52010PC0618

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 3.11.2010

KOM(2010) 618 lopullinen

2010/0306 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta

SEK(2010) 1290 SEK(2010) 1289

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen tausta ja tavoitteet

Ydinturvallisuusdirektiivin hyväksymisen jälkeen komission vuoden 2010 työohjelmaan sisältyy tarkistetun ehdotuksen laatiminen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevaksi lainsäädännöksi (työohjelman kohta 2010/ENER/021).

Ehdotetussa direktiivissä vahvistetaan EU:n oikeudellinen kehys käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollolle. Sillä tarkistetaan ehdotusta neuvoston direktiiviksi (Euratom) käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta[1].

Kaikilla jäsenvaltioilla on radioaktiivista jätettä. Sitä syntyy monista hyödyllisistä toiminnoista, kuten sähkön tuotannosta ydinvoimalaitoksissa ja erilaisista radioisotooppeja käyttävistä sovelluksista lääketieteessä, teollisuudessa, maataloudessa, tutkimuksessa ja koulutuksessa.

Ydinreaktorien toiminnasta syntyy myös käytettyä ydinpolttoainetta. Käytetyn (eli säteilytetyn) polttoaineen huollossa on nykyisin kaksi vaihtoehtoa: jälleenkäsittely, jossa plutonium ja uraani otetaan talteen mahdollista uudelleenkäyttöä varten, tai välivarastointi ja lopuksi suora loppusijoitus, jos käytettyä polttoainetta pidetään jätteenä kansallisessa politiikassa. Vaikka käytetty polttoaine jälleenkäsiteltäisiin[2], siitä syntyy kuitenkin ’lopullista jätettä’ eli erotettuja lasitettuja jäännöksiä, jotka sisältävät kierrättämättömän jakeen, joka on myös loppusijoitettava. Yli puolet jäsenvaltioista käyttää ydinvoimalaitoksia. Ydinreaktoreita ollaan rakentamassa ja poistamassa käytöstä, ja lisäksi uusien reaktorien rakentamista suunnitellaan monissa jäsenvaltioissa.

Jätteen ominaispiirteistä (eli radionuklidipitoisuudesta) riippuen tarvitaan erityisjärjestelyjä ihmisten ja ympäristön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta. Radioaktiivisen jätteen huollon perusperiaatteena on leviämisen estäminen ja jätteen eristäminen ihmisistä ja biosfääristä niin kauan kuin se aiheuttaa säteilyvaaraa. Radioaktiivisen hajoamisen vuoksi vaara pienenee ajan myötä. Eristäminen on varmistettu rakennetuilla vapautumisesteillä ja pitkäikäisen jätteen tapauksessa myös sijoituskallioperän ominaisuuksilla.

Radioaktiiviset jätteet luokitellaan niiden aktiivisuustason mukaan matala-, keski- tai korkea-aktiiviseksi jätteeksi. Ero voidaan tehdä myös lyhytikäisen ja pitkäikäisen radioaktiivisen jätteen välillä[3]. Lyhytikäinen matala- ja keskiaktiivinen jäte sijoitetaan tavallisesti maanpinnan läheisyydessä sijaitseviin loppusijoituslaitoksiin. Korkea-aktiivisen jätteen osalta sen sijaan vallitsee maailmanlaajuinen tieteellinen ja tekninen yhteisymmärrys siitä, että geologinen loppusijoitus syvälle maaperään on turvallisin ja kestävin vaihtoehto[4].

EU:ssa syntyvän radioaktiivisen jätteen määrästä yli 85 prosenttia on lyhytikäistä matala- ja keskiaktiivista jätettä, noin 5 prosenttia pitkäikäistä matala- ja keskiaktiivista jätettä ja alle 10 prosenttia korkea-aktiivista jätettä, mihin sisältyvät sekä jälleenkäsittelystä syntyvä lasitettu jäte että jätteeksi katsottu käytetty ydinpolttoaine[5].

Riippumatta siitä, mikä on ydinvoiman ja muiden kuin sähköntuotantoon liittyvien ydinsovellusten tulevaisuus, nykyisten ja tulevien radioaktiivisten jätteiden huollon viimeisenä vaiheena on suoritettava loppusijoitus, jotta voidaan varmistaa turvallisuus pitkällä aikavälillä.

Välivarastointi on tärkeä vaihe radioaktiivisen jätteen huollossa, etenkin käytetyn polttoaineen ja korkea-aktiivisen jätteen osalta, sillä se mahdollistaa tehokkaan jäähdytyksen ja radioaktiivisuuden laskun, jolloin jätteen käsittely on turvallisempaa. On kuitenkin olemassa myös laaja yksimielisyys siitä, että käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen varastointi, myös pitkäaikainen varastointi, on ainoastaan väliaikainen ratkaisu, joka vaatii aktiivista ja jatkuvaa institutionaalista valvontaa. Pidemmällä aikavälillä ainoastaan loppusijoitus ja siihen luonnostaan liittyvät passiiviset turvallisuusominaisuudet voivat taata suojan kaikilta mahdollisilta vaaroilta.

Vastuu käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta on viime kädessä valtiolla. On myös yleisesti hyväksytty eettinen periaate, että yhteiskunnan tulisi välttää kohtuuttomien rasitteiden jättämistä tuleville sukupolville. Vastuu olemassa olevien jätteiden asianmukaisesta huollosta kuulukin nykyiselle sukupolvelle, joka on hyötynyt ydinsähköstä ja säteilyn lääketieteellisistä sovelluksista.

Näistä näkökohdista huolimatta useimmat maat eivät ole vielä tehneet keskeisiä päätöksiä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta. Tämä koskee erityisesti käytettyä polttoainetta ja korkea-aktiivista jätettä; vain muutama jäsenvaltio on laatinut ohjelman loppusijoituksen toteuttamiseksi. Tämän viivyttelyn seurauksena sekä loppusijoituksen toteuttaminen että välivarastointiratkaisujen ylläpitäminen jää tulevien sukupolvien vastuulle. Tähän liittyvät riskit ovat ilmeisiä – rahoituksen puute, asiantuntemuksen katoaminen, ennakoimattomien yhteiskunnallisten mullistusten aiheuttamat häiriöt, terrorismin uhka jne.

Radioaktiivisen jätteen ja käytetyn polttoaineen turvallinen huolto kaikissa vaiheissa aina jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen edellyttää kansallista kehystä, joka takaa poliittisen sitoutumisen ja selkeän vastuunjaon ja varmistaa, että käytettävissä on riittävät tieteelliset, tekniset ja taloudelliset resurssit aina kun niitä tarvitaan. Koska kyseessä on erittäin herkkä kysymys, myös yleisölle tiedottaminen ja sen osallistuminen päätöksentekoprosesseihin on varmistettava.

Tämän ehdotuksen yleisenä tavoitteena on luoda EU:n oikeudellinen kehys käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollolle olennaisena osana ydinenergian turvallista käyttöä sähköntuotannossa ja ionisoivan säteilyn turvallista käyttöä lääketieteessä, teollisuudessa, maataloudessa, tutkimuksessa ja koulutuksessa.

