52009PC0553

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.10.2009

KOM(2009)553 lopullinen

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2010

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tausta |

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Vuotuisia kalastusmahdollisuuksia koskeva asetus (TAC-asetus) on yhteisön tärkein väline yhteisen kalastuspolitiikan mukaisen kalavarojen säilyttämispolitiikan alalla. Se sisältää elvytyssuunnitelmiin ja pitkän aikavälin suunnitelmiin liittyviä saalis- ja pyyntiponnistusrajoituksia, ja sillä on myös sisällytetty (ks. 5 jakso) tilapäisiä toimenpiteitä ja poikkeuksia muuhun lainsäädäntöön (kuten teknisiä toimenpiteitä koskevaan asetukseen ja syvänmeren lajien pyyntiponnistuksen rajoittamisesta annettuun asetukseen). Komission tiedonannossa (KOM(2009) 224 lopullinen) esitetään ehdotuksen tausta. Monista kalakannoista on annettu lausunto, jossa suositetaan saalistasoksi nollaa tai saaliiden rajoittamista mahdollisimman alhaiselle tasolle. Monet kannat ovat turvallisten biologisten rajojen alapuolella. Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP:n) mukaisesti käyttöön otetuista säilyttämistoimenpiteistä huolimatta tällaisiin haavoittuviin luokkiin kuuluvien kantojen määrä ei ole laskussa. Komission analyysissä vahvistetaan, että on erittäin tärkeää toteuttaa hyödynnettyjä kalakantoja koskevia tehostettuja säilyttämistoimenpiteitä. ICESin ja STECF:n vuotta 2010 koskevissa lausunnoissa korostetaan jälleen kerran monien yhteisön vesien kalavarojen heikkoa tilaa. Useimpia kantoja hyödynnetään tasoilla, jotka ylittävät kestävää enimmäistuottoa vastaavat tasot. Monia kantoja hyödynnetään yli varovaisuusperiaatteen mukaisten tasojen, ja joitakin tärkeimpiä kantoja, kuten useimpia turskakantoja, hyödynnetään tasoilla, joilla riski lisääntymisen epäonnistumisesta on erittäin korkea. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 komission edellytetään ehdottavan vuosittain saalis- ja pyyntiponnistusrajoituksia sen varmistamiseksi, että yhteisön kalastus on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla. |

Yleinen tausta Kalavaroja hyödynnetään monissa tapauksissa liikaa. Neuvosto vahvistaa vuosittain saalisrajoitukset, mutta saaliiden todellinen taso on monissa tapauksissa edelleen korkeampi kuin taso, jolla voidaan taata kestävä tuotto. Tämä johtuu siitä, että saalisrajoitukset vahvistetaan joskus tasoille, jotka ovat liian korkeita kestävyyden takaamiseksi, sekä siitä, että näitä saalisrajoituksia noudatetaan joskus puutteellisesti. Joissakin kalastuksissa on viime vuosina otettu saalisrajoitusten tiukentamiseksi käyttöön pyyntiponnistusrajoituksia ja eräiden kantojen osalta myös monivuotisia elvytyssuunnitelmia, joissa vahvistetaan vuotuiset saalisrajoitukset pyrittäessä kestävyyteen kalastuskuolevuuden asteittaisen alentamisen myötä. Saaliiden ja pyyntiponnistuksen tehokkaan valvonnan puute johtaa kalavarojen ehtymiseen entisestään. Kalavarojen ehtyminen on vastoin yhteisen kalastuspolitiikan tavoitetta, jonka mukaan yhteisössä on saatava aikaan kestävä kalastus. |

Voimassa olevat aiemmat säännökset Ehdotuksessa käsiteltyä alaa koskevat nykyiset säännökset ovat voimassa 31. päivään joulukuuta 2009 asti, lukuun ottamatta eräitä pyyntirajoituksia, joita sovelletaan 31. päivään tammikuuta 2010 asti. |

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ehdotetut toimenpiteet on suunniteltu yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja sääntöjen mukaisesti, ja ne ovat yhdenmukaisia kestävää kehitystä koskevan yhteisön politiikan kanssa. |

2. Kuulemiset ja vaikutusten arviointi |

Intressitahojen kuuleminen |

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Ehdotuksessa otetaan huomioon kuulemiset, jotka on toteutettu neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean (ACFA, jonka muodostavat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoalaa, jalostusalaa ja kauppaa edustavien ammattialajärjestöjen edustajat sekä muiden kuin ammattialajärjestöjen edustajat, jotka edustavat kuluttaja-, ympäristö- ja kehitysyhteistyöasioita) sekä sellaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa, joiden etua tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluva kalastustoiminta koskee. Kuulemiset on toteutettu seuraavien komission tiedonantojen perusteella: yhteisön kalastuksenhoitoa koskevan kuulemismenettelyn parantamisesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille annettu komission tiedonanto (KOM(2006) 246 lopullinen), jossa esitetään ns. aikaistamismenettelyä koskevat periaatteet, ja vuoden 2010 kalastusmahdollisuuksista neuvostolle annettu komission tiedonanto (KOM(2009) 224 lopullinen), jossa esitetään komission näkemykset ja aikeet tilanteessa, jossa kantojen tilaa koskevaa vuoden 2010 tieteellistä lausuntoa ei vielä ollut käytettävissä. |

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat korostavat tarvetta varmistaa, että vuosittaisiin TACeihin ja kiintiöihin mahdollisesti tehtävät muutokset ovat asteittaisia, jotta taloudellinen toiminta häiriintyisi lyhyellä aikavälillä mahdollisimman vähän. Kuten jäljempänä annetuissa ehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa täsmennetään, asteittaisen mukauttamisen ja kalastusmahdollisuuksien vuotuisten muutosten rajoittamisen periaate on sisällytetty ehdotukseen, jos tämä on ollut mahdollista heikentämättä haavoittuvien kalavarojen tilaa. |

Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö |

Lähteenä olleet tieteenalat ja erikoisasiantuntemuksen alat Kalabiologia ja kalataloustiede |

Käytetty menettely Riippumattoman kansainvälisen tieteellisen elimen ICESin kuuleminen ja STECF:n täysistunnon järjestäminen. |

Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu - Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES). - Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF). |

Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista Vakavien riskien ja pysyvien haitallisten seurausten mahdollisuus on mainittu. Kyseisten riskien olemassaolosta vallitsee yksimielisyys. |

STECF vahvistaa ICESin antamat lausunnot ja on joissain tapauksissa täydentänyt niitä. |

Asiantuntijalausuntojen julkistaminen Kaikki STECF:n raportit ovat saatavilla MARE-pääosaston Internet-sivuilta sen jälkeen, kun komissio on ne virallisesti hyväksynyt. |

Vaikutusten arviointi Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan mukaisesti neuvosto vahvistaa saalis- ja pyyntiponnistusrajoituksia koskevat toimenpiteet. Jos ehdotetut toimenpiteet pannaan täytäntöön, ne johtavat yhteisön alusten kokonaiskalastusmahdollisuuksien vähenemiseen. Ehdotus ei koske ainoastaan lyhyen aikavälin päätöksiä vaan on myös osa pidemmän aikavälin lähestymistapaa, jonka avulla kalastus saadaan asteittain vähennettyä pitkällä aikavälillä kestävälle tasolle. Tässä ehdotuksessa noudatettu lähestymistapa johtaa lyhyellä aikavälillä alhaisempiin TACeihin, mutta pyyntimahdollisuudet lisääntyvät, kunhan liikakalastetut kannat elpyvät. Lähestymistavan keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutusten arvioidaan pyyntiponnistuksen alenemisen seurauksena olevan ympäristön osalta vähäisiä. Kalastusalusten lukumäärän ja/tai keskimääräisen pyyntiponnistuksen alusta kohti arvioidaan vähenevän, ja purettujen saaliiden arvioidaan pysyvän muuttumattomina tai kasvavan. |

3. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat |

Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotuksessa vahvistetaan saalis- ja pyyntiponnistusrajoitukset, joita sovelletaan yhteisön kalastuksiin sekä kansainvälisiin kalastuksiin silloin, kun yhteisön alukset osallistuvat niihin. Rajoitusten avulla pyritään saavuttamaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoite, jonka mukaan olisi varmistettava, että yhteisön kalastus on biologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla. |

