Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten”

(2010/C 232/04)

I.   POLIITTISET SUOSITUKSET

1.   Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten (KOM(2009) 248 lopullinen) on tärkeä asiakirja Euroopan unionin kehittämisessä. Asiakirja luo raamit alueelliselle yhteistyölle Itämeren kannalta, mutta se on samalla avaus suuralueiden syntymiselle Euroopan unionissa. Euroopan unionin laajeneminen on edesauttanut suuralueiden poliittista muodostamista. Maantieteellisesti toisiaan lähellä olevilla jäsenmailla on yhteisiä haasteita ja tavoitteita, joiden kohtaamiseen haetaan vastauksia alueellisella yhteistyöllä.

2.   Euroopan komission tiedonannossa todetaan, että vaikka Itämeren alue on monella tavalla heterogeeninen, on alueen mailla runsaasti yhteisiä intressejä ja ne ovat monella tavalla riippuvaisia toisistaan. Tiedonannossa todetaan myös, että Itämeren alue voisi toimia mallina alueelliselle yhteistyölle, jonka puitteissa voidaan testata uusia toimintamalleja ja kehittää niistä parhaiksi käytännöiksi sopivia esimerkkejä. Alueiden komitea huomauttaa, että strategian pitäisi tukea EU:n koheesiopolitiikan tavoitteita. Julkisissa palveluissa ja infrastruktuurissa on huomattavia eroja sekä aluetasolla että tätä alemmalla tasolla.

3.   Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten on ensisijaisesti Euroopan unionin sisäistä politiikkaa, joka kattaa sekä unionin kompetenssiin kuuluvia toimintoja että toimivallan ulkopuolisia asioita. Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten on asiakirja, jonka toteuttamisella pyritään tehostamaan politiikan koordinointia ja lainsäädännön tehostamista integroidulla lähestymistavalla.

4.   Komissio toteaa, että ”Yhteisön ohjelmien parempi koordinointi ja strategisempi käyttö on erityisesti kriisitilanteessa olennainen tekijä sen varmistamisessa, että alueen rahoitusvarat ja politiikka edistävät strategiaa mahdollisimman tehokkaasti.” Monissa yhteyksissä on korostettu, että strategian on tuotava lisäarvoa Euroopan unionille. Nykyiset rahoitus- ja oikeudelliset puitteet tarjoavat myös mahdollisuuksia tehokkaaseen toimintaan, joka perustuu tiivistettyyn yhteistyöhön ja koordinointiin.

5.   Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten on tärkeä asiakirja, ei vain Itämerta varten vaan myös muille kehittyville suuralueille Euroopassa. Itämeri on Euroopan unionin suuralueellistumisen pilottialue. Itämerellä tehdyt ratkaisut strategian edistämiseksi ja toimeenpanoksi ovat esimerkkinä ja luovat parhaita käytäntöjä myös muille mahdollisille suuralueille. Itämeren alueelliset ja paikalliset toimijat luovat käytäntöjä Euroopan muille alueille. Euroopan komission valmistelussa on esimerkiksi strategia-asiakirja. Tonavan alueelle. Myös muilla suuralueilla on meneillään keskustelu vastaavan strategia-asiakirjan tarpeellisuudesta.

6.   Suuralueiden syntyminen Euroopan unioniin ei ole yksiselitteinen asia. Alueiden ja paikallisyhteisöjen kannalta on tarpeellista, että niiden välinen yhteistyö tiivistyy ja laajenee kattamaan unionin politiikan eri lohkoja ja ylittää myös politiikkalohkojen rajat. Suuralueista ei tule kehittyä uutta institutionaalista tasoa unionin ja jäsenmaiden väliin, vaan niiden on toimittava alueiden, jäsenvaltioiden ja unionin yhteistyön instrumentteina. Suuralueet voivat tuoda lisäarvoa Euroopan yhdentymiseen vain jos ne lisäävät valtioiden ja alue- ja paikallistason yhteistyötä unionin politiikkojen tehostajana.

