52009PC0057

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 4.2.2009

KOM(2009) 57 lopullinen

2004/0209 (COD)

KOMISSION LAUSUNTO EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdan mukaisesti Euroopan parlamentin tarkistuksista neuvoston vahvistamaan yhteiseen kantaan, joka koskee seuraavaa ehdotusta:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY muuttamisesta

KOMISSION EHDOTUSTA MUUTTAVA EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla

2004/0209 (COD)

KOMISSION LAUSUNTOEY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdan mukaisestiEuroopan parlamentin tarkistuksista neuvoston vahvistamaan yhteiseen kantaan, joka koskee seuraavaa ehdotusta:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88/EY muuttamisesta

1. TAUSTA

Ehdotus toimitettiin parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi (KOM(2004) 607 lopullinen: 2004/0209 (COD) | 22. syyskuuta 2004 |

Alueiden komitea antoi lausuntonsa | 14. huhtikuuta 2005 |

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä | 11. toukokuuta 2005 |

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa | 11. toukokuuta 2005 |

Muutettu ehdotus toimitettiin parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi (KOM(2005) 246 lopullinen) | 31. toukokuuta 2005 |

Neuvosto pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen yhteisestä kannasta (määräenemmistö) | 10. kesäkuuta 2008 |

Neuvoston yhteinen kanta vahvistettiin | 15. syyskuuta 2008 |

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa toisessa käsittelyssä (P6_TA (2008) 0615) | 17. joulukuuta 2008 |

Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä antama lausunto toimitettiin | 14. tammikuuta 2009 |

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TARKOITUS

Komission ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa työaikadirektiiviä[1] tasapainoisella muutospaketilla, joka vastaa seuraavia neljää pääkriteeriä:

– lainsäädännöllisen ratkaisun antaminen komission vuonna 2004 järjestämässä julkisessa kuulemisessa esiin tuotuihin ongelmiin, jotka koskevat päivystysaikaa ja korvaavaa lepoaikaa

– työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun parantaminen etenkin ylipitkiin työaikoihin liittyvien riskien suhteen

– joustonvaran lisääminen viikoittaisen työajan vertailujakson suhteen, joka sekin tuli esiin vuoden 2004 julkisessa kuulemisessa sekä

– tuen lisääminen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiselle.

Komissio esitti muutetussa ehdotuksessaan seuraavia keskeisiä muutoksia:

Päivystysaika

Määritellään päivystysaika juridisesti ja tehdään ero erityyppisten päivystysaikojen välille, jotta otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen tuoreet päätökset (SIMAP[2], Jaeger[3]...), joilla on ollut perustavaa vaikutusta työajan järjestämiseen julkisissa palveluissa.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta kannustaa työmarkkinaosapuolia yhteensovittamista tukevien sopimusten tekemiseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että työnantajat tiedottavat työntekijöille hyvissä ajoin heidän työaikansa järjestämiseen tehtävistä muutoksista ja että työnantajat käsittelevät työntekijöiden pyynnöt, jotka koskevat muutoksia työaikoihin tai työn jaksotukseen.

Viikoittaisen työajan ylärajan laskeminen

Direktiivissä säädetään, että keskimääräinen viikoittainen työaika ylityö mukaan luettuna on enintään 48 tuntia. Ehdotuksessa ei muuteta ylärajaa vaan annetaan lisää joustonvaraa keskiarvon laskemiseen siten, että vertailujaksoa voidaan lainsäädännöllä pidentää enintään kahteentoista kuukauteen objektiivisista tai teknisistä syistä tai työn järjestämistä koskevista syistä. Pidennyksissä olisi otettava huomioon työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu, ja niistä olisi kuultava työmarkkinaosapuolia.

Opt-out-mahdollisuus

Direktiivin 22 artiklan 1 kohdassa säädetyn opt-out-mahdollisuuden mukaisesti jäsenvaltiot voivat sallia, että työntekijä sopii työnantajansa kanssa 48 työtunnin ylärajan ylittävästä työajasta, kunhan tietyt suojeluedellytykset täyttyvät. Muutetun ehdotuksen mukaan tämä poikkeus poistettaisiin tietyn määräajan kuluessa ja sillä välin sovellettaisiin lisää suojeluedellytyksiä.

Lepoaikojen ajoitus

Jos direktiivissä vaadituista päivittäisistä tai viikoittaisista lepoajoista poiketaan, olisi työntekijöille annettava vastaavanlaiset korvaavat lepoajat sellaisen ”kohtuullisen ajan” kuluessa, joka määritellään kansallisella lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla tai työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla. Muutos tarjoaisi sekä työntekijöille että työnantajille lisää joustonvaraa työn järjestämiseen.

