52010DC0668

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 18.11.2010

KOM(2010) 668 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Strategia tiettyjen naapurimaiden valmistamiseksi liittymään yhteisestä passituksesta ja tavarakaupan muodollisuuksien yksinkertaistamisesta vuonna 1987 tehtyihin EY:n ja EFTA:n yleissopimuksiin

EN

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Strategia tiettyjen naapurimaiden valmistamiseksi liittymään yhteisestä passituksesta ja tavarakaupan muodollisuuksien yksinkertaistamisesta vuonna 1987 tehtyihin EY:n ja EFTA:n yleissopimuksiin

1. Yleissopimusten laajentaminen – tavoitteet ja yleiset edellytykset

1.1. Yhteisestä passituksesta ja tavarakaupan muodollisuuksien yksinkertaistamisesta vuonna 1987 tehdyillä yleissopimuksilla[1] on nykyisin neljä sopimuspuolta (Euroopan unioni, Islanti, Norja, Sveitsi[2]), jotka edustavat 30:tä maata. Yleissopimukset ovat alusta alkaen osoittautuneet hyödyllisiksi välineiksi kaupan helpottamisessa, sillä niissä vahvistetaan tavaroiden liikkumiseen tullivalvonnassa sovellettava yhteinen menettely pullonkaulojen välttämiseksi rajanylityspaikoissa ja yhdenmukaistetaan vientiin, tuontiin ja passitusmenettelyyn liittyvien tulli-ilmoitusten esitystapaa.

1.2. Vastauksena yhteisön passitusta käsittelevän Euroopan parlamentin tutkintavaliokunnan helmikuussa 1997 antamiin suosituksiin komissio sitoutui siihen, ettei se ehdota yleissopimusten uutta laajennusta ennen kuin yhteisön passitusmenettely ja yhteinen passitusmenettely on uudistettu ja tietokoneistettu. Passitusmenettelyjen uudistukseen sisältyvä uusi lainsäädäntö tuli voimaan 1. heinäkuuta 2001. Vastaava toimintakehys on valmiina, passituksen tietokoneistaminen on toteutettu ja on annettu myös muuta lainsäädäntöä sen huomioon ottamiseksi, että tavanomainen passitusmenettely suoritetaan sähköisesti[3].

1.3. Vuonna 2001 komissio ehdotti joillekin EU:n tuolloisille ehdokasmaille[4] yleissopimuksiin liittymistä koskevaa strategiaa[5]. Siinä kuvattiin edellytykset, jotka maan on täytettävä voidakseen liittyä yleissopimuksiin. Kyseinen tiedonanto koski ensisijassa EU:n ehdokasmaita, sillä siinä katsottiin yleissopimuksiin liittyminen osaksi EU:n jäsenyyteen tähtäävää liittymisstrategiaa ja painotettiin erityisesti sitä, että uusi tietokoneavusteinen passitusjärjestelmä (NCTS) pantaisiin täytäntöön varhaisessa vaiheessa.

Vuonna 2004 toteutuneen EU:n laajentumisen jälkeen vuoden 2001 tiedonanto koskee enää vain Turkkia, joka jatkaa valmistelujaan liittyäkseen yleissopimuksiin lähitulevaisuudessa.

1.4. Mahdollisuus liittyä yleissopimuksiin olisi vahvistettava niille EU:n ehdokasmaille, joita vuoden 2001 tiedonanto ei kata (Kroatia ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia), sekä mahdollisille ehdokasmaille.

1.5. Kun otetaan huomioon vuoden 2001 tiedonannossa esitetyt ennakkoedellytykset ja koska kaikilta osin toimiva, operatiivisen riskin paremman hallinnan mahdollistava tietokoneavusteinen passitusjärjestelmä on toteutunut, kaupan helpottamiseksi on nyt mahdollista harkita muidenkin naapurimaiden liittymistä yleissopimuksiin.

