52009DC0225

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 15.5.2009

KOM(2009) 225 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

jäsenvaltioiden lainsäädännössä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön vakaville rikkomisille säädetyistä seuraamuksista

KOMISSION KERTOMUS

jäsenvaltioiden lainsäädännössä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön vakaville rikkomisille säädetyistä seuraamuksista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

JOHDANTO

Tässä kertomuksessa tarkastellaan jäsenvaltioiden lainsäädännössä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön vakaville rikkomisille vahvistettuja seuraamuksia, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2006/22/EY[1] 10 artiklassa edellytetyn mukaisesti.

Rikkomukset koskevat kahta asetusta. Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annettu asetus (EY) N:o 561/2006[2] sisältää hyvin tarkat ammattiliikenteessä toimivien kuljettajien enimmäisajoaikoja sekä vähimmäislepoaikoja ja -taukoja koskevat säännöt. Tieliikenteen valvontalaitteista annettu asetus (ETY) N:o 3821/85[3] koskee ajopiirtureiden asentamista ja käyttöä.

Asetuksen (EY) N:o 561/2006 mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava kummankin asetuksen rikkomisiin sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä[4]. Asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa todetaan lisäksi, että yleisesti jäsenvaltioiden käytettävissä oleviin toimenpiteisiin olisi kuuluttava myös mahdollisuus estää ajoneuvolla ajaminen silloin, kun todetaan vakava säännösten rikkominen. Asetuksessa ei kuitenkaan ole määritelmää sille, mitä olisi pidettävä vakavana rikkomuksena.

Direktiiviin 2006/22/EY alun perin sisältyneessä liitteessä III esitettiin epätäydellinen luettelo rikkomuksiksi katsottavista toimista. Kyseinen liite III on hiljattain korvattu uudella liitteellä komission direktiivillä 2009/5/EY[5]. Uusi liite III sisältää kyseisen kahden asetuksen rikkomisten luokittelua koskevat ohjeet.

Jäsenvaltioiden edellytettiin ilmoittavan komissiolle kyseisen kahden asetuksen rikkomisiin sovellettavia seuraamuksia koskevista säännöistä[6]. Tätä kertomusta laadittaessa 26 jäsenvaltiota oli ilmoittanut komissiolle säännöistään. Portugali ei ole vielä täyttänyt velvoitettaan, minkä vuoksi siihen sovelletaan rikkomusmenettelyä.

SEURAAMUSTYYPIT

Kansallisissa laeissa ja määräyksissä mainitaan erityyppisiä seuraamuksia: taloudelliset seuraamukset, ajoneuvolla ajamisen estäminen, ajokiellot ja vankeus. Kyseiset seuraamukset voivat myös olla erilaiset kuljettajille ja yrityksille.

Taloudelliset seuraamukset

Kaikki jäsenvaltiot ovat säätäneet rikkomuksiin sovellettavista taloudellisista seuraamuksista. Enimmäissakon suuruus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä, Maltalla se on 58,23 euron kiinteä määrä ja Irlannissa, Itävallassa, Kyproksella ja Saksassa 5 000 euroa ja suurempikin. Jossakin maassa enimmäissakko voi siis olla useita kertoja suurempi kuin jossain toisessa maassa.

Ero voidaan osittain selittää jäsenvaltioiden erilaisella sosioekonomisella tilanteella, jonka vuoksi sakko, joka yhdessä maassa on kuljettajien ja yritysten kannalta varoittava ja oikeasuhteinen, ei välttämättä ole sitä jossain toisessa maassa. Tällaista päättelyä ei kuitenkaan voida soveltaa esimerkiksi Espanjassa tai Unkarissa käytettäviin varsin ankariin seuraamuksiin.

Suomessa on käytössä ainutlaatuinen järjestelmä, jossa seuraamus lasketaan päiväsakkoina. Päiväsakon määrään vaikuttavat muun muassa rangaistavan henkilön päivittäinen tulo ja lasten lukumäärä.

