25.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 76/42

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin kansalaisten oikeus sijoittautua mihin tahansa tai tarjota palvelujaan missä tahansa unionin alueella kuuluu yhteismarkkinoiden perusvapauksiin, joihin sisältyy oikeus harjoittaa ammattia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä,

B.

ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan yhteisön toimintaan kuuluu, että jäsenvaltioiden väliltä poistetaan henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet,

C.

katsoo, että henkilöiden ja palvelujen suurempi liikkuvuus jäsenvaltioiden ja alueiden välillä on välttämätön osa Lissabonin kasvuun ja työllisyyteen tähtäävää strategiaa ja voi lisätä tuottavuutta tuomalla uusia näkökulmia, ajatuksia ja taitoja,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unionissa liikkuvuus on edelleen vähäistä; ainoastaan 4 prosenttia työvoimasta on koskaan asunut tai työskennellyt toisessa jäsenvaltiossa, ja noin 2 prosenttia asuu ja työskentelee tällä hetkellä toisessa jäsenvaltiossa (7),

E.

ottaa huomioon, että henkilöt, jotka haluavat työskennellä toisessa jäsenvaltiossa kohtaavat edelleen suuria esteitä, ja että SOLVIT-verkostoon vuonna 2007 saapuneista valituksista 20 prosenttia koski säännellyn ammatin harjoittamista varten edellytetyn ammattipätevyyden tunnustamista,

F.

ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt komission perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen rikkomismenettelyn useita jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole ilmoittaneet sille, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty direktiivin 2005/36/EY saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

G.

ottaa huomioon, että direktiivin 2005/36/EY johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, että ”ammattihenkilöiden vapaata liikkuvuutta voisi helpottaa se, että ammattiyhdistykset ja -järjestöt ottaisivat käyttöön Euroopan tason ammattikortin, jolloin erityisesti tiedonvaihto vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltionvälillä nopeutuisi. Ammattikortin olisi mahdollistettavaeri jäsenvaltioihin sijoittautuvien ammattihenkilöidenuran seuranta. Kortti voisi tietosuojasäännöksiä tarkasti noudattaen sisältää tiedot henkilön ammattipätevyydestä (yliopisto tai laitokset, joissa tämä on opiskellut, hankittu pätevyys, ammattikokemus), henkilön laillisesta sijoittautumisesta, hänelle mahdollisesti langetetuista ammatin harjoittamiseen liittyvistä rangaistuksista ja tiedot vastaavasta toimivaltaisesta viranomaisesta”,

H.

ottaa huomioon, että parlamentti kehotti edellä mainitussa päätöslauselmassaan terveyspalvelujen poistamisesta sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevasta direktiivistä ”luomaan eurooppalaisen kortin, jossa olisi tietoa terveydenhuollon ammattilaisten pätevyydestä, ja antamaan nämä tiedot potilaiden saataville”,

1.

kannustaa kaikkiin sellaisiin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on helpottaa rajat ylittävää liikkuvuutta, joka edistää palvelu- ja työmarkkinoiden tehokasta toimintaa ja vahvistaa talouskasvua Euroopan yhteisössä;

2.

korostaa Euroopan unionin vastuuta maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden helpottamisesta avoimuuden lisäämisen kautta, tutkintojen tunnustamisesta ja vastaavuudesta sekä potilaiden ja kuluttajien turvallisuuden takaamisesta;

3.

korostaa kuitenkin, että komission olisi ryhdyttävä tehokkaammin koordinoimaan yhteisesti ammattityöntekijöiden liikkuvuuden helpottamiseen ja lisäämiseen tähtääviä aloitteita jäsenvaltioiden välillä, joita ovat esimerkiksi EUROPASS (eurooppalainen ansioluettelo), EURES (työnvälitysportaali) sekä eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF), jäsenvaltioiden välillä samoin kuin näitä kysymyksiä käsittelevien yhteisön rahoittamien tai osarahoittamien verkostojen välillä (esimerkiksi SOLVIT, IMI, EUROGUIDANCE ja ENIC/NARIC);

4.

korostaa, että vastuu sisämarkkinoiden liikkuvuuden helpottamisesta ja parantamisesta kuuluu osaltaan myös kansalaisyhteiskunnalle, kuten työnantajille, liitoille, ammattijärjestöille ja asiasta vastaaville viranomaisille;

5.

