27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/13

1.

suhtautuu myönteisesti valkoiseen kirjaan ja sen liitteisiin, sillä kyse on kannatettavasta ja huolellisesti valmistellusta aloitteesta. Alueiden komitea toteaa, että akateeminen yhteisö, johon kuuluu hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), on yksimielinen siitä, että ilmastonmuutos on tosiasiallinen ja kiihtyvä ilmiö ja että sen suurimpana syynä ovat ihmisten toiminnasta aiheutuvat jatkuvat kasvihuonekaasupäästöt ja niiden lisääntyminen. Haasteena onkin saada kaikki keskeiset toimijat mukaan kattavaan ja kestäväpohjaiseen ilmastonsuojelutoimintaan, jossa toteutetaan sekä ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä että sopeutumistoimenpiteitä.

2.

kannattaa Euroopan komission kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon eri alojen vaatimukset ja todetaan, että sopeutuminen on sisällytettävä horisontaalisesti EU:n politiikan avainaloihin.

3.

korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa EU:n maantieteellisiin alueisiin eri tavoin, mikä on otettava huomioon eurooppalaisessa toimintakehyksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että toimenpiteiden tulee olla mahdollisimman joustavia ja että toissijaisuusperiaatetta tulee noudattaa tinkimättä. Vain siten voidaan ottaa riittävän hyvin huomioon alueelliset erot taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten vaikutusten vähentämiseksi.

4.

kiinnittää huomion siihen, että ilmastonmuutos ei tunne maantieteellisiä, organisatorisia eikä hallinnollisia rajoja, ja kehottaa siksi sellaisten alueiden – joilla on yhteisiä vesistöjä tai samanlaisia maantieteellisiä ominaispiirteitä, kuten suistoalueita tai rannikkojen ja jokien tulvatasankoja sekä saaria ja syrjäisimpiä alueita – paikallisia, alueellisia ja kansallisia elimiä kehittämään horisontaalisen, yhtenäistetyn toimintamallin. Vertikaalisesta näkökulmasta taas sopeutuminen edellyttää alhaalta ylöspäin suuntautuvaa toimintaa. Komitea suosittaa, että kaikilla asiaankuuluvilla hallintotasoilla ryhdytään yhteisiin sopeutumistoimenpiteisiin ja määritellään kullekin taholle kuuluvat toimet, taloudellinen vastuu ja määräajat ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin mahdollistetaan yhdennetyt ratkaisut ja jaettu vastuu tuloksista.

5.

korostaa olevan tärkeää varmistaa, etteivät aloitteet ole haitallisia ja ettei muilla viranomaistasoilla toteuteta päällekkäisiä aloitteita. Paikallis- ja alueviranomaisten oikea-aikainen osallistuminen voisi taata sen, että ehdotukset täydentävät toisiaan, sillä kunnat, kaupungit ja alueet voivat tarjota tietoa kansallista tasoa alemmilla tasoilla jo saaduista kokemuksista ja kehitetyistä ratkaisuista.

6.

huomauttaa, että kunnianhimoinen ja tehokas ilmastopolitiikka voi ehkäistä ilmastonmuutoksen aiheuttaman yhteiskunnallisen epätasa-arvon eskaloitumista. Tavoitteena on antaa sysäys vihreälle taloudelle (Green New Deal) toteuttamalla toimia, joilla esimerkiksi lisätään ympäristöystävällisten energiaratkaisujen tutkimusta, tuetaan työllisyyttä vihreillä aloilla, lisätään ympäristötietoisuutta ja autetaan ilmastomuutoksen vaikutuksista kärsivien sektorien työntekijöitä kehittämään joustavia taitoja. Asianmukaisen koulutuksen ja joustavien taitojen puute on suuri sopeutumisen este niin alue- ja paikallishallinnossa kuin yksityiselläkin sektorilla. Suunnittelu- ja rakennusalalla sekä kunnallisen suunnittelun valvonnasta ja rakennusvalvonnasta vastaavissa paikallisissa viranomaiselimissä tarvitaan huomattavia pitkän aikavälin investointeja ja koulutusta näiden taitojen kehittämiseen ja niiden soveltamiseen työssä. Green New Deal voisi myös auttaa ehkäisemään ilmastonmuutokseen liittyvää, ei-toivottua maahanmuuttoa. Ilmastonmuutoksen haaste voidaan siis muuttaa mahdollisuudeksi edistää ympäristöystävällistä ja kestäväpohjaista talouskasvua ja torjua siten rahoituskriisiä. Siksi on tärkeää, että Green New Dealin ja vuoden 2010 jälkeisen EU:n kasvu- ja työllisyysstrategian painopisteiden välille luodaan yhteys.