3. KOMISSION KANTA PARLAMENTIN EHDOTTAMIIN TARKISTUKSIIN

3.1 Komission kanta tiivistettynä

Parlamentti on hyväksynyt 22 tarkistusta yhteiseen kantaan. Komissio voi hyväksyä 15 näistä tarkistuksista joko kokonaan tai osittain.

Komissio voi hyväksyä kuusi tarkistusta sellaisenaan (tarkistukset 7, 9, 15, 18, 19 ja 21) sekä yhdeksän osittain (tarkistukset 1, 11 ja 20) tai periaatteessa ja/tai uudelleen muotoiltuina (tarkistukset 2, 3, 12, 13, 14 ja 22).

Komissio hylkää seitsemän tarkistusta (tarkistukset 4, 5, 6, 8, 10, 16 ja 17).

Yleisesti ottaen parlamentin kanta ja neuvoston yhteinen kanta eroavat toisistaan useissa merkittävissä kohdissa. Komissio on kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että on ehdottoman tärkeätä saada direktiivin muuttamista koskeva ehdotus hyväksyttyä nykyisen lainsäädäntökauden aikana. Komissio on erityisen hyvin tietoinen siitä, että päivystysaikaa ja korvaavaa lepoaikaa koskevat avoimet kysymykset on ehdottomasti saatava ratkaistuksi, sillä ne vaikuttavat suoraan keskeisten julkisten palvelujen organisointiin EU:ssa. On myös ensiarvoisen tärkeätä saada jälleen nopeasti aikaan oikeusvarmuus työntekijöiden oikeuksista työajan rajoitusten ja vähimmäislepoajan suhteen, sillä nämä tekijät ovat keskeinen osa yhteisön sosiaalialan säännöstöä. Jotta saataisiin aikaan kestävä pohja yhteisymmärrykselle, on löydettävä huolellisesti tasapainotettu ratkaisu, joka vahvistaa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden yleistä suojelua ja sallii samalla entistä enemmän joustavuutta käytännön työaikajärjestelyihin sekä työntekijöiden että työnantajien kannalta.

Tässä lausunnossa esitellään edellä mainitusta näkökulmasta komission kanta parlamentin tekemiin tarkistuksiin ja esitetään konkreettisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on auttaa neuvostoa ja parlamenttia löytämään tarvittava pohja yhteisymmärrykselle.

3.2 Tarkistukset, jotka parlamentti on tehnyt toisessa käsittelyssä

3.2.1 Päivystysaika

Tarkistus 9 (päivystysaika, jona ei työskennellä) (2 a artikla): hyväksytään

Komissio voi tukea tarkistusta, mutta on valmis etsimään mahdollista kattavaa kompromissia tarkistuksessa 9 tarkoitettuihin kysymyksiin, joista lainsäätäjät ovat nyt erimielisiä.

Tarkistuksessa on neljä osaa. Ensimmäisen osan mukaan sekä päivystysaika, jona työskennellään, että päivystysaika, jona ei työskennellä, katsotaan työajaksi. (Yhteisen kannan mukaan vain päivystysaika, jona työskennellään, katsotaan työajaksi, jollei työehtosopimuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätä. Tämä vastaa myös komission alkuperäisen ja muutetun ehdotuksen linjaa.) Toisessa osassa säädetään, että kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla päivystysaika, jona ei työskennellä, voidaan laskea erityisellä tavalla (muutoin kuin tunti tunnista). (Yhteinen kanta sisältää samansuuntaisen säännöksen, joskin yksityiskohdissa on eroja.) Kolmannessa osassa käsitellään sitä, voidaanko päivystysaika, jona ei työskennellä, ottaa huomioon laskettaessa vähimmäislepoaikoja. (Yhteisen kannan mukaan näin voidaan tehdä kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimuksen nojalla, mutta tarkistuksen mukaan päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei voitaisi ottaa huomioon laskettaessa päivittäisiä tai viikoittaisia vähimmäislepoaikoja.) Neljännessä osassa poistetaan yhteisessä kannassa oleva maininta, jonka mukaan päivystysaika, jona työskennellään, katsotaan aina työajaksi. (Tämä seikka katettaisiin sen sijaan parlamentin tarkistuksen ensimmäiseen osaan sisältyvällä laajemmalla lausunnolla.)

Komissio hyväksyy tarkistuksen 9 kolmannen osan, jossa todetaan, että päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei oteta huomioon laskettaessa direktiivin edellyttämiä vähimmäislepoaikoja. Tarkistuksella palautetaan komission alkuperäiseen ja muutettuun ehdotukseen sisältynyt tärkeä säännös.

