52010DC0727

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 8.12.2010

KOM(2010) 727 lopullinen

EUROOPAN KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Markkinatilanteen kehitys ja sen vaikutukset maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen edellytyksiin

SISÄLLYSLUETTELO

EUROOPAN KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Markkinatilanteen kehitys ja sen vaikutukset maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen edellytyksiin 1

EUROOPAN KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Markkinatilanteen kehitys ja sen vaikutukset maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen edellytyksiin 3

Tehtäväksianto 3

Johdanto 3

1. Maidon markkinatilanteen kehitys ja keskipitkän aikavälin näkymät 3

1.1. Tähänastinen markkinakehitys 3

2. Kehitys maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen kannalta 5

2.1. Maidontuotanto on alle kiintiön 5

2.2. Maidon kiintiöhinnat alenevat 6

2.3. Odotettu kehitys ja herkkyysanalyysi 7

2.4. "Pehmeä lasku" toteutumassa jäsenvaltioissa 8

3. Loppuhuomautukset 8

EUROOPAN KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Markkinatilanteen kehitys ja sen vaikutukset maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen edellytyksiin

Tehtäväksianto

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 184 artiklan 6 kohdassa säädetään, että komissio antaa ennen 31. päivää joulukuuta 2010 ja ennen 31. päivää joulukuuta 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle markkinatilanteen kehitystä ja sen vaikutuksia maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen edellytyksiin koskevan kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia. Tämä kertomus on edellä mainituista kahdesta kertomuksesta ensimmäinen.

Johdanto

Kertomuksessa on kaksi osaa: ensimmäisessä osassa kuvataan lehmänmaidon markkinatilanteen kehitys vuodesta 2008, jolloin terveystarkastuksesta tehtiin päätös, vuoden 2010 puoliväliin, ja esitetään pääpiirteet keskipitkän aikavälin näkymistä. Toisessa osassa tarkastellaan maitokiintiöjärjestelmän asteittaista poistamista.

1. Maidon markkinatilanteen kehitys ja keskipitkän aikavälin näkymät

Vuoden 2007 hintapiikin jälkeen hinnat ja tuottajien tulot alenivat merkittävästi vuosina 2008–2009. Vuoden 2009 jälkipuoliskolla maitoalan markkinatilanne kuitenkin kohentui ja parani edelleen vuoden 2010 alkupuoliskolla.

1.1. Tähänastinen markkinakehitys

Lehmänmaidon toimitukset ovat pysyneet EU 27:ssä kolmen viime vuoden ajan jokseenkin muuttumattomina; vuosien välillä on ollut vain pientä prosentuaalista vaihtelua (+1 % vuonna 2008, –0,6 % vuonna 2009 ja +0,03 % vuoden 2010 seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana).

Maidon hintakehitys esitetään liitteessä I. Vuoden 2007 poikkeuksellisen hintapiikin jälkeen maidon tuottajahinnat ovat laskeneet maitotuotteiden hintojen alenemisen vuoksi. Elvyttyään hieman heinäkuun ja syyskuun 2008 välisenä aikana hinnat laskivat alhaiselle tasolle toukokuussa 2009, jolloin ne olivat keskimäärin vain hieman turvaverkkotasoa korkeammalla. Maidon hinnat nousivat toukokuusta 2009 marraskuuhun 2009, minkä jälkeen ne säilyivät suunnilleen marraskuun 2009 tasolla vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä vastoin kausivaihtelua, jonka mukaan hinnat ovat talvisin ja keväisin yleensä laskussa. Maidon hinnat ovat nousseet jatkuvasti keväästä 2010, ja EU 27:n painotettu keskiarvo oli elokuussa noin 31,5 c/kg. Jäsenvaltioiden välinen merkittävä hintavaihtelu esitetään liitteessä II, jossa verrataan elokuun 2010 maidon hintoja elokuun 2009 hintoihin eri jäsenvaltioissa.

