52010DC0212

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 4.5.2010

KOM(2010) 212 lopullinen

KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA

TULEVAA EUROOPAN LAAJUISEN LIIKENNEVERKON POLITIIKKAA KOSKEVA KUULEMINEN

KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA

TULEVAA EUROOPAN LAAJUISEN LIIKENNEVERKON POLITIIKKAA KOSKEVA KUULEMINEN

1. JOHDANTO

TEN-T-politiikan tarkistaminen on nähtävä osana laajempaa Eurooppa 2020 -strategiaa[1], jonka mukaan komissio “[…] tekee ehdotuksia liikenteen alan uudistamiseksi ja hiilen määrän vähentämiseksi, jolloin kilpailukyky lisääntyy.” Tämä voidaan tehdä yhdistämällä erilaisia toimenpiteitä, esim. infrastruktuuritoimenpiteitä, kuten sähköisen liikkuvuuden verkkoinfrastruktuurien varhainen käyttöönotto, älykäs liikenteenhallinta, logistiikan parantaminen, maantiekulkuneuvojen, lentoliikenteen ja merenkulun hiilidioksidipäästöjen vähentäminen sekä puhtaita ja energiatehokkaita ajoneuvoja koskevan mittavan aloitteen[2] käynnistäminen, jolloin voitaisiin edistää uutta teknologiaa, sähkö- ja hybridiautot mukaan lukien, yhdistämällä tutkimus, yhteisten standardien asettaminen ja tarvittavan infrastruktuurituen kehittäminen.

TEN-T-politiikan tarkastelu liittyy myös tulevaisuuden liikennepolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan valmisteluun. Valkoisessa kirjassa kuvaillaan yhteinen liikennepolitiikka ja tulevan TEN-T-politiikan yleiset näkökohdat.

TEN-T-poliitiikkaa olisi uudistettava, jotta Euroopan unioni voisi paremmin hyödyntää voimavarojaan toteutettaessa strategisia, runsaasti eurooppalaista lisäarvoa tuovia hankkeita sisämarkkinoiden toimintaa haittaavien kriittisten pullonkaulojen poistamiseksi erityisesti rajayhteyksiltä ja intermodaalisista solmukohdista (kaupungit, satamat, logistiset rajapinnat). TEN-T-verkon olisi tuettava sellaisen eurooppalaisen liikennejärjestelmän muotoutumista, joka pystyy paremmin kohtaamaan ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet. Tällainen integroitu järjestelmä tarjoaisi myös intermodaalisia ratkaisuja, jotka palvelisivat paremmin kansalaisten ja yritysten liikkuvuustarpeita ja edistäisivät EU:n teollista kilpailukykyä.

Komissio julkaisi helmikuussa 2009 Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) tulevaa kehittämistä koskevan vihreän kirjan[3], jolla se käynnisti TEN-T-politiikan tarkistamisen. Tärkein ehdotettu innovaatio oli kaksikerroksinen suunnittelu, jossa päällimmäisenä kerroksena on ”ydinverkko”. Selvä enemmistö sidosryhmistä sekä EU:n toimielimet ja neuvoa-antavat elimet pitivät tätä lähestymistapaa parempana kuin komission esittämää kahta muuta suunnitteluvaihtoehtoa. Ne perustelivat näkemyksensä erilaisilla teknisillä, taloudellisilla, ympäristöön liittyvillä, sosiaalisilla ja poliittisilla syillä.

Parhaaksi katsottu TEN-T-suunnitteluvaihtoehto tarkoittaisi seuraavaa: säilytetään kansallisiin verkostoihin perustuvat rautateiden, maanteiden, sisävesireittien, satamien ja lentoasemien varsin tiheät verkostot, joiden muodostama ”kattava verkko” on TEN-T-verkon peruskerros, ja sen päälle tuleva ”ydinverkko” edustaa aidosti eurooppalaista suunnittelua, jossa keskitytään tehostamaan kokonaisvaltaisesti resurssien käyttöä liikennejärjestelmässä ja vähentämään merkittävästi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. ”Ydinverkkoon” sisältyisi valtaväyliä ja liikenteen solmukohtia, jotka ovat elintärkeitä liikenteelle sisämarkkinoilla sekä EU:n ja sen naapurien ja maailman muiden osien välillä. Lisäksi se edistäisi Euroopan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Siihen kuuluisi tarvittava kaikki liikennemuodot kattava ja niiden väliset rajat ylittävä infrastruktuuriperusta yhteisen liikennepolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä on myös edellytys yhdenmukaisesti Eurooppa 2020 -strategian ja hiilen määrän vähentämistä koskevien toimien toteuttamiselle. ”Ydinverkko” ei olisi ainoastaan yhteisön maantieteellisen ytimen kattava verkko vaan se osa TEN-T-verkkoa, jonka toteuttamiseen erilaiset rahoitus- ja muut välineet keskitetään.

Komissio perusti kuusi asiantuntijaryhmää, jotka analysoivat marraskuusta 2009 huhtikuuhun 2010 perusteellisemmin eräitä tulevan TEN-T-verkon kehittämisen kannalta erityisen merkittäviä kysymyksiä. Komissio katsoo, että nyt on tullut aika siirtyä TEN-T-politiikan tarkistamisessa eteenpäin järjestämällä toinen julkinen kuuleminen, jonka tavoitteena on täsmentää mahdollisia toimintavaihtoehtoja, jotka ovat nousseet esille EU:n toimielinten ja monien sidosryhmien vuonna 2009 esittämien ja asiantuntijaryhmien käsittelemien kannanottojen pohjalta. Tämä kuulemisasiakirja on laadittu tätä tarkoitusta varten.