Komissio voi hyväksyä myös tarkistuksen ensimmäisen, toisen ja neljännen osan sisällön niin, että päivystysaika, jona ei työskennellä, katsottaisiin työajaksi mutta voitaisiin ottaa huomioon erityisellä tavalla työaikaa laskettaessa. Komissio katsoo, että varsinkin tarkistuksen toinen osa voisi periaatteessa olla merkittävä osa päivystysaikaa koskevaa yleistä ratkaisua, jonka sekä parlamentti että neuvosto voisivat hyväksyä, jos tekstiä muutettaisiin niin, että perusteina käytettäisiin sekä kyseisellä alalla saatua kokemusta että työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeluun liittyvien yleisten periaatteiden noudattamista.

3.2.2 Korvaava lepoaika

Tarkistus 3 (korvaavan lepoajan ajoitus) (johdanto-osan 8 kappale): hyväksytään periaatteessa ja/tai uudelleen muotoiltuna

Tarkistuksella muotoillaan korvaavan lepoajan ajoitusta koskeva johdanto-osan kappale uudelleen siten, että se vastaa asiaa koskevaan 17 artiklaan ehdotettuja tarkistuksia. Lisäksi siinä viitataan työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin.

Komissio voi hyväksyä viittauksen työmarkkinaosapuolten sopimuksiin, sillä se parantaa johdonmukaisuutta direktiivin 18 artiklan kanssa.

Komissio voi periaatteessa hyväksyä korvaavan lepoajan ajoitukseen liittyvän ehdotetun muutoksen, mutta katsoo, että tekstiä on tarpeen muotoilla uudelleen joustavuuden lisäämiseksi. Tarkemmat huomautukset esitetään tarkistuksen 13 yhteydessä.

Komissio on halukas etsimään mahdollista kompromissia tarkistuksen ja yhteisen kannan näkökulman välillä.

Tarkistus 13 (korvaavan lepoajan ajoitus) (17 artiklan 2 kohta): hyväksytään periaatteessa ja/tai uudelleen muotoiltuna

Tarkistus koskee vastaavanlaisen korvaavan lepoajan ajoitusta. (Tällaisesta lepoajasta säädetään jo direktiivissä sellaisia työntekijöitä varten, jotka eivät voi käyttää päivittäistä tai viikoittaista vähimmäislepoaikaa osittain tai lainkaan.) Tarkistuksen mukaan korvaava lepoaika olisi annettava työjaksojen ”jälkeen”, kun yhteisen kannan ja komission muutetun ehdotuksen mukaan se on annettava ”kohtuullisen ajan kuluessa”. (Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan korvaava lepoaika olisi annettava sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka on enintään 72 tuntia, mutta tämä ehdotus ei saanut tarvittavaa kannatusta.)

Komissio voi periaatteessa hyväksyä korvaavan lepoajan ajoitukseen liittyvän ehdotetun muutoksen, mutta katsoo, että tekstiä on tarpeen muotoilla uudelleen joustavuuden lisäämiseksi. Muotoilun olisi taattava työntekijöille asianmukaiset mahdollisuudet lepoon ja virkistäytymiseen ja mahdollistettava samalla tarvittava joustavuus työ- ja lepoaikojen järjestämisessä erityisissä olosuhteissa ja tietyillä toimialoilla tai tietyissä tehtävissä. Komissio on valmis tutkimaan kompromissimahdollisuuksia tässä kysymyksessä, josta lainsäätäjät ovat erimielisiä.

Yksi mahdollinen ratkaisu olisi se, että vastaavanlainen korvaava lepoaika olisi pääsääntöisesti annettava kyseisen työjakson jälkeen. Tällä sanamuodolla varmistettaisiin parhaiten se, että työntekijöiden fyysinen ja psyykkinen tarve lepoon ja virkistäytymiseen tulee otetuksi huomioon. Tiettyjen toimialojen ja tehtävien osalta voitaisiin kuitenkin kansallisessa lainsäädännössä tai työehtosopimuksessa perustelluista syistä määrätä, että vastaavanlainen korvaava lepoaika voidaan antaa selkeästi määriteltävän ”kohtuullisen ajan” kuluessa niin, että otetaan huomioon työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun tavoite ja kyseisiltä toimialoilta tai kyseisistä tehtävistä saadut asiaan liittyvät kokemukset.

Tarkistus 14 (korvaavan lepoajan ajoitus) (18 artikla): hyväksytään periaatteessa ja/tai uudelleen muotoiltuna

Tarkistus koskee samaa asiaa kuin tarkistus 13, mutta työehtosopimusten yhteydessä.

Komissio voi periaatteessa hyväksyä korvaavan lepoajan ajoitukseen liittyvän ehdotetun muutoksen, mutta katsoo, että tekstiä on tarpeen muotoilla uudelleen joustavuuden lisäämiseksi. Tarkistukseen 13 liittyvät yksityiskohtaiset huomautukset soveltuvat myös tässä yhteydessä (lukuun ottamatta viittausta kansalliseen lainsäädäntöön).

