52009DC0388

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 22.7.2009

KOM(2009) 388 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

Moottoriajoneuvoalan tuleva kilpailuoikeudellinen kehys (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SEC(2009) 1052}{SEC(2009) 1053}

KOMISSION TIEDONANTO

Moottoriajoneuvoalan tuleva kilpailuoikeudellinen kehys(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. Tiedonannon tarkoitus ja soveltamisala

1.1. Johdanto

1. Moottoriajoneuvojen valmistajat jakelevat tuotteitaan sekä hoitavat tuotteidensa korjauksen ja huollon valtuutettujen jälleenmyyjä- ja korjaamoverkostojen kautta. Nämä verkostot muodostavien samankaltaisten vertikaalisten sopimusten kokonaisuudet saattavat edellyttää arviointia perustamissopimuksen 81 artiklan nojalla. Ryhmäpoikkeusasetuksilla luodaan oikeusvarmuus (nk. safe harbour ) perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan kuuluville sopimusryhmille. Sopimuspuolten ei sen vuoksi ole tarpeen arvioida, voidaanko kyseisille sopimuksille myöntää perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määrätty poikkeus. Ryhmäpoikkeuksilla parannetaan tällä tavoin oikeusvarmuutta ja EU:n kilpailusääntöjen yhtenäistä soveltamista koko EU:ssa. Sopimusten, jotka eivät kuulu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan, ei otaksuta olevan lainvastaisia. Ne on kuitenkin arvioitava erikseen.

2. Moottoriajoneuvoalaan, joka kattaa henkilöautot ja hyötyajoneuvot, on sovellettu 1980-luvun puolivälistä erityisiä ryhmäpoikkeusasetuksia. Näistä viimeisin on komission asetus (EY) N:o 1400/2002, joka annettiin heinäkuussa 2002 ja jota alettiin soveltaa 1. lokakuuta 2003. Kyseisen asetuksen voimassaolo päättyy 31. toukokuuta 2010. Sidosryhmät ovat käytännöllisesti katsoen yksimielisiä siitä, että alaan olisi sovellettava kyseisen päivämäärän jälkeenkin ryhmäpoikkeusta, joka voisi olla joko yleinen tai alakohtainen. Tämän tiedonannon tarkoituksena on vahvistaa perustoimintalinjat tulevalle oikeudelliselle kehykselle, jota olisi sovellettava moottoriajoneuvojen jakelua ja myynnin jälkeisiä palveluita koskeviin sopimuksiin asetuksen (EY) N:o 1400/2002 voimassaolon päättymisen jälkeen. Asianomaisia osapuolia kehotetaan esittämään huomautuksensa tästä tiedonannosta 25. syyskuuta 2009 mennessä. Komissio ottaa kyseiset huomautukset asianmukaisesti huomioon myöhemmässä lainsäädäntömenettelyssä.

1.2. Tätä tiedonantoa edeltänyt arviointiprosessi

3. Komissio antoi asetuksen (EY) N:o 1400/2002 11 artiklan 2 kohdan nojalla, perusteellisen markkinatutkimuksen jälkeen 31. toukokuuta 2008 arviointikertomuksen[1] ryhmäpoikkeuksen vaikutuksista alalla noudatettaviin menettelytapoihin ja kyseisten menettelytapojen vaikutuksista kilpailuun EU:n markkinoilla. Kertomuksen julkaisemisen jälkeen saatiin lukuisia kannanottoja monilta eri sidosryhmiltä, kuten ajoneuvojen valmistajilta, jälleenmyyjiltä ja valtuutetuilta korjaamoilta, riippumattomilta autokauppiailta, kuluttajilta, kansallisilta viranomaisilta ja oikeusalan edustajilta.[2]

4. Komission yksiköt ovat laatineet arviointikertomuksen ja sitä seuranneiden kuulemisten ja keskusteluiden perusteella vaikutusten arviointia koskevan kertomuksen, jossa arvioidaan eri toimintavaihtoehdoista mahdollisesti aiheutuvia etuja ja kustannuksia moottoriajoneuvoalaan tulevaisuudessa sovellettavan järjestelmän kannalta. Tämä tiedonanto on sen vuoksi tarkoitettu luettavaksi yhdessä vaikutusten arviointia koskevan kertomuksen kanssa.

5. Vaikutusten arviointia koskevassa kertomuksessa arvioitiin seuraavia neljää vaihtoehtoa: i) nykyisen asetuksen voimassaoloa jatketaan; ii) nykyisen asetuksen voimassaolon annetaan päättyä ja hyväksytään se, että vertikaalisia sopimuksia koskevaa yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, jäljempänä ’yleinen ryhmäpoikkeusasetus’[3], sovelletaan myös moottoriajoneuvoalaan; iii) annetaan alakohtaisia määräyksiä[4] yleistä ryhmäpoikkeusasetusta täydentävien suuntaviivojen muodossa; iv) annetaan alakohtaisia määräyksiä sellaisen ryhmäpoikkeusasetuksen muodossa, jossa keskitytään myynnin jälkeisillä markkinoilla ilmeneviin kilpailunrajoituksiin ja jolla täydennetään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksiä.

6. Vaikka vaikutusten arviointia koskevan kertomuksen päätelmissä pidettiin vaihtoehtoa iii hieman muita vaihtoehtoja parempana, vaihtoehtoa iii koskeva kokonaisarviointi ei eronnut olennaisesti vaihtoehtoa iv koskevasta arvioinnista, sillä molempiin vaihtoehtoihin liittyy sekä hyviä että huonoja puolia. Tämän vuoksi kertomuksessa ei suljettu pois mahdollisuutta, että paras vaihtoehto voisi olla näiden kahden vaihtoehdon parhaiden ominaisuuksien yhdistelmä.

