52008PC0464

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.7.2008

KOM(2008) 464 lopullinen

2008/0157 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta

(komission esittämä) {SE K(2008) 2287}{SEK(2008) 2288}

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tausta

- Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Ehdotuksella pyritään parantamaan esittäjien ja erityisesti taustamuusikoiden sosiaalista tilannetta, sillä he elävät yhä useammin pidempään kuin mikä heidän esitystensä suoja-aika on (nykyisin 50 vuotta).

Äänitteiden massatuotanto alkoi pääosin 1950-luvulla. Yhä useampi vuosina 1957–1967 äänitetty ja julkaistu esitys kuitenkin menettää suojansa tulevien 10 vuoden aikana, jos mitään ei tehdä. Äänitteeseen tallennetun esityksen suojan lakattua noin 7 000 esittäjää suurissa jäsenvaltioissa ja vastaavasti pienempi määrä pienemmissä jäsenvaltioissa menettää kaikki sellaiset tulot, jotka perustuvat sopimusperusteisiin rojalteihin ja lakisääteisiin korvauksiin esitysten yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä baareissa ja yökerhoissa.

Tällä on vaikutuksia pääesiintyjille (jotka saavat sopimusperusteisia rojalteja), mutta varsinkin niille tuhansille nimettöminä esiintyville taustamuusikoille (jotka eivät saa rojalteja vaan ainoastaan lakisääteisiä korvauksia), jotka osallistuivat äänitteiden tekemiseen 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla ja ovat luovuttaneet yksinoikeutensa äänitetuottajalle kertamaksua vastaan (ns. kertaostosopimus). Heidän oikeutensa kohtuulliseen kertakorvaukseen yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä – jota ei koskaan luovuteta äänitetuottajalle – lakkaisi.

Ehdotuksella pyritään myös ottamaan käyttöön yhdenmukainen tapa laskea suoja-aika, jota sovelletaan sellaiseen sanoitettuun sävellykseen, joka on usean tekijän yhteisen työpanoksen tulos. Sävelteoksessa, esimerkiksi popmusiikkikappaleessa tai oopperassa, on usein sanat (tai libretto) ja nuotit. Tällaiset usean tekijän yhdessä luomat sävelteokset luokitellaan jäsenvaltiosta riippuen joko yhdeksi teokseksi , jolla on yhteiset tekijät ja yksi ainoa suoja-aika, jonka kesto määräytyy viimeisenä elossa olleen tekijän kuoleman mukaan, tai itsenäisiksi teoksiksi , joilla on kunkin tekijän kuolinhetken mukaan määräytyvät erilliset suoja-ajat.

Tämä merkitsee sitä, että joissakin jäsenvaltioissa[1] sanoitettu sävellys on suojattu 70 vuoden ajan viimeisenä elossa olleen teoksen luomiseen osallistuneen tekijän kuolemasta ja toisissa jäsenvaltioissa[2] kunkin tekijän yksittäinen työpanos menettää suojansa 70 vuoden kuluttua siitä, kun sen tekijä on kuollut. Samaan sävelteokseen sovellettavat eripituiset suoja-ajat hankaloittavat usean tekijän yhdessä luomien teosten tekijänoikeuksien hallinnointia yhteisössä. Se on ongelmallista myös jaettaessa rojalteja maiden rajojen yli, kun teosta on käytetty useissa eri jäsenvaltioissa.

- Yleinen tausta

Esittäjien sosiaalinen tilanne

Eurooppalaisten esittäjien tämänhetkinen työllisyysasema ja työehdot eivät keskimäärin ole kovin hyvät. Vain kuuluisat, nimeltä mainitut pääesiintyjät, jotka ovat tehneet rojalteja tuovan sopimuksen suuren levy-yhtiön kanssa, pystyvät elättämään itsensä ammatillaan. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2001 vain 5 prosenttia esittäjistä ansaitsi vuodessa yli 10 000 puntaa. Sitä paitsi 77–89,5 prosenttia esittäjien kaikista tuloista päätyy huipulla oleville 20 prosentille esittäjistä[3]. Ekonomistit ovat osoittaneet, että musiikkiteollisuudelle on ominaista, että pienituloisten tuntemattomampien esittäjien (joita esittäjistä on suurin osa) ja suurituloisten ”supertähtien” tuloerot ovat suuret[4].

