3.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 99/101

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 21, 28, 29, 30 ja 31 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 ja 6 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 10, 48, 138, 139, 153, 156, 191, 207 ja 218 artiklan,

—

ottaa huomioon monikansallisille yrityksille tarkoitetut OECD:n suuntaviivat, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantaisen periaatejulistuksen monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, kansainvälisten järjestöjen, kuten FAO:n, WHO:n ja Maailmanpankin alaisuudessa sovitut menettelysäännöt, sekä Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) yhteydessä toteutetut toimet, jotka liittyvät yritysten toimintaan kehitysmaissa,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien syyskuussa 2000 käynnistämän Global Compact -aloitteen, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin 10. elokuuta 2005 päivätyn Yhdistyneiden kansakuntien ja kaikkien asianosaisten kumppaneiden yhteistyön tehostamista koskevan raportin ”Towards global partnerships – Enhanced cooperation between the United Nations and all relevant partners, in particular the private sector” (05-45706 (E) 020905), Yhdistyneiden kansakuntien 9. lokakuuta 2006 antaman ilmoituksen Global Compact- ja Global Reporting -aloitteista sekä Yhdistyneiden kansakuntien tammikuussa 2006 esittämät vastuullisen sijoittamisen periaatteet, joita koordinoidaan YK:n ympäristöohjelman (UNEP) Finance Initiative -hankkeen ja YK:n Global Compact -aloitteen kautta,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien joulukuussa 2003 hyväksymät normit, jotka koskevat monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten vastuuta ihmisoikeuksista (”Norms on the responsibility of transnational corporations and other business enterprises with regard to human rights”) (1),

—

ottaa huomioon vuonna 1997 käynnistetyn Global Reporting Initiative -aloitteen (GRI) (2), 5. lokakuuta 2006 julkaistun päivitetyn G3-ohjeiston kestävän kehityksen raporttien laatimisesta sekä GRI:n parhaillaan valmisteleman G4-ohjeiston,

—

ottaa huomioon Johannesburgissa vuonna 2002 järjestetyn kestävää kehitystä koskeneen Yhdistyneiden kansakuntien huippukokouksen, erityisesti kehotuksen tehdä aloitteita yritysten yhteiskuntavastuun alalla, sekä 3. joulukuuta 2002 hyväksytyt neuvoston päätelmät huippukokouksen seurannasta (3),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2005 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun raportin monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten vastuusta ihmisoikeuksien alalla (E/CN.4/2005/91, 2005),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksista, monikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan 7. huhtikuuta 2008 antaman ihmisoikeuksien ja muiden oikeuksien suojelua ja edistämistä koskevan raportin ”Promotion and protection of all human rights, civil, political, economic, social and cultural rights, including the right to development” (A/HRC/8/5, 2008) sekä erityisedustajan seuraavan, vuonna 2011 julkaistavan raportin käynnissä olevat valmistelutyöt,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksista, monikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan John Ruggien 9. huhtikuuta 2010 antaman raportin ”Business and Human Rights: Further steps toward the operationalisation of the ’protect, respect and remedy’ framework” (A/HRC/14/27),

—

ottaa huomioon viitearvoja sekä sertifiointia ja hyväksyntää koskevat järjestelmät, kuten lapsityövoiman kieltämistä koskeva SA8000-standardi ja kestävää kehitystä koskevat AFNOR- ja ISO-standardit, joilla pyritään ohjaamaan yritysten käyttäytymistä kestävän kehityksen, ilmastonmuutoksen tai köyhyyden vähentämisen alalla,

—

ottaa huomioon raakatimanttien kaupan valvontaa koskevan Kimberleyn prosessin,

—

ottaa huomioon eri jäsenvaltioissa toteutetut yritysten yhteiskuntavastuuta edistävät aloitteet ja erityisesti Tanskaan perustetun yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän keskuksen, joka koordinoi yritysten yhteiskuntavastuuta edistäviä hallituksen lainsäädäntöaloitteita ja laatii käytännön välineitä yritysten käyttöön (4),

—

ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1979), Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 13. syyskuuta 2007 antamalla päätöslauselmalla 61/295 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen ja Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lasten oikeuksista (1989),

—

ottaa huomioon ympäristöä koskevat kansainväliset yleissopimukset, kuten Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista (1987), Baselin yleissopimus vaarallisten jätteiden rajat ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvonnasta (1999), Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja (2000) ja Kioton pöytäkirja (1997),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2003 annetun alueiden komitean lausunnon vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä,