7.

muistuttaa, että on käytettävä erilaisten poliittisten välineiden yhdistelmää, johon kuuluu paikallistason strateginen suunnittelu. On erittäin tärkeää, että ilmastonmuutoksen eri näkökohdat sisällytetään suoraan paikallistason suunnittelun välineisiin, jotta voidaan varmistaa ilmastovaikutusten huomioon ottaminen.

8.

on samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa useisiin elämänalueisiin, etenkin perusrakenteisiin (rakennukset, liikenne, maantiet, kadut, energia, viemäröinti, tulvasuojelu ja vesihuolto), ekosysteemeihin sekä ja maa- ja metsätalouteen, ja että tämän takia tarvitaan sekä alakohtaisia että monialaisia välineitä, joilla tällaiset ongelmat voidaan korjata. Tärkeää on, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävissä toimenpiteissä noudatetaan monialaista poliittista lähestymistapaa, mutta se ei kuitenkaan saa mitätöidä alakohtaisten politiikkojen alkuperäisiä tavoitteita.

9.

kannattaa näkemystä, jonka mukaan suuntaviivojen ja mekanismien kehittäminen ilmastonmuutoksen ihmisten terveydelle aiheuttamien vaikutusten seuraamiseksi voisi parantaa osaltaan välineitä, joilla hallinnoidaan esimerkiksi ilmastoon liittyviä, rajatylittäviä tauteja, jotka vaikuttavat ihmisiin eri tavoin.

10.

korostaa, että kokonaisvaltainen ja yhdennetty tarkastelutapa, jota tarvitaan kestävien ratkaisujen varmistamiseksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, edellyttää, että viranomaiset valvovat, mitä ratkaisumalleja eri aloilla valitaan. Lisäksi on otettava huomioon, että eri alojen välille syntyy sekä ympäristöön vaikuttavia että taloudellisia synergioita ja heijastusvaikutuksia.

11.

on samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan maa- ja metsätalouteen ja maaseutuun ylipäätään, ja korostaa, että maaseutuyhteisöjen ja maa- ja metsätalousyritysten sopeutumistoimenpiteillä on tärkeä ja alati kasvava merkitys. Jotta varmistetaan varhainen sopeutuminen ja minimoidaan näin vaikutus kyseessä olevaan alaan, on edistettävä ilmasto- ja maataloustutkimusta, jossa otetaan huomioon maatalouden ominaispiirteet kullakin alueella. Päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden ja sopeutumistoimenpiteiden yhteydessä tuotto usein pienenee tai kustannukset nousevat. Yksittäisten toimenpiteiden hyödyt on siis punnittava. Lisäksi on huolehdittava siitä, että päästöjen vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannukset ovat kohtuulliset. Maataloudella on välitön rooli sen takaamisessa, että maaseutualueet selviytyvät ilmastonmuutoksen haasteista muun muassa sellaisilla aloilla kuin veden varastointi ja vesistönsuojelu, viljelymenetelmät, metsänistutus ja metsänhoito (paitsi alueilla, joilla metsän osuus maa-alasta ylittää 50 %), viljelymaan muuttaminen laidunmaaksi, luonnonmukainen maatalous ja kosteikkojen hoito. Kaupunkien ja taajamien läheisyydessä sijaitseva maaseutu ja viljelymaa voivat myös saada strategista merkitystä, kun pyritään luomaan varmoja veden pidättämisalueita äärimmäisten sääolosuhteiden tai tulvien aikana.

