24.6.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 165/22

---

Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Viron tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloite Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi annettu …, rikosoikeuden alan eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä

2010/C 165/02

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

ottavat huomioon Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Viron tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteen,

sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan mukaan oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, jota Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston jälkeen yleisesti pidetään rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakivenä unionissa.

(3)

Omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa 22 päivänä heinäkuuta 2003 tehty neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS (1) käsitteli päätösten vastavuoroisen tunnustamisen välittömän täytäntöönpanon tarpeellisuutta todistusaineiston tuhoamisen, muuntamisen, liikuttamisen, siirtämisen tai luovuttamisen estämiseksi. Koska tämä väline koskee kuitenkin ainoastaan jäädyttämisvaihetta, jäädyttämispäätökseen on liitettävä erillinen pyyntö todistusaineiston siirtämisestä jäädyttämispäätöksen tehneeseen valtioon keskinäiseen rikosoikeusapuun sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Tämän tuloksena on kaksivaiheinen menettely, mikä heikentää välineen tehokkuutta. Lisäksi tämä järjestelmä on olemassa perinteisten yhteistyövälineiden ohella, minkä vuoksi toimivaltaiset viranomaiset turvautuvat siihen käytännössä harvoin.

(4)

Neuvosto teki 18 päivänä joulukuuta 2008 puitepäätöksen 2008/978/YOS eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosasian käsittelyä varten (2), jotta vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta voitaisiin soveltaa siltä osin. Eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä voidaan kuitenkin käyttää vain jo olemassa oleviin todisteisiin, ja näin ollen se koskee todisteisiin liittyvää rikosoikeudellista yhteistyötä vain rajoitetussa määrin. Koska sen soveltamisala on rajoitettu toimivaltaiset viranomaiset voivat vapaasti käyttää uutta järjestelmää tai keskinäisen oikeusavun menettelyjä, joita joka tapauksessa voidaan soveltaa eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen soveltamisalaan kuulumattomiin todisteisiin.

(5)	Puitepäätösten 2003/577/YOS ja 2008/978/YOS tekemisen jälkeen on käynyt selväksi, että olemassa oleva järjestelmä todisteiden keräämiseksi on liian pirstoutunut ja monimutkainen. Uusi lähestymistapa on sen vuoksi tarpeen.

(6)

Eurooppa-neuvosto päätti 11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymässään Tukholman ohjelmassa, että olisi jatkettava toimia, joilla pyritään luomaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen pohjautuva kattava järjestelmä todisteiden saamiseksi asioissa, joilla on rajatylittävä ulottuvuus. Eurooppa-neuvosto totesi, että alalla voimassa olevat välineet muodostavat hajanaisen järjestelmän ja että tarvitaan uusi lähestymistapa, joka perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen mutta jossa otetaan huomioon myös perinteisen keskinäistä oikeusapua koskevan järjestelmän joustavuus. Eurooppa-neuvosto vaati sen vuoksi kattavaa järjestelmää, jolla korvattaisiin kaikki alalla voimassa olevat välineet, eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä tehty puitepäätös mukaan luettuna, ja joka kattaisi mahdollisimman pitkälle kaikenlaiset todisteet ja sisältäisi määräajat täytäntöönpanolle sekä rajoittaisi mahdollisimman paljon kieltäytymisperusteita.

(7)

Tämä uusi lähestymistapa perustuu yhteen ainoaan välineeseen, eurooppalaiseen rikostutkintamääräykseen. Eurooppalainen rikostutkintamääräys on määrä antaa yhden tai useamman erityisen tutkintatoimen suorittamiseksi täytäntöönpanovaltiossa todisteiden keräämiseksi. Tähän sisältyy sellaisten todisteiden hankkiminen, jotka jo ovat täytäntöönpanoviranomaisen hallussa.

(8)

Eurooppalainen rikostutkintamääräys on soveltamisalaltaan horisontaalinen ja soveltuu sen vuoksi miltei kaikkiin tutkintatoimiin. Eräät toimenpiteet, kuten yhteisen tutkintaryhmän perustaminen ja todisteiden kerääminen sellaisessa ryhmässä samoin kuin eräät tietyt telekuuntelun muodot, kuten telekuuntelu ja välitön välittäminen sekä satelliittiviestinnän kuuntelu, edellyttävät kuitenkin erityisiä sääntöjä, joita on parempi käsitellä erikseen. Tämän tyyppisiin toimenpiteisiin olisi edelleen sovellettava voimassa olevia välineitä.

(9)	Tätä direktiiviä ei sovelleta rajojen kummallakin puolella tapahtuvaan tarkkailuun, jota tarkoitetaan Schengenin sopimuksen soveltamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen (3) 40 artiklassa.

(10)

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen olisi kohdistuttava suoritettavaan tutkintatoimeen. Määräyksen antanut viranomainen on paras arvioimaan kyseessä olevan tutkinnan yksityiskohtien tuntemuksensa perusteella, mitä toimenpidettä on käytettävä. Täytäntöönpanoviranomaisella olisi kuitenkin oltava mahdollisuus käyttää muunlaista toimenpidettä, joko koska pyydettyä toimenpidettä ei ole olemassa tai se ei ole sen kansallisen lain mukaan käytettävissä tai koska kyseisellä muunlaisella toimenpiteellä saavutetaan vähemmän pakottavin keinoin sama tulos kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä määrätyllä toimenpiteellä.

(11)

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano olisi suoritettava mahdollisimman suuressa määrin määräyksen antaneen valtion erikseen osoittamia muodollisuuksia ja menettelyjä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta täytäntöönpanovaltion keskeisiä oikeudellisia periaatteita. Määräyksen antanut viranomainen voi pyytää, että yksi tai useampi määräyksen antaneen valtion viranomainen osallistuisi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten tukena. Tämä mahdollisuus ei tarkoita, että määräyksen antaneen valtion viranomaisilla olisi lainvalvontavaltuuksia täytäntöönpanovaltion alueella.

(12)	Rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön tehokkuuden varmistamiseksi olisi rajoitettava mahdollisuutta kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön eurooppalaista tutkintamääräystä samoin kuin rajoitettava sen täytäntöönpanon lykkäämisperusteita.