Oikeusperusta Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artikla |

Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Toissijaisuusperiaatetta ei sen vuoksi sovelleta. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: |

Yhteinen kalastuspolitiikka on yhteinen koko yhteisölle, minkä vuoksi se olisi pantava täytäntöön neuvoston asetuksilla. Kyseisellä neuvoston asetuksella jaetaan kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioille, mutta jäsenvaltioilla on täysi vapaus jakaa mainitut mahdollisuudet parhaaksi katsomallaan tavalla eri alueiden tai toimijoiden kesken. Jäsenvaltioilla on täten laaja liikkumavara päätöksissä, jotka koskevat niiden valitsemaa sosiaalista/taloudellista mallia niille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi. |

Ehdotuksella ei ole uusia rahoitusvaikutuksia jäsenvaltioille. Neuvosto antaa tämän asetuksen vuosittain, ja sen täytäntöön panemiseksi tarvittavat julkiset ja yksityiset resurssit ovat jo olemassa. |

Sääntelytavan valinta |

Ehdotettu sääntelytapa: asetus. |

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä: Kyseessä on kalastuksenhoitoa koskeva ehdotus, joka olisi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesti pantava täytäntöön määräenemmistöllä hyväksyttävällä vuotuisella neuvoston asetuksella. |

4. Talousarviovaikutukset |

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. |

5. Lisätiedot |

Yksinkertaistaminen |

Ehdotuksella yksinkertaistetaan (EY:n tai kansallisten) viranomaisten hallintomenettelyjä, erityisesti pyyntiponnistuksen hallinnointia koskevien tietojen toimittamisen osalta. |

Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke |

Ehdotus koskee vuodeksi 2010 annettavaa vuotuista asetusta eikä sen vuoksi sisällä tarkistuslauseketta. |

Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus Ehdotuksen soveltamisala on aiempiin vuosiin verrattuna suppeampi, eikä se enää sisällä niin kutsuttuja "kalastusmahdollisuuksiin liittyviä edellytyksiä", jotka ovat merkityksellisiä kalastusmahdollisuuksien käytön kannalta mutteivät liity niihin toiminnallisesti. Tämä on tarpeen, sillä Lissabonin sopimus saattaa tulla voimaan ennen kuin ehdotus hyväksytään neuvostossa joulukuussa. Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön yhteispäätösmenettely yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvien asioiden tavanomaisena päätöksentekomenettelynä. Sopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään poikkeuksesta, joka koskee kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyviä toimenpiteitä. Neuvosto hyväksyy nämä toimenpiteet komission ehdotuksesta parlamenttia kuulematta. Sen vuoksi on tärkeää erottaa selvästi toisistaan toimenpiteet, joiden voidaan katsoa liittyvän toiminnallisesti kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen, ja toimenpiteet, jotka on hyväksyttävä yhteispäätösmenettelyllä. Saalisrajoitusten ja pyyntiponnistuksen hallinnoinnin osalta ehdotus noudattaa ns. aikaistamismenettelyn periaatteita, jotka on vahvistettu yhteisön kalastuksenhoitoa koskevan kuulemismenettelyn parantamisesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetussa komission tiedonannossa (KOM(2006) 246 lopullinen) ja vuoden 2009 kalastusmahdollisuuksista neuvostolle annetussa komission tiedonannossa (KOM(2009) 224 lopullinen), jossa esitetään komission kalastusmahdollisuuksia koskeviin ehdotuksiin liittyvät näkemykset ja aikeet tilanteessa, jossa kantojen tilaa koskevaa vuoden 2010 tieteellistä lausuntoa ei vielä ollut käytettävissä. Kyseisen tiedonannon mukaisesti yhä useampien kantojen, kuten turskan, kummeliturskan, merianturan ja keisarihummerin kalastusmahdollisuudet on vahvistettu asianomaisissa pitkän aikavälin suunnitelmissa esitettyjen sääntöjen perusteella. Niiden kantojen osalta, joille on ehdotettu uusia pitkän aikavälin suunnitelmia (läntinen piikkimakrillikanta, pohjoinen kummeliturska) sekä niiden kantojen osalta, joista neuvosto ja komissio antoivat joulukuussa 2008 kokoontuneessa neuvoston kokouksessa sitovan julkilausuman (Kelttienmeren silli ja alueiden V b ja VI a kolja), ehdotus noudattaa kyseisissä suunnitelmissa ja julkilausumassa vahvistettuja sääntöjä. Sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kuulemiset on aikaistamismenettelyn mukaisesti toteutettu kuluvan vuoden aikana, erityisesti 23. kesäkuuta järjestetyssä sidosryhmien (alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja ACFA) ja jäsenvaltioiden yhteisessä kokouksessa sekä pelkästään sidosryhmille (alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja ACFA) 29. syyskuuta 2009 järjestetyssä kokouksessa. Ehdotus noudattaa myös komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaa tiedonantoa EU:n kalastusalan kestävyyden edistämisestä kestävän enimmäistuoton avulla (KOM(2006) 360 lopullinen) sikäli, että ehdotus ei johda kalastuskuolevuuden lisääntymiseen. Tällainen lisääntyminen olisi ristiriidassa yhteisön ja jäsenvaltioiden kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa tekemän sitoumuksen kanssa, jonka mukaan tavoitteena on pitää kannat sellaisella tasolla tai palauttaa ne sellaiselle tasolle, jolla voidaan varmistaa kestävä enimmäistuotto. Tavoite pyritään saavuttamaan uhanalaisten kantojen osalta kiireellisesti ja jos mahdollista viimeistään vuonna 2015. Turskankalastuksessa otettiin vuonna 2008 käyttöön kilowattipäiviin perustuva pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmä (asetus (EY) N:o 1342/2008). Sitä on sovellettu vuonna 2009, ja sen soveltamista jatketaan vuonna 2010. Englannin kanaalin länsiosan merianturaan, eteläiseen kummeliturskaan ja keisarihummeriin sovelletaan vuonna 2010 edelleenkin hallinnointijärjestelmää, joka perustuu kalastustoimintaa harjoittaville alustyypeille myönnettäviin merelläolopäiviin, mutta tämän asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat jatkossakin soveltaa myös kilowattipäiviin perustuvaa järjestelmää, jonka tavoitteena on kalastusmahdollisuuksien tehokkaampi käyttö ja säilyttämiskäytäntöjen edistäminen yhteisymmärryksessä kalastusalan kanssa. Ehdotus sisältää eräiden alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa sovittuja saalisrajoituksia. Kaakkois-Atlantin kalastusjärjestön (SEAFO), Etelä-Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPFO), sinievätonnikalan suojelukomission (CCSBT), Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission (IATTC), Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen suojelukomission (CCAMLR), Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC), ja Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) saalisrajoituksista ja muista suosituksista päätetään kyseisten järjestöjen vuosikokouksissa marras- ja joulukuussa 2009. Grönlannin vesien kantoja ja Norjan kanssa jaettuja kantoja koskevat TACit vahvistetaan vasta kun marras- ja joulukuussa 2009 käytävät neuvottelut on saatu päätökseen. Kyseiset TACit on sen vuoksi merkitty ”pro memoria” (pm). On myös syytä huomata, että tiettyjen kantojen, mm. turskakannan, elpymiseen liittyviä alusten pyyntiponnistusrajoituksia koskevassa liitteessä II oleva pyyntiponnistuksen sallittu enimmäistaso, joka mitataan joko aluksen merelläolopäivinä tai pyyntiponnistusryhmän kilowattipäivinä, ilmoitetaan niin ikään toistaiseksi muodossa pm, koska komissio tutkii edelleen tieteellis-teknis-taloudelliselta kalastuskomitealta (STECF) saamiaan tietoja ja lausuntoja, jotka koskevat pyyntiponnistus- ja saalissuuntauksia vuoteen 2007 asti. STECF pitää marraskuussa 2009 täysistuntonsa, jonka jälkeen sen lopullinen kertomus julkaistaan STECF:n verkkosivustolla. Tuulenkalankalastuksessa sovellettavan lopullisen pyyntiponnistuksen vahvistamista EY:n vesillä alueilla II a, III a ja IV koskevat menetelmät ovat nekin vielä tutkittavina. Syvänmeren kantojen pyyntiponnistukseen neuvosto hyväksyi vuoden 2006 joulukuussa 10 prosentin vähennyksen vuoden 2005 tasoon verrattuna. Tämä vähennys on kuitenkin pienempi kuin Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) vaatima 35 prosentin vähennys. Vuosiksi 2008 ja 2009 päätettiin samalla viitetasolla tehtävästä 10 prosentin lisävähennyksestä. Pyyntiponnistukseen ei tehdä vuonna 2010 lisävähennyksiä. Pyyntiponnistuksen enimmäistaso säilyy kuitenkin vuoden 2009 tasolla eli 65 prosentissa kyseisten jäsenvaltioiden alusten vuoden 2003 keskimääräisestä vuotuisesta pyyntiponnistuksesta. Pyyntiponnistuksen rajoittamista on tarpeen jatkaa sekä yhteisön kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi että niiden kantojen suojelemiseksi, jotka, kuten ICES on usean vuoden ajan painottanut, ovat erittäin alhaisen lisääntymiskykynsä johdosta äärimmäisen herkkiä ja kiireellistä suojelua vaativia. Lyhytikäisten lajien, kuten Pohjanmeren tuulenkalan, harmaaturskan ja kilohailin osalta pidetään voimassa vuosittaiset hallinnointijärjestelmät. Tällaisissa tapauksissa alkuvuodeksi 2010 ehdotettuja kalastusmahdollisuuksia voidaan vuoden aikana tarkistaa ajan tasalle saatettujen tieteellisten lausuntojen nojalla komission asetuksilla, jotka mahdollistavat suunniteltujen hoitotoimenpiteiden nopean käyttöönoton. Parhaillaan tarkastellaan, mikä olisi paras laskentamenetelmä tuulenkalan TACille vuoden aikana tehtävän tarkastuksen määrittämiseksi. Uudesta menetelmästä päästään Norjan kanssa sopimukseen todennäköisesti tänä syksynä, jolloin liitettä II D joudutaan muuttamaan merkittävästi. Asetuksessa ei enää säädetä Biskajanlahden sardellikannan vuosittaisesta hallinnointijärjestelmästä, koska kyseisen kannan hallinnoinnin oletetaan tapahtuvan Biskajanlahden sardellikantaa ja kyseistä kantaa hyödyntäviä kalastuksia koskevan ehdotetun pitkän aikavälin suunnitelman mukaisesti (KOM(2009) 399 lopullinen). Ehdotuksella otetaan käyttöön vaihtoehtoinen järjestelmä, jossa kyseisen kannan TAC ja kiintiöt asetetaan suoraan pitkän aikavälin suunnitelmassa, ja komissio vahvistaa ne sen jälkeen joka vuoden kesäkuussa viimeisimpien tieteellisten lausuntojen perusteella. |

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2010

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002[1] ja erityisesti sen 20 artiklan,

ottaa huomioon TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96[2] ja erityisesti sen 2 artiklan,

ottaa huomioon etelänkummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteistä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella 20 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2166/2005[3] ja erityisesti sen 4 ja 8 artiklan,

ottaa huomioon monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta kielikampelakannan kestäväksi hyödyntämiseksi Biskajanlahdella 23 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 388/2006[4] ja erityisesti sen 4 artiklan,

ottaa huomioon monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta kielikampelakannan kestäväksi hyödyntämiseksi Englannin kanaalin länsiosassa 7 päivänä toukokuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2007[5] ja erityisesti sen 3 ja 5 artiklan,

ottaa huomioon punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantoja hyödyntävää kalastusta koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta Pohjanmerellä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 676/2007[6] ja erityisesti sen 6 ja 9 artiklan,

ottaa huomioon Skotlannin länsipuolisen alueen sillikannan ja mainittua kalakantaa hyödyntävien kalastusten monivuotisesta suunnitelmasta 18 päivänä joulukuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1300/2008[7] ja erityisesti sen 4 artiklan,

ottaa huomioon turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta 18 päivänä joulukuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1342/2008[8] ja erityisesti sen 7, 8, 9, 11 ja 12 artiklan,

ottaa huomioon tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetuksen (EY) N:o 43/2009 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1559/2007 kumoamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 302/2009[9] ja erityisesti sen 9 artiklan 3, 4, 5, 7, 8, 9 ja 10 kohdan,

[ottaa huomioon Kelttienmeren turskakantaa ja kyseistä kantaa hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o [..]/2009[10] ja erityisesti sen 4 artiklan,]

[ottaa huomioon läntistä piikkimakrillikantaa ja kyseistä kantaa hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o [..]/2009[11] ja erityisesti sen 5 artiklan,]

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 4 artiklassa edellytetään, että neuvosto toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan vesialueille pääsy ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeus sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittaminen, ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot sekä erityisesti tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatima kertomus.

(2) Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan nojalla neuvoston tehtävänä on vahvistaa kutakin kalastusta tai kalastusryhmää koskevat suurimmat sallitut saaliit (TAC). Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kesken kyseisen asetuksen 20 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet. Tämän lisäksi, jotta varmistetaan, että kalastusmahdollisuudet on vahvistettu parhaalle mahdolliselle tasolle ja että niitä sovelletaan tehokkaasti, olisi vahvistettava tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset.

(3) TACit olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ja ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat sekä varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu. Tältä osin on tarpeen ottaa huomioon kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa, erityisesti 23 päivänä heinäkuuta 2009 järjestetyssä neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean (ACFA), asianomaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja jäsenvaltioiden välisessä kokouksessa sekä 29 päivänä syyskuuta 2009 järjestetyssä ACFA:n ja asianomaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien välisessä kokouksessa.

(4) Monivuotisten suunnitelmien kattamien kantojen TACit olisi vahvistettava mainituissa suunnitelmissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi kummeliturskakannan, keisarihummerikannan, Biskajanlahden, Englannin kanaalin länsiosan ja Pohjanmeren merianturakannan, Pohjanmeren punakampelakannan, Skotlannin länsipuolisen alueen sillikannan, Kattegatin, Pohjanmeren, Skagerrakin, Englannin kanaalin itäosan, Skotlannin länsipuolisen alueen ja Irlanninmeren sekä Kelttienmeren turskakannan ja läntisen piikkimakrillikannan TACit olisi vahvistettava asetuksissa (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1300/2008, (EY) N:o 1342/2008, (EY) N:o 302/2009, (EY) N:o [..]/2009 ( Kelttienmeren turska ) ja (EY) N:o [..]/2009 ( piikkimakrilli ) vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(5) Asetuksen (EY) N:o 847/96 2 artiklan mukaisesti kannat, joihin sovelletaan mainitussa asetuksessa tarkoitettuja eri toimenpiteitä, on määriteltävä.

(6) On tarpeen vahvistaa vuoden 2010 suurimmat sallitut pyyntiponnistustasot asetuksen (EY) N:o 2166/2005 8 artiklan, asetuksen (EY) N:o 509/2007 5 artiklan, asetuksen (EY) N:o 676/2007 9 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1342/2008 11 ja 12 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 302/2009 5 ja 9 artiklan mukaisesti ottaen huomioon tiettyjen alusryhmien sulkemisesta asetuksen (EY) N:o 1342/2008 III luvussa säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän ulkopuolelle annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 754/2009[12].

(7) ICESin lausunnon mukaisesti on tarpeen jatkaa ja tarkistaa tuulenkalan pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmää ICES-alueilla II a, III a ja IV sijaitsevilla EY:n vesillä.

(8) ICESin uusimpien tieteellisten lausuntojen nojalla ja Koillis-Atlantin kalastussopimuksen (NEAFC) puitteissa tehtyjen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti tiettyjen syvänmeren lajien pyyntiponnistusta on tarpeen rajoittaa.

(9) Kalastusmahdollisuudet olisi käytettävä alaa koskevan yhteisön lainsäädännön ja erityisesti seuraavien asetusten mukaisesti: jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annettu komission asetus (ETY) 2807/83[13], kalastusalusten ominaisuuksista 22 päivänä syyskuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2930/86[14], kalastusalusten merkitsemistä ja asiakirjoilla todistamista koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä 20 päivänä toukokuuta 1987 annettu komission asetus (ETY) N:o 1381/87[15], Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden saaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta 17 päivänä joulukuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3880/91[16], erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1627/94[17], erityisedellytyksistä, joilla silliä ja silakkaa voidaan purkaa aluksesta muihin teollisiin tarkoituksiin kuin suoraan ihmisravinnoksi 29 päivänä kesäkuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1434/98[18], syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä 16 päivänä joulukuuta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002[19], tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista 4 päivänä marraskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1954/2003[20], alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18 päivänä joulukuuta 2003 annettu komission asetus (EY) N:o 2244/2003[21], kalastustoimintaan sovellettavista valvontatoimenpiteistä Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan yleissopimuksen alueella 22 päivänä maaliskuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 601/2004[22], grönlanninpallasta koskevan elvytyssuunnitelman vahvistamisesta Luoteis-Atlantin kalastusjärjestössä 20 päivänä joulukuuta 2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2115/2005[23], asetus (EY) N:o 2166/2005, asetus (EY) N:o 388/2006, kalastustoimia koskevien tietojen sähköisestä kirjaamisesta ja toimittamisesta sekä kaukohavaintokeinoista 21 päivänä joulukuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1966/2006[24], kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä 21 päivänä joulukuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006[25], asetus (EY) N:o 509/2007, eräiden laajalti vaeltavien kalakantojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä toukokuuta 2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 520/2007[26], asetus (EY) N:o 676/2007, Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön sääntelyalueella sovellettavista säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1386/2007[27], kalastustoimia koskevien tietojen sähköisestä kirjaamisesta ja toimittamisesta sekä kaukohavaintokeinoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1966/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 1566/2007 kumoamisesta 3 päivänä marraskuuta 2008 annettu komission asetus (EY) N:o 1077/2008[28], laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta 29 päivänä syyskuuta 2008 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008[29], yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille 29 päivänä syyskuuta 2008 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008[30], asetus (EY) N:o 1300/2008, asetus (EY) N:o 1342/2008, asetus (EY) No 302/2009, Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavasta valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskevasta suunnitelmasta annettu neuvoston asetus (EY) N:o [..]/2009[31], yhteisön valvontajärjestelmästä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi annettu neuvoston asetus (EY) N:o [..]/2009[32], asetus (EY) N:o [..]/2009 ( Kelttienmeren turska ), asetus (EY) N:o [..]/2009 ( piikkimakrilli ) ja kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla annettu neuvoston asetus (EY) N:o [..]/2009[33].

(10) Kalastussuhteita koskevissa sopimuksissa ja pöytäkirjoissa määrätyn menettelyn mukaisesti yhteisö on neuvotellut kalastusoikeuksista Norjan[34], Färsaarten[35] ja Grönlannin[36] kanssa.

(11) Yhteisö on sopimuspuolena useissa kalastusjärjestöissä ja osallistuu muiden järjestöjen toimintaan yhteistyötä tekevänä muuna kuin sopimuspuolena. Lisäksi Puolan tasavallan liittymisehtoja Euroopan unioniin koskevan asiakirjan nojalla yhteisö hallinnoi liittymispäivästä alkaen kyseisen maan aikaisemmin tekemiä kalastussopimuksia, kuten seitivarojen säilyttämisestä ja hallinnoinnista keskisellä Beringinmerellä tehtyä yleissopimusta. Kyseiset kalastusjärjestöt ovat suositelleet monien eri toimenpiteiden käyttöönottamista vuonna 2010, mukaan lukien yhteisön alusten kalastusmahdollisuudet. Mainitut kalastusmahdollisuudet olisi pantava täytäntöön yhteisössä.

(12) [Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio (IATTC) ei saanut vahvistettua keltaevätonnikalan, isosilmätonnikalan ja boniitin saalisrajoituksia vuoden 2009 vuosikokouksessaan, ja vaikka yhteisö ei ole IATTC:n jäsen, on tarpeen säätää IATTC:n lainkäyttövaltaan kuuluvien kalavarojen kalastusmahdollisuuksista niiden kestävän hoidon varmistamiseksi.]

(13) [Kaakkois-Atlantin kalastusjärjestö (SEAFO) hyväksyi vuosikokouksessaan 2009 saalisrajoituksia kahdelle uudelle SEAFO-yleissopimusalueella olevalle kalakannalle. Nämä saalisrajoitukset on tarpeen panna täytäntöön yhteisön lainsäädännössä.]

(14) [Uuden Etelä-Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön perustamista koskevan, toukokuussa 2007 pidetyn kolmannen kansainvälisen kokouksen osanottajat hyväksyivät väliaikaisia toimenpiteitä, mukaan lukien kalastusmahdollisuuksia, Etelä-Tyynenmeren pelagisten kalastustoimien ja pohjakalastuksen sääntelemiseksi. Nämä kalastusmahdollisuudet on tarpeen panna täytäntöön yhteisön lainsäädännössä.]

(15) Jotta varmistetaan yhteisön kalastajien toimeentulo ja vältetään kalavarojen vaarantaminen sekä muut mahdolliset vaikeudet, jotka johtuvat yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2009 16 päivänä tammikuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 43/2009[37] voimassaolon lakkaamisesta, on erityisen tärkeää, että näitä kalastuksia voi harjoittaa 1 päivästä tammikuuta 2010. Asian kiireellisyys huomioon ottaen on ehdottoman välttämätöntä myöntää poikkeus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten liitteenä olevan kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevan pöytäkirjan I osaston 3 artiklassa tarkoitettuun kuuden viikon määräaikaan,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO Soveltamisala ja määritelmät

1 artikla Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraavat kalastusmahdollisuudet ja kyseisten kalastusmahdollisuuksien käyttöön toiminnallisesti liittyvät edellytykset:

- eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet vuodeksi 2010, ja

- tietyt pyyntiponnistusrajoitukset vuodeksi 2011 sekä eräiden Etelämantereen kantojen kalastusmahdollisuudet II osaston III luvun 2 jaksossa ja liitteissä I E ja V vahvistetuiksi kausiksi.

2 artikla Soveltamisala

Jollei toisin säädetä, tätä asetusta sovelletaan

a) yhteisön kalastusaluksiin, jäljempänä ’yhteisön alukset’; ja

b) kolmansien maiden lipun alla purjehtiviin ja kolmansissa maissa rekisteröityihin aluksiin, jäljempänä ’kolmansien maiden alukset’, yhteisön vesillä, jäljempänä ’EY:n vedet’.

3 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

a) ’suurimmat sallitut saaliit’ (TACit) tarkoittaa määrää, joka voidaan pyytää ja purkaa kustakin kannasta vuosittain;

b) ’kiintiö’ tarkoittaa yhteisölle, jäsenvaltioille tai kolmansille maille myönnettyä osuutta TACista;

c) ’kansainväliset vesialueet’ tarkoittaa vesiä, jotka eivät kuulu minkään valtion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan;

d) ’silmäkoko’ tarkoittaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalaverkkojen silmäkoon ja langan paksuuden määrittämisen osalta 10 päivänä kesäkuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 517/2008[38] mukaisesti määritettyä silmäkokoa.

4 artikla Kalastusalueet

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia alueiden määritelmiä:

a) ICESin (kansainvälisen merentutkimusneuvoston) alueet siten kuin ne määritellään asetuksessa (ETY) N:o 3880/91;

b) ’Skagerrak’ tarkoittaa aluetta, joka rajoittuu lännessä linjaan Hanstholmin majakasta Lindesnesin majakkaan ja etelässä linjaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan, sekä linjaan tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla;

c) ’Kattegat’ tarkoittaa aluetta, joka rajoittuu pohjoisessa linjaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan ja linjaan tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla, sekä etelässä linjoihin Hasenørestä Gniben Spidsiin, Korshagesta Spodsbjergiin ja Gilbjerg Hovedista Kulleniin;

d) ’Cádizinlahti’ tarkoittaa pituuspiirin 7º23'48" W itäpuolella sijaitsevaa osaa ICES-alueesta IX a;

f) CECAFin (Itäinen Keski-Atlantti tai FAOn pääasiallinen kalastusalue 34) alueet sellaisina kuin ne määritellään muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta 23 päivänä lokakuuta 1995 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2597/95[39];

g) NAFOn (Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön) alueet sellaisina kuin ne määritellään Luoteis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden saaliiden määriä ja kalastustoimia koskevien tilastojen toimittamisesta 30 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2018/93[40];

h) SEAFOn (Kaakkois-Atlantin kalastusjärjestön) alueet siten kuin ne määritellään kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa Kaakkois-Atlantilla koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2002/738/EY[41];

i) ICCAT:n (kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission) alue siten kuin se määritellään yhteisön liittymisestä kansainväliseen yleissopimukseen Atlantin tonnikalojen suojelusta sellaisena kuin se on muutettuna yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden täysivaltaisten edustajien konferenssin päätösasiakirjaan liitetyllä Pariisissa 10 päivänä heinäkuuta 1984 allekirjoitetulla pöytäkirjalla 9 päivänä kesäkuuta 1986 tehdyssä neuvoston päätöksessä 86/238/ETY[42];

j) CCAMLR:n (Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisestä tehdyn yleissopimuksen) alueet siten kuin ne määritellään asetuksessa (EY) N:o 601/2004;

k) IATTC:n (Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission) alue siten kuin se määritellään Amerikan yhdysvaltojen ja Costa Rican tasavallan välisellä vuoden 1949 yleissopimuksella perustetun Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission vahvistamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 22 päivänä toukokuuta 2006 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2006/539/EY[43];

l) IOTC:n (Intian valtameren tonnikalakomission) alue siten kuin se määritellään yhteisön liittymisestä Intian valtameren tonnikalatoimikunnan perustamista koskevaan sopimukseen 18 päivänä syyskuuta 1995 tehdyssä neuvoston päätöksessä 95/399/EY[44];

m) ’SPFO:n (Etelä-Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö) alue’ tarkoittaa aavan meren aluetta, joka sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella, CCAMLR-yleissopimuksen alueen pohjoispuolella, SIOFA-yleissopimuksen alueen, siten kuin se määritellään Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta 6 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2006/496/EY[45], itäpuolella ja Etelä-Amerikan valtioiden lainkäyttövaltaan kuuluvien kalastusalueiden länsipuolella;

n) WCPFC:n (Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomission) alue siten kuin se määritellään yhteisön liittymisestä laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskevaan yleissopimukseen 26 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2005/75/EY[46];

o) ’Beringinmeren aava meri’ tarkoittaa Beringinmerellä olevaa aavan meren aluetta, joka sijaitsee yli 200 meripeninkulman etäisyydellä perusviivoista, joista Beringinmeren rannikkovaltioiden aluemeren leveys mitataan.

II OSASTO Yhteisön alusten kalastusmahdollisuudet

I luku

Yleiset säännökset

5 artikla Saalisrajoitukset ja niiden jakaminen

1. Yhteisön alusten saalisrajoitukset yhteisön vesillä tai tietyillä yhteisön ulkopuolisilla vesillä ja näiden saalisrajoitusten jakaminen jäsenvaltioiden kesken sekä asetuksen (EY) N:o 847/96 2 artiklan mukaiset lisäedellytykset vahvistetaan liitteessä I.

2. Yhteisön aluksilla on oikeus kalastaa liitteessä I vahvistettujen kiintiöiden rajoissa Färsaarten, Grönlannin, Islannin ja Norjan kalastusta koskevaan lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla sekä Jan Mayenin ympärillä sijaitsevalla kalastusalueella tämän asetuksen 12 artiklassa ja liitteessä III sekä asetuksessa (EY) N:o 1006/2008 ja sen täytäntöönpanosäännöksissä säädetyin edellytyksin.

3. Komissio vahvistaa tuulenkalojen saalisrajoitukset ICES-alueilla II a, III a ja IV sijaitsevilla EY:n vesillä liitteessä II D olevassa 6 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

4. Komissio vahvistaa yhteisön käytettävissä oleviksi villakuoreen saalisrajoituksiksi ICES-alueilla V ja XIV sijaitsevilla Grönlannin vesillä 7,7 prosenttia villakuoreen TACista heti kun TAC on vahvistettu.

5. Komissio voi asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tarkistaa harmaaturskaa koskevia saalisrajoituksia ICES-alueilla II a, III a ja IV sijaitsevilla EY:n vesillä sekä kilohailia koskevia saalisrajoituksia ICES-alueilla II a ja IV sijaitsevilla EY:n vesillä vuoden 2010 alkupuoliskolla kerättävien tieteellisten tietojen perusteella.

6. Harmaaturskaa koskevan 5 kohdan mukaisen tarkistuksen seurauksena komissio voi teolliseen käyttöön tarkoitettujen sivusaaliiden huomioon ottamiseksi harmaaturskan kalastuksessa tarkistaa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen valkoturskaa koskevia saalisrajoituksia ICES-alueilla II a, III a ja IV sijaitsevilla EY:n vesillä samoin kuin koljaa koskevia saalisrajoituksia ICES-alueilla II a, III ja IV sijaitsevilla EY:n vesillä.

6 artikla Rauhoitetut lajit

[Yhteisön kalastusaluksia kielletään pyytämästä, pitämästä aluksella, jälleenlaivaamasta ja purkamasta seuraavia lajeja:

a) jättiläishai ( Cetorhinus maximus ) ja valkohai ( Carcharodon carcharias ) kaikilla EY:n ja muilla kuin EY:n vesillä;

b) merienkeli ( Squatina squatina ) kaikilla EY:n vesillä;

c) silorausku ( Dipturus batus ) EY:n vesillä alueilla II a, III, IV, VI, VII, VIII, IX ja X; ja

d) aaltorausku ( Raja undulata ) ja pullonokkarausku ( Rostroraja alba ) EY:n vesillä alueilla VI, VII, VIII, IX ja X.]

7 artikla Jakamista koskevat erityiset säännökset

1. Liitteessä I vahvistettu kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei rajoita seuraavien soveltamista:

a) asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b) asetuksen (EY) N:o [..]/2009 ( valvonta-asetus ) […] artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1006/2008 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtävät kiintiöiden uudelleen jakamiset;

c) asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan nojalla sallittavat saaliiden lisäpurkamiset;

d) asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätettävät määrät;

e) asetuksen (EY) N:o [..]/2009 ( valvonta-asetus ) [..] artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset.

2. Asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa on sovellettava kaikkiin kantoihin, joihin sovelletaan varo-TACia tai analyyttistä TACia.

3. Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa on sovellettava kaikkiin kantoihin, joihin sovelletaan analyyttistä TACia, ellei liitteessä I toisin säädetä.

4. Edellä olevaa 2 ja 3 kohtaa sovelletaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o [..]/2009 ( valvonta-asetus ) [..] artiklan soveltamista.

8 artikla Pyyntiponnistusrajoitukset

Pyyntiponnistuksen rajoituksia koskevia toimenpiteitä sovelletaan 1 päivästä helmikuuta 2010 31 päivään tammikuuta 2011 seuraavasti:

a) Kattegatin, Skagerrakin ja sen ICES-alueen III a osan, joka ei kuulu Skagerrakiin ja Kattegatiin, sekä ICES-alueiden IV, VI a, VII a ja VII d sekä ICES-alueilla II a ja V b sijaitsevien EY:n vesien tiettyjen kantojen hallinnoinnissa sovelletaan liitettä II A;

b) ICES-alueiden VIII c ja IX a, Cádizinlahtea lukuun ottamatta, kummeliturskan ja keisarihummerin elvyttämisessä sovelletaan liitettä II B;

c) ICES-alueen VII e merianturakannan hallinnoinnissa sovelletaan liitettä II C;

d) ICES-alueilla II a, III a ja IV sijaitsevien EY:n vesien tuulenkalakantojen hallinnoinnissa sovelletaan liitettä II D.

9 artikla Saalis- ja pyyntiponnistusrajoitukset syvänmeren kalastuksessa

1. Yhteisön aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2009 ja 2010 28 päivänä marraskuuta 2008 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1359/2008 [47] vahvistettujen saalisrajoitusten lisäksi on kiellettyä pyytää ja pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa kullakin merimatkalla yli 100 kilogramman määrää syvänmeren lajeja ja grönlanninpallasta, jollei kyseisellä aluksella ole asetuksen (EY) N:o 2347/2002 3 artiklan mukaisesti myönnettyä syvänmeren kalastuslupaa.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivilta tai niissä rekisteröidyiltä aluksilta vaaditaan syvänmeren kalastuslupa silloin, kun ne harjoittavat kalastustoimintaa, joka johtaa syvänmeren lajien ja grönlanninpallaksen yli 10 tonnin saaliin pyytämiseen ja aluksella pitämiseen kunakin kalenterivuonna.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alusten, joilla on syvänmeren kalastuslupa, pyyntiponnistus mitattuna kilowattipäivinä poissa satamasta ei vuoden 2010 osalta ylitä 65:tä prosenttia kyseisen jäsenvaltion alusten vuoden 2003 keskimääräisestä vuotuisesta pyyntiponnistuksesta kalastusmatkoilla, joilla oli käytössä syvänmeren kalastuslupa ja/tai joilla pyydettiin asetuksen (EY) N:o 2347/2002 liitteissä I ja II lueteltuja syvänmeren lajeja. Tätä kohtaa sovelletaan vain kalastusmatkoihin, joilla on pyydetty yli 100 kg muita syvänmeren lajeja kuin kultakuoretta.

10 artikla Saaliiden ja sivusaaliiden aluksesta purkamista koskevat edellytykset

1. Aluksella ei saa pitää eikä aluksesta saa purkaa sellaisiin kantoihin kuuluvia kaloja, joille on vahvistettu saalisrajoitukset, paitsi jos

a) saaliit on pyydetty sellaisen jäsenvaltion aluksilla, jolla on olemassa kiintiö, eikä tämä kiintiö ole täyttynyt; tai

b) saaliit ovat osa yhteisön kiintiötä, jota ei ole jaettu jäsenvaltioiden kesken kiintiöiksi, eikä kyseinen yhteisön kiintiö ole täyttynyt.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, seuraavia kaloja voidaan pitää aluksella ja purkaa aluksesta, vaikka jäsenvaltiolla ei olisi kiintiöitä tai vaikka kiintiöt tai osuudet olisivat täyttyneet:

a) muut lajit kuin silli ja silakka sekä makrilli, kun

i) ne on saatu saaliiksi muiden lajien mukana verkoilla, joiden silmäkoko on alle 32 millimetriä asetuksen (EY) N:o [..]/2009 [..] artiklan mukaisesti ( teknisiä toimenpiteitä koskeva asetus ); ja

ii) saaliita ei ole lajiteltu aluksella tai purkamisen yhteydessä;

tai

b) makrilli, kun

i) se on saatu saaliiksi piikkimakrillien ja sardiinien mukana;

ii) sen osuus on enintään 10 prosenttia aluksella olevien makrillien, piikkimakrillien ja sardiinien kokonaispainosta; ja

iii) saaliita ei ole lajiteltu aluksella tai purkamisen yhteydessä.

3. Kaikki alukselta puretut määrät on luettava kiintiöön tai, jos yhteisön kiintiötä ei ole jaettu jäsenvaltioiden kesken kiintiöiksi, yhteisön kiintiöön, paitsi jos saalis on pyydetty 2 kohdan säännösten mukaisesti.

4. Sivusaaliiden prosenttiosuus ja niiden käyttö määritellään asetuksen (EY) N:o [..]/2009 [..] artiklan mukaisesti ( teknisiä toimenpiteitä koskeva asetus ).

11 artikla Lajittelemattomat saaliit ICES-alueilla III a, IV ja VII d sekä ICES-alueen II a EY:n vesillä

1. Kun jonkin jäsenvaltion sillin saalisrajoitukset ICES-alueilla III a, IV ja VII d sekä ICES-alueen II a EY:n vesillä on käytetty kokonaan, kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivat ja yhteisössä rekisteröidyt alukset, jotka harjoittavat kalastusta, johon sovelletaan asiaa koskevia saalisrajoituksia, eivät saa purkaa silliä sisältäviä lajittelemattomia saaliita.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on riittävä näytteenotto-ohjelma, joka mahdollistaa ICES-alueilta III a, IV ja VII d sekä ICES-alueen II a EY:n vesiltä pyydettyjen lajittelemattomien purettujen saaliiden tehokkaan lajikohtaisen valvonnan.

3. ICES-alueilta III a, IV ja VII d sekä ICES-alueen II a EY:n vesiltä pyydetyt lajittelemattomat saaliit saa purkaa ainoastaan satamissa ja purkamispaikoissa, joissa on käytössä 3 kohdassa tarkoitettu näytteenotto-ohjelma.

12 artikla Tietojen siirtäminen

Kun jäsenvaltiot lähettävät komissiolle pyydettyjen kantojen purettujen saaliiden määriin liittyviä tietoja asetuksen (EY) N:o No [..]/2009 ( valvonta-asetus ) [..] artiklan mukaisesti, niiden on käytettävä tämän asetuksen liitteessä I vahvistettuja kantojen koodeja.

II luku

Kalastusluvat yhteisön ulkopuolisilla vesillä

13 artikla Kalastusluvat

1. Kolmannen maan vesillä kalastavien yhteisön alusten kalastuslupien enimmäismäärä esitetään liitteessä III.

2. Jos jokin jäsenvaltio siirtää kiintiön toiselle jäsenvaltiolle liitteessä III esitetyillä kalastusalueilla asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 5 kohdan perusteella, siirtoon on sisällyttävä asianmukainen kalastuslupien siirto, ja siitä on ilmoitettava komissiolle. Kullekin kalastusalueelle liitteessä III vahvistettua kalastuslupien kokonaismäärää ei saa kuitenkaan ylittää.

III luku

Kalastusmahdollisuudet alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vesillä

1 jakso

ICCAT-ALUE

14 ARTIKLA Tonnikalankalastukseen luvan saaneiden alusten lukumäärän rajoittaminen

Seuraavien alusten enimmäismäärää on rajoitettava liitteessä IV esitetyn mukaisesti:

- yhteisön vapapyydyksiä käyttävät alukset ja uisteluveneet, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti 8 kilogramman tai 75 senttimetrin ja 30 kilogramman tai 115 senttimetrin välille sijoittuvia tonnikaloja ( Thunnus thynnus ) Itä-Atlantilla;

- pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavat yhteisön alukset, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti 8 kilogramman tai 75 senttimetrin ja 30 kilogramman tai 115 senttimetrin välille sijoittuvia tonnikaloja Välimerellä;

- tonnikalaa Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin aktiivisesti pyytävät yhteisön alukset, joilla on lupa kalastaa 8 kilogramman tai 75 senttimetrin ja 30 kilogramman tai 115 senttimetrin välille sijoittuvia tonnikaloja.

2 jakso

CCAMLR-ALUE

15 ARTIKLA Kiellot ja saalisrajoitukset

1. Liitteessä V olevassa A osassa mainittujen lajien kohdennettu kalastus on kielletty mainitussa liitteessä ilmoitettujen alueiden ja ajanjaksojen osalta.

2. Liitteessä V olevassa B osassa vahvistettuja uusien kalastusten ja koekalastusten saalis- ja sivusaalisrajoituksia sovelletaan mainitussa osassa ilmoitetuilla suuralueilla.

16 artikla Koekalastus

1. Jäsenvaltion lipun alla purjehtivat ja jäsenvaltiossa rekisteröidyt alukset, jotka on ilmoitettu CCAMLR:lle asetuksen (EY) N:o 601/2004 7 ja 7 a artiklan säännösten mukaisesti, saavat osallistua Dissostichus spp. -lajien pitkälläsiimalla harjoitettavaan koekalastukseen FAO-suuralueilla 88.1 ja 88.2 samoin kuin alueiden 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3b niissä osissa, jotka eivät kuulu kansalliseen lainkäyttövaltaan.

2. Ainoastaan yksi kalastusalus saa kerrallaan kalastaa alueella 58.4.3b.

3. Kokonaissaaliita ja sivusaaliita koskevat rajoitukset FAO-suuralueiden 88.1 ja 88.2 samoin kuin alueiden 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3b osalta sekä niiden jakaminen pienimuotoista tutkimusta harjoittaville yksiköille (SSRU) kullakin alueella vahvistetaan liitteessä V olevassa B osassa. Kalastus on lopetettava SSRU-alueella, kun ilmoitetut saaliit saavuttavat määritellyn saalisrajan, eikä kyseisellä SSRU-alueella saa enää kalastaa loppukauden aikana.

4. Kalastusta on harjoitettava maantieteellisesti ja syvyyssuunnassa niin laajalla alueella kuin mahdollista, jotta saataisiin kalastusmahdollisuuksien määrittämiseksi tarvittavat tiedot ja vältettäisiin saaliiden ja pyyntiponnistuksen liiallinen keskittyminen. FAO-suuralueilla 88.1 ja 88.2 sekä alueilla 58.4.1, 58.4.2 ja 58.4.3b kalastus kielletään kuitenkin alle 550 metrin syvyydessä.

17 artikla Etelänkrillin kalastaminen kalastuskaudella 2010/2011

1. Vain ne jäsenvaltiot, jotka ovat CCAMLR:n toimikunnan jäseniä, saavat kalastaa etelänkrilliä CCAMLR:n yleissopimusalueella kalastuskaudella 2010–2011. Jos ne aikovat kalastaa etelänkrilliä ( Euphasia superba ) CCAMLR-yleissopimusalueella, niiden on ilmoitettava CCAMLR:n sihteeristölle ja komissiolle asetuksen (EY) N:o 601/2004 5 a artiklan mukaisesti ja joka tapauksessa viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2010

a) aikeestaan kalastaa etelänkrilliä käyttämällä liitteessä V olevassa C osassa esitettyä lomaketta;

b) verkkotyypistä käyttämällä liitteessä V olevassa D osassa esitettyä lomaketta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on oltava asetuksen (EY) N:o 601/2004 3 artiklassa säädetyt tiedot kustakin aluksesta, jolle jäsenvaltio aikoo antaa luvan osallistua etelänkrillin kalastukseen.

3. Jäsenvaltioiden, jotka aikovat pyytää etelänkrilliä CCAMLR-yleissopimusalueella, on ilmoitettava ainoastaan oman lippunsa alla ilmoitusajankohtana purjehtivat luvan saaneet alukset.

4. Jäsenvaltiot saavat antaa luvan osallistua etelänkrillin kalastukseen muulla kuin 1–3 kohdan mukaisesti CCAMLR:lle ilmoitetulla aluksella, jos luvan saanut alus on oikeutetuista toiminnallisista syistä tai ylivoimaisen esteen johdosta estynyt osallistumasta. Tällaisissa tapauksissa kyseisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä heti CCAMLR:n sihteeristölle ja komissiolle sekä annettava

a) yksityiskohtaiset tiedot suunnitellusta, 2 kohdassa tarkoitetusta korvaavasta aluksesta, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 601/2004 3 artiklassa säädetyt tiedot;

b) täydellinen selvitys syistä, joilla aluksen korvaaminen perustellaan, sekä asianmukainen tätä tukeva selvitys tai lisätiedot.

5. Jäsenvaltiot eivät saa antaa kumpaankaan CCAMLR:n laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastusta) harjoittavien alusten luetteloon kirjatuille aluksille lupaa osallistua etelänkrillin kalastukseen.

3 jakso

IOTC-ALUE

18 ARTIKLA IOTC-alueella kalastavien alusten kalastuskapasiteetin rajoittaminen

1. Trooppisia tonnikaloja pyytävien yhteisön alusten enimmäismäärä IOTC-alueella ja sitä vastaava kapasiteetti bruttovetoisuutena (GT) esitetään liitteessä VI olevassa 1 kohdassa.

2. Miekkakalaa ( Xiphias gladius ) ja valkotonnikalaa ( Thunnus alalunga ) pyytävien yhteisön alusten enimmäismäärä IOTC-alueella ja sitä vastaava kapasiteetti bruttovetoisuutena (GT) esitetään liitteessä VI olevassa 2 kohdassa.

3. Jäsenvaltiot voivat muuttaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen alusten lukumäärää pyydystyypeittäin, jos ne voivat osoittaa komissiolle, ettei muutos johda kyseisten kalakantojen pyyntiponnistuksen lisääntymiseen.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos niiden laivastoon ehdotetaan kapasiteetin siirtoa, siirrettävät alukset kuuluvat IOTC:n alusrekisteriin tai muiden alueellisten tonnikalan kalastusjärjestöjen alusrekisteriin. Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen LIS-alusten luetteloon kirjattuja aluksia ei saa siirtää.

5. IOTC:n käsiteltäväksi annettujen kehityssuunnitelmien täytäntöönpanon huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat lisätä kalastuskapasiteettia, sellaisena kuin se mainitaan tässä artiklassa, ainoastaan kyseisissä kehityssuunnitelmissa asetetuissa rajoissa.

4 jakso

SFPO-ALUE

19 ARTIKLA Pohjakalastus

Jäsenvaltioiden on rajoitettava SPFO-alueella harjoitettavaa pohjakalastusta koskeva pyyntiponnistus tai saalismäärä 1 päivän tammikuuta 2002 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisen ajanjakson vuotuisille keskitasoille, jotka ilmaistaan kalastusalusten lukumääränä ja muina saalistasoa, pyyntiponnistusta ja kalastuskapasiteettia kuvastavina muuttujina, sekä ainoastaan niihin SFPO-alueen osiin, joilla on harjoitettu pohjakalastusta edellisellä kalastuskaudella.

5 jakso

IATTC-ALUE

20 ARTIKLA Kurenuottakalastus

1. Kielletään kurenuotta-aluksilta keltaevätonnikalan (Thunnus albacares ), isosilmätonnikalan ( Thunnus obesus ) ja boniitin ( Katsuwonus pelamis ) kalastus,

a) joko 29 päivän heinäkuuta ja 28 päivän syyskuuta 2010 välisenä aikana tai 10 päivän marraskuuta 2010 ja 18 päivän tammikuuta 2011 välisenä aikana alueella, jota rajaavat

- Amerikan Tyynenmerenpuoliset rannikot,

- pituuspiiri 150° W,

- leveyspiiri 40° N,

- leveyspiiri 40° S;

b) 29 päivästä syyskuuta 29 päivään lokakuuta 2010 alueella, jota rajaavat

- pituuspiiri 94° W,

- pituuspiiri 110° W,

- leveyspiiri 3° N,

- leveyspiiri 5° S.

2. Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle valitsemansa, 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kalastuskieltokausi ennen 1 päivää huhtikuuta 2010. Asianomaisten jäsenvaltioiden kurenuotta-alusten on lopetettava kurenuotalla kalastaminen määritetyllä alueella valittuna kautena.

3. IATTC:n sääntelyalueella tonnikalaa pyytävien kurenuotta-alusten on pidettävä aluksella ja sen jälkeen purettava aluksesta kaikki isosilmätonnikalan, boniitin ja keltaevätonnikalan saaliit, lukuun ottamatta kaloja, joita pidetään ihmisravinnoksi soveltumattomina muun syyn kuin niiden koon vuoksi. Ainoa poikkeus on kalastusmatkan viimeinen osuus, jos aluksella ei ole riittävästi tilaa kaikkien kyseisellä kalastusmatkalla saaliiksi saatujen tonnikalojen sijoittamiseksi.

6 jakso

SEAFO-ALUE

21 artikla Toimenpiteet syvänmeren haiden suojelemiseksi

Syvänmeren haiden kohdennettu kalastus kielletään SEAFO-yleissopimusalueella.