Yleisen poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen

- varmistaa, että työntekijöitä ja väestöä suojellaan ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta nyt ja tulevaisuudessa ja kansallisia rajoja laajemmin;

- soveltaa mahdollisimman tiukkoja turvallisuusnormeja radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen huoltoon;

- välttää kohtuuttomien rasitteiden jättämistä tuleville sukupolville;

- saavuttaa jatkuva poliittinen sitoutuminen käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon pitkällä aikavälillä;

- varmistaa poliittisten päätösten muuttaminen selkeiksi säännöksiksi radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen huollon kaikkien vaiheiden toteuttamiseksi aina jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen;

- varmistaa huoltojärjestelmän jatkuva parantaminen vaiheittaisen päätöksenteon ja yhteiskunnallisen hyväksynnän pohjalta;

- varmistaa aiheuttajaperiaatteen mukaisesti riittävät ja läpinäkyvästi hallinnoidut taloudelliset resurssit, jotka ovat käytettävissä aina tarvittaessa.

Radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen huoltoon vaikuttavat voimassa olevat säädökset; toissijaisuus

Siviilialan ydintoiminnoista syntyvän käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat yhteisön toimivaltuudet kuuluvat Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan. Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan b alakohdassa määrätään, että on laadittava yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi. Perustamissopimuksen 30 artiklan mukaan yhteisössä on vahvistettava perusnormit väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta, ja 37 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yleiset tiedot kaikista radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevista suunnitelmista.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euratomin perustamissopimuksen terveyden suojelua koskevan 3 luvun määräykset muodostavat yhdenmukaisen kokonaisuuden, jossa komissiolle annetaan melko laaja toimivalta suojella väestöä ja ympäristöä radioaktiivisen saastumisen vaaroilta[6]. Tuomioistuimen asiassa C-29/99 antaman periaatteellisen tuomion mukaan nykyisiä perusnormeja, joilla pyritään pääasiassa suojelemaan väestön ja työntekijöiden terveyttä ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta, voidaan ’täydentää’ Euratomin perustamissopimuksessa tarkoitetulla tavalla radioaktiivisen jätteen ja käytetyn polttoaineen turvallista huoltoa koskevilla turvallisuusvaatimuksilla.

Käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huolto on selvästi ala, jolla kansallista lainsäädäntöä on täydennettävä EU-tason lainsäädännöllä, koska turvallisuus on näkökohta, joka ei riipu kansallisista rajoista. Samaan aikaan sisämarkkinat edellyttävät, että komissio varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kilpailun vääristymien välttämiseksi.

Voimassa oleva EU:n lainsäädäntö ei kuitenkaan kata kaikkia käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyviä toimintoja ja laitoksia. Se ei myöskään kata kansallisia toimintapolitiikkoja ja niiden täytäntöönpanoa eikä väestölle tiedottamista ja sen osallistumista päätöksentekoprosessiin.

Hiljattain annettu neuvoston direktiivi ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (ydinturvallisuusdirektiivi)[7] kattaa ainoastaan käytetyn polttoaineen varastot ja muut radioaktiivisen jätteen varastot, jotka ovat ydinlaitosten kanssa samalla alueella ja liittyvät suoraan niihin. Direktiivissä kuitenkin todetaan, että on myös tärkeää varmistaa käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallinen huolto, myös varastointi- ja loppusijoituslaitoksissa. Ehdotettu direktiivi käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta on siten ydinturvallisuusdirektiiviä loogisesti seuraava askel.

Muita käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon kannalta merkityksellisiä EU-säädöksiä on annettu yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä[8], korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta sisältävien umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnasta[9], mukaan lukien käytöstä poistetut lähteet, kaivannaisteollisuuden jätehuollosta[10] (ei koske radioaktiivisuuteen liittyviä näkökohtia) sekä radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta[11],[12]. Lisäksi on annettu komission suositus ydinlaitosten käytöstäpoistoon sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon tarkoitettujen varojen hallinnoinnista[13].

Kansainvälisellä tasolla Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) on laatinut yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa turvallisuusnormeja, jotka eivät ole sitovia ja joiden sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön on vapaaehtoista. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat IAEA:n jäseniä ja osallistuvat näiden normien hyväksymiseen.

IAEA:n johdolla tehty käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskeva yleissopimus on merkittävin kansainvälinen sopimus tällä alalla. Sen noudattamatta jättämisestä ei ole kuitenkaan määrätty mitään seuraamuksia. Siksi vaikka kaikki EU:n jäsenvaltiot (Maltaa lukuun ottamatta) ja Euroopan atomienergiayhteisö ovat sopimuspuolia, yleissopimuksessa ja siihen liittyvissä IAEA:n turvallisuusnormeissa vahvistetut kansainvälisesti hyväksytyt periaatteet ja vaatimukset eivät takaa yhdenmukaista lähestymistapaa EU:n tasolla.

Jotta voitaisiin varmistaa käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen polttoaineen huoltoa koskevien kansainvälisesti hyväksyttyjen periaatteiden ja vaatimusten noudattaminen, niistä tehdään ehdotetussa direktiivissä oikeudellisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia. Siksi siinä asetetaan erityisvaatimuksia käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevien kansallisten ohjelmien laajuudesta, sisällöstä ja uudelleentarkastelusta.

Peruslähestymistapa on samankaltainen kuin ydinturvallisuusdirektiivissä noudatettu, eli sen perustana ovat kansallisten valvontaviranomaisten toimivalta ja IAEA:n turvallisuusnormien ja yleissopimuksen kansanvälisesti hyväksytyt periaatteet ja vaatimukset. Tällä tavalla pyritään minimoimaan jäsenvaltioiden viranomaisille mahdollisesti aiheutuva lisätaakka.

Ehdotetulla direktiivillä on tarkoitus soveltaa mahdollisimman tiukkoja turvallisuusnormeja radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen huoltoon kokonaisvaltaisella tavalla. Se tarjoaa mallin ja vertailukohdan kolmansille maille ja alueille. Sillä varmistetaan, että radioaktiivisen jätteen loppusijoitus suoritetaan ilman aiheetonta viivytystä.

KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Tarkistettua ehdotusta laatiessaan komissio kuuli laajasti sidosryhmiä erilaisten EU:n laajuisten aloitteiden kautta neuvoston pyynnön mukaisesti[14].

Kuulemiseen osallistui hallituksia, kansallisia sääntelyelimiä, radioaktiivisen jätteen huollosta vastaavia organisaatioita, radioaktiivisen jätteen tuottajia ja muita jäsenvaltioiden tahoja sekä EU:n toimielimiä, kansalaisjärjestöjä ja muita osapuolia. Huomioon otettiin myös ydinturvallisuusalan eurooppalaisten sääntelijöiden ryhmän (ENSREG) yksityiskohtainen lausunto. Tämä oli erityisen tärkeää, koska ENSREGillä on asiassa erityistä asiantuntemusta. Siinä ovat edustettuina kansalliset ydinalan valvontaviranomaiset tai turvallisuusviranomaiset kaikista jäsenvaltioista, sekä ydinvoimamaista että muista.

Erityistä huomiota kiinnitettiin asian yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen järjestämällä erilaisia julkisia kuulemisia, kuten asiaa koskevat Eurobarometri-kyselyt[15] ja avoin julkinen kuuleminen[16]. Ydinenergian käytön jatkuessa radioaktiivinen jäte on suuri huolenaihe EU:n kansalaisille. Suuri enemmistö myös tukee EU-tason lainsäädännön antamista asiasta.

