)      muut tavarat, jotka poistuvat maasta väliaikaisesti ja jotka yleensä palautetaan vuoden sisällä alkuperäisessä tilassaan ja ilman taloudellisen omistuksen muuttumista.

Esimerkkejä ovat tavarat, jotka on lähetetty ulkomaille näyttely- ja viihdetarkoituksia varten, käyttöleasingin kohteena olevat tavarat mukaan luettuna leasingsopimukset useiden vuosien ajaksi ja tavarat, jotka palautetaan niin, että niitä ei ole myyty ulkomaiselle talousyksikölle;

f)       tavarat, jotka lähetyksen aikana rajan ylitettyään katoavat tai tuhoutuvat, ennen kuin omistus on vaihtunut.

3.167     Tavaroiden tuonti ja vienti kirjataan silloin, kun tavaroiden omistus siirtyy. Omistuksen katsotaan vaihtuvan hetkellä, jolloin taloustoimen osapuolet kirjaavat sen tilikirjoihinsa tai kirjanpitoonsa. Tämä ei ehkä satu yhteen sopimusprosessin eri vaiheiden kanssa, joita ovat:

a)      sitoutumishetki (sopimuspäivä);

b)      tavaroiden ja palveluiden hankinta-ajankohta ja maksuvaateen syntymisajankohta (luovutuspäivä);

c)      kyseisen vaateen arvopäivä (maksupäivä).

3.168     Tavaroiden tuonti ja vienti on arvotettava vapaasti laivassa vientimaan rajalla (FOB). Tämä arvo on:

a)      tavaroiden arvo perushintaan;

b)      plus kuljetus- ja jakelupalvelut kyseiselle rajan kohdalle, mukaan luettuna lastauskustannukset kuljetusalukseen edelleen kuljetusta varten;

c)      plus mahdolliset vientitavaroiden verot miinus tukipalkkiot; EU:n sisäisten toimitusten osalta tähän sisältyvät alv ja muut tavaroista vientimaassa maksetut verot.

Tarjonta- ja käyttötaulukoissa sekä symmetrisissä panostuotostaulukoissa tavaroiden tuonti yksittäisten tuoteryhmien osalta arvotetaan kustannukset-vakuutus-rahti- (CIF) hintaan tuontimaan rajalla.

3.169     Määritelmä:

CIF-hinta on tavaran hinta tuontimaan rajalle toimitettuna tai palvelun hinta tuontimaan asukkaalle toimitettuna ennen tuontitullien tai muiden tuontiverojen tai kaupan ja kuljetuksen lisien maksamista tuontimaassa.

3.170     Sijais- tai korvikemittarit FOB-arvolle voivat olla välttämättömiä esim. seuraavissa olosuhteissa:

a)      tavaroiden vaihtokauppa arvotetaan siihen perushintaan, joka olisi saatu, jos tavarat olisi myyty käteisellä;

b)      sidosyritysten väliset taloustoimet: yleensä käytetään todellisia siirtoarvoja. Jos ne eroavat markkinahinnoista, ne kuitenkin korvataan arvioidulla markkinahintojen vastineella;

c)      rahoitusleasingin puitteissa luovutetut tavarat: tavarat arvotetaan vuokralleantajan maksaman ostajan hinnan perusteella eikä vuokranmaksujen kumulatiivisen arvon mukaan;

d)      tavaroiden tuonti, joka arvioidaan tullitietojen perusteella (EU:n ulkopuolinen kauppa) tai jäsenvaltioiden välisen kaupan Intrastat-tietojen (EU:n sisäinen kauppa) perusteella. Kumpikaan tietolähteistä ei sovella FOB-arvottamista, vaan ne käyttävät CIF-arvoa EU:n rajalla ja CIF-arvoja kansallisella rajalla. Koska FOB-arvoja käytetään ainoastaan aggregoiduimmalla tasolla ja CIF-arvoja tuoteryhmätasolla, näitä muunnoksia, joita kutsutaan CIF/FOB-korjauksiksi, sovelletaan aggregoiduimmalla tasolla;

e)      tavaroiden tuonti ja vienti, joka arvioidaan tutkimustietojen tai erilaisten tapauskohtaisten tietojen perusteella. Tällaisissa tapauksissa saadaan myynnin kokonaisarvo jaettuna tuotteittain. Arvio perustuu ostajan hintaan eikä FOB-arvoihin.

Palveluiden vienti ja tuonti (P.62 ja P.72)

3.171     Määritelmä:

Palveluiden vienti koostuu kaikista palveluista, joita kotimaiset talousyksiköt suorittavat ulkomaisille talousyksiköille.

3.172     Määritelmä:

Palveluiden tuonti koostuu kaikista palveluista, joita ulkomaiset talousyksiköt suorittavat kotimaisille talousyksiköille.

3.173     Palveluiden vientiin sisältyvät seuraavat tapaukset:

a)      vientitavaroiden kuljetus vientimaan rajan jälkeen silloin kun kotimainen kuljetusyhtiö hoitaa kuljetuksen (tapaukset 2 ja 3 taulukossa 3.3);

b)      kotimaisen kuljetusyhtiön suorittama tuontitavaroiden kuljetus:

(1)     vientimaan rajalle saakka silloin, kun tavarat arvotetaan FOB-arvoon, FOB-arvoon sisältyvän kuljetuksen arvon kompensoimiseksi (tapaus 3 taulukossa 3.4);

(2)     tuontimaan rajalle saakka silloin, kun tavarat arvotetaan CIF-arvoon, CIF-arvoon sisältyvän kuljetuksen arvon kompensoimiseksi (tapaukset 3 ja 2 CIF taulukossa 3.4);

c)      kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisten talousyksiköiden puolesta hoitama tavaroiden kuljetus, mihin ei sisälly tavaroiden tuontia tai vientiä (esim. sellaisten tavaroiden kuljetus, jotka eivät poistu maasta vientinä tai tavaroiden kuljetus kotimaan alueen ulkopuolella);

d)      kotimaisten kuljetusyhtiöiden ulkomaisten talousyksiköiden puolesta hoitama matkustajien kuljetus;

e)      jalostus- ja korjaustoimenpiteet ulkomaisten talousyksiköiden puolesta; nämä toimenpiteet on kirjattava nettona eli palveluiden vientinä pois lukien jatkojalostettujen tai korjattujen tavaroiden arvo,

f)       laitteiden asennus ulkomailla silloin kun työ on luonteeltaan rajoitetun ajan kestävää;

g)      kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille suorittamat rahoituspalvelut, mukaan luettuna sekä suorat että välilliset palvelumaksut, kuten FISIM;

h)      kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille suorittamat vakuutuspalvelut, implisiittisten palvelumaksujen määrän mukaan;

i)       ulkomaisten turistien ja liikematkailijoiden menot. Nämä menot luokitellaan palveluiksi; tarjonta- ja käyttötaulukoita sekä symmetrisiä panos-tuotostaulukoita varten tarvitaan tuotteen osatekijöiden mukainen luokittelu;

j)       ulkomaisten talousyksiköiden menot kotimaisten talousyksiköiden tarjoamista terveys- ja opetuspalveluista; tähän sisältyvät sekä kotimaassa että ulkomailla tarjotut palvelut;

k)      ulkomaalaisten omistamien loma-asuntojen palvelut (katso kohta 3.77.);

l)       patenttioikeus- ja lisenssimaksut, jotka liittyvät henkisiin omaisuusvaroihin kohdistuvien oikeuksien, esim. patenttien, tekijänoikeuksien, tavaramerkkien, teollisuusprosessien ja toimilupien, luvalliseen käyttöön sekä lisenssisopimusten puitteissa tuotettujen alkuperäiskappaleiden tai prototyyppien kuten käsikirjoitusten, maalausten jne. käyttöön.

3.174     Kohdassa 3.149 palveluiden tuonti näkyy peilikuvana palveluiden vientiä koskevassa luettelossa, ja ainoastaan seuraava palveluiden tuonti vaatii lisäkuvauksen.

3.175     Palveluiden tuontiin sisältyvät seuraavat esimerkit:

a)      vientitavaroiden kuljetus vientimaan rajalle saakka, silloin kun sen suorittaa ulkomainen kuljetusyhtiö, vientitavaroiden FOB-arvoon sisältyvän kuljetuksen arvon kompensoimiseksi (tapaus 4 taulukossa 3.3);

b)      ulkomaisen kuljetusyhtiön suorittama tuontitavaroiden kuljetus:

(1)     vientimaan rajalta erillisenä kuljetuspalveluna silloin kun tuontitavarat arvotetaan FOB-hintaan (tapaukset 4 ja 5 FOB taulukossa 3.4);

(2)     tuontimaan rajalta erillisenä kuljetuspalveluna silloin kun tuontitavarat arvotetaan CIF-hintaan (tässä tapauksessa kuljetuspalvelun arvo viejä- ja tuontimaan rajojen välillä on jo sisällytetty tavaran CIF-arvoon; tapaus 4 taulukossa 3.4);

c)      ulkomaisten talousyksiköiden kotimaisten talousyksiköiden puolesta suorittama tavaroiden kuljetus, mihin ei sisälly tavaroiden tuontia tai vientiä (mutta esim. tavaroiden kauttakulkukuljetus tai kuljetus kotimaan alueen ulkopuolella);

d)      ulkomaisten kuljetusyhtiöiden kotimaisten talousyksiköiden puolesta hoitama kansainvälinen tai kansallinen matkustajien kuljetus.

Kuljetuspalveluiden tuontiin ei sisälly vientitavaroiden kuljetusta sen jälkeen, kun ne ovat ylittäneet vientimaan rajan silloin, kun kuljetuksen hoitaa ulkomainen kuljetusyhtiö (tapaukset 5 ja 6 taulukossa 3.3). Tavaroiden vienti arvotetaan FOB-hintoihin ja kaikkia sellaisia kuljetuspalveluja on siten pidettävä ulkomaisten talousyksiköiden välisinä taloustoimina, toisin sanoen ulkomaisen kuljetusyhtiön ja ulkomaisen tuojan välisinä. Tämä pätee, kun viejä maksaa nämä kuljetuspalvelut CIF-vientisopimusten puitteissa.

3.176     Kotimaisten talousyksiköiden ulkomailta suorittamien suorien ostojen tuonti kattaa kaikki kotimaisten talousyksiköiden ulkomailla liikeasioissa tai henkilökohtaisista syistä matkustaessaan suorittamat tavaroiden ja palveluiden ostot. Tässä on eriteltävä kaksi ryhmää, koska ne vaativat erilaista kohtelua:

a)      liikematkailijoiden kaikki yritystoimintaan liittyvät menot ovat välituotekäyttöä;

b)      liikematkailijoiden tai muiden matkailijoiden kaikki muut menot ovat kotitalouksien kulutusmenoja.

3.177     Palveluiden tuonti ja vienti kirjataan hetkellä, jona ne suoritetaan. Tämä hetki osuu yhteen sen hetken kanssa, jona palvelut tuotetaan. Palveluiden tuonti arvotetaan ostajien hintaan ja palveluiden vienti perushintaan.

Taulukko 3.3 Vientitavaroiden kuljetuksen käsittely

3.178     Taulukon lukuohje: Taulukon ensimmäisestä osasta nähdään, että vientitavaroiden kuljetuksessa on kuusi mahdollisuutta riippuen siitä, onko kuljetusyhtiö kotimainen vai ei, ja siitä, missä kuljetus tapahtuu: kotimaan alueella sijaitsevasta paikasta kansalliselle rajalle, kansalliselta rajalta tuojamaan rajalle tai tuojamaan rajalta tuojamaassa sijaitsevaan paikkaan. Taulukon toisessa osassa kaikkien näiden kuuden mahdollisuuden osalta osoitetaan, onko kuljetuskustannukset kirjattava tavaroiden vientinä, palveluiden vientinä, tavaroiden tuontina vai palveluiden tuontina.

Kotimaan alue || || Välissä oleva alue || || Tuojamaan alue

1. kotimainen kuljetusyhtiö || || 2. kotimainen kuljetusyhtiö || || 3. kotimainen kuljetusyhtiö

4. ulkomainen kuljetusyhtiö || || 5. ulkomainen kuljetusyhtiö || || 6. ulkomainen kuljetusyhtiö

|| || Tavaroiden vienti (FOB) || || Palveluiden vienti || || Tavaroiden tuonti (CIF/FOB) || || Palveluiden tuonti

1. 2. 3. 4. 5. 6. || || x - - x - - || || - x x - - - || || - - - - - - || || - - - x - -

Taulukko 3.4 Tuontitavaroiden kuljetuksen käsittely

3.179     Taulukon lukuohje: Taulukon ensimmäisestä osasta nähdään, että tuontitavaroiden kuljetuksessa on kuusi mahdollisuutta riippuen siitä, onko kuljetusyhtiö kotimainen vai ei, ja siitä, missä kuljetus tapahtuu: viejämaan alueella sijaitsevasta paikasta viejämaan rajalle, viejämaan rajalta tuojamaan rajalle tai kotimaan rajalta kotimaan alueella sijaitsevaan paikkaan. Taulukon toisessa osassa kaikkien näiden kuuden mahdollisuuden osalta osoitetaan, onko kuljetuskustannukset kirjattava tavaroiden tuontina, palveluiden tuontina, tavaroiden vientinä vai palveluiden vientinä. Joissakin tapauksissa (tapaukset 2 ja 5) tämä kirjaus riippuu tuontitavaroihin sovelletusta arvottamisperiaatteesta. On huomattava, että siirtyminen tuontitavaroiden arvottamisessa CIF-hinnasta FOB-hintaan koostuu:

a)      CIF/FOB-korjauksesta, toisin sanoen tapauksen 2 CIF:stä tapauksen 2 FOB:iin (vähentää kokonaistuontia ja -vientiä);

b)      CIF/FOB-uudelleenluokittelusta, toisin sanoen tapauksen 5 CIF:stä tapauksen 5 FOB:iin (ei muuta kokonaistuontia ja -vientiä).

Kotimaan alue || || Välissä oleva alue || || Viejämaan alue

1. kotimainen kuljetusyhtiö || || 2. kotimainen kuljetusyhtiö || || 3. kotimainen kuljetusyhtiö

4. ulkomainen kuljetusyhtiö || || 5. ulkomainen kuljetusyhtiö || || 6. ulkomainen kuljetusyhtiö

|| || Tuontitavaroiden arvottaminen || || Tavaroiden tuonti || || Palveluiden tuonti || || Tavaroiden vienti (FOB) || || Palveluiden vienti

1. 2. 3. 4. 5. 6. || || CIF/FOB FOB CIF CIF/FOB CIF/FOB FOB CIF CIF/FOB || || - - x x - - x x || || - - - - x x - - || || - - - - - - - - || || - - x x - - - -

OLEMASSA OLEVIA TAVAROITA KOSKEVAT TALOUSTOIMET

3.180     Määritelmä:

Olemassa olevat tavarat ovat tavaroita, joilla on jo ollut käyttäjä (muu kuin varastot).

3.181     Olemassa oleviin tavaroihin sisältyvät seuraavat:

a)      rakennukset ja muut kiinteät pääomatavarat, jotka tuotantoyksiköt ovat myyneet muille yksiköille

(1)     uudelleen käytettäväksi sellaisenaan;

(2)     hävitettäväksi tai romutettavaksi; tuloksena olevista tuotteista tulee raaka-aineita (esim. romurautaa), jota käytetään uusien tavaroiden (esim. teräksen) tuotantoon;

b)      arvoesineet, jotka yksikkö myy toiselle yksikölle;

c)      kestokulutustavarat, jotka kotitaloudet ovat myyneet toisille yksiköille

(1)     uudelleen käytettäväksi sellaisenaan;

(2)     hajotettavaksi ja muunnettavaksi purkumateriaaliksi;

d)      muut kuin kestävät tavarat (esim. jätepaperi, lumput, vanhat vaatteet, vanhat pullot), jotka jokin yksikkö on myynyt joko uudelleen käytettäväksi tai uusien tavaroiden valmistamisen raaka-aineeksi.

Olemassa olevien tavaroiden luovutus kirjataan negatiivisena menona (hankintana) myyjälle ja positiivisena menona (hankintana) ostajalle.

3.182     Tästä olemassa olevien tavaroiden määritelmästä seuraa, että

a)      kun olemassa olevan kiinteän varan tai arvoesineen myynti tapahtuu kahden kotimaisen tuottajan välillä, kiinteän pääoman bruttomuodostukseen kirjatut positiiviset ja negatiiviset arvot kumoavat toisensa koko kansantaloudessa lukuun ottamatta omistuksen siirtymisen aiheuttamia kustannuksia;

b)      kun olemassa oleva liikkumaton kiinteä vara (esim. rakennus) myydään ulkomaiselle yksikölle, viimeksi mainitun katsotaan ostavan rahoitusvaran, toisin sanoen nimellisen kotimaisen yksikön osuuden. Tämän nimellisen kotimaisen yksikön katsotaan sitten ostavan kiinteän varan. Kiinteän varan myynti ja osto tapahtuu kotimaisten talousyksiköiden välillä,

c)      kun olemassa oleva liikkuva kiinteä vara, kuten laiva tai lentokone, viedään, taloudessa ei kirjata tapahtuneeksi mitään positiivista kiinteän pääoman bruttomuodostusta myyjän negatiivisen kiinteän pääoman bruttomuodostuksen kompensoimiseksi;

d)      kestävät tavarat, kuten ajoneuvot, voidaan luokitella kiinteiksi varoiksi tai kestokulutustavaroiksi omistajan ja käyttötarkoituksen mukaan. Jos tällaisen tavaran omistus siirtyy yritykseltä kotitaloudelle kulutuskäyttöön, se kirjataan yritykselle negatiivisena kiinteän pääoman bruttomuodostuksena ja kotitaloudelle positiivisena kulutusmenona. Kun tällaisen tavaran omistus siirtyy kotitaloudelta yritykselle, se kirjataan kotitaloudelle negatiivisena kulutusmenona ja yritykselle positiivisena kiinteän pääoman bruttomuodostuksena.

e)      olemassa olevia arvoesineitä koskevat taloustoimet on kirjattava arvoesineen hankintana (positiivinen pääoman bruttomuodostus) ostajalle ja arvoesineen luovutuksena (negatiivinen pääoman bruttomuodostus) myyjälle. Kun on kysymys taloustoimesta ulkomaiden kanssa, kirjataan tapahtuneeksi tavaran tuonti tai vienti. Kotitalouden myydessä arvoesineen sitä ei pidä kirjata negatiivisena kulutusmenona;

f)       kun hallitus myy olemassa olevia sotilaskäytössä olevia kestäviä tavaroita ulkomaille, se kirjataan tavaroiden vientinä ja julkisyhteisöjen negatiivisena kiinteän pääoman muodostuksena.

3.183     Olemassa olevia tavaroita koskevat taloustoimet kirjataan omistuksen muuttuessa. Tällöin sovelletaan kyseessä olevalle tuotetaloustoimien tyypille soveltuvia arvottamisperiaatteita.

VALMISTAMATTOMIEN VAROJEN HANKINNAT MIINUS VÄHENNYKSET

3.184     Määritelmä:

Valmistamattomat varat koostuvat varoista, joita ei ole tuotettu tuotantorajojen sisällä ja joita voidaan käyttää tavaroiden ja palveluiden tuotannossa.

3.185     ”Valmistamattomien varojen hankinnoissa miinus vähennyksissä” erotetaan kolme eri luokkaa:

a)      Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset (NP.1);

b)      Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset (NP.2);

c)      Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit (NP.3).

3.186     Luonnonvaroihin luetaan seuraavat luokat:

a)      Maa;

b)      Mineraali- ja energiavarannot;

c)      Luonnonvaraiset biologiset varat;

d)      Vesivarat;

e)      Radiotaajuudet;

f)       Muut luonnonvarat.

Luonnonvaroihin ei sisälly valmistettu vara ’kasvatettavat biologiset varat’. Kasvatettavien biologisten varojen ostoja tai myyntejä ei kirjata luonnonvarojen hankintana miinus vähennykset; ne kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostuksena. Maksuja luonnonvarojen tilapäisestä käytöstä ei myöskään kirjata luonnonvarojen hankintana; ne kirjataan vuokrana eli omaisuustulona (katso luku 15: Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit).

3.187     Maa määritellään maaperäksi mukaan luettuna sitä peittävä maa-aines ja siihen liittyvät pintavedet. Pintavesiksi luetaan kaikki sisävesialueet (tekojärvet, järvet, joet jne.), joihin voi olla omistajan oikeuksia.

3.188     Seuraavia eriä ei lueta mukaan nimikkeeseen ’maa’:

a)      maan pinnalla tai sen sisällä olevat rakennukset tai muut rakennelmat (esim. tiet ja tunnelit);

b)      viinitarhat, hedelmätarhat tai muut puuistutukset ja kasvava vilja jne.;

c)      maaperävarat,

d)      luonnonvaraiset biologiset varat;

e)      pohjavesivarat.

Erät a ja b ovat valmistettuja kiinteitä varoja, erät c, d ja e ovat valmistamattomien varojen tyyppejä.

3.189     Maan ja muiden luonnonvarojen hankinnat ja luovutukset arvotetaan hankinta- tai luovutushetkellä vallitseviin käypiin markkinahintoihin. Luonnonvaroihin liittyvät taloustoimet kirjataan samaan arvoon ostajan ja myyjän tileillä. Arvoon ei lueta mukaan luonnonvaran omistuksen siirron kustannuksia. Näitä kustannuksia käsitellään kiinteän pääoman bruttomuodostuksena.

3.190     Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit valmistamattomina varoina koostuvat seuraavista luokista:

a)      Myyntikelpoiset käyttöleasingsopimukset;

b)      Luonnonvarojen käyttöluvat, esim. kalastuskiintiöt;

c)      Tiettyihin toimintoihin oikeuttavat luvat, esim. päästöluvat, lisenssi rajallista määrää kasinoja varten tai tietyn alueen taksilupa;

d)      Yksinoikeudet tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin ja palveluihin, esim. jalkapalloilijoiden sopimukset ja kustantajan yksinoikeus julkaista tietyn kirjailijan uudet teokset.

3.191     Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit eivät valmistamattomien varojen luokkana sisällä tällaisten varojen käyttöleasingia; käyttöleasingin maksut kirjataan välituotekäytöksi.

Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien arvoon ei lueta mukaan omistuksen siirtoon liittyviä kustannuksia. Omistuksen siirtokustannukset ovat kiinteän pääoman bruttomuodostuksen erä.

3.192     Määritelmä: Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen arvo on toimivan yrityksen ostohinnan ja sen nettovarallisuuden (varat miinus velat) erotus. Nettovarallisuuden kokonaisarvon laskemiseksi jokainen yksittäinen vara ja velka yksilöidään ja arvotetaan erikseen.

3.193     Liikearvo kirjataan vain, jos sen arvon todisteena on taloustoimi, esimerkiksi koko yrityksen myynti. Jos yksilöidyt markkinointivarat myydään yksitellen ja erillään koko yhtiöstä, myynti kirjataan tähän erään.

3.194     Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset kirjataan sektorien, koko kansantalouden ja ulkomaiden pääomatilille.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 04

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

LUKU 4: JAKOTALOUSTOIMET

4.01 Määritelmä: || Jakotaloustoimet ovat taloustoimia, joiden avulla tuotannossa syntynyt arvonlisäys jaetaan työvoiman, pääoman ja julkisyhteisöjen kesken, sekä tulojen ja varallisuuden uudelleenjakoon liittyviä taloustoimia.

Tulonsiirtojen ja pääomansiirtojen välillä on seuraava ero: pääomansiirrot ovat säästön ja varallisuuden uudelleenjakoa pikemminkin kuin tulojen uudelleenjakoa.

PALKANSAAJAKORVAUKSET (D.1)

4.02 Määritelmä: || Palkansaajakorvaukset (D.1) määritellään työnantajan työntekijälle maksamiksi rahamääräisiksi tai luontoismuotoisiksi kokonaiskorvauksiksi tilinpitojakson aikana tehdystä työstä.

Palkansaajakorvaukset koostuvat seuraavista:

a)      palkat ja palkkiot (D.11):

– rahamääräiset palkat ja palkkiot;

– luontoismuotoiset palkat ja palkkiot.

b)      työnantajan sosiaaliturvamaksut (D.12):

– työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121);

– työnantajan todelliset eläkemaksut (D.1211);

– työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut (D.1212).

– työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122);

– työnantajan laskennalliset eläkemaksut (D.1221);

– työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut (D.1222).

PALKAT JA PALKKIOT (D.11)

Rahamääräiset palkat ja palkkiot

4.03       Rahamääräisiin palkkoihin ja palkkioihin sisältyvät kaikki palkansaajan maksettavat sosiaaliturvamaksut, tuloverot ja muut maksut, mukaan luettuna maksut, jotka työnantaja pidättää ja maksaa suoraan sosiaalivakuutusjärjestelmiin, veroviranomaisille ym. palkansaajan puolesta.

Rahamääräisiin palkkoihin ja palkkioihin sisältyvät seuraavat korvaukset:

a)      säännöllisin määräajoin maksettavat peruspalkat ja -palkkiot;

b)      korotetut maksut, kuten ylityöstä, yötyöstä, viikonlopputyöstä, epämukavista tai vaarallisista työolosuhteista johtuvat maksut;

c)      elinkustannuskorvaukset, paikalliset korvaukset ja ulkomaankorvaukset;

d)      bonukset tai muut poikkeukselliset maksut, jotka liittyvät yrityksen kannustusjärjestelmän puitteissa saavutettuun työtulokseen; tuottavuuteen tai voittoihin perustuvat lisäpalkkiot, joulun ja uudenvuoden bonukset lukuun ottamatta työntekijän sosiaalietuuksia (katso 4.07.c); ”13. ja 14. kuukauden” palkka (tunnetaan vuosittaisen lisäpalkan nimellä);

e)      työmatkakorvaukset lukuun ottamatta työtehtävistä johtuvia matkustus-, asettautumis-, muutto- ja edustuskustannusten korvauksia tai hyvityksiä (katso 4.07.a);

f)       lomapalkka virallisista lomapäivistä tai vuosilomista;

g)      työntekijöille maksetut provisiot, juomarahat, palvelu- ja johtokunnan palkkiot;

h)      työnantajien suorittamat maksut työntekijöille säästämisjärjestelmistä;

i)       poikkeukselliset maksut yrityksestä lähteville työntekijöille, jos nuo maksut eivät liity kollektiiviseen sopimukseen;

j)       työnantajien työntekijöilleen rahamääräisenä maksamat asumiskorvaukset.

Luontoismuotoiset palkat ja palkkiot

4.04 Määritelmä: || Luontoismuotoiset palkat ja palkkiot koostuvat tavaroista ja palveluista tai muista sellaisista muista kuin rahamääräisistä eduista, jotka työnantaja tarjoaa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan ja joita työntekijät voivat käyttää omalla ajallaan ja oman harkintansa mukaan omien tarpeidensa tai kotitaloutensa jäsenten tarpeiden tyydyttämiseen.

4.05       Luontoismuotoisia palkkoja ja palkkioita ovat esimerkiksi seuraavat:

a)      ateriat ja juomat mukaan luettuna liikematkoilla kulutetut mutta lukuun ottamatta poikkeuksellisten työolosuhteiden vaatimia erikoisaterioita ja -juomia. Ilmaisissa tai tuetuissa työmaaruokaloissa tai lounasseteleillä saadut hinnan alennukset luetaan mukaan luontoismuotoisiin palkkoihin ja palkkioihin;

b)      sellaiset omaan laskuun tuotetut ja ostetut asumis- tai majoituspalvelut, joita kaikki palkansaajan kotitalouteen kuuluvat jäsenet voivat käyttää;

c)      virkapuvut tai muunlaiset erikoisvaatteet, joita palkansaajat käyttävät usein sekä työpaikan ulkopuolella että työssä;

d)      palkansaajien henkilökohtaiseen käyttöön annettujen ajoneuvojen ja muiden kestohyödykkeiden tuottamat palvelut;

e)      työnantajan oman tuotantoprosessin tuotoksena syntyvät tavarat ja palvelut, kuten rautateiden tai lentoyhtiöiden palkansaajien ilmainen matkustaminen, ilmaiset hiilet kaivostyöntekijöille tai ilmainen ruoka maataloustyöntekijöille;

f)       urheilu-, viihde- tai lomapalvelut palkansaajille ja heidän perheilleen;

g)      kuljetus työhön ja työstä pois lukuun ottamatta työnantajan ajalla järjestettyä; autojen pysäköinti, kun se muutoin olisi maksullinen;

h)      palkansaajien lasten hoitopalvelut;

i)       työnantajien palkansaajien hyväksi suorittamat maksut työpaikkaneuvostoille ja vastaaville elimille;

j)       palkansaajille jaetut ilmaisosakkeet;

k)      palkansaajille alennetulla korolla annetut lainat. Tämän edun arvo arvioidaan määräksi, jonka palkansaaja joutuisi maksamaan, jos häneltä veloitettaisiin markkinaehtoinen korko, ja siitä vähennetään todellisuudessa maksettu korko. Etu kirjataan palkkoina ja palkkioina tulonmuodostustilille, ja vastaava palkansaajan laskennallinen koronmaksu työnantajalle kirjataan tulojen ensijaon tilille;

l)       optiot, kun työnantaja antaa palkansaajalle mahdollisuuden ostaa yrityksen osakkeita tai osuuksia tiettyyn hintaan jonain myöhempänä ajankohtana (ks. 4.168–4.178);

m)     epävirallisista toiminnoista yksityissektoreilla syntyneet tulot, jotka on siirretty kyseisiin toimintoihin osallistuvien palkansaajien yksityiskäyttöön.

4.06       Palkansaajille luontoismuotoisina palkkoina ja palkkioina annetut tavarat ja palvelut tai muut edut arvotetaan perushintaan työnantajan tuottamana ja ostajan hintaan työnantajan ostamana. Kun tavarat ja palvelut annetaan ilmaiseksi, luontoismuotoisten palkkojen tai palkkioiden koko arvo lasketaan kyseisten tavaroiden ja palveluiden perushintojen mukaan (tai työnantajan maksamaan ostajan hintaan silloin, kun työnantaja ostaa ne). Kun tavarat ja palvelut annetaan alennettuun hintaan pikemminkin kuin ilmaiseksi, kyseisestä arvosta vähennetään palkansaajan maksama määrä.

4.07       Palkkoihin ja palkkioihin eivät sisälly seuraavat:

a)      tuotantoprosessin kannalta välttämättömät työnantajien kustannukset. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:

1)      palkansaajien saamat hyvitykset tai korvaukset työn yhteydessä syntyneistä matkustus-, asettautumis-, muutto- ja edustuskustannuksista;

2)      työpaikalla järjestettyjen palvelujen, työn luonteen vaatimien lääkärintarkastusten ja työtä varten pidettyjen työvaatteiden kustannukset;

3)      sellaiset työpaikan majoituspalvelut, joita palkansaajien kotitaloudet eivät voi käyttää, kuten työntekijöiden asuntolat, hytit ja kopit;

4)      poikkeuksellisten työolosuhteiden edellyttämät erikoisateriat tai ‑juomat;

5)      palkansaajille maksetut korvaukset työkalujen, laitteiden tai työtä varten tarvittavien erikoisvaatteiden ostoista tai se osa heidän palkoistaan ja palkkioistaan, joka palkansaajien on työsopimusten mukaisesti käytettävä edellä mainittuihin ostoihin. Jos palkansaajat ovat työsopimuksen mukaan velvollisia hankkimaan esimerkiksi työkaluja, laitteita tai erikoisvaatteita, joita heille ei korvata täysimääräisesti, palkansaajien maksettavaksi jäävät kustannukset vähennetään heidän palkoistaan ja palkkioistaan ja lisätään vastaavasti työnantajien välituotekäyttöön.

Menoja tavaroista tai palveluista, jotka työnantajat ovat velvollisia järjestämään työntekijöilleen, jotta nämä pystyisivät suorittamaan työnsä, käsitellään työnantajien välituotekäyttönä.

b)      niiden palkkojen ja palkkioiden määrät, joita työnantajat tilapäisesti maksavat palkansaajilleen sairauden, äitiysloman, työvamman, työkyvyttömyyden jne. aikana. Näitä maksuja käsitellään muina sosiaalivakuutusetuuksina kuin eläkkeinä (D.6222), ja samat summat kirjataan työnantajan laskennallisina muina maksuina kuin eläkemaksuina (D.1222);

c)      muut työntekoon perustuvat sosiaalivakuutusetuudet, kuten lapsi-, puoliso-, perhe-, koulutus- tai muut avustukset palkansaajan huollettavana oleville sekä (muut kuin työn luonteen edellyttämät) ilmaiset sairaanhoitopalvelut palkansaajille tai heidän perheilleen;

d)      työnantajan maksettavat palkka- tai palkkioperusteiset verot, esimerkiksi työvoimaverot. Tällaiset yritysten maksamat verot määritetään joko suhteessa maksettuihin palkkoihin ja palkkioihin tai kiinteänä summana kutakin työntekijää kohti. Näitä veroja käsitellään muina tuotantoveroina;

e)      etätyöntekijöille urakkatyöperusteisesti suoritettavat maksut. Kun etätyöntekijän saama tulo määräytyy hänen vastuullaan olleen tuotantoprosessin tuotoksen arvon mukaan työpanoksen suuruudesta riippumatta, tämäntyyppinen korvaus merkitsee sitä, että kyseinen henkilö on yrittäjä.

TYÖNANTAJAN SOSIAALITURVAMAKSUT (D.12)

4.08 Määritelmä: || Työnantajan sosiaaliturvamaksut ovat työnantajien sosiaaliturvajärjestelmille tai muille työntekoon perustuville sosiaalivakuutusjärjestelmille suorittamia maksuja, joiden tarkoituksena on varmistaa työntekijöille sosiaalietuudet.

Palkansaajakorvauksiin kirjataan saman arvoinen summa kuin sosiaaliturvamaksut, jotka työnantajat maksavat varmistaakseen työntekijöilleen oikeuden sosiaalietuuksiin. Työnantajan sosiaaliturvamaksut voivat olla todellisia tai laskennallisia.

Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121)

4.09 Määritelmä: || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121) koostuvat maksuista, joita työnantajat maksavat palkansaajien hyväksi vakuutuksenantajalle (sosiaaliturva- ja muihin työntekoon perustuviin sosiaalivakuutusjärjestelmiin). Nämä maksut kattavat lakisääteiset, sovitun käytännön mukaiset, sopimukseen perustuvat ja vapaaehtoiset vakuutusmaksut sosiaalisten riskien tai tarpeiden varalta.

Vaikka työnantajat maksavat työnantajien sosiaaliturvamaksut suoraan vakuutuksenantajille, niitä pidetään osana palkansaajakorvauksia. Kyseiset sosiaaliturvamaksut kirjataan palkansaajien maksuina vakuutuksenantajille.

Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut koostuvat kahdesta osasta, joita ovat eläkkeisiin liittyvät maksut ja muihin etuuksiin liittyvät maksut ja jotka kirjataan erillisinä seuraaviin nimikkeisiin:

a)      työnantajan todelliset eläkemaksut (D.1211);

b)      työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut (D.1212).

Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut vastaavat niiden työntekijöiden muihin sosiaalisiin riskeihin ja tarpeisiin kuin eläkkeisiin liittyviä maksuja esimerkiksi sairauden, äitiysloman, työvamman, työkyvyttömyyden ja irtisanomisen perusteella.

Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122)

4.10 Määritelmä: || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122) ovat sellaisten muiden sosiaalivakuutusetuuksien vastine (miinus mahdolliset palkansaajan sosiaaliturvamaksut), jotka työnantajat maksavat suoraan työntekijöilleen tai entisille työntekijöilleen ja muille oikeutetuille henkilöille ilman vakuutuslaitosta tai itsenäistä eläkerahastoa ja perustamatta tätä tarkoitusta varten erikoisrahastoa tai erillistä vararahastoa.

Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut jaetaan kahteen ryhmään:

a)      Työnantajan laskennalliset eläkemaksut (D.1221)

Eläkkeisiin liittyvät sosiaalivakuutusjärjestelmät luokitellaan maksuperusteisiin tai etuusperusteisiin järjestelmiin.

Maksuperusteisessa eläkejärjestelmässä etuudet määräytyvät järjestelmään suoritettujen maksujen sekä varojen sijoitustuottojen perusteella. Eläkkeelle jäädessään työntekijä kantaa kaikki maksettaviin etuuksiin liittyvät riskit. Maksuperusteisessa järjestelmässä ei ole laskennallisia maksuja, paitsi jos kyseessä on työnantajan ylläpitämä eläkejärjestelmä. Siinä tapauksessa järjestelmän ylläpitämisestä aiheutuvia kustannuksia käsitellään työntekijälle maksettavina laskennallisina sosiaaliturvamaksuina, ja ne ovat osa palkansaajakorvauksia. Kyseinen summa kirjataan myös kotitalouksien kulutusmenoiksi rahoituspalveluihin.

Etuusperusteisen järjestelmän jäsenille maksettavat etuudet määräytyvät järjestelmän sääntöjen mukaisesti, toisin sanoen suoritettava maksu tai vähimmäismaksu lasketaan tietyn kaavan perusteella. Tavallisesti etuusperusteisessa järjestelmässä sekä työnantaja että työntekijä maksavat eläkemaksuja; työntekijän maksu on pakollinen, ja se on prosenttisuus nykyisestä palkasta. Luvattujen etuuksien maksamiseen liittyvät kustannukset ovat työnantajan vastuulla. Työnantaja kantaa etuuksien antamiseen liittyvät riskit.

Etuusperusteisessa järjestelmässä on olemassa työnantajan laskennallinen eläkemaksu, joka lasketaan seuraavasti:

Työnantajan laskennalliset maksut ovat yhtä kuin

tarkastelukauden työskentelyyn perustuva etuuksien kasvu

miinus           työnantajan todelliset maksut

miinus           kaikki työntekijän maksamat maksut

plus   järjestelmän ylläpitokustannukset.

Joitain järjestelmiä voidaan kutsua maksuttomiksi, koska todellisia maksuja ei maksa työnantaja eikä työntekijä. Niissäkin kuitenkin lasketaan työnantajan laskennalliset maksut edellä kuvatulla tavalla.

Jos julkishallinnon työntekijöiden eläkejärjestelmiin perustuvia oikeuksia ei ole kirjattu ydintileihin, julkishallinnon työntekijöiden laskennalliset maksut arvioidaan vakuutusteknisten laskelmien perusteella. Vain siinä tapauksessa, että vakuutusteknisillä laskelmilla ei saavuteta tarpeeksi luotettavia tuloksia, julkishallinnon työntekijöiden laskennallisten maksujen arvioimiseksi voidaan käyttää kahta muuta menetelmää seuraavasti:

1)      perustuen kohtuulliseen prosenttisuuteen nykyisille työntekijöille maksettavista palkoista ja palkkioista, tai

2)      tällä hetkellä maksettavien etuuksien ja tosiasiallisten maksujen erotuksena (koskee sekä työntekijöiden maksamia maksuja että julkishallinnon työnantajan ominaisuudessa maksamia maksuja).

b)      Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut (D.1222)

Se, että työnantajat maksavat tietyt sosiaalietuudet suoraan eikä sosiaaliturvarahastojen tai muiden vakuutuksenantajien välityksellä, ei estä niiden kirjaamista sosiaaliturvaetuuksina. Koska näiden etuuksien kustannukset muodostavat osan työnantajan työvoimakustannuksista, ne sisällytetään myös palkansaajakorvauksiin. Palkansaajille lasketaan sen vuoksi korvaus, joka vastaa arvoltaan niitä sosiaaliturvamaksuja, jotka tarvitaan varmistamaan oikeudet maksujen kartuttamiin sosiaalietuuksiin. Näissä määrissä otetaan huomioon kaikki työnantajan tai palkansaajan tosiasialliset maksut, eivätkä määrät riipu ainoastaan juoksevasti maksettavien etuuksien tasosta vaan myös siitä, millä tavoin työnantajien velvoitteet sellaisissa järjestelmissä todennäköisesti tulevaisuudessa kehittyvät nykyisten ja entisten palkansaajien lukumäärän, ikäjakauman ja odotettavissa olevan eliniän ym. tekijöiden oletettujen muutosten seurauksena. Sosiaaliturvamaksujen laskennalliset arvot perustuvat samanlaisiin vakuutusmatemaattisiin laskelmiin, joilla määritetään vakuutuslaitosten veloittamien vakuutusmaksujen tasot.

Käytännössä voi kuitenkin olla vaikeaa laskea täsmällisesti tällaisten laskennallisten sosiaaliturvamaksujen määriä. Työnantaja voi ehkä itse tehdä arvioita samanlaisiin rahastoiviin järjestelmiin maksettujen sosiaaliturvamaksujen perusteella laskeakseen todennäköisen tulevaisuuden vastuuvelkansa, ja tällaisia arvioita voidaan hyödyntää, jos niitä on saatavilla. Toinen hyväksyttävä menetelmä on se, että käytetään kohtuullista prosenttiosuutta nykyiselle henkilöstölle maksetuista palkoista ja palkkioista. Muussa tapauksessa ainoa käytännön vaihtoehto saattaa olla käyttää työnantajan saman tilinpitojakson aikana maksamia rahastoimattomia muita etuuksia kuin eläke-etuuksia arviona laskennallisesta korvauksesta, joka tarvittaisiin kattamaan laskennalliset sosiaaliturvamaksut. Tilikauden aikana tosiasiallisesti maksetut sosiaalietuudet antavat riittäviä estimaatteja sosiaaliturvamaksuille ja niitä vastaaville laskennallisille korvauksille.

4.11       Sektoritileillä suorien sosiaalietuuksien kustannukset ovat ensin käyttönä tulonmuodostustilillä palkansaajakorvausten osatekijänä ja toisen kerran käyttönä sosiaalietuuksina tulojen uudelleenjaon tilillä. Jälkimmäisen tilin saamiseksi tasapainoon oletetaan, että työntekijöiden kotitaloudet maksavat takaisin työnantajasektoreille työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut, joilla yhdessä mahdollisten palkansaajan sosiaaliturvamaksujen kanssa rahoitetaan samojen työnantajien heille järjestämiä suoria sosiaaliturvaetuuksia. Tämä laskennallinen kiertokulku on samanlainen kuin työnantajan todellisissa sosiaaliturvamaksuissa, jotka kulkevat kotitalouksien tilien kautta ja jotka katsotaan sitten kotitalouksien vakuutuksenantajille maksamiksi.

4.12       Palkansaajakorvausten kirjausajankohta:

a)      palkat ja palkkiot (D.11) kirjataan sen ajanjakson aikana, jona työ tehdään. Erityisbonukset tai muut poikkeukselliset maksut, kuten 13. kuukauden palkka, kirjataan kuitenkin silloin, kun ne erääntyvät maksettaviksi. Osakeoptioiden kirjausajankohta jaetaan myöntämispäivän ja oikeuden syntymispäivän väliselle ajalle. Jos tiedot eivät ole riittäviä, option arvo kirjataan oikeuden syntymispäivänä;

b)      työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.121) kirjataan sen ajanjakson aikana, jona työ on tehty;

c)      työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.122) kirjataan seuraavasti:

1)      ne jotka ovat pakollisten suorien sosiaalietuuksien vastine, kirjataan sen ajanjakson aikana, jona työ on tehty;

2)      ne jotka ovat vapaaehtoisten suorien sosiaalietuuksien vastine, kirjataan hetkellä, jolloin kyseiset etuudet suoritetaan.

4.13       Palkansaajakorvaukset koostuvat seuraavista:

a)      kotimaisten työnantajien kotimaisille työntekijöille maksamat korvaukset;

b)      ulkomaisten työnantajien kotimaisille työntekijöille maksamat korvaukset;

c)      kotimaisten työnantajien ulkomaisille työntekijöille maksamat korvaukset.

Nämä eri erät kirjataan seuraavasti:

1)      kotimaisten työnantajien kotimaisille ja ulkomaisille työntekijöille maksamissa korvauksissa ryhmitellään yhteen erät a ja c, ja ne kirjataan käyttönä niiden sektoreiden ja toimialojen tulonmuodostustilille, joihin työnantajat kuuluvat;

2)      kotimaisten ja ulkomaisten työnantajien kotimaisille työntekijöille maksamissa korvauksissa ryhmitellään yhteen erät a ja b, ja ne kirjataan resursseina kotitalouksien ensitulon jakotilille;

3)      erä b, ulkomaisten työnantajien kotimaisille työntekijöille maksamat korvaukset, kirjataan käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilille;

4)      erä c, kotimaisten työnantajien ulkomaisille työntekijöille maksamat korvaukset, kirjataan resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilille.

TUOTANNON JA TUONNIN VEROT (D.2)

4.14 Määritelmä: || Tuotannon ja tuonnin verot (D.2) koostuvat pakollisista, vastikkeettomista, joko rahamääräisistä tai luontoismuotoisista maksuista, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin toimielimet kantavat tuotannosta ja tavaroiden ja palveluiden tuonnista, työvoiman käytöstä, maan, rakennusten tai muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä. Nämä verot maksetaan riippumatta saadusta voitosta.

4.15       Tuotannon ja tuonnin verot koostuvat seuraavista:

a)      tuoteverot (D.21):

1)      arvonlisäverot (alv) (D.211);

2)      tuontiverot ja -tullit ilman alv:a (D.212);

– tuontitullit (D.2121);

– muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit (D.2122);

3)      muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot (D.214);

b)      muut tuotantoverot (D.29).

TUOTEVEROT (D.21)

4.16 Määritelmä: || Tuoteverot (D.21) ovat veroja, jotka maksetaan jonkin tuotetun tai vaihdetun tavaran tai palvelun yksikköä kohti. Vero voi olla määrätty rahasumma tavaran tai palvelun yksiköltä tai määrältä tai se voidaan laskea määrättynä prosenttiosuutena tuotettujen tai vaihdettujen tavaroiden tai palveluiden yksikköhinnasta tai arvosta. Tuotteesta vahvistetut verot, huolimatta siitä mikä institutionaalinen yksikkö ne maksaa, sisällytetään tuoteveroihin, ellei niitä nimenomaisesti ole sisällytetty johonkin toiseen nimikkeeseen.

Arvonlisäverot (alv) (D.211)

4.17 Määritelmä: || Arvonlisävero (alv) on tavaroista ja palveluista maksettava vero, jonka yritykset keräävät vaiheittain ja joka lopulta veloitetaan kokonaisuudessaan lopullisilta ostajilta.

Nimike arvonlisäverot (D.211) käsittää julkisyhteisöjen keräämän arvonlisäveron, jota sovelletaan kotimaisiin ja tuontituotteisiin, sekä muut vähennyskelpoiset verot, joita sovelletaan samanlaisten sääntöjen mukaan kuin alv:a. Kaikkia alv-tyyppisiä veroja kutsutaan jäljempänä nimellä ”alv”. Kaikille alv-tyyppisille veroille on yhteistä se, että tuottajien on maksettava julkisyhteisöille ainoastaan myynteihinsä sisältyvän alv:n ja omaan välituotekäyttöön tai kiinteän pääoman bruttomuodostukseen suoritettujen ostojen alv:n välinen erotus.

Alv kirjataan nettona seuraavasti:

a)      tavaroiden ja palvelujen tuotokset ja tuonti arvotetaan ilman laskutettua alv:a;

b)      tavaroiden ja palvelujen ostot kirjataan vähennyskelvoton alv mukaan luettuna. Alv kirjataan ostajien, ei myyjien maksamaksi ja ainoastaan sellaisten ostajien maksamaksi, jotka eivät pysty sitä vähentämään. Valtaosa alv:a kirjataan maksetuksi loppukäytössä pääasiassa kotitalouksien kulutuksessa.

Koko kansantaloudessa alv on yhtä suuri kuin laskutetun alv:n yhteissumman ja vähennyskelpoisen alv:n yhteissumman erotus (katso kohta 4.27).

Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a (D.212)

4.18 Määritelmä: || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a (D.212) koostuvat pakollisista julkisyhteisöjen tai Euroopan unionin toimielinten tuontitavaroista perimistä maksuista, alv:a lukuun ottamatta, tavaroiden vapaan liikkuvuuden sallimiseksi talousalueella, sekä maksuista, jotka peritään ulkomaisten talousyksiköiden kotimaisille talousyksiköille suorittamista palveluista.

Näihin maksuihin sisältyvät

a)      tuontitullit (D.2121): nämä koostuvat tulleista tai muista tuontimaksuista, jotka peritään tullitariffin mukaan tietyntyyppisistä tavaroista, kun tavarat tulevat käyttöön niitä hyödyntävän maan talousalueella;

b)      muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit (D.2122).

Tähän nimikkeeseen sisältyvät

1)      tuotujen maataloustuotteiden verot;

2)      tuonnista perityt rahamääräiset korvaukset;

3)      valmisteverot ja erikoisverot eräistä tuontituotteista edellyttäen, että tuotannonhaara itse maksaa sellaisia tulleja ja veroja samanlaisista kotimaista alkuperää olevista tuotteista;

4)      tavara- ja palvelutuonnista maksettavat yleiset myyntiverot;

5)      verot ulkomaisten yritysten kotimaisille talousyksiköille talousalueella suorittamista erityispalveluista;

6)      eräiden tavaroiden tai palveluiden tuontimonopolin omaavien julkisten yritysten valtiolle luovutettavat voitot.

Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a, netto lasketaan vähentämällä tuontitukipalkkiot (D.311) tuontiveroista ja -tulleista ilman alv:a (D.212).

Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot (D.214)

4.19 Määritelmä: || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot (D.214) koostuvat tavara- ja palveluveroista, jotka maksetaan kyseisten tavaroiden tai palveluiden tuotannosta, viennistä, myynnistä, vaihtamisesta, liisauksesta tai toimituksesta, tai käytöstä omaan kulutukseen tai oman pääoman muodostukseen.

4.20       Tähän nimikkeeseen sisältyvät erityisesti

a)      valmisteverot ja kulutusverot (muut kuin tuontiveroihin ja -tulleihin sisältyvät);

b)      leimaverot tiettyjen tuotteiden, kuten alkoholijuomien tai tupakan, myynnistä sekä oikeudellisista asiakirjoista tai sekeistä;

c)      verot rahoitus- ja pääomataloustoimista, jotka maksetaan ostettaessa tai myytäessä rahoitus- ja muita kuin rahoitusvaroja, ulkomaanvaluutta mukaan luettuna. Ne maksetaan, kun maan tai muiden varojen omistusoikeus siirtyy, paitsi jos on kyse pääomansiirroista (pääasiassa perinnöistä ja lahjoista). Kyseiset verot katsotaan välittäjien palveluista maksettaviksi veroiksi;

d)      autojen rekisteröintiverot;

e)      viihdeverot;

f)       arpajais-, uhkapeli- ja vedonlyöntiverot, muut kuin voitoista maksettavat;

g)      verot vakuutusmaksuista;

h)      muut verot tietyistä palveluista: hotellit tai majoituspaikat, asumispalvelut, ravintolat, kuljetus, tietoliikenne, mainonta;

i)       yleiset myynti- ja liikevaihtoverot (paitsi arvonlisäverot): näihin sisältyvät valmistajien tukku- ja vähittäismyyntiverot, ostoverot, liikevaihtoverot;

j)       valtiolle tuloutettavat fiskaalisten monopolien voitot, paitsi joidenkin tavaroiden tai palveluiden tuontimonopolien tapauksessa (sisältyvät nimikkeeseen D.2122). Fiskaaliset monopolit ovat julkisia yrityksiä, joille on luovutettu laillinen tiettyjen tavaroiden tai palveluiden tuotanto- tai jakelumonopoli tulojen hankkimiseksi valtiolle, mutta ei julkisen vallan talous- tai sosiaalipolitiikan edistämiseksi. Kun julkiselle yritykselle myönnetään monopolioikeudet tarkoituksellisena osana talous- tai sosiaalipolitiikkaa tavaroiden ja palveluiden tai tuotantoteknologian erityisluonteesta johtuen – esimerkiksi yleishyödylliset palvelut, postitoimistot ja teleliikennepalvelut, rautatiet jne. – kyseistä yritystä ei pidetä fiskaalisena monopolina.

k)      vientitullit ja viennistä kerätyt rahamääräiset korvaukset.

4.21       Tuoteverot, netto saadaan vähentämällä tuotetukipalkkiot (D.31) tuoteveroista (D.21).

MUUT TUOTANTOVEROT (D.29)

4.22 Määritelmä: || Muut tuotantoverot (D.29) koostuvat kaikista veroista, joita yritykset maksavat tuotannon harjoittamisesta riippumatta tuotettujen tai myytyjen tavaroiden ja palveluiden määrästä tai arvosta.

Muita tuotantoveroja voidaan maksaa maasta, kiinteistä varoista tai tuotantoprosessissa käytetystä työvoimasta tai tietyistä toiminnoista tai taloustoimista.

4.23       Muihin tuotantoveroihin (D.29) sisältyvät seuraavat:

a)      yritysten (mukaan luettuna omistusasunnossaan asuvat) tuotantotoiminnassa hyödyntämän maan, rakennusten tai muiden rakenteiden omistamisesta tai käytöstä maksettavat verot;

b)      verot kiinteiden varojen (esimerkiksi ajoneuvot, koneet, laitteet) käytöstä tuotantotarkoituksiin riippumatta siitä, ovatko kyseiset varat omia vai vuokrattuja;

c)      yrityksen palkkasumman ja työvoiman verot;

d)      tuotantotoimintaan tarkoitettujen kansainvälisten taloustoimien verot (esimerkiksi matkustaminen ulkomailla, ulkomaiset maksumääräykset tai samanlaiset taloustoimet ulkomaisten talousyksiköiden kanssa);

e)      yritysten maksamat verot elinkeino- tai ammattiluvista, jos luvat myönnetään automaattisesti, kun asianomaiset maksut on maksettu. Tässä tapauksessa kyse on todennäköisesti pelkästään tulojen hankkimisesta, vaikka julkishallinto saattaa maksun vastineeksi antaa todistuksen tai luvan. Jos julkisyhteisöt kuitenkin käyttävät lupien myöntämistä jonkin säädetyn valvontatehtävän toteuttamiseen esimerkiksi tarkistaessaan yrityksen tilojen sopivuuden tai turvallisuuden tai käytettyjen laitteiden luotettavuuden ja turvallisuuden, palkatun henkilöstön ammatillisen pätevyyden tai tuotettujen tavaroiden tai palveluiden laadun tai standardin ehtona sellaisen luvan myöntämiselle, maksuja käsitellään palveluiden ostona, elleivät luvista veloitetut summat ole täysin suhteettomia verrattuna julkisyhteisöjen suorittamien tarkistusten kustannuksiin;

f)       tuotantotoiminnasta johtuvan saastuttamisen verot. Nämä koostuvat veroista, joita peritään haitallisten kaasujen, nesteiden tai muiden vahingollisten aineiden pääsystä tai purkautumisesta ympäristöön. Ne eivät sisällä maksuja julkisille viranomaisille jätteiden tai haitallisten aineiden keruusta ja hävittämisestä, jotka ovat yritysten välituotekäyttöä;

g)      yhtenäistariffijärjestelmästä johtuva alv:n alikorvaus, jota sovelletaan usein maataloudessa.

4.24       Muihin tuotantoveroihin eivät sisälly kotitalouksien verot ajoneuvojen ym. henkilökohtaisesta käytöstä, vaan ne kirjataan juokseviin tulo-, varallisuus- ym. veroihin.

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELIMILLE MAKSETUT TUOTANNON JA TUONNIN VEROT

4.25       Euroopan unionin toimielimille maksettuihin tuotannon ja tuonnin veroihin sisältyvät erityisesti seuraavat verot, jotka kansalliset viranomaiset keräävät Euroopan unionin toimielinten puolesta: - yhteisen maatalouspolitiikan tulot: maataloustuotteiden tuonnin verot, viennistä ja tuonnista perityt rahamääräiset korvaukset, sokerintuotantoverot ja isoglukoosivero, maitoa ja viljatuotteita koskevat yhteisvastuuverot; - tulot kaupasta kolmansien maiden kanssa: Euroopan unionin yhtenäistariffin (Taric) perusteella perityt tullit.

Euroopan unionin toimielimille maksettavat tuotannon ja tuonnin verot eivät sisällä alv:oon perustuvaa kolmatta omaa varaa, joka sisältyy muihin tulonsiirtoihin nimikkeessä Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat (D.76) (ks. kohta 4.140).

TUOTANNON JA TUONNIN VEROT: KIRJAUSAJANKOHTA JA KIRJATTAVAT MÄÄRÄT

4.26       Tuotannon ja tuonnin verojen kirjaaminen: tuotannon ja tuonnin verot kirjataan sellaisten toimintojen, taloustoimien tai muiden tapahtumien ajankohtana, joista verojen maksuvelvoite syntyy.

4.27       Jotkin taloudelliset toiminnot, taloustoimet tai tapahtumat, jotka aiheuttavat veronmaksuvelvoitteen, välttävät veroviranomaisten huomion. Tällaisista toiminnoista, taloustoimista tai tapahtumista ei synny rahoitusvaroja tai -velkoja velkojen tai saamisten muodossa. Tilinpitoon kirjataan ainoastaan summat, jotka on todennettu verotuksessa, ilmoituksilla tai muilla välineillä, joista veronmaksajan kannalta syntyy velkoja maksuvelvoitteiden muodossa. Sellaisia veroja, joita ei ole todennettu verotuksessa, ei oteta huomioon.

Tileille kirjatut verot perustuvat kahteen lähteeseen: verotuksessa tai veroilmoituksilla todennettuihin määriin taikka saatuihin maksuihin.

a)      Jos perustana käytetään verotuksessa todentamista tai veroilmoituksia, määrät oikaistaan kertoimella, joka heijastaa verotuksessa todennettuja ja ilmoitettuja mutta perimättä jääneitä määriä. Vaihtoehtoinen menettely on se, että kirjataan mainitun oikaisun suuruinen pääomansiirto (D.995 sellaisena kuin se on kuvattu kohdassa 4.165.j) asianomaisille sektoreille. Kertoimet arvioidaan verotuksessa todennetuista ja ilmoitetuista mutta perimättä jääneistä määristä saatujen kokemusten ja niitä koskevien nykyhetken odotusten perusteella. Eri verolajeille on oltava omat kertoimet.

b)      Jos perustana käytetään saatuja maksuja, ne tulee jaksottaa siten, että maksu tuloutetaan verovelvollisuuden synnyttävän toimen ajankohtana. Tämä mukautus perustuu toimen ja veronmaksun väliseen keskimääräiseen aikaeroon.

4.28       Kirjattujen verojen kokonaisarvo sisältää verojen viivästyskorot ja veroviranomaisten määräämät sakot, elleivät kyseiset korot ja sakot ole erikseen tunnistettavissa. Verojen kokonaismäärään sisältyvät maksut, jotka voidaan määrätä maksamattomien verojen keruun tai takaisinperinnän yhteydessä. Verojen kokonaismäärää vähentävät mahdolliset julkisyhteisöjen talouspoliittisena toimenpiteenä suorittamat veronhyvitykset ja liikaa maksettujen verojen palautukset.

4.29       Tilijärjestelmässä tuotannon ja tuonnin verot (D.2) kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä koko kansantalouden tulonmuodostustilillä;

b)      resursseina julkisyhteisöjen ensitulon jakotilillä ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

Tuoteverot kirjataan resursseina koko kansantalouden tavaroiden ja palveluiden tilille. Tämä mahdollistaa sen, että tavaroiden ja palveluiden resurssit – arvotettuna ilman tuoteveroja – saadaan tasapainoon käytön kanssa, joka arvotetaan nämä verot mukaan luettuina.

Muut tuotantoverot (D.29) kirjataan käyttönä maksajatoimialojen tai -sektoreiden tulonmuodostustileille.

TUKIPALKKIOT (D.3)

4.30 Määritelmä: || Tukipalkkiot (D.3) ovat juoksevia vastikkeettomia maksuja, joita julkisyhteisöt tai Euroopan unionin toimielimet suorittavat kotimaisille tuottajille.

Tukipalkkioilla pyritään muun muassa seuraaviin tavoitteisiin:

a)      vaikuttaminen tuotannon tasoon;

b)      vaikuttaminen tuotteiden hintoihin; tai

c)      vaikuttaminen tuotannontekijäkorvauksiin.

Markkinattomat tuottajat voivat saada muita tuotantotukipalkkioita ainoastaan, mikäli kyseiset maksut ovat riippuvaisia sekä markkinatuottajiin että markkinattomiin tuottajiin sovellettavista yleisistä säännöksistä.

Tuotetukipalkkioita ei kirjata markkinattomaan tuotokseen (P.13).

4.31       Euroopan unionin toimielinten myöntämät tukipalkkiot kattavat ainoastaan suoraan kotimaisille tuotantoyksiköille tehdyt tulonsiirrot.

4.32       Tukipalkkiot luokitellaan seuraavasti:

a)      tuotetukipalkkiot (D.31):

1)      tuontitukipalkkiot (D.311);

2)      muut tuotetukipalkkiot (D.319);

b)      muut tuotantotukipalkkiot (D.39).

TUOTETUKIPALKKIOT (D.31)

4.33 Määritelmä: || Tuotetukipalkkiot (D.31) ovat tukipalkkioita, jotka maksetaan tuotetun tai tuodun tavaran tai palvelun yksikköä kohti.

Tuotetukipalkkioiden määrä voidaan laskea seuraavilla tavoilla:

a)      määrätty rahasumma tavaran tai palvelun yksiköltä tai määrältä;

b)      määrätty prosenttiosuus yksikköhinnasta;

c)      määrätyn tavoitehinnan ja ostajan maksaman markkinahinnan välinen erotus.

Tuotetukipalkkio maksetaan tavallisesti silloin kun tuote on tuotettu, myyty tai tuotu, mutta se voidaan maksaa myös muissa olosuhteissa, esimerkiksi kun tavara vaihdetaan, liisataan tai toimitetaan tai sitä käytetään omaan kulutukseen tai oman pääoman muodostukseen.

Tuotetukipalkkioita sovelletaan ainoastaan markkinatuotokseen (P.11) tai omaan loppukäyttöön tarkoitettuun tuotokseen (P.12).

Tuontitukipalkkiot (D.311)

4.34 Määritelmä: || Tuontitukipalkkiot (D.311) koostuvat tavaroiden ja palveluiden tukipalkkioista, jotka maksetaan, kun tavarat ylittävät rajan tullakseen käyttöön talousalueella tai kun palvelut on tarjottu kotimaisille institutionaalisille yksiköille.

Tuontitukipalkkioihin sisältyy tappioita, jotka aiheutuvat sellaisten julkisten kauppaorganisaatioiden tarkoituksellisesta politiikasta, joiden tehtävänä on ostaa tuotteita ulkomaisilta talousyksiköiltä ja sitten myydä niitä alempaan hintaan kotimaisille talousyksiköille.

Muut tuotetukipalkkiot (D.319)

4.35       Muihin tuotetukipalkkioihin (D.319) sisältyvät seuraavat:

a)      kotimaassa käytettyjen tuotteiden tukipalkkiot: nämä koostuvat tukipalkkioista, jotka maksetaan kotimaisille tuottajille sellaisesta tuotannosta, joka käytetään tai kulutetaan talousalueen sisällä;

b)      sellaisten julkisten kauppaorganisaatioiden tappiot, joiden tehtävänä on ostaa kotimaisten tuottajien tuotteita ja sitten myydä ne alempaan hintaan kotimaisille tai ulkomaisille talousyksiköille, jos tappiot ovat syntyneet hallituksen tarkoituksellisen talous- ja sosiaalipolitiikan tuloksena;

c)      julkisille yrityksille ja yritysmäisille yhteisöille myönnetyt tukipalkkiot sellaisten tuotantotoiminnan jatkuvien tappioiden korvaamiseksi, jotka aiheutuvat siitä, että ne joutuvat laskuttamaan keskimääräisiä tuotantokustannuksia alempia hintoja julkisyhteisöjen tai Euroopan unionin tarkoituksellisen talous- ja sosiaalipolitiikan tuloksena;

d)      suorat kotimaisille tuottajille maksetut vientituet silloin, kun tavarat lähtevät talousalueelta tai palveluja tarjotaan ulkomaisille talousyksiköille – lukuun ottamatta aikaisemmin maksettujen tuoteverojen palautuksia tullirajalla ja sellaisista veroista luopumista, jotka tulisivat maksettaviksi, jos tavarat myytäisiin tai käytettäisiin talousalueen sisällä.

MUUT TUOTANTOTUKIPALKKIOT (D.39)

4.36 Määritelmä: || Muut tuotantotukipalkkiot (D.39) ovat muita kuin tuotetukipalkkioita, joita kotimainen talousyksikkö voi saada tuotantotoiminnan harjoittamisen johdosta.

Markkinattomat tuottajat voivat saada markkinattomasta tuotoksestaan muita tuotantotukipalkkioita ainoastaan, jos kyseiset julkisyhteisöjen suorittamat maksut ovat riippuvaisia sekä markkina- että markkinattomiin tuottajiin sovellettavista yleisistä säännöksistä.

4.37       Muihin tuotantotukipalkkioihin sisältyvät esimerkiksi seuraavat:

a)      palkkasummaa tai työvoimaa koskevat tukipalkkiot: nämä koostuvat tukipalkkioista, joita maksetaan palkka- tai palkkiosummasta tai työvoimasta tai tietyntyyppisten henkilöiden, kuten fyysisesti vammaisten tai pitkäaikaistyöttömien, palkkaamisesta tai yritysten järjestämistä tai rahoittamista koulutusprojekteista;

b)      tukipalkkiot saastumisen vähentämiseksi: nämä koostuvat juoksevista tukipalkkioista, joiden tarkoituksena on kattaa osittain tai kokonaan kustannukset lisäprosessoinnista, johon on ryhdytty, jotta saasteiden pääsyä ympäristöön voitaisiin vähentää tai poistaa;

c)      avustukset korkohelpotuksia varten kotimaisille tuotantoyksiköille silloinkin kun ne on tarkoitettu kannustamaan pääoman muodostusta. Kun avustus palvelee kahta tarkoitusta, sekä velan kuoletusta että sitä koskevan koron maksua ja kun ei ole mahdollista jakaa sitä kahden tekijän kesken, käsitellään koko avustusta investointiavustuksena. Korkotuet ovat tulonsiirtoja, jotka on tarkoitettu keventämään tuottajien toimintakuluja. Niitä käsitellään tileillä tukipalkkioina tuottajille, jotka hyötyvät niistä silloinkin kun julkisyhteisöt maksavat korkoerotuksen suoraan lainan antavalle luottolaitokselle;

d)      yhtenäistariffijärjestelmästä johtuva alv:n ylikorvaus, jota sovelletaan usein esimerkiksi maataloudessa.

4.38       Seuraavia ei käsitellä tukipalkkioina:

a)      tulonsiirrot julkisyhteisöiltä kuluttajan ominaisuudessa toimiville kotitalouksille. Näitä pidetään joko sosiaalietuuksina (D.62 tai D.63) tai muina sekalaisina tulonsiirtoina (D.75);

b)      tulonsiirrot julkisyhteisöjen eri osien välillä niiden toimiessa markkinattomien tavaroiden ja palvelujen tuottajina lukuun ottamatta muita tuotantotukipalkkioita (D.39). Tulonsiirrot kirjataan julkisyhteisöjen sisäisinä tulonsiirtoina (D.73);

c)      investointiavustukset (D.92);

d)      ylimääräiset maksut sosiaalivakuutusrahastoihin silloin kun maksut on tarkoitettu kasvattamaan näiden rahastojen vakuutusrahastoja. Tällaiset maksut kirjataan muina pääomansiirtoina (D.99);

e)      julkisyhteisöjen suorittamat tulonsiirrot yrityksille ja yritysmäisille yhteisöille usean vuoden aikana kertyneiden tappioiden kattamiseen tai sellaisten poikkeuksellisten tappioiden kattamiseen, joita aiheuttavat tekijät eivät ole yritysten valvonnassa. Nämä kirjataan muina pääomansiirtoina (D.99);

f)       sellaisten velkojen peruutus, joita tuottajayksiköillä on ollut julkisyhteisöiltä (johtuen esimerkiksi julkisen laitoksen lainoista yritykselle, jolle on usean tilivuoden aikana kertynyt liiketappioita). Näitä taloustoimia käsitellään tileillä muina pääomansiirtoina (D.99);

g)      julkisyhteisöjen tai ulkomaiden suorittamat maksut sotatoimien tai muiden poliittisten tapahtumien tai kansallisten onnettomuuksien pääomatavaroille aiheuttamien vaurioiden tai menetysten vuoksi kirjataan muina pääomansiirtoina (D.99);

h)      julkisyhteisöjen ostamat yhtiömuotoisten yritysten osakkeet ja muut osuudet, jotka esitetään nimikkeessä osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5);

i)       maksut julkiselta laitokselta, joka on ottanut vastatakseen julkiseen yritykseen vaikuttavat poikkeavat eläkemaksut. Nämä maksut kirjataan muihin sekalaisiin tulonsiirtoihin (D.75);

j)       julkisyhteisöjen markkinatuottajille suorittamat maksut, joilla korvataan kokonaan tai osittain sellaiset tavarat tai palvelut, jotka kyseiset markkinatuottajat toimittavat kotitalouksille suoraan ja yksilökohtaisesti liittyen sosiaalisiin riskeihin tai tarpeisiin (katso kohta 4.84) ja joihin kotitalouksilla on oikeus. Nämä maksut sisällytetään julkisyhteisöjen yksilöllisiin kulutusmenoihin (P.31) ja edelleen luontoismuotoisiin yhteiskunnallisiin tulonsiirtoihin – julkishallinnon ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) ostamaan markkinatuotantoon (D.632) ja kotitalouksien todelliseen yksilölliseen kulutukseen (P.41).

4.39       Kirjausajankohta: tukipalkkiot kirjataan silloin kun tukipalkkion aiheuttava taloustoimi tai tapahtuma (tuotanto, myynti, tuonti jne.) tapahtuu.

Erityistapauksia ovat seuraavat:

a)      tukipalkkiot, jotka koostuvat ostohinnan ja julkisen kauppaliikkeen veloittaman hinnan erona, kirjataan ajankohtana, jona liike ostaa tavarat;

b)      tukipalkkiot, jotka on tarkoitettu kattamaan tuottajalle aiheutunut tappio, kirjataan ajankohtana, jona julkinen laitos päättää kattaa tappion.

4.40       Tukipalkkiot kirjataan seuraavasti:

a)      negatiivisena käyttönä koko kansantalouden tulonmuodostustilillä;

b)      negatiivisina resursseina julkisyhteisöjen ensitulon jakotilillä ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

Tuotetukipalkkiot kirjataan negatiivisina resursseina koko kansantalouden tavaroiden ja palveluiden tilillä.

Muut tuotantotukipalkkiot (D.39) kirjataan resursseina saajatoimialojen tai -sektoreiden tulonmuodostustilillä.

Monien vaihtokurssien järjestelmän seuraukset tuotannon ja tuonnin veroille sekä tukipalkkioille: monet valuuttakurssit eivät ole suoraan sovellettavissa EU:n jäsenvaltioissa. Sellaisessa järjestelmässä

a)      implisiittisiä tuontiveroja käsitellään muina tuontiveroina kuin alv ja tuontitullit (D.2122);

b)      implisiittisiä vientiveroja käsitellään muina tuoteveroina kuin alv ja tuontiverot (D.214);

c)      implisiittisiä tuontitukipalkkioita käsitellään tuontitukipalkkioina (D.311);

d)      implisiittisiä vientitukipalkkioita käsitellään muina tuotetukipalkkioina (D.319).

OMAISUUSTULOT (D.4)

4.41 Määritelmä: || Omaisuustuloja (D.4) syntyy, kun rahoitusvarojen tai luonnonvarojen omistajat antavat tällaiset varat muiden institutionaalisten yksikköjen käyttöön. Rahoitusvarojen käytöstä saatavaa tuloa kutsutaan sijoitustuloksi, kun taas luonnonvaran käytöstä syntyvä tulo on vuokraa. Omaisuustulot ovat sijoitustulojen ja vuokrien yhteismäärä.

Omaisuustulot luokitellaan seuraavasti:

a)      korot (D.41);

b)      yritysten jakamat tulot (D.42):

1)      osingot (D.421);

2)      yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä (D.422);

c)      ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (D.43);

d)      muut sijoitustulot (D.44):

1)      vakuutuksenottajien sijoitustulo (D.441);

2)      eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot (D.442);

3)      osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo (D.443);

e)      luonnonvaran vuokrat (D.45).

KOROT (D.41)

4.42 Määritelmä: || Korot (D.41) ovat omaisuustuloja, joita saavat seuraavien rahoitusvarojen omistajat a)      talletusten (AF.2) b)      velkapaperien (AF.3) c)      lainojen (AF.4) d)      muiden saamisten ja velkojen (AF.8) kyseisten rahoitusvarojen antamisesta toisen institutionaalisen yksikön käyttöön.

Erityisnosto-oikeusvaroista ja nimeämättömistä kultatileistä saatavia tuloja pidetään korkoina. Rahoitusvarat, joista syntyy korkoja, ovat velkojien saatavia velallisilta. Velkojat lainaavat varoja velallisille, mikä johtaa yhden tai useamman edellä luetellun rahoitusinstrumentin syntyyn.

4.43       Talletusten ja lainojen korot

Rahoituslaitosten myöntämien lainojen ja niihin tehtyjen talletusten koroissa on mukana marginaali, joka on käytännössä rahoituslaitoksen perimä palvelumaksu lainojen myöntämisestä ja talletusten vastaanottamisesta. Maksetut tai saadut maksut jaetaan palveluosuuteen ja kansantalouden tilinpidon korkokäsitteeseen. Pankkikoroiksi kutsutut rahoituslaitosten tosiasiallisesti maksamat tai saamat maksut on tarpeen jakaa siten, että kansantalouden tilinpidon korkokäsite ja palvelumaksut voidaan kirjata tilinpitojärjestelmään erillisinä. Lainanottajien rahoituslaitoksille maksama kansantalouden tilinpidon mukainen korko on maksettavien palvelumaksujen arvioidun määrän verran pienempi kuin pankkikorko, kun taas tallettajien saama kansantalouden tilinpidon mukainen korko on maksettavan palvelumaksun verran suurempi kuin pankkikorko. Palvelumaksujen arvo kirjataan palvelujen myyntinä rahoituslaitosten tuotantotileille ja palvelujen käyttönä niiden asiakkaiden tileille.

Velkapaperien korot

4.44       Velkapaperien korkoihin kuuluvat vekselien ja vastaavien lyhytaikaisten instrumenttien korot sekä joukkovelkakirjojen ja debentuurien korot.

Vekselien ja vastaavien lyhytaikaisten instrumenttien korot

4.45       Nimellisarvon ja liikkeeseenlaskuhetkellä maksetun hinnan (diskonttaus) välinen erotus mittaa maksettavaa korkoa vekselin olemassaolon aikana. Vekselin arvonnousu kertyneen koron vuoksi ei ole hallussapitovoitto, koska se johtuu velkapääoman kasvusta eikä varan hinnanmuutoksesta. Muita vekselin arvonmuutoksia käsitellään hallussapitovoittoina tai ‑tappioina.

Joukkovelkakirjojen ja debentuurien korot

4.46       Joukkovelkakirjat ja debentuurit ovat pitkäaikaisia arvopapereita, jotka antavat haltijalle ehdottoman oikeuden joko kiinteisiin tai sopimuksella määrättyihin vaihteleviin tuloihin kuponkimaksuin tai määrättyyn kiinteään rahasummaan määrättynä arvopaperien lunastuspäivänä tai -päivinä, tai näihin molempiin.

a)      nollakuponkilainat: Nollakuponkilainoissa ei ole kuponkimaksuja. Lunastushinnan ja emissiohinnan väliselle erotukselle perustuva korko on jaettava joukkovelkakirjalainan maturiteettiajalle. Haltija sijoittaa kunakin vuonna kertyvän koron uudestaan joukkovelkakirjaan. Näin ollen kertyneen koron arvon suuruiset vastinkirjaukset kirjataan rahoitustilille haltijan kannalta joukkovelkakirjojen lisähankintana ja liikkeeseenlaskijan tai velallisen kannalta uutena velkakirjojen liikkeeseenlaskuna (toisin sanoen alkuperäisen joukkovelkakirjalainan ”volyymin” kasvuna).

b)      muut joukkovelkakirjalainat mukaan luettuna alihintaiset joukkovelkakirjat: Korolla on kaksi osatekijää:

1)      sen rahatulon määrä, joka saadaan kuponkimaksuista jokaisena ajanjaksona;

2)      lunastushinnan ja emissiohinnan välisestä erosta johtuva kunakin ajanjaksona kertyvä koron määrä samalla tavalla laskettuna kuin nollakuponkilainoissa.

c)      indeksisidonnaiset arvopaperit:

1)      kuponkimaksujen määrät ja/tai velkapääoma on sidottu yleiseen hintaindeksiin. Asianomaisen indeksin muutoksista johtuvaa velkapääoman arvon muutosta tietyn tilinpitojakson alun ja lopun välillä käsitellään tuona ajanjaksona kertyvänä korkona, tuona ajanjaksona maksettavaksi erääntyvän koron lisäksi;

2)      erääntymisajankohtana maksettavat määrät on kytketty suppeaan indeksiin, johon liittyy hallussapitovoittotavoite. Korkokertymä lasketaan määrittämällä kertymäprosentti liikkeeseenlaskuhetkellä. Vastaavasti korko on emissiohinnan ja kaikkien tulevien maksujen (alkamispäivän) markkinaodotusten erotus; tämä summa kirjataan rahoitusvälineen elinkaaren aikana kertyväksi koroksi. Näin menetellen tuloksi kirjataan joukkovelkakirjan sisäinen korko liikkeeseenlaskuhetkellä, johon sisältyvät välineen perustamishetkellä ennakoidut indeksointitulokset. Perustana olevan indeksin poikkeaminen alun perin odotetusta kehityksestä johtaa hallussapitovoittoihin tai -tappioihin, jotka eivät yleensä kumoa toisiaan välineen elinkaaren aikana.

Korko, joka kertyy indeksiin sitomisen seurauksena, sijoitetaan tosiasiassa uudelleen arvopaperiin ja se on kirjattava haltijan ja liikkeeseenlaskijan rahoitustileille.

Korkoswapit ja korkotermiinisopimukset

4.47       Kaikentyyppisistä swap-järjestelyistä seuraavat maksut kirjataan johdannaisiin kohdistuviksi taloustoimiksi rahoitustilille eikä omaisuustuloksi kirjattavana korkona. Korkotermiinisopimuksia koskevat taloustoimet kirjataan johdannaisiin kohdistuviksi taloustoimiksi rahoitustilille eikä omaisuustuloksi.

Rahoitusleasingin korot

4.48       Rahoitusleasing on rahoitusmenetelmä esimerkiksi koneita ja laitteita hankittaessa. Vuokralleantaja ostaa laitteet ja vuokralleottaja sitoutuu (sopimuksessa) maksamaan vuokraa, jolla vuokralleantaja voi kattaa sopimuksen voimassaolon ajan vuokralleantajalle koituvat kustannukset, mukaan luettuna kyseisten laitteiden ostoon käytettyjen varojen korko.

Vuokralleantajan katsotaan antavan vuokralleottajalle lainan, jonka arvo on yhtä suuri kuin ostajan varasta maksama hinta, ja tämä laina maksetaan vuokrasopimuksen voimassaolon aikana. Vuokralleottajan kunakin ajanjaksona maksaman vuokran katsotaan sen vuoksi koostuvan kahdesta osasta: lainapääoman takaisinmaksusta ja koronmaksusta. Laskennallisen lainan korkoprosentti määräytyy vuokrasopimuksen voimassaolon aikana maksettujen vuokrien kokonaismäärän mukaan varan ostajan maksaman hinnan perusteella. Se osuus vuokrasta, joka edustaa korkoa, pienenee vuokrasopimuksen voimassaolon aikana, kun lainapääomaa maksetaan takaisin. Vuokralleottajan alkuperäinen laina sekä myöhemmät lainapääomien takaisinmaksut kirjataan vuokralleantajan ja vuokralleottajan rahoitustileille. Koronmaksut kirjataan korkoina tulojen ensijaon tilille.

Muut korot

4.49       Muut korot koostuvat seuraavista:

a)      pankkitilien ylityksistä veloitettu korko;

b)      ylimääräinen korko, joka maksetaan alkuperäistä sopimusta pitemmäksi ajaksi jätetyistä talletuksista; ja

c)      joukkovelkakirjojen haltijoille arpomalla määräytyvät maksut.

Kirjausajankohta

4.50       Korko kirjataan suoriteperusteisesti, toisin sanoen korko kirjataan ikään kuin sitä kertyisi velkojalle jatkuvasti ajan kuluessa pääoman määrästä. Kunakin tilinpitojaksona kertynyt korko on kirjattava riippumatta siitä, onko se tosiasiassa maksettu vai lisätty velkapääomaan. Kun sitä ei makseta, velkapääoman kasvu kirjataan rahoitustilille rahoitusvaran hankintana velkojalle ja yhtä suurena velan kasvuna velalliselle.

4.51       Korko kirjataan ennen siitä perittäviä veroja. Saatu ja maksettu korko kirjataan korkotuet mukaan luettuina riippumatta siitä, maksetaanko kyseiset avustukset suoraan rahoituslaitoksille vai edunsaajille (katso kohta 4.37).

Kun rahoituksen välittäjien tuottamien palvelujen arvo jaetaan eri asiakkaiden kesken, rahoituksen välittäjien tosiasiassa maksamia tai saamia korkoja oikaistaan niiden marginaalien eliminoimiseksi, jotka koostuvat rahoituksen välittäjien perimistä laskennallisista palvelumaksuista. Lainanottajien rahoituksen välittäjille maksamista korkomääristä on vähennettävä maksettavien palvelumaksujen arvioitu arvo, ja vastaavasti tallettajille maksettavia korkomääriä on vähennettävä. Palvelumaksujen arvoja ei käsitellä koronmaksuina, vaan maksuina rahoituksen välittäjien asiakkailleen tuottamista palveluista.

4.52       Tilijärjestelmässä korko kirjataan seuraavasti:

a)      resursseina ja käyttönä sektoreiden ensitulon jakotilillä;

b)      resursseina ja käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaiden tilillä.

YRITYSTEN JAKAMAT TULOT (D.42)

Osingot (D.421)

4.53 Määritelmä: || Osingot (D.421) ovat osakkeiden (AF.5) omistajien osakkeistaan saaman omaisuustulon muoto, johon he ovat oikeutettuja esimerkiksi sijoitettuaan varoja yritysten käyttöön.

Varoja voidaan kerätä korottamalla osakepääomaa osakeannilla. Toisin kuin lainapääoma, osakepääoma ei aiheuta rahassa määriteltyä velkaa eikä se oikeuta yrityksen osakkeenomistajia kiinteään tai ennalta määrättyyn tuloon. Osinkoihin kuuluu kaikki yritysten voitonjako osakkaille tai omistajille.

4.54       Lisäksi osinkoihin kuuluvat seuraavat:

a)      osakkeet, jotka on annettu osakkeenomistajille tilivuoden osingon maksuna. Osingoiksi ei lueta osakkeiden ilmaisantia, jossa omien vararahastojen ja jakamattomien voittojen muodossa olevia omia varoja pääomitetaan ja josta johtuen osakkeiden omistajat saavat uusia osakkeita suhteessa osakeomistusosuuteensa;

b)      julkisyhteisöjen tulot sellaisista julkisista yrityksistä, joita pidetään itsenäisinä juridisina yksikköinä vaikka ne eivät ole yhtiömuotoisia yrityksiä;

c)      yhtiöiden epävirallisista toiminnoista syntyneet tulot, joka on siirretty kyseisiin toimintoihin osallistuvien yhtiöiden omistajien yksityiskäyttöön.

4.55       Osinkoihin (D.421) ei sisällytetä superosinkoja.

Superosingot ovat viimeaikaisiin osinkoihin ja voittoihin verrattuna suuria osinkoja. Arvioitaessa, ovatko osingot suuria, käytetään jakokelpoisen tulon käsitettä. Yhtiön jakokelpoiset tulot ovat yhtä kuin yritystulo ja saadut tulonsiirrot, mistä vähennetään kaikki maksetut tulonsiirrot ja eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu. Osinkojen suhdetta lähimenneisyyden jakokelpoisen tuloon käytetään arvioitaessa, kuinka uskottava osinkojen nykytaso on. Jos ilmoitetut osingot ovat selvästi tätä suurempia, ylimenevän osuuden aiheuttavia osinkoja käsitellään rahoitustaloustoimina ja niitä kutsutaan superosingoiksi. Superosinkoja käsitellään omistajan osuuden ottona yhtiöstä (F.5). Tätä sovelletaan sekä yhtiöihin että yhtiömäisiin yrityksiin riippumatta siitä, ovatko ne yksityisessä kotimaisessa vai ulkomaalaisomistuksessa.

4.56       Julkisissa yhtiöissä superosingot ovat suuria ja epäsäännöllisiä tai niiden määrä ylittää kyseisen tilinpitojakson yritystulon, ja ne rahoitetaan kertyneistä ylijäämistä tai varojen myynnillä. Julkisten yhtiöiden superosingot on kirjattava osuuksien ottona (F.5), joka on maksettujen osinkojen ja kyseisen tilinpitojakson yritystulon erotus (ks. kohta 20.206).

Ennakko-osinkoja käsitellään kohdassa 20.207.

4.57       Kirjausajankohta: Vaikka osingot kuuluvat tuloihin, jotka ovat syntyneet ajan kuluessa, osinkoja ei kirjata suoriteperusteisesti. Sen jälkeen, kun osingosta on ilmoitettu ja ennen kuin se on maksettu, osakkeita voidaan lyhyen aikaa myydä ilman osinkoa (ex dividend), mikä tarkoittaa sitä, että osinko kuuluu edelleen sille omistajalle, jolla osake oli osingon ilmoituspäivänä, eikä sille, jolla osake on osingon maksupäivänä. Ilman osinkoa myydyn osakkeen arvo siten alempi kuin ilman tällaista rajoitetta myydyn osakkeen. Osinkojen kirjausajankohta on päivä, jona osakkeen hintaa aletaan noteerata ilman osinkoa (ex dividend ‑pohjalta) eikä osingon sisältävänä.

Osingot kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä niiden sektoreiden ensitulon jakotilillä, joihin yritykset luokitellaan;

b)      resursseina niiden sektoreiden ensitulon jakotilillä, joihin osakkeenomistajat luokitellaan;

c)      käyttönä ja resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä (D.422)

4.58 Määritelmä: || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä (D.422) koostuvat niistä määristä, jotka yrittäjät ottavat omaan käyttöönsä heille kuuluvien yritysmäisten yhteisöjen saamista voitoista.

Nämä otot kirjataan ennen tulo-, varallisuus- ym. veroja, jotka katsotaan aina liiketoiminnan omistajien maksamiksi.

Kun yritysmäinen yhteisö saa liikevoittoa, sen omistava yksikkö voi valita, jättääkö se voiton osaksi vai kokonaan yritykseen erityisesti investointitarkoituksia varten. Tämä yritykseen jätetty tulo kirjataan yritysmäisen yhteisön säästöksi ja ainoastaan voitot, jotka omistajayksiköt todellisuudessa ottavat pois, kirjataan otoiksi yritysmäisistä yhteisöistä.

4.59       Kun kotimaisten yritysten ulkomaiset sivukonttorit tai toimipisteet saavat voittoja ja jos näitä sivukonttoreita ym. pidetään ulkomaisina talousyksikköinä, kotiuttamattomat voitot kirjataan ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitettuina voittoina (D.43). Ainoastaan tuloa, joka todellisuudessa siirretään emoyritykselle, käsitellään ulkomailta saatuina yritystulon ottoina yritysmäisistä yhteisöistä. Samoja periaatteita sovelletaan talousalueella toimivien sivukonttoreiden, toimipisteiden ym. ja niiden ulkomailla toimivan emoyrityksen välisiin suhteisiin.

4.60       Yritystulon ottoihin yritysmäisistä yhteisöistä sisältyy nettotoimintaylijäämä, jonka kotimaiset talousyksiköt saavat ulkomailla sijaitsevien maan ja rakennusten omistajina tai ulkomaiset talousyksiköt talousalueella sijaitsevien maan ja rakennusten omistajina. Maan talousalueella ulkomaisten talousyksiköiden suorittamien maata ja rakennuksia koskevien taloustoimien osalta luodaan kotimaisia nimellisiä yksiköitä, joissa ulkomaiset omistajat omistavat pääoman.

Ulkomailla sijaitsevien omistusasuntojen vuokra-arvo rekisteröidään palveluiden tuontina ja vastaava nettotoimintaylijäämä ulkomailta saatuna ensitulona; ulkomaisten talousyksiköiden omistamien omistusasuntojen vuokra-arvo rekisteröidään palveluiden vientinä ja vastaava nettotoimintaylijäämä ulkomaille maksettuna ensitulona.

Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä sisältävät yhtiöiden epävirallisista toiminnoista syntyneet tulot, jotka on siirretty kyseisiin toimintoihin osallistuvien omistajien yksityiskäyttöön.

4.61       Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä ei sisällä määriä, joita omistajat saavat

a)      olemassa olevien kiinteiden pääomatavaroiden myynnistä;

b)      maan ja muiden valmistamattomien varojen myynnistä;

c)      oman pääoman otoista.

Näitä eriä käsitellään oman pääoman ottoina rahoitustilillä, koska ne edustavat yritysmäisen yhteisön oman pääoman osittaista tai täydellistä realisointia. Jos julkisyhteisö omistaa yritysmäisen yhteisön ja jos se on jatkuvasti alijäämäinen julkisyhteisön tarkoituksellisen talous- ja sosiaalipolitiikan seurauksena, kaikkia julkisyhteisöjen säännöllisiä varojen siirtoja kyseiseen yhteisöön sen tappioiden kattamiseksi käsitellään tukipalkkioina.

4.62       Kirjausajankohta: yritystulojen otot yritysmäisistä yhteisöistä kirjataan ajankohtana, jolloin omistajat suorittavat otot.

4.63       Tilijärjestelmässä yritystulojen otot yritysmäisistä yhteisöistä esiintyvät

a)      käyttönä niiden sektoreiden ensitulon jakotilillä, joihin yritysmäiset yhteisöt luokitellaan;

b)      resursseina omistajasektoreiden ensitulon jakotilillä;

c)      käyttönä ja resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

ULKOMAISTEN SUORIEN SIJOITUSTEN UUDELLEENSIJOITETUT VOITOT (D.43)

4.64 Määritelmä: Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (D.43) ovat yhtä kuin ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena olevan yrityksen toimintaylijäämä

|| plus || saatavat omaisuustulot tai tulonsiirrot

|| miinus || maksettavat omaisuustulot tai tulonsiirrot mukaan luettuna todelliset maksumääräykset ulkomaisille suorille sijoittajille sekä ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena olevan yrityksen tulosta, varallisuudesta ym. maksettavat verot.

4.65       Ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena oleva yritys on yhtiöity tai yhtiöimätön yritys, josta toisen kansantalouden kotimainen yksikkö omistaa vähintään 10 prosenttia varsinaisista osakkeista tai äänivallasta (yhtiöity yritys) tai vastaavasta (yhtiöimätön yritys). Ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena oleviin yrityksiin kuuluvat yksiköt, joita pidetään tytäryrityksinä, liikekumppaneina ja sivukonttoreina. Tytäryritys on yksikkö, josta investoija omistaa vähintään 50 prosenttia, liikekumppanista puolestaan investoija omistaa korkeintaan 50 prosenttia, ja sivukonttori on kokonaan tai yhteisesti omistettu yhtiöimätön yritys. Ulkomainen suora sijoitussuhde voi olla omistusoikeuksien ketjun vaikutuksesta suora tai epäsuora. ”Ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena olevat yritykset” on laajempi käsite kuin ”ulkomaalaisomisteiset yritykset”.

4.66       Todelliset jaot ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena olevien yritysten yritystuloista voidaan suorittaa osinkoina tai yritysmäisten yhteisöjen yritystulon ottoina. Lisäksi kotiuttamattomia voittoja käsitellään ikään kuin ne jaettaisiin ja maksettaisiin ulkomaisille suorille sijoittajille heidän omistamansa yrityksen osuuspääoman suhteessa ja ikään kuin sijoittajat sitten uudelleen sijoittaisivat ne osuuksien lisäyksinä rahoitustilillä. Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia.

4.67       Kirjausajankohta: ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot kirjataan ajankohtana, jolloin ne ansaitaan.

Tilijärjestelmässä ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot kirjataan

a)      käyttönä ja resursseina sektoreiden ensitulon jakotilillä;

b)      käyttönä ja resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

MUUT SIJOITUSTULOT (D.44)

VAKUUTUKSENOTTAJIEN SIJOITUSTULO (D.441)

4.68 Määritelmä: || Vakuutuksenottajien sijoitustulo vastaa vakuutusteknisen vastuuvelan sijoittamisesta saatujen ensitulojen kokonaismäärää. Vastuuvelka on erä, jota vastaavan summan vakuutuslaitos kirjaa velaksi vakuutuksenottajille.

Vakuutuslaitokset sijoittavat vakuutusteknisen vastuuvelkansa rahoitusvaroihin tai maahan (joista saadaan netto-omaisuustuloa, toisin sanoen omaisuustuloa vähennettynä maksetuilla koroilla) tai rakennuksiin (joista syntyy netto-toimintaylijäämiä).

Vakuutuksenottajien sijoitustulo kirjataan erikseen vahinkovakuutuksenottajien ja henkivakuutuksenottajien sijoitustulona.