(13)

Ajalliset rajoitukset ovat tarpeen jäsenvaltioiden välisen nopean, tehokkaan ja johdonmukaisen rikosoikeudellisen yhteistyön varmistamiseksi. Tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös samoin kuin tutkintatoimen varsinainen suorittaminen olisi toteutettava samalla ripeydellä ja ensisijaisuudella kuin vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Olisi säädettävä määräajat päätöksenteon tai täytäntöönpanon varmistamiseksi kohtuullisessa ajassa tai menettelyä koskevien rajoitusten käsittelemiseksi määräyksen antaneessa valtiossa.

(14)

Eurooppalainen tutkintamääräys tarjoaa todisteiden hankkimiseen yhden ainoan järjestelmän. Tietynlaiset tutkintatoimet edellyttävät kuitenkin muitakin sääntöjä, ja ne olisi sisällytettävä eurooppalaiseen tutkintamääräykseen, kuten vapautensa menettäneen henkilön väliaikainen siirtäminen, kuuleminen video- tai puhelinkokouksen avulla, pankkitileihin tai pankkitapahtumiin liittyvien tietojen hankkiminen sekä valvottu läpilasku. Todisteiden keräämistä reaaliajassa, jatkuvasti ja tiettynä ajanjaksona, edellyttävät tutkintatoimet sisältyvät eurooppalaiseen tutkintamääräykseen, mutta täytäntöönpanoviranomaiselle olisi sallittava joustavuutta näiden toimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä vallitsevien erojen vuoksi.

(15)	Tämä direktiivi korvaa puitepäätökset 2003/577/YOS ja 2008/978/YOS sekä rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskevat eri välineet siltä osin kuin ne käsittelevät todisteiden hankkimista rikosoikeudellista menettelyä varten.

(16)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on todisteiden hankkimista koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen, vaan se voidaan toimenpiteen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(17)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti sen VI osastossa tunnustettuja periaatteita. Tässä direktiivissä ei ole mitään sellaista, jonka voidaan katsoa estävän kieltäytymästä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, jos on syytä uskoa objektiivisten seikkojen perusteella, että tutkintamääräys on tehty jonkun henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa tai etnisen alkuperänsä, uskontonsa, sukupuolisen suuntautumisensa, kansallisuutensa, kielensä tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi tai että jokin kyseisistä syistä voi vahingoittaa hänen asemaansa.

(18)

[Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan N:o 213 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen.]

(19)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan N:o 221 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   LUKU

EUROOPPALAINEN TUTKINTAMÄÄRÄYS

1 artikla

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys on jäsenvaltion, jäljempänä ’määräyksen antanut valtio’, toimivaltaisen viranomaisen antama oikeudellinen päätös, jonka tarkoituksena on yhden tai useamman erityisen tutkintatoimen suorittaminen toisessa jäsenvaltiossa, jäljempänä ’täytäntöönpanovaltio’, todisteiden keräämiseksi 4 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen puitteissa.

2.   Jäsenvaltioiden on pantava eurooppalainen tutkintamääräys täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

3.   Tämä direktiivi ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklaan sisältyviä perusoikeuksia ja oikeusperiaatteita eikä niitä koskeviin oikeusviranomaisten velvoitteisiin. Tämä direktiivi ei myöskään edellytä jäsenvaltioiden toteuttavan mitään toimenpiteitä, jotka ovat niiden yhdistymisvapautta, lehdistönvapautta ja ilmaisuvapautta muissa tiedotusvälineissä koskevan valtiosääntönsä vastaisia.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’määräyksen antaneella viranomaisella’: i) kyseessä olevassa asiassa toimivaltaista tuomaria, tuomioistuinta, tutkintatuomaria tai yleistä syyttäjää; tai ii) jotakin muuta määräyksen antaneen valtion määrittelemää oikeusviranomaista, joka kyseisessä tapauksessa toimii tutkintaviranomaisena rikosoikeudellisessa menettelyssä ja jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivalta antaa todisteiden keräämistä koskeva määräys;

b)

’täytäntöönpanoviranomaisella’ viranomaista, jolla on toimivalta tunnustaa tai panna täytäntöön eurooppalainen tutkintamääräys tämän direktiivin mukaisesti. Täytäntöönpanoviranomaisen on oltava viranomainen, jolla on toimivalta suorittaa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittu tutkintatoimi vastaavanlaisessa kansallisessa tapauksessa.

3 artikla

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen soveltamisala

1.   Eurooppalaista tutkintamääräystä sovelletaan kaikkiin tutkintatoimiin, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

2.   Eurooppalaista tutkintamääräystä ei sovelleta seuraaviin toimenpiteisiin:

a)

yhteisen tutkintaryhmän perustaminen ja todisteiden kerääminen yhteisessä tutkintaryhmässä, joita tarkoitetaan keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen (4), jäljempänä ’yleissopimus’ 13 artiklassa ja yhteisistä tutkintaryhmistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2002/465/YOS (5);

b)	televiestin kuuntelu ja välitön välittäminen, jota tarkoitetaan yleissopimuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa; ja

c)	televiestin kuuntelu, jota tarkoitetaan yleissopimuksen 18 artiklan 1 kohdan b alakohdassa siltä osin kuin se liittyy mainitun yleissopimuksen 18 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa ja 20 artiklassa tarkoitettuihin tilanteisiin.

4 artikla

Menettelyt, joita varten eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa

Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa:

a)	sellaisen rikosoikeudellisen menettelyn osalta, jonka oikeusviranomainen on pannut tai joka oikeusviranomaisessa saatetaan panna vireille määräyksen antaneen valtion kansallisen lainsäädännön mukaisen rikoksen johdosta;

b)

sellaisessa menettelyssä, jonka hallintoviranomainen on pannut vireille määräyksen antaneen valtion kansallisen lainsäädännön mukaan lainvastaisena tekona rangaistavan teon johdosta ja jonka osalta asiassa annettava päätös saattaa johtaa käsittelyyn erityisesti rikosasioissa toimivaltaisessa tuomioistuimessa;

c)

sellaisessa menettelyssä, jonka oikeusviranomainen on pannut vireille määräyksen antaneen valtion kansallisen lainsäädännön mukaan lainvastaisena tekona rangaistavan teon johdosta ja jonka osalta asiassa annettava päätös saattaa johtaa käsittelyyn erityisesti rikosasioissa toimivaltaisessa tuomioistuimessa; ja

d)	a, b ja c alakohdassa tarkoitetuissa, sellaisia rikoksia tai rikkomuksia koskevissa menettelyissä, joista oikeushenkilö voidaan asettaa vastuuseen tai sille voidaan määrätä rangaistus määräyksen antaneessa valtiossa.