7. Tässä tiedonannossa otetaan huomioon myös se, että moottoriajoneuvoteollisuus on tällä hetkellä vaikeassa tilanteessa kysynnän laskettua jyrkästi yleisen talouskriisin ja kuluttajien luottamuksen heikkenemisen vuoksi, sillä epävarmuudentunne on saanut kuluttajat luopumaan autojen kaltaisten kalliiden tavaroiden hankinnasta. Hyötyajoneuvojen kohdalla kysynnän ja tuotannon supistuminen on ollut vielä voimakkaampaa. Autoteollisuuden kriisi on kaiken kaikkiaan ollut erityisen syvä pääasiassa siksi, että alalla oli jo valmiiksi rakenteellista ylikapasiteettia. Tätä taustaa vasten komissio pitää tärkeänä, että moottoriajoneuvoalalle määritetään selkeät ja ennakoitavissa olevat kilpailupolitiikan puitteet, jotta vältetään epävarmuus erityisesti nykyisessä kriisitilanteessa, ja että autoteollisuuden kohtaamat haasteet ja alan merkitys koko Euroopan taloudelle otetaan riittävässä määrin huomioon. Tämä tiedonanto perustuu laajempiin pohdintoihin autoteollisuuden tulevaisuudesta, toimittajista – joista suurin osa on pk-yrityksiä – ja asiakkaista. Se olisikin nähtävä osana alan yleisiä toimintapuitteita. Koska pk-yritykset ovat tärkeitä toimijoita erityisesti myynnin jälkeisillä markkinoilla, tässä tiedonannossa noudatetaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa sovittuja periaatteita.

1.3. Moottoriajoneuvojen jakelua ja myynnin jälkeisiä palveluita koskeviin sopimuksiin tulevaisuudessa sovellettavan oikeudellisen kehyksen pääkohdat

8. Komissio noudattaa vertikaalisten sopimusten alalla kilpailupolitiikkaa, jonka yleistavoitteena on antaa yrityksille mahdollisuus hyötyä ryhmäpoikkeusasetusten antamisen avulla luotavasta oikeusvarmuudesta. Tarkoituksena on perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti yhtäältä turvata markkinoiden tehokas valvonta sekä toisaalta yksinkertaistaa hallintoa ja alentaa kustannuksia, joita yrityksille aiheutuu säännösten noudattamisesta.

9. Markkinoiden tehokkaan valvonnan varmistamisen osalta komissio toteaa, että erityistavoitteet, joihin asetus (EY) N:o 1400/2002 perustuu, pysyvät edelleen voimassa. Kyseisiä tavoitteita käsitellään jäljempänä 2 jaksossa.

10. Mainittujen erityistavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavien toimenpiteiden osalta olisi muistettava, että ryhmäpoikkeuksia sovelletaan vain niihin sopimuksiin, joiden voidaan olettaa täyttävän 81 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä. Ryhmäpoikkeusten soveltamisalaa ei kuitenkaan pitäisi rajata niin kapeaksi, että niiden soveltamisen valvonnasta vastaaville tahoille aiheutuvat hallintokustannukset ja kustannukset, joita yrityksille aiheutuu säännösten noudattamisesta, kasvavat kohtuuttomasti, kun sopimukset, joilla ei todennäköisesti ole kilpailunvastaisia nettovaikutuksia, joudutaan arvioimaan erikseen.

11. Tästä seuraa myös, että komission olisi pidätyttävä asettamasta sääntelyrajoituksia, joita ei voida perustella markkinoilla käytävän kilpailun suojaamisella vaan jotka voivat sen sijaan haitata alan pyrkimyksiä parantaa kilpailukykyään maailmanlaajuisesti. Tulevaisuudessa käyttöön otettavan järjestelmän olisi toisaalta annettava kilpailuviranomaisille mahdollisuus keskittää resurssinsa menettelyihin, jotka liittyvät vakavimpiin kilpailusääntöjen rikkomuksiin. Näin voidaan optimoida valvontatoimet, vahvistaa 81 artiklan pelotevaikutusta ja parantaa kilpailupolitiikalla saavutettavia tuloksia. Tällaisen menettelytavan odotetaankin vaikuttavan kaiken kaikkiaan myönteisesti kuluttajien hyvinvointiin.

12. Määritelläkseen tarkoituksenmukaisen soveltamisalan moottoriajoneuvoalaan sovellettavalle ryhmäpoikkeukselle komission on tarpeen ottaa huomioon merkityksellisillä markkinoilla vallitsevat kilpailuolosuhteet ja se, että olisi noudatettava perusjaottelua, jossa erotetaan toisistaan uusien moottoriajoneuvojen myynnin markkinat sekä korjaus- ja huoltopalveluiden ja/tai varaosien jakelun markkinat.

13. Uusien moottoriajoneuvojen myynnin osalta komissio ei ole havainnut viitteitä siitä, että EU:ssa käytävässä kilpailussa olisi merkittäviä puutteita. Se katsoo tämän vuoksi, että moottoriajoneuvojen jakelusopimusten olisi hyödyttävä vertikaalisia sopimuksia koskevalla yleisellä ryhmäpoikkeusasetuksella luotavasta oikeusvarmuudesta. Tietyistä erityiskysymyksistä olisi myös annettava alakohtaisia suuntaviivoja, joissa annetaan tarkempia tietoja yleisperiaatteiden soveltamisesta ja erityisesti edellytyksistä, joiden täyttyessä yleisestä ryhmäpoikkeuksesta saatava etu saatetaan peruuttaa jäljempänä 2.1 jaksossa kuvaillulla tavalla.

14. Korjaus- ja huoltopalveluiden ja/tai varaosien jakelun markkinoiden osalta komissio toteaa, että kilpailu ei ole niillä yhtä kireää, sillä kyseisten markkinoiden merkkikohtaisen luonteen vuoksi ajoneuvonvalmistajien valtuutettujen verkostojen markkinaosuudet ovat yleensä suuret. Jos oikeusvarmuudesta hyötymistä rajoitetaan siten, että kaikkiin sopimuksiin sovelletaan markkinaosuudelle asetettua 30 prosentin kynnysarvoa, yleinen ryhmäpoikkeus mahdollistaisi jo itsessään 81 artiklan kohdennetun ja tehokkaan soveltamisen kyseisiin sopimuksiin. Tehostaakseen kilpailupolitiikkaansa ja lisätäkseen sen ennakoitavuutta komissio täydentää kuitenkin yleistä ryhmäpoikkeusasetusta alakohtaisilla määräyksillä, jotka on suunniteltu siten, että niillä voidaan ratkaista moottoriajoneuvoalan kannalta erityisen ongelmallisia kysymyksiä.