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2004 pidetyn yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän sidosryhmien välisen eurooppalaisen foorumin loppuraportin ja suositukset mukaan lukien seitsemännen suosituksen, jossa tuetaan tarkoituksenmukaisen lainsäädäntökehyksen vahvistamiseen tähtääviä toimia,

—

ottaa huomioon Brysselin yleissopimuksen vuodelta 1968 sellaisena kuin se on konsolidoituna tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 (5) sekä komission 21. huhtikuuta 2009 julkaiseman vihreän kirjan asetuksen (EY) N:o 44/2001 tarkistamisesta,

—

ottaa huomioon komission vihreän kirjan yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (KOM(2001)0366), joka on myöhemmin sisällytetty valkoiseen kirjaan ”Komission tiedonanto: Yritysten sosiaalinen vastuu: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen” (KOM(2002)0347),

—

ottaa huomioon 30. toukokuuta 2001 annetun komission suosituksen 2001/453/EY ympäristöasioiden kirjaamisesta, laskennasta ja julkistamisesta yritysten tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksissa (6) (tiedoksiannettu numerolla K(2001)1495),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2004 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset” (KOM(2004)0383),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 22. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttaminen: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla” (KOM(2006)0136),

—

ottaa huomioon 24. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249),

—

ottaa huomioon 1. tammikuuta 2006 voimaan tulleen yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP), jonka perusteella yhä useammille tuotteille myönnetään tullivapaa pääsy markkinoille tai tariffialennus ja johon sisältyy myös uusi kannustin haavoittuville maille, joilla on erityisiä kauppaan, talouteen tai kehitykseen liittyviä tarpeita,

—

ottaa huomioon lokakuussa 2009 allekirjoitetun Euroopan unionin ja Etelä-Korean välisen vapaakauppasopimuksen luvun 13, jonka mukaan sopimuspuolia kehotetaan helpottamaan ja edistämään kestävään kehitykseen myötävaikuttavien tavaroiden kauppaa, myös reilun kaupan ja eettisen kaupan järjestelmiin kuuluvien tavaroiden kauppaa, jossa edellytetään yrityksiltä yhteiskuntavastuuta ja vastuuvelvollisuutta,

—

ottaa huomioon maaliskuussa 2010 tehdyn Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisen vapaakauppasopimuksen 270 artiklan 3 kohdan, jonka mukaan sopimuspuolet sopivat edistävänsä yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä hyviä liiketapoja, ja 270 artiklan 4 kohdan, jossa todetaan, että joustavilla, vapaaehtoisuuteen ja kannustimiin perustuvilla mekanismeilla voidaan myötävaikuttaa kaupan käytäntöjen ja kestävän kehityksen tavoitteiden yhdenmukaistamiseen,

—

ottaa huomioon yritysten sosiaalista vastuuta koskevan vihreän kirjan seurannasta 3. joulukuuta 2001 annetun neuvoston päätöslauselman (7),

—

ottaa huomioon yritysten sosiaalisesta vastuusta 6. helmikuuta 2003 annetun neuvoston päätöslauselman (8),

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 12. heinäkuuta 2005 annetun neuvoston päätöksen 2005/600/EY, jossa jäsenvaltioille suositellaan, että ne kannustaisivat yrityksiä edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta (9),

—

ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 esitetyt neuvoston päätelmät lapsityövoimasta (10),

—

ottaa huomioon organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 19. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001 (11),

—

ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 18. kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/51/EY (12),

—

ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (13),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman EU:n normeista eurooppalaisille kehitysmaissa toimiville yrityksille: kohti eurooppalaisia menettelysääntöjä (14), ja siihen sisältyneen suosituksen eurooppalaisen seurantafoorumin tukeman eurooppalaisten yritysten menettelysääntöjen mallin luomisesta,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan avautumisesta ja demokratiasta 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman (15), jossa WTO:ta kehotetaan noudattamaan ILO:n sosiaalisia perusnormeja ja hyväksymään ILO:n päätökset, mukaan lukien sosiaalisten perusnormien vakaviin rikkomuksiin liittyvät mahdolliset seuraamukset,

—

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle perustyönormien edistämisestä ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän kehittämisestä maailmanlaajuistumisen yhteydessä (16),

—

ottaa huomioon 13. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen (17),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman lasten hyväksikäytöstä kehitysmaissa, painopisteenä erityisesti lapsityö (18),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta (19),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman reilusta kaupasta ja kehityksestä (20),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus (21),

