25.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 76/38

A.

ottaa huomioon, että komissio on neljännestä puiteohjelmasta alkaen pyrkinyt kannustamaan eurooppalaista kalastuksen ja vesiviljelyn tutkimusta yhteisen kalastuspolitiikan tukemiseksi,

B.

ottaa huomioon, että seitsemännessä puiteohjelmassa kaikki kalastuksen ja vesiviljelyn tutkimus sisältyy maatalouden tutkimusta koskevaan laajaan kokonaisuuteen (aihealue 2), kun taas meritieteet ja rannikkoalueiden hoito on sisällytetty ympäristötieteisiin,

C.

katsoo, että Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) laatimissa vastuullisen kalastuksen toimintasäännöissä sekä sopimuksessa hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta korostetaan, että on tarpeen kehittää tutkimusta ja tietojen keruuta alaa koskevien tieteellisten tietojen parantamiseksi,

D.

katsoo, että yhteinen kalastuspolitiikka kuuluu niihin yhteisön politiikan aloihin, jotka ovat kaikkein riippuvaisimpia tieteellisestä tutkimuksesta, ja että tämän politiikan puitteissa toteutettujen toimenpiteiden uskottavuus edellyttää korkeatasoisia tieteellisiä tietoja,

E.

ottaa huomioon, että yhteinen kalastuspolitiikka pohjautuu hyvän hallintotavan periaatteisiin, joiden mukaan päätöksenteon on perustuttava moitteettomille tieteellisille lausunnoille ja tuotettava oikea-aikaisia tuloksia,

F.

katsoo, että kiintiöt on asetettava ja kestävä enimmäistuotto on määriteltävä tieteellisten tietojen pohjalta,

G.

ottaa huomioon, että kalastajien ja tutkijoiden arviot meren ja kalakantojen tilasta poikkeavat usein toisistaan,

H.

ottaa huomioon, että strategiassa merien ja merenkulkualan tutkimusta varten todetaan, että on tärkeää jatkaa toimia merentutkimuksen ja merenkulkualan tutkimuksen eri osa-alueilla, mutta siinä myös keskitytään parantamaan vuorovaikutusta merentutkimuksen ja merenkulkualan tutkimuksen välillä sen sijaan, että siinä keskityttäisiin jo vakiintuneisiin tutkimusaloihin,

I.

katsoo, että syrjäisimmillä alueilla olevat osaamiskeskukset ovat etuoikeutettuja Euroopan meriympäristön seurantakeskuksia merien ja merenkulkualan tutkimusstrategian puitteissa,

J.

katsoo, että yhteisen kalastuspolitiikan tuleva uudelleentarkastelu, jossa asetetaan etusijalle alueellinen ja ekosysteemeihin pohjautuva hallinta, edellyttää tieteellisten tietojen muodostamaa vankkaa perustaa,

1.

katsoo, että tutkimuspolitiikassa on tarpeen kiinnittää entistä enemmän huomiota kalastuksen ja vesiviljelyn erityisongelmiin, koska tällä alalla on unionissa taloudellista, sosiaalista ja poliittista merkitystä;

2.

on tyytyväinen siihen, että komissio on strategiassaan merien ja merenkulkualan tutkimusta varten pyrkinyt ohjaamaan uudelleen resursseja merentutkimuksen ja merenkulkualan tutkimuksen integroinnin parantamiseksi;

3.

muistuttaa komissiolle, että sillä on asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesti oikeudellinen velvoite perustaa yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevat ehdotuksensa ”moitteettomiin tieteellisiin lausuntoihin ja ennalta varautumisen periaatteeseen”; kehottaa komissiota korostamaan ja tuomaan esiin meren ja kalakantojen tilaa koskevan tieteellisen tutkimuksen merkitystä;

4.

on huolissaan seitsemännen puiteohjelman aihealueiden uudelleenjärjestelystä, jonka takia kalantuotannon tutkimus on erotettu kalastuksesta ja meriekologiasta, vaikka yhteisen kalastuspolitiikan selkeä suunnanmuutos kohti ekosysteemiperustaista lähestymistapaa edellyttäisi integroinnin lisäämistä;

5.

pitää valitettavana, ettei seitsemännessä puiteohjelmassa pidetä kalastusta eikä vesiviljelyä erityisinä toimintalinjoina ja että siinä vain viitataan aihealueeseen 2 ”Elintarvikkeet, maatalous, kalastus ja bioteknologia”, joka voisi hyvin laajasti ymmärrettynä kattaa kalastusta koskevan tutkimuksen; huomauttaa, että sama pätee aihealueeseen 6 ”Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)”;

6.

pyytää komissiota tarkistamaan seitsemättä puiteohjelmaa vuodeksi 2010 suunnitellun väliarvioinnin yhteydessä siten, että se ottaa huomioon tämän päätöslauselman ja kiinnittää entistä enemmän huomiota kalastuksen ja vesiviljelyn erityisongelmiin;

7.

on vakuuttunut siitä, että niin poliittiset päättäjät kuin kalatalousalan toimijatkin tarvitsevat pikaisesti entistä käytännöllisempää tutkimusta ja että seitsemännen puiteohjelman keston vuoksi on ensiarvoisen tärkeää sisällyttää siihen tavoitteita, jotka on saavutettava;

8.