Vahinkovakuutuksen osalta vakuutuslaitokselle syntyy vakuutuksenottajaan nähden vastuu, joka on määrältään yhtä kuin vakuutuslaitoksen vakuutusmaksuvastuu, erääntyneiden mutta vielä maksamattomien korvausten määrä sekä sellaisia korvausvaatimuksia varten olevat varannot, joita ei ole vielä esitetty tai jotka on esitetty muttei vielä ratkaistu. Vakuutuslaitoksella on vakuutusteknistä vastuuvelkaa tähän vastuuseen nähden. Vakuutusteknisestä vastuuvelasta syntyvää sijoitustuloa käsitellään vakuutuksenottajien sijoitustulona, joka tämän jälkeen jaetaan vakuutuksenottajille ensitulon jakotilillä ja maksetaan takaisin vakuutuslaitokselle vakuutusmaksutäydennyksenä tulojen uudelleenjaon tilillä.

Sellaisella institutionaalisella yksiköllä, joka myöntää lainoille standarditakauksia maksua vastaan, voi olla myös kyseisen standarditakausjärjestelmän varoista syntynyttä sijoitustuloa, ja myös se on esitettävä ikään kuin se olisi jaettu maksut maksaville yksiköille (jotka eivät välttämättä ole samoja kuin takauksen saajina olevat yksiköt) ja sitä on käsiteltävä maksutäydennyksinä tulojen uudelleenjaon tilillä.

Henkivakuutuksien ja annuiteettien osalta vakuutuslaitoksilla on vakuutuksenottajiin ja annuiteetin saajiin nähden vastuita, jotka ovat yhtä suuret kuin odotettavissa olevien korvausvaatimusten nykyarvo. Nämä vastuut huomioon ottaen vakuutuslaitoksilla on hallussaan vakuutuksenottajille kuuluvia varoja, jotka koostuvat takuutuottoisiin sopimuksiin liittyvistä bonuksista sekä varauksista vakuutuksenottajille ja annuiteetin saajille tulevaisuudessa maksettavien bonusten ja muiden korvausten varalta. Kyseiset varat on sijoitettu erilaisiin rahoitusvaroihin ja muihin kuin rahoitusvaroihin.

Henkivakuutuksenottajille maksettavat bonukset kirjataan vakuutuksenottajien saamaksi sijoitustuloksi, ja niitä käsitellään vakuutuksenottajien vakuutuslaitoksille maksamina vakuutusmaksutäydennyksinä.

Vakuutuksenottajien sijoitustulo kirjataan ensitulojen jakotilillä vakuutuslaitoksen maksamaksi ja kotitalouksien saatavaksi. Toisin kuin vahinkovakuutuksen tai eläkkeiden ollessa kyseessä määrä siirtyy säästöön ja kirjataan sen jälkeen rahoitustaloustoimena, tarkemmin sanoen henkivakuutuslaitosten vastuiden kasvuna, johon lisätään uudet vakuutusmaksut ja vähennetään palvelumaksu ja maksettavat etuudet.

ELÄKEOIKEUKSIIN PERUSTUVAT SIJOITUSTULOT (D.442)

4.69       Eläkejärjestelmiä on kahta eri tyyppiä, ja eläkeoikeudet syntyvät toisessa niistä. Eläkejärjestelmät ovat joko maksuperusteisia tai etuusperusteisia.

Maksuperusteisessa järjestelmässä sekä työnantajien että palkansaajien maksamat eläkemaksut sijoitetaan palkansaajien, toisin sanoen tulevien eläkkeensaajien puolesta. Eläkkeillä ei ole muuta rahoituslähdettä eikä varoilla muita käyttötapoja. Maksuperusteisiin oikeuksiin perustuvat sijoitustulot ovat yhtä kuin varoista saatu sijoitustulo, johon lisätään rahaston mahdollisesti omistamasta maasta tai rakennuksista saatu vuokratulo.

Etuusperusteiselle järjestelmälle on ominaista käyttää kaavaa, jolla eläkkeensaajien eläkkeiden määrä lasketaan. Tämän ominaisuuden vuoksi eläkkeiden taso voidaan määrittää kaikkien tulevien maksujen nykyarvona, joka lasketaan käyttäen elinikää koskevia vakuutusmatemaattisia olettamuksia ja talouteen liittyviä olettamuksia korkoprosentista tai diskonttokorosta. Olemassa olevien eläkeoikeuksien nykyarvo nousee vuoden alussa, koska päivä, jolloin eläkettä aletaan maksaa, on vuotta lähempänä. Etuusperusteisessa järjestelmässä tämä lisäys katsotaan vakuutuksenottajien sijoitustuloksi. Lisäyksen määrä ei ole riippuvainen siitä, onko eläkejärjestelmällä todellisuudessa riittävästi varoja kaikkien velvoitteiden täyttämiseksi, eikä myöskään siitä, minkä tyyppisestä varojen lisäyksestä on kyse, esimerkiksi sijoitustulosta tai hallussapitovoitoista.

OSUUDENOMISTAJILLE KUULUVA KOLLEKTIIVISTEN SIJOITUSRAHASTOJEN SIJOITUSTULO (D.443)

4.70       Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo (mukaan luettuna unit trust -muotoiset ja muut sijoitusrahastot) koostuu kahdesta erillisestä osasta:

– osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen osingot (D.4431);

– osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen kotiuttamattomat voitot (D.4432).

Näistä osingot kirjataan täsmälleen samalla tavalla kuin edellä kuvatut yksittäisten yhtiöiden osingot. Kotiuttamattomat voitot puolestaan kirjataan samojen periaatteiden mukaisesti kuin ulkomaisten suorien sijoitusten kohteena olevien yritysten kohdalla, mutta ne lasketaan ottamatta huomioon ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitettuja voittoja. Jäljelle jäävät kotiuttamattomat voitot kuuluvat sijoitusrahasto-osuuksien omistajille, jolloin sijoitusrahastolle ei jää säästöä, ja sijoitusrahasto-osuuksien omistajat sijoittavat kotiuttamattomat voitot uudelleen rahastoon rahoitustilille kirjattavana taloustoimena.

Sijoitusrahastojen saama omaisuustulo kirjataan osuudenomistajien omaisuustuloksi, vaikka sitä ei jaeta, vaan se sijoitetaan uudelleen osuudenomistajien puolesta.

Osuudenomistajat maksavat sijoitustensa hoitamisesta rahastoyhtiöille epäsuorasti omista rahasto-osuuksistaan. Tämä palvelumaksu kuuluu osuudenomistajien kuluihin eikä rahaston kuluihin.

Kirjausajankohta: muut sijoitustulot kirjataan niiden kertymisajankohtana.

4.71       Tilijärjestelmässä muut sijoitustulot kirjataan

a)      resursseina vakuutuksenottajien ja sijoitusrahasto-osuuksien omistajien ensitulon jakotilillä;

b)      käyttönä vakuutuksenantajien, eläkerahastojen ja sijoitusrahastojen ensitulon jakotilillä;

c)      resursseina ja käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

LUONNONVARAN VUOKRAT (D.45)

4.72       Määritelmä: Luonnonvaran vuokra on tuloa, jota luonnonvaran omistaja saa antaessaan kyseisen luonnonvaran toisen institutionaalisen yksikön käyttöön.

Luonnonvaravuokraa on kahta eri tyyppiä: maanvuokra ja maaperävarojen vuokra. Muista luonnonvaroista, kuten radiotaajuuksista, perittävät luonnonvaravuokrat noudattavat samaa kaavaa.

Luonnonvaran vuokran ja käyttöleasingvuokran ero on se, että vuokra on yksi omaisuustulon muoto, mutta käyttöleasingvuokra on palveluista suoritettu maksu. Käyttöleasingvuokrat ovat maksuja, jotka maksetaan käyttöleasingsopimuksen mukaisesti toiselle yksikölle kuuluvan kiinteän varan käytöstä. Luonnonvaran vuokra on resurssileasinginä maksettava maksu luonnonvaran käytöstä.

Maanvuokrat

Maanomistajan vuokraajalta saama vuokra on yksi omaisuustulon muoto. Maanvuokriin sisältyvät myös sisävesien ja jokien omistajille maksettavat vuokrat oikeudesta käyttää näitä vesiä virkistys- tai muihin tarkoituksiin, kalastus mukaan luettuna.

Maanomistaja maksaa maaveroja ja hänelle koituu maan omistamisesta ylläpitokustannuksia. Tällaisia veroja ja kustannuksia käsitellään maan käyttöön oikeutetun henkilön maksamina ja hänen ajatellaan vähentävän ne vuokrasta, jonka hän muutoin olisi velvollinen maksamaan maanomistajalle. Verojen ja muiden maanomistajille koituvien menojen tällä tavoin alentamaa vuokran määrää kutsutaan veronjälkeiseksi vuokraksi.

4.73       Maanvuokriin eivät sisälly vuokratulla maalla sijaitsevien rakennusten ja asuntojen vuokrat; kyseisiä vuokria käsitellään maksuna rakennuksen tai asunnon omistajan vuokraajalle suorittamasta markkinapalvelusta, ja ne kirjataan tileille vuokraajayksikön välituotekäyttönä tai kulutuksena. Jos ei ole objektiivista perustetta, jonka mukaan maksu jaettaisiin maanvuokraan ja sillä sijaitsevien rakennusten vuokraan, koko summaa käsitellään maanvuokrana, jos maan arvon arvioidaan ylittävän sillä sijaitsevien rakennusten arvon; muussa tapauksessa rakennusten vuokrana.

Maaperävarojen vuokrat

4.74       Tähän nimikkeeseen sisältyvät rojaltimaksut, joita kertyy mineraali- tai fossiilisten polttoaine-esiintymien (hiili, öljy tai maakaasu) omistajille, jotka ovat yksityisiä tai julkishallinnon yksiköitä, näiden antaessa muille institutionaalisille yksiköille lupia esiintymien tutkimiseen tai louhimiseen määrätyn ajanjakson aikana.

4.75       Vuokrien kirjausajankohta: vuokrat kirjataan ajanjaksona, jona ne on maksettava.

4.76       Tilijärjestelmässä vuokrat kirjataan

a)      resursseina ja käyttönä sektoreiden ensitulon jakotilillä;

b)      resursseina ja käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

TULO-, VARALLISUUS- YM. JUOKSEVAT VEROT (D.5)

4.77 Määritelmä: || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot (D.5) kattavat kaikki rahamääräiset tai luontoismuotoiset pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt ja ulkomaat perivät jaksoittain institutionaalisten yksiköiden tuloista ja varallisuudesta, sekä eräät jaksoittaiset verot, jotka määräytyvät muiden kuin tulojen tai varallisuuden perusteella.

Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot jakautuvat seuraavasti:

a)      tuloverot (D.51);

b)      muut juoksevat verot (D.59).

TULOVEROT (D.51)

4.78 Määritelmä: || Tuloverot (D.51) koostuvat tuloista, voitoista ja pääomavoitoista perittävistä veroista. Ne määräytyvät henkilöiden, kotitalouksien, yritysten tai voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen todellisten tai arvioitujen tulojen perusteella. Niihin sisältyvät verot, jotka määräytyvät omaisuuden ja maa- tai kiinteistöomistusten perusteella silloin, kun näitä omistuksia käytetään omistajien tulojen arvioimisen perustana.

Tuloverot sisältävät

a)      henkilöiden tai kotitalouksien tuloverot esimerkiksi työtulosta, omaisuustulosta, yritystulosta ja eläkkeistä, mukaan luettuna työnantajien pidättämät verot, kuten ennakonpidätykset. Yhtiöimättömien yritysten omistajien tuloverot luetaan tähän mukaan;

b)      yritysten voittojen verot;

c)      verot hallussapitovoitoista;

d)      voittajien saamien arpajais- tai uhkapelivoittojen verot erotuksena uhkapelejä ja arpajaisia järjestävien tuottajien liikevaihtoveroista, joita pidetään tuoteveroina.

MUUT JUOKSEVAT VEROT (D.59)

4.79       Muihin juokseviin veroihin (D.59) sisältyvät

a)      juoksevat pääomaverot, joita omistajat maksavat maan tai rakennusten omistamisesta tai käytöstä, sekä nettovarallisuuden ja muiden varojen kuten jalokivien verot – lukuun ottamatta nimikkeessä D.29 mainittuja veroja (joita yritykset maksavat tuotantotoiminnan harjoittamisesta) ja nimikkeessä D.51 mainittuja veroja (tuloveroja);

b)      henkilöverot, joita kannetaan aikuisilta tai kotitalouksilta tuloista tai varallisuudesta riippumatta;

c)      kulutusverot, joita maksetaan henkilöiden tai kotitalouksien kokonaiskulutuksesta;

d)      kotitalouksien maksut muuhun kuin elinkeinon harjoittamiseen tarkoitettujen ajoneuvojen, veneiden tai lentokoneiden omistus- tai käyttöluvista tai virkistyskäyttöön tarkoitetuista metsästys-, ampuma-, kalastus-, ym. luvista. Verojen ja julkisyhteisöiltä ostettavien palvelujen ero määritellään samojen kriteereiden perusteella kuin yritysten suorittamissa maksuissa: jos lupien myöntäminen ei aiheuta lainkaan tai juuri lainkaan työtä julkishallinnolle ja luvat myönnetään automaattisesti heti, kun maksut on maksettu, kyse on todennäköisesti pelkästä tulojen hankinnasta, vaikka julkishallinto saattaa maksun vastineeksi antaa jonkinlaisen todistuksen tai luvan; näissä tapauksissa maksullisia lupia pidetään veroina. Sen sijaan jos julkisyhteisöt käyttävät lupien myöntämistä jonkin sääntelytehtävän toteuttamisessa (kuten henkilöiden pätevyyden tai kelpoisuuden tarkistamiseen), suoritettuja maksuja käsitellään palvelujen ostona julkisyhteisöiltä pikemmin kuin verojen maksuina, elleivät maksut ole selvästi suhteettomia palvelujen suorittamisesta aiheutuviin kustannuksiin;

e)      verot kansainvälisistä taloustoimista, kuten matkustamisesta ulkomailla, ulkomaisista maksusuorituksista ja ulkomaisista investoinneista, paitsi jos tuottajat maksavat ne tai ne ovat kotitalouksien maksamia tuontitulleja.

4.80       Tulo-, varallisuus- ym. verot eivät sisällä seuraavia:

a)      perintöverot tai elossa olevien henkilöiden välisistä lahjoista perittävät verot, joita kannetaan edunsaajien saaman omaisuuden perusteella ja jotka esitetään nimikkeen pääomaverot (D.91) alla;

b)      yksittäiset tai poikkeukselliset pääoma- tai varallisuusverot, jotka kirjataan pääomaveroina (D.91);

c)      maan, rakennusten tai muiden sellaisten varojen verot, joita yritykset omistavat tai vuokraavat ja käyttävät tuotantoon; näitä veroja käsitellään muina tuotantoveroina (D.29);

d)      muut kotitalouksien lupamaksut kuin ajoneuvojen, veneiden tai lentokoneiden käyttöluvat tai virkistyskäyttöön tarkoitetut metsästys-, ampuma- tai kalastusluvat: ajoluvat tai lentoluvat, ampuma-aseluvat sekä julkishallinnolle maksettavat maksut, kuten museoiden tai kirjastojen pääsymaksut, jätehuoltomaksut, passi-, lentokenttä- ja oikeudenkäyntimaksut, joita käsitellään useimmiten maksuina julkishallinnon tarjoamista palveluista, jos ne täyttävät kohdassa 4.79.d vahvistetut kriteerit, joiden mukaan ne voidaan kirjata palveluina.

4.81       Kirjattavien verojen kokonaismäärä sisältää verojen viivästyskorot ja veroviranomaisten määräämät sakot, ellei saatavilla ole riittäviä tietoja, joiden perusteella tällaiset korot ja sakot voidaan arvioida erillisinä; lisäksi siihen sisältyvät maksut, jotka voidaan määrätä maksamattomien verojen keruun tai takaisinperinnän yhteydessä, ja verojen kokonaismäärää pienentävät mahdolliset julkisyhteisöjen talouspoliittisena toimenpiteenä suorittamat hyvitykset sekä liikaa maksettujen maksujen takaisinmaksut.

Verojärjestelmän kautta verohyvityksinä saatavien tukipalkkioiden ja sosiaalietuuksien maksujärjestelmien liittäminen veronkantojärjestelmään on yhä yleisempää. Verohyvitykset ovat verohuojennuksia ja keventävät siten edunsaajan verotusta.

Jos verohyvitysjärjestelmä saa aikaan sen, että verohyvitys on maksettavaa veroa suurempi ja edunsaaja saa ylimenevän osan, verohyvitysjärjestelmää kutsutaan takaisin maksavaksi. Takaisin maksavassa verohyvitysjärjestelmässä maksuja voivat veronmaksajien lisäksi saada myös muut kuin veronmaksajat. Takaisin maksavassa verohyvitysjärjestelmässä verohyvitysten kokonaismäärä kirjataan julkisyhteisöjen menoina eikä verotulojen vähenemisenä.

Jotkin verohyvitysjärjestelmät sen sijaan eivät ole takaisin maksavia; niissä verohelpotusten määrä ei voi olla suurempi kuin maksettava vero. Tällaisessa verohyvitysjärjestelmässä kaikki verohyvitykset on sulautettu verojärjestelmään, ja ne alentavat julkisyhteisöjen verotuloja.

4.82       Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot kirjataan sellaisten toimintojen, taloustoimien tai muiden tapahtumien ajankohtana, joista verojen maksuvelvoite syntyy.

Jotkin taloudelliset toiminnot, taloustoimet tai tapahtumat, joiden verolainsäädännön perusteella pitäisi aiheuttaa kyseisille yksiköille veronmaksuvelvoite, välttävät kuitenkin pysyvästi veroviranomaisten huomion. Olisi epärealistista olettaa, että sellaisista toiminnoista, taloustoimista tai tapahtumista syntyy rahoitusvaroja tai -velkoja velkojen tai saamisten muodossa. Kirjattavat summat määräytyvät maksuunpanon mukaan ainoastaan silloin kun ne on todennettu verotuksessa, ilmoituksilla tai muilla välineillä, joista veronmaksajan kannalta syntyy velkoja selvien maksuvelvoitteiden muodossa. Puuttuvia veroja ei oteta huomioon, jos niitä ei ole todennettu verotuksessa.

Tileille kirjatut verot perustuvat kahteen lähteeseen: verotuksessa tai veroilmoituksilla todennettuihin määriin ja saatuihin maksuihin.

a)      Jos perustana käytetään verotuksessa todentamista tai veroilmoituksia, määrät oikaistaan kertoimella, joka heijastaa verotuksessa todennettuja ja ilmoitettuja mutta perimättä jääneitä määriä. Vaihtoehtoisesti kirjataan mainitun oikaisun suuruinen pääomansiirto asianomaisille sektoreille. Kertoimet arvioidaan verotuksessa todennetuista ja ilmoitetuista mutta perimättä jääneistä määristä saatujen kokemusten ja niitä koskevien nykyhetken odotusten perusteella. Eri verolajeille on oltava omat kertoimet;

b)      Jos perustana käytetään saatuja maksuja, ne tulee jaksottaa siten, että maksu tuloutetaan toimien, suoritusten tai muiden verovelvollisuuden synnyttävien tapahtumien ajankohtana (tai eräiden tuloverojen osalta silloin kun vero määrättiin). Tämä mukautus perustuu toimien, suoritusten tai muiden tapahtumien (tai veron määräämisen) ja veronmaksun väliseen keskimääräiseen aikaeroon.

Työnantajan pidättäessä veron tulolähteellä sisällytetään juoksevat verot tulosta, varallisuudesta, jne. palkkoihin ja palkkioihin, vaikkei työnantaja ole siirtänyt niitä edelleen julkisyhteisöille. Kotitaloussektori näkyy koko määrän edelleenmaksajana julkisyhteisöjen sektorille. Tosiasiallisesti maksamatta olevien määrien vaikutus poistetaan nimikkeen D.995 pääomansiirtona julkisyhteisöiltä työnantajasektoreille.

Joissakin tapauksissa tuloverovelvollisuus voidaan määrittää vasta tulon kertymistä seuraavalla tilinpitojaksolla. Sen vuoksi tarvitaan hieman joustavuutta kyseisten verojen kirjaamisajankohdan suhteen. Tuloverot, jotka pidätetään suoraan tulosta, kuten ennakonpidätykset ja tuloverojen säännölliset ennakkomaksut, voidaan kirjata silloin kun ne maksetaan ja lopullinen maksettava tulovero silloin, kun se määrätään.

Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat tulot kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä niiden sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä, joihin veronmaksajat luokitellaan;

b)      resursseina julkisyhteisöjen tulojen uudelleenjaon tilillä;

c)      käyttönä ja resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

SOSIAALITURVAMAKSUT JA SOSIAALIETUUDET (D.6)

4.83 Määritelmä: || Sosiaalietuudet ovat julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kotitalouksille maksamia rahamääräisiä tai luontoismuotoisia tulonsiirtoja, jotka annetaan joko kollektiivisista järjestelmistä tai niiden ulkopuolella ja joiden tarkoituksena on keventää erilaisista riskeistä tai tarpeista kotitalouksille aiheutuvaa taloudellista taakkaa. Niihin sisältyvät sosiaalisiin riskeihin ja tarpeisiin liittyvät julkisyhteisöjen maksut tuottajille, jotka tuottavat etuuksia yksittäisille kotitalouksille.

4.84       Riskit ja tarpeet, joista voi aiheutua sosiaalietuuksia, ovat seuraavat:

a)      sairaus;

b)      invaliditeetti, työkyvyttömyys;

c)      työtapaturma tai ammattitauti;

d)      vanhuus;

e)      leskeys ja orpous;

f)       äitiys;

g)      perhe;

h)      työllisyyden edistäminen;

i)       työttömyys;

j)       asuminen;

k)      koulutus;

l)       yleinen köyhyys.

Asumisen osalta julkisten viranomaisten maksut vuokralaisille vuokrien alentamiseksi ovat sosiaalietuuksia, lukuun ottamatta julkisten viranomaisten työnantajina maksamia erikoisetuuksia.

4.85       Sosiaalietuuksiin sisältyvät

a)      juoksevat ja kertasuoritteiset tulonsiirrot järjestelmistä, joihin maksetaan sosiaaliturvamaksuja, jotka kattavat koko yhteiskunnan tai suuria osia yhteiskunnasta ja joita julkinen valta säätää ja valvoo (sosiaaliturvajärjestelmät);

b)      juoksevat ja kertasuoritteiset tulonsiirrot työnantajien nykyisille tai entisille työntekijöille tai heidän huollettavilleen järjestämistä järjestelmistä (muut työntekoon perustuvat sosiaalivakuutusjärjestelmät). Työntekijät tai työnantajat voivat maksaa sosiaaliturvamaksuja; niitä voivat maksaa myös yrittäjät;

c)      sellaiset juoksevat tulonsiirrot julkisilta yksiköiltä ja kotitalouksia palvelevilta voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä, joiden ehtona eivät ole aikaisemmin suoritetut sosiaaliturvamaksut ja joihin yleensä liittyy käytettävissä olevien tulojen arviointi. Nämä tulonsiirrot tunnetaan yleisesti sosiaaliavustuksina.

4.86       Sosiaalietuuksiin eivät kuulu

a)      vakuutuskorvaukset yksinomaan vakuutetun omasta aloitteestaan ottamista vakuutuksista, työnantajasta ja julkisyhteisöistä riippumatta;

b)      vakuutuskorvaukset sellaisista vakuutuksista, joiden ainoana tarkoituksena on alennuksen hankkiminen siinäkin tapauksessa, että nuo vakuutukset ovat seurausta kollektiivisesta sopimuksesta.

4.87       Jotta yksittäistä vakuutusta voitaisiin pitää osana sosiaalivakuutusjärjestelmää, on tapahtumien tai olosuhteiden, joiden varalta osapuolet vakuutetaan, vastattava edellä kohdassa 4.84 lueteltuja riskejä tai tarpeita, ja lisäksi niiden on täytettävä vähintään yksi seuraavista ehdoista:

a)      osallistuminen järjestelmään on pakollista joko lakisääteisesti tai joko työntekijän tai työntekijäryhmän työehtojen nojalla;

b)      järjestelmä on kollektiivinen ja toimii määrätyn palkansaajaryhmän hyväksi, olivatpa he sitten työntekijöitä, yrittäjiä tai työllisiin kuulumattomia, ja osanotto on rajattu kyseisen ryhmän jäseniin;

c)      työnantaja suorittaa sosiaaliturvamaksun (todellisen tai laskennallisen) järjestelmään työntekijän puolesta, riippumatta siitä, maksaako työntekijä itsekin sosiaaliturvamaksua.

4.88       Määritelmä: Sosiaalivakuutusjärjestelmät ovat järjestelmiä, joissa työnantaja tai julkisyhteisö velvoittaa tai kannustaa osapuolia ottamaan vakuutuksen sellaisten tapahtumien tai olosuhteiden varalta, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti heidän itsensä tai heidän huollettavinaan olevien hyvinvointiin. Kyseisissä järjestelmissä työntekijät tai muut henkilöt maksavat sosiaaliturvamaksuja, tai vaihtoehtoisesti työnantajat maksavat sosiaaliturvamaksuja työntekijöidensä puolesta ja näin varmistavat työntekijöiden tai muiden sosiaaliturvamaksuja maksaneiden tai heidän huollettavanaan olevien tai leskien ja orpojen oikeuden sosiaalietuuksiin kuluvalla tai myöhemmillä ajanjaksoilla.

Sosiaalivakuutusjärjestelmät on järjestetty palkansaajaryhmille tai ne ovat lakisääteisesti kaikkien palkansaajien tai määrättyjen palkansaajaryhmien saatavilla, sekä työllisiin kuulumattomat että palkansaajat mukaan luettuina. Ne vaihtelevat yksittäisten työnantajien palkkaamia valikoituja työntekijäryhmiä varten perustetuista yksityisistä järjestelmistä maan koko työvoiman kattaviin sosiaaliturvajärjestelmiin. Tällaiseen järjestelmään osallistuminen voi olla vapaaehtoista kyseisille palkansaajille, mutta yleensä osallistuminen on pakollista. Esimerkiksi työnantajien ja palkansaajien kollektiivisesti sopimissa työehdoissa saatetaan edellyttää osallistumista yksittäisten työnantajien perustamiin järjestelmiin.

4.89       Sosiaalivakuutusjärjestelmiä on kahta eri tyyppiä:

a)      Ensimmäiseen kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmät, jotka kattavat koko yhteiskunnan tai suuria osia yhteiskunnasta ja joita julkisyhteisö säätelee, valvoo ja rahoittaa. Näissä järjestelmissä maksettavat eläkkeet saattavat liittyä edunsaajan palkkatasoon tai työhistoriaan. Muut etuudet kuin eläke-etuudet eivät yleensä liity palkkatasoon;

b)      Toiseen kuuluvat muut työntekoon perustuvat järjestelmät. Näissä järjestelmissä eläke perustuu työnantajan ja palkansaajan suhteeseen samoin kuin mahdollisesti myös muut työehtoihin sisältyvät oikeudet, joihin perustuvien etuuksien antamisesta julkisyhteisö ei sosiaaliturvalainsäädännön nojalla ole vastuussa.

4.90       Julkisyhteisöjen omille työntekijöilleen järjestämät sosiaalivakuutusjärjestelmät – toisin kuin koko palkansaajaväestön kattamat järjestelmät – luokitellaan muihin työntekoon perustuviin järjestelmiin eikä sosiaaliturvajärjestelmiin.

SOSIAALITURVAMAKSUT, NETTO (D.61)

4.91       Määritelmä: Sosiaaliturvamaksut, netto, ovat kotitalouksien sosiaalivakuutusjärjestelmiin suorittamia todellisia tai laskennallisia sosiaaliturvamaksuja, joilla varaudutaan sosiaalietuuksien maksamiseen. Sosiaaliturvamaksut, netto (D.61) koostuu seuraavista:

Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.611)

plus   Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.612)

plus   Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut (D.613)

plus   Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset (D.614)

miinus           Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut (D.61SC).

Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut ovat järjestelmiä hallinnoivien yksiköiden palveluistaan perimät maksut. Niitä käytetään siis laskettaessa sosiaaliturvamaksuja, netto (D.61); ne eivät ole uudelleenjakoon liittyviä taloustoimia vaan osa tuotosta ja kulutusmenoja.

Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.611)

4.92       Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.611) vastaavat taloustointa D.121.

Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut ovat työnantajien sosiaaliturvajärjestelmille tai muille työntekoon perustuville sosiaalivakuutusjärjestelmille suorittamia maksuja, joilla työnantajat varmistavat työntekijöilleen sosiaalietuudet.

Koska työnantajien todelliset sosiaaliturvamaksut suoritetaan työntekijöiden hyväksi, niiden arvo kirjataan palkansaajakorvausten osaksi yhdessä rahamääräisten tai luontoismuotoisten palkkojen ja palkkioiden kanssa. Sosiaaliturvamaksut kirjataan sitten työntekijöiden maksamina tulonsiirtoina sosiaaliturvajärjestelmiin ja muihin työntekoon perustuviin järjestelmiin.

Tämä nimike jaetaan kahteen luokkaan:

a)      Työnantajan todelliset eläkemaksut (D.6111) vastaavat taloustointa D.1211;

b)      Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut (D.6112) vastaavat taloustointa D.1212.

4.93       Todelliset sosiaaliturvamaksut voivat olla pakollisia säädöksen tai määräyksen perusteella tai ne voidaan maksaa tietyn toimialan kollektiivisten sopimusten perusteella tai tietyn yrityksen työnantajan ja palkansaajien välisten sopimusten perusteella tai koska ne on kirjattu itse työsopimukseen. Tietyissä tapauksissa sosiaaliturvamaksut saattavat olla vapaaehtoisia.

Tällaiset vapaaehtoiset sosiaaliturvamaksut kattavat

a)      sosiaaliturvamaksut, joita henkilöt, joita laki ei siihen velvoita, maksavat sosiaaliturvarahastoihin;

b)      sosiaaliturvamaksut, joita maksetaan vakuutuslaitoksille (tai samaan sektoriin luokitelluille eläkerahastoille) osana yritysten palkansaajiensa hyväksi järjestämiä ylimääräisiä vakuutusjärjestelmiä, joihin jälkimmäiset osallistuvat vapaaehtoisesti;

c)      sosiaaliturvamaksut erityisiin huoltojärjestelmiin, joiden jäsenyys on avoin palkansaajille tai yrittäjille.

4.94       Kirjausajankohta: työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut (D.611) kirjataan ajankohtana, jolloin maksuvelvoitteen aiheuttava työ suoritetaan.

4.95       Tileille kirjatut julkisyhteisöjen sektorille maksettavat sosiaaliturvamaksut perustuvat kahteen lähteeseen: verotuksessa tai veroilmoituksilla todennettuihin määriin taikka saatuihin maksuihin.

a)      Jos perustana käytetään verotuksessa todentamista tai veroilmoituksia, määrät oikaistaan kertoimella, joka heijastaa verotuksessa todennettuja ja ilmoitettuja mutta perimättä jääneitä määriä. Vaihtoehtoisesti voidaan kirjata mainitun oikaisun suuruinen pääomansiirto asianomaisille sektoreille. Kertoimet arvioidaan verotuksessa todennetuista ja ilmoitetuista mutta perimättä jääneistä määristä saatujen kokemusten ja niitä koskevien nykyhetken odotusten perusteella. Eri sosiaaliturvamaksulajeille on oltava omat kertoimet;

b)      Jos perustana käytetään saatuja maksuja, ne tulee jaksottaa siten, että maksu tuloutetaan sosiaaliturvamaksuvelvollisuuden synnyttävän toimen ajankohtana (tai velvollisuuden syntyessä). Tämä mukautus voi perustua toimen (tai velvollisuuden syntymisen) ja maksun väliseen keskimääräiseen aikaeroon.

Työnantajan pidättäessä julkisyhteisöille maksettavat sosiaaliturvamaksut tulolähteellä ne sisällytetään palkkoihin ja palkkioihin riippumatta siitä, onko työnantaja siirtänyt ne edelleen julkisyhteisöille. Näin kotitaloussektori näkyy koko määrän edelleenmaksajana julkisyhteisöjen sektorille. Tosiasiallisesti maksamatta olevien määrien vaikutus poistetaan nimikkeen D.995 pääomansiirtona julkisyhteisöiltä työnantajasektoreille.

4.96       Työnantajien todelliset sosiaaliturvamaksut kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä kotitalouksien tulojen uudelleenjaon tilillä;

b)      käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten kotitalouksien osalta);

c)      resursseina kotimaisten vakuutuksenantajien tai työnantajien tulojen uudelleenjaon tilillä;

d)      resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten vakuutuksenantajien tai työnantajien osalta).

4.97       Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.612)

Määritelmä: || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.612) ovat vastine sosiaalietuuksille (miinus mahdolliset palkansaajan sosiaaliturvamaksut), jotka työnantajat maksavat suoraan nykyisille tai entisille palkansaajilleen ja muille oikeutetuille henkilöille (toisin sanoen etuudet eivät liity työnantajan todellisiin sosiaaliturvamaksuihin).

Ne vastaavat taloustointa D.122, kuten palkansaajakorvausten kohdalla kuvataan. Niiden arvon on perustuttava vakuutusmatemaattiseen harkintaan tai kohtuulliseen prosenttisuuteen nykyisille työntekijöille maksettavista palkoista ja palkkioista taikka yrityksen saman tilinpitojakson aikana maksamiin rahastoimattomiin muihin etuuksiin kuin eläke-etuuksiin.

Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut (D.612) jaetaan kahteen ryhmään:

a)      Työnantajan laskennalliset eläkemaksut (D.6121). Ne vastaavat taloustointa D.1221;

b)      Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut (D.6122). Ne vastaavat taloustointa D.1222.

4.98       Kirjausajankohta: Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat pakollisten suorien sosiaalietuuksien vastine, kirjataan sen ajanjakson aikana, jona työ on tehty. Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat vapaaehtoisten suorien sosiaalietuuksien vastine, kirjataan silloin kun etuudet suoritetaan.

4.99       Työnantajien laskennalliset sosiaaliturvamaksut kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä kotitalouksien tulojen uudelleenjaon tilillä ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä;

b)      resursseina niiden sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä, joihin työnantajat tai kotimaiset vakuuttajat kuuluvat, ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

4.100     Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut (D.613)

Määritelmä: || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut ovat palkansaajien, yrittäjien tai työllisiin kuulumattomien henkilöiden omaan lukuunsa maksamia sosiaaliturvamaksuja.

Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut (D.613) jaetaan kahteen ryhmään:

a)      kotitalouksien todelliset eläkemaksut (D.6131);

b)      kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut (D.6132).

Kirjausajankohta: Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut kirjataan suoriteperusteisesti. Työllisten osalta nämä maksut kirjataan ajankohtana, jolloin maksuvelvoitteen aiheuttava työ suoritetaan. Työllisiin kuulumattomien henkilöiden osalta maksut kirjataan ajankohtana, jolloin ne suoritetaan.

Tilijärjestelmässä kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä kotitalouksien tulojen uudelleenjaon tilillä ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä;

b)      resursseina niiden sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä, joihin työnantajat kuuluvat, ja ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

4.101     Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset (D.614)

Määritelmä: Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset koostuvat eläkeoikeuksien ja muiden kuin eläkeoikeuksien perusteella tilinpitojakson aikana ansaitusta omaisuustulosta.

Tämä nimike jaetaan kahteen luokkaan:

a)      kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset (D.6141);

b)      kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset (D.6142). Nimike D.6142 vastaa muihin sosiaalisiin riskeihin ja tarpeisiin kuin eläkkeisiin liittyviä kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennyksiä esimerkiksi sairauden, äitiysloman, työvamman, työkyvyttömyyden ja irtisanomisen aikana.

Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset sisältyvät eläkerahastojen hoitajien kotitalouksille maksamaan omaisuustuloon ensitulon jakotilillä (eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot D.442).

Koska eläkerahastojen hoitajat käytännössä pitävät tämän tulon, sitä käsitellään sen vuoksi tulojen uudelleenjaon tilillä kotitalouksien eläkerahastoille takaisin maksamana eränä, joka on kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennysten muodossa.

Kirjausajankohta: Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset kirjataan ajankohtana, jolloin ne ansaitaan.

RAHAMÄÄRÄISET SOSIAALIETUUDET (D.62)

4.102     Nimikkeeseen D.62 luetaan seuraavat kolme alanimikettä:

Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet (D.621);

Muut sosiaalivakuutusetuudet (D.622);

Rahamääräiset sosiaaliavustukset (D.623).

Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet (D.621)

4.103     Määritelmä: Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet ovat sosiaaliturvarahastojen kotitalouksille maksamia rahamääräisiä sosiaalivakuutusetuuksia. Korvauksia ei lasketa niihin mukaan, vaan niitä käsitellään luontoismuotoisina yhteiskunnallisina tulonsiirtoina (D.632).

Kyseiset etuudet suoritetaan sosiaaliturvajärjestelmistä.

Ne jakautuvat seuraavasti:

– rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet (D.6211);

– rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet (D.6212).

Muut sosiaalivakuutusetuudet (D.622)

4.104     Määritelmä: Muut sosiaalivakuutusetuudet vastaavat etuuksia, joita työnantajat maksavat työntekoon perustuvien muiden sosiaalivakuutusjärjestelmien puitteissa. Muut työntekoon perustuvat sosiaalivakuutusetuudet ovat muiden sosiaalivakuutusjärjestelmien kuin sosiaaliturvan maksamia sosiaalietuuksia (rahamääräisiä tai luontoismuotoisia) sosiaaliturvamaksuja maksaneille, heidän huollettavilleen tai omaisilleen.

Niihin luetaan tyypillisesti seuraavat:

a)      normaalien tai alennettujen palkkojen jatkuva maksaminen töistä poissaolon aikana sairauden, onnettomuuden, äitiyden ym. syyn johdosta;

b)      perhe-, opinto- tai muiden avustusten maksaminen huollettaville;

c)      työeläkkeiden tai perhe-eläkkeiden maksaminen entisille palkansaajille tai heidän omaisilleen ja avustusten maksaminen työntekijöille tai heidän omaisilleen irtisanomisen, työkyvyttömyyden, tapaturmaisen kuoleman jne. yhteydessä (jos ne liittyvät kollektiivisiin sopimuksiin);

d)      yleiset sairaanhoitopalvelut, jotka eivät liity työntekijän työhön;

e)      toipilaskodit ja vanhainkodit.

Muut sosiaalivakuutusetuudet (D.622) voidaan jakaa seuraaviin kahteen osaan:

– muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet (D.6221);

– muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet (D.6222).

Rahamääräiset sosiaaliavustukset (D.623)

4.105     Määritelmä: Rahamääräiset sosiaaliavustukset ovat julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kotitalouksille maksamia tulonsiirtoja samojen tarpeiden tyydyttämiseen kuin sosiaalivakuutusetuudet, mutta niitä ei suoriteta sosiaaliturvajärjestelmästä, johon edellytetään osallistumista tavallisesti sosiaaliturvamaksuin.

Siksi niihin ei lueta mitään sosiaaliturvarahastojen maksamia etuuksia. Sosiaaliavustuksia voidaan maksaa seuraavissa olosuhteissa:

a)      Olemassa olevat sosiaalivakuutusjärjestelmät eivät kata kyseisiä olosuhteita;

b)      Vaikka tällainen sosiaalivakuutusjärjestelmä tai tällaisia järjestelmiä saattaakin olla olemassa, kyseiset kotitaloudet eivät osallistu niihin eivätkä ole oikeutettuja sosiaalivakuutusetuuksiin;

c)      Sosiaalivakuutusetuudet katsotaan riittämättömiksi kattamaan kyseessä olevat tarpeet, ja sosiaaliavustuksia maksetaan niiden lisäksi;

d)      Asia kuuluu yleiseen sosiaalipolitiikkaan.

Näihin etuuksiin eivät sisälly tulonsiirrot, joita maksetaan sellaisten tapahtumien tai olosuhteiden vuoksi, joita sosiaalivakuutusjärjestelmät eivät normaalisti kata (toisin sanoen luonnonkatastrofeista johtuvat tulonsiirrot, jotka kirjataan muihin tulonsiirtoihin tai muihin pääomansiirtoihin).

4.106     Rahamääräisten sosiaalietuuksien (D.62) kirjausajankohta:

a)      rahamääräiset sosiaalietuudet kirjataan silloin kun etuuksia koskevat vaatimukset on todettu;

b)      luontoismuotoiset sosiaalietuudet kirjataan silloin kun palvelut suoritetaan tai kun markkinattomien tuottajien suoraan kotitalouksille toimittamien tavaroiden omistajuus vaihtuu.

4.107     Rahamääräiset sosiaalietuudet (D.62) kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä niiden sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä, jotka myöntävät etuudet;

b)      käyttönä esitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaiden myöntämien etuuksien osalta);

c)      käyttönä kotitalouksien tulojen uudelleenjaon tilillä;

d)      resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisille kotitalouksille myönnettyjen etuuksien osalta).

LUONTOISMUOTOISET YHTEISKUNNALLISET TULONSIIRROT (D.63)

4.108 Määritelmä: || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot (D.63) koostuvat yksilöllisistä tavaroista ja palveluista, joita julkisyhteisöt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt siirtävät ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin yksittäisille kotitalouksille ja jotka voivat olla markkinoilta ostettuja tai julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tuottamia markkinattomia tuotoksia. Ne rahoitetaan verotuloilla, muilla julkisyhteisöjen tuloilla tai sosiaaliturvamaksuilla tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tapauksessa lahjoituksilla ja omaisuustuloilla.

Ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin kotitalouksille annettuja palveluja kuvataan yksilöllisiksi palveluiksi erotukseksi yhteiskunnalle kokonaisuudessaan tai yhteiskunnan suurelle osalle tarjotuista kollektiivipalveluista, kuten puolustuksesta ja katuvalaistuksesta. Yksilölliset palvelut ovat pääasiassa koulutus- ja terveyspalveluja, vaikka muitakin palveluja, kuten asumis-, kulttuuri- ja virkistyspalveluja, järjestetään usein.

4.109     Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot (D.63) jaetaan seuraaviin alaluokkiin:

Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen markkinaton tuotanto (D.631)

- Määritelmä: Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen markkinaton tuotanto (D.631) ovat markkinattomien tuottajien suoraan edunsaajille toimittamia. Kaikki kotitalouksien itse suorittamat maksut on vähennettävä.

Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ostama markkinatuotanto (D.632)

- Määritelmä: Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ostama markkinatuotanto (D.632) ovat

a)         sosiaaliturvarahastojen korvauksia, joilla hyvitetään kotitalouksien määrättyihin tavaroihin ja palveluihin kohdistuneita hyväksyttyjä menoja, tai

b)         tulonsiirtoja, jotka vastaavat markkinatuottajien suoraan edunsaajille toimittamia julkisyhteisöjen ostamia tavaroita ja palveluja.

Kaikki kotitalouksien itse suorittamat maksut on vähennettävä.

Kun kotitalous ostaa tavaran tai palvelun, jonka sosiaaliturvarahasto sille myöhemmin korvaa osittain tai kokonaan, kotitalouden voidaan katsoa ikään kuin toimivan sosiaaliturvarahaston puolesta. Itse asiassa kotitalous antaa sosiaaliturvarahastolle lyhytaikaisen luoton, joka maksetaan heti kun kotitalous saa hyvityksen.

Ne menot, jotka hyvitetään, kirjataan sosiaaliturvarahaston suoraan maksamiksi silloin, kun kotitalous suorittaa oston, kun taas ainoa meno, joka kirjataan kotitaloudelle, on mahdollinen maksetun ostajan hinnan ja hyvitetyn määrän välinen erotus. Hyvitettyjen menojen määrää ei siis käsitellä rahamääräisenä tulonsiirtona sosiaaliturvarahastolta kotitalouksille.

4.110     Luontoismuotoisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja (D.63) ovat sairaanhoito ja hammashoito, kirurgiset ja sairaalan vuodeosastopalvelut, silmälasit ja piilolinssit, lääketieteelliset kojeet ja laitteet ja muut vastaavanlaiset sosiaalisiin riskeihin tai tarpeisiin liittyvät tavarat ja palvelut.

Muina esimerkkeinä voidaan mainita – silloin kun sosiaalivakuutusjärjestelmä ei niitä kata – sosiaalinen asuminen, asumistuki, päivähoito, ammatillinen koulutus, liikennemaksujen alennukset (edellyttäen, että niillä on sosiaalinen tarkoitus) ja vastaavat sosiaalisiin riskeihin ja tarpeisiin liittyvät tavarat ja palvelut. Kun julkisyhteisöt tarjoavat yksittäisille kotitalouksille sellaisia sosiaalisten riskien ja tarpeiden piiriin kuulumattomia tavaroita ja palveluja kuin virkistys-, kulttuuri- ja urheilupalveluja ilmaiseksi tai taloudellisesti merkityksettömiin hintoihin, niitä käsitellään luontoismuotoisina yhteiskunnallisina tulonsiirtoina – julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen markkinaton tuotanto (D.631).

4.111     Kirjausajankohta: Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot (D.63) kirjataan silloin kun palvelut suoritetaan tai kun tuottajien suoraan kotitalouksille toimittamien tavaroiden omistajuus vaihtuu.

Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot (D.63) kirjataan

a)      käyttönä niiden sektoreiden luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilillä, jotka myöntävät etuudet;

b)      resursseina kotitalouksien luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilillä.

Siirrettyjen tavaroiden ja palveluiden kulutus kirjataan oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötilille.

Ulkomaiden kanssa ei ole luontoismuotoisia yhteiskunnallisia tulonsiirtoja (ne kirjataan kohtaan D.62 rahamääräiset sosiaalietuudet).

MUUT TULONSIIRROT (D.7)

VAHINKOVAKUUTUSMAKSUT, NETTO (D.71)

4.112 Määritelmä: || Vahinkovakuutusmaksut, netto (D.71), ovat maksuja institutionaalisten yksiköiden ottamista vakuutuksista. Yksittäisten kotitalouksien ottamat vakuutukset on otettu niiden omasta aloitteesta ja omaksi hyväksi työnantajista tai julkisyhteisöistä riippumatta ja sosiaalivakuutusjärjestelmien ulkopuolella. Vahinkovakuutusmaksut, netto, käsittävät sekä vakuutuksenottajien todelliset vakuutusmaksut vakuutuskatteen hankkimiseksi tilinpitojakson aikana (vakuutusmaksut) ja vakuutuksenottajien omaisuustuloista maksettavat vakuutusmaksutäydennykset, joista on vähennetty vakuutukset järjestävien vakuutuslaitosten palvelumaksut.

Vahinkovakuutusmaksut, netto, ovat vakuutuskatteen hankkimiseen käytettävissä olevia summia sellaisten erilaisten tapahtumien ja onnettomuuksien varalta, jotka johtavat tavaroiden ja omaisuuden vaurioitumiseen tai henkilövahinkoihin luonnon aiheuttamien tai inhimillisten syiden vuoksi – tulipalot, tulvat, kolarit, yhteentörmäykset, varkaudet, väkivalta, onnettomuudet, sairaudet ym. – tai sairaudesta, työttömyydestä, onnettomuuksista ym. syistä aiheutuneiden taloudellisten menetysten varalta.

Vahinkovakuutusmaksut, netto, jaetaan kahteen luokkaan:

a)      vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto (D.711);

b)      vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto (D.712).

4.113     Kirjausajankohta: vahinkovakuutusmaksut, netto, kirjataan ajankohtana, jolloin ne ansaitaan.

Vakuutusmaksut, joista palvelumaksut on vähennetty, ovat se osa tilinpitojakson aikana tai aikaisempien tilinpitojaksojen aikana yhteensä maksetuista vakuutusmaksuista, joka kattaa kulumassa olevalla tilinpitojaksolla maksettavaksi erääntyneet riskit.

Kuluvalla tilinpitojaksolla ansaitut vakuutusmaksut on erotettava kuluvalla ajanjaksolla maksettavaksi erääntyneistä vakuutusmaksuista, jotka todennäköisesti kattavat sekä tulevan että kuluvan tilinpitojakson riskit.

Vahinkovakuutusmaksut, netto, kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä kotimaisten vakuutuksenottajien tulojen uudelleenjaon tilillä;

b)      käyttönä tulojen ensijaon ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten vakuutuksenottajien osalta);

c)      resursseina kotimaisten vakuutuslaitosten tulojen uudelleenjaon tilillä;

d)      resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten vakuutuslaitosten osalta).

VAHINKOVAKUUTUSKORVAUKSET (D.72)

4.114 Määritelmä: || Vahinkovakuutuskorvaukset (D.72) ovat vahinkovakuutussopimusten puitteissa erääntyneitä korvauksia; toisin sanoen summia, jotka vakuutuslaitokset ovat velvollisia maksamaan henkilöiden tai tavaroiden kärsimien vahinkojen tai vaurioiden korvaamiseksi (mukaan lukien kiinteät pääomatavarat).

Tämä nimike jaetaan kahteen luokkaan:

a)      vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset (D.721);

b)      vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset (D.722).

4.115     Vahinkovakuutuskorvauksiin eivät sisälly maksut, jotka ovat sosiaalietuuksia.

Vahinkovakuutuskorvausten maksamista käsitellään tulonsiirtona korvauksenhakijalle. Sellaisia korvauksia käsitellään tulonsiirtoina, silloinkin kun kyseessä voivat olla suuret summat kiinteiden varojen tuhoutumisen tai yksilölle tapahtuneen vakavan henkilövahingon seurauksena.

Esimerkiksi luonnonkatastrofista johtuvia poikkeuksellisen suuria summia voidaan käsitellä tulonsiirtojen sijasta pääomansiirtoina (katso kohta 4.164.k).

Korvauksenhakijoiden saamia summia ei tavallisesti ole sidottu mihinkään erityiseen tarkoitukseen eikä vahingoittuneita tai tuhoutuneita tavaroita ja varoja välttämättä tarvitse korjata tai korvata.

Korvaukset syntyvät vakuutuksenottajien kolmansille henkilöille tai heidän omaisuudelleen aiheuttamien vahinkojen tai henkilövahinkojen johdosta. Näissä tapauksissa toteutuneet korvaukset kirjataan suoraan vakuutuslaitoksen vahingon kärsineille osapuolille maksamiksi eikä epäsuoraan vakuutuksenottajan kautta.

4.116     Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut ja -korvaukset, netto, lasketaan täsmälleen samalla tavalla kuin vahinkovakuutuksen vakuutusmaksut ja ‑korvaukset. Koska jälleenvakuutustoiminta keskittyy vain muutamiin maihin, useimmat jälleenvakuutukset otetaan ulkomaisilta talousyksiköiltä.

Jotkin yksiköt ja etenkin julkisyhteisöt saattavat antaa velallisen laiminlyönnin varalta takauksen ehdoin, joilla on samat ominaispiirteet kuin vahinkovakuutuksella. Näin tapahtuu annettaessa useita samantyyppisiä takauksia ja on mahdollista arvioida realistisesti laiminlyöntien kokonaistaso. Tässä tapauksessa suoritettuja maksuja (ja niistä ansaittua omaisuustuloa) käsitellään samaan tapaan kuin vahinkovakuutuksen vakuutusmaksuja, ja standarditakauksiin liittyviä varauksia puolestaan käsitellään samaan tapaan kuin vahinkovakuutuskorvauksia.

4.117     Kirjausajankohta: Vahinkovakuutuskorvaukset kirjataan silloin, kun onnettomuus tai muu tapahtuma, jonka varalta vakuutus on otettu, tapahtuu.

Ne kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä kotimaisten vakuutuslaitosten tulojen uudelleenjaon tilillä;

b)      käyttönä tulojen ensijaon ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten vakuutuslaitosten osalta);

c)      resursseina edunsaajasektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä;

d)      resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten edunsaajien osalta).

JULKISYHTEISÖJEN SISÄISET TULONSIIRROT (D.73)

4.118 Määritelmä: || Julkisyhteisöjen sisäisiin tulonsiirtoihin (D.73) sisältyvät julkisyhteisöjen eri alasektoreiden (valtionhallinto, osavaltiohallinto, paikallishallinto, sosiaaliturvarahastot) väliset tulonsiirrot veroja, tukipalkkioita, investointiavustuksia ja muita pääomansiirtoja lukuun ottamatta.

Julkisyhteisöjen sisäisiin tulonsiirtoihin eivät sisälly toisen yksikön puolesta suoritetut taloustoimet; nämä kirjataan tileillä ainoastaan kertaalleen sen edunsaajayksikön resurssina, jonka puolesta taloustoimi suoritetaan (ks. kohta 1.41). Tämä tilanne syntyy erityisesti silloin, kun julkisyhteisö (esim. valtionhallinnon yksikkö) kerää veroja, jotka automaattisesti siirretään joko kokonaisuudessaan tai osittain toiselle julkisyhteisön yksikölle (esim. paikallishallinnolle). Tässä tapauksessa tälle toiselle julkisyhteisöjen yksikölle tarkoitetut verotulot esitetään ikään kuin kyseinen yksikkö olisi kerännyt ne suoraan eikä tulonsiirtona julkisyhteisöjen sisällä. Tämä ratkaisu soveltuu etenkin tapaukseen, jossa toiselle julkisyhteisöjen yksikölle tarkoitetut verot peritään valtionhallinnon kantamien verojen päälle tulevina lisäveroina. Viiveet verojen siirtämisessä ensimmäiseltä julkisyhteisön yksiköltä toiselle aiheuttavat kirjauksia ”muihin saamisiin ja velkoihin” rahoitustilillä.

Ne verotulojen siirrot, jotka toinen julkisyhteisöjen yksikkö saa valtionapuina, sisältyvät julkisyhteisöjen sisäisiin tulonsiirtoihin. Nämä tulonsiirrot eivät vastaa mitään tiettyä verojen ryhmää eikä niitä suoriteta automaattisesti vaan pääasiassa tiettyjen rahastojen kautta (alue- ja paikallisviranomaisten rahastot) valtionhallinnon määräämien jakoasteikkojen mukaisesti.

4.119     Kirjausajankohta: julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot kirjataan silloin, kun ne on voimassa olevien säädösten mukaan suoritettava.

4.120     Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot kirjataan käyttönä ja resursseina julkisyhteisöjen alasektoreiden tulojen uudelleenjaon tilille. Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot ovat julkisyhteisöt-sektorin sisäisiä virtoja eivätkä ne käy koko sektorin sulautetulla tilillä.

TULONSIIRROT KANSAINVÄLISEEN YHTEISTYÖHÖN (D.74)

4.121 Määritelmä: || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön (D.74) sisältävät kaikki rahamääräiset tai luontoismuotoiset tulonsiirrot julkisyhteisöjen ja ulkomaisten hallitusten tai kansainvälisten järjestöjen välillä, ei kuitenkaan investointiavustuksia eikä muita pääomansiirtoja.

4.122     Nimike D.74 kattaa

a)      julkisyhteisöjen jäsenmaksut kansainvälisille järjestöille (ei kuitenkaan jäsenvaltioiden ylikansallisille organisaatioille maksamat verot);

b)      kaikki tulonsiirrot, joita julkisyhteisöt saavat kohdassa a tarkoitetuilta laitoksilta tai järjestöiltä. Tulonsiirrot, jotka Euroopan unionin toimielimet maksavat suoraan kotimaisille markkinatuottajille, esitetään ulkomaiden maksamina tukipalkkioina.

c)      hallitusten väliset tulonsiirrot joko rahamääräisinä (esim. ulkomaiden tai merentakaisten alueiden budjettivajeiden rahoittamiseen tarkoitetut maksut) tai luontoismuotoisina (esim. elintarvike-, sotilastarvikelahjoitukset, luonnonkatastrofien jälkeinen hätäapu elintarvikkeina, vaatteina, lääkkeinä jne.);

d)      julkisyhteisöjen, Euroopan unionin toimielimen tai kansainvälisen järjestön maksamat palkat ja palkkiot kehitysmaiden käyttöön tarjotuille neuvonantajille tai teknisen avun asiantuntijoille.

Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön sisältävät julkisyhteisöjen ja maassa sijaitsevien kansainvälisten järjestöjen väliset tulonsiirrot, koska kansainvälisiä järjestöjä ei pidetä sen maan kotimaisina institutionaalisina yksikköinä, jossa ne sijaitsevat.

4.123     Kirjausajankohta: ajankohta, jolloin voimassa olevien säädösten mukaan siirrot on tehtävä (kun kyse on pakollisista tulonsiirroista), tai ajankohta, jolloin tulonsiirrot tehdään (kun kyse on vapaaehtoisista tulonsiirroista).

4.124     Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä ja resursseina julkisyhteisöjen tulojen uudelleenjaon tilillä;

b)      käyttönä ja resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

MUUT SEKALAISET TULONSIIRROT (D.75)

Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) (D.751)

4.125 Määritelmä: || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) sisältävät kaikki vapaaehtoiset avustukset (muut kuin testamenttilahjoitukset), jäsenmaksut ja taloudelliset avustukset, jotka KPVTY:t saavat kotitalouksilta (mukaan luettuna ulkomaiset kotitaloudet) ja vähäisemmässä määrin myös muilta yksiköiltä.

4.126     Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) sisältävät seuraavat:

a)      kotitalouksien maksamat säännölliset jäsenmaksut ammattiliitoille, poliittisille, urheilu-, kulttuuri-, uskonnollisille ja vastaaville KPVTY-sektoriin luokitelluille järjestöille;

b)      KPVTY:jen saamat vapaaehtoiset avustukset (muut kuin testamenttilahjoitukset) kotitalouksilta, yhtiöitetyiltä yrityksiltä ja ulkomailta mukaan luettuna hyväntekeväisyysjärjestöjen saamat luontoismuotoiset tulonsiirrot elintarvike-, vaate-, huopa-, lääke- ym. lahjoituksina jaettavaksi kotimaisille ja ulkomaisille kotitalouksille. Tätä käsittelytapaa sovelletaan kulutustavaroihin, koska suuret lahjoitukset (muina kuin rahoitusvaroina käsiteltävät arvoesineet) kirjataan muihin pääomansiirtoihin (D.99) (katso kohta 4.165.e).

Tulonsiirtoihin ei kirjata tarpeettomina pidettyjä tai käytettyjä tavaroita, joita kotitaloudet lahjoittavat;

c)      julkisyhteisöjen tuet ja avustukset, paitsi tiettyjen pääomamenojen rahoittamiseen tarkoitetut tulonsiirrot, jotka luetaan investointiavustuksiin.

Tulonsiirtoihin KPVTY:ille ei lueta jäsenmaksuja tai jäsenosuuksia yrityksiä palveleville voittoa tavoittelemattomille markkinayhteisöille, kuten kauppakamareille tai elinkeinojärjestöille, vaan niitä käsitellään maksuina suoritetuista palveluista.

4.127     Kirjausajankohta: tulonsiirrot KPVTY:ille kirjataan sinä ajankohtana, jona ne tehdään.

4.128     Tulonsiirrot KPVTY:ille kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä kotimaisten tulonsiirtoja maksavien sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä;

b)      käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä;

c)      resursseina KPVTY-sektorin tulojen uudelleenjaon tilillä.

Kotitalouksien väliset tulonsiirrot (D.752)

4.129 Määritelmä: || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot koostuvat kaikista kotimaisten kotitalouksien muille kotimaisille tai ulkomaisille kotitalouksille suorittamista tai niiltä saamista rahamääräisistä tai luontoismuotoisista tulonsiirroista. Erityisesti näihin sisältyvät maasta muuttaneiden tai ulkomaille pysyvästi asettuneiden (tai ulkomailla vähintään vuoden ajan työskentelevien) työntekijöiden rahalähetykset heidän lähtömaassa asuville perheenjäsenilleen tai vanhempien rahalähetykset lapsilleen toiselle paikkakunnalle.

4.130     Kotitalouksien välisten tulonsiirtojen kirjausajankohta: kirjataan ajankohtana, jolloin tulonsiirrot tehdään.

4.131     Kotitalouksien väliset tulonsiirrot kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä ja resursseina kotitalouksien tulojen uudelleenjaon tilillä;

b)      käyttönä ja resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

Muut sekalaiset tulonsiirrot (D.759)

Sakot ja uhkasakot

4.132 Määritelmä: || Oikeusistuimien ja oikeusistuinten tapaisten elinten institutionaalisille yksiköille määräämiä sakkoja ja uhkasakkoja käsitellään pakollisina tulonsiirtoina.

4.133     Muihin sekalaisiin tulonsiirtoihin (D.759) ei sisällytetä seuraavia:

a)      veronmaksun kiertämisestä tai myöhästymisestä johtuvia veroviranomaisten määräämiä sakkoja ja uhkasakkoja, joita ei voida erottaa itse veroista ja jotka luokitellaan edelleen veroiksi;

b)      lupien hankintamaksuja, jotka ovat joko veroja tai maksuja julkisyhteisöjen suorittamista palveluista.

4.134     Kirjausajankohta: sakot ja uhkasakot kirjataan ajankohtana, jolloin maksuvelvollisuus syntyy.

Arpajaiset ja uhkapeli

4.135 Määritelmä: || Arpalipuista maksetut summat tai uhkapeliin pannut summat koostuvat kahdesta osasta: palvelumaksun maksamisesta arpajaisia tai uhkapelejä järjestävälle yksikölle ja jäljelle jäävästä voittajille maksettavasta tulonsiirrosta.

Palvelumaksu saattaa olla huomattava ja kattaa uhkapelipalveluiden tuotantoon kohdistuvat verot. Tulonsiirtojen katsotaan järjestelmässä tapahtuvan suoraan arpajaisiin tai uhkapeliin osallistuvien kotitalouksien välillä. Ulkomaisten kotitalouksien osallistuessa kotitaloussektorin ja ulkomaiden välillä saattaa olla merkittäviä nettotulonsiirtoja.

Kirjausajankohta: tulonsiirrot kirjataan ajankohtana, jolloin ne suoritetaan.

Korvaukset

4.136 Määritelmä: || Korvaukset koostuvat institutionaalisten yksiköiden toisille institutionaalisille yksiköille maksamista tulonsiirroista korvaukseksi henkilö- tai omaisuusvahingoista, lukuun ottamatta vahinkovakuutuskorvauksia. Korvaukset ovat pakollisia oikeusistuimen määräämiä tai oikeusistuimen ulkopuolella sovittuja vapaaehtoisia maksuja. Tämä nimike kattaa muut kuin pääomansiirroiksi luokitellut julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen vapaaehtoiset suoritukset korvaukseksi luonnonkatastrofien aiheuttamista vahingoista ja vaurioista.

4.137     Kirjausajankohta: korvaukset kirjataan silloin, kun ne suoritetaan (vapaaehtoiset suoritukset) tai kun ne on suoritettava (pakolliset maksut).

4.138     Muut tulonsiirtojen muodot

a)      Sellaiset tulonsiirrot kotitalouksia palvelevilta voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä julkisyhteisöille, jotka eivät ole veroja;

b)      sellaiset julkisyhteisöjen maksut yritykset ja yritysmäiset yhteisöt sektoriin luokitelluille julkisille yrityksille, joiden tarkoituksena on kattaa poikkeukselliset eläkemaksut;

c)      julkisyhteisöjen tai kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kotimaisille tai ulkomaisille kotitalouksille maksamat matkastipendit ja apurahat;

d)      julkisyhteisöjen kotitalouksille ajoittain myöntämät säästöjen bonusmaksut palkintona säästämisestä tietyn ajanjakson aikana;

e)      kotitalouksien maksamat palautukset menoista, joita sosiaalialan järjestöille on kotitalouksien puolesta aiheutunut;

f)       tulonsiirrot kotitalouksia palvelevilta voittoa tavoittelemattomilta yhteisöiltä ulkomaille;

g)      yhteisöjen sponsorointimaksut, ellei noita maksuja voida pitää mainos- tai muiden palveluiden ostona (esim. tulonsiirrot hyvää tarkoitusta varten tai apurahat);

h)      tulonsiirrot julkisyhteisöiltä kotitalouksien kulutukseen, mikäli niitä ei kirjata sosiaalietuuksiksi;

i)       keskuspankin rahalaitoksille tekemä vastinsiirto (S.122 ja S.125), joka kattaa epäsuorasti kohdennetun välituotekäytön keskuspankin tuotoksesta (katso luku 14: Välilliset rahoituspalvelut, FISIM).

4.139     Kirjausajankohta: kohdassa 4.138 luetellut muut tulonsiirrot kirjataan ajankohtana, jolloin ne suoritetaan, lukuun ottamatta julkisyhteisöille maksettuja tai niiltä saatuja tulonsiirtoja, jotka kirjataan silloin, kun ne erääntyvät.

Muut sekalaiset tulonsiirrot esiintyvät

a)      resursseina ja käyttönä kaikkien sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilillä;

b)      resursseina ja käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

ARVONLISÄVEROON JA BRUTTOKANSANTULOON (BKTL) PERUSTUVAT EU:N OMAT VARAT (D.76)

4.140 Määritelmä: || Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuva EU:n kolmas ja neljäs oma vara ovat kunkin jäsenvaltion Euroopan unionin toimielimille maksamia tulonsiirtoja.

Arvonlisäveroon perustuva EU:n kolmas oma vara (D.761) ja bruttokansantuloon perustuva EU:n neljäs oma vara (D.762) ovat maksuosuuksia EU:n toimielinten talousarvioon. Kunkin jäsenvaltion maksuosuus perustuu niiden alv-pohjan ja BKTL:n tasoihin.

Nimikkeeseen D.76 sisältyvät myös jäsenvaltioiden sekalaiset ei-veromuotoiset maksuosuudet Euroopan unionin laitoksille (D.763).

Kirjausajankohta: Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon perustuva EU:n kolmas ja neljäs oma vara kirjataan ajankohtana, jona ne erääntyvät maksettaviksi.

Alv- ja BKTL-perusteiset kolmas ja neljäs oma vara kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä julkisyhteisöjen tulojen uudelleenjaon tilillä;

b)      resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä.

ELÄKEOIKEUKSIEN MUUTOKSEN OIKAISU (D.8)

4.141 Määritelmä: || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu (D.8) tarvitaan, jotta kotitalouksien säästössä näkyisi se eläkeoikeuksien muutos, joka on kotitalouksien määrätty saatava. Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu saadaan tulojen uudelleenjaon tilillä sosiaaliturvamaksuina kirjatuista vakuutusmaksuista.

4.142     Koska kotitalouksien katsotaan tilinpitojärjestelmän rahoitustileillä ja taseissa omistavan eläkeoikeudet, tarvitaan oikaisuerä sen varmistamiseksi, että kaikki eläketuloja suuremmat eläkemaksut eivät vaikuta kotitalouksien säästöön.

Tämän vaikutuksen tasaamiseksi lasketaan oikaisuerä seuraavasti:

|| eläkejärjestelmiin maksettavien todellisten ja laskennallisten sosiaaliturvamaksujen kokonaisarvo

plus || eläkejärjestelmien edunsaajien omaisuustuloista maksettavien vakuutusmaksutäydennysten kokonaisarvo

miinus || palvelumaksujen arvo

miinus || eläkejärjestelmien sosiaalivakuutusetuuksina maksamien eläkkeiden kokonaisarvo

ja saatu oikaisuerä lisätään tulonkäyttötilillä kotitalouksien käytössä olevaan tuloon tai oikaistuun käytettävissä olevaan tuloon ennen kuin päädytään säästöön.

Tällä tavoin kotitalouksien säästö on sama kuin se olisi, jos eläkemaksuja ja eläketuloja ei olisi kirjattu tulonsiirtoina tulojen uudelleenjaon tilille. Tämä oikaisuerä on välttämätön kotitalouksien säästön sovittamiseksi kotitalouksien eläkeoikeuksien muutokseen, joka on kirjattu järjestelmän rahoitustilille. Eläkkeiden maksamisesta vastaavien yksiköiden tulonkäyttötilillä tarvitaan luonnollisesti vastakkaiset oikaisut.

4.143     Kirjausajankohta: oikaisu kirjataan niiden taloustoimien ajankohdan mukaan, joista se koostuu.

4.144     Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu kirjataan seuraavasti:

a)      käyttönä niiden sektoreiden tulonkäyttötilillä, joihin eläkkeiden maksamisesta vastaavat yksiköt on luokiteltu;

b)      käyttönä ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten laitosten osalta);

c)      resursseina kotitaloussektorin tulonkäyttötilillä;

d)      resursseina ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilillä (ulkomaisten kotitalouksien osalta).

PÄÄOMANSIIRROT (D.9)

4.145 Määritelmä: || Pääomansiirtojen edellytyksenä on, että niihin sisältyy vähintään yhden taloustoimen osapuolen varan tai varojen hankintaa tai vähennystä. Riippumatta siitä, suoritetaanko pääomansiirrot rahamääräisinä vai luontoismuotoisina, ne johtavat vastaavaan muutokseen yhden tai molempien taloustoimen osapuolien taseissa esitetyissä rahoitus- tai muissa kuin rahoitusvaroissa.

4.146     Luontoismuotoinen pääomansiirto koostuu vastikkeettomasta (muun kuin varastojen ja rahamääräisten) varojen omistuksen siirtymisestä tai velkojan suorittamasta velan peruuttamisesta.

Rahamääräinen pääomansiirto koostuu sellaisesta siirrosta, jonka ensimmäinen osapuoli on rahoittanut vähentämällä varoja (muita kuin varastoja) tai jonka toisen osapuolen odotetaan tai vaaditaan käyttävän varojen (muiden kuin varastojen) hankintaan. Toinen osapuoli, saaja, on velvoitettu käyttämään rahaa varojen hankintaan ehtona tulonsiirron suorittamiselle.

Muun kuin rahoitusvaran siirtoarvo arvotetaan estimoituun hintaan, jolla kyseinen uusi tai käytetty vara voitaisiin myydä markkinoilla, lisättynä mahdolliset kuljetus-, asennus- tai muut luovuttajalle koituvat omistajuuden siirtoon liittyvät kustannukset, lukuun ottamatta kuitenkaan mitään vastaavia vastaanottajalle koituneita maksuja. Rahoitusvarojen siirrot arvotetaan samalla tavalla kuin muut rahoitusvarojen tai velkojen hankinnat tai luovutukset.

4.147     Pääomansiirrot sisältävät pääomaverot (D.91), investointiavustukset (D.92) ja muut pääomansiirrot (D.99).

PÄÄOMAVEROT (D.91)

4.148 Määritelmä: || Pääomaverot (D.91) koostuvat veroista, joita peritään epäsäännöllisin väliajoin ja erittäin harvoin institutionaalisten yksiköiden omistamien varojen tai nettovarallisuuden arvoista tai institutionaalisten yksiköiden välillä siirrettyjen varojen arvoista testamenttilahjoitusten, henkilöiden välisten lahjojen tai muiden siirtojen johdosta.

4.149     Pääomaveroihin luetaan seuraavat:

a)      verot pääomansiirroista: perintöverot tai henkilöiden välisten lahjojen verot, jotka kannetaan edunsaajien pääomasta. Varojen myynnin veroja ei lasketa mukaan;

b)      pääomaverot: satunnaiset ja poikkeukselliset institutionaalisten yksiköiden omistamia varoja ja nettovarallisuutta koskevat verot. Näihin sisältyvät maanparannusverot, toisin sanoen maatalousmaan arvonnousun verot sen seurauksena, että maahan on myönnetty kaavoituslupa maan muuttamiseksi kaupalliseen tai asumiskäyttöön.

Pääomavoitoista perittäviä veroja ei kirjata pääomaveroina vaan tulo-, varallisuus- ym. juoksevina veroina.

4.150     Tileille kirjatut verot saadaan kahdesta lähteestä: verotuksessa tai veroilmoituksilla todennetuista määristä taikka saaduista maksuista.

a)      Jos perustana käytetään verotuksessa todentamista tai veroilmoituksia, määrät oikaistaan kertoimella, joka heijastaa verotuksessa todennettuja ja ilmoitettuja mutta perimättä jääneitä määriä. Vaihtoehtoisesti kirjataan mainitun oikaisun suuruinen pääomansiirto asianomaisille sektoreille. Kertoimet arvioidaan verotuksessa todennetuista ja ilmoitetuista mutta perimättä jääneistä määristä saatujen kokemusten ja niitä koskevien nykyhetken odotusten perusteella. Eri verolajeille on omat kertoimensa;

b)      Jos perustana käytetään saatuja maksuja, ne jaksotetaan siten, että maksu tuloutetaan verovelvollisuuden synnyttävän toimen ajankohtana, tai jos ajankohtaa ei tiedetä, hetkenä jolloin vero määrättiin. Tämä mukautus perustuu toimen (tai veron määräämisen) ja veronmaksun väliseen keskimääräiseen aikaeroon.

4.151     Pääomaverot kirjataan seuraavasti:

a)      velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina (–) niiden sektoreiden pääomatilillä, joihin veronmaksajat luokitellaan;

b)      velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina (+) julkisyhteisöjen pääomatilillä;

c)      velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina ulkomaan pääomatilillä.

INVESTOINTIAVUSTUKSET (D.92)

4.152 Määritelmä: || Investointiavustukset (D.92) koostuvat julkisyhteisöjen tai ulkomaiden rahamääräisistä tai luontoismuotoisista pääomansiirroista muille kotimaisille tai ulkomaisille institutionaalisille yksiköille näiden kiinteiden varojen hankintakustannusten rahoittamiseksi kokonaisuudessaan tai osittain.

Ulkomaiden suorittamiin investointiavustuksiin sisältyvät Euroopan unionin toimielinten suoraan maksamat investointiavustukset (esim. Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta tehdyt siirrot).

4.153     Luontoismuotoiset investointiavustukset koostuvat julkisyhteisöjen suorittamista liikennekaluston, koneiden ja muiden laitteiden siirroista muille kotimaisille tai ulkomaisille talousyksiköille ja myös rakennusten ja muiden rakenteiden suorasta hankkimisesta kotimaisille tai ulkomaisille talousyksiköille.

4.154     Julkisyhteisöjen pääomanmuodostuksen arvo muiden talouden sektoreiden hyväksi kirjataan investointiavustuksina aina, kun edunsaaja on yksilöitävissä ja kun siitä tulee pääoman omistaja. Sellaisissa tapauksissa pääomanmuodostus kirjataan varojen muutoksena edunsaajan pääomatilille ja se rahoitetaan investointiavustuksella, joka kirjataan velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina samalle tilille.

4.155     Investointiavustukset (D.92) sisältävät sekä kertasuoritteisia maksuja, jotka on tarkoitettu pääoman muodostuksen rahoittamiseen saman tilinpitojakson aikana, sekä osamaksueriä aikaisempana tilinpitojaksona tapahtuneesta pääomanmuodostuksesta. Niitä osia julkisyhteisöjen yrityksille suorittamista vuosittaisista maksuista, jotka ovat yritysten pääoman muodostusta varten ottamien velkojen kuoletusta, käsitellään investointiavustuksina.

4.156     Julkisyhteisöjen myöntämiä korkoavustuksia ei lueta mukaan investointiavustuksiin. Se, että julkisyhteisöt ottavat vastuulleen osan koronmaksuista, on jakotaloustoimi. Kuitenkin kun avustus palvelee kahta päämäärää – otetun velan kuoletuksen rahoitusta ja lainapääoman koron maksamista – ja kun ei ole mahdollista erottaa näitä kahta osaa toisistaan, koko avustusta käsitellään tileillä investointiavustuksena.

4.157     Investointiavustuksiin yritysten ja yritysmäisten yhteisöjen sektorille sisältyvät yksityisille yrityksille myönnettyjen avustusten lisäksi pääoma-avustukset sellaisille julkisille yrityksille, joita pidetään institutionaalisina yksiköinä, edellyttäen, että avustuksen myöntävä julkisen hallinnon yksikkö ei säilytä saatavaa julkiselta yritykseltä.

4.158     Investointiavustukset kotitaloussektorille sisältävät kalusto- ja ajanmukaistamisavustuksia muulle liiketoiminnalle kuin yhtiöille ja yhtiömäisille yrityksille sekä avustuksia kotitalouksille asuntojen rakentamista, ostamista ja parannuksia varten.

4.159     Investointiavustukset julkisyhteisöille sisältävät julkisyhteisöjen alasektoreille pääoman muodostuksen rahoittamista varten suorittamat maksut (paitsi korkoavustukset). Investointiavustukset julkisyhteisöjen sisällä ovat julkisyhteisöt-sektorin sisäisiä virtoja eivätkä ne esiinny koko sektoria koskevalla sulautetulla tilillä. Julkisyhteisöjen sisäisiä investointiavustuksia ovat esimerkiksi sellaiset valtionhallinnon tulonsiirrot paikallishallinnolle, joiden nimenomaisena tarkoituksena on paikallishallinnon kiinteän pääoman bruttomuodostuksen rahoittaminen. Erilaisia määrittelemättömiä tarkoituksia varten tarkoitetut siirrot kirjataan julkisyhteisöjen sisäisinä tulonsiirtoina, vaikka niitä käytettäisiinkin kattamaan pääoman muodostusmenoja.

4.160     Investointiavustukset voittoa tavoittelemattomille yhteisöille julkisyhteisöiltä ja ulkomailta erotetaan tulonsiirroista käyttämällä kohdassa 4.159 vahvistettuja kriteerejä.

4.161     Investointiavustukset ulkomaille rajoitetaan siirtoihin, joiden nimenomaisena tarkoituksena on ulkomaisten talousyksiköiden pääoman muodostuksen rahoittaminen. Niihin sisältyvät esim. vastikkeettomat siirrot siltojen, teiden, tehtaiden, sairaaloiden tai koulujen rakentamiseksi kehitysmaissa tai rakennusten rakentamiseksi kansainvälisille järjestöille. Ne saattavat muodostua osamaksueristä tilinpitojakson aikana sekä yksittäisistä maksuista. Tämä nimike kattaa myös kiinteiden pääomatavaroiden toimittamisen ilmaiseksi tai alennettuun hintaan.

4.162     Kirjausajankohta: rahamääräiset investointiavustukset kirjataan silloin, kun maksu on suoritettava. Luontoismuotoiset investointiavustukset kirjataan silloin, kun varojen omistus siirtyy.

4.163     Investointiavustukset kirjataan seuraavasti:

a)      velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina (–) julkisyhteisöjen pääomatilillä;

b)      velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina (+) saajasektoreiden pääomatilillä;

c)      velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina ulkomaan pääomatilillä.

MUUT PÄÄOMANSIIRROT (D.99)

4.164 Määritelmä: || Muut pääomansiirrot (D.99) kattaa muut sellaiset siirrot kuin investointiavustukset ja pääomaverot, jotka eivät itsessään uudelleenjaa tuloja vaan jakavat uudelleen säästöä tai varallisuutta talouden eri sektoreiden ja alasektoreiden tai ulkomaiden välillä. Ne voidaan suorittaa rahamääräisinä tai luontoismuotoisina (velan siirtäminen tai peruuttaminen), ja ne vastaavat vapaaehtoisia varallisuuden siirtoja.

4.165     Muut pääomansiirrot sisältävät seuraavat taloustoimet:

a)      julkisyhteisöjen tai ulkomaiden maksut sotatoimien, muiden poliittisten tapahtumien tai luonnonkatastrofien (tulvat ym.) tuhoamien tai vaurioittamien tavaroiden omistajille;

b)      siirrot julkisyhteisöiltä yrityksille tai yhtiömäisille yrityksille usean tilivuoden aikana kertyneiden tappioiden tai yrityksen valvonnan piiriin kuulumattomien syiden aiheuttamien poikkeuksellisten tappioiden kattamiseksi (myös pääomanlisäykset);

c)      julkisyhteisöjen alasektoreiden väliset siirrot, joiden tarkoituksena on kattaa odottamattomia menoja tai kertyneitä vajeita. Nämä siirrot julkisyhteisöjen alasektoreiden välillä ovat julkisyhteisöt-sektorin sisäisiä virtoja eikä niitä esiinny koko sektoria kuvaavalla sulautetulla tilillä;

d)      julkisyhteisöjen kotitalouksille myöntämät satunnaiset bonusmaksut palkintona usean vuoden aikana suoritetuista säästöistä;

e)      testamentit, suuret henkilöiden väliset lahjoitukset ja eri sektoreihin kuuluvien yksiköiden väliset lahjoitukset, mukaan lukien testamentit tai suuret lahjoitukset voittoa tavoittelemattomille yhteisöille. Tällaisia lahjoituksia voittoa tavoittelemattomille yhteisöille ovat esimerkiksi lahjat yliopistoille yliopiston laitosten ja asuntoloiden, kirjastojen, laboratorioiden jne. rakennuskustannusten kattamiseksi;

f)       vastintaloustoimi velkojen peruuttamiselle, joka tehdään eri sektoreihin tai alasektoreihin kuuluvien institutionaalisten yksiköiden keskinäisellä sopimuksella (esim. julkisyhteisö peruuttaa sille velkaa olevan ulkomaan velan; maksut takuiden täyttämiseksi, mikä vapauttaa velan laiminlyöneet velalliset velvoitteestaan – lukuun ottamatta julkisyhteisöjen sektorille maksettavien verojen ja sosiaaliturvamaksujen erityistapausta (katso 4.165.j). Sellaisia yhteiseen sopimukseen perustuvia peruuttamisia käsitellään arvoltaan yhtä suurena pääomansiirtona velkojalta velalliselle kuin maksettavaksi erääntynyt velka oli peruutushetkellä. Velan siirtämisen ja muiden vastaavien taloustoimien vastintaloustoimet (muiden takausvastuiden kuin standarditakausvastuiden toteutuminen tai velan uudelleenjärjestely, kun osa velasta on kuoletettu tai siirretty), ovat samoin pääomansiirtoja. Seuraavia ei kuitenkaan lasketa mukaan:

1)      yritysmäisen yhteisön omistajan luopuminen saamisistaan yhteisöltä tai yhteisön velkojen siirtäminen itselleen. Tämä tapaus käsitellään osakkeisiin ja sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvana taloustoimena (F.5);

2)      julkisyhteisön tekemä julkisen yrityksen velan peruuttaminen ja siirtäminen itselleen, kun tämä yritys lakkaa olemasta tilinpitojärjestelmään luettava institutionaalinen yksikkö. Tämä tapaus kirjataan varojen volyymin muiden muutosten tilille (K.5);

3)      julkisyhteisöjen tekemä julkisen yrityksen velan peruuttaminen ja siirtäminen itselleen osana lyhyen ajan sisällä tapahtuvaa yksityistämisprosessia. Tämä tapaus käsitellään osakkeisiin ja sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvana taloustoimena (F.5).

Velan poistaminen taseesta ei ole institutionaalisten yksiköiden välinen taloustoimi eikä sitä sen vuoksi kirjata pääomatilille eikä rahoitustilille. Jos velkoja päättää sellaisesta velan poistamisesta, se kirjataan velkojan ja velallisen varojen volyymin muiden muutosten tileille. Luottotappiovarauksia pidetään institutionaalisen tuottajayksikön sisäisinä kirjanpitokirjauksina eikä niitä kirjata, lukuun ottamatta järjestämättömistä lainoista aiheutuvia odotettuja tappioita, jotka kirjataan taseessa lisätietoerinä. Velallisen yksipuolinen velan kieltäminen ei myöskään ole taloustoimi eikä sitä kirjata.

g)      se osa realisoiduista pääomavoitoista (tai tappioista), joka uudelleen jaetaan toiselle sektorille, kuten vakuutusyhtiöiden kotitalouksille jakamat pääomavoitot. Yksityistämistoimenpiteitä koskevat julkisyhteisöille epäsuoraan tehtyjen (esimerkiksi hallintayhtiön kautta) tulonsiirtojen vastintaloustoimet kirjataan kuitenkin osakkeisiin ja sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvina rahoitustaloustoimina (F.5) eivätkä ne sen vuoksi vaikuta julkisyhteisöjen nettoluotonantoon/ottoon;

h)      suuret maksut sellaisten vahinkojen tai vaurioiden korvaamiseksi, joita vakuutukset eivät kata (lukuun ottamatta kohdassa a kuvattuja julkisyhteisöjen ja ulkomaiden suorittamia maksuja). Maksut ovat oikeusistuinten määräämiä tai oikeusistuinten ulkopuolella sovittuja. Niitä ovat esimerkiksi suurten räjähdysten, öljyvuotojen, lääkkeiden sivuvaikutusten jne. aiheuttamien vahinkojen korvaukset;

i)       työnantajien (julkisyhteisöt mukaan luettuina) tai julkisyhteisöjen (osana sosiaalista tehtäväänsä) suorittamat poikkeukselliset maksut sosiaalivakuutusrahastoihin, jos nämä maksut on tarkoitettu lisäämään näiden rahastojen vakuutusvarantoja. Siihen liittyvä oikaisu sosiaalivakuutusrahastoilta kotitalouksille kirjataan myös muina pääomansiirtoina (D.99);

j)       kun julkisyhteisöjen sektorille maksettavat verot ja sosiaaliturvamaksut kirjataan verotuksessa todentamisen ja veroilmoitusten perusteella, todennäköisesti perimättä jäävän osan vaikutus poistetaan samalla tilinpitokaudella. Tämä suoritetaan kirjaamalla julkisyhteisöjen ja asianomaisten sektorien välinen muu pääomansiirto (D.99) tunnuksen D.995 alaisena kirjauksena. Tämä virta D.995 jaetaan edelleen kyseisille veroille ja sosiaaliturvamaksuille annettujen tunnusten mukaisesti;

k)      luonnonkatastrofista johtuvat vakuutussuoritukset: katastrofin tapahduttua siihen liittyvien korvausten kokonaismäärä kirjataan vakuutusalan ilmoituksen mukaisesti pääomansiirroksi vakuutuslaitoksilta vakuutuksenottajille. Jos vakuutusala ei pysty antamaan tietoja katastrofiin liittyvistä korvauksista, kyseisten korvausten määrä estimoidaan todellisten korvausten ja oikaistujen korvausten erotukseksi ajanjaksona, jona katastrofi tapahtui.

l)       kollektiivisesti perustetut varat, joiden huoltamisen julkisyhteisöt ovat sittemmin ottaneet vastuulleen.

4.166     Kirjausajankohta määritetään seuraavasti:

a)      muut rahamääräiset pääomansiirrot kirjataan, kun maksu on suoritettava;

b)      muut luontoismuotoiset pääomansiirrot kirjataan, kun varan omistus siirretään tai velkoja antaa velan anteeksi.

4.167     Muut pääomansiirrot esitetään velkojen ja nettovarallisuuden muutoksina sektoreiden ja ulkomaan pääomatileillä.

LIITE: Työsuhdeoptiot

4.168     Erityistä luontoismuotoista tuloa, joka syntyy siten, että työnantaja antaa palkansaajalle mahdollisuuden ostaa yrityksen osakkeita (osuuksia) tiettyyn hintaan jonain myöhempänä ajankohtana. Työsuhdeoptiot ovat samankaltaisia kuin rahoitusjohdannaiset, ja palkansaaja voi päättää jättää option lunastamatta joko siksi, että osakkeen hinta on nyt alempi kuin hinta, jolla option voi lunastaa, tai koska hän on lähtenyt kyseisen työnantajan palveluksesta ja siten menettänyt optionsa.

4.169     Yleensä työnantaja ilmoittaa palkansaajilleen päätöksestä tarjota optioita tiettyyn hintaan (lunastushintaan) tietyn ajan kuluttua ja tietyin edellytyksin (voidaan esimerkiksi edellyttää, että palkansaaja on yhä kyseisen työnantajan palveluksessa, tai sitoa optio yrityksen tulokseen). Työsuhdeoption kirjausajankohta kansantalouden tilinpidossa on määritettävä huolellisesti. Myöntämispäivä on päivä, jona optio annetaan palkansaajalle, oikeuden syntymispäivä on aikaisin mahdollinen päivä, jona option voi lunastaa, ja lunastuspäivä on päivä, jona optio todellisuudessa lunastetaan (tai se raukeaa).

4.170     Kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) tilinpäätössuositusten mukaan yritys määrittää optioiden myöntämispäivän käyvän arvon siten, että kyseisten osakkeiden senhetkinen lunastushinta kerrotaan niiden optioiden lukumäärällä, joiden odotetaan olevan lunastettavissa oikeuden syntymispäivänä ja jaetaan niiden palvelusvuosien lukumäärällä, joiden odotetaan täyttyvän oikeuden syntymispäivään mennessä.

4.171     Jos ei ole mahdollista tehdä markkinahintahavaintoja eikä edellä kuvailtujen suositusten mukaista arviota, EKT:ssa optioiden arvo voidaan estimoida optionhinnoittelumallilla. Tällaisten mallien tarkoituksena on estimoida kaksi option arvoon sisältyvää tekijää. Ensimmäinen niistä on ennuste siitä, minkä verran kyseisten osakkeiden markkina-arvo ylittää lunastushinnan oikeuden syntymispäivänä. Toisen tekijän avulla voidaan ottaa huomioon odotettu hinnannousu oikeuden syntymispäivän ja lunastuspäivän välillä.

4.172     Ennen option lunastamista työnantajan ja palkansaajan välinen järjestely on luonteeltaan rahoitusjohdannaisen kaltainen ja sellaisena se esitetäänkin kummankin osapuolen rahoitustileillä.

4.173     Työsuhdeoption arvo estimoidaan myöntämispäivänä. Tämä summa on sisällytettävä palkansaajakorvauksiin jakaantuneena myöntämispäivän ja oikeuden syntymispäivän väliselle ajalle. Jos se ei ole mahdollista, option arvo on kirjattava oikeuden syntymispäivänä.

4.174     Työsuhdeoptioiden hallinnointikustannukset maksaa työnantaja, ja niitä käsitellään välituotekäyttönä samoin kuin kaikkia muita palkansaajakorvauksiin liittyviä hallinnollisia toimia.

4.175     Vaikka option arvoa käsitelläänkin tulona, työsuhdeoptioihin ei liity sijoitustuloa.

4.176     Rahoitustilillä kotitalouksien työsuhdeoptioiden hankkiminen täsmää vastaavan palkansaajakorvausten osan ja vastaavan työnantajan velan kanssa.

4.177     Periaatteessa kaikkia myöntämispäivän ja oikeuden syntymispäivän välisenä aikana syntyneitä arvon muutoksia on käsiteltävä osana palkansaajakorvauksia, kun taas oikeuden syntymispäivän ja lunastuspäivän välillä syntyneitä arvonmuutoksia käsitellään hallussapitovoittoina tai -tappioina eikä palkansaajakorvauksina. Käytännössä on hyvin epätodennäköistä, että arvioita työnantajille työsuhdeoptioista koituvista kustannuksista tarkistetaan oikeuden syntymispäivän ja lunastuspäivän välillä. Näin ollen käytännön syistä oikeuden syntymispäivän ja lunastuspäivän välillä syntynyttä koko muutosta on käsiteltävä hallussapitovoittona tai -tappiona. Lunastushinnan ylittävä osakkeen hinnan arvonnousu on hallussapitovoitto palkansaajalle ja hallussapitotappio työnantajalle – ja päinvastoin.

4.178     Kun työsuhdeoptio lunastetaan, kyseinen taseen erä häviää ja sen tilalle tulee hankittujen osakkeiden arvo. Tämä luokitusmuutos tapahtuu taloustoimien välityksellä rahoitustilillä eikä varojen volyymin muiden muutosten tilillä.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 05

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

Luku 5: Rahoitustaloustoimet

Määritelmä

5.01       Rahoitustaloustoimet (F) ovat rahoitusvaroihin (AF) ja velkoihin kohdistuvia taloustoimia kotimaisten institutionaalisten yksiköiden välillä ja kotimaisten ja ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden välillä.

5.02       Institutionaalisten yksiköiden välisessä rahoitustaloustoimessa luodaan tai poistetaan rahoitusvarallisuuserä sekä samanaikaisesti sen vastinkirjauksena oleva velka tai rahoitusvarallisuuserän omistus vaihtuu tai syntyy vastuusitoumus.

YLEISPIIRTEET

Rahoitusvarat, rahoitussaamiset ja velat

Määritelmä

5.03       Rahoitusvarat koostuvat rahoitussaamisista, osuuksista ja monetaarisen kullan kultakomponentista.

5.04       Rahoitusvarat ovat arvon säilyttäjiä, joiden hallussapidosta tai käytöstä tietyn ajanjakson aikana koituu hyötyä niiden taloudelliselle omistajalle. Niiden mukana arvo siirtyy tilinpitojaksolta toiselle. Hyöty syntyy käyttämällä maksuvälineitä, jotka ovat tyypillisesti käteisrahaa (AF.21) ja siirtokelpoisia talletuksia (AF.22).

Määritelmä

5.05       Rahoitussaaminen oikeuttaa velkojan saamaan velalliselta maksun tai sarjan maksuja.

Rahoitussaamiset ovat rahoitusvaroja, joiden vastineena on velkoja. Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5) käsitellään rahoitusvaroina, joiden vastineena on samansuuruinen velka, vaikka omistajan saaminen yhtiöltä ei ole kiinteä rahamäärä.

Määritelmä

5.06       Velat syntyvät, kun velallinen on velvollinen suorittamaan maksun tai sarjan maksuja velkojalle.

5.07       Rahaviranomaisten hallussa varantovarana oleva monetaarisen kullan kultakomponentti käsitellään rahoitusvarana, vaikka haltijalla ei ole saamisia muilta nimetyiltä yksiköiltä. Kultakomponentin vastineena ei ole velkoja.

Ehdolliset varat ja velat

Määritelmä

5.08       Ehdolliset varat ja velat ovat sopimuksia, joiden nojalla yksi osapuoli on velvollinen suorittamaan maksun tai sarjan maksuja toiselle yksikölle ainoastaan tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Ehdollisista varoista ja veloista ei seuraa ehdottomia velvoitteita, joten ne eivät ole rahoitusvaroja tai velkoja.