7 jakso

WCPFC-ALUE

22 ARTIKLA Isosilmätonnikalan, keltaevätonnikalan, boniitin ja eteläisen Tyynenmeren valkotonnikalan pyyntiponnistusrajoitukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että isosilmätonnikalan (T hunnus obesus ), keltaevätonnikalan ( Thunnus albacares ), boniitin ( Katsuwonus pelamis ) ja eteläisen Tyynenmeren valkotonnikalan ( Thunnus alalunga ) kokonaispyyntiponnistus WCPFC-alueella rajoitetaan yhteisön ja alueen rannikkovaltioiden kalastuskumppanuussopimuksissa määriteltyyn pyyntiponnistukseen.

23 artikla Kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitetuilla välineillä harjoitettavaa kalastusta koskeva kalastuskieltoalue

1. WCPFC-alueen osassa, joka sijaitsee leveyspiirien 20° N ja 20° S välisellä alueella, kielletään 1 päivän elokuuta 2010 kello 00:00 ja 30 päivän syyskuuta 2010 klo 24:00 välisenä aikana kurenuotta-aluksilta kalastustoiminta kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitetuilla välineillä. Tänä aikana kurenuotta-alus saa toteuttaa kalastustoimia mainitussa WCPFC-alueen osassa vain, jos aluksella on tarkkailija, joka tarkkailee, ettei alus millään hetkellä

- käytä tai huolla kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettua välinettä tai siihen liittyvää elektronista laitetta,

- pyydä parvia kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitetuilla välineillä.

2. Edellä 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla WCPFC-alueella kalastavien kurenuotta-alusten on pidettävä aluksella ja purettava tai jälleenlaivattava kaikki isosilmätonnikalan, keltaevätonnikalan ja boniitin saaliit.

3. Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta

a) kalastusmatkan viimeisellä osuudella, jos aluksella ei ole riittävästi tilaa kaikkien kalojen sijoittamiseksi

b) kun kala on ihmisravinnoksi soveltumatonta muun syyn kuin koon takia, tai

c) pakastuslaitteistossa olevan vakavan toimintahäiriön sattuessa.

24 artikla Miekkakalaa kalastamaan oikeutettujen alusten lukumäärän rajoittaminen

WCPFC:n alueella linjan 20° S eteläpuolella sijaitsevilla alueilla miekkakalaa (Xiphias gladius ) kalastamaan oikeutettujen yhteisön alusten enimmäismäärä ilmoitetaan liitteessä VII.

8 jakso

BERINGINMERI

25 ARTIKLA Beringinmeren aavan meren kalastuskielto

Alaskanseitin (Theragra chalcogramma ) kalastus Beringinmeren aavalla merellä on kiellettyä.

III OSASTO

Kolmansien maiden alusten kalastusmahdollisuudet EY:n vesillä

26 artikla Saalisrajoitukset

Norjan lipun alla purjehtivat kalastusalukset ja Färsaarilla rekisteröidyt kalastusalukset saavat pyytää EY:n vesialueilla saaliita liitteessä I vahvistettujen saalisrajoitusten rajoissa sekä asetuksen (EY) N:o 1006/2008 III luvussa ja tässä osastossa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

27 artikla Kalastusluvat

1. EY:n vesillä kalastavien kolmansien maiden alusten kalastuslupien enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä VIII.

2. Aluksella ei saa pitää eikä aluksesta saa purkaa sellaisiin kantoihin kuuluvia kaloja, joille on vahvistettu saalisrajoitukset, paitsi jos saaliit on pyydetty sellaisen kolmannen maan aluksilla, joilla on kiintiö, eikä tämä kiintiö ole täyttynyt.

28 artikla Rauhoitetut lajit

[Kolmansien maiden kalastusaluksia kielletään pyytämästä, pitämästä aluksella, jälleenlaivaamasta ja purkamasta seuraavia lajeja:

a) jättiläishai ( Cetorhinus maximus ) ja valkohai ( Carcharodon carcharias ) kaikilla EY:n vesillä;

b) merienkeli ( Squatina squatina ) kaikilla EY:n vesillä;

c) silorausku ( Dipturus batis ) EY:n vesillä alueilla II a, III, IV, VI, VII, VIII, IX ja X; ja

d) aaltorausku ( Raja undulata ) ja pullonokkarausku ( Rostroraja alba ) EY:n vesillä alueilla VI, VII, VIII, IX ja X.]

IV OSASTO

Loppusäännökset

29 artikla Asetuksen (EY) N:o 1359/2008 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1359/2008 liitteen osassa 2 oleva maininta, joka koskee lestikalaa yhteisön vesillä ja kolmansien maiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueen III vesillä, seuraavasti:

”Laji: | Lestikala Coryphaernoides rupestris | Alue: | III (RNG/03-) (yhteisön vedet ja vedet, jotka eivät kuulu kolmansien maiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan) |

Vuosi | 2009 | 2010 |

Tanska | 804 | 804 |

Saksa | 5 | 5 |

Ruotsi | 41 | 41 |

EY | 850 | 850 |

(1) ICES-alueella IIIa ei saa harjoittaa lestikalan kohdennettua kalastusta ennen Euroopan yhteisön ja Norjan välillä käytävien neuvottelujen saattamista päätökseen.” |

30 artikla Loppusäännös

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010.

Ennen 1 päivää tammikuuta 2010 alkaviksi ajanjaksoiksi vahvistettujen CCAMLR-alueen kalastusmahdollisuuksien osalta II osaston III luvun 2 jaksoa ja liitteitä IE ja V sovelletaan niiden jaksojen alusta, joina kyseisiä kalastusmahdollisuuksia sovelletaan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

[2] EYVL L 115, 9.5.1996, s. 3.

[3] EUVL L 345, 28.12.2005, s. 5.

[4] EUVL L 65, 7.3.2006, s. 1.

[5] EUVL L 122, 11.5.2007, s. 7.

[6] EUVL L 157, 19.6.2007, s. 1.

[7] EUVL L 344, 20.12.2008, s. 6.

[8] EUVL L 348, 24.12.2008, s. 20.

[9] EUVL L 96, 15.4.2009, s. 1.

[10] EUVL L , , s. .

[11] EUVL L , , s. .

[12] EUVL L 214, 19.8.2009, s. 16.

[13] EYVL L 276, 10.10.1983, s. 1.

[14] EYVL L 274, 25.9.1986, s. 1.

[15] EYVL L 132, 21.5.1987, s. 9.

[16] EYVL L 365, 31.12.1991, s. 1.

[17] EYVL L 171, 6.7.1994, s. 7.

[18] EYVL L 191, 7.7.1998, s. 10.

[19] EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6.

[20] EUVL L 289, 7.11.2003, s. 1.

[21] EUVL L 333, 20.12.2003, s. 17.

[22] EUVL L 97, 1.4.2004, s. 16.

[23] EUVL L 340, 23.12.2005, s. 3.

[24] EUVL L 409, 30.12.2006, s. 1.

[25] EUVL L 36, 8.2.2007, s. 6.

[26] EUVL L 123, 12.5.2007, s. 3.

[27] EUVL L 318, 5.12.2007, s. 1.

[28] EUVL L 295, 4.11.2008, s. 3.

[29] EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

[30] EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33.

[31] EUVL L , , s. .

[32] EUVL L , , s. .

[33] EUVL L , , s. .

[34] EYVL L 226, 29.8.1980, s. 48.

[35] EYVL L 226, 29.8.1980, s. 12.

[36] EUVL L 172, 30.6.2007, s. 1.

[37] EUVL L 22, 26.1.2009, s. 1.

[38] EUVL L 151, 11.6.2008, s. 5.

[39] EYVL L 270, 13.11.1995, s. 1.

[40] EYVL L 186, 28.7.1993, s. 1.

[41] EYVL L 234, 31.8.2002, s. 39.

[42] EYVL L 162, 18.6.1986, s. 33.

[43] EUVL L 224, 16.8.2006, s. 22.

[44] EYVL L 236, 5.10.1995, s. 24.

[45] EUVL L 196, 18.7.2006, s. 14.

[46] EUVL L 32, 4.2.2005, s. 1.

[47] EUVL L 352, 31.12.2008, s. 1.