vaatii niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä saattaneet direktiiviä 2005/36/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään, minkä olisi pitänyt tapahtua 20. lokakuuta 2007 mennessä, saattamaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan;

6.

kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät vielä ole saattaneet direktiiviä 2005/36/EY osaksi kansallisia lainsäädäntöjään;

7.

kehottaa komissiota arvioimaan direktiivin 2005/36/EY 7 artiklan soveltamisen vaikutukset liikkuvuuteen kertomuksessaan, jonka se laatii kyseisen direktiivin 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

8.

vaatii jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan tutkintojen ja pätevyyden tunnustamista, yksinkertaistamaan tähän liittyviä hallinnollisia prosesseja ja pienentämään ammattityöntekijöille koituvia kuluja;

9.

katsoo, että eurooppalaisen ammattikortin tuoma lisäarvo sekä jo käynnissä olevat, liikkuvuuden helpottamiseen ja lisäämiseen tähtäävät toimet on vakiinnutettava koskemaan useimpia ammatteja;

10.

toteaa, että joillakin säännellyillä ja yhdenmukaistetuilla ammattialoilla, esim. asianajajat ja terveydenhuollon ammattilaiset, eurooppalainen ammattikortti on jo voimassa tai kehitettävänä, mutta toisilla vähemmän tai ei lainkaan säännellyillä ammattialoilla ammattikorttien käyttöönotto näyttää vaikealta, koska sääntely vaihtelee jäsenvaltioittain ja tutkintotiedot on ensin tarkistettava ja tunnustettava vastavuoroisesti;

11.

korostaa, että eurooppalainen ammattikortti voisi tarjota etua myös sääntelemättömille ja yhdenmukaistamattomille ammateille, koska sillä olisi tiedottava rooli erityisesti työnantajien ja kuluttajien kannalta useimpien vapaiden ammattien tapauksessa;

12.

kehottaa komissiota arvioimaan ammattikorttien kehittämiseen liittyviä eri aloitteita ja antamaan parlamentille niistä kattavan selvityksen;

13.

pyytää komissiota tutkimaan nämä aloitteet, jotta nähtäisiin, voisiko eurooppalainen ammattikortti muiden toimien ohella

katsoo, että mahdollisiin julkisiin jatkotoimenpiteisiin tulee sisällyttää tarkoin määritelty kuvaus siitä, minkä tyyppiset ammatit ja mitkä erityiset tarpeet kortin halutaan kattavan;

14.

katsoo, että jos ammattikortin kehittämiselle on riittävä tarve, sen on oltava niin yksinkertainen, helppo ja joustava kuin mahdollista ja vältettävä kaikki uudet byrokraattiset rasitukset, ja sen on pystyttävä luomaan tiettyjen ammattialan tutkintojen ”yhteinen kieli”;

15.

huomauttaa, että eurooppalainen ammattikortti ei saisi aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia rajat ylittävälle liikkuvuudelle ja että korttia olisi käytettävä ainoastaan todistuksena muutto-oikeudesta eikä tällaisen liikkumisen ehtona; painottaa, ettei mitään tiettyjä ryhmiä saisi kieltää tarjoamasta palveluitaan muissa jäsenvaltioissa eikä kortti saa luoda uusia esteitä etenkään harvempia tai vähemmän täsmällisiä tutkintoja suorittaneille;

16.

korostaa, että yhden tai useamman eurooppalaisen ammattikortin käytössä on otettava huomioon monimuotoisuutta koskevat näkökohdat, muun muassa siten, että kyetään mukautumaan eri ammattien tai eri jäsenvaltioiden välisiin eroihin; katsoo, että ammattikuntien tulisi itse rahoittaa eurooppalaisen ammattikortin kehittäminen ja toteutus, jos tätä pidetään tarkoituksenmukaisena;

17.

korostaa, että jos kyseisellä ammattiryhmällä jo on kansallinen ammattikortti, olisi käytännön syistä suotavaa sisällyttää kansallisen kortin toiminnot eurooppalaiseen ammattikorttiin;

18.

korostaa, että eurooppalaisen ammattikortin tietojen olisi oltava luotettavia sekä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten vahvistamia ja päivittämiä; katsoo, että tarvittaessa EUROPASS-ansioluetteloiden sisältämät tiedot voitaisiin myös sisällyttää eurooppalaiseen ammattikorttiin;

19.

korostaa, että korttiin sisältyvien tietojen käytössä olisi noudatettava korkeimpia mahdollisia yksityisyydensuojanormeja;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.