Ajoneuvolla ajamisen estäminen

Kuten edellä todettiin, asetuksen (EY) N:o 561/2006 johdanto-osan 26 kappaleessa mainitaan nimenomaisesti ajoneuvolla ajamisen estäminen yhtenä vakavia rikkomuksia vastaan toteutettavana toimenpiteenä. Tällä toimenpiteellä voidaan esimerkiksi varmistaa, että kuljettaja viettää riittävän pitkän lepoajan ja näin noudatetaan asetusta (EY) N:o 561/2006. Sillä voidaan myös estää yritystä saamasta kilpailuetua siinä tapauksessa, ettei se noudata kyseistä asetusta ja vain maksaa sakon.

Kuitenkin vain 15 jäsenvaltiota ilmoitti komissiolle säätäneensä lainsäädännössään selvästi mahdollisuudesta estää ajoneuvolla ajaminen (Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Kypros, Liettua, Luxemburg, Puola, Romania, Ruotsi, Saksa, Tanska, Tšekki ja Yhdistynyt kuningaskunta).

Muut seuraamukset

Seitsemän jäsenvaltiota on säätänyt vankeusrangaistuksesta vakavien rikkomusten yhteydessä, jotkin niistä tosin vain siinä tapauksessa, ettei sakkoa makseta (Irlanti, Itävalta, Kypros, Luxemburg, Ranska, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta).

Joidenkin maiden lainsäädännössä säädetään lisäksi kuljettajan ajokortin (Bulgaria, Italia, Kreikka, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta) tai kuljettajakortin (Slovakia) peruuttamisesta väliaikaisesti.

Useat jäsenvaltiot soveltavat suurempia sakkoja tai ankarampia seuraamuksia, jos kyseessä on uusittu tai usein toistunut rikkomus (Bulgaria, Italia, Itävalta, Ranska, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta). Esimerkiksi Itävallan lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta käyttää vankeusrangaistusta, jos henkilö on jo aiemmin saanut rangaistuksen samanlaisesta rikkomuksesta.

Yrityksiin sovellettavat seuraamukset

Asetuksen (EY) N:o 561/2006 10 artiklan 3 kohdan mukaan kuljetusyritys on vastuussa kuljettajiensa tekemistä rikkomuksista, vaikka ne olisivat tapahtuneet toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella. Useimpien jäsenvaltioiden (Belgia, Bulgaria, Irlanti, Italia, Kreikka, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Slovakia, Suomi, Tanska, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta), lainsäädännössä säädetään erilaisista seuraamuksista kuljettajille ja yrityksille ja yrityksille annetaan suuremmat sakot ja ankarammat rangaistukset.

Asetuksen (EY) N:o 561/2006 10 artiklan 4 kohdassa säädetään lisäksi, että lähettäjien, huolitsijoiden, matkanjärjestäjien, hankkijoiden, alihankkijoiden ja kuljettajia välittävien toimistojen on varmistettava, että sopimusperusteisissa liikenneaikatauluissa otetaan huomioon ajo- ja lepoaikoja koskevat säännökset. Kyseiset kuljetusketjun toimijat mainitaan seuraamuksista annetussa lainsäädännössä kuitenkin vain muutamassa jäsenvaltiossa (Puola, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Viro). Valitettavasti kyseisten lainsäädäntöjen analyysistä ei käy ilmi, kuinka seuraamuksia käytännössä sovelletaan.

Ekstraterritoriaalisuuden periaate

Asetuksen (EY) N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohdassa otettiin käyttöön ekstraterritoriaalisuuden periaate: Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat jossakin jäsenvaltiossa rikkomuksen, josta ei vielä ole määrätty seuraamusta, ne voivat määrätä seuraamuksen, vaikka kyseinen rikkomus olisi tapahtunut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella. Syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti seuraamuksen on oltava sama kuin jos rikkomus olisi tehty sen todenneen jäsenvaltion alueella.

Vaikka periaate laajentaa mahdollisuuksia valvoa tieliikenteen sosiaalilainsäädännön soveltamista, se voi vaikuttaa myös kielteisellä tavalla niin kauan kuin jäsenvaltiot määräävät hyvin erilaisia seuraamuksia samasta rikkomuksesta. Rikkomuksen tehneet kuljetusliikkeet maksavat rikkomuksestaan sakon ehkä mieluummin hyvin pieniä sakkorangaistuksia soveltavassa jäsenvaltiossa kuin saattavat itsensä alttiiksi jonkin toisen jäsenvaltion korkeille sakkomaksuille. Tämä saattaa antaa niille kilpailuedun suhteessa sellaisiin yrityksiin, jotka noudattavat asetuksia.

KANSALLISET SEURAAMUSJÄRJESTELMÄT

Jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien tietojen mukaan kansalliset seuraamusjärjestelmät ovat hyvin erilaisia. Voidaan erottaa toisistaan jäsenvaltiot, joiden lainsäädännössä rikkomuksia ei eritellä, ja jäsenvaltiot, joiden lainsäädännössä rikkomukset eritellään ja niihin sovelletaan eritasoisia seuraamuksia.

Järjestelmät, joissa seuraamuksia ei eritellä

Joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä vain vahvistetaan rikkomuksiin sovellettavien seuraamusten enimmäistaso ja joskus vähimmäistaso. Sen vuoksi ei ole mahdollista analysoida vakavista rikkomuksista määrättäviä seuraamuksia. Muutamat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle ainoastaan kyseiset enimmäistasot ja joissakin tapauksissa vähimmäistasot (Irlanti, Itävalta, Luxemburg, Tšekki ja Yhdistynyt kuningaskunta). Malta on vahvistanut rikkomuksista annettavan sakon määräksi 58,23 euroa.

Järjestelmät, joissa seuraamukset eritellään

Muiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä erotetaan ainakin muutamia erilaisia rikkomuslajeja ja sovelletaan niihin erilaisia seuraamuksia. On paikallaan todeta, ettei kaikissa jäsenvaltioissa, jotka soveltavat erilaisia seuraamuksia erilaisiin rikkomuksiin, määrätä eritasoisia sakkoja samoille rikkomuslajeille.

Ajoaikaa ja lepoaikoja koskevien asetuksen (EY) N:o 561/2006 säännösten rikkomiset

Joidenkin eriytettyä järjestelmää käyttävien jäsenvaltioiden lainsäädännössä luokitellaan yksityiskohtaisesti asetuksessa (EY) N:o 561/2006 säädettyjä ajo- ja lepoaikoja koskevat rikkomukset. Saman lajin rikkomukset erotellaan kahteen tai useampaan tasoon, ja sakot vahvistetaan erikseen kullekin tasolle. On esimerkiksi annettu säännöt siitä, että ylitettäessä päivittäinen ajoaika kahdella tunnilla sakko on suurempi kuin silloin, kun se ylittyy tunnilla.

Liitteessä I oleva taulukko on laadittu komissiolle toimitettujen tietojen pohjalta. Siinä verrataan eriytetyistä seuraamuksista säätäneiden jäsenvaltioiden osalta sakkoja, joita sovelletaan asetuksen (EY) N:o 561/2006 6–8 artiklaa vastaan kohdistuneisiin rikkomuksiin, jotka määritellään direktiivin 2006/22/EY uudessa liitteessä III.

Taulukosta käyvät ilmi myös eri jäsenvaltioiden soveltamien sakkorangaistusten suuruus. Ääritapauksessa tietystä rikkomuksesta määrättävä sakko voi olla jossakin maassa yli kymmenen kertaa suurempi kuin jossain toisessa maassa. Espanjassa päivittäisen ajoajan ylitys yli kahdella tunnilla voi johtaa jopa 4 600 euron sakkoon, kun taas Kreikassa sakko on enimmillään 400 euroa.

Jäsenvaltiot myös määrittävät tasot eri tavoin. Niiden rajat ilmoitetaan minuutteina tai tunteina tai prosentteina. Muutamat jäsenvaltiot, kuten Ranska, Slovakia ja Viro, ovat ilmoittaneet ainoastaan kaksi eri tasoa. Muilla jäsenvaltioilla tasoja on enemmän, esimerkiksi Unkarissa päivittäisen ajoajan ylityksestä määrättävät seuraamukset luokitellaan viiteen tasoon sen mukaan, onko ylitys 5 %, 5–10 %, 10–15 %, 15–20 % tai yli 20 %.

Espanjan lainsäädännössä vahvistetaan maksu kultakin kahden viikon ajoajan ylittäneeltä tunnilta; asetuksessa (EY) N:o 561/2006 rajataan ajoajaksi 90 tuntia. Yli 110 tunnin ajoaika johtaa 1 580 euron sakkoon ja yli 111 tunnin ajoaika 1 620 euron sakkoon, ja lisäksi kummassakin tapauksessa ajoneuvolla ajaminen estetään.

Tapauksissa, joissa tasoja on enemmän kuin kaksi, sakko voi nousta joko lineaarisesti tai asteittain. Esimerkiksi Alankomaissa viikoittaisen ajoajan ylityksestä määrättävä sakko on 110 euroa tunnilta ja Kreikassa puolestaan päivittäisen ajoajan ylityksestä kahdella tunnilla määrätään sakko, joka on yli kaksi kertaa suurempi kuin ajoajan ylityksestä yhdellä tunnilla määrättävä sakko.

Belgialla on päivittäisen ajoajan ja yhtäjaksoisen ajoajan ylityksestä määrättäviä sakkoja varten erityinen järjestelmä, jossa otetaan huomioon kaksi seikkaa. Päivittäisen ajoajan ylityksestä maksettavan sakon taso määräytyy kyseisen ajoajan aikana pidetyn pisimmän lepoajan mukaan. Niinpä päivittäisen ajoajan ylitys neljällä tunnilla, kun kuljettaja on pitänyt alle kolmen tunnin yhtäjaksoisen lepoajan, johtaa suurempaan sakkoon (450 euroa) kuin jos lepoaika on kestänyt kuusi tuntia (310 euroa).

Kun jäsenvaltiot erottelevat rikkomuksia edellä kuvatulla tavalla, on mahdollista päätellä, mitä rikkomuksia ne pitävät vakavampina. Voidaan siis katsoa, etteivät ajo- ja lepoaikoihin liittyviä rikkomuksia koskevat säännöt suuresti poikkea jäsenvaltioiden välillä siltä osin, mitä rikkomuksia on pidettävä vakavimpina, vaikka joitakin vähäisiä eroja voidaankin havaita. Niistä yhtenä esimerkkinä on taukoja koskeva rikkomus, jota direktiivin 2006/22/EY uudessa liitteessä III olevan luokituksen mukaan olisi pidettävä vähäisenä rikkomuksena. Belgiassa kyseinen rikkomus johtaa pienempään sakkoon kuin vuorokautista lepoaikaa koskeva vähäinen rikkomus, ja Alankomaissa näihin kahteen rikkomukseen sovelletaan samaa seuraamusta. Puolassa taas taukoja koskevasta rikkomuksesta määrätään suurempi sakko.

Yleisesti kuitenkin rikkomus on sitä vakavampi mitä enemmän enimmäisajoaika ylittyy tai mitä vähemmän vähimmäislepoaikaa noudatetaan.

Erot liittyvät lähinnä kahteen seikkaan eli eri seuraamustasoihin sekä rikkomuksista määrättävien sakkorangaistusten suuruuteen. Kuten edellä todettiin, tason määräämisessä on huomattavaa vaihtelua ja perustana käytetään tunteja/minuutteja tai prosenttimäärää ja tasojen lukumäärä vaihtelee. Sakkorangaistusten suuruus eroaa selvästi, kuten liitteestä I ilmenee.

Asetuksen (ETY) N:o 3821/85 (ajopiirturiasetus) rikkomiset

Vaikka asetusta (EY) N:o 561/2006 vastaan kohdistuviin rikkomuksiin sovelletaan jäsenvaltioissa melko samanlaisia sääntöjä siltä osin, mitä on pidettävä vakavampina rikkomuksina, tilanne on toinen asetusta (ETY) N:o 3821/85 vastaan kohdistuvien rikkomusten osalta.