3.2.3 Vertailujakso

Tarkistus 7 (poistetaan velvoite tehdä valinta opt-out-vaihtoehdon ja vertailujakson pidentämisen välillä) (johdanto-osan 14 kappale): hyväksytään

Tarkistuksella poistettaisiin johdanto-osan kappale, joka liittyy yhteisen kannan 22 a artiklaan, jonka tarkoituksena oli kannustaa jäsenvaltioita olemaan käyttämättä opt-out-vaihtoehtoa tai lopettamaan sen soveltamisen. (Tarkempi selitys tarkistuksen 21 yhteydessä.)

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen. Komissio ei ehdottanut tällaista velvoitetta alkuperäisessä eikä muutetussa ehdotuksessaan. Lisäksi kappaleen poistaminen loisi yrityksille kannustimen olla käyttämättä opt-out-mahdollisuutta ja soveltaa sen sijaan pidempää vertailujaksoa.

Tarkistus 15 ( vertailujaksot ) (19 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta): hyväksytään

Säännöksen mukaisesti jäsenvaltiot voivat pidentää (keskimääräisen viikkotyöajan rajoitusten laskennassa käytettävää) vertailujaksoa lain nojalla enintään 12 kuukauteen. (Nykyisessä direktiivissä sallitaan jo samanlainen pidennys työehtosopimuksella.)

Tarkistuksella rajoitetaan tämän mahdollisuuden käyttö sellaisiin työntekijöihin, joita työehtosopimukset tai muut työmarkkinaosapuolten väliset sopimukset eivät koske, ja säädetään, että jäsenvaltion on tällaisissa tapauksissa varmistettava, että työnantajat tiedottavat työntekijöille ja kuulevat näitä kyseisen työaikamallin käyttöönotosta ja ryhtyvät tarvittaviin toimiin mahdollisten terveys- ja turvallisuusriskien varalta.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen, jolla palautetaan pääosin komission muutettuun ehdotukseen sisältynyt teksti.

Tarkistus 21 (poistetaan velvoite tehdä valinta opt-out-vaihtoehdon ja vertailujakson pidentämisen välillä) (22 a artikla): hyväksytään

Tarkistuksella poistettaisiin yhteisen kannan 22 a artikla, jonka tarkoituksena oli kannustaa jäsenvaltioita olemaan käyttämättä opt-out-vaihtoehtoa tai lopettamaan sen soveltaminen. Kyseisessä artiklassa säädetään, että jäsenvaltio, joka sallii opt-out-mahdollisuuden käytön, ei voi soveltaa uutta säännöstä (19 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohta), jonka mukaan vertailujaksoa voidaan pidentää enintään 12 kuukauteen lainsäädännön nojalla (ks. tarkistukseen 15 liittyvät huomautukset). Jäsenvaltio voisi tässä tapauksessa edelleen sallia vertailujakson pidentämisen 12 kuukauteen työehtosopimuksella, mutta muulla tavoin, kuten kansallisen lainsäädännön nojalla, vahvistetut vertailujaksot eivät voisi olla kuutta kuukautta pidempiä.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen. Komissio ei ehdottanut tällaista velvoitetta alkuperäisessä eikä muutetussa ehdotuksessaan. Lisäksi velvoitteen poistaminen loisi yrityksille kannustimen olla käyttämättä opt-out-mahdollisuutta ja soveltaa sen sijaan pidempää vertailujaksoa.

3.2.4 Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Tarkistus 11 (työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen) (2 b artikla): hyväksytään osittain

Tässä tarkistuksessa on kolme osaa. Ensimmäisessä osassa vahvistetaan työnantajien velvoitetta tiedottaa työntekijöille ja kuulla heitä ”hyvissä ajoin etukäteen” työaikajärjestelmissä tapahtuvista muutoksista. Toisen osan tekstillä annettaisiin työntekijöille oikeus pyytää muutoksia työaikamalleihinsa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista varten ja velvoitettaisiin työnantajat käsittelemään tällaiset pyynnöt oikeudenmukaisesti. Kolmannen osan mukaan työnantajat voisivat kieltäytyä tällaisesta pyynnöstä vain rajoitetuissa olosuhteissa.

Tämä artikla on peräisin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä antamasta lausunnosta, ja ensimmäisessä ja toisessa osassa palautetaan teksti komission muutetusta ehdotuksesta. Yhteisessä kannassa säilytettiin työnantajan velvoite tiedottaa työntekijöille etukäteen, mutta kavennettiin velvoitteen soveltamisalaa ja poistettiin työntekijän oikeus pyytää muutoksia sekä työnantajan velvoite käsitellä kyseiset pyynnöt.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen osittain. Ensimmäisessä osassa komissio voi hyväksyä sen, että työnantajan on tiedotettava työntekijöille ”hyvissä ajoin etukäteen” mieluummin kuin ”riittävän ajoissa”, mutta katsoo, että yhteisessä kannassa ehdotettu muutos (tiedottamisesta vain ”merkittävistä” muutoksista) on järkevä, eikä sitä pitäisi poistaa.

Komissio ei hyväksy tarkistuksen toista eikä kolmatta osaa, sillä se katsoo, että nämä seikat voisivat tässä ratkaisevassa vaiheessa vaikeuttaa liiaksi yhteisymmärryksen löytämistä, ja että niitä voidaan käsitellä paremmin toisessa yhteydessä. Varsinkin ehdotettu peruste työnantajan kieltäytymiselle pyynnöstä vaikuttaa käytännössä vaikeasti sovellettavalta, ja tätä kysymystä kannattaisi pohtia perusteellisemmin kuin on tässä yhteydessä mahdollista.

3.2.5 Opt-out-mahdollisuus

Tarkistus 4 ( opt-out ) (johdanto-osan 11 kappale): hylätään

Tarkistuksella tehdään opt-out-mahdollisuuden tulevaisuutta koskevaan johdanto-osan kappaleeseen kaksi muutosta: tekstiin lisätään sana ’lopullinen’, joka liittyy yksittäisen työntekijän päätökseen käyttää opt-out-vaihtoehtoa, sekä teksti, jonka mukaan direktiivin mukainen opt-out-vaihtoehdon soveltaminen olisi lopetettava.

Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta. Sanan ’lopullinen’ lisäämisellä haluttiin ilmeisesti osoittaa, että lopullisen päätöksen työskentelystä 48 tunnin rajaa pidempään tekee työntekijä. Tätä kysymystä koskeneiden laajojen keskustelujen perusteella komissio kuitenkin katsoo, että sanamuoto voi olla harhaanjohtava, sillä työntekijän suostuminen opt-out-vaihtoehtoon ei ole lopullinen pysyvän sopimuksen merkityksessä, vaan se voidaan peruuttaa. Tämän vuoksi komissio pitää parempana, että sana poistetaan tekstistä tässä vaiheessa.

Opt-out-mahdollisuuden tulevaisuutta kommentoidaan tarkemmin tarkistuksen 16 yhteydessä.

Tarkistus 5 (opt-out-vaihtoehdon soveltamiseen liittyvien ehtojen poistaminen) (johdanto-osan 12 kappale): hylätään

Tarkistuksella poistetaan johdanto-osan kappale, jossa opt-out-mahdollisuus esitetään 48 tunnin työaikarajoitukseen liittyvänä poikkeuksena, jonka käyttö edellyttää työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden tehokasta suojelua sekä asianomaisen työntekijän nimenomaista, vapaaehtoista ja asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena antamaa suostumusta. Lisäksi opt-out-vaihtoehdon soveltaminen edellyttää kappaleen mukaan asianmukaisia takeita sen varmistamiseksi, että ehtoja noudatetaan, ja tiivistä valvontaa. Tämä tarkistus liittyy läheisesti opt-out-vaihtoehdon tulevaisuutta koskevan tarkistuksen 16 tulokseen.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen, mutta vain parlamentin tarkoittaman ratkaisun yhteydessä (opt-out-vaihtoehdon poistaminen; tarkistus 16). Jos opt-out-vaihtoehto kuitenkin säilytetään (ks. tarkistukseen 16 liittyvät huomautukset), komissio katsoo, että myös tämä johdanto-osan kappale pitäisi säilyttää. Siksi komissio hylkää tämän tarkistuksen. Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun kannalta on olennaista, että opt-out-vaihtoehtoa käytetään edellä mainittujen selkeiden ehtojen mukaisesti ja että näiden ehtojen noudattamiseksi sovelletaan asianmukaisia takeita ja tehokasta valvontaa. Nykyinen teksti vastaa tätä tarvetta ja parantaa työntekijöiden suojaa.

Tarkistus 6 (poistetaan edellytys, jonka mukaan ennen opt-out-vaihtoehdon soveltamista olisi harkittava muita jouston mahdollistavia keinoja) (johdanto-osan 13 kappale): hylätään

Tarkistuksella poistettaisiin edellytys, jonka mukaan ennen opt-out-vaihtoehdosta päättämistä olisi selvitettävä, voidaanko tarvittava jousto saada aikaan muilla keinoilla. Tämä tarkistus liittyy läheisesti opt-out-vaihtoehdon tulevaisuutta koskevan tarkistuksen 16 tulokseen.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen, mutta vain parlamentin tarkoittaman ratkaisun yhteydessä (opt-out-vaihtoehdon poistaminen; tarkistus 16). Jos opt-out-mahdollisuus kuitenkin säilytetään (ks. tarkistukseen 16 liittyvät huomautukset), komissio katsoo, että tällainen ehto on hyödyllinen, sillä se kannustaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia harkitsemaan ensin muita ongelmattomampia vaihtoehtoja. Siksi komissio hylkää tämän tarkistuksen.