5 artikla

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen sisältö ja muoto

1.   Määräyksen antaneen viranomaisen on täytettävä ja allekirjoitettava liitteessä A olevassa lomakkeessa esitetty eurooppalainen tutkintamääräys ja varmennettava sen sisältö oikeaksi.

2.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava, mitä unionin toimielinten virallista kieltä tai virallisia kieliä voidaan asianomaisen jäsenvaltion virallisen kielen tai virallisten kielten lisäksi käyttää eurooppalaisen tutkintamääräyksen täyttämisessä tai kääntämisessä silloin, kun kyseinen valtio on täytäntöönpanovaltio.

II   LUKU

MÄÄRÄYKSEN ANTANUTTA VALTIOTA KOSKEVAT MENETTELYT JA TAKEET

6 artikla

Eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittaminen

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys toimitetaan määräyksen antaneelta viranomaiselta täytäntöönpanoviranomaiselle sellaisella tavalla, että asiasta on saatavissa kirjallinen todiste niin että täytäntöönpanovaltio voi todeta määräyksen aitouden. Kaikki virallinen yhteydenpito tapahtuu jatkossa suoraan määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen välillä.

2.   Kukin jäsenvaltio voi nimetä keskusviranomaisen tai, jos sen oikeusjärjestelmä sitä edellyttää, useamman kuin yhden keskusviranomaisen avustamaan toimivaltaisia oikeusviranomaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan b alakohdan soveltamista. Jäsenvaltio voi antaa keskusviranomaisensa tai keskusviranomaistensa tehtäväksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen hallinnollisen lähettämisen ja vastaanottamisen sekä kaiken muun siihen liittyvän virallisen kirjeenvaihdon, jos tämä on jäsenvaltion oikeusjärjestelmän rakenteen vuoksi tarpeen.

3.   Jos määräyksen antanut viranomainen haluaa, määräys voidaan toimittaa Euroopan oikeudellisen verkoston suojatun televiestintäjärjestelmän välityksellä.

4.   Jos täytäntöönpanoviranomainen ei ole tiedossa, määräyksen antanut viranomainen tekee tarvittavat tiedustelut, muun muassa Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteiden avulla, hankkiakseen tiedot täytäntöönpanovaltiosta.

5.   Jos sillä täytäntöönpanovaltion viranomaisella, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, ei ole toimivaltaa tunnustaa määräystä ja toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä sen täytäntöönpanemiseksi, se toimittaa viran puolesta eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoviranomaiselle ja ilmoittaa tästä määräyksen antaneelle viranomaiselle.

6.   Kaikki eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon edellyttämien asiakirjojen toimittamiseen tai aitouteen liittyvät ongelmat ratkaistaan määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen välisillä suorilla yhteydenotoilla tai tarvittaessa jäsenvaltioiden keskusviranomaisten osallistumisella.

7 artikla

Aiempaan eurooppalaiseen tutkintamääräykseen liittyvä eurooppalainen tutkintamääräys

1.   Jos määräyksen antanut viranomainen antaa aiempaa eurooppalaista tutkintamääräystä täydentävän eurooppalaisen tutkintamääräyksen, sen on mainittava siitä eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä liitteessä A olevan lomakkeen mukaisesti.

2.   Kun määräyksen antanut viranomainen osallistuu 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon täytäntöönpanovaltiossa, se voi, ollessaan kyseisessä valtiossa, esittää aiemmin annettua tutkintamääräystä täydentävän eurooppalaisen tutkintamääräyksen suoraan täytäntöönpanoviranomaiselle, sanotun vaikuttamatta 28 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti annettuihin ilmoituksiin.

III   LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTIOTA KOSKEVAT MENETTELYT JA TAKEET

8 artikla

Tunnustaminen ja täytäntöönpano

1.   Täytäntöönpanoviranomaisen on tunnustettava 6 artiklan mukaisesti toimitettu eurooppalainen tutkintamääräys edellyttämättä muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä tarvittavat toimenpiteet sen täytäntöönpanemiseksi samalla tavalla ja samoja sääntöjä noudattaen kuin jos täytäntöönpanovaltion viranomainen olisi määrännyt kyseisen tutkintatoimen, ellei se päätä vedota johonkin 10 artiklassa säädettyyn tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteeseen tai johonkin 14 artiklassa säädettyyn täytäntöönpanon lykkäämisen perusteeseen.

2.   Täytäntöönpanoviranomaisen on noudatettava määräyksen antaneen viranomaisen erikseen osoittamia muodollisuuksia ja menettelyjä, jollei tästä direktiivistä muuta johdu ja edellyttäen, että sellaiset muodollisuudet ja menettelyt eivät ole täytäntöönpanovaltion oikeudellisten perusperiaatteiden vastaisia.

3.   Määräyksen antanut viranomainen voi pyytää, että yksi tai useampi määräyksen antaneen valtion viranomainen osallistuisi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten tukena. Täytäntöönpanoviranomaisen on suostuttava tähän pyyntöön edellyttäen, että sellainen osallistuminen ei ole täytäntöönpanovaltion oikeudellisten perusperiaatteiden vastaista.

4.   Määräyksen antanut viranomainen ja täytäntöönpanoviranomainen voivat kuulla toisiaan asianmukaisin keinoin helpottaakseen tämän artiklan tehokasta soveltamista.

9 artikla

Muuhun tutkintatoimeen turvautuminen

1.   Täytäntöönpanoviranomainen voi päättää turvautua muuhun kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä määrättyyn tutkintatoimeen, kun

a)	eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä ilmoitettua tutkintatointa ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä;

b)	eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä ilmoitettu tutkintatoimi on olemassa täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä, mutta sen käyttö on rajoitettu rikosten luetteloon tai luokkaan, joka ei sisällä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitettua rikosta; tai

c)	täytäntöönpanoviranomaisen valitsema tutkintatoimi johtaa vähemmän pakottavin keinoin samaan tulokseen kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä määrätty toimenpide.

2.   Kun täytäntöönpanoviranomainen päättää käyttää 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, sen on ensin ilmoitettava asiasta määräyksen antaneelle viranomaiselle, joka voi päättää peruuttaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen.