Perinpohjaisessa vaikutusten arvioinnissa tultiin siihen tulokseen, että sitovan EU-lainsäädännön puuttuminen tulee todennäköisesti johtamaan tärkeiden päätösten lykkääntymiseen, millä voi olla haitallisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia, kuten kohtuuttomien rasitteiden jättäminen tuleville sukupolville ja sähkömarkkinoiden kilpailun mahdollinen vääristyminen.

Sitova EU-lainsäädäntö sitä vastoin johtaisi pitkällä aikavälillä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon yhdenmukaisesti korkeaan turvallisuustasoon kaikkialla EU:ssa ilman, että tuleville sukupolville jäisi kohtuuttomia rasitteita tai että vaarannettaisiin tulevien sukupolvien kyky täyttää omat tarpeensa.

EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Direktiivin 1 artiklan mukaan sen tavoitteena on luoda yhteisön kehys käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuulliselle huollolle ja varmistaa, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaiset kansalliset järjestelyt korkean turvallisuustason säilyttämiseksi. Lisäksi direktiivillä pyritään ylläpitämään ja edistämään yleisötiedotusta ja yleisön osallisuutta.

Direktiiviä sovelletaan ( 2 artikla ) siviilitarkoituksista peräisin olevan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon kaikkiin vaiheisiin aina jätteen syntymisestä loppusijoitukseen. Sitä ei kuitenkaan sovelleta määrättyjen jätetyyppien huoltoon, kuten hyväksyttyihin päästöihin eikä kaivannaisteollisuuden mahdollisesti radioaktiivisiin jätteisiin, jotka jo kuuluvat voimassa olevan EU-lainsäädännön soveltamisalaan[17],[18].

Erityistä huomiota on kiinnitetty sen varmistamiseen, että direktiivi on yhdenmukainen voimassa olevan EU-lainsäädännön kanssa samalla kun kansainvälisesti hyväksytyistä periaatteista ja vaatimuksista, jotka on vahvistettu IAEA:n turvallisuusnormeissa ja yleissopimuksessa, tehdään oikeudellisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia EU:ssa. Siksi 3 artiklassa annetut määritelmät ovat yhdenmukaisia sekä voimassa olevassa EU-lainsäädännössä että IAEA:n turvallisuussanastossa (yleissopimus)[19] annettujen määritelmien kanssa.

Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallista ja kestävää huoltoa koskevat perusperiaatteet esitetään 4 artiklassa .

Erityistä huomiota on kiinnitetty sen varmistamiseen, että ehdotettu direktiivi on yhdenmukainen ydinturvallisuusdirektiivin kanssa, jotta kaikkien käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltolaitosten turvallisuus olisi samalla tasolla. Tätä varten direktiiviehdotus ja ydinturvallisuusdirektiivi ovat rakenteeltaan samanlaisia etenkin 5–7 artiklan, 9 ja 12 artiklan sekä 16–18 artiklan osalta.

Yleisten periaatteiden soveltamiseen liittyy muun muassa seuraavia velvoitteita:

- kansallinen kehys käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen pitkän aikavälin huoltoa varten ( 5 artikla );

- käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallisen huollon alalla toimivaltainen valvontaviranomainen ( 6 artikla );

- päävastuu turvallisuudesta on luvanhaltijoilla ( 7 artikla );

- koulutus tarvittavan asiantuntemuksen ja taitojen saavuttamiseksi ( 9 artikla );

- käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevan päätöksenteon avoimuus ( 12 artikla ).

Radioaktiivisen jätteen huollon erityispiirteiden vuoksi ehdotukseen sisältyy myös erityisiä velvoitteita:

- 8 artiklassa esitetään turvallisuutta koskeva lähestymistapa, johon sisältyvät käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvien laitosten ja toimintojen turvallisuusarviota ja sitä tukevaa turvallisuusarviointia koskevat vaatimukset;

- 10 artiklassa käsitellään tarvetta varmistaa, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon on tarvittaessa olemassa riittävät taloudelliset resurssit aiheuttajaperiaatteen mukaisesti;

- 11 artiklalla pyritään varmistamaan turvallisuuden asianmukainen laatu.

Ehdotukseen sisältyy joukko ehdollisia vaatimuksia, jotka liittyvät käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskeviin kansallisiin ohjelmiin ja jotka ovat tarpeen tavoitteiden täyttämiseksi ja vaatimusten noudattamiseksi:

- 13 artiklassa esitetään kansallisia ohjelmia koskevat perusvaatimukset;

- 14 artiklassa esitetään kansallisen ohjelman sisältö;

- 15 artiklassa edellytetään, että kansalliset ohjelmat on ilmoitettava komissiolle.

Lisäksi ehdotukseen sisältyy eräitä loppusäännöksiä:

- 16 artiklassa esitetään raportointivaatimukset, jotka vastaavat ydinturvallisuusdirektiivissä säädettyä raportointimekanismia. Jäsenvaltiot raportoivat komissiolle ehdotetun direktiivin täytäntöönpanosta yleissopimuksen raportointijaksojen mukaisesti. Komission antaa jäsenvaltioiden kertomusten perusteella edistymiskertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Jäsenvaltiot teettävät kansallisista kehyksistään ja ohjelmistaan kansainvälisen vertaisarvioinnin vaaditun korkean tason saavuttamiseksi käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa. Vertaisarviointien tulokset ilmoitetaan jäsenvaltioille ja komissiolle.

- 17 artiklassa esitetään vaatimukset, jotka koskevat ehdotetun direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

- 18 ja 19 artiklassa esitetään ehdotetun direktiivin voimaantulopäivä ja se, kenelle direktiivi on osoitettu.

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon.

2010/0306 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOKA

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, jonka komissio on laatinut saatuaan lausunnon asiantuntijaryhmältä, jonka tieteellis-tekninen komitea on nimennyt jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden keskuudesta, ja kuultuaan Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa[20],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[21],

sekä katsoo seuraavaa:

1. Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan b alakohdassa määrätään, että on laadittava yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi.

2. Perustamissopimuksen 30 artiklassa määrätään, että on vahvistettava perusnormit väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta.

3. Perustamissopimuksen 37 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yleiset tiedot radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevista suunnitelmista.

4. Perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/29/Euratom[22] sovelletaan kaikkiin toimintoihin, joihin liittyy ionisoivan säteilyn vaara joko keinotekoisesta säteilylähteestä tai luonnon säteilylähteestä silloin, kun luonnon radionuklideja prosessoidaan tai on prosessoitu niiden radioaktiivisten, halkeamis- tai hyötöominaisuuksien vuoksi. Se kattaa myös tällaisista toiminnoista syntyvien materiaalien hyväksytyt päästöt. Kyseisen direktiivin säännöksiä on täydennetty erityislainsäädännöllä.

5. Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’tuomioistuin’, oikeuskäytännön mukaan Euratomin perustamissopimuksen terveyden suojelua koskevan 3 luvun määräykset muodostavat yhdenmukaisen kokonaisuuden, jossa komissiolle annetaan suhteellisen laaja toimivalta suojella väestöä ja ympäristöä radioaktiivisen saastumisen vaaroilta[23].

6. Yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä 14 päivänä joulukuuta 1987 tehdyllä neuvoston päätöksellä 87/600/Euratom[24] säädettiin tiedoksi antamista ja tietojen toimittamista koskevasta kehyksestä, jota jäsenvaltioiden on käytettävä suojellakseen väestöä säteilyhätätilanteen sattuessa. Säteilyhätätilanteessa tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle 27 päivänä marraskuuta 1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/618/Euratom[25] jäsenvaltioille on asetettu velvoitteita, jotka koskevat tietojen antamista väestölle säteilyhätätilanteessa.

7. Joulukuun 22 päivänä 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/122/Euratom[26] säädetään korkea-aktiivisten radioaktiivista ainetta sisältävien umpilähteiden ja isännättömien lähteiden valvonnasta, mukaan lukien käytöstä poistetut lähteet.

8. Kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY[27] soveltamisalaan kuuluu kaivannaisteollisuuden mahdollisesti radioaktiivisten jätteiden huolto lukuun ottamatta radioaktiivisuuteen liittyviä erityisnäkökohtia, jotka kuuluvat Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan.

9. Marraskuun 20 päivänä marraskuuta 2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/117/Euratom[28] perustetaan yhteisön järjestelmä radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen rajat ylittävien siirtojen valvontaa ja tarkkailua varten. Mainittua direktiiviä on täydennetty kolmansiin maihin suuntautuvaan radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen vientiin sovellettavista arviointiperusteista 4 päivänä joulukuuta 2008 annetulla komission suosituksella 2008/956/Euratom[29].

10. Ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta 25 päivänä kesäkuuta 2009 annetussa neuvoston direktiivissä 2009/71/Euratom[30] jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus luoda ydinturvallisuutta koskeva kansallinen kehys ja pitää sitä yllä. Vaikka mainittu direktiivi koskee pääasiassa ydinlaitosten ydinturvallisuutta, siinä todetaan, että on myös tärkeää varmistaa käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallinen huolto, myös varastointi- ja loppusijoituslaitoksissa. Direktiivi 2009/71/Euratom ei kuitenkaan kata kaikkia käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyviä laitoksia ja näkökohtia.

11. Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY[31], sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY, direktiivillä 2003/35/EY ja direktiivillä 2009/31/EY, sovelletaan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltolaitoksiin siltä osin kuin ne kuuluvat mainitun direktiivin liitteen I soveltamisalaan.

12. Tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/42/EY[32] todetaan, että ympäristöarviointi on tehtävä kaikista suunnitelmista ja ohjelmista, joita valmistellaan tiettyjä aloja varten ja joissa vahvistetaan puitteet sellaisten tulevien hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille, jotka on lueteltu direktiivin 85/337/ETY liitteessä I ja II.

13. Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY[33] annetussa ’ympäristötiedon’ määritelmässä viitataan radioaktiiviseen jätteeseen.

14. Yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen 26 päivänä toukokuuta 2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/35/EY[34] sovelletaan direktiivissä 2001/42/EY tarkoitettuihin suunnitelmin ja ohjelmiin.

15. Ydinlaitosten käytöstäpoistoon sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon tarkoitettujen varojen hallinnoinnista 24 päivänä lokakuuta 2006 annettu komission suositus[35] keskittyy rahoituksen riittävyyteen, varmuuteen ja avoimuuteen sen varmistamiseksi, että varoja käytetään ainoastaan suunniteltuihin tarkoituksiin.

16. Voimassa oleva yhteisön lainsäädäntö ei sisällä erityisiä säännöksiä, joilla varmistettaisiin käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallinen ja kestävä huolto kaikissa vaiheissa aina jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen.

17. Euratom ja lähes kaikki jäsenvaltiot ovat osapuolina IAEA:n johdolla tehdyssä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä ’yleissopimus’[36], jonka tavoitteena on saavuttaa ja ylläpitää käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa maailmanlaajuisesti korkea turvallisuustaso kehittämällä kansallisia toimenpiteitä ja kansainvälistä yhteistyötä.

18. IAEA päivitti vuonna 2006 kaikkia normejaan ja julkaisi turvallisuusperusteet[37], joille Euratom, OECD:n ydinenergiajärjestö NEA ja muut kansainväliset järjestöt ovat antaneet tukensa. Kuten nämä tukiorganisaatiot ovat todenneet, turvallisuusperusteiden soveltaminen helpottaa kansainvälisten turvallisuusnormien soveltamista ja yhdenmukaistaa eri valtioiden järjestelyjä. Siksi on suotavaa, että kaikki valtiot noudattavat ja edistävät näitä perusteita. Perusteet sitovat IAEA:ta sen toiminnassa ja valtioita IAEA:n tukemassa toiminnassa. Valtiot tai tukiorganisaatiot voivat ottaa perusteet käyttöön oman harkintansa mukaan ja soveltaa niitä omassa toiminnassaan.

19. Yleissopimus on luonteeltaan suositteleva, sillä sen määräysten noudattamatta jättämisestä ei ole määrätty mitään seuraamuksia. Myöskään IAEA:n yhteistyössä Euratomin, OECD/NEA:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa laatimat turvallisuusnormit eivät ole oikeudellisesti sitovia eivätkä täytäntöönpanokelpoisia.

20. Neuvoston esitti 8 päivänä toukokuuta 2007 antamissaan ydinturvallisuutta ja käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallista huoltoa koskevissa päätelmissä EU:n laajuisen korkean tason työryhmän perustamista. Pyynnön seurauksena perustettiin ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason asiantuntijaryhmän perustamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyllä komission päätöksellä 2007/530/Euratom[38] ydinturvallisuusalan eurooppalaisten sääntelijöiden ryhmä, jäljempänä ’ENSREG’, jonka tehtävänä on edistää käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevien yhteisön tavoitteiden saavuttamista.

21. ENSREGin ensimmäiset päätelmät ja suositukset otettiin huomioon käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa neuvoston päätöslauselmassa. ENSREG antoi ensimmäisen raporttinsa[39] komissiolle heinäkuussa 2009, ja se toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle syyskuussa. Raporttia käsiteltiin 10 päivänä marraskuuta 2009 annetuissa neuvoston päätelmissä[40], joissa neuvosto kehotti komissiota käyttämään täysimääräisesti hyödyksi ENSREGin asiantuntemusta harkitessaan oikeudellisesti sitovia välineitä koskevia ehdotuksia käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallisen huollon alalla.

22. Euroopan parlamentti peräänkuulutti yhdenmukaistettuja normeja radioaktiivisen jätteen huollon alalla[41] ja pyysi komissiota tarkastelemaan uudelleen asiasta tekemiään lainsäädäntöehdotusluonnoksia ja antamaan uuden ehdotuksen radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevaksi direktiiviksi[42].

23. Sekä unionissa että muualla maailmassa tiedostetaan entistä selvemmin, että ydinenergiaa on käytettävä vastuullisesti; tähän sisältyy erityisesti ydinturvallisuudesta ja ydinlaitosten turvaamisesta huolehtiminen. Tässä yhteydessä on käsiteltävä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa, jotta voidaan varmistaa ydinenergian turvallinen, optimaalinen ja kestävä käyttö.

24. Vaikka jäsenvaltiot päättävät itse omasta energialähteiden valikoimastaan, kaikki jäsenvaltiot tuottavat radioaktiivista jätettä riippumatta siitä, onko niillä ydinreaktoreita. Radioaktiivista jätettä syntyy pääasiassa ydinpolttoainekiertoon liittyvistä toiminnoista, kuten ydinvoimalaitosten toiminnasta ja käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelystä, mutta sitä syntyy myös muista toiminnoista, kuten radioaktiivisia isotooppeja käyttävistä sovelluksista lääketieteessä, tutkimuksessa ja teollisuudessa.