—

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille (22) ja vaatimuksensa työelämän normien sisällyttämisestä EU:n kauppasopimuksiin ja erityisesti kahdenvälisiin sopimuksiin ihmisarvoisen työn edistämiseksi,

—

ottaa huomioon 23. helmikuuta 2010 järjestämänsä kuulemisen aiheesta ”Yritysten yhteiskuntavastuu kansainvälisessä kaupassa”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7–0317/2010),

A.

toteaa, että yritykset ja niiden tytäryhtiöt ovat yksi talouden globalisaation ja kansainvälisen kaupan tärkeimmistä toimijoista,

B.

ottaa huomioon vuonna 2000 hyväksytyt ja vuonna 2010 päivitetyt monikansallisia yrityksiä koskevat OECD:n suuntaviivat, joiden perusteella hallitukset ovat antaneet yrityksille suunnattuja suosituksia vapaaehtoisesti noudatettavista vastuullisen toiminnan normeista sellaisten voimassa olevien lakien mukaisesti, jotka koskevat erityisesti työtä, työmarkkinaosapuolten suhteita, ihmisoikeuksia, ympäristöä, kuluttajien etuja, korruption torjumista ja veronkiertoa,

C.

toteaa, että monikansallisia yrityksiä koskevan ILO:n kolmikantaisen periaatejulistuksen tavoitteena on ohjata hallituksia, monikansallisia yrityksiä ja työntekijöitä muun muassa työllisyyden, koulutuksen, työolojen ja työelämän suhteiden alalla ja siihen sisältyy valtioiden sitoumus noudattaa ja edistää työelämän neljää perusnormia, jotka ovat järjestäytymisvapaus ja työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluoikeus, pakkotyön poistaminen sen kaikissa muodoissa, lapsityövoiman poistaminen sekä syrjimättömyys työhönotossa,

D.

toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact -aloitteen kymmenessä periaatteessa pyydetään yrityksiä omaksumaan, tukemaan ja panemaan täytäntöön vaikutusvaltansa puitteissa keskeisimpinä arvoina ihmisoikeuksia koskevissa asioissa työelämän perusnormeja, ympäristönormeja sekä toimia korruption torjumiseksi, joihin yritykset sitoutuvat ja jotka ne vapaaehtoisesti sisällyttävät liiketoimintaansa,

E.

ottaa huomioon käynnissä olevat valmistelut OECD:n monikansallisille yrityksille tarkoitettujen suuntaviivojen tarkistamiseksi ja erityisesti kansallisten yhteyspisteiden kehittämistä ja toimitusketjujen vastuuta koskevat valmistelutyöt,

F.

katsoo, että kansainväliset järjestelmät, kuten Global Reporting Initiative, tai sertifiointia ja hyväksyntää koskevat menetelmät, kuten ISO 14001 -standardi ja erityisesti uusi ISO 26000 -standardi, jotka on laadittu kaikkia organisaatiotyyppejä koskeviksi suuntaviivoiksi, auttavat yrityksiä arvioimaan toimintansa taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristövaikutuksia ottamalla käyttöön kestävän kehityksen käsitteen, mutta ovat tehokkaita vain, jos ne pannaan todella täytäntöön ja jos niiden noudattamista tarkkaillaan,

G.

ottaa huomioon ISO 26000 -standardissa esitetyn yritysten yhteiskuntavastuuta kuvaavan, kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeiden laajalti tukeman määritelmän, jonka mukaan kyse on organisaation vastuusta suhteessa sen päätösten ja toimien vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön ja jonka mukaan vastuullisuus näkyy avoimina ja eettisinä käytäntöinä, jotka edistävät kestävää kehitystä, terveys ja yhteiskunnallinen hyvinvointi mukaan lukien, joissa huomioidaan eri sidosryhmien odotukset, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaisia ja yhteensopivia kansainvälisten standardien kanssa, jotka on omaksuttu organisaation kaikissa osissa ja joita noudatetaan organisaation suhteiden hoidossa,

H.

ottaa huomioon tavoitteen tehdä Euroopan unionista ”esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla”, joka sisältyi vuonna 2006 annettuun komission tiedonantoon, jossa yritysten yhteiskuntavastuu esiteltiin osana Euroopan sosiaalista mallia ja keinona ”puolustaa solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kansainvälisen kilpailun lisääntyessä”,

I.