10 artikla

Tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet

1.   Täytäntöönpanovaltiossa voidaan kieltäytyä eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta:

a)	jos täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä säädetään koskemattomuudesta tai erioikeudesta, jonka vuoksi eurooppalaista tutkintamääräystä ei voida panna täytäntöön;

b)	jos määräyksen täytäntöönpano jossakin erityistapauksessa vahingoittaisi olennaisia kansallisia turvallisuusetuja, vaarantaisi tietolähteen tai edellyttäisi erityisiin tiedustelutoimiin liittyvien, turvallisuusluokiteltujen tietojen käyttöä;

c)	jos 9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ei ole käytettävissä muuta tutkintatointa, jolla voidaan saavuttaa samanlainen tulos; tai

d)	jos eurooppalainen tutkintamääräys on annettu 4 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetussa menettelyssä eikä toimenpidettä sallittaisi vastaavanlaisessa kansallisessa tapauksessa.

2.   Täytäntöönpanoviranomaisen on 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, ennen kuin se päättää olla tunnustamatta tai panematta täytäntöön eurooppalaista tutkintamääräystä joko kokonaisuudessaan tai osittain, kuultava määräyksen antanutta viranomaista jollakin tarkoitukseen soveltuvalla tavalla ja tarvittaessa pyydettävä sitä toimittamaan tarvittavat tiedot viipymättä.

11 artikla

Tunnustamisessa tai täytäntöönpanossa noudatettavat määräajat

1.   Tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös on tehtävä ja tutkintatoimi on suoritettava samalla ripeydellä ja ensisijaisuudella kuin vastaavanlaisessa kansallisessa tapauksessa ja joka tapauksessa tässä artiklassa säädetyissä määräajoissa.

2.   Kun määräyksen antanut viranomainen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä ilmoittanut, että menettelyyn liittyvien määräaikojen, rikoksen vakavuuden tai muiden erityisen pakottavien olosuhteiden johdosta tarvitaan tässä artiklassa säädettyä lyhyempiä määräaikoja, tai jos määräyksen antanut viranomainen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä ilmoittanut, että tutkintatoimi on suoritettava tiettynä päivänä, täytäntöönpanoviranomaisen on otettava tämä vaatimus mahdollisimman pitkälti huomioon.

3.   Määräyksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös on tehtävä mahdollisimman pian ja viimeistään 30 päivän kuluttua siitä, kun toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen on vastaanottanut eurooppalaisen tutkintamääräyksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

4.   Jollei 14 artiklan mukaisia lykkäämisen perusteita ole tai jos eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä tarkoitetussa tutkintatoimessa mainittuja todisteita on jo täytäntöönpanovaltion hallussa, täytäntöönpanoviranomaisen on suoritettava tutkintatoimi viipymättä ja viimeistään 90 päivän kuluttua 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

5.   Jos toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen ei pysty jossakin erityistapauksessa noudattamaan 3 kohdassa asetettua määräaikaa, sen on ilmoitettava siitä viipymättä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle jollakin tarkoitukseen soveltuvalla tavalla esittäen viivästyksen syyt ja arvion päätöksen tekemiseen tarvittavasta ajasta. Tällöin 3 kohdassa asetettua määräaikaa voidaan pidentää enintään 30 päivällä.

6.   Jos toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen ei pysty jossakin erityistapauksessa noudattamaan 4 kohdassa asetettua määräaikaa, sen on ilmoitettava siitä viipymättä määräyksen antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle jollakin tarkoitukseen soveltuvalla tavalla esittäen viivästyksen syyt ja kuultava määräyksen antanutta viranomaista toimenpiteen suorittamisen asianmukaisesta ajoituksesta.

12 artikla

Todisteiden siirtäminen

1.   Täytäntöönpanoviranomaisen on siirrettävä ilman aiheetonta viivytystä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon tuloksena saadut todisteet määräyksen antaneelle valtiolle. Mikäli eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä niin vaaditaan ja jos se täytäntöönpanovaltion kansallisen lainsäädännön nojalla on mahdollista, todisteet on välittömästi siirrettävä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti osallistuville määräyksen antaneen valtion toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Siirtäessään hankitut todisteet täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava, vaatiiko se, että ne on palautettava täytäntöönpanovaltioon heti, kun määräyksen antaneessa valtiossa ei enää tarvita niitä.

13 artikla

Oikeussuojakeinot

Asianosaisten käytettävissä on oltava oikeussuojakeinot kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen aineelliset perusteet voidaan riitauttaa vain panemalla asia vireille määräyksen antaneen valtion tuomioistuimessa.

14 artikla

Tunnustamisen tai täytäntöönpanon lykkäämisen perusteet

1.   Eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa voidaan lykätä täytäntöönpanovaltiossa, jos:

a)	määräyksen täytäntöönpano saattaisi haitata vireillä olevaa rikostutkintaa tai oikeudenkäyntiä, täytäntöönpanovaltion kohtuulliseksi katsomaan ajankohtaan saakka; tai

b)	asianomaiset esineet, asiakirjat tai tiedot ovat jo käytössä muissa menettelyissä, kunnes niitä ei enää tarvita tähän tarkoitukseen.

2.   Kun perustetta lykkäämiselle ei enää ole, täytäntöönpanoviranomaisen on toteutettava viipymättä tarvittavat toimenpiteet eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanemiseksi ja ilmoitettava siitä määräyksen antaneen valtion viranomaiselle sellaisella tavalla, että asiasta on saatavissa kirjallinen todiste.

15 artikla

Ilmoittamisvelvollisuus

1.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, on viipymättä ja joka tapauksessa viikon kuluessa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vastaanottamisesta ilmoitettava vastaanottamisesta täyttämällä ja lähettämällä liitteessä B oleva lomake. Jos keskusviranomainen on nimetty 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tämä velvoite koskee sekä keskusviranomaista että täytäntöönpanoviranomaista, joka vastaanottaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen keskusviranomaisen kautta. Edellä 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa velvoite koskee sekä toimivaltaista viranomaista, joka alun perin vastaanotti eurooppalaisen tutkintamääräyksen, että täytäntöönpanoviranomaista, jolle eurooppalainen tutkintamääräys lopulta toimitetaan.