katsoo, että kalastusta ja vesiviljelyä koskevien erityisten toimintalinjojen puuttuminen seitsemännestä puiteohjelmasta tarkoittaa, ettei näillä aloilla valmistella riittävää määrää tutkimushankkeita, ja että se siten heikentää valittujen hankkeiden kiinnostavuutta ja merkitystä;

9.

korostaa, että yhteisen kalastuspolitiikan tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen perustaa soveltavan tutkimuksen erityisohjelmia ja varmistaa niiden rahoitus osoittamalla niihin riittävästi määrärahoja; katsoo sen vuoksi, että seitsemänteen puiteohjelmaan on sisällytettävä asiaankuuluva jakoperuste;

10.

pyytää komissiota käyttämään seitsemännestä puiteohjelmasta soveltavaan tutkimukseen yhteisen kalastuspolitiikan alalla myönnettävää rahoitusta siten, että sillä tuetaan eri jäsenvaltioiden tutkimustoimien välistä synergiaa ja saadaan aikaan kriittinen massa, jota suuriin monialaisiin merentutkimushaasteisiin vastaaminen edellyttää;

11.

suosittaa, että tieteellisessä merentutkimuksessa asetettaisiin etusijalle paitsi tutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää elollisten vesiluonnonvarojen tila, myös ekosysteemiset, kaupalliset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat, jotka ovat ratkaisevassa asemassa kalastuksenhoidossa ja siten olennaisia;

12.

katsoo, että etenkin kalastuksessa ja vesiviljelyssä on asetettava etusijalle soveltava tutkimus, jonka perimmäisenä tavoitteena on oltava lainsäädännön perustana olevien tieteellisten tietojen ja kalastuksenhoidon parantaminen, erityisesti suurimmassa biologisessa vaarassa olevien lajien elvytyssuunnitelmien osalta;

13.

toteaa, että kalastajien ja tutkijoiden välillä on lyhyellä aikavälillä ilmeinen eturistiriita, kun taas pitkän aikavälin tavoitteet ovat yhteensopivampia; katsoo, että kestävän kalastuspolitiikan on perustuttava yhteisymmärrykseen meren tilasta; kehottaa komissiota parantamaan kalastajien ja tutkijoiden välistä yhteistyötä;

14.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tähdentämään ja toteamaan selvästi kalastajille, että oletettuja lyhyen aikavälin taloudellisia menetyksiä arvioitaessa on heidän etunsa mukaista ottaa huomioon keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä odotettavissa olevat taloudelliset hyödyt;

15.

korostaa, että nuorten tutkijoiden kato kalastusta koskevassa soveltavassa tutkimuksessa on huolestuttava ongelma, joka liittyy siihen, ettei tällainen ammattiura juuri houkuttele verrattuna perustutkimukseen ja muihin tieteenaloihin;

16.

korostaa, että tätä tieteenhaaraa varten yliopistoihin on tarpeen luoda uudelleen kiinnostavia ja palkitsevia uramahdollisuuksia, joista voidaan edetä hyväpalkkaiselle ammattiuralle;

17.

tukee koulutuspolitiikkaa, jossa nuoria tutkijoita kannustetaan entistä enemmän valitsemaan kalastusta koskeva soveltava tutkimus perustutkimuksen sijasta;

18.

kehottaa komissiota edistämään sellaisen pysyvän eurooppalaisen verkoston perustamista, joka perustuu jäsenvaltioissa jo olemassa olevaan fyysiseen infrastruktuuriin ja jonka tarkoituksena on havainnoida meriympäristöä ja kerätä sitä koskevia tietoja, sillä tämä helpottaisi tietojen vaihtoa alan toimijoiden ja tutkimuslaitosten välillä sekä pitäisi Euroopan unionin kärkiasemassa; kehottaa komissiota ottamaan erityisesti huomioon tässä verkostossa syrjäisimmillä alueilla olevat tutkimuskeskukset;

19.

palauttaa mieliin, että on tarpeen yhdenmukaistaa jäsenvaltioissa käytettyjä erilaisia soveltavan tutkimuksen malleja, jolloin tuloksia voidaan entistä paremmin vertailla ja tietojen yhdistäminen helpottuu;

20.

pyytää komissiota kannustamaan tiedeyhteisöä, jotta se kehittäisi edelleen yhteisiä metodologiasääntöjä elollisten vesiluonnonvarojen tutkimukseen ja tehostaisi yhteistyötä kansallisten tutkimuslaitosten välillä;

21.

pyytää komissiota kokoamaan erityistietoja tutkijoiden ja kalastajien välisen vuoropuhelun nykytilasta eri jäsenvaltioissa ja selvittämään parhaat käytännöt;

22.

korostaa, että alueellisilla neuvoa-antavilla toimikunnilla on tärkeä tehtävä soveltavassa tutkimuksessa, ja pyytää sen vuoksi, että tutkijat voivat olla tällaisten elinten täysivaltaisia jäseniä;

23.

panee huolestuneena merkille, että kokonaissumma, jonka jäsenvaltiot käyttävät kalatalousalaa koskevien tietojen keräämiseen, on pienentynyt jatkuvasti vuodesta 2006 lähtien;

24.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan EU:n talousarviossa saatavilla olevia määrärahoja, erityisesti budjettikohdan 11 07 02 ”Tuki kalavarojen hoitoon (tieteellisten lausuntojen parantaminen)” määrärahoja, kalatalousalan tietojen keruuseen;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.