12.

toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin ja niiden ekosysteemeihin. Ilmastonmuutoksen seuraukset voivat vaikuttaa puutavaran tuotantoon, ja ne voivat olla haitaksi virkistystoiminnalle, veden laadulle, biologiselle monimuotoisuudelle ja hiilivarastoille. Metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman yhteydessä olisi käynnistettävä keskustelu, jotta voitaisiin kartoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen seuraukset ja sen vaikutukset metsiin sekä mahdollinen toimenpiteiden tarve.

13.

kannattaa näkemystä, jonka mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa lisäpaineita (sisävesi)kalastusalalle, sillä se vaikuttaa (merten) ekosysteemeihin, jotka kärsivät jo nyt ylikalastuksesta ja kalavarojen ehtymisestä.

14.

toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan sekä energian tarjontaan että kysyntään. Esimerkiksi helleaallot ja kuivuus vaikuttavat energiantuotantoon, ja kovat myrskyt ja tulvat aiheuttavat katkoksia energiatoimituksissa. Sen vuoksi on myönteistä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset otetaan huomioon strategisissa energiakatsauksissa. Erityisesti tulee pyrkiä parantamaan hiilidioksiditasetta sekä vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntämistä ja tehokkuutta.

15.

kiinnittää huomiota siihen, että matkailuun kohdistuu sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia, jotka muuttavat matkailun perinteisiä malleja.

16.

pitää yllättävänä, ettei komission valkoisessa kirjassa mainita tarvetta määrittää ilmailulle ja merenkululle alakohtaiset päästövähennystavoitteet. Paras tapa estää ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin sopeutumisesta aiheutuvia kuluja on estää päästöjä.

17.

huomauttaa, että muuttuvat sääolosuhteet vaikuttavat rannikkoalueiden hoitoon. On pyrittävä varmistamaan, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon (Integrated Coastal Zone Management, ICZM) suosituksia noudatetaan täydellisesti ja että ICZM-suositusten jatkoehdotuksessa ja siihen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa (joka on tarkoitus aloittaa vuonna 2009) rannikkoalueiden käyttö ja hoito sisällytetään asianmukaisesti sopeutumistoimiin, mutta kuitenkin niin, että samalla otetaan huomioon toissijaisuusperiaate. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi paikallisyhteisöistä ja asianomaisista sidosryhmistä koostuvien paikallisten rannikkokumppanuuksien avulla, jolloin sopeutumistoimien täydellinen sisällyttäminen rannikkoalueiden hoitoon tapahtuisi alhaalta ylöspäin.

18.

huomauttaa, että ilmastonmuutos etenee vuoristoalueilla nopeammin kuin muualla ja että vuoristoalueet ovat monissa asioissa erityisen alttiita ilmastonmuutoksen seurauksille.

19.

on samaa mieltä siitä, että myös eläinten ja kasvien terveyteen kohdistuu huomattavia vaikutuksia ja että eläimistöön ja kasvistoon leviää yhä enemmän vieraita tauteja ja tuholaisia. Maaekosysteemit muuttuvat huomattavasti, kun kotoperäinen lajisto köyhtyy ja ulkopuolelta tulee uusia lajeja. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseksi tehtävät toimenpiteet voivat vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen ennalta-arvaamattomasti. Luonnontyyppidirektiivi on keskeinen väline, ja sitä tulisi käyttää sen soveltamisalan puitteissa proaktiivisesti Natura 2000 -alueiden kehittämiseksi ja niiden asianmukaisen suojelun varmistamiseksi.

20.

toteaa, että eläinten ja kasvien terveyden lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi myös ihmisten terveyteen ja elinolosuhteisiin.

21.

huomauttaa, että rannikkoalueita varten on laadittava kattavia suunnitelmia odotettavissa olevan merenpinnan nousun ja tulva-aaltoja aiheuttavien myrskyjen lisääntymisen varalta. Näiden uhkien vuoksi on varmistettava keinot rannikkojen kokonaisvaltaisen suojelun sekä niiden hallinnon turvaamiseksi.