Voin ja rasvattoman maitojauheen (RMJ) interventiovarastot tyhjenivät vuonna 2008, mutta yksityiset ja teollisuuden varastot kasvoivat vuosina 2007–2008 sekä rasvattoman maitojauheen että voin osalta osoittaen, että vaikka markkinat olivat kasvussa, yhä suurempi määrä EU:n irtotavaraa ei löytänyt tietään markkinoille. Interventiovarastot kasvoivat nopeasti vuonna 2009 kysynnän heikkenemisen vuoksi. Markkinoiden heikkeneminen vuonna 2009 kannusti meijereitä siirtymään korkean jalostusarvon maitotuotteista (kuten juustosta, tuoretuotteista ja jogurteista) interventiotuotteisiin (rasvattomaan maitojauheeseen ja voihin). Vuonna 2009 interventioon ostettiin yhteensä 76 367 tonnia voita ja 256 982 tonnia rasvatonta maitojauhetta. Turvaverkko osoittautui tehokkaaksi keinoksi saada markkinat jälleen tasapainoon: sen avulla markkinoilta vedettiin pois tuotteita määrä, joka vastasi 1–2:ta prosenttia maidon kokonaistuotannosta. Koska voin hinnat elpyivät huomattavasti vuoden 2009 lopulla ja ovat elpyneet edelleen koko vuoden 2010 tähän asti ja koska maitotuotteiden markkinakehitys on ollut yleensäkin suotuisaa, interventio-ostoja ei ole tehty vuonna 2010. Voin interventiovarastot ovat nyt lähes tyhjillään, ja rasvattoman maitojauheenkin varastot pienenevät asteittain vähävaraisimmille henkilöille suunnatun hankkeen käynnistymisen ja avoimessa tarjouskilpailussa myytyjen tuotteiden ansiosta. Maitoalan perushyödykkeiden hintojen elpyminen johtui etenkin eteläiseltä pallonpuoliskolta tulevien toimitusten vähenemisestä sekä maitotuotteiden maailmanlaajuisen kysynnän ennakoitua paremmasta elpymisestä. Markkinaolosuhteiden paraneminen on saanut meijerit palaamaan korkean jalostusarvon maitotuotteisiin.

Maitoalan tärkeimpien perushyödykkeiden keskihintojen kehitys on vaihdellut EU:ssa vuodesta 2008 tähän päivään. Vuoden 2008 alussa hinnat olivat vielä erityisen korkealla, mutta ne laskivat vuoden 2009 alkupuoliskolla hyvin alhaiselle tasolle. Sen jälkeen ne elpyivät vuoden 2009 jälkipuoliskolla ja vuoden 2010 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä.

EU:n maitotuotteiden vienti supistui vuonna 2008 erityisesti voin ja voiöljyn osalta. Ainoana merkittävänä poikkeuksena oli täysmaitojauhe. Tämä suuntaus pysähtyi vuonna 2009, kun käyttöön otettiin vientituet, joilla korvattiin osa maailmanmarkkinahintojen ja EU:n hintojen välisestä kasvavasta erosta. EU:n vienti elpyi vuoden 2010 ensimmäisten kuukausien aikana ilman vientitukia maailmanlaajuisen kysynnän kasvaessa.