7.   Asiakirjan mukaan suuralueen laajuus määräytyy joustavasti aiheen mukaan. Se on lähtökohdiltaan unionin sisäinen strategia, joka kattaa alueen kahdeksan Euroopan unionin jäsenvaltiota. Mutta asiakirjassa todetaan, että monet alueen kohtaamista haasteista vaativat myös tiivistä yhteistyötä EU:n ja Venäjän välillä. Alueiden komitea korostaa että Norja on myös tärkeä EU:n ulkopuolinen yhteistyökumppani Itämeren alueella. Lisäksi Valko-Venäjän kanssa on tehtävä rakentavaa yhteistyötä.

Ulkoinen ulottuvuus

8.   Vaikka alueelliset strategiat ovat unionin sisäisiä strategioita, on niillä potentiaalisesti tärkeä merkitys suuralueisiin rajoittuvien Euroopan unionin ulkopuolisiin valtioihin nähden. Itämerellä on kaksi suoraan Itämeren alueeseen rajoittuvaa valtiota, Norja ja Venäjä. Norjan kytkeytyminen Itämeren alueeseen tapahtuu jo nyt ETA-sopimuksen kautta. Tämä sopimus kytkee Norjan unionin sisämarkkinoihin. Tältä osin Norjan asema ei muutu. Itämeren strategian alaan kuuluu kuitenkin politiikan lohkoja, joita ETA-sopimus ei kata. Tällainen sektori on esimerkiksi Euroopan unionin meripolitiikka, jolla on Norjalle suuri merkitys ja jonka toimeenpanossa Norjalla on tärkeä osa.

9.   Venäjän asema ja suhde Euroopan unioniin on toinen. Tätä suhdetta koskevat erityiset sopimukset ja ohjelmat. Suhteiden pohjana on sopimus yhteistyöstä ja kumppanuudesta Venäjän ja EU:n sekä sen jäsenmaiden välillä (1994). Venäjän ja EU:n välillä on sen lisäksi suuri määrä asiakohtaisia sopimuksia. Osapuolten välillä on myös poliittisen konsultaation järjestelmä. Sopimusten toimeenpano ei ole edennyt odotetulla tavalla eikä sopimusta yhteistyöstä ja kumppanuudesta ole saatu uudistettua pyrkimyksistä huolimatta.

10.   Venäjän ja Euroopan unionin suhde Itämeren alueella perustuu paljolti kahdenvälisiin suhteisiin ja ohjelmiin.

11.   Komission tiedonannossa ”Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten” korostetaan Euroopan unionin Pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. Tiedonannossa todetaan, että ”yhteyksistä EU:n ulkopuolisiin maihin pitäisi huolehtia ensisijaisesti pohjoisen ulottuvuuden puitteissa, joskin tapauksen mukaan voitaisiin käyttää muitakin kanavia”.

12.   Pohjoisen ulottuvuuden politiikka unionin politiikka-ohjelmana täydentää Itämeri-strategiaa. Pohjoisen ulottuvuuden politiikan kautta myös Islanti kytkeytyy mukaan Itämeren alueen yhteistyöhön.

13.   Strategian toimeenpanossa tulisi kiinnittää enemmän huomiota strategian ulkoisen ulottuvuuden kysymyksiin. Itämeren ulkoisen ulottuvuuden aluetta tulisi laajentaa kattamaan myös Itämeren valuma-alueella olevat Valko-Venäjä ja Ukraina. Näiden valtioiden kytkeminen läheisemmin strategian toteuttamiseen olisi omiaan lähentämään niitä eurooppalaisiin arvoihin.

14.   Itämeri-strategian toteutuksen onnistuminen riippuu siitä, saadaanko EU:n ulkopuoliset alueen valtiot mukaan sen toteutumiseen. Ympäristökysymyksissä, kuljetuksissa. logistiikassa ja kansalaisturvallisuuden kysymyksissä esimerkiksi EU:n ulkorajat ylittävä yhteistyö on tarpeen. Itämeren alueella energiapolitiikka on myös unionin ulkorajat ylittävää Itämeri-politiikkaa.