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kaupan ja jakelun markkinaseurannasta laatiman kertomuksen ”Kaupan ja jakelun alan sisämarkkinoiden tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen vuoteen 2020 mennessä” (KOM(2010)0355) ja sen liitteen, jossa todetaan, että ”kuluttajat saavat usein vain vähän tietoa siitä, miten liikkeenharjoittajat kantavat yhteiskuntavastuunsa. Kuluttajan ei siis ole mahdollista tehdä ostopäätöstään tällaisen tiedon pohjalta”,

J.

katsoo, että yhteistä kauppapolitiikkaa on perussopimusten mukaisesti toteutettava siten, että se on yhdenmukaista kaikkien Euroopan unionin tavoitteiden kanssa, myös sosiaalisten sekä ympäristöön ja kehitysapuun liittyvien tavoitteiden kanssa,

K.

toteaa, että Euroopan unioni edellyttää jo nyt tiettyjen tullietuuksien myöntämiseksi, että sen kumppanit ratifioivat ILO:n yleissopimukset, ja ottaa huomioon, että unioni on vuodesta 2006 lähtien sitoutunut edistämään ihmisarvoista työtä kaikkien ulkopoliittisten periaatteidensa sekä yhteisen kauppapolitiikkansa välityksellä,

L.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin kahdenvälisiin vapaakauppasopimuksiin sisältyy nykyään kestävää kehitystä käsittelevä luku, johon sisältyy ympäristötavoitteita ja sosiaalisia tavoitteita ja näitä aloja koskevien määräysten noudattaminen,

M.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien periaatteiden rikkominen on eräänlaista sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä, joka on haitaksi etenkin Euroopassa sijaitseville yrityksille ja työntekijöille, joiden on noudatettava työelämää, ympäristöä ja verotusta koskevia tiukempia normeja;

N.

katsoo, että olisi luonnollista, että eurooppalaiset yritykset, jotka siirtävät tuotantoyksiköitään matalan palkkatason maihin, joissa ympäristövaatimukset ovat vähäisemmät, voitaisiin asettaa vastuuseen toimivaltaisissa tuomioistuimissa niiden tytäryhtiöiden kyseisissä maissa aiheuttamista mahdollisista ympäristövahingoista ja sosiaalisista haitoista tai muista paikallisten yhteisöjen kokemista haitallisista ulkoisvaikutuksista,

O.

ottaa huomioon niiden suhteiden huomattavan moninaisuuden, jotka voivat vallita toisaalta emoyhtiön ja tytäryhtiöiden välillä ja toisaalta yrityksen ja sen toimittajien välillä, sekä tarpeen määrittää kansainvälisellä tasolla vaikutusalueen ja huolellisuusvelvoitteen käsitteet,

P.

katsoo, että yritykset eivät ole suoraan kansainvälisen lainsäädännön alaisia ja että erityisesti ihmisoikeuksia, työoikeutta ja ympäristönsuojelua koskevat kansainväliset sopimukset sitovat allekirjoittaneita valtioita, mutta eivät suoraan yrityksiä, joiden toimipaikat sijaitsevat näissä valtioissa; katsoo kuitenkin, että allekirjoittaneiden valtioiden tehtävä on taata, että niiden alueella toimipaikkaansa pitävät yritykset täyttävät oikeudelliset velvoitteensa ja noudattavat huolellisuutta, sekä langettaa muussa tapauksessa asianmukaisia ja riittäviä seuraamuksia,

Q.

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 8 artiklassa taatut perusoikeudet, jotka ovat oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeus puolueettomaan ja riippumattomaan tuomioistuimeen,

R.

ottaa huomioon Brysselin yleissopimuksella ja asetuksella (EY) N:o 44/2001 vahvistetun oikeudellisen yhteistyön periaatteen ja kehottaa komissiota toteuttamaan vihreässä kirjassa ehdotettuja uudistuksia, jotka koskevat ekstraterritoriaalisuuden kehittämistä ja erityisesti asetuksen soveltamisalan laajentamista riita-asioihin, joissa on osallisina kolmansissa maissa olevia vastaajia,

S.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Etelä-Korean välisen vapaakauppasopimuksen luku 13 ja Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisen monenkeskisen kauppasopimuksen 270 artiklan 3 kohta sisältävät maininnan yritysten yhteiskuntavastuusta, vaikka niissä ei otetakaan vielä täysin huomioon yritysten yhteiskuntavastuun merkitystä Euroopan unionin tavoitteelle, joka koskee ympäristönsuojelua sekä sosiaalisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien suojelua; katsoo, että edes yritysten jatkamat rikkomukset ihmisoikeuksia, työehtoja tai ympäristösäännöksiä vastaan eivät käytännössä vaikuta toisenlaisiksi asetettujen tavoitteiden osalta mitenkään kyseisten kauppasopimusten jatkamiseen,