On selvästi unionin ja eurooppalaisten kaupan alan toimijoiden edun mukaista ulottaa yleissopimukset koskemaan myös muita sellaisia maita, jotka pystyvät panemaan ne täytäntöön. Tämä edistäisi asiaankuuluvan EU:n säännöstön käyttöönottoa alueella. Yleissopimusten alueellisen luonteen säilyttämiseksi tiedonannossa olisi määriteltävä, mitkä maat voisivat olla niiden sopimuspuolia, ja ennakoitava, että viiden vuoden kuluttua arvioidaan, onko mahdollisiksi sopimuspuoliksi soveltuvia maita tullut lisää.

1.6. Komissio auttaa edelleen kyseisiä maita valmisteluissa, jotta ne voisivat liittyä yleissopimuksiin mahdollisimman hyvin edellytyksin. Kun on tehtävä päätös jonkin maan liittymisvalmiudesta, tarkastellaan erityisesti yhteisön uudistetun tullikoodeksin täytäntöönpanon viimeaikaista kehitystä unionissa ja sen mahdollisia seurauksia yleissopimusten kannalta sekä yksityiskohtaisesta ja kattavasta vapaakauppasopimuksesta asianomaisen maan kanssa käytäviä neuvotteluja siltä osin kuin ne liittyvät asiaan.

2. Yleissopimusten laajentamista koskevan strategian pääkohdat

2.1. Yhteisestä passituksesta ja tavarakaupan muodollisuuksien yksinkertaistamisesta vuonna 1987 tehtyjen EY:n ja EFTA:n yleissopimusten ulottaminen koskemaan sellaisia uusia kumppaneita, jotka kykenevät panemaan ne täytäntöön, on sekä unionin että eurooppalaisen kaupan alan etu. Se helpottaa kauppaa ja vähentää ruuhkia rajoilla.

Yleissopimusten laajennus on sopusoinnussa Euroopan naapuruuspolitiikasta annetun tiedonannon[6] kanssa. Tiedonannossa korostetaan, että tullialan lainsäädännön lähentäminen sekä valmiuksien kehittäminen ja nykyaikaistaminen, tietokoneistaminen mukaan luettuna, edistävät kaupan helpottamista.

2.2. Yleissopimusten alueellisen luonteen säilyttämiseksi tiedonannossa olisi määriteltävä sopimuspuolina kyseeseen tulevista maista koostuva ryhmä sekä ennakoitava, että viiden vuoden kuluttua arvioidaan, onko sopimuspuoliksi soveltuvia maita tullut lisää.

Aivan kuten vuonna 2001, yleisopimusten laajennus olisi toteutettava huolella hallitun prosessin kautta, jotta käytettävissä olevat resurssit sekä yhteisen passitusmenettelyn toiminnasta laajemmalla maantieteellisellä alueella kertyneet kokemukset tulisivat hyödynnetyiksi mahdollisimman hyvin. Tätä tarkoitusta varten ehdotetaan määriteltäväksi rajoitettu maaryhmä. Se koostuisi maista, joiden liittämisestä yhteiseen passitusjärjestelmään koituisi unionille eniten hyötyä, ja maiden olisi tällöin täytettävä kaikki liittymiskriteerit.

Ryhmään olisi koottava EU:n ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat, itäistä kumppanuutta koskevan aloitteen piiriin kuuluvat maat (Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä[7]) – aloitteeseen kuuluu selkeä tavoite etenemissuunnitelmasta, joka johtaa liittymiseen yleissopimuksiin[8] – sekä Venäjä, jonka kohdalla kaupan helpottamista koskeva tavoite sisältyy erottamattomasti etenemissuunnitelmaan kohti yhteistä talousaluetta, jonka muodostamisesta EU ja Venäjä ovat sopineet[9].

2.3. Kuten vuoden 2001 tiedonannossa[10] korostettiin, maata voidaan pyytää liittymään yleissopimuksiin vain, jos se kykenee panemaan kaikilta osin täytäntöön kyseisen pyynnön esittämisajankohtana voimassa olevat yhteistä passitusta ja muodollisuuksien yksinkertaistamista koskevat säännöt. Sen vuoksi on välttämätöntä, että kansallinen lainsäädäntö on saatettu yleissopimuksia vastaavaksi, tullilaitos kykenee täyttämään käytäntöön ja rahoitukseen liittyvät vaatimukset ja sillä on käytössä tietokoneavusteinen passitusjärjestelmä (NCTS).