15.   Itämeri-strategian toteuttaminen tapahtuu konkreettisten hankkeiden muodossa. Siihen ei välttämättä liity laajoja poliittisia kytkentöjä. Juuri konkreettisissa hankkeissa on mahdollisuus osoittaa molemminpuolisen hyödyn toteutuminen esimerkiksi Venäjän kanssa toimimisessa.

16.   Alueiden ja paikallisyhteisöjen rooli on strategian sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden toimeenpanossa tärkeä. Alueilla ja paikallisyhteisöillä on runsaasti unionin ulkorajat ylittäviä kumppanuuksia. Esimerkiksi ystävyyskaupunkisuhteet tarjoavat mahdollisuuksia strategian osa-alueiden hyödyntämiselle. Euroopan unionin Itämeri-strategian kehittämiseksi unionin ja muiden alueen toimijoiden tulee etsiä ja muotoilla keinoja, joilla strategian ulkoista ulottuvuutta voidaan vahvistaa sen toimeenpanon tehostamiseksi.

17.   Itämeren alueella ovat käytössä Euroopan unionin normaalit rahoitusohjelmat ja instrumentit. Erityisenä haasteena on saattaa nämä instrumentit palvelemaan Itämeri-strategiassa asetettuja tavoitteita. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska komission tiedonantoon ei liity ehdotusta lisärahoituksesta tai muista lisäresursseista. On tärkeätä huolehtia siitä, että olemassa olevia olennaisia unionin voimavaroja voidaan nyt ja tulevilla ohjelmakausilla täysimittaisesti hyödyntää strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

18.   Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten nojaa, ja sen tulee nojata, läheisyysperiaatteen toteuttamiseen. Toisin sanoen, strategialla on pyrittävä puuttumaan ensi sijassa kysymyksiin, joita ei voida ratkaista pelkästään kansallisin tai paikallisin keinoin. Asiakirjassa strategian painopisteet esitetään neljän päätehtävän muodossa:

19.   Strategian toteuttamista varten komission tiedonantoon liittyy erillinen toimintaohjelma. Toimintaohjelma on kolmitasoinen. Siinä määritellään ensinnäkin neljä pilaria, jotka noudattelevat strategian neljää pääaluetta. Pilarit on jaettu 15 prioriteettialueeseen, jotka jakaantuvat 78:aan ns. lippulaivahankkeeseen. Prioriteettihankkeet on valittu strategian toteuttamisen kannalta siten, että ne joko edistävät tavoitteiden saavuttamista tai antavat mahdollisuuden tarttua Itämeren alueen kannalta tärkeisiin kysymyksiin. Ne ovat teemoiltaan yleisiä ja usein varsin laajoja. Lippulaivahankkeet puolestaan ovat konkreettisia ja luonteeltaan käytännöllisempiä.

20.   Komissio järjesti strategiaa valmistellessaan asiasta laajamittaiset sidosryhmien kuulemiset, jotka käsittivät seuraavat kolme keskeistä osa-aluetta: viranomaisten ja alueen muiden virallisten elinten epäviralliset asiakirjat, sidosryhmätapaamiset, joissa kerättiin virallisten ja yksityisten tahojen ja kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta. Myös Eurooppa-sivuston kautta järjestettiin kuulemismahdollisuus, johon otti osaa suuri määrä Itämeren alueen toimijoita.

21.   Kuulemiseen otti osaa kaikkiaan 109 sidosryhmää. Niiden joukossa olivat kaikki kahdeksan alueen jäsenvaltiota ja kolme EU:n ulkopuolista valtiota (Venäjä, Norja ja Valko-Venäjä). Mielipiteensä esitti myös 48 hallitustenvälistä järjestöä sekä 31 alue- ja paikallisviranomaista. Myös 19 yksityisen sektorin edustajaa lausui mielipiteensä. Kuulemismenettely toi esille laajasti alueen toimijoiden käsityksiä ja ehdotuksia strategian valmisteluun.