5.09       Ehdolliset varat ja velat käsittävät

a)      kolmannen osapuolen antamat kertaluonteiset takaukset, sillä maksu on suoritettava ainoastaan, jos velallinen laiminlyö velvoitteensa;

b)      lainasitoumukset, joissa taataan varojen saatavuus, mutta rahoitusvara syntyy vasta, kun varat tosiasiallisesti siirretään;

c)      remburssit, jotka sisältävät lupauksen maksun suorittamisesta, kun tietyt sopimuksessa määritellyt asiakirjat esitetään;

d)      limiittiluotot, jotka ovat sopimuksia siitä, että määrätylle asiakkaalle myönnetään määrätyn suuruinen laina;

e)      rahoitusohjelmien merkintäsitoumukset (note issuance facilities – NIF), joilla taataan, että mahdollinen velallinen voi myydä lyhytaikaisia velkapapereita eli sijoitustodistuksia ja että sitoumuksen antava pankki merkitsee mahdolliset myymättä jääneet sijoitustodistukset tai suorittaa vastaavat maksut; ja

f)       rahastoimattomiin julkisyhteisöjen etuusperusteisiin eläkejärjestelmiin tai sosiaaliturvan eläkerahastoihin kuuluvat eläkevastuut. Nämä eläkevastuut kirjataan sosiaalivakuutuksen eläkejärjestelmiä koskevaan lisätaulukkoon ydintilien sijasta.

5.10       Ehdolliset varat ja velat eivät sisällä

a)      vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuita (AF.6) koskevia varauksia; ja

b)      johdannaisia (AF.7), kun sopimuksella joko käydään kauppaa markkinoilla ja niille siten voidaan määritellä markkina-arvo tai jos ne voidaan korvata vastakkaisella sopimuksella.

5.11       Vaikka ehdollisia varoja ja velkoja ei kirjata tileihin, niillä on merkitystä politiikan suunnittelun ja analyysien kannalta, joten niistä on kerättävä tiedot, jotka esitetään lisätiedoissa. Vaikka ehdollisista varoista ja veloista suoritettavat maksut eivät välttämättä toteudu, niiden huomattava osuus voi olla merkkinä ehdollisia varoja ja velkoja tarjoavien yksiköiden liiallisesta riskinotosta.

Laatikko 5.1: Takausten käsittely järjestelmässä

Määritelmä

B5.1.1. Takaukset ovat järjestelyjä, joissa takauksen antaja antaa lainanantajalle sitoumuksen siitä, että jos lainanottaja laiminlyö velvoitteensa, takauksen antaja korvaa lainanantajalle menetyksen, joka tälle muutoin aiheutuisi.

Takauksen antamisesta peritään usein maksu.

B5.1.2. Takauksia on kolmea eri tyyppiä. Tässä tarkoitetaan ainoastaan rahoitusvarojen yhteydessä annettuja takauksia, eivätkä seuraavat huomautukset koske valmistajien antamia takuita tai muita takuita. Kolme takaustyyppiä ovat seuraavat:

a)      Johdannaisen, kuten luottoriskinvaihtosopimuksen (CDS), muodossa annettavat takaukset. Nämä johdannaiset perustuvat takauksen kohteena olevaan rahoitusvaraan liittyvään luottoriskiin, eivätkä ne ole yhteydessä yksittäisiin lainoihin tai velkapapereihin.

b)      Standarditakaukset, joita annetaan suuria määriä yleensä suhteellisen pienille nimellissummille. Esimerkkejä ovat vientiluottotakaukset tai opintolainatakaukset. Vaikka tietyn standarditakauksen tuleminen maksettavaksi on epävarmaa, maksettavaksi tulevien takausten kokonaismäärä voidaan arvioida luotettavasti sen vuoksi, että takauksia on useita samanlaisia. Standarditakauksia käsitellään ehdollisten varojen sijasta rahoitusvaroina.

c)      Kertaluonteiset takaukset, joihin liittyvää riskiä ei voida tarkkaan arvioida vertailukohdan puuttumisen vuoksi. Kertaluonteisen takauksen antaminen katsotaan ehdolliseksi varaksi tai velaksi, eikä sitä kirjata rahoitusvaroihin tai velkoihin.

Rahoitusvarojen ja velkojen luokat

5.12       Rahoitusvarat eritellään kahdeksaan luokkaan:

AF.1 Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

AF.2 Käteisraha ja talletukset

AF.3 Velkapaperit

AF.4 Lainat

AF.5 Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

AF.6 Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

AF.7 Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

AF.8 Muut saamiset ja velat.

5.13       Kaikilla rahoitusvaroilla on vastineenaan velka. Poikkeuksena on rahaviranomaisten hallussa varantovarana oleva monetaarisen kullan kultakomponentti, joka luokitellaan luokkaan monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet. Velat luokitellaan siis kahdeksaan luokkaan niiden vastineena olevien saamisten tavoin edellä mainittua poikkeusta lukuun ottamatta.

5.14       Rahoitustaloustoimien luokittelu vastaa rahoitusvarojen ja velkojen luokittelua. Rahoitustaloustoimet eritellään kahdeksaan luokkaan:

F.1    Monetaariseen kultaan ja erityisiin nosto-oikeuksiin kohdistuvat taloustoimet

F.2    Käteisrahaan ja talletuksiin kohdistuvat taloustoimet

F.3    Velkapapereihin kohdistuvat taloustoimet

F.4    Lainoihin kohdistuvat taloustoimet

F.5    Osakkeisiin ja sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvat taloustoimet

F.6    Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuisiin kohdistuvat taloustoimet

F.7    Johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin kohdistuvat taloustoimet

F.8    Muihin saamisiin ja velkoihin kohdistuvat taloustoimet.

5.15       Koska rahoitusvarat ja velat vastaavat toisiaan täysin symmetrisesti, voidaan ”instrumentti”-nimityksellä viitata rahoitustaloustoimien yhteydessä sekä varat- että velat-puoleen. Tämän nimityksen käyttö ei tarkoita, että rahoitusvarojen ja velkojen kattavuutta olisi laajennettu sisällyttämällä niihin taseen ulkopuolisia eriä, joita kuvataan raha- ja rahoitustilastoinnin alalla ajoittain rahoitusinstrumenteiksi.

Taseet, rahoitustili ja muiden virtojen tili

5.16       Tietyn hetken mukaiset rahoitusvarat ja velat kirjataan taseeseen. Rahoitustaloustoimet aiheuttavat muutoksia avaus- ja päätöstaseissa. Avaavan ja päättävän taseen väliset muutokset johtuvat kuitenkin myös muista virroista, jotka eivät ole seurausta institutionaalisten yksiköiden välisestä vastavuoroisesta sopimuksesta. Muut rahoitusvaroihin ja velkoihin liittyvät virrat on jaettu toisaalta rahoitusvarojen ja velkojen uudelleenarvotukseen ja toisaalta sellaisiin rahoitusvarojen ja velkojen volyymin muutoksiin, jotka eivät johdu rahoitustaloustoimista. Uudelleenarvottamiset kirjataan uudelleenarvotustilille ja volyymin muutokset muiden volyymin muutosten tilille.

5.17       Rahoitustili on viimeinen tili taloustoimia kuvaavassa tilien kokonaisuudessa. Rahoitustilillä ei ole edelleen jollekin toiselle tilille siirrettävää tasapainottavaa erää. Rahoitustilin tasapainottava erä eli rahoitussaamisten ja velkojen nettohankintojen erotus on nettoluotonanto (+) tai nettoluotonotto (–) (B.9F).

5.18       Rahoitustilin tasapainottava erä on käsitteellisesti yhdenmukainen pääomatilin vastaavan erän kanssa. Käytännössä näiden välillä on kuitenkin eroja, koska ne lasketaan eri tilastotietojen perusteella.

Arvotus

5.19       Rahoitustaloustoimet kirjataan liiketoimen arvoon eli siihen kansallisessa valuutassa mitattuun arvoon, jossa kulloisetkin institutionaalisten yksiköiden keskinäiset saamiset ja/tai velat luodaan, maksetaan, vaihdetaan tai annetaan anteeksi, kun liiketoimia arvioidaan liiketaloudellisin perustein.

5.20       Rahoitustaloustoimet ja niiden vastineena olevat rahoitus- tai muut taloustoimet kirjataan samaan taloustoimen arvoon. Vaihtoehtoja on kolme:

a)      rahoitustaloustoimi johtaa kansallisessa valuutassa tapahtuvaan maksuun: taloustoimen arvo on yhtä kuin vaihdettu määrä;

b)      rahoitustaloustoimi on ulkomaisessa valuutassa tapahtuva taloustoimi, mutta vastintaloustoimi ei ole kansallisessa valuutassa tapahtuva taloustoimi: taloustoimen arvo on yhtä kuin määrä muunnettuna kansalliseen valuuttaan tapahtumahetken valuuttakurssin mukaan; ja

c)      rahoitustaloustoimi ja sen vastintaloustoimi eivät kumpikaan ole käteisvaroin tai muilla maksuvälineillä tehtäviä taloustoimia: taloustoimen arvo on kyseisten rahoitussaamisten ja/tai velkojen senhetkinen markkina-arvo.

5.21       Taloustoimen arvo viittaa tiettyyn rahoitustaloustoimeen ja sen vastintaloustoimeen. Käsitteellisesti taloustoimen arvo pitää erottaa markkinoilla noteerattavasta arvosta eli puhtaasta markkinahinnasta tai mistä hyvänsä hinnasta, jonka on tarkoitus kuvata samantapaisten saamisten ja/tai velkojen hintoja. Kuitenkin jos rahoitustaloustoimen vastinkirjaus on esimerkiksi tulonsiirto, jolloin taloustoimeen ei ole alun perinkään ryhdytty puhtain liiketaloudellisin perustein, taloustoimi arvotetaan kyseisten saamisten ja/tai velkojen markkina-arvojen mukaisena.

5.22       Taloustoimen arvo ei sisällä palvelumaksuja, palkkioita, provisioita eikä muita samantapaisia maksuja taloustoimen toteutukseen liittyvistä palveluista; nämä kirjataan palvelumaksuiksi. Taloustoimen arvo ei myöskään sisällä rahoitustaloustoimiin kohdistettuja veroja, vaan ne käsitellään palveluihin kohdistettuina tuoteveroina. Kun rahoitustaloustoimeen liittyy uuden velan liikkeeseenlasku, taloustoimen arvo on yhtä kuin syntyneen velan määrä vähennettynä mahdollisesti ennakkoon maksetulla korolla. Vastaavasti velkaa kuoletettaessa taloustoimen arvon tulee olla sekä velkojalle että velalliselle yhtä kuin se määrä, jolla velka pienenee.

Netto- ja bruttokirjaus

Määritelmä

5.23       Rahoitustaloustoimien nettokirjaus tarkoittaa, että rahoitusvarojen hankinnoista on vähennetty rahoitusvarojen luovutukset ja että velkojen hankinnoista on vähennetty velkojen takaisinmaksut.

Rahoitustaloustoimet voidaan esittää nettomääräisinä kaikkien samaan luokkaan tai alaluokkaan kuuluvien rahoitusvarojen osalta niiden erilaisista ominaisuuksista, velallisista ja velkojista huolimatta.

Määritelmä

5.24       Rahoitustaloustoimien bruttokirjaus tarkoittaa, että rahoitusvarojen hankinnat ja luovutukset sekä velkojen hankinnat ja takaisinmaksut kirjataan erikseen.

Rahoitustaloustoimien bruttokirjauksessa nettoluotonannon ja nettoluotonoton määrät ovat samat kuin nettokirjauksessa.

Rahoitustaloustoimet on kirjattava bruttomääräisinä yksityiskohtaisissa rahoitusmarkkina-analyyseissä.

Sulauttaminen

Määritelmä

5.25       Sulauttaminen tarkoittaa rahoitustilillä tiettyyn institutionaalisten yksiköiden ryhmään kuuluvien yksiköiden välisten rahoitusvaroihin kohdistuvien taloustoimien eliminoimista.

Sulauttaminen voidaan toteuttaa koko kansantalouden, institutionaalisten sektoreiden tai alasektoreiden tasolla. Ulkomaiden rahoitustili on määritelmällisesti sulautettu, sillä järjestelmässä kirjataan ainoastaan ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden ja kotimaisten institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet.

5.26       Erilaisia analyyseja varten tehdään eritasoista sulauttamista. Koko kansantalouden rahoitustilin sulauttamisessa korostuvat esimerkiksi kansantalouden rahoitustaloustoimet ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden kanssa, sillä kaikki kotimaisten institutionaalisten yksiköiden väliset rahoitustaloustoimet nettoutetaan sulauttamisen yhteydessä. Sektoritason sulauttamisen ansiosta saadaan kokonaiskuva nettolainanantaja- ja nettolainanottajasektoreiden välisistä rahoitustaloustoimista. Rahoituslaitosten alasektoritasolla tapahtuva sulauttaminen voi tuottaa huomattavasti yksityiskohtaisempaa tietoa rahoituksen välityksestä, ja sen avulla voidaan esimerkiksi erotella toisistaan rahalaitosten ja muiden rahoituslaitosten väliset taloustoimet sekä rahalaitosten ja muiden kotimaisten sektorien ja ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet. Alasektoritasolla toteutettavasta sulauttamisesta voi olla hyötyä myös julkisyhteisöjen sektorilla, sillä silloin saadaan esille julkishallinnon eri tasojen väliset taloustoimet.

5.27       Järjestelmässä tehtäviä tilinpitokirjauksia ei säännönmukaisesti sulauteta, sillä sulautettu rahoitustili edellyttää tietoja institutionaalisten yksiköiden vastineryhmittymistä. Tämä edellyttää rahoitustaloustoimien erittelyä vastinsektoreittain. Esimerkiksi julkisyhteisöjen sulautettujen velkojen laadinta vaatii, että julkisyhteisöjen velkojen osalta voidaan erottaa julkisyhteisöt ja muut institutionaaliset yksiköt toisistaan.

Nettoutus

Määritelmä

5.28       Nettoutus tarkoittaa yhden institutionaalisen yksikön tasolla tapahtuvaa sulauttamista, jossa saman taloustoimen osalta tilien molempien puolien kirjaukset kumotaan toisillaan. Nettoutusta on vältettävä, ja sitä olisi käytettävä vain silloin, kun lähdetiedot ovat puutteelliset.

5.29       Nettoutusasteita on useita, sillä velkoihin kohdistuvat taloustoimet voidaan vähentää rahoitusvaroihin kohdistuvista taloustoimista saman rahoitusvaraluokan tai ‑alaluokan kohdalta.

5.30       Kun institutionaalisen yksikön osa hankkii saman institutionaalisen yksikön toisen osan liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjoja, taloustoimea ei kirjata yksikön rahoitustilille yhden osan vaateen syntymisenä toiseen osaan nähden. Taloustoimi kirjataan sulautettujen varojen hankinnan sijasta velkojen takaisinmaksuna. Nämä rahoitusinstrumentit katsotaan nettoutetuiksi. Nettoutusta on vältettävä, jos rahoitusinstrumentti on sisällytettävä sekä varoihin että velkoihin oikeudellisen esittämistavan mukaisesti.

5.31       Nettoutus voi olla välttämätöntä institutionaalisen yksikön johdannaisiin kohdistuvissa taloustoimissa, joissa saatavilla ei yleensä ole erillisiä tietoja varoihin ja velkoihin kohdistuvista taloustoimista. Nämä taloustoimet on hyvä nettouttaa, sillä johdannaisen position arvo voi muuttua niin että varasta tulee velka, kun johdannaisen perustana olevan instrumentin arvo muuttuu suhteessa sopimuksessa mainittuun hintaan.

Rahoitustaloustoimia koskevat tilinpitosäännöt

5.32       Nelinkertainen kirjaus on kirjanpitokäytäntö, jossa taloustoimen kumpikin suorittaja eli kaksi institutionaalista yksikköä kirjaa kunkin suorittamansa taloustoimen kahdesti. Esimerkiksi tavaroiden vaihtaminen käteiseen kahden yrityksen välillä johtaa taloustoimen kirjaamiseen kummankin yksikön tuotantotiliin ja rahoitustiliin. Nelinkertainen kirjauskäytäntö takaa sen, että taloustoimen suorittavat institutionaaliset yksiköt raportoivat tiedot yhtäpitävästi ja näin takaavat tilien johdonmukaisuuden.

5.33       Rahoitustaloustoimella on aina vastintaloustoimi. Tämä vastintaloustoimi on joko toinen rahoitustaloustoimi tai muu taloustoimi.

5.34       Jos taloustoimi ja sen vastinkirjaus ovat molemmat rahoitustaloustoimia, ne muuttavat rahoitussaamisten ja velkojen koostumusta ja ne voivat myös aiheuttaa muutoksia kyseessä olevien institutionaalisten yksiköiden rahoitussaamisten ja velkojen kokonaismäärissä, mutta ne eivät vaikuta nettoluotonantoon/-ottoon tai nettovarallisuuteen.

5.35       Rahoitustaloustoimen vastinkirjauksena voi olla muu taloustoimi, kuten tuotteisiin kohdistuva taloustoimi, tulonjakotaloustoimi tai taloustoimi, joka kohdistuu muihin valmistamattomiin varoihin kuin rahoitusvaroihin. Kun rahoitustaloustoimen vastinkirjaus ei ole rahoitustaloustoimi, muuttuu kyseessä olevien institutionaalisten yksiköiden nettoluotonanto/-otto.

Rahoitustaloustoimi, jonka vastinkirjaus on tulonsiirto tai pääomansiirto

5.36       Rahoitustaloustoimen vastinkirjaus voi olla tulonsiirto tai pääomansiirto. Tässä tapauksessa rahoitustaloustoimi tuo mukanaan muutoksen rahoitusvaran omistuksessa tai toisen velan siirtämisen itselle tai rahoitussaamisen ja vastinvelan yhtäaikaisen peruuttamisen tai anteeksiantamisen. Velan siirtäminen ja peruuttaminen ovat taloustoimia, jotka luokitellaan luokkaan pääomansiirrot (D.9) ja kirjataan pääomatilille.

5.37       Jos yritysmäisen yhteisön omistaja siirtää itselleen yhteisön velkoja tai luopuu saamisistaan yhteisöltä, velan siirtäminen tai peruuttaminen käsitellään osakkeisiin ja osuuksiin (F.51) kohdistuvana taloustoimena. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa toimen tarkoituksena on kattaa kertyneet tappiot tai poikkeuksellisen suuri tappio tai joissa kyseessä ovat jatkuvat tappiot, sillä näissä tapauksissa toimi luokitellaan muuksi taloustoimeksi eli tulonsiirroksi tai pääomansiirroksi.

5.38       Jos julkisyhteisö peruuttaa tai siirtää itselleen julkisen yrityksen velan ja yritys lakkaa olemasta tilinpitojärjestelmään luettava institutionaalinen yksikkö, pääoma- tai rahoitustilille ei kirjata mitään taloustoimia. Virtatapahtuma kirjataan varojen volyymin muiden muutosten tiliin.

5.39       Jos julkisyhteisö peruuttaa tai siirtää itselleen julkisen yrityksen velan osana lyhytkestoista yksityistämisprosessia, vastinkirjaus tehdään osakkeisiin ja osuuksiin (F.51) yksityistämistulojen yhteismäärään asti. Toisin sanoen, kun julkisyhteisö peruuttaa tai siirtää itselleen julkisen yrityksen velan, julkisyhteisön katsotaan lisäävän väliaikaisesti osuuttaan yrityksessä. Yksityistäminen tarkoittaa julkiseen yritykseen kohdistuvasta määräysvallasta vetäytymistä osakkeista ja osuuksista luopumalla. Tällaista velkojen peruuttamista tai siirtämistä seuraa julkisen yrityksen omien varojen lisäys, vaikka osakkeiden ja osuuksien emissiota ei olisikaan tehty.

5.40       Luottotappioiden aiheuttama velkojan tekemä velkojen poistaminen taseesta tai velkojen arvon alentaminen ja velallisen yksipuolisesti tekemä velan kieltäminen eivät ole taloustoimia, koska niihin ei liity institutionaalisten yksiköiden välistä keskinäiseen sopimukseen perustuvaa vuorovaikutusta. Luottotappioiden aiheuttama velkojan tekemä taseesta poisto ja arvonalennus kirjataan varojen volyymin muiden muutosten tiliin.

Rahoitustaloustoimi, jonka vastinkirjaus on omaisuustulo

5.41       Rahoitustaloustoimen vastinkirjauksena voi olla omaisuustulo.

5.42       Korot (D.41) ovat velkojien saamisia ja velallisten maksettavia tietyistä rahoitussaamisista, jotka kuuluvat vaadeluokkiin monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet, käteisraha ja talletukset (AF.2), velkapaperit (AF.3), lainat (AF.4) ja muut saamiset ja velat (AF.8).

5.43       Korko kirjataan suoriteperusteisesti siten kuin sitä kertyisi velkojalle jäljellä olevan pääoman määrästä jatkuvasti. Korkokirjauksen (D.41) vastinkirjauksena on rahoitustaloustoimi, joka tarkoittaa velkojan saamisia velalliselta. Koron kertyminen kirjataan rahoitustilille asianomaisen rahoitusinstrumentin yhteyteen. Tämän rahoitustaloustoimen seurauksena korko sijoitetaan uudelleen. Todellista koron maksamista ei kirjata koroksi (D.41) vaan käteisrahaan ja talletuksiin kohdistuvaksi taloustoimeksi (F.2) sekä vastaavan varan yhtä suureksi takaisinmaksuksi, joka vähentää velkojan nettosaamisia velalliselta.

5.44       Jos suoriteperusteisesti kertynyttä korkoa ei makseta sen eräännyttyä, korkorästit kasvavat. Koska korot kirjataan suoriteperusteisesti, korkorästit eivät muuta rahoitussaamisten ja velkojen kokonaismäärää.

5.45       Yritysten jakamiin tuloihin kuuluvat osingot (D.421), yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä (D.422), ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (D.43) ja kotimaisten yritysten jakamattomat voitot. Uudelleensijoitettujen voittojen tapauksessa vastinkirjauksena on vastintaloustoimi, jolla omaisuustulo sijoitetaan uudelleen suoran sijoituksen kohdeyritykseen.

5.46       Osingot kirjataan sijoitustuloksi sillä hetkellä, kun osakkeita aletaan noteerata ilman osinkoa (ex-dividend). Tämä pätee myös yritystulon ottoihin yritysmäisistä yhteisöistä. Erilainen kirjaus tehdään poikkeuksellisen suurista osingoista tai yritystulon otoista, jotka eroavat merkittävästi lähimenneisyydessä havaittujen yrityksen omistajille jakokelpoisten varojen suuruusluokasta. Tällaiset ylimääräiset varojen jaot kirjataan rahoitustilille pääoman ottoina eikä sijoitustulona.

5.47       Sijoitusrahastojen saamat omaisuustulot, joista on vähennetty osa hallinnointikustannuksista, on kirjattava omaisuustuloksi ja niille on rahoitustilillä tehtävä vastinkirjaus sijoitusrahasto-osuuksiin, vaikka kyseisiä omaisuustuloja ei olisikaan jaettu osakkaille, kunhan ne on osoitettu heille. Osakkaille osoitetut jakamattomat tulot katsotaan siis uudelleensijoitetuiksi rahastoon.

5.48       Sijoitustulo kuuluu vakuutuksenottajille (D.44), eläkeoikeuksien haltijoille ja sijoitusrahasto-osuuksien haltijoille. Vakuutuslaitoksen tai rahaston koko sijoitustulo kirjataan vakuutuksenottajille tai rahasto-osuuksien haltijoille jaetuksi määräksi riippumatta vakuutuslaitoksen, eläkerahaston tai sijoitusrahaston tosiasiassa jakamasta määrästä. Jakamatta jäänyt määrä kirjataan rahoitustiliin uudelleensijoitettuna eränä.

Kirjausajankohta

5.49       Rahoitustaloustoimet ja niiden vastintaloustoimet kirjataan samalla hetkellä.

5.50       Jos vastintaloustoimi on muu kuin rahoitustaloustoimi, molemmat kirjataan sillä hetkellä, kun kyseinen muu taloustoimi tapahtuu. Jos esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen myyntiin liittyy kauppaluotto, tämä rahoitustaloustoimi kirjataan samalla, kun tehdään kirjaus asiaankuuluvalle muulle kuin rahoitustilille eli kun tavaroiden omistusoikeus siirtyy tai kun palvelu suoritetaan.

5.51       Kun rahoitustaloustoimen vastineena on toinen rahoitustaloustoimi, vaihtoehtoja on kolme:

a)      molemmissa rahoitustaloustoimissa käytetään käteistä tai muita maksuvälineitä: ne kirjataan sillä hetkellä, kun ensimmäinen maksu suoritetaan;

b)      rahoitustaloustoimista vain toinen on sellainen, jossa käytetään käteistä tai muita maksuvälineitä: ne kirjataan hetkellä, jolloin maksu suoritetaan; ja

c)      kummassakaan rahoitustaloustoimessa ei käytetä käteistä tai muita maksuvälineitä: ne kirjataan sillä hetkellä, kun ensimmäinen rahoitustaloustoimi tapahtuu.

Vastinsektoreittain eritelty rahoitustili

5.52       Vastinsektoreittain eritelty rahoitustili eli velkoja–velallistiedot sisältävä rahoitustili on sulauttamattoman rahoitustilin laajennus. Se on kolme eri ulottuvuutta sisältävä rahoitustaloustoimien esitys, josta ovat nähtävissä taloustoimen molemmat osapuolet sekä taloustoimen kohteena olevan rahoitusinstrumentin luonne.

Tämä esitystapa antaa tietoa velkoja–velallissuhteista, ja se on yhdenmukainen vastinsektoreittain eritellyn rahoitustaseen kanssa. Se ei tarjoa tietoa niistä institutionaalisista yksiköistä, joille rahoitusvaroja jälkimarkkinoilla myytiin tai mistä rahoitusvaroja ostettiin. Tämä pätee myös vastinvelkoihin kohdistuviin taloustoimiin. Vastinsektoreittain eriteltyä rahoitustiliä kutsutaan myös rahoitusvirtamatriisiksi.

5.53       Vastinsektoreittain eritellyssä rahoitustilissä on nelinkertaisen kirjauksen periaatteen mukaisesti kolme ulottuvuutta: rahoitusinstrumenttiluokka, velallissektori ja velkojasektori. Vastinsektoreittain eritelty rahoitustili edellyttää kolmiulotteisia taulukoita, joissa on eritelty rahoitusinstrumentit, velalliset ja velkojat. Näissä taulukoissa rahoitustaloustoimet on ristiintaulukoitu velallissektorin ja velkojasektorin mukaan, kuten taulukossa 5.1.

5.54       Velkapapereita koskevasta rahoitusinstrumenttien luokan taulukosta käy ilmi, että viiteajanjaksona tehtyjen taloustoimien seurauksena kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) hankkimat velkapaperit luovutusten vähentämisen jälkeen (275) muodostuvat saatavista yrityksiltä (65), rahoituslaitoksilta (43), julkisyhteisöiltä (124) ja ulkomailta (43). Taulukosta ilmenee myös, että viiteajanjaksona tehtyjen taloustoimien seurauksena yrityksille kertyi velkaa lunastusten vähentämisen jälkeen yhteensä 147 velkapaperien muodossa: niiden velat muille yrityksille kasvoivat 30:llä, velat rahoituslaitoksille 23:lla, velat julkisyhteisöille 5:llä, velat kotitalouksille ja kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) 65:llä ja velat ulkomaille 24:llä. Kotitaloudet ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt eivät laskeneet liikkeeseen velkapapereita. Ulkomaiden sulautetun esittämistavan vuoksi ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet eivät sisälly taulukkoon. Vastaavia taulukoita voidaan laatia kaikista rahoitusinstrumenttien luokista.

Taulukko 5.1: Velkapapereita koskeva rahoitustili vastinsektoreittain jaoteltuna

Velallissektori Velkojasektori || Velkapapereiden nettomyynti

Yritykset || Rahoitus-laitokset || Julkis-yhteisöt || Kotitaloudet ja KPVTY || Kansan-talous || Ulko-maat || Yht.

Velka-papereiden netto-hankinta || Yritykset || 30 || 11 || 67 || || 108 || 34 || 142

Rahoituslaitokset || 23 || 22 || 25 || || 70 || 12 || 82

Julkisyhteisöt || 5 || 2 || 6 || || 13 || 19 || 32

Kotitaloudet ja KPVTY || 65 || 43 || 124 || || 232 || 43 || 275

Kansantalous || 123 || 78 || 222 || || 423 || 108 || 531

Ulkomaat || 24 || 28 || 54 || || 106 || || 106

Yhteensä || 147 || 106 || 276 || || 529 || 108 || 637

5.55       Vastinsektoreittain eritellyn rahoitustilin perusteella voidaan analysoida, kuka rahoittaa ketä, millä summalla ja millä rahoitusvarallisuuserällä. Sen avulla voidaan vastata seuraavanlaisiin kysymyksiin:

a)      Mitkä ovat vastinsektorit institutionaalisten sektoreiden rahoitusvarojen nettohankinnalle tai velkojen nettohankinnalle?

b)      Missä yrityksissä julkisyhteisöt ovat osallisina?

c)      Kuinka suuria määriä julkisyhteisöjen, rahoituslaitosten, yritysten tai ulkomaiden liikkeeseen laskemia (vähennettyinä lunastuksilla) velkapapereita kotimaiset tai ulkomaiset sektorit ovat hankkineet (vähennettyinä luovutuksilla)?

RAHOITUSVAATEIDEN YKSITYISKOHTAINEN LUOKITUS

Seuraavat määritelmät ja kuvaukset koskevat rahoitusinstrumentteja. Taloustoimea kirjattaessa käytetään koodia F. Varan tai velan tasoja ja positioita kirjattaessa käytetään koodia AF.

Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (F.1)

5.56       Luokka monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) (F.1) koostuu kahdesta rahoitustaloustoimien alaluokasta:

a)      monetaarinen kulta (F.11); ja

b)      erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) (F.12).

Monetaarinen kulta (F.11)

Määritelmä

5.57       Monetaarinen kulta on rahaviranomaisten omistuksessa olevaa kultaa, joka on osa varantovaroja.

Mukaan luetaan sijoituskulta ja ulkomaisten talousyksiköiden nimeämättömät kultatilit, jotka oikeuttavat vaatimukseen kullan toimittamisesta.

5.58       Rahaviranomaisiin luetaan keskuspankki ja sellaiset valtionhallinnon instituutiot, jotka harjoittavat yleensä keskuspankille kuuluvia toimintoja. Tällaisia toimintoja ovat rahan liikkeeseen laskeminen, varantovarojen ylläpito ja hallinnointi sekä toimenpiteet, jotka kohdistuvat valuuttojen vakauttamisrahastoihin.

5.59       Rahaviranomaisten tosiasiallisessa valvonnassa oleminen tarkoittaa seuraavaa:

a)      Kotimaiset yksiköt voivat suorittaa tällaisiin saamisiin kohdistuvia taloustoimia ulkomaisten yksiköiden kanssa ainoastaan rahaviranomaisten asettamien ehtojen mukaisesti tai niiden nimenomaisella luvalla.

b)      Rahaviranomaisilla on niiden niin vaatiessa oikeus tällaisiin ulkomaisilta yksiköiltä oleviin saamisiin, joilla ne voivat rahoittaa maksutasettaan tai joita ne voivat käyttää muihin tähän liittyviin tarkoituksiin.

c)      Kotimaisten yksiköiden toimimisesta välittäjänä on säädetty lailla tai siitä on olemassa muu sitova järjestely.

5.60       Kaikki monetaarinen kulta on osa varantovaroja tai kansainvälisten rahoituslaitosten hallussa. Se käsittää

a)      sijoituskullan (myös nimetyillä kultatileillä olevan monetaarisen kullan); ja

b)      ulkomaisten talousyksiköiden nimeämättömät kultatilit.

5.61       Monetaariseen kultaan kuuluva sijoituskulta on ainoa rahoitusvara, jolle ei ole vastineena velkoja. Se on yleensä kolikoina tai harkkoina ja sen puhtaus on vähintään 995/1 000. Sijoituskulta, joka ei ole osa varantovaroja, on muu kuin rahoitusvara ja kuuluu ei-monetaariseen kultaan.

5.62       Nimetyt kultatilit oikeuttavat määrätyn kultamäärän omistajuuteen. Kullan omistajuus on yksiköllä, joka on jättänyt sen säilytykseen. Nämä tilit tarjoavat tyypillisesti hankinta-, säilytys- ja myyntimahdollisuuden. Varantovaroihin kuuluvat nimetyt kultatilit luokitellaan monetaariseksi kullaksi ja sitä kautta rahoitusvaraksi. Varantovaroihin kuulumattomat nimetyt kultatilit katsotaan hyödykkeen eli ei-monetaarisen kullan omistajuudeksi.

5.63       Toisin kuin nimetyt kultatilit, nimeämättömät kultatilit edustavat tilinhoitajaan kohdistuvaa vaadetta toimittaa kultaa. Varantovaroihin kuuluvat nimeämättömät kultatilit luokitellaan monetaariseksi kullaksi ja sitä kautta rahoitusvaraksi. Varantovaroihin kuulumattomat nimeämättömät kultatilit luokitellaan talletuksiksi.

5.64       Monetaariseen kultaan kohdistuvat taloustoimet ovat pääasiassa monetaarisen kullan ostoja ja myyntejä rahaviranomaisten tai tiettyjen kansainvälisten rahoituslaitosten välillä. Muut kuin edellä mainitut institutionaaliset yksiköt eivät voi suorittaa monetaariseen kultaan kohdistuvia taloustoimia. Monetaarisen kullan ostot kirjataan rahaviranomaisten rahoitustilille rahoitusvarojen lisääntymisenä ja myynnit kirjataan rahoitusvarojen vähenemisenä. Ostojen vastinkirjaus vähentää ulkomaiden rahoitusvaroja ja myynnin vastinkirjaus vastaavasti lisää niitä.

5.65       Rahaviranomaiset voivat kasvattaa monetaarisen kullan määrää ei-monetaarisella kullalla esimerkiksi ostamalla kultaa markkinoilta (kullan monetarisointi) ja vastaavasti vähentää monetaarista kultaa luovuttamalla sitä muihin kuin monetaarisiin tarkoituksiin esimerkiksi myymällä kultaa markkinoilla (demonetarisointi). Kullan monetarisointia tai demonetarisointia ei kirjata rahoitustilille vaan se kirjataan muiden volyymin muutosten tilille varojen ja velkojen luokitusmuutoksena eli uudelleenluokituksena kullasta arvoesineenä (AN.13) monetaariseen kultaan (AF.11) (kohdat 6.22–6.24). Kullan demonetarisoinnissa monetaarinen kulta luokitellaan takaisin arvoesineeksi.

5.66       Kullan arvoon sidotut talletukset, lainat ja arvopaperit käsitellään muunlaisina rahoitusvaroina kuin monetaarisena kultana ja ne luokitellaan yhdessä ulkomaan valuutan määräisten vastaavien erien kanssa asianomaisiin luokkiin. Kultaswapit ovat arvopaperien takaisinostosopimuksia (repoja), jotka tehdään joko monetaarisesta kullasta tai ei-monetaarisesta kullasta. Niissä sovitaan kullan vaihtamisesta talletusta vastaan siten, että vastaava päinvastainen taloustoimi toteutetaan sovittuna ajankohtana sovittuun kullan hintaan. Päinvastaisten taloustoimien kirjaamista koskevan yleisen käytännön mukaan kullan vastaanottaja ei kirjaa kultaa taseeseensa eikä kullan luovuttaja poista kultaa taseestaan. Molemmat osapuolet kirjaavat kultaswapit vakuudellisina lainoina, joissa vakuutena on kulta. Monetaarisia kultaswappeja toteutetaan rahaviranomaisten kesken tai niiden ja muiden osapuolten välillä. Ei-monetaariset kultaswapit ovat samankaltaisia taloustoimia, joihin rahaviranomaiset eivät osallistu.

5.67       Kultalaina tarkoittaa kullan toimittamista tietyksi ajanjaksoksi. Muiden päinvastaisten taloustoimien tavoin kullan juridinen omistajuus siirtyy, mutta lainaksiantaja kantaa kullan hinnassa tapahtuvista muutoksista aiheutuvat riskit ja hyödyt. Kullan lainaksiottajat kattavat näillä taloustoimilla usein myynnit kolmansille osapuolille silloin, kun kullasta on pulaa. Kullan käytöstä maksetaan alkuperäiselle omistajalle maksu, joka määräytyy kohde-etuuden arvon ja päinvastaisen taloustoimen ajankohdan perusteella.

5.68       Monetaarinen kulta on rahoitusvara, joten kultalainoista perittävät maksut ovat suorituksia siitä, että rahoitusvara on annettu toisen institutionaalisen yksikön käyttöön. Monetaarisen kullan lainoihin liittyviä maksuja käsitellään korkona. Tätä sovelletaan myös ei-monetaarisen kullan lainoista suoritettavien maksujen tapauksessa yksinkertaistavana sopimuksena.

Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) (F.12)

Määritelmä

5.69       Erityiset nosto-oikeudet ovat Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luomia varantovälineitä, joita rahasto jakaa jäsenmailleen. Ne ovat osa maiden varantovaroja.

5.70       IMF:n Erityisten nosto-oikeuksien osasto hallinnoi varantovaroja jakamalla niitä IMF:n jäsenmaille ja tietyille kansainvälisille laitoksille, joista käytetään yhteisesti nimitystä jäsenet.

5.71       SDR:ien luomiset niiden jakamisen muodossa ja poistamiset niiden peruuttamisen muodossa katsotaan taloustoimiksi. SDR:ien jakamiset kirjataan varallisuuserän bruttomääräisenä hankintana yksittäisen jäsenen rahaviranomaisten rahoitustilille ja velan syntymisenä ulkomaiden rahoitustilille.

5.72       Vain viralliset tahot, jotka ovat keskuspankkeja ja tiettyjä kansainvälisiä laitoksia, voivat pitää hallussaan SDR:ejä, ja niitä voidaan siirtää jäsenien ja muiden virallisten hallussapitäjien kesken. SDR:t takaavat niiden hallussapitäjälle varman ja ehdottoman oikeuden hankkia muilta IMF:n jäseniltä muita varannon eriä, erityisesti ulkomaan valuuttaa.

5.73       SDR:t ovat varoja, joilla on vastineenaan velkaa, mutta ne ovat kaikkiin jäseniin yhteisesti, eivät IMF:ään, kohdistuvia saamisia. Jäsen voi myydä kaikki SDR:nsä tai osan niistä toiselle jäsenelle ja saada vastineeksi muita varantovaroja, erityisesti ulkomaan valuuttaa.

Käteisraha ja talletukset (F.2)

Määritelmä

5.74       Käteisrahaan ja talletuksiin kuuluvat kierrossa oleva raha sekä kansallisen ja ulkomaan valuutan määräiset talletukset.

5.75       Rahoitustaloustoimet jaetaan seuraaviin kolmeen alaluokkaan:

a)      käteisraha (F.21);

b)      siirtokelpoiset talletukset (F.22); ja

c)      muut talletukset (F.29).

Käteisraha (F.21)

Määritelmä

5.76       Käteisrahaan luetaan setelit ja kolikot, joita rahaviranomaiset laskevat liikkeeseen ja hyväksyvät.

5.77       Käteisrahaan luetaan

a)      kotimaisten rahaviranomaisten kotimaisessa valuutassa liikkeeseenlaskemat kierrossa olevat setelit ja kolikot, jotka ovat kotimaisten ja ulkomaisten yksiköiden hallussa; ja

b)      ulkomaisten rahaviranomaisten ulkomaan valuutoissa liikkeeseenlaskemat kierrossa olevat setelit ja kolikot, jotka ovat kotimaisten yksiköiden hallussa.

5.78       Käteisrahaan ei lueta

a)      seteleitä ja kolikoita, jotka eivät ole kierrossa, kuten keskuspankin omien setelien varanto tai setelien varmuusvarasto, ja

b)      muistorahoja, joita ei yleisesti käytetä maksamiseen. Nämä luokitellaan arvoesineiksi.

Laatikko 5.2: Eurojärjestelmän liikkeeseen laskema käteisraha

B.5.2.1 Eurojärjestelmän liikkeeseen laskemat euromääräiset setelit ja kolikot ovat euroalueeseen kuuluvien EU:n jäsenvaltioiden kansallista valuuttaa. Vaikka euroa käsitellään kansallisena valuuttana, kunkin euroalueen jäsenvaltion kotimaisten yksiköiden hallussa oleva eurovaluutta on kotimaisen kansallisen keskuspankin velkaa, jonka määrä on enintään yhtä suuri kuin jäsenvaltion nimellisosuus koko emissiosta, ja tämä nimellisosuus perustuu jäsenvaltion osuuteen EKP:n pääomasta. Tästä seuraa, että kansallisesta näkökulmasta tarkasteltuna osa euroalueen kotimaisten yksiköiden hallussa olevasta kansallisesta valuutasta voi olla saamisia ulkomaisilta yksiköiltä.

B.5.2.2. Eurojärjestelmän liikkeeseen laskema käteisraha muodostuu seteleistä ja kolikoista. Eurojärjestelmä laskee liikkeeseen setelit ja euroalueen valtionhallinnot laskevat liikkeeseen kolikot, vaikka molempia käsitellään sovitun käytännön mukaisesti kansallisten keskuspankkien velkoina, joiden vastineena on julkisyhteisöihin kohdistuva laskennallinen saaminen. Euromääräiset setelit ja kolikot voivat olla euroalueen kotimaisten yksiköiden tai ulkomaisten yksiköiden hallussa.

Talletukset (F.22 ja F.29)

Määritelmä

5.79       Talletukset ovat vakioituja muita kuin jälkimarkkinakelpoisia sopimuksia, joita talletuksia vastaanottavat yhteisöt ja joissakin tapauksissa valtionhallinto tarjoavat velallisen ominaisuudessa suurelle yleisölle. Niiden nojalla velkoja voi sijoittaa ja myöhemmässä vaiheessa nostaa pääomaa. Talletusten yhteydessä velallinen yleensä palauttaa koko pääoman sijoittajalle.

Siirtokelpoiset talletukset (F.22)

Määritelmä

5.80       Siirtokelpoiset talletukset voidaan vaadittaessa vaihtaa nimellisarvosta käteiseen rahaan ja niitä voidaan välittömästi käyttää maksamiseen sekillä, tratalla, postisiirrolla, suoraveloituksella tai suoralla luotolla tai muulla suoramaksuvälineellä ilman seuraamuksia tai rajoituksia.

5.81       Siirtokelpoiset talletukset ovat pääasiassa kotimaisten talletuksia vastaanottavien yhteisöjen ja joissakin tapauksissa valtionhallinnon sekä ulkomaisten institutionaalisten yksiköiden velkaa. Niihin luetaan

a)      pankkien väliset positiot rahalaitosten välillä,

b)      talletukset, joita talletuksia vastaanottavat yhteisöt ovat tehneet keskuspankkiin niiltä vaadittavan vähimmäisvarantomäärän ylimenevältä osalta ja joita ne voivat käyttää ilman ennakkoilmoitusta tai rajoitusta,

c)      muiden rahalaitosten keskuspankkiin tekemät talletukset, jotka ovat nimeämättöminä kultatileinä muun kuin monetaarisen kullan muodossa, sekä jalometallitilien muodossa tehdyt vastaavat talletukset,

d)      swap-sopimuksiin liittyvät ulkomaan valuutan määräiset talletukset, ja

e)      IMF:n varanto-osuuspositio eli erityisnosto-oikeuksien tai ulkomaan valuutan määrät, jotka jäsenmaa voi nostaa IMF:stä lyhyellä varoitusajalla, ja muut sellaiset saamiset IMF:ltä, jotka ovat helposti jäsenmaan saatavilla, myös tiedot antavan maan lainat IMF:lle GAB- ja NAB-rahoitusjärjestelyiden (General Arrangements to Borrow – GAB; New Arrangements to Borrow – NAB) nojalla.

5.82       Siirtokelpoisten talletusten tilit voivat sisältää tilinylitysmahdollisuuksia. Jos tili ylittyy, kaikkien varojen nosto tililtä käsitellään talletuksen nostona ja tilinylityksen määrä käsitellään myönnettynä lainana.

5.83       Kaikilla kotimaisilla sektoreilla samoin kuin ulkomailla voi olla siirtokelpoisia talletuksia.

5.84       Siirtokelpoiset talletukset voidaan jaotella valuutan mukaan kansallisen valuutan tai ulkomaan valuutan määräisiksi siirtokelpoisiksi talletuksiksi.

Muut talletukset (F.29)

Määritelmä

5.85       Muut talletukset ovat muita kuin siirtokelpoisia talletuksia. Muita talletuksia ei voi käyttää maksamiseen muutoin kuin niiden erääntyessä tai sovitun ennakkoilmoituksen jälkeen, eikä niitä voi vaihtaa käteiseen rahaan tai siirtokelpoisiin talletuksiin ilman merkittäviä rajoituksia tai seuraamuksia.

5.86       Muihin talletuksiin luetaan

a)      aikatalletukset, joita ei voi käyttää välittömästi vaan vasta niiden sovitun erääntymisen mukaisesti. Niiden käytettävyys on sidottu määräaikaisuuteen tai ne voidaan vaihtaa rahaksi ennakkoilmoituksen jälkeen. Aikatalletuksiin kuuluvat myös talletuksia vastaanottavien yhteisöjen keskuspankissa olevat pakollisten varantojen edellyttämät talletukset silloin, kun tallettajat eivät voi niitä realisoida ilman ennakkoilmoitusta tai rajoitusta,

b)      säästötalletukset ja säästökirjatalletukset sekä säästötodistukset ja talletustodistukset, jotka eivät ole siirtokelpoisia,

c)      talletusohjelman tai sopimuksen myötä syntyneet talletukset. Tallettajalta edellytetään usein sitoumusta, johon sisältyy säännöllisiä maksuja tietyn ajanjakson aikana, ja kertynyt pääoma samoin kuin kertynyt korko ovat käytettävissä vasta sovitun säästöajan täyttyessä. Talletuksiin liittyy joskus säästämisajan lopussa nostettava asunnon ostoon tai rakentamiseen tarkoitettu laina, jonka määrä on suhteessa kertyneisiin talletuksiin,

d)      säästö- tai lainayhdistysten, asuntosäästöpankkien, luottoyhdistysten ja niiden kaltaisten liikkeeseenlaskemat talletustodistukset, joita joskus kutsutaan osakkeiksi ja jotka ovat välittömästi tai melko lyhyellä ennakkoilmoitusajalla vaihdettavissa rahaksi mutta jotka eivät ole siirtokelpoisia,

e)      rahalaitosten velkana olevat johdannaisinstrumentteihin liittyvät takaisin maksettavat marginaalivakuusmaksut,

f)       rahalaitosten velkana olevat lyhytaikaiset takaisinostosopimukset (repot), ja

g)      valuuttavarannon osaksi laskettavat muut kuin lainamuotoiset velat IMF:lle; ne koostuvat IMF:n rahaston luoton käytöstä IMF:n yleistilin (General Resources Account) puitteissa; tällä nimikkeellä kuvataan sitä IMF:llä olevaa jäsenmaan valuutan määrää, jonka jäsenmaa on velvollinen ostamaan takaisin.

5.87       Muihin talletuksiin ei lueta siirtokelpoisia talletus- ja säästötodistuksia. Ne katsotaan velkapapereiksi (AF.3).

5.88       Muut talletukset voidaan jaotella valuutan mukaan kansallisen valuutan tai ulkomaan valuutan määräisiksi muiksi talletuksiksi.

Velkapaperit (F.3)

Määritelmä

5.89       Velkapaperit ovat jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja, jotka toimivat velkatodistuksina.

Velkapaperien pääpiirteet

5.90       Velkapapereilla on seuraavat ominaisuudet:

a)      emissiopäivä, jolloin velkapaperi on laskettu liikkeeseen;

b)      emissiohinta, jolla sijoittajat ostavat velkapapereita, kun ne lasketaan liikkeeseen ensimmäisen kerran;

c)      lunastuspäivä tai erääntymispäivä, jolloin pääoman viimeinen takaisinmaksu on sopimuksen mukaan suoritettava;

d)      lunastushinta tai nimellisarvo, joka on liikkeeseenlaskijan haltijalle erääntymispäivänä maksama summa;

e)      alkuperäinen maturiteetti, joka tarkoittaa emissiopäivän ja sopimuksen mukaisen viimeisen maksun välistä aikaa;

f)       jäljellä oleva maturiteetti tai erääntymiseen jäljellä oleva aika, joka tarkoittaa viitepäivän ja sopimuksen mukaisen viimeisen maksun välistä aikaa;

g)      kuponkikorko, jonka liikkeeseenlaskija maksaa velkapapereiden haltijoille; kuponkikorko voidaan vahvistaa koko arvopaperin juoksuajalle tai se voi vaihdella inflaation, korkotason tai kohde-etuuden hinnan mukaan. Vekseleistä ja nollakorkoisista velkapapereista ei kuitenkaan makseta kuponkikorkoa;

h)      kuponkikoron maksupäivä, jolloin liikkeeseenlaskija maksaa kuponkikoron velkapaperien haltijoille;

i)       emissiohinta, lunastushinta ja kuponkikorko voivat olla joko kansallisen tai ulkomaan valuutan määräisiä tai ne voidaan maksaa kansallisessa tai ulkomaan valuutassa; ja

j)       velkapapereiden luottoriskiluokitus, joka kertoo yksittäisten velkapaperiemissioiden luottokelpoisuuden. Luottoluokituksia tekevät tunnustetut luokituslaitokset.

Edellä olevan luokan c tapauksessa erääntymispäivä voi olla sama kuin päivä, jona velkapaperi muunnetaan osuudeksi. Muunnettavuus tarkoittaa tässä yhteydessä, että velkapaperin haltija voi vaihtaa velkapaperin liikkeeseenlaskijan omaan pääomaan. Vaihdettavuus tarkoittaa, että haltija voi vaihtaa velkapaperin muun yrityksen kuin liikkeeseenlaskijan osakkeisiin. Maturiteetiltaan rajoittamattomat arvopaperit (perpetual securities), joilla ei ole määrättyä erääntymispäivää, luokitellaan velkapapereiksi.

5.91       Velkapaperit käsittävät rahoitusvarat ja velat, jotka voidaan luokitella maturiteetin, haltijan ja liikkeeseenlaskijan sektorin ja alasektorin, valuutan ja korkotyypin mukaisesti.

Luokittelu alkuperäisen maturiteetin ja valuutan mukaan

5.92       Velkapapereihin kohdistuvat taloustoimet jaetaan alkuperäisen maturiteetin perusteella kahteen alaluokkaan:

a)      lyhytaikaiset velkapaperit (F.31); ja

b)      pitkäaikaiset velkapaperit (F.32).

5.93       Velkapaperit voivat olla kansallisen valuutan tai ulkomaan valuutan määräisiä. Toisistaan voi olla tarpeen erotella myös eri ulkomaanvaluuttojen määräiset velkapaperit, jolloin niiden järjestys määräytyy sen perusteella, mikä on kunkin ulkomaan valuutan suhteellinen merkitys kansantaloudelle.

5.94       Velkapaperit, joiden pääoma ja kuponkikorko on sidottu ulkomaan valuuttaan, luokitellaan tämän valuutan määräisiksi.

Luokittelu korkotason perusteella

5.95       Velkapaperit voidaan luokitella korkotason tyypin perusteella. Toisistaan erotetaan kolmen tyyppisiä velkapapereita:

a)      kiinteäkorkoiset velkapaperit;

b)      vaihtuvakorkoiset velkapaperit; ja

c)      yhdistelmäkorkoiset velkapaperit.

Kiinteäkorkoiset velkapaperit

5.56       Kiinteäkorkoisiin velkapapereihin kuuluvat

a)      tavanomaiset velkapaperit, jotka lasketaan liikkeeseen ja lunastetaan nimellisarvoon,

b)      nimellisarvon alittavaan tai ylittävään hintaan liikkeeseen lasketut velkapaperit. Esimerkkejä ovat velkasitoumukset, yritystodistukset, omat vekselit, hyväksytyt vekselit, siirrot sekä talletustodistukset,

c)      selvästi alihintaiset joukkovelkakirjat, joille maksetaan vain vähän korkoa ja jotka lasketaan liikkeeseen nimellisarvon selvästi alittavaan hintaan,

d)      nollakorkoiset joukkovelkakirjat, jotka ovat kertamaksuisia velkapapereita, joista ei makseta kuponkikorkoa. Joukkovelkakirja myydään nimellisarvon alittavaan hintaan ja pääoma maksetaan takaisin velkakirjan erääntyessä tai toisinaan se lunastetaan erissä. Kiinteäkorkoisia velkapapereita voidaan muuttaa nollakorkoisiksi joukkovelkakirjoiksi irrottamalla kupongit arvopaperista maksettavasta lopullisesta pääomasta ja käymällä niistä kauppaa erikseen,

e)      stripit (separate trading of registered interest and principal securities) eli velkapaperit, joiden korko-osuus ja pääomamaksuosuus on erotettu toisistaan ja voidaan myydä erikseen,

f)       maturiteetiltaan rajoittamattomat, lunastettavissa olevat ja maksettavaksi vaadittavat velkapaperit sekä sinking fund ‑kuoletusrahastojärjestelyn sisältävät velkapaperit,

g)      vaihtovelkakirjat, jotka haltija voi halutessaan muuntaa liikkeeseenlaskijan omaksi pääomaksi, jolloin ne luokitellaan osakkeiksi, ja

h)      vaihdettavat joukkovelkakirjat, jotka haltija voi myöhempänä ajankohtana ja sovituilla ehdoilla vaihtaa osuuteen muussa kuin liikkeeseenlaskijan yrityksessä, yleensä tytäryhtiössä tai sellaisessa yrityksessä, josta liikkeeseenlaskija omistaa osuuden.

5.97       Kiinteäkorkoisiin velkapapereihin voi kuulua myös muita velkapapereita, kuten optiolainoja, toissijaisia joukkovelkakirjalainoja, voittoon oikeuttamattomia etuoikeutettuja osakkeita, jotka takaavat kiinteän tuoton mutta jotka eivät oikeuta osuuteen yhtiön jäännösarvosta yhtiötä purettaessa, sekä kytkettyjä rahoitusinstrumentteja.

Vaihtuvakorkoiset velkapaperit

5.98       Vaihtuvakorkoisten velkapaperien korko- ja/tai pääomamaksut on sidottu

a)      tavaroiden ja palvelujen yleiseen hintaindeksiin (kuten kuluttajahintaindeksiin),

b)      korkotasoon tai

c)      kohde-etuuden hintaan.

5.99       Vaihtuvakorkoiset velkapaperit luokitellaan yleensä pitkäaikaisiin velkapapereihin, paitsi jos niiden alkuperäinen maturiteetti on enintään yksi vuosi.

5.100     Inflaatioon ja kohde-etuuden hintaan sidottuihin velkapapereihin kuuluvat joukkovelkakirjoina liikkeeseen lasketut velkakirjat, jotka on sidottu inflaatioon tai hyödykkeen hintaan. Hyödykkeen hintaan sidotun joukkovelkakirjan kuponkikorko ja/tai lunastushinta ovat sidoksissa hyödykkeen hintaan. Velkapaperit, joiden korko on sidoksissa toisen lainaksiottajan luottoluokitukseen, luokitellaan indeksisidonnaisiksi velkapapereiksi, sillä luottoluokitukset eivät muutu jatkuvasti markkinaolosuhteiden mukaan.

5.101     Korkosidonnaisten velkapapereiden sopimukseen perustuva nimelliskorko ja/tai lunastusarvo vaihtelevat kansallisen valuutan mukaan. Liikkeeseenlaskija ei voi liikkeeseenlaskupäivänä tietää koron ja pääoman takaisinmaksujen arvoa.

Yhdistelmäkorkoiset velkapaperit

5.102     Yhdistelmäkorkoisten velkapaperien kuponkikorko on sidottu niiden juoksuajalla sekä kiinteään että vaihtuvaan korkoon, ja ne luokitellaan vaihtuvakorkoisiksi velkapapereiksi. Niihin kuuluvilla velkapapereilla on

a)      samanaikaisesti sekä kiinteä että vaihtuva kuponkikorko,

b)      kiinteä tai vaihtuva kuponkikorko viitepäivään saakka ja sen jälkeen vaihtuva tai kiinteä kuponkikorko erääntymispäivään saakka, tai

c)      koko velkapaperin juoksuajalle ennalta vahvistettu kuponkikorko, joka ei kuitenkaan pysy samana yli ajan. Näitä kutsutaan nimellä ”stepped debt securities”.

Erillislainat

5.103     Velkapapereihin kuuluvat myös erillislainat. Erillislaina tarkoittaa sitä, että liikkeeseenlaskija myy velkapapereita suoraan pienelle määrälle sijoittajia. Luottoluokituslaitokset eivät tavanomaisesti arvioi näiden velkapapereiden liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuutta eikä näitä arvopapereita yleensä myydä edelleen tai hinnoitella uudelleen, joten jälkimarkkinakauppa on vähäistä. Useimmat erillislainat ovat kuitenkin jälkimarkkinakelpoisia, ja ne luokitellaan velkapapereiksi.

Arvopaperistaminen

Määritelmä

5.104     Arvopaperistamisessa lasketaan liikkeeseen velkapapereita, joiden kuponki- tai pääomamaksujen vakuudeksi asetetaan tiettyjä varoja tai tulevia tulovirtoja. Useanlaisia varoja tai tulevia tulovirtoja voidaan arvopaperistaa, esimerkiksi asuntolainoja ja liiketilojen kiinnelainoja, kulutuslainoja, yrityslainoja, valtionlainoja, vakuutussopimuksia, luottojohdannaisia ja tulevia tuloja.

5.105     Varojen tai tulevien tulovirtojen arvopaperistaminen on merkittävä rahoituksellinen innovaatio, jonka myötä on perustettu uusia rahoituslaitoksia velkapaperien luomisen, markkinoimisen ja liikkeeseenlaskun helpottamiseksi. Näiden rahoituslaitosten palveluja käytetään laajalti. Useat seikat ovat vauhdittaneet arvopaperistumista. Yritysten näkökohdasta vaikuttimina ovat muun muassa pankin tarjoamaa rahoitusta halvempi rahoitus, kevyemmät vähimmäispääomavaatimukset, luottoriskin ja vakuutusriskin kaltaisten riskien siirtäminen sekä rahoituslähteiden monipuolistaminen.

5.106     Arvopaperistamisjärjestelyt vaihtelevat velkapaperimarkkinoiden sisällä ja niiden välillä. Järjestelyt voidaan jakaa seuraaviin kolmeen perustyyppiin:

a)     

b)      Varojen arvopaperistamiseen osallistuu rahoituslaitos, ja alkuperäinen haltija siirtää vakuutena olevia varoja: tätä kutsutaan arvopaperistamiseksi, jossa on tapahtunut todellinen myynti.

c)      Järjestelyt, joissa varojen arvopaperistamiseen osallistuu rahoituslaitos ja ainoastaan luottoriski siirtyy luottoriskinvaihtosopimuksen (CDS) nojalla – varat säilyvät alkuperäisen omistajan hallussa mutta luottoriski siirtyy edelleen: tätä kutsutaan synteettiseksi arvopaperistamiseksi.

5.107     Arvopaperistamisjärjestelyn a tapauksessa perustetaan arvopaperistamista harjoittava yhtiö, joka pitää hallussaan arvopaperistettuja varoja tai muita varoja, jotka on poistettu alkuperäisen haltijan taseesta. Tämä yhtiö laskee liikkeeseen velkapapereita, joiden vakuutena nämä varat ovat.

5.108     On tärkeää selvittää, hoitaako varojen arvopaperistamista harjoittava rahoituslaitos aktiivisesti omaa arvopaperisalkkuaan laskemalla liikkeeseen velkapapereita ja kantamalla riskit vai toimiiko se ainoastaan rahastona, joka passiivisesti hoitaa varoja tai pitää hallussaan velkapapereita. Kun rahoituslaitos on arvopaperisalkun juridinen omistaja, laskee liikkeeseen salkunhoidon kannalta olennaisia velkapapereita, pitää täydellistä kirjanpitoa ja kantaa markkina- ja luottoriskit, se toimii muihin rahoituksen välittäjiin luokiteltavana rahoituksen välittäjänä. Varojen arvopaperistamista harjoittavat rahoituslaitokset, joita kutsutaan myös erityisyhteisöiksi (financial vehicle corporation – FVC), eivät yleensä kanna markkina- ja luottoriskiä, sillä niiden hallussa olevien varojen arvon mahdollinen riskistä aiheutuva muutos kompensoituu yhden suhteessa yhteen pääoman vähentymisellä ja/tai omaisuusvakuudellisten arvopaperien haltijoille maksettavan koron vähentymisellä. Lisäksi luottoluokituslaitokset vaativat arvopaperistamista harjoittavilta yhtiöltä hyvää vakavaraisuutta. Varojen arvopaperistamista harjoittavat rahoituslaitokset erotetaan yksiköistä, jotka on perustettu ainoastaan rahoitusvaroja ja velkoja sisältävien salkkujen hallussa pitämistä varten. Nämä yksiköt yhdistetään niiden emoyhtiöön, jos niiden kotipaikka on samassa maassa kuin emoyhtiön. Jos ne kuitenkin ovat ulkomaisia yksiköitä, niitä kohdellaan erillisinä institutionaalisina yksiköinä ja luokitellaan rahoituslaitoksiin kuuluviksi kytkösyhtiöiksi.

5.109     Arvopaperistamisjärjestelyn b tapauksessa varojen alkuperäinen omistaja eli suojan ostaja siirtää hajautettujen referenssiomaisuuserien pooliin liittyvän luottoriskin arvopaperistamista harjoittavalle yhtiölle luottoriskinvaihtosopimuksella (CDS) mutta pitää varat itsellään. Velkapaperien liikkeeseenlaskusta saadut tuotot talletetaan tai ohjataan toiseen turvalliseen sijoituskohteeseen, kuten AAA-luokituksen saaneisiin joukkovelkakirjoihin, ja talletuksesta kertyneellä korolla sekä luottoriskinvaihtosopimuksen preemioilla rahoitetaan liikkeeseenlaskettujen velkapaperien korko. Riskin toteutuessa omaisuusvakuudellisten arvopaperien haltijoille maksettava pääoma pienenee niin, että ensimmäisenä pienenee etuoikeusasemaltaan alempien luokkien arvopaperien pääoma. Kuponki- ja pääomamaksuja voidaan myös suunnata uudelleen velkapapereihin sijoittaneilta sijoittajilta alkuperäiselle vakuuden omistajalle riskin toteutumisesta aiheutuneiden menetysten korvaamiseksi.

5.110     Omaisuusvakuudellinen arvopaperi (asset-backed security – ABS) on velkapaperi, jonka pääoman ja/tai koron maksu riippuu yksinomaan tietyn rahoitusvaroista tai muista kuin rahoitusvaroista koostuvan vakuuspoolin tuottamasta kassavirrasta.

5.111     Katetut joukkolainat ovat rahoituslaitoksen liikkeeseenlaskemia tai rahoituslaitoksen täysin takaamia velkapapereita. Jos katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijana tai takaajana oleva rahoituslaitos laiminlyö velvoitteensa, lainan haltijoilla on rahoituslaitokseen kohdistuvan tavallisen vaateensa lisäksi etuoikeus katepooliin.

Lainat (F.4)

Määritelmä

5.112     Lainoja syntyy, kun lainanantaja lainaa varoja luotonottajalle.

Lainan pääpiirteet

5.113     Lainalle ovat luonteenomaisia seuraavat ominaisuudet:

a)      lainaehdot on määritellyt joko lainan myöntävä rahoituslaitos tai niistä on sovittu lainanantajan ja -ottajan kesken suoraan tai välittäjän kautta;

b)      lainanottaja on yleensä lainauksen aloitteentekijä; ja

c)      laina on ehdotonta velkaa velkojalle, se on maksettava erääntyessä ja siitä maksetaan korkoa.

5.114     Lainat voivat olla kaikkien kotimaisten sektorien ja ulkomaiden saamisia ja velkoja. Talletuksia vastaanottavat yhteisöt kirjaavat lyhytaikaiset velat yleensä talletuksiksi lainojen sijasta.

Lainojen luokittelu alkuperäisen maturiteetin, valuutan ja luotonannon tarkoituksen mukaan

5.115     Lainoihin kohdistuvat taloustoimet voidaan jakaa alkuperäisen maturiteetin perusteella kahteen alaluokkaan:

a)      lyhytaikaiset lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on lyhyt, kuten lainat, jotka on maksettava vaadittaessa takaisin (F.41); ja

b)      pitkäaikaiset lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on pitkä (F.42).

5.116     Analysoinnin kannalta voi olla hyödyllistä jakaa lainat edelleen seuraaviin alaluokkiin:

a)      kansallisen valuutan määräiset lainat; ja

b)      ulkomaan valuuttojen määräiset lainat.

Kotitalouksille myönnetyt lainat on tarkoituksenmukaista jakaa seuraaviin alaluokkiin:

a)      kulutusluotot;

b)      asuntolainat; ja

c)      muut lainat.

Lainoihin ja talletuksiin kohdistuvien taloustoimien erottelu

5.117     Lainoihin (F.4) ja talletuksiin (F.22) kohdistuvat taloustoimet erotellaan pitämällä lähtökohtana sitä, että lainan ollessa kyseessä luotonottaja tarjoaa vakioidun ei-siirtokelpoisen sopimuksen, toisin kun talletuksen kohdalla.

5.118     Talletuksia vastaanottaville yhteisöille annetut lyhytaikaiset lainat luokitellaan siirtokelpoisiksi talletuksiksi tai muiksi talletuksiksi, ja lyhytaikaiset lainat, joita ottavat vastaan muut institutionaaliset yksiköt kuin talletuksia vastaanottavat yhteisöt, luokitellaan lyhytaikaisiksi lainoiksi.

5.119     Talletuksia vastaanottavien yhteisöjen väliset varojen sijoittamiset kirjataan aina talletuksiksi.

Lainoihin ja velkapapereihin kohdistuvien taloustoimien erottelu

5.120     Lainoihin (F.4) ja velkapapereihin (F.3) kohdistuvien taloustoimien erottelu perustuu siihen, että lainat ovat muita kuin jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja, kun taas velkapaperit ovat jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja.

5.121     Useimmiten lainoista on lisäksi osoituksena yksittäinen asiakirja ja ne ovat yhden velkojan ja yhden velallisen välisiä. Velkapapereiden liikkeeseenlasku koostuu sitä vastoin suuresta määrästä samanlaisia ja samanarvoisia asiapapereita, jotka yhdessä muodostavat lainakannan.

5.122     Lainoille on jälkimarkkinat. Jos laina muuttuu jälkimarkkinakelpoiseksi järjestäytyneillä markkinoilla, se on luokiteltava uudelleen lainasta velkapaperiksi edellyttäen, että on näyttöä jälkimarkkinakaupasta, kuten markkinatakaajien olemassaolosta, sekä osto- ja myyntitarjousten eroihin perustuvista rahoitusvarojen säännöllisistä noteerauksista. Tapahtumaan liittyy yleensä alkuperäisen lainan muuntaminen.

5.123     Vakiomuotoisia lainoja tarjoavat yleensä rahoituslaitokset, ja usein niitä myönnetään kotitalouksille. Kotitaloudet voivat vain joko hyväksyä tai hylätä rahoituslaitosten määrittelemät lainaehdot. Vakioimattomien lainojen ehdot määritellään sitä vastoin usein velkojan ja velallisen välisissä neuvotteluissa. Tämän kriteerin perusteella vakioimattomat lainat ja velkapaperit on helppo erottaa toisistaan. Lainanottaja määrittelee yleisölle suunnatun arvopaperiemission ehdot neuvoteltuaan asiasta ehkä pankin tai pääjärjestelijän kanssa. Sen sijaan yksityisissä arvopaperiemissioissa velkoja ja velallinen neuvottelevat emissioehdot.

Lainoihin, kauppaluottoihin ja kauppavekseleihin kohdistuvien taloustoimien erottelu

5.124     Kauppaluotto on tavaroiden ja palvelujen toimittajien suoraan asiakkailleen myöntämä luotto. Kauppaluotto syntyy, kun maksua tavaroista ja palveluista ei suoriteta samaan aikaan kuin tavaran omistajuus siirtyy tai palvelu suoritetaan.

5.125     Kauppaluotto erotetaan kaupan rahoittamiseen tarkoitetuista lainoista, jotka luokitellaan lainoiksi. Tavaroiden ja palvelujen toimittajan asiakkaalleen kirjoittamasta kauppavekselistä, jonka toimittaja myöhemmin diskonttaa rahoituslaitoksessa, tulee kolmannen osapuolen saaminen asiakkaalta. Jos nämä instrumentit ovat jälkimarkkinakelpoisia, ne on luokiteltava kauppaluotoiksi ja ennakoiksi.

Arvopaperien lainaksianto ja takaisinostosopimukset

Määritelmä

5.126     Arvopapereiden lainaksianto tarkoittaa lainaksiantajan toteuttamaa väliaikaista arvopaperien siirtoa lainaksiottajalle. Arvopapereiden lainaksiottajaa voidaan vaatia antamaan arvopapereiden lainaksiantajalle vakuudeksi varoja käteisrahan tai arvopaperien muodossa. Juridinen omistajuus siirtyy taloustoimen toteuttajien välillä siten, että lainaksi otetut arvopaperit ja niitä vastaan annetut vakuudet voidaan myydä tai lainata edelleen.

Määritelmä

5.127     Arvopaperien takaisinostosopimuksen nojalla velkapaperien ja osakkeiden kaltaisia arvopapereita vaihdetaan käteiseen tai muihin maksuvälineisiin siten, että samalla sitoudutaan ostamaan takaisin samoja tai samankaltaisia arvopapereita ennalta sovittuun hintaan. Takaisinostoon voidaan sitoutua joko määrättynä päivänä tai ajankohta voidaan jättää avoimeksi.

5.128     Arvopapereiden lainaksianto, jossa vakuutena on käteissuoritus, ja takaisinottosopimukset (repot) ovat eri nimityksiä järjestelyille, joiden taloudelliset vaikutukset ovat samat kuin vakuudellisen lainan. Niihin molempiin kuuluu arvopapereiden antaminen lainan tai talletuksen vakuutena, kun talletuksia vastaanottava yhteisö myy arvopaperit tällaisen järjestelyn vallitessa. Näiden kahden tapauksen pääpiirteet esitetään taulukossa 5.2.

Taulukko 5.2 Arvopapereiden lainaksiannon ja takaisinostosopimusten pääpiirteet

Pääpiirre || Arvopaperien lainaksianto || Takaisinostosopimukset

Käteisvakuus || Ei käteisvakuutta || Tietyt arvopaperit || Yleinen vakuus

Tavan-omainen vaihto-menettely || Arvopaperien lainaksianto, jossa lainaksiottaja sitoutuu toimittamaan arvopaperit takaisin lainaksiantajalle || Arvopaperien myynti ja sitoutuminen ostamaan ne takaisin pääsopimuksen ehtojen mukaisesti

Vaihto-muoto || Arvopaperit käteissuoritusta vastaan || Arvopaperit muuta mahdollista vakuutta vastaan || Arvopaperit käteissuoritusta vastaan || Käteissuoritus arvopapereita vastaan

Tuotto maksetaan || Käteisvakuuden antajalle (arvopaperien lainaksiottajalle) || Arvopaperien toimittajalle (ei vakuudelliset arvopaperit) (arvopaperien lainaksiantajalle) || Käteissuorituksen antajalle || Käteissuorituksen antajalle

Tuotto maksetaan takaisin || Palkkiona || Palkkiona || Repokorkona || Repokorkona

5.129     Arvopaperien lainaksiannon ja takaisinostosopimusten yhteydessä annettujen arvopapereiden taloudellisen omistajuuden ei katsota muuttuneen, koska lainaksiantaja saa edelleen arvopaperista kertyvän koron ja arvopaperin hinnan muutoksista aiheutuvat riskit ja hyödyt kohdistuvat lainaksiantajaan.

5.130     Kun varoja toimitetaan ja vastaanotetaan arvopaperien takaisinostosopimusten tai käteisvakuutta vastaan tapahtuvan arvopaperien lainaksiannon yhteydessä, liikkeeseen ei lasketa uusia velkapapereita. Tällainen varojen toimittaminen institutionaalisille yksiköille, lukuun ottamatta rahalaitoksia, käsitellään lainoina ja talletuksia vastaanottavien yhteisöjen tapauksessa talletuksina.

5.131     Jos arvopapereiden lainaksiannon yhteydessä ei tarjota käteisvaroja eli jos arvopaperi vaihdetaan toiseen tai jos osapuoli tarjoaa arvopaperin ilman vakuutta, mitään lainoihin, talletuksiin tai arvopapereihin kohdistuvaa taloustoimea ei tapahdu.

5.132     Reposopimuksiin kuuluvat vaatimukset rahamääräisestä lisävakuudesta luokitellaan lainoiksi.

5.133     Kultaswapit ovat muuten samanlaisia kuin arvopapereiden takaisinostosopimukset, paitsi että niissä vakuutena on kulta. Niissä sovitaan kullan vaihtamisesta ulkomaan valuutan määräisiin talletuksiin siten, että vastakkainen taloustoimi toteutetaan sovittuna ajankohtana sovittuun kullan hintaan. Taloustoimi kirjataan vakuudellisena lainana tai talletuksena.

Rahoitusleasing

Määritelmä

5.134     Rahoitusleasingsopimuksen nojalla vuokralleantaja siirtää varan juridisena omistajana varan omistajuuteen liittyvät riskit ja hyödyt vuokralleottajalle. Rahoitusleasingissä vuokralleantajan katsotaan antavan vuokralleottajalle lainan, jolla tämä hankkii varan. Tämän jälkeen vuokralle annettu varallisuuserä kirjataan vuokralleottajan taseeseen vuokralleantajan taseen sijasta, ja sitä vastaava laina kirjataan vuokralleantajan varoihin ja vuokralleottajan velkoihin.

5.135     Rahoitusleasingsopimukset voidaan erottaa muunlaisista leasingsopimuksista sen perusteella, että omistuksesta aiheutuvat riskit ja hyödyt siirtyvät tavaran juridiselta omistajalta tavaran käyttäjälle. Muita leasingsopimuksia ovat i) käyttöleasing- ja ii) resurssileasingsopimukset sekä iii) sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit.

Muuntyyppiset lainat

5.136     Lainoihin luetaan seuraavat:

a)      siirtokelpoisten talletustilien tilinylitykset, joissa ylityksen määrää ei katsota negatiiviseksi siirtokelpoiseksi talletukseksi;

b)      muiden käyttötilien ylitykset, kuten yritysten ja niiden tytäryhtiöiden väliset saamiset, ei kuitenkaan rahalaitosten velkana olevat talletusten alaluokkiin luokitellut saamiset;

c)      yritysten voitonjaosta syntyvät työntekijöiden saamiset;

d)      takaisinmaksettavat johdannaisiin liittyvät marginaalimaksut, jotka ovat muiden institutionaalisten yksiköiden kuin rahalaitosten velkaa;

e)      pankkivekselien (banker’s acceptance, BA) vastikkeena olevat lainat;

f)       asuntolainat;

g)      kulutusluotot;

h)      uudelleen nostettavissa olevat lainat;

i)       osamaksulainat;

j)       määrättyjen sitoumusten toteutuksen takuuna maksetut lainat;

k)      talletusten vakuudet, jotka ovat jälleenvakuutusyhtiöiden rahoitussaamisia jälleenvakuutuksen ottajilta;

l)       rahoitussaamiset IMF:ltä, joista ovat osoituksena yleistilissä kirjatut lainat, myös GAB- ja NAB-rahoitusjärjestelyihin (General Arrangements to Borrow – GAB; New Arrangements to Borrow – NAB) kuuluva lainananto;

m)     velat IMF:lle, joista ovat osoituksena IMF:n luotto tai köyhyyden vähentämisjärjestelmässä (Poverty Reduction and Growth Facility – PRGF) myönnetyt lainat.

5.137     Luvussa 7 käsitellään järjestämättömiä lainoja.

Muiksi kuin lainoiksi luokiteltavat rahoitusvarat

5.138     Lainoihin ei lueta

a)      muita saamisia ja velkoja (AF.8) eikä kyseiseen luokkaan sisältyviä kauppaluottoja ja ennakoita (AF.81);

b)      kiinteiden varojen, kuten maan ja rakennusten, omistuksesta syntyviä rahoitussaamisia ja velkoja, jos omistaja kuuluu ulkomaat-sektoriin. Ne luetaan muihin osuuksiin (AF.519).

Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (F.5)

Määritelmä

5.139     Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet ovat osakkeet tai osuudet liikkeeseen laskeneiden institutionaalisten yksiköiden varoihin kohdistuvia jäännösvaateita.

5.140     Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet jaetaan kahteen alaluokkaan:

a)      osakkeet ja osuudet (F.51); ja

b)      sijoitusrahasto-osuudet (F.52).

Osakkeet ja osuudet (F.51)

Määritelmä

5.141     Osakkeet ja osuudet ovat rahoitusvaroja, jotka oikeuttavat saamisiin yrityksen siitä arvosta, joka jää jäljelle, kun kaikki muut yritykseen kohdistuvat vaateet on otettu huomioon.

5.142     Juridisten yksiköiden oman pääoman omistajuudesta ovat yleensä osoituksena osakkeet (share ja stock samaa merkitsevinä), osuudet, osaketodistukset (depository receipt), osallisuudet tai muut vastaavat asiakirjat.

Osaketodistukset (depository receipt)

Määritelmä

5.143     Osaketodistukset ovat osoitus muissa kansantalouksissa noteerattujen arvopaperien omistajuudesta; osaketodistusten omistajuutta käsitellään kohteena olevien arvopaperien suorana omistajuutena. Säilytysyhteisö laskee liikkeeseen yhdessä pörssissä noteerattuja arvopapereita, jotka ovat osoituksena toisessa pörssissä noteerattujen arvopaperien omistajuudesta. Osaketodistusten avulla voidaan tehdä arvopapereihin kohdistuvia taloustoimia muissa kansantalouksissa kuin niissä, joissa arvopaperit on noteerattu. Kohteena olevat arvopaperit voivat olla osakkeita tai velkapapereita.

5.144     Osakkeet ja osuudet sisältää seuraavat alaluokat:

a)      noteeratut osakkeet (F.511);

b)      noteeraamattomat osakkeet (F.512); ja

c)      muut osuudet (F.519).

5.145     Sekä noteeratut että noteeraamattomat osakkeet ovat jälkimarkkinakelpoisia, ja ne ovat oman pääoman ehtoisia arvopapereita.          

Noteeratut osakkeet (F.511)

Määritelmä

5.146     Noteeratut osakkeet ovat jälkimarkkinoilla noteerattuja oman pääoman ehtoisia arvopapereita. Jälkimarkkinapaikka voi olla tunnettu pörssi tai muu kauppapaikka. Noteerattuja osakkeita kutsutaan myös listatuiksi osakkeiksi. Pörssissä noteeratuista osakkeista on noteerattujen hintojen ansiosta yleensä helposti saatavilla käyvät markkinahinnat.

Noteeraamattomat osakkeet (F.512)

Määritelmä

5.147     Noteeraamattomat osakkeet ovat jälkimarkkinoilla noteeraamattomia oman pääoman ehtoisia arvopapereita.

5.148     Oman pääoman ehtoisiin arvopapereihin kuuluvat seuraavat noteeraamattomien osakeyhtiöiden liikkeeseen laskemat osakkeet:

a)      osuudet osakepääomasta, jotka antavat niiden hallussapitäjälle omistajan oikeuksia ja oikeuttavat osuuteen jaettavista voitoista sekä osuuteen nettovarallisuudesta suoritustilassa;

b)      lunastetut osakkeet, joiden pääoma on maksettu takaisin, mutta joiden hallussapitäjät ovat edelleen yhtiön omistajia ja oikeutettuja siihen osuuteen voitoista, joka jää jäljelle, kun osingot on maksettu jäljellä olevalle rekisteröidylle pääomalle, sekä myös mahdolliseen ylijäämään suoritustilan yhteydessä. Ylijäämä on nettovarallisuuden ja jäljellä olevan rekisteröidyn pääoman erotus;

c)      osinko-osakkeet, joita kutsutaan myös perustajan osakkeiksi (founders’ shares), voitto-osakkeiksi (profits shares) ja osinko-osakkeiksi (dividend shares) ja joita ei lueta mukaan rekisteröityyn pääomaan. Osinko-osakkeet eivät anna niiden hallussapitäjille omistajan asemaa eli hallussapitäjillä ei ole oikeutta esimerkiksi osuuteen rekisteröidyn pääoman palautuksen yhteydessä, oikeutta pääoman tuottoon eikä oikeutta äänestää yhtiökokouksissa. Osinko-osakkeet kuitenkin oikeuttavat niiden hallussapitäjät osuuteen niistä mahdollisista voitoista, joita jää jäljelle, kun rekisteröidylle pääomalle on maksettu osingot, sekä osaan suoritustilan yhteydessä jäävästä ylijäämästä;

d)      voittoon oikeutetut etuoikeutetut osakkeet tai osakkeet, jotka oikeuttavat niiden hallussapitäjät jako-osaan yhtiön lopetusvaroista sitä lopetettaessa. Hallussapitäjillä on myös oikeus määrätyn prosenttiosuuden suuruisen osingon ylittäviin lisäosinkoihin. Lisäosingot maksetaan yleensä suhteessa tavanomaisiin ilmoitettuihin osinkoihin. Suoritustilan yhteydessä voittoon oikeutettujen etuoikeutettujen osakkeiden omistajilla on oikeus tavanomaisten osakkeenomistajien tavoin osuuteen mahdollisesti jäljelle jäävistä tuotoista, ja heille palautetaan osakkeista maksettu hinta.

Ensitarjousmyynti, listautuminen, pörssilistalta poistaminen ja osakkeiden lunastus

5.149     Ensitarjousmyynti tarkoittaa sitä, että yhtiö laskee liikkeeseen oman pääoman ehtoisia arvopapereita ensimmäisen kerran yleisölle. Pienet ja vasta perustetut yhtiöt laskevat arvopapereita liikkeeseen yleensä rahoitussyistä ja suuryritykset pörssiin listautuakseen. Ensitarjousmyynnissä liikkeeseenlaskija voi käyttää emissiotakaajan palveluita päättäessään, minkä tyyppisiä arvopapereita se laskee liikkeeseen, mikä on paras emissiohinta ja milloin arvopaperit kannattaa laskea markkinoille.

5.150     Listautuminen tarkoittaa sitä, että yhtiön osakkeet noteerataan sellaisten osakkeiden listalla, joista käydään virallista kauppaa pörssissä. Yleensä liikkeeseenlaskeva yhtiö hakee listausta, mutta joissakin maissa pörssi voi ottaa yhtiön listalleen esimerkiksi siksi, että sen osakkeilla käydään jo aktiivista kauppaa epävirallisia kanavia pitkin. Listautumisen perusvaatimuksiin kuuluu yleensä se, että yhtiöllä on esittää muutaman vuoden tilinpäätökset, että yleisölle suunnattujen osakkeiden määrä on riittävän suuri niin absoluuttisesti kuin prosenttiosuutena koko osakekannasta ja että sillä on hyväksytty listalleottoesite, joka yleensä sisältää riippumattomien arvioijien lausuntoja. Listalta poistaminen tarkoittaa yhtiön osakkeiden poistamista pörssilistalta. Näin tapahtuu, kun yhtiö lopettaa toimintansa, hakeutuu konkurssiin tai ei enää noudata pörssin listautumissääntöjä tai kun siitä on tullut yritysmäinen yksikkö tai yhtiöimätön yritys, yleensä fuusion tai yritysoston myötä. Listautuminen kirjataan noteerattujen osakkeiden liikkeeseen laskemisena ja noteeraamattomien osakkeiden lunastuksena, kun taas listalta poistaminen kirjataan tarvittaessa noteerattujen osakkeiden lunastuksena ja noteeraamattomien osakkeiden liikkeeseen laskemisena.

5.151     Yhtiöt voivat ostaa takaisin omaa pääomaansa osakkeiden takaisinoston muodossa. Omien osakkeiden takaisinosto kirjataan rahoitustaloustoimeksi, jossa osakkeenomistajille maksetaan käteissuoritus vastineeksi osasta yhtiön liikkeessä olevia osakkeita. Käteissuoritus maksetaan siis liikkeessä olevien osakkeiden määrän vähenemistä vastaan. Yhtiö joko mitätöi osakkeet tai pitää ne hallussaan (treasury stock), jolloin ne voidaan laskea liikkeeseen uudelleen.

Muiksi kuin oman pääoman ehtoisiksi arvopapereiksi luokiteltavat rahoitusvarat

5.152     Oman pääoman ehtoisiin arvopapereihin ei lueta

a)      osakkeita, joita ei ole merkitty liikkeeseenlaskun yhteydessä. Merkitsemättä jääneitä osakkeita ei kirjata,

b)      debentuureja ja lainoja, jotka voidaan vaihtaa osakkeisiin. Ne luokitellaan velkapapereiksi (AF.3) siihen hetkeen saakka, kun ne vaihdetaan,

c)      yhteisömäisten henkilöyhtiöiden vastuunalaisten yhtiömiesten osuuksia. Ne luokitellaan muihin osuuksiin,

d)      julkisyhteisöjen sijoituksia sellaisiin kansainvälisiin yhteisöihin, jotka ovat oikeudelliselta muodoltaan osakeyhtiöitä. Ne luetaan muihin osuuksiin (AF.519), ja

e)      ilmaisantia eli uusien osakkeiden emissiota vanhoille osakkaille omistusosuuksien suhteessa ja ilman maksua. Tällainen osakeanti, joka ei muuta yhtiön vastuuvelvollisuuksia osakkaita kohtaan eikä osakkeenomistajien suhteellista omistusosuutta yhtiöstä, ei ole rahoitustaloustoimi. Myöskään osakkeiden nimellisarvon pilkkomista ei kirjata.

Muut osuudet (F.519)

Määritelmä

5.153     Muihin osuuksiin luetaan kaikenlaiset muut osuudet kuin ne, jotka on luokiteltu alaryhmään noteeratut osakkeet (AF.511) tai noteeraamattomat osakkeet (AF.512).

5.154     Muihin osuuksiin luetaan

(a) kaikki muut kuin osakemuotoiset osuudet yhtiöissä, mukaan luettuina seuraavat:

1)      vastuunalaisten yhtiömiesten osuudet yhteisömäisissä henkilöyhtiöissä;

2)      sellaisten rajoitetun vastuun yhtiöiden osuudet, joissa omistajat ovat yhtiömiehiä mutta eivät osakkaita;

3)      sellaisiin avoimiin tai kommandiittiyhtiöihin sijoitettu pääoma, jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä;

4)      sellaisiin osuuskuntiin sijoitettu pääoma, jotka ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä;

(b) julkisyhteisöjen sijoitukset sellaisten julkisten yritysten pääomaan, joiden pääomaa ei ole jaettu osakkeisiin mutta jotka erityislainsäädännön nojalla ovat itsenäisiä juridisia yksiköitä;

(c) julkisyhteisöjen sijoitukset keskuspankin pääomaan;

(d) julkisen sektorin sijoitukset kansainvälisten ja ylikansallisten organisaatioiden pääomaan, lukuun ottamatta IMF:ää, vaikka ne olisivat oikeudelliselta muodoltaan osakeyhtiöitä (esim. Euroopan investointipankki);

(e) kansallisten keskuspankkien EKP:lle osoittamat rahoitusvarat;

(f) yritysmäisiin rahoitusyhteisöihin tai yritysmäisiin yhteisöihin sijoitettu pääoma. Sijoitusten määrä saadaan vähentämällä käteis- tai luontoissuorituksena tehtyjen sijoitusten määrästä kaikki pääoman otot; ja

(g) sellaiset rahoitussaamiset, joita ulkomaisilla yksiköillä on nimellisiltä kotimaisilta yksiköiltä ja päinvastoin.

Osakkeisiin kohdistuvien taloustoimien arvotus

5.155     Uudet osakkeet kirjataan emissiohintaan, joka on yhtä kuin nimellisarvo plus emissiovoitto.

5.156     Liikkeessä oleviin osakkeisiin kohdistuvat taloustoimet kirjataan taloustoimen arvoon. Jos taloustoimen arvo ei ole tiedossa, se arvioidaan pörssinoteerausten tai noteerattujen osakkeiden markkinahintojen avulla ja noteeraamattomien osakkeiden markkina-arvoa vastaavan arvon avulla.

5.157     Osinkojen sijaan annetut merkintäoikeudet (scrip dividend shares) arvotetaan siihen hintaan, joka ilmenee liikkeeseenlaskijan osingonjakoehdotuksesta.

5.158     Ilmaisosakkeiden emissioita ei kirjata. Kuitenkin jos ilmaisosakeanti aiheuttaa muutoksia yrityksen osakkeiden yhteenlaskettuun markkina-arvoon, nämä markkina-arvon muutokset kirjataan uudelleenarvotustilille.

5.159     Osakkeisiin ja osuuksiin (F.51) kohdistuvien taloustoimien arvo on yhtä kuin niiden varojen määrä, jonka omistajat siirtävät yrityksiin tai yritysmäisiin yhteisöihin. Joissain tapauksissa varoja voidaan siirtää antamalla anteeksi yrityksen tai yritysmäisen yhteisön velkoja.

Sijoitusrahasto-osuudet (F.52)

Määritelmä

5.160     Sijoitusrahasto-osuudet ovat yritysten tai rahastojen (trusts) muodossa toimivien sijoitusrahastojen osuuksia. Sijoitusrahastot ovat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä, joiden kautta sijoittajat yhdistävät varoja sijoittaakseen niitä rahoitus- ja/tai muihin varallisuuseriin.

5.161     Sijoitusrahastoja kutsutaan myös investointirahastoiksi ja kollektiivisijoituksia siirrettäviin arvopapereihin tekeviksi yrityksiksi (UCITS), ja ne voivat olla avoimia, puoliavoimia tai suljettuja.

5.162     Sijoitusrahasto-osuudet voivat olla noteerattuja tai noteeraamattomia. Jos osuudet ovat noteeraamattomia, ne yleensä ostetaan vaadittaessa takaisin arvoon, joka vastaa niiden osuutta rahoituslaitoksen omista varoista. Omat varat arvotetaan säännöllisesti uudelleen sen mukaan, miten siihen kulloinkin sisältyvien erien markkinahinnat kehittyvät.

5.163     Sijoitusrahasto-osuudet jaetaan edelleen

rahamarkkinarahasto-osuuksiin (F.521) ja

muihin sijoitusrahasto-osuuksiin kuin rahamarkkinarahasto-osuuksiin (F.529).

Rahamarkkinarahasto-osuudet (F.521)

Määritelmä

5.164     Rahamarkkinarahasto-osuudet ovat rahamarkkinarahastojen liikkeeseen laskemia osuuksia. Rahamarkkinarahasto-osuudet voivat olla siirtokelpoisia, ja niitä pidetään usein talletusten läheisinä vastikkeina.

Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet (F.529)

Määritelmä

5.165     Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet oikeuttavat osuuteen muun sijoitusrahaston kuin rahamarkkinarahaston arvosta. Muita sijoitusrahasto-osuuksia kuin rahamarkkinarahasto-osuuksia laskevat liikkeeseen sijoitusrahastot.

5.166     Noteeraamattomat muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet yleensä ostetaan vaadittaessa takaisin arvoon, joka vastaa niiden osuutta rahoituslaitoksen omista varoista. Omat varat arvotetaan säännöllisesti uudelleen sen mukaan, miten siihen kulloinkin sisältyvien erien markkinahinnat kehittyvät.

Sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvien taloustoimien arvotus

5.167     Sijoitusrahasto-osuuksiin kohdistuvat taloustoimet sisältävät rahastoon maksetut nettomääräiset osuusmaksut.

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (F.6)

Määritelmä

5.168     Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut jaetaan kuuteen alaluokkaan:

a)      vahinkovakuutustekninen vastuuvelka (F.61)

b)      henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut (F.62)

c)      eläkevastuut (F.63)

d)      eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan (F.64)

e)      oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin (F.65)

f)       standarditakauksiin liittyvät varaukset (F.66).

Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka (F.61)

Määritelmä

5.169     Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka on vahinkovakuutuslaitoksiin kohdistuvia vahinkovakuutuksen ottajien vaateita vakuutusmaksuvastuun tai korvausvastuun muodossa.

5.170     Vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun muodossa olevaan vahinkovakuutustekniseen vastuuvelkaan kohdistuvat taloustoimet liittyvät erilaisiin riskeihin, kuten onnettomuuksiin, sairauteen tai tulipaloon, sekä jälleenvakuutukseen.

5.171     Vakuutusmaksuvastuut ovat etukäteen maksettuja vakuutusmaksuja. Vakuutusmaksut maksetaan yleensä vakuutuksen kattaman ajanjakson alussa, mutta vakuutusmaksut kirjataan suoriteperusteisesti koko vakuutuksen voimassaoloajalle. Se osa maksusta, jota vastaavaa suoritetta ei ole kertynyt, kirjataan vakuutusmaksuvastuuna.

5.172     Korvausvastuut ovat vakuutuskorvauksia, joita ei vielä ole maksettu, kun esimerkiksi korvauksen määrästä on erimielisyyttä tai kun korvaukseen johtanut tapahtuma on tapahtunut mutta siitä ei ole vielä ilmoitettu. Vakuutuskorvaukset, joita ei vielä ole maksettu, vastaavat korvausvastuuta, jonka määrän vakuutuslaitokset määrittelevät kattaakseen ne summat, joita ne ennakoivat maksavansa korvauksena jo tapahtuneista tapahtumista, joihin liittyviä korvausvaatimuksia ei ole vielä maksettu.