2. VIHREÄN KIRJAN SEURANTATOIMET

Julkiseen kuulemiseen osallistuneet yli 300 organisaatiota sekä muut EU:n toimielimet ja neuvoa-antavat elimet, jotka julkaisivat kannanottojaan, kannattivat komission esittämää laajaa politiikan tarkistamista. Ne olivat komission kanssa laajalti samaa mieltä tarkastelun yleisestä poliittisesta kehyksestä ja tulevan TEN-T-suunnittelun arvioinnista ja ehdotuksista sekä laajensivat pohdiskelua TEN-T:n toteutuksesta.

Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”TEN-T Policy Review – Background Papers”[4] esitetään tiivistetysti helmikuussa 2009 julkaistun vihreän kirjan kuulemisen tulokset sekä sen tärkeimmät päätelmät.

Asiaan liittyvien eri alojen edustajista muodostettiin asiantuntijaryhmiä, joiden tärkeimmäksi tavoitteeksi tuli avustaa komissiota kehittämään menettelyjä tulevan TEN-T-verkon suunnittelulle TEN-T-suuntaviivojen tulossa olevaa tarkistusta silmällä pitäen. Lisäksi ryhmien on tarkoitus auttaa TEN-T-verkon toteutuksen rahoitus- ja muiden välineiden tehostamisessa sekä tarkastella asiaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä suunnittelun ja toteutuksen osalta. Kukin ryhmä antoi loppuraportin, johon sisältyi suosituksia komissiolle[5].

Neljä kuudesta asiantuntijaryhmästä keskittyi TEN-T-verkon suunnitteluun liittyviin kysymyksiin: 1) menettelyjen kehittäminen verkoston maantieteellistä osaa varten; 2) liikennepolitiikan ja TEN-T-politiikan integrointi; 3) älykkäät liikennejärjestelmät ja uudet teknologiat osana tulevaa TEN-T-verkkoa; 4) TEN-T-verkon yhdistäminen EU:n ulkopuolisiin maihin. Tärkeimpiä tuloksia esitellään tämän komission valmisteluasiakirjan 3 kohdassa. Tässä yhteydessä erityisesti ensimmäisen ryhmän työskentely liittyy neuvoston kehotukseen[6] kehittää TEN-T-suuntaviivojen tarkistamista koskevan ehdotuksen perustaksi menettelyjä, joissa otetaan huomioon sellaiset perusteet kuin vaikutukset maiden välisiin liikennevirtoihin, alueellinen yhteenkuuluvuus ja taloudellinen kehitys, yhdyskuntasuunnittelu, ympäristö ja ilmastonmuutos sekä yhteydet naapurimaiden kanssa.

Viides asiantuntijaryhmä käsitteli rahoitusta ja rahoitusvälineitä. Kyseisen ryhmän käsittelemiä asioita tarkastellaan tämän komission valmisteluasiakirjan 4 kohdassa. TEN-T-rahoitus – oli se sitten julkista, yksityistä, kansallista tai yhteisön tukemaa – on laaja ja monimutkainen kysymys, joten sitä on tarkasteltava yksityiskohtaisemmin vielä myöhemmin. Kuudes asiantuntijaryhmä käsitteli oikeudellisia kysymyksiä ja TEN-T:n toteutukseen liittyviä muita kuin rahoituksellisia välineitä. Välineitä koskevat päätelmät esitetään 4 kohdassa ja oikeudelliset suositukset 5 kohdassa.

3. TEN-T-SUUNNITTELUN MENETTELYT

Koska kaksikerroksisen suunnittelun vaihtoehdon, jossa päällimmäisenä kerroksena on ”ydinverkko”, hyödyt on osoitettu, komissio haluaisi kuulla mielipiteitä tähän vaihtoehtoon liittyvien menettelyjen pääkohdista[7]. Tällä tavoin se toivoo voivansa sitouttaa EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita ja sidosryhmiä hankkeeseen, mikä helpottaisi TEN-T-ehdotusten, myös karttojen, laatimista tulevaisuudessa. Seuraavassa esitetään tiivistetysti sekä kattavaa että ydinkerrosta koskevat menettelyt. Ensimmäisen asiantuntijaryhmän loppuraportti, jonka liitteenä ovat suunnittelumenettelyt, on saatavilla kokonaisuudessaan TEN-T-politiikan tarkistamista koskevalla internetsivustolla[8].

Kattavan verkon suunnittelu

Kattavan verkon olisi myös tulevaisuudessa varmistettava pääsy ydinverkkoon ja sen saavutettavuus sekä edistettävä unionin sisäistä yhteenkuuluvuutta ja sisämarkkinoiden tehokasta toteuttamista. Verkolla on erilaisia tarpeita täytettävänään:

- viitekehys maankäytön suunnittelulle;

- maantieteellinen viitekehys muille politiikanaloille;

- viitekehys EU:n asiaan liittyvän ympäristölainsäädännön ja -politiikan vaatimuksille erityisesti luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen osalta;

- tavoite yhteentoimivuutta ja turvallisuutta koskeville teknisille ja oikeudellisille vaatimuksille;

- teknisten normien mukauttaminen siten, että liikennemuotoja voidaan yhdentää komodaalisten ovelta ovelle -liikennepalvelujen mahdollistamiseksi.