22.   Olisi tarpeen, että kuulemismenettelyyn osallistuneilla tahoilla, erityisesti järjestöjen ja alue- ja paikallisviranomaisten edustajilla olisi kiinteä mahdollisuus osallistua strategian kehittelyyn. Alueiden komitean mielestä tiedonannon ja siihen liittyvän toimintaohjelman arviointiin ja seurantaan tulee kiinnittää runsaasti huomiota. Tiedoksiannon sisältämä ehdotus vuosittaisesta foorumista on hyvä, mutta riittämätön. Komitean mielestä arvioinnin tulee olla jatkuvaa, ja se tulee avata kaikille halukkaille sidosryhmille.

23.   Komissio esittää johtopäätöksenään kuulemisten perusteella, että uusia elimiä strategian toimeenpanoksi ei tarvita. Itämeren alueella on lukuisia yhteistyöjärjestelyjä, eikä ole mitään syytä luoda uusia, jotka saattaisivat vain lisätä hallintokuluja tukematta varsinaista toimintaa. Itämeren alueella on satoja erilaista järjestöä ja verkostoja. Suuri osa niistä on perustettu 1990-luvun alussa kylmän sodan aikaisen järjestelmän luhistumisen jälkeen edistämään EU-jäsenyyteen tähtäävien valtioiden sopeutumista eurooppalaiseen yhteistyöhön.

24.   Vaikka järjestöjä ja verkostoja alueella on paljon, monet niistä ovat menettäneet toiminnan motiivin ja tarpeen vuonna 2004 tapahtuneen laajenemisen seurauksena. Jäsenyyttä edistämään luodut järjestöt eivät aina ole löytäneet uutta roolia ja tehtäviä. Itämeri-strategia ja sen toimeenpano voisivat antaa järjestöille uusia tehtäviä. Kaikkien sidosryhmien olisi tarpeen yhdessä pohtia ja arvioida, minkä laajuinen verkosto on käyttökelpoinen Itämeri-strategian toimeenpanoa varten.

25.   Järjestöjen ja verkostojen aktivointi edellyttää laajaa tiedotus- ja viestintäkampanjaa strategian sisällöstä ja sen antamista mahdollisuuksista. Tähän seikkaan komission ehdotuksessa ei kiinnitetä huomiota. Alueiden komitea esittää, että Euroopan komission edustustot jäsenvaltioissa velvoitetaan järjestämään riittävän kattavaa ja laaja-alaista tiedotusta.

26.   Komitea haluaa kuitenkin korostaa, että alueellisten ja paikallisten viranomaisten yhteistoiminta ja niiden luomat järjestöt ja verkostot ovat lisänneet toimintaansa unionin laajenemisen jälkeen. Nämä tahot osoittivat laajaa kiinnostusta kuulemismenettelyn aikana ja niiden kannanotot olivat usein varsin perusteellisesti laadittuja.

27.   Komission tiedonannossa todetaan niin ikään, että ”pelkkä strategia ei riitä. Alueen kohtaamat haasteet edellyttävät toimia, joiden on oltava konkreettisia ja näkyviä. Toimintasuunnitelmassaan komissio pitääkin välttämättömänä, että jäsenvaltiot ja muut sidosryhmät toimivat vastuunsa mukaisesti ja ryhtyvät vetämään toimintaa eri ensisijaisilla osa-alueilla ja lippulaivahankkeissa”.

28.   Alueiden komitea toteaa, että tämä toive ei toimintasuunnitelman ensimmäisessä hyväksymisvaiheessa ole toteutunut. Prioriteettialueiden toimeenpano on toimintasuunnitelmassa pääasiassa annettu jäsenvaltioille. Viidestätoista prioriteettialueesta vain yksi on annettu alueen vastuulle. Kysymyksessä on alueen turismipolitiikan kehittäminen, jonka vastuu on annettu Mecklenburg-Vorpommernin osavaltiolle. Samalla tehtäväalueella on terveyden edistämisen tehtäväalueen vastuu annettu Pohjoisen ulottuvuuden julkisen terveydenhoidon ja hyvinvoinnin kumppanuusohjelmalle (NDPHS). Prioriteettialueiden toimeenpanon on tarkoitus tapahtua läheisessä yhteistyössä komission kanssa.

29.   Alueilla ei ollut ainoatakaan johtajuusroolia lippulaivaprojekteissa (78 projektia) ajankohtana, jolloin tiedoksianto hyväksyttiin. Juuri lippulaivaprojektit ovat hankkeita, joissa alueiden rooli voisi olla huomattava. Alueiden komitean mielestä vastaisuudessa, kun lippulaivahankkeista päätetään, alueille ja paikallisille viranomaisille tulisi antaa mahdollisuus aktiivisesti osallistua hankkeiden toteuttamiseen.

Strategian toteuttaminen

30.   Alueiden komitea toteaa, että toimintasuunnitelmassa strategian toimeenpanon hahmottamiseen osoitetaan vähän huomiota. Itämeri-strategia toimii pilottina uudenlaiselle makroalueen strategiselle yhteistyölle, jossa tärkeää on eri hallinnontasojen toimijoiden sitoutuneisuus ja toisaalta koordinoitu toiminta. Alueiden komitea kannustaa komissiota panostamaan erityisesti toimintasuunnitelman joustavan mutta määrätietoisen toteutuksen ja hallinnon tukemiseen.

31.   Toimintasuunnitelmassa esitetään toimeenpanoa varten kolmitasoinen toimintamalli, joka noudattaa pääpiirteissään monitasoisen hallinnon mallia. Esitetty toimintamalli noudattaa Euroopan unionissa käytössä olevaa yhteisömetodia. Tämä ehdotus sitoo strategian toimeenpanon normaaliin Euroopan unionin toimintatapaan. Toiminnan linjaaminen on annettu neuvostolle komission suositusten pohjalta. Komission tehtävänä olisi myös laatia neuvostolle tilanneraportteja strategian etenemisestä. Alueiden komitean mielestä on tärkeätä, että monitasoisen hallinnon toteutumisen turvaamiseksi noudatetaan yhteisömenetelmää, jolla turvataan alue- ja paikallistason osallistuminen strategian toteuttamiseen.

32.   Monitasoisen hallinnon mallin mukaisesti komissiolla on strategian toteutumisessa keskeinen rooli. Komissio vastaa ”koordinoinnista, seurannasta, raportoinnista, toteuttamisen avustamisesta ja jatkotoimista. Yhdessä alueella toimivien sidosryhmien kanssa komissio laatii säännöllisesti raportteja edistymisestä ja tekee aloiteoikeutensa mukaisesti ehdotuksia strategian ja toimintasuunnitelman mukauttamiseksi aina kun se on tarpeen. Koordinointitoimilla seurattaisiin, miten varojen käyttö edistää strategian prioriteetteja”.

33.   Toimintasuunnitelma ei sisällä ehdotuksia, miten komission työtä mahdollisesti organisoidaan strategiaa silmällä pitäen. Lähtökohtana on, että ”ohjelmasuunnittelusta vastaavat viranomaiset voivat tarkastella uudelleen myöntämisperusteita ja auttaa strategian mukaisten projektien valinnassa. Komissio tukee ohjelmiin tarvittaessa tehtäviä mukautuksia”. Vaarana on, että komissiossa ei ole riittävässä määrin nimenomaan komission moniin tehtäväalueisiin nähden voimavaroja osoitettuna strategian toteuttamista varten. Saattaisi olla hyödyllistä luoda komission sisälle monialaisia task force -tyyppisiä virkamiesryhmiä strategiaan liittyvien tehtävien hoitoa varten. Komission toimilla on strategian toteuttamisessa niin keskeinen rooli, että sille tulisi osoittaa riittävät resurssit suunnitteluun, seurantaan, koordinaatioon ja raportointiin.