2.4. Lisäksi komissio aikoo suunnitella unionin puolesta ja yhteistyössä yleissopimusten muiden sopimuspuolten kanssa toimenpiteitä varmistaakseen tullilainsäädännön täytäntöönpanoa koskevien valmistelujen vastaavuuden integroidun soveltamisen kanssa hallinnollisella tasolla.

2.5. Edellä tarkoitettuihin toimenpiteisiin kuuluu tarkkailija-aseman myöntäminen yhteistä passitusta ja muodollisuuksien yksinkertaistamista käsitteleviä komiteoita ja työryhmiä varten, mikäli kyseistä asemaa ei vielä ole myönnetty[11]. Tämä auttaa kyseisiä maita valmistautumaan yhteistä passitusta ja muodollisuuksien yksinkertaistamista koskevien sääntöjen täytäntöönpanoon sekä yleissopimuksiin tulevaisuudessa tehtäviin muutoksiin, erityisesti unionin eTulli-hankkeen yhteydessä. Niillä olisi myös mahdollisuus osallistua osana Tulli 2013 -ohjelmaa järjestettävään toimintaan (seminaarit, henkilöstövaihto). Tarkoitus on arvioida kyseisten maiden tilanne yleissopimuksiin sisältyvien, tullipalvelujen tietokoneistamista koskevien sääntöjen osalta, jotta voitaisiin arvioida paremmin, missä asioissa edistymistä tarvitaan ja mitkä vaatimukset on täytettävä.

3. Päätelmät

3.1 Komissio pyytää neuvostoa ja Euroopan parlamenttia hyväksymään ehdotetun strategian, jonka mukaan yhteistä passitusmenettelyä ja tavarakaupan muodollisuuksien yhdenmukaistamista koskevia EY:n ja EFTA:n yleissopimuksia laajennetaan niin, että ne koskevat myös EU:n ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita, itäistä kumppanuutta koskevan aloitteen piiriin kuuluvia maita, Venäjää ja myös Kazakstania, jos Valko-Venäjän, Venäjän ja Kazakstanin välinen tulliliitto niin edellyttää.

3.2 Aina ennen kuin EY–EFTA-sekakomitea päättää esittää jollekin maalle pyynnön liittyä yleissopimuksiin, olisi arvioitava, missä vaiheessa maa on valmisteluissaan ottaen huomioon se, kuinka nykyiset sopimuspuolet ovat panneet yhteisen passitusjärjestelmän täytäntöön sen nykyisessä tietokoneistetussa muodossa.

[1] Julkaistu EYVL L 226, 13.8.1987, s. 1, ja EYVL L 134, 22.5.1987, s. 2.

[2] Yleissopimuksissa Liechtenstein katsotaan Sveitsin tullialueen osaksi.

[3] Komission asetus (EY) N:o 1192/2008, EUVL L 329, 6.12.2008, s. 1, ja yhteistä passitusta käsittelevän EY–EFTA-sekakomitean päätös N:o 1/2008, EUVL L 274, 15.10.2008, s. 1.

[4] Viro, Latvia, Liettua, Bulgaria, Romania, Slovenia ja Turkki.

[5] KOM(2001) 289 lopullinen.

[6] KOM(2004) 373 lopullinen.

[7] Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Venäjän tulliliiton perustaminen saattaa edellyttää maiden samanaikaista liittymistä yleissopimuksiin.

[8] Itäistä kumppanuutta koskevaan komission tiedonantoon (KOM(2008) 823) liitetty komission yksiköiden valmisteluasiakirja.

[9] Lehdistötiedote, EU:n ja Venäjän 15. huippukokous, 10. toukokuuta 2005, 8799/05 (Presse 110).

[10] Ks. kohta 1.2.

[11] Tarkkailija-asema on nykyisin seuraavilla mailla: entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Kroatia, Moldova, Serbia, Turkki, Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä.