Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

2009/C 189/11

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”YORKSHIRE FORCED RHUBARB”

EY-N:o: UK-PDO-0005-0633-19.07.2007

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Nimi:

”Yorkshire Forced Rhubarb”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Yhdistynyt kuningaskunta

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1   Tuotetyyppi:

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Pitkiä ja hoikkia raparperin lehtiruoteja, joiden väri vaihtelee pinkistä punaiseen ja joissa on keltaiset pienet lehdet (jotka yleensä poistetaan supermarketteja varten). Lohenpunaisesta verenpunaiseen vaihteleva voimakas väritys riippuu lajikkeesta, kasvuvauhdista, lämpötilasta ja kastelusta. Lehtiruotien juurakkoon kiinnittyvässä tyvessä on valkoinen muhkura. Ruodit ovat sisältä valkoisia ja meheviä. Maku on kirpeä, hieman happoinen ja hienostunut. Sisätiloissa viljelty raparperi sisältää mikrobiologiselta ja kemialliselta kannalta tarkasteltuna oksaalihappoa, kalsiumoksalaattia, kaliumia ja kasviestrogeeniä. Yorkshire Forced Rhubarb – raparperin väri syvenee teknisen prosessin ja valonpuutteen ansiosta. Samalla lehtiruotiin kehittyy ohuenohut kuori ja valkoinen mehevä sisus. Kypsennettynä Yorkshire Forced Rhubarb – raparperi on pehmeää, ja sen maku on hienostuneempi ja vähemmän happoinen kuin muissa raparpereissä. Tämä johtuu omalaatuisista tuotantomenetelmistä ja perinteisistä paikallisista orgaanisista lannoitteista, kuten alueelle tyypillisestä lumppuvillasta.

Yorkshire Forced Rhubarb – raparperin viljelijät eivät päästä sisätiloissa hyödettävää kasvia kosketuksiin valon kanssa, sillä fotosynteesi paksuntaa ja sitkistää tukisolukkoa sekä saa aikaan väkevän maun.

Tämän riskin minimoimiseksi sato korjataan mahdollisuuksien mukaan kynttilänvalossa. Jos kasvua joudutetaan liikaa, maku kärsii. Raparperikolmioksi (Rhubarb Triangle) kutsutulla viljelyalueella raparperin annetaan mieluiten kasvaa tasaisesti 6–9 viikon ajan ennen ensimmäistä korjuuta.

Raparperikolmion alueella käytetään nykyisin seuraavia hyödettyjä lajikkeita:

Luettelo on ohjeellinen, ja vastaisuudessa saatetaan käyttää muita lajikkeita.

3.3   Raaka-aineet:

Ei sovelleta.

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

Ei sovelleta.

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Yorkshire Forced Rhubarb – raparperin kaikki tuotantovaiheet, myös kasvullinen lisäys, tapahtuvat 4 kohdassa määritellyllä alueella. Raparperit korjataan kynttilänvalossa fotosynteesiriskin minimoimiseksi, sillä se vaikuttaa lehtiruotien rakenteeseen ja makuun.

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

—

3.7   Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

Pakkaamiseen ei sovelleta rajoituksia. Nykyiset elintarvikkeiden merkitsemistä koskeva lainsäädäntö ja jälleenmyyjiä koskevat vaatimukset otetaan huomioon. Käytetään nimitystä ”Yorkshire Forced Rhubarb”.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Maantieteellinen tuotantoalue sijaitsee Penniinien vuoriston kupeessa, ja se rajautuu Leedsin, Wakefieldin ja Bradfordin rajojen mukaan. Alue on kolmionmuotoinen, ja sitä onkin historiallisesti kutsuttu raparperikolmioksi. Maantieteellisen alueen tarkat rajat ovat seuraavat: Ackworth Moor Topista pohjoiseen pitkin A628-tietä Featherstoneen ja Pontefractiin. Sieltä A656-tietä Castlefordin halki. Sitten länteen A63:sta Garforthin ja West Garforthin ohi, ja pohjoiseen ohi Whitkirkin ja Manstonin, sieltä A6120-tietä pitkin Scholesin kautta. A6120-tietä länteen, Farsleyn kautta lounaaseen A647:n kautta A6177:lle. Dudley Hillin ohi M606 South -moottoritielle. Liittymästä 26 siirrytään M62 South -moottoritielle, jota ajetaan liittymään 25 asti. Sitten itään pitkin A644-tietä kohti Dewsburyä, ohi Mirfieldin ja sitten A638-tietä kohti Wakefieldiä. Wakefieldistä ajetaan A638 South – tieltä Ackworth Moor Topiin asti.