2.   Tämän rajoittamatta 9 artiklan 2 kohdan soveltamista täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava määräyksen antaneelle viranomaiselle:

a)

välittömästi millä tahansa tavalla, i) mikäli täytäntöönpanoviranomaisen on mahdotonta tehdä tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevaa päätöstä siitä syystä, että liitteessä esitetty lomake on epätäydellinen tai ilmeisen virheellinen; ii) jos täytäntöönpanosta vastaava viranomainen eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä katsoo lisäselvityksiä tekemättä, että sellaisten tutkintatoimenpiteen toteuttaminen, joita ei alun perin suunniteltu tai joita ei määräyksen antamisajankohtana voitu tarkemmin määritellä, voi olla tarpeen, jotta määräyksen antanut viranomainen voi toteuttaa lisätoimia kyseissä tapauksessa; iii) jos täytäntöönpanoviranomainen toteaa, ettei se kyseisessä tapauksessa voi noudattaa määräyksen antaneen viranomaisen 8 artiklan mukaisesti erikseen osoittamia muodollisuuksia ja menettelyjä. Määräyksen antaneen viranomaisen pyynnöstä ilmoitus on vahvistettava viipymättä sellaisella tavalla, että asiasta on saatavissa kirjallinen todiste;

b)	viipymättä sellaisella tavalla, että asiasta on saatavissa kirjallinen todiste: i) 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä; ii) eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon tai tunnustamisen lykkäämisestä, lykkäämisen syistä, ja jos mahdollista lykkäyksen oletetusta kestosta.

16 artikla

Virkamiesten rikosoikeudellinen vastuu

Määräyksen antaneen valtion virkamiesten ollessa tämän direktiivin soveltamisen puitteissa täytäntöönpanovaltion alueella kyseisiä virkamiehiä pidetään täytäntöönpanovaltion virkamiehinä heitä vastaan tehtyjen rikosten tai heidän tekemiensä rikosten osalta.

17 artikla

Virkamiesten siviilioikeudellinen vastuu

1.   Määräyksen antaneen valtion virkamiesten ollessa tämän direktiivin soveltamisen puitteissa täytäntöönpanovaltion alueella on määräyksen antanut valtio täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti vastuussa vahingoista, jotka he toimintansa aikana mahdollisesti aiheuttavat.

2.   Jäsenvaltio, jonka alueella 1 kohdassa tarkoitettu vahinko aiheutui, vastaa tällaisen vahingon korvaamisesta niiden edellytysten mukaisesti, joita sovelletaan sen omien virkamiesten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.

3.   Jäsenvaltion, jonka virkamiehet ovat aiheuttaneet vahinkoa kenelle tahansa henkilölle toisen jäsenvaltion alueella, on korvattava jälkimmäiselle jäsenvaltiolle kokonaisuudessaan korvaukset, jotka tämä on maksanut vahingonkärsijöille tai heidän oikeudenomistajilleen.

4.   Kukin jäsenvaltio pidättyy 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa pyytämästä kärsimiensä vahinkojen korvaamista toiselta jäsenvaltiolta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen oikeuksien käyttämistä kolmansiin osapuoliin nähden ja lukuun ottamatta 3 kohdan soveltamista.

18 artikla

Salassapito

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että määräyksen antava viranomainen ja täytäntöönpanoviranomainen ottavat eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa asianmukaisesti huomioon tutkinnan salassapidon.

2.   Täytäntöönpanoviranomaisen on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti taattava eurooppalaisen tutkintamääräyksen tietojen ja sisällön salassapito, paitsi sikäli kuin se on tarpeen tutkintatoimen panemiseksi täytäntöön. Mikäli täytäntöönpanoviranomainen ei voi täyttää salassapitovaatimusta, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä määräyksen antaneelle viranomaiselle.

3.   Määräyksen antaneen viranomaisen on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, ja ellei täytäntöönpanoviranomainen toisin ilmoita, pidettävä salassa kaikki täytäntöönpanoviranomaisen toimittamat todisteet ja tiedot, paitsi siltä osin kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä kuvattu tutkinta tai kuvatut menettelyt edellyttävät niiden paljastamista.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pankit eivät paljasta asianomaiselle pankin asiakkaalle tai muille kolmansille osapuolille, että tietoja on toimitettu määräyksen antaneelle valtiolle 23, 24 ja 25 artiklan mukaisesti tai että tutkintaa ollaan suorittamassa.

IV   LUKU

TIETTYJÄ TUTKINTATOIMIA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

19 artikla

Säilössä pidetyn henkilön väliaikainen siirtäminen määräyksen antaneeseen jäsenvaltioon tutkintaa varten

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa täytäntöönpanovaltiossa säilössä pidetyn henkilön väliaikaiseksi siirtämiseksi sellaisen tutkintatoimen suorittamiseksi, joka edellyttää kyseisen henkilön läsnäoloa määräyksen antaneen valtion alueella, edellyttäen, että henkilö palautetaan täytäntöönpanovaltion asettamassa määräajassa.

2.   Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kieltäytymisperusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos

a)	säilössä pidetty henkilö ei siihen suostu; tai

b)	luovuttaminen on omiaan pidentämään hänen vapauden menetystään.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa säilössä pidetyn henkilön siirtäminen kolmannen jäsenvaltion alueen kautta on hyväksyttävä hakemuksesta, johon on liitetty kaikki tarvittavat asiakirjat.

4.   Henkilön väliaikaista siirtämistä koskevista käytännön järjestelyistä sekä ajankohdasta, johon mennessä henkilö on palautettava täytäntöönpanovaltion alueelle, on sovittava asianomaisten jäsenvaltioiden kesken.

5.   Siirrettyä henkilöä on edelleen pidettävä säilössä määräyksen antaneen valtion alueella ja soveltuvin osin sen jäsenvaltion alueella, jonka kautta kuljetusta vaaditaan, ellei täytäntöönpanojäsenvaltio pyydä hänen vapauttamistaan.

6.   Aika, joka henkilöä pidetään säilössä määräyksen antaneen jäsenvaltion alueella, vähennetään asianomaiselle henkilölle täytäntöönpanojäsenvaltion alueella määrätystä tai määrättävästä vapaudenmenetysajasta.

7.   Siirrettyä henkilöä ei saa syyttää, pidättää tai pitää vangittuna tai muuten rajoittaa hänen henkilökohtaista vapauttaan sellaisten tekojen tai tuomioiden perusteella, jotka edeltävät hänen lähtöään täytäntöönpanovaltion alueelta ja joita ei ole mainittu eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä.