22.

on samaa mieltä siitä, että vesivarojen määrä ja laatu kärsivät ja että sillä on huomattavia ympäristöllisiä, inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia. EU:ssa on sekä tulvia että kuivuutta. Tulvien ja nykyisten jätevesijärjestelmien rajallisen kuivatuskapasiteetin yhdistelmä saattaa rajoittaa liikkumista, kun vesi tulvii teille ja aiheuttaa vahinkoa rakennuksille ja muille perusrakenteille. Onkin valitettavaa, ettei komissio mainitse viemäröintiä erikseen keskeisenä välineenä. Vaikutukset ovat erityisen tuntuvia, ja nykyisen jätevesijärjestelmän mukauttaminen on hyvin kallista. Vaikka mainitut järjestelmät kuuluvatkin paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan ja vastuulle, nämä viranomaiset eivät pysty kantamaan taloudellista vastuuta yksin.

23.

on selvillä siitä, että useat EU:n direktiivit vaikuttavat EU:n vesivarojen tilaan. Sitovat määräajat ovat olennainen osa direktiivien täytäntöönpanoa. Vesipolitiikan puitedirektiivissä määräaika on vuosi 2015, ja siihen mennessä alan kaikkien viranomaisten on saavutettava hyvä ekologinen taso. Ensimmäiset vesipiirien hoitosuunnitelmat on saatava valmiiksi viimeistään 22. joulukuuta 2009, ja onkin tärkeää, että vuoden 2009 loppuun mennessä on laadittu suuntaviivat ja välinevalikoima sen varmistamiseksi, että vesipiirien hoitosuunnitelmissa otetaan huomioon tämänhetkinen tietämys ilmastonmuutoksen paikallisista vaikutuksista ja että niitä muokataan jatkuvasti ilmastomallinnuksen avulla saatavan uuden tiedon perusteella. Tulvia koskevassa direktiivissä asetetaan kolme määräaikaa. Vuoteen 2011, 2013 ja 2015 mennessä on saatava valmiiksi alustavat tulvariskiarviot, tulvariskikartat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat. Vesipula- ja kuivuusstrategiaan sisällytetään kuivuudenhallintasuunnitelmat. Euroopan kunnat ja alueet ovat näiden tarkkaan määriteltyjen tavoitteiden pääasiallisia toteuttajia. Onkin äärimmäisen tärkeää, että unioni ja jäsenvaltiot antavat paikallis- ja alueviranomaisille ajoissa käyttöön oikeat välineet ja riittävät resurssit.

24.

Alueiden tulee pyrkiä ottamaan ilmastonmuutos mahdollisimman pitkälle huomioon vesipiireille laadittavissa ensimmäisen sukupolven hoitosuunnitelmissa ajanmukaisen tieteellisen tietämyksen ja yhteiskunnallisesti toteuttamiskelpoisten toimenpiteiden pohjalta, samoin kuin ilmastotutkimuksessa saavutettu uusi tietämys laadittaessa toisen sukupolven hoitosuunnitelmia vuoden 2015 jälkeen. Jotta tässä onnistuttaisiin, on erittäin tärkeää, että kehitettävät suuntaviivat ja välineet perustuvat viimeisimpään tieteelliseen tietämykseen ja ovat sen lisäksi alueviranomaisten kannalta käyttökelpoisia.

25.

katsoo, että on tarpeen varmistaa, että EU:n nykyinen vesilainsäädäntö (vesipolitiikan puitedirektiivi, pohjavesidirektiivi, tulvia koskeva direktiivi, vesipula- ja kuivuusstrategia jne.) on täysin johdonmukaista ja että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat tulevat ehdotukset ja tavoitteet ovat linjassa nykyisen lainsäädännön kanssa. EU:n vesilainsäädännön täytäntöönpanolla on merkittävä vaikutus siihen, miten Euroopan kunnat, kaupungit ja alueet toteuttavat vedenkäytön suunnittelua.