Lisäksi esittäjien sosiaalinen tilanne on melko epävarma. Heidän on vaikea löytää riittävästi oman alansa töitä, joten useimmat heistä tarvitsevat myös muita töitä nostaakseen tulojaan[5]. Kaiken kaikkiaan vain 5 prosenttia esittäjistä saa tosiasiassa elantonsa ammatistaan – kaikkien muiden on tehtävä myös muita töitä.

Esittäjät yleensä siirtävät taloudellisesti merkittävimmät tekijänoikeutta koskevat yksinoikeutensa levy-yhtiöille sopimuksella. Yksittäisellä esittäjällä on useimmiten vain vähän neuvotteluvaltaa[6]. Esittäjät ovat yleensä halukkaita tekemään sopimuksen äänitetuottajan kanssa riippumatta siitä, millainen sopimuksen sisältö on, koska sopimuksen tekeminen itsessään tuo heille mainetta ja näkyvyyttä ja siten mahdollisuuden saavuttaa laaja kuulijakunta. Esittäjien on siksi vaikea neuvotella sopimuksensa sisällöstä tai korvauksensa tasosta. Taustamuusikoilla eli äänityssessiota varten tilapäisesti palkatuilla muusikoilla ei ole minkäänlaista neuvotteluvaltaa, vaan heidän on luovutettava tekijänoikeutensa määräämättömäksi ajaksi kertakorvausta vastaan.

Levy-yhtiöiden ja esittäjien välisiä sopimuksia on hyvin monenlaisia, mutta useimmat niistä kuuluvat jompaankumpaan seuraavista kahdesta luokasta[7]:

- Taustamuusikot saavat yleensä kertamaksun siitä, että tuottaja ostaa heidän tekijänoikeutta koskevat yksinoikeutensa. Näin ollen heidän korvauksensa ei nouse, vaikka levystä tulisi suuri menestys.

- Pääesiintyjät saavat yleensä sopimusperusteisia rojalteja. Kuuluisuudestaan ja neuvotteluvallastaan riippuen he saavat yleensä nettorojalteina 5–15 prosenttia tuloista[8].

Esittäjän korvauksia voi pienentää huomattavasti myös se, että rojaltimaksuista vähennetään erilaisia äänitetuottajalle koituneita kustannuksia. Vähennykset on usein muotoiltu teknisin termein monimutkaisissa oikeudellisissa teksteissä[9]. Erilaisten sopimusperusteisten vähennysten (esimerkiksi musiikkivideoista, myynninedistämisestä ja masteroinnista tuottajalle koituneet kustannukset) jälkeen esittäjän tosiasiassa saama keskimääräinen rojaltiosuus voi olla mainittua pienempikin. Sitä paitsi usein rojalteja ei makseta lainkaan, koska useimpien esittäjien äänitallenteiden myynti ei ylitä sitä kopiomäärää, joka tarvitaan, jotta levy-yhtiö voisi kattaa alkuperäisen investointinsa kustannukset (vain joka kahdeksas CD-levy tuottaa voittoa)[10].

Esittäjillä on kuitenkin myös muita tulonlähteitä. He saavat tuloja muun muassa yhteisvalvontajärjestöiltä, jotka hallinnoivat niin sanottuja toissijaisia korvauksia. Korvausmuotoja on pääasiassa kolme: 1) kohtuullinen korvaus yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä, 2) yksityisen kopioinnin maksut ja 3) kohtuullinen korvaus esittäjän vuokrausoikeuden siirtämisestä. Kaikkia näitä kolmea korvausmuotoa kutsutaan toissijaisiksi tulonlähteiksi. Ne maksetaan esittäjille suoraan heidän yhteisvalvontajärjestöjensä kautta. Esittäjien levy-yhtiöiden kanssa tekemät sopimusjärjestelyt eivät vaikuta näihin maksuihin.

Monet eurooppalaiset esittäjät (muusikot ja laulajat) aloittavat uransa parikymppisinä. Tämä tarkoittaa, että nykyisen 50 vuoden suojan päätyttyä he ovat seitsemänkymppisiä ja todennäköisesti elävät vielä tätäkin vanhemmiksi (keskimääräinen elinajanodote EU:ssa on miehillä 75 vuotta ja naisilla 81 vuotta). Esittäjiä uhkaa heidän myöhempinä elinvuosinaan tulonmenetys, sillä he eivät enää saa levy-yhtiöiltä rojaltimaksuja eivätkä äänitallenteidensa yleisradioimisesta tai julkisesta esittämisestä korvauksia. Taustamuusikoille ja vähemmän tunnetuille esittäjille tämä tarkoittaa, että yleisradioimisesta tai julkisesta esittämisestä saatavat tulot laskevat juuri siinä vaiheessa elämää, jolloin ne olisivat erityisen tarpeen, eli eläkeiän kynnyksellä. Kun tekijänoikeuden suoja lakkaa, he menettävät myös ne tulot, jotka he voisivat saada varhaisten esitystensä myynnistä internetissä.