2. Tavoitteet ja toimintalinjan valinta

2.1. Estetään kilpailevien ajoneuvonvalmistajien sulkeminen markkinoilta ja turvataan niiden pääsy ajoneuvojen vähittäis- ja korjausmarkkinoille

15. Komissio pyrkii turvaamaan kilpailun minimoimalla riskin, että vakiintuneet yritykset sulkevat kilpailevat ajoneuvonvalmistajat markkinoilta kilpailukieltovelvoitteiden laajan käytön avulla. Kyseiset velvoitteet estävät jälleenmyyjiä myymästä tai rajoittavat muulla tavalla niiden mahdollisuutta myydä kilpailevia merkkejä. Markkinoiden sulkemiseen liittyvien riskien arvioinnissa olisi kuitenkin otettava huomioon mahdollisuus, että useamman tuotemerkin myynti aiheuttaa nk. vapaamatkustajuutta eli muiden jälleenmyyjien myyntiponnisteluiden ilmaista hyödyntämistä ja investointien jäämistä alle optimaalisen tason.

16. Olisi pidettävä mielessä, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön[5] mukaan yhden tuotemerkin määräämistä koskevia velvoitteita ei katsota velvoitteiksi, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Ne saattavat jäädä 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle erityisesti silloin, kun ne täyttävät nk. de minimis -tiedonannon[6] mukaiset edellytykset. Tämän vuoksi yhden tuotemerkin määräämistä koskevien velvoitteiden jättämistä asetuksella myönnettävän ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle ei voida katsoa automaattisesti perusteeksi sille, että jälleenmyyjille myönnetään oikeus myydä kilpailevien valmistajien merkkejä riippumatta taloudellisesta tilanteesta, jossa kyseisiä velvoitteita sovelletaan. Osapuolten markkinavoima ja merkityksellisten markkinoiden ominaisuudet ovat tärkeimpiä tekijöitä määritettäessä, kuuluvatko yhden tuotemerkin määräämistä koskevat velvoitteet 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jolloin ne on arvioitava 81 artiklan 3 kohdan nojalla.

17. Tarve verrata mahdollisia kilpailunvastaisia vaikutuksia ja tehokkuusetuja riittävässä määrin toisiinsa otetaan yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa huomioon siten, että se kattaa yhden tuotemerkin määräämistä koskevat sopimukset vain sillä edellytyksellä, että toimittajan markkinaosuus on enintään 30 prosenttia ja yhden tuotemerkin määräämistä koskevien velvoitteiden kesto on enintään viisi vuotta. Tämä merkitsee sitä, että voidakseen hyötyä yleisestä ryhmäpoikkeuksesta jälleenmyyjien on kyettävä tosiasiallisesti lopettamaan yhden tuotemerkin määräämistä koskeva järjestely ensimmäisten viiden vuoden jälkeen menettämättä jakelusopimustaan ja siihen liittyviä tuotemerkkikohtaisia investointeja. Jälleenmyyntisopimusten tekeminen määräämättömäksi ajaksi tai – harvoissa tapauksissa – vähintään viiden vuoden jaksoiksi, jotka voidaan uusia, on kuitenkin moottoriajoneuvoalalla yleinen käytäntö. Tämä merkitsisi sitä, että ajoneuvonvalmistajien käyttämistä nykyisistä sopimuksista valtaosa jäisi yleisen ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne sisältävät yhden tuotemerkin määräämistä koskevia velvoitteita, joita sovelletaan yli viiden vuoden ajan.

18. Suurin ero nykyisen asetuksen (EY) N:o 1400/2002 erityissäännösten ja yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen välillä on kilpailukieltovelvoitteiden määritelmä. Asetuksessa (EY) N:o 1400/2002 tällä käsitteellä tarkoitetaan mitä tahansa välillistä tai välitöntä velvoitetta, jonka vuoksi jälleenmyyjä ostaa toimittajalta yli 30 prosenttia kyseisten tavaroiden kokonaisostoista. Jälleenmyyjän sallitaan kuitenkin myydä enintään kahta muuta kilpailevien toimittajien tuotemerkkiä, joita voidaan myydä joko eri esittelytiloissa tai samassa esittelytilassa. Yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa määritelmä on rajattu kattamaan vain ne (yli viisi vuotta voimassa olevat) velvoitteet, joiden vuoksi jälleenmyyjä ei voi valmistaa, ostaa, myydä eikä jälleenmyydä sopimustavaroiden kanssa kilpailevia tavaroita eikä ostaa toimittajalta yli 80:tä prosenttia kyseisten tavaroiden kokonaisostoista. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että viiden vuoden kuluttua jälleenmyyjän pitäisi voida ottaa vapaasti myyntiin yksi lisämerkki, jota saatetaan kuitenkin joutua myymään erillisessä esittelytilassa.