26.

on selvillä siitä, että vesihuollon sopeuttamisen rahoittamisessa paikallis- ja alueviranomaisten tulee ryhtyä pohjaveden suojelutoimiin, jotta voidaan taata kestävä vedenjakelu. Osa rahoituksesta voidaan saada luomalla vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti rahoitusmekanismi, jolla varmistetaan, että ilmastonmuutoksen vaikutus veden kiertokulkuun jakautuu sen mukaan, kuinka paljon vettä kulutetaan.

27.

kannattaa sitä, että komissio on sisällyttänyt mukaan ns. no-regret-toimia ja -toimenpiteitä ekosysteemien ja perusrakenteiden sietokyvyn parantamiseksi.

28.

korostaa, että innovaatioiden ja tutkimuksen avulla alakohtaisiin ongelmiin kehitettävät ratkaisut voivat kaikki osaltaan vaikuttaa ympäristön kannalta kestävän kasvun ja eteenpäin suuntautuvan työllisyyden luomiseen.

29.

pitää komission kaksivaiheista lähestymistapaa myönteisenä. Komitea huomauttaa kuitenkin, että edessä oleva tehtävä edellyttää, että hallinnon kaikki tasot tekevät tiivistä yhteistyötä kaikissa vaiheissa. Ei voida hyväksyä sitä, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat mukana vain ensimmäisessä vaiheessa. On tunnustettava, että kunnat, kaupungit ja alueet ovat keskeisiä toimijoita ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. EU:n tason yleisen mukautumisstrategian tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta strategiaa voidaan soveltaa aluetasolla kaikkialla EU:ssa ja että samalla voidaan ottaa huomioon alueiden monimuotoisuus, ilmasto-olosuhteet ja taloudelliset rakenteet.

30.

toivoo, että käytettävissä olevat tieteelliset todisteet ovat saatavilla ennen vuotta 2012. Paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaisten budjettimallit eroavat EU:n mallista, ja monet paikallis- ja alueviranomaiset ottavat jo huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumisen. Niiden täytyy tietää, millaisiin ilmastonäkymiin niiden on sopeuduttava. Paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaiset keräävät tietoa, valmistelevat sopeutumisstrategioitaan ja ryhtyvät sopeutumistoimiin ennen vuotta 2012. EU:n pitäisi tukea tätä kehitystä ensinnäkin esittämällä tieteelliset skenaariot, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia EU:n kaikkia alueita ajatellen, ennen vuotta 2012 ja toiseksi tukemalla taloudellisesti käynnissä olevaa työtä silloin, kun ilmastonmuutokseen sopeutuminen on sisällytetty budjettiin.

31.

on tyytyväinen EU:n laajuisen tietojenvaihtojärjestelmän perustamiseen. Sen tulisi perustua kansallisiin järjestelmiin. Näin voitaisiin mahdollistaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia, haavoittuvuutta ja parhaita käytänteitä koskevan tiedon vaihto. Komitea korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten on voitava osallistua järjestelmään paikallisten ja/tai alueellisten ilmastonmuutoksen seurantakeskusten kautta ja hyötyä siitä. Merkittävää hyötyä koituisi siitä, jos järjestelmästä tehtäisiin interaktiivinen: näin paikallis- ja alueviranomaiset voisivat ilmastonmuutoksen seurantakeskustensa ansiosta tarjota tärkeimmille asianomaisille aloille mahdollisuuden aktiiviseen osallistumiseen sekä oikea-aikaisesti konsultoida muiden viranomaisten asiantuntemusta ja kokemusta esimerkiksi vakavista sääilmiöistä. Järjestelmässä tulisi keskittyä käyttäjäystävällisten mallien, tietojen ja välineiden tarjoamiseen sekä kokemusten ja tietojen vaihdon helpottamiseen.

32.

kannattaa komission asianmukaisesti tukeman ilmastonmuutosfoorumin perustamista kaupunginjohtajien yleiskokouksen onnistuneen mallin pohjalta. Foorumi voisi avustaa paikallis- ja alueviranomaisia ilmastoa koskevan paikallisen tiedon keräämisessä ja vaihtamisessa. Tästä olisi niille välitöntä hyötyä. Foorumi voisi toimia myös EU:n laajuista tietojenvaihtojärjestelmää tukevana mekanismina.