Lisäksi esittäjien oikeuksien lakkaamiseen liittyy riski siitä, että esittäjien esityksiä käytetään ei-toivotulla tavalla. Tällainen käyttö olisi vahingoksi esittäjien nimelle tai maineelle. Esittäjät ovat myös huonommassa asemassa kuin tekijät, joiden työn suoja päättyy vasta 70 vuoden kuluttua heidän kuolemastaan. Tilannetta voidaan pitää epäoikeudenmukaisena, sillä esittäjät ovat nykyään ensinnäkin yhtä tärkeitä kuin tekijät ja toisekseen tekijöitäkin enemmän identifioitavissa äänitallenteen kaupalliseen menestykseen.

Äänitetuottajien taloudelliset haasteet

Äänitetuottajien suurimmat haasteet ovat CD-levymarkkinoiden surkastuminen ja verkkomyynnistä saatavien korvaavien tulojen riittämättömyys, joista jälkimmäinen johtuu vertaisverkkopiratismista. EU:n musiikkiääniteteollisuuden CD-levymyynti on laskussa: myynti oli huipussaan vuonna 2000, mutta siitä lähtien se on jatkuvasti laskenut noin 6 prosentin vuosivauhdilla[11]. Ennusteet osoittavat, että fyysisten musiikkialbumien myynti laskee edelleen 12,1 miljardista dollarista (vuonna 2006) 10,3 miljardiin dollariin vuoteen 2010 mennessä[12]. Vuodesta 2001 lähtien Euroopan musiikkiäänitemarkkinat ovat menettäneet 22 prosenttia arvostaan[13].

Tulot ja erityisesti voitot ovat laskeneet varsinkin lisääntyneen piratismin vuoksi. Musiikkiteollisuuden Billboard-lehti kirjoitti tammikuussa 2006, että vuonna 2005 musiikkia ladattiin kaikkialla maailmassa laillisesti 350 miljoonaa kertaa mutta laittomasti 250 miljoonaa kertaa pelkästään yhdessä viikossa . Musiikkiteollisuuden mukaan vuonna 2005 maailmanlaajuisesti ostetuista CD-levyistä noin kolmannes oli laittomia kopioita – yhteensä 1,2 miljardia kappaletta. EMI käytti vuonna 2006 yli 10 miljoonaa puntaa piratismin torjuntaan ja immateriaalioikeuksien suojelemiseen.

Tulonmenetysten vuoksi Universal vähensi henkilöstönsä määrää 12 000 työntekijästä (vuonna 2003) 7 600 työntekijään (vuonna 2006)[14]. Vuonna 2006 toteutettu työvoiman leikkaus ei kuitenkaan riittänyt, vaan tammikuussa 2008 EMI ilmoitti vähentävänsä vielä 2 000 työpaikkaa (noin kolmannes koko sen työvoimasta)[15]. Lisäksi se ilmoitti olevansa jatkossa esittäjien suhteen valikoivampi, vaikka sen artistiluettelo oli jo vuonna 2006 lyhentynyt huomattavasti[16]. EMI on leikannut myös mainoskulujaan[17].

Euroopan äänitallenneteollisuuden haasteena on näissä olosuhteissa säilyttää vakaa tulovirta, jotta uusiin kykyihin voidaan investoida. Levy-yhtiöt ilmoittavat investoivansa noin 17 prosenttia tuloistaan uusien kykyjen kehittämiseen eli sopimusten tekemiseen uusien kykyjen kanssa, heidän esitystensä myynninedistämiseen ja innovatiivisten tallenteiden tuottamiseen. Pidempi suoja-aika tuottaisi lisätuloja, joilla voitaisiin osaltaan rahoittaa uusia kykyjä, ja sallisi levy-yhtiöiden hajauttaa uusien kykyjen kehittämiseen liittyvän riskin paremmin. Epävarmojen tuottojen (vain joka kahdeksas äänitallenne menestyy) ja niin sanotun tiedon asymmetrian vuoksi tällaiset tulot eivät yleensä ole saatavilla pääomamarkkinoilla.