Jos jäsenvaltioiden lainsäädännössä esitetään erilaisia rikkomusluokkia, luokat ovat yleensä hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa ja poikkeavat suuresti myös direktiivin 2006/22/EY uudessa liitteessä III esitetystä luokituksesta. Jäsenvaltioiden toimittamien lisätietojen perusteella näyttää siltä, että sovellettavien sakkojen tason lisäksi myös rikkomusten luokittelutapa vaihtelee merkittävästi.

Luokittelun erot näkyvät liitteen II taulukossa. Joidenkin sellaisten rikkomusten osalta, jotka direktiivin 2006/22/EY mukaan ovat ”erittäin vakavia”, muutamat jäsenvaltiot ilmoittivat soveltavansa asetusta (ETY) N:o 3821/85 vastaan kohdistuneiden rikkomusten yhteydessä alinta seuraamustasoa. Näin tehdään esimerkiksi siinä tapauksessa, että kuljettajalla on useampi kuin yksi kuljettajakortti (direktiivin 2006/22/EY liitteessä III rikkomus G7). Tässä tapauksessa Bulgaria, Liettua ja Viro soveltavat alinta seuraamustasoa. Muita esimerkkejä ovat tilanteet, joissa ajopiirturin katkaisijaa ei käytetä asianmukaisesti tai joissa kuljettaja ei kykene esittämään hallussaan mahdollisesti olevan kuljettajakortin tietoja (rikkomukset G22 ja I4).

Toisaalta useimmat jäsenvaltiot eivät sovella alinta seuraamustasoaan suurimpaan osaan niistä rikkomuksista, jotka katsotaan direktiivissä 2006/22/EY vähäisiksi rikkomuksiksi. Esimerkiksi Unkari soveltaa korkeinta sakkotasoa tapaukseen, jossa kuljettajalla ei ole riittävästi tulostinpaperia, mikä direktiivissä 2006/22/EY luokitellaan vähäiseksi rikkomukseksi (rikkomus G5).

Luokittelu on samanlainen useimmissa jäsenvaltioissa ainoastaan rikkomuksille, joihin liittyy ajopiirturiin kohdistuva petos (rikkomukset J1–J3) tai joiden tapauksessa yritys ei säilytä tietoja (rikkomukset G6 ja G10). Kyseisiin erittäin vakaviin rikkomuksiin sovelletaan korkeimman tason seuraamuksia.

Samoin kuin asetuksen (EY) N:o 561/2006 yhteydessä, asetusta (ETY) N:o 3821/85 vastaan kohdistuviin rikkomuksiin sovellettavien sakkorangaistusten suuruus ja myös sakkojen enimmäismäärät vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi ajopiirturin peukaloinnista määrätään Liettuassa enimmillään 586 euron ja Puolassa vastaavasti 2 460 euron sakko, vaikka kummassakin tapauksessa sovelletaan sakon enimmäismäärää. Muissa maissa kyseisestä rikkomuksesta määrättävä sakko voi olla vielä suurempi, kuten Espanjassa 4 601 euroa, Italiassa enimmillään 6 232 euroa ja Ranskassa jopa 30 000 euroa (minkä lisäksi voidaan määrätä enintään vuoden pituinen vankeusrangaistus).

Voidaan siis todeta, että asetusta (ETY) N:o 3821/85 vastaan kohdistuvien rikkomusten yhteydessä jäsenvaltiot soveltavat vakaviin rikkomuksiin hyvin erisuuruisia sakkoja ja lisäksi myös rikkomusten luokittelu eli määritelmä siitä, mikä on katsottava vakavaksi rikkomukseksi, vaihtelee suuresti.

PÄÄTELMÄT

Sosiaalilainsäädännön vakaviin rikkomisiin sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt vaihtelevat huomattavasti eri jäsenvaltioiden välillä seuraamustyyppien, sakkorangaistuksen tason sekä rikkomusten luokittelun osalta.

Kaikki jäsenvaltiot käyttävät sakkorangaistusta, mutta kaikki eivät esimerkiksi käytä ajoneuvolla ajamisen estämistä tai vankeusrangaistusta. Joissakin jäsenvaltioissa on mahdollista peruuttaa kuljettajan ajokortti tai kuljettajakortti.