25. Ydinreaktorien toiminnasta syntyy myös käytettyä ydinpolttoainetta. Jäsenvaltiot voivat määritellä oman polttoainekiertoa koskevan toimintamallinsa eli ne voivat pitää käytettyä ydinpolttoainetta arvokkaana resurssina, joka voidaan jälleenkäsitellä, tai päättää loppusijoittaa sen jätteenä. Valitsemastaan vaihtoehdosta huolimatta niiden olisi otettava huomioon jälleenkäsittelyssä erotetun korkea-aktiivisen jätteen tai jätteeksi katsotun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus.

26. Käytetyn ydinpolttoaineen huoltoon ja radioaktiivisen jätteen huoltoon olisi sovellettava samoja turvallisuustavoitteita. Tämä tunnustetaan yleissopimuksessa ja IAEA:n turvallisuusnormeissa, joissa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukselle ja radioaktiivisen jätteen loppusijoitukselle asetetaan samat velvoitteet.

27. Radioaktiivisen jätteen, mukaan lukien jätteeksi katsottu käytetty ydinpolttoaine, leviäminen on estettävä ja se on eristettävä ihmisistä ja elinympäristöstä pitkäksi ajaksi. Sen erityisluonne (radionuklidipitoisuus) vaatii järjestelyjä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta, kuten loppusijoitusta asianmukaisiin laitoksiin sen huollon viimeisenä vaiheena. Radioaktiivisen jätteen varastointi, myös pitkäaikainen varastointi, on vain väliaikainen ratkaisu eikä vaihtoehto loppusijoitukselle.

28. Näitä järjestelyjä olisi tuettava kansallisella radioaktiivisten jätteiden luokittelujärjestelmällä ottaen kaikilta osin huomioon radioaktiivisen jätteen yksittäiset tyypit ja ominaisuudet. Tarkat perusteet, joiden mukaisesti jäte luokitellaan tiettyyn jäteluokkaan, riippuvat kunkin valtion erityistilanteesta suhteessa jätteen luonteeseen sekä käytettävissä tai tarkasteltavina olevista loppusijoitusvaihtoehdoista.

29. Lyhytikäisen matala- ja keskiaktiivisen jätteen tyypillinen loppusijoituskonsepti on loppusijoitus maanpinnan läheisyyteen. 30 vuoden tutkimuksen jälkeen on yleisesti hyväksytty teknisellä tasolla, että geologinen loppusijoitus syvälle maaperään on turvallisin ja kestävin vaihtoehto korkea-aktiivisen jätteen ja jätteeksi katsotun käytetyn ydinpolttoaineen huollon viimeiseksi vaiheeksi. Siksi olisi pyrittävä etenemään kohti loppusijoituksen toteuttamista.

30. Vaikka jokainen jäsenvaltio vastaa omasta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevasta politiikastaan, siinä olisi kuitenkin noudatettava IAEA:n vahvistamia turvallisuusperusteita[43]. Kullakin jäsenvaltiolla on eettinen velvollisuus välttää kohtuuttoman rasitteen jättämistä tuleville sukupolville olemassa olevasta käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä sekä jätteestä, jota odotetaan syntyvän nykyisten ydinlaitosten käytöstä poistamisesta.

31. Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullisen huollon varmistamiseksi kunkin jäsenvaltion olisi luotava kansallisen kehys, joka takaa poliittisen sitoutumisen ja vaiheittaisen päätöksenteon ja joka pannaan täytäntöön riittävällä lainsäädännöllä ja määräyksillä. Lisäksi kehyksellä olisi vahvistettava organisaatio, jossa vastuut on jaettu selkeästi.

32. Jäsenvaltioiden perimmäinen vastuu käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallisesta huollosta on perusperiaate, joka on vahvistettu yleissopimuksessa. Tätä kansallisen vastuun periaatetta sekä periaatetta, jonka mukaan luvanhaltijalla on ensisijainen vastuu käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallisesta huollosta toimivaltaisen kansallisen valvontaviranomaisensa valvonnassa, olisi korostettava ja toimivaltaisen valvontaviranomaisen asemaa ja riippumattomuutta olisi vahvistettava tällä direktiivillä.

33. Olisi laadittava kansallinen ohjelma, jolla varmistetaan poliittisten päätösten muuttaminen selkeiksi säännöksiksi siten, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon kaikki vaiheet aina jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen voidaan toteuttaa ajallaan. Tähän olisi sisällyttävä kaikki toiminnot, jotka liittyvät radioaktiivisen jätteen esikäsittelyyn, käsittelyyn, pakkaamiseen, varastointiin ja loppusijoitukseen. Kansallinen ohjelma voi koostua viiteasiakirjasta tai asiakirjakokonaisuudesta.

34. Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon eri vaiheet liittyvät läheisesti toisiinsa. Yhdessä vaiheessa tehdyt päätökset voivat vaikuttaa seuraavaan vaiheeseen. Tällaiset riippuvuussuhteet olisi otettava huomioon kansallisia ohjelmia laadittaessa.

35. Avoimuus on tärkeää käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa. Se olisi varmistettava edellyttämällä toimivaa yleisötiedotusta ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien mahdollisuutta osallistua päätöksentekoprosesseihin.

36. Jäsenvaltioiden välinen ja kansainvälinen yhteistyö voisi helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa tarjoamalla käyttöön asiantuntemusta ja teknologiaa.

37. Eräät jäsenvaltiot katsovat, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvien laitosten, myös loppusijoituslaitosten, jakaminen voisi olla hyödyllinen vaihtoehto, jos se perustuu kyseisten jäsenvaltioiden väliseen sopimukseen.

38. Pannessaan tämän direktiivin täytäntöön jäsenvaltioiden olisi omaksuttava tiettyyn laitokseen tai toimintoon lähestymistapa, joka on oikeassa suhteessa kyseisen laitoksen tai toiminnon mahdollisesti aiheuttamaan vaaraan (porrastettu lähestymistapa), ja mukautettava turvallisuusarviota asianmukaisesti.

39. Turvallisuusarvion ja porrastetun lähestymistavan olisi luotava perusta loppusijoituslaitoksen kehittämiseen, toimintaan ja sulkemiseen liittyville päätöksille ja mahdollistettava sellaisten epävarmuusalueiden määrittely, joihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tietämyksen lisäämiseksi loppusijoitusjärjestelmän turvallisuuteen vaikuttavista näkökohdista, mukaan lukien luonnolliset (geologiset) ja rakennetut vapautumisesteet, sekä sen ennakoidusta kehityksestä ajan myötä. Turvallisuusarvioon olisi sisällyttävä turvallisuusarvioinnin tulokset sekä tiedot turvallisuusarvioinnin varmuudesta ja luotettavuudesta ja siinä tehdyistä oletuksista. Siinä olisi esitettävä kootusti käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvän laitoksen tai toiminnon turvallisuutta tukevat argumentit ja todisteet.

40. Tässä direktiivissä tunnustetaan, että kansallisessa kehyksessä olisi otettava huomioon kaikki käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvät vaarat, mutta sitä ei sovelleta muihin kuin säteilyvaaroihin, sillä ne kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen soveltamisalaan.

41. Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvän asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitäminen ja kehittäminen on olennainen osa korkean turvallisuustason varmistamista, ja sen olisi perustuttava käytännön kokemuksen kautta oppimisen, tieteellisen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen sekä kaikkien osapuolten välisen teknisen yhteistyön yhdistelmään.

42. Kansallisten ohjelmien vertaisarviointi voisi olla erinomainen tapa rakentaa luottamusta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon Euroopan unionissa, ja sen avulla voitaisiin lisätä ja vaihtaa kokemuksia ja varmistaa korkea vaatimustaso,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde ja tavoitteet

43. Tällä direktiivillä otetaan käyttöön yhteisön kehys käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullisen huollon varmistamiseksi.

44. Sillä varmistetaan, että jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisista kansallisista järjestelyistä, joilla turvataan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon korkea turvallisuustaso työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta.

45. Sillä ylläpidetään ja edistetään käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvää yleisötiedotusta ja yleisön osallisuutta.

46. Tällä direktiivillä täydennetään perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettuja perusnormeja käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuuden osalta, eikä se rajoita direktiivin 96/29/Euratom soveltamista.

2 artikla

Soveltamisala

47. Tätä direktiiviä sovelletaan

48. käytetyn ydinpolttoaineen huollon kaikkiin vaiheisiin, kun käytetty polttoaine syntyy siviiliydinreaktorien toiminnan tuloksena tai sen huolto toteutetaan siviilitoimintojen puitteissa;

49. radioaktiivisen jätteen huollon kaikkiin vaiheisiin jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen, kun radioaktiivinen jäte syntyy siviilitoiminnoista tai sen huolto toteutetaan siviilitoimintojen puitteissa.

50. Tätä direktiiviä ei sovelleta kaivannaisteollisuuden mahdollisesti radioaktiivisiin jätteisiin, jotka kuuluvat direktiivin 2006/21/EY soveltamisalaan.

51. Tätä direktiiviä ei sovelleta hyväksyttyihin päästöihin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

52. ’sulkemisella’ kaikkien toimintojen loppuunsaattamista jollakin hetkellä sen jälkeen, kun käytetty polttoaine tai radioaktiivinen jäte on sijoitettu loppusijoituslaitokseen. Tähän sisältyvät lopulliset tekniset tai muut toimenpiteet laitoksen saattamiseksi tilaan, joka on pitkällä aikavälillä turvallinen;

53. ’toimivaltaisella valvontaviranomaisella’ viranomaista tai viranomaisjärjestelmää, joka on nimetty jäsenvaltiossa toimimaan käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuuden valvonnan alalla 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

54. ’loppusijoituksella’ käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen sijoittamista luvan saaneeseen laitokseen aikomatta siirtää sitä pois myöhemmin;

55. ’luvalla’ kaikkia jäsenvaltion lainsäädännön nojalla annettuja oikeudellisia asiakirjoja, joissa myönnetään lupa käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvää toimintaa varten tai joissa myönnetään lupa käytetyn polttoaineen huoltolaitoksen tai radioaktiivisen jätteen huoltolaitoksen sijoituspaikan valintaa ja laitoksen suunnittelua, rakentamista, käyttöönottoa, käyttöä, käytöstäpoistoa tai sulkemista varten;

56. ’luvanhaltijalla’ oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, jolla on luvassa määritelty kokonaisvastuu käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen huoltoon liittyvästä toiminnosta tai laitoksesta;

57. ’radioaktiivisella jätteellä’ sellaista kaasumaisessa, nestemäisessä tai kiinteässä muodossa olevaa radioaktiivista ainetta, jolle jäsenvaltio tai sellainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka päätöksen jäsenvaltio hyväksyy, ei näe mitään jatkokäyttöä ja jota toimivaltainen valvontaviranomainen valvoo radioaktiivisena jätteenä jäsenvaltion lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen mukaisesti;

58. ’radioaktiivisen jätteen huollolla’ kaikkia toimia, jotka koskevat radioaktiivisen jätteen esikäsittelyä, käsittelyä, pakkaamista, varastointia tai loppusijoitusta, lukuun ottamatta kuljetusta laitosalueen ulkopuolella;

59. ’radioaktiivisen jätteen huoltolaitoksella’ laitosta, jonka ensisijainen tarkoitus on radioaktiivisen jätteen huolto;

60. ’jälleenkäsittelyllä’ prosessia tai toimintaa, jonka tarkoituksena on poistaa käytetystä polttoaineesta halkeamis- ja hyötämiskelpoisia aineita jatkokäyttöä varten;

61. ’käytetyllä (ydin)polttoaineella’ ydinpolttoainetta, joka on säteilytetty reaktorin sydämessä ja pysyvästi poistettu sieltä; käytettyä polttoainetta voidaan pitää joko käyttökelpoisena resurssina, joka soveltuu jälleenkäsiteltäväksi, tai sitä voidaan pitää radioaktiivisena jätteenä, joka on loppusijoitettava;

62. ’käytetyn polttoaineen huollolla’ kaikkia toimia, jotka koskevat käytetyn polttoaineen käsittelyä, varastointia, jälleenkäsittelyä tai loppusijoitusta, lukuun ottamatta kuljetusta laitosalueen ulkopuolella;

63. ’käytetyn polttoaineen huoltolaitoksella’ laitosta, jonka ensisijainen tarkoitus on käytetyn polttoaineen huolto;

64. ’varastoinnilla’ käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen pitämistä luvan saaneessa laitoksessa, josta se on tarkoitus siirtää myöhemmin pois.

4 artikla

Yleiset periaatteet

65. Jäsenvaltioiden on määriteltävä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskeva kansallinen toimintapolitiikka ja pidettävä sitä yllä. Niillä on perimmäinen vastuu käytetyn ydinpolttoaineensa ja radioaktiivisen jätteensä huollosta.

66. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

67. radioaktiivista jätettä syntyy niin vähän kuin on käytännössä mahdollista sekä aktiivisuuden että määrän suhteen, soveltamalla asianmukaisia suunnittelutoimenpiteitä ja toiminta- ja käytöstäpoistokäytäntöjä, mukaan lukien tavanomaisten materiaalien kierrätys ja uudelleenkäyttö;

68. käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen syntymisen ja huollon kaikkien vaiheiden väliset riippuvuussuhteet otetaan huomioon;

69. tuleville sukupolville ei jätetä kohtuuttomia rasitteita;

70. käytetty ydinpolttoaine ja radioaktiivinen jäte huolletaan turvallisesti, myös pitkällä aikavälillä.

71. Radioaktiivinen jäte on loppusijoitettava siinä jäsenvaltiossa, jossa se on syntynyt, paitsi jos jäsenvaltioiden kesken on sovittu yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevien loppusijoituslaitosten käytöstä.