33.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti sen, että paikallis- ja alueviranomaiset tuntevat alueensa ja ymmärtävät parhaiten, millaisia paikallisia ilmastovaikutuksia siihen kohdistuu. Tämä olisi tehtävä niin, että paikallis- ja alueviranomaisille annetaan riittävästi johtoapua ja rahoitusta, minkä avulla ne voivat toteuttaa paikallisia sopeutumisaloitteita.

34.

on samaa mieltä siitä, että taloudelliset rajoitteet ovat sopeutumisen suurin este. EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisin käyttöön antamat varat eivät riitä, ja valtiotasoa alemmille tasoille onkin myönnettävä entistä enemmän resursseja, jotka on kohdennettava nimenomaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Mainitut resurssit on sovitettava yhteen luonnononnettomuuksien ehkäisemiseen osoitettavien varojen kanssa.

35.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen lieventäminen ja siihen sopeutuminen osana talouden elvytystoimia. Komitea pahoittelee kuitenkin, että ehdotusta ympäristön elvytyssuunnitelmaksi ei ole esitetty ja että ympäristökysymykset on siirretty koordinoimatta erilaisten kansallisten toimintasuunnitelmien piiriin, vaikka tällainen suunnitelma olisi jo aika laatia, jotta voidaan avata mahdollisuudet vihreälle, kestävälle ja vähähiiliselle taloudelle ja tarjota ulospääsy nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä.

36.

tukee Euroopan komission käsitystä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on vuodesta 2013 lukien varattava vähintään 50 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupan tuottamista varoista ilmastonmuutosongelmien hoitamiseen, mihin myös sopeutumistoimet kuuluvat. Komitea katsoo, että osoitettaessa käytettävissä olevia varoja sopeutumis- ja lieventämistarkoituksiin pitää myös ottaa huomioon paikalliset ja alueelliset olosuhteet. Paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat paljon rahoitusresursseja, ja etenkin lyhyellä aikavälillä paikallis- ja aluetason hankkeille varattujen varojen osuutta tulisi kasvattaa huomattavasti.

37.

toteaa, että on tarpeen tutkia, miten yksityisen sektorin osallistuminen voidaan varmistaa vapaaehtoisten (tai ympäristö-) sopimusten etuja hyödyntämällä tai rahoitusmekanismien avulla. Kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden rakenteellinen ja pitkän aikavälin merkitys, julkisen sektorin tuki voi olla kuitenkin välttämätöntä erityisesti silloin, kun korjataan puutteita ja markkinahäiriöitä, joihin yksityinen sektori ei ole puuttunut asianmukaisesti.

38.

on samaa mieltä siitä, että markkinapohjaisia välineitä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tulisi myös pitää rahoitusvälineinä, joilla puututaan ilmastonmuutokseen. Yksityisen sektorin osallistuminen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeviin toimiin markkinapohjaisten välineiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla saattaa luoda oikeanlaisia taloudellisia kannustimia sopeutumistoimien sisällyttämiseksi toimintakulttuuriin.

39.

huomauttaa, että on tarpeen varmistaa, että tällä hetkellä EU:n tasolla kehitettäviä yhdennettyjä politiikkoja käytetään välineenä horisontaalisten ja eri politiikkojen rajat ylittävien haasteiden eli siis myös ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden ratkaisemiseen. Näin toimittaessa voidaan puuttua kokonaisvaltaisesti eri politiikkojen ja eri hallintotasojen välisiin päällekkäisyyksiin, epäjohdonmukaisuuksiin ja puutteisiin.