Asia mutkistuu lisää, kun tarkastellaan, millä tavoin jäsenvaltiot luokittelevat rikkomustyypit tai -tasot. Sakkorangaistusten suuruus vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioiden välillä, ja ääritapauksissa sakot voivat olla joissakin jäsenvaltioissa kymmenen kertaa suuremmat kuin joissain toisissa jäsenvaltioissa. Erot voidaan selittää vain osittain maiden erilaisella sosioekonomisella tilanteella, jonka vuoksi sama sakkorangaistus on jossakin maassa oikeasuhteinen ja varoittava mutta ei sitä välttämättä ole toisessa maassa.

Ajo- ja lepoaikoja koskevien rikkomusten yhteydessä on melko selvää, mitä rikkomuksia on syytä pitää vakavampina, mutta asetusta (ETY) N:o 3821/85 vastaan kohdistuneiden rikkomusten osalta rikkomusten luokittelu vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Jotkin rikkomukset katsotaan vakaviksi yhdessä maassa mutta ei välttämättä toisessa maassa.

Lisäksi monessa jäsenvaltiossa seuraamukset, joita sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 3821/85 sääntöjen rikkomisiin, eivät vastaa direktiivin 2006/22/EY liitteen III muuttamisesta annetussa komission direktiivissä 2009/5/EY annettuja yhteisön ohjeita rikkomusten luokittelusta.

Kansainvälisessä liikenteessä toimivien kuljettajien ja yritysten on sen vuoksi hyvin vaikea saada selkeää käsitystä siitä, kuinka vakaviin rikkomuksiin ne mahdollisesti syyllistyvät, jos ne eivät noudata tiettyjä asetuksen (EY) 561/2006 ja asetuksen (ETY) N:o 3821/85 säännöksiä, sillä seuraamukset, joille ne saattavat itsensä alttiiksi eri jäsenvaltioissa, ovat ristiriitaisia.

Komissio pitää tätä lainsäätäjien päätöksistä seurannutta tilannetta epätyydyttävänä kuljettajien ja yritysten tasavertaisten olosuhteiden näkökulmasta. Direktiivin 2006/22/EY uusi liite, joka otettiin käyttöön komission direktiivillä 2009/5/EY, muodostaa perustan yhteiselle ymmärrykselle siitä, mitä olisi pidettävä vakavana rikkomuksena. Jäsenvaltioita rohkaistaan toteuttamaan tarvittavat toimet tieliikenteen sosiaalilainsäädännön soveltamiseksi yhdenmukaisemmin ja siten tehostamaan sen noudattamista.

Komissio jatkaa työtä tämän kysymyksen parissa. Erityisesti se tukee asetuksessa (EY) N:o 561/2006 säädetyn komitean kautta jäsenvaltioiden keskinäistä vuoropuhelua tieliikenteen sosiaalilainsäädännön kansallisesta tulkinnasta ja soveltamisesta toimien tässä jäsenvaltioilta ja lainsäätäjiltä saamiensa toimivaltuuksien rajoissa.

LIITE I

Yleiskatsaus – asetuksen (EY) N:o 561/2006 6–9 artiklan rikkomisiin sovelletut sakkorangaistukset jäsenvaltioissa, joiden lainsäädännössä säädetään erilaisista sakoista eri rikkomustasoille

Vakava rikkomus |

Vähäinen rikkomus |

LIITE III

Jäsenvaltioiden säädökset

JÄSENVALTIO | SÄÄDÖKSET |

Itävalta | 57. Bundesgesetz, mit dem das Kraftfahrgesetz 1967 geändert wird (28. KFG Novelle) |

Belgia | Arrêté royal du 27 Avril 2007, Moniteur Belge du 7 Mai 2007 |

Bulgaria | Tieliikennelain 8 luku |

Kypros | Vuoden 2007 laki tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien ajo- ja lepoaikojen valvonnasta (laki 86(I)/2007) |

Tšekki | Tieliikennelain (laki nro 111/1994), sellaisena kuin se on muutettuna, 35 § ja rikkomuksista annettu laki (laki nro 200/1990), sellaisena kuin se on muutettuna |