T.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat sopimukset ovat tähän asti osoittautuneet riittämättömiksi etenkin kaivosteollisuuden alalla,

U.

ottaa huomioon yhteisön jo olemassa olevan mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan lainsäädännön ja erityisesti 6. toukokuuta 2003 annetun suosituksen 2003/361/EY ja kesäkuussa 2008 hyväksytyn eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act),

V.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on käsite, jonka mukaan yritykset sisällyttävät vapaaehtoisesti yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia liiketoimintastrategiaansa sidosryhmien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vuoksi siten, että ne osallistuvat aktiivisesti julkiseen politiikkaan, mikä on tärkeä osa arvopohjaista yhteiskunnallista muutosta,

W.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on olennainen osa Euroopan sosiaalista mallia, jota Euroopan unionin toimintaa koskevan sopimuksen ja erityisesti sen horisontaalisen sosiaalisen lausekkeen voimaantulo vahvistaa, ja että Eurooppa 2020 -strategiaa koskevassa tiedonannossaan Euroopan komissio on tunnustanut yritysten yhteiskuntavastuun edistämisen tarpeen merkittäväksi tekijäksi työntekijöiden ja kuluttajien luottamuksen lisäämisen kannalta pitkällä aikavälillä,

X.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu vaikuttaa merkittävästi ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kehitysmaissa,

Y.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuulla ei pitäisi korvata valtion tehtävää tarjota julkisia peruspalveluja eikä vapauttaa valtiota mainitusta vastuusta,

Z.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuulla voi olla keskeinen tehtävä heikommassa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien elintason kohentamisessa,

AA.

katsoo, että ammattiliitoilla on merkittävä asema yritysten yhteiskuntavastuun edistämisessä, koska työntekijät tietävät parhaiten työnantajayrityksensä todellisen tilanteen,

AB.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta on tarkasteltava yhdessä ja vuorovaikutuksessa yritysten hallintotapaa koskevien uudistusten kanssa,

AC.

ottaa huomioon pk-yritysten merkityksen Euroopan yhtenäismarkkinoilla sekä komission rahoittamat hankkeet yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien käytäntöjen käyttöönoton edistämiseksi myös pk-yritysten keskuudessa,

AD.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuulla sekä kauppasopimusten sosiaali- ja ympäristölausekkeilla tavoitellaan samaa tavoitetta, joka on inhimilliset tarpeet ja ympäristön huomioon ottava talous sekä oikeudenmukaisempi, yhteiskunnallisesti tasapainoisempi ja inhimillisempi globalisaatio, jolla edistetään aidosti kestävää kehitystä,

AE.

toteaa, että tähän asti kaupan säännöt ja yritysten yhteiskuntavastuu ovat olleet vähän tai ei lainkaan sidoksissa toisiinsa, mutta katsoo, että olisi erittäin hyödyllistä, jos kaupan säännöt onnistuttaisiin yhdistämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin tavoitteisiin,

1.

toteaa, että rahoituskriisi ja sen yhteiskunnalliset seuraukset ovat terävöittäneet globaalit haasteet ja johtaneet maailmanlaajuisesti keskusteluihin maailmantalouden uudenlaisesta sääntelystä ja tähän liittyvistä hallintokysymyksistä, kansainvälinen kauppa mukaan lukien; katsoo, että uusien, tehokkaampien ja paremmin täytäntöönpantujen sääntöjen pitäisi myötävaikuttaa sellaisen kestävämmän politiikan kehittämiseen, joka ottaa aidosti huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät huolenaiheet;

2.

panee lisäksi merkille, että globalisaatio on lisännyt ulkomaisten sijoittajien houkuttelemiseen tähtäävää maiden välistä kilpailupainetta sekä yritysten välistä kilpailua, mikä on ajoittain johtanut siihen, että ihmisoikeuksien ja työelämän oikeuksien vakavaa rikkomista sekä ympäristövahinkoja siedetään houkuteltaessa kauppaa ja investointeja;

3.