19. Olisi kuitenkin muistettava, että useamman tuotemerkin myynti samassa esittelytilassa on markkinoilla erittäin vähäisessä määrin omaksuttu käytäntö. Ei ole myöskään vankkaa empiiristä näyttöä siitä, että tällainen jakelumuoto olisi helpottanut merkittävässä määrin uusien tulokkaiden pääsyä EU:n markkinoille. Useamman tuotemerkin myyntiä harjoitettiin lisäksi jo ennen asetuksen (EY) N:o 1400/2002 voimaantuloa sellaisilla maantieteellisillä alueilla, joilla kyseisen jakelumuodon käyttö oli taloudelliselta kannalta järkevää paikallisten markkinaolosuhteiden vuoksi. Onkin todennäköistä, että sen käyttöä jatketaan riippumatta siitä, muutetaanko oikeudellista kehystä vai ei. Olisi lisäksi korostettava, että sopivan moottoriajoneuvon etsinnästä aiheutuvien kustannusten prosentuaalinen osuus tuotteen arvosta on pieni. Tämän vuoksi kuluttajat ovat yleensä halukkaita käymään eri esittelytiloissa vertaillakseen kilpailevia ajoneuvoja toisiinsa. Käyminen eri jälleenmyyjien liikkeissä hintojen vertailemiseksi ja tinkimiseksi on käytännössä tavanomainen osa hankintaprosessia. Kuluttajat voivat lisäksi helposti vertailla tuotteita internetissä. Useamman merkin myynti samoissa esittelytiloissa voi myös heikentää merkin tuotekuvaa ja saada valmistajat ryhtymään toimiin yrityskuvansa säilyttämiseksi mukauttamalla jälleenmyyjille asetettavia vaatimuksia. Lisäksi valmistajat saattavat vähentää investointejaan, esimerkiksi koulutusinvestointeja, jälleenmyyjiin välttääkseen vapaamatkustajuuteen liittyvät riskit. Nämä tekijät ovat käytännössä kasvattaneet yleisesti jälleenmyyjien jakelukustannuksia.

20. Korjauspalveluiden alalla yhden tuotemerkin määräämistä koskevat velvoitteet jäisivät joka tapauksessa vertikaalisiin sopimuksiin sovellettavan ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle, koska valmistajien korjaamoverkostojen markkinaosuudet ylittävät yleensä 30 prosentin kynnysarvon. Myynnin jälkeisiä palveluita koskevien sopimusten tapauksessa ei tämän vuoksi ole mitään eroa edellä mainittujen vaihtoehtojen välillä.

21. Komissio toteaa edellä esitetyn perusteella, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen yhden tuotemerkin määräämistä koskeviin velvoitteisiin moottoriajoneuvoalalla on tasapainoinen ratkaisu, kun otetaan huomioon ensimarkkinoille ominainen tuotemerkkien välisen kilpailun kireys ja riski jakelussa saatavien tehokkuusetujen estämisestä sääntelyrajoituksilla, jotka eivät olisi oikeassa suhteessa markkinoilla käytävän kilpailun suojaamista koskevaan tavoitteeseen, sekä kun otetaan lisäksi huomioon useamman tuotemerkin myyntiä koskevat suojatoimenpiteet, jotka perustuvat yleisiin sääntöihin. Lisäksi ryhmäpoikkeuksesta saatavan edun peruuttamiseen perustuvaa mekanismia voidaan edelleen käyttää lisäsuojatoimenpiteenä siltä varalta, että yhden tuotemerkin määräämistä koskevia velvoitteita sisältävien sopimusten rinnakkaisilla verkostoilla on kilpailunvastaisia markkinat sulkevia vaikutuksia.

22. Oikeusvarmuuden lisäämiseksi komissio antaa erityisiä suuntaviivoja, joissa täsmennetään, että kun yhden tuotemerkin määräämistä koskevat velvoitteet sulkevat uudet tulokkaat markkinoilta ja aiheuttavat kilpailunvastaisia vaikutuksia, ryhmäpoikkeuksesta saatava etu voidaan peruuttaa. Kyseisissä ohjeissa tehdään myös selväksi, että vähimmäisostovaatimuksilla, jotka ovat enintään 80 prosenttia jälleenmyyjän vuotuisista kokonaisostoista, saattaa tietyissä olosuhteissa kuitenkin olla asiakasuskollisuutta lisääviä vaikutuksia, ja sen vuoksi niitä voidaan käsitellä yhden tuotemerkin määräämistä koskevien velvoitteiden tavoin.

2.2. Suojataan tuotemerkin sisäinen kilpailu

23. Tuotemerkin sisäinen kilpailu on tärkeää markkinoilla, joilla tuotemerkkien välinen kilpailu valmistajien ja/tai jakelijoiden tasolla on heikkoa. Markkinoilla, joilla tuotemerkkien välinen kilpailu on tiukkaa, toimittajien ja ostajien välinen kilpailuvuorovaikutus ohjaa sopimuspuolet luontaisesti toteuttamaan kustannustehokkaimpia ja tehoavimpia liiketoimia ja on tae siitä, että tästä saatava hyöty siirretään edelleen kuluttajille. Sääntelytoimiin liittyy tällaisissa olosuhteissa riski tarpeettoman rasituksen aiheuttamisesta yrityksille, mikä voi viime kädessä heikentää yritysten tehokkuutta. Komissio myöntää kuitenkin, että rinnakkaiskaupan suojaaminen kuuluu yhteismarkkinoiden päätavoitteisiin ja että siitä on olemassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä[7].

24. Nykyisellä asetuksella myönnetään ryhmäpoikkeus uusien moottoriajoneuvojen määrällisesti valikoivalle jakelulle markkinaosuudelle asetettuun 40 prosentin kynnysarvoon saakka. Tämä laaja oikeusvarmuus yhdistetään nykyisessä asetuksessa vakavimpia kilpailunrajoituksia koskeviin tiukennettuihin säännöksiin ja erityisedellytyksiin, jotka koskevat muun muassa rajoituksia, joilla jälleenmyyjiä estetään teettämästä korjaus- ja huoltotoimintoja alihankintana ja avaamasta lisämyyntipisteitä (nk. sijaintilauseke). Tiukemmilla edellytyksillä pyrittiin lisäämään autojen jakelumallien monimuotoisuutta keinona ylläpitää tuotemerkin sisäistä kilpailua.

25. Sääntöjen tiukentamisesta on saatu vain harvoja havaittavissa olevia etuja. Komission toteuttama markkinatutkimus osoitti, että jälleenmyyjät eivät ole tarttuneet niille tarjottuun tilaisuuteen erikoistua pelkkään myyntitoimintaan ja teettää kannattavat korjaus- ja huoltopalvelut alihankintana. Jälleenmyyjien avaamien lisämyyntipisteiden määrä on myös erittäin pieni.