5.173     Vakuutuksenantajat voivat määritellä muita vakuutusteknisiä vastuuvelkoja, kuten tasoitusvastuita. Nämä katsotaan kuitenkin veloiksi ja niitä vastaaviksi varoiksi ainoastaan silloin, kun olemassa on tapahtuma, jonka vuoksi velka syntyy. Muuten tasoitusvastuut ovat vakuutuksenantajan sisäisiä kirjauksia, jotka edustavat poikkeuksellista tapahtumien kattamiseen tarkoitettua säästöä, eivätkä ne sisällä vakuutuksenottajien vaateita.

Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut (F.62)

Määritelmä

5.174     Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut ovat henkivakuutuslaitoksiin kohdistuvia henkivakuutuksen ottajien ja annuiteetin haltijoiden rahoitussaamisia.

5.175     Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvista vastuista vakuutuksenottajat saavat korvauksia vakuutuksen päättyessä tai niistä maksetaan korvauksia korvauksensaajille vakuutuksenottajien kuoleman yhteydessä. Ne pidetään erillään osakkeenomistajien varoista. Annuiteettien muodossa olevat varannot perustuvat vakuutusmatemaattisiin laskelmiin niiden velvoitteiden nykyarvosta, jotka koskevat tulevia tulonmaksuja korvauksensaajien kuolemaan saakka.

5.176     Taloustoimet, jotka kohdistuvat henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuviin vastuisiin, koostuvat lisäyksistä ja vähennyksistä.

5.177     Rahoitustaloustoimissa lisäyksiin luetaan

a)      tilinpitojaksoon kohdistuvat todelliset vakuutusmaksut; ja

b)      vakuutusmaksutäydennykset, jotka vastaavat vakuutuksenottajille kuuluvia sijoitustuloja palvelumaksujen vähentämisen jälkeen.

5.178     Vähennykset koostuvat

a)      säästöhenkivakuutusten ja muiden vastaavien vakuutusten haltijoille maksetuista summista; ja

b)      summista, jotka on maksettu vakuutuskirjan takaisinostoista ennen niiden erääntymistä.

5.179     Jos yritys on ottanut työntekijöilleen ryhmävakuutuksen, korvauksensaajia ovat työnantajan sijasta työntekijät, koska heitä pidetään todellisina vakuutuksen haltijoina.

Eläkevastuut (F.63)

Määritelmä

5.180     Eläkevastuut ovat nykyisten työntekijöiden ja entisten työntekijöiden rahoitussaamisia

a)      heidän työnantajiltaan,

b)      työnantajan osoittamasta järjestelmästä, josta maksetaan eläkettä osana työnantajan ja työntekijän välistä korvaussopimusta, tai

c)      vakuuttajalta.

5.181     Eläkevastuisiin kohdistuvat taloustoimet koostuvat lisäyksistä ja vähennyksistä, ja ne pitää erottaa sellaisista nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista, jotka kohdistuvat eläkerahastojen sijoituksiin.

5.182     Rahoitustaloustoimissa lisäyksiin luetaan

a)      todelliset eläkejärjestelmiin suoritetut maksut, joita ovat maksaneet työntekijät, työnantajat, yrittäjät tai muut institutionaaliset yksiköt niiden henkilöiden tai kotitalouksien puolesta, joilla on saatavia järjestelmältä, ja jotka on ansaittu kyseisellä tilinpitojaksolla; ja

b)      vakuutusmaksutäydennykset, jotka vastaavat eläkejärjestelmien eläkevastuiden investoinneista saatua tuottoa, joka on allokoitu järjestelmään osallisena oleville kotitalouksille sen jälkeen kun kyseisen ajankohdan järjestelmän hallinnointimaksut on vähennetty tuotosta.

5.183     Vähennykset koostuvat

a)      eläkkeellä oleville tai heidän huollettavinaan oleville sosiaalietuuksina maksettavista säännöllisistä maksuista tai muista korvauksista; ja

b)      eläkkeelle siirtymisen yhteydessä maksettavista kertaluonteisista sosiaalietuuksista.

Ehdolliset eläkevastuut

5.184     Eläkevastuiden luokkaan eivät kuulu institutionaalisten yksiköiden ehdolliset eläkevastuut, jotka luokitellaan julkisyhteisöjen työntekijöiden rahastoimattomiksi etuusperusteisiksi eläkejärjestelmiksi tai sosiaaliturvan eläkerahastoiksi. Niiden taloustoimista ei ole täydellistä kirjanpitoa ja niiden muita virtoja ja varantoja ei kirjata ydintileihin vaan sosiaalivakuutuksen eläkejärjestelmiä koskevaan lisätaulukkoon. Ehdolliset eläkevastuut eivät ole valtionhallinnon, osavaltion, paikallishallinnon tai sosiaaliturvarahastojen alaluokkien velkoja eivätkä mahdollisten korvauksensaajien rahoitussaamisia.

Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan (F.64)

5.185     Työnantaja voi tehdä kolmannen osapuolen kanssa sopimuksen työntekijöidensä eläkerahastojen hoidosta. Jos työnantaja määrittelee edelleen eläkejärjestelmien ehdot, vastaa mahdollisista rahoitusvajeista ja pitää itsellään oikeuden mahdollisiin rahoitusylijäämiin, työnantajaa pidetään eläkkeiden hallinnoijana ja eläkkeiden hallinnoijan ohjauksessa toimivaa yksikköä pidetään eläkkeiden hoitajana. Jos työnantajan ja kolmannen osapuolen välisen sopimuksen nojalla työnantaja siirtää mahdolliseen rahoitusvajeeseen liittyvät riskit ja vastuut kolmannelle osapuolelle ja luovuttaa sille oikeuden pitää itsellään mahdolliset rahoitusylijäämät, kolmannesta osapuolesta tulee sekä eläkkeiden hallinnoija että hoitaja.

5.186     Jos eläkkeiden hallinnoija on eläkkeiden hoitajasta erillinen yksikkö ja jos eläkerahastoon kertyneet varat ovat pienemmät kuin eläkevastuiden lisäys, eläkerahaston vaateet eläkkeiden hallinnoijalta kirjataan. Jos eläkerahastoon kertyneet varat ovat suuremmat kuin eläkevastuiden lisäys, eläkerahastolla on maksettavaa eläkkeiden hallinnoijalle.

Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin (F.65)

5.187     Etuudet ylittävä osa nettomaksuista vastaa vakuutusjärjestelmän vastuiden lisäystä edunsaajia kohtaan. Tämä erä kirjataan tulonkäyttötilin muutokseksi. Vastuiden lisäyksenä se kirjataan myös rahoitustilille. Tämä erä on todennäköisesti harvinainen, ja käytännön syistä muutokset tällaisiin muihin vastuisiin kuin eläkevastuisiin voidaan kirjata muutoksina eläkevastuisiin.

Standarditakauksiin liittyvät varaukset (F.66)

Määritelmä

5.188     Standarditakauksiin liittyvät varaukset ovat standarditakausten haltijoiden rahoitussaamisia standarditakauksia myöntäviltä institutionaalisilta yksiköiltä.

5.189     Standarditakauksiin liittyvät varaukset ovat nettomaksujen ennakkomaksuja ja standarditakauksiin liittyviä maksamattomia varauksia. Vakuutusmaksu- ja vakuutuskorvausvastuihin liittyvien varauksien tavoin standarditakauksiin liittyviin varauksiin luetaan vielä maksamattomat maksut (vakuutusmaksut) ja varaukset (korvaukset).

5.190     Standarditakaukset ovat takauksia, joita annetaan suuria määriä ja yleensä suhteellisen pienille nimellissummille ja samanlaisin ehdoin. Näihin järjestelyihin osallistuu kolme osapuolta: lainanottaja, lainanantaja ja takaaja. Joko lainanottaja tai lainanantaja voi tehdä sopimuksen takaajan kanssa siitä, että tämä korvaa lainanantajalle lainanottajan mahdolliset maksujen laiminlyönnit. Esimerkkejä ovat vientiluottotakaukset ja opintolainatakaukset.

5.191     Vaikkei ole mahdollista arvioida, miten todennäköisesti jokin tietty lainanottaja laiminlyö maksunsa, tietynlaisten lainanottajien ryhmän osalta laiminlyönnin todennäköisyyttä voidaan yleensä kuitenkin arvioida. Liiketaloudellisten perusteiden mukaisesti toimiva takaaja odottaa vahinkovakuuttajan tavoin, että kaikki maksetut maksut, maksuista saatu omaisuustulo ja mahdolliset rahastoidut varat kattavat odotettavissa olevat laiminlyönnit ja niihin liittyvät kustannukset ja että tämän jälkeen jää vielä voittoa. Näin ollen näitä takauksia käsitellään samalla tavoin kuin vahinkovakuutuksia ja niitä pidetään standarditakauksina.

5.192     Standarditakauksiin kuuluvat eri rahoitusinstrumentteihin, kuten talletuksiin, velkapapereihin, lainoihin ja kauppaluottoon, liittyvät takaukset. Niitä antavat yleensä rahoituslaitokset, esimerkiksi vakuutuslaitokset, mutta myös julkisyhteisöt.

5.193     Kun institutionaalinen yksikkö tarjoaa standarditakauksia, se perii niistä maksun ja kirjaa takauksen käytön kattamista vastaavan velan. Takaajan tileihin kirjattujen velkojen arvo on yhtä kuin voimassa oleviin takauksiin liittyvien odotettavissa olevien maksuvaatimusten nykyarvo, josta on vähennetty ne takaisinmaksutuotot, jotka takaaja odottaa saavansa maksunsa laiminlyöviltä lainanottajilta. Tätä velkaa kutsutaan standarditakauksiin liittyviksi varauksiksi.

5.194     Takaus voi kattaa useamman vuoden ajanjakson. Takauksesta perittävä maksu voidaan maksaa vuosittain tai ennakkomaksuna. Maksu muodostuu periaatteessa saaduista maksuista kunakin takauksen kattamana vuonna velan pienentyessä ajanjakson lyhentyessä (olettaen, että lainanottaja suorittaa lyhennyksensä). Näin ollen takausmaksut on kirjattava vuosittaisina maksuina tulevan velan pienentyessä.

5.195     Standarditakausjärjestelmälle on luonteenomaista, että samantyyppisiä takauksia on paljon, vaikka kaikki eivät katakaan samaa ajanjaksoa eivätkä niiden alku- ja päättymisajankohdat ole samat.

5.196.    Nettomaksut lasketaan siten, että saataviin maksuihin lisätään maksutäydennykset (jotka ovat yhtä kuin takauksesta maksun suorittavan yksikön saamat omaisuustulot) ja niistä vähennetään hallintokulut ja vastaavat kulut. Nettomaksut voivat olla minkä tahansa kansantalouden sektorin velkaa ja niiden sektorien saamisia, joihin takaajat kuuluvat. Standarditakausjärjestelmän maksuvaatimukset ovat takaajan velkaa ja takauksen kohteena olevan rahoitusinstrumentin lainanantajan saamisia riippumatta siitä, maksoiko maksun lainanantaja vai lainanottaja. Rahoitustaloustoimet liittyvät uusia takauksia koskevien takausmaksujen ja voimassa olevien takauksien maksuvaatimusten eroon.

Standarditakaukset ja kertaluonteiset takaukset

5.197     Standarditakaukset erotetaan kertaluonteisista takauksista seuraavien kahden kriteerin mukaisesti:

a)      standarditakauksille on ominaista usein toistuvat ja samankaltaiset taloustoimet ja riskien yhdistely;

b)      takaajat pystyvät arvioimaan keskimääräiset tappiot käytettävissä olevien tilastojen perusteella.

Kertaluonteiset takaukset ovat yksittäisiä takauksia, eivätkä takaajat pysty tarkkaan arvioimaan maksuvaatimuksiin liittyviä riskejä. Kertaluonteisen takauksen myöntäminen katsotaan ehdolliseksi varaksi tai velaksi, eikä sitä kirjata. Poikkeuksen muodostavat tietyt julkisyhteisöjen tarjoamat takaukset, joita kuvataan luvussa 20.

Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (F.7)

Määritelmä

5.198     Johdannaiset ja työsuhdeoptiot jaetaan kahteen alaluokkaan:

a)      johdannaiset (F.71); ja

b)      työsuhdeoptiot (F.72).

Johdannaiset (F.71)

Määritelmä

5.199     Johdannaiset ovat määrättyyn rahoitusinstrumenttiin, indikaattoriin tai hyödykkeeseen liittyviä rahoitusinstrumentteja, joiden kautta tietyt rahoitusriskit voivat olla itsenäisinä kaupankäynnin kohteina rahoitusmarkkinoilla. Johdannaiset täyttävät seuraavat edellytykset:

a)      ne liittyvät rahoitus- tai muuhun varaan, varojen ryhmään tai indeksiin;

b)      ne ovat jälkimarkkinakelpoisia tai ne voidaan korvata vastakkaisella sopimuksella;

c)      niiden yhteydessä ei anneta takaisin maksettavaa pääoma.

5.200     Johdannaisia käytetään useisiin eri tarkoituksiin, muun muassa riskienhallinnassa, suojautumisessa (hedging), markkinoiden välisen arbitraasin vuoksi, spekuloinnissa sekä palkansaajakorvauksina. Johdannaisten avulla osapuolet voivat käydä kauppaa tietyillä taloudellisilla riskeillä, kuten korko-, valuutta- ja pääomariskillä, hyödykkeen hintariskillä sekä luottoriskillä, muiden yksiköiden kanssa, jotka ovat halukkaita kantamaan näitä riskejä yleensä ilman kohde-etuudesta käytävää kauppaa. Sen vuoksi johdannaisten sanotaan olevan toissijaisia varoja.

5.201     Johdannaisen arvo perustuu kohde-etuuden hintaan eli viitehintaan. Viitehinta voi liittyä rahoitusvaraan tai muuhun varaan, korkotasoon, vaihtokurssiin, toiseen johdannaiseen tai kahden hinnan väliseen eroon. Johdannaissopimus voi olla sidoksissa myös indeksiin, hintakoriin tai esimerkiksi päästökauppaan tai sääoloihin.

5.202     Johdannaiset voidaan luokitella instrumentin perusteella esimerkiksi optioiksi, termiineiksi ja luottojohdannaisiksi tai markkinariskin perusteella esimerkiksi valuuttaswapeiksi ja korkoswapeiksi.

Optiot

Määritelmä

5.203     Optiot ovat sopimuksia, jotka antavat niiden hallussapitäjälle oikeuden – mutteivät velvollisuutta – ostaa sen asettajalta tai myydä asettajalle varallisuuserän ennalta määrättyyn hintaan tietyllä aikavälillä tai määräpäivänä.

Oikeutta ostaa kutsutaan osto-optioksi ja oikeutta myydä myyntioptioksi.

5.204     Option ostaja maksaa preemion (option hinta) korvauksena siitä, että option asettaja sitoutuu myymään tai ostamaan tietyn määrän kohde-etuutta sovittuun hintaan. Preemio on option haltijan rahoitusvara ja option asettajan velkaa. Preemion voidaan käsitteellisesti katsoa sisältävän palvelumaksun, joka on kirjattava erikseen. Jos yksityiskohtaiset tiedot puuttuvat, palvelumaksuosuuden määrittämiseksi ei kuitenkaan pitäisi tehdä liikaa olettamuksia.

5.205     Warrantit ovat yhdenlaisia optioita. Ne antavat hallussapitäjälle oikeuden, muttei velvollisuutta, ostaa liikkeeseenlaskijalta sovitun ajanjakson aikana tietyin ehdoin sovitun määrän osakkeita tai joukkovelkakirjoja. On olemassa myös valuuttawarrantteja, joiden arvo perustuu siihen määrään tiettyä valuuttaa, joka tarvitaan toisen valuutan ostamiseen, sekä valuuttojen välisiä warrantteja, jotka on sidottu kolmansiin valuuttoihin. Lisäksi on olemassa indeksi-, kori- ja hyödykesidonnaisia warrantteja.

5.206     Warrantti voi olla velkapaperista irrallinen, ja sillä voidaan käydä kauppaa itsenäisesti. Tässä tapauksessa kirjataan periaatteessa kaksi erillistä rahoitusinstrumenttia eli warrantti johdannaisena ja joukkovelkakirja velkapaperina. Warrantit, joihin on sulautettuna johdannainen, luokitellaan tärkeimpien ominaispiirteidensä perusteella.

Termiinit

Määritelmä

5.207     Termiinit ovat rahoitussopimuksia, joiden nojalla kaksi osapuolta sopii vaihtavansa tietyn määrän kohde-etuutta sovittuun hintaan (toteutushinta) tiettynä ajankohtana.

5.208     Futuurit ovat termiinisopimuksia, joilla käydään kauppaa pörssissä. Futuurit ja muut termiinisopimukset selvitetään yleensä, muttei aina, maksamalla käteissuoritus tai toimittamalla jokin muu rahoitusvara kohde-etuuden antamisen sijasta, ja näin ollen ne arvotetaan kohde-etuudesta irrallaan ja niistä käydään kauppaa itsenäisesti. Tyypillisimpiä termiinisopimuksia ovat swapit ja korkotermiinisopimukset (forward rate agreement – FRA).

Optiot verrattuna termiineihin

5.209     Optiot voidaan erottaa termiineistä seuraavin perustein:

a)      Termiinisopimuksesta ei yleensä suoriteta etukäteismaksua, ja johdannaissopimuksen arvo on aluksi nolla. Option tapauksessa preemio maksetaan sopimuksentekohetkellä, ja sopimus arvotetaan aluksi preemion määräiseksi.

b)      Markkinahinnat, korot ja valuuttakurssit muuttuvat termiinisopimuksen juoksuajalla, joten sopimuksella voi olla yhdelle osapuolelle positiivinen arvo (varana) ja vastaavasti toiselle osapuolelle negatiivinen arvo (velkana). Nämä positiot voivat vaihdella osapuolten välillä kohde-etuuden markkinahintakehityksestä riippuen suhteessa sopimuksessa sovittuun toteutushintaan. Tämän ominaispiirteen vuoksi on epäkäytännöllistä erotella varoihin kohdistuvat taloustoimet velkoihin kohdistuvista taloustoimista. Toisin kuin muiden rahoitusinstrumenttien tapauksessa termiineihin kohdistuvat taloustoimet kirjataan nettomääräisinä varoihin ja velkoihin. Jos kyseessä on optio, ostaja on aina velkoja ja option asettaja aina velallinen.

c)      Termiinin erääntyessä lunastus on pakollista, kun taas option tapauksessa option ostaja määrittelee lunastuksen ajankohdan ja ehdot. Jotkin optiot lunastetaan automaattisesti, kun ne ovat erääntymishetkellä arvoltaan positiivisia.

Swapit

Määritelmä

5.210     Swapit ovat kahden osapuolen välisiä sitoumuksia, joissa osapuolet sopivat vaihtavansa ennalta sovitulta ajanjaksolta ja ennalta sovittujen sääntöjen mukaan tiettyyn nimelliseen pääomaan sitoutuvia maksuvirtoja. Yleisimpiä ovat korkoswapit, valuutanvaihtosopimukset ja valuuttaswapit.

5.211     Korkoswapissa vaihdetaan erityyppisiä korkomaksuja nimellisen pääoman perusteella. Pääomaa itseään ei kuitenkaan vaihdeta. Korkoswappien kohteena ovat esimerkiksi kiinteät tai vaihtuvat korot sekä tietyn valuutan määräiset korot. Maksut suoritetaan yleensä nettomääräisinä käteissuorituksina, jotka vastaavat sopimuksessa määrättyjen kahden koron toteutunutta erotusta laskettuna nimellisestä pääomasta.

5.212     Valuutanvaihtosopimukset ovat ulkomaan rahan määräisiä taloustoimia, joissa käytettävä kurssi on määritelty sopimuksessa.

5.213     Valuuttaswapeissa vaihdetaan korkomaksuihin liittyviä maksuvirtoja, ja vaihdettavan pääoman suuruus määräytyy sopimuksessa sovitun vaihtokurssin mukaan sopimuksen päättyessä.

Korkotermiinisopimukset

Määritelmä

5.214     Korkotermiinisopimukset ovat kahden osapuolen välisiä sitoumuksia, joissa osapuolet suojautuakseen korkovaihteluilta sopivat tiettynä selvityspäivänä maksettavasta koron määrästä, joka perustuu nimelliseen pääomaan. Pääomaa itseään ei kuitenkaan vaihdeta. Korkotermiinisopimukset selvitetään nettomääräisillä käteismaksuilla samalla tavoin kuin korkoswapit. Selvitysajankohtana suoritettavat maksut riippuvat termiinisopimuskoron ja senhetkisen markkinakoron erotuksesta.

Luottojohdannaiset

Määritelmä

5.215     Luottojohdannaiset ovat johdannaisia, joiden ensisijaisena tarkoituksena on käydä kauppaa luottoriskillä.

Luottojohdannaiset on suunniteltu kaupankäyntiin, jonka kohteena on lainoihin ja arvopapereihin kohdistuva riski. Luottojohdannaiset voivat olla termiini- tai optiotyyppisiä sopimuksia, joita laaditaan muiden johdannaisten tapaan usein vakioitujen juridisten sopimusten nojalla, mikä helpottaa markkina-arvon määrittämistä. Luottoriski siirtyy riskin myyjältä, joka ostaa suojan, riskin ostajalle, joka myy suojan preemiota vastaan.

5.216     Riskin ostaja maksaa riskin myyjälle käteisrahaa, jos riski toteutuu. Luottojohdannainen voidaan selvittää myös siirtämällä velkapapereita laiminlyöntiin syyllistyneen yksikön kautta.

5.217     Luottojohdannaisiin luetaan luottoriskioptiot (credit default option), luottoriskinvaihtosopimukset (credit default swap – CDS) ja tuottojenvaihtosopimukset (total return swap). Luottoriskinvaihtosopimusindeksi heijastaa vaihdettavien luottojohdannaisten indeksinä luottoriskinvaihtosopimusten preemion kehittymistä.

Luottoriskinvaihtosopimukset

Määritelmä

5.218     Luottoriskinvaihtosopimukset (CDS) ovat luottovakuutussopimuksia. Niiden tarkoituksena on kattaa velkojille aiheutuvat menetykset, kun

a)      luottotapahtuma liittyy viiteyksikköön sen sijaan, että se olisi yhteydessä tiettyyn velkapaperiin tai lainaan. Luottotapahtuma, joka vaikuttaa kyseiseen viiteyksikköön, voi olla maksun laiminlyönti tai minkä tahansa maksettavaksi tulleen (edellytykset täyttävän) velan erän maksamatta jättäminen eräpäivänä esimerkiksi velan uudelleenjärjestelyn tai sopimusrikkomuksen tapauksessa;

b)      tietyn velkainstrumentin, yleisimmin velkapaperin tai lainan, takaisinmaksu laiminlyödään. Muiden swap-sopimusten tavoin velkoja luottoriskinvaihtosopimuksen ostajana eli riskin ostajana suorittaa sarjan preemiomaksuja sopimuksen takaajalle eli riskin myyjälle.

5.219     Jos kyseiseen yksikköön tai velkainstrumenttiin liittyvä riski ei toteudu, riskin ostaja maksaa preemiomaksuja sopimuksen päättymiseen saakka. Jos riski toteutuu, riskin myyjä korvaa ostajalle menetyksen, eikä ostaja enää maksa preemioita.

Rahoitusinstrumentit, joita ei lueta johdannaisiin

5.220     Johdannaisiin ei lueta

a)      instrumentteja, joiden arvoon johdannaissopimus perustuu;

b)      strukturoituja velkapapereita, joissa yhdistetään velkapaperit tai velkapaperien kori johdannaiseen tai johdannaisten koriin ja joissa johdannaiset ovat erottamaton osa velkapaperia ja alun perin sijoitettu pääoma on suuri verrattuna niihin sulautetuista johdannaisista todennäköisesti saataviin tuottoihin. Rahoitusinstrumentit, joihin sijoitetaan vähän pääomaa suhteessa niistä todennäköisesti saataviin tuottoihin ja joihin liittyvä riski on korkea, luokitellaan johdannaisiksi. Rahoitusinstrumentit, joissa velkapaperikomponentti ja johdannaiskomponentti ovat erotettavissa toisistaan, luokitellaan erillisiksi rahoitusvaateiksi;

c)      johdannaissopimuksiin liittyvät takaisinmaksettavat marginaalimaksut luokitellaan muiksi talletuksiksi tai lainoiksi riippuen osapuolina olevista institutionaalisista yksiköistä. Muita kuin takaisinmaksettavia marginaalimaksuja, jotka vähentävät tai poistavat varat/velka-positioita, joita voi syntyä sopimuksen voimassaolon aikana, käsitellään sopimuksen mukaisina maksuina ja ne luokitellaan johdannaisiin kohdistuviksi taloustoimiksi;

d)      sellaisia johdannaissopimuksia, jotka eivät ole jälkimarkkinakelpoisia ja joita ei voida korvata vastakkaisella sopimuksella; ja

e)      kultaswappeja, jotka ovat luonteeltaan samanlaisia kuin arvopaperien takaisinostosopimukset.

Työsuhdeoptiot (F.72)

Määritelmä

5.221     Työsuhdeoptiot ovat sopimuksia, jotka on tehty määrättynä päivänä ja joiden nojalla työntekijät voivat ostaa tietyn määrän työnantajan osakkeita tiettyyn hintaan joko tiettynä ajankohtana tai oikeuden syntymispäivää välittömästi seuraavalla ajanjaksolla.

Käytössä ovat seuraavat käsitteet:

sopimuksentekopäivä on myöntämispäivä;

sovittu ostohinta on toteutushinta;

sovittu ensimmäinen ostopäivä on oikeuden syntymispäivä;

oikeuden syntymispäivää seuraava ajanjakso, jolloin osakkeita voidaan ostaa, on merkintäaika.

5.222     Työsuhdeoptioihin kohdistuvat taloustoimet kirjataan rahoitustilille osakeoption arvon mukaisten palkansaajakorvauksien vastintaloustoimena. Option arvo jaetaan myöntämispäivän ja oikeuden syntymispäivän väliselle ajalle. Jos yksityiskohtaiset tiedot puuttuvat, ne kirjataan oikeuden syntymispäivälle. Tämän jälkeen taloustoimet kirjataan toteutuspäivälle, tai, jos ne ovat jälkimarkkinakelpoisia ja jos niillä tosiasiassa käydään kauppaa, oikeuden syntymispäivän ja merkintäajan päättymisen väliselle ajalle.

Johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin kohdistuvien taloustoimien arvotus

5.223     Optioiden jälkimarkkinakauppa tai option käyttö ennen päättymispäivää ovat rahoitustaloustoimia. Jos optio on voimassa vielä päättymispäivänä, optio-oikeutta voidaan vielä käyttää silloin tai se voidaan jättää käyttämättä. Option toteuttamisen yhteydessä option asettaja saattaa maksaa sen hallussapitäjälle maksun, joka on yhtä suuri kuin option perustan (kohde-etuuden) vallitsevan markkinahinnan ja option toteutushinnan erotus tai vaihtoehtoisesti voi tapahtua kohde-etuuden, joka voi olla rahoitus- tai muuta varallisuutta, osto tai myynti ja sen vastinkirjauksena option hallussapitäjän ja asettajan välinen option toteutushinnan suuruinen maksu. Osto tai myynti arvotetaan vallitsevaan markkinahintaan. Kohde-etuuden vallitsevan markkinahinnan ja option toteutushinnan välinen erotus on molemmissa tapauksissa yhtä suuri kuin option likvidaatioarvo eli option arvo päättymispäivänä. Jos optio raukeaa, ei tapahdu taloustoimea. Option asettajalle tulee kuitenkin hallussapitovoittoa ja option haltijalle hallussapitotappiota (molemmissa tapauksissa sopimuksen tekemishetken alkuperäisen ostohinnan verran), jotka molemmat kirjataan uudelleenarvotustilille.

5.224     Taloustoimet, jotka johdannaisista kirjataan, ovat ensinnäkin kyseisillä sopimuksilla käyty kauppa sekä nettomääräiset maksut. Saattaa olla myös tarvetta kirjata taloustoimia, jotka liittyvät johdannaissopimuksen perustamiseen. Useissa tapauksissa kaksi osapuolta kuitenkin tekee johdannaissopimuksen ilman, että kumpikaan osapuolista maksaa mitään maksuja. Tällöin sopimuksen perustavan taloustoimen arvo on nolla, eikä rahoitustilille tehdä kirjauksia.

5.225     Välittäjien maksamat tai saamat palkkiot optioista, futuureista, swapeista ja muista johdannaissopimuksista käsitellään palvelumaksuina asianomaisella tilillä. Swap-sopimuksen osapuolten ei katsota tarjoavan palveluja toisilleen, mutta kaikki swap-sopimukseen liittyvät kolmannelle osapuolelle maksetut järjestelymaksut käsitellään palvelumaksuina. Kun pääomia vaihdetaan swap-sopimuksen nojalla, vastaavat virrat kirjataan perustana olevaan instrumenttiin (kohde-etuuteen) kohdistuvana taloustoimena. Muista maksuista aiheutuvat virrat kirjataan johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin (F.7). Vaikka option myyjälle maksetun preemion voidaan käsitteellisesti katsoa sisältävän palvelumaksun, ei palvelun osuutta voi käytännössä yleensä erottaa. Siksi koko option hinta kirjataan sen ostajalle rahoitusvarojen hankinnaksi ja myyjälle velkojen lisäykseksi.

5.226     Mikäli sopimukseen ei liity pääomien vaihtoa, mitään taloustoimea ei sopimuksentekohetkellä kirjata. Molemmissa tapauksissa tässä vaiheessa syntyvän johdannaisen arvo on aluksi nolla. Myöhemmin swapin arvo vastaa jompaakumpaa seuraavista:

a)       pääoman osalta takaisinvaihdettavan määrän odotetun markkina-arvon ja sopimukseen kirjatun määrän välisen erotuksen nykyistä markkina-arvoa;

b)      muiden maksujen osalta sopimuksessa määriteltyjen tulevien virtojen nykyistä markkina-arvoa.

5.227     Johdannaissopimusten arvon muutokset yli ajan kirjataan uudelleenarvotustilille.

5.228     Pääomien takaisinvaihto tehdään swap-sopimuksessa määritellyin ehdoin, ja rahoitusvarojen vaihto saattaa tapahtua muulla kuin vallitsevalla markkinahinnalla. Sopimusosapuolten väliset maksut suoritetaan sopimuksen mukaisesti. Vallitsevan markkinahinnan ja sopimushinnan välinen erotus on yhtä suuri kuin saatavan/velan purkuarvo sopimuksen päätöspäivänä, ja se kirjataan johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin kohdistuvana taloustoimena (F.7). Kaikkien johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin kohdistuvien taloustoimien tulee täsmätä koko swap-sopimuksesta sen olemassaoloaikana saatuihin uudelleenarvostusvoittoihin tai -tappioihin yhteensä. Käsittelytapa on yhdenmukainen päättymispäivänä toteutettavan option käsittelyn kanssa.

5.229     Institutionaalisten yksiköiden osalta swap- tai korkotermiinisopimus kirjataan johdannaisiin ja työsuhdeoptioihin varojen puolelle, jos se on nettoarvoltaan saatavaa. Silloin, kun sopimus on nettoarvoltaan velkaa, se kirjataan sovitun käytännön mukaisesti negatiivisena varojen puolelle vara- ja velkapuolen välisen siirtämisen välttämiseksi. Negatiiviset nettomaksut siis kasvattavat nettoarvoa.

Muut saamiset ja velat (F.8)

Määritelmä

5.230     Muut saamiset ja velat ovat rahoitusvaroja ja velkoja, jotka syntyvät taloustoimen vastineena, kun kyseessä olevan taloustoimen ja siihen liittyvän maksun välillä on ajoitusero.

5.231     Muihin saamisiin ja velkoihin luetaan sellaisiin rahoitussaamisiin kohdistuvat taloustoimet, jotka juontuvat ennenaikaisesta tai myöhästyneestä maksusta. Nämä maksut liittyvät tavaroihin tai palveluihin kohdistuviin taloustoimiin, tulonjakotaloustoimiin tai rahoitustaloustoimiin jälkimarkkinoilla.

5.232     Muihin saamisiin ja velkoihin kohdistuviin rahoitustaloustoimiin luetaan

a)      kauppaluotot ja ennakot (F.81)

b)      muut saamiset ja velat (F.89).

Kauppaluotot ja ennakot (F.81)

Määritelmä

5.233     Kauppaluotot ja ennakot ovat rahoitussaamisia, jotka syntyvät tavaroiden ja palvelujen toimittajien antaessa asiakkailleen lisää maksuaikaa. Ne ovat myös ennakkomaksuja käynnissä tai käynnistymässä olevista töistä ja asiakkaiden ennakkomaksuja vielä toimittamattomista tavaroista ja palveluista.

5.234     Kauppaluotto ja ennakot syntyvät, kun maksua tavaroista tai palveluista ei suoriteta samaan aikaan kuin tavaran tai palvelun omistajuus muuttuu. Jos maksu suoritetaan ennen omistajuuden muuttumista, kyse on ennakkomaksusta.

5.235     Suoritetut välilliset rahoituspalvelut (FISIM), jotka ovat kertyneet mutta joita ei vielä ole maksettu, sisällytetään vastaavaan rahoitusinstrumenttiin, yleensä korkoihin, ja vakuutusmaksuvastuu luetaan vakuutustekniseen vastuuvelkaan (F.61). Kummassakaan tapauksessa kirjausta ei tehdä kauppaluottoihin ja ennakoihin.

5.236     Kauppaluottoihin ja ennakoihin luetaan

a)      sellaisten tavaroiden ja palvelusten toimittamiseen liittyvät saatavat, joita ei ole vielä maksettu,

b)      rahoitusyhtiöiden tarjoama käyttöpääoman rahoitus (factoring) lukuun ottamatta lainamuotoista rahoitusta,

c)      rakennusten yli ajan kertyvät vuokrat, ja

d)      tavaroihin ja palveluksiin kohdistuvat maksurästit silloin, kun maksut eivät liity lainaan.

5.237     Kauppaluotto erotetaan kauppavekselien muodossa tapahtuvasta kaupan rahoittamisesta ja kolmansien osapuolten myöntämästä luotosta kaupan rahoittamiseksi.

5.238     Kauppaluottoihin ja ennakoihin ei lueta kauppaluottojen rahoituslainoja. Ne luetaan lainoihin.

5.239     Kauppaluotot ja ennakot voidaan jakaa alkuperäisen maturiteetin perusteella lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin kauppaluottoihin ja ennakoihin.

Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot (F.89)

Määritelmä

5.240     Muut saamiset ja velat ovat rahoitussaamisia, jotka syntyvät tulonjakotaloustoimien tai jälkimarkkinakauppaan liittyvien rahoitustaloustoimien ja niiden vastineina olevien maksujen ajoituseroista.

5.241     Muihin saamisiin ja velkoihin luetaan saamiset, jotka syntyvät suoriteperusteisen kirjauksen ja todellisten maksujen ajoituserosta. Ne voivat kohdistua esimerkiksi

a)      palkkoihin ja palkkioihin;

b)      veroihin ja sosiaaliturvamaksuihin;

c)      osinkoihin;

d)      vuokraan; ja

e)      arvopaperien ostoon ja myyntiin.

5.242     Kertyneet korot ja korkorästit kirjataan sen rahoitusvaran tai velan yhteyteen, josta korko on kertynyt, ei muihin saamisiin ja velkoihin. Jos korkokertymää ei pääomiteta, se luokitellaan muihin saamisiin ja velkoihin.

5.243     Arvopaperien lainaksiantoja ja kultalainojen maksuja, joita pidetään korkoina, koskevat kirjaukset tehdään kuitenkin muihin saamisiin ja velkoihin, ei niihin liittyvien instrumenttien yhteyteen.

5.244     Muihin saamisiin ja velkoihin ei lueta

a)      muita kuin tavaroihin tai palveluihin kohdistuvien taloustoimien, tulonjakotaloustoimien tai rahoitustaloustoimien ja niitä vastaavien maksujen ajoituseroista johtuvia tilastollisia eroja;

b)      rahoitusvaateen luomiseen liittyviä ennakko- tai myöhästymismaksuja tai velkojen kuoletuksia paitsi niissä tapauksissa, joissa rahoitusvaade luokitellaan muihin saamisiin tai velkoihin. Nuo ennakko- ja myöhästymismaksut luokitellaan niihin liittyvän instrumentin vaadeluokkaan; ja

c)      julkisyhteisöille maksettavissa verojen ja sosiaaliturvamaksujen määrissä, jotka sisällytetään muihin saamisiin ja velkoihin, ei oteta lukuun näiden verojen ja sosiaaliturvamaksujen todennäköisesti perimättä jäävää osaa, joka muodostaa siten julkisyhteisöjen vaateen, jolla ei ole arvoa.

Luvun 5 liite 1: RAHOITUSVAATEIDEN LUOKITUS

5.A1.01  Rahoitustaloustoimet voidaan luokitella eri kriteerien, kuten rahoitusinstrumentin tyypin, jälkimarkkinakelpoisuuden, tulotyypin, maturiteetin, valuutan ja korkotyypin, perusteella.

Rahoitusvaateiden luokitus vaadeluokittain

5.A1.02  Rahoitustaloustoimet on jaettu taulukossa 5.3 esitettäviin luokkiin ja alaluokkiin. Rahoitusvaroihin ja velkoihin kohdistuvien rahoitustaloustoimien luokittelu vastaa rahoitusvarojen ja velkojen luokittelua.

Taulukko 5.3:

Rahoitusvaateiden luokitus

Luokka || Koodi

Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || F.1 || ||

Monetaarinen kulta || || F.11 ||

Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || || F.12 ||

Käteisraha ja talletukset || F.2 || ||

Käteisraha || || F.21 ||

Siirtokelpoiset talletukset || || F.22 ||

Muut talletukset || || F.29 ||

Velkapaperit || F.3 || ||

Lyhytaikaiset || || F.31 ||

Pitkäaikaiset || || F.32 ||

Lainat || F.4 || ||

Lyhytaikaiset || || F.41 ||

Pitkäaikaiset || || F.42 ||

Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || F.5 || ||

Osakkeet ja osuudet || || F.51 ||

Noteeratut osakkeet || || || F.511

Noteeraamattomat osakkeet || || || F.512

Muut osuudet || || || F.519

Sijoitusrahasto-osuudet || || F.52 ||

Rahamarkkinarahasto-osuudet || || || F.521

Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet || || || F.522

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || F.6 || ||

Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka || || F.61 ||

Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut || || F.62 ||

Eläkevastuut || || F.63 ||

Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan || || F.64 ||

Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin || || F.65 ||

Standarditakauksiin liittyvät varaukset || || F.66 ||

Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || F.7 || ||

Muut johdannaiset kuin työsuhdeoptiot || || F.71 ||

Työsuhdeoptiot || || F.72 ||

Muut saamiset ja velat || F.8 || ||

Kauppaluotot ja ennakot || || F.81 ||

Muut saamiset ja velat || || F.89 ||

5.A1.03  Rahoitustaloustoimien, saamisten ja velkojen luokittelu perustuu ensisijaisesti rahoitusinstrumenttien likviditeettiin, jälkimarkkinakelpoisuuteen ja juridisiin tunnusmerkkeihin. Vaadeluokkien määritelmät ovat yleensä riippumattomia institutionaalisten yksiköiden luokittelusta. Rahoitussaamisten ja velkojen luokitusta voidaan kuitenkin yksityiskohtaistaa ja ristiintaulukoida luokitus institutionaalisten yksiköiden mukaisesti. Esimerkkinä tästä on siirtokelpoisten talletusten ristiintaulukointi talletuksia vastaanottavien yhteisöjen, muiden kuin keskuspankkien, pankkien välisinä positioina.

Rahoitusvaateiden luokitus jälkimarkkinakelpoisuuden perusteella

5.A1.04  Rahoitussaamiset voidaan erotella toisistaan jälkimarkkinakelpoisuuden perusteella. Saaminen on jälkimarkkinakelpoinen, jos sen omistajuus on helposti siirrettävissä yhdeltä yksiköltä toiselle luovutuksen tai nimisiirron avulla tai johdannaisten tapauksessa korvaamalla se vastakkaisella sopimuksella. Kaikilla rahoitusinstrumenteilla voidaan käydä kauppaa, mutta jälkimarkkinakelpoisilla instrumenteilla käydään kauppaa pörssissä tai kahdenvälisillä markkinoilla, vaikkei jälkimarkkinakelpoisuus edellytäkään varsinaista kaupankäyntiä. Jälkimarkkinakelpoisuuden edellytyksiä ovat

a)      siirrettävyys tai korvattavuus johdannaisten tapauksessa;

b)      standardisointi, josta on usein osoituksena korvattavuus ja ISIN-tunnus; ja

c)      se, että varan haltija luopuu vaadeoikeudestaan edellisiä hallussapitäjiä kohtaan.

5.A1.05  Arvopaperit, johdannaiset ja työsuhdeoptiot (AF.7) ovat jälkimarkkinakelpoisia rahoitussaamisia. Arvopapereihin luetaan velkapaperit (AF.3), noteeratut osakkeet (AF.511), noteeraamattomat osakkeet (AF.512) ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.52). Johdannaisia ja työsuhdeoptioita ei luokitella arvopapereiksi, vaikka ne ovat jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja. Ne liittyvät erityisiin rahoitus- tai muihin varallisuuseriin tai indekseihin, joiden kautta rahoitusriskit voivat olla itsenäisinä kaupankäynnin kohteina rahoitusmarkkinoilla.

5.A1.06  Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF.1), käteisraha ja talletukset (AF.2), lainat (AF.4), muut osuudet (AF.519), vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (AF.6) sekä muut saamiset ja velat (AF.8) eivät ole jälkimarkkinakelpoisia.

Strukturoidut arvopaperit

5.A1.07  Strukturoidut arvopaperit koostuvat tyypillisesti arvopaperin tai arvopaperien korin sekä johdannaisen tai johdannaisten korin yhdistelmästä. Ne rahoitusinstrumentit, jotka eivät ole strukturoituja arvopapereita, ovat esimerkiksi strukturoituja talletuksia, joilla on sekä talletuksien että johdannaisten tunnusmerkkejä. Velkapapereissa takaisin maksettava pääoma suoritetaan yleensä sopimuksentekohetkellä, toisin kuin johdannaisissa.

Rahoitusvaateiden luokittelu tulotyypin perusteella

5.A1.08  Rahoitustaloustoimet luokitellaan niistä saatavan tulon perusteella. Tulon liittäminen sitä vastaavaan rahoitusvaraan ja velkaan helpottaa tuottoasteen laskemista. Taulukossa 5.4 esitetään yksityiskohtainen luokittelu taloustoimittain ja tulotyypeittäin. Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet, talletukset, velkapaperit, lainat sekä muut saamiset ja velat kasvavat korkoa, kun taas osakkeista ja osuuksista maksetaan pääasiassa osinkoja, uudelleensijoitettuja voittoja tai yritystulon ottoja yritysmäisistä yhteisöistä. Sijoitustulo maksetaan sijoitusrahasto-osuuksien ja vakuutusteknisten vastuuvelkojen haltijoille. Johdannaisesta maksettavaa korvausta ei kirjata tuloksi, koska pääomaa ei anneta.

Taulukko 5.4: Rahoitusvaateiden luokittelu tulotyypin perusteella

Rahoitustaloustoimet || Koodi || Tulon tyyppi || Koodi

Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || F.1 || Korko || D.41

Käteisraha || F.21 || Ei mitään ||

Siirtokelpoiset talletukset || F.22 || Korko || D.41

Muut talletukset || F.29 || Korko || D.41

Velkapaperit || F.3 || Korko || D.41

Lainat || F.4 || Korko || D.41

Osakkeet ja osuudet || F.51 || Yritysten jakamat tulot || D.42

Uudelleensijoitetut voitot || D.43

Noteeratut ja noteeraamattomat osakkeet || F.511 || Osingot || D.421

Uudelleensijoitetut voitot || D.43

Muut osuudet || F.519 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || D.422

Uudelleensijoitetut voitot || D.43

Osingot || D.421

Sijoitusrahasto-osuudet || F.52 || Osuudenomistajille kuuluva sijoitusrahastojen sijoitustulo || D.443

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || F.6 || Vakuutuksenottajien omaisuustulo || D.441

Eläkeoikeuksiin perustuvat omaisuustulot || D.442

Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || F.7 || Ei mitään ||

Muut saamiset ja velat || F.8 || Korko || D.41

Rahoitusvaateiden luokittelu korkotyypin perusteella

5.A1.09  Rahoitusvarat ja velat, jotka kasvavat korkoa, voidaan jakaa korkotyypin perusteella kiinteäkorkoisiin, vaihtuvakorkoisiin ja yhdistelmäkorkoisiin varoihin ja velkoihin.

5.A1.10  Kiinteäkorkoisten rahoitusinstrumenttien sopimukseen perustuva nimelliskorko maksetaan nimellisvaluutassa rahoitusinstrumentin koko juoksuajalta tai määrättyjen vuosien ajan. Velallisen näkökulmasta tiedossa ovat myös korkomaksuerien ja pääoman takaisinmaksuerien ajankohta ja suuruus rahoitusinstrumentin juoksuajan alkamispäivästä alkaen.

5.A1.11  Vaihtuvakorkoisten rahoitusinstrumenttien korko- ja pääomamaksut on sidottu tiettyyn korkoon, tavaroiden ja palvelujen yleiseen hintaindeksiin tai kohde-etuuden hintaan. Viitearvo vaihtelee markkinatilanteen mukaisesti.

5.A1.12  Yhdistelmäkorkoisten rahoitusinstrumenttien korkotaso on sidottu niiden juoksuajalla sekä kiinteään että vaihtuvaan korkoon, ja ne luokitellaan vaihtuvakorkoisiksi rahoitusinstrumenteiksi.

Rahoitusvaateiden luokitus maturiteetin perusteella

5.A1.13  Korkotasoa, varojen tuottoja, likviditeettiä tai velanhoitokykyä arvioitaessa varat ja velat voi olla tarpeen jakaa maturiteettiluokkiin.

Pitkäaikainen ja lyhytaikainen maturiteetti

Määritelmä

5.A1.14  Maturiteetiltaan lyhytaikaiset rahoitusvarat ja velat on maksettava takaisin velkojalle sen niin vaatiessa tai enintään vuoden kuluessa. Maturiteetiltaan pitkäaikaisten rahoitusvarojen ja velkojen takaisinmaksupäivä on yli vuoden kuluttua, tai niille ei ole ilmoitettu maturiteettia.

Alkuperäinen maturiteetti ja jäljellä oleva maturiteetti

Määritelmä

5.A1.15  Rahoitusvarojen ja velkojen alkuperäinen maturiteetti määritellään liikkeeseenlaskupäivän ja sovitun viimeisen maksupäivän väliseksi ajaksi. Rahoitusvarojen tai velkojen jäljellä oleva maturiteetti määritellään viitepäivän ja sovitun viimeisen maksupäivän väliseksi ajaksi.

5.A1.16  Alkuperäisen maturiteetin käsite auttaa ymmärtämään velkapaperien liikkeeseenlaskua. Velkapaperit ja lainat jaetaan näin ollen niiden alkuperäisen maturiteetin mukaan lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin velkapapereihin ja lainoihin.

5.A1.17  Jäljellä olevalla maturiteetilla on merkitystä lähinnä velka-aseman ja velanhoitokyvyn arvioinnissa.

Rahoitusvaateiden luokitus valuutan perusteella

5.A1.18  Monet rahoitusvarojen ja velkojen vaadeluokista, niiden alaluokista ja alaryhmistä voidaan jakaa edelleen varojen ja velkojen nimellisvaluuttojen mukaisiin luokkiin.

5.A1.19  Ulkomaan valuutan määräisiin rahoitusvaroihin ja velkoihin luetaan valuuttakorin avulla määritellyt rahoitusvarat ja velat, kuten SDR:t sekä kullan määräiset rahoitusvarat ja velat. Erottelu kansallisen ja ulkomaan valuutan määräisiin rahoitusvaroihin ja velkoihin on erityisen hyödyllistä vaadeluokissa käteisraha ja talletukset (AF.2), velkapaperit (AF.3) ja lainat (AF.4).

5.A1.20  Selvitysvaluutta voi erota siitä valuutasta, jonka määräinen rahoitusinstrumentti on. Selvitysvaluutta tarkoittaa valuuttaa, joksi rahoitusinstrumenttien, kuten arvopaperien, positioiden ja virtojen arvo muunnetaan aina selvityksen yhteydessä.

Rahan määrät

5.A1.21  Rahapoliittinen analyysi voi edellyttää, että rahan määrät, kuten M1-, M2- ja M3-raha-aggregaatit, kirjataan rahoitustilille. Rahan määriä ei kirjata EKT 2010:ssä.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 6

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o../..,

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

6 LUKU: MUUT VIRRAT

1. Johdanto

Muut virrat ovat varojen ja velkojen arvossa tapahtuvia muutoksia, jotka eivät johdu taloustoimista. Nämä virrat eivät ole taloustoimia siitä syystä, että niiltä puuttuu yksi tai useampi taloustoimien ominaispiirre. Asianosaiset institutionaaliset yksiköt eivät esimerkiksi välttämättä toimi yhteisestä sopimuksesta, kuten esim. varojen korvauksettoman haltuunoton tapauksessa. Muutos voi myös johtua luonnontapahtumasta kuten maanjäristyksestä eikä puhtaasti taloudellisesta ilmiöstä. Tai ulkomaan valuutassa ilmaistu varallisuuserän arvo voi muuttua valuuttakurssin muuttuessa.

2. Varojen ja velkojen muut muutokset

6.01 Määritelmä: || Varojen ja velkojen muut muutokset ovat muita kuin pääoma- ja rahoitustileille kirjattavin taloustoimin syntyneitä taloudellisia virtoja, jotka muuttavat varojen ja velkojen arvoa

Muita muutoksia erotetaan kahdentyyppisiä. Ensimmäinen käsittää varojen ja velkojen volyymin muutokset. Toinen muodostuu nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista.

2.1 Varojen ja velkojen volyymin muut muutokset

(K.1–K.6)

6.02       Pääomatilillä valmistetut ja valmistamattomat varat voivat tulla sektorille ja poistua sieltä varojen hankintoina ja luovutuksina, kiinteän pääoman kulumisena, lisäyksinä varastoihin tai vähennyksinä ja hävikkinä varastoista. Rahoitustilillä rahoitusvarat ja velat tulevat järjestelmään, kun velallinen hyväksyy tulevan velvoitteen maksaa velkojalle, ja poistuvat järjestelmästä, kun tämä velvoite on täytetty.

6.03       Varojen ja velkojen volyymin muihin muutoksiin sisältyvät virrat, jotka mahdollistavat varojen ja velkojen tulon tileille tai poistumisen tileiltä muutoin kuin taloustoimin – esimerkkinä luonnonvarojen löytämisen, ehtymisen ja kulumisen mukaanotto tileihin ja tileiltä poistaminen.

6.04       Varojen ja velkojen volyymin muihin muutoksiin sisältyvät myös sellaisten poikkeuksellisten ja odottamattomien ulkoisten tapahtumien vaikutukset, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia, sekä muutokset, jotka ovat seurausta institutionaalisten yksiköiden tai varojen ja velkojen uudelleen luokittelusta ja rakenteen muuttumisesta.

6.05       Varojen ja velkojen volyymin muut muutokset kattavat kuusi luokkaa:

a)      Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäviksi (K.1);

b)      Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen (K.2);

c)      Katastrofien aiheuttamat menetykset (K.3);

d)      Korvauksettomat haltuunotot (K.4);

e)      Muualla luokittelemattomat volyymin muut muutokset (K.5); ja

f)       Luokitusmuutokset (K.6).

2.1.1 Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäviksi (K.1)

6.06       Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäviksi kuvaa valmistettujen ja valmistamattomien varojen sellaista lisääntymistä, joka ei ole seurausta tuotannosta. Siihen luetaan:

a)      historialliset muistomerkit, esim. rakennukset tai sijaintipaikat, joilla on erityinen arkeologinen, historiallinen tai kulttuurinen merkitys, kun niiden arvo ensimmäisen kerran kirjataan varallisuustaseeseen;

b)      arvoesineet, kuten jalokivet, antiikki ja taide-esineet, kun esineen korkea arvo tai taiteellinen merkitys otetaan ensimmäisen kerran huomioon varallisuustaseessa;

c)      hyödynnettävissä olevien maaperävarojen löydökset kuten todennetut hiili-, öljy-, maakaasu-, metalli- ja epämetallimineraalivarannot. Tähän luetaan myös varantojen arvonkorotukset, kun hyödyntämisestä tulee taloudellisesti kannattavaa teknologisen kehityksen tai suhteellisten hinnanmuutosten myötä;

d)      luonnonvaraisten biologisten varojen kuten luonnonmetsien ja kalakantojen luonnollinen kasvu, kun näiden taloudellisten varojen kasvu ei ole minkään institutionaalisen yksikön suorassa valvonnassa, vastuulla tai hallinnoimaa, eikä sitä siten käsitellä tuotantona,

e)      muiden luonnonvarojen siirtäminen taloudelliseen toimintaan: luonnonvarat, jotka muuttuvat merkitykseltään määriteltäviksi taloudellisiksi varoiksi. Esimerkkejä ovat koskemattomien metsien hyödyntäminen, luonnonvaraisen tai joutomaan muuntaminen maaksi, joka voidaan ottaa taloudelliseen käyttöön, maan valtaus ja ensivaraus vedenotosta. Luonnonvarojen arvo voi kasvaa myös lähistöllä harjoitettavan taloudellisen toiminnan seurauksena, esimerkiksi maa voidaan tunnustaa arvokkaaksi lähellä sijaitsevan rakennuskohteen tai tien rakentamisen takia. Maanparannuksen kustannukset kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostuksena, mutta maanparannuksen arvon ylittävä maan arvonnousu kirjataan taloudellisen arvon ilmaantumisena;

f)       luonnonvarojen laadunmuutokset, jotka ovat seurausta niiden taloudellisen käytön muuttumisesta. Laadunmuutokset kirjataan volyymin muutoksina. Tähän kirjattavat laadunmuutokset ovat vastinkirjauksia niille taloudellisen käytön muutoksille, jotka esitetään luokitusmuutoksina (katso kohta 6.21.) Esimerkiksi viljelymaan uudelleenluokittelu rakennusmaaksi voi johtaa maan arvon nousuun ja luokitusmuutokseen. Tässä tapauksessa vara on jo luettu varoihin, ja taloudellisen käytön muutoksesta johtuva muutos varan laadussa katsotaan varan muuttumiseksi taloudellisesti merkittäväksi. Toinen esimerkki on lypsykarjan arvon nousu, kun se lähetetään teurastettavaksi odotettua aiemmin;

g)      siirrettävien sopimusten, leasingsopimusten, lisenssien ja lupien myöntämisestä syntyvän arvon muuttuminen ensimmäistä kertaa taloudellisesti merkittäväksi. Näiden sopimusten, leasingsopimusten, lisenssien tai lupien arvo on vara, kun niihin liittyvän oikeuden arvo ylittää maksettavat maksut ja haltija voi realisoida arvon siirtämällä ne muille; ja

h)      liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen arvon muutokset, jotka tapahtuvat, kun institutionaalisia yksikköjä myydään niiden omat varat ylittävään hintaan (katso kohta 7.07); omat varat ylittävää ostohinnan osaa kutsutaan ostetuiksi liikearvoksi ja markkinointivaroiksi. Liikearvoa, jota ei ole todennettu myynnin tai oston kautta, ei lueta taloudellisiin varoihin.

2.1.2 Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen (K.2)

6.07       Valmistamattomien muiden kuin rahoitusvarojen taloudellisen arvon häviäminen sisältää:

a)      luonnonvarojen ehtymisen, mikä käsittää maaperävarojen esiintymien arvon alenemisen sekä varoihin luettujen luonnonvaraisten biologisten varojen ehtymisen (katso kohta 6.06e) sadonkorjuun, metsien raivauksen tai kestävän tason ylittävän käytön takia. Monet tässä mahdollisista kirjauksista ovat kohdissa 6.06c–6.06f kuvattujen kirjausten vastakohtia;

b)      Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen, mikä kattaa

i)        ostettujen liikearvon ja markkinointivarojen arvon alentamisen; ja

ii)       siirrettäviin sopimuksiin, leasingsopimuksiin, lisensseihin ja lupiin liittyvien etujen päättymisen.

2.1.3 Katastrofien aiheuttamat menetykset (K.3)

6.08       Volyymin muihin muutoksiin kirjattavat katastrofien aiheuttamat menetykset ovat seurausta laajoista, erillisistä ja tunnistettavista tapahtumista, jotka tuhoavat taloudellisia varoja.

6.09       Tällaisia tapahtumia ovat suuret maanjäristykset, tulivuoren purkaukset, hyökyaallot, epätavallisen voimakkaat hirmumyrskyt, kuivuus sekä muut luonnononnettomuudet; sotatoimet, mellakointi ja muut poliittiset tapahtumat; teknologiset onnettomuudet kuten suuret myrkkypäästöt tai radioaktiivisten aineiden pääsy ilmaan. Esimerkkejä tällaisista tapahtumista ovat:

a)      epätavallisen tulvimisen tai tuulivahingon aiheuttama maan laadun huononeminen;

b)      kuivuuden tai taudin puhkeamisen aiheuttama kasvatettavien varojen tuhoutuminen;

c)      metsäpalojen tai maanjäristysten aiheuttama rakennusten, laitteiden tai arvoesineiden tuhoutuminen; ja

d)      luonnonkatastrofien tai poliittisten tapahtumien seurauksena tapahtuva rahan tai haltija-arvopapereiden satunnainen tuhoutuminen taikka omistajuuden osoittavan todisteen tuhoutuminen.

2.1.4 Korvauksettomat haltuunotot (K.4)

6.10       Korvauksettomia haltuunottoja tapahtuu, kun hallitukset tai muut institutionaaliset yksiköt ottavat omistukseensa muiden institutionaalisten (myös ulkomaisten) yksiköiden varoja ilman täyttä korvausta muista syistä kuin verojen, sakkojen tai muiden vastaavien maksujen maksamista varten. Rikolliseen toimintaan liittyvän omaisuuden haltuunottoa pidetään sakkona. Tällaisen yksipuolisen haltuunoton korvaukseton osa kirjataan volyymin muuna muutoksena.

6.11       Varojen ulosmittausta ja tilitystä velkojille ei kirjata korvauksettomina haltuunottoina, koska tällaisesta menettelystä on sovittu osapuolten välillä joko nimenomaisesti tai yleisesti.

2.1.5 Muualla luokittelemattomat volyymin muut muutokset (K.5)

6.12       Muualla luokittelemattomat volyymin muut muutokset ovat odottamattomien tapahtumien vaikutukset varojen taloudelliseen arvoon.

6.13       Esimerkkejä muualla luokittelemattomista muiden kuin rahoitusvarojen muista volyymin muutoksista ovat:

a)      odottamaton vanhanaikaistuminen. Kiinteän pääoman kulumisen johtamisessa käytettyihin olettamuksiin ei sisälly kiinteiden varojen odottamatonta vanhanaikaistumista. Niihin sisältyvä odotetun vanhanaikaistumisen määrä voi olla todellista vanhanaikaistumista pienempi. Sen vuoksi on tehtävä kirjauksia esimerkiksi parantuneen teknologian käyttöönotosta johtuvasta kiinteiden varojen arvon alenemisesta;

b)      kiinteän pääoman kulumiseen sisältyvien normaalivahinkoja vastaavien vähennysten ja todellisten tappioiden väliset erot. Ennakoimattomat vahingot eivät sisälly kiinteän pääoman kulumiseen, ja siten normaalien odotettavissa olevien vahinkojen arvioitu määrä voi olla todellista vahinkojen määrää pienempi tai suurempi. Tällaisista tapahtumista aiheutuvan kiinteiden varojen arvon ennakoimattoman alenemisen tai nousun osalta on sen vuoksi tehtävä oikaisuja. Näissä tapauksissa oikaistut tappiot eivät ole riittävän suuret, jotta niitä voitaisiin pitää katastrofin aiheuttamina;

c)      sellainen kiinteiden varojen kunnon heikkeneminen, jota ei ole otettu huomioon kiinteän pääoman kulumisessa. Tähän sisältyy kiinteiden varojen arvon aleneminen, jonka syinä ovat esimerkiksi ennakoimattomat ilman happamuuden tai sateiden vaikutukset rakennusten pinnoitteille tai kulkuneuvojen koreille;

d)      luopuminen tuotantolaitteistoista jo ennen niiden valmistumista tai ottoa taloudelliseen käyttöön;

e)      poikkeukselliset varastotappiot (esim. tulipalon, varkauden tai viljavaraston hyönteistuhon takia), joita ei pidetä katastrofin aiheuttamina.

6.14       Esimerkkejä muualla luokittelemattomista rahoitusvarojen ja velkojen volyymin muutoksista ovat:

a)      käteisrahaan tai haltija-arvopapereihin kohdistuvat tappiot, jotka johtuvat syistä (esimerkiksi tulipalosta tai varkaudesta), joita ei pidetä katastrofeista johtuvina, sekä liikkeestä poistettu vaihtokelvoton käteisraha, lukuun ottamatta niitä määriä, joiden osalta on tehty luokituksen muutos metallirahasta arvoesineiksi;

b)      muutokset, jotka johtuvat rahoitussaatavien poistamisesta kirjanpidosta. Niitä ei oteta rahoitustilille, koska osapuolten välillä ei ole yhteistä sopimusta. Velkoja saattaa päättää, että konkurssin tai selvitystilan takia saamista ei voida enää periä, ja poistaa saamisen taseestaan. Velkojan toteamus, että saamista ei voida periä, kirjataan volyymin muina muutoksina. Tämän lisäksi vastaava velka on poistettava velallisen taseesta, jotta koko talouden tilit pysyvät tasapainossa. Tähän yleisperiaatteeseen tehdään poikkeus julkisyhteisöille maksettavien verojen ja sosiaaliturvamaksujen osalta, katso kohta 6.15d;

c)      demografisten olettamusten muutoksista johtuvat muutokset henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvissa vastuissa ja eläkeoikeuksissa;

d)      standarditakausvastuisiin liittyvät varaukset, kun odotettavissa olevien, takauksiin perustuvien maksuvaatimusten määrä ylittää odotettavissa olevien tulojen ja takaisinperintöjen määrän.

6.15       Muualla luokittelemattomiin volyymin muihin muutoksiin ei lueta seuraavia:

a)      rahoitussaamisten muutokset arvonalennuksista, jotka perustuvat markkinakelpoisten rahoitussaamisten todellisiin markkina-arvoihin: nämä otetaan huomioon uudelleenarvotustilillä;

b)      velallisen ja velkojan yhteisestä sopimuksesta peruutettu velka (velan peruuttaminen tai velan anteeksianto): tämä kirjataan velallisen ja velkojan välisenä taloustoimena (katso kohta 4.165.f);

c)      velan kieltäminen: velallisen tekemää velan yksipuolista mitätöintiä ei tunnusteta.

d)      julkisyhteisöille maksettavat verot ja sosiaaliturvamaksut, jotka julkisyhteisöt yksipuolisesti tunnustavat jäävän todennäköisesti perimättä (katso kohdat 1.57, 4.27 ja 4.82).

2.1.6 Luokitusmuutokset (K.6)

6.16       Luokitusmuutokset muodostuvat sektoriluokituksen ja institutionaalisten yksiköiden rakenteen muutoksista sekä varojen ja velkojen luokitusmuutoksista.

2.1.6.1 Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset (K.61)

6.17       Institutionaalisen yksikön luokitteleminen uudelleen sektorista toiseen siirtää samalla koko sen taseen, esimerkiksi jos kotitaloussektoriin luokitellusta institutionaalisesta yksiköstä tulee omistajastaan taloudellisesti erillinen yksikkö, se voidaan lukea yritysmäiseksi yhteisöksi ja luokitella uudelleen yrityssektorille.

6.18       Sektoriluokituksen muutokset siirtävät koko taseen yhdeltä sektorilta tai alasektorilta toiselle. Siirto voi johtaa varojen ja velkojen sulauttamiseen tai eriyttämiseen, mikä on myös sisällytettävä tähän luokkaan.

6.19       Institutionaalisten yksiköiden rakenteen muutokset kattavat tiettyjen rahoitusvarojen ja velkojen ilmaantumisen ja häviämisen yrityksen uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Kun yritys lakkaa olemasta itsenäinen oikeudellinen yksikkö sen takia, että se sulautuu yhteen tai useampaan yritykseen, kaikki sulautuvan yrityksen ja sen sulauttavien yritysten väliset varat ja velat, mukaan lukien osakkeet ja muu oma pääoma, häviävät järjestelmästä. Yrityksen osakkeiden ja muun oman pääoman osto osana sulautumaa kirjataan kuitenkin ostavan yrityksen ja aiempien omistajien välisenä rahoitustoimena. Entisten osakkeiden korvaaminen ostavan yrityksen osakkeilla tai uuden yrityksen osakkeilla kirjataan osakkeiden lunastamisena, johon liittyy uusien osakkeiden liikkeeseenlasku. Sulautuneen yrityksen ja kolmansien osapuolten väliset rahoitussaamiset ja velat pysyvät muuttumattomina, ja ne siirtyvät sulauttavalle yritykselle.

6.20       Kun yritys vastaavasti jaetaan oikeudellisesti kahdeksi tai useammaksi institutionaaliseksi yksiköksi, rahoitusvarojen ja velkojen ilmaantuminen kirjataan luokkaan ”sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset”.

2.1.6.2 Varojen ja velkojen luokitusmuutokset (K.62)

6.21       Varojen ja velkojen luokitusmuutoksia tapahtuu, kun varat ja velat esiintyvät avaustaseessa yhdessä ja päätöstaseessa toisessa luokassa. Esimerkkeinä ovat maan käytön muutokset sekä asuntojen muuttaminen kaupalliseen käyttöön tai päinvastoin. Maan ollessa kyseessä molemmat kirjaukset (negatiivinen vanhaan luokkaan ja positiivinen uuteen luokkaan) tehdään saman arvoisina. Käytön muutoksesta seuraava maan arvon muutos kirjataan mieluummin volyymin muutoksena kuin uudelleenarvotuksena ja tätä myötä varojen muuttumisena taloudellisesti merkittäviksi tai valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviämisenä.

6.22       Kultaharkkojen muodossa olevan monetaarisen kullan syntymistä tai sen häviämistä ei voi saada aikaan rahoitustaloustoimella, vaan se tulee tilinpitojärjestelmään tai poistuu sieltä varojen volyymin muiden muutosten kautta.

6.23       Sijoituskullan osalta tapahtuu erityislaatuinen luokituksen muutos. Sijoituskulta voi olla haltijan ja hallussapitoperusteen mukaan joko monetaariseksi kullaksi kutsuttu rahoitusvara tai ei-monetaariseksi kullaksi kutsuttu arvoesine. Monetarisointi on sijoituskullan luokituksen muutos ei-monetaarisesta monetaariseksi. Demonetarisointi on sijoituskullan luokituksen muutos monetaarisesta ei-monetaariseksi.

6.24       Sijoituskultaan liittyvät toiminnot kirjataan seuraavasti:

a)      Kun rahaviranomaiset myyvät sijoituskultaa, joka on sellaisen ulkomaisen institutionaalisen yksikön varantovara, joka ei ole rahaviranomainen, tai kotimaisen institutionaalisen yksikön varantovara, tämä kirjataan ei-monetaariseen kultaan kohdistuvana taloustoimena. Kullan demonetarisointi sijoituskullan luokituksen muutoksena monetaarisesta ei-monetaariseksi tapahtuu välittömästi ennen taloustointa ja kirjataan rahaviranomaisen varojen volyymin muina muutoksina.

b)      Kun rahaviranomaiset ostavat sijoituskultaa ulkomaiselta institutionaaliselta yksiköltä tai kotimaiselta institutionaaliselta yksiköltä varantovaroihinsa eikä kulta jo ole varantovara, tämä kirjataan ei-monetaariseen kultaan kohdistuvana taloustoimena. Kullan monetarisointi sijoituskullan luokituksen muutoksena ei-monetaarisesta monetaariseksi tapahtuu välittömästi taloustoimen jälkeen ja kirjataan rahaviranomaisen varojen volyymin muina muutoksina.

c)      Kun ostaja ja myyjä ovat eri talouksien rahaviranomaisia ja molemmat pitävät sijoituskultaa osana varantovarojaan, tapahtuu sijoituskultaan kohdistuva taloustoimi, joka kirjataan rahoitustilille.

d)      Muissa tapauksissa sijoituskulta on aina ei-monetaarista, ja taloustoimet kirjataan ei-monetaariseen kultaan kohdistuvina.

Edellä olevat rahaviranomaiseen liittyvät tapaukset soveltuvat myös kansainväliseen rahoitusjärjestöön.

6.25       Varojen ja velkojen luokitusmuutokset eivät sisällä velkapapereiden muuntamista osakkeiksi, joka kirjataan kahtena rahoitustaloustoimena.

2.2 Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot (K7)

6.26       Uudelleenarvotustilille kirjataan nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot, jotka kertyvät tilinpitojakson aikana varojen ja velkojen omistajille ja heijastavat niiden hintatason ja -rakenteen muutoksia. Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot (luokka K.7) sisältävät neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot (alaluokka K.71) sekä reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot (alaluokka K.72).

6.27 Määritelmä: || Tietyn varallisuuserän nimelliset hallussapitovoitot ja ‑tappiot (K.7) ovat varan arvon nousuja tai laskuja, jotka kertyvät sen taloudelliselle omistajalle varan hinnan nousujen tai laskujen seurauksena. Rahoitusvelan nimelliset hallussapitovoitot ja ‑tappiot ovat velan arvon laskuja tai nousuja, jotka ovat tulosta sen hinnan laskuista tai nousuista.

6.28       Hallussapitovoitto syntyy varan arvon noususta tai velan arvon alenemisesta. Hallussapitotappio syntyy varan arvon alenemisesta tai velan arvon noususta.

6.29       Uudelleenarvotustilille kirjattavat nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot kertyvät varoista ja veloista riippumatta siitä, realisoituvatko ne vai eivät. Hallussapitovoiton sanotaan realisoituneen, kun kyseessä oleva vara myydään, lunastetaan, käytetään tai siitä muuten luovutaan tai kun velka maksetaan takaisin. Realisoimaton voitto kertyy sellaisesta varallisuudesta, joka yhä omistetaan tai velasta, joka on yhä olemassa tilinpitojakson lopussa. Realisoitunut voitto ymmärretään yleensä realisoituneena koko siltä ajalta, jonka vara on ollut omistuksessa tai jonka velka on ollut olemassa riippumatta siitä, onko tämä aika yhteneväinen tilinpitojakson kanssa vai ei. Koska hallussapitovoitot ja -tappiot kirjataan suoriteperusteisesti, realisoituneiden ja realisoitumattomien hallussapitovoittojen ja -tappioiden erottelu ei ole mukana luokituksissa eikä tileillä, vaikka se olisi hyödyllistä joihinkin tarkoituksiin.

6.30       Hallussapitovoittoihin ja -tappioihin luetaan kaikenlaisten muiden kuin rahoitusvarojen, rahoitusvarojen ja velkojen voitot ja tappiot. Mukaan luetaan siten myös tuottajien kaikenlaisten tavaroiden varastoihin sekä keskeneräisiin töihin kohdistuvat hallussapitovoitot ja -tappiot.

6.31       Nimellisiä hallussapitovoittoja ja -tappioita voi kertyä tilinpitojakson aikana minkä pituisen ajan tahansa hallussa olleista varoista tai otetuista veloista eikä pelkästään niistä varoista tai veloista, jotka esiintyvät avaus- ja/tai päätöstaseessa. Nimelliset hallussapitovoitot tai -tappiot tietystä varasta tai velasta taikka määrätystä määrästä tietyn tyyppistä varallisuutta tai velkaa, joka sen omistajalle kertyy tietyllä aikavälillä määritellään olevan ’kyseisen varan tai velan käypä arvo myöhempänä ajankohtana miinus kyseisen varan tai velan käypä arvo aikaisempana ajankohtana’ sillä oletuksella, että itse vara tai velka ei tällä aikavälillä muutu laadullisesti tai määrällisesti.

6.32       Nimellinen hallussapitovoitto (G), joka kertyy määrätystä määrästä q jotain varallisuutta ajankohtien o ja t välillä voidaan ilmaista seuraavasti: G = (pt − po) × q,

6.33       jossa po ja pt ovat varallisuuden hintoja hetkillä o ja t. Sellaisista rahoitusvaroista ja veloista, joilla on kiinteä käypä arvo kansallisen valuutan määräisenä, eli po ja pt ovat määritelmällisesti yksi ja sama, nimelliset hallussapitovoitot ovat aina yhtä kuin nolla.

6.34       Nimellisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden laskemista varten varojen hankinnat ja vähennykset on arvotettava samalla tavalla kuin ne kirjataan pääoma- ja rahoitustileillä ja varallisuuden varannot on arvotettava samalla tavalla kuin ne kirjataan taseessa. Kun on kyse kiinteistä varoista, hankinnan arvo on ostajan tuottajalle tai myyjälle maksama summa, johon lisätään kauppaan liittyvät ostajan maksamat omistusoikeuden siirtokulut. Olemassa olevan kiinteän varan luovutuksen arvo on vastaavasti myyjän ostajalta saama summa, josta vähennetään myyjän maksamat omistusoikeuden siirtokulut.

6.35       Poikkeus kohdassa 6.34 kuvattuun tapaukseen on se, että maksettu hinta eroaa varan markkinahinnasta. Tässä tapauksessa maksetun hinnan ja markkinahinnan väliselle erolle lasketaan pääomasiirto, ja hankinta kirjataan markkinahintaan. Näin tapahtuu erityisesti taloustoimissa, joissa on mukana markkinattomia sektoreita.

6.36       Voidaan erottaa neljä erilaista tilannetta, jotka johtavat nimellisiin hallussapitovoittoihin ja ‑tappioihin:

a)      Koko tilinpitojakson hallussa ollut vara: tilinpitojakson aikana kertyvä nimellinen hallussapitovoitto on yhtä kuin päätöstaseen arvo miinus avaustaseen arvo miinus kiinteän pääoman kuluminen tilinpitojaksolla. Nämä tasearvot ovat varojen estimoituja arvoja, jos ne olisi hankittu varallisuustaseiden laatimisajankohtina. Nimellinen hallussapitovoitto ei realisoidu;

b)      Tilinpitojakson alussa hallussa ollut vara myydään tilinpitojakson aikana: kertyvä nimellinen hallussapitovoitto on yhtä kuin arvo luovutushetkellä miinus avaustaseen arvo miinus kiinteän pääoman kuluminen tilinpitojaksolla ennen myyntiä. Nimellinen hallussapitovoitto realisoituu;

c)      Tilinpitojakson aikana hankittu vara, joka on hallussa vielä tilinpitojakson lopussa: kertyvä nimellinen hallussapitovoitto on yhtä kuin päätöstaseen arvo miinus arvo hankintahetkellä miinus kiinteän pääoman kuluminen tilinpitojaksolla. Nimellinen hallussapitovoitto ei realisoidu; ja

d)      Tilinpitojakson aikana hankittu ja luovutettu vara: kertyvä nimellinen hallussapitovoitto on yhtä kuin arvo luovutushetkellä miinus arvo hankintahetkellä miinus kiinteän pääoman kuluminen tilinpitojaksolla hankinnan ja luovutuksen välisenä aikana. Nimellinen voitto realisoituu.

6.37       Mukaan luettavat nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot kertyvät varoista ja veloista riippumatta siitä, realisoituvatko ne vai eivät. Ne kirjataan mukana olevien sektorien, koko kansantalouden ja ulkomaiden uudelleenarvotustilille.

2.2.1 Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot (K.71)

6.38 Määritelmä: || Varan tai velan neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot (K.71) ovat niiden hallussapitovoittojen ja -tappioiden arvo, jotka kertyvät, jos varan tai velan hinta muuttuu ajan kuluessa samassa suhteessa kuin yleinen hintataso.

6.39       Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot määritetään, jotta reaaliset hallussapitovoitot ja ‑tappiot, jotka jakavat uudelleen reaalista ostovoimaa sektoreiden välillä, olisi helpompi johtaa.

6.40       Merkitään yleistä hintaindeksiä kirjaimella r. Neutraali hallussapitovoitto (NG) tietystä varojen määrästä q ajankohtien o ja t välillä saadaan tällöin kaavasta: NG = po × q (rt/ro − 1),

jossa po × q on varallisuuserän käypä arvo hetkellä o ja rt/ro on yleisen hintatason muutoskerroin ajankohtien o ja t välillä. Samaa termiä rt/ro sovelletaan kaikkiin varoihin ja velkoihin.

6.41       Neutraalien hallussapitovoittojen ja -tappioiden laskennassa käytetään yleisenä hintaindeksinä loppukäytön hintaindeksiä.

6.42       Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot kirjataan neutraalien hallussapitovoittojen ja ‑tappioiden tilille, joka on sektorien, koko kansantalouden ja ulkomaiden uudelleenarvotustilin alatili.

2.2.2 Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot (K.72)

6.43 Määritelmä: || Varan tai velan reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot (K.72) ovat kyseisen varan tuottamien nimellisten ja neutraalien hallussapitovoittojen ja -tappioiden erotus.

6.44       Reaalinen hallussapitovoitto (RG) tietystä varojen määrästä q ajankohtien o ja t välillä saadaan kaavasta: RG = G − NG

tai RG = (pt/po − rt/ro) × po × q

6.45       Varojen ja velkojen tuottamien reaalisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden arvot riippuvat siis niiden hintojen muutoksista kyseessä olevalla ajanjaksolla suhteessa muiden hintojen keskimääräisiin muutoksiin mitattuna yleisellä hintaindeksillä.

6.46       Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot kirjataan reaalisten hallussapitovoittojen ja ‑tappioiden tilille, joka on uudelleenarvotustilin alatili.

2.2.3 Hallussapitovoitot ja -tappiot rahoitusvarojen ja velkojen tyypin mukaan

Monetaarinen kulta ja SDR:t (AF.1)

6.47       Koska monetaarisen kullan hinta noteerataan yleensä Yhdysvaltain dollareissa, monetaarisen kullan arvo riippuu valuuttakurssin muutoksista johtuvista nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista sekä itse kullan hinnasta.

6.48       Koska erityiset nosto-oikeudet edustavat valuuttakoria, sen arvo kansallisen valuutan määräisenä ja sitä myötä hallussapitovoittojen ja -tappioiden arvo vaihtelee korissa olevien valuuttojen valuuttakurssien mukaan kansalliseen valuuttaan nähden.

Käteisraha ja talletukset (AF.2)

6.49       Käteisrahan ja talletusten käypä arvo maan oman valuutan määräisenä pysyy kiinteänä ajassa. Tällaisen varallisuuserän ”hinta” on aina vakio, kun taas sen määrä ilmoitetaan kyseessä olevan valuutan määräisinä yksiköinä. Tällaisten varojen nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot ovat aina yhtä kuin nolla. Tästä syystä tällaisten varojen avaus- ja päätöstaseen arvoissa oleva ero selittyy täysin näihin varoihin kohdistuvien taloustoimien arvoilla, poikkeuksena kuitenkin varojen muut volyymin muutokset. Tämä on yksi niistä harvoista tapauksista, joissa on mahdollista johtaa taloustoimet varallisuustaseen lukujen muutoksista.

6.50       Talletuksille kertyvä korko kirjataan rahoitustilille ikään kuin se sijoitettaisiin samanaikaisesti uudelleen talletuksena.

6.51       Ulkomaan valuutan hallussapidoista ja muiden valuuttojen määräisistä talletuksista syntyy valuuttakurssien muutoksista johtuvia nimellisiä hallussapitovoittoja ja ‑tappioita.

6.52       Neutraalien ja reaalisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden laskemiseksi varoille, joiden käypä arvo on kiinteä, tarvitaan tiedot taloustoimien ajankohdista ja arvoista sekä avaus- ja päätöstaseen arvoista. Ajatellaan esimerkiksi talletusta, joka tehdään ja nostetaan tilinpitojakson aikana samalla kun yleinen hintataso kohoaa. Talletuksesta seuraa positiivinen neutraali voitto ja negatiivinen reaalinen voitto, joiden määrät riippuvat talletusajan pituudesta ja inflaatiovauhdista. On mahdotonta kirjata tällaisia reaalisia tappioita ilman tietoja tilinpitojakson aikana tehtyjen taloustoimien arvosta ja ajankohdista.

6.53       Voidaan päätellä yleisesti, että jos positiivisten ja negatiivisten taloustoimien absoluuttinen kokonaisarvo on suuri suhteessa avaus- ja päätöstaseen arvoihin, pelkästään taseen tiedoista johdetut neutraalien ja reaalisten hallussapitovoittojen ja ‑tappioiden likimääräiset estimaatit sellaisille rahoitusvaroille ja veloille, joiden käypä arvo on kiinteä, eivät voi olla kovin tyydyttäviä. Edes rahoitustaloustoimien kirjaaminen bruttomääräisinä, eli tehtyjen ja nostettujen talletusten kirjaaminen erikseen talletusten ja nostojen erotuksen kokonaisarvosta, saattaa olla riittämätöntä, jos talletusten ajoituksista ei ole tietoja.

Velkapaperit (AF.3)

6.54       Kun pitkäaikaisia velkapapereita kuten joukkovelkakirjoja lasketaan liikkeeseen nimellisarvon ylittävään tai alittavaan hintaan, mukaan luettuina alihintaiset (deep discount) tai nollakorkoiset joukkovelkakirjalainat, emissiohinnan ja erääntyessä maksettavan nimellisarvon tai lunastushinnan erotus on korkoa, joka liikkeeseenlaskijan on maksettava velkapaperin juoksuaikana. Tällainen korko kirjataan pitkäaikaisen velkapaperin liikkeeseenlaskijan maksamana omaisuustulona ja hallussapitäjän saamana korkotulona liikkeeseenlaskijan velkapaperin juoksuaikana mahdollisesti maksaman kuponkikoron lisäksi.

6.55       Kertyvä korko kirjataan rahoitustilille ikään kuin velkapaperin hallussapitäjä sijoittaisi koron samanaikaisesti uudelleen velkapaperiin. Siksi se kirjataan rahoitustilille rahoitusvarojen hankintana, joka lisätään olemassa oleviin varoihin. Täten pitkäaikaisen velkapaperin markkina-arvon asteittainen kasvu, joka johtuu uudelleen sijoitetun koron aiheuttamasta pääoman kertymisestä, heijastuu pääoman kasvuna eli varojen lisäyksenä. Se on olemukseltaan määrän tai volyymin kasvua, ei hinnan nousua. Se ei tuota hallussapitovoittoa pitkäaikaisen velkapaperin hallussapitäjälle eikä hallussapitotappiota liikkeeseen laskijalle. Velkapaperit vaihtelevat laadullisesti ajassa lähestyessään erääntymistään ja on olennaista ymmärtää, että niiden koron kertymisestä johtuvat arvonnousut eivät ole hinnanmuutoksia, eivätkä ne tuota hallussapitovoittoja.

6.56       Kuitenkin kiinteäkorkoistenkin pitkäaikaisten velkapapereiden hinnat muuttuvat markkinakorkojen muuttuessa, ja hinnat vaihtelevat käänteisesti korkotason muutosten kanssa. Tietyn korkotason muutoksen merkitys pitkäaikaisen velkapaperin hintaan on sitä pienempi, mitä lähempänä on velkapaperin erääntyminen. Markkinakorkojen vaihteluista johtuvat pitkäaikaisten velkapapereiden hintojen muutokset ovat hinnan, eivät määrän muutoksia. Siten ne tuottavat nimellisiä hallussapitovoittoja ja -tappioita sekä velkapapereiden liikkeeseenlaskijoille että niiden hallussapitäjille. Korkotason nousu tuottaa nimellisen hallussapitovoiton velkapaperin liikkeeseenlaskijalle ja yhtä suuren nimellisen hallussapitotappion sen hallussapitäjälle; korkotason laskiessa tilanne on päinvastainen.

6.57       Vaihtuvakorkoisten velkapapereiden kuponkimaksut tai pääoman takaisinmaksut on sidottu tavaroiden ja palvelujen yleiseen hintaindeksiin kuten kuluttajahintaindeksiin, viitekorkoon kuten EURIBOR tai LIBOR tai joukkovelkakirjalainojen tuottoon taikka varan hintaan.

Kun kuponkimaksujen määrät ja/tai velkapääoma on sidottu yleiseen tai laajaan hintaindeksiin, asianomaisen indeksin muutoksista johtuvaa velkapääoman arvon muutosta tietyn tilinpitojakson alun ja lopun välillä käsitellään kyseisenä ajanjaksona kertyvänä korkona, kyseisenä ajanjaksona maksettavaksi erääntyvän koron lisäksi.

Kun erääntymisajankohtana maksettavien määrien indeksointiin liittyy tavoite hallussapitovoitosta (tyypillisesti yhteen suppeasti määriteltyyn erään perustuva indeksointi), tällöin perustana olevan indeksin poikkeaminen alun perin odotetusta kehityksestä johtaa hallussapitovoittoihin tai -tappioihin, jotka eivät yleensä kumoa toisiaan instrumentin elinkaaren aikana.

6.58       Nimellisiä hallussapitovoittoja tai -tappioita voi kertyä lyhytaikaisille velkapapereille samalla tavoin kuin pitkäaikaisille velkapapereille. Koska lyhytaikaisten velkapaperien erääntymisajat ovat kuitenkin paljon lyhyemmät, korkotason vaihtelun aiheuttamat hallussapitovoitot ovat yleensä paljon pienempiä kuin nimellisarvoltaan vastaavien pitkäaikaisten velkapapereiden kohdalla.

Lainat (AF.4)

6.59       Lainoihin, joilla ei käydä kauppaa, pätee sama tilanne kuin käteisrahaan ja talletuksiin. Kuitenkin kun olemassa oleva laina myydään toiselle institutionaaliselle yksikölle, lainan arvonalentaminen, joka on lainan nimellisarvon ja taloustoimen hinnan erotus, kirjataan myyjän ja ostajan uudelleenarvotustilille taloustoimen tapahtumahetkellä.

Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5)

6.60       Ilmaisosakkeet lisäävät osakkeiden lukumäärää ja liikkeeseen laskettujen osakkeiden nimellisarvoa, mutta eivät itsessään muuta osakkeiden yhteenlaskettua markkina-arvoa. Tämä koskee myös osakkeina jaettavaa osinkoa eli yhtiön osakekannan uusien osakkeiden jakamista kantaosakkeiden omistajille omistusosuuksien suhteessa. Ilmaisosakkeita ja osakkeina jaettavaa osinkoa ei kirjata tileille ollenkaan. Tällaisilla liikkeeseenlaskuilla on kuitenkin tarkoitus parantaa markkinoilla olevien osakkeiden likviditeettiä, ja siten liikkeeseenlaskettujen osakkeiden yhteenlaskettu markkina-arvo saattaa tämän seurauksena nousta; kaikki tällaiset muutokset kirjataan nimellisenä hallussapitovoittona.

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (AF.6)

6.61       Kun vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuisiin liittyvät varannot ja vastuut ovat oman valuutan määräisinä, nimellisiä hallussapitovoittoja ja -tappioita ei ole, aivan kuten ei ole käteisrahan tai talletusten ja lainojenkaan osalta. Rahoituslaitosten sitoumustensa täyttämiseksi käyttämistä varoista koituu hallussapitovoittoja ja ‑tappioita.

6.62       Vastuut vakuutetuille ja edunsaajille muuttuvat taloustoimien, muiden volyymin muutosten ja uudelleenarvotusten seurauksena. Uudelleenarvotukset johtuvat tärkeimpien mallioletusten muutoksista vakuutusteknisissä laskelmissa. Näitä oletuksia ovat diskottokorko, palkkataso ja inflaatioaste.

Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (AF.7)

6.63       Johdannaisten arvo saattaa vaihdella niiden kohde-etuutena olevan instrumentin arvon tai hinnan volatiliteetin vaihtelun johdosta tai toteutus- tai erääntymispäivä lähestyessä. Kaikkia tällaisia muutoksia johdannaisten ja työsuhdeoptioiden arvossa on pidettävä hinnanmuutoksina, ja ne on kirjattava uudelleenarvotuksena.

Muut saamiset ja velat (AF.8)

6.64       Muihin saamisiin ja velkoihin, joilla ei käydä kauppaa, pätee sama tilanne kuin kotimaan valuuttaan, talletuksiin ja lainoihin. Kuitenkin kun olemassa oleva kauppaluotto myydään toiselle institutionaaliselle yksikölle, nimellisarvon ja taloustoimen hinnan erotus kirjataan uudelleenarvotuksena taloustoimen tapahtumahetkellä. Koska kauppaluotto on yleensä lyhytaikainen, kauppaluoton myynti saattaa merkitä uuden rahoitusinstrumentin luomista.

Ulkomaan valuutan määräiset varat

6.65       Ulkomaan valuutan määräisten varojen ja velkojen arvo mitataan niiden ulkomaan valuutan määräisen käyvän markkina-arvon mukaisina muunnettuna kansallisen valuutan mukaiseksi käyttämällä ajankohdan valuuttakurssia. Siksi sekä varan hinnassa että valuuttakurssissa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa nimellisiä hallussapitovoittoja ja -tappioita. Koko tilinpitojakson nimellisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden kokonaisarvo lasketaan vähentämällä taloustoimien ja volyymin muiden muutosten arvo avaus- ja päätöstasearvojen erotuksesta. Tätä varten ulkomaan rahan määräiset varoihin ja velkoihin kohdistuvat taloustoimet muunnetaan kansallisen valuutan määräisiksi käyttäen taloustoimien tapahtumahetken valuuttakurssia, kun taas varallisuuden avaus- ja päätöstaseiden arvot muunnetaan käyttämällä taseajankohtien valuuttakursseja. Tämä merkitsee sitä, että taloustoimien kokonaisarvo – hankinnat miinus vähennykset – ilmaistuna ulkomaan valuutan määräisenä on itse asiassa muunnettu valuuttakurssin painotetulla keskiarvolla, jossa painoina ovat eri ajankohtina suoritettujen taloustoimien arvot.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 07

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

LUKU 7: VARALLISUUSTASEET

7.01 Määritelmä: || Tase on selvitys institutionaalisen yksikön tai yksikköryhmän tietyllä hetkellä omistuksessa olevista varoista ja veloista.

7.02       Taseen tasapainottavaa erää kutsutaan nettovarallisuudeksi (B.90). Taseeseen kirjatut varojen ja velkojen varannot arvotetaan soveltuviin hintoihin, eli yleensä taseajankohdan vallitseviin markkinahintoihin mutta joissakin luokissa nimellisarvoihin. Tase laaditaan kotimaisille institutionaalisille sektoreille ja alasektoreille, koko kansantaloudelle sekä ulkomaille.

7.03       Tase täydentää tilikokonaisuuden ja kuvaa ne lopulliset vaikutukset, jotka tuotantotilille, tulonjaon ja tulonkäytön tilille ja varallisuuden muodostuksen tilille tehdyillä kirjauksilla on kaiken kaikkiaan kansantalouden varallisuuteen.

7.04       Institutionaalisten sektorien tasapainottavana eränä on nettovarallisuus.

7.05       Koko kansantalouden tasapainottavana eränä on muiden kuin rahoitusvarojen ja ulkomaisten nettosaamisten kokonaisarvo, jota usein kutsutaan kansanvarallisuudeksi.

7.06       Ulkomaat-sektorin tase laaditaan samalla tavoin kuin kotimaisten institutionaalisten sektoreiden ja alasektoreiden taseet. Se koostuu kokonaan ulkomaisten yksiköiden rahoitusvarojen ja velkojen positiosta suhteessa kotimaisiin yksiköihin. BMP6:ssa (maksutasekäsikirja) vastaavaa kotimaisten ja ulkomaisten yksiköiden välistä tasetta kutsutaan ulkomaiseksi varallisuudeksi.

7.07       Omat varat määritellään nettovarallisuuden (B.90) summaksi, johon on lisätty osakkeiden ja sijoitusrahasto-osuuksien arvo (AF.5) velkoina taseessa.

7.08       Yrityssektorille ja rahoituslaitokset-sektorille sekä niiden alasektoreille omat varat ovat analyyttisesti merkityksellinen indikaattori samaan tapaan kuin nettovarallisuus.

7.09       Yritysten nettovarallisuus on yleensä erisuuruinen kuin niiden liikkeeseen laskettujen osakkeiden ja osuuksien arvo. Yritysmäisten yhteisöjen nettovarallisuus on yhtä kuin nolla, koska omistajan osuuksien oletetaan olevan arvoltaan yhtä kuin yhteisön varat miinus sen muut kuin oman pääoman ehtoiset velat. Sellaisten kotimaisten yritysten, jotka ovat suorien sijoitusten kohteita ja ulkomaisten yritysten sivuliikkeitä ja jotka tästä syystä luokitellaan yritysmäisiksi yhteisöiksi, nettovarallisuus on nolla.

7.10       Rahoitusvarojen ja velkojen tasapainoerää kutsutaan nettorahoitusvaroiksi (BF.90).

7.11       Tase kuvaa varojen ja velkojen arvoja tietyllä hetkellä. Taseet laaditaan tilinpitojakson alussa ja lopussa; avaustase jakson alussa on sama kuin edellisen jakson lopussa kirjattu päätöstase.