34.   Toimeenpanon kolmannen tason muodostavat ”yhteistyökumppanit”. Käytännön toteutuksen taso on strategian toteuttamisen kannalta keskeinen. Toimintasuunnitelma jättää tämän tason hahmottelun ylimalkaiseksi. Ajatuksena on, että käytännön toteutus ja toteuttajat linjataan strategian tavoitteiden mukaisesti. Komission tehtävä on tässäkin keskeinen: ”se kartoittaa ensisijaisten osa-alueiden mukaiset koordinointielimet ja lippulaivahankkeitten vetäjät yhteistyössä EU:n muiden toimielinten, jäsenvaltioiden ja alueiden, kansainvälisten rahoituslaitosten, kansainvälisten ohjelmaviranomaisten sekä HELCOMin ja muiden hallitustenvälisten organisaatioiden kanssa”.

35.   Toimintasuunnitelmassa annetun määritelmän mukaan suuralueella ”hallinnollisia alueita on useita mutta yhteistä tarkastelua kaipaavien asioiden määrä riittää perustelemaan yhtenäisen strategisen toimintamallin”. Määritelmässä puhutaan hallinnollisista alueista eikä valtioista, mikä antaa ymmärtää, että alue- ja paikallishallinnon toimijat ovat yhdenvertaisia valtioiden kanssa alueen pohjana. Alueiden komitean mielestä alueellisille ja paikallisille toimijoille tulee tässä prosessissa antaa merkittävä rooli. Alueet ja paikalliset toimijat ovat lähinnä kansalaisia toimiva taso. Niiden näkyvällä panoksella voidaan lisätä strategian kansalaisläheisyyttä, joka on tärkeä edellytys toiminnan onnistumiselle. Kansalaisläheisyys ja siihen liittyvä hyväksyttävyys ovat välttämätön edellytys strategian onnistumiselle. Nämä periaatteet voidaan parhaiten toteuttaa alue- ja paikallistason toimijoiden kanssa yhteistyössä.

36.   Alue- ja paikallistasolla on myös kiinteä tuntemus Itämeren alueen olosuhteisiin ja tarpeisiin. Alue- ja paikallistason toimijoilla on pitkä ja toimiva kokemus sekä keskinäisestä yhteistyöstä, että yhteistoiminnasta kansalaisjärjestöjen kanssa. On myös syytä palauttaa mieliin, että alue- ja paikallistason toimijoilla on pitkäaikainen kokemus kolmikantaisesta toiminnasta Euroopan komission ja jäsenvaltioiden hallitusten kanssa unionin rahoitusinstrumenttien ja politiikkojen hallinnasta. Ne ovat toimivaltaisia toimijoita Euroopan unionin politiikoissa yleensäkin. Lisäksi on huomattava, että alue- ja paikallistason toimijat osoittivat sidosryhmäkuulemisissa suurta kiinnostusta ja osallistumishalua.

37.   Alueiden komitea toivoo, että komissio tunnustaisi alue- ja paikallistason toimijoiden tärkeän roolin ja kyvykkyyden strategian toimeenpanossa. Alue- ja paikallistasolle tulisi antaa keskeinen asema monitasoisen hallintojärjestelmän vakiintuneena osapuolena, kun määritellään ja valitaan ensisijaisten osa-alueiden mukaiset koordinointielimet ja lippulaivahankkeitten vetäjät.

38.   Alueiden komitea panee merkille tyydytyksellä Euroopan unionin talousarvioon parlamentin esityksestä sisältyvän määrärahan strategian edistämiseksi. Komitean mielestä tarpeisiin nähden vaatimaton määräraha on rohkaiseva avaus ja toivoo sen kasvattamista tulevina vuosina. Komitean mielestä määräraha tulisi kohdentaa erityisesti alueiden ja lukuisten alueella toimivien sidosryhmien toimintamahdollisuuksien ja osallistumismahdollisuuksien parantamiseen strategian toimeenpanossa.