40.

katsoo, että EU:n talousarvion tulevassa tarkistamisessa ja vuoden 2013 jälkeisessä rahoituskehyksessä on asetettava ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet etusijalle, jotta voidaan ottaa huomioon Maailman ympäristörahaston ja Kioton pöytäkirjan sopeutumisrahaston vahvistaminen, josta on määrä päättää Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssissa (COP-15) joulukuussa 2009, ja rahoittaa erityisiä Euroopan-tason toimenpiteitä, joista päätetään EU:n tulevan kestävän kehityksen strategian yhteydessä. On myös tunnustettava täydellisesti se, että kestävä taloudellinen hyvinvointi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävät toimet kulkevat käsi kädessä huolimatta niistä alkuvaiheen kustannuksista, joita ilmastonmuutokseen sopeutuminen saattaa aiheuttaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Koska sopeutumistoimet ovat monissa tapauksissa pääasiassa paikallistason toimia, on tärkeää varmistaa, että paikallis- ja alueviranomaiset saavat EU:n tukea.

41.

kannattaa näkemystä, jonka mukaan ilmastonmuutokseen puuttuminen ja sopeutuminen yksittäisillä politiikanaloilla olisi valtavirtaistettava rakennerahastojen, maaseuturahaston ja TEN-verkostoiden kaltaisiin EU:n rahoitusmekanismeihin ja verkostoihin etenkin toimissa, joilla vahvistetaan tuotantojärjestelmien ja fyysisen infrastruktuurin kestävyyttä, mutta että ilmastonmuutoksen torjunnalla ei saisi mitätöidä tällaisten toimintamallien ja rahastojen alkuperäisiä tavoitteita. Etenkin yhteisön varojen hajauttamisen välttämiseksi kyseisellä alalla sille olisi harkittava omia erityistoimiaan sekä EU:n tukea. Näin ollen komitea kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan olemassa olevien rakennerahastojen ”vihreää korvamerkintää” Lissabonin strategian yhteydessä käytetyn korvamerkintämallin mukaisesti tai luomaan eurooppalaisen ympäristöalojen mukauttamisrahaston, josta rahoitettaisiin työntekijöiden koulutusta, uudelleenkoulutusta ja työhönpaluuohjelmia aloilla, joilla todennäköisesti esiintyy kestävän kehityksen vaikutuksia, tai tuettaisiin ympäristönsuojelutarpeet tiedostavien yritysten perustamista.

42.

kannattaa vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevän ohjausryhmän perustamista, sillä EU:n strategian ja kansallisten strategioiden kehittämisprosessia on hallinnoitava siten, että voidaan varmistaa toimien koordinointi sekä eri politiikanalojen että hallintotasojen välillä. On kuitenkin olennaisen tärkeää, että ohjausryhmän toimivaltuudet ja budjetti määritetään ennen ryhmän perustamista. Komitea kehottaa sen vuoksi komissiota täsmentämään kyseisiä seikkoja mahdollisimman nopeasti.

43.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten tulee voida osallistua ohjausryhmään, sillä ne ovat vastuussa suunnittelusta, ohjauksesta ja täytäntöönpanosta monilla kyseessä olevilla aloilla. Paikallis- ja alueviranomaisilla on täten hallussaan arvokasta tietoa, ja ne voivat antaa merkittävän panoksen sekä vaikutuksia että mahdollisia ratkaisuja koskevan tietotopohjan luomiseen. Ohjausryhmän tulisi soveltaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja määritellä selkeästi vastuualueet toissijaisuusperiaatteen pohjalta.

44.

kehottaa perustamaan kansallisella tasolla ilmastonmuutosta käsitteleviä työryhmiä, joihin paikallis- ja alueviranomaiset osallistuisivat täysimääräisesti. Alue- ja paikallistasolla laadittavien, ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien toimintasuunnitelmien tulee muodostaa perusta työryhmien toiminnalle. Niiden työskentelyn tulisi olla suoraan yhteydessä ohjausryhmän työskentelyyn. Kyseisten työryhmien kokoonpanossa ja toiminnassa otettaisiin huomioon tutkimustarpeet, sosioekonomiset vaikutukset, paikallis- ja alueviranomaiset, suuri yleisö ja yksityiset yritykset.