Yhteisteokset

Sävelteokset ovat useimmiten yhteisteoksia. Esimerkiksi oopperoilla on usein säveltäjä ja sanoittaja, jotka ovat eri henkilöitä. Myös jazzin, rockin ja popmusiikin kaltaisissa musiikkilajeissa luomisprosessi on usein luonteeltaan yhteistyötä.

Vuosien 1919–2005 suosituimpien ranskalaisten laulujen tarkastelussa kävi ilmi, että niistä 77 prosenttia on luotu yhteistyönä. Vastaava Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 1912–2003 parhaiten menestyneiden laulujen tarkastelu osoitti, että niistä 61 prosenttia on yhteisteoksia.[18] Hiljattain luotujen teosten tilanteen selvittämiseksi tarkasteltiin 2000 teoksen otosta, joka valittiin kollektiivisia oikeuksia Espanjassa hallinnoivaan järjestöön (SGAE) vuonna 2005–2006 rekisteröidyistä uusista teoksista. Niistä yli 60 prosenttia oli yhteisteoksia.[19]

”Pelléas ja Mélisande” -ooppera on hyvä esimerkki siitä, miten usean tekijän yhdessä luoman sävelteoksen suoja-aika voi vaihdella eri jäsenvaltioissa erilaisista suoja-ajan laskemistavoista johtuen. Oopperan säveltäjä Debussy kuoli vuonna 1919, libretisti Maeterlinck vasta paljon myöhemmin, vuonna 1946. Niissä jäsenvaltioissa, joissa on käytössä yksi ainut suoja-aika (esim. Espanja, Kreikka, Liettua, Portugali ja Ranska), koko ooppera on suojattu vuoteen 2016 saakka (70 vuotta viimeisenä elossa olleen tekijän eli Maeterlinckin kuolemasta). Niissä maissa, joissa sävellystä ja librettoa pidetään itsenäisinä teoksina (esim. Alankomaat, Itävalta, Puola, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta) tai kahtena teoksena, joita voidaan hyödyntää erillään (esim. Saksa, Tšekki ja Unkari), sävellyksen suoja-aika päättyi vuonna 1989 ja vain sanat (libretto) on suojattu vuoteen 2016 asti.

Muita esimerkkejä ovat Johann Straussin operetti ”Mustalaisparoni”[20], Fermo D. Marchettin (kuolinvuosi 1940) säveltämä ja Maurice de Féraudyn (kuolinvuosi 1932) sanoittama laulu ”Fascination (Love in the afternoon)” tai Ernest R. Ballin (kuolinvuosi 1927) säveltämä ja Chauncey Olcottin (kuolinvuosi 1932) ja George Graff, Jr.:n (kuolinvuosi 1973) sanoittama laulu ”When Irish Eyes Are Smiling”.

Viimeksi mainittu laulu on suojattu vuoteen 2043 saakka niissä jäsenvaltioissa, joissa käytetään vain yhtä suoja-aikaa. Niissä maissa, joissa sävellys ja sanoitus katsotaan itsenäisiksi tai erillään hyödynnettävissä oleviksi teoksiksi, sävellyksen suoja päättyi vuonna 1997 ja vain sanat on suojattu vuoteen 2043 saakka.

- Voimassa olevat aiemmat säännökset

Tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suoja-aikaa koskevia säännöksiä yhdenmukaistettiin direktiivillä 93/98/ETY, josta myöhemmin annettiin kodifioitu toisinto (direktiivi 2006/116/EY). Kodifioidulla toisinnolla ei muutettu direktiivin 93/98/ETY sisältöä. Kyseisten direktiivien mukaan esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suoja-aika on 50 vuotta esityksen julkaisemisesta. Tässä direktiiviehdotuksessa esitetään mainitun suoja-ajan pidentämistä 95 vuoteen esityksen julkaisemisesta. Nykyinen direktiivi ei sisällä säännöksiä tekijäkumppaneiden yhdessä luomista sanoitetuista sävellyksistä.

- Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Ehdotus on linjassa niiden EU:n toimien kanssa, joilla pyritään edistämään sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta. Esittäjät ja erityisesti taustamuusikot ovat yksi kaikkein heikoimmin ansaitsevista ammattiryhmistä Euroopassa, vaikka heidän panoksensa Euroopan elinvoimaiseen kulttuuriseen monimuotoisuuteen on huomattava. Lisäksi äänitallenneteollisuudella, joka edistää eurooppalaisten esittäjien esitysten myyntiä ja tuottaa musiikkia eurooppalaisissa studioissa, on edessään suuria haasteita, jotka uhkaavat heikentää sen kilpailukykyä. Ensinnäkin monissa osissa yhteisöä rehottava verkkopiratismi on aiheuttanut huomattavia menetyksiä. Toiseksi musiikkiteollisuuden valmiudet rahoittaa uusia kykyjä ja mukautua aineettomaan jakeluun näyttävät heikentyneen huomattavasti.