Kattavan verkon olisi yhdistettävä kaikki EU:n alueet soveltuvalla tavalla toisiinsa. Lisäksi sen olisi oltava multimodaalinen ja tarjottava infrastruktuuriperusta komodaalisille henkilö- ja tavaraliikennepalveluille. Koska kattava verkko muodostaa TEN-T:n peruskerroksen, sen on katettava kaikki tulevan ydinverkon osatekijät. Tuleva kattava verkko perustuisi nykyiseen kattavaan verkkoon, mutta lisäksi

- sitä ajantasaistetaan verkon toteutuksen edistymisen huomioon ottamiseksi sekä mukautetaan tarvittaessa kansallisen suunnittelun muutoksiin;

- sitä täydennetään valituilla ja tarkasti määritellyillä vielä toistaiseksi puuttuvilla yhteyksillä ja solmukohdilla erityisesti jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet EU:hun vuoden 2004 jälkeen, jotta voidaan tarvittaessa varmistaa verkon yhtenäinen suunnittelu ja kansallisten verkkojen yhdistäminen sekä merkittävä edistyminen TEN-T-tavoitteiden saavuttamisessa;

- poistetaan umpikujia ja erillisiä yksittäisiä osuuksia, ellei niiden säilyttäminen ole perusteltavissa maantieteellisillä erityispiirteillä.

Kaikkien kattavan verkon osatekijöiden suhteen vaatimuksena on, että ne ovat yhteensopivia asiaa koskevan yhteisön liikenne- ja muun lainsäädännön kanssa, mukaan luettuina eritelmät, jotka liittyvät rautatieliikenteen yhteentoimivuuteen, tunnelien turvallisuuteen jne.

Kattavan verkoston suunnittelun osatekijöistä keskustellaan edellä esitettyjen perusteiden ja edellytysten pohjalta jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden kanssa, joiden aluetta asia koskee. Sen jälkeen tarkastellaan suunnitteluvaihtoehtoja kahden- ja monenvälisesti.

Ydinverkon suunnittelu

Ydinverkko muodostuu strategisesti ja taloudellisesti merkittävimmistä yhteyksistä ja solmukohdista koko EU:n alueella. Se kattaa kaikki liikennemuodot, myös älykkäät liikennejärjestelmät, ja tarjoaa riittävän joustavasti uusia infrastruktuurin osatekijöitä, jotka ovat välttämätön perusta liikenteen ja muiden alojen eri tavoitteiden saavuttamiselle. Eikä vähiten, se on tärkeä linkki idän ja lännen, vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä.

Tuleva TEN-T olisi liitettävä aikaisempaa strategisemmalla tavalla EU:n ulkopuolisten maiden keskeiseen infrastruktuuriin. Tämä edellyttää toimia kolmella tasolla:

- ehdokasmaiden verkkojen yhdentäminen TEN-T-verkkoon kahdenvälisten neuvottelujen tulosten pohjalta ja valmistautumiseksi uusiin suunnittelumenettelyihin;

- TEN-T-verkon ja EU:n ulkopuolisten maiden verkkojen välinen yhteys; tämä koskee erityisesti niitä Euroopan naapuruuspolitiikan maita, joiden kanssa EU käy säännöllistä infrastruktuurivuoropuhelua, joka kattaa myös valtaväylien varrella toteutettavien ensisijaisten hankkeiden määrittelyn ja verkon kehittämisessä erityisesti tulevan Välimeren alueen verkon;

- infrastruktuurin kehittämisen asianmukainen yhteensovittaminen, joka koskee myös muuta kuin pelkkää yhdistämistä valtioiden rajoilla.

Ydinverkon suunnittelun tarkoituksena ei ole aloittaa uuttaa suunnattoman suurta infrastruktuuriohjelmaa: aloitettujen hankkeiden jatkuvuuden turvaajana, tärkeimpien pullonkaulojen poistamiseen tähtäävänä ja laajalti nykyiseen infrastruktuuriin perustuvana sen tavoitteena on luoda perusta tehokkaalle, vähemmän hiilivaltaiselle, turvalliselle ja varmalle liikennejärjestelmälle.

Maantieteelliseen lähestymistapaan perustuvassa verkon rakenteen määrittelyssä on otettava huomioon tiettyjä perusteita kuten vaikutukset spatiaaliseen yhdentymiseen ja yhteenkuuluvuuteen, sisämarkkinoiden tarpeet, ulkomaan- ja maailmankaupan kauppavirrat, henkilö- ja tavaraliikenteen ja kuluttajien tarpeet, verkon yhteenliitettävyys ja multimodaalisuus sekä ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset.