muistuttaa, että kansainvälisesti kaikilta osin hyväksytyt, yritysten yhteiskuntavastuuta määrittävät periaatteet, jotka OECD, ILO ja Yhdistyneet kansakunnat ovat hyväksyneet, koskevat yrityksiltä odotettua vastuullista toimintaa ja niissä oletetaan lähtökohtaisesti, että erityisesti työhön, työmarkkinasuhteisiin, ihmisoikeuksiin, ympäristöön, kuluttajien etuihin ja näitä koskevien toimien avoimuuteen sekä korruption torjumiseen ja verotukseen liittyvää voimassa olevaa lainsäädäntöä noudatetaan;

4.

muistuttaa, että yritysten yhteiskuntavastuun lisääminen on Euroopan unionin tukema tavoite, ja että komissio katsoo, että unionin on varmistettava, että sen toteuttamilla ulkoisilla toimilla myötävaikutetaan käytännössä kohdemaan kestävään ja sosiaaliseen kehitykseen ja että eurooppalaisten yritysten toimet – riippumatta siitä, missä ne investoivat ja toimivat – ovat eurooppalaisten arvojen ja kansainvälisesti sovittujen normien mukaisia;

5.

muistuttaa, että yhteisen kauppapolitiikan tavoitteet pitäisi sovittaa täysimääräisesti yhteen Euroopan unionin kokonaistavoitteiden kanssa ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaisesti Euroopan unionin kauppapolitiikkaa ”harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti” ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni edistää osaltaan muun muassa ”maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista”;

6.

katsoo, että Euroopan komission pitäisi tarkastella mahdollisuutta laatia yhdenmukaistettu määritelmä suhteista, jotka vallitsevat ”emoyhtiöksi” kutsutun yrityksen ja siihen nähden riippuvuussuhteessa olevien yritysten välillä, oli kyse sitten tytäryhtiöstä, toimittajista tai alihankkijoista, kunkin osapuolen oikeudellisen vastuun selkeyttämiseksi;

7.

katsoo, että yritysten yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevan vastuun on kuuluttava olennaisena osana Euroopan unionin kauppasopimuksiin, kun otetaan huomioon suurten yritysten, niiden tytäryhtiöiden sekä tuotantoketjujen merkittävä asema kansainvälisessä kaupassa;

8.

katsoo, että kauppasopimusten sosiaalilausekkeita pitäisi täydentää sisällyttämällä niihin yritysten toimintaa koskevan yritysten yhteiskuntavastuun käsite, minkä seurauksena yritysten yhteiskuntavastuun käsite lujittuu etenkin kauppasopimuksiin sisältyvien periaatteiden toteuttamista koskevan valvonnan välityksellä;

9.

pyytää, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat periaatteet ja velvoitteet otetaan huomioon ja sisällytetään komission tulevaan tiedonantoon, joka koskee uutta eurooppalaista kauppapolitiikkaa Eurooppa 2020 -strategian puitteissa, ja tiedonantoon, jota komissio valmistelee yritysten yhteiskuntavastuusta vuodelle 2011, sekä komission kauppapolitiikan täytäntöönpanoon;

10.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on tehokas väline kilpailukyvyn, työtaitojen ja koulutusmahdollisuuksien, työturvallisuuden ja työympäristön parantamisessa, työntekijöiden oikeuksien sekä paikallis- ja alkuperäisyhteisöjen oikeuksien suojelussa ja kestävän ympäristöpolitiikan sekä hyvien käytäntöjen vaihdon edistämisessä paikallisella, kansallisella, Euroopan ja kansainvälisellä tasolla, vaikka sillä luonnollisesti ei voida korvata työlainsäädäntöä taikka yleisiä tai alakohtaisia työehtosopimuksia;

11.

vaatii, että yrityksiä, jotka pystyvät vaikuttamaan laajempaan yhteistyökumppanien piiriin, kehotetaan soveltamaan yritysten yhteiskuntavastuuta sekä omien työntekijöidensä että muiden työntekijöiden fyysisen koskemattomuuden, turvallisuuden, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin, työelämän oikeuksien ja ihmisoikeuksien takaamiseksi; korostaa, että on tärkeää tukea ja kannustaa näiden käytäntöjen levittämistä pk-yrityksissä, mutta hillitä niistä aiheutuvia kustannuksia ja byrokraattisia rasitteita;

12.

huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuussa pitäisi käsitellä työn järjestämisen, yhdenvertaisten mahdollisuuksien, sosiaalisen osallisuuden, syrjinnän vastaisten toimien, koulutuksen kehittämisen ja elinikäisen oppimisen kaltaisia uusia aloja; korostaa, että kestävään talouteen siirtymisen edistämiseksi yritysten yhteiskuntavastuuseen olisi sisällyttävä muun muassa työn laatu, palkkausta ja uramahdollisuuksia koskeva tasa-arvo sekä innovatiivisten hankkeiden edistäminen;