5 artikla

Kansallinen kehys

72. Jäsenvaltioiden on luotava käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskeva kansallinen oikeudellinen, valvonta- ja organisaatiokehys, jäljempänä ’kansallinen kehys’, ja pidettävä sitä yllä; sen avulla jaetaan vastuut ja huolehditaan asianomaisten valtion viranomaisten välisestä koordinoinnista pitkällä aikavälillä. Kansalliseen kehykseen on sisällyttävä seuraavat osatekijät:

73. kansallinen ohjelma käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevan toimintapolitiikan toteuttamiseksi;

74. käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevat kansalliset vaatimukset;

75. käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltotoimintojen ja -laitosten lupajärjestelmä, mukaan lukien käytetyn polttoaineen tai radioaktiivisen jätteen huoltolaitoksen asettaminen toimintakieltoon luvan puuttuessa;

76. järjestelmä asianmukaista institutionaalista valvontaa, viranomaistarkastuksia, dokumentaatiota ja raportointia varten;

77. täytäntöönpanon valvontaa koskevat toimet, mukaan lukien toimintojen keskeyttäminen ja luvan muuttaminen tai peruuttaminen;

78. käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon eri vaiheisiin osallistuvat elimet.

79. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallista kehystä ylläpidetään ja tarvittaessa parannetaan laitosten käytöstä hankittujen kokemusten, 8 artiklassa tarkoitetuista turvallisuusarvioista tehtyjen johtopäätösten, teknologian kehityksen ja tutkimustoiminnan tulosten perusteella.

6 artikla

Toimivaltainen valvontaviranomainen

80. Kunkin jäsenvaltion on perustettava käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta vastaava toimivaltainen valvontaviranomainen ja ylläpidettävä sitä.

81. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen valvontaviranomainen on toiminnallisesti erotettu muista elimistä tai organisaatioista, jotka liittyvät ydinenergian tai radioaktiivisten materiaalien edistämiseen tai käyttöön, mukaan lukien sähköntuotanto ja radioisotooppeja käyttävät sovellukset, tai käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon, jotta viranomainen on valvontatehtävässään tosiasiallisesti suojattu asiattomalta vaikutukselta.

82. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle annetaan oikeudelliset valtuudet ja henkilöstö- ja taloudelliset voimavarat, joita se tarvitsee täyttääkseen edellä 5 artiklan 1 kohdassa kuvattuun kansalliseen kehykseen liittyvät velvoitteensa painottaen riittävästi turvallisuutta.

7 artikla

Luvanhaltijat

83. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päävastuu käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuudesta on luvanhaltijalla. Tätä luvanhaltijan vastuuta ei voi siirtää.

84. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen kehys velvoittaa luvanhaltijat toimivaltaisen valvontaviranomaisen valvonnassa arvioimaan ja valvomaan säännöllisesti, ja siinä määrin kuin on kohtuullisesti toteutettavissa, jatkuvasti parantamaan toimintojensa ja laitostensa turvallisuutta järjestelmällisellä ja todennettavalla tavalla.

85. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin arviointeihin on sisällyttävä sen varmistaminen, että onnettomuuksien ehkäisemistä ja onnettomuuksien seurausten lievittämistä varten on määritelty toimenpiteet, mukaan lukien sellaisten fyysisten turvatoimenpiteiden ja luvanhaltijan hallinnollisten turvamenettelyjen varmistaminen, joiden toimimattomuus johtaisi siihen, että ionisoiva säteily vaarantaisi merkittävästi työntekijöiden ja väestön turvallisuuden.

86. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että luvanhaltijat perustavat ja panevat täytäntöön johtamisjärjestelmät, joissa turvallisuus on etusijalla ja jotka toimivaltainen valvontaviranomainen todentaa säännöllisesti.

87. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että luvanhaltijat järjestävät ja pitävät yllä riittävät rahoitus- ja henkilöstövarat täyttääkseen 1–4 kohdan mukaiset käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevat velvoitteensa.

8 artikla

Turvallisuusarvio

88. Osana laitoksen tai toiminnon lupahakemusta on laadittava turvallisuusarvio ja sitä tukeva turvallisuusarviointi. Niitä on tarvittaessa päivitettävä laitoksen tai toiminnon kehityksen aikana. Turvallisuusarvion ja turvallisuusarvioinnin on vastattava laajuudeltaan ja yksityiskohtaisuudeltaan toimintojen monimutkaisuutta ja laitokseen tai toimintaan liittyvän vaaran suuruutta.

89. Turvallisuusarvion ja sitä tukevan turvallisuusarvioinnin on katettava laitoksen sijoituspaikan valinta ja laitoksen suunnittelu, rakentaminen, käyttö ja käytöstäpoisto tai loppusijoituslaitoksen sulkeminen; turvallisuusarviossa on mainittava turvallisuusarvioinnissa sovelletut standardit. Huomioon on otettava sulkemisen jälkeinen pitkän aikavälin turvallisuus, etenkin se, kuinka tämä on mahdollisimman pitkälle varmistettu passiivisin keinoin.

90. Laitoksen turvallisuusarviossa on kuvattava kaikki laitoksen sijoituspaikkaan ja suunnitteluun liittyvät turvallisuuden kannalta merkitykselliset näkökohdat sekä laitoksen johdon toteuttamat valvontatoimenpiteet ja viranomaisten valvontatoimet. Turvallisuusarvion ja sitä tukevan turvallisuusarvioinnin on osoitettava vallitsevan suojelun taso ja annettava toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja muille asianomaisille tahoille takeet siitä, että turvallisuusvaatimuksia noudatetaan.

91. Turvallisuusarvio ja sitä tukeva turvallisuusarviointi on annettava toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksyttäviksi.

9 artikla

Asiantuntemus ja taidot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittavan asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitämiseksi ja edelleen kehittämiseksi kansalliseen kehykseen sisältyy koulutusjärjestelyjä, jotka kattavat kaikkien käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta vastaavien osapuolten tarpeet.

10 artikla

Taloudelliset voimavarat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella kehyksellä taataan, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoon on tarvittaessa saatavilla riittävät taloudelliset voimavarat, ottaen asianmukaisesti huomioon radioaktiivisen jätteen tuottajien vastuu.

11 artikla

Laadunvarmistus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevat asianmukaiset laadunvarmistusohjelmat laaditaan ja toteutetaan.

12 artikla

Avoimuus

92. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat tiedot ovat työntekijöiden ja väestön saatavilla. Tämän velvoitteen mukaisesti on myös varmistettava, että toimivaltainen valvontaviranomainen tiedottaa väestölle toimivaltaansa kuuluvista asioista. Tiedot on saatettava väestön saataville kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, edellyttäen että tämä ei vaaranna muita kansallisessa lainsäädännössä tai kansainvälisissä velvoitteissa tunnustettuja intressejä, kuten turvallisuusintressejä.

93. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väestölle annetaan mahdollisuus osallistua tehokkaasti käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevaan päätöksentekoprosessiin.

13 artikla

Kansalliset ohjelmat

94. Jäsenvaltioiden on osana kansallista kehystä laadittava, toteutettava ja pidettävä ajan tasalla käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevat ohjelmat, jäljempänä ’kansalliset ohjelmat’, jotka kattavat kaikentyyppisen niiden lainkäyttövaltaan kuuluvan käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen sekä kaikki käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon eri vaiheet jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen.

95. Kansallisten ohjelmien on oltava 4–12 artiklan säännösten mukaisia.

96. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava kansallisia ohjelmiaan säännöllisesti uudelleen ja saatettava ne tarvittaessa ajan tasalle ottaen huomioon tekniikan ja tieteen kehitys.