Tämän perusteella TEN-T-verkon suunnittelun yleiset periaatteet kaikilla strategisilla tasoilla, kattava verkko mukaan lukien, ovat seuraavat:

- multimodaalisuus, mukaan luettuina intermodaaliset yhteydet ja laitteistot komodaaliliikennettä ja/tai yhdistettyjä kuljetuksia varten,

- yhteenliitettävyys ja verkon optimointi,

- yhteentoimivuus ja kaikkien liikennemuotojen tehostaminen,

- kestävyys, mikä tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä (hiilen määrän vähentämistä) ilmastonmuutosvaikutusten ja ympäristön pilaantumisen minimoimiseksi sekä EU:n asiaa koskevan ympäristölainsäädännön noudattamista, mukaan luettuina Espoon yleissopimus ja erityisesti seuraavat direktiivit: strategista ympäristöarviointia (SYA) ja ympäristövaikutusten arviointia (EIA) koskevat direktiivit, luontotyyppidirektiivi, lintudirektiivi, vesipolitiikan puitedirektiivi ja tulvadirektiivi,

- luonnon monimuotoisuuteen liittyvien näkökohtien ja erityisesti Natura 2000 -verkoston huomioon ottaminen liikenneinfrastruktuurin yhteydessä,

- rahdinkuljettajille ja matkustajille tarjottavien palvelujen laadun huomioiminen,

- liikenneinfrastruktuurin varmuus ja turvallisuus,

- kehittyneen teknologian ja älykkäiden liikennejärjestelmien käyttö ja

- investointi-, ylläpito- ja toimintakustannusten minimointi siten, että pystytään kuitenkin turvaamaan politiikan tavoitteiden saavuttaminen ja jäljempänä esitettyjen vaatimusten täyttyminen tasapainoisesti.

Verkon osatekijöiden mitoittaminen ja varustaminen määräytyy sen mukaan, millaisia ovat henkilö- ja tavaraliikenteen ja asiakkaiden tarpeet, kauko- ja kansainvälisten liikennevirtojen (myös ympäristösyistä johtuvien) pullonkaulojen poistamistarpeet, matkustusaikojen lyhentämisen ja luotettavuuden parantamisen tavoitteet, ilmastonmuutostavoitteiden edistämistarpeet ja asiaan liittyvät ympäristökysymykset, kuten ilman ja veden pilaantumisen välttäminen tai torjuminen, melu sekä merkittävien ympäristövaikutusten ehkäiseminen, minimointi tai kompensointi erityisesti Natura 2000 -alueiden suojelutavoitteiden ja koskemattomuuden osalta.

Ydinverkon suunnittelussa on neljä vaihetta:

1. Ensin määritellään tärkeimmät solmukohdat, sillä niihin perustuu koko verkon rakenne.

2. Sitten luodaan yhteydet näiden tärkeimpien solmukohtien välille ja etsitään verkon seuraavaksi merkittävimmät solmukohdat.

3. Sen jälkeen määritellään sovellettavat tekniset parametrit toiminnallisten ja kapasiteettitarpeiden perusteella.

4. Viimeksi tulee verkkoa täydentävä tai tukeva aineellinen tai aineeton infrastruktuuri, joka on tarpeen ylläpitäjien ja käyttäjien vaatimuksiin vastaamiseksi erityisten politiikan tavoitteiden mukaisesti sekä tehokkuuden ja kestävyyden parantamiseksi.

Verkon perusrakenteen määritteleviä tärkeimpiä solmukohtia ovat

- suurimmat tai tärkeimmät solmukohdat kuten jäsenvaltioiden pääkaupungit, muut kaupungit ja asutuskeskukset, joilla on laajempaa kuin alueellista merkitystä hallinnon, talouden, yhteiskunnan, kulttuurielämän ja liikenteen kannalta;

- yhteyssatamat, mannertenvälisen liikenteen keskussatamat ja -lentoasemat, jotka yhdistävät EU:n muuhun maailmaan, sekä tärkeimmät sisävesisatamat ja rahtiterminaalit.

Pienemmät tai vähemmän tärkeät kaupungit, lentoasemat, rahtiterminaalit jne. ovat seuraavaksi merkittävimpiä solmukohtia, joiden sisällyttäminen verkkoon täsmentää reittimäärittelyä. Kaupunkien muodostamilla solmukohdilla on liikennejärjestelmässä monenlaisia tehtäviä, sillä ne liittävät toisiinsa

- verkon yhteyksiä, kattavan verkon yhteydet mukaan luettuina;

- eri liikennemuotoja (siirtyminen liikennemuodosta toiseen);

- kauko- ja/tai kansainvälisen, alueellisen ja paikallisliikenteen.

Yhteydet liittävät tärkeimpiä solmukohtia yhteen, yleensä lähimpänä sijaitsevien muiden tärkeimpien solmukohtien kanssa, ja näistä yhteyksistä muodostuu laajempia monikulmaisia ketjuja tai käytäviä kaukoliikenteen tai kansainvälisen liikenteen (mahdollisesti) merkittäville liikennevirroille.