1.2. Keskipitkän aikavälin markkinakehitys

EU:n keskipitkän aikavälin markkinanäkymät on simuloitu Aglink-Cosimo-mallin avulla. Maailmanmarkkinoita ja toimintaympäristöä koskevat tiedot perustuvat OECD:n ja FAO:n raporttiin maatalouden näkymistä vuosina 2010–2019 ( OECD-FAO Agricultural Outlook 2010-2019 ). Näkymiä laadittaessa on sovellettu viimeisimpiä käytettävissä olevia makrotalouden ennusteita ja oletettu, että YMP:hen ei tehdä muutoksia terveystarkastusta koskevien päätösten perusteella ja että myöskään kauppapolitiikassa ei tapahdu muutoksia. Markkinaennusteita ohjaavista tekijöistä tärkeimpiä ovat BKT:n paremmat kasvunäkymät, oletus euron asteittaisesta vahvistumisesta Yhdysvaltain dollariin nähden sekä maitoalan perushyödykkeiden maailmanmarkkinahintoja koskevat OECD:n ja FAO:n ennusteet[1]. Jos jokin näistä ennusteista tai oletuksista ei toteudu, se vaikuttaa merkittävästi niiden perusteella laadittuihin muihin ennusteisiin. Lisäksi Aglink-Cosimo-malliin ei ole sisällytetty suurempaa hintavaihtelua koskevia odotuksia.

Tämän mallin ja edellä mainittujen oletusten perusteella maidontuotannon ennustetaan palaavan vuodesta 2011 lähtien kasvu-uralle parempiin makroekonomisiin ennusteisiin perustuvien varsin optimististen kysyntänäkymien ansiosta. EU 27:n maidontuotannon ennustetaan vuonna 2020 ylittävän vuoden 2009 tason noin kolmella prosentilla. Maitotoimitusten odotetaan lisääntyvän hieman enemmän, ja ero johtuu siitä, että maidonkulutus EU 12:n maatiloilla on asteittain vähenemässä. EU 27:n maidontuotannon arvioidaan reagoivan hyvin vähän EU:n toimituksia koskevan kiintiöjärjestelmän lakkauttamiseen (ks. kaavio 2 liitteessä III).

Pidemmälle jalostettujen maitoalan perushyödykkeiden näkymät vaikuttavat suotuisilta, mikä johtuu juuston ja tuoreiden maitotuotteiden kasvavasta kysynnästä. Tuoreiden maitotuotteiden (kuten kulutusmaidon, kerman ja jogurttien) tuotannon arvioidaan kasvavan noin 8 prosenttia (vuosina 2009–2020) ja juustontuotannon noin 10 prosenttia. Juuston vientinäkymiä voidaan pitää suotuisina huolimatta siitä, että eurovaluutan oletetaan asteittain vahvistuvan, ja EU:n osuus maailmanlaajuisesta juuston viennistä säilynee ennallaan, yli 30 prosentissa.

Täysmaitojauheen tuotannon arvioidaan supistuvan vain hieman alle vuoden 2009 tason, ja EU:n vienti säilynee keskipitkällä aikavälillä vakaana vankan maailmanlaajuisen kysynnän ansiosta. EU:n markkinaosuus maailmanlaajuisesta viennistä kuitenkin supistunee asteittain (24 prosentista vuonna 2009) 21 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Näkymien mukaan voimarkkinat pysyvät vakaina mutta edellyttävät vankkaa sisäistä kysyntää. Arvioidun tuotannon kasvu vuonna 2015 (kiintiöiden poistamisvuonna) lisännee EU:n vientiä.

Rasvattoman maitojauheen vientinäkymät eivät ole niinkään suotuisat, koska euron oletetaan vahvistuvan ja muiden viejien tarjonnan voimistuvan. Vaikka rasvattoman maitojauheen näkymät ovat verrattain suotuisat ja sen markkinatkin pysyvät ilmeisesti vakaina, maailmanlaajuisen tarjonnan ja kysynnän kehitys sekä EU:n markkinoiden valmiudet käyttää interventiovarastoista luovutettuja tuotteita saattavat vaikuttaa lähiajan näkymiin.

Eri tuotteiden näkymät esitetään liitteen III kaavioissa.