26. Nykyiset säännöt ovat toisaalta aiheuttaneet tuntuvia haittoja olosuhteissa, joille on ominaista kireä tuotemerkkien välinen kilpailu uusien moottoriajoneuvon myynnin markkinoilla. Erityisesti lisämyyntipisteiden määrän hallitsematon kasvu voi tarjota joillekin jälleenmyyjille tilaisuuden toisten jälleenmyyjien tekemien investointien ilmaiseen hyödyntämiseen. Se on lisäksi saanut ajoneuvonvalmistajat toteuttamaan toimia verkostojensa eheyden säilyttämiseksi laatuvaatimuksin. Tämä puolestaan on kasvattanut jälleenmyyjien investointikustannuksia ja supistanut niiden tuottomarginaaleja.

27. Komissio toteaa tämän vuoksi, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen hyödyttää yrityksiä ja kuluttajia poistamalla sääntelyrajoitukset, jotka vääristävät osapuolten investointikannustimia. Tämä merkitsee sitä, että valikoivaan jakeluun aletaan soveltaa markkinaosuudelle asetettua yleistä 30 prosentin kynnysarvoa ja sijaintilausekkeille ja pelkkää myyntiä harjoittaviin jälleenmyyjiin kohdistuville rajoituksille myönnetään poikkeus tähän alennettuun kynnysarvoon saakka. Lisätäkseen oikeusvarmuutta ja hillitäkseen kustannuksia, joita yrityksille aiheutuu säännösten noudattamisesta, komissio ehdottaa kuitenkin alakohtaisten suuntaviivojen antamista sellaisten tapausten arviointia varten, joissa markkinaosuudelle asetettu 30 prosentin kynnysarvo ylittyy.

28. On lisäksi mahdollista, että moottoriajoneuvojen rajoittamaton rinnakkaiskauppa hyödyttää kuluttajia. Tämän vuoksi komissio määrittää alakohtaisissa suuntaviivoissa, millaisissa olosuhteissa sopimuksissa, jotka rajoittavat jälleenmyyjien mahdollisuuksia hankkia ja jälleenmyydä ulkomaisten eritelmien mukaisia ajoneuvoja (nk. saatavuuslauseke), katsottaisiin olevan kyse aktiivisen ja/tai passiivisen myynnin välillisestä rajoittamisesta, jolloin sopimusten katsottaisiin rikkovan 81 artiklaa.[8]

2.3. Suojataan riippumattomien ja valtuutettujen korjaamoiden välinen kilpailu

29. Riippumattomien korjaamoiden taholta tuleva kilpailu aiheuttaa voimakasta kilpailupainetta valtuutetuille korjaamoverkostoille, sillä riippumattomat korjaamot tarjoavat kuluttajille vastaavanlaista palvelua, usein alhaisemmilla hinnoilla. Riippumattomat korjaamot voivat kuitenkin kilpailla tehokkaasti vain, jos niillä on käytettävissään korjaus- ja huoltotöiden kannalta keskeisiä teknisiä tietoja ja varaosia. Nykyisellä asetuksella on pyritty varmistamaan keskeisten tietojen ja varaosien saatavuus määrittämällä erityiset vakavimpiin kuuluvat rajoitukset.

30. Kysymyksiä, jotka liittyvät varaosien saatavuuteen mahdollisesti vaikuttaviin rajoituksiin, käsitellään jäljempänä 2.5 jaksossa.

31. Korjaustöissä käytettävien teknisten tietojen saatavuuden osalta on aiheellista muistuttaa, että asetuksessa (EY) N:o 715/2007[9], jolla säännellään kevyiden henkilöajoneuvojen ja hyötyajoneuvojen tyyppihyväksyntää, vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan, että kyseiset tiedot ovat kokonaisuudessaan ja syrjimättömästi kaikkien riippumattomien toimijoiden saatavilla. Asetusta (EY) N:o 715/2007 sovelletaan jo vapaaehtoiselta pohjalta, ja sen soveltaminen muuttuu 1. syyskuuta 2009 pakolliseksi uusien tyyppihyväksyntöjen osalta.[10] Autokannassa tulee kuitenkin olemaan vielä useiden vuosien ajan suuri määrä ajoneuvoja, jotka eivät kuulu asetuksen (EY) N:o 715/2007 soveltamisalaan ja jotka muodostavat riippumattomien korjaamoiden kannalta merkittävät markkinat. Komissio katsoo tämän vuoksi, että on tärkeää jatkaa kilpailusääntöjen soveltamisen valvontaa, koska sen avulla voidaan estää riippumattomien toimijoiden sulkeminen markkinoilta varmistamalla, että nykyisen autokannan korjaamiseen liittyvät tekniset tiedot ovat yhtäläisin edellytyksin niiden saatavilla.

32. Olisi kuitenkin huomattava myös, että kilpailunvastaiset markkinoilta sulkevat vaikutukset voivat johtua myös muista käytännöistä, joiden tarkoituksena on suojata valtuutettuja korjaamoita riippumattomien korjaamoiden aiheuttamalta kilpailulta. Tyypillinen esimerkki tästä on ajoneuvonvalmistajan antamien lakisääteisten ja pidennettyjen takuusitoumusten mahdollinen väärinkäyttö, sillä takuusitoumuksia noudatetaan toisinaan vain sillä edellytyksellä, että kaikki korjaus- ja huoltotyöt, myös takuuehtojen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät työt, teetetään valtuutetun verkoston jäsenellä. Yksi nykyisen asetuksen haittapuolista on se, että asetus on estänyt tehokkaiden korjaustoimien kohdistamisen kyseisenkaltaisiin mahdollisesti haitallisiin käytäntöihin, koska sen nojalla myönnetään poikkeus laadullisesti valikoiville jakelusopimuksille ilman markkinaosuudelle asetettua kynnysarvoa.