Verkon yleisen tehokkuuden lisäämiseksi yhteyksien olisi ihannetapauksissa oltava mahdollisimman suoria. On kuitenkin otettava yhteyksien suoruuden lisäksi huomioon toteutettavuus, liikenteen tarpeet, taloudellinen kannattavuus ja ympäristönäkökohdat. Käytännössä kiertotiet voivat olla tarpeen

- seuraavaksi merkittävimpien solmukohtien ottamiseksi mukaan, jos siitä saatavat hyödyt ovat suurempia kuin haitat,

- jo olemassa tai toteuttamisvaiheessa olevan infrastruktuurin seuraamiseksi mahdollisuuksien mukaan;

- liikennevirtojen yhdistämiseksi, kun se on tarpeen tehokkuuden ja kestävyyden parantamisen vuoksi (jos tätä voidaan perustella asianomaisten reittien liikennemäärillä eikä siitä aiheudu pullonkauloja tai päällekkäisyyksiä muiden väylien kanssa),

- henkilö- ja tavaraliikennevirtojen erottamiseksi perustelluissa tapauksissa ja

- luonnollisten esteiden, asutusalueiden ja ympäristön kannalta haavoittuvien alueiden kiertämiseksi.

Jos kiertämisellä on vakavia vaikutuksia liikenteen toimivuuteen jollakin väylällä ja/tai taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, on mahdollista määritellä ”puuttuvia yhteyksiä”.

Tekniset parametrit riippuvat aiotuista toiminnoista, liikenteen määrästä ja toiminnallisista näkökohdista kuten vaadittava palvelun taso ja yhdenmukaisten edellytysten luominen saman väylän varrelle.

Parhaan mahdollisen jatkuvuuden vuoksi ydinverkon keskeinen osa muodostuu yhteisiin ponnistuksiin ja pitkäaikaiseen kokemukseen perustuvista nykyisistä ensisijaisista hankkeista, joita voidaan mukauttaa tarpeen mukaan.

Verkon suunnitteluun näillä menetelmillä yhdistetään vielä optimointiprosessi ja vaikutusten arviointi. Koska eräiden vaikutusten kuten yhteenkuuluvuuden arvoa ei voida mitata rahallisesti, on tarkoitus soveltaa ensimmäisen asiantuntijaryhmän suosituksesta eräitä moniperusteisia analyyseja. Painotukset on vielä määriteltävä, jotta voidaan tasapainottaa keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Innovatiiviset infrastruktuuritoimenpiteet

Ydinverkossa olisi asetettava etusijalle liikenteen infrastruktuuriin liittyvät toimenpiteet, joiden taustalla olevat EU:n poliittiset tavoitteet perustuvat esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategian liikenne-, energia-, ilmasto-, ympäristö- tai innovaatiopolitiikkaan.

Näitä toimenpiteitä olisi mahdollisuuksien mukaan määriteltävä heti tarkistetun TEN-T:n suunnittelun alussa, jotta voidaan varmistaa sovittujen poliittisten tavoitteiden riittävä noudattaminen. Ne olisi määriteltävä tiettyjen erityisten perusteiden ja vaatimusten mukaisesti. Perusteiden kehittymiselle ajan mittaan olisi jätettävä riittävästi joustovaraa, jotta voidaan mukautua politiikan muutoksiin tulevaisuudessa. Uusissa TEN-T-suuntaviivoissa voitaisiin määritellä prosessi tai menettelyt tällaisten perusteiden ja vaatimusten määrittelemiseksi ja niiden mukauttamiseksi kehittyviin tarpeisiin (esim. toimivallan siirrolla tai täytäntöönpanosäännöksillä). Perusteiden määrittelyssä olisi käytettävä lähtökohtana kaikkien liikennemuotojen ja niiden intermodaalisen yhdentämisen suoritustaso- ja laatutavoitteita.

Älykkäät liikennejärjestelmät, innovaatiot ja uusi teknologia muodostavat merkittävän osan ydinverkkoa. Älykkäiden liikennejärjestelmien odotetaan tehostavan infrastruktuurin käyttöä. Lisäksi ne ovat verkon todellisen yhdentämisen kannalta avainasemassa. Niillä voidaan myös myötävaikuttaa ympäristötekijöihin, (energia)tehokkuuteen, turvallisuuteen ja varmuuteen sekä matkustajien ja rahdin liikkumiseen ja ne voivat auttaa yhdistämään TEN-T-käytäviä ja kaupunkiliikenneverkkoja.

Tulevissa TEN-T-puitteissa katsotaan tarvittavan tuki-infrastruktuuria ja laitteistoja seuraavia älykkäiden liikennejärjestelmien palveluja varten: matkustus- ja liikennetiedot; liikenteen hallinta ja tehokkuuteen liittyvät toimenpiteet; sovellukset liikennemuotojen yhdistämiseksi ja yhteyksien varmistamiseksi julkisen liikenteen järjestelmiin; rahti ja siihen liittyvät liikennepalvelut. Yhteisön tavoitteet yksityisyyden suojan ja tietoturvan aloilla on otettava huomioon. Yksityisyyden suojaa ja tietoturvaa koskevat vaatimukset olisi sisällytettävä standardeihin, parhaisiin toimintatapoihin, teknisiin eritelmiin ja järjestelmiin.