45.

korostaa, että kansalaisvalistukselle on tarvetta, sillä ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää myös elämäntapojen muuttamista. Kansalaisten on ymmärrettävä, miksi sopeutumistoimet ovat tarpeen, miksi joidenkin palvelujen maksut saattavat nousta, mitä he voivat asian hyväksi tehdä ja mitä ollaan tekemässä kansalaisiin kohdistuvien vaarojen minimoimiseksi. Tällainen tiedottaminen, jolla pyritään muuttamaan käyttäytymistä, edellyttää harkiten laadittua, kohdennettua toimintamallia, jota tukevat asianmukaiset toimet. Komitea kehottaa siksi EU:ta, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia työskentelemään yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa ja luomaan yleiseurooppalaisen tiedotuskampanjan, jossa käsitellään ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia, sekä sitä, mitä nämä vaikutukset tuovat tullessaan. Olisi tehtävä selväksi, että ilmastonmuutoksen vuoksi luonnonvarat niukkenevat jatkuvasti ja että siksi on keskityttävä muuttamaan käyttäytymistä jokapäiväisessä elämässä. Paikallis- ja alueviranomaiset korostavat, että tällaisille kampanjoille on varattava asianmukaiset rahoitusvarat ja että niiden avulla välitettävät viestit on mukautettava eri jäsenvaltioiden ja alueiden oloihin ja eri kansoille.

46.

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on tärkeä rooli myös EU:n rajojen ulkopuolella. Kunnat, kaupungit ja alueet voivat toimia rakentavasti asiantuntemuksen siirtämisessä kehitysmaihin, joiden sopeutumishaasteet ovat suurimmat.

47.

kehottaa komissiota ja EU:n puheenjohtajavaltiota varmistamaan poliittisen sitoutumisen siihen, että EU:n sopeutumisstrategia laaditaan ja toteutetaan pikaisesti yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

48.

kehottaa komissiota ja EU:n puheenjohtajavaltiota kutsumaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan EU:n toimintakehyksen laatimiseen ja toteuttamiseen siten, että ne osallistuvat vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevän ohjausryhmän työskentelyyn. Onnistuneen täytäntöönpanon varmistamiseksi kokonaisvaltaiset pitkän aikavälin strategiat tulisi laatia siten, että eri hallintotasot tekevät laaja-alaista yhteistyötä. Paikallis- ja alueviranomaisilla on ensi käden tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sillä ne ovat etulinjassa. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttamissa hätätilanteissa kansalaiset turvautuvat ensisijassa paikallis- ja aluehallintoon. Tämä on selkeä peruste niiden osallistumiselle.

49.

painottaa, että on tarpeen tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeinen asema ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten torjunnassa, sillä ne ovat valmiita kantamaan osansa vastuusta, ja ne toteuttavat jo nyt toimia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi.

50.

kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota (etenkin rannikoilla ja suurten jokien varsilla sijaitsevaa) kaupunkiympäristöä ja perusrakenteita koskeviin ratkaisuihin ja välineisiin, kuten patoihin ja viemäröintijärjestelmiin, sillä ne ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä vähentämään perusrakenteiden haavoittuvuutta.

51.

kehottaa paikallis-, alue-, valtio- ja EU-tasoa laatimaan yhteistyössä realistisia rajatylittäviä ilmastoriskiarvioita, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia EU:n kaikkia alueita ajatellen. Tiedot, mallit, metodit ja ilmastoskenaariot tulisi antaa vapaaseen käyttöön mahdollisimman pian, jotta voitaisiin määrittää riskialueet ja vastatoimet.

52.

korostaa toimia varten tarkoitettujen asianmukaisten rahoituskannustimien tarvetta. Paikallis- ja alueviranomaisia tulisi tukea, kun ne pyrkivät löytämään proaktiivisia ratkaisuja, joilla voidaan vähentää paikallisyhteisöjen haavoittuvuutta.

53.

tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi saada taloudellista lisätukea tappioiden vähentämiseksi ja sopeutumisen aiheuttamien lisäkustannusten kattamiseksi, sillä ilmastonmuutoksen asettamien monien haasteiden ratkaiseminen lisää paikallisviranomaisten taloudellista taakkaa.