33. Komissio katsoo tämän vuoksi, että poikkeuksen myöntäminen valikoivalle jakelulle olisi rajattava järjestelmiin, jotka eivät ylitä markkinaosuudelle asetettua 30 prosentin kynnysarvoa, jolloin yleinen ryhmäpoikkeusasetus mahdollistaisi potentiaalisesti haitallisten käytäntöjen laajemman ja keskitetymmän valvonnan sekä parantaisi sitä kautta riippumattomien ja valtuutettujen korjaamoiden välistä kilpailua. Tehostaakseen valvontaa komissio ehdottaa, että tulevissa alakohtaisissa määräyksissä määritettäisiin olosuhteet, joissa kieltäytyminen asettamasta teknisiä tietoja kokonaisuudessaan ja syrjimättömästi riippumattomien toimijoiden saataville tai takuusitoumusten väärinkäyttö aiheuttaisi sen, että laadullisesti valikoivat sopimukset sisällytetään 81 artiklan soveltamisalaan ja otetaan soveltamisen valvonnan edellyttämien toimien kohteiksi.

2.4. Varmistetaan tehokas kilpailu ajoneuvonvalmistajien valtuutetuissa korjaamoverkostoissa

34. Tietyn ajoneuvomerkin valtuutettujen korjaamoiden välinen kilpailu on erityisen tärkeä seikka uudemman (ts. enintään neljä vuotta vanhan) ajoneuvon omistavien autoilijoiden kannalta. Valtuutetuissa korjaamoverkostoissa teetettävien korjaustöiden prosentuaalinen osuus uudempien ajoneuvojen korjaustöistä on suuri kuluttajien mieltymysten vuoksi ja erityisesti siksi, että valtuutetuissa korjaamoissa säännöllisesti huollettujen autojen jäännösarvo on yleensä suurempi.

35. Korjaus- ja huoltopalveluiden katsotaan muodostavan merkkikohtaiset markkinat. Tietyn automerkin valtuutettujen korjaamoiden välisen kilpailun intensiteetti riippuu verkostoon pääsylle asetetuista edellytyksistä, jotka vahvistetaan valtuutettujen korjaamoiden kanssa tehtävissä vakiosopimuksissa. Koska tietyn merkin valtuutettujen korjaamoiden ja varaosien jakelijoiden verkoston markkinaosuus ylittää yleensä selkeästi 30 prosentin kynnysarvon, ajoneuvonvalmistajien, jotka haluavat kuulua asetuksen (EY) N:o 1400/2002 soveltamisalaan, ainoa mahdollisuus on harjoittaa laadullisesti valikoivaa jakelua. Tämä merkitsee sitä, että pääsyn kyseisten ajoneuvonvalmistajien valtuutettujen korjaamoiden verkostoihin on perustuttava valintakriteereihin, jotka objektiivisesti katsoen hyödyttävät loppukuluttajia. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltaminen johtaa samaan tulokseen.

36. Turvatakseen oikeusvarmuuden ja säännösten tehokkaan soveltamisen komissio määrittää tulevissa alakohtaisissa määräyksissä olosuhteet, joissa laadullisesti valikoiva jakelu jäisi 81 artiklan 1 kohdan mukaisen kiellon soveltamisalan ulkopuolelle, ja arviointipuitteet, joita käytetään ryhmäpoikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien sopimusten arvioinnissa. Alakohtaisissa määräyksissä määritetään erityisesti olosuhteet, joissa myynnin ja myynnin jälkeiset palvelut toisiinsa kytkevät sopimukset eivät rikkoisi 81 artiklaa. Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan mainita uusien tulokkaiden pyrkimykset päästä markkinoille.

2.5. Estetään varaosanvalmistajien sulkeminen autojen myynnin jälkeisiltä markkinoilta

37. Niiden varaosien lisäksi, joihin on painettu ajoneuvonvalmistajan tavaramerkki (nk. OEM-osat eli original equipment manufacturer -osat), markkinoilla on varaosia, jotka on valmistettu samalla tuotantolinjalla kuin ajoneuvon alkuperäinen komponentti (nk. OES-osat eli original equipment supplie r -osat). Lisäksi saatavilla on laadultaan vastaavien varaosien valmistajien varaosia. Näihin ryhmiin kuuluvat varaosat ovat usein edullisempia kuin samanlaiset osat, joihin on painettu ajoneuvonvalmistajan tavaramerkki. Tämän vuoksi on tärkeää suojella vaihtoehtoisia varaosantoimitusketjuja, jotka toimittavat osia sekä valtuutetuille että riippumattomille korjaamoille, rajoittamalla autonvalmistajien mahdollisuutta estää toimittajia myymästä myynnin jälkeisille markkinoille.

38. Nykyisen asetuksen nojalla rajoitukset, jotka kohdistuvat OES-osien toimittajien mahdollisuuteen myydä varaosia valtuutetuille korjaamoille, rajoitukset, jotka kohdistuvat valtuutettujen korjaamoiden mahdollisuuteen myydä osia riippumattomille korjaamoille, rajoitukset, jotka kohdistuvat valtuutettujen korjaamoiden mahdollisuuteen ostaa kilpailevia varaosia muista lähteistä kuin ajoneuvonvalmistajalta, ja rajoitukset, jotka kohdistuvat OES-osien toimittajien mahdollisuuteen painaa tunnuksensa ajoneuvonvalmistajille ensiasennusta varten toimitettuihin osiin, kuuluvat vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Ne katsotaan sen vuoksi rajoituksiksi, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua

39. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla kyseisiä rajoituksia ei kohdeltaisi rajoituksina, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, vaan ne tutkittaisiin erikseen. Markkinaosuudelle asetetun 30 prosentin kynnysarvon soveltaminen aiheuttaisi yleensä sen, että varaosien jakelusopimukset jäisivät yleisellä ryhmäpoikkeusasetuksella luodun oikeusvarmuuden ulkopuolelle, koska ajoneuvonvalmistajien osuus merkityksellisistä varaosamarkkinoista on todennäköisesti huomattavasti suurempi kuin 30 prosenttia. Edellä mainituille käytännöille ei sen vuoksi myönnettäisi ryhmäpoikkeusta ja 81 artiklaa voitaisiin soveltaa suoraan sopimuksiin, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua ja joista ei saada niiden rajoittavia vaikutuksia kompensoivia tehokkuusetuja.