TEN-T:n tavoitteissa olisi vielä otettava 2020-tavoitteiden lailla huomioon teknologiset innovaatiot ja teknologinen tietämys, jotta voidaan varautua uudenlaisiin ajoneuvoihin ja vauhdittaa infrastruktuurin kehittämistä erityisesti liikenteen energiatarpeiden osalta. Vaihtoehdot nestemäisille polttoaineille voivat tulla kyseeseen maantieliikenteessä, mutta ne edellyttävät infrastruktuuria sähkökäyttöisten ajoneuvojen lataamista varten. Laivaliikenteessä LNG:llä olisi monia etuja öljyyn verrattuna, mutta sen käytön yleistyminen vaatisi infrastruktuuria tankkaamista varten. Kun TEN-T:tä tulevaisuudessa kehitetään, siihen olisi sisällyttävä vaihtoehtoisten puhtaiden polttoaineiden käytön edistäminen. Teknologisia ratkaisuja on jo saatavilla, mutta niiden saattaminen kohtuuhintaisiksi ja tehokkaammiksi vaati vielä työtä.

Ovatko ydinverkon suunnittelun edellä esitetyt periaatteet ja perusteet riittäviä ja käytännössä mahdollisia? Mitä vahvuuksia ja heikkouksia niihin liittyy? Mitä muuta voitaisiin ottaa huomioon?

Missä määrin täydentävät infrastruktuuritoimenpiteet edistävät tulevaisuussuuntautuneen liikennejärjestelmän tavoitteiden saavuttamista? Voiko niiden vaikuttavuutta parantaa?

Mikä asema pitäisi TEN-T-suunnittelulle yleensä antaa, jotta voidaan parhaiten tukea liikennesektorin mahdollisuuksia edistää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista?

4. TEN-T:N TOTEUTUS

Jotta TEN-T-politiikka olisi mahdollisimman tehokasta, on tarpeen varmistaa verkon suunnittelun sekä kansallisten ja yhteisön tason toteutuskeinojen ja -välineiden keskinäinen johdonmukaisuus.

4.1. Arviointi, tärkeysjärjestys ja muut kuin rahoitukseen liittyvät välineet

Kun TEN-T on suunnittelun jälkeen määritelty, on tarpeen arvioida infrastruktuurihankkeet ja asettaa ne tärkeysjärjestykseen (3 kohdassa esitettyjen tavoitteiden perusteella), jotta voidaan taata TEN-T-rahoituksen paras mahdollinen vaikutus. Tämän vuoksi ehdotuspyynnöillä valittavilla hankkeilla pyritään edelleen käsittelemään TEN-T:n puuttuvia yhteyksiä ja pullonkauloja, mutta sen lisäksi TEN-T-suunnittelun tavoitteena on oltava myös sellaisten TEN-T-hankkeiden määrittely, jotka voivat tuottaa merkittävää eurooppalaista lisäarvoa TEN-T-ydinverkolle. Se edellyttää koko ydinverkon kattavaa arviointia johdonmukaisten ja luotettavien tietojen perusteella sovittuja menettelyjä käyttäen.

Suurimman eurooppalaisen lisäarvon tuottavien hankkeiden toteuttamiseksi on hyvin tärkeää määritellä, miten hankkeet eritellään, sekä varmistaa niiden koordinoitu toteuttaminen.

Komissio voisi myös harkita eurooppalaisten koordinaattorien toimeksiannon laajentamista siten, että se kattaisi suurten rajatylittävien hankkeiden lisäksi myös pienemmistä infrastruktuuri- ja operatiivisista toimenpiteistä muodostuvia kokonaisuuksia käytäväperusteisesti.

TEN-T-hankkeiden suunnittelun, rahoituksen ja toteutuksen tehokkuuden lisäämiseksi tuleviin suuntaviivoihin voitaisiin myös sisällyttää määräyksiä, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kehotetaan tekemään asiaa koskevia sopimuksia.

4.2. Rahoitus

Nykyisten rahoitusnäkymien kaudella (2007–2013) TEN-T-hankkeita rahoitetaan pääasiassa jäsenvaltioiden talousarvioista (196 miljardia euroa), ja lisäksi ne saavat EU:n rahoitusvälineistä tukea seuraavasti: TEN-T-ohjelmasta 8 miljardia euroa, Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta 43 miljardia euroa eli noin 11 prosenttia koko koheesiopolitiikan budjetista. Myös Euroopan investointipankki (EIP) antaa huomattavasti (65 miljardia euroa) tukea lainoilla ja erilaisten liikenneinfrastruktuuriin liittyvien rahoitusvälineiden välityksellä. Lisäksi julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeiden määrä on lisääntynyt viime vuosina kaikkialla EU:ssa, mutta pitkän matkan rautatieliikenteessä ne ovat edelleen poikkeus.

Vuonna 2004 vahvistettujen TEN-T-suuntaviivojen täytäntöönpanossa otettiin merkittävä edistysaskel Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2005 antaman kertomuksen jälkeen. Monivuotiset päätökset ovat mahdollistaneet EU:n aikaisempaa pidemmän aikavälin osallistumisen ja takeet sekä johtaneet EU:n rahoituksen selvään lisääntymiseen rajatylittävissä hankkeissa ja pullonkaulojen poistamisessa (yli 60 prosenttia monivuotisesta ohjelmasta 2007–2013). Lisäksi TEN-T-hankkeiden toteutusta ovat parantaneet huomattavasti TEN-T-toimeenpanoviraston perustaminen ja eurooppalaisten koordinaattorien nimittäminen.