5.   Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys:

Yorkshirelaiset raparperinviljelijät ovat keskittyneet Leedsin, Wakefieldin ja Bradfordin väliselle alueelle, joka on tullut tunnetuksi raparperikolmiona. Tuo maaperältään suotuisa ja hallanarka alue sijaitsee Penniinien vuoriston varjossa. Maantieteellinen sijainti on osoittautunut raparperin viljelijöille suunnattoman tärkeäksi, koska sääolot ovat siellä raparperille ihanteelliset.

Runsaat sateet sekä varhain alkavat, pitkät lepotilajaksot juurakon kasvussa mahdollistavat lepotilan keskeyttämisen aikaisin ilman, että laatu huononisi tai tuotos vähenisi. Maaperä on muokattava syvään, jotta juurilla on tilaa kehittyä. Kasvupaikan kosteus on tärkeää, mutta liiallinen märkyys voi mädättää juurakkoa. Kosteutta pidättävästä maaperästä on kahdenlaista hyötyä. Ensinnäkin kasvi juurtuu ja lähtee kasvamaan hyvin, ja toiseksi maaperän lämpötila pysyy alhaisena, mikä on tarpeen sekä kasvin kehitykselle että varastoidun energian muuntamiselle. Tämä on olennaista hyödetyn raparperin laadun kannalta. Jos lepoaika, jolloin juurakon annetaan kasvaa taivasalla ennen hyötämistä, on riittämätön, tuotos on alhainen ja laatu ja maku huono, eikä tuotto ei kata tuotantokustannuksia.

Viljelyalueella sijaitseva raskasteollisuus sai osittain aikaan sen, että raparperien lakastuivat aikaisin syksyllä. Paikallisista tehtaista saatua nokea ja tuhkaa levitettiin runsain mitoin maaperään, ja asukkaiden talojen savupiipuista maaperään levittyi rikkiä, josta raparperi pitää.

Koska Yorkshiressa sato valmistui suotuisien olosuhteiden vuoksi aina aikaisemmin kuin muualla maassa, muut raparperinviljelijät pikkuhiljaa lopettivat oman tuotantonsa, kun eivät voineet kilpailla yorkshireläisten tuottajien kanssa. Viimeksi mainitut kehittivät viljelymenetelmiä, joiden ansiosta lopulta kehittyi raparperi, josta Yorkshire Forced Rhubarb – raparperin viljelijät ovat tulleet tunnetuiksi.

Tuottajat ovat vuodesta 1877 alkaen käyttäneet nimeä Yorkshire Forced Rhubarb myydessään tuotettaan tukkumarkkinoilla, jotka tuolloin olivat koko maassa normaali tuoretuotteiden myyntikanava.

5.2   Tuotteen erityisyys:

Pitkien ja hoikkien raparperin lehtiruotien väri vaihtelee pinkistä punaiseen; lehdet ovat pienet ja keltaiset. Lohenpunaisesta verenpunaiseen vaihteleva voimakas väritys riippuu lajikkeesta. Lehtiruotien juurakkoon kiinnittyvässä tyvessä on valkoinen muhkura. Ruodit ovat sisältä valkoisia ja meheviä. Hyödetty raparperi sisältää mikrobiologiselta ja kemialliselta kannalta tarkasteltuna oksaalihappoa, kalsiumoksalaatin muodossa olevaa kalsiumia sekä kasviestrogeeniä. Hyödetyn raparperin väri syvenee teknisen prosessin ansiosta. Samalla lehtiruotiin kehittyy ohuenohut kuori ja valkoinen mehevä sisus. Kypsennettynä hyödetty raparperi on pehmeää, ja sen maku on hienostunut ja kevyen happoinen. Maku johtuu tuotantomenetelmistä ja perinteisistä paikallisista orgaanisista lannoitteista, kuten alueelle tyypillisestä lumppuvillasta.