Saksa | Fahrpersonalgesetz (sellaisena kuin se on muutettuna 6.7.2007) |

Tanska | Säännökset ajo- ja lepoajoista tieliikenteessä sisältävä säädös (BEK N:o 328, 28.3.2007, konsolidoitu säädös nro 1100, 8.11.2006) |

Viro | Liikennelain muutokset, jotka Viron parlamentti hyväksyi 20.9.2007 |

Kreikka | Laki 3446/2006 ajoneuvoliikenteen valvontaviranomaisen organisaatiosta ja toiminnasta – matkustajaliikennettä koskevat uudistukset ja muut säännökset (Valtion virallinen lehti 49/A) |

Espanja | Päätöslauselma, annettu 19.4.2007, (BOE 10-05-2007) ja Ley 16/1987 de 30 de Julio, de ordenacion de los transportes terrestres |

Suomi | Tieliikennelaki ja ajoneuvolaki |

Ranska | Contraventions: Article R48-0 du code de procédure pénale et le décret n° 86/1130 du 17 octobre modifié Délits: Ordonnance 58/1310 du 23 décembre 1958 modifié |

Unkari | Lain 1/1988, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna, 20 §:n 1 momentti ja valtioneuvoston asetuksen 557/2007 (III.31) 1 §. |

Irlanti | Tieliikennettä sekä työoloja ja liikenneturvallisuutta koskevat Euroopan yhteisöjen asetukset 2008 (S.I. No. 62, 2008) |

Italia | Tieliikennelaki sekä laki 286/2006, 29.11.2006 |

Liettua | Liettuan hallinnollisen säännöstön 142 ja 1424 artikla (rikkomukset) |

Luxemburg | Règlement grand-ducal du 23 mars 2007 |

Latvia | Hallinnollinen säännöstö (rikkomukset) |

Malta | Motor Vehicles (Carriage of Goods by Road) Regulations (65.19) |

Alankomaat | Työaikalain ja työaika-asetuksen (kuljetustyöntekijät, tieliikenne) nojalla annettavia sakkorangaistuksia koskevat säännöt |

Puola | Tieliikennelaki, 6.9.2001 Digitaalisista ajopiirtureista annettu laki, 29.7.2005 |

Portugali | Säädöksiä ei vielä annettu |

Romania | Ordonanta de govern Nr 37/2007 |

Slovenia | Maantiekuljetuksia suorittavien henkilöiden työaikaa ja pakollisia lepoaikoja sekä tieliikenteen valvontalaitteita koskeva laki |

Slovakia | Laki liikennealalla sovellettavista työajoista |

Ruotsi | Ajoaikoja, lepoaikoja, ajopiirtureita jne. koskeva säädös (2004:865) |

Yhdistynyt kuningaskunta | Liikennelain 1968 (sellaisena kuin se on muutettuna) VI osa |

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä, EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta, EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.

[3] Neuvoston asetus (ETY) N:o 3821/85, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, tieliikenteen valvontalaitteista, EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.

[4] Asetuksen (EY) N:o 561/2006 19 artiklan 1 kohta.

[5] Komission direktiivi 2009/5/EY, annettu 30 päivänä tammikuuta 2009, tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY liitteen III muuttamisesta, EUVL L 29, 31.1.2009, s. 45.

[6] Asetuksen (EY) N:o 561/2006 19 artiklan 1 kohdan nojalla.

[7] Direktiivin 2006/22/EY liitettä III muuttavan komission direktiivin 2009/5/EY mukaisesti: VSI = erittäin vakava rikkomus (Very Serious Infringement), SI = vakava rikkomus (Serious Infringement) ja MI = vähäinen rikkomus (Minor Infringement).

[8] Unkari: Koska luokittelu perustuu prosenttimääriin, luokat eivät vastaa yhdenmukaistettua luokitusta aivan täysin.

[9] Slovenia: Kuljettajille määrättävät sakot.

[10] Direktiivin 2006/22/EY liitettä III muuttavan komission direktiivin 2009/5/EY mukaisesti: VSI = erittäin vakava rikkomus (Very Serious Infringement), SI = vakava rikkomus (Serious Infringement) ja MI = vähäinen rikkomus (Minor Infringement).