Keskeinen kysymys TEN-T-suuntaviivojen tarkistuksen ja vuoden 2013 jälkeisten monivuotisten rahoituspuitteiden kannalta on se, miten voidaan turvata EU-rahoituksen paras mahdollinen käyttö suuntaviivoissa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio ilmoitti Eurooppa 2020 -strategiaa koskevassa ehdotuksessaan aikovansa ”hyödyntää EU:n rahoitusvälineitä (esim. maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja välineitä, rakennerahastoja, T&K-puiteohjelmaa, Euroopan laajuisia verkkoja, EIP:tä) osana johdonmukaista rahoitusstrategiaa, jossa saatetaan yhteen EU:n ja jäsenvaltioiden julkista ja yksityistä rahoitusta”. Investointien lisääminen julkiseen infrastruktuuriin onkin mahdollinen tapa tukea talouden elpymistä, sillä tällaisilla investoinneilla on lyhyellä aikavälillä myönteisiä kerrannaisvaikutuksia ja pitkällä aikavälillä ne voivat lisätä maan kilpailukykyä. Lisäksi investoinnit infrastruktuuriin luovat työpaikkoja ja voivat siten auttaa tasapainottamaan taantuman vaikutuksia työllisyyteen, vaikka toisaalta se voi myös johtaa julkisen rahoitustilanteen heikentymiseen. Tämän vuoksi komissio katsoo, että EU:n tason rahoitusjärjestelyt olisi sisällytettävä selkeään EU-rahoitusta koskevaan strategiaan, joka auttaisi koordinoimaan paremmin käytettävissä olevia rahoituslähteitä ja lisäisi rahoituksen lisäarvoa EU:n tavoitteiden toteuttamisessa. Tällaisen rahoitusstrategian tavoitteena olisi lisätä EU:n rahoituksen vipuvaikutusta vaikuttamalla rahoitettavien hankkeiden valintaan ja keskittämällä saatavilla olevia EU:n varoja entistä paremmin. Toinen tällaisen strategian avainperiaate olisi varmistaa EU:n ja kansallisen tason rahoituksen tavoitteenasettelun johdonmukaisuus suuntaviivojen mukaisesti.

Jotta voidaan vastata näihin haasteisiin – rajoittamatta tulossa olevaa EU:n talousarvion kokonaistarkastelua – olisi harkittava sellaisten integroitujen EU:n rahoituspuitteiden vahvistamista, joiden avulla voitaisiin koordinoida liikenteen EU-rahoituksen välineitä kuten TEN-T-ohjelmaa ja koheesio- ja rakennerahastoista saatavaa TEN-T-verkkoon liittyvää rahoitusta. Rahoituspuitteiden ei tarvitsisi välttämättä rajoittua ainoastaan infrastruktuuri-investointien tukemiseen vaan niitä voitaisiin hyödyntää myös muiden liikennepolitiikkaan liittyvien osatekijöiden (Marco Polo, SESAR, teknologian käyttöönotto, vihreät käytävät, yhteydet naapurimaihin, liikenteen tutkimus ja kehittäminen) yhdentämiseen, millä voidaan osaltaan edistää integroitujen liikennejärjestelmien syntymistä.

Eurooppalaisissa rahoituspuitteissa olisi ohjailtava myös kansallista rahoitusta TEN-T-suunnittelukehyksessä vahvistettujen EU:n tärkeimpien tavoitteiden perusteella, ja niihin voitaisiin sisällyttää myös muita rahoituslähteitä, kuten liikenteestä saatavia tuloja.

Tällaiset eurooppalaiset rahoituspuitteet edellyttäisivät tasapuolisia, avoimia ja tehokkaita perusteita tuettavien hankkeiden määrittämiseksi sen mukaan, millainen on hankkeesta saatava eurooppalainen lisäarvo.

Eurooppalaisten rahoituspuitteiden mukaista rahoitusta olisi syytä koordinoida tiukasti EIP:n liikennehankkeiden rahoituksen kanssa, jotta voidaan varmistaa EU:n tuen paras mahdollinen vipuvaikutus ja investointipankin osaamisen hyödyntäminen sekä EU:n ja EIP:n toimien yhteisvaikutus. EIP:n asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää jo aiemmin hankkeiden valinta- ja arviointivaiheissa, joissa se voisi tehdä yhteistyötä komission ja TEN-T-toimeenpanoviraston kanssa. Tämä voisi myös antaa tarvittavan sysäyksen yksityisen rahoituksen hankkimisen tehostamiseen, kun yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö helpottuu.

Millä tavoin eri EU-rahoituksen lähteitä voisi parhaiten koordinoida ja/tai yhdistellä TEN-T-hankkeiden toteuttamisen ja TEN-T-politiikan tavoitteiden saavuttamisen nopeuttamiseksi?

Miten EU:n rahoitusstrategian avulla voisi koordinoida ja/tai yhdistellä EU:n ja kansallisen rahoituksen eri lähteitä ja julkista ja yksityistä rahoitusta?

Olisiko eurooppalaisilla rahoituspuitteilla mahdollista vaikuttaa riittävästi TEN-T-hankkeiden ja TEN-T-politiikan tavoitteiden toteutumisessa esiintyviin puutteisiin?