14 artikla

Kansallisten ohjelmien sisältö

Kansallisiin ohjelmiin on sisällyttävä

97. inventaario kaikesta käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä sekä ennusteet tulevista määristä, mukaan lukien käytöstäpoistosta syntyvät jätteet. Inventaariossa on ilmoitettava selvästi materiaalin sijaintipaikka ja määrä sekä vaarataso asianmukaisella luokituksella;

98. konseptit, suunnitelmat ja tekniset ratkaisut jätteen syntymisestä sen loppusijoitukseen;

99. loppusijoituslaitoksen sulkemisen jälkeistä aikaa koskevat konseptit ja suunnitelmat, mukaan lukien institutionaalisen valvonnan kesto sekä keinot, joiden avulla laitosta koskeva tietämys säilytetään pidemmällä aikavälillä;

100. kuvaus käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoratkaisujen toteuttamiseksi tarvittavista tutkimus-, kehittämis- ja demonstrointitoimista;

101. toteuttamiseen liittyvät tärkeät virstanpylväät, selkeät aikataulut ja vastuut;

102. tärkeimmät suorituskykyindikaattorit, joilla edistymistä kohti toteuttamista seurataan;

103. arviointi ohjelman kustannuksista sekä arvioinnissa käytetyt lähtökohdat ja oletukset, joihin on sisällyttävä aikataulu;

104. kuvaus voimassa olevista rahoitusjärjestelyistä, joilla varmistetaan kaikkien ohjelmasta aiheutuvien kustannusten kattaminen ennakoidun aikataulun mukaisesti.

15 artikla

Ilmoittaminen

105. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisista ohjelmistaan ja niiden merkittävistä muutoksista.

106. Komissio voi kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta pyytää ohjelman selventämistä ja/tai tarkistamista tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

107. Jäsenvaltioiden on kolmen kuukauden kuluessa komission kommenttien vastaanottamisesta toimitettava pyydetyt selventävät tiedot ja/tai ilmoitettava komissiolle, miten tarkistaminen toteutetaan.

108. Komissio ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimittamat selventävät tiedot ja kansallisten jätehuolto-ohjelmien edistymisen päättäessään Euratomin taloudellisen tai teknisen avun myöntämisestä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltotoiminnoille tai -laitoksille tai muodostaessaan kantojaan investointihankkeisiin Euratomin perustamissopimuksen 43 artiklan mukaisesti.

16 artikla

Raportointi

109. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta ensimmäisen kerran viimeistään […] päivänä […]kuuta […] ja sen jälkeen joka kolmas vuosi käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevassa yleissopimuksessa määriteltyjä uudelleentarkastelu- ja raportointijaksoja noudattaen.

110. Komissio toimittaa jäsenvaltioiden kertomusten pohjalta neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä. Komissio toimittaa samalta pohjalta inventaarion yhteisön alueella olevasta radioaktiivisesta jätteestä ja käytetystä ydinpolttoaineesta ja tulevaisuudennäkymistä.

111. Jäsenvaltioiden on järjestettävä säännöllisesti ja vähintään joka kymmenes vuosi itsearviointi kansallisesta kehyksestään, toimivaltaisesta valvontaviranomaisestaan, kansallisesta ohjelmastaan ja sen toteuttamisesta sekä pyydettävä kansallisen kehyksensä, viranomaisensa ja/tai ohjelmansa kansainvälistä vertaisarviointia sen varmistamiseksi, että käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollossa saavutetaan korkea vaatimustaso. Vertaisarviointien tulokset on ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille.

17 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

112. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään […] päivänä […]kuuta […]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

113. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset sekä niihin myöhemmin tehtävät muutokset kirjallisina komissiolle.

114. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisestä kansallisesta ohjelmastaan, joka kattaa kaikki 14 artiklassa säädetyt kohdat, mahdollisimman pian mutta viimeistään neljän vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

19 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä […] päivänä […]kuuta [...].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] Vuonna 2003 esitetty komission alkuperäinen ehdotus (KOM(2003) 32 lopullinen) ja vuonna 2004 esitetty tarkistettu versio (KOM(2004) 526 lopullinen).

[2] Sekä nykyisillä että kehittyneillä polttoainekierron menetelmillä.

[3] Komission suositus, annettu 15 päivänä syyskuuta 1999, kiinteän radioaktiivisen jätteen luokittelujärjestelmästä, EYVL L 265, 13.10.1999, s. 37.

[4] OECD-NEA Radioactive Waste Management Committee: ”Collective Statement on Moving Forward to Geological Disposal of Radioactive Waste”, ISBN 978-92-64-99057-9.

[5] Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Kuudes tilannekatsaus radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen huoltoon Euroopan unionissa , KOM(2008)542 lopullinen ja SEC(2008)2416.

[6] Asia C-187/87 (Kok. 1988, s. 5013) ja asia C-29/99 (Kok. 2002, s. I-11221).

[7] Neuvoston direktiivi 2009/71/Euratom (EUVL L 172, 2.7.2009, s. 18–22).

[8] EYVL L 371, 30.12.1987, s. 76.

[9] EYVL L 346, 31.12.2003, s. 57.

[10] EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15.

[11] EUVL L 337, 5.12.2006, s. 21.

[12] EYVL L 338, 17.12.2008, s. 69.

[13] EUVL L 330, 28.11.2006, s. 31.

[14] Kesäkuussa 2004 annetut neuvoston päätelmät ydinturvallisuudesta sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallisesta huollosta (10823/04).

[15] Eurobarometri-erityistutkimukset 297 (2008) ja 324 (2010).

[16] http://ec.europa.eu/energy/nuclear/consultations/2010_05_31_fuel_waste_en.htm .

[17] EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

[18] EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15.

[19] http://www-ns.iaea.org/standards/safety-glossary.htm.

[20] ………

[21] ………….

[22] EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

[23] Asia C-187/87 (Kok. 1988, s. 5013) ja asia C-29/99 (Kok. 2002, s. I-11221).

[24] EYVL L 371, 30.12.1987, s. 76.

[25] EYVL L 357, 7.12.1989, s. 31.

[26] EUVL L 346, 31.12.2003, s. 57.

[27] EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15.

[28] EUVL L 337, 5.12.2006, s. 21.

[29] EUVL L 338, 17.12.2008, s. 69.

[30] EUVL L 172, 2.7.2009, s. 18.

[31] EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

[32] EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30.

[33] EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

[34] EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17.

[35] EUVL L 330, 28.11.2006, s. 31.

[36] INFCIRC/546, 24. joulukuuta 1997.

[37] Fundamental Safety Principles, Safety Fundamentals No. SF-1, IAEA, Wien, 2006.

[38] EUVL L 195, 17.7.2007, s. 44.

[39] Ydinturvallisuusalan eurooppalaisten sääntelijöiden ryhmän raportti, heinäkuu 2009.

[40] Neuvoston päätelmät ydinturvallisuusalan eurooppalaisten sääntelijöiden ryhmän raportista, 10. marraskuuta 2009.

[41] Euroopan parlamentin päätöslauselma ”Euratomin toiminnan arviointi – 50 vuotta eurooppalaista ydinenergiapolitiikkaa”, 10. toukokuuta 2007.

[42] Mietintö ”Euratomin toiminnan arviointi – 50 vuotta eurooppalaista ydinenergiapolitiikkaa”, A6-0129/2007.

[43] Fundamental Safety Principles, Safety Fundamentals No. SF-1, IAEA, Wien, 2006.