8.   Edellä 7 kohdassa tarkoitettu suoja lakkaa, kun siirretty henkilö, jolla on ollut 15 perättäistä päivää siitä päivästä, jolloin oikeusviranomaiset eivät enää edellytä hänen läsnäoloaan, mahdollisuus lähteä, on kuitenkin jäänyt alueelle tai on palannut lähdettyään alueelta.

9.   Määräyksen antanut valtio vastaa siirtämisestä aiheutuvista kustannuksista.

20 artikla

Säilössä pidetyn henkilön väliaikainen siirtäminen täytäntöönpanovaltioon tutkintaa varten

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa määräyksen antaneessa valtiossa säilössä pidetyn henkilön väliaikaiseksi siirtämiseksi sellaisen tutkintatoimen suorittamiseksi, joka edellyttää kyseisen henkilön läsnäoloa täytäntöönpanovaltion alueella.

2.   Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kieltäytymisperusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos

a)	siirtämiseen vaaditaan asianomaisen henkilön suostumus ja suostumusta ei ole saatu; tai

b)	määräyksen antanut viranomainen ja täytäntöönpanoviranomainen eivät pääse yhteisymmärrykseen väliaikaisen siirron järjestämisestä.

3.   Kun siirtäminen edellyttää asianomaisen henkilön suostumusta, ilmoitus suostumuksesta tai sen jäljennös on toimitettava viipymättä täytäntöönpanoviranomaiselle.

4.   Kukin jäsenvaltio voi ennen eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoa ilmoittaa, että 3 kohdassa tarkoitettu suostumus vaaditaan tietyin ilmoituksessa mainituin edellytyksin.

5.   Tämän artiklan mukaiseen väliaikaiseen siirtämiseen sovelletaan tarvittavin muutoksin 19 artiklan 3–8 kohtaa.

6.   Määräyksen antanut valtio vastaa siirtämisestä aiheutuvista kustannuksista. Tähän eivät sisälly kustannukset, joita aiheutuu henkilön pitämisestä säilössä täytäntöönpanovaltiossa.

21 artikla

Kuuleminen videokokouksen avulla

1.   Jos määräyksen antaneen valtion oikeusviranomaisten on kuultava täytäntöönpanovaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, määräyksen antanut viranomainen voi, jos kuultavan henkilön ei ole toivottavaa tai mahdollista olla henkilökohtaisesti läsnä sen alueella, antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen todistajan tai asiantuntijan kuulemiseksi 2–9 kohdan mukaisesti videokokouksen avulla.

2.   Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kieltäytymisperusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos

a)	videokokouksen käyttö on vastoin täytäntöönpanovaltion oikeudellisia perusperiaatteita; tai

b)	täytäntöönpanovaltiolla ei ole teknisiä välineitä videokokousta varten.

3.   Jos täytäntöönpanovaltion käytettävissä ei ole teknisiä välineitä videokokousta varten, määräyksen antanut valtio voi keskinäisellä sopimuksella antaa sellaiset sen käyttöön.

4.   Edellä 10 artiklan 2 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin.

5.   Videokokouksen avulla tapahtuvaa kuulemista varten annetussa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä on ilmoitettava, miksi todistajan tai asiantuntijan henkilökohtainen läsnäolo ei ole toivottavaa tai mahdollista, sekä oikeusviranomaisen nimi ja niiden henkilöiden nimet, jotka suorittavat kuulemisen.

6.   Kuulemiseen videokokouksen avulla sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)

täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisen on oltava läsnä kuulemisen aikana, tarvittaessa tulkin avustamana, ja sen on huolehdittava myös kuultavan henkilöllisyyden varmistamisesta sekä siitä, että noudatetaan täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteita. Jos täytäntöönpanoviranomainen katsoo, että kuulemisessa rikotaan täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteita, sen on välittömästi toteutettava tarpeelliset toimet sen varmistamiseksi, että kuulemista jatketaan mainittujen periaatteiden mukaisesti;

b)	kuultavan henkilön suojelua koskevista toimenpiteistä sovitaan tarvittaessa määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten kesken;

c)	kuulemisen toimittaa suoraan määräyksen antanut viranomainen tai se toimitetaan kyseisen viranomaisen johdolla sen oman kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d)	täytäntöönpanovaltio huolehtii määräyksen antaneen valtion tai kuultavan henkilön pyynnöstä siitä, että kuultavaa henkilöä avustaa tarvittaessa tulkki;

e)	kuultava henkilö voi vaatia hänelle joko täytäntöönpanovaltion tai määräyksen antaneen valtion lainsäädännön nojalla mahdollisesti kuuluvaa oikeutta olla todistamatta.

7.   Täytäntöönpanoviranomainen laatii kuulemisen päätteeksi pöytäkirjan, jossa ilmoitetaan kuulemisen aika ja paikka, kuullun henkilöllisyys, kaikkien muiden kuulemiseen täytäntöönpanovaltiossa osallistuneiden henkilöllisyys ja asema, mahdollisesti vannotut valat sekä tekniset olosuhteet, joissa kuuleminen tapahtui, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten henkilöiden suojelusta sovittujen toimenpiteiden soveltamista. Täytäntöönpanoviranomaisten on toimitettava asiakirja määräyksen antaneille viranomaisille.

8.   Määräyksen antanut valtio korvaa täytäntöönpanovaltiolle kulut, jotka aiheutuvat videoyhteyden aikaansaamisesta tai liittyvät videoyhteyden käyttämiseen täytäntöönpanovaltiossa, tämän hankkimien tulkkien palkkioista sekä todistajille ja asiantuntijoille suoritettavista hyvityksistä sekä heidän matkakuluistaan täytäntöönpanovaltiossa, ellei viimeksi mainittu luovu kaikkien tai joidenkin kyseisten kustannusten korvaamisesta.

9.   Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos sen alueella tämän artiklan mukaisesti kuultavana oleva todistaja tai asiantuntija kieltäytyy todistamasta, kun hänellä on todistamisvelvollisuus, tai ei todista totuuden mukaisesti, sen kansallista lainsäädäntöä sovelletaan samalla tavoin kuin jos kuuleminen tapahtuisi kansallisessa menettelyssä.

10.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa myös syytetyn henkilön kuulemiseksi videokokouksen avulla. Edellä olevaa 1–9 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin. Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kieltäytymisperusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos

a)	syytetty henkilö ei siihen suostu; tai

b)	tällaisen toimenpiteen täytäntöönpano olisi vastoin täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä.