Tarkistus 16 (opt-out) (22 artiklan 1 kohta): hylätään

Tarkistuksen vaikutuksena olisi, että jäsenvaltioiden mahdollisuus sallia opt-out-mahdollisuuden käyttö päättyisi kolmen vuoden kuluttua muutosdirektiivin voimaantulosta.

Komission muutetun ehdotuksen tarkoituksena oli, että opt-out-mahdollisuus poistuisi kolmen vuoden kuluttua (mutta sillä edellytyksellä, että ne jäsenvaltiot, jotka soveltaisivat sitä tuolla hetkellä, voisivat anoa jatkoaikaa uudelleentarkastelun perusteella).

Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta. Kuten yhteistä kantaa koskevassa komission tiedonannossa[4] todetaan, komissio on edelleen sitä mieltä, että opt-out-mahdollisuus muodostaa poikkeuksen enintään 48 tunnin työviikon periaatteesta ja että se voi vaarantaa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Komissio kannattaa periaatteessa opt-out-mahdollisuuden poistamista ennen pitkää, mutta katsoo, että nykytilanteessa sitä ei voida poistaa, kun otetaan huomioon sen käytössä jäsenvaltioissa tapahtuneet merkittävät muutokset ja jäsenvaltioiden neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä ja sen jälkeen ilmaisemat kannat.

Komissio katsoo, että kattavan kompromissin saavuttamiseksi kaikkia opt-out-vaihtoehtoon liittyviä säännöksiä on arvioitava yhdessä uudelleentarkastelulausekkeen kanssa (ks. tarkistukseen 22 liittyvät huomautukset).

Tarkistus 17 (opt-out-suostumuksen voimassaoloaika) (22 artiklan 2 kohdan a alakohta): hylätään

Tarkistuksen mukaan sopimus, jolla työntekijä suostuu 48:aa tuntia pidempään keskimääräiseen viikoittaiseen työaikaan, on voimassa enintään kuusi kuukautta (kun yhteisen kannan mukaan voimassaoloaika on enintään yksi vuosi). Komissio esitti alkuperäisessä ja muutetussa ehdotuksessaan yhden vuoden voimassaoloaikaa.

Komissio ei voi hyväksyä tätä tarkistusta, sillä ennen muuta se lisäisi byrokraattista rasitetta, mikä ei vastaa pyrkimystä sääntelyn parantamiseen. On tärkeätä huomata, että työntekijällä on yhteisen kannan 22 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan joka tapauksessa oikeus peruttaa opt-out-suostumuksensa (enintään kahden kuukauden ennakkoilmoitusajalla).

Tarkistus 18 ( ei opt-out-mahdollisuutta koeajan aikana ) (22 artiklan 2 kohdan c alakohdan i luetelmakohta): hyväksytään

Tarkistuksen vaikutuksena on, että työntekijä ei voisi sitovasti suostua opt-out-vaihtoehtoon koeajan aikana.

Komissio hyväksyy tämän tarkistuksen, jolla palautetaan komission alkuperäiseen ja muutettuun ehdotukseen sisältynyt teksti. On tärkeätä suojella työntekijöitä, jotka ovat sellaisessa työsuhteen vaiheessa, jossa he voivat olla alttiita kohtuuttomalle painostukselle suostua pitkään työaikaan.

Tarkistus 19 (opt-out-vaihtoehdon valinneiden työntekijöiden työaikaa koskevien rajoitusten poistaminen) (22 artiklan 2 kohdan d alakohta): hyväksytään

Tarkistuksella poistettaisiin yhteisessä kannassa ehdotetut enimmäisrajat, joita sovellettaisiin sellaisten työntekijöiden työaikaan, jotka ovat antaneet suostumuksensa opt-out-vaihtoehtoon (60 tuntia viikossa tai joissakin tapauksissa 65 tuntia, keskiarvona laskettuna). Nykyisessä direktiivissä ei säädetä selkeistä ylärajoista, joita sovellettaisiin sellaisten työntekijöiden työaikaan, jotka ovat antaneet suostumuksensa opt-out-vaihtoehtoon. Sekä komission alkuperäisessä että muutetussa ehdotuksessa esitettiin uuden täsmällisen rajan käyttöönottoa opt-out-työntekijöiden työajalle.