Uusia kasveja saadaan lisäämällä tai jakamalla omia juurivarantoja. Juurakot kulkevat suvussa tai niitä ostetaan muilta viljelijöiltä. Ainoa tapa saada uusia taimia on ottaa emokasvin juurakosta pistokkaita. Vaikka raparperia voidaan kasvattaa myös siemenestä, se ei ristiinpölyttymisen vuoksi takaa puhdasta kantaa. Ainoastaan pistokkaiden ottaminen varmistaa kannan puhtauden. Poikkeavuuksien tai taudin saaneiden kasvien erotteleminen vaatii mittavaa kokemusta. Juurakot erotellaan lajikkeittain, ja niitä pidetään erillisillä pelloilla.

Raparperikolmion ulkopuolelta hankittuja juurakoita on viljeltävä kolmioalueella vähintään 2–3 vuotta ennen hyötämistä, jotta juurakko pystyy hyödyntämään kasvussaan maaperän ja ilmaston ominaispiirteet. Sen jälkeen juurakot kaivetaan maasta ja lastataan varovasti manuaalisesti lavoille, jotka kuljetetaan latoon hyödettäviksi. Kuljettajat kirjaavat lastinsa ja juurakoiden lähtöpellon.

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen tuotteen erityislaatuun, maineeseen tai muihin ominaisuuksiin:

Varhainen perustekniikka raparperin viljelemiseksi kasvukauden ulkopuolella keksittiin vahingossa Lontoon Chelseassa vuonna 1817. Tuolloin juurakkoa lämmitettiin kattamalla sen kasvupaikka orgaanisella lannalla. Vuonna 1877 tekniikka saapui Yorkshireen, jonne rakennettiin maailman ensimmäiset ”hyötämisladot”. Ja tuolloin yorkshirelaiset raparperinviljelijät kehittivät vielä tänäänkin käytössä olevan menetelmän. Alueen maaperä osoittautui täydelliseksi laajojen juurakoiden kasvulle, sillä se takasi riittävän tuotoksen korkeiden tuotantokustannusten kattamiseksi. 1800-luvun loppupuolella raparperin suosio kasvoi niin suureksi, että yksinomaan raparperikolmion alueella oli yli 200 viljelijää.

Yorkshiren viljelijät kehittivät ensimmäisinä perustekniikan raparperin viljelemiseksi kasvukauden ulkopuolella hyötämislatojen suojissa. Alueen maaperä osoittautui täydelliseksi laajojen juurakoiden kasvulle, sillä se takasi riittävän tuotoksen korkeiden tuotantokustannusten kattamiseksi. 1800-luvun loppupuolella raparperin suosio kasvoi niin suureksi, että Britanniassa oli yli 200 viljelijää. Nykyään tuotanto on keskittynyt Leedsin, Wakefieldin ja Bradfordin rajaamalle raparperikolmio-alueelle.

Yorkshiren maaperässä juurakot kasvavat suuriksi ja vahvoiksi, ja niihin kehittyy isoja silmuja. Sisäkasvatuskaudella kasveja kastellaan vesijohtovedellä. Perinteisellä tavalla viljellyn Yorkshire Forced Rhubarb – raparperin laatu, maku ja väri ovat peräisin tällä maantieteellisellä alueella viljeltävistä ja lisättävistä lajikkeista. Myös muut tekijät, kuten maaperä ja ilmasto, avittavat tällaiseen tuotantoon tarvittavien laajojen juurakoiden kasvua.

Eritelmän julkaisutiedot:

http://defraweb/foodrin/foodname/pfn/products/index.htm