22 artikla

Kuuleminen puhelinkokouksen avulla

1.   Jos jonkin jäsenvaltion oikeusviranomaisten on kuultava toisen jäsenvaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, kyseisen jäsenvaltion määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen todistajan tai asiantuntijan kuulemiseksi 2–4 kohdan mukaisesti puhelinkokouksen avulla.

2.   Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kieltäytymisperusteiden lisäksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos

a)	puhelinkokouksen käyttö on vastoin täytäntöönpanovaltion oikeudellisia perusperiaatteita; tai

b)	todistaja tai asiantuntija ei suostu tällä menetelmällä tapahtuvaan kuulemiseen.

3.   Puhelinkokouksen avulla tapahtuvaa kuulemista varten annetussa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä on ilmoitettava oikeusviranomaisen nimi ja niiden henkilöiden nimet, jotka suorittavat kuulemisen, sekä mainittava, että todistaja tai asiantuntija on halukas osallistumaan kuulemiseen puhelinkokouksen avulla.

4.   Kuulemisen käytännön järjestelyistä on sovittava määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen kesken. Tällaisista järjestelyistä sovittaessa täytäntöönpanoviranomaisen on:

a)	annettava asianomaiselle todistajalle tai asiantuntijalle tiedoksi kuulemisen aika ja paikka;

b)	varmistettava todistajan tai asiantuntijan henkilöllisyyden toteaminen; ja

c)	varmistuttava siitä, että todistaja tai asiantuntija suostuu kuulemiseen puhelinkokouksen avulla.

5.   Täytäntöönpanovaltio voi asettaa sopimisen edellytykseksi 21 artiklan 6 ja 9 kohdan asiaankuuluvat säännökset kokonaan tai osittain. Jollei toisin sovita, 21 artiklan 8 kohdan säännöksiä sovelletaan tarvittavin muutoksin.

23 artikla

Pankkitilejä koskevat tiedot

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa sen määrittämiseksi, onko rikostutkinnan kohteena olevalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä jossakin täytäntöönpanovaltion alueella sijaitsevassa pankissa yksi tai useampi millainen tahansa tili taikka yhtä tai useampaa sellaista tiliä koskeva määräysvalta.

2.   Kunkin jäsenvaltion on tässä artiklassa esitetyin edellytyksin toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.   Sikäli kuin tämä voi tapahtua kohtuullisessa ajassa, 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on, jos tätä pyydetään eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, sisällyttävä myös tilit, joihin menettelyn kohteena olevalla henkilöllä on valtakirja.

4.   Tämän artiklan mukaista velvoitetta sovelletaan ainoastaan siltä osin kuin tiedot ovat tilinpitäjäpankin hallussa.

5.   Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kieltäytymisperusteiden lisäksi 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos asianomainen rikos ei ole:

a)	rikos, josta voi rangaistuksena seurata vapaudenmenetys tai vankeusrangaistus, jonka enimmäisaika on vähintään neljä vuotta määräyksen antaneessa valtiossa ja vähintään kaksi vuotta täytäntöönpanovaltiossa;

b)	Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen (6), jäljempänä ’Europol-päätös’, 4 artiklassa tarkoitettu rikos; tai

c)	siltä osin kuin rikos ei kuulu Europol-päätöksen piiriin, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta vuonna 1995 tehdyssä yleissopimuksessa (7), siihen vuonna 1996 liitetyssä pöytäkirjassa (8) tai vuonna 1997 liitetyssä toisessa pöytäkirjassa (9) tarkoitettu rikos.

6.   Määräyksen antavan viranomaisen on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä kerrottava, miksi sen mielestä pyydetyillä tiedoilla todennäköisesti on olennaista arvoa rikoksen tutkinnan kannalta ja millä perusteella se olettaa, että täytäntöönpanovaltion pankeissa on kyseinen tili, ja mahdollisuuksien mukaan, mistä pankeista voi olla kyse. Sen on myös sisällytettävä eurooppalaiseen tutkintamääräykseen sellaiset käytettävissä olevat tiedot, jotka voivat helpottaa sen täytäntöönpanemista.

24 artikla

Pankkitapahtumia koskevat tiedot

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa tietojen saamiseksi yksilöidyistä pankkitileistä ja sellaisista pankkitapahtumista, jotka on suoritettu tiettynä ajanjaksona yhden tai useamman siinä yksilöidyn tilin kautta, mukaan lukien tiedot mahdollisista lähettäjä- tai vastaanottajatileistä.

2.   Kunkin jäsenvaltion on tässä artiklassa säädetyin edellytyksin toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.   Tämän artiklan mukaista velvoitetta sovelletaan ainoastaan siltä osin kuin tiedot ovat tilinpitäjäpankin hallussa.

4.   Määräyksen antaneen valtion on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä ilmoitettava, miksi se pitää pyydettyjä tietoja merkityksellisinä rikoksen tutkinnan kannalta.

25 artikla

Pankkitapahtumien seuranta

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa yhden tai useamman siinä yksilöidyn tilin kautta suoritettujen pankkitapahtumien seuraamiseksi tiettynä ajanjaksona.

2.   Kunkin jäsenvaltion on tässä artiklassa esitetyin edellytyksin toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.   Määräyksen antaneen valtion on eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä ilmoitettava, miksi se pitää pyydettyjä tietoja merkityksellisinä rikoksen tutkinnan kannalta.

4.   Seurannan käytännön yksityiskohdista sovitaan määräyksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten kesken.

26 artikla

Valvotut läpilaskut

1.   Eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa valvotun läpilaskun toteuttamiseksi täytäntöönpanovaltion alueella.

2.   Oikeus toimia sekä johtaa ja valvoa 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon liittyviä operaatioita on täytäntöönpanovaltion toimivaltaisilla viranomaisilla.

27 artikla

Tutkintatoimet, joihin liittyy todisteiden hankkimista reaaliaikaisesti, jatkuvasti ja tietyn ajanjakson ajan

1.   Kun toimenpiteen täytäntöön panemiseksi annetaan eurooppalainen tutkintamääräys, mukaan lukien 25 ja 26 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, joihin liittyy todisteiden hankkimista reaaliaikaisesti, jatkuvasti ja tietyn ajanjakson ajan, sen täytäntöönpanosta on mahdollisuus kieltäytyä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kieltäytymisperusteiden lisäksi, jos asianomaisen toimenpiteen täytäntöönpanoa ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa.