Tähän yhteisen kannan artiklaan on kohdistunut eniten arvostelua hyväksymisen jälkeen, ja sen tavoitteista on esitetty virheellisiä tulkintoja. Koska sekä Euroopan parlamentti että suurin osa jäsenvaltioista vastustavat tarkan tuntimäärän säätämistä ja koska nykyisessä direktiivissä ei säädetä ylärajasta, komissio voi kannattaa poistoa lainsäätäjien välisen sopimuksen aikaansaamisen helpottamiseksi. On myös syytä muistaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti säätää opt-out-vaihtoehtoon suostuneiden työntekijöiden työajan ylärajoista.

Tarkistus 20 (eräiden lyhytaikaisten työntekijöiden jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle) (22 artiklan 3 kohta): hyväksytään osittain

Tarkistuksella poistetaan yhteiseen kantaan otettu säännös, jonka mukaan tiettyihin lyhytaikaisiin työntekijöihin ei sovellettaisi kahta säännöstä, joiden tarkoituksena on suojella työntekijöitä, jotka antavat suostumuksensa opt-out-vaihtoehtoon. Tarkistuksen vaikutuksena on ensinnäkin se, että työntekijät, jotka työskentelevät saman työnantajan palveluksessa vähemmän kuin kymmenen viikkoa vuodessa, eivät voisi sitovasti tehdä opt-out-sopimusta työsuhteen ensimmäisten neljän viikon aikana. Toiseksi, jos tällainen työntekijä antaa suostumuksensa opt-out-vaihtoehtoon, häneen sovellettaisiin myös 22 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisia opt-out-työntekijöiden työajan ylärajoja.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen osittain. Jos opt-out-mahdollisuus säilytetään, lyhytaikaisten työntekijöiden pitäisi voida käyttää sitä. Terveyden ja turvallisuuden kannalta pidempi työaika muodostaa pienemmän riskin silloin, kun se rajoittuu lyhyeen ajanjaksoon, kuin jos sitä sovelletaan pitkään. Tämän vuoksi komissio katsoo, että yhteisessä kannassa ehdotettu 22 artiklan 3 kohta olisi säilytettävä muuttamattomana siltä osin kuin siinä viitataan 2 kohdan c alakohdan ii alakohtaan (jolloin työntekijä, joka on palkattuna saman työnantajan palveluksessa vähemmän kuin kymmenen viikkoa vuoden aikana, voi sitovasti tehdä opt-out-sopimuksen kyseisen työsuhteen neljän ensimmäisen viikon aikana).

Komissio hyväksyy kuitenkin sen, että viittaus 2 kohdan d alakohtaan poistetaan, sillä komissio on hyväksynyt myös tarkistuksen 19, jossa parlamentti ehdottaa opt-out-työntekijöiden työajan ylärajan poistamista (ks. tarkemmat huomautukset tarkistuksen 19 yhteydessä).

Tarkistus 22 (uudelleentarkastelua koskevan lausekkeen poistaminen) (24 a artikla): hyväksytään periaatteessa ja/tai uudelleen muotoiltuna

Tarkistuksella poistetaan säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden, jotka sallivat opt-out-mahdollisuuden (tai muutoin pitkän työajan), on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset kertomukset siitä, miten poikkeusta on sovellettu käytännössä, mukaan luettuna työmarkkinaosapuolten mielipiteet. Komission tehtävänä olisi sitten antaa parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan tilannetta ja voidaan tehdä uusia ehdotuksia.

Tämä tarkistus liittyy läheisesti opt-out-vaihtoehdon tulevaisuutta koskevan tarkistuksen 16 tulokseen. Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen periaatteessa. Jos opt-out-mahdollisuus kuitenkin säilytetään (ks. tarkistukseen 16 liittyvät huomautukset), komissio katsoo, että uudelleentarkastelulauseke on välttämätön, jotta lainsäätäjien välillä saavutettaisiin yhteisymmärrys voimassa olevan direktiivin sanamuodon uudelleenmuotoilun pohjalta.

3.2.6 Muut asiat

Itsenäisiä työntekijöitä koskeva poikkeus

Tarkistus 12 (”itsenäisiä työntekijöitä” koskeva poikkeus) (17 artiklan 1 kohdan a alakohta): hyväksytään periaatteessa ja/tai uudelleen muotoiltuna

Tarkistuksella muotoillaan uudelleen nykyisessä direktiivissä oleva säännös, jonka mukaan työajan rajoituksia ja vähimmäislepoaikoja koskevista säännöksistä voidaan poiketa, kun kyse on ”johtavassa asemassa olevista tai muista henkilöistä, joilla on itsenäinen päätöksentekovalta”. Tarkistuksen mukaan poikkeusta voitaisiin soveltaa vain ylemmissä johtoasemissa oleviin työntekijöihin.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen osittain uudelleen muotoiltuna. Komissio katsoo, että ehdotettu sanamuoto on jossakin määrin liian rajoittava, mutta on samaa mieltä siitä, että säännöksen sanamuotoa on tarpeen muokata sen selventämiseksi, että siinä tarkoitetaan vain sellaisia työntekijöitä, jotka ovat riittävän itsenäisessä asemassa voidakseen todella itse päättää työajastaan.