7.12       Tilien laadinnan perusidentiteetti liittää toisiinsa avaustaseessa esitetyn tietyn varallisuuserän arvon ja päätöstaseen seuraavasti:

tietyn varallisuuserän arvo avaustaseessa

plus || taloustoimet || tilinpitojakson aikana taloustoimin hankittujen varojen kokonaisarvo

miinus || tilinpitojakson aikana taloustoimin luovutettujen varojen kokonaisarvo

miinus || kiinteän pääoman kuluminen (soveltuvissa tapauksissa)

plus || varojen volyymin muut muutokset || varoihin vaikuttavat muut positiiviset volyymin muutokset

miinus || varoihin vaikuttavat muut negatiiviset volyymin muutokset

plus || uudelleenarvotukset || sellaisten nimellisten hallussapitovoittojen arvo, jotka kertyvät tilikaudella ja ovat seurausta varallisuuserän hinnan muutoksesta

miinus || sellaisten nimellisten hallussapitotappioiden arvo, jotka kertyvät tilikaudella ja ovat seurausta varallisuuserän hinnan muutoksesta

on yhtä kuin varallisuuserän arvo päätöstaseessa.

Voidaan myös laatia taulukko, jossa liitetään toisiinsa avaustaseessa esitetyn tietyn velkaerän arvo ja päätöstase.

7.13       Avaustaseen ja päätöstaseen väliset, taloustoimien sekä varojen ja velkojen volyymin muiden muutosten ja hallussapitovoittojen ja -tappioiden kautta tulevat yhteydet kuvataan kaaviona liitteessä 7.2.

VAROJEN JA VELKOJEN TYYPIT

Varojen määritelmä

7.14       Taseessa kirjatut varat ovat taloudellisia varoja.

7.15 Määritelmä: || Taloudellinen vara on arvon säilyttäjä, jonka hallussapidosta tai käytöstä tietyn ajanjakson aikana koituu hyötyä sen taloudelliselle omistajalle. Sen mukana arvo siirtyy tilinpitojaksolta toiselle.

7.16       Taloudellinen hyöty koostuu ensituloista – esimerkiksi toimintaylijäämästä, jolloin omistaja käyttää varat, tai omaisuustuloista, jolloin taloudellinen omistaja antaa muiden käyttää varat. Hyöty on seurausta varojen käytöstä, sekä arvosta, mukaan lukien hallussapitovoitot ja -tappiot, joka realisoidaan luovuttamalla tai terminoimalla varoja.

7.17       Varojen taloudellinen omistaja ei ole välttämättä varojen juridinen omistaja. Varojen taloudellinen omistaja on se institutionaalinen yksikkö, jolla on oikeus varojen käytöstä koituvaan hyötyyn sillä perusteella, että se hyväksyy niihin liittyvät riskit.

7.18       Yleiskatsaus taloudellisten varojen luokituksesta ja kattavuudesta esitetään taulukossa 7.1. Jokaiselle varojen luokalle esitetään yksityiskohtainen määritelmä tämän luvun liitteessä 7.1.

VAROJEN JA VELKOJEN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT ERÄT

7.19       Varoihin ja velkoihin ei lueta

a)      inhimillistä pääomaa,

b)      sellaisia luonnonvaroja, joita ei pidetä taloudellisina varoina (esim. ilma, joen vesi),

c)      kestokulutustavaroita eikä

d)      ehdollisia saamisia ja vastuita, jotka eivät ole rahoitusvaroja ja velkoja (ks. 7.31).

VAROJEN JA VELKOJEN LUOKAT

7.20       Varallisuustaseissa erotetaan kaksi kirjausten pääluokkaa: muut kuin rahoitusvarat (AN) sekä rahoitusvarat ja velat (AF).

7.21       Muut kuin rahoitusvarat jaetaan valmistettuihin muihin kuin rahoitusvaroihin (AN.1) ja valmistamattomiin muihin kuin rahoitusvaroihin (AN.2).

VALMISTETUT MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN.1)

7.22 Määritelmä: || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat (AN.1) ovat tuotantoprosessin tuloksia.

7.23       Valmistettujen varojen luokituksen tarkoituksena on erotella varat sen mukaan, mikä on niiden merkitys tuotannossa. Valmistettuihin varoihin kuuluvat: kiinteät varat, joita käytetään toistuvasti tai jatkuvasti tuotannossa yli vuoden ajan; varastot, jotka käytetään tuotannossa välituotteena, myydään tai muuten luovutetaan; sekä arvoesineet. Arvoesineitä ei pääasiallisesti käytetä tuotantoon tai kulutukseen, vaan niitä hankitaan ja pidetään ensisijaisesti arvon säilyttäjinä.

VALMISTAMATTOMAT MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN.2)

7.24 Määritelmä: || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat ovat sellaisia taloudellisia varoja, jotka syntyvät muuten kuin tuotantoprosessin tuloksena. Ne koostuvat luonnonvaroista, sopimuksista, leasingsopimuksista, lisensseistä, luvista sekä liikearvosta (goodwill) ja markkinointivaroista.

7.25       Valmistamattomien varojen luokituksen tarkoituksena on erotella varat niiden syntytavan perusteella. Jotkin varoista ovat olemassa luonnostaan ja toiset, jotka tunnetaan yhteiskunnallisina rakenteina, syntyvät lain nojalla tai kirjanpidon määritelmistä.

7.26       Se, mitkä luonnonvarat luetaan mukaan taseeseen, määritetään mukautuen taloudellisten varojen yleiseen määritelmään. Jaottelu perustuu siihen, ovatko ko. luonnonvarat todellisen omistajuuden kohde ja voivatko ne tuottaa taloudellista hyötyä omistajilleen, kun olemassa oleva teknologia, tieto, taloudelliset mahdollisuudet, saatavilla olevat resurssit ja suhteelliset hinnat on määrätty. Mukaan ei lueta sellaisia luonnonvaroja, joihin omistajan oikeuksia ei ole kohdennettu, kuten valtameret tai ilma.

7.27       Sopimuksia, leasingsopimuksia, lisenssejä ja lupia pidetään muina kuin rahoitusvaroina ainoastaan silloin, kun haltija saa niistä juridisen sopimuksen nojalla sopimusperusteisesti maksettavat summat ylittävää taloudellista hyötyä ja voi lain mukaan ja käytännössä realisoida hyödyn siirtämällä kyseiset sopimukset, lisenssit ja luvat muille.

RAHOITUSVARAT JA VELAT (AF)

7.28 Määritelmä: || Rahoitusvarat ovat taloudellisia varoja, joihin luetaan kaikki rahoitussaamiset, osakkeet ja osuudet ja monetaarisen kullan kultakomponentti (kohta 5.03). Velat syntyvät, kun velalliset ovat velvollisia suorittamaan maksuja tai sarjan maksuja velkojille (kohta 5.06).

7.29       Rahoitusvarat ovat arvon säilyttäjiä, joiden hallussapidosta tai käytöstä tietyn ajanjakson aikana koituu hyötyä niiden taloudelliselle omistajalle. Niiden mukana arvo siirtyy tilinpitojaksolta toiselle. Hyödyn vaihtamiseen käytetään maksuvälineitä (kohta 5.04).

7.30       Kaikilla rahoitusvaroilla on vastineenaan velka. Poikkeuksena on monetaarisen kullan kultakomponentti, joka luokitellaan luokkaan monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF.1).

7.31       Ehdolliset varat ja velat ovat sopimuksia, joiden nojalla yksi osapuoli on velvollinen suorittamaan maksun tai sarjan maksuja toiselle yksikölle ainoastaan tiettyjen edellytysten täyttyessä (kohta 5.08). Ne eivät ole rahoitusvaroja eivätkä velkoja.

7.32       Rahoitusvarojen ja velkojen luokitus on yhteensopiva rahoitustaloustoimien luokituksen kanssa (kohta 5.14). Rahoitusvarojen ja velkojen luokkien ja alaluokkien määritelmät sekä lisäselitykset kuvataan luvussa 5, eikä niitä toisteta tässä, mutta liitteessä 1 on yhteenveto kaikista järjestelmän varoista ja veloista.

Taulukko 7.1 — Varojen luokitus

AN. || MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN.1 + AN.2)

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

AN.11 || Kiinteät varat(1[1]

AN.111 || Asunnot

AN.112 || Muut rakennukset ja rakennelmat

AN.1121 || Muut talorakennukset kuin asuinrakennukset

AN.1122 || Muut rakennelmat

AN.1123 || Maanparannukset

AN.113 || Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet

AN.1131 || Kuljetusvälineet

AN.1132 || Tieto- ja viestintätekniset laitteet

AN.1139 || Muut koneet ja laitteet

AN.114 || Asejärjestelmät

AN.115 || Kasvatettavat biologiset varat

AN.1151 || Eläinvarat toistuvaan tuotteiden tuotantoon

AN.1152 || Puu-, viljelykasvi- ja kasvivarat toistuvaan tuotteiden tuotantoon

AN.117 || Henkiset omaisuustuotteet

AN.1171 || Tutkimus ja kehittäminen

AN.1172 || Mineraalien etsintä ja arviointi

AN.1173 || Tietokoneohjelmistot ja tietokannat

AN.11731 || Tietokoneohjelmistot

AN.11732 || Tietokannat

AN.1174 || Viihteen, kirjallisuuden ja taiteen alkuperäisteokset

AN.1179 || Muut henkiset omaisuustuotteet

AN.12 || Varastot

AN.121 || Aineet ja tarvikkeet

AN.122 || Keskeneräiset työt

AN.1221 || Keskenkasvuiset kasvatettavat biologiset varat

AN.1222 || Muut keskeneräiset työt

AN.123 || Valmisteet

AN.124 || Puolustustarvikevarastot

AN.125 || Kauppatavarat

AN.13 || Arvoesineet

AN.131 || Jalometallit ja -kivet

AN.132 || Antiikki ja muut taide-esineet

AN.133 || Muut arvoesineet

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

AN.21 || Luonnonvarat

AN.211 || Maa

AN.2111 || Rakennusmaa

AN.2112 || Viljelysmaa

AN.2113 || Virkistyskäyttöön tarkoitettu maa vesialueineen

AN.2119 || Muut maa-alueet vesialueineen

AN.212 || Mineraali- ja energiavarannot

AN.213 || Luonnonvaraiset biologiset varat

AN.214 || Vesivarat

AN.215 || Muut luonnonvarat

AN.2151 || Radiotaajuudet

AN.2159 || Muut

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

AN.221 || Myyntikelpoiset käyttöleasingsopimukset

AN.222 || Luonnonvarojen käyttöluvat

AN.223 || Tiettyihin toimintoihin oikeuttavat luvat

AN.224 || Yksinoikeudet tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin tai palveluihin

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

AF || RAHOITUSVARAT[2] (AF.1 + AF.2 + AF.3 + AF.4 + AF.5 + AF.6 + AF.7 + AF.8)

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (SDR:t)

AF.11 || Monetaarinen kulta

AF.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t)

AF.2 || Käteisraha ja talletukset

AF.21 || Käteisraha

AF.22 || Siirtokelpoiset talletukset

AF.29 || Muut talletukset

AF.3 || Velkapaperit

AF.31 || Lyhytaikaiset

AF.32 || Pitkäaikaiset

AF.4 || Lainat

AF.41 || Lyhytaikaiset

AF.42 || Pitkäaikaiset

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

AF.51 || Osuudet

AF.511 || Noteeratut osakkeet

AF.512 || Noteeraamattomat osakkeet

AF.519 || Muut osuudet

AF.52 || Sijoitusrahasto-osuudet

AF.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet

AF.529 || Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

AF.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka

AF.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut

AF.63 || Eläkevastuut

AF.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan

AF.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin

AF.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

AF.71 || Johdannaiset

AF.72 || Työsuhdeoptiot

AF.8 || Muut saamiset ja velat

AF.81 || Kauppaluotot ja ennakot

AF.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot

TASEEN KIRJAUSTEN ARVOTTAMINEN

YLEISIÄ ARVOTTAMISPERIAATTEITA

7.33       Taseen jokainen erä arvotetaan ikään kuin se hankittaisiin taseen kuvaamana ajankohtana. Varat ja velat arvotetaan niihin markkinahintoihin, jotka taseen kuvaamana ajankohtana vallitsevat.

7.34       Kirjattujen arvojen olisi vastattava hintoja, jotka voidaan havaita markkinoilla taseen kuvaamana ajankohtana. Jos markkinahintahavaintoja ei voida tehdä – kuten voi olla, jos markkinat ovat olemassa mutta niillä ei ole viime aikoina myyty kyseisiä varoja –, varoille olisi estimoitava se hinta, joka varoista maksettaisiin markkinoilla taseen kuvaamalla hetkellä.

7.35       Markkinahintoja on yleensä saatavilla useille rahoitusvaroille ja veloille, käytössä oleville kiinteistöille (rakennuksille ja muille rakennelmille sekä maaperälle), käytössä oleville kuljetusvälineille, sadolle ja karjalle sekä uusille kiinteille varoille ja varastoille.

7.36       Omaan käyttöön tuotetut muut kuin rahoitusvarat olisi arvotettava perushintaan tai, jos perushintaa ei ole saatavilla, samantapaisten tavaroiden perushintojen avulla tai, jos tämä ei ole mahdollista, kustannusten perusteella.

7.37       Sen lisäksi, että hinnat voidaan tasetta varten määritellä markkinoilla havaittujen hintojen avulla tai kustannusten kautta, muiden kuin rahoitusvarojen hinnat voidaan arvioida

a)      uudelleen arvottamalla ja lisäämällä hankinnat ja vähentämällä luovutukset varojen käyttöiän ajalta; tai

b)      arvioimalla tulevan taloudellisen hyödyn nykyarvo eli diskontattu arvo.

7.38       Markkina-arvon määrittäminen on keskeinen periaate arvotettaessa rahoitusinstrumenttien varantoja (tai rahoitusinstrumenteilla käytäviä taloustoimia). Rahoitusinstrumentit vastaavat rahoitussaamisia. Ne ovat rahoitusvaroja, joiden vastineena on velkoja. Markkina-arvo on se arvo, johon rahoitusvarat ostetaan tai myydään liiketoimeen halukkaiden osapuolten välillä, kun liiketoimia arvioidaan puhtaasti liiketaloudellisin perustein, lukuun ottamatta provisioita, palkkioita ja veroja. Liiketoimen osapuolet ottavat markkina-arvon määrittämisessä huomioon myös kertyneen koron.

7.39       Nimellisarvon määrittämisessä otetaan huomioon alun perin maksetut suoritukset lisättynä mahdollisilla myöhemmin tapahtuneilla suorituksilla, vähennettynä mahdollisilla takaisinmaksuilla ja lisättynä mahdollisilla kertyneillä koroilla. Nimellisarvo ei ole sama kuin pariarvo.

a)      Ulkomaan valuutan määräisen rahoitusinstrumentin nimellisarvo kotimaan valuuttana sisältää vaihtokurssin muutoksista johtuvat hallussapitovoitot ja -tappiot.

Ulkomaan valuutan määräisten rahoitusinstrumenttien arvo on muunnettava kansallisen valuutan määräiseksi käyttäen sen ajankohdan vaihtokurssia, jolta ajankohdalta tase laaditaan. Vaihtokurssin on oltava valuutan osto- ja myyntikurssien keskiarvo.

b)      Suppeaan indeksiin kytkettyjen rahoitusinstrumenttien, kuten velkapapereiden, nimellisarvo voi myös sisältää indeksin muutoksista johtuvia hallussapitovoittoja ja -tappioita.

c)      Rahoitusinstrumentin markkina-arvo voi minä tahansa ajankohtana poiketa rahoitusinstrumentin nimellisarvosta markkinahinnan muutoksista johtuvien uudelleenarvotusten vuoksi. Markkinahintojen muutosten syinä ovat yleiset markkinaolosuhteet (esimerkiksi markkinakoron muutokset), erityiset olosuhteet (esimerkiksi velkapaperin liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuuden muutokset) sekä markkinoiden yleisen likviditeetin ja kyseisen velkapaperin likviditeetin muutokset.

d)      Näin ollen seuraava perusyhtälö soveltuu positioihin:

Markkina-arvo = Nimellisarvo + markkinahinnan muutoksista johtuvat uudelleenarvotukset.

7.40       Joidenkin muiden kuin rahoitusvarojen osalta uudelleen arvotettu alkuperäinen hankintahinta vähenee nollaan niiden odotetun käyttöiän aikana. Tällaisen varallisuuserän arvo millä tahansa hetkellä on sen käypä hankintahinta miinus kumuloituneet vähennykset. Useimmat kiinteät varat voidaan kirjata taseeseen käypiin ostajan hintoihin, joista on tehty kiinteän pääoman kumuloituneen kulumisen suuruinen vähennys; kyseessä on kirjanpitoarvo poistojen jälkeen. Nettopääomakanta kuvaa kaikkien vielä käytössä olevien kiinteiden varojen näin vähennettyjen arvojen summaa. Bruttopääomakannassa on mukana kiinteän pääoman kulumisen kertynyt summa.

MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN)

VALMISTETUT MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN.1)

Kiinteät varat (AN.11)

7.42       Kiinteät varat kirjataan markkinahintoihin, jos mahdollista (tai perushintoihin, jos on kyse uusien varojen tuottamisesta omaan käyttöön) ja jos se ei ole mahdollista, kirjaus tehdään hankintahetkellä vallinneeseen ostajan hintaan, josta on tehty kiinteän pääoman kumuloituneen kulumisen suuruinen vähennys. Tasearvoon sisällytetään kiinteiden varojen omistusoikeuden siirtymisestä aiheutuneet ostajien kustannukset, joista tehdään kiinteän pääoman kulumisesta johtuvat vähennykset koko ajalta, jonka ostaja odottaa pitävänsä hallussa kyseisiä taloudellisia varoja.

Henkiset omaisuustuotteet (AN.117)

7.43       Mineraalien etsintä ja arviointi (luokka AN.1172) arvotetaan joko niiden kertyneiden kulujen pohjalta, jotka on maksettu etsintää ja arviointia harjoittaneille muille institutionaalisille yksiköille tai etsinnän aiheuttamien todellisten kustannusten mukaisena, jos etsintä on tehty omaan käyttöön. Vähentämätön osa aiemmin tehdystä etsinnästä tulisi arvottaa uudelleen kuluvan tilinpitojakson hinnoilla ja kustannuksilla.

7.44       Henkisten omaisuustuotteiden alkuperäiskappaleet, kuten tietokoneohjelmistojen alkuperäiskappaleet ja viihteen, kirjallisuuden ja taiteen alkuperäisteokset, olisi arvotettava hankintahintaan silloin, kun niillä käydään kauppaa markkinoilla. Alkuperäinen arvo estimoidaan laskemalla yhteen niiden tuotantokustannukset asianmukaisesti nykyisillä hinnoilla uudelleen arvotettuna. Jos arvoa on mahdotonta määrittää tällä menetelmällä, kyseisen varan käyttämisestä odotettujen tulevien tulojen nykyarvo estimoidaan.

7.45       Valmistamattomien varojen – maata lukuun ottamatta – omistusoikeuden siirtokulut esitetään erikseen pääomatilillä ja käsitellään kiinteän pääoman bruttomuodostuksena, mutta taseissa kyseiset kustannukset sisältyvät sen varan arvoon, johon ne liittyvät, vaikka kyseessä on valmistamaton vara. Omistusoikeuden siirtokuluja ei näin ollen esitetä erikseen taseissa. Rahoitusvarojen omistusoikeuden siirtokulut käsitellään välituotekäyttönä, kun kyseiset varat ovat yritysten tai julkisyhteisöjen hankkimia; kulutuksena, kun ne ovat kotitalouksien hankkimia; ja palveluiden vientinä, kun ne ovat ulkomaisten talousyksiköiden hankkimia.

7.46       Varastot on arvotettava käyttämällä sen ajankohdan hintoja, jolta tase laaditaan eikä niitä hintoja, joilla tuotteet arvotettiin, kun ne siirrettiin varastoon.

7.47       Aineiden ja tarvikkeiden varastot arvotetaan ostajan hintoihin ja lopputuotteiden sekä keskeneräisten tuotteiden varastot perushintoihin. Sellaisten myyntiin tarkoitettujen tuotteiden varastot, joita jakelijat eivät jatkojalosta, arvotetaan taseen kuvaaman ajankohdan hintoihin kuitenkin ilman tukkumyyjän tai vähittäismyyjän maksamia kuljetuskustannuksia. Keskeneräisten töiden varastoille estimoidaan päätöstaseen arvo vertaamalla ajanjakson loppuun mennessä koituneiden tuotantokustannusten osuutta samanlaisen valmiin tuotteen perushintaan taseen kuvaamana ajankohtana. Jos valmiin tuotteen perushinta ei ole käytettävissä, se estimoidaan tuotantokustannusten arvolla lisäten siihen marginaali, joka kuvaa odotettavissa olevaa nettotoimintaylijäämää tai estimoitua nettosekatuloa.

7.48       Kasvava kerran korjattava sato (paitsi puusto) sekä teuraskarja voidaan arvottaa käyttämällä vastaavien tuotteiden markkinahintoja. Kasvava puusto arvotetaan diskonttaamalla puun tulevat myyntituotot nykyhinnoin vähentämällä ensin kustannukset, joita puun kasvattamisesta ja mm. hakkuista koituu.

Arvoesineet (AN.13)

7.49       Arvoesineet kuten taideteokset, antiikki, korut, jalokivet, ei-monetaarinen kulta sekä muut metallit arvotetaan käypiin hintoihin. Jos tällaisille varoille on olemassa järjestäytyneitä markkinoita, ne on arvotettava siihen todelliseen tai arvioituun hintaan, joka niistä markkinoilla myytäessä saataisiin taseen kuvaamalla hetkellä lukuun ottamatta välittäjän maksuja ja palkkioita. Muussa tapauksessa ne on arvotettava nykyhintatasolle uudelleenarvotettuihin hankintahintoihin.

VALMISTAMATTOMAT MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN.2)

Luonnonvarat (AN.21)

Maa (AN.211)

7.50       Maa arvotetaan taseessa käypään markkinahintaan. Mahdolliset maanparannuksen menot kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostuksena, ja maanparannuksen tuomaa lisäarvoa ei sisällytetä varallisuustaseessa esitettyyn maan arvoon vaan se esitetään valmistetuissa muissa kuin rahoitusvaroissa erillisenä varojen luokkana (AN.1123).

7.51       Maa arvotetaan siihen arvioituun hintaan, joka siitä markkinoilla myytäessä saataisiin, mukaan lukien maan omistuksen siirrosta koituvat kustannukset tulevan myynnin yhteydessä. Siirto kirjataan sovitun käytännön mukaisesti kiinteän pääoman bruttomuodostuksena, ja kustannuksia ei sisällytetä varallisuustaseen luokassa AN.211 olevaan maan arvoon vaan ne kirjataan luokkaan AN.1123. Tämä erä vähenee nollaan kiinteän pääoman kulumisen kautta sen jakson aikana, jonka uusi omistaja odottaa käyttävänsä maata.

7.52       Jos maan arvoa ei voida eritellä niiden rakennusten ja rakenteiden arvosta, jotka sen päällä sijaitsevat, varat luokitellaan (yhtenä) kokonaisuutena arvokkaamman varallisuuserän luokkaan.

Mineraali- ja energiavarannot (AN.212)

7.53       Sellaiset maan pinnalla tai pinnan alla olevat mineraaliesiintymät, jotka ovat nykyteknologialla ja nykyisillä suhteellisilla hinnoilla taloudellisesti hyödynnettävissä, arvotetaan varojen taloudellisesta hyödyntämisestä odotettavissa olevien nettotuottojen nykyarvon perusteella.

Muut luonnonvarat (AN.213, AN.214 ja AN.215)

7.54       Luonnonvaraisista biologisista varoista, vesivaroista ja muista luonnonvaroista ei ole todennäköisesti käytettävissä markkinoilla havaittuja hintoja, joten ne arvotetaan yleensä niiden odotettavissa olevien tuottojen nykyarvon avulla.

Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit (AN.22)

7.55 Määritelmä: || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit kirjataan varoina, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: Sopimuksen, leasingsopimuksen tai lisenssin ehdoissa määritetään varojen käytön tai palveluiden tarjonnan hinta, joka eroaa vallitsevasta markkinahinnasta; ja Toinen sopimuspuoli voi realisoida hintaeron.

Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit voidaan arvottaa käyttämällä oikeudet antavien asiakirjojen siirroista saatuja markkinatietoja, tai ne voidaan estimoida laskemalla odotettavissa olevien tuottojen nykyarvo taseajankohtana verrattuna juridisen sopimuksen voimaantullessa vallitsevaan tilanteeseen.

7.56       Tämä luokka kattaa varat, joita voidaan saada myyntikelpoisista käyttöleasingsopimuksista, luonnonvarojen käyttöluvista, tiettyihin toimintoihin oikeuttavista luvista sekä yksinoikeuksista tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin ja palveluihin.

7.57       Varallisuuserän arvo vastaa sen osuuden nettonykyarvoa, jolla vallitseva hinta ylittää sopimuksessa olevan hinnan. Muiden tekijöiden pysyessä ennallaan tämä arvo vähentyy, kun sopimuksen voimassaoloaika päättyy. Vallitsevan hinnan muuttumisesta johtuvat varojen arvonmuutokset kirjataan nimellisinä hallussapitovoittoina ja -tappioina.

7.58       Myyntikelpoiset käyttöleasingsopimukset kirjataan varoina ainoastaan silloin, kun vuokralleottaja käyttää oikeuttaan realisoida hintaero.

Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit (AN.23)

7.59       Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen tasearvo on se arvo, jolla institutionaalisen yksikön myyntihetkellä maksettu hinta ylittää yksikön omien varojen kirjatun arvon, joka on arvotettu uudelleen ottaen huomioon mahdolliset myöhemmät vähennykset, kun alkuperäinen arvo poistetaan muuna volyymin muutoksena (K.2). Poistoprosentti vastaa liikekirjanpidon standardeja.

7.60       Markkinointivarat koostuvat sellaisista eristä kuin tavaramerkit, nimet, tunnukset, logot ja verkkotunnukset.

RAHOITUSVARAT JA VELAT (AF)

7.61       Rahoitusvarat ja velat, jotka ovat jälkimarkkinakelpoisia rahoitusinstrumentteja kuten velkapapereita, arvopapereita, sijoitusrahasto-osuuksia ja johdannaisia, arvotetaan markkina-arvoon. Muut kuin jälkimarkkinakelpoiset rahoitusinstrumentit arvotetaan nimellisarvoon (ks. 7.38 ja 7.39). Toistensa vastineina olevat rahoitusvarat ja velat ovat arvoltaan samat taseessa. Arvoissa ei pidä olla mukana provisioita, palkkioita eikä veroja. Provisiot, palkkiot ja verot kirjataan taloustoimien toteuttamiseksi tuotettuina palveluina.

Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF.1)

7.62       Monetaarinen kulta (AF.11) on arvotettava järjestäytyneillä kultamarkkinoilla muodostuneeseen hintaan.

7.63       IMF määrittelee päivittäin erityisten nosto-oikeuksien (SDR:t – AF.12) arvon, ja niiden arvo suhteessa kotimaan valuuttaan saadaan valuuttamarkkinoilta.

Käteisraha ja talletukset (AF.2)

7.64       Käteinen raha (setelit ja kolikot – AF.21) arvotetaan nimellisarvoon.

7.65       Talletuksille (AF.22, AF.29) taseessa kirjattavat arvot ovat nimellisarvoja.

7.66       Ulkomaan valuutan määräiset talletukset ja käteisraha muunnetaan kansallisen valuutan mukaiseksi käyttämällä sen ajankohdan osto- ja myyntikurssien keskiarvoa, jolta tase laaditaan.

Velkapaperit (AF.3)

7.67       Velkapaperit kirjataan markkina-arvoon.

7.68       Lyhytaikaiset velkapaperit (AF.31) arvotetaan markkina-arvoon. Jos markkina-arvoja ei ole saatavilla, markkina-arvo voidaan arvioida – edellyttäen että inflaatio tai nimelliskorot eivät ole korkeita – käyttämällä seuraavien nimellisarvoa:

a)      nimellisarvoon liikkeeseen laskettavat lyhytaikaiset velkapaperit; ja

b)      lyhytaikaiset diskontatut velkapaperit.

7.69       Pitkäaikaiset velkapaperit (AF.32) arvotetaan aina markkina-arvoon, ovatpa sitten kyseessä sellaiset joukkovelkakirjat, joille maksetaan säännöllisesti korkoa tai alihintaiset tai nollakorkoiset joukkovelkakirjat, joille maksetaan vain vähän tai ei ollenkaan korkoa.

Lainat (AF.4)

7.70       Sekä velkojien että velallisten taseisiin kirjattava arvo on nimellisarvo riippumatta siitä, ovatko lainat hoidettuja vai järjestämättömiä.

Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5)

7.71       Noteeratut osakkeet (AF.511) arvotetaan niiden markkina-arvoihin. Sekä varoihin että velkoihin sovelletaan samaa arvoa, vaikka osakkeet ja osuudet eivät juridisesti olekaan liikkeeseenlaskijan velkaa. Sen sijaan ne takaavat oikeuden osuuteen yrityksen jäännösarvosta, joka ei etukäteen ole tiedossa.

7.72       Noteeratut osakkeet arvotetaan pörssissä tai muilla järjestäytyneillä markkinoilla havaittuihin keskihintoihin.

7.73       Sellaisten noteeraamattomien osakkeiden (AF.512) arvo, joilla ei käydä säännöllisesti kauppaa järjestäytyneillä markkinoilla, on estimoitava käyttämällä perustana

a)       noteerattujen osakkeiden arvoja tapauksen mukaan;

b)      omien varojen arvoa; tai

c)       diskonttaamalla ennustetut voitot soveltamalla asianomaista markkinahinnan ja voiton suhdetta kuvaavaa P/E-lukua institutionaalisen yksikön viimeaikaisiin voittoihin.

Tässä arvioinnissa on kuitenkin otettava erityisesti huomioon noteerattujen ja noteeraamattomien osakkeiden väliset likviditeettierot. Lisäksi siinä on otettava huomioon yrityksen kertynyt nettovarallisuus sekä yrityksen toimiala.

7.74       Kulloinkin sovellettava estimointimenetelmä riippuu käytettävissä olevista perustilastoista. Menetelmä voi ottaa esimerkiksi huomioon tiedot, joita on olemassa niiden yritysten yhteensulautumisista, joiden osakkeita ei noteerata. Jos noteeraamattomien yritysten omien varojen arvo keskimäärin ja suhteessa niiden nimellisarvoiseen pääomaan muuttuu samalla tavoin kuin vastaavien noteerattujen yritysten omien varojen arvo, tasearvo voidaan laskea suhdeluvun avulla. Kyseisessä suhdeluvussa verrataan noteeraamattomien yritysten omien varojen arvoa noteerattujen yritysten omien varojen arvoon.

noteeraamattomien osakkeiden arvo = samanlaisten noteerattujen osakkeiden markkinahinta x (noteeraamattomien yritysten omien varojen arvo)/(vastaavien noteerattujen yritysten omien varojen arvo)

7.75       Osakkeen hinnan suhde omiin varoihin saattaa vaihdella toimialoittain. On suositeltavaa laskea noteeraamattomien osakkeiden käypä hinta toimialoittain. Noteerattujen ja noteeraamattomien osakkeiden välillä voi olla muitakin estimointimenetelmään vaikuttavia eroja.

7.76       Muut osuudet (AF.519) ovat osuuksia, jotka eivät ole arvopapereiden muodossa. Muut osuudet voivat olla muun muassa osuuksia yritysmäisissä yhteisöissä (esimerkiksi sivukonttoreissa, rahastoissa ja henkilöyhtiöissä), julkisissa liikelaitoksissa ja laskennallisissa yksiköissä (mukaan luettuna nimelliset kotimaiset yksiköt, jotka on perustettu kiinteistöjen ja luonnonvarojen ulkomaista omistusta varten). Kansainvälisten järjestöjen muu kuin osakemuotoinen omistus luokitellaan muihin osuuksiin.

7.77       Yritysmäisten yhteisöjen muut osuudet arvotetaan yhteisöjen omien varojen mukaisesti, sillä yhteisöjen nettovarallisuus on sovitun käytännön mukaisesti nolla. Muiden yksiköiden muiden osuuksien arvottamiseen olisi valittava sellainen noteeraamattomien osakkeiden arvottamiseen käytetty menetelmä, joka soveltuu parhaiten.

7.78       Osakkeita tai osuuksia liikkeeseen laskevilla yrityksillä voi olla lisäksi muita osuuksia.

7.79       Sijoitusrahasto-osuudet (AF.52) arvotetaan markkina-arvoon, jos osuudet noteerataan. Jos osuudet ovat noteeraamattomia, markkina-arvo voidaan estimoida noteeraamattomien osakkeiden tapauksessa kuvatulla tavalla. Jos rahasto voi lunastaa omat osuutensa, ne arvotetaan lunastusarvoon.

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (AF.6)

7.80       Vahinkovakuutustekniseksi vastuuvelaksi (AF.61) kirjatut erät kattavat vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun. Korvausvastuu on tulevaisuudessa maksettavien korvausten, myös kiistanalaisten, nykyarvo sekä korvausmäärä, joka kattaa tapahtuneet mutta vielä ilmoittamattomat vakuutustapahtumat.

7.81       Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuviin vastuisiin (AF.62) kirjatut määrät vastaavat kaikkien odotettavissa olevien vastuiden kattamiseen tarvittavia varoja.

7.82       Eläkevastuisiin (AF.63) kirjatut määrät riippuvat eläkejärjestelmän tyypistä.

7.83       Etuusperusteisessa eläkejärjestelmässä järjestelmään osallistuville työntekijöille luvattu eläkkeen taso määräytyy ennalta sovitun kaavan mukaisesti. Tällaisessa järjestelmässä eläkerahaston velka on yhtä kuin luvattujen etuuksien nykyarvo.

7.84       Maksuperusteisessa järjestelmässä maksetut etuudet riippuvat eläkejärjestelmän hankkimien varojen kehittymisestä. Tällaisen järjestelmän velka on yhtä kuin rahaston varojen käypä arvo. Rahaston nettovarallisuus on aina nolla.

7.85       Standarditakauksiin liittyviin varauksiin (AF.66) kirjataan korvausten odotettavissa oleva määrä vähennettynä mahdollisten odotettavissa olevien takaisinperintöjen määrällä.

Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (AF.7)

7.86       Johdannaisten (AF.71) olisi oltava taseessa arvotettuina käypiin markkina-arvoihin. Jos markkinahintatietoja ei ole – esimerkiksi vakioimattomien optioiden tapauksessa – käytettävissä, ne olisi arvotettava joko sen takaisinostohintaan tai arvoon, joka vaaditaan sen kuittaamiseen vastasaamisella tai sitten alkuperäiseen ostohintaan.

7.87       Optioiden tapauksessa option asettajan katsotaan hankkineen velan, jonka määrä vastaa kustannusta, joka koituisi option hallussapitäjän oikeuksien lunastamisesta.

7.88       Optioiden ja termiinien markkina-arvo voi vaihtua positiivisten (varat) ja negatiivisten (velat) positioiden välillä kohde-etuuksien hintavaihteluiden mukaan, joten ne voivat olla vaihtelevasti varoja ja velkoja asettajilleen ja hallussapitäjilleen. Joidenkin optioiden ja termiinien kohdalla operoidaan marginaalimaksuilla, jolloin tuotot ja tappiot vahvistetaan päivittäin. Näissä tapauksissa tasearvo on nolla.

7.89       Työsuhdeoptiot (AF.72) arvotetaan käyttämällä myönnettyjen osakkeiden käypää arvoa. Käypä arvo mitataan myöntämispäivänä käyttämällä vastaavien kaupankäynnin kohteena olevien optioiden markkina-arvoa tai, jos sellaista ei ole saatavilla, optionhinnoittelumallia.

Muut saamiset ja velat (AF.8)

7.90       Kauppaluotot ja ennakot (AF.81) sekä muut saamiset ja velat (AF.89), jotka syntyvät tulonjakotaloustoimien, kuten verot, sosiaaliturvamaksut, osingot, maan ja luonnonvaran vuokrat, palkat ja palkkiot, ja rahoitustaloustoimien ajoituseron vuoksi, arvotetaan sekä velkojien että valallisten osalta nimellisarvoon. Luokan AF.89 velkoihin kuuluvien verojen ja sosiaaliturvamaksujen määriin ei tulisi sisällyttää todennäköisesti perimättä jääviä määriä, koska ne muodostavat julkisyhteisöjen vaateen, jolla ei ole arvoa.

RAHOITUSTASEET

7.91       Rahoitustaseessa kuvataan taseen vasemmalla puolella rahoitusvarat ja oikealla puolella velat. Rahoitustaseen tasapainoeränä ovat nettorahoitusvarat (BF.90).

7.92       Kotimaisen sektorin tai alasektorin rahoitustase voi olla sulautettu tai sulauttamaton. Sulauttamattomissa rahoitustaseissa kuvataan sektoriin tai alasektoriin luokiteltujen institutionaalisten yksiköiden kaikki rahoitusvarat ja velat, mukaan lukien ne, joille on vastaavat varat tai velat kyseisellä sektorilla tai alasektorilla. Sulautetusta rahoitustaseesta on poistettu ne rahoitusvarat ja velat, joilla on vastineet samalla sektorilla tai alasektorilla. Ulkomaiden rahoitustase on määritelmällisesti sulautettu. Järjestelmään viedyt kirjaukset ovat pääsääntöisesti sulauttamattomia. Kotimaisen sektorin tai alasektorin rahoitustase on näin ollen esitettävä sulauttamattomana.

7.93       Antajat ja saajat erittelevä rahoitustase (velkoja-velallistiedon sisältävä rahoitustase) on rahoitustaseen laajennus, joka rahoitustaseen lisäksi kuvaa rahoitusvarat saajasektoreittain ja velat velkojasektoreittain. Siten siinä esitetään tietoja velkoja-velallissuhteista ja se on yhdenmukainen velkoja-velallistiedot sisältävän rahoitustilin kanssa.

LISÄTIETOERÄT

7.94       Taseeseen otetaan mukaan kolmentyyppisiä täydentäviä lisätietoeriä, kun halutaan lisätä tiettyjen sektorien analyysia:

a)      kestokulutustavarat (AN.m)

b)      ulkomaiset suorat sijoitukset (AF.m1)

c)      järjestämättömät lainat (AF.m2).

Kestokulutustavarat (AN.m)

7.95. Määritelmä: || Kestokulutustavarat ovat kestäviä tavaroita, joita kotitaloudet käyttävät kulutukseensa toistuvasti yli vuoden ajan. Taseisiin ne sisältyvät lisätietoerinä. Niitä ei sisällytetä päätaseeseen, koska ne kirjataan käytöksi kotitaloussektorin tulonkäyttötiliin tilinpitojaksolla kokonaan kulutetuiksi, ei vähitellen loppuun käytettäviksi tavaroiksi.

7.96       Kotitalouksien loppukuluttajina hallussa olevat kestokulutustavarat – kuljetusvälineet (AN1131) ja muut koneet ja laitteet (AN1139) – arvotetaan lisätietoerässä markkinahintoihin, pääoman kulumista vastaavat erät vähennettynä. Kestokulutustavaroiden alaluokkien ja erien koko luettelo esitetään luvussa 23.

7.97       Kestävät tavarat, kuten ajoneuvot, voidaan luokitella joko kiinteiksi varoiksi tai kestokulutustavaroiksi omistajan sektoriluokituksesta ja tavaroiden käyttötarkoituksesta riippuen. Esimerkiksi ajoneuvoa voidaan käyttää osittain yritysmäisen yhteisön tuotantoon ja osittain kotitalouden kulutukseen. Yritysmäisen yhteisön taseessa olevien yrityssektorin (S.11) arvojen tulisi kuvata sitä osuutta käytöstä, joka kohdistuu yritysmäiselle yhteisölle. Vastaava esimerkki liittyy alasektoriin työnantajat ja elinkeinonharjoittajat (S.141+S.142). Kotitaloussektorille (S.14) kulutuksena kohdistuva osa on kirjattava lisätietoeränä, pääoman kulumista vastaavat erät vähennettynä.

Ulkomaiset suorat sijoitukset (AF.m1)

7.98       Ne rahoitusvarat ja velat, joista suorat sijoitukset koostuvat, kirjataan sijoitusten luonteen mukaan luokkiin lainat (AF.4), osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5) tai muut saamiset ja velat (AF.8). Kuhunkin luokkaan sisältyvä suoran sijoituksen määrä kirjataan myös erillisenä lisätietoeränä.

Järjestämättömät lainat (AF.m2)

7.99       Lainat kirjataan taseeseen nimellisarvoon.

7.100     Tietyt lainat, jotka ovat olleet jonkin aikaa hoitamatta, sisällytetään lisätietoeränä velkojan taseeseen. Näitä lainoja pidetään järjestämättöminä lainoina.

7.101 Määritelmä: || Laina on järjestämätön silloin, kun a) koron tai lainapääoman maksut ovat vähintään 90 päivää myöhässä; b) kun vähintään 90 päivän koronmaksut on sopimuksen nojalla pääomitettu, uudelleenrahoitettu tai lykätty tai c) kun maksut ovat alle 90 päivää myöhässä mutta on muita perusteltuja syitä (kuten velallisen konkurssihakemus) epäillä maksujen täysimääräistä suorittamista.

7.102     Tätä järjestämättömän lainan määritelmää tulee tulkita ottaen huomioon kansalliset käytännöt siitä, milloin lainaa pidetään järjestämättömänä. Kun laina on luokiteltu järjestämättömäksi, se (tai sen korvaavat lainat) on luokiteltava sellaiseksi siihen asti, kun maksut on saatu tai lainapääoma on poistettu tämän lainan tai sitä seuraavien, alkuperäisen lainan korvaavien lainojen osalta.

7.103     Järjestämättömiltä lainoilta edellytetään kahta lisätietoerää:

a)      lainojen nimellisarvo sellaisena kuin se on kirjattuna päätaseeseen; ja

b)      lainojen markkina-arvoa vastaava arvo.

7.104     Markkina-arvon lähin likiarvo on käypä arvo, eli arvo, joka vastaa likimääräisesti sitä arvoa, joka syntyisi markkinoilla kahden osapuolen välisen taloustoimen tuloksena. Käypä arvo voidaan vahvistaa käyttämällä vertailukelpoisia instrumentteja koskevia taloustoimia tai käteisvirtojen diskontattua nykyarvoa, jotka voivat käydä ilmi velkojan taseesta. Jos käypää arvoa koskevia tietoja ei ole, lisätietoerää varten on käytettävä toissijaista menettelyä esittämällä nimellisarvo, josta vähennetään odotettavissa olevat luottotappiot.

Järjestämättömien lainojen kirjaaminen

7.105     Julkisyhteisö- ja rahoituslaitossektoreiden järjestämättömät lainat on kirjattava lisätietoerinä muiden sellaisten sektorien lisäksi, joita koskevat määrät ovat merkittävät. Jos lainat ulkomaille tai ulkomailta ovat merkittäviä, myös ne kirjataan lisätietoerinä.

7.106     Seuraavassa taulukossa kuvataan varannot ja virrat, jotka kirjataan järjestämättömien lainojen osalta paremman yleiskuvan saamiseksi varannoista, taloustoimista, uudelleenluokituksista ja poistoista.

7.107     Esimerkissä esitetään nimellisarvoltaan 1000 olevien lainojen jäljellä olevat määrät ajankohtana t–1, ja tästä arvosta 500 vastaa hoidettuja lainoja ja 500 järjestämättömiä lainoja. Valtaosa järjestämättömistä lainoista, 400, katetaan luottotappiovarauksilla, kun taas 100:aa ei kateta niillä. Taulukon toisessa osassa esitetään yksityiskohtaiset täydentävät tiedot järjestämättömien lainojen markkina-arvoa vastaavasta arvosta. Se on saatu nimellisarvon ja luottotappiovarausten erotuksesta. Ajankohtana t–1 sen oletetaan olevan 375. Lainat on t–1:n ja t:n välisenä aikana luokiteltu uudelleen hoidetuista tai ei vielä katetuista järjestämättömiin tai päinvastoin tai poistettu. Virrat esitetään taulukon vastaavissa sarakkeissa. Lisäksi esitetään nimellisarvot ja markkina-arvoa vastaavat arvot tappioiden varalta tehdyille varauksille.

7.108     Luottotappiovarausten arviointi on tehtävä ottaen huomioon yksiköihin sovellettavat tilinpäätösstandardit, niiden oikeudellinen asema ja niihin sovellettavat verotussäännöt, mikä voi johtaa melko vaihteleviin tuloksiin tappioiden varalta tehtyjen varausten määrien ja keston osalta. Tämä vaikeuttaa järjestämättömien lainojen kirjaamista päätileille ja johtaa niiden kirjaamiseen lisätietoeränä. Sen sijaan suositellaan, että markkina-arvoa vastaavat arvot kirjattaisiin lisätietoerinä hoidettujen ja järjestämättömien lainojen nimellisarvojen lisäksi.

Järjestämättömien lainojen kirjaaminen

Luvun 7 liite 7.1

Varojen luokkien määritelmät

Varojen luokitus || Määritelmät

MUUT KUIN RAHOITUSVARAT (AN) || Muut kuin rahoitusvarat, jotka ovat yksilöllisesti tai kollektiivisesti institutionaalisten yksiköiden omistamia ja joiden omistajat voivat saada taloudellista hyötyä pitämällä varoja hallussaan, käyttämällä niitä tai antamalla muiden käyttää niitä tietyn ajanjakson. Ne koostuvat kiinteistä varoista, varastoista, arvoesineistä, yhteiskunnan rakenteista ja henkisistä omaisuustuotteista.

Valmistetut muut kuin rahoitusvarat (AN.1) || Muut kuin rahoitusvarat, jotka ovat tuotantoprosessin tuloksia. Valmistetut muut kuin rahoitusvarat koostuvat kiinteistä varoista, varastoista sekä arvoesineistä siten kuin ne on jäljempänä määritelty.

Kiinteät varat (AN.11) || Sellaiset valmistetut muut kuin rahoitusvarat, joita käytetään toistuvasti tai jatkuvasti tuotantoprosesseissa yli vuoden ajan. Kiinteät varat koostuvat asunnoista, muista rakennuksista ja rakennelmista, koneista ja laitteista, asejärjestelmistä, kasvatettavista biologisista varoista sekä henkisistä omaisuustuotteista siten kuin ne on jäljempänä määritelty.

Asunnot (AN.111) || Rakennukset, jotka ovat kokonaan tai ensisijaisesti asumiskäytössä. Niihin luetaan myös kaikki rakennuksiin liittyvät rakenteet, kuten autotallit sekä kaikki kiinteät kalusteet, jotka tavallisesti asennetaan asuntoihin. Niihin sisältyvät myös asuntolaivat, asuntoveneet, asuntoautot ja -perävaunut, silloin kun niitä käytetään kotitalouksien pääasiallisina asuntoina, sekä sellaiset julkiset monumentit (ks. AN.1121), jotka ovat ensisijaisesti asuntokäytössä. Näihin luetaan myös rakennustyömaiden siivous- ja korjauskustannukset. Esimerkkejä ovat asuinrakennukset kuten omakoti- ja paritalot sekä muut asuinrakennukset, jotka on tarkoitettu pysyvään asumiseen. Keskeneräiset asunnot luetaan mukaan siinä laajuudessa kuin lopullinen käyttäjä ne omistaa joko sen takia, että rakennetaan omaan käyttöön tai että keskeneräisen asunnon myynnistä/ostosta on olemassa sopimus. Sotilashenkilöstön käyttöön hankitut asunnot luetaan mukaan, koska niitä käytetään tuottamaan asuntopalveluita samalla tavalla kuin siviilikäyttöön hankittuja asuntojakin. Asuntojen arvo on ilman rakennusmaan arvoa, joka sisältyy maahan (AN.211), jos se luokitellaan erikseen.

Muut rakennukset ja rakennelmat (AN.112) || Muut rakennukset ja rakennelmat koostuvat muista talorakennuksista kuin asuinrakennuksista, muista rakennelmista ja maanparannuksista siten kuin ne on jäljempänä määritelty. Keskeneräiset rakennukset ja rakennelmat luetaan mukaan siinä määrin kuin lopullinen käyttäjä ne omistaa joko sen takia, että rakennetaan omaan käyttöön tai että keskeneräisen asunnon myynnistä/ostosta on olemassa sopimus. Mukaan luetaan sotilaskäyttöön hankitut rakennukset ja rakennelmat. Muiden rakennusten ja rakennelmien arvo on ilman rakennusmaan arvoa, joka sisältyy maan (AN.211) arvoon, jos se luokitellaan erikseen.

Muut talorakennukset kuin asuinrakennukset (AN.1121) || Muut talorakennukset kuin asuinrakennukset mukaan lukien rakenteisiin liittyvät kiinteät kalusteet, laitteet ja varusteet sekä rakennustyömaiden siivous- ja kunnossapitokustannukset. Tähän luetaan myös sellaiset julkiset monumentit (ks. AN.1122), joita ensisijaisesti pidetään muina talorakennuksina kuin asuinrakennuksina. Julkiset monumentit ovat yksilöitävissä niiden erityisen historiallisen, kansallisen, alueellisen, paikallisen, uskonnollisen tai symbolisen merkityksen vuoksi. Ne katsotaan julkisiksi koska yleisöllä on niihin pääsy, ei siksi että ne ovat julkisen sektorin omistuksessa. Vierailijoilta peritään usein pääsymaksu. Uusien monumenttien tai nykyisten monumenttien perusparannusten kiinteän pääoman kuluminen olisi laskettava noudattaen oletusta, jonka mukaan monumenttien käyttöikä on suhteellisen pitkä. Muita esimerkkejä muista talorakennuksista kuin asuinrakennuksista ovat varasto- ja teollisuusrakennukset, kaupalliset rakennukset, virkistyskäytössä olevat rakennukset, hotellit, ravintolat, oppilaitokset, sairaalat jne.

Muut rakennelmat (AN.1122) || Muut rakennelmat kuin asumiskäytössä olevat mukaan lukien katujen ja viemäreiden kustannukset sekä rakennustyömaiden siivous- ja kunnossapitokustannukset. Mukaan luetaan myös julkiset monumentit, joita ei ole luokiteltu asunnoiksi tai muiksi talorakennuksiksi kuin asuinrakennuksiksi, sellaiset kuilut, tunnelit ja muut rakenteet, jotka liittyvät mineraali- ja energiavarantojen louhintaan, sekä sellaisten rantavallien, penkereiden, sulkuaitauksien jne. rakentaminen, joilla on tarkoitus parantaa viereistä mutta ei kiinteästi niihin kuuluvaa maata. Esimerkkejä ovat valtatiet, kadut, muut tiet, rautatiet, kiitoradat, sillat, maan pinnan tasolta korotetut valtatiet, tunnelit ja alikäytävät, vesiväylät, satamat, padot sekä muut veden säännöstelyyn liittyvät rakenteet, pitkän matkan putkistot, tietoliikenne- ja voimalinjat, paikalliset putkistot ja kaapeloinnit ja näihin liittyvät rakenteet, kaivannaistoimintaan ja teollisuuteen liittyvät rakennelmat sekä urheiluun ja vapaa-ajan viettoon liittyvät rakennelmat.

Maanparannukset (AN.1123) || Niiden toimintojen arvo, jotka johtavat merkittäviin maanparannuksiin maan määrän, laadun tai tuottavuuden osalta tai estävät maan laadun heikkenemisen. Esimerkkejä ovat maan raivauksesta, maan muokkauksesta sekä kaivojen ja kastelukuoppien rakentamisesta johtuva varojen arvon nousu. Mukaan luetaan myös kustannukset, jotka johtuvat maan omistuksen siirrosta ja joista on vielä kirjattava poistot.

Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet (AN.113) || Kuljetusvälineet, tieto- ja viestintätekniset laitteet sekä muut koneet ja laitteet siten kuin ne on jäljempänä määritelty lukuun ottamatta kotitalouksien kulutustaan varten hankkimia koneita ja laitteita. Tähän ei lueta mukaan sellaisia työkaluja, jotka ovat suhteellisen halpoja ja joita ostetaan suhteellisen tasaisesti, kuten käsityökaluja. Tähän ei lueta myöskään mukaan rakennuksiin kiinteästi kuuluvia koneita ja laitteita. Ne luetaan asuntoihin ja muihin talorakennuksiin. Luokkaan ei lueta keskeneräisiä koneita ja laitteita, paitsi jos ne on valmistettu omaan käyttöön. Näin siksi, että loppukäyttäjän ajatellaan saavan ko. koneen tai laitteen omistukseensa vasta toimitushetkellä. Mukaan luetaan sotilaallisiin tarkoituksiin hankitut muut koneet ja laitteet kuin asejärjestelmät. Sellaisia kotitalouksien kulutustaan varten hankkimia koneita ja laitteita kuin ajoneuvot, kalusteet, keittiön välineet ja laitteet, tietokoneet, tietoliikennevälineet jne., ei pidetä varoina. Ne sisältyvät sen sijaan kotitalouksien taseen lisätietoerään ”kestokulutustavarat”. Kotitalouksien pääasiallisena asuntonaan käyttämät asuntoveneet, asuntolaivat ja asuntovaunut luetaan asuntoihin.

Kuljetusvälineet (AN.1131) || Ihmisten ja tavaroiden siirtämiseen tarkoitettu kalusto. Esimerkkeinä toimialoittaisen tuoteluokituksen 2008 (CPA 2008) kaksinumerotasolle 29 ”moottoriajoneuvot, perävaunut ja puoliperävaunut” ja kaksinumerotasolle 30 ”muut kulkuneuvot” kuuluvat muut tuotteet kuin osat.

Tieto- ja viestintätekniset laitteet (AN.1132) || Tieto- ja viestintäteknisiä laitteita ovat laitteet, joissa käytetään elektronisia ohjaimia, sekä näissä laitteissa käytettävät elektroniset komponentit. Esimerkkeinä tuotteet, jotka kuuluvat CPA 2008:n kolminumerotasolle 261 ”elektroniset komponentit ja piirilevyt” ja 262 ”tietokoneet ja niiden oheislaitteet”.

Muut koneet ja laitteet (AN.1139) || Muualla luokittelemattomat koneet ja laitteet. Esimerkkejä ovat ne tuotteet – lukuun ottamatta osia, asennusta, korjaamista sekä ylläpitoa – jotka kuuluvat CPA 2008:n kaksinumerotasoille 26 ”tietokoneet, elektroniset ja optiset tuotteet” (lukuun ottamatta kolminumerotasoja 261 ja 262); 27 ”sähkölaitteet”; 28 ”koneet ja laitteet, muualle luokittelemattomat”; 31 ”huonekalut” ja 32 ”muut tehdasvalmisteet”.

Asejärjestelmät (AN.114) || Ajoneuvot ja muut välineet, kuten sota-alukset, sukellusveneet, sotilasilma-alukset, tankit, ohjusten kantoraketit ja laukaisualustat jne. Suurin osa niiden ampumista kertakäyttöisistä aseista kirjataan puolustustarvikevarastoihin (ks. AN.124), mutta esimerkiksi hyvin tuhoamiskykyiset ballistiset ohjukset, joiden katsotaan saavan aikaan jatkuvan pelotevaikutuksen hyökkääjiä vastaan, luokitellaan kiinteiksi varoiksi.

Kasvatettavat biologiset varat (AN.115) || Jalostuskarja, lypsykarja, työeläimet jne. sekä viinitarhat, hedelmätarhat ja muut istutukset, jotka tuottavat toistuvasti sellaisia tuotteita, jotka ovat institutionaalisten yksiköiden suorassa valvonnassa, vastuulla sekä hallinnoimia siten kuin alla määritellään. Tähän ei lueta mukaan keskenkasvuisia kasvatettavia varoja, paitsi jos ne tuotetaan omaan käyttöön.

Eläinvarat toistuvaan tuotteiden tuotantoon (AN.1151) || Eläimet, joiden luonnollinen kasvu ja uusiutuminen ovat institutionaalisten yksiköiden suorassa valvonnassa, vastuulla ja ohjauksessa. Tähän luetaan jalostuskarja (myös kalat sekä siipikarja), lypsykarja, työeläimet, villan tuottamista varten pidetyt lampaat ja muut eläimet sekä eläimet, joita käytetään kuljettamiseen, kilpailuissa tai seuraeläiminä.

Puu-, viljelykasvi- ja kasvivarat toistuvaan tuotteiden tuotantoon (AN.1152) || Puut (myös viiniköynnökset ja pensaat), joita viljellään niistä vuodesta toiseen saatavien tuotteiden takia, sekä kasvit, joita viljellään hedelmien, pähkinöiden, mahlan, hartsin, parkkiaineiden tai kasvien lehdistä valmistettavien tuotteiden takia ja joiden luonnollinen kasvu ja uusiutuminen ovat institutionaalisten yksiköiden suorassa valvonnassa, vastuulla ja ohjauksessa.

Henkiset omaisuustuotteet (AN.117) || Kiinteät varat, joihin luetaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulokset, mineraalien etsintä ja arviointi, tietokoneohjelmistot ja tietokannat, viihteen, kirjallisuuden tai taiteen alkuperäisteokset ja muut sellaiset alla määritellyt aineettomat kiinteät varat, joita on tarkoitus käyttää yli vuoden ajan.

Tutkimus ja kehittäminen (AN.1171) || Tähän luetaan sellaisten menojen arvo, jotka liittyvät systemaattisesti tehtyyn luovaan työhön tietopohjan kasvattamiseksi, mukaan lukien ihmiseen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvä tieto, ja tämän tietopohjan käyttöön uusien sovellusten kehittämistä varten. Arvo määritetään tulevaisuudessa odotettavissa olevan taloudellisen hyödyn perusteella. Jos arvoa ei pystytä asianmukaisesti arvioimaan, se on sovitun käytännön mukaisesti kulujen summa, tuloksia vaille jääneen tutkimuksen ja kehittämisen kulut mukaan lukien. Tutkimusta ja kehittämistä, josta omistaja ei saa hyötyä, ei luokitella varoiksi vaan välituotekäytöksi.

Mineraalien etsintä ja arviointi (AN.1172) || Raakaöljyn, maakaasun ja muiden maaperävarojen etsintäkulut ja tehtyjen löydösten arvioinnin arvo. Näihin kuluihin luetaan luvan saamista edeltävät kustannukset, lupa- ja hankintakustannukset, arviointikustannukset, koeporaus- ja koekairauskustannukset kuten myös ilmastolliset ja muut tutkimukset sekä kuljetuskustannukset jne., joita tutkimusten suorittaminen edellyttää.

Tietokoneohjelmistot (AN.11731) || Tietokonejärjestelmiä ja sovelluksia varten tehdyt tietokoneohjelmat, niiden kuvaukset ja muu oheismateriaali. Tähän luetaan ohjelmistojen alkuperäinen kehittäminen ja niiden myöhemmät laajennukset sekä varoiksi luokkaan AN.11731 luokiteltujen kopioiden hankinta.

Tietokannat (AN.11732) || Sillä tavoin organisoidut tiedostot, että tietoihin pääsy ja niiden käyttö on resurssitehokasta. Vain omaan käyttöön luotujen tietokantojen arvo arvioidaan kulujen perusteella, mutta kuluihin ei tulisi sisällyttää tietokannan hallintajärjestelmän eikä tietojen hankinnan kuluja.

Viihteen, kirjallisuuden ja taiteen alkuperäisteokset (AN.1174) || Sellaiset alkuperäisfilmit, äänitteet, käsikirjoitukset, nauhat, mallit jne., joihin on nauhoitettu tai muuten tallennettu näytelmäesityksiä, radio- ja televisio-ohjelmia, musiikkiesityksiä, urheilutapahtumia, kirjallista tai taiteellista tuotantoa jne. Tähän luetaan myös tuotanto omaan käyttöön. Joissain tapauksissa, kuten filmien osalta, saattaa alkuperäiskappaleita olla useita.

Muut henkiset omaisuustuotteet (AN.1179) || Tähän luetaan sellainen uusi tieto ja erityisosaaminen jne. jota ei ole muualla luokiteltu ja jonka käyttö tuotannossa on rajoitettu niihin yksiköihin, jotka ovat hankkineet varojen omistusoikeudet tai joilla on varojen käyttölupa.

Varastot (AN.12) || Tähän luetaan valmistetut varat, jotka koostuvat sellaisista tavaroista ja palveluista, jotka ovat syntyneet kuluvalla tai aikaisemmalla tilinpitojaksolla ja joita pidetään hallussa myöhemmin tapahtuvaa myyntiä, tuotannossa käyttämistä tai muuta tarkoitusta varten. Ne koostuvat aineista ja tarvikkeista, keskeneräisistä töistä, valmiista tavaroista ja kauppatavaroista siten kuin jäljempänä määritellään. Tähän luetaan kaikki julkisyhteisöjen pitämät varastot kuten mm. strategisten materiaalien, viljan ja muiden kansakunnalle erityisen tärkeiden hyödykkeiden varastot.

Aineet ja tarvikkeet (AN.121) || Sellaiset tavarat, joita niiden omistajat eivät aio myydä edelleen vaan käyttää omissa tuotantoprosesseissaan välituotteina.

Keskeneräiset työt (AN.122) || Sellaiset tavarat ja palvelut, jotka ovat osittain valmiita mutta joita ei yleensä luovuteta muille yksiköille ilman jatkojalostusta, tai keskeneräiset tavarat ja palvelut, joiden jalostamista sama tuottaja jatkaa seuraavalla ajanjaksolla. Tähän ei lueta sellaisia keskeneräisiä rakennelmia, joiden omistajuus on siirtynyt lopulliselle omistajalle joko siksi, että kyseessä on tuotanto omaan käyttöön tai siksi, että omistajuuden vaihtumisesta on olemassa myynti-/ostosopimus. Luokka AN.122 koostuu keskeneräisistä kasvatettavista varoista sekä muista keskeneräisistä töistä siten kuin alla määritellään.

Keskenkasvuiset kasvatettavat biologiset varat (AN.1221) || Teuraseläimet kuten kaupallisesti kasvatettava siipikarja ja kalat, samoin kuin puut ja muu kasvillisuus silloin, kun niiden korjuu on kertaluonteista, sekä sellaiset kasvatettavat varat, joiden toistuva tuotanto ei vielä ole kypsynyt.

Muut keskeneräiset työt (AN.1222) || Sellaiset tavarat (paitsi kasvatettavat varat) ja palvelut, joiden jalostaminen, valmistaminen tai kokoaminen on kesken ja joita valmistaja ei tavallisesti myy, toimita tai luovuta muille ilman jatkojalostamista.

Valmisteet (AN.123) || Tavarat, jotka ovat valmiita myytäväksi tai toimitettavaksi tuottajan toimesta.

Puolustustarvikevarastot (AN.124) || Ammukset, ohjukset, raketit, pommit ja muut aseiden ja asejärjestelmien ampumat kertakäyttöiset asetarvikkeet. Tähän ei lueta joitakin hyvin tuhoamiskykyisiä ohjustyyppejä (ks. AN.114).

Kauppatavarat (AN.125) || Tavarat, joita yritykset kuten tukku- ja vähittäiskaupat ovat hankkineet myydäkseen ne jalostamatta niitä edelleen (eli tavaroita ei muunneta muuten kuin asettamalla ne esille asiakkaita houkuttelevasti).

Arvoesineet (AN.13) || Sellaiset valmistetut varat, joita ei ensisijaisesti käytetä tuotannossa tai kulutukseen, joiden reaalisen arvon odotetaan nousevan tai ei ainakaan laskevan, jotka eivät normaaliolosuhteissa kulu ajan mukana ja joita hankitaan ja pidetään hallussa ensisijaisesti arvon säilyttäjinä. Arvoesineet koostuvat jalometalleista ja jalokivistä, antiikista ja muista taide-esineistä sekä muista arvoesineistä siten kuin jäljempänä määritellään.

Jalometallit ja -kivet (AN.131) || Sellaiset jalometallit ja jalokivet, joita yritykset eivät pidä hallussaan käyttääkseen niitä tuotantopanoksina.

Antiikki ja muut taide-esineet (AN.132) || Sellaiset maalaukset, veistokset jne., joiden katsotaan olevan taideteoksia ja antiikkiesineitä.

Muut arvoesineet (AN.133) || Tähän luetaan muualla luokittelemattomat arvoesineet kuten arvokkaat jalokivistä ja -metalleista valmistetut korut ja niiden kokoelmat.

Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat (AN.2) || Sellaiset muut kuin rahoitusvarat, jotka eivät ole syntyneet tuotantoprosessissa. Valmistamattomat varat koostuvat luonnonvaroista, leasingsopimuksista, lisensseistä, luvista sekä liikearvosta (goodwill) ja markkinointivaroista siten kuin alla määritellään.

Luonnonvarat (AN.21) || Tähän luetaan sellaiset valmistamattomat luonnonvarat, joita voidaan omistaa ja joiden omistajuus voidaan siirtää. Tähän ei lueta sellaisia ympäristövaroja, joille omistajaa ei ole määritelty tai joita ei voi omistaa, kuten valtameret tai ilma. Luonnonvarat koostuvat maasta, mineraali- ja energiavarannoista, luonnonvaraisista biologisista varoista, vesivaroista ja muista luonnonvaroista siten kuin jäljempänä määritellään.

Maa (AN.211) || Tähän luetaan maaperä siihen liittyvine maakerroksineen ja pintavesineen silloin, kun niiden omistusoikeudet on vahvistettu. Tähän ei lueta maan pinnalla tai sen sisällä olevia rakennuksia tai muita rakennelmia, viljeltyjä alueita, puita ja eläimiä, maaperävaroja, luonnonvaraisia biologisia varoja eikä pohjavesivarantoja.

Mineraali- ja energiavarannot (AN.212) || Sellaiset maan pinnalla tai sen alla olevat todennetut mineraaliesiintymät, jotka ovat nykyteknologialla ja vallitsevilla suhteellisilla hinnoilla hyödynnettävissä. Maaperävarojen ja itse maan omistusoikeudet ovat yleensä erillisiä. Luokka AN.212 koostuu tunnetuista hiili-, öljy-, kaasu- ja muiden polttoaineiden varannoista sekä metallimalmi- ja epämetallimineraalivarannoista.

Luonnonvaraiset biologiset varat (AN.213) || Sellaiset eläin-, puu-, viljelykasvi- ja kasvivarat, joiden tuotanto on joko kertaluonteista tai toistuvaa ja joille on määritelty omistajuus mutta joiden luonnollinen kasvu ja/tai uusiutuminen ei kuitenkaan ole institutionaalisten yksiköiden suorassa valvonnassa, vastuulla ja ohjauksessa. Esimerkkejä ovat maan maantieteellisten rajojen sisäpuolella olevat aarniometsät ja kalavarat. Mukaan luetaan vain ne varannot, joita jo hyödynnetään taloudellisesti tai joita todennäköisesti tullaan lähitulevaisuudessa hyödyntämään.

Vesivarat (AN.214) || Pohjavettä johtavat kerrokset ja muut pohjavesivarannot silloin, kun niiden niukkuudesta seuraa, että varantoja otetaan omistukseen ja/tai niille määritellään käyttöoikeuksia, että niille määritetään markkina-arvo ja että niihin kohdistetaan jonkinasteista taloudellista valvontaa.

Muut luonnonvarat (AN.215) || Tähän luetaan sähkömagneettinen radiospektri (AN.2151) ja muualla luokittelemattomat muut luonnonvarat (AN.2159).

Radiotaajuudet (AN.2151) || Sähkömagneettinen spektri. Spektrin käyttöön oikeuttavat leasingsopimukset tai lisenssit luokitellaan muualla (AN.222), jos ne ovat varojen määritelmän mukaisia.

Muut (AN.2159) || Muualla luokittelemattomat muut luonnonvarat.

Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit (AN.22) || Toiminnan harjoittamisesta tehdyt sopimukset, joista omistaja saa sellaista maksettavat summat ylittävää taloudellista hyötyä, jonka omistaja voi lain mukaan ja käytännössä realisoida. Luokkaan AN.22 kirjatut varat edustavat realisoitavissa olevaa potentiaalista hallussapitovoiton arvoa, kun varojen käytön tai palveluiden tarjonnan hinta ylittää sopimuksessa, leasingsopimuksessa tai lisenssissä olevan hinnan, tai hintaa joka saataisiin ilman sopimusta, leasingsopimusta tai lisenssiä. Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit koostuvat varoista, joita voidaan saada myyntikelpoisista käyttöleasingsopimuksista, luonnonvarojen käyttöluvista, tiettyihin toimintoihin oikeuttavista luvista sekä yksinoikeuksista tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin ja palveluihin.

Myyntikelpoiset käyttöleasingsopimukset (AN.221) || Muihin varoihin kuin rahoitusvaroihin tai luonnonvaroihin liittyvät kolmansien osapuolien omistusoikeudet. Tällöin sopimuksen haltija saa leasingsopimuksen nojalla maksettavat summat ylittävää taloudellista hyötyä ja voi lain mukaan ja käytännössä realisoida hyödyn siirtämällä sopimuksen muille. Luokkaan AN.221 kirjatut varat ovat kohteen käyttöoikeuksien siirron arvo sopimuksen haltijalle eli se osuus, jolla realisoitavissa oleva siirtohinta ylittää luvan myöntäjälle maksettavat summat. Esimerkkinä tilanne, jossa rakennuksen omistaja perii kiinteää vuokraa mutta markkinavuokrataso on korkeampi. Jos vuokralainen pystyy realisoimaan erotuksen alivuokrauksella, oikeudet arvon realisointiin edustavat myyntikelpoisia käyttöleasingvaroja.

Luonnonvarojen käyttöluvat (AN.222) || Lisenssit, luvat ja leasingsopimukset, jotka oikeuttavat luonnonvarojen käyttöön rajatulla ajanjaksolla, jonka aikana varojen taloudellinen arvo ei tule kokonaan käytettyä, ja joiden nojalla haltija saa maksettavat summat ylittävää taloudellista hyötyä ja voi lain mukaan ja käytännössä realisoida hyödyn esimerkiksi siirtämällä kyseiset lisenssit, luvat ja leasingsopimukset. Luonnonvarat kirjataan edelleen omistajan taseeseen, ja erillisiä varoja, jotka edustavat kohde-etuuden varojen käyttöoikeuksien siirron arvoa haltijalle, pidetään luonnonvarojen käyttölupana. Kirjatut varat ovat käyttöoikeuksien siirron arvo haltijalle eli se osuus, jolla siirtohinta ylittää luvan myöntäjälle maksettavat summat. Esimerkkinä tilanne, jossa maan omistaja perii kiinteää vuokraa mutta markkinavuokrataso on korkeampi. Jos vuokralainen pystyy realisoimaan erotuksen alivuokrauksella, oikeudet arvon realisointiin ovat varoja.

Tiettyihin toimintoihin oikeuttavat luvat (AN.223) || Muut siirtokelpoiset luvat kuin luonnonvarojen käyttöön tai luvan myöntäjän hallussa olevien varojen käyttöön tarkoitetut luvat, jotka rajaavat toimintaan osallistuvien yksiköiden määrän ja antavat haltijoilleen mahdollisuuden saada lähes monopolioikeudet voittoihin. Kirjatut varat ovat käyttöoikeuksien siirron arvo luvan haltijalle eli se osuus, jolla siirtohinta ylittää luvan myöntäjälle maksettavan summan. Luvan haltijan on lain mukaan ja käytännössä voitava siirtää lupaoikeudet kolmannelle osapuolelle.

Yksinoikeudet tulevaisuudessa tuotettaviin tavaroihin tai palveluihin (AN.224) || Siirtokelpoiset sopimusoikeudet tavaroiden tai palveluiden yksinomaiseen käyttöön. Osapuolella on sopimus tavaroiden tai palveluiden ostamisesta kiinteään hintaan toiselta osapuolelta, ja se voi lain mukaan ja käytännössä siirtää toisen osapuolen velvoitteen kolmannelle osapuolelle. Esimerkkejä ovat jalkapallon pelaajan arvo, joka on siirrettävissä sopimuksen nojalla jalkapalloseuralle, ja kirjallisten teosten tai musiikkiesitysten yksinomaisten julkaisuoikeuksien siirtokelpoinen arvo. Luokkaan AN.224 kirjatut varat ovat oikeuksien siirron arvo haltijalle.

Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit (AN.23) || Toimivan institutionaalisen yksikön ostohinnan ja sen nettovarallisuuden (varat miinus velat) erotus, kun varat ja velat on erä erältä eritelty ja arvotettu. Liikearvoon sisältyy siten kaikki sellainen pitkällä aikavälillä odotettavissa oleva hyöty, jota ei taseen varoihin ole erikseen merkitty, samoin kuin arvo, joka syntyy kun yrityksen varallisuutta käsitellään kokonaisuutena, eikä vain erillisten varojen kokoelmana. Luokkaan AN.23 kuuluvat myös yksilöidyt markkinointivarat, kuten tavaramerkit, nimet, tunnukset, logot ja verkkotunnukset, kun ne myydään yksitellen ja erillään koko yrityksestä.

RAHOITUSVARAT JA VELAT (AF.) || Rahoitusvarat ovat taloudellisia varoja, joihin luetaan kaikki rahoitussaamiset ja monetaarisen kullan kultakomponentti. Rahoitusvarat ovat arvon säilyttäjiä, joiden hallussapidosta tietyn ajanjakson aikana koituu hyötyä varojen taloudelliselle omistajalle. Niiden mukana arvo siirtyy tilinpitojaksolta toiselle. Hyödyn vaihtamiseen käytetään maksuvälineitä. Maksuvälineitä ovat monetaarinen kulta, erityiset nosto-oikeudet, käteisraha sekä siirtokelpoiset talletukset. Rahoitussaamiset, joita kutsutaan myös rahoitusinstrumenteiksi, ovat rahoitusvaroja, joiden vastineena on velkoja. Velat syntyvät, kun velalliset ovat velvollisia suorittamaan maksuja tai sarjan maksuja velkojille.

Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF.1) || Tähän luokkaan luokitelluilla rahoitusvaroilla on tilinpitojärjestelmässä vastineena velkoja, lukuun ottamatta monetaarisen kullan kultakomponenttia.

Monetaarinen kulta (AF.11) || Rahaviranomaisten omistuksessa tai viranomaisten tosiasiallisessa valvonnassa olevien muiden tahojen omistuksessa oleva kulta, joka on osa varantovaroja. Mukaan luetaan sijoituskulta (myös nimetyillä kultatileillä oleva monetaarinen kulta) ja ulkomaisten talousyksiköiden nimeämättömät kultatilit, jotka oikeuttavat vaatimukseen kullan toimittamisesta.

Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) (AF.12) || Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luomia varantovälineitä, joita rahasto jakaa jäsenmailleen. Ne ovat osa maiden valuuttavarantoa.

Käteisraha ja talletukset (AF.2) || Kierrossa oleva raha sekä kansallisen ja vieraan valuutan määräiset talletukset.

Käteisraha (AF.21) || Kierrossa olevat setelit ja kolikot, joita käytetään yleisesti maksamiseen.

Siirtokelpoiset talletukset (AF.22) || Talletukset, jotka voidaan vaadittaessa vaihtaa nimellisarvosta käteiseen rahaan ja joita voidaan välittömästi käyttää maksamiseen sekillä, tratalla, postisiirrolla, suoraveloituksella tai suoralla luotolla tai muulla suoramaksuvälineellä ilman seuraamuksia tai rajoituksia.

Pankkien väliset positiot (AF.221) ||

Muut siirtokelpoiset talletukset (AF.229) || Muut siirtokelpoiset talletukset kuin pankkien väliset positiot.

Muut talletukset (AF.29) || Muut kuin siirtokelpoiset talletukset, joita ei voi käyttää maksamiseen milloin hyvänsä eikä niitä voi vaihtaa käteiseen rahaan tai siirtokelpoisiin talletuksiin ilman merkittäviä rajoituksia tai seuraamuksia.

Velkapaperit (AF.3) || Jälkimarkkinakelpoiset rahoitusinstrumentit, jotka toimivat velkatodistuksina. Jälkimarkkinakelpoisuus tarkoittaa, että laillinen omistus on helposti siirrettävissä omistajalta toiselle luovutuksen tai nimisiirron avulla. Velkapaperin jälkimarkkinakelpoisuus edellyttää sitä, että sen on tarkoitus olla potentiaalisesti kaupan kohteena pörssissä tai kahdenvälisillä markkinoilla, mutta näyttöä tosiasiallisesta kaupankäynnistä ei vaadita.

Lyhytaikaiset velkapaperit (AF.31) || Velkapaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi, ja velkapaperit, jotka on maksettava vaadittaessa takaisin velkojalle.

Pitkäaikaiset velkapaperit (AF.32) || Velkapaperit, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden tai joille ei ole ilmoitettu maturiteettia.

Lainat (AF.4) || Lainat ovat rahoitusvaroja, jotka syntyvät, kun lainanantaja joko suoraan tai välittäjän kautta lainaa varojaan luotonottajalle ja joista voi olla todisteena velkakirja.

Lyhytaikaiset lainat (AF.41) || Lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään vuosi, ja lainat, jotka on maksettava vaadittaessa takaisin velkojalle.

Pitkäaikaiset lainat (AF.42) || Lainat, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli vuoden tai joille ei ole ilmoitettu maturiteettia.

Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet (AF.5) || Rahoitusvarat, jotka tuovat mukanaan omistajan oikeuksia yrityksiin tai yritysmäisiin yhteisöihin. Yleensä nämä rahoitusvarat oikeuttavat hallussapitäjänsä osuuteen yrityksen tai yritysmäisen yhteisön voitosta sekä osuuteen niiden omista varoista selvitystilassa.

Osuudet (AF.51) || Rahoitusvarat, jotka oikeuttavat saamisiin yrityksen tai yritysmäisen yhteisön niistä varoista, jotka jäävät jäljelle, kun varoista vähennetään kaikkien velkojien saamiset.

Noteeratut osakkeet (AF.511) || Jälkimarkkinoilla noteeratut osakkeet. Jälkimarkkinapaikka voi olla tunnettu pörssi tai muu kauppapaikka. Noteerattuja osakkeita kutsutaan myös listatuiksi osakkeiksi. Pörssissä noteeratuista osakkeista on noteerattujen hintojen ansiosta yleensä helposti saatavilla käyvät markkinahinnat.

Noteeraamattomat osakkeet (AF.512) || Osakkeet, joiden hintoja ei ole noteerattu tunnetussa pörssissä tai muilla jälkimarkkinoilla.

Muut osuudet (AF.519) || Kaikki muut paitsi alaluokkiin AF.511 ja AF.512 luokitellut osuudet.

Sijoitusrahasto-osuudet (AF.52) || Sijoitusrahasto-osuuksien liikkeeseenlaskijoina ovat sijoitusrahastot, jotka ovat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yksiköitä, joiden kautta sijoittajat yhdistävät varoja sijoittaakseen niitä rahoitus- ja/tai muihin varallisuuseriin.

Rahamarkkinarahasto-osuudet (AF.521) || Rahamarkkinarahasto-osuuksien liikkeeseenlaskijoina ovat rahamarkkinarahastot. Ne ovat sijoitusrahastoja, jotka sijoittavat yksinomaan tai ensisijaisesti lyhytaikaisiin velkapapereihin, kuten velkasitoumuksiin, talletustodistuksiin ja yritystodistuksiin, sekä pitkäaikaisiin, jäljellä olevalta maturiteetiltaan lyhytaikaisiin velkapapereihin. Rahamarkkinarahasto-osuudet voivat olla siirtokelpoisia, ja niitä pidetään usein talletusten läheisinä vastikkeina.

Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet (AF.529) || Muut sijoitusrahasto-osuudet kuin rahamarkkinarahasto-osuudet oikeuttavat osuuteen muun sijoitusrahaston kuin rahamarkkinarahaston arvosta. Muiden sijoitusrahasto-osuuksien kuin rahamarkkinarahasto-osuuksien liikkeeseenlaskijoina ovat sijoitusrahastot, jotka tekevät sijoituksia erilaisiin varallisuuseriin, kuten velkapapereihin, osakkeisiin, hyödykesidonnaisiin sijoituksiin, kiinteistöihin, muiden sijoitusrahastojen osuuksiin ja strukturoituihin omaisuuseriin.

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (AF.6) || Vakuutuksenottajien tai vakuutuskorvausten saajien rahoitusvarat sekä vakuutuksenantajien, eläkerahastojen tai standarditakausvastuiden myöntäjien velat.

Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka (AF.61) || Rahoitusvarat, jotka vastaavat vakuutuksenottajien saatavia vahinkovakuutusyhtiöiltä vakuutusmaksuvastuun tai korvausvastuun muodossa.

Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut (AF.62) || Rahoitusvarat, jotka vastaavat vakuutuksenottajien ja annuiteetin haltijoiden saatavia henkivakuutusyhtiöiden vakuutusteknisestä vastuuvelasta.

Eläkevastuut (AF.63) || Rahoitusvarat, joita sekä nykyisillä että tulevilla eläkkeensaajilla on joko eläkkeidensä hallinnoijien eli työnantajiensa hallussa, tai työnantajan (työnantajien) osoittamassa järjestelmässä, josta maksetaan eläkettä osana työnantajan ja työntekijän välistä korvaussopimusta, tai henkivakuuttajan (tai vahinkovakuuttajan) hallussa.

Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan (AF.64) || Rahoitusvarat, jotka vastaavat eläkerahastojen vaateita eläkkeiden hallinnoijia kohtaan alijäämien ollessa kyseessä, sekä rahoitusvarat, jotka vastaavat eläkkeiden hallinnoijan vaateita eläkerahastoa kohtaan ylijäämän osalta esim. silloin, kun sijoitustulo ylittää vastuiden lisäyksen ja erotus maksetaan eläkkeiden hallinnoijalle.

Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin (AF.65) || Etuudet ylittävä osa nettomaksuista vakuutusjärjestelmän vastuiden lisäyksenä edunsaajia kohtaan.

Standarditakauksiin liittyvät varaukset (AF.66) || Rahoitusvarat, jotka ovat standarditakausten haltijoiden saamisia standarditakauksia myöntäviltä yksiköiltä.

Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (AF.7) || Rahoitus- tai muuhun varallisuuserään tai indeksiin liittyvät rahoitusvarat, joiden avulla tietyt rahoitusriskit voivat olla itsenäisinä kaupankäynnin kohteina rahoitusmarkkinoilla.

Johdannaiset (AF.71) || Rahoitusvarat, kuten optiot, termiinit ja luottojohdannaiset. Vakioidut ja vakioimattomat (OTC) optiot ovat sopimuksia, jotka antavat niiden hallussapitäjälle oikeuden – mutteivät velvollisuutta – ostaa (osto-optio) sen asettajalta (myyjältä) tai myydä (myyntioptio) asettajalle rahoitus- tai muu varallisuuserä (kohde-etuus) ennalta määrättyyn (toteutus-)hintaan tietyllä aikavälillä (amerikkalainen optio) tai määräpäivänä (eurooppalainen optio). Näistä perusstrategioista on kehitetty yhdistelmästrategioita, kuten optioväleihin perustuvat ”bear call spread” ja ”bear put spread” -strategiat, ”bull call spread” ja ”bull put spread” -strategiat sekä näiden yhdistelmästrategiat (”butterfly options spreads”). Tämäntyyppisistä eksoottisista optioista on johdettu monimutkaisia maksurakenteita. Termiinit ovat rahoitussopimuksia, joiden nojalla kaksi osapuolta sopii vaihtavansa tietyn määrän kohde-etuutta (rahoitus- tai muu varallisuuserä) sovittuun hintaan (toteutushinta) tiettynä ajankohtana. Luottojohdannaiset ovat termiinityyppisiä tai optiotyyppisiä sopimuksia, joiden ensisijaisena tarkoituksena on käydä kauppaa luottoriskillä. Ne on suunniteltu kaupankäyntiin, jonka kohteena on lainoihin ja arvopapereihin kohdistuva riski. Muiden johdannaisten tapaan luottojohdannaiset laaditaan usein vakioitujen juridisten pääsopimusten nojalla. Niihin liittyy vakuuden asettamismenettelyjä ja vakuusmarginaalin laskentamenettelyjä, joiden ansiosta niille voidaan määrittää markkina-arvo. Luottoriski siirtyy korvausta vastaan riskin myyjän (suojan ostaja) ja riskin ostajan (suojan myyjä) välillä. Luottojohdannaisen tapauksessa riskin ostaja maksaa korvauksen käteisenä riskin myyjälle.

Työsuhdeoptiot (AF.72) || Rahoitusvarat sellaisten sopimusten muodossa, jotka on tehty määrättynä päivänä (myöntämispäivä) ja joiden nojalla työntekijät voivat ostaa tietyn määrän työnantajan osakkeita ennalta sovittuun hintaan (toteutushinta) joko ennalta sovittuna ajankohtana (oikeuden syntymispäivä) tai oikeuden syntymispäivää välittömästi seuraavalla ajanjaksolla (merkintäaika).

Muut saamiset ja velat (AF.8) || Rahoitusvarat, jotka syntyvät rahoitustaloustoimen tai muun taloustoimen vastineena tilanteessa, jossa kyseessä olevan taloustoimen ja siihen liittyvän maksun välillä on ajoitusero.

Kauppaluotot ja ennakot (AF.81) || Rahoitusvarat, jotka syntyvät tavaroiden ja palveluiden toimittajien antaessa asiakkailleen lisää maksuaikaa. Ne ovat myös ennakkomaksuja käynnissä tai käynnistymässä olevista töistä ja asiakkaiden ennakkomaksuja vielä toimittamattomista tavaroista ja palveluista.

Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot (AF.89) || Rahoitusvarat, jotka syntyvät jakotaloustoimien tai jälkimarkkinakauppaan liittyvien rahoitustaloustoimien ja toisaalta niihin liittyvien maksujen ajoituseroista.

Lisätietoerät || Tilinpitojärjestelmässä on kolme lisätietoerää, joiden avulla esitetään tietoja sellaisista varoista, joita peruskehikossa ei eritellä ja jotka on tarkoitettu erikoistuneempaan analyysiin.

Kestokulutustavarat (AN.m) || Kestävät tavarat, joita kotitaloudet hankkivat kulutukseensa (eli tavarat, joita kotitaloudet eivät käytä arvon säilyttäjinä tai joita kotitalouksien omistamat yhtiöimättömät yritykset eivät käytä tuotantotarkoituksiin).

Ulkomaiset suorat sijoitukset (AF.m1) || Ulkomaisiin suoriin sijoituksiin sisältyy pitkäaikainen riippuvuussuhde, joka kuvastaa kotimaisen institutionaalisen yksikön (suoran sijoituksen tekijän) pysyvää osallistumista sellaiseen institutionaaliseen yksikköön, joka sijaitsee jossain muussa maassa. Suoran sijoituksen tekijän tarkoituksena on saada huomattavaa vaikutusvaltaa sijoituksensa kohteena olevan yksikön johtamiseen

Järjestämättömät lainat (AF.m2) || Laina on järjestämätön silloin, kun koron tai lainapääoman maksut ovat vähintään 90 päivää myöhässä tai kun vähintään 90 päivän koronmaksut on sopimuksen nojalla pääomitettu, uudelleenrahoitettu tai lykätty tai kun maksut ovat alle 90 päivää myöhässä mutta on muita perusteltuja syitä (kuten velallisen konkurssihakemus) epäillä maksujen täysimääräistä suorittamista.

Luvun 7 liite 7.2

Liitteessä 7.2 esitetään kirjaukset avaustaseesta päätöstaseeseen ja kunkin varojen luokan yksityiskohdat taseen arvon muuttumiselle taloustoimien, muiden volyymin muutosten sekä hallussapitovoittojen ja -tappioiden kautta.

Varojen, velkojen ja nettovarallisuuden luokitus || IV.1 Avaustase || III.1 ja III.2 Talous­toimet || III.3.1 Muut volyymin muutokset || III.3.2 Hallussapitovoitot ja ‑tappiot || IV.3 Päätöstase

III.3.2.1 Neutraalit hallussapito­voitot ja ‑tappiot || III.3.2.2 Reaaliset hallussapito­voitot ja ‑tappiot

Muut kuin rahoitusvarat || AN. || P.5, NP || K.1, K.2, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62. || K.71 || K.72 || AN.

Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || AN.1 || P.5 || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.1

Kiinteät varat[3] || AN.11 || P.51g, P.51c || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.11

Asunnot || AN.111 || P.51g, P.51c || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.111

Muut rakennukset ja rakennelmat || AN.112 || P.51g, P.51c || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.112

Koneet, laitteet ja kuljetusvälineet || AN.113 || P.51g, P.51c || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.113

Asejärjestelmät || AN.114 || P.51g, P.51c || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.114

Kasvatettavat biologiset varat || AN.115 || P.51g, P.51c || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.115

Henkiset omaisuustuotteet || AN.117 || P.51g, P.51c || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.117

Varastot || AN.12 || P.52 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.12

Arvoesineet || AN.13 || P.53 || K.1, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.13

Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || AN.2 || NP || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.2

Luonnonvarat || AN.21 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.21

Maa || AN.211 || NP.1 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.211

Mineraali- ja energiavarannot || AN.212 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.212

Luonnonvaraiset biologiset varat || AN.213 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.213

Vesivarat || AN.214 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.214

Muut luonnonvarat || AN.215 || NP.1 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.215

Radiotaajuudet || AN.2151 || NP.1 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.2151

Muut || AN.2159 || NP.1 || K.1, K.21, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.2159

Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || AN.22 || NP.2 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.22

Liikearvo (goodwill) ja markkinointivarat || AN.23 || NP.3 || K.1, K.22, K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AN.23

Rahoitusvarat ja velat[4] || AF || F || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.

Monetaarinen kulta ja SDR:t (vain saamisissa) || AF.1 || F.1 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.1

Käteisraha ja talletukset || AF.2 || F.2 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.2

Velkapaperit || AF.3 || F.3 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.3

Lainat || AF.4 || F.4 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.4

Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || AF.5 || F.5 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.5

Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || AF.6 || F.6 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.6

Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || AF.7 || F.7 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.7

Muut saamiset ja velat || AF.8 || F.8 || K.3, K.4, K.5, K.61, K.62 || K.71 || K.72 || AF.8

Nettovarallisuus || B.90 || B.101 || B.102 || B.1031 || B.1032 || B.90

Tasapainoerät

B.10 || Nettovarallisuuden muutokset

B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

B.90 || Nettovarallisuus

Rahoitusvaroihin ja velkoihin kohdistuvat taloustoimet

F. || Rahoitusvaroihin ja velkoihin kohdistuvat taloustoimet

F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

F.2 || Käteisraha ja talletukset

F.3 || Velkapaperit

F.4 || Lainat

F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

F.8 || Muut saamiset ja velat

Tavaroihin ja palveluihin kohdistuvat taloustoimet

P.5 || Pääoman bruttomuodostus

P.51g || Kiinteän pääoman bruttomuodostus

P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen (–)

P.511 || Kiinteiden varojen hankinnat miinus vähennykset

P.5111 || Uusien kiinteiden varojen hankinnat

P.5112 || Olemassa olevien kiinteiden varojen hankinnat

P.5113 || Olemassa olevien kiinteiden varojen vähennykset

P.512 || Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut

P.52 || Varastojen muutokset

P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset

Muut varallisuuden muodostuskirjaukset

NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset

NP.1 || Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset

NP.2 || Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset

NP.3 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen hankinnat miinus vähennykset

K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi

K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen

K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen

K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen

K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset

K.4 || Korvauksettomat haltuunotot

K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset

K.6 || Luokitusmuutokset

K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset

K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset

K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot

K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot

K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot

[1]               Lisätietoerä AN.m: Kestokulutustavarat.

[2]               Lisätietoerät AF.m1 Ulkomaiset suorat sijoitukset; AF.m2: Järjestämättömät lainat.

[3]               Lisätietoerä: AN.m: Kestokulutustavarat.

[4]               Lisätietoerä: AF.m1: Ulkomaiset suorat sijoitukset; AF.m2: Järjestämättömät lainat.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 08

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

LUKU 8: TILIKOKONAISUUS

Johdanto

Tässä luvussa esitetään tarkemmin tilit ja varallisuustaseet kansantalouden tilinpidon tilikokonaisuudessa. Siinä esitetään myös kotimaantalouden vuorovaikutus ulkomaiden kanssa samassa tilikokonaisuudessa. Myös tavaroiden ja palveluiden tiliä kuvataan ottaen huomioon tavaroiden ja palveluiden tarjonnan ja käytön taustalla oleva tilinpidon identiteetti. Lopuksi vielä esitetään integroidut kansantalouden tilit, joissa jokainen sektori näytetään samalla tilillä tilinpitokirjausten aggregoidun muodon kanssa.

Tilikokonaisuus

8.01       EKT kirjaa virrat ja varannot järjestettyyn tilikokonaisuuteen, joka kuvaa talouden kiertokulkua tuotannosta ja tulojen muodostuksesta tulonjaon ja tulojen uudelleenjaon kautta käyttöön kulutukseen. EKT kirjaa myös sen käytön, mikä on jäljellä säästön muodossa sekä rahoitusvarojen että muiden kuin rahoitusvarojen kertymiseen.

8.02       Kullakin tilillä näkyvät resurssit ja käyttö, jotka tasapainotetaan ottamalla käyttöön tasapainoerä, yleensä tilin käyttöpuolella. Tasapainoerä siirretään seuraavalle tilille ensimmäisenä kirjauksena resurssipuolelle.

8.03       Taloustoimien järjestelmällinen kirjaaminen talouselämän loogisen analyysin mukaisesti tuottaa institutionaalisen sektorin tai alasektorin tai koko kansantalouden tutkimukseen tarvittavat kokonaissuureet. Tilien ryhmittely on suunniteltu tärkeimpien taloudellisten tietojen esittämistä varten, ja kunkin tilin tasapainoerä on keskeisellä sijalla esiin tuoduissa tiedoissa.