40. Komissio katsoo edellä esitetyistä syistä, että säännösten soveltaminen olisi yhtä tehokasta kuin nykyään, jos kyseisenkaltaisiin rajoituksiin sovellettaisiin yleisiä sääntöjä. Tähän menettelytapaan mahdollisesti liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi komissio määrittää kuitenkin alakohtaisissa määräyksissä olosuhteet, joissa kyseisenkaltaisia rajoituksia sisältävät sopimukset sisällytettäisiin 81 artiklan soveltamisalaan ja otettaisiin soveltamisen valvonnan edellyttämien toimien kohteiksi.[11]

2.6. Säilytetään 81 artiklan pelotevaikutus

41. Lisäksi tavoitteena on säilyttää 81 artiklan pelotevaikutus, jotta voidaan välttää se, että valmistajat käyttävät ryhmäpoikkeusta estääkseen valtuutettuja jälleenmyyjiä ja korjaamoita toimimasta riippumattomasti ja kilpailua edistävällä tavalla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi asetuksessa säädetään toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on jälleenmyyjien uponneiden kustannusten suojaaminen (esim. sopimuksen kesto, irtisanomisajat, sopimusten irtisanomisen perustelut ja jälleenmyyntisopimusten siirto saman verkoston jäsenten kesken asetuksen 3 artiklan mukaisesti). Nämä toimenpiteet kuuluvat yleensä kansallisen sopimusoikeuden soveltamisalaan.

42. Monet seikat tukevat päätelmää, että jälleenmyyjien riippumattomuuden suojaaminen säännöksin, joilla säännellään tiettyjä sopimuslausekkeita ryhmäpoikkeuksen yhteydessä, ei ole enää tehokas eikä hyväksyttävä keino saavuttaa tätä tavoitetta.

43. Kuten komission arviointikertomuksessa todettiin, ei ole näyttöä siitä, että näillä säännöksillä olisi ollut tavoiteltu pelotevaikutus. Asetuksella on päinvastoin saattanut olla kielteisiä vaikutuksia, sillä se on voinut vaikeuttaa ajoneuvonvalmistajien pyrkimyksiä mukauttaa verkostojaan muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin. Kyky verkoston uudelleenjärjestelyyn on tällaisissa olosuhteissa olennaisen tärkeä seikka, jotta Euroopan autoteollisuus kykenee säilyttämään kilpailukykynsä ja parantamaan sitä pitemmällä aikavälillä.

44. Jälleenmyyjillä ei myöskään olisi tehokasta oikeussuojakeinoa siltä varalta, että niiden sopimuskumppani kieltäytyisi tekemästä sopimusta, joka sisältää kyseiset suojaamaan tarkoitetut määräykset. Tämä johtuu siitä, että kyseisillä säännöksillä ei luoda oikeuksia jälleenmyyjille eikä velvollisuuksia ajoneuvonvalmistajille, vaan poistetaan ainoastaan ryhmäpoikkeuksesta saatava etu ilman, että sopimusten katsottaisiin automaattisesti rikkovan 81 artiklan 1 kohtaa.

45. Näyttäisi lisäksi siltä, että komission on vaikea sisällyttää sopimussuojaa koskevia toimenpiteitä tulevaan kilpailuoikeudelliseen kehykseen, sillä kansallisen sopimus- ja yrityslainsäädännön ja EU:n kilpailuoikeuden soveltamisalat on nyt rajattu asetuksella (EY) N:o 1/2003. Komissio ilmoitti kyseisestä asetuksesta käydyissä neuvotteluissa haluavansa yhtyä neuvoston näkemykseen, jonka mukaan ”perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tavoitteena on suojata kilpailua markkinoilla”.[12] Säännökset, joilla on muita päätavoitteita, sisältyvät yleensä kansallisiin sopimuslakeihin.

46. Komissio aikoo tämän vuoksi soveltaa yleisiä sääntöjä. Tällä tavoin voitaisiin ottaa käyttöön taloudelliselta kannalta järkevämpi menettelytapa, joka parantaisi olennaisesti vertikaalisten rajoitusten alalla sovellettavan kilpailupolitiikan yleistä johdonmukaisuutta ja mahdollistaisi tehokkaiden sopimusjärjestelyiden käytön.

47. Komissio täsmentää lisäksi alakohtaisissa suuntaviivoissa, että osapuolten väliset avoimet suhteet vähentäisivät yleensä riskiä siitä, että valmistajien katsottaisiin olevan vastuussa kilpailunvastaisiin tavoitteisiin tähtäävien epäsuorien painostuskeinojen käytöstä.[13]

3. Päätelmät

48. Komissio ehdottaa edellä esitetyn perusteella seuraavaa:

- Uusien moottoriajoneuvojen myyntiä koskeviin sopimuksiin olisi sovellettava yleisiä sääntöjä, jotka sisältyvät tämänhetkiseen ehdotukseen vertikaalisia sopimuksia koskevaksi uudeksi ryhmäpoikkeusasetukseksi. Koska moottoriajoneuvoalan sidosryhmät ovat tottuneet vuodesta 1985 annettuihin alakohtaisiin asetuksiin ja markkinatoimijat ovat ilmoittaneet haluavansa lisää oikeusvarmuutta, komissio antaa jatkossa alakohtaiset suuntaviivat, joissa käsitellään edellä 2.1, 2.2 ja 2.6 jaksossa tarkasteltuja kysymyksiä.

Jotta kaikilla toimijoilla olisi riittävästi aikaa sopeutua yleiseen järjestelmään, komissio ehdottaa, että ne asetuksen säännökset, joita sovelletaan moottoriajoneuvojen jakelusopimuksiin, pidettäisiin voimassa 31. toukokuuta 2013 asti.