2. Kuulemiset ja vaikutusten arviointi

- Intressitahojen kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Komissio julkaisi 19. heinäkuuta 2004 tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan EY:n lainsäädännön uudelleentarkasteluun liittyvän valmisteluasiakirjan. Intressitahoja pyydettiin toimittamaan kannanottonsa viimeistään 31. lokakuuta 2004. Yhteensä kannanottoja saatiin 139, joista 76:ssa kommentoitiin tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajan yhdenmukaistamisesta annettua direktiiviä 93/98/ETY.

Vuosina 2006 ja 2007 komission yksiköt järjestivät kahdenvälisiä kokouksia eri sidosryhmien kanssa keskustellakseen joistakin relevanteista aiheista perusteellisemmin. Kahdenvälisten keskustelujen aikana komissio jakoi laatimansa kyselylomakkeen tärkeimmille sidosryhmille. Esittäjäjärjestöjen ja ääniteteollisuuden edustajien vastaukset olivat osin yleisluontoisia, osin hyvin yksityiskohtaisia.

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Suoja-ajan pidentämistä kannattivat esittäjäjärjestöt, äänitallenneteollisuus, yhteisvalvontajärjestöt, musiikkikustantamot, esiintyvät taiteilijat ja musiikkimanagerit. Suoja-ajan pidentämistä vastustivat teleyhtiöt, kirjastot, kuluttajat ja vapaata aineistoa hyödyntävät yhtiöt. Suoja-ajan pidentämistä vastustavat näkemykset otettiin huomioon vaikutusten arvioinnissa, jossa analysoidaan eri vaihtoehtoja.

- Asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolista asiantuntemusta ei tarvittu.

- Vaikutusten arviointi

Vaikutusten arvioinnissa (saatavilla verkkosivulla http://ec.europa.eu/internal_market/copyright/term-protection/term-protection_en.htm) esitetään yhteensä seitsemän vaihtoehtoa, joista analysoidaan seuraavia kuutta: 1) säilytetään nykytilanne, 2) pidennetään ainoastaan esittäjien oikeuksien suoja-aikaa koko eliniäksi tai 50 vuoteen, 3) pidennetään esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suoja-aikaa 95 vuoteen, 4) lujitetaan esittäjien moraalisia oikeuksia, 5) otetaan äänitallennesopimuksissa käyttöön käytä tai menetä -lauseke ja 6) perustetaan rahasto taustamuusikoita varten.

Kaikkia vaihtoehtoja arvioidaan seuraavien kuuden toiminnallisen tavoitteen perusteella: 1) yhdenmukaistetaan asteittain tekijöiden ja esittäjien suojaa, 2) nostetaan esittäjien korvauksia, 3) pienennetään EU:ssa ja Yhdysvalloissa käytössä olevan suojan eroja, 4) lisätään A&R-toimintojen resursseja eli uusien kykyjen kehittämistä, 5) taataan musiikkiteosten saatavuus kohtuuhintaan ja 6) vauhditetaan vanhojen äänitallenteiden digitalisointia. Vaikutusten arvioinnissa todetaan, ettei nykytilanteen säilyttäminen ole suositeltava vaihtoehto. Jos nykytilanne säilytetään, tuhannet eurooppalaiset esittäjät, joiden esitykset äänitettiin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, menettävät tulevien kymmenen vuoden aikana sopimusperusteiset rojaltitulonsa tai yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä saatavat lakisääteiset korvauksensa. Tällä olisi huomattavia sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Vastaavasti Euroopan äänitallenneteollisuus joutuisi vähentämään uusien äänitallenteiden tuottamista. Lisäksi tuotanto olisi mahdollisesti räätälöitävä Yhdysvaltojen markkinoille, joilla on käytössä pidempi suoja-aika.

Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan niiden vaihtoehtojen vaikutuksia, jotka eivät koske esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suoja-aikaa (vaihtoehdot 3 a–d).