13.

suosittelee painokkaasti jäsenvaltioille ja Euroopan unionille, että ne edistävät yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien hyvien käytäntöjen toteuttamista kaikissa yrityksissä niiden toiminnan sijainnista riippumatta ja että ne kannustavat yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista aloitteista peräisin olevien hyvien käytäntöjen levittämistä ja tiedottavat paremmin niiden tuloksista;

14.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa ohjelmaa on mukautettava alueiden ja kunkin valtion erityistarpeisiin kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi;

15.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien vapaaehtoisten aloitteiden uskottavuus on riippuvainen kansainvälisesti hyväksyttyjen normien ja periaatteiden, kuten Global Reporting Initiative III -aloitteen, sisällyttämisestä kyseisiin aloitteisiin, seurannan käyttöönotosta ja yrityksen sidosryhmien avoimesta ja riippumattomasta tarkastelusta;

16.

katsoo, että olisi korostettava yrityksen kaikkien sidosryhmien aktiivista osallistumista johtamiskoulutukseen, kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen ja erityisesti kuluttajatietoisuuden kehittämiseen;

17.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun kulttuuria olisi levitettävä koulutuksen ja tietoisuuden lisäämisen avulla sekä yrityksissä että niillä korkeamman koulutuksen ja yliopistokoulutuksen aloilla, joilla keskitytään pääasiassa hallintotieteeseen;

18.

katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla ja eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on ollut rakentava asema yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien parhaiden käytäntöjen kehittämisessä;

19.

on vakaasti sitä mieltä, että yritysten yhteiskuntavastuuseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota Euroopan unionin työllisyyssuuntaviivoissa;

20.

kehottaa sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat periaatteet GSP- ja GSP+ -järjestelmään, kun sitä seuraavaksi tarkistetaan; kehottaa komissiota huolehtimaan, että monikansalliset yritykset, joiden tytäryhtiöt tai hankintaketjut sijaitsevat GSP-järjestelmään ja etenkin GSP+-järjestelmään kuuluvissa maissa – riippumatta siitä, sijaitseeko monikansallisten yritysten kotipaikka Euroopan unionissa tai ei – noudattavat kansallisia ja kansainvälisiä lainmukaisia velvoitteitaan ihmisoikeuksien, työelämän normien ja ympäristölainsäädännön alalla; pyytää, että Euroopan unioni ja GSP-järjestelmään kuuluvat edunsaajavaltiot velvoitettaisiin huolehtimaan siitä, että yritykset noudattavat velvollisuuksiaan; vaatii, että velvoite kuuluu sitovasti GSP-järjestelmään;

21.

katsoo, että uudistetussa GSP+-järjestelmässä olisi kiellettävä myös isäntämaan kanssa tehdyt sopimukset (host-country agreements), jotka ovat selkeästi vastoin yritysten yhteiskuntavastuuta ja joita tietyt monikansalliset yritykset tekevät salaa GSP-järjestelmästä hyötyvien isäntävaltioiden kanssa välttääkseen näiden maiden lainsäädännön vaatimuksia;

22.

kehottaa komissiota parantamaan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointimalliaan, jotta siinä otettaisiin asianmukaisesti huomioon kauppaneuvottelujen taloudelliset, sosiaaliset sekä ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevat vaikutukset, ilmastonmuutoksen torjumista koskevat tavoitteet mukaan lukien; kehottaa komissiota seuraamaan EU:n kumppanuusvaltioiden kanssa tehtyjä kauppasopimuksia laatimalla ennen sopimuksen allekirjoittamista ja sen jälkeen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutustenarvioinneista tutkimuksia, joissa otetaan huomioon erityisesti haavoittuvat alat;

23.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentille on tiedotettava täydellisesti siitä, miten sopimuksiin liittyvien kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutustenarviointien havainnot otetaan huomioon neuvotteluissa ennen niiden päättämistä ja mitä kyseisten sopimusten lukuja on muutettu kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutustenarvioinneissa havaittujen kielteisten vaikutusten välttämiseksi;

24.

pyytää komissiota toteuttamaan vaikutustenarviointeja, joilla arvioidaan kauppasopimusten vaikutuksia eurooppalaisiin pk-yrityksiin (pk-yritystesti) erityisesti yritysten yhteiskuntavastuun osalta eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) mukaisesti;