8.04       Tilit ryhmitellään kolmeen ryhmään:

a)      Juoksevat tilit koskevat tuotantoa ja siihen liittyvää tulojen muodostusta, jakautumista ja uudelleenjakoa ja niiden käyttöä kulutukseen. Tulot, joita ei suoraan käytetä kulutukseen, näkyvät säästöä koskevassa tasapainoerässä, ja ne viedään varallisuuden muodostustileille ensimmäisenä kirjauksena pääomatilin resurssipuolelle.

b)      Varallisuuden muodostustilit analysoivat yksiköiden varojen ja velkojen muutoksia ja mahdollistavat nettovarallisuudessa (varojen ja velkojen välinen ero) tapahtuneiden muutosten kirjaamisen.

c)      Varallisuustaseet osoittavat kokonaisvarat ja -velat tilinpitojakson alussa ja lopussa sekä nettovarallisuuden. Kuhunkin varojen ja velkojen erään liittyvät varallisuuden muodostustilille kirjatut virrat nähdään uudestaan tasetileillä olevina muutoksina.

8.05       Tilikokonaisuutta sovelletaan institutionaalisiin yksiköihin, institutionaalisiin sektoreihin ja alasektoreihin ja koko kansantalouteen.

8.06       Tasapainoerät laaditaan sekä bruttona että nettona. Ne ovat bruttona, jos ne on laskettu ennen kiinteän pääoman kulumisen vähentämistä, ja nettona, jos ne on laskettu tämän vähennyksen jälkeen. Tärkeämpää on ilmaista tulojen tasapainoerät nettona, koska pääoman kuluminen on käytettävissä olevaan tuloon kohdistuva vaatimus, joka on täytettävä, mikäli kansantalouden pääomakanta on ylläpidettävä.

8.07       Tilit esitetään kahdella tavalla:

a)      integroituina taloustileinä, jotka esittävät kaikkien institutionaalisten sektoreiden, koko kansantalouden ja ulkomaiden tilit yhdessä taulukossa

b)      tilikokonaisuuksina, joista saadaan yksityiskohtaisempaa tietoa. Taulukot, joista käy ilmi jokaisen tilin esitystapa, on esitetty tämän luvun jaksossa ”Tilien kokonaisuus”.

8.08       Taulukossa 8.1 esitetään yhteenveto tileistä, tasapainoeristä ja pääsuureista. Taulukossa ei esitetä pääsuureiden koodia, mutta se on sama kuin tasapainoerien koodi sillä erotuksella, että numeron jälkeen on lisätty tähti. Esimerkiksi ”Ensitulon” koodi on B.5g ja pääsuureen ”Kansantulo, brutto” vastaava koodi on B.5*g.

8.09       Tasapainoerät esitetään taulukossa bruttomuodossa, mitä osoittaa kirjaimen ”g” käyttö koodissa. Kustakin koodista on myös nettomuoto, josta on vähennetty arvioitu pääoman kuluminen. Esimerkiksi bruttomuodossa ilmoitetun arvonlisäyksen koodi on B.1g ja vastaavan nettomuodon (arvonlisäys, netto), josta on vähennetty pääoman kuluminen, koodi on B.1n.

Taulukko 8.1 – Yhteenveto tileistä, tasapainoeristä ja pääsuureista

Tilit || Tasapainoerät || Pääsuureet

Institutionaalisten sektoreiden tilikokonaisuus

Juoksevat tilit || I. || Tuotantotili || I. || Tuotantotili || || || || || B.1g || Arvonlisäys, brutto || Bruttokansantuote (BKT)

|| II. || Tulonjako- ja tulonkäyttötili || II.1 || Tulojen ensijaon tilit || II.1.1 || Tulonmuodostustili || || || B.2g B.3g || Toimintaylijäämä, brutto Sekatulo, brutto ||

|| || || || || II.1.2 || Ensitulon jakotili || II.1.2.1 || Yritystulon tili || B.4g || Yritystulo ||

|| || || || || || || II.1.2.2 || Muun ensitulon jakotili || B.5g || Ensitulo || Bruttokansantulo (BKTL)

|| || || II.2 || Tulojen uudelleenjaon tili || || || || || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || Käytettävissä oleva kansantulo, brutto

|| || || II.3 || Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili || || || || || B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto ||

|| || || II.4 || Tulonkäyttötili || II.4.1 || Käytettävissä olevan tulon käyttötili || || || B.8g || Säästö, brutto || Kansantalouden säästö, brutto

|| || || || || II.4.2 || Oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötili || || || || ||

Varallisuuden muodostustilit || III. || Varallisuuden muodostustilit || III.1 || Pääomatili || III.1.1 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili || || || B0.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuva nettovarallisuuden muutos ||

|| || || || || III.1.2 || Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili || || || B.9 || Nettoluotonanto/nettoluotonotto ||

|| || || III.2 || Rahoitustili || || || || || B.9 || Nettoluotonanto/nettoluotonotto ||

|| || || III.3 || Varojen muiden muutosten tili || III.3.1 || Varojen volyymin muiden muutosten tili || || || B.102 || Muista varojen volyymin muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset ||

|| || || || || III.3.2 || Uudelleenarvotustilit || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset ||

|| || || || || || || III.3.2.1 || Neutraalien hallussapitovoittojen/-tappioiden tili || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset ||

|| || || || || || || II.3.2.2 || Reaalisten hallussapitovoittojen/-tappioiden tili || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset ||

Varallisuustaseet || IV. || Varallisuustaseet || IV.1 || Varallisuuden avaustase || || || || B.90 || Nettovarallisuus || Kansanvarallisuus

|| || || IV.2 || Varallisuustaseen muutokset || || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset, yhteensä || Kansanvarallisuuden muutokset

|| || || IV.3 || Varallisuuden päätöstase || || || || B.90 || Nettovarallisuus || Kansanvarallisuus

Taulukko 8.1 – Yhteenveto tileistä, tasapainoeristä ja pääsuureista (jatkoa)

Tilit || Tasapainoerät || Pääsuureet

Taloustoimitilit

|| 0. || Tavara- ja palvelutili

Ulkomaiden tili (ulkomaisten taloustoimien tili) || || ||

Juokseva tili || V. || Ulkomaiden tili || V.I || Tavaroiden ja palvelujen ulkomaantili || || || || || B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase || Tavaroiden ja palveluiden tase

|| || || V.II || Ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaantili || || || || || B.12 || Vaihtotase || Vaihtotase

Varallisuuden muodostustilit || || || V.III || Varallisuuden muodostuksen ulkomaan tilit || V.III.1 || Pääomatili || V.III.1.1 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvien nettovarallisuuden muutosten tili || B.101 || Vaihtotaseesta ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset ||

|| || || || || || || V.III.1.2 || Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili || B.9 || Nettoluotonanto/nettoluotonotto ||

|| || || || || V.III.2 || Rahoitustili || || || B.9 || Nettoluotonanto/nettoluotonotto || Nettoluotonanto/nettoluotonotto

|| || || || || V.III.3 || Varojen muiden muutosten tili || V.III.3.1 || Varojen volyymin muiden muutosten tili || B.102 || Muista varojen volyymin muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset ||

|| || || || || || || V.III.3.2 || Uudelleenarvotustilit || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset ||

Varallisuustaseet || || || V.IV || Ulkomaisten varojen ja velkojen tili || V.IV.1 || Varallisuuden avaustase || || || B.90 || Nettovarallisuus || Ulkomaiden nettorahoitusasema

|| || || || || V.IV.2 || Varallisuustaseen muutokset || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset ||

|| || || || || V.IV.3 || Varallisuuden päätöstase || || || B.90 || Nettovarallisuus || Ulkomaiden nettorahoitusasema

TILIKOKONAISUUS

JUOKSEVAT TILIT

Tuotantotili (I)

8.10       Tuotantotili (I) esittää taloustoimet, jotka liittyvät tuotantoprosessiin. Se laaditaan institutionaalisille sektoreille ja toimialoille. Sen resurssit sisältävät tuotoksen ja sen käyttö sisältää välituotekäytön.

8.11       Tuotantotili osoittaa yhden järjestelmän tärkeimmän tasapainoerän – arvonlisäyksen eli minkä tahansa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämän arvon – ja keskeisen kokonaissuureen eli bruttokansantuotteen. Arvonlisäys on taloudellisesti merkittävä sekä institutionaalisille sektoreille että toimialoille.

8.12       Arvonlisäys (tilin tasapainoerä) voidaan laskea ennen kiinteän pääoman kulumisen huomioon ottamista tai sen jälkeen eli bruttona tai nettona. Koska tuotos arvotetaan perushintaan ja välituotekäyttö ostajan hintaan, arvonlisäys ei sisällä tuoteveroja miinus tuotetukipalkkioita.

8.13       Koko kansantalouden tasolla tuotantotilin resursseihin sisältyvät tavaroiden ja palveluiden tuotoksen lisäksi tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot. Se tekee näin ollen mahdolliseksi bruttokansantuotteen (markkinahintaan) laskemisen tasapainoeränä. Tämän keskeisen kokonaistason tasapainoerän – arvonlisäys koko talouden tasolla muunnettuna markkinahintaiseksi – koodi on B.1*g, ja se on markkinahintainen BKT. Nettokansantuotteen (NKT) koodi on B.1*n.

8.14       Välilliset rahoituspalvelut (FISIM) kohdennetaan käyttäjille kustannuksina. Tämä edellyttää sitä, että osa rahoituksen välittäjille maksetuista koroista luokitellaan uudelleen maksuiksi välityspalveluista ja käsitellään rahoituksen välitystä harjoittavien tuottajien tuotoksena. Vastaava arvo määritetään näiden välityspalveluiden käyttäjien kulutukseksi. EKT95:een verrattuna BKT:n arvoon vaikuttaa kotimaiseen loppukäyttöön, vientiin ja tuontiin kohdennettujen välillisten rahoituspalvelujen määrä.

Taulukko 8.2 Tili I: Tuotantotili

Käyttö

|| || || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

3 604 || 3 604 || || || || || || || || P.1 || Tuotos

3 077 || 3 077 || || || || || || || || P.11 || Markkinatuotos

147 || 147 || || || || || || || || P.12 || Tuotos omaan loppukäyttöön

380 || 380 || || || || || || || || P.13 || Markkinaton tuotos

1 883 || || || 1 883 || 17 || 115 || 222 || 52 || 1 477 || P.2 || Välituotekäyttö

133 || 133 || || || || || || || || D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot

1854 || || || 1 854 || 15 || 155 || 126 || 94 || 1 331 || B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto/Bruttokansantuote

222 || || || 222 || 3 || 23 || 27 || 12 || 157 || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen

1 632 || || || 1 632 || 12 || 132 || 99 || 82 || 1 174 || B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto/Nettokansantuote

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || || ||

|| || || || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

P.1 || Tuotos || 2 808 || 146 || 348 || 270 || 32 || 3 604 || || || 3 604

P.11 || Markkinatuotos || 2 808 || 146 || 0 || 123 || 0 || 3 077 || || || 3 077

P.12 || Tuotos omaan loppukäyttöön || 0 || 0 || 0 || 147 || 0 || 147 || || || 147

P.13 || Markkinaton tuotos || || || 348 || || 32 || 380 || || || 380

P.2 || Välituotekäyttö || || || || || || || || 1 883 || 1 883

D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot || || || || || || 133 || || || 133

B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto/Bruttokansantuote || || || || || || || || ||

P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen || || || || || || || || ||

B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto/Nettokansantuote || || || || || || || || ||

Tulonjako- ja tulonkäyttötilit (II)

8.15       Tulonjakoa ja -käyttöä tarkastellaan neljässä vaiheessa: ensijaon, uudelleenjaon sekä luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon ja tulojen käytön yhteydessä.

Ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan tulonmuodostusta suoraan tuotantoprosessin tuloksena ja sen jakautumista tuotannontekijöiden (työ, pääoma) ja julkisyhteisöjen (tuotanto- ja tuontiverojen sekä tukipalkkioiden kautta) kesken. Se mahdollistaa toimintaylijäämän (tai kotitalouksien osalta sekatulojen) ja ensitulojen määrittämisen.

Toisessa vaiheessa seurataan tulon uudelleenjakoa muiden tulonsiirtojen kuin luontoismuotoisten yhteiskunnallisten tulonsiirtojen ja pääomansiirtojen kautta. Tästä saadaan tulokseksi käytettävissä oleva tulo tasapainoeränä.

Kolmannessa vaiheessa julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) yhteiskunnalle tarjoamia yksilöllisiä palveluja käsitellään osana kotitalouksien kulutusta, ja kotitalouksille määritetään vastaava laskennallinen tulo. Tämä saadaan kahdella tilillä oikaisuerien avulla. Käyttöön otettua tiliä nimitetään luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tiliksi, joka osoittaa resurssipuolella kotitalouksien laskennallisen lisätulon ja vastaavan käytön julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen laskennallisena tulonsiirtona näiltä sektoreilta. Tämä antaa tulokseksi tasapainoerän ”oikaistu käytettävissä oleva tulo”, joka on sama kuin käytettävissä oleva tulo koko talouden tasolla mutta eroaa kotitalous-, julkisyhteisö- ja KPVTY-sektoreiden osalta.

Neljännessä vaiheessa käytettävissä oleva tulo viedään seuraavalle tilille, käytettävissä olevan tulon tilille, joka osoittaa, miten tulo kulutetaan, ja jättää säästön tasapainoeräksi. Kun yksilölliset palvelut tunnistetaan kotitalouksien kulutukseksi luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilin kautta, oikaistun käytettävissä olevan luontoismuotoisen tulon tilin käyttö osoittaa, miten kotitaloudet käyttävät tämän oikaistun käytettävissä olevan tulon määrän julkisyhteisöiltä ja KPVTY:iltä saatuihin luontoismuotoisiin yhteiskunnallisiin tulonsiirtoihin, kun lisätään luontoismuotoisten yhteiskunnallisten tulonsiirtojen arvo kotitalouksien kulutukseen ja saadaan todellista kulutusta kuvaava määrä. Julkisyhteisöjen ja KPVTY:iden kulutusta vähennetään yhtä suurella mutta vastakkaismerkkisellä määrällä, joten laskettaessa julkisyhteisö-, KPVTY- ja kotitaloussektorin säästöä, oikaistu käsittely antaa kullekin sektorille saman säästöä koskevan tasapainoerän kuin vakiokäsittely.

Tulojen ensijaon tilit (II.1)

Tulonmuodostustili (II.1.1)

Institutionaalisen sektorin mukaisen tulonmuodostustilin rakenne on esitetty taulukossa 8.3:

8.16       Tulonmuodostustili esitetään myös toimialoittain tarjonta- ja käyttötaulukoiden sarakkeissa.

8.17       Tulonmuodostustili esittää ensitulon taloustoimet pikemminkin niiden lähdesektoreiden kuin kohdesektoreiden kannalta.

8.18       Se osoittaa, miten arvonlisäys kattaa palkansaajakorvaukset ja muut tuotantoverot (miinus tuotetukipalkkiot). Tasapainoerä on toimintaylijäämä, joka on tuotantotoimintojen ylijäämä (tai alijäämä) ennen niiden korkojen, luonnonvaran vuokrien tai maksujen huomioon ottamista, joita tuotantoyksikön

a)      täytyy maksaa niistä rahoitusvaroista tai luonnonvaroista, joita se on lainannut tai vuokrannut

b)      täytyy saada niistä rahoitusvaroista tai luonnonvaroista, jotka se omistaa.

8.19       Kotitaloussektorin yhtiöimättömien yritysten tapauksessa tulonmuodostustilin tasapainoerä sisältää implisiittisesti elementin, joka vastaa korvausta omistajan tai hänen perheenjäsentensä työstä. Tällä itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saadulla tulolla on palkan ominaisuuksia ja yrittäjänä tehdystä työstä saadun voiton ominaisuuksia. Tästä tulosta, joka ei ole tarkasti ottaen pelkästään palkkaa tai voittoa, käytetään nimitystä ’sekatulo’.

8.20       Omistusasunnoissa asuvien kotitalouksien omaan käyttöön tuottamien asumispalvelujen tapauksessa tulonmuodostustilin tasapainoerä on toimintaylijäämä (eikä sekatulo).

Taulukko 8.3 Tili II.1.1: Tulonmuodostustili

Käyttö

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto/Bruttokansantuote

|| || || || || || || || || B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto/Nettokansantuote

1 150 || || || 1 150 || 11 || 11 || 98 || 44 || 986 || D.1 || Palkansaajakorvaukset

950 || || || 950 || 6 || 11 || 63 || 29 || 841 || D.11 || Palkat ja palkkiot

200 || || || 200 || 5 || 0 || 55 || 5 || 145 || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut

181 || || || 181 || 4 || 0 || 51 || 4 || 132 || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut

168 || || || 168 || 4 || 0 || 48 || 4 || 122 || D.1211 || Työnantajan todelliset eläkemaksut

13 || || || 13 || 0 || 0 || 3 || 0 || 10 || D.1212 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut

19 || || || 19 || 1 || 0 || 4 || 1 || 13 || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut

18 || || || 18 || 1 || 0 || 4 || 1 || 12 || D.1221 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut

1 || || || 1 || 0 || 0 || 0 || 0 || 1 || D.1222 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut

235 || || 0 || 235 || || || || || || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot

141 || || 0 || 141 || || || || || || D.21 || Tuoteverot

121 || || 0 || 121 || || || || || || D.211 || Arvonlisäverot (alv)

17 || || 0 || 17 || || || || || || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a

17 || || 0 || 17 || || || || || || D.2121 || Tuontitullit

0 || || 0 || 0 || || || || || || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit

3 || || 0 || 3 || || || || || || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot

94 || || 0 || 94 || 1 || 0 || 1 || 4 || 88 || D.29 || Muut tuotantoverot

-44 || || 0 || -44 || || || || || || D.3 || Tukipalkkiot

-8 || || 0 || -8 || || || || || || D.31 || Tuotetukipalkkiot

0 || || 0 || 0 || || || || || || D.311 || Tuontitukipalkkiot

-8 || || 0 || -8 || || || || || || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot

-36 || || 0 || -36 || 0 || -1 || 0 || 0 || -35 || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot

452 || || || 452 || 3 || 84 || 27 || 46 || 292 || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto

61 || || || 61 || || 61 || || || || B.3g || Sekatulo, brutto

214 || || || 214 || 3 || 15 || 27 || 12 || 157 || P.51c1 || Kiinteän pääoman kuluminen bruttotoimintaylijäämästä

8 || || || 8 || || 8 || || || || P.51c2 || Kiinteän pääoman kuluminen bruttosekatulosta

238 || || || 238 || 0 || 69 || 0 || 34 || 135 || B.2n || Toimintaylijäämä, netto

53 || || || 53 || || 53 || || || || B.3n || Sekatulo, netto

Taulukko 8.3 Tili II.1.1: Tulonmuodostustili (jatkoa)

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto/Bruttokansantuote || 1 331 || 94 || 126 || 155 || 15 || 1 854 || || || 1 854

B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto/Nettokansantuote || 1 174 || 82 || 99 || 132 || 12 || 1 632 || || || 1 632

D.1 || Palkansaajakorvaukset || || || || || || || || ||

D.11 || Palkat ja palkkiot || || || || || || || || ||

D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || ||

D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || ||

D.1211 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || || || || || || || || ||

D.1212 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || || || || || || || || ||

D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || || || || || || || || ||

D.1221 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || || || || || || || || ||

D.1222 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || || || || || || || || ||

D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || || || || || || || || 0 ||

D.21 || Tuoteverot || || || || || || || || 0 ||

D.211 || Arvonlisäverot (alv) || || || || || || || || 0 ||

D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || || || || || || || || 0 ||

D.2121 || Tuontitullit || || || || || || || || 0 ||

D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || || || || || || || || 0 ||

D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || || || || || || || 0 ||

D.29 || Muut tuotantoverot || || || || || || || || 0 ||

D.3 || Tukipalkkiot || || || || || || || || 0 ||

D.31 || Tuotetukipalkkiot || || || || || || || || 0 ||

D.311 || Tuontitukipalkkiot || || || || || || || || 0 ||

D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || || || || || || || || 0 ||

D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || || || || || || || || 0 ||

B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || || || || || || || || ||

B.3g || Sekatulo, brutto || || || || || || || || ||

B.2n || Toimintaylijäämä, netto || || || || || || || || ||

B.3n || Sekatulo, netto || || || || || || || || ||

Ensitulon jakotili (II.1.2)

8.21       Toisin kuin tulonmuodostustili ensitulon jakotili käsittelee kotimaisia talousyksiköitä ja institutionaalisia sektoreita pikemmin ensitulon saajina kuin tuottajina.

8.22       ”Ensitulo” on tuloa, jonka kotimaiset talousyksiköt saavat suorasta osallistumisestaan tuotantoon ja rahoitusvarojen tai luonnonvarojen omistaja saa korvaukseksi rahoitusvarojen järjestämisestä tai luonnonvarojen antamisesta toisen institutionaalisen yksikön käytettäväksi.

8.23       Kotitaloussektorilla palkansaajakorvaus (D.1) resurssina ensitulon jakotilillä ei ole sama kuin D.1-kirjaus käyttönä tulonmuodostustilillä. Kotitalouksien tulonmuodostustilillä käyttökirjaus osoittaa, kuinka paljon on maksettu kotitalouksien yritystoimintaan palkatulle henkilöstölle. Kotitaloussektorin ensitulojen jakotilillä kirjaus resurssipuolelle osoittaa kaikki kotitaloussektorin palkansaajana tehdystä työstä ansaitsemat palkansaajakorvaukset yrityksissä, julkisyhteisössä jne. Näin ollen kotitaloussektorin tulonjakotilillä oleva kirjaus on paljon suurempi kuin kotitaloussektorin tulonmuodostustilillä oleva kirjaus.

8.24       Ensitulon jakotili (II.1.2) voidaan laskea ainoastaan institutionaalisille sektoreille ja alasektoreille, koska toimialojen osalta on mahdotonta jakaa tiettyjä rahoitukseen (pääoman anto- ja ottolainaus) ja varoihin liittyviä virtoja.

8.25       Ensitulon jakotili jaetaan yritystulon tiliin (II.1.2.1) ja muun ensitulon jakotiliin (II.1.2.2).

Taulukko 8.4 Tili II.1.2: Ensitulon jakotili

Käyttö

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto

|| || || || || || || || || B.3g || Sekatulo, brutto

|| || || || || || || || || B.2n || Toimintaylijäämä, netto

|| || || || || || || || || B.3n || Sekatulo, netto

6 || || 6 || || || || || || || D.1 || Palkansaajakorvaukset

6 || || 6 || || || || || || || D.11 || Palkat ja palkkiot

0 || || 0 || || || || || || || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut

0 || || 0 || || || || || || || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut

0 || || 0 || || || || || || || D.1211 || Työnantajan todelliset eläkemaksut

0 || || 0 || || || || || || || D.1212 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut

0 || || 0 || || || || || || || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut

0 || || 0 || || || || || || || D.1221 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut

0 || || 0 || || || || || || || D.1222 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut

0 || || || || || || || || || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot

0 || || || || || || || || || D.21 || Tuoteverot

0 || || || || || || || || || D.211 || Arvonlisäverot (alv)

0 || || || || || || || || || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a

0 || || || || || || || || || D.2121 || Tuontitullit

0 || || || || || || || || || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit

0 || || || || || || || || || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot

0 || || || || || || || || || D.29 || Muut tuotantoverot

0 || || || || || || || || || D.3 || Tukipalkkiot

0 || || || || || || || || || D.31 || Tuotetukipalkkiot

0 || || || || || || || || || D.311 || Tuontitukipalkkiot

0 || || || || || || || || || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot

0 || || || || || || || || || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot

435 || || 44 || 391 || 6 || 41 || 42 || 168 || 134 || D.4 || Omaisuustulot

230 || || 13 || 217 || 6 || 14 || 35 || 106 || 56 || D.41 || Korot

79 || || 17 || 62 || 0 || || || 15 || 47 || D.42 || Yritysten jakamat tulot

67 || || 13 || 54 || || || || 15 || 39 || D.421 || Osingot

12 || || 4 || 8 || || || || 0 || 8 || D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä

14 || || 14 || 0 || || || || 0 || 0 || D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot

47 || || 0 || 47 || || || || 47 || || D.44 || Muut sijoitustulot

25 || || 0 || 25 || || || || 25 || || D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo

8 || || 0 || 8 || || || || 8 || || D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot

14 || || 0 || 14 || || || || 14 || || D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo

6 || || 0 || 6 || || || || 6 || || D.4431 || Osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen osingot

8 || || 0 || 8 || || || || 8 || || D.4432 || Osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen kotiuttamattomat voitot

653 || || || 65 || 0 || 27 || 7 || 0 || 31 || D.45 || Luonnonvaran vuokrat

1 864 || || || 1 864 || 4 || 1 381 || 198 || 27 || 254 || B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto

1 642 || || || 1 642 || 1 || 1 358 || 171 || 15 || 97 || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto

Taulukko 8.4 Tili II.1.2: Ensitulon jako (jatkoa)

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || 292 || 46 || 27 || 84 || 3 || 452 || || || 452

B.3g || Sekatulo, brutto || || || || 61 || || 61 || || || 61

B.2n || Toimintaylijäämä, netto || 135 || 34 || 0 || 69 || 0 || 238 || || || 238

B.3n || Sekatulo, netto || || || || 53 || || 53 || || || 53

D.1 || Palkansaajakorvaukset || || || || 1 154 || || 1 154 || 2 || || 1 156

D.11 || Palkat ja palkkiot || || || || 954 || || 954 || 2 || || 956

D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || || || || 200 || || 200 || 0 || || 200

D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || || || || 181 || || 181 || 0 || || 181

D.1211 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || || || || 168 || || 168 || 0 || || 168

D.1212 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || || || || 13 || || 13 || 0 || || 13

D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || || || || 19 || || 19 || 0 || || 19

D.1221 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || || || || 18 || || 18 || 0 || || 18

D.1222 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || || || || 1 || || 1 || 0 || || 1

D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || || || 235 || || || 235 || || || 235

D.21 || Tuoteverot || || || 141 || || || 141 || || || 141

D.211 || Arvonlisäverot (alv) || || || 121 || || || 121 || || || 121

D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || || || 17 || || || 17 || || || 17

D.2121 || Tuontitullit || || || 17 || || || 17 || || || 17

D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || || || 0 || || || 0 || || || 0

D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || || 3 || || || 3 || || || 3

D.29 || Muut tuotantoverot || || || 94 || || || 94 || || || 94

D.3 || Tukipalkkiot || || || -44 || || || -44 || || || -44

D.31 || Tuotetukipalkkiot || || || -8 || || || -8 || || || -8

D.311 || Tuontitukipalkkiot || || || 0 || || || 0 || || || 0

D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || || || -8 || || || -8 || || || -8

D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || || || -36 || || || -36 || || || -36

D.4 || Omaisuustulot || 96 || 149 || 22 || 123 || 7 || 397 || 38 || || 435

D.41 || Korot || 33 || 106 || 14 || 49 || 7 || 209 || 21 || || 230

D.42 || Yritysten jakamat tulot || 10 || 25 || 7 || 20 || 0 || 62 || 17 || || 79

D.421 || Osingot || 10 || 25 || 5 || 13 || 0 || 53 || 14 || || 67

D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || || || 2 || 7 || || 9 || 3 || || 12

D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || 4 || 7 || 0 || 3 || 0 || 14 || 0 || || 14

D.44 || Muut sijoitustulot || 8 || 8 || 1 || 30 || 0 || 47 || 0 || || 47

D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo || 5 || 0 || 0 || 20 || 0 || 25 || 0 || || 25

D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot || || || || 8 || || 8 || 0 || || 8

D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo || 3 || 8 || 1 || 2 || 0 || 14 || 0 || || 14

D.4431 || Osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen osingot || 1 || 3 || 0 || 2 || 0 || 6 || 0 || || 6

D.4432 || Osuudenomistajille kuuluvat kollektiivisten sijoitusrahastojen kotiuttamattomat voitot || 2 || 5 || 1 || 0 || 0 || 8 || 0 || || 8

D.45 || Luonnonvaran vuokrat || 41 || 3 || 0 || 21 || 0 || 65 || || || 65

B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || || || || || || || || ||

B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto || || || || || || || || ||

Yritystulon tili (II.1.2.1)

8.26       Yritystulon tilin tarkoituksena on määrittää tasapainoerä, joka vastaa voittoa ennen osingon jakoa ja tuloveroa normaalissa liikekirjanpidossa.

8.27       Julkisyhteisöillä ja kotitalouksia palvelevilla voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä tämä tili koskee ainoastaan niiden markkinatoimintaa.

8.28       Yritystulo vastaa toimintaylijäämää tai sekatuloa (resurssipuolella):

plus   yritykselle kuuluva rahoitus- tai muista varoista saatava omaisuustulo (resurssipuolella);

miinus           yrityksen maksamat velkojen korot, muut maksetut sijoitustulot ja yrityksen vuokraamista maasta ja muista luonnonvaroista maksetut vuokrat (käyttöpuolella).

Osinkojen, yritysmäisistä yhteisöistä tehtyjen yritystulon ottojen tai ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitettujen voittojen muodossa maksettavaa omaisuustuloa ei vähennetä yritystulosta.

Muun ensitulon jakotili (II.1.2.2)

8.29       Muun ensitulon jakotilin tarkoituksena on palata yritystulon käsitteestä ensitulon käsitteeseen. Se sisältää sen vuoksi ne ensitulon erät, jotka eivät sisälly yritystulon tilille:

a)      yritysten tapauksessa jaetut osingot, yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä ja ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot (käyttöpuolella);

b)      kotitalouksien tapauksessa:

1.       maksettavat omaisuustulot, pois luettuna yritystoiminnan yhteydessä maksettavat luonnonvarojen vuokrat ja korot (käyttöpuolella);

2.       palkansaajakorvaukset (resurssipuolella);

3.       saatavat omaisuustulot pois luettuna yritystoiminnan yhteydessä saatavat omaisuustulot (resurssipuolella).

c)      julkisyhteisöjen tapauksessa:

1.       maksettavat omaisuustulot, pois luettuna markkinatoiminnan yhteydessä maksettavat omaisuustulot (käyttöpuolella);

2.       tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot (resurssipuolella);

3.       saatavat omaisuustulot pois luettuna markkinatoiminnan yhteydessä saatavat omaisuustulot (resurssipuolella).

Taulukko 8.5 Tili II.1.2.1: Yritystulo

Käyttö

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto

|| || || || || || || || || B.3g || Sekatulo, brutto

|| || || || || || || || || B.2n || Toimintaylijäämä, netto

|| || || || || || || || || B.3n || Sekatulo, netto

240 || || || 240 || || || || 153 || 87 || D.4 || Omaisuustulot

162 || || || 162 || || || || 106 || 56 || D.41 || Korot

|| || || || || || || || || D.42 || Yritysten jakamat tulot

|| || || || || || || || || D.421 || Osingot

|| || || || || || || || || D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä

|| || || || || || || || || D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot

47 || || || 47 || || || || 47 || || D.44 || Muut sijoitustulot

25 || || || 25 || || || || 25 || || D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo

8 || || || 8 || || || || 8 || || D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot

14 || || || 14 || || || || 14 || || D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo

31 || || || 31 || || || || 0 || 31 || D.45 || Luonnonvaran vuokrat

343 || || || 343 || || || || 42 || 301 || B.4g || Yritystulo, brutto

174 || || || 174 || || || || 30 || 144 || B.4n || Yritystulo, netto

Taulukko 8.5 Tili II.1.2.1: Yritystulo (jatkoa)

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || 292 || 46 || 27 || 84 || 3 || 452 || || || 452

B.3g || Sekatulo, brutto || || || || 61 || || 61 || || || 61

B.2n || Toimintaylijäämä, netto || 135 || 34 || 0 || 69 || 0 || 238 || || || 238

B.3n || Sekatulo, netto || || || || 53 || || 53 || || || 53

D.4 || Omaisuustulot || 96 || 149 || || || || 245 || || || 245

D.41 || Korot || 33 || 106 || || || || 139 || || || 139

D.42 || Yritysten jakamat tulot || 10 || 25 || || || || 35 || || || 35

D.421 || Osingot || 10 || 25 || || || || 35 || || || 35

D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || || || || || || 0 || || || 0

D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || 4 || 7 || || || || 11 || || || 11

D.44 || Muut sijoitustulot || 8 || 8 || || || || 16 || || || 16

D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo || 5 || || || || || 5 || || || 5

D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot || || || || || || 0 || || || 0

D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo || 3 || 8 || || || || 11 || || || 11

D.45 || Luonnonvaran vuokrat || 41 || 3 || || || || 44 || || || 44

B.4g || Yritystulo, brutto || || || || || || || || ||

B.4n || Yritystulo, netto || || || || || || || || ||

Taulukko 8.5 Tili II.1.2.2: Muun ensitulon jako

Käyttö

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.4g || Yritystulo, brutto

|| || || || || || || || || B.4n || Yritystulo, netto

6 || || 6 || || || || || || || D.1 || Palkansaajakorvaukset

6 || || 6 || || || || || || || D.11 || Palkat ja palkkiot

|| || || || || || || || || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut

|| || || || || || || || || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut

|| || || || || || || || || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut

|| || || || || || || || || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot

|| || || || || || || || || D.21 || Tuoteverot

|| || || || || || || || || D.211 || Arvonlisäverot (alv)

|| || || || || || || || || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a

|| || || || || || || || || D.2121 || Tuontitullit

|| || || || || || || || || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit

|| || || || || || || || || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot

|| || || || || || || || || D.29 || Muut tuotantoverot

|| || || || || || || || || D.3 || Tukipalkkiot

|| || || || || || || || || D.31 || Tuotetukipalkkiot

|| || || || || || || || || D.311 || Tuontitukipalkkiot

|| || || || || || || || || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot

|| || || || || || || || || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot

214 || || 63 || 151 || 6 || 41 || 42 || 15 || 47 || D.4 || Omaisuustulot

68 || || 13 || 55 || 6 || 14 || 35 || || || D.41 || Korot

98 || || 36 || 62 || || || || 15 || 47 || D.42 || Yritysten jakamat tulot

54 || || 0 || 54 || || || || 15 || 39 || D.421 || Osingot

44 || || 36 || 8 || || || || || 8 || D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä

14 || || 14 || 0 || || || || || || D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot

|| || || || || || || || || D.44 || Muut sijoitustulot

|| || || || || || || || || D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo

|| || || || || || || || || D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot

|| || || || || || || || || D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo

34 || || || 34 || 0 || 27 || 7 || || || D.45 || Luonnonvaran vuokrat

1 864 || || || 1 864 || 4 || 1 381 || 198 || 27 || 254 || B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto

1 642 || || || 1 642 || 1 || 1 358 || 171 || 15 || 97 || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto

Taulukko 8.5 Tili II.1.2.2: Muun ensitulon jako (jatkoa)

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.4g || Yritystulo, brutto || 301 || 42 || || || || 343 || || || 343

B.4n || Yritystulo, netto || 144 || 30 || || || || 174 || || || 174

D.1 || Palkansaajakorvaukset || || || || 1 154 || || 1 154 || 2 || || 1 156

D.11 || Palkat ja palkkiot || || || || 954 || || 954 || 2 || || 956

D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || || || || 200 || || 200 || || || 200

D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || || || || 181 || || 181 || || || 181

D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || || || || 19 || || 19 || || || 19

D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || || || 235 || || || 235 || || || 235

D.21 || Tuoteverot || || || 141 || || || 141 || || || 141

D.211 || Arvonlisäverot (alv) || || || 121 || || || 121 || || || 121

D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || || || 17 || || || 17 || || || 17

D.2121 || Tuontitullit || || || 17 || || || 17 || || || 17

D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || || || 0 || || || 0 || || || 0

D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || || 3 || || || 3 || || || 3

D.29 || Muut tuotantoverot || || || 94 || || || 94 || || || 94

D.3 || Tukipalkkiot || || || -44 || || || -44 || || || -44

D.31 || Tuotetukipalkkiot || || || -8 || || || -8 || || || -8

D.311 || Tuontitukipalkkiot || || || 0 || || || 0 || || || 0

D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || || || -8 || || || -8 || || || -8

D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || || || -36 || || || -36 || || || -36

D.4 || Omaisuustulot || || || 22 || 123 || 7 || 152 || 38 || || 190

D.41 || Korot || || || 14 || 49 || 7 || 70 || 21 || || 91

D.42 || Yritysten jakamat tulot || || || 7 || 20 || 0 || 27 || 17 || || 44

D.421 || Osingot || || || 5 || 13 || 0 || 18 || 14 || || 32

D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || || || 2 || 7 || 0 || 9 || 3 || || 12

D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || || || 0 || 3 || 0 || 3 || 0 || || 3

D.44 || Muut sijoitustulot || || || 1 || 30 || 0 || 31 || 0 || || 31

D.441 || Vakuutuksenottajien sijoitustulo || || || 0 || 20 || 0 || 20 || 0 || || 20

D.442 || Eläkeoikeuksiin perustuvat sijoitustulot || || || 0 || 8 || 0 || 8 || 0 || || 8

D.443 || Osuudenomistajille kuuluva kollektiivisten sijoitusrahastojen sijoitustulo || || || 1 || 2 || 0 || 3 || 0 || || 3

D.45 || Luonnonvaran vuokrat || || || 0 || 21 || 0 || 21 || || || 21

B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || || || || || || || || ||

B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto || || || || || || || || ||

Tulojen uudelleenjaon tili (II.2)

8.30       Tulojen uudelleenjaon tili osoittaa, kuinka institutionaalisen sektorin ensitulo kohdennetaan uudelleenjaolla: tulo-, varallisuus- yms. verot, sosiaaliturvamaksut ja sosiaalietuudet (pois luettuna luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot) ja muut tulonsiirrot.

8.31       Tilin tasapainoerä on käytettävissä oleva tulo, joka osoittaa juoksevia taloustoimia ja se on määrä, joka on käytettävissä loppukulutukseen tai säästöön.

8.32       Sosiaaliturvamaksut kirjataan kotitalouksien tulojen uudelleenjaon tilin käyttöpuolelle ja sosiaalivakuutuksen hallinnosta vastaavien institutionaalisten sektoreiden tulojen uudelleenjaon tilin resurssipuolelle. Kun työnantajat maksavat sosiaaliturvamaksut työntekijöidensä puolesta, ne sisältyvät ensin palkansaajakorvauksiin työnantajien tulonmuodostustilillä käyttöpuolella, koska ne muodostavat osan palkkakustannuksista. Ne kirjataan myös palkansaajakorvauksina kotitalouksien ensitulon jakotilille resurssipuolella, koska ne vastaavat kotitalouksien etuuksia.

Sosiaaliturvamaksut esitetään tulojen uudelleenjaon tilin käyttöpuolella nettona ilman sellaisten eläkerahastojen ja muiden vakuutusyhtiöiden palvelumaksuja, joiden kaikki varat tai osa niistä muodostuu todellisista sosiaaliturvamaksuista.

Taulukossa esitetään oikaisuerä sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksujen osalta. Nettososiaaliturvamaksut (D.61) kirjataan nämä palvelumaksut vähennettynä, mutta koska niitä on vaikea jakaa D.61:n alaeriin, ne esitetään taulukossa bruttomääräisinä maksuina. D.61 on siis alaeriensä summa miinus oikaisuerä.

Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili (II.3)

8.33       Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili antaa laajemman kuvan kotitalouksien tuloista, koska siihen sisältyvät virrat, jotka vastaavat kotitalouksien julkisyhteisöiltä ja KPVTY:iltä ilmaiseksi saamien yksilöllisten tavaroiden ja palveluiden käyttöä, toisin sanoen luontoismuotoisia yhteiskunnallisia etuuksia. Tämä mahdollistaa vertailut ajassa, kun taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa on eroja tai muutoksia, ja täydentää julkisyhteisöjen roolin analyysia tulojen uudelleenjaossa.

8.34       Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot kirjataan kotitalouksilla luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilin resurssipuolelle ja julkisyhteisöillä ja kotitalouksia palvelevilla voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä käyttöpuolelle.

8.35       Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tilin tasapainoerä on oikaistu käytettävissä oleva tulo, joka on oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötilin (II.4.2) resurssipuolen ensimmäinen kirjaus.

Taulukko 8.6 Tili II.2: Tulojen uudelleenjaon tili

Käyttö

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto

|| || || || || || || || || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto

1 229 || || 17 || 1 212 || 7 || 582 || 248 || 277 || 98 || || Tulonsiirrot

213 || || 1 || 212 || 0 || 178 || 0 || 10 || 24 || D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot

204 || || 1 || 203 || 0 || 176 || 0 || 7 || 20 || D.51 || Tuloverot

9 || || || 9 || 0 || 2 || 0 || 3 || 4 || D.59 || Muut juoksevat verot

333 || || 0 || 333 || || 333 || || || || D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto

181 || || 0 || 181 || || 181 || || || || D.611 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut

168 || || 0 || 168 || || 168 || || || || D.6111 || Työnantajan todelliset eläkemaksut

13 || || 0 || 13 || || 13 || || || || D.6112 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut

19 || || 0 || 19 || || 19 || || || || D.612 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut

18 || || 0 || 18 || || 18 || || || || D.6121 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut

1 || || 0 || 1 || || 1 || || || || D.6122 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut

129 || || 0 || 129 || || 129 || || || || D.613 || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut

115 || || 0 || 115 || || 115 || || || || D.6131 || Kotitalouksien todelliset eläkemaksut

14 || || 0 || 14 || || 14 || || || || D.6132 || Kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut

10 || || 0 || 10 || || 10 || || || || D.614 || Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset

8 || || 0 || 8 || || 8 || || || || D.6141 || Kotitalouksien eläkemaksutäydennykset

2 || || 0 || 2 || || 2 || || || || D.6142 || Kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset

-6 || || 0 || -6 || || -6 || || || || D.61SC || Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut

384 || || 0 || 384 || 5 || 0 || 112 || 205 || 62 || D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet

53 || || 0 || 53 || || || 53 || || || D.621 || Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet

45 || || 0 || 45 || || || 45 || || || D.6211 || Rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet

8 || || 0 || 8 || || || 8 || || || D.6212 || Rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet

279 || || 0 || 279 || 5 || 0 || 7 || 205 || 62 || D.622 || Muut sosiaalivakuutusetuudet

250 || || 0 || 250 || 3 || 0 || 5 || 193 || 49 || D.6221 || Muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet

29 || || 0 || 29 || 2 || 0 || 2 || 12 || 13 || D.6222 || Muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet

52 || || || 52 || || || 52 || || || D.623 || Rahamääräiset sosiaaliavustukset

299 || || 16 || 283 || 2 || 71 || 136 || 62 || 12 || D.7 || Muut tulonsiirrot

58 || || 2 || 56 || 0 || 31 || 4 || 13 || 8 || D.71 || Vahinkovakuutusmaksut, netto

44 || || 1 || 43 || 0 || 31 || 4 || 0 || 8 || D.711 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto

14 || || 1 || 13 || || || || 13 || || D.712 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto

60 || || 12 || 48 || || || || 48 || || D.72 || Vahinkovakuutuskorvaukset

45 || || 0 || 45 || || || || 45 || || D.721 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset

15 || || 12 || 3 || || || || 3 || || D.722 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset

96 || || 0 || 96 || || || 96 || || || D.73 || Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot

23 || || 1 || 22 || || || 22 || || || D.74 || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön

53 || || 1 || 52 || 2 || 40 || 5 || 1 || 4 || D.75 || Muut sekalaiset tulonsiirrot

36 || || 0 || 36 || 0 || 29 || 5 || 1 || 1 || D.751 || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY)

8 || || 1 || 7 || || 7 || || || || D.752 || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot

9 || || 0 || 9 || 2 || 4 || 0 || 0 || 3 || D.759 || Muut sekalaiset tulonsiirrot

9 || || || 9 || || || 9 || || || D.76 || Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat

1 826 || || || 1 826 || 37 || 1 219 || 317 || 25 || 228 || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto

1 604 || || || 1 604 || 34 || 1 196 || 290 || 13 || 71 || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto

Taulukko 8.6 Tili II.2: Tulojen uudelleenjaon tili (jatkoa)

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || 254 || 27 || 198 || 1 381 || 4 || 1 864 || || || 1 864

B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto || 97 || 15 || 171 || 1 358 || 1 || 1 642 || || || 1 642

|| Tulonsiirrot || 72 || 275 || 367 || 420 || 40 || 1 174 || 55 || || 1 229

D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot || || || 213 || || || 213 || 0 || || 213

D.51 || Tuloverot || || || 204 || || || 204 || 0 || || 204

D.59 || Muut juoksevat verot || || || 9 || || || 9 || || || 9

 D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto || 66 || 212 || 50 || 0 || 5 || 333 || 0 || || 333

 D.611 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || 31 || 109 || 38 || 0 || 3 || 181 || 0 || || 181

 D.6111 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || 27 || 104 || 35 || 0 || 2 || 168 || 0 || || 168

 D.6112 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 4 || 5 || 3 || 0 || 1 || 13 || 0 || || 13

 D.612 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || 12 || 2 || 4 || 0 || 1 || 19 || 0 || || 19

 D.6121 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || 12 || 1 || 4 || 0 || 1 || 18 || 0 || || 18

 D.6122 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 || 1 || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || || 1

 D.613 || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut || 25 || 94 || 9 || 0 || 1 || 129 || 0 || || 129

 D.6131 || Kotitalouksien todelliset eläkemaksut || 19 || 90 || 6 || 0 || 0 || 115 || 0 || || 115

 D.6132 || Kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 6 || 4 || 3 || 0 || 1 || 14 || 0 || || 14

 D.614 || Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset || || 10 || || || || 10 || 0 || || 10

 D.6141 || Kotitalouksien eläkemaksutäydennykset || || 8 || || || || 8 || 0 || || 8

 D.6142 || Kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset || || 2 || || || || 2 || 0 || || 2

 D.61SC || Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut || 2 || 3 || || 1 || || 6 || 0 || || 6

 D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet || || || || 384 || || 384 || 0 || || 384

 D.621 || Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet || || || || 53 || || 53 || 0 || || 53

 D.6211 || Rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet || || || || 45 || || 45 || 0 || || 45

 D.6212 || Rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet || || || || 8 || || 8 || 0 || || 8

 D.622 || Muut sosiaalivakuutusetuudet || || || || 279 || || 279 || 0 || || 279

 D.6221 || Muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet || || || || 250 || || 250 || 0 || || 250

 D.6222 || Muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet || || || || 29 || || 29 || 0 || || 29

 D.623 || Rahamääräiset sosiaaliavustukset || || || || 52 || || 52 || 0 || || 52

 D.7 || Muut tulonsiirrot || 6 || 62 || 104 || 36 || 36 || 244 || 55 || || 299

 D.71 || Vahinkovakuutusmaksut, netto || || 47 || || || || 47 || 11 || || 58

 D.711 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto || || 44 || || || || 44 || || || 44

 D.712 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto || || 3 || || || || 3 || 11 || || 14

 D.72 || Vahinkovakuutuskorvaukset || 6 || 15 || 1 || 35 || 0 || 57 || 3 || || 60

 D.721 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset || 6 || || 1 || 35 || || 42 || 3 || || 45

 D.722 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset || || 15 || || || || 15 || 0 || || 15

 D.73 || Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot || || || 96 || || || 96 || 0 || || 96

 D.74 || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön || || || 1 || || || 1 || 22 || || 23

 D.75 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 0 || 0 || 6 || 1 || 36 || 43 || 10 || || 53

 D.751 || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) || || || || || 36 || 36 || || || 36

 D.752 || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot || || || || 1 || || 1 || 7 || || 8

 D.759 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || || || 6 || || || 6 || 3 || || 9

 D.76 || Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat || || || || || || || 9 || || 9

B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || || || || || ||

B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || || || || || || || || ||

Taulukko 8.7 Tili II.3: Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili

Käyttö

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto

|| || || || || || || || || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto

215 || || || 215 || 31 || || 184 || || ||  D.63 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot

211 || || || 211 || 31 || || 180 || || ||  D.631 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – markkinaton tuotanto

4 || || || 4 || || || 4 || || ||  D.632 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto

1 826 || || || 1 826 || 6 || 1 434 || 133 || 25 || 228 || B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto

1 604 || || || 1 604 || 3 || 1 411 || 106 || 13 || 71 || B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 317 || 1 219 || 37 || 1 826 || || || 1 826

B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 290 || 1 196 || 34 || 1 604 || || || 1 604

 D.63 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot || || || || 215 || || 215 || || || 215

 D.631 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – markkinaton tuotanto || || || || 211 || || 211 || || || 211

 D.632 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto || || || || 4 || || 4 || || || 4

B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto || || || || || || || || ||

B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto || || || || || || || || ||

Tulonkäyttötili (II.4)

8.36       Niiden institutionaalisten sektoreiden kohdalla, joilla on loppukulutusta, tulonkäyttötili osoittaa, kuinka käytettävissä oleva tulo (tai oikaistu käytettävissä oleva tulo) jakautuu kulutusmenojen (tai todellisen kulutuksen) ja säästön kesken.

8.37       Tilinpitojärjestelmässä ainoastaan julkisyhteisöillä, kotitalouksia palvelevilla voittoa tavoittelemattomilla yhteisöillä ja kotitalouksilla on loppukulutusta. Tulonkäyttötiliin sisältyy lisäksi kotitalouksien ja eläkerahastojen osalta oikaisuerä (D.8 Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu), joka liittyy tapaan, jolla kotitalouksien ja eläkerahastojen väliset taloustoimet kirjataan. Tätä selitetään jakotaloustoimia käsittelevän luvun kohdassa 4.141.

Käytettävissä olevan tulon käyttötili (II.4.1)

8.38       Käytettävissä olevan tulon käyttötili sisältää seuraavien sektoreiden rahoittaman kulutusmenojen käsitteen: kotitalouksien, julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen.

8.39       Käytettävissä olevan tulon käyttötilin tasapainoerä on säästö.

Oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötili (II.4.2)

8.40       Tämä tili liittyy luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tiliin (II.3). Oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötili sisältää todellisen kulutuksen käsitteen, joka vastaa kotitalouksien kulutukseen todella käytettävissä olevien tavaroiden ja palveluiden arvoa, vaikka julkisyhteisöt tai kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt rahoittavat niiden hankinnan.

Näin ollen julkisyhteisöjen ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen todellinen kulutus vastaa ainoastaan kollektiivista loppukulutusta.

8.41       Koko kansantalouden tasolla kulutusmenot ja todellinen kulutus ovat yhtä suuria; ainoastaan jakautuminen institutionaalisille sektoreille eroaa. Sama pitää paikkansa käytettävissä olevaan tuloon ja oikaistuun käytettävissä olevaan tuloon nähden.

8.42       Säästö on molempien tulonkäyttötilien tasapainoerä. Sen arvo on sama kaikilla sektoreilla, riippumatta siitä, onko se saatu vähentämällä kulutusmenot käytettävissä olevasta tulosta tai vähentämällä todellinen kulutus oikaistusta käytettävissä olevasta tulosta.

8.43       Säästö on (positiivinen tai negatiivinen) juoksevien taloustoimien seurauksena syntyvä erä, joka luo yhteyden varallisuuden muodostukseen. Jos säästö on positiivinen, kuluttamaton tulo käytetään varojen hankintaan tai velkojen pois maksamiseen. Jos säästö on negatiivinen, jotkin varat realisoidaan tai jotkin velat kasvavat.

Taulukko 8.8 Tili II.4.1: Käytettävissä olevan tulon käyttötili

Käyttö

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto

|| || || || || || || || || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto

1 399 || || || 1 399 || 32 || 1 015 || 352 || || || P.3 || Kulutusmenot

1 230 || || || 1 230 || 31 || 1 015 || 184 || || || P.31 || Yksilölliset kulutusmenot

169 || || || 169 || 1 || || 168 || || || P.32 || Kollektiiviset kulutusmenot

11 || || 0 || 11 || 0 || || 0 || 11 || 0 ||  D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu

427 || || || 427 || 5 || 215 || -35 || 14 || 228 || B.8g || Säästö, brutto

205 || || || 205 || 2 || 192 || -62 || 2 || 71 || B.8n || Säästö, netto

-13 || || -13 || || || || || || || B.12 || Vaihtotase

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 317 || 1 219 || 37 || 1 826 || || || 1 826

B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 290 || 1 196 || 34 || 1 604 || || || 1 604

P.3 || Kulutusmenot || || || || || || || || 1 399 || 1 399

P.31 || Yksilölliset kulutusmenot || || || || || || || || 1 230 || 1 230

P.32 || Kollektiiviset kulutusmenot || || || || || || || || 169 || 169

D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || || || || 11 || || 11 || 0 || || 11

B.8g || Säästö, brutto || || || || || || || || ||

B.8n || Säästö, netto || || || || || || || || ||

B.12 || Vaihtotase || || || || || || || || ||

Taulukko 8.9 Tili II.4.2: Oikaistun käytettävissä olevan tulon käyttötili

Käyttö

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto

|| || || || || || || || || B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto

1 399 || || || 1 399 || 1 || 1 230 || 168 || || || P.4 || Todellinen kulutus

1 230 || || || 1 230 || || 1 230 || || || || P.41 || Todellinen yksilöllinen kulutus

169 || || || 169 || 1 || || 168 || || || P.42 || Todellinen kollektiivinen kulutus

11 || || 0 || 11 || 0 || || 0 || 11 || 0 ||  D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu

427 || || || 427 || 5 || 215 || -35 || 14 || 228 || B.8g || Säästö, brutto

205 || || || 205 || 2 || 192 || -62 || 2 || 71 || B.8n || Säästö, netto

-13 || || -13 || || || || || || || B.12 || Vaihtotase

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 133 || 1 434 || 6 || 1 826 || || || 1 826

B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 106 || 1 411 || 3 || 1 604 || || || 1 604

P.4 || Todellinen kulutus || || || || || || || || 1 399 || 1 399

P.41 || Todellinen yksilöllinen kulutus || || || || || || || || 1 230 || 1 230

P.42 || Todellinen kollektiivinen kulutus || || || || || || || || 169 || 169

 D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || || || || 11 || || 11 || 0 || || 11

B.8g || Säästö, brutto || || || || || || || || ||

B.8n || Säästö, netto || || || || || || || || ||

B.12 || Vaihtotase || || || || || || || || ||

VARALLISUUDEN MUODOSTUSTILIT (III)

8.44       Varallisuuden muodostustilit ovat virtatilejä. Niihin kirjataan erilaiset yksiköiden varojen ja velkojen muutosten syyt ja muutos niiden nettovarallisuudessa.

8.45       Varojen muutokset kirjataan tilien vasemmalle puolelle (plus tai miinus), velkojen ja nettovarallisuuden muutokset oikealle puolelle (plus tai miinus).

Pääomatili (III.1)

8.46       Pääomatili kirjaa kotimaisten talousyksiköiden muiden kuin rahoitusvarojen hankinnat miinus luovutukset ja mittaa säästön seurauksena syntynyttä nettovarallisuuden muutosta (lopullinen tasapainoerä juoksevilla tileillä) ja pääomansiirtoja.

8.47       Pääomatili tekee mahdolliseksi määrittää, missä määrin muiden kuin rahoitusvarojen hankintoja miinus luovutuksia on rahoitettu säästöllä ja pääomansiirroilla. Se osoittaa nettoluotonannon, joka vastaa talousyksikön tai sektorin muiden talousyksiköiden tai sektoreiden rahoitukseen saatavilla olevaa määrää, tai nettoluotonoton, joka vastaa määrää, jonka talousyksikkö tai sektori on pakotettu lainaamaan muilta talousyksiköiltä tai sektoreilta.

Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili (III.1.1)

8.48       Tämä tili tekee mahdolliseksi määrittää säästön ja pääomansiirtojen aiheuttaman nettovarallisuuden muutoksen, joka vastaa nettosäästöä plus saatavia pääomansiirtoja miinus maksettavia pääomansiirtoja.

Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili (III.1.2)

8.49       Tälle tilille kirjataan muiden kuin rahoitusvarojen hankinnat miinus luovutukset, jotta päästään palaamaan säästön ja pääomansiirtojen aiheuttaman nettovarallisuuden muutoksen käsitteestä nettoluotonantoon tai nettoluotonottoon.

Rahoitustili (III.2)

8.50       Rahoitustilille kirjataan rahoitusinstrumentin lajin mukaan rahoitusvarojen ja ‑velkojen muutokset, jotka muodostavat nettoluotonannon tai nettoluotonoton. Koska näiden pitäisi vastata pääomatilin rahoituksen ylijäämän tai alijäämän tasapainoeriä, jotka on siirretty tälle tilille ensimmäisenä kirjauksena velkojen muutoksiin ja nettovarallisuuden puolelle, tällä tilillä ei ole tasapainoerää.

8.51       Rahoitustilillä käytetty varojen ja velkojen luokitus on sama kuin varallisuustaseissa käytetty.

Taulukko 8.10 Tili III.1.1: Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili

Varojen muutokset

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.8n || Säästö, netto

|| || || || || || || || || B.12 || Vaihtotase

|| || || || || || || || ||  D.9r || Pääomansiirrot, saadut

|| || || || || || || || ||  D.91r || Pääomaverot, saadut

|| || || || || || || || || D.92r || Investointiavustukset, saadut

|| || || || || || || || || D.99r || Muut pääomansiirrot, saadut

|| || || || || || || || || D.9p || Pääomansiirrot, maksetut

|| || || || || || || || || D.91p || Pääomaverot, maksetut

|| || || || || || || || || D.92p || Investointiavustukset, maksetut

|| || || || || || || || || D.99p || Muut pääomansiirrot, maksetut

192 || || -29 || 221 || 20 || 236 || -81 || -16 || 62 || B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.8n || Säästö, netto || 71 || 2 || -62 || 192 || 2 || 205 || || || 205

B.12 || Vaihtotase || || || || || || || -13 || || -13

 D.9r || Pääomansiirrot, saadut || 33 || 0 || 6 || 23 || 0 || 62 || 4 || || 66

 D.91r || Pääomaverot, saadut || || || 2 || || || 2 || || || 2

 D.92r || Investointiavustukset, saadut || 23 || 0 || 0 || 0 || 0 || 23 || 4 || || 27

 D.99r || Muut pääomansiirrot, saadut || 10 || || 4 || 23 || || 37 || || || 37

 D.9p || Pääomansiirrot, maksetut || -16 || -7 || -34 || -5 || -3 || -65 || -1 || || -66

 D.91p || Pääomaverot, maksetut || 0 || 0 || 0 || -2 || 0 || -2 || 0 || || -2

 D.92p || Investointiavustukset, maksetut || || || -27 || || || -27 || || || -27

 D.99p || Muut pääomansiirrot, maksetut || -16 || -7 || -7 || -3 || -3 || -36 || -1 || || -37

B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 88 || -5 || -90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192

Taulukko 8.11 Tili III.1.2: Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili

Varojen muutokset

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

414 || || || 414 || 5 || 55 || 38 || 8 || 308 || P.5g || Pääoman bruttomuodostus

192 || || || 192 || 2 || 32 || 11 || -4 || 151 || P.5n || Pääoman nettomuodostus

376 || || || 376 || 5 || 48 || 35 || 8 || 280 || P.51g || Kiinteän pääoman bruttomuodostus

359 || || || 359 || 5 || 48 || 35 || 8 || 263 || P.511 || Kiinteiden varojen hankinnat miinus vähennykset

358 || || || 358 || 5 || 45 || 38 || 8 || 262 || P.5111 || Uusien kiinteiden varojen hankinnat

9 || || || 9 || 1 || 3 || 0 || 0 || 5 || P.5112 || Olemassa olevien kiinteiden varojen hankinnat

-8 || || || -8 || -1 || 0 || -3 || || -4 || P.5113 || Olemassa olevien kiinteiden varojen vähennykset

17 || || || 17 || || || || || 17 || P.512 || Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut

-222 || || || -222 || -3 || -23 || -27 || -12 || -157 || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen

28 || || || 28 || 0 || 2 || 0 || 0 || 26 || P.52 || Varastojen muutokset

10 || || || 10 || 0 || 5 || 3 || 0 || 2 || P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset

0 || || || 0 || 1 || 4 || 2 || 0 || -7 || NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset

0 || || || 0 || 1 || 3 || 2 || 0 || -6 || NP.1 || Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset

0 || || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || 0 || -1 || NP.2 || Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset

0 || || 0 || 0 || || || || 0 || 0 || NP.3 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

0 || || -10 || 10 || -4 || 174 || -103 || -1 || -56 || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-)

Taulukko 8.11 Tili III.1.2: Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili (jatkoa)

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 88 || -5 || -90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192

P.5g || Pääoman bruttomuodostus || || || || || || || || 414 || 414

P.5n || Pääoman nettomuodostus || || || || || || || || 192 || 192

P.51g || Kiinteän pääoman bruttomuodostus || || || || || || || || 376 || 376

P.511 || Kiinteiden varojen hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 359 || 359

P.5111 || Uusien kiinteiden varojen hankinnat || || || || || || || || 358 || 358

P.5112 || Olemassa olevien kiinteiden varojen hankinnat || || || || || || || || 9 || 9

P.5113 || Olemassa olevien kiinteiden varojen vähennykset || || || || || || || || -8 || -8

P.512 || Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut || || || || || || || || 17 || 17

P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen || || || || || || || || -222 || -222

P.52 || Varastojen muutokset || || || || || || || || 28 || 28

P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 10 || 10

NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 0 || 0

NP.1 || Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 0 || 0

NP.2 || Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || ||

NP.3 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || ||

B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) || || || || || || || || ||

Taulukko 8.12 Tili III.2: Rahoitustili

Varojen muutokset

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || , || Taloustoimet ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-)

483 || || 47 || 436 || 2 || 189 || -10 || 172 || 83 || F || Rahoitusvarojen nettohankinta

0 || || 1 || -1 || || || || -1 || || F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

0 || || 1 || -1 || || || || -1 || || F.11 || Monetaarinen kulta

0 || || 0 || 0 || || || || 0 || || F.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t)

100 || || 11 || 89 || 2 || 64 || -26 || 10 || 39 || F.2 || Käteisraha ja talletukset

36 || || 3 || 33 || 1 || 10 || 2 || 15 || 5 || F.21 || Käteisraha

28 || || 2 || 26 || 1 || 27 || -27 || -5 || 30 || F.22 || Siirtokelpoiset talletukset

-5 || || || -5 || || || || -5 || || F.221 || Pankkien väliset positiot

33 || || 2 || 31 || 1 || 27 || -27 || 0 || 30 || F.229 || Muut siirtokelpoiset talletukset

36 || || 6 || 30 || 0 || 27 || -1 || 0 || 4 || F.29 || Muut talletukset

95 || || 9 || 86 || -1 || 10 || 4 || 66 || 7 || F.3 || Velkapaperit

29 || || 2 || 27 || 0 || 3 || 1 || 13 || 10 || F.31 || Lyhytaikaiset

66 || || 7 || 59 || -1 || 7 || 3 || 53 || -3 || F.32 || Pitkäaikaiset

82 || || 4 || 78 || 0 || 3 || 3 || 53 || 19 || F.4 || Lainat

25 || || 3 || 22 || 0 || 3 || 1 || 4 || 14 || F.41 || Lyhytaikaiset

57 || || 1 || 56 || 0 || 0 || 2 || 49 || 5 || F.42 || Pitkäaikaiset

119 || || 12 || 107 || 0 || 66 || 3 || 28 || 10 || F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

103 || || 12 || 91 || 0 || 53 || 3 || 25 || 10 || F.51 || Osakkeet ja osuudet

87 || || 10 || 77 || 0 || 48 || 1 || 23 || 5 || F.511 || Noteeratut osakkeet

9 || || 2 || 7 || 0 || 2 || 1 || 1 || 3 || F.512 || Noteeraamattomat osakkeet

7 || || 0 || 7 || 0 || 3 || 1 || 1 || 2 || F.519 || Muut osuudet

16 || || 0 || 16 || 0 || 13 || 0 || 3 || 0 || F.52 || Sijoitusrahasto-osuudet

7 || || 0 || 7 || 0 || 5 || 0 || 2 || 0 || F.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet

9 || || 0 || 9 || 0 || 8 || 0 || 1 || 0 || F.522 || Muiden kuin rahamarkkinarahastojen osuudet

48 || || 0 || 48 || 0 || 39 || 1 || 7 || 1 || F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

7 || || 0 || 7 || 0 || 4 || 0 || 2 || 1 || F.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka

22 || || 0 || 22 || 0 || 22 || 0 || 0 || 0 || F.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut

11 || || 0 || 11 || || 11 || || || || F.63 || Eläkevastuut

3 || || 0 || 3 || || || || 3 || || F.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan

2 || || 0 || 2 || || 2 || || || || F.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin

3 || || 0 || 3 || 0 || 0 || 1 || 2 || 0 || F.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset

14 || || 0 || 14 || 0 || 3 || 0 || 8 || 3 || F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

12 || || 0 || 12 || 0 || 1 || 0 || 8 || 3 || F.71 || Johdannaiset

5 || || 0 || 5 || 0 || 1 || 0 || 3 || 1 || F.711 || Optiot

7 || || 0 || 7 || 0 || 0 || 0 || 5 || 2 || F.712 || Termiinit

2 || || || 2 || || 2 || || || 0 || F.72 || Työsuhdeoptiot

25 || || 10 || 15 || 1 || 4 || 5 || 1 || 4 || F.8 || Muut saamiset ja velat

15 || || 8 || 7 || || 3 || 1 || || 3 || F.81 || Kauppaluotot ja ennakot

10 || || 2 || 8 || 1 || 1 || 4 || 1 || 1 || F.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot

Taulukko 8.12 Tili III.2: Rahoitustili (jatkoa)

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Taloustoimet ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) || -56 || -1 || -103 || 174 || -4 || 10 || -10 || || 0

F || Rahoitusvelkojen nettohankinta || 139 || 173 || 93 || 15 || 6 || 426 || 57 || || 483

F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || || ||

F.11 || Monetaarinen kulta || || || || || || || || ||

F.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || || || || || || || 0 || || 0

F.2 || Käteisraha ja talletukset || || 65 || 37 || || || 102 || -2 || || 100

F.21 || Käteisraha || || || 35 || || || 35 || 1 || || 36

F.22 || Siirtokelpoiset talletukset || || 26 || 2 || || || 28 || 0 || || 28

F.221 || Pankkien väliset positiot || || -5 || || || || -5 || || || -5

F.229 || Muut siirtokelpoiset talletukset || || 31 || 2 || || || 33 || || || 33

F.29 || Muut talletukset || || 39 || || || || 39 || -3 || || 36

F.3 || Velkapaperit || 6 || 30 || 38 || 0 || 0 || 74 || 21 || || 95

F.31 || Lyhytaikaiset || 2 || 18 || 4 || 0 || 0 || 24 || 5 || || 29

F.32 || Pitkäaikaiset || 4 || 12 || 34 || 0 || 0 || 50 || 16 || || 66

F.4 || Lainat || 21 || 0 || 9 || 11 || 6 || 47 || 35 || || 82

F.41 || Lyhytaikaiset || 4 || 0 || 3 || 2 || 2 || 11 || 14 || || 25

F.42 || Pitkäaikaiset || 17 || 0 || 6 || 9 || 4 || 36 || 21 || || 57

F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 83 || 22 || || || || 105 || 14 || || 119

F.51 || Osakkeet ja osuudet || 83 || 11 || || || || 94 || 9 || || 103

F.511 || Noteeratut osakkeet || 77 || 7 || || || || 84 || 3 || || 87

F.512 || Noteeraamattomat osakkeet || 3 || 4 || || || || 7 || 2 || || 9

F.519 || Muut osuudet || 3 || || || || || 3 || 4 || || 7

F.52 || Sijoitusrahasto-osuudet || || 11 || || || || 11 || 5 || || 16

F.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet || || 5 || || || || 5 || 2 || || 7

F.522 || Muiden kuin rahamarkkinarahastojen osuudet || || 6 || || || || 6 || 3 || || 9

F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || 48 || 0 || || || 48 || 0 || || 48

F.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka || || 7 || || || || 7 || 0 || || 7

F.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut || || 22 || || || || 22 || 0 || || 22

F.63 || Eläkevastuut || || 11 || || || || 11 || 0 || || 11

F.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan || || 3 || || || || 3 || 0 || || 3

F.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin || || 2 || || || || 2 || 0 || || 2

F.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset || || 3 || 0 || || || 3 || 0 || || 3

F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3 || 8 || 0 || 0 || 0 || 11 || 3 || || 14

F.71 || Johdannaiset || 2 || 7 || 0 || 0 || 0 || 9 || 3 || || 12

F.711 || Optiot || 2 || 2 || 0 || 0 || 0 || 4 || 1 || || 5

F.712 || Termiinit || 0 || 5 || 0 || 0 || 0 || 5 || 2 || || 7

F.72 || Työsuhdeoptiot || 1 || 1 || || || || 2 || || || 2

F.8 || Muut saamiset ja velat || 26 || || 9 || 4 || || 39 || -14 || || 25

F.81 || Kauppaluotot ja ennakot || 6 || 0 || 6 || 4 || 0 || 16 || -1 || || 15

F.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot || 20 || 0 || 3 || 0 || 0 || 23 || -13 || || 10

Varojen muiden muutosten tili (III.3)

8.52       Varojen muiden muutosten tilille kirjataan muut yksiköiden varojen ja velkojen muutokset kuin säästön ja vapaaehtoisten varallisuuden siirtojen yhteydessä tapahtuvat, jotka kirjataan pääoma- ja rahoitustileille. Se jakautuu kahteen osaan: varojen volyymin muiden muutosten tili (III.3.1) ja uudelleenarvotustili (III.3.2).

Varojen volyymin muiden muutosten tili (III.3.1)

8.53       Varojen volyymin muiden muutosten tilille kirjatut muutokset vaikuttavat kyseessä olevien yksiköiden, sektoreiden ja alasektoreiden varallisuustaseiden nettovarallisuuteen. Tämä muutos, jota kutsutaan varojen volyymin muista muutoksista johtuvaksi nettovarallisuuden muutokseksi, on tilin tasapainoerä.

Uudelleenarvotustili (III.3.2)

8.54       Uudelleenarvotustilille kirjataan varojen ja velkojen arvon muutokset, jotka johtuvat niiden hintojen muutoksista.

Tietyn varan tai velan kohdalla tätä muutosta mitataan:

a)      joko erotuksena varalla tai velalla laskenta-ajanjakson lopussa olevan arvon ja laskenta-ajanjakson alussa olevan arvon välillä tai lopussa olevan arvon ja sen päivän arvon välillä, jolloin se ensimmäistä kertaa kirjattiin taseeseen,

b)      tai erotuksena varalla tai velalla sinä päivänä olevan arvon, jona se poistettiin taseesta, ja laskenta-ajanjakson alussa olevan arvon välillä tai poistamispäivän ja sen päivän arvon välillä, jona se ensimmäistä kertaa kirjattiin taseeseen.

Tätä erotusta kutsutaan ”nimelliseksi hallussapitovoitoksi (tai tappioksi)”.

Nimellinen hallussapitovoitto vastaa varan positiivista uudelleenarvottamista tai (rahoitus-) velan negatiivista uudelleenarvottamista.

Nimellinen hallussapitotappio vastaa varan negatiivista uudelleenarvottamista tai (rahoitus-) velan positiivista uudelleenarvottamista.

8.55       Uudelleenarvotustilille kirjatut virrat muuttavat kyseisten yksiköiden varallisuustaseiden nettovarallisuutta. Tämä muutos, jota kutsutaan ”nimellisistä hallussapitovoitoista tai tappioista johtuvaksi nettovarallisuuden muutokseksi”, on tilin tasapainoerä. Se kirjataan velkojen muutoksiin ja nettovarallisuuden puolelle.

8.56       Uudelleenarvotustili jaetaan kahteen alatiliin: neutraalien hallussapitovoittojen ja tappioiden tili (III.3.2.1) ja reaalisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili (III.3.2.2).

Neutraalien hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili (III.3.2.1)

8.57       Neutraalien hallussapitovoittojen ja -tappioiden tilille kirjataan yleisen hintatason muutoksista aiheutuneet varojen ja velkojen muutokset. Sellaiset muutokset vastaavat varojen ja velkojen yleisen ostovoiman säilyttämisen kannalta välttämätöntä uudelleenarvottamista. Yleinen hintaindeksi, jota sovelletaan tämän laskemiseen, on kansallisen loppukäytön hintaindeksi pois luettuna varastojen muutokset.

Reaalisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili (III.3.2.2)

8.58       Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot mittaavat nimellisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden ja neutraalien hallussapitovoittojen ja tappioiden välistä erotusta.

8.59       Jos tietyn varan nimelliset hallussapitovoitot miinus nimelliset hallussapitotappiot ylittävät neutraalit hallussapitovoitot miinus neutraalit hallussapitotappiot, yksikölle, jonka hallussa vara on, on koitunut reaalista hallussapitovoittoa. Tämä voitto heijastaa sen tosiasian, että varan tosiasiallinen hinta on keskimäärin noussut nopeammin kuin yleinen hintataso. Käänteisesti varan suhteellisen hinnanlasku tuottaa reaalista hallussapitotappiota sitä hallussa pitävälle yksikölle.

Vastaavasti velan suhteellisen hintatason nousu tuottaa reaalista hallussapitotappiota veloista, kun taas velan suhteellisen hinnan lasku synnyttää reaalista hallussapitovoittoa veloista.

Taulukko 8.13 Tili III.3.1: Varojen volyymin muiden muutosten tili

Varojen muutokset

Yhteensä || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || || Muut virrat

33 || 33 || 0 || 0 || 7 || 0 || 26 || K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi

3 || 3 || || || 3 || || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

30 || 30 || 0 || 0 || 4 || 0 || 26 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

26 || 26 || || || 4 || || 22 || AN.21 || Luonnonvarat

4 || 4 || || || || || 4 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

0 || 0 || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

-11 || -11 || 0 || 0 || -2 || 0 || -9 || K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen

-8 || -8 || 0 || 0 || -2 || 0 || -6 || K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen

-8 || -8 || || || -2 || || -6 || AN.21 || Luonnonvarat

-3 || -3 || 0 || 0 || 0 || 0 || -3 || K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen

0 || 0 || || || || || || AN.21 || Luonnonvarat

-1 || -1 || || || || || -1 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

-2 || -2 || || || || || -2 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

-11 || -11 || 0 || 0 || -6 || 0 || -5 || K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset

-9 || -9 || || || -4 || || -5 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

-2 || -2 || || || -2 || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

0 || 0 || || || || || || AF || Rahoitusvarat/velat

0 || 0 || 0 || 0 || 5 || 0 || -5 || K.4 || Korvauksettomat haltuunotot

0 || 0 || || || 1 || || -1 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

0 || 0 || || || 4 || || -4 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

0 || 0 || || || || - || || AF || Rahoitusvarat

2 || 2 || 0 || 0 || 0 || 1 || 1 || K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset

1 || 1 || || || || || 1 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

0 || 0 || || || || || || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

1 || 1 || || || || 1 || || AF || Rahoitusvarat/velat

0 || 0 || 0 || 0 || -4 || -2 || 6 || K.6 || Luokitusmuutokset

2 || 2 || 0 || 0 || -4 || 0 || 6 || K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset

0 || 0 || || || -3 || || 3 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

0 || 0 || || || -1 || || 1 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

2 || 2 || || || || || 2 || AF || Rahoitusvarat/velat

-2 || -2 || 0 || 0 || 0 || -2 || 0 || K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset

-2 || -2 || || || || -2 || || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

0 || 0 || || || 0 || 0 || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

0 || 0 || || || 0 || 0 || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat

13 || 13 || 0 || 0 || 0 || -1 || 14 || || Muut volyymin muutokset yhteensä

-7 || -7 || 0 || 0 || -3 || -2 || -2 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

-2 || -2 || || || -3 || || 1 || AN.11 || Kiinteät varat

-3 || -3 || || || || || -3 || AN.12 || Varastot

-2 || -2 || || || || -2 || || AN.13 || Arvoesineet

17 || 17 || 0 || 0 || 3 || 0 || 14 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

9 || 9 || 0 || 0 || 1 || -2 || 10 || AN.21 || Luonnonvarat

6 || 6 || || || 2 || || 4 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

0 || 0 || || || || || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

3 || 3 || 0 || 0 || 0 || 1 || 2 || AF || Rahoitusvarat

0 || 0 || || || || 0 || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

0 || 0 || || || || 0 || 0 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset

0 || 0 || || || || 0 || 0 || AF.3 || Velkapaperit

|| || || || || 0 || 0 || AF.4 || Lainat

2 || 2 || || || || || 2 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

1 || 1 || || || || 1 || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

0 || 0 || || || || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

0 || 0 || || || || || || AF.8 || Muut saamiset ja velat

|| || || || || || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

Taulukko 8.13 Tili III.3.1: Varojen volyymin muiden muutosten tili (jatkoa)

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| Muut virrat || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Yhteensä

K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || ||

K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || || || || || || ||

K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || ||

K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || ||

K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || || || || || || ||

K.4 || Korvauksettomat haltuunotot || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat || || || || || || ||

K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || 1 || 1

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || 1 || 1

K.6 || Luokitusmuutokset || 0 || 0 || 2 || 0 || 0 || 2 || 2

K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset || 2 || 0 || 2 || 0 || 0 || 2 || 2

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || 0 || 2 || 0 || 0 || 2 || 2

K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

|| Muut volyymin muutokset yhteensä || 0 || 0 || 2 || 1 || 0 || 3 || 3

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || ||

AN.12 || Varastot || || || || || || ||

AN.13 || Arvoesineet || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat || 0 || 0 || 2 || 1 || 0 || 3 || 3

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || ||

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || || || || || || ||

AF.3 || Velkapaperit || || || || || || ||

AF.4 || Lainat || || || || || || 0 || 0

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || || || 2 || || || 2 || 2

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || || || 1 || || 1 || 1

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || || || || ||

AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || ||

B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 14 || -1 || -2 || -1 || 0 || 10 || 10

Taulukko 8.14 Tili III.3.2: Uudelleenarvotustili

Varojen muutokset

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Muut virrat

|| || || || || || || || || K.7 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

280 || || || 280 || 8 || 80 || 44 || 4 || 144 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

126 || || || 126 || 5 || 35 || 21 || 2 || 63 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

111 || || || 111 || 5 || 28 || 18 || 2 || 58 || AN.11 || Kiinteät varat

7 || || || 7 || || 2 || 1 || || 4 || AN.12 || Varastot

8 || || || 8 || || 5 || 2 || || 1 || AN.13 || Arvoesineet

154 || || || 154 || 3 || 45 || 23 || 2 || 81 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

152 || || || 152 || 3 || 45 || 23 || 1 || 80 || AN.21 || Luonnonvarat

2 || || || 2 || || || || 1 || 1 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

|| || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

91 || || 7 || 84 || 2 || 16 || 1 || 57 || 8 || AF || Rahoitusvarat/velat

12 || || || 12 || || || 1 || 11 || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

0 || || || 0 || || || || || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset

44 || || 4 || 40 || 1 || 6 || || 30 || 3 || AF.3 || Velkapaperit

0 || || || 0 || || || || || || AF.4 || Lainat

35 || || 3 || 32 || 1 || 10 || || 16 || 5 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

0 || || || 0 || || || || || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

0 || || || 0 || || || || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

0 || || || 0 || || || || || || AF.8 || Muut saamiset ja velat

|| || || || || || || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

Taulukko 8.14 Tili III.3.2: Uudelleenarvotustili (jatkoa)

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Muut virrat || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot || || || || || || || || ||

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || ||

AN.12 || Varastot || || || || || || || || ||

AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 18 || 51 || 7 || 0 || 0 || 76 || 15 || || 91

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || 12 || || 12

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || || || || || || || || ||

AF.3 || Velkapaperit || 1 || 34 || 7 || || || 42 || 2 || || 44

AF.4 || Lainat || || || || || || || || ||

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 17 || 17 || || || || 34 || 1 || || 35

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || || || || || || || ||

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || || || || || || ||

AF.8 || Muut saamiset ja velat || || || || || || || || ||

B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 134 || 10 || 38 || 96 || 10 || 288 || 4 || || 292

Taulukko 8.14 – Tili III.3.2.1: Neutraalien hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili

Varojen muutokset

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Muut virrat ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot

198 || || || 198 || 6 || 56 || 32 || 3 || 101 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

121 || || || 121 || 5 || 34 || 20 || 2 || 60 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

111 || || || 111 || 5 || 28 || 18 || 2 || 58 || AN.11 || Kiinteät varat

4 || || || 4 || || 2 || 1 || || 1 || AN.12 || Varastot

6 || || || 6 || || 4 || 1 || || 1 || AN.13 || Arvoesineet

77 || || || 77 || 1 || 22 || 12 || 1 || 41 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

76 || || || 76 || 1 || 22 || 12 || 1 || 40 || AN.21 || Luonnonvarat

1 || || || 1 || || || || || 1 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

|| || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

148 || || 12 || 136 || 3 || 36 || 8 || 71 || 18 || AF || Rahoitusvarat/velat

16 || || || 16 || || || 2 || 14 || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

32 || || 2 || 30 || 2 || 17 || 3 || || 8 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset

28 || || 3 || 25 || 1 || 4 || || 18 || 2 || AF.3 || Velkapaperit

29 || || 1 || 28 || || || 3 || 24 || 1 || AF.4 || Lainat

28 || || 2 || 26 || || 9 || || 14 || 3 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

8 || || 1 || 7 || || 5 || || 1 || 1 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

0 || || || 0 || || || || || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

7 || || 3 || 4 || || 1 || || || 3 || AF.8 || Muut saamiset ja velat

|| || || || || || || || || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

Taulukko 8.14 Tili III.3.2.1: Neutraalien hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili (jatkoa)

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

Koodi || Muut virrat ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot ja -tappiot || || || || || || || || ||

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || ||

AN.12 || Varastot || || || || || || || || ||

AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 37 || 68 || 13 || 5 || 3 || 126 || 22 || || 148

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || 16 || || 16

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 1 || 26 || 2 || || 1 || 30 || 2 || || 32

AF.3 || Velkapaperit || 1 || 21 || 4 || || || 26 || 2 || || 28

AF.4 || Lainat || 18 || || 7 || 3 || 1 || 29 || || || 29

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 14 || 14 || || || || 28 || || || 28

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || 7 || || || || 7 || 1 || || 8

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || || || || || || ||

AF.8 || Muut saamiset ja velat || 3 || || || 2 || 1 || 6 || 1 || || 7

B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 82 || 6 || 27 || 87 || 6 || 208 || 6 || || 214

Taulukko 8.14 Tili III.3.2.2: Reaalisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili

Varojen muutokset

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Muut virrat ja tasapainoerät

|| || || || || || || || || K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot

82 || || || 82 || 2 || 24 || 12 || 1 || 43 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

5 || || || 5 || 0 || 1 || 1 || 0 || 3 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

|| || || || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || AN.11 || Kiinteät varat

3 || || || 3 || 0 || 0 || 0 || 0 || 3 || AN.12 || Varastot

2 || || || 2 || 0 || 1 || 1 || 0 || 0 || AN.13 || Arvoesineet

77 || || || 77 || 2 || 23 || 11 || 1 || 40 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

76 || || || 76 || 2 || 23 || 11 || 0 || 40 || AN.21 || Luonnonvarat

1 || || || 1 || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

|| || || || || || || || || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

-57 || || -5 || -52 || -1 || -20 || -7 || -14 || -10 || AF || Rahoitusvarat/velat

-4 || || 0 || -4 || 0 || 0 || -1 || -3 || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

-32 || || -2 || -30 || -2 || -17 || -3 || 0 || -8 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset

16 || || 1 || 15 || 0 || 2 || 0 || 12 || 1 || AF.3 || Velkapaperit

-29 || || -1 || -28 || 0 || 0 || -3 || -24 || -1 || AF.4 || Lainat

7 || || 1 || 6 || 1 || 1 || 0 || 2 || 2 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

-8 || || -1 || -7 || 0 || -5 || 0 || -1 || -1 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

|| || || || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

-7 || || -3 || -4 || 0 || -1 || 0 || 0 || -3 || AF.8 || Muut saamiset ja velat

|| || || || || || || || || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

Taulukko 8.14 Tili III.3.2.2: Reaalisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden tili (jatkoa)

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Muut virrat ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot ja -tappiot || || || || || || || || ||

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || ||

AN.12 || Varastot || || || || || || || || ||

AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || -19 || -17 || -6 || -5 || -3 || -50 || -7 || || -57

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || -4 || || -4

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || -1 || -26 || -2 || 0 || -1 || -30 || -2 || || -32

AF.3 || Velkapaperit || 0 || 13 || 3 || 0 || 0 || 16 || 0 || || 16

AF.4 || Lainat || -18 || 0 || -7 || -3 || -1 || -29 || 0 || || -29

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 3 || 3 || 0 || 0 || 0 || 6 || 1 || || 7

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || || -7 || || || || -7 || -1 || || -8

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || || 0

AF.8 || Muut saamiset ja velat || -3 || 0 || 0 || -2 || -1 || -6 || -1 || || -7

B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 52 || 4 || 11 || 9 || 4 || 80 || -2 || || 78

VARALLISUUSTASEET (IV)

8.60       Varallisuustaseiden tarkoitus on antaa kuva yksiköiden varoista, veloista ja nettovarallisuudesta laskenta-ajanjakson alussa ja lopussa sekä muutoksista taseiden välillä. Järjestys on seuraavanlainen:

a)      varallisuuden avaustase (IV.1)

b)      varallisuustaseen muutokset (IV.2)

c)      varallisuuden päätöstase (IV.3).

Varallisuuden avaustase (IV.1)

8.61       Avaustaseeseen kirjataan yksiköiden hallussa olevien varojen ja velkojen arvo tilinpitojakson alussa.

Nämä erät ryhmitellään varojen ja velkojen luokituksen perusteella.

Ne arvotetaan käypiin hintoihin tilinpitojakson alussa. Varojen ja velkojen välinen erotus – tilin tasapainoerä – on nettovarallisuus tilinpitojakson alussa.

Varallisuustaseen muutokset (IV.2)

8.62       Taseen muutosten tiliin kirjataan varojen ja velkojen arvon muutokset tilinpitojakson aikana ja kootaan eri varallisuuden muodostustileille kirjatut määrät, toisin sanoen säästöstä ja pääomansiirroista johtuva nettovarallisuuden muutos, varojen muiden volyymin muutosten aiheuttama muutos nettovarallisuudessa ja nimellisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden aiheuttama muutos nettovarallisuudessa.

Varallisuuden päätöstase (IV.3)

8.63       Päätöstaseeseen kirjataan yksiköiden hallussa olevien varojen ja velkojen arvo tilinpitojakson lopussa. Nämä erät ryhmitellään saman luokituksen perusteella, jota käytettiin avaustaseessa, ja arvotetaan käypiin hintoihin tilinpitojakson lopussa.

Varojen ja velkojen välinen erotus on nettovarallisuus tilinpitojakson lopussa.

8.64       Varan tai velan arvo päätöstaseissa on yhtä suuri kuin sen avaustaseissa olevan arvon ja samalle erälle varallisuustaseen muutoksissa kirjatun arvon summa.

Taulukko 8.15 Tili IV.1: Varallisuustaseet – varallisuuden avaustase

Varat

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Varastot ja varojen muutokset

4 621 || || || 4 621 || 159 || 1 429 || 789 || 93 || 2 151 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

2 818 || || || 2 818 || 124 || 856 || 497 || 67 || 1 274 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

2 579 || || || 2 579 || 121 || 713 || 467 || 52 || 1 226 || AN.11 || Kiinteät varat

114 || || || 114 || 1 || 48 || 22 || || 43 || AN.12 || Varastot

125 || || || 125 || 2 || 95 || 8 || 15 || 5 || AN.13 || Arvoesineet

1 803 || || || 1 803 || 35 || 573 || 292 || 26 || 877 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

1 781 || || || 1 781 || 35 || 573 || 286 || 23 || 864 || AN.21 || Luonnonvarat

22 || || || 22 || || || 6 || 3 || 13 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

0 || || || 0 || || || || || 3 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

9 036 || || 805 || 8 231 || 172 || 3 260 || 396 || 3 421 || 982 || AF || Rahoitusvarat/velat

770 || || || 770 || || || 80 || 690 || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

1 587 || || 105 || 1 482 || 110 || 840 || 150 || || 382 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset

1 388 || || 125 || 1 263 || 25 || 198 || || 950 || 90 || AF.3 || Velkapaperit

1 454 || || 70 || 1 384 || 8 || 24 || 115 || 1 187 || 50 || AF.4 || Lainat

2 959 || || 345 || 2 614 || 22 || 1 749 || 12 || 551 || 280 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

496 || || 26 || 470 || 4 || 391 || 20 || 30 || 25 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

21 || || 0 || 21 || 0 || 3 || 0 || 13 || 5 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

361 || || 134 || 227 || 3 || 55 || 19 || || 150 || AF.8 || Muut saamiset ja velat

|| || || || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus

Taulukko 8.15 Tili IV.1: Varallisuustaseet – varallisuuden avaustase (jatkoa)

Velat ja nettovarallisuus

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Varastot ja velkojen muutokset || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || ||

AN.12 || Varastot || || || || || || || || ||

AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 3 221 || 3 544 || 687 || 189 || 121 || 7 762 || 1 274 || || 9 036

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || 0 || 770 || || 770

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 40 || 1 281 || 102 || 10 || 38 || 1 471 || 116 || || 1 587

AF.3 || Velkapaperit || 44 || 1 053 || 212 || 2 || || 1 311 || 77 || || 1 388

AF.4 || Lainat || 897 || || 328 || 169 || 43 || 1 437 || 17 || || 1 454

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 1 987 || 765 || 4 || || || 2 756 || 203 || || 2 959

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 12 || 435 || 19 || || 5 || 471 || 25 || || 496

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 4 || 10 || || || || 14 || 7 || || 21

AF.8 || Muut saamiset ja velat || 237 || || 22 || 8 || 35 || 302 || 59 || || 361

B.90 || Nettovarallisuus || -88 || -30 || 498 || 4 500 || 210 || 5 090 || -469 || || 4 621

Taulukko 8.15 Tili IV.2: Varallisuustaseet – varallisuustaseen muutokset

Varojen muutokset

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Varastot ja varojen muutokset

482 || || || 482 || 11 || 115 || 57 || -4 || 301 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

294 || || || 294 || 7 || 67 || 29 || -4 || 195 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

246 || || || 246 || 7 || 53 || 23 || -2 || 165 || AN.11 || Kiinteät varat

32 || || || 32 || 0 || 4 || 1 || 0 || 27 || AN.12 || Varastot

16 || || || 16 || 0 || 10 || 5 || -2 || 3 || AN.13 || Arvoesineet

186 || || || 186 || 4 || 48 || 28 || 0 || 106 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

178 || || || 178 || 4 || 48 || 26 || -1 || 101 || AN.21 || Luonnonvarat

8 || || || 8 || 0 || 0 || 2 || 1 || 5 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

0 || || || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

577 || || 54 || 523 || 4 || 205 || -9 || 230 || 93 || AF || Rahoitusvarat/velat

12 || || 1 || 11 || 0 || 0 || 1 || 10 || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

100 || || 11 || 89 || 2 || 64 || -26 || 10 || 39 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset

139 || || 13 || 126 || 0 || 16 || 4 || 96 || 10 || AF.3 || Velkapaperit

82 || || 4 || 78 || 0 || 3 || 3 || 53 || 19 || AF.4 || Lainat

156 || || 15 || 141 || 1 || 76 || 3 || 44 || 17 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

49 || || 0 || 49 || 0 || 39 || 1 || 8 || 1 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

14 || || 0 || 14 || 0 || 3 || 0 || 8 || 3 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

25 || || 10 || 15 || 1 || 4 || 5 || 1 || 4 || AF.8 || Muut saamiset ja velat

|| || || || || || || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset

|| || || || || || || || || B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

|| || || || || || || || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

|| || || || || || || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

|| || || || || || || || || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

|| || || || || || || || || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

Taulukko 8.15 Tili IV.2: Varallisuustaseet – varallisuustaseen muutokset (jatkoa)

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Varastot ja velkojen muutokset || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || ||

AN.12 || Varastot || || || || || || || || ||

AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 157 || 224 || 102 || 16 || 6 || 505 || 72 || || 577

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || 12 || || 12

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 0 || 65 || 37 || 0 || 0 || 102 || -2 || || 100

AF.3 || Velkapaperit || 7 || 64 || 45 || 0 || 0 || 116 || 23 || || 139

AF.4 || Lainat || 21 || 0 || 9 || 11 || 6 || 47 || 35 || || 82

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 100 || 39 || 2 || 0 || 0 || 141 || 15 || || 156

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || 48 || 0 || 1 || 0 || 49 || 0 || || 49

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3 || 8 || 0 || 0 || 0 || 11 || 3 || || 14

AF.8 || Muut saamiset ja velat || 26 || 0 || 9 || 4 || 0 || 39 || -14 || || 25

B.10 || Nettovarallisuuden muutokset || 237 || 2 || -54 || 304 || 9 || 500 || -6 || || 494

B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 88 || -5 || 90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192

B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 14 || -1 || -2 || -1 || 0 || 10 || || || 10

B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 134 || 10 || 38 || 96 || 10 || 288 || 4 || || 292

B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 82 || 6 || 27 || 87 || 6 || 208 || 6 || || 214

B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 52 || 4 || 11 || 9 || 4 || 80 || -2 || || 78

Taulukko 8.15 Tili IV.3: Varallisuustaseet – varallisuuden päätöstase

Varat

|| Vastaavat erät || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

|| || || || || || || ||

Yhteensä || Tavara- ja palvelutili || Ulkomaiden tili || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Varastot ja varojen muutokset

5 101 || || || 5 101 || 170 || 1 544 || 846 || 89 || 2 452 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

3 112 || || || 3 112 || 131 || 923 || 526 || 63 || 1 469 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

2 825 || || || 2 825 || 128 || 766 || 490 || 50 || 1 391 || AN.11 || Kiinteät varat

146 || || || 146 || 1 || 52 || 23 || 0 || 70 || AN.12 || Varastot

141 || || || 141 || 2 || 105 || 13 || 13 || 8 || AN.13 || Arvoesineet

1 989 || || || 1 989 || 39 || 621 || 320 || 26 || 983 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

1 959 || || || 1 959 || 39 || 621 || 312 || 22 || 965 || AN.21 || Luonnonvarat

30 || || || 30 || 0 || 0 || 8 || 4 || 18 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit

3 || || || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit

9 613 || || 859 || 8 754 || 176 || 3 465 || 387 || 3 651 || 1 075 || AF || Rahoitusvarat/velat

782 || || 1 || 781 || 0 || 0 || 81 || 700 || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

1 687 || || 116 || 1 571 || 112 || 904 || 124 || 10 || 421 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset

1 527 || || 138 || 1 389 || 25 || 214 || 4 || 1 046 || 100 || AF.3 || Velkapaperit

1 536 || || 74 || 1 462 || 8 || 27 || 118 || 1 240 || 69 || AF.4 || Lainat

3 115 || || 360 || 2 755 || 23 || 1 825 || 15 || 595 || 297 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

545 || || 26 || 519 || 4 || 430 || 21 || 38 || 26 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

35 || || || 35 || 0 || 6 || 0 || 21 || 8 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

386 || || 144 || 242 || 4 || 59 || 24 || 1 || 154 || AF.8 || Muut saamiset ja velat

|| || || || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus

Taulukko 8.15 Tili IV.3: Varallisuustaseet – varallisuuden päätöstase (jatkoa)

Velat ja nettovarallisuus

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || Vastaavat erät ||

|| || || || || || || ||

|| Muut virrat ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaiden tili || Tavara- ja palvelutili || Yhteensä

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.11 || Kiinteät varat || || || || || || || || ||

AN.12 || Varastot || || || || || || || || ||

AN.13 || Arvoesineet || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.21 || Luonnonvarat || || || || || || || || ||

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || || || || || || || ||

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 3 378 || 3 768 || 789 || 205 || 127 || 8 267 || 1 346 || || 9 613

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || 782 || || 782

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 40 || 1 346 || 139 || 10 || 38 || 1 573 || 114 || || 1 687

AF.3 || Velkapaperit || 51 || 1 117 || 257 || 2 || 0 || 1 427 || 100 || || 1 527

AF.4 || Lainat || 918 || 0 || 337 || 180 || 49 || 1 484 || 52 || || 1 536

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 2 087 || 804 || 6 || 0 || 0 || 2 897 || 218 || || 3 115

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 12 || 483 || 19 || 1 || 5 || 520 || 25 || || 545

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 7 || 18 || 0 || 0 || 0 || 25 || 10 || || 35

AF.8 || Muut saamiset ja velat || 263 || 0 || 31 || 12 || 35 || 341 || 45 || || 386

B.90 || Nettovarallisuus || 149 || -28 || 444 || 4 804 || 219 || 5 590 || -475 || || 5 115

ULKOMAIDEN TILIT (V)

8.65       Ulkomaiden tilille kirjataan kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden väliset taloustoimet. Ulkomaat eivät muodosta institutionaalista sektoria sellaisenaan, mutta tilinpitojärjestelmän rakenteessa niillä on samanlainen rooli.