2.   Edellä olevaa 10 artiklan 2 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin 1 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin.

3.   Täytäntöönpanoviranomainen voi asettaa 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon edellytykseksi sopimuksen kustannusten jakamisesta.

V   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

28 artikla

Tiedonannot

1.   Kunkin jäsenvaltion on … (10) mennessä ilmoitettava komissiolle seuraavaa:

a)	se yksi tai useampi viranomainen, joka kyseisen jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestyksen mukaisesti on toimivaltainen 2 artiklan a ja b alakohdan mukaan, kun tämä jäsenvaltio on määräyksen antanut valtio tai täytäntöönpanovaltio;

b)	eurooppalaista tutkintamääräystä varten hyväksytyt 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kielet;

c)	nimettyä keskusviranomaista tai nimettyjä keskusviranomaisia koskevat tiedot, jos jäsenvaltio haluaa käyttää 6 artiklan 2 kohdan mukaista mahdollisuutta. Nämä tiedot sitovat määräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisia;

d)	vaatimus siirtoon suostumisesta asianomaiselta henkilöltä siinä tapauksessa, että jäsenvaltio haluaa käyttää 20 artiklan 4 kohdan mukaista mahdollisuutta.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista myöhemmistä muutoksista 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

3.   Komissio saattaa tämän artiklan soveltamisessa saadut tiedot kaikkien jäsenvaltioiden sekä Euroopan oikeudellisen verkoston saataville. Euroopan oikeudellinen verkosto saattaa tiedot saataville Euroopan oikeudellisesta verkostosta 16 päivänä joulukuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/976/YOS (11) 9 artiklassa tarkoitetulle verkkosivustolle.

29 artikla

Suhde muihin sopimuksiin ja järjestelyihin

1.   Tällä direktiivillä korvataan … (10) alkaen tällä direktiivillä sidottujen jäsenvaltioiden välisissä suhteissa sovellettavien seuraavien yleissopimusten vastaavat määräykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden soveltamista jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä ja niiden väliaikaista soveltamista 30 artiklan mukaisesti:

—	20 päivänä huhtikuuta 1959 tehty keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus sekä sen 17 päivänä maaliskuuta 1978 ja 8 päivänä marraskuuta 2001 tehdyt kaksi lisäpöytäkirjaa samoin kuin mainitun yleissopimuksen 26 artiklan nojalla tehdyt kahdenväliset sopimukset;

—	14 päivänä kesäkuuta 1985 tehtyjen Schengenin sopimuksen soveltamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehty yleissopimus;

—	29 päivänä toukokuuta 2000 tehty yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä ja sen 16 päivänä lokakuuta 2001 tehty pöytäkirja.

2.   Kumotaan puitepäätös 2008/978/YOS. Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioiden välillä todisteiden jäädyttämiseen puitepäätöksen 2003/577/YOS vastaavien säännösten sijasta.

3.   Jäsenvaltiot voivat jatkaa … (10) jälkeen voimassa olevien kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen soveltamista siltä osin kuin niiden avulla on mahdollista mennä tämän direktiivin tavoitteita pidemmälle ja myötävaikuttaa todisteiden keräämismenettelyjen yksinkertaistamiseen tai helpottamiseen edelleen.

4.   Jäsenvaltiot voivat tehdä … (12) jälkeen kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä siltä osin kuin niiden avulla on mahdollista kehittää tämän direktiivin säännöksiä pidemmälle tai laajentaa niitä ja myötävaikuttaa todisteiden keräämismenettelyjen yksinkertaistamiseen tai helpottamiseen edelleen.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle … (13) mennessä niistä 3 kohdassa tarkoitetuista voimassa olevista sopimuksista ja järjestelyistä, joiden soveltamista ne haluavat jatkaa. Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun uuden sopimuksen tai järjestelyn allekirjoittamisesta.

6.   Jos komissio katsoo, että sille ilmoitettu kahden- tai monenvälinen sopimus tai järjestely ei noudata 3 ja 4 kohdassa asetettuja ehtoja, se pyytää asianomaisia jäsenvaltioita päättämään tai muuttamaan kyseistä sopimusta tai järjestelyä tai pidättymään sellaisen tekemisestä.

30 artikla

Siirtymäjärjestelyt

1.   Ennen … (14) vastaanotettuihin keskinäistä apua koskeviin pyyntöihin sovelletaan edelleen keskinäistä apua rikosasioissa koskevia nykyisiä välineitä. Myös puitepäätöksen 2003/577/YOS nojalla tehtyihin todisteiden jäädyttämispäätöksiin, jotka on vastaanotettu ennen … (14), sovelletaan kyseistä välinettä.

2.   Eurooppalaiseen tutkintamääräykseen sovelletaan 7 artiklan 1 kohtaa tarvittavin muutoksin puitepäätöksen 2003/577/YOS nojalla tehdyn jäädyttämispäätöksen jälkeen.

31 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet … päivään … kuuta … (14) mennessä.

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava … päivään … kuuta … (14) mennessä neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina ne säännökset, joilla niille tästä direktiivistä aiheutuvat velvoitteet saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä.

4.   Komissio toimittaa … päivään … kuuta … (15) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän direktiivin noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja johon liitetään tarvittaessa säädösehdotuksia.

32 artikla

Soveltamista koskeva kertomus

Komissio esittää viimeistään viisi vuotta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä laadullisiin että määrällisiin tietoihin perustuvan kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tämän direktiivin muuttamiseksi.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

34 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

---

(1)  EUVL L 196, 2.8.2003, s. 45.

(2)  EUVL L 350, 30.12.2008, s. 72.

(3)  EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19.

(4)  EYVL C 197, 12.7.2000, s. 3.

(5)  EYVL L 162, 20.6.2002, s. 1.

(6)  EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37.

(7)  EYVL C 316, 27.11.1995, s. 49.

(8)  EYVL C 313, 23.10.1996, s. 2.

(9)  EYVL C 221, 19.7.1997, s. 12.

(10)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

(11)  EUVL L 348, 24.12.2008, s. 130.

(12)  Pyydetään lisäämään tämän direktiivin voimaantulopäivä.

(13)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kolme kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.

(14)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

(15)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

---

---

---