- Korjaus- ja huoltopalveluita ja/tai varaosien toimitusta ja jakelua koskeviin sopimuksiin olisi sovellettava yleisiä sääntöjä, jotka sisältyvät tämänhetkiseen ehdotukseen vertikaalisia sopimuksia koskevaksi uudeksi ryhmäpoikkeusasetukseksi. Yleisiä sääntöjä olisi täydennettävä joko alakohtaisilla suuntaviivoilla, keskitetyllä ryhmäpoikkeusasetuksella tai näiden kahden välineen yhdistelmällä. Näin voidaan parantaa kilpailuviranomaisten valmiuksia vastata laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin erityisesti seuraaviin kilpailukysymyksiin: i) teknisten tietojen saatavuus; ii) varaosien saatavuus; iii) takuusitoumusten väärinkäyttö ja iv) pääsy valtuutettujen korjaamoiden verkostoihin (2.3, 2.4 ja 2.5 jakso).

Koska yritykset ja kuluttajat saattavat säädä välitöntä hyötyä uuden järjestelmän soveltamisesta myynnin jälkeisiin markkinoihin, komissio ehdottaa, että korjaus- ja huoltopalveluiden tarjoamista sekä varaosien toimitusta ja jakelua koskeviin vertikaalisiin sopimuksiin alettaisiin soveltaa uutta järjestelmää 31. toukokuuta 2010.

49. Asianomaisia osapuolia kehotetaan esittämään huomautuksensa tästä tiedonannosta 25. syyskuuta 2009 mennessä. Huomautukset olisi lähetettävä seuraavaan osoitteeseen: Sähköpostitse :comp-car-sector@ec.europa.eu Postitse :

European Commission

Directorate-General for Competition

Antitrust Greffe

B-1049 Brussels

Belgium

[1] http://ec.europa.eu/competition/sectors/motor_vehicles/documents/evaluation_report_fi.pdf.

[2] Kannanotot on julkaistu kilpailun pääosaston verkkosivuilla seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/competition/consultations/2008_motor_vehicle/index.html.

[3] Vaihtoehdot ii, iii ja iv merkitsevät sitä, että komissio antaa uuden yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen, jolla korvataan nykyinen asetus eli EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 2790/1999 sen jälkeen, kun sen voimassaolo päättyy toukokuussa 2010. Komission 8. heinäkuuta 2009 hyväksymässä alustavassa asetusluonnoksessa on useita parannuksia, jotka eivät muuttaisi olennaisesti edellä mainittuihin vaihtoehtoihin liittyvien vaikutusten arviointia, jos ne hyväksytään. Jos komissio päättää muuttaa nykyisiä ehdotuksia tavalla, jolla olisi tuntuva vaikutus moottoriajoneuvoalaan, on selvää, että muutoksia ei sisällytettäisi automaattisesti osaksi moottoriajoneuvoalaa koskevaa lainsäädäntöä, vaan niistä käytäisiin jatkokeskusteluita kaikkien sidosryhmien kanssa tämän tiedonannon julkaisemisen jälkeen. Ilmaisua ”yleinen ryhmäpoikkeusasetus” käytetään tässä tiedonannossa aina, kun viitataan tämänhetkisiin ehdotuksiin asetuksen (EY) N:o 2790/1999 korvaavaksi ryhmäpoikkeusasetukseksi.

[4] Jollei toisin ilmoiteta, ilmausta ”alakohtaiset määräykset” käytetään tässä tiedonannossa viitattaessa joko vaihtoehdossa iii tarkoitettuihin täydentäviin suuntaviivoihin tai vaihtoehdossa iv tarkoitettuun täydentävään alakohtaiseen ryhmäpoikkeusasetukseen tai näiden yhdistelmään.

[5] Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa C-234/89, Stergios Delimitis v. Henninger Bräu AG, 28. helmikuuta 1991 antamassaan tuomiossa, että yhden tuotemerkin määräämistä koskevia velvoitteita sisältävien sopimusten tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen 85 artiklan 1 kohdassa (nykyinen 81 artiklan 1 kohta) tarkoitetulla tavalla.

[6] Komission tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua ( de minimis -tiedonanto), EYVL C 368, 22.12.2001, s. 13.

[7] Ks. tuomiot asiassa C-551/03 P, General Motors, Kok. 2006, s. 1-3173, 67–68 kohta, asiassa C-338/00 P, Volkswagen v. komissio, Kok. 2003, s. I-9189, 44 ja 49 kohta, sekä asiassa T-450/05, Peugeot v. komissio, tuomio 9.7.2009, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 46–49 kohta.

[8] Ks. yhdistetyt asiat 228/82 ja 229/82, Ford of Europe Inc. ja Ford-Werke Aktiengesellschaft v. komissio, tuomio 28.2.1984, Kok. 1984, s. 1129

[9] Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20 päivänä kesäkuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007 (EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1).

[10] Lisätietoja on asetuksen (EY) N:o 715/2007 10 artiklassa.

[11] Asiaa Volvo Veng koskevan oikeuskäytännön (asia 238/87, Volvo (AB) v. Erik Veng, Kok. 1988, s. 6211) mukaan sopimukset, joilla riippumattomia korjaamoita estetään hankkimasta alkuperäisiä varaosia, saattavat lisäksi rikkoa 82 artiklaa, kun ajoneuvonvalmistaja on määräävässä asemassa tiettyjen varaosaryhmien (esim. omaan tarpeeseen tuotettavien osien) markkinoilla ja jos voidaan osoittaa, että riippumattomien korjaamoiden sulkeminen markkinoilta poistaa todennäköisesti tehokkaan kilpailun kyseisiltä markkinoilta.

[12] Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1–25, ensimmäinen virke).

[13] Olisi myös mainittava, että tärkeimmät moottoriajoneuvojen valmistajien liitot (Euroopan autonvalmistajien liitto ACEA ja Japanin autonvalmistajien liitto JAMA) sopivat äskettäin menettelysääntöjä koskevasta ehdotuksesta, johon sisällytetään tiettyjä nykyisestä asetuksesta (EY) N:o 1400/2002 johtuvia perussääntöjä.