8.66       Ulkomaiden tilien kokonaisuus noudattaa samaa yleistä mallia kuin institutionaalisten sektoreiden tilit, toisin sanoen:

a)      juoksevat tilit

b)      varallisuuden muodostustilit

c)      varallisuustaseet.

8.67       Nämä tilit laaditaan ulkomaiden näkökulmasta. Näin ollen se, mikä on ulkomaiden resurssia, on koko kansantalouden käyttöä ja päinvastoin. Vastaavasti ulkomaiden hallussa olevat rahoitusvarat ovat velkaa koko kansantalouden kannalta ja päinvastoin. Poikkeuksen muodostaa sijoituskulta, joka on osa varantovaroja, jotka kirjataan rahoitustilille sen vuoksi, että niillä on tärkeä asema kansainvälisissä maksuissa, vaikka niillä ei ole vastineena velkoja.

JUOKSEVAT TILIT

Tavaroiden ja palveluiden ulkomaantili (V.I)

8.68       Tavaroiden ja palveluiden tuonti kirjataan tilin resurssipuolelle ja tavaroiden ja palveluiden vienti käyttöpuolelle. Resurssien ja käytön välinen erotus on tilin tasapainoerä, jota kutsutaan ”tavaroiden ja palveluiden taseeksi”. Jos erotus on positiivinen, ulkomailla on ylijäämää ja kansantaloudella alijäämää ja päinvastoin, jos se on negatiivinen.

8.69       Tuonti ja vienti arvotetaan viejämaan tullirajalla. Viennin arvo kootaan ”vapaasti laivassa” (fob) ‑hinnoilla. Tuonnin arvo kootaan hinnoilla, jotka sisältävät alkuperämaan ja tuojamaan välillä aiheutuneet ”kuljetus-, vakuutus- ja rahtikustannukset” eli cif-perusteella. Jotta tuontiarvo voidaan alentaa fob-perusteiseksi, joka osoittaa arvon alkuperämaan rajalla, on vähennettävä cif-osa tuojamaahan saapumisvaiheessa mitatusta tavaroiden arvosta. Tämän jälkeen kyseinen cif-osa kohdennetaan asianmukaisiin palveluihin joko tuontina, kun palveluiden tarjoajina ovat ulkomaiset talousyksiköt, tai kotimaisena tuotoksena, kun kyseessä ovat kotimaiset yksiköt.

Jos kotimaiset yksiköt huolehtivat tuontitavaroiden fob-arvoihin (eli tehtaan ja vientimaan rajan välillä) sisältyvistä kuljetus- ja vakuutuspalveluista, ne täytyy sisällyttää tavarat tuovan maan palveluiden viennin arvoon. Käänteisesti, silloin kun ulkomaiset talousyksiköt huolehtivat tavaroiden viennin fob-arvoihin sisältyvistä kuljetus- ja vakuutuspalveluista, ne täytyy sisällyttää tavarat vievän maan palveluiden tuonnin arvoon.

Ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tili (V.II)

8.70       Ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilin tarkoituksena on määrittää vaihtotase, joka tilinpitojärjestelmän rakenteessa vastaa institutionaalisten sektoreiden säästöä. Tämä tili on tiivistetty versio institutionaalisen sektorin tilien kokonaisuudesta, joka ulottuu ensitulojen jakotilistä tulonkäyttötiliin.

8.71       Resurssipuolella ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaantili osoittaa tavaroiden ja palveluiden taseen. Sille kirjataan myös resurssi- tai käyttöpuolelle pääomansiirtoja lukuun ottamatta kaikki jakotaloustoimet, jotka saattavat sisältää ulkomaat.

VARALLISUUDEN MUODOSTUKSEN ULKOMAANTILIT (V.III)

Pääomatili (V.III.1)

8.72       Ulkomaiden pääomatilille kirjataan ulkomaisten talousyksiköiden valmistamattomien varojen hankinnat miinus luovutukset, ja se mittaa säästön ja pääomansiirtojen aiheuttamia nettovarallisuuden muutoksia.

8.73       Pääomatilin tasapainoerä on ulkomaiden nettoluotonanto tai -luotonotto. Se on yhtä suuri, mutta vastakkaista merkkiä kuin kotimaisten institutionaalisten sektoreiden nettoluotonannon tai -luotonoton summa.

Rahoitustili (V.III.2)

8.74       Ulkomaiden rahoitustilin malli on samanlainen kuin institutionaalisten sektoreiden rahoitustilillä.

Varojen muiden muutosten tili (V.III.3)

8.75       Kuten institutionaalisilla sektoreillakin varojen volyymin muiden muutosten ja nimellisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden aiheuttamat nettovarallisuuden muutokset määritetään peräkkäin ja hallussapitovoitot ja ‑tappiot jaetaan neutraaleihin ja reaalisiin hallussapitovoittoihin ja ‑tappioihin.

8.76       Valmistettujen varojen puuttuminen ulkomaiden varallisuuden muodostustileiltä ja taseista johtuu sovitusta käytännöstä, jonka mukaan luodaan laskennallinen institutionaalinen yksikkö silloin, kun ulkomaiden katsotaan hankkineen rahoitusvaran, ja päinvastoin, kun on kyse kotimaisten yksiköiden muissa kansantalouksissa hankkimista varoista.

TASEET (V.IV)

8.77       Ulkomaantaseet sisältävät rahoitusvaroja ja -velkoja. Resurssipuolella niille kirjataan myös ulkomaisten ja kotimaisten yksiköiden väliset monetaarisen kullan ja erityisnosto-oikeuksien hankinnat miinus luovutukset.

Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus (ulkomaisten taloustoimien tili)

V.I: Tavaroiden ja palvelujen ulkomaantili

Käyttö || Resurssit

P.6 || Tavaroiden ja palveluiden vienti || 540 || P.7 || Tavaroiden ja palveluiden tuonti || 499

P.61 || Tavaroiden vienti || 462 || P.71 || Tavaroiden tuonti || 392

P.62 || Palveluiden vienti || 78 || P.72 || Palveluiden tuonti || 107

B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase || -41 || || ||

Taulukko 8.16 – Ulkomaiden tilikokonaisuus (ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa)

V.II: Ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaantili

Käyttö || Resurssit

D.1 || Palkansaajakorvaukset || 6 || B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase || -41

D.11 || Palkat ja palkkiot || 6 || || ||

|| || || D.1 || Palkansaajakorvaukset || 2

D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot || 0 || D.11 || Palkat ja palkkiot || 2

D.21 || Tuoteverot || 0 || D.12 || Työnantajan sosiaaliturvamaksut || 0

D.211 || Arvonlisäverot (alv) || 0 || D.121 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || 0

D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || 0 || D.122 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || 0

D.2121 || Tuontitullit || 0 || || ||

D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || 0 || D.2 || Tuotanto- ja tuontiverot ||

D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || || D.21 || Tuoteverot || 0

D.29 || Muut tuotantoverot || 0 || D.211 || Arvonlisäverot (alv) || 0

|| || || D.212 || Tuontiverot ja -tullit ilman alv:a || 0

D.3 || Tukipalkkiot || 0 || D.2121 || Tuontitullit || 0

D.31 || Tuotetukipalkkiot || 0 || D.2122 || Muut tuontiverot kuin alv ja tuontitullit || 0

D.311 || Tuontitukipalkkiot || 0 || D.214 || Muut tuoteverot kuin alv ja tuontiverot || 0

D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || 0 || || ||

D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || 0 || D.29 || Muut tuotantoverot || 0

D.4 || Omaisuustulot || 44 || D.3 || Tukipalkkiot || 0

D.41 || Korot || 13 || D.31 || Tuotetukipalkkiot || 0

D.42 || Yritysten jakamat tulot || 17 || D.311 || Tuontitukipalkkiot || 0

D.421 || Osingot || 13 || D.319 || Muut tuotetukipalkkiot || 0

D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || 4 || D.39 || Muut tuotantotukipalkkiot || 0

D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || 14 || || ||

D.44 || Muut sijoitustulot || 0 || D.4 || Omaisuustulot || 38

  || || || D.41 || Korot || 21

|| Tulonsiirrot || 17 || D.42 || Yritysten jakamat tulot || 17

D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot || 1 || D.421 || Osingot || 14

D.51 || Tuloverot || 1 || D.422 || Yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä || 3

D.59 || Muut juoksevat verot || 0 || D.43 || Ulkomaisten suorien sijoitusten uudelleensijoitetut voitot || 0

 D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto || 0 || D.44 || Muut sijoitustulot || 0

 D.611 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || 0 || || ||

 D.6111 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || 0 || || Tulonsiirrot || 55

 D.6112 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 || D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot || 0

 D.612 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || 0 || D.51 || Tuloverot || 0

 D.6121 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || 0 || D.59 || Muut juoksevat verot ||

 D.6122 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 ||  D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto || 0

 D.613 || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut || 0 ||  D.611 || Työnantajan todelliset sosiaaliturvamaksut || 0

 D.6131 || Kotitalouksien todelliset eläkemaksut || 0 ||  D.6111 || Työnantajan todelliset eläkemaksut || 0

 D.6132 || Kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0 ||  D.6112 || Työnantajan todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0

 D.614 || Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset || 0 ||  D.612 || Työnantajan laskennalliset sosiaaliturvamaksut || 0

 D.6141 || Kotitalouksien eläkemaksutäydennykset || 0 ||  D.6121 || Työnantajan laskennalliset eläkemaksut || 0

 D.6142 || Kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset || 0 ||  D.6122 || Työnantajan laskennalliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0

 D.61SC || Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut || 0 ||  D.613 || Kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut || 0

 D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet || 0 ||  D.6131 || Kotitalouksien todelliset eläkemaksut || 0

 D.621 || Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet || 0 ||  D.6132 || Kotitalouksien todelliset muut maksut kuin eläkemaksut || 0

 D.6211 || Rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet || 0 ||  D.614 || Kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset || 0

 D.6212 || Rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet || 0 ||  D.6141 || Kotitalouksien eläkemaksutäydennykset || 0

 D.622 || Muut sosiaalivakuutusetuudet || 0 ||  D.6142 || Kotitalouksien muiden maksujen kuin eläkemaksujen täydennykset || 0

 D.6221 || Muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet || 0 ||  D.61SC || Sosiaalivakuutusjärjestelmän palvelumaksut || 0

 D.6222 || Muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet || 0 ||  D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet || 0

 D.623 || Rahamääräiset sosiaaliavustukset || ||  D.621 || Rahamääräiset sosiaaliturvaetuudet || 0

 D.7 || Muut tulonsiirrot || 16 ||  D.6211 || Rahamääräiset sosiaaliturvaeläke-etuudet || 0

 D.71 || Vahinkovakuutusmaksut, netto || 2 ||  D.6212 || Rahamääräiset muut sosiaaliturvaetuudet kuin eläkkeet || 0

 D.711 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto || 1 ||  D.622 || Muut sosiaalivakuutusetuudet || 0

 D.712 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto || 1 ||  D.6221 || Muut sosiaalivakuutuksen eläke-etuudet || 0

 D.72 || Vahinkovakuutuskorvaukset || 12 ||  D.6222 || Muut sosiaalivakuutusetuudet kuin eläkkeet || 0

 D.721 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset || 0 ||  D.623 || Rahamääräiset sosiaaliavustukset || 0

 D.722 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset || 12 ||  D.7 || Muut tulonsiirrot || 55

 D.73 || Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot || 0 ||  D.71 || Vahinkovakuutusmaksut, netto || 11

 D.74 || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön || 1 ||  D.711 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutusmaksut, netto || 0

 D.75 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 1 ||  D.712 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutusmaksut, netto || 11

 D.751 || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) || 0 ||  D.72 || Vahinkovakuutuskorvaukset || 3

 D.752 || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot || 1 ||  D.721 || Vahinkovakuutuksen ensivakuutuskorvaukset || 3

 D.759 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 0 ||  D.722 || Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuskorvaukset || 0

|| || ||  D.73 || Julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot || 0

 D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || 0 ||  D.74 || Tulonsiirrot kansainväliseen yhteistyöhön || 22

|| || ||  D.75 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 10

|| || ||  D.751 || Tulonsiirrot kotitalouksia palveleville voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (KPVTY) || 0

|| || ||  D.752 || Kotitalouksien väliset tulonsiirrot || 7

|| || ||  D.759 || Muut sekalaiset tulonsiirrot || 3

|| || ||  D.76 || Arvonlisäveroon ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat EU:n omat varat || 9

|| || ||  D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || 0

B.12 || Vaihtotase || -13 || || ||

Taulukko 8.16 – Ulkomaiden tilikokonaisuus (ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa)

V.III: Varallisuuden muodostustilit

V.III.1: Pääomatilit

V.III.1.1: Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tilit

Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || || B.12 || Vaihtotase || -13

|| || || D.9r || Pääomansiirrot, saadut || 4

|| || || D.91r || Pääomaverot, saadut ||

|| || || D.92r || Investointiavustukset, saadut || 4

|| || || D.99r || Muut pääomansiirrot, saadut ||

|| || || D.9p || Pääomansiirrot, maksetut || -1

|| || || D.91p || Pääomaverot, maksetut ||

|| || || D.92p || Investointiavustukset, maksetut ||

|| || || D.99p || Muut pääomansiirrot, maksetut || -1

B.101 || Vaihtotaseesta ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -10 || || ||

V.III.1.2: Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili

Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || || || ||

NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset || 0 || B.101 || Vaihtotaseesta ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -10

NP.1 || Luonnonvarojen hankinnat miinus vähennykset || 0 || || ||

NP.2 || Sopimusten, leasingsopimusten ja lisenssien hankinnat miinus vähennykset || 0 || || ||

NP.3 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || || ||

B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) || -10 || || ||

Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus (ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa)

V.III.2: Rahoitustili

Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

F || Rahoitusvarojen nettohankinta || 47 || F || Rahoitusvarojen nettohankinta || 57

F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 1 || F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet ||

F.11 || Monetaarinen kulta || 1 || F.11 || Monetaarinen kulta ||

F.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || 0 || F.12 || Erityiset nosto-oikeudet (SDR:t) || 0

F.2 || Käteisraha ja talletukset || 11 || F.2 || Käteisraha ja talletukset || -2

F.21 || Käteisraha || 3 || F.21 || Käteisraha || 1

F.22 || Siirtokelpoiset talletukset || 2 || F.22 || Siirtokelpoiset talletukset || 0

F.221 || Pankkien väliset positiot || || F.221 || Pankkien väliset positiot ||

F.229 || Muut siirtokelpoiset talletukset || 2 || F.229 || Muut siirtokelpoiset talletukset ||

F.29 || Muut talletukset || 6 || F.29 || Muut talletukset || -3

F.3 || Velkapaperit || 9 || F.3 || Velkapaperit || 21

F.31 || Lyhytaikaiset || 2 || F.31 || Lyhytaikaiset || 5

F.32 || Pitkäaikaiset || 7 || F.32 || Pitkäaikaiset || 16

F.4 || Lainat || 4 || F.4 || Lainat || 35

F.41 || Lyhytaikaiset || 3 || F.41 || Lyhytaikaiset || 14

F.42 || Pitkäaikaiset || 1 || F.42 || Pitkäaikaiset || 21

F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 12 || F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 14

F.51 || Osakkeet ja osuudet || 12 || F.51 || Osakkeet ja osuudet || 9

F.511 || Noteeratut osakkeet || 10 || F.511 || Noteeratut osakkeet || 3

F.512 || Noteeraamattomat osakkeet || 2 || F.512 || Noteeraamattomat osakkeet || 2

F.519 || Muut osuudet || 0 || F.519 || Muut osuudet || 4

F.52 || Sijoitusrahasto-osuudet || 0 || F.52 || Sijoitusrahasto-osuudet || 5

F.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet || 0 || F.521 || Rahamarkkinarahasto-osuudet || 2

F.522 || Muiden kuin rahamarkkinarahastojen osuudet || 0 || F.522 || Muiden kuin rahamarkkinarahastojen osuudet || 3

F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0

F.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka || 0 || F.61 || Vahinkovakuutustekninen vastuuvelka || 0

F.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut || 0 || F.62 || Henkivakuutukseen ja annuiteettiin perustuvat vastuut || 0

F.63 || Eläkevastuut || 0 || F.63 || Eläkevastuut || 0

F.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan || 0 || F.64 || Eläkerahastojen vaateet eläkkeiden hallinnoijia kohtaan || 0

F.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin || 0 || F.65 || Oikeudet muihin etuuksiin kuin eläke-etuihin || 0

F.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset || 0 || F.66 || Standarditakauksiin liittyvät varaukset || 0

F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3

F.71 || Johdannaiset || 0 || F.71 || Johdannaiset || 3

F.711 || Optiot || 0 || F.711 || Optiot || 1

F.712 || Termiinit || 0 || F.712 || Termiinit || 2

F.72 || Työsuhdeoptiot || || F.72 || Työsuhdeoptiot ||

F.8 || Muut saamiset ja velat || 10 || F.8 || Muut saamiset ja velat || -14

F.81 || Kauppaluotot ja ennakot || 8 || F.81 || Kauppaluotot ja ennakot || -1

F.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot || 2 || F.89 || Muut saamiset ja velat kuin kauppaluotot ja ennakot || -13

Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus (ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa)

V.III.3: Varojen muiden muutosten tilit

V.III.3.1: Varojen volyymin muiden muutosten tili

|| Muut virrat || || || ||

K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi || 0 || K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi || 0

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0

 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AN.21 || Luonnonvarat || 0

 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0

 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0

K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || 0 || K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || 0

K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen || 0 || K.21 || Luonnonvarojen ehtyminen || 0

 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AN.21 || Luonnonvarat || 0

K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || 0 || K.22 || Muu valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || 0

 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AN.21 || Luonnonvarat || 0

 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0

 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0

K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset || 0 || K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset || 0

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0

AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat || 0

K.4 || Korvauksettomat haltuunotot || 0 || K.4 || Korvauksettomat haltuunotot || 0

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0

AF || Rahoitusvarat || 0 || AF || Rahoitusvarat || 0

K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset || 0 || K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset || 0

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0

AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat || 0

K.6 || Luokitusmuutokset || 0 || K.6 || Luokitusmuutokset || 0

K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset || 0 || K.61 || Sektoriluokituksen ja rakenteen muutokset || 0

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0

AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat || 0

K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset || 0 || K.62 || Varojen ja velkojen luokitusmuutokset || 0

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0

AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || AF || Rahoitusvarat/velat || 0

|| Muut volyymin muutokset yhteensä || 0 || || Muut volyymin muutokset yhteensä || 0

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || 0

 AN.11 || Kiinteät varat || 0 || AN.11 || Kiinteät varat || 0

 AN.12 || Varastot || 0 || AN.12 || Varastot || 0

 AN.13 || Arvoesineet || 0 || AN.13 || Arvoesineet || 0

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0

 AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AN.21 || Luonnonvarat || 0

 AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 || AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0

 AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0

AF || Rahoitusvarat || 0 || AF || Rahoitusvarat || 0

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 0 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 0

AF.3 || Velkapaperit || 0 || AF.3 || Velkapaperit || 0

AF.4 || Lainat || 0 || AF.4 || Lainat || 0

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 0 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 0

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0

AF.8 || Muut saamiset ja velat || 0 || AF.8 || Muut saamiset ja velat || 0

|| Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 0 || || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 0

Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus (ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa)

V.III.3: Varojen muiden muutosten tilit

V.III.3.2: Uudelleenarvotustili

Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) || || K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF || Rahoitusvarat/velat || 15

AN.21 || Luonnonvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 12

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 0

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.3 || Velkapaperit || 2

AF || Rahoitusvarat || 7 || AF.4 || Lainat || 0

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 1

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0

AF.3 || Velkapaperit || 4 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0

AF.4 || Lainat || 0 || AF.8 || Muut velat || 0

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 3 || || ||

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || || ||

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || || ||

AF.8 || Muut saamiset || 0 || || ||

|| || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 4

V.III.3.2.1: Neutraalien hallussapitovoittojen/-tappioiden tili

Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) || || K.71 || Neutraalit hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF || Rahoitusvarat || 22

AN.21 || Luonnonvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 16

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 2

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.3 || Velkapaperit || 2

AF || Rahoitusvarat || 12 || AF.4 || Lainat || 0

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 0

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 2 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 1

AF.3 || Velkapaperit || 3 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0

AF.4 || Lainat || 1 || AF.8 || Muut velat || 1

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 2 || || ||

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 1 || || ||

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || || ||

AF.8 || Muut saamiset || 3 || || ||

|| || || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 6

V.III.3.2.2: Reaalisten hallussapitovoittojen/-tappioiden tili

Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (–) || || K.72 || Reaaliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (–) ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF || Rahoitusvarat || -7

AN.21 || Luonnonvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || -4

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || -2

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.3 || Velkapaperit || 0

AF || Rahoitusvarat || -5 || AF.4 || Lainat || 0

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 0 || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 1

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || -2 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || -1

AF.3 || Velkapaperit || 1 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0

AF.4 || Lainat || -1 || AF.8 || Muut velat || -1

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 1 || || ||

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || -1 || || ||

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || ||

AF.8 || Muut saamiset || -3 || || ||

|| || || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -2

Taulukko 8.16 Ulkomaiden tilikokonaisuus (ulkomaisten taloustoimien tili) (jatkoa)

V.IV: Ulkomaisten varojen ja velkojen tili

V.IV.1: Avaustase

Varat || Velat ja nettovarallisuus

AN || Muut kuin rahoitusvarat || 0 || AF || Velat || 1 274

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || 0 || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 770

AN.21 || Luonnonvarat || 0 || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 116

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || 0 || AF.3 || Velkapaperit || 77

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || 0 || AF.4 || Lainat || 17

|| || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 203

AF || Rahoitusvarat || 805 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 25

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 7

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 105 || AF.8 || Muut velat || 59

AF.3 || Velkapaperit || 125 || || ||

AF.4 || Lainat || 70 || || ||

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 345 || || ||

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 26 || || ||

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || || ||

AF.8 || Muut saamiset || 134 || || ||

|| || || B.90 || Nettovarallisuus || -469

V.IV.2: Varallisuustaseen muutokset

Varojen muutokset || Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || AF || Velat || 72

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 12

AN.21 || Luonnonvarat || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || -2

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.3 || Velkapaperit || 23

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.4 || Lainat || 35

|| || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 15

AF || Rahoitusvarat || 54 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 1 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 11 || AF.8 || Muut velat || -14

AF.3 || Velkapaperit || 13 || || ||

AF.4 || Lainat || 4 || || ||

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 15 || || ||

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 0 || || ||

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 0 || || ||

AF.8 || Muut saamiset || 10 || || ||

|| || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset || -6

|| || || B.101 || Vaihtotaseesta ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -10

|| || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 0

|| || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 4

|| || || B.1031 || Neutraaleista hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 6

|| || || B.1032 || Reaalisista hallussapitovoitoista -tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || -2

V.IV.3: Päätöstase

Varat || Velat ja nettovarallisuus

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || AF || Velat || 1 346

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 782

AN.21 || Luonnonvarat || || AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 114

AN.22 || Sopimukset, leasingsopimukset ja lisenssit || || AF.3 || Velkapaperit || 100

AN.23 || Liikearvon (goodwill) ja markkinointivarojen ostot miinus myynnit || || AF.4 || Lainat || 52

|| || || AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 218

AF || Rahoitusvarat || 859 || AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 25

AF.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || 1 || AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 10

AF.2 || Käteisraha ja talletukset || 116 || AF.8 || Muut velat || 45

AF.3 || Velkapaperit || 138 || || ||

AF.4 || Lainat || 74 || || ||

AF.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 360 || || ||

AF.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut || 26 || || ||

AF.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || || || ||

AF.8 || Muut saamiset || 144 || || ||

|| || || B.90 || Nettovarallisuus || -475

TAVAROIDEN JA PALVELUIDEN TILI (0)

8.78       Tavaroiden ja palveluiden tilin tarkoituksena on osoittaa tuoteryhmittäin koko kansantaloudessa, mitä tuotteita on tarjolla ja miten ne käytetään. Tili ei ole osa tilikokonaisuutta vaan pikemminkin tavaroiden tarjonnan ja käytön perusidentiteetti taloudessa. Se edustaa aggregoidulla tasolla tavaroiden tarjonnan ja käytön vastaavuutta tarjonta- ja käyttötaulukoiden riveillä.

8.79       Se osoittaa sen vuoksi tuoteryhmittäin ja koko kansantaloudessa resurssit (tuotoksen ja tuonnin) ja tavaroiden ja palveluiden käytön (välituotekäyttö, loppukulutus, kiinteän pääoman bruttomuodostus, varastojen muutokset, arvoesineiden hankinnat miinus luovutukset, vienti).

8.80       Koska tuotos arvotetaan perushintaan ja käyttö ostajan hintaan, tuoteverot (miinus tukipalkkiot) on sisällytettävä resurssipuolelle.

8.81       Käyttö kirjataan tavaroiden ja palveluiden tilin oikealle puolelle ja resurssit vasemmalle puolelle, toisin sanoen vastakkaiselle puolelle kuin institutionaalisten sektoreiden juoksevilla tileillä, koska tuotevirrat ovat rahavirtojen vastineita.

8.82       Tavaroiden ja palveluiden tili on määritelmän mukaan tasapainossa eikä siinä näin ollen ole tasapainoeriä.

Taulukko 8.17 Tili 0: Tavara- ja palvelutili

Resurssit || Käyttö

P.1 || Tuotos || 3 604 || P.2 || Välituotekäyttö || 1 883

P.11 || Markkinatuotos || 3 077 || P.3 || Kulutusmenot || 1 399

P.12 || Tuotos omaan loppukäyttöön || 147 || P.31 || Yksilölliset kulutusmenot || 1 230

P.13 || Markkinaton tuotos || 380 || P.32 || Kollektiiviset kulutusmenot || 169

D.21 || Tuoteverot || 141 || P.5g || Pääoman bruttomuodostus || 414

D.31 || Tuotetukipalkkiot || -8 || P.511 || Kiinteiden varojen hankinnat miinus vähennykset || 359

P.7 || Tavaroiden ja palveluiden tuonti || 499 || P.5111 || Uusien kiinteiden varojen hankinnat || 358

P.71 || Tavaroiden tuonti || 392 || P.5112 || Olemassa olevien kiinteiden varojen hankinnat || 9

P.72 || Palveluiden tuonti || 107 || P.5113 || Olemassa olevien kiinteiden varojen vähennykset || -8

|| || || P.512 || Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokulut || 17

|| || || P.52 || Varastojen muutokset || 28

|| || || P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset || 10

|| || || P.6 || Tavaroiden ja palveluiden vienti || 540

|| || || P.61 || Tavaroiden vienti || 462

|| || || P.62 || Palveluiden vienti || 78

KANSANTALOUDEN KOOTUT TILIT

8.83       Kansantalouden kootut tilit antavat tiiviin yleiskuvan kansantalouden tileistä: juoksevista tileistä, varallisuuden muodostustileistä ja varallisuustaseista.

Ne tuovat samaan taulukkoon kaikkien institutionaalisten sektoreiden, koko kansantalouden ja ulkomaiden tilit ja saattavat tasapainoon kaikki virrat sekä kaikki varat ja velat. Ne myös mahdollistavat kokonaissuureiden lukemisen suoraan.

8.84       Kansantalouden koottujen tilien taulukossa käyttö, varat ja varojen muutokset kirjataan vasemmalle puolelle, kun taas resurssit, velat sekä velkojen ja nettovarallisuuden muutokset kirjataan oikealle puolelle.

8.85       Jotta taulukko olisi luettavissa ja antaisi samalla kuvan koko taloudellisesta prosessista, on käytetty niin aggregoituja tasoja kuin järjestelmän rakenteen ymmärtämisen kannalta on mahdollista.

8.86       Taulukon sarakkeet edustavat institutionaalisia sektoreita: yrityksiä, rahoituslaitoksia, julkisyhteisöjä, kotitalouksia palvelevia voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä ja kotitalouksia. Taulukossa on myös sarake koko kansantaloutta varten, sarake ulkomaita varten ja sarake, joka tasapainottaa tavaroiden ja palveluiden käytön ja resurssit.

8.87       Taulukon rivit edustavat erilaisten taloustoimien ryhmiä, varoja ja velkoja, tasapainoeriä ja tiettyjä kokonaissuureita.

Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit

Juoksevat tilit

Käyttö || ||

|| || || || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

Tilit || Yhteensä || Tavarat ja palvelut (resurssit) || Ulkomaat || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja muut virrat, varannot ja tasapainoerät

1. Tuotanto/tavaroiden ja palveluiden ulkomaan tili || 499 || 499 || || || || || || || || P.7 || Tavaroiden ja palveluiden tuonti

540 || || 540 || || || || || || || P.6 || Tavaroiden ja palveluiden vienti

3 604 || 3 604 || || || || || || || || P.1 || Tuotos

1 883 || || || 1 883 || 17 || 115 || 222 || 52 || 1 477 || P.2 || Välituotekäyttö

133 || 133 || || || || || || || || D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot

1 854 || || || 1 854 || 15 || 155 || 126 || 94 || 1 331 || B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto / Bruttokansantuote

222 || || || 222 || 3 || 23 || 27 || 12 || 157 || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen

1 632 || || || 1 632 || 12 || 132 || 99 || 82 || 1 174 || B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto / Nettokansantuote

-41 || || -41 || || || || || || || B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase

II.1.1 Tulonmuodostustili || 1150 || || || 1150 || 11 || 11 || 98 || 44 || 986 || D.1 || Palkansaajakorvaukset

191 || || 0 || 191 || || || || || || D.2-D.3 || Tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot

133 || || 0 || 133 || || || || || || D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot

58 || || 0 || 58 || 1 || -1 || 1 || 4 || 53 || D.29-D.39 || Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot

452 || || || 452 || 3 || 84 || 27 || 46 || 292 || B.2g || Toimintaylijäämä, brutto

61 || || || 61 || || 61 || || || || B.3g || Sekatulo, brutto

238 || || || 238 || 0 || 69 || 0 || 34 || 135 || B.2n || Toimintaylijäämä, netto

53 || || || 53 || || 53 || || || || B.3n || Sekatulo, netto

II.1.2 Ensitulon jakotili || 435 || || 44 || 391 || 6 || 41 || 42 || 168 || 134 || D.4 || Omaisuustulot

1 864 || || || 1 864 || 4 || 1 381 || 198 || 27 || 254 || B.5g/B.5*g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto

1 642 || || || 1 642 || 1 || 1 358 || 171 || 15 || 97 || B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto

II.2 Tulojen uudelleenjaon tili || 213 || || 1 || 212 || 0 || 178 || 0 || 10 || 24 || D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot

333 || || 0 || 333 || || 333 || || || || D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto

384 || || 0 || 384 || 5 || 0 || 112 || 205 || 62 || D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet

299 || || 16 || 283 || 2 || 71 || 136 || 62 || 12 || D.7 || Muut tulonsiirrot

1 826 || || || 1 826 || 37 || 1 219 || 317 || 25 || 228 || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto

1 604 || || || 1 604 || 34 || 1 196 || 290 || 13 || 71 || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto

II.3 Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili || 215 || || || 215 || 31 || || 184 || || || D.63 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot

1 826 || || || 1 826 || 6 || 1 434 || 133 || 25 || 228 || B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto

1 604 || || || 1 604 || 3 || 1 411 || 106 || 13 || 71 || B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto

II.4 Tulonkäyttötili || || || || || || || || || || B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto

|| || || || || || || || || B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto

1 399 || || || 1 399 || 1 || 1 230 || 168 || || || P.4 || Todellinen kulutus

1 399 || || || 1 399 || 32 || 1 015 || 352 || || || P.3 || Kulutusmenot

11 || || 0 || 11 || 0 || || 0 || 11 || 0 || D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu

427 || || || 427 || 5 || 215 || -35 || 14 || 228 || B.8g || Säästö, brutto

205 || || || 205 || 2 || 192 || -62 || 2 || 71 || B.8n || Säästö, netto

-13 || || -13 || || || || || || || B.12 || Vaihtotase

Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit

Juoksevat tilit (jatkoa)

Resurssit

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || || || ||

|| Taloustoimet ja muut virrat varannot ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaat || Tavarat ja palvelut (käyttö) || Yhteensä || Tilit

P.7 || Tavaroiden ja palveluiden tuonti || || || || || || || 499 || || 499 || I. Tuotanto/tavaroiden ja palveluiden ulkomaan tili

P.6 || Tavaroiden ja palveluiden vienti || || || || || || || || 540 || 540

P.1 || Tuotos || 2 808 || 146 || 348 || 270 || 32 || 3 604 || || || 3 604

P.2 || Välituotekäyttö || || || || || || || || 1 883 || 1 883

D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot || || || || || || 133 || || || 133

B.1g/B.1*g || Arvonlisäys, brutto / Bruttokansantuote || 1 331 || 94 || 126 || 155 || 15 || 1 854 || || || 1 854 || II.1.1 Tulonmuodostustili __________ II.1.2 Ensitulon jakotili

P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen || 157 || 12 || 27 || 23 || 3 || 222 || || || 222

B.1n/B.1*n || Arvonlisäys, netto / Nettokansantuote || 1 174 || 82 || 99 || 132 || 12 || 1 632 || || || 1 632

B.11 || Tavaroiden ja palveluiden tase || || || || || || || -41 || || -41

D.1 || Palkansaajakorvaukset || || || || 1 154 || || 1 154 || 2 || || 1 156

D.2-D.3 || Tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot || || || 191 || || || 191 || 0 || || 191

D.21-D.31 || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot || || || 133 || || || 133 || 0 || || 133

D.29-D.39 || Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot || || || 58 || || || 58 || 0 || || 58

B.2g || Toimintaylijäämä, brutto || 292 || 46 || 27 || 84 || 3 || 452 || || || 452

B.3g || Sekatulo, brutto || || || || 61 || || 61 || || || 61

B.2n || Toimintaylijäämä, netto || 135 || 34 || 0 || 69 || 0 || 238 || || || 238

B.3n || Sekatulo, netto || || || || 53 || || 53 || || || 53

D.4 || Omaisuustulot || 96 || 149 || 22 || 123 || 7 || 397 || 38 || || 435

B.5g || Ensitulo, brutto / Kansantulo, brutto || 254 || 27 || 198 || 1 381 || 4 || 1 864 || || || 1 864 || II.2 Tulojen uudelleenjaon tili

B.5n/B.5*n || Ensitulo, netto / Kansantulo, netto || 97 || 15 || 171 || 1 358 || 1 || 1 642 || || || 1 642

D.5 || Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot || || || 213 || || || 213 || 0 || || 213

D.61 || Sosiaaliturvamaksut, netto || 66 || 213 || 50 || 0 || 4 || 333 || 0 || || 333

D.62 || Rahamääräiset sosiaalietuudet || || || || 384 || || 384 || 0 || || 384

D.7 || Muut tulonsiirrot || 6 || 62 || 104 || 36 || 36 || 244 || 55 || || 299

B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 317 || 1 219 || 37 || 1 826 || || || 1 826 || II.3 Luontoismuotoisten tulojen uudelleenjaon tili

B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 290 || 1 196 || 34 || 1 604 || || || 1 604

D.63 || Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot || || || || 215 || || 215 || || || 215

B.7g || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 133 || 1 434 || 6 || 1 826 || || || 1 826 || II.4 Tulonkäyttötili

B.7n || Oikaistu käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 106 || 1 411 || 3 || 1 604 || || || 1 604

B.6g || Käytettävissä oleva tulo, brutto || 228 || 25 || 317 || 1 219 || 37 || 1 826 || || || 1 826

B.6n || Käytettävissä oleva tulo, netto || 71 || 13 || 290 || 1 196 || 34 || 1 604 || || || 1 604

P.4 || Todellinen kulutus || || || || || || || || 1 399 || 1 399

P.3 || Kulutusmenot || || || || || || || || 1 399 || 1 399

D.8 || Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu || || || || 11 || || 11 || 0 || || 11

B.8g || Säästö, brutto || || || || || || || || ||

B.8n || Säästö, netto || || || || || || || || ||

B.12 || Vaihtotase || || || || || || || || ||

Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit

Varallisuuden muodostustilit

Varojen muutokset

|| || || || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

Tilit || Yhteensä || Tavarat ja palvelut (resurssit) || Ulkomaat || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja muut virrat, varannot ja tasapainoerät

III.1.1 Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili || || || || || || || || || || B.8n || Säästö, netto

|| || || || || || || || || B.12 || Vaihtotase

|| || || || || || || || || D.9r || Pääomansiirrot, saadut

|| || || || || || || || || D.9p || Pääomansiirrot, maksetut (-)

192 || || -29 || 221 || 20 || 236 || -81 || -16 || 62 || B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

III.1.2 Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili || 414 || || || 414 || 5 || 55 || 38 || 8 || 308 || P.5g || Pääoman bruttomuodostus

-222 || || || -222 || -3 || -23 || -27 || -12 || -157 || P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen (–)

28 || || || 28 || 0 || 2 || 0 || 0 || 26 || P.52 || Varastojen muutokset

10 || || || 10 || 0 || 5 || 3 || 0 || 2 || P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset

0 || || 0 || 0 || 1 || 4 || 2 || 0 || -7 || NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset

0 || || -10 || 10 || -4 || 174 || -103 || -1 || -56 || B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-)

III.2 Rahoitustili || 483 || || 47 || 436 || 2 || 189 || -10 || 172 || 83 || F || Rahoitusvarojen nettohankinta

0 || || 1 || -1 || || || 0 || -1 || || F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet

100 || || 11 || 89 || 2 || 64 || -26 || 10 || 39 || F.2 || Käteisraha ja talletukset

95 || || 9 || 86 || -1 || 10 || 4 || 66 || 7 || F.3 || Velkapaperit

82 || || 4 || 78 || 0 || 3 || 3 || 53 || 19 || F.4 || Lainat

119 || || 12 || 107 || 0 || 66 || 3 || 28 || 10 || F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet

48 || || 0 || 48 || 0 || 39 || 1 || 7 || 1 || F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut

14 || || 0 || 14 || 0 || 3 || 0 || 8 || 3 || F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot

25 || || 10 || 15 || 1 || 4 || 5 || 1 || 4 || F.8 || Muut saamiset ja velat

III.3.1 Varojen volyymin muiden muutosten tili || 33 || || || 33 || 0 || 0 || 7 || 0 || 26 || K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi

-11 || || || -11 || 0 || 0 || -2 || || -9 || K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen

-11 || || || -11 || 0 || 0 || -6 || 0 || -5 || K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset

0 || || || 0 || 0 || 0 || 5 || 0 || -5 || K.4 || Korvauksettomat haltuunotot

2 || || || 2 || 0 || 2 || 0 || 1 || 1 || K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset

0 || || || 0 || 0 || 0 || -4 || -2 || 6 || K.6 || Luokitusmuutokset

13 || || || 13 || 0 || 0 || 0 || -1 || 14 || || Muut volyymin muutokset, yhteensä

|| || || || || || || || || || josta:

-7 || || || -7 || 0 || 0 || -3 || -2 || -2 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

17 || || || 17 || 0 || 0 || 3 || 0 || 14 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

3 || || || 3 || 0 || 0 || 0 || 1 || 2 || AF || Rahoitusvarat/velat

|| || || || || || || || || B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

III.3.2 Uudelleen-arvotustili || || || || || || || || || || K.7 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja ‑tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

280 || || || 280 || 8 || 80 || 44 || 4 || 144 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

126 || || || 126 || 5 || 35 || 21 || 2 || 63 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

154 || || 0 || 154 || 3 || 45 || 23 || 2 || 81 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

91 || || 7 || 84 || 2 || 16 || 1 || 57 || 8 || AF || Rahoitusvarat/velat

|| || || || || || || || || B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset

Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit

Varallisuuden muodostustilit (jatkoa)

Velkojen ja nettovarallisuuden muutokset

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || || || ||

|| Taloustoimet ja muut virrat varannot ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaat || Tavarat ja palvelut (käyttö) || Yhteensä || Tilit

B.8n || Säästö, netto || 71 || 2 || -62 || 192 || 2 || 205 || || || 205 || II.1.1 Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvan nettovarallisuuden muutoksen tili

B.12 || Vaihtotase || || || || || || || -13 || || -13

D.9r || Pääomansiirrot, saadut || 33 || 0 || 6 || 23 || 0 || 62 || 4 || || 66

D.9p || Pääomansiirrot, maksetut (-) || -16 || -7 || -34 || -5 || -3 || -65 || -1 || || -66

B.101 || Säästöstä ja pääomansiirroista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 88 || -5 || -90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192 || II.1.2 Muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili

P.5g || Pääoman bruttomuodostus || || || || || || || || 414 || 414

P.51c || Kiinteän pääoman kuluminen (–) || || || || || || || || -222 ||

P.52 || Varastojen muutokset || || || || || || || || 28 || 28

P.53 || Arvoesineiden hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 10 || 10

NP || Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset || || || || || || || || 0 ||

B.9 || Nettoluotonanto (+)/nettoluotonotto (-) || -56 || -1 || -103 || 174 || -4 || 10 || -10 || || 0 || III.2 Rahoitustili

F || Velkojen nettohankinta || 139 || 173 || 93 || 15 || 6 || 426 || 57 || || 483

F.1 || Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet || || || || || || || || ||

F.2 || Käteisraha ja talletukset || || 65 || 37 || || || 102 || -2 || || 100

F.3 || Velkapaperit || 6 || 30 || 38 || 0 || 0 || 74 || 21 || || 95

F.4 || Lainat || 21 || 0 || 9 || 11 || 6 || 47 || 35 || || 82

F.5 || Osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet || 83 || 22 || || || || 105 || 14 || || 119

F.6 || Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut ||   || 48 || 0 || || || 48 || 0 || || 48

F.7 || Johdannaiset ja työsuhdeoptiot || 3 || 8 || 0 || 0 || 0 || 11 || 3 || || 14

F.8 || Muut saamiset ja velat || 26 || || 9 || 4 || || 39 || -14 || || 25

K.1 || Varojen muuttuminen taloudellisesti merkittäväksi || || || || || || || || || || II.3.1 Varojen volyymin muiden muutosten tili

K.2 || Valmistamattomien varojen taloudellisen arvon häviäminen || || || || || || || || ||

K.3 || Katastrofien aiheuttamat menetykset || || || || || || || || ||

K.4 || Korvauksettomat haltuunotot || || || || || || || || ||

K.5 || Muualla luokittelemattomat muut volyymin muutokset || 0 || 0 || 0 || 1 || 0 || 1 || || || 1

K.6 || Luokitusmuutokset || 0 || 0 || 2 || 0 || 0 || 2 || || || 2

|| Muut volyymin muutokset yhteensä || 0 || 0 || 2 || 1 || 0 || 3 || || || 3

|| josta: || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 0 || 0 || 2 || 1 || 0 || 3 || || || 3

B.102 || Varojen volyymin muista muutoksista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 14 || -1 || -2 || -1 || 0 || 10 || || || 10

K.7 || Nimelliset hallussapitovoitot ja -tappiot || || || || || || || || || || II.3.2 Uudelleen-arvotustili

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 18 || 51 || 7 || 0 || 0 || 76 || 15 || || 91

B.103 || Nimellisistä hallussapitovoitoista ja tappioista johtuvat nettovarallisuuden muutokset || 134 || 10 || 38 || 96 || 10 || 288 || 4 || || 292

Taulukko 8.18 Kansantalouden kootut tilit

Varallisuustaseet

Varat

|| || || || S.1 || S.15 || S.14 || S.13 || S.12 || S.11 || ||

Tilit || Yhteensä || Tavarat ja palvelut (resurssit) || Ulkomaat || Koko kansantalous || KPVTY:t || Kotitaloudet || Julkisyhteisöt || Rahoituslaitokset || Yritykset || || Taloustoimet ja muut virrat, varannot ja tasapainoerät

IV.1 Varallisuuden avaustase || 4 621 || || || 4 621 || 159 || 1 429 || 789 || 93 || 2 151 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

2 818 || || || 2 818 || 124 || 856 || 497 || 67 || 1 274 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

1 803 || || || 1 803 || 35 || 573 || 292 || 26 || 877 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

9 036 || || 805 || 8 231 || 172 || 3 260 || 396 || 3 421 || 982 || AF || Rahoitusvarat/velat

|| || || || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus

IV.2 Varallisuustaseen muutokset || || || || || || || || || || || Varojen muutokset yhteensä

480 || || || 480 || 11 || 115 || 57 || -4 || 301 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

294 || || || 294 || 7 || 67 || 29 || -4 || 195 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

186 || || || 186 || 4 || 48 || 28 || 0 || 106 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

577 || || 54 || 523 || 4 || 205 || -9 || 230 || 93 || AF || Rahoitusvarat/velat

|| || || || || || || || || B.10 || Nettovarallisuuden muutokset, yhteensä

|| || || || || || || || || B.101 || Säästö ja pääomansiirrot

|| || || || || || || || || B.102 || Muut varojen volyymin muutokset

|| || || || || || || || || B.103 || Nimelliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-)

IV.3 Varallisuuden päätöstase || 5 101 || || || 5 101 || 170 || 1 544 || 846 || 89 || 2 452 || AN || Muut kuin rahoitusvarat

3 112 || || || 3 112 || 131 || 923 || 526 || 63 || 1 469 || AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat

1 989 || || || 1 989 || 39 || 621 || 320 || 26 || 983 || AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat

9 613 || || 859 || 8 754 || 176 || 3 465 || 387 || 3 651 || 1 075 || AF || Rahoitusvarat/velat

|| || || || || || || || || B.90 || Nettovarallisuus

Velat ja nettovarallisuus

|| || S.11 || S.12 || S.13 || S.14 || S.15 || S.1 || || || ||

|| Taloustoimet ja muut virrat varannot ja tasapainoerät || Yritykset || Rahoituslaitokset || Julkisyhteisöt || Kotitaloudet || KPVTY:t || Koko kansantalous || Ulkomaat || Tavarat ja palvelut (käyttö) || Yhteensä || Tilit

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || || IV.1 Varallisuuden avaustase

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 3 221 || 3 544 || 687 || 189 || 121 || 7 762 || 1 274 || || 9 036

B.90 || Nettovarallisuus || -88 || -30 || 498 || 4 500 || 210 || 5 090 || -469 || || 4 621

|| Varojen muutokset yhteensä || || || || || || || || || || IV.2 Varallisuustaseen muutokset

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 157 || 224 || 102 || 16 || 6 || 505 || 72 || || 577

B.10 || Nettovarallisuuden muutokset, yhteensä || 237 || 4 || -54 || 304 || 9 || 500 || -6 || || 494

B.101 || Säästö ja pääomansiirrot || 88 || -5 || -90 || 210 || -1 || 202 || -10 || || 192

B.102 || Muut varojen volyymin muutokset || 14 || -1 || -2 || -1 || 0 || 10 || || || 10

B.103 || Nimelliset hallussapitovoitot (+)/-tappiot (-) || 134 || 10 || 38 || 96 || 10 || 288 || 4 || || 292

AN || Muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || || || IV.3 Varallisuuden päätöstase

AN.1 || Valmistetut muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AN.2 || Valmistamattomat muut kuin rahoitusvarat || || || || || || || || ||

AF || Rahoitusvarat/velat || 3 378 || 3 768 || 789 || 205 || 127 || 8 267 || 1 346 || || 9 613

B.90 || Nettovarallisuus || 149 || -26 || 444 || 4 804 || 219 || 5 590 || -475 || || 5 115

KOKONAISSUUREET

8.88       Kokonaissuureet ovat yhteenvetoindikaattoreita koko kansantalouden toiminnan tuloksesta ja avainsuureita makrotaloudellisia analyysejä sekä ajallisia ja paikallisia vertailuja varten.

MARKKINAHINTAINEN BRUTTOKANSANTUOTE (BKT)

8.89       Markkinahintainen bruttokansantuote on kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos. Se voidaan määritellä kolmella tavalla:

a)      tuotannon perusteella: BKT on eri institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summa plus tuoteverot ja miinus tuotetukipalkkiot (joita ei kohdenneta sektoreille ja toimialoille). Se on myös tasapainoerä koko kansantalouden tuotantotilillä.

b)      menojen perusteella: BKT on kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summa (kulutus ja pääoman bruttomuodostus) plus tavaroiden ja palveluiden vienti miinus niiden tuonti.

c)      tulojen perusteella: BKT on koko kansantalouden tulonmuodostustilin käytön summa (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, koko kansantalouden bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo).

8.90       Vähentämällä kiinteän pääoman kuluminen BKT:sta saadaan markkinahintainen nettokansantuote (NKT).

KOKO KANSANTALOUDEN TOIMINTAYLIJÄÄMÄ

8.91       Koko kansantalouden brutto- (tai netto-) toimintaylijäämä on eri toimialojen tai institutionaalisten sektoreiden brutto- (tai netto-) toimintaylijäämien summa.

KOKO KANSANTALOUDEN SEKATULO

8.92       Koko kansantalouden brutto- (tai netto-) sekatulo on yhtä kuin kotitaloussektorin brutto- (tai netto-) sekatulo.

KOKO KANSANTALOUDEN YRITYSTULO

8.93       Koko kansantalouden brutto- (tai netto-) yritystulojen summa.

KANSANTULO (MARKKINAHINTAAN)

8.94       Brutto- (tai netto-) kansantulo (markkinahintaan) edustaa kotimaisten institutionaalisten yksiköiden yhteensä saamaa ensituloa: palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja miinus tukipalkkioita, omaisuustuloa (saatavaa miinus maksettavaa), (brutto- tai netto-) toimintaylijäämää ja (brutto- tai netto-) sekatuloa.

Bruttokansantulo (markkinahintaan) on yhtä suuri kuin BKT miinus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisille talousyksiköille maksamat ensitulot plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomaisilta talousyksiköiltä saamat ensitulot.

Kansantulo ei ole tuotantokäsite vaan tulokäsite, joka on tärkeämpi, jos se on ilmaistuna nettomääräisenä, toisin sanoen kiinteän pääoman kulumisen vähentämisen jälkeen.

KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA KANSANTULO

8.95       Käytettävissä oleva brutto- (tai netto-) kansantulo on institutionaalisten sektoreiden käytettävissä olevien brutto-(tai netto-) tulojen summa. Käytettävissä oleva brutto- (tai netto-) kansantulo on yhtä suuri kuin brutto-(tai netto-)kansantulo (markkinahintaan) miinus ulkomaisille talousyksiköille maksetut tulonsiirrot (tulo-, omaisuus- yms. verot, sosiaaliturvamaksut, sosiaalietuudet ja muut tulonsiirrot) plus kotimaisten talousyksiköiden ulkomailta saamat tulonsiirrot.

SÄÄSTÖ

8.96       Tämä kokonaissuure mittaa käytettävissä olevan kansantulon sitä osaa, jota ei käytetä kulutusmenoihin. Brutto-(tai netto-) säästö on eri institutionaalisten sektoreiden brutto- (tai netto-) säästöjen summa.

VAIHTOTASE

8.97       Ensitulojen ja tulonsiirtojen ulkomaan tilin tasapainoerä edustaa koko kansantalouden ulkomaiden kanssa harjoittamista juoksevista taloustoimista (tavaroiden ja palveluiden kauppa, ensitulot, tulonsiirrot) syntynyttä ylijäämää (jos se on negatiivinen) tai alijäämää (jos se on positiivinen).

KOKO KANSANTALOUDEN NETTOLUOTONANTO (+) TAI -LUOTONOTTO (-)

8.98       Koko kansantalouden nettoluotonanto (+) tai -luotonotto (–) on institutionaalisten sektoreiden nettoluotonannon tai -luotonoton summa. Se edustaa niitä nettoresursseja, jotka koko kansantalous antaa ulkomaiden käytettäväksi (jos se on positiivinen) tai saa ulkomailta käytettäväkseen (jos se on negatiivinen). Koko kansantalouden nettoluotonanto (+) tai -luotonotto (–) on yhtä suuri mutta vastakkaista merkkiä kuin ulkomaiden nettoluotonotto (–) tai luotonanto (+).

KOKO KANSANTALOUDEN NETTOVARALLISUUS

8.99       Koko kansantalouden nettovarallisuus on institutionaalisten sektoreiden nettovarallisuuden summa. Se edustaa koko kansantalouden muiden kuin rahoitusvarojen arvoa vähennettynä ulkomaiden rahoitusvarojen ja -velkojen taseella.

JULKISYHTEISÖJEN MENOT JA TULOT

Julkisyhteisöjen menot ja tulot määritellään EKT-luokkien luettelon avulla.

8.100     Julkisyhteisöjen menot muodostuvat seuraavista EKT-luokista, jotka kirjataan julkisyhteisöjen tilien käyttöpuolelle lukuun ottamatta kohtaa D.3, joka kirjataan julkisyhteisöjen tilien resurssipuolelle:

P.2 Välituotekäyttö

P.5 Pääoman bruttomuodostus

D.1 Palkansaajakorvaukset

D.29 Muut tuotantoverot, maksetut

D.3 Tukipalkkiot, maksetut

D.4 Omaisuustulot, maksetut

D.5 Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot

D.62 Rahamääräiset sosiaalietuudet

D.632 Luontoismuotoiset yhteiskunnalliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto

D.7 Muut tulonsiirrot

D.8 Eläkeoikeuksien muutoksen oikaisu

D.9p Pääomansiirrot, maksetut

NP Valmistamattomien varojen hankinnat miinus vähennykset

Julkisyhteisöjen tulot muodostuvat seuraavista EKT-luokista, jotka kirjataan julkisyhteisöjen tilien resurssipuolelle lukuun ottamatta kohtaa D.39, joka kirjataan julkisyhteisöjen tilien käyttöpuolelle:

P.11 Markkinatuotos

P.12 Tuotos omaan loppukäyttöön

P.13 Maksut markkinattomasta tuotoksesta

D.2 Tuotanto- ja tuontiverot, saadut

D.39 Muut tuotantotukipalkkiot, saadut

D.4 Omaisuustulot, saadut

D.5 Tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot

D.61 Sosiaaliturvamaksut, netto

D.7 Muut tulonsiirrot

D.9r Pääomansiirrot, maksetut

Julkisyhteisöjen tulojen ja julkisyhteisöjen menojen erotus on määritelmällisesti julkisyhteisösektorin nettoluotonanto (+) / nettoluotonotto (–).

Kohtien D.41 (korot), D73 (julkisyhteisöjen sisäiset tulonsiirrot), D.92 (investointiavustukset) ja D.99 (muut pääomansiirrot) taloustoimet on sulautettu. Muita taloustoimia ei ole sulautettu.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 09

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

Luku 9: TARJONTA- JA KÄYTTÖTAULUKOT JA PANOS-TUOTOSKEHIKKO

Johdanto

9.01       Tässä luvussa luodaan katsaus tarjonta- ja käyttötaulukoihin ja panos-tuotoskehikkoon.

9.02       Panos-tuotoskehikon ytimen muodostavat tarjonta- ja käyttötaulukot käyvin hinnoin ja edeltävän vuoden hinnoin. Kehikkoa täydentävät analyyttisemmät symmetriset panos-tuotostaulukot, jotka johdetaan tarjonta- ja käyttötaulukoista käyttäen olettamuksia tai lisätietoja.

Tarjonta- ja käyttötaulukoita sekä symmetrisiä panos-tuotostaulukoita voidaan laajentaa ja muuntaa erityistarkoituksia kuten rahamääräistä tai fyysistä tuottavuustilinpitoa, työvoimatilinpitoa, neljännesvuositilinpitoa, aluetilinpitoa ja ympäristötilinpitoa varten.

9.03       Tarjonta- ja käyttötaulukot ovat matriiseja, joissa kuvataan tuotostyypin ja toimialan mukaan luokiteltujen tuotteisiin kohdistuvien taloustoimien arvoa kansantaloudessa. Nämä taulukot kuvaavat

a)      tuotantokustannusten ja tuotannossa syntyvien tulojen rakennetta;

b)      kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden virtoja;

c)      tavaroiden ja palveluiden virtoja kotimaan talouden ja ulkomaiden välillä; jotta analyysi toimisi eurooppalaisessa yhteydessä, on erotettava toisistaan EU:n sisäiset virrat ja virrat EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

9.04       Tarjontataulukko kuvaa tavaroiden ja palveluiden tarjontaa tuotteen ja tuottavan toimialan mukaan eriteltynä kotimaisiin toimialoihin ja tuontiin. Kaavio tarjontataulukosta esitetään taulukossa 9.1.

Taulukko 9.1 Kaavio tarjontataulukosta

Tarjonta || Tuottavat toimialat || Ulkomaat || Yhteensä

Tuote || Tuotoksen arvo || Tuonnin arvo || Tarjonta yhteensä tuotteittain

Yhteensä || Toimialan tuotos yhteensä || Tuonti yhteensä || Tarjonta yhteensä

9.05       Käyttötaulukossa esitetään tavaroiden ja palveluiden käyttö luokiteltuna tuotteen ja käyttötyypin mukaan. Sarakkeissa esitetyt käyttöluokat ovat seuraavat:

a)      Välituotekäyttö toimialoittain

b)      Kulutusmenot: kotitaloudet, julkisyhteisöt ja kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (KPVTY);

c)      Pääoman bruttomuodostus ja

d)      Vienti.

Taulukon toimialoittaista välituotekäyttöä kuvaavissa sarakkeissa esitetään bruttoarvonlisäyksen komponentit seuraavasti:

a)      Palkansaajakorvaukset;

b)      Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot;

c)      Nettosekatulo, nettotoimintaylijäämä ja kiinteän pääoman kuluminen.

Kaavio käyttötaulukosta esitetään taulukossa 9.2.

Taulukko 9.2 Kaavio käyttötaulukosta

Käyttö || Ostavat toimialat || Kulutusmenot || Pääoman bruttomuodostus || Ulkomaat || Yhteensä

Tuote || || || || ||

Yhteensä || Välituotekäyttö || Kulutusmenot || Pääoman bruttomuodostus || Vienti || Käyttö yhteensä

Arvonlisäyksen komponentit || Palkansaajakorvaukset Muut verot miinus tukipalkkiot Nettotoimintaylijäämä Kiinteän pääoman kuluminen ||

9.06       Tarjonta- ja käyttötaulukoissa pätevät seuraavat identiteetit:

a)      Kunkin toimialan osalta tuotos on yhtä kuin välituotekäyttö plus bruttoarvonlisäys.

b)      Kunkin tuotteen osalta tarjonta vastaa kaiken käytön summaa, mikä esitetään tasapainotetuilla riveillä tarjonta- ja käyttökehikossa.

Identiteetti on voimassa ainoastaan, kun tarjonta ja käyttö on arvotettu samalla perustalla eli molemmat ostajanhinnoin tai molemmat perushinnoin (ks. kohdat 9.30–9.33).

Näin ollen jokaisen tuotteen osalta:

Tarjonta ostajanhinnoin on yhtä kuin

Tuotteen tuotos perushinnoin

plus   Tuonti perushinnoin

plus   Kaupan ja kuljetuksen lisät

plus   Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot

mikä on yhtä kuin tuotteen käyttö ostajanhinnoin, mikä on yhtä kuin tuotteen

Välituotekysyntä

plus   Kulutusmenot

plus   Pääoman bruttomuodostus

plus   Vienti

Koko kansantalouden tasolla välituotekysyntä yhteensä on yhtä kuin välituotekäyttö yhteensä; kaupan ja kuljetuksen lisien summa on nolla koko kansantaloudessa, koska ne ovat yhtä suuret kuin lisiä tuottavien toimialojen tuotos, joten tämä identiteetti voidaan ilmoittaa seuraavasti:

Tuotos + tuonti + tuoteverot = Välituotekäyttö + kulutusmenot + pääomanmuodostus + vienti

mistä seuraa, että

Tuotos – välituotekäyttö + tuoteverot

= kulutusmenot + pääomanmuodostus + vienti miinus tuonti

mikä osoittaa tuotanto- ja menolähestymistavan vastaavuuden BKT:n mittaamisessa.

c)      Bruttoarvonlisäys tuotoksen ja välituotekäytön välisenä erotuksena toimialan mukaan. Se on sama kuin syntyneiden tulojen summa. Näin ollen bruttoarvonlisäys on yhtä kuin palkansaajakorvausten, kiinteän pääoman kulumisen, nettotoimintaylijäämän/sekatulon sekä muiden tuotantoverojen miinus tuotantotukipalkkioiden summa. Tämä mahdollistaa sen, että BKT:n mittaamisen käytetyn tulolähestymistavan johdonmukaisuus suhteessa tuotantolähestymistapaan voidaan tarkistaa.

9.07       Tarjonta- ja käyttötaulukot muodostavat keskeiset puitteet toimialaa koskeville analyyseille, kuten tuotosta, arvonlisäystä, palkansaajakorvauksia, työllisyyttä, toimintaylijäämää/sekatuloa, tuotantoveroja (miinus tuotantotukipalkkiot), kiinteän pääoman bruttomuodostusta sekä kiinteän pääoman ja pääomakannan kulumista koskeville analyyseille.

9.08       Tarjonta- ja käyttötaulukot sisältävät seuraavien tilien virrat:

a)      tavaroiden ja palveluiden tili;

b)      tuotantotili;

c)      tulonmuodostustili.

Nämä tilit osoittavat tulonmuodostuksen sekä tavaroiden ja palvelujen tarjonnan ja käytön institutionaalisen sektorin mukaan. Tarjonta- ja käyttötaulukot voivat täydentää näitä tietoja kuvaamalla toimialakohtaisen erittelyn sekä volyymin ja hinnan muutokset. Institutionaalisen sektorin mukaiset tiedot sektoritileissä ja toimialakohtaiset tiedot tarjonta- ja käyttötaulukoissa voidaan yhdistää ristiintaulukoinnin avulla (ks. taulukko 9.3).

Taulukko 9.3 Tarjonta- ja käyttötaulukon sektoritileihin liittävä taulukko

|| Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 – 5 - … || Yhteensä

Sektori || ||

S.11 Yritykset || ||

Välituotekäyttö || ||

Bruttoarvonlisäys || ||

Palkansaajakorvaukset || ||

Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot || ||

Kiinteän pääoman kuluminen || ||

Nettotoimintaylijäämä/sekatulo || ||

Tuotos || ||

Kiinteän pääoman bruttomuodostus || ||

Kiinteä pääomakanta || ||

Työllisyys || ||

S. 12 Rahoituslaitokset || ||

Välituotekäyttö || ||

. . . || ||

Työllisyys || ||

S.13 Julkisyhteisöt || ||

S.14 Kotitaloudet || ||

S.142 Elinkeinonharjoittajat || ||

Omistusasuntopalvelut || ||

S.15 KPVTY || ||

Sektorit yhteensä || ||

Välituotekäyttö || ||

. . . . || ||

Työllisyys || ||

9.09       Taulukossa 9.4 esitetään symmetrinen panos-tuotostaulukko matriisina, joka osoittaa, miten tarjonta vastaa käyttöä hyödyntäen panoksen tuote kertaa tuote- tai toimiala kertaa toimiala ‑luokitusta sekä välituotekäytön ja loppukäytön yksityiskohtaisia taloustoimia. Symmetrisen panos-tuotostaulukon ja käyttötaulukon välillä on yksi tärkeä käsitteellinen ero: käyttötaulukoissa kirjaukset osoittavat, miten toimialat käyttävät tuotteita välituotekäytössä kun taas symmetrisissä panos-tuotostaulukoissa on kaksi vaihtoehtoista esitystapaa:

a)      kirjaukset osoittavat, miten tuotteita käytetään välituotekäytössä tuotteiden valmistamiseen tai

b)      kirjaukset osoittavat, miten toimialan tuotoksia käytetään muiden toimialojen välituotekäytössä toimialoittaisen tuotoksen luomiseen.

Näin ollen symmetrisessä panos-tuotostaulukossa käytetään joko tuote- tai toimialaluokitusta sekä riveillä että sarakkeissa.

Taulukko 9.4 Kaavio symmetrisestä panos-tuotostaulukosta, tuotteiden osalta

|| Tuotetut tuotteet || Kulutusmenot || Pääoman bruttomuodostus || Ulkomaat || Yhteensä

Käytetyt tuotteet || Välituotekäyttö || Kotitalouksien, KPVTY:iden ja julkisyhteisöjen kulutus || Pääoman bruttomuodostus || Vienti ||

Yhteensä || || || || ||

Bruttoarvonlisäyksen komponentit || || || || ||

Ulkomaat || || || || ||

Yhteensä || || || || ||

9.10       Tuottajayksiköiltä saatavista tilastotiedoista suurin osa koskee tuotettuja tai myytyjä tuotteita. Ostettuja tai käytettyjä tuotteita koskevat tiedot ovat tavallisesti vähemmän yksityiskohtaisia. Tarjonta- ja käyttötaulukkojen esitystapa on suunniteltu sopivaksi tämän tyyppisille tilastotiedoille (toisin sanoen toimialojen käyttämät tuotteet).

9.11       Sitä vastoin sellaisia tuote kertaa tuote- tai toimiala kertaa toimiala -luonteisia tietoja, joita symmetrisessä panos-tuotostaulukossa tarvitaan, ei useinkaan ole saatavilla. Esimerkiksi toimialoja koskevissa kyselyissä saadaan usein tietoja tuotannossa käytettyjen tuotteiden lajista sekä tuotetuista ja myydyistä tuotteista. Tiettyjen tuotteiden valmistukseen käytetyistä panoksista ei yleensä ole saatavilla tietoja.

9.12       Tarjonta- ja käyttötaulukkojen muotoon järjestetyt tiedot tarjoavat lähtökohdan analyyttisemman muotoisen symmetrisen panos-tuotostaulukon rakentamiselle. Toimiala kertaa tuote -tiedot tarjonta- ja käyttötaulukoissa voidaan muuntaa symmetrisiksi taulukoiksi lisäämällä lisätietoja panosrakenteista tai olettamalla identtisiä panosrakenteita tai markkinaosuuksia tuote- tai toimialakohtaisesti.

9.13       Tarjonta- ja käyttötaulukoissa ja panos-tuotospuitteissa yhdistyy kolme eri tehtävää:

– kuvaus

– tilastoväline

– analyysiväline.

Kuvaus

9.14       Tarjonta- ja käyttötaulukot antavat järjestelmällisen kuvauksen tulonmuodostuksesta ja tuotteen tarjonnasta sekä käytöstä toimialakohtaisesti. Yksittäisten toimialojen tuotantoprosessien panosten ja tuotosten kehityssuunnat esitetään kansantalouden kehyksessä eli muiden kotimaisten toimialojen tuotantoprosesseihin sekä ulkomaihin ja kulutusmenoihin liittyen.

Yksi tarjonta- ja käyttötaulukoiden tärkeä tehtävä on osoittaa muutokset talouden rakenteessa, esimerkiksi muutokset eri toimialojen merkityksessä, muutokset käytetyissä panoksissa ja tuotetuissa tuotoksissa sekä muutokset kulutusmenojen, pääoman bruttomuodostuksen, tuonnin ja viennin koostumuksessa. Muutokset voivat kuvastaa globalisaation, ulkoistamisen, innovaatioiden sekä työvoimakustannusten, verojen, öljynhintojen ja valuuttakurssien muutosten kaltaisia kehityssuuntia

Edeltävän vuoden hintaisia tarjonta- ja käyttötaulukoita käytetään BKT:n volyymin kasvua koskevien tilastojen laadintaan, jotta voidaan kuvata talouden rakenteen nimellisiä ja määrällisiä muutoksia. Ne tarjoavat myös puitteet, joissa voidaan esittää kansalliset hintamuutokset ja työvoimakustannusten muutokset.

Tilastoväline

9.15       Kun käytetään tuotantoa, menoja ja tuloja koskevia tietoja tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimisessa ja sovitetaan yhteen epäjohdonmukaiset estimaatit, saadaan luotettava ja tasapainoinen kansantalouden tilinpito, johon sisältyvät estimaatit keskeisistä kokonaissuureista, kuten BKT:stä käyvin hinnoin ja edeltävän vuoden hinnoin.

9.16       Mitattaessa markkinahintaista BKT:tä voidaan käyttää kolmea perustoimintatapaa: tuotantolähestymistapaa, menolähestymistapaa sekä tulolähestymistapaa. Näitä kolmea eri lähestymistapaa käytetään tarjonta- ja käyttötaulukoiden laatimisessa.

a)      Tuotantolähestymistavan mukaan markkinahintainen BKT on yhtä kuin tuotos perushintaan miinus välituotekäyttö ostajanhintaan plus tuoteverot (miinus tuotetukipalkkiot).

b)      Menolähestymistavan mukaan markkinahintainen BKT on yhtä kuin loppukäyttöluokkien summa miinus tuonti: kulutusmenot plus pääoman bruttomuodostus plus vienti miinus tuonti.

c)      Tulolähestymistavan mukaan markkinahintainen BKT on yhtä kuin palkansaajakorvausten, kiinteän pääoman kulumisen, muiden tuotantoverojen miinus tuotantotukipalkkioiden, nettotoimintaylijäämän/sekatulon sekä tuoteverojen miinus tuotetukipalkkioiden summa.

Yksi yhtenäinen markkinahintainen BKT-estimaatti saadaan, kun tarjonta- ja käyttötaulukot tasapainotetaan.

9.17       Tarjonta- ja käyttötaulukot ovat erityisen käyttökelpoisia estimoitaessa markkinahintaista BKT:tä tuotanto- ja menolähestymistavan mukaisesti. Keskeisiä tietolähteitä tässä ovat yrityksiin kohdistuvat kyselytutkimukset sekä hallinnolliset tiedot, kuten ALV-rekisterit ja valmisteverot. Tarjonta- ja käyttötaulukoita käytetään yhdistämään tuotanto- ja menolähestymistavalla saadut tiedot laskemalla ja tasapainottamalla tarjonta ja käyttö tuotetasolla. Tässä menetelmässä tietyn tuotteen tarjonta lasketaan ja jaetaan eri käyttöjen mukaan, kuten kotitalouksien kulutusmenot, välituotekäyttö ja vienti. Tulomenetelmä ei tarjoa samaa luotettavaa tasapainotusta, koska toimintaylijäämä ja sekatulo estimoidaan yleensä residuaalina kahden muun lähestymistavan tietojen perusteella. Tarjonta- ja käyttötaulukoiden johdonmukaisuus suhteessa sektoritileihin voidaan tarkistaa linkkitaulukoiden kautta (ks. taulukko 9.3). Tämän avulla on helpompi estimoida markkinahintainen BKT vertaamalla yritysten tuloslaskelmista saatuja tietoja vastaaviin toimialakohtaisiin estimaatteihin.

9.18       Tarjonta- ja käyttötaulukoilla on erilaisia tilastollisia tarkoituksia.

Esimerkiksi:

a)      tietolähteiden aukkojen ja epäjohdonmukaisuuksien paljastaminen;

b)      estimaattien tekeminen jäännöserien perusteella, esimerkiksi estimoimalla tiettyjen tuotteiden kulutus jäännöseränä sen jälkeen, kun tuotteiden muut käyttötarkoitukset on kohdennettu;

c)      estimaattien tekeminen ekstrapoloimalla lukuja perusajanjaksolta myöhemmille ajanjaksoille, joilta ei ole saatavilla niin luotettavia tietoja; esimerkiksi vuosittaiset luvut voidaan estimoida poikkileikkausvuotta koskevien yksityiskohtaisten tarjonta- ja käyttölukujen perusteella ja myöhemmät neljännesvuosittaiset luvut voidaan estimoida ekstrapoloimalla viiteajanjaksosta;

d)      tarjonta- ja käyttötaulukkojen lukujen ja johdettujen lukujen (kuten esim. tuotantotilien lukujen) johdonmukaisuuden, uskottavuuden ja täydellisyyden tarkistaminen ja parantaminen; tämän vuoksi tasapainottaminen ei rajoitu käypähintaisiin tarjonta- ja käyttötaulukoihin:

(1)     Käyttämällä apuna taulukon 9.3 kaltaisia taulukoita, jotka osoittavat yhteydet sektoritileihin, voidaan tehdä suora vertailu tarjonta- ja käyttöjärjestelmästä saatujen tuotanto-, meno- ja tuloestimaattien sekä sektoritileissä käytettyjen riippumattomien lähteiden välillä. Yhteensovittaminen tässä vaiheessa takaa sen, että tarjonnan ja käytön tasapainottamisen jälkeen saavutetaan johdonmukaisuus tarjonta- ja käyttötaulukkojen ja sektoritilien välillä.

(2)     Kun symmetriset panos-tuotostaulukot johdetaan tarjonta- ja käyttötaulukoista, saattaa tarjonta- ja käyttötaulukoissa paljastua epäjohdonmukaisuuksia ja heikkouksia.

(3)     Laatimalla tarjonta- ja käyttötaulukot käypiin ja kiinteisiin hintoihin kahdelle tai useammalle vuodelle, voidaan volyymien, arvojen ja hintojen muutosarviot tasapainottaa samanaikaisesti: verrattuna tarjonta- ja käyttötaulukkojen laatimiseen ja tasapainottamiseen yhdeltä vuodelta erikseen ja vain käypinä hintoina tämä tehostaa huomattavasti tarjonta- ja käyttökehikkoa.

e)      indeksilukujen ja hinta- ja volyymimittaimien painottaminen ja laskeminen, esim. BKT:stä deflatoimalla loppukäyttö tuotekohtaisesti tai BKT:stä soveltamalla kaksoisdeflatointimenetelmää toimialakohtaisesti. Deflatointi tehdään taloustoimien aggregoinnin alimmalla mahdollisella tasolla, joka on johdonmukainen hintamuutosten luotettavien estimaattien kanssa, seuraavista syistä:

(1)     yleisesti ottaen hinta- ja volyymi-indikaattorit ovat edustavampia alemmalla aggregointitasolla;

(2)     laadun muutosta voidaan mitata paremmin alemmalla aggregointitasolla, esim. muutokset tuoteryhmän tarjonnan tai käytön koostumuksessa voidaan ottaa huomioon;

(3)     hintatilastoista saatavat hintaindeksit ovat usein Laspeyres-tyypin indeksejä; Niiden käyttämistä teoreettisesti soveliaampien Paasche-tyypin indeksien sijaan ei vastusteta niin voimakkaasti, jos käyttö tapahtuu alemmalla aggregointitasolla.

Tuotteen tarjonnan ja käytön tasapainottaminen on helpompaa, kun eriteltyjen tuotteiden lukumäärä on suurempi ja lähdetiedot ovat käytettävissä tällä tarkkuustasolla. Tasapainotettujen tulosten laatu on parempi; tämä pätee erityisesti silloin, jos tiedoissa on puutteita.

Analyysiväline

9.19       Panos-tuotostaulukkojen merkittävänä vahvuutena analyysien kannalta on se, että niiden avulla on mahdollista mitata ensimmäisen asteen vaikutusten – esimerkiksi energiahintojen tai työvoimakustannusten muutosten – lisäksi myös toisen asteen ja epäsuorempia vaikutuksia. Esimerkiksi energian hintojen huomattava nousu ei vaikuta ainoastaan niihin toimialoihin, jotka käyttävät energiaa intensiivisesti, vaan myös niihin toimialoihin, jotka käyttävät energiaintensiivisten tuottajien tuotoksia. Nämä epäsuorat vaikutukset voivat olla erittäin relevantteja, koska ne toisinaan ovat merkittävämpiä kuin suorat vaikutukset.

Tarjonta- ja käyttötaulukot yksityiskohtaisemmin

Luokitukset

9.20       Tarjonta-, käyttö- ja panos-tuotostaulukoissa toimialoille käytetään NACE-luokitusta ja tuotteille CPA-luokitusta; nämä luokitukset on yhdistetty toisiinsa täydellisesti: jokaisella aggregointitasolla CPA:sta nähdään NACEn toimialojen päätuotteet.

9.21       Tarjonta- ja käyttötaulukoissa tuoteluokitus on vähintään yhtä yksityiskohtainen kuin toimialaluokitus, esim. CPA:n kolminumerotaso ja NACEn kaksinumerotaso.

9.22       Toimiala- ja tuoteluokitukset voivat perustua kolmeen erityyppiseen kriteeriin: tarjontakriteeriin, kysyntäkriteeriin ja kokoon. Tuottavuusanalyysissä tuotteet ja niiden tuottajat on periaatteessa luokiteltu tuotantoprosessin tyypin mukaan. Kysyntäanalyysissä tuotteet on luokiteltu tarkoituksen (esimerkiksi luksustuotteet on ryhmitelty yhteen) tai myyntitavan (kuten myymälän tyypin) perusteella. Panos-tuotosanalyysissä käytetään samaa tuote- tai toimialaluokitusta tarjontaa ja kysyntää varten. Luokitus on määritelty niin, että minkään luokan koko ei ole liian pieni tai liian suuri osa kansantaloutta. Kansainvälisissä luokituksissa tämä merkitsee sitä, että useimpien luokkien määrällinen merkittävyys on huomattava useimmissa maissa.

9.23       Kansantalouden tilinpidon toimiala- ja tuoteluokitukset perustuvat välttämättä näiden kriteereiden sekoitukseen ja myös historiallisiin perinteisiin. Ne on määritelty pääasiassa tuottajien näkökulmasta, eivätkä ne näin ollen sovellu niin hyvin tarjonnan ja kysynnän analysointiin. Toimialoja ja tuotteita koskevien kansantalouden tilinpidon tietojen laatijoilla ja käyttäjillä pitäisi olla hyvä käsitys siitä, mitä kuhunkin ryhmään sisältyy tai ei sisälly, ja niiden vaikutuksista. Esimerkiksi kiinteistöpalvelujen toimialaan sisältyvät omistusasuntopalvelut ja vakuutustoimialaan eivät sisälly sosiaaliturvarahastot.

9.24       Yhden toimialan paikallisilla toimialayksiköillä voi olla erilaisia tuotantoprosesseja. Tämä voi kuvastaa merkittäviä eroavaisuuksia vertikaalisessa integraatiossa, kun aputoiminnot, kuten siivous-, kuljetus-, hallinto- ja kanttiinipalvelut ja markkinointi on ulkoistettu, koneet vuokrattu ja työvoima hankittu väliaikaista työvoimaa välittävien toimistojen kautta. Se voi myös kuvastaa eroavaisuuksia laillisten ja laittomien tuottajien tai eri alueilla toimivien tuottajien välillä.

9.25       Eri toimialojen ja tuotteiden muuttuvan taloudellisen merkityksen, tuotantoprosessien muuttumisen ja uusien tuotteiden ilmaantumisen vuoksi toimiala- ja tuoteluokituksia päivitetään säännöllisesti. On kuitenkin pidettävä tasapainossa talouden muutosten ajan tasalla pysyminen ja tarve tietojen vertailukelpoisuuteen eri ajankohtina yhdistettynä tietojen tuottajille ja käyttäjille tällaisista suurista muutoksista aiheutuviin kustannuksiin.

9.26       Tarjonta- ja käyttötaulukoiden tuoteluokitus on yleensä yksityiskohtaisempi kuin toimialaluokitus. Tähän on neljä pääasiallista syytä:

a)      Tuotteista on usein saatavilla paljon yksityiskohtaisempia tietoja kuin toimialoista.

b)      Jollekin toimialalle ominaiseen tuotokseen saatetaan soveltaa merkittävästi erilaisia verojärjestelmiä ja hintoja, esimerkiksi kun esiintyy hintasyrjintää. Laadinnalle ja analyysille on etua siitä, että eri tuotteet erotetaan toisistaan.

c)      Jotta mahdollistetaan korkealaatuinen deflatointi ja volyymimittausten estimointi, tuoteryhmät ovat homogeenisia ja liitetty tiiviisti saatavilla oleviin hintadeflaattoreihin.

d)      Läpinäkyvän laadintaprosessin varmistamiseksi tarvitaan erillisiä tuotteita, jotta saadaan esiin tärkeitä kansallisen tilinpidon erityispiirteitä, kuten omistusasuntopalvelut, vakuutukset sekä julkisyhteisöjen yksikköjen tuottamat markkinatuotokset ja markkinattomat tuotokset.

9.27       Erottelua markkinatuotokseen, tuotokseen omaan loppukäyttöön ja markkinattomaan tuotokseen on käytettävä ainoastaan toimialakohtaiseen kokonaistuotokseen; erottelua ei tarvita jokaiselle tuoteryhmälle.

9.28       Markkinatuottajien, omaan loppukäyttöön tuottajien ja markkinattomien tuottajien välistä erottelua käytetään toimialasta, jos sillä tällaisia erityyppisiä tuottajia esiintyy. Yleensä tätä erottelua käytetään sen vuoksi ainoastaan hyvin harvojen toimialojen, esim. terveydenhuollon ja koulutuksen, alaryhmittelyyn.

9.29       Analysoitaessa EU-jäsenvaltioiden taloutta eurooppalaisesta näkökulmasta tai johdettaessa koko EU:ta koskevia tarjonta- ja käyttötaulukkoja tuonti ja vienti jaetaan seuraaviin alaryhmiin:

a)      EU:n sisäiset virrat, joissa erotetaan toisistaan virrat Euroopan rahaliiton sisällä ja muiden EU-jäsenvaltioiden kanssa

b)      tuonti ja vienti EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

Arvotusperiaatteet

9.30       Tarjontataulukossa tavaroiden ja palveluiden virrat arvotetaan perushintaan. Käyttötaulukossa tavaroiden ja palveluiden virrat arvotetaan ostajanhintaan. Jotta tarjonta- ja käyttötaulukkojen arvotus olisi yhdenmukaista, taulukko 9.5 näyttää myös muunnoksen perushintaisesta tarjonnasta ostajanhintaiseen tarjontaan. Koska tarjonta vastaa käyttöä tuotteiden osalta, voimassa on kaksi identiteettiä:

a)      tarjonta ostajanhintaan on yhtä kuin käyttö ostajanhintaan;

b)      tarjonta perushintaan on yhtä kuin käyttö perushintaan.

9.31       Bruttoarvonlisäys kirjataan perushintaisena. Se on perushintaan arvotettu tuotos, josta on vähennetty ostajanhintaan arvotettu välituotekäyttö.

9.32       Bruttoarvonlisäys tuotannontekijähintaan ei ole EKT:ssa käytetty käsite. Se voidaan johtaa perushintaisesta arvonlisäyksestä vähentämällä muut tuotantoverot (miinus tuotantotukipalkkiot).

9.33       Muuntaminen perushintaisesta tarjonnasta ostajanhintaan merkitsee:

a)      kaupan lisien uudelleen jakamista;

b)      kuljetuksen lisien uudelleen jakamista;

c)      tuoteverojen lisäämistä (lukuun ottamatta vähennyskelpoista ALV:a)

d)      tuotetukipalkkioiden vähentämistä.

Samanlaista muuntamista sovelletaan, kun ostajanhintainen käyttö muunnetaan perushintaiseksi käytöksi; tällöin on kuitenkin vähennettävä tuoteverot ja lisättävät tuotetukipalkkiot. Taulukoissa 9.8 ja 9.9 esitetään muuntaminen yksityiskohtaisemmin. Näillä taulukoilla on myös analyyttisiä tarkoituksia, esim. hintojen analyysi ja tuotteiden veroasteessa tapahtuneiden muutosten seurausten analyysi.

9.34       Näin ollen tasapainotusprosessin tuloksena saadaan seuraavat taulukot:

a)      tarjonta- ja käyttötaulukot 9.6 ja 9.7, jotka näyttävät tuotekohtaisen tarjonnan ja käytön ostajanhintaisten loppusummien tasapainotuksen lopputulokset;

b)      kaupan ja kuljetuksen lisiä koskeva taulukko (taulukko 9.7) sekä tuoteveroja (miinus tuotetukipalkkioita) koskeva taulukko (taulukko 9.8).

Taulukko 9.5: Tarjontataulukko perushintaan ja muunnos ostajanhintaiseksi

Tarjonta || Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 - … || Ulkomaat || Tarjonta yhteensä perushintaan || Kaupan ja kuljetuksen lisät || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot || Tarjonta yhteensä ostajanhintaan

Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || Tuotos tuotteittain ja toimialoittain || Tuonti tuotteittain (CIF) || Tarjonta yhteensä tuotteittain || || ||

Yhteensä || Tuotos yhteensä toimialoittain || || || 0 || ||

Markkinatuotos Tuotos omaan loppukäyttöön Markkinaton tuotos || || 0 0 || || 0 0 0 || ||

Taulukko 9.6: Käyttötaulukko ostajanhintaan

Käyttö || Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 - … || Kulutus || Pääoman bruttomuodostus || Ulkomaat || Yhteensä

Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 . . . || Välituotekäyttö tuotteittain || Kulutusmenot tuotteittain a) kotitaloudet b) KPVTY c) julkisyhteisöt || Pääoman bruttomuodostus tuotteittain ja a) kiinteän pääoman bruttomuodostuksen mukaan b) arvoesineiden muutosten mukaan c) varastojen muutosten mukaan || Vienti tuotteittain (FOB) || Käyttö yhteensä tuotteittain

Yhteensä || Välituotekäyttö yhteensä toimialoittain || Kulutus yhteensä || Pääoman bruttomuodostus yhteensä || Vienti yhteensä || Tuotteiden käyttö yhteensä

Palkansaajakorvaukset Muut tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot Kiinteän pääoman kuluminen Nettotoimintaylijäämä Sekatulo || Bruttoarvonlisäyksen komponentit toimialoittain ||

Yhteensä || Panokset yhteensä toimialoittain

Lisätiedot Kiinteän pääoman bruttomuodostus Kiinteä pääomakanta Työllisyys ||

Kaupan ja kuljetuksen lisät

Taulukko 9.7: Kaupan ja kuljetuksen lisät – tarjonta

|| Kaupan ja kuljetuksen lisät tuotteiden tarjonnasta ||

|| Tukkukauppa || Vähittäiskauppa || Kuljetus || Kaupan ja kuljetuksen lisät

Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || || || || Kaupan ja kuljetuksen lisät tarjonnasta ja käytöstä yhteensä tuotteittain

Yhteensä || Tukkukauppa yhteensä || Vähittäiskauppa yhteensä || Kuljetus yhteensä || Lisät yhteensä tarjonnasta ja käytöstä tuotteittain

Taulukko 9.7 (jatkoa): Kaupan ja kuljetuksen lisät – käyttö

|| || Kaupan ja kuljetuksen lisät tuotteiden käytöstä

|| Kaupan ja kuljetuksen lisät || Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 - … || Kulutus || Pääoman bruttomuodostus

Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || Kaupan ja kuljetuksen lisät tarjonnasta ja käytöstä yhteensä tuotteittain || Kaupan ja kuljetuksen lisät välituotekäytöstä tuotteittain ja toimialoittain || Kaupan ja kuljetuksen lisät kulutusmenoista tuotteittain ja toimialoittain a) kotitaloudet b) KPVTY c) julkisyhteisöt || Kaupan ja kuljetuksen lisät pääoman bruttomuodostuksesta tuotteittain ja a) kiinteän pääoman bruttomuodostuksen mukaan b) arvoesineiden muutosten mukaan c) varastojen muutosten mukaan

Yhteensä || Lisät yhteensä tarjonnasta ja käytöstä tuotteittain || Kaupan ja kuljetuksen lisät välituotekäytöstä yhteensä toimialoittain || Kaupan ja kuljetuksen lisät kulutuksesta yhteensä || Kaupan ja kuljetuksen lisät pääoman bruttomuodostuksesta yhteensä

9.35       Osa tarjontataulukoiden muuntamista perushinnasta ostajanhintaan ja käyttötaulukoiden muuntamista ostajanhinnasta perushintaan on kaupan lisien uudelleen kohdentaminen: arvottaminen perushintaan merkitsee, että kaupan lisät kirjataan osaksi tuotekauppaa, kun taas arvottaminen ostajanhintaan merkitsee, että kaupan lisät kohdennetaan niihin tuotteisiin, joihin ne liittyvät. Sama koskee kuljetuksen lisiä.

9.36       Kaupan lisien summa tuotteittain on yhtä suuri kuin kaupan lisien summa kaupan toimialoilla plus muiden toimialojen kaupan lisät. Sama koskee kuljetuksen lisiä.

9.37       Kuljetuksen lisä sisältää ostajan erikseen maksamat kuljetuskustannukset, jotka sisältyvät ostajanhintaisten tuotteiden käyttöön mutta eivät tuottajan perushintaiseen tuotokseen eivätkä tukku- tai vähittäiskaupan lisiin. Tällaisiin kuljetuksen lisiin sisältyvät erityisesti

a)      tavaroiden kuljetus paikasta, jossa ne on valmistettu paikkaan, jossa ostaja ottaa toimituksen vastaan, kun valmistaja maksaa kolmannelle osapuolelle kuljetuksesta, jos maksu on laskutettu erikseen ostajalta;

b)      tavaroiden kuljetus tuottajan tai tukku- tai vähittäiskauppiaan järjestämänä siten, että ostajan on maksettava erikseen kuljetuskustannukset siinäkin tapauksessa, että valmistaja tai tukku- tai vähittäiskauppias itse hoitaa kuljetuksen.