25.

ehdottaa yleisemmin, että unionin neuvottelemiin kauppasopimuksiin olisi vastedes sisällytettävä kestävää kehitystä koskeva luku, johon sisältyy yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva lauseke, joka perustuu osaksi vuonna 2010 päivitettyihin OECD:n toimintaohjeisiin monikansallisille yrityksille;

26.

ehdottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva lauseke käsittää

27.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan lausekkeeseen pitäisi liittyä muita ehtoja; katsoo, että

28.

ehdottaa, että osana EU:n kahdenvälisiä sopimuksia ”oikeuden lujittamista” koskevissa ohjelmissa määrätään kauppaoikeutta käsittelevien tuomareiden ja tuomioistuinten kouluttamisesta ihmisoikeuskysymyksissä sekä työelämän oikeuksia ja ympäristöä koskevien kansainvälisten yleissopimusten noudattamisessa;

29.

ehdottaa, että jokaisen vapaakauppasopimuksen seurantaa varten perustetaan parlamentaarinen sekakomitea, joka toimisi Euroopan parlamentin jäsenten ja kumppanuusvaltioiden parlamentaarikkojen välisenä tiedonvaihdon ja kuulemisen foorumina; ehdottaa lisäksi, että nämä kauppasopimusten seurantakomiteat voisivat myös tarkastella kestävää kehitystä koskevan luvun ja yritysten yhteiskuntavastuulausekkeen täytäntöönpanoa ja laatia vapaakauppasopimuksen sekakomitealle osoitettuja suosituksia erityisesti vaikutustenarvioinnin osalta sekä suosituksia, mikäli ihmisoikeuksia, työelämän oikeuksia tai ympäristösopimuksia on rikottu;

30.

ehdottaa säännöllisesti kokoontuvan vertailufoorumin perustamista YK:n Global Compact -aloitteen allekirjoittajille, jotta ne voisivat esittää yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat ohjelmansa julkisesti tarkasteltaviksi ja tarjota kuluttajille mahdollisuuden vertailla niitä sekä luoda tiukkoihin normeihin ja vertaisarviointiin perustuvan toimintatavan; katsoo, että tällainen avoimuus kannustaisi yrityksiä luomaan vapaaehtoisesti tiukempia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia normeja tai kohtaamaan tiedotusvälineiden ja julkisen tarkastelun kustannukset;

31.

kehottaa komissiota edistämään yritysten yhteiskuntavastuun huomioon ottamista monenvälisissä kauppapoliittisissa menettelytavoissa yritysten yhteiskuntavastuuta kannattaneilla kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti OECD:ssä ja ILO:ssa, sekä WTO:ssa Dohan jälkeistä aikaa silmällä pitäen;

32.

kehottaa komissiota tutkimaan edellä mainituilla foorumeilla sellaisen kansainvälisen yleissopimuksen laatimista, jolla määritetään ”isäntämaan” (23) ja ”alkuperämaan” (24) velvollisuudet ja jolla pyritään torjumaan monikansallisten yritysten ihmisoikeuksia loukkaavia toimia ja ekstraterritoriaalisuuden periaatteen toteuttamista;

33.

kehottaa komissiota tukemaan työelämän normeista ja ympäristönormeista vastuussa olevien monenvälisten tahojen sekä WTO:n välisten uusien suhteiden kehitystä, jotta varmistetaan kauppapoliittisten menettelytapojen ja kestävän kehityksen tavoitteiden suurempi yhdenmukaisuus kansainvälisellä tasolla;

34.

tukee jälleen sellaisen kauppa- ja ympäristökomitean kaltaisen, WTO:n yhteydessä toimivan kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevän komitean perustamista, jossa voitaisiin keskustella erityisesti kansainväliseen kauppaan liittyvistä työelämän normeista, erityisesti silloin kun ne liittyvät lasten työssäkäyntiin, ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista kysymyksistä; ehdottaa jälleen riitojenratkaisumenettelyn mukauttamista, jotta ympäristö- tai sosiaalialan kansainvälisiin sopimuksiin liittyviä asioita koskevissa tapauksissa paneeleilla tai valituselimellä olisi mahdollisuus pyytää toimivaltaisilta kansainvälisiltä järjestöiltä lausuntoja ja julkistaa ne;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, jäsenvaltioiden parlamenteille, WTO:ta käsittelevälle parlamentaariselle konferenssille ja kansainväliselle työkonferenssille.