Työntekijäkohtainen soveltaminen

Tarkistus 8 (työntekijäkohtainen soveltaminen) (johdanto-osan 16 a kappale): hylätään

Tarkistuksella lisättäisiin johdanto-osaan kappale, jonka mukaan silloin, kun työntekijällä on useampi kuin yksi työsopimus, hänen kaikkien näiden sopimusten mukainen työaikansa olisi otettava huomioon työaikaa laskettaessa.

Komissio katsoo (kuten on jo todettu työaikadirektiivin täytäntöönpanosta vuonna 2000 annetussa komission kertomuksessa[5]), että direktiivin terveyttä ja turvallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi siinä säädettyjä työaikaa koskevia rajoja on mahdollisuuksien mukaan sovellettava työntekijäkohtaisesti (eikä työsopimuskohtaisesti), jos työntekijä työskentelee samanaikaisesti kahdessa tai useammassa työsuhteessa. Jäsenvaltioiden lähestymistavat eroavat kuitenkin tässä suhteessa huomattavasti toisistaan.

Komissio katsoo, että tämän kysymyksen sisällyttäminen tähän muutossäädökseen tekisi yhteisymmärryksen saavuttamisen neuvostossa lähes mahdottomaksi. Siksi komissio hylkää tämän tarkistuksen.

Tarkistus 10 (työntekijäkohtainen soveltaminen) (uusi 2 a a artikla): hylätään

Tarkistuksella lisättäisiin uusi artikla, jonka mukaan silloin, kun työntekijällä on useampi kuin yksi työsopimus, hänen kaikkien näiden sopimusten mukainen työaikansa olisi otettava huomioon työaikaa laskettaessa.

Komissio katsoo (kuten on jo todettu työaikadirektiivin täytäntöönpanosta vuonna 2000 annetussa komission kertomuksessa[6]), että direktiivin terveyttä ja turvallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi siinä säädettyjä työaikaa koskevia rajoja on mahdollisuuksien mukaan sovellettava työntekijäkohtaisesti (eikä työsopimuskohtaisesti), jos työntekijä työskentelee samanaikaisesti kahdessa tai useammassa työsuhteessa. Jäsenvaltioiden lähestymistavat eroavat kuitenkin tässä suhteessa huomattavasti toisistaan.

Komissio katsoo, että tämän kysymyksen sisällyttäminen tähän muutossäädökseen tekisi yhteisymmärryksen saavuttamisen neuvostossa lähes mahdottomaksi. Siksi komissio hylkää tämän tarkistuksen.

Direktiivin muuttamiseen liittyvät näkökohdat

Tarkistus 1 (työaikamallien muutoksiin liittyviä näkökohtia) (johdanto-osan 7 kappale): hyväksytään osittain

Tarkistuksessa muotoillaan uudelleen luetteloa tekijöistä, jotka ovat direktiivin meneillään olevan muuttamisen kannalta oleellisia.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen muotoiltuna osittain uudelleen elinikäisen oppimisen osalta. (Viittaus ei liity mihinkään voimassa olevaan säännökseen tekstissä ja vaikuttaa siksi tarpeettomalta tässä ehdotuksessa.)

Viittaus yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön

Tarkistus 2 (yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö) (johdanto-osan 7 a kappale): hyväksytään periaatteessa ja/tai uudelleen muotoiltuna

Tarkistuksella lisätään johdanto-osaan kappale, jossa kuvaillaan ’työajan’ käsitettä yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön pohjalta.

Komissio voi hyväksyä tämän tarkistuksen periaatteessa, mutta osittain uudelleen muotoiltuna. Uudelleenmuotoilun tavoitteena olisi

– varmistaa, että teksti on täysin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen (ei esimerkiksi ole selvää, että oikeuskäytännön mukaan työaikaan kuuluisi vain aika, joka ollaan läsnä työnantajan määräämällä paikalla) ja

– varmistaa, että sanamuoto on yhdenmukainen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa olevan nimenomaisen työajan määritelmän kanssa, sillä tässä muutossäädöksessä ei ehdoteta kyseisen kohdan muuttamista.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4. päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9).

[2] Asia C-303/98, SIMAP, tuomio 3.10.2000 (Kok. 2000, s. I-07963).

[3] Asia C-151/02, Jaeger, tuomio 9.10.2003 (Kok. 2003, s. I-8389).

[4] KOM(2008) 568, kohta 3.2.3.

[5] KOM(2000) 787, kohta 14.2.

[6] KOM(2000) 787, kohta 14.2.