9.38       Mitään muita tavaroiden kuljetuskustannuksia ei kirjata kuljetuksen lisiksi, esim.

a)      jos valmistaja kuljettaa tavarat itse, kuljetuskustannukset sisällytetään valmistajan tuotoksen perushintaan. Tämä kuljetus luetaan aputoimintoihin, eikä yksittäisiä kuljetuskustannuksia yksilöidä kuljetuskustannuksiksi;

b)      jos valmistaja huolehtii tavaroiden kuljetuksesta ilman erillistä laskua kuljetuspalveluista, kuljetuskustannukset sisällytetään valmistajan tuotoksen perushintaan. Ne yksilöidään sellaisiksi ja kirjataan osaksi valmistajan välituotekäyttöä;

c)      jos tukku- ja vähittäiskauppiaat huolehtivat, että tavarat siirretään paikasta, jossa ne ottavat toimituksen vastaan toiseen paikkaan, jossa toinen ostaja ottaa toimituksen vastaan, nämä kustannukset sisällytetään kaupan lisiin, jos kuljetuksesta ei veloiteta erillistä maksua ostajalta. Kuten valmistajankin tapauksessa nämä kustannukset luetaan tukku- ja vähittäiskauppiaiden aputoimintoihin tai välituotepalvelun ostoksi, ja ne sisältyvät kaupan lisiin mutta eivät kuljetuksen lisiin.

d)      jos kotitalous ostaa tavarat kulutustarkoitusta varten ja järjestää kolmannen osapuolen hoitamaan kuljetuksen, kirjataan nämä kuljetuskustannukset kuljetuspalveluiden kulutusmenoiksi eikä niitä sisällytetä kaupan tai kuljetuksen lisiin.

9.39       Taulukko 9.7 antaa jossain määrin yksinkertaistetun kuvan kaupan ja kuljetuksen lisien matriisista, koska:

a)      käyttöjä muunnettaessa pitäisi erottaa toisistaan tukku- ja vähittäiskauppa, jotta niiden hintojen erot voitaisiin ottaa huomioon. Taulukkoja laadittaessa olisi pidettävä mielessä, että tukkukauppiaat myyvät esimerkiksi huonekaluja suoraan sekä kotitalouksille että toimialoille ja että vähittäiskauppiaat myyvät sekä kahviloiden ja ravintoloiden kaltaisille toimialoille että kotitalouksille.

b)      Laskettaessa ja analysoitaessa kotitalouksien kulutusmenoihin sisältyvien tuotteiden kaupan lisiä, kunkin tuoteryhmän tärkeimmät jakelukanavat voitaisiin myös erotella toisistaan, jotta erot niiden hinnoissa voitaisiin ottaa huomioon; erottelu tukku- ja vähittäiskauppaan ei ole riittävän yksityiskohtainen. Kotitaloudet voivat esimerkiksi ostaa tavaransa ja palvelunsa supermarketista, elintarvikekaupasta, kukkakaupasta, tavaratalosta, ulkomailta tai saada ne luontoismuotoisina tuloina. Joidenkin tuotteiden kohdalla sivumyynti on merkittävää, esim. savukkeiden myynti kahviloissa, ravintoloissa ja huoltoasemilla. Vähittäiskauppiaiden myyntiä oikaistaan, jotta saadaan kotitalouksille suuntautuvan myynnin arvo; esimerkiksi yrityksille, julkisyhteisöille ja turisteille suuntautuva myynti olisi vähennettävä. Tällaisia erotteluja voidaan tietysti ottaa käyttöön ainoastaan siinä tapauksessa, että käytettävissä olevista tietolähteistä saadaan riittävästi tietoa kunkin jakelukanavan tärkeyttä koskevia estimaatteja varten. Jo yhdenkin kauppiaan tai kuljettajan eri tuotteilla on yleensä eri lisät. Tiedot lisistä tuotetyypeittäin ovat soveliaimpia, ja niitä käytetään mahdollisuuksien mukaan.

c)      Kuljetuksen lisiä laskettaessa on hyödyllistä tehdä erottelu kuljetustyypin mukaan eli onko kyseessä rautatie-, ilma-, meri-, sisävesi- vai maantiekuljetus.

Tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot

9.40       Tuotanto- ja tuontiverot koostuvat seuraavista:

a)      tuoteverot (D.21):

(1)     arvonlisäverot (ALV) (D.211);

(2)     tuontiverot ja -tullit; paitsi ALV (D.212);

(3)     muut tuoteverot kuin ALV ja tuontiverot (D.214);

b)      muut tuotantoverot (D.29).

Samanlaisia ryhmiä erotellaan tuotanto- ja tuontitukipalkkioiden osalta. Tarjonta- ja käyttötaulukoissa tukipalkkiot esitetään kohdassa tuotanto- ja tuontiverot miinus tuotanto- ja tuontitukipalkkiot.

9.41       Tarjonta perushintaan sisältää tuotantoverot miinus tuotantotukipalkkiot. Perushinnat muunnetaan ostajanhinnoiksi lisäämällä erilaiset tuoteverot ja vähentämällä tuotetukipalkkiot.

Taulukko 9.8: Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot

Tarjonta: verot miinus tukipalkkiot

|| Tuotteiden tarjonta: verot miinus tukipalkkiot || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot yhteensä

|| ALV || Tuontivero || Vientivero || Muut tuoteverot || Tuontitukipalkkiot || Vientitukipalkkiot || Muut tuotetukipalkkiot

Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || || || || || || || || Verot miinus tukipalkkiot tarjonnasta yhteensä tuotteittain ja käytön mukaan

Yhteensä || || || || || || || ||

Taulukko 9.8: Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot (jatkoa)

Käyttö: verot miinus tukipalkkiot

|| Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot yhteensä || Tuotteen käyttö: verot miinus tukipalkkiot

Toimialat (NACE) 1 – 2 – 3 – 4 - ….

Tuotteet (CPA) 1 2 3 4 || Verot miinus tukipalkkiot tarjonnasta yhteensä tuotteittain ja käytön mukaan || Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot välituotekäytöstä toimialoittain

|| ||

9.42       Taulukko 9.8 ”Tuoteverot miinus tuotetukipalkkiot” on yksinkertaistettu, koska:

a)      tuotteiden käytön osalta erilaisia tuoteverotyyppejä ei eritellä eikä tukipalkkioita esitetä erikseen; tuotteiden tarjonnan osalta eritellään kolme tuoteverotyyppiä ja kaksi tukityyppiä. Yleensä on hyödyllistä esittää kaikki tärkeimmät tuotevero- tai tuotetukipalkkiotyypit erikseen ja sen jälkeen kohdentaa yhteissumma eri tuoteryhmille.

b)      eri jakelukanaviin voidaan soveltaa erilaisia veroasteita ja tukipalkkioita; jakelukanavat olisi sen vuoksi myös eriteltävä silloin kun asianmukaiset ja riittävät tiedot ovat olemassa.

9.43       Tuoteverot ja ‑tukipalkkiot ovat maksettavaksi tulevia määriä ainoastaan, jos ne on todennettu esim. verotuksessa tai ilmoituksilla tai ne ovat tosiasiallisesti maksettuja määriä. Tarjonta- ja käyttötaulukkoja laadittaessa tuoteverot ja -tukipalkkiot arvioidaan tavallisesti tuotekohtaisesti soveltamalla virallisia vero- tai tukipalkkioasteita eri kysyntävirtoihin. Jälkikäteen erot olisi arvioitava suoritetun verotuksen tai todellisuudessa maksettujen määrien perusteella.

a)      Eräät tällaiset erot osoittavat, että alkuperäinen arvio tuoteveroista tarjonta- ja käyttötaulukoissa ei vastaa EKT:n määritelmiä:

(1)     siksi jos kyseessä on verovapautus, tuoteveroja koskevaa alkuperäistä arviota alennetaan;

(2)     siksi jos kyseessä on piilotalouden toiminta tai tuoteveron maksamisen kiertäminen (esim. verojen maksaminen on pakollista mutta verotusta ei todenneta), tuoteveroja koskevaa arviota alennetaan;

b)      Joissakin tapauksissa erot voivat myös merkitä sitä, että alkuperäinen tuoteverojen ja ‑tukipalkkioiden arvio on virheellinen, esim. koska jonkin tuotteen tuotos on aliarvioitu. Tällöin myös tavaroiden ja palveluiden virtoja koskevia arvioita voidaan muuttaa.

9.44       ALV voi olla vähennyskelpoinen, vähennyskelvoton tai sitä ei sovelleta:

a)      Vähennyskelpoista ALV:a sovelletaan suurimpaan osaan välituotekäyttöä ja kiinteän pääoman bruttomuodostusta sekä osaan varastojen muutoksia.

b)      Vähennyskelvotonta ALV:a sovelletaan usein kotitalouksien kulutusmenoihin, osaan kiinteän pääoman bruttomuodostusta, kuten uusiin omistusasuntoihin, osaan varastojen muutoksia sekä osaan välituotekäyttöä, esimerkiksi julkisyhteisöjen yksikköjen ja rahoituslaitosten välituotekäyttöön.

c)      ALV:a ei yleensä sovelleta:

(1)     vientiin EU:n ulkopuolisiin maihin;

(2)     sellaisten tavaroiden tai palveluiden myyntiin, joihin sovelletaan ALV:n nollakantaa niiden käytöstä riippumatta; ALV:n nollakanta tarkoittaa kuitenkin sitä, että ostoista maksettu ALV voidaan periä takaisin; näiden tuottajien välituotekäyttöä ja pääoman bruttomuodostusta oikaistaan näin ollen takaisin perityn ALV:n määrällä.

(3)     valmistajiin, jotka on vapautettu ALV-rekisteröinnistä (pienet yritykset, uskonnolliset järjestöt jne.); tällöin oikeutta hakea ALV:a takaisin ostoista on yleensä rajoitettu.

9.45       ALV kirjataan nettona: kaikki tarvikkeet arvotetaan perushintaan eli ilman laskutettua alv:a; välituote- ja loppukäyttö kirjataan ostajanhintaan eli ilman vähennyskelpoista ALV:a.

Muita peruskäsitteitä

9.46       Tarjonta- ja käyttötaulukoissa käytetään kahta oikaisuerää tasapainottamaan tarjonta- ja käyttötaulukoissa tehty tuonnin arvottaminen ja institutionaalisten sektoreiden tileissä tehty arvottaminen.

Jotta tarjontataulukoissa saman tuoteryhmän kotimaisen tuotannon arvottaminen olisi vertailukelpoinen, tuontitavarat arvotetaan CIF-arvoina. CIF-arvot sisältävät kotimaisten yksikköjen hoitamat kuljetus- ja vakuutuspalvelut, kuten omaan laskuun tapahtuvat kuljetukset tai erikoistuneiden kotimaisten kuljetusyritysten hoitamat kuljetukset. Jotta tuonnin ja viennin arvottaminen olisi johdonmukaista, arvoon olisi sisällytettävä palvelujen vienti.

Institutionaalisen sektorin tileissä tavaroiden tuonti arvotetaan FOB-arvoina eli yhdenmukaisesti tavaroiden viennin arvottamisen kanssa. FOB-arvottamisen tapauksessa kotimaisten yksikköjen hoitamien kuljetus- ja vakuutuspalvelujen arvo, joka sisältyy palvelujen vientiin, on kuitenkin pienempi, koska se kattaa ainoastaan viejämaan sisällä tarjotut palvelut. Seurauksena erilaisten arvottamisperiaatteiden käytöstä on näin ollen se, että nettotuonti yhteensä on sama mutta sekä tuonti yhteensä että vienti yhteensä ovat suurempia CIF-arvottamisen osalta.

Nämä kaksi arvottamisperiaatetta voidaan sovittaa yhteen tarjonta- ja käyttötaulukoissa ottamalla käyttöön oikaisuerät sekä tuontia että vientiä varten. Oikaisuerien pitäisi olla yhtä suuret kuin kotimaisten yksiköiden kuljetus- ja vakuutuspalvelujen arvo, joka sisältyy CIF-arvoon mutta ei FOB-arvoon, eli kyseessä on kuljetus ja vakuutus vientimaan rajalta tuontimaan rajalle. Sen jälkeen kun nämä oikaisuerät on sisällytetty tarjonta- ja käyttötaulukoihin, ne eivät tarvitse mitään erityiskäsittelyä panos-tuotoslaskelmissa.

9.47       Olemassa olevien tavaroiden siirto kirjataan käyttötaulukossa negatiivisena menona myyjälle ja positiivisena menona ostajalle. Kyseessä olevan tuoteryhmän osalta olemassa olevan tavaran siirto johtaa uudelleenluokitteluun käyttöpuolella. Ainoastaan taloustoimien kustannukset eivät ole uudelleenluokittelua: ne kirjataan esimerkiksi liike-elämän tai ammatillisten palvelujen käyttönä. Kuvaus- ja analyysitarpeita varten joidenkin tuoteryhmien osalta voi olla hyödyllistä osoittaa erikseen olemassa olevien tavaroiden siirtojen suhteellinen merkitys, esimerkiksi käytettyjen autojen merkitys sekä uusien että käytettyjen autojen markkinoilla tai kierrätyspaperin merkitys paperituotteiden tarjonnassa.

9.48       Tarjonta- ja käyttötaulukkojen ymmärrettävyyden kannalta on syytä muistaa eräitä EKT:ssa noudatettuja tilinpitokäytäntöjä:

a)      Toimiala koostuu ryhmästä toimialayksikköjä (TAY), jotka harjoittavat samaa tai saman tyyppistä toimintaa. Tärkeä ominaisuus tarjonta- ja käyttötaulukoissa on, että niissä kirjataan sivutoiminta erikseen. Tämä merkitsee sitä, että toimialayksikköjen ei tarvitse olla homogeenisia tuotantotoiminnassaan. Toimialayksikköjen käsitettä selvitetään tarkemmin luvussa 2. Täysin homogeenista tuotantoyksikköä käytetään symmetrisessä tuote kertaa tuote -panos-tuotostaulukossa.

b)      Jos pelkästään aputoimintoja suorittava toimipaikka on tilastollisesti havainnoitavissa eli sen tuotannosta on helposti saatavilla erilliset tilit tai jos se sijaitsee maantieteellisesti eri paikassa kuin toimipaikat, joita se palvelee, se kirjataan erillisenä yksikkönä ja kohdennetaan sen päätoimintaa vastaavaan toimialaluokitukseen sekä kansantalouden tilinpidossa että aluetilinpidossa. Jos sopivia perustietoja ei ole käytettävissä, aputoiminnan tuotos voidaan estimoida laskemalla yhteen kustannukset.

Jos kumpikaan näistä kahdesta edellytyksestä ei täyty, kaikki aputoiminnan käyttämät panokset, kuten materiaalit, työvoima, kiinteän pääoman kuluminen jne., käsitellään sen päätoiminnan tai sivutoiminnan panoksina, jota aputoiminta tukee.

c)      Saman laskenta-ajanjakson aikana ja samassa paikallisessa toimialayksikössä (PTAY) tuotettuja ja kulutettuja tavaroita ja palveluita ei eritellä erikseen. Niitä ei sen vuoksi kirjata osaksi kyseisen PTAY:n tuotosta tai välituotekäyttöä.

d)      Vähäinen jalostus, kunnossapito, huolto tai korjaus toisen paikallisen toimialayksikön puolesta on kirjattava nettona, toisin sanoen kyseessä olevien tavaroiden arvo pois luettuna.

e)      Kyseessä on tuonti ja vienti, kun tavaroiden omistus muuttuu kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden välillä. Tavaroiden fyysinen liikkuminen kansallisten rajojen yli ei itsessään merkitse näiden tavaroiden tuontia tai vientiä. Ulkomaille jalostettavaksi lähetettyjä tavaroita ei kirjata vienniksi ja tuonniksi. Sitä vastoin tavaroiden osto ulkomaisilta talousyksiköiltä ja jälleenmyynti ulkomaisille talousyksiköille niin, että tavarat eivät tule välityskauppiaan kansantalouteen, kirjataan tuonniksi ja vienniksi tuottajan ja lopullisen ostajan tileihin, ja tavaroiden nettovienti välityskaupassa ilmoitetaan välityskauppiaan kansantalouden tileissä.

f)       Kestävät tavarat voidaan vuokrata tai ne voivat olla käyttöleasingin kohteena. Tällöin ne kirjataan kiinteän pääoman muodostuksena ja kiinteän pääoman varantona omistajansa toimialalla; käyttäjän toimialalla välituotekäyttö kirjataan maksetun vuokran määräisenä.

g)      Henkilöt, jotka työskentelevät työvoimanvuokrausalan yritysten välityksellä, kirjataan näiden yritysten toimialan palkkaamiksi eikä sen toimialan, jolla he itse asiassa työskentelevät. Tämän seurauksena jälkimmäisellä toimialalla vuokrausyrityksille työvoiman toimittamisesta maksetut palkkiot kirjataan välituotekäytöksi eikä palkansaajakorvauksiksi. Ulkoistettua työvoimaa käsitellään tarjottuna palveluna.

h)      Työllisyys ja palkansaajakorvaukset ovat laajoja käsitteitä:

(1)     Työllisyys sosiaalisista syistä lasketaan myös työllisyydeksi; tämä pätee esim. vammaisten työhönsijoituksiin sekä pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työnhakijoiden työllisyysohjelmiin. Kyseiset henkilöt ovat siis työntekijöitä ja saavat palkansaajakorvausta eivätkä sosiaalisia tulonsiirtoja, vaikka heidän tuottavuutensa saattaa olla alempi kuin muiden työntekijöiden.

(2)     Työllisyyteen sisältyy myös tapauksia, joissa kyseisten henkilöiden ei odoteta työskentelevän laisinkaan, esim. erotetut henkilöt, jotka saavat jonkin aikaa palkkaa aiemmalta työnantajaltaan. Tämä käytäntö ei kuitenkaan vääristä työtunteina ilmaistua työllisyyttä, koska mitään työtunteja ei tosiasiassa tehdä.

Lisätiedot

9.49       Käyttötaulukko 9.6 sisältää lisätietoja: kiinteän pääoman bruttomuodostus, kiinteä pääomakanta ja työllisyys toimialoittain. Erottelu palkansaajiin ja elinkeinonharjoittajiin tuo arvokasta lisätietoa. Tietoa kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta ja kiinteästä pääomakannasta toimialoittain tarvitaan, jotta voidaan johtaa kiinteän pääoman kulutus toimialoittain ja kirjata vähennyskelvottoman alv:n osuus kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Työllisyyden kuvaaminen toimialoittain on tärkeää laatimisen kannalta:

– Työllisyyslukuja käytetään usein tuotosten, palkansaajakorvausten, välituotekäytön ja sekatulon arvon bruttoutukseen.

– Keskeisiä tunnuslukuja, kuten tuotosta, palkansaajakorvauksia ja sekatuloa työvoimayksikköä kohden, esimerkiksi työskenneltyjä tunteja, voidaan verrata eri ajankohtina ja toimialoittain estimaattien paikkansapitävyyden tarkistamiseksi.

– On hyödyllistä varmistaa toimialakohtaisten arvojen ja toimialakohtaisten työllisyystietojen välinen johdonmukaisuus. Jos esimerkiksi työllisyystietoihin ei ole selvää yhteyttä, tasapainottamisen tulokseksi voidaan saada muutoksia toimialakohtaisissa arvoissa ilman että vastaavia muutoksia esiintyy työllisyysluvuissa.

Toimialakohtaisten työllisyystietojen lisääminen on hyödyllistä myös työllisyyden ja tuottavuuden analysointia varten.

Tietolähteet ja tasapainottaminen

9.50       Toimiala- ja tuotekohtaisen tuotoksen laatimista varten tärkeimmät tietolähteet ovat yleensä yrityksen taloudelliset katsaukset, tuotantokatsaukset ja vuosikertomukset tai suurten yritysten liikekirjanpito. Katsaukset ovat yleensä kattavia suurten yritysten osalta, kun taas pienempien yritysten osalta tehdään otoskatsaus. Joidenkin erityisten toimintojen osalta eri tietolähteet voivat olla relevantteja, esimerkiksi valvontaelimet, paikallis- ja keskushallinnon julkisyhteisöjen tilit tai sosiaaliturvarahastot.

9.51       Näitä tietoja käytetään ensimmäisen epätäydellisen tarjonta- ja käyttötaulukkosarjan valmisteluun. Ne tasapainotetaan eri vaiheissa. Kun tiedot tasapainotetaan manuaalisesti alhaisella aggregointitasolla, voidaan tehdä tärkeitä tarkistuksia, jotka kohdistuvat tietolähteiden virheisiin ja järjestelmävirheisiin, ja tehdä samalla muutoksia perustietoihin käsitteellisten eroavaisuuksien ja puuttuvien yksikköjen korjaamiseksi. Jos täsmäyttäminen tapahtuu ylemmällä aggregointitasolla, jolla käytetään automaattista tasapainotusprosessia tai erittäin tiukkaa vaiheittaista tasapainotusprosessia, useimmat näistä tarkistuksista puuttuvat, koska virheet kumoutuvat eikä niiden syitä voida jäljittää.

Analyysivälineet ja laajennukset

9.52       Analyysiä varten voidaan käyttää kolmentyyppisiä taulukoita:

– tarjonta- ja käyttötaulukot

– symmetriset panos-tuotostaulukot (toimiala kertaa toimiala)

– symmetriset panos-tuotostaulukot (tuote kertaa tuote).

Symmetriset panos-tuotostaulukot voidaan johtaa tarjonta- ja käyttötaulukoista käyvin hinnoin ja edellisen vuoden hinnoin.

9.53       Käyttötaulukko 9.6 ei näytä, mikä osuus käytetyistä tavaroista ja palveluista on tuotettu kotimaassa tai mikä osuus tuotu. Tämä tieto on välttämätön niitä analyysejä varten, joissa tavaroiden ja palveluiden tarjonnan ja käytön välisellä yhteydellä on merkitystä kansantaloudessa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita analyysi viennin tai kulutusmenojen muutosten vaikutuksesta tuontiin, kotimaiseen tuotantoon ja niihin liittyviin muuttujiin kuten työllisyyteen. Sen vuoksi panos-tuotoskehikon kannalta olisi hyödyllistä, jos tuoduille tavaroille ja kotimaassa tuotetuille tavaroille ja palveluille olisi erilliset käyttötaulukot.

9.54       Tuontitavaroiden käyttötaulukko laaditaan käyttämällä kaikkia saatavissa olevia tietoja tuontitavaroiden käytöstä, esimerkiksi tuotteiden suurimmat tuontiyritykset voivat olla tiedossa ja tuottajilla voi olla tietoja tuonnin määrästä. Yleensä kuitenkin suorat tilastotiedot tuontitavaroiden käytöstä ovat niukkoja. Näitä tietoja on sen vuoksi tavallisesti täydennettävä olettamuksilla siitä, mihin käyttöön tuoteryhmä kohdennetaan.

9.55       Kotimaassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden käyttötaulukko voidaan sitten saada vähentämällä tuontituotteiden käyttötaulukko koko kansantalouden käyttötaulukosta.

9.56       Periaatteessa on neljä perusmallia, joilla tarjonta- ja käyttötaulukko voidaan muuntaa symmetriseksi panos-tuotostaulukoksi. Nämä mallit perustuvat joko teknologiaa tai kiinteitä myyntirakenteita koskeviin olettamuksiin. Useimmin käytetään tuoteteknologiaa koskevaa olettamusta: kukin tuote tuotetaan omalla erityisellä tavallaan riippumatta toimialasta, jolla se tuotetaan. Olettamusta käytetään usein tuote kertaa tuote ‑panos-tuotostaulukon johtamiseen. Toiseksi yleisimmässä mallissa käytetään tuotteen kiinteää myyntirakennetta koskevaa olettamusta (markkinaosuusolettamus): kullakin tuotteella on oma erityinen myyntirakenteensa riippumatta toimialasta, joka tuottaa sen; tätä käytetään usein toimiala kertaa toimiala ‑panos-tuotostaulukon johtamiseen. Näitä olettamuksia sekoittavat hybridimallit ovat myös mahdollisia. Joko toimialan teknologiaa tai kiinteää myyntirakennetta koskeviin olettamuksiin perustuvien mallien käytännön merkitys on vähäinen, koska niitä ei käytännössä juurikaan esiinny. Vaihtoehtoisia malleja ja muuntoprosesseja käsitellään tarjonta-, käyttö- ja panos-tuotostaulukoiden käyttöä koskevan Eurostatin oppaan (Eurostat Manual of Supply, Use and Input-output Tables 2008) luvussa 11.

9.57       Kuhunkin tapaukseen parhaiten soveltuvan olettamuksen valinta ei ole helppoa. Se riippuu kansallisten toimialojen rakenteesta, esimerkiksi erikoistumisasteesta, sekä samaan tuoteryhmään kuuluvien tuotteiden tuottamiseen käytetyn kotimaisen teknologian homogeenisuudesta ja – eikä suinkaan vähiten – perustietojen tarkkuustasosta.

Tuoteteknologiaolettamuksen yksinkertainen soveltaminen antaa tuloksia, joita ei voi hyväksyä, koska tuotetut panos-tuotoskertoimet ovat joskus epätodennäköisiä tai jopa mahdottomia (esimerkiksi negatiiviset kertoimet). Epätodennäköiset kertoimet voivat johtua mittausvirheistä ja sen toimialan tuoteyhdistelmän heterogeenisuudesta, jonka pääasiallinen tuote siirretty tuote on. Ongelma voidaan välttää tekemällä lisätietoihin perustuvia korjauksia tai käyttämällä mahdollisimman suuressa määrin asioista perillä olevien arviointeja. Toinen vaihtoehto on soveltaa vaihtoehtoista tuotteen kiinteän myyntirakenteen olettamusta. Käytännössä teknologiaa koskevien yhdistelmäolettamusten käyttäminen lisätietoihin yhdistettynä on osoittautunut käytännölliseksi symmetristen panos-tuotostaulukkojen laatimisessa.

9.58       Symmetriset panos-tuotostaulukot voidaan jakaa kahteen taulukkoon:

a)      matriisi, joka osoittaa tuonnin käytön; tämän taulukon muoto on sama kuin tarjonta- ja käyttötaulukkoja tukevan tuontitaulukon, paitsi että siinä käytetään symmetristä rakennetta, jossa molemmilla akseleilla on sama luokitus;

b)      symmetrinen panos-tuotostaulukko kotimaista tuotosta varten.

Viimeksi mainittua taulukkoa olisi käytettävä, kun lasketaan kumulatiivisia kertoimia eli Leontiefin käänteismatriisia. Leontiefin käänteismatriisi on identiteettimatriisin I ja välituotekäyttönä käytetyn kotimaisen tuotoksen matriisista saatujen teknisten panoskertoimien matriisin välisen eron käänteismatriisi. Leontiefin käänteismatriisi voidaan johtaa myös tuonnista. Silloin olisi oletettava, että tuonti on tuotettu samalla tavoin kuin kilpailevat kotimaiset tuotteet.

9.59       Tarjonta- ja käyttötaulukkoja ja symmetrisiä panos-tuotostaulukkoja voidaan käyttää myös taloudellisen analyysin välineinä. Kullakin taulukkotyypillä on omat etunsa. Symmetriset panos-tuotostaulukot ovat helposti saatavilla suorien mutta myös epäsuorien ja kumulatiivisten vaikutusten laskemista varten. Ne voivat myös olla hyvälaatuisia, jos taulukoiden johtamiseen tarjonta- ja käyttötaulukoista on käytetty asiantuntijatietoa ja erityyppistä tilastotietoa.

9.60       Toimiala kertaa toimiala -taulukot sopivat hyvin toimialoihin liittyviin analyyseihin, esimerkiksi verouudistusta sekä finanssi- ja rahapolitiikkaa koskeviin analyyseihin ja vaikutustenarviointeihin; ne ovat myös lähempänä erilaisia tilastotietolähteitä. Tuote kertaa tuote -taulukot sopivat hyvin homogeenisiin tuotantoyksikköihin liittyviin analyyseihin, esimerkiksi tuottavuutta, kustannusrakenteen vertailua, työllisyysvaikutusta, energiapolitiikkaa ja ympäristöpolitiikkaa koskeviin analyyseihin.

9.61       Tuote kertaa tuote- ja toimiala kertaa toimiala ‑taulukkojen analyyttiset ominaisuudet eivät kuitenkaan eroa toisistaan merkittävästi. Näiden taulukkojen väliset erot aiheutuvat siitä, että sivutuotannon määrä on yleensä vähäinen. Käytännössä panos-tuotostaulukkojen analyyttisessä käytössä implisiittisenä olettamuksena on toimialateknologia, riippumatta siitä miten taulukot on alun perin laadittu. Käytännössä tuote kertaa tuote -taulukko on manipuloitu toimiala kertaa toimiala -taulukko, koska siihen sisältyvät edelleen kaikki tarjonta- ja käyttötaulukoiden institutionaalisen TAY:n ja yrityksen ominaisuudet.

9.62       Yleisesti tarjonta- ja käyttötaulukkoja ja symmetrisiä panos-tuotostaulukkoja voidaan käyttää monissa tietyntyyppisissä analyyseissä, esimerkiksi seuraavissa:

a)      tuotanto-, kustannusrakenne- ja tuottavuusanalyysi;

b)      hinta-analyysi;

c)      työllisyysanalyysi;

d)      pääomanmuodostuksen, kulutuksen, viennin jne. rakenteen analyysi;

e)      talouskasvun hajottaminen käyttämällä kumuloituja kustannusosuuksia tuonnin kohdentamiseksi eri käyttöjen mukaan;

f)       analyysi muihin maihin (maaryhmiin) suuntautuvan viennin vaikutuksesta talouskasvuun ja työllisyyteen;

g)      tarvittavan energian tuonnin analyysi;

h)      uuden teknologian vaikutusten analyysi;

i)       analyysi veroasteiden muutosten (esim. ALV:n) tai kansallisen vähimmäispalkan käyttöönoton vaikutuksista;

j)       kotimaisen tuotannon ja ympäristön välisen suhteen analyysi, esim. kohdistamalla huomio erityistuotteisiin kuten polttoaineiden, paperin ja lasin käyttöön tai saastepäästöihin.

Makromalli voi sisältää myös ainoastaan kumuloidut kustannusosuudet, jotka on laskettu panos-tuotostaulukoista. Tällä tavoin panos-tuotostaulukoista saadut tiedot suorista ja epäsuorista vaikutuksista, esimerkiksi työvoimakustannusten, yksityiskulutukseen tarkoitetun energian tuonnin tai viennin merkityksestä, sisällytetään makromalliin, ja niitä voidaan käyttää analyysejä ja ennusteita varten.

9.63       Tarjonta- ja käyttötaulukkoja ja symmetrisiä panos-tuotostaulukkoja voidaan muuttaa yksityiskohtaisempia tarkoituksia varten ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia ja täydentäviä luokituksia. Tärkeimpiä esimerkkejä ovat seuraavat:

a)      esim. tutkimus- ja kehitystoiminnan roolin analysoimiseksi kansantaloudessa voidaan ottaa käyttöön yksityiskohtaisemmat tuote- ja toimialaluokitukset, jotka perustuvat kansallisiin luokituksiin tai on laadittu erityistarkoituksia varten;

b)      tuonnin ja viennin yksityiskohtaisemmat maantieteelliset jaot, esim. maittain luokiteltu EU:n sisäkauppa ja EU:n ulkokauppa luokiteltuna talousalueittain ja eräisiin tiettyihin maihin, kuten Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Japani;

c)      tuonnin luokittelu:

(1)     sellaisten tuotteiden tuontiin, joita valmistetaan myös kotimaassa (”kilpaileva tuonti”);

(2)     sellaisten tuotteiden tuontiin, joita ei valmisteta kotimaassa (”kilpailematon tuonti”).

Kummallakin tuonnilla voidaan olettaa olevan erilainen suhde ja merkitys kansantalouden kannalta. Kilpaileva tuonti voi olla analyysin ja talouspolitiikan kohteena, koska se voi olla kotimaisen tuotannon korvike; se voidaan sen vuoksi sisällyttää erillisenä mahdollisen loppukäytön ryhmänä käyttötaulukkoihin. Kilpailemattoman tuonnin analyyseissä keskitytään pääasiassa muutosten vaikutuksiin tuonnin hinnoissa ja kansantaloudessa, esimerkiksi tapauksissa, joissa energian hinnat kohoavat nopeasti.

d)      palkansaajakorvausten luokitus eri kriteerein kuten koulutustaso, osa-aikainen/kokopäiväinen, ikä ja sukupuoli. Tätä luokitusta voitaisiin sitten soveltaa myös työllisyyttä koskeviin lisätietoihin. Tällä tavalla tarjonta- ja käyttötaulukkoja voidaan käyttää myös työmarkkina-analyyseihin;

e)      palkansaajakorvausten luokittelu

(1)     palkkoihin ja palkkioihin, joista: työntekijöiden sosiaaliturvamaksut

(2)     työnantajan sosiaaliturvamaksut.

Tämä jako antaa mahdollisuuden analysoida sosiaaliturvamaksujen merkitystä työpanosten hintoihin ja tämän taakan siirtymistä bruttotoimintaylijäämään;

f)       kulutuksen luokittelu käyttötarkoituksen mukaan; kotitalouksien osalta tämä on COICOP, kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen osalta COPNI ja julkisyhteisöjen osalta COFOG. Näiden menojen tehtäviin perustuva luokittelu mahdollistaa sen, että kunkin tehtävän vaikutusta muuhun kansantalouteen voidaan arvioida. Esimerkiksi julkisten ja yksityisten terveydenhuoltomenojen, kuljetusmenojen ja koulutusmenojen tärkeyttä voidaan siten arvioida.

FI

|| EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel, 20.12.2010

KOM(2010) 774 lopullinen Liite A/Luku 10

 

LIITE A Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o../..,

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa

LIITE A

Luku 10: Hinta- ja volyymimittarit

10.01     Kansantalouden tilinpidossa kaikki virrat ja varannot ilmaistaan rahayksikköinä. Rahayksikkö on ainoa yhteinen nimittäjä, jota voidaan käyttää tilinpitojärjestelmässä kirjattavien erittäin monimuotoisten taloustoimien arvottamiseen ja järkevien tasapainoerien johtamiseen.

Ongelmana rahayksikön käytössä mittayksikkönä on se, että se ei pysy vakaana eikä sitä ole kansainvälisesti standardoitu. Talousanalyysin keskeisenä tehtävänä on taloudellisen kasvun volyymin mittaaminen eri ajanjaksojen välillä. Tiettyjen taloudellisten aggregaattien arvon muutosta laskettaessa on siis tarpeen erottaa yksinomaan hintojen muuttumisesta aiheutuneet muutokset toisesta muutoskomponentista, volyymin muutoksesta.

Talousanalyysissä tehdään myös maantieteellisiä eli eri kansantalouksien välisiä vertailuja. Ne painottuvat tuotantoon ja tulotason kansainvälisiin volyymivertailuihin, mutta myös hintatasoa tarkastellaan. Maaparien tai ‑ryhmien taloudellisten aggregaattien keskinäiset arvoerot täytyy tätä varten jakaa komponentteihin, jotka kuvaavat volyymieroja ja hintaeroja.

10.02     Virtojen ja varantojen aikavertailussa on kiinnitettävä yhtä paljon huomiota sekä hinta- että volyymimuutosten tarkkaan mittaamiseen. Lyhyellä aikavälillä hintamuutosten huomioon ottaminen on yhtä tärkeää kuin tarjonnan ja kysynnän volyymin mittaaminen. Pidemmällä aikavälillä taloudellisen kasvun tutkimuksessa on otettava huomioon eri tavara- ja palvelutyyppien suhteellisten hintojen vaihtelu.

Ensisijaisena tavoitteena on, että järjestelmän keskeisten aggregaattien hinta- ja volyymimuutosten kattavien mittareiden lisäksi luodaan joukko toisistaan riippuvaisia mittareita, joiden avulla inflaatiota, talouskasvua ja suhdannevaihteluita voidaan analysoida yksityiskohtaisesti ja systemaattisesti.

10.03     Taloudellisten aggregaattien maantieteellisiin vertailuihin pätee yleissääntö, että sekä volyymi- että hintakomponenteille on luotava tarkat mittarit. Koska Laspeyresin ja Paaschen indeksien välinen ero on maantieteellisissä vertailuissa usein merkittävä, Fisherin indeksi on ainoa käyttökelpoinen malli tähän tarkoitukseen.

10.04     Kansantalouden tilinpidon etuna on, että se tarjoaa sopivan kehikon sekä volyymi- ja hintaindeksijärjestelmän luomiseen että tilastotietojen johdonmukaisuuden varmistamiseen. Tilinpidon lähestymistavan edut voi kiteyttää seuraavasti:

a)      Käsitetasolla koko talousjärjestelmää kuvaavan tilikehikon käyttö edellyttää, että järjestelmään kuuluvien tuotteiden ja virtojen hinnat ja fyysiset yksiköt määritetään yhdenmukaisesti. Tällaisessa kehikossa tietyn tuoteryhmän hinta- ja volyymikäsitteet määritellään samalla tavalla sekä resurssi- että käyttöpuolella.

b)      Tilastotasolla kansantalouden tilinpidon kehikon käyttö asettaa tilinpitorajoitteita, jotka on otettava huomioon sekä käypien hintojen että volyymin osalta ja jotka yleensä aiheuttavat sen, että hinta- ja volyymitietoihin on tehtävä korjauksia niiden yhdenmukaisuuden varmistamiseksi.

c)      Kansantalouden tilinpidon yhtenäinen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmä antaa tilinpidon laatijoille mahdollisuuden lisätarkistuksiin. Kun lähtökohdaksi oletetaan tasapainotetut, käypähintaiset tarjonta- ja käyttötaulukot, tällaisten tasapainotettujen volyymitaulukkojen laadinta tarkoittaa sitä, että implisiittinen hintaindeksijärjestelmä voidaan johtaa automaattisesti. Näiden johdettujen indeksien uskottavuuden tarkistaminen voi johtaa volyymitietojen ja joissain tapauksissa jopa käypähintaisten arvojen tarkistukseen ja korjaamiseen.

d)      Tilinpidon lähestymistapa mahdollistaa myös hinta- ja volyymimuutosten mittaamisen tietyille tilien tasapainoerille, jotka johdetaan määritelmällisesti muista tilien komponenteista.

10.05     Tavaroiden ja palvelujen taloustoimien tasapainoon – sekä koko kansantalouden tasolla että toimialoittain – perustuvan yhtenäisen järjestelmän eduista huolimatta on myönnettävä, että sen avulla saadut hinta- ja volyymi-indeksit eivät täytä kaikkia tarpeita eivätkä ratkaise hinta- tai volyymimuutosten koko problematiikkaa. Vaikka tilinpitorajoitteet ja hinta- ja volyymi-indeksikaavan valinta ovat olennaisen tärkeitä yhtenäisen järjestelmän laadinnassa, niistä voi joskus olla haittaa. Tietoa tarvitaan myös lyhyemmiltä jaksoilta, kuten kuukausilta tai neljännesvuosilta. Tällaisissa tapauksissa muunlaiset hinta- ja volyymi-indeksit saattavat osoittautua käyttökelpoisiksi.

HINTA- JA VOLYYMI-INDEKSIEN SOVELTAMISALA KANSANTALOUDEN TILINPIDOSSA

10.06     Talouden tilinpidossa käypinä hintoina kuvattavien virtojen joukossa on eräitä, lähinnä tuotteisiin liittyviä virtoja, joissa muutos jaetaan erikseen hintojen ja volyymin muutokseen samalla tavoin kuin tehdään talouden mikrotasolla. Järjestelmässä on kuitenkin monia virtoja, joiden osalta jako ei ole läheskään näin yksiselitteinen.

Kun tilien virrat kattavat joukon tavaroiden ja palvelujen perustaloustoimia, joista kunkin arvo on yhtä suuri kuin fyysisten tuoteyksiköiden lukumäärä kerrottuna tuotteen yksikköhinnalla, hinnan ja volyymin aikavaihtelun määrittämiseen riittää tieto siitä, kuinka kyseinen virta jakautuu eri komponentteihin.

Kun virta kattaa useita jakeluun ja rahoituksen välitykseen sekä tasapainoeriin kuten arvonlisäykseen liittyviä taloustoimia, käypähintaisten arvojen jakaminen suoraan hinta- ja volyymikomponentteihin on vaikeaa tai jopa mahdotonta – tällöin on käytettävä erikoisratkaisuja.

Tiettyjen aggregaattien kuten palkansaajakorvauksien, kotitalouksien käytettävissä olevan tulon tai kansantulon osalta on tarpeen mitata myös reaalinen ostovoima. Tämä voidaan tehdä esim. deflatoimalla aggregaatit niiden tavaroiden ja palvelujen hintaindeksillä, joita tuloilla voi ostaa.

10.07     Arvioitujen tulojen todellista ostovoimaa mitattaessa tavoite ja sovellettava menetelmä eroavat niistä, joita käytetään, kun deflatoidaan tavaroita ja palveluja sekä tasapainoeriä. Tavara- ja palveluvirtoja varten voidaan luoda yhtenäinen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmä, joka tarjoaa yhdenmukaiset puitteet talouskasvun mittaamiseen. Tulovirtojen arvottamisessa reaaliarvoon käytetään hintaindeksejä, jotka eivät ole tiukasti sidoksissa tulovirtaan. Tulojen kasvun mittaamisessa käytettävä hinta voi siis vaihdella analyysin tavoitteiden mukaan: yhtenäisessä hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmässä ei ole määritetty yhtä ainoaa hintaa.

Yhtenäinen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmä

10.08     Käypähintaisten arvojen muutosten systemaattinen jako komponentteihin ”hintamuutokset” ja ”volyymimuutokset” on rajattu taloustoimivirtoihin, jotka kirjataan tavara- ja palvelutileille sekä niihin liittyvään tarjonta- ja käyttökehikkoon. Muutoskomponentit eritellään sekä yksittäisiä toimialoja ja tuotteita koskevien että koko kansantalouden tietojen osalta. Tasapainoeriä kuten arvonlisäystä edustavia virtoja ei voida suoraan jakaa hinta- ja volyymikomponentteihin; tämä on mahdollista ainoastaan epäsuorasti, sopivia taloustoimivirtoja käyttäen.

Tilinpitokehikon käyttö tuo kaksinkertaisen rajoitteen tietojen laskentaan:

a)      tavaroiden ja palvelujen tili on pystyttävä laatimaan miltä tahansa kahden peräkkäisen vuoden jaksolta sekä kiinteisiin että käypiin hintoihin;

b)      kunkin koko kansantalouden tasoa kuvaavan virran on oltava yhtä suuri kuin eri toimialojen vastaavien virtojen summa.

Kolmas rajoitus, joka ei varsinaisesti liity tilinpitokehikkoon vaan seuraa tietoisesta valinnasta, on se, että jokainen taloustoimen arvossa tapahtuva muutos on luettava joko hinnan tai volyymin tai niiden yhdistelmän muutokseksi.

Näiden kolmen vaatimuksen täyttyessä tavara- ja palvelutilien ja tuotantotilien volyymin arvottaminen merkitsee sitä, että yhtenäinen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmä on laadittavissa.

10.09     Yhtenäisen indeksijärjestelmän laadinnassa otetaan huomioon seuraavat erät:

Muut hinta- ja volyymi-indeksit

10.10     Edellä esitettyjen hinta- ja volyymimittareiden ohella myös seuraavat aggregaatit voidaan jakaa omiin hinta- ja volyymikomponentteihinsa. Näillä mittareilla on eri tarkoituksia.

Varastojen arvon selville saamiseksi voidaan joutua laskemaan varastojen volyymi kunkin ajanjakson alussa ja lopussa. Valmistettujen kiinteiden varojen varannon volyymi on laskettava pääoma/tuotos-suhteiden arvioimiseksi ja arviointiperusteiden saamiseksi kiinteähintaiselle kiinteän pääoman kulumiselle. Palkansaajakorvausten volyymi voidaan laskea tuottavuuden mittaamiseksi ja joissakin tapauksissa, kun tuotokset on arvioitu panosten volyymitietojen perusteella. Kustannusten volyymia laskettaessa on arvioitava myös kiinteän pääoman kulumisen, muiden tuotantoverojen ja muiden tuotantotukipalkkioiden volyymi.

10.11     Palkansaajakorvaukset ovat osa tuloa. Ostovoiman mittaamiseksi ne voidaan arvottaa reaaliarvoon eli deflatoida palkansaajien ostamien tuotteiden hintoja vastaavalla indeksillä. Myös muiden tulon osien, kuten kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen ja kansantulon reaaliarvo voidaan mitata samalla yleisellä tavalla.

HINTA- JA VOLYYMI-INDEKSIEN MITTAUKSEN PÄÄPERIAATTEET

Markkinatuotteiden hintojen ja volyymien määritelmä

10.12     Volyymi- ja hintaindeksit voidaan johtaa ainoastaan muuttujille, joilla on hinta- ja määräkomponentit. Hinnan ja määrän käsitteet liittyvät läheisesti homogeenisten tuotteiden käsitteeseen; homogeeniset tuotteet ovat tuotteita, joille on mahdollista määritellä yksiköt, joita kaikkia pidetään toisiaan vastaavina ja jotka näin ollen voidaan vaihtaa samaa rahallista arvoa vastaan. Homogeenisen tuotteen hinta on siis määriteltävissä siksi rahamääräksi, jota vastaan kukin tuoteyksikkö voidaan vaihtaa.

Kullekin homogeenisen tuotteen virralle eli tuotokselle voidaan siis määritellä hinta (p), yksikköjen lukumäärää vastaava määrä (q) ja arvo (v), joka saadaan seuraavasta yhtälöstä:

v = p X q

Laatu, hinta ja homogeeniset tuotteet

10.13     Toinen tapa määritellä homogeeninen tuote on todeta, että se koostuu samanlaatuisista yksiköistä.

Homogeenisilla tuotteilla on tärkeä rooli kansantalouden tilinpidossa. Tuotos nimittäin arvotetaan perushintaan, joka määräytyy markkinoilla tuotantohetkellä eli yleensä ennen myyntiä. Tuotetut yksiköt on siksi arvotettava hintoihin, joilla vastaavia yksikköjä myydään kyseisten yksikköjen tuotantohetkellä, eikä hintoihin, joilla kyseiset yksiköt tosiasiassa tullaan myymään. Tämä on mahdollista tehdä täsmällisesti ainoastaan homogeenisten tuotteiden osalta.

10.14     Käytännössä kuitenkin kaksi tuoteyksikköä, joiden fyysiset ominaisuudet ovat täysin samat, saatetaan myydä eri hintaan kahdentyyppisistä syistä:

a)      Voidaan katsoa, että kaksi yksikköä, joiden fyysiset ominaisuudet ovat täysin samat, eivät ole vastaavia, jos ne myydään eri paikoissa, eri aikoina tai eri ehdoin. Tällöin näitä yksikköjä on pidettävä eri homogeenisiin tuotteisiin kuuluvina.

b)      Kaksi yksikköä, joiden fyysiset ominaisuudet ovat täysin samat, voidaan myydä eri hintaan joko tiedon puutteen, ostorajoitusten tai rinnakkaismarkkinoiden olemassaolon vuoksi. Tällöin näitä yksikköjä on pidettävä samaan homogeeniseen tuotteeseen kuuluvina.

Homogeeninen tuote voidaan siis määritellä tuotteeksi, jonka kaikki yksiköt myytäisiin samaan hintaan täydellisen kilpailun tilanteessa. Täydellisen kilpailun puuttuessa homogeenisen tuotteen hinnan määrittää sen yksikköjen keskimääräinen hinta. Siksi kansantalouden tilinpidossa kullakin homogeenisella tuotteella on yksi ainoa hinta, jolloin tuotteiden arvottamista koskevia yleissääntöjä voidaan soveltaa.

10.15     Tiedon puute tarkoittaa, että ostajat eivät aina ole täysin tietoisia vallitsevista hintaeroista ja saattavat näin tietämättään ostaa kalliimmalla hinnalla. Näin, tai juuri päinvastoin, voi käydä myös tilanteissa, joissa yksittäiset ostajat ja myyjät neuvottelevat tai tinkivät hinnasta. Toisaalta kuitenkin torilta tai basaarista, joissa yleensä tingitään, ostetun tuotteen keskihinnan ja erityyppisessä vähittäismyymälässä kuten tavaratalossa myynnissä olevan saman tuotteen hinnan välistä eroa tulisi yleensä pitää laatuerona, joka johtuu erilaisista myyntiehdoista.

10.16     Hintasyrjinnästä on kysymys silloin, kun myyjät saattavat periä eri ostajaryhmiltä eri hintoja täysin samoissa olosuhteissa myydyistä samoista tuotteista ja palveluista. Tällöin tiettyyn ryhmään kuuluvan ostajan valinnanvapautta on rajoitettu tai sitä ei ole ollenkaan. Näihin tapauksiin sovellettavan periaatteen mukaan muutokset hinnassa tulkitaan hintasyrjinnäksi, mikäli täysin samoissa olosuhteissa myydyistä keskenään täysin samanlaisista yksiköistä eli samasta homogeenisesta tuotteesta veloitetaan selvästi rajattavissa olevilla markkinoilla eri hinta. Hintasyrjinnästä johtuvat hintaerot eivät aiheuta eroja volyymissä.

Jos tavaroita on mahdollista kaupata uudelleen samojen markkinoiden sisällä, tämän tyyppisten tuotteiden hintasyrjintää voidaan pitää useimmiten merkityksettömänä. Tavaroiden hinnoissa mahdollisesti havaitut erot voidaan yleensä tulkita tiedon puutteesta tai rinnakkaismarkkinoista johtuviksi.

Kuljetusalalla ym. palvelutoimialoilla on yleistä, että palvelujen tuottajat perivät pienempiä maksuja tietyiltä alempiin tuloluokkiin kuuluvilta käyttäjäryhmiltä, kuten eläkeläisiltä ja opiskelijoilta. Mikäli näihin ryhmiin kuuluvat henkilöt voivat matkustaa minä tahansa haluamanaan ajankohtana, tätä on pidettävä hintasyrjintänä. Mikäli halvemman maksun ehtona on kuitenkin matkustaminen tiettyinä aikoina, yleensä ruuhka-aikojen ulkopuolella, heille tarjotaan alempilaatuista palvelua, koska ehtojen alaista kuljetusta ja kuljetusta ilman ehtoja voidaan pitää erilaisina homogeenisina tuotteina.

10.17     Rinnakkaismarkkinoiden olemassaolo voi johtua useista syistä. Ostajat eivät aina pysty ostamaan haluamaansa määrää halvempaan hintaan, koska halpaa tavaraa ei ehkä ole tarpeeksi saatavana ja tavaralla saattaa olla korkeampia hintoja veloittavat, toissijaiset rinnakkaismarkkinat. Rinnakkaismarkkinoita voi olla myös siitä syystä, että myyjät pystyvät välttämään tietyt verot ja myymään näin halvemmalla.

10.18     Näin ollen jos homogeenisen tuotteen kaikille yksiköille yhteiset ominaisuudet määrittävät sen laadun, laatuerot tulevat esille seuraavista tekijöistä:

a)      fyysiset ominaisuudet;

b)      eri paikkoihin tapahtuvat toimitukset;

c)      eri kellon- tai vuodenaikoihin tapahtuvat toimitukset;

d)      erot myyntiehdoissa taikka olosuhteissa tai ympäristössä, joissa tavarat tai palvelut toimitetaan.

Kiinteät hinnat ja volyymi

10.19     Volyymin käsitteen ottaminen mukaan kansantalouden tilinpitoon perustuu haluun poistaa hintavaihtelun vaikutus rahayksikköinä ilmaistusta arvomallista, ja näin ollen se näkyy siinä, että määrän käsitteen käyttö on laajennettu koskemaan tuoteryhmiä. Tietyn homogeenisen tuotteen arvon muutos ajankohdasta toiseen voidaan yhtälön ’v = p x q’ avulla jakaa hinnan muutokseen ja määrän muutokseen. Käytännössä homogeenisia tuotteita on kuitenkin liikaa, jotta niitä voitaisiin käsitellä yksitellen, joten kansantalouden tilinpidon laatijoiden on työskenneltävä aggregoidummalla tasolla. Aggregoidulla tasolla yhtälö ’v = p x q’ ei kuitenkaan enää olekaan käyttökelpoinen, sillä vaikka arvot onkin mahdollista aggregoida, ei ole mielekästä aggregoida määriä hintojen johtamiseksi.

10.20     On kuitenkin olemassa yksinkertainen tapa jakaa homogeenisten tuotteiden joukon arvon muutos kahden ajanjakson välillä, joista toinen on perusjakso ja toinen tarkastelujakso. Hinnanmuutoksen vaikutus voidaan kompensoida laskemalla, mikä tuotejoukon arvo olisi ilman hinnanmuutosta ollut, eli soveltamalla perusjakson hintoja tarkastelujakson määriin. Tämä kiinteähintainen arvo määrittää volyymin käsitteen.

Tuotejoukon arvo tarkastelujaksolla voidaan näin ollen ilmaista kaavalla:

Eksponentti 1 viittaa tarkastelujaksoon ja indeksi i tiettyyn homogeeniseen tuotteeseen. Tuotejoukon volyymi tarkastelujaksolla suhteessa perusjaksoon määritetään seuraavan kaavan avulla:

Eksponentti 0 viittaa perusjaksoon. Vertaamalla toisiinsa tuotejoukon volyymiä tarkastelujaksolla ja tuotteiden kokonaisarvoa perusjaksolla on mahdollista mitata muutos, johon mikään hinnanmuutos ei vaikuta. Volyymi-indeksi voidaan näin ollen laskea kaavasta:

Näin määritetty volyymi-indeksi on Laspeyresin määräindeksi, jossa kukin perusindeksi painotetaan perustuotteen osuudella perusjakson kokonaisarvosta.

Kun volyymin käsite on määritetty, yhtälön ’v = p x q’ avulla voidaan vastaavasti määrittää hintaindeksi – ei hintaa. Hintaindeksi määritetään siis tarkastelujakson arvon ja volyymin välisenä suhteena eli kaavalla:

Tämä on Paaschen hintaindeksi, jossa kukin perushintaindeksi painotetaan perustuotteen osuudella tarkastelujakson kokonaisarvosta.

Tällä tavoin määritetyt volyymi- ja hintaindeksit todistavat yhtälön:

arvoindeksi = hintaindeksi × volyymi-indeksi

Tämä yhtälö on yleisempi versio yhtälöstä v = p x q, ja siinä tietyn tuotejoukon arvossa tapahtunut muutos voidaan jakaa volyymin muutokseen ja hinnan muutokseen.

Laskettaessa volyymiä määrät painotetaan perusjakson hinnoilla, joten tulos riippuu hintarakenteesta. Hintarakenteen muutokset ovat todennäköisesti vähäisempiä lyhyillä ajanjaksoilla kuin pitkillä. Siksi volyymi lasketaan ainoastaan kahdelta peräkkäiseltä vuodelta, eli volyymi lasketaan edellisen vuoden hintoihin.

Pidemmän ajanjakson vertailuja varten Laspeyresin volyymi-indeksit ja Paaschen hintaindeksit lasketaan ensin suhteessa edelliseen vuoteen ja sen jälkeen määritetään ketjuindeksit.

10.21     Paaschen hintaindeksien ja Laspeyresin volyymi-indeksien käyttämisen suurimmat edut ovat tulkinnan ja laskelmien helppous sekä summautuvuus tarjonnan ja käytön tasapainottamisessa.

10.22     Ketjutetuissa indekseissä on se huono puoli, että ne johtavat summautumattomiin volyymeihin, joten niitä ei voida käyttää tarjonta- ja käyttötaulukoihin perustuvissa tuotteiden tasapainottamismenettelyissä.

10.23     Summautumattomat, ketjuindeksein lasketut volyymitiedot on julkaistava korjaamattomina. Menettely on läpinäkyvä ja näyttää ongelman laajuuden käyttäjille. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että tilastojen laadinnassa saatetaan tietyissä olosuhteissa päätyä poistamaan poikkeavia tietoja, jotta aineisto saadaan kokonaisuuden kannalta yhtenäisemmäksi. Mikäli perusvuoden arvoja ekstrapoloidaan volyymin ketjuindekseillä, tilastojen käyttäjille on selitettävä, miksi taulukoiden tiedot eivät ole summautuvia.

10.24     Koska talouden kaikille homogeenisille tuotteille on mahdotonta mitata hintoja ja määriä, volyymi- tai hintaindeksit lasketaan käytännössä käyttämällä otosta edustavista homogeenisista tuotteista; tässä on taustalla ajatus, että näytteeseen kuulumattomien tuotteiden volyymit tai hinnat muuttuvat samalla tavalla kuin otos keskimäärin. Tätä varten tarvitaan mahdollisimman yksityiskohtainen tuoteluokitus, jotta kukin valittu tuote olisi mahdollisimman homogeeninen riippumatta siitä, kuinka yksityiskohtaisesti tulokset esitetään.

10.25     Arvo-, hinta- ja volyymi-indeksit yhdistävässä yhtälössä on laskettava vain kaksi indeksiä. Arvoindeksi saadaan tavallisesti suoraan yksinkertaisesti vertaamalla tarkastelu- ja perusjaksojen kokonaisarvoja. Sitten vain valitaan lasketaanko hinta- vai volyymi-indeksi. Useimmissa tapauksissa menetelmän taustalla oleva oletus vastaavasta muutoksesta toteutuu paremmin hintojen kuin volyymien osalta, koska eri tuotteiden hintoihin vaikuttavat usein merkittävästi tietyt yhteiset tekijät kuten raaka-aine- ja palkkakustannukset. Tällöin hintaindeksi on laskettava käyttämällä otosta, jossa tuotteiden laatu pysyy samana ajan mittaan, ja tuotteiden laatu sisältää sekä tuotteen fyysiset ominaisuudet että myyntiehdot, kuten edellä on selitetty. Näin kaikki kokonaisarvon vaihtelut, jotka aiheutuvat rakenteellisista muutoksista eri tuotteiden joukossa, näkyvät volyymin eivätkä hinnan vaihteluina. Joissakin tapauksissa on kuitenkin helpompi laskea volyymi-indeksi ja johtaa hintaindeksi sen avulla. Joskus voi jopa olla parempi laskea arvoindeksi hintaindeksin ja volyymi-indeksin perusteella.

Uudet tuotteet

10.26     Edellä esitetyssä hinta- ja volyymi-indeksien laskentamenetelmässä oletetaan, että tuotteet ovat olemassa kumpanakin peräkkäisenä vuonna. Todellisuudessa kuitenkin monia tuotteita ilmestyy ja katoaa vuodesta toiseen, mikä on otettava huomioon hinta- ja volyymi-indekseissä. Mikäli volyymi määritetään käyttämällä edellisen vuoden hintoja, erityisiä vaikeuksia ei ilmene niiden tuotteiden tapauksessa, jotka olivat olemassa edellisenä vuonna mutta eivät enää tarkasteluvuonna, sillä ne vain liitetään tarkasteluvuoden määrään, joka on nolla. Ongelma on monimutkaisempi uusien tuotteiden tapauksessa, sillä edellisen vuoden osalta ei ole mahdollista mitata sellaisen tuotteen hintaa, jota ei ole olemassa.

Edellisen vuoden hinnan arvioimiseksi tällaisessa tapauksessa on kaksi menetelmätyyppiä: ensimmäisessä menetelmässä oletetaan, että uuden tuotteen hinta muuttuu samankaltaisten tuotteiden hinnan tavoin, ja toisessa menetelmässä pyritään laskemaan suoraan, mikä uuden tuotteen hinta olisi ollut, jos tuote olisi ollut olemassa perusjaksolla. Ensimmäisessä menetelmässä käytetään yksinkertaisesti kumpanakin peräkkäisenä vuonna olemassa olleista homogeenisista tuotteista otetun otoksen perusteella laskettua hintaindeksiä; käytännössä juuri tätä menetelmää sovelletaankin useimpien uusien tuotteiden osalta, sillä uusia tuotteita on yleensä liian paljon, jotta ne voitaisiin täsmällisesti määrittää, varsinkaan silloin, kun homogeenisen tuotteen määritelmää sovelletaan tiukasti. Toisessa lähestymistavassa yleisimmin käytetyt menetelmät ovat hedoninen menetelmä, jossa tuotteen hinta määritetään sen tärkeimpien ominaisuuksien perusteella, ja panosmenetelmä, jossa tuotteen hinta lasketaan sen kustannuksen avulla.

Uudet tuotteet ovat erityisen tärkeitä tietyillä aloilla. Monia pääomatavaroita tuotetaan vain yhden kerran, ja ne esiintyvät näin ollen uusina tuotteina. Sama koskee useita palveluja, joita ei koskaan suoriteta täysin samalla tavalla, esim. tutkimus- ja kehittämispalvelut.

10.27     Palveluihin kohdistuville taloustoimille on usein hankalampaa täsmentää ominaisuuksia, jotka määrittelisivät fyysisen yksikön, ja määrittelyperusteista saatetaan olla eri mieltä. Tämä voi koskea tärkeitä toimialoja kuten rahoituspalveluja, tukku- ja vähittäiskauppaa, yrityspalveluja, opetusta, tutkimus- ja kehittämistoimintaa, terveydenhuoltoa ja virkistystoimintaa. Fyysisten yksikköjen valinta näille toiminnoille esitetään hintojen ja volyymien mittaamista kansantalouden tilinpidossa koskevassa käsikirjassa (Handbook on price and volume measures in national accounts).

Markkinattomia palveluja koskevat periaatteet

10.28     Markkinattomien palvelujen tuotoksen mittaaminen aiheuttaa erityisiä ongelmia kaiken tavaroiden ja palvelujen tarjonnan ja käytön kattavan yhtenäisen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmän perustamiselle. Nämä palvelut poikkeavat markkinapalveluista siinä, että niitä ei myydä markkinahintaan ja niiden käypähintainen arvo lasketaan palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten summana. Näitä kustannuksia ovat välituotekäyttö, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot miinus tukipalkkiot ja kiinteän pääoman kuluminen.

10.29     Yksikkömarkkinahinnan puuttuessa markkinattoman palvelun yksikkökustannuksen voidaan katsoa vastaavan hintaa. Markkinatuotteen hinta vastaa itse asiassa menoa, joka ostajalle koituu tuotteen hankkimisesta omistukseensa, kun taas markkinattoman palvelun yksikkökustannus vastaa menoa, joka yhteiskunnalle koituu palvelun käyttämisestä. Jos on mahdollista määritellä määräyksikköjä markkinattomille palveluille, on siis myös mahdollista soveltaa edellä esitettyjä volyymi- ja hintaindeksien laskemisen yleisperiaatteita.

Tavallisesti on mahdollista määritellä määräyksiköt koulutuksen ja terveyspalvelujen kaltaisille yksilöllisen kulutuksen kohteena oleville markkinattomille palveluille, mikä tarkoittaa, että yleisperiaatteita on sovellettava rutiininomaisesti tällaisin palveluihin.

Menetelmää, jossa volyymi lasketaan soveltamalla edellisen vuoden yksikkökustannuksia tarkasteluvuoden määriin, kutsutaan tuotosmenetelmäksi.

10.30     On kuitenkin vaikea määritellä määräyksiköt markkinattomille kollektiivipalveluille, esim. keskushallintoon, oikeuslaitokseen ja maanpuolustukseen liittyville palveluille. Tällöin onkin käytettävä muita menetelmiä, jotka vastaavat yleistä menetelmää. Sen mukaan volyymi määritellään kiinteiden hintojen perusteella eli menona, joka ostajille olisi koitunut elleivät hinnat olisi muuttuneet. Viimeksi mainittua määritelmää voidaan käyttää silloin, kun ei ole mahdollista määritellä määräyksikköä, edellyttäen, että sitä sovelletaan tuoteyksikön sijasta kokonaiskustannuksiin. Koska markkinattoman palvelun arvo määräytyy aiheutuvien kustannusten perusteella, volyymi on näin ollen mahdollista laskea perusjakson hintoina ilmaistuna kustannusten arvona eli välituotekäytön, palkansaajakorvausten, tuotantotukipalkkioilla vähennettyjen muiden tuotantoverojen ja kiinteän pääoman kulumisen arvona, joka on ilmaistu perusjakson hintoina. Tätä menetelmää kutsutaan panosmenetelmäksi. Palkansaajakorvauksia, kiinteän pääoman kulumista, tuotantoveroja ja -tukipalkkioita käsitellään seuraavissa kohdissa.

Edes parhaassa, yksilöllisen kulutuksen kohteena olevien markkinattomien palvelujen tapauksessa, kuten koulutuksessa ja terveydenhuollossa, ei ole aina helppo erottaa homogeenisia tuotteita. Näiden palvelujen ominaisuudet määritellään harvoin riittävän täsmällisesti, jotta olisi mahdollista varmuudella määrittää, voidaanko kahta eri palvelua pitää toisiaan vastaavina, eli pitääkö niiden katsoa vastaavan yhtä samaa homogeenista tuotetta vai kahta erillistä tuotetta vastaaviksi. Kansantalouden tilinpidon laatijat käyttävät kahta vastaavuuskriteeriä:

a)      Yksikkökustannuskriteeri: kahta markkinattomien palvelujen yksikköä pidetään vastaavina, jos niiden yksikkökustannus on sama. Tämä kriteeri perustuu ajatukseen, että ne, jotka hyötyvät julkisista palveluista myös kollektiivisesti päättävät niistä ja maksavat ne. Esimerkiksi kansalaiset päättävät julkisista palveluista edustajiensa kautta ja maksavat niistä veroin. Näissä olosuhteissa kansalaisten ei voida odottaa maksavan erilaisia hintoja vastaavina pitämistään palveluyksiköistä. Tämän kriteerin mukaan siis kahden palveluyksikön, joilla on eri kustannus, on katsottava vastaavan eri tuotteita, ja markkinattomalle homogeeniselle tuotteelle on ominaista, että sen yksikkökustannus on sama.

b)      Tuloskriteeri: kahta markkinattomien palvelujen yksikköä pidetään vastaavina, jos ne antavat saman tuloksen. Taustalla on ajatus, että kansalaisten vastaavina pitämät kaksi palveluyksikköä voidaan silti tuottaa erilaisin kustannuksin, koska kansalaiset eivät selvitä näiden palvelujen koko tuotantoprosessia. Yksikkökustannuskriteerillä ei ole tällöin enää merkitystä, ja se on korvattava kriteerillä, joka kuvaa markkinattomien palvelujen hyödyllisyyttä yhteiskunnalle.

Koska tuloskriteeri on useimmiten tarkoituksenmukaisempi, siihen perustuvien menetelmien kehittämiseksi on tehty paljon työtä ja tutkimustyö niiden parantamiseksi jatkuu. Käytännössä nämä menetelmät johtavat usein siihen, että volyymin laskennassa otetaan käyttöön määriin sovellettavia korjauskertoimia; niitä kutsutaan eksplisiittisiksi laadunmuutosmenetelmiksi.

Vaikeinta näiden menetelmien soveltamisessa on tuloksen määrittely ja mittaaminen. Tuloksen mittaaminen nimittäin edellyttää määriteltyjä tavoitteita, mikä ei ole markkinattomien palvelujen alalla kovinkaan yksinkertaista. Mikä on esimerkiksi yleisten terveyspalvelujen tavoite: kansanterveyden tason nostaminen vai eliniän pidentäminen? Varmasti kumpikin, mutta on vaikea suhteuttaa erilaisia tavoitteita, jotka eivät vastaa toisiaan. Esimerkiksi kumpi on parempi hoito: se, joka antaa yhden lisävuoden elää terveenä, vai se, joka antaa kaksi lisävuotta elää sairastaen? Myös tulosten arvioinnissa on usein vaikea päästä yhteisymmärrykseen: esimerkiksi kysymys siitä, nouseeko vai laskeeko oppilaiden koulutustaso, on monissa maissa kiistanalainen.

Laatukorjatut (tulokseen perustuvat) tuotosmenetelmät jätetään käsitteellisten vaikeuksien ja menetelmiä koskevien erimielisyyksien takia Euroopan unionissa pois peruskehikosta, jotta tulosten vertailukelpoisuus säilyisi. Näitä menetelmiä käytetään ainoastaan valinnaisesti lisätaulukoissa, ja tutkimuksia jatketaan. Markkinattomien terveys- ja koulutuspalvelujen alalla volyymimääräiset tuotanto- ja kulutusarviot on siis laskettava suorien eli laatukorjaamattomien tuotosmittareiden pohjalta painottamalla tuotetut määrät näiden palvelujen edellisen vuoden yksikkökustannuksilla ja tekemättä mitään korjauksia laadun ottamiseksi huomioon. Näitä menetelmiä on sovellettava riittävän yksityiskohtaisella tasolla; vähimmäistaso määritellään hintojen ja volyymien mittaamista kansantalouden tilinpidossa koskevassa Eurostatin käsikirjassa.

Vaikka panosperusteisten menetelmien käyttöä on yleensä vältettävä, terveydenhuollon alalla voidaan soveltaa panosmenetelmää silloin, kun palveluja on niin monenlaisia, että homogeenisia tuotteita on käytännössä mahdotonta määritellä. Kansantalouden tilinpidon arvioihin on myös liitettävä selittävät huomautukset, joissa käyttäjän huomio kiinnitetään mittausmenetelmiin.

Arvonlisäystä ja BKT:a koskevat periaatteet

10.31     Tuotantotilin arvonlisäys on ainoa yhtenäiseen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmään kuuluva tasapainoerä. Tämän erän erikoisluonnetta on kuitenkin syytä korostaa, samoin kuin siihen liittyvien volyymi- ja hintaindeksien merkitystä.

Erilaisista tavara- ja palveluvirroista poiketen arvonlisäys ei edusta mitään yksittäistä taloustoimiluokkaa. Siksi sitä ei voida suoraan jakaa hintakomponenttiin ja volyymikomponenttiin.

10.32     Määritelmä:

Arvonlisäyksen volyymi määritellään tuotoksen volyymin ja välituotekäytön volyymin erotukseksi.

missä P ja Q ovat tuotoksen laskennassa käytettyjä hintoja ja määriä ja p ja q välituotekäytön laskennassa käytettyjä hintoja ja määriä. Arvonlisäyksen volyymin teoreettisesti oikea laskentamenetelmä on kaksoisdeflatointi: deflatoidaan erikseen tuotantotilillä esiintyvät kaksi virtaa (tuotos ja välituotekäyttö) ja lasketaan näiden uudelleen arvotettujen virtojen erotus.

10.33     Tilastotietojen ollessa puutteellisia tai epäluotettavia voidaan joissain tapauksissa joutua käyttämään pelkästään yhtä indikaattoria. Mikäli käyvin hinnoin ilmaistusta arvonlisäyksestä on hyvät tiedot, se voidaan kaksoisdeflatoinnin sijasta deflatoida suoraan tuotoksen hintaindeksillä. Tähän menetelmään sisältyy olettamus, että hinnat muuttuvat välituotekäytössä samassa suhteessa kuin tuotoksessa. Toinen mahdollinen tapa on ekstrapoloida perusvuoden arvonlisäys tuotoksen volyymi-indeksillä. Tämä volyymi-indeksi voidaan laskea joko määriä koskevista tiedoista suoraan tai deflatoimalla tuotoksen käypä arvo sopivalla hintaindeksillä. Tässä menetelmässä oletetaan, että volyymi muuttuu tuotoksessa samassa suhteessa kuin välituotekäytössä.

Eräiden markkinapalveluja ja markkinattomia palveluja tuottavien toimialojen kuten rahoituksen, yrityspalvelujen tai maanpuolustuksen tuotoksen arvioimiseksi ei aina ole saatavana riittävän tarkkoja hinta- ja volyymimuutosestimaatteja. Arvonlisäyksen volyymissä tapahtuneet muutokset voidaan näissä tapauksissa arvioida kiinteän palkkatason mukaisissa palkansaajakorvauksissa ja kiinteähintaisessa kiinteän pääoman kulumisessa tapahtuneiden muutosten avulla. Tilastojen laadinnassa voidaan joutua käyttämään tällaisia korvaavia keinoja silloinkin, kun työn tuottavuuden ei ole syytä olettaa pysyvän muuttumattomana lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

10.34     Arvonlisäyksen volyymi- ja hintaindeksit ovat siis luonteeltaan erilaisia kuin tavaroiden ja palvelujen virtojen vastaavat indeksit.

Sama koskee aggregoitujen tasapainoerien kuten bruttokansantuotteen volyymi- ja hintaindeksejä. BKT on yhtä kuin kaikkien arvonlisäysten summa, eli yhtä kuin tasapainoerien summa, johon on lisätty tuoteverot ja josta on vähennetty tuotetukipalkkiot, ja toisesta näkökulmasta tarkasteltuna sen voidaan katsoa edustavan loppukäytön ja tuonnin välistä tasapainoerää.

PERIAATTEIDEN SOVELTAMISEN ERITYISONGELMIA

10.35     Vaikka yhtenäinen hinta- ja volyymi-indeksijärjestelmä rajoittuukin olennaisilta osiltaan tavaroiden ja palvelujen taloustoimiin, se ei sulje pois mahdollisuutta laskea hinta- ja volyymimuutoksia tietyille muille taloustoimille.

Tuotteiden ja tuonnin verot ja tukipalkkiot

10.36.    Edellä mainittu mahdollisuus on olemassa erityisesti sellaisten verojen ja tukipalkkioiden osalta, jotka liittyvät suoraan tiettyjen taloustoimien kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen arvoon tai määrään. Tarjonta- ja käyttötaulukoissa näiden arvot näytetään erikseen. Jäljempänä kuvattuja sääntöjä soveltamalla saadaan hinta- ja määrämittarit tuote- ja palvelutileille kirjatuille vero- ja tukipalkkioluokille, joita ovat

a)      tuoteverot ilman alv:a (D.212 ja D.214),

b)      tuotetukipalkkiot (D.31),

c)      tuotteiden alv (D.211).

10.37.    Yksinkertaisin verolaji on sellainen, jota kannetaan tietty kiinteä summa taloustoimen kohteena olevan tuotteen määräyksikköä kohden. Tällaisesta verosta kertyvän verotulon arvo riippuu

a)      taloustoimen kohteena olleiden tuotteiden määrästä;

b)      yksikköä kohti kannetun veron määrästä eli veron hinnasta.

Arvon muutoksen jako muutoskomponentteihin ei tuota käytännössä ongelmia. Volyymin vaihtelu määräytyy verotettujen tuotteiden määrässä tapahtuneen muutoksen mukaan; hinnan vaihtelu vastaa yksikköä kohti kannetun veron määrässä tapahtunutta muutosta eli veron hinnan muutosta.

10.38.    Edellistä yleisempi verolaji on sellainen, joka edustaa tiettyä prosenttiosuutta taloustoimen arvosta. Tällaisesta verosta kertyvän verotulon arvo riippuu

a)      taloustoimen kohteena olleiden tuotteiden määrästä;

b)      taloustoimen kohteena olleiden tuotteiden hinnasta;

c)      veroasteesta (prosenttiosuus).

Veron hinta saadaan soveltamalla veroastetta tuotteen hintaan. Tämän tyyppisestä verosta kertyvän verotulon arvon muutos voidaan myös jakaa volyymin muutokseen, joka määräytyy verotettujen tuotteiden määrässä tapahtuneiden muutosten mukaan, ja veron hinnan muutosta vastaavaan hinnan muutokseen (b x c).

10.39.    Tuoteverojen, ilman alv:a, (D.212 ja D.214) volyymi mitataan soveltamalla perusvuoden veron hintaa valmistettujen tai maahantuotujen tuotteiden määriin tai soveltamalla perusvuoden veroastetta tuotoksen tai tuonnin arvoon, joka on uudelleenarvotettu perusvuoden hintoihin. Veron määrää laskettaessa on otettava huomioon se seikka, että eri käytöillä on erilaisia veron hintoja. Tämä otetaan huomioon tarjonta- ja käyttötaulukoissa.

10.40.    Tuotetukipalkkioiden (D.31) volyymi mitataan samoin soveltamalla perusvuoden tukipalkkiohintoja valmistettujen tai maahantuotujen tuotteiden määriin tai soveltamalla perusvuoden tukipalkkioastetta tuotoksen tai tuonnin arvoon, joka on uudelleenarvotettu perusvuoden hintoihin ottaen huomioon eri käyttömuotojen erilaiset tukipalkkioiden hinnat.

10.41.    Tuotteiden alv (D.211) lasketaan sekä koko kansantalouden että yksittäisten toimialojen ja muiden käyttömuotojen osalta nettona, ja vero viittaa ainoastaan vähennyskelvottomaan alv:oon. Tämä määritellään tuotteista suoritettavan alv:n ja sen alv-osuuden erotukseksi, jonka näiden tuotteiden käyttäjät saavat vähentää verotuksessa. Tuotteiden alv voidaan vaihtoehtoisesti määritellä myös kaikkien niiden vähennyskelvottomien määrien summaksi, joka käyttäjien on maksettava.

Kiinteinä hintoina ilmaistu vähennyskelvoton alv voidaan laskea soveltamalla perusvuonna voimassa olleita alv-asteita perusvuoden hinnoissa esitettyihin virtoihin. Jokainen kuluvan vuoden alv-asteessa tapahtuva muutos heijastuu näin ollen vähennyskelvottoman alv:n hintaindeksiin eikä volyymi-indeksiin.

Vähennettävän ja siten myös vähennyskelvottoman alv:n osuus tuotteesta maksettavasta alv:sta voi vaihdella seuraavista syistä:

a)      joko viiveellä tai heti voimaan tulleen verolain tai -määräyksen muutoksen aiheuttama alv:n vähennysoikeuden muutos;

b)      tai tuotteen käyttötavoissa tapahtuneet muutokset (esim. alv-vähennyskelpoisen käytön suhteellisen osuuden kasvu).

              Alv:n vähennysoikeuden muutoksesta johtuvaa vähennettävän alv:n määrän muutosta, samoin kuin tuotteesta suoritettavan alv:n veroasteen muutosta, käsitellään kuvatun menetelmän mukaisesti muutoksena veron hinnassa.

Toisaalta tuotteen käyttötavoissa tapahtuneista muutoksista johtuva vähennettävän alv:n määrän muutos aiheuttaa vähennettävän alv:n volyymissa muutoksen, jonka pitää puolestaan heijastua tuotteiden alv:n volyymi-indeksissä.

Muut tuotantoverot ja -tukipalkkiot

10.42.    Muiden tuotantoverojen (D29) ja tuotantotukipalkkioiden (D39) käsittelyssä on se erityinen vaikeus, että määritelmällisesti niitä ei ole mahdollista suoraan kohdistaa tuotettaviin yksiköihin. Markkinattomien palvelujen tapauksessa tätä ongelmaa pahentaa se, että niitä käytetään vain silloin, kun määräyksikköjä ei ole mahdollista määritellä. Yleensä on kuitenkin mahdollista kiertää tämä ongelma määrittelemällä kiinteähintaiset muut tuotantoverot ja -tukipalkkiot sillä määrällä, johon ne olisivat nousseet, jos verotussäännöt ja hinnat eivät kokonaisuutena olisi muuttuneet perusjaksoon nähden. Esimerkiksi omaisuusverot tai varojen käyttö voidaan arvioida kiinteisiin hintoihin soveltamalla tarkastelujaksoon perusjakson sääntöjä ja varojen hintaa.

Kiinteän pääoman kuluminen

10.43.    Kiinteän pääoman kulumisen volyymimittareiden laskenta ei aiheuta juurikaan ongelmia, jos kiinteiden pääomatavaroiden varannon muodostumisesta on saatavana hyvää tilastoaineistoa. Useimpien maiden käyttämä investointikertymämenetelmä edellyttää jo sinänsä, että käypähintaista kiinteän pääoman kulumista arvioitaessa kiinteiden pääomatavaroiden varanto lasketaan ensin kiinteinä hintoina. Siirryttäessä hankintakustannuksiin perustuvasta arvottamisesta jälleenhankintakustannuksiin perustuvaan arvottamiseen eri tilinpitojaksojen aikana hankitut pääomatavarat on ensin arvotettava yhtäläiseen, esim. perusvuoden hintaan. Tässä yhteydessä saatuja hinta- ja volyymi-indeksejä voidaan edelleen käyttää kiinteähintaisen kiinteän pääoman arvon kulumisen ja siihen liittyvän hintaindeksin laskemiseen.

Mikäli kiinteiden pääomatavaroiden varannosta ei ole investointikertymää, kiinteän pääoman kulumisen kiinteinä hintoina ilmaistu muutos saadaan deflatoimalla käyvät hinnat tuotekohtaisista kiinteän pääoman muodostustiedoista johdetuilla hintaindekseillä. Näin meneteltäessä on otettava huomioon hankittujen pääomatavaroiden ikärakenne.

Palkansaajakorvaukset

10.44.    Palkansaajien työpanoksen mittaamista varten palkansaajakorvauksien määräyksiköksi voidaan sopia tunti tietyn tyyppistä tai tiettyä ammattitaitoa vaativaa työtä. Työtä mitattaessa työn laatu on otettava huomioon samalla tavoin kuin tavaroita ja palveluja mitattaessa ja kullekin työlajille on laskettava oma määräsuhdeluku. Työlajin hinta on työtunnista maksettava korvaus, joka luonnollisesti vaihtelee työlajista riippuen. Tehdyn työn volyymimittari saadaan laskennallisesti siten, että erilaisten töiden määräsuhdelukujen painotettu keskiarvo painotetaan edellisvuoden tai kiinteän perusvuoden palkansaajakorvauksien arvoilla. Työlle voidaan vaihtoehtoisesti laskea palkkatasoindeksi laskemalla erilaisten töiden tuntikorvauksissa tapahtuneiden suhteellisten muutosten painotettu keskiarvo käyttäen palkansaajakorvauksia edelleen painotustekijöinä. Mikäli Laspeyres-tyypin volyymi-indeksi lasketaan epäsuorasti deflatoimalla käypähintaiset palkansaajakorvausten muutokset tuntikorvausten keskimääräisellä muutosindeksillä, jälkimmäisen indeksin pitäisi olla Paasche-tyypin indeksi.

Valmistettujen kiinteiden varojen pääomakannat ja varastot

10.45.    Sekä valmistettujen kiinteiden varojen pääomakannoista että varastoista tarvitaan edellisen vuoden hinnoilla lasketut volyymit. Kantojen osalta pääoma/tuotos-suhteen laskemiseen tarvittavia tietoja saadaan investointikertymämenetelmän kautta, jos menetelmä on käytössä. Muussa tapauksessa varojen varantojen arvotietoja voidaan kerätä tuottajilta ja luvut deflatoida kiinteän pääoman kulumisen hintaindekseillä ottaen huomioon varantojen ikärakenne.

Varastojen muutos mitataan vähentämällä varastoon lisättyjen erien arvosta varastosta poistettujen erien arvo ja varastossa pidettyjen tavaroiden tavanomaisen hävikin arvo tietyllä ajanjaksolla. Edellisen vuoden hinnoilla lasketut volyymit voidaan johtaa deflatoimalla nämä erät. Käytännössä varastokantojen lisäyksiä ja vähennyksiä ei yleensä kuitenkaan tunneta, ja usein ainoa saatavissa oleva tieto on kantojen arvo ajanjakson alussa ja lopussa. Tällöin on usein tarpeen olettaa lisäysten ja vähennysten olevan laskenta-ajanjaksolla säännöllisiä niin, että ajanjakson keskimääräistä hintaa voidaan pitää merkityksellisenä sekä lisäysten että vähennysten osalta. Näillä ehdoilla kantojen vaihtelun laskeminen lisäysten ja vähennysten arvojen välisenä erona tuottaa saman tuloksen kuin alkuperäisen ja lopullisten varastojen arvojen välisen eron laskeminen. Varastokantojen kiinteinä hintoina ilmaistu vaihtelu voidaan sitten laskea deflatoimalla alkuperäiset ja lopulliset kannat niin, että ne ovat perusjakson keskimääräisen hinnan mukaisia. Kun kantojen määrällinen vaihtelu tunnetaan ja lisäysten ja vähennysten oletetaan olevan säännöllisiä, on mahdollista laskea kantojen vaihtelun volyymi siten, että perusjakson keskimääräistä hintaa sovelletaan kantojen määrällisesti ilmaistuun vaihteluun.

KOKO KANSANTALOUDEN REAALITULON MITTARIT

10.46.    Tulovirtoja ei ole yleensä mahdollista jakaa hinta- ja määräkomponentteihin, joten niille ei voida määritellä hinta- ja volyymimittareita samalla tavoin kuin tuotevirroille ja ‑varannoille. Tulovirtojen reaaliarvoa voi mitata vain siten, että valitaan tietty tavara- ja palvelukori, johon tulo normaalisti käytetään, ja käypähintaiset tulot deflatoidaan tämän korin hintaindeksillä. Tällainen valinta on aina arvionvarainen siinä mielessä, että tulot harvoin käytetään nimenomaisesti ostoksiin kyseisellä ajanjaksolla. Osa tuloista saatetaan säästää myöhempiä ostoksia varten tai ajanjakson aikana tehdyt ostokset on voitu rahoittaa osaksi aikaisemmista säästöistä.

10.47.    Edellisen vuoden hintoina ilmaistu bruttokansantuote mittaa koko kansantalouden kokonaistuotannon (josta on vähennetty välituotekäyttö) volyymia. Tämän tuotannon volyymin lisäksi maassa vakinaisesti asuvien kokonaisreaalituloon vaikuttaa se, missä suhteessa ulkomailta tapahtuvaa tuontia saadaan maksettua viennillä. Mikäli vaihtosuhde paranee, tietyn tuontivolyymin maksamiseen tarvitaan vähemmän vientiä, joten tietyllä kansantuotteen tasolla tavaroita ja palveluja voidaan kohdentaa uudelleen viennistä kulutukseen tai pääoman muodostukseen.

Reaalinen bruttokansantulo saadaan lisäämällä nk. reaalinen ulkomaankauppavoitto bruttokansantuotteen volyymilukuihin. Reaalinen ulkomaankauppahyöty – tai mahdollisesti tappio – on määritelmän mukaan

ts. käypähintainen vienti miinus tuonti deflatoituna hintaindeksillä P miinus viennin deflatoidun arvon ja tuonnin deflatoidun arvon erotus. Sopivan deflaattorin P valinta kauppataseen laskentaa varten tulisi jättää maan tilastoviranomaisille, jotta maan erityisolosuhteet tulisivat otettua huomioon. Mikäli deflaattorin valinnasta on epävarmuutta, tuonnin ja viennin hintaindeksien keskiarvosta saa todennäköisesti sopivan jakajan.

Reaalitulon eri aggregaatit yksilöidään ja määritellään seuraavasti:

Kiinteähintainen bruttokansantuote

plus ulkomaankaupan vaihtosuhteen muutoksista johtuva hintavoitto tai ‑tappio

on yhtä kuin reaalinen bruttokotimaantulo

plus ulkomailta saatavat reaaliset ensitulot

miinus ulkomaille maksettava reaaliset ensitulot

on yhtä kuin reaalinen bruttokansantulo

plus reaaliset tulonsiirrot ulkomailta

miinus reaaliset tulonsiirrot ulkomaille

on yhtä kuin reaalinen käytettävissä oleva bruttokansantulo

miinus kiinteähintainen kiinteän pääoman kuluminen

on yhtä kuin reaalinen käytettävissä oleva nettokansantulo.

Jotta kansantulon eri aggregaatit saadaan esitettyä reaalituloina, ensitulot ja tulonsiirrot ulkomailta ja ulkomaille suositellaan deflatoitavaksi kotimaisen loppukäytön indeksillä. Reaalinen käytettävissä oleva kansantulo ilmoitetaan nettona vähentämällä sen bruttoarvosta kiinteinä hintoina ilmaistu kiinteän pääoman kuluminen.         

MAIDEN VÄLISET HINTA- JA VOLYYMI-INDEKSIT

10.48.    Koska eri maissa on erilainen hintataso ja valuutta, hintojen ja volyymien vertailu maiden välillä on hankalaa. Nimelliset vaihtokurssit eivät sovi muuntokursseiksi tällaisissa vertailuissa, koska ne eivät kuvasta asianmukaisesti hintatasojen eroja eivätkä ne ole ajallisesti riittävän vakaita.

10.49.    Niiden sijasta käytetään ostovoimapariteetteja (OVP). Ostovoimapariteetti on se maassa B tarvittavan B:n valuuttayksikköjen määrä, jolla saa saman verran tavaroita ja palveluja kuin yhdellä A:n valuuttayksiköllä maassa A. Ostovoimapariteettien voidaan siis tulkita olevan ostovoimastandardina (OVS) yleisesti tunnetun keinotekoisen valuutan vaihtokurssi. Jos maiden A ja B kansallisessa valuutassa ilmaistut menot muunnetaan ostovoimastandardeiksi, tuloksena olevat luvut tulevat ilmaistuiksi samalla hintatasolla ja samassa valuutassa, jolloin volyymien mielekäs vertailu on mahdollista.

10.50.    Markkinatavaroiden ja -palvelujen ostovoimapariteetit perustuvat kansainvälisiin hintatutkimuksiin. Nämä tutkimukset tehdään samanaikaisesti kaikissa osallistuvissa maissa saman hyödykekorin perusteella. Korissa olevien hyödykkeiden tekniset ominaisuudet on täsmennetty selkeästi, samoin muut hintaan oletettavasti vaikuttavat muuttujat kuten asennuskustannukset ja myyntiehdot. Vaikka hyödykkeiden vertailtavuus onkin etusijalla, niiden edustavuus kansallisilla markkinoilla on myös otettava huomioon. Hyödykekorin pitäisi ihannetapauksessa olla yhtä edustava kaikissa osallistuvissa maissa.

10.51.    Markkinattomien palvelujen maantieteellisissä vertailuissa törmätään samoihin ongelmiin kuin aikavertailuissa, koska markkinahintoja ei ole. Perinteisesti on sovellettu panoksiin (tai panoskustannuksiin) perustuvaa lähestymistapaa sillä oletuksella, että tuotos on yhtä suuri kuin panosten summa. Tässä lähestymistavassa, jossa panosten volyymejä vertaillaan suoraan tai epäsuorasti, ei oteta huomioon tuottavuuseroja. Siksi tässä (kuten myös aikavertailuissa) suositaan menetelmiä, joissa keskitytään joko suoraan tuotoksen mittaamiseen tai tuotoksen hintoihin, joita sitten käytetään menojen deflatointiin, ainakin yksilöllisten palvelujen kuten koulutuksen ja terveyspalvelujen osalta.

10.52.    Ostovoimapariteettien laskennassa käytetään samoja indeksin laskukaavoja kuin aikaindeksien laskemisessa. Kahdenvälisessä tapauksessa maaparin A ja B indeksien painot voivat määräytyä kumman tahansa maan mukaan. Maan A näkökulmasta katsottuna indeksit voivat olla Laspeyres-tyypin indeksejä, jolloin painot määräytyvät maan A mukaan, tai Paasche-tyypin indeksejä, jolloin painot määräytyvät maan B mukaan. Jos kansantaloudet ovat rakenteeltaan erilaisia, indeksien välinen ero saattaa muodostua hyvinkin suureksi ja indeksin valinta vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen. Kahdenvälisissä vertailuissa on siksi parempi käyttää näiden kahden indeksin keskiarvoa eli Fisherin indeksiä.

10.53.    Eksplisiittisiä numeerisia painoja ei yleensä ole saatavissa korin yksittäisten hyödykkeiden tasolla. Siksi käytetään implisiittisen painottamisen muotoa, joka perustuu siihen, pitävätkö maat tiettyä hyödykettä kotimaista kulutusmallia edustavana. Aggregoinnin alinta mahdollista tasoa, jolla on saatavissa numeerisia painoja, kutsutaan perusnimiketasoksi.

10.54.    Transitiivisuus tarkoittaa sitä, että maiden A ja C välinen suora ostovoimapariteetti on yhtä kuin epäsuora ostovoimapariteetti, joka saadaan kertomalla maiden A ja B (tai minkä tahansa muun kolmannen maan) välinen suora ostovoimapariteetti maiden B ja C välisellä suoralla ostovoimapariteetilla. Perusnimiketasolla Fisherin ostovoimapariteetit eivät ole transitiivisia, mutta niistä on mahdollista johtaa alkuperäisiä Fisherin indeksejä muistuttavia transitiivisia ostovoimapariteetteja pienimmän neliösumman kriteeriä hyväksi käyttäen. Niin kutsutun Èltetö-Köves-Szulc (EKS) -kaavan käyttäminen minimoi alkuperäisten Fisherin indeksien väliset poikkeamat, ja tuloksena on täydellinen joukko perusnimiketason transitiivisia ostovoimapariteetteja.

10.55.    Tuloksena olevat transitiiviset ostovoimapariteetit kaikille maille ja kaikille perusnimiketasoille aggregoidaan koko BKT:n tasolla käyttämällä painoina kansantalouden tilinpidon menoja. BKT: tasolla tai millä tahansa muulla luokitustasolla aggregoituja ostovoimapariteetteja voidaan käyttää esimerkiksi todellisten menojen ja alueellisten volyymi-indeksien laskemisessa. Kun OVP jaetaan kahden maan välisellä nimellisellä vaihtokurssilla, saadaan tulokseksi hintatasoindeksi, jota voidaan käyttää analysoitaessa maiden suhteellisia hintatasoja.

10.56.    Komission (Eurostatin) tehtäviin kuuluu laskea EU:n jäsenvaltioiden ostovoimapariteetit yhteisten sääntöjen antamisesta ostovoimapariteetteja koskevan perusaineiston hankkimisesta, laskennasta ja levittämisestä 11 päivänä joulukuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1445/2007 mukaisesti. Käytännössä ostovoimapariteettinen laskeminen on osa laajempaa OVP-ohjelmaa, jota Eurostat ja OECD yhdessä koordinoivat. Ohjelmassa käytetyt yksityiskohtaiset menetelmät on kuvattu ostovoimapariteetteja koskevassa Eurostatin ja OECD:n ohjekirjassa ”Methodological manual on purchasing power parities”.