Vaikka vaihtoehto 3 a (luovuttamaton oikeus kohtuulliseen korvaukseen verkkomyynnistä) näyttää lupaavalta, se on ennenaikainen tässä vaiheessa. Ei ole selvää, mikä taho maksaisi tällaisen lakisääteisen korvauksen, ja on vaikea arvioida, mitä taloudellista hyötyä siitä olisi. Vaihtoehdolla 3 b (moraalisten oikeuksien lujittaminen) ei olisi taloudellisia vaikutuksia esittäjille ja äänitetuottajille, joten se ei nostaisi esittäjille maksettavia korvauksia. Vaihtoehto 3 c (käytä tai menetä -lauseke) hyödyttäisi esittäjiä, sillä se takaisi, että esittäjien esitykset ovat saatavilla markkinoilla. Tällä vaihtoehdolla voisi olla myönteisiä vaikutuksia esittäjille maksettaviin korvauksiin. Se voisi myös parantaa vielä käyttämättömien tallenteiden saatavuutta. Toisaalta voidaan katsoa, että tämä vaihtoehto, jos sitä sovellettaisiin erikseen, loukkaisi voimassa olevia sopimuksia. Vaihtoehto 3 d (äänitetuottajien taustamuusikoita varten perustama rahasto) hyödyttäisi erittäin paljon niitä taustamuusikoita, jotka ovat siirtäneet kaikki yksinoikeutensa äänitetuottajille kertaostosopimuksella. Äänitetuottajien olisi kuitenkin varattava rahastoa varten vähintään 20 prosenttia niiden äänitteiden myynnistä saatavista lisätuloista, joita he haluavat hyödyntää kaupallisesti pidennettynä suoja-aikana. Vaikutusten arviointi kuitenkin osoittaa, että voitto, joka pidennettynä suoja-aikana odotetaan kertyvän, riittäisi kattamaan taustamuusikoille varatut 20 prosenttia (ks. jäljempänä).

Vaihtoehdot, jotka koskevat suoja-ajan pidentämistä (2 a, jossa suoja-aika olisi elinikäinen tai 50 vuotta, ja 2 b, jossa esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suoja-aika olisi 95 vuotta), näyttävät edellä mainittuja vaihtoehtoja paremmin soveltuvan kuuden toiminnallisen tavoitteen saavuttamiseen. Niin vaihtoehto 2 a kuin 2 b:kin hyödyttäisi esittäjiä taloudellisesti, ja näin useammalle esittäjälle jäisi enemmän aikaa taiteen tekemiseen.

Vaihtoehto 2 a, jossa suoja-aika olisi elinikäinen, auttaisi yhdenmukaistamaan esittäjien ja tekijöiden oikeussuojaa. Se ilmentäisi esittäjien taiteellisen työpanoksen persoonallisuutta ja tunnustaisi sen, että esittäjät ovat yhtä tärkeitä kuin tekijät musiikkiteosten saattamisessa yleisön saataviin. Lisäksi se antaisi esittäjille mahdollisuuden estää töidensä ei-toivotun käytön koko heidän elinikänsä ajan. Suoja-ajan kytkemisestä elinikään aiheutuisi kuitenkin ongelmia siinä tilanteessa, jossa äänitallenne on usean esittäjän yhteisen työpanoksen tulos. Tällaista tilannetta varten olisi annettava sääntöjä siitä, kenen kuoleman mukaan suoja-aika lasketaan. Tästä aiheutuisi kuitenkin huomattava hallinnollinen taakka, kuten yhteisteosten suoja-aikaan edelleen liittyvä epävarmuus osoittaa. Vaihtoehto 2 a ei myöskään lisäisi äänitetuottajien käytettävissä olevia A&R-resursseja.

Vaihtoehto 2 b puolestaan lisäisi äänitetuottajien käytettävissä olevia A&R-resursseja ja voisi siten vaikuttaa myönteisesti myös kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Vaikutusten arviointi osoittaa lisäksi, etteivät suoja-ajan pidentämisen edut välttämättä aina kasautuisi pelkästään kuuluisille, nimeltä mainituille pääesiintyjille. Pääesiintyjät ansaitsevat luonnollisesti suurimman osan levy-yhtiöiden kanssa neuvotelluista tekijänoikeusrojalteista, mutta kaikilla esittäjillä, niin pääesiintyjillä kuin taustamuusikoilla, on oikeus niin sanottuihin toissijaisiin tulonlähteisiin, kuten kohtuulliseen kertakorvaukseen sellaisen äänitallenteen yleisradioimisesta tai julkisesta esittämisestä, jolla he esiintyvät. Pidentämällä suoja-aikaa varmistettaisiin, etteivät nämä tulonlähteet ehdy esittäjän elinaikana. Pienikin tulojennousu merkitsee esittäjille sitä, että he voivat käyttää enemmän aikaa taiteelliseen uraansa ja tehdä vähemmän muita osa-aikatöitä. Sitä paitsi mainittu kohtuullinen kertakorvaus on tuhansille sellaisille taustamuusikoille, joiden uran huippu sijoittui 1950-luvun lopulle ja 1960-luvulle, ainoa heidän taiteellisesta urastaan jäljellä oleva tulonlähde.