2. Kehitys maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen kannalta

2.1. Maidontuotanto on alle kiintiön

Neuvosto päätti 1. huhtikuuta 2008 korottaa maitokiintiöitä 2 prosentilla. Marraskuussa 2008 tehdyt terveystarkastuspäätökset johtivat maitokiintiöiden vuotuiseen 1 prosentin korotukseen viitenä perättäisenä vuotena 1. huhtikuuta 2009 alkaen. Lisäksi rasvakorjauskerrointa päätettiin mukauttaa, mikä itse asiassa korotti kiintiöitä vielä 1 prosentilla. Ennen kuin kiintiöjärjestelmä lakkautetaan 1. huhtikuuta 2015, kiintiöitä korotetaan vuosittain vielä kolme kertaa 1 prosentilla (paitsi Italiassa, jossa päätettiin tehdä 5 prosentin korotus etupainotteisesti jo 1. huhtikuuta 2009).

Maitokiintiöiden merkitys vähenee asteittain vuosi vuodelta, kun yhä useamman jäsenvaltion maidontuotanto jää alle kiintiön. Kiintiövuonna 2008/2009 kuusi jäsenvaltiota joutui maksamaan ylijäämämaksun, mutta kiintiövuonna 2009/2010 sen maksaa vain kolme jäsenvaltiota. Jäsenvaltioiden virallisten ilmoitusten mukaan maitotoimitusten arvioidaan jäävän kiintiövuoden 2009/2010 lopulla noin 7 prosenttia alle kiintiön (ks. kaavio liitteessä IV).

EU:n maidontuotanto kasvoi vain vähän vuonna 2008 huolimatta siitä, että kiintiövuoden 2008/2009 kiintiöitä oli päätetty korottaa 2 prosentilla ja että tuottajille maksettiin kalenterivuodelta melko hyvä maitohinta. Taloudellinen taantuma vaikutti haitallisesti pidemmälle jalostettujen maitoalan perushyödykkeiden kysyntään EU:ssa ja maailmalla, mikä asetti maitotuotteille hintapaineita ja johti maidon tuottajahintojen merkittävään alenemiseen vuonna 2009. Maidosta maksettu alhainen hinta supisti hieman EU:n maidontuotantoa vuonna 2009 ja vuoden 2010 alussa. Kiintiövuoden 2008/2009 lopulla EU:n toimitukset jäivätkin ennätyksellisen paljon kiintiötä pienemmiksi. Kiintiöt jäivät vielä enemmän vajaiksi kiintiövuonna 2009/2010. EU:n maidontuotanto elpyi vuoden 2010 kuluessa mutta jäi huomattavasti kiintiötasoa pienemmäksi.

Hidas reagoiminen kiintiöiden korotukseen liittyy taloudelliseen taantumaan, joka alensi maitotuotteiden kysyntää, mutta myös suurempiin tuotantokustannuksiin ja niistä johtuviin heikompiin katteisiin. Vuoden 2008/2009 kiintiökorotuksen vaikutuksesta saatu kokemus osoittaa, että maidontuotannon reaktio jäi koko EU:n tasolla jokseenkin vähäiseksi, vaikka maidosta maksettu keskimääräinen tuottajahinta olikin huomattavasti korkeampi. Heinäkuuhun 2010 ulottuvat viimeisimmät numerotiedot osoittavat tuotannon reagoineen voimakkaammin maidon hinnankorotuksiin.

Maitokiintiöiden menettäessä merkitystään EU:n maidon tarjonta kykenee reagoimaan paremmin markkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin, maidontuottajat reagoivat hintasignaaleihin vähemmän vääristyneesti ja rakenneuudistuksilla voidaan saada aikaan tehokkuushyötyjä.

Joissakin jäsenvaltioissa kiintiö ylitetään jatkuvasti. Tämä johtuu luultavasti siitä, että jotkin tuottajat saavat kustannuksiinsa nähden riittävästi katetta voidakseen ottaa riskin toimitustensa ylittämisestä, ja ne käyttävätkin koko kapasiteettiaan toivoen, että muut eivät toimi samoin. Tällaiset maidontuottajat pitävät tuotannon lisäämistä välttämättömänä investointikustannustensa kattamiseksi. Niiden mielestä tuotantoa on lisättävä jopa hintojen alenemisen uhalla niin kauan kuin hinnat kattavat tuotannon rajakustannukset. Eräissä jäsenvaltioissa, jotka jalostavat maitotuotteitaan lähinnä vientiin, kiintiöiden ylitys liittyy myös siihen, että ne voivat tuotevalikoimansa ansiosta suunnata tuotantoaan vientimarkkinoille ja löytää sieltä menekkiä tuotteilleen.