39.   Alueiden komitean mielestä toimintasuunnitelmassa esitetty ajatus vuosittaisesta foorumista on kannatettava, mutta riittämätön strategian toimeenpanon seurannan kannalta. Foorumin rooliksi ei riitä, että ”strategian eri osa-alueisiin liittyvät yhteistyökumppanit (myös asiaan liittyvistä EU:n ulkopuolisista maista) voivat tavata ja keskustella strategian edistymisestä ja tehdä toteutukseen liittyviä suosituksia.” Strategian toimeenpanon valvonta edellyttää konkreettisempaa seurantaa myös toteuttavalla tasolla. Tässä yhteydessä tulee pohtia, miten pystytään parhaiten turvaamaan tiedonvälitys eri toimenpiteiden tuloksista. On myös löydettävä ratkaisu, miten olemassa olevaa Itämeren aluetta koskevaa tietoainesta pystytään kokoamaan siten, että se palvelisi strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

40.   Toimintaohjelmassa korostetaan monissa yhteyksissä sidosryhmien sitouttamisen merkitystä. Strategian toimeenpanon onnistuminen edellyttää alueen toimijoilta vahvaa poliittista sitoutumista. Poliittisen sitoutumisen hankkiminen ja vakiinnuttaminen on olennainen kysymys. Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten julkaistaan poikkeuksellisissa olosuhteissa keskellä syvää maailmanlaajuista lamaa.

41.   Lama koskettaa poikkeuksellisen voimakkaasti Itämeren talousaluetta. Vielä jokin aika sitten Itämeren talousalue oli Euroopan nopeimmin kasvava alue. Kesäkuussa 2009, toimintaohjelman julkistamien aikoihin se on yksi eniten kriisistä kärsineitä alueita. Toimintaohjelman toimeenpanolle kriisin olemassaolo voi olla sitä vauhdittava tekijä. Pyrkimyksille taloudellisen kriisin voittamiseksi Itämeri-strategia voi tarjota uusia aineksia. Toisaalta toimintaohjelma sisältää arvion, että julkisten talouksien kriisin takia strategiaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttamisaikataulu saattaa venyä.

42.   Toimijoiden sitouttamisessa strategiaan lähtökohtana on sidosryhmien aktiivinen kiinnostus strategian valmistelun aikana. Sitoutumisessa avainasemassa ovat jäsenvaltioiden hallitukset. Hallitukset asettavat strategialle tavoitteet ja tekevät päätöksen sen suurista linjoista ja painotuksista. Mutta hallitukset ovat avainasemassa myös muiden alueen toimijoiden kiinnostuksen luomisessa ja sitoutumisessa. Hallitusten on päätöksillään luotava olosuhteet muiden osapuolten aktiiviselle osallistumiselle.

43.   Hallitusten yhteistyölle Itämeren alueelle on luotu instituutioita. 1950-luvulla käynnistyneellä pohjoismaisella yhteistyöllä on omat toimielimensä, Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. Vastaavasti kolmen Baltian maan välille perustettiin Baltian ministerineuvosto ja Baltian neuvosto. Vuonna 1992 koko Itämerta kattavina järjestöinä syntyivät Itämeren valtioiden neuvosto (CBSS) ja vastaava parlamentaarikkojen elin Itämeren parlamentaarikkokokous (BSPC).

44.   Hallitusten välisen yhteistyön tehostaminen ei edellytä uusien elinten perustamista. Se edellyttää olemassa olevien instituutioiden toiminnan tehostamista ja ottamista käyttöön Itämeri-strategian toimeenpanon areenoiksi. Itämeri-strategia antaisi järjestöille myös uuden tehtäväkentän.

45.   Kolmen parlamenttien jäsenistä koostuvan järjestön roolina voisi olla tarjota foorumi poliittisten voimien keskustelulle Itämeri-politiikasta. Tällä tavalla voitaisiin kasvattaa puolueiden ja kansanedustajien kiinnostusta ja sitoutumista Itämeri-politiikkaan. Itämeri-strategian toteuttamisen kannalta tällä voisi olla suuri merkitys.

46.   Myös muut Itämeren alueen järjestöt ja yhteistyöelimet tarjoavat areenoita Itämeri-strategian toteuttamiselle ja ennen kaikkea toimivat välineinä toimijoiden sitouttamiselle siihen. Itämeri-strategia voisi myös antaa monille jo toimintamotiivinsa menettäneille järjestöille pontta niiden toiminnan vauhdittamiseksi.