Vaihtoehdon 2 b etuna on A&R-resurssien suuremman saatavuuden varmistamisen lisäksi se, että se on helpompi toteuttaa kuin vaihtoehto 2 a, koska suoja-aikaa ei kytketä siinä yksittäisten esittäjien elinikään (mistä yhteisesitysten tapauksessa aiheutuisi ongelmia) vaan yhdenmukaiseen päivämäärään eli esityksen sisältävän äänitteen julkaisemisajankohtaan.

Samalla käyttäjille koituvat vaikutukset jäisivät minimaalisiksi. Tämä pätee lakisääteisiin korvauksiin ja CD-levyjen myyntiin. Voidaankin todeta, että

- kohtuullinen kertakorvaus yleisradioimisesta ja musiikin julkisesta esittämisestä säilyisi samana, sillä se lasketaan prosenttiosuutena lähetystoiminnan harjoittajan tai muun toiminnanharjoittajan tuloista (tähän muuttujaan ei vaikuta se, kuinka monella äänitteellä on tekijänoikeussuoja tai ei ole sitä);

- empiiriset tutkimukset osoittavat, ettei tekijänoikeussuojattujen äänitallenteiden hinta ole muiden äänitallenteiden hintaa suurempi. PricewaterhouseCoopersin tekemässä tutkimuksessa todettiin, ettei tekijänoikeussuojattujen ja muiden äänitteiden hintojen välillä ollut järjestelmällistä eroa. Kyseinen tutkimus on kaikkein perusteellisin tästä asiasta tehty tutkimus, ja se käsittää 129 vuosina 1950–1958 äänitettyä musiikkialbumia. Tutkimuksen mukaan ei ole selkeää näyttöä siitä, että äänitteet, joiden lähioikeudet ovat lakanneet, myytäisiin järjestelmällisesti alhaisempaan hintaan kuin äänitteet, jotka ovat edelleen suojattuja.

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hintavaikutusten analysoinnissa on otettu huomioon myös eräitä muita tutkimuksia, joista useimmat koskevat kirjoja. Myöskään näistä tutkimuksista ei ilmene, että tekijänoikeussuojattujen ja muiden teosten välillä olisi hintaeroa. Toisaalta tekijänoikeuksien hintavaikutukset riippuvat ratkaisevasti tutkimuksessa käytetystä mallista, joten saatuja arvioita ei voida pitää kovin luotettavina. Kun otetaan huomioon yleisesti hyväksyttyjen mallien puute ja ajanjakson pituus, on aiheellista korostaa, ettei ole selkeää näyttöä siitä, että suoja-ajan pidentäminen nostaisi hintoja.

Suoja-ajan pidentämisellä odotetaan yleisesti ottaen olevan myönteisiä vaikutuksia kuluttajien valinnanvaraan ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Suoja-ajan pidentäminen hyödyttäisi pitkällä aikavälillä kulttuurista monimuotoisuutta, koska se takaa, että saatavilla on resursseja rahoittaa ja kehittää uusia kykyjä. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä suoja-ajan pidentäminen antaa levy-yhtiöille kannustimen digitalisoida ja markkinoida vanhoja äänitallenteita. Jo nyt on ilmeistä, että verkkojakelu tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden markkinoida äänitallenteita ennennäkemättömiä määriä.

Suojaltaan vapautuneen aineiston julkaisijoille koituvat vaikutukset jäisivät minimaalisiksi. Tällaiset tuottajat saattaisivat joutua odottamaan pidempään voidakseen tuottaa äänitteitä, joiden esittäjien ja tuottajien oikeudet ovat lakanneet, mutta toisaalta on muistettava, ettei äänitteeseen sisältyvä teos menetä suojaa, vaikka äänitteen suoja-aika päättyisi. Tämä johtuu siitä, että äänitteeseen sisältyvä teos säilyy suojattuna sen tekijän (säveltäjän ja sanoittajan) koko eliniän ajan. Koska tekijän oikeudet ovat voimassa tekijän koko eliniän lisäksi 70 vuotta hänen kuolemastaan, musiikkiteoksen tekijänoikeussuoja voi olla voimassa 140–160 vuotta. Siksi on virheellistä olettaa, että äänitteeseen tallennettu esitys olisi vapaasti käytettävissä heti, kun esittäjän ja äänitetuottajan oikeuksien suoja päättyy.