5. TEN-T-POLITIIKAN TARKISTUKSEN OIKEUDELLINEN JA INSTITUTIONAALINEN KEHYS

Komissio tutkii oikeudellisten asiantuntijoiden ryhmän suositusten mukaisesti seuraavaa lähestymistapaa TEN-T-suuntaviivojen tarkistamiseen:

- TEN-T-suuntaviivojen ja TEN-verkon varainhoitoasetuksen yhdistäminen. Molemmat näistä perustuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 171 artiklaan. Niiden yhdistämisellä pyrittäisiin lujittamaan TEN-T-politiikan tärkeimpien tavoitteiden ja rahoitusvarojen välistä yhteyttä sekä yksinkertaistamaan sääntelykehystä.

- Uusi asetus, joka olisi yhteinen säädös suuntaviivoista ja yhteisön rahoitustuen myöntämisestä.

- Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 172 artiklan, joka koskee Euroopan laajuisia verkkoja, muodostaman oikeusperustan mahdollinen täydentäminen saman sopimuksen yhteistä liikennepolitiikkaa koskevalla 91 ja 100 artiklalla. Tämä täsmennettäisiin sen mukaan, mikä tulee olemaan TEN-T-suuntaviivoja koskevan ehdotusluonnoksen lopullinen sisältö.

- Komissiolle siirrettyjen valtuuksien tavoitteiden, sisällön, soveltamisalan ja keston täsmällinen määrittely uudessa asetuksessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta asetuksen muiden kuin keskeisten osien täydentäminen ja muuttaminen helpottuisi. Tämä helpottaisi tiettyyn ajan myötä tapahtuvaan kehitykseen reagoimista ja joustavuustavoitteen toteutumista.

- Jäsenvaltioiden vastuualueiden selkiyttäminen, sillä jäsenvaltioilla on keskeinen merkitys TEN-T-hankkeiden toteutuksessa ja hankkeiden eri vaiheissa (suunnittelu, rahoitus, toteutus, tarkistaminen).

Millä tavoin TEN-T-politiikka voisi hyötyä edellä tarkoitetuista uusista oikeudellisista välineistä ja säännöksistä?

Huomautukset

Komissio pyytää kommentteja ja ehdotuksia ajatuksista ja kysymyksistä, joita esitetään tässä asiakirjassa ja siihen liittyvissä seuraavissa asiakirjoissa: Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”TEN-T policy – Background Papers” sekä TEN-T-politiikan asiantuntijaryhmien raportit, jotka ovat saatavilla TEN-T-politiikan tarkistamista koskevalla verkkosivustolla http://ec.europa.eu/transport/infrastructure/tent_policy_review/tent_policy_review_en.htm

Huomautukset pyydetään lähettämään osoitteeseen MOVE-TEN-T-Policy-Revision@ec.europa.eu viimeistään 15. syyskuuta 2010.

Saadut kannanotot julkaistaan internetissä, paitsi jos asianomainen vastustaa henkilötietojensa julkaisemista sillä perusteella, että se vahingoittaisi hänen oikeutettuja etujaan. Siinä tapauksessa kannanotto voidaan julkaista nimettömänä. Edunvalvontajärjestöjä, jotka vastaavat tähän kuulemisasiakirjaan, pyydetään rekisteröitymään komission ylläpitämään edunvalvojien rekisteriin (http://ec.europa.eu/transparency/regrin/), jolleivät ne ole sitä jo tehneet. Kyseinen rekisteri perustettiin Euroopan avoimuusaloitteen yhteydessä, ja sen tarkoituksena on antaa komissiolle ja suurelle yleisölle tietoa eri edunvalvojien tavoitteista, rahoituksesta ja rakenteista.Komissio, EU:n liikenneministerit, Euroopan parlamentin jäsenet ja sidosryhmät käsittelevät TEN-T-politiikan tarkistusta koskevia asioita vuoden 2010 TEN-T-päivien aikana, jotka Euroopan komissio järjestää yhdessä EU:n puheenjohtajana toimivan Espanjan kanssa Zaragozassa 8.–9. kesäkuuta 2010. Ohjelma, asiakirjat ja raportit ovat saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/transport/publications.doc/2009_future_of_transport_en.pdf.

[1] KOM(2010) 2020.

[2] KOM(2010) 186.

[3] KOM(2009) 44.

[4] Raportti on saatavilla internetsivustolla http://ec.europa.eu/transport/infrastructure/tent_policy_review/doc/2009_09_22_summary_report.pdf

[5] Raportit ovat saatavilla internetsivustolla http://ec.europa.eu/transport/infrastructure/tent_policy_review/tent_policy_review_en.htm

[6] Vihreä kirja - Euroopan laajuinen liikenneverkko: Katsaus politiikkaan - Integroidumpi Euroopan laajuinen liikenneverkko yhteisen liikennepolitiikan tueksi – neuvoston päätelmät 15. kesäkuuta 2009, 6 kohta.

[7] Asiantuntijaryhmien työn tulokset ja komission tekemät analyysit vahvistavat selvästi kyseisen vaihtoehdon hyödyt, myös sen yleiset vaikutukset liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tulevaisuudessa. Kaikkien kolmen alun perin ehdotetun vaihtoehdon vaikutukset tutkitaan kuitenkin ennen kuin komissio tekee ehdotuksen TEN-T-suuntaviivojen tarkistamiseksi.

[8] http://ec.europa.eu/transport/infrastructure/tent_policy_review/tent_policy_review_en.htm.