2.2. Maidon kiintiöhinnat alenevat

Yksi tärkeimmistä seikoista, jotka osoittavat, että "pehmeä lasku" on toteutumassa, on ns. kiintiötuoton asteittainen heikkeneminen. Kiintiötuotto on määritelmänsä mukaan kiintiön mukaisen hinnan (korkeampi kuin markkinahinta, kun kiintiöt ovat sitovia) ja tuotannon rajakustannusten välinen ero. Kiintiöhinta on hyvä kiintiötuoton osoitin. Liitteessä V esitetään yksityiskohtaisesti, että maidon kiintiöhinta alenee kiintiöjärjestelmän lähestyessä loppuaan: hinta on jo nyt valtaosassa jäsenvaltioita alhainen tai lähellä nollaa. Tilannetta voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta:

1) Jäsenvaltiot, joiden maitotoimitukset ovat paljon kiintiöiden enimmäismääriä pienemmät

Kiintiöhinta on jo nyt hyvin alhainen tai jopa nolla jäsenvaltioissa, joiden maitotoimitukset ovat paljon kiintiöiden enimmäismääriä pienemmät. Joissakin niistä on hyväksytty kansallisia hallintojärjestelyjä vuosittain alenevan kiintiöhinnan vahvistamiseksi siten, että se on nolla vuonna 2015.

Mikäli tuotantotasoa koskevat tiedot ovat viimeaikaisten suuntausten mukaisia, kiintiöhintojen ei odoteta muuttuvan kovinkaan paljoa nykytasosta niissä jäsenvaltioissa, joissa kiintiöhintaa ei ole vahvistettu hallinnollisesti vaan se on jo nyt hyvin alhainen tai nolla. Jäsenvaltioissa, joissa on kiintiömarkkinat, maitokiintiöille on vielä hinta, vaikka ylijäämämaksua ei makseta. Vuotta 2015 lähestyttäessä kaikki kiintiöt menettänevät arvonsa kokonaan, koska niiden merkitys markkinoilla vähenee ja arvon alentamisaika lyhenee.

2) Jäsenvaltiot, joiden maitotoimitukset ovat lähellä kiintiöiden enimmäismääriä

Ylijäämämaksua koskevat ennusteet tai odotukset vaikuttavat kiintiöhintaan jäsenvaltioissa, joiden maitotoimitukset ovat lähellä kiintiöiden enimmäismääriä. Mikäli kansallista maitokiintiötä ei käytetä kokonaan, kiintiöhinnat alenevat. Kiintiöostojen ennustetaan tulevaisuudessa vähenevän edelleen ja loppuvan lähes kokonaan, ja niissä esiintyy ylijäämätuotannosta ja maidon hinnoista johtuvaa vaihtelua.

3) Jäsenvaltiot, joiden maitotoimitukset ovat kiintiötä suuremmat

Niissä muutamassa jäsenvaltiossa, joiden maitotoimitukset ovat kiintiötä suuremmat, kiintiöhinnat pysyvät jokseenkin korkeina, ja ne ovat viime aikoina jopa nousseet. Tällaisissa jäsenvaltioissa tuottajat ovat ilmeisesti riittävän kilpailukykyisiä tai pakotettuja käyttämään koko kapasiteettinsa voidakseen jatkaa tuotantoaan, ja he maksavat viime kädessä ylijäämämaksua. Kyseisissä jäsenvaltioissa pehmeää laskua ei ehkä kyetä takaamaan.

2.3. Odotettu kehitys ja herkkyysanalyysi

Kiintiöiden poistamisen jälkeinen maidontuotannon kehitys riippuu monista eri tekijöistä: YMP:n luonteesta vuoden 2013 jälkeen (markkinatoimenpiteet, suorat tuet, maaseudun kehittäminen), tuotantokustannuksista, ympäristövelvoitteista, työ- ja tuotantovaihtoehdoista, kansallisten ja kansainvälisten maitomarkkinoiden kehityksestä sekä maidon hinnoista.

Maatalouden pääosastossa keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteiden laadinnassa käytetyn ekonometrisen mallin mukaan maidontuotannon ennustetaan kiintiöjärjestelmän lakkauttamisen jälkeenkin lisääntyvän vain vähän tulevina vuosina (ks. edellä 1.2 kohta). Joidenkin kansallisten selvitysten mukaan maidontuotanto saattaa lisääntyä paljonkin; useimmissa niistä ei kuitenkaan oteta huomioon koko EU 27:n tilannetta. Hintamekanismi auttanee välttämään rakenteelliset ylijäämät. Terveystarkastuksen yhteydessä tehdyt erilaiset tutkimukset[2] osoittavat, että vain muutaman jäsenvaltion odotetaan eri syistä hyödyntävän kasvavia maitokiintiöitä täydellisesti. Sen sijaan useimpien jäsenvaltioiden odotetaan vähentävän tuotantoaan, koska maidon hintojen ennustetaan yleisesti alenevan.

2.4. "Pehmeä lasku" toteutumassa jäsenvaltioissa

Maidontuotannon kehitys maitokiintiöihin verrattuna ja kiintiöhintojen laskusuuntaus osoittavat, että "pehmeä lasku" on toteutumassa. Valtaosassa jäsenvaltioita kiintiöillä ei ole enää merkitystä tuotannon rajoittamisessa ja kiintiöhinta on jo nollassa tai lähentymässä sitä.

Terveystarkastuksen ja kiintiöiden poistamisen yhteydessä maitoala on lisätty niin kutsuttuihin "uusiin haasteisiin" YMP:n toisessa pilarissa, jossa kyseisiin haasteisiin on määrä vastata lisäämällä mukautusvaroja. Tämä tarjoaa lisätukea maidontuottajille näiden valmistautuessa kiintiöiden poistamiseen.

3. Loppuhuomautukset

Maitoalan hinnat vaihtelivat suuresti vuosina 2007–2009. Markkinatilanne on sittemmin parantunut, ja näkymät ovat yleisesti ottaen myönteiset.

Maitoala on kaiken kaikkiaan muuttumassa asteittain markkinalähtöisemmäksi. Vuosien 2008 ja 2009 talouskriisi on vaikuttanut prosessiin. Muutosherkkyydestä, joka on tavanomainen ilmiö markkinalähtöisellä alalla, on tullut voimakkaampaa ja sen vuoksi haitallisempaa, koska se on yhdistynyt ulkoisiin tekijöihin, kuten siihen, että kotitalouksien kulutus on vähentynyt talouskriisin jälkeisen ostovoiman puutteen vuoksi.

"Pehmeä lasku" on toteutumassa valtaosassa jäsenvaltioita. Maidon kiintiöhintojen arvo on hyvin alhainen: se on joissakin jäsenvaltioissa jo nollassa ja useimmissa muissakin alenemassa siten, että se on nolla vuonna 2015. Maitokiintiöt eivät enää toimi tuotantorajana suurimmassa osassa jäsenvaltioita eivätkä varsinkaan uusissa jäsenvaltioissa, joista monet ovat jo ottaneet markkinalähtöisyyden johtavaksi periaatteekseen.

Päätelmänä on, että tässä tilanteessa terveystarkastusta koskevia päätöksiä ei ole syytä tarkistaa kiintiöiden asteittaisen korottamisen osalta eikä kiintiöjärjestelmän lakkauttamisajankohdan – 1. huhtikuuta 2015 – osalta.

Helpottaakseen kiintiöiden poistamista vuonna 2015 komissio haluaa ottaa harkittavaksi pehmeän laskun prosessin tueksi uuden toimenpiteen: kuten maitoalan korkean tason asiantuntijaryhmäkin on huomauttanut, maitotalousketjun toimijoiden tietoisuuden ja vastuullisuuden lisäämiseksi tarvitaan enemmän avoimuutta, jotta nämä voisivat ottaa markkinasignaalit paremmin huomioon ja mukauttaa tarjonnan kysyntään. Jo käytössä olevien tiedotusjärjestelmien lisäksi halutaan järjestää yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean asiantuntijoiden ja maidon neuvoa-antavan ryhmän välisiä kokouksia markkinakehityksen seuraamiseksi. Näin voidaan arvioida markkinoiden tilannetta ja näkymiä.

Markkinoiden joutuessa vakavaan epätasapainoon komissio voisi harkita yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen 186 artiklaan ("häiriölauseke") perustuvaa järjestelmää, jonka avulla maidontuottajat voisivat vapaaehtoisesti vähentää toimituksiaan korvausta vastaan. Tämä olisi lisäkeino markkinoiden vakauttamiseksi ja poikkeuksellinen toimenpide, johon turvauduttaisiin, mikäli muut yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen mukaiset toimenpiteet osoittautuisivat riittämättömiksi. Maitokriisin aikana saadut kokemukset osoittavat, että – kuten edellä 1.1 kohdassa mainittiin – epätasapainon korjaamiseksi ja vakauden palauttamiseksi saattaa riittää, että markkinoilta vedetään pois 1 tai 2 prosenttia maidon kokonaistuotannosta.[3]

Seuraava raportti jätetään käsiteltäväksi vuoden 2012 loppuun mennessä.

Liitteet: I. Maidon hintakehitys

II. Maidon tuottajahinnat eri jäsenvaltioissa

III. Maitoalan keskipitkän aikavälin näkymät

IV. Maidon tuotanto verrattuna kiintiöön

V. Maidon kiintiöhinnan kehitys EU:ssa

LIITE I: 1. Maidon hintakehitys

[pic]

LIITE II: Maidon tuottajahinnat eri jäsenvaltioissa

Elokuu 2010 / elokuu 2009

[pic]

LIITE III: Maitoalan keskipitkän aikavälin näkymät

Kaavio 1. Maidon tarjonta ja karjakoko

[pic]

Kaavio 2. Arvio maidon tarjonnan kehityksestä verrattuna kiintiöön

[pic]

Kaavio 3. Juustomarkkinoiden tilanne

[pic]

Kaavio 4. Voimarkkinoiden tilanne

[pic]

Kaavio 5. Rasvattoman maitojauheen markkinoiden tilanne

[pic]

Kaavio 6. Maailmanmarkkinahintoja koskevat ennusteet

[pic]

LIITE IV: Maidon tuotanto verrattuna kiintiöön

[pic]

[pic][pic]

LIITE V: Maidon kiintiöhinnan kehitys EU:ssa

[pic]

[1] OECD-FAO Agricultural Outlook 2010-2019 -raportissa maailmanmarkkinahinnat perustuvat Oseanian hintanoteerauksiin.

[2] Economic analysis of the effects of the expiry of the EU milk quota system (http://ec.europa.eu/agriculture/analysis/external/milk/index_en.htm)

Economic Impact of the Abolition of the Milk Quota Regime – Regional Analysis of the Milk Production in the EU (http://ec.europa.eu/agriculture/analysis/external/milkquota/index_en.htm)

[3] Tällainen järjestely ja sen taloudelliset vaikutukset arvioidaan mahdollisen ehdotuksen esittelyvaiheessa.