Esittäjien olisi hyödyllistä sisällyttää käytä tai menetä -lauseke tuottajien kanssa tekemiinsä sopimuksiin, koska se antaisi esittäjille paremmat mahdollisuudet varmistaa, että heidän teoksensa saavuttaa yleisön siinä tapauksessa, että äänitetuottaja päättäisi olla julkaisematta tai muuten saattamatta vanhempia äänitteitä yleisön saataviin.

Vaihtoehto b (esittäjien moraalisten oikeuksien lujittaminen ja yhdenmukaistaminen) toisi esittäjille joitakin aineettomia etuja, sillä se sallisi heidän rajoittaa esitystensä ei-toivottua käyttöä. Moraalisten oikeuksien lujittamisella ei kuitenkaan ole taloudellisia vaikutuksia esittäjille eikä äänitetuottajille, joten se ei nostaisi esittäjien korvauksia.

Rahaston perustaminen taustamuusikoita varten hyödyttäisi taustamuusikoita, sillä he pääsisivät osallisiksi suoja-ajan pidentämisen taloudellisista hyödyistä, joista he kertaostosopimusten takia jäisivät laajalti paitsi. Rahastolla olisi taustamuusikoille myönteisiä vaikutuksia, sillä esittäjän keskimääräiset vuosittaiset lisätulot nousisivat 45 vuoden pituisena pidennettynä suoja-aikana 47–737 eurosta 130–2 065 euroon eli lähes kolminkertaistuisivat[21].

Äänitetuottajille rahastosta koituisi haittoja, mutta nämä haitat olisi suhteutettava suoja-ajan pidentämisestä saataviin hyötyihin. Äänitetuottajien tulot laskisivat 45 vuoden pituisena pidennettynä suoja-aikana joko 758 miljoonasta eurosta 607 miljoonaan euroon (yläarvio) tai 39 miljoonasta eurosta 31 miljoonaan euroon (ala-arvio). Vastaavasti A&R-toimintoihin käytettävissä olevat lisätulot laskisivat 129 miljoonasta eurosta 103 miljoonaan euroon (yläarvio) tai 6,7 miljoonasta eurosta 5,3 miljoonaan euroon (ala-arvio). Vaikutusten arvioinnissa analysoidaan CD-levyn kustannusrakennetta ja todetaan, että tuottajilla on myös pidennettynä suoja-aikana kannustimia markkinoida äänitallenteita ja että he voivat edelleen saada niistä voittoa noin 17 prosenttia.

3. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat

- Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Ehdotuksen tarkoituksena on pidentää esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suoja-aika 50 vuodesta 95 vuoteen. Jotta voitaisiin saavuttaa tyydyttävä tasapaino levy-yhtiöille ja pääesiintyjille koituvien hyötyjen sekä taustamuusikoiden todellisten sosiaalisten tarpeiden välillä, ehdotukseen sisältyy joitakin liitännäistoimenpiteitä, kuten rahaston perustaminen taustamuusikoita varten, käytä tai menetä -lausekkeen käyttöönotto esittäjien ja äänitetuottajien välisissä sopimuksissa sekä sopimusten ”nollaaminen” pidennettynä suoja-aikana alkuperäisen 50 vuoden kauden jälkeen. Ehdotuksella muutetaan direktiiviä 2006/116/EY.

- Oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohta ja 55 sekä 95 artikla.

- Toissijaisuusperiaate

Ehdotus kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta tällä alalla, koska voimassa olevassa lainsäädännössä, siten kuin se on sisällytettynä direktiiviin 2006/116/EY (jäljempänä ’direktiivi’), säädetään täysimääräisestä yhdenmukaistamisesta. Direktiivissä säädetään yhtä aikaa mahdollisimman pienestä ja mahdollisimman suuresta yhdenmukaistamisesta, mikä tarkoittaa sitä, etteivät jäsenvaltiot saa säätää direktiivissä tarkoitettuja suoja-aikoja lyhyemmistä tai pidemmistä suoja-ajoista (johdanto-osan 2 kappale). Toissijaisuusperiaatetta ei siksi sovelleta.

- Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä.

Edellä mainitut toiminnalliset tavoitteet – 1) yhdenmukaistetaan asteittain tekijöiden ja esittäjien suojaa, 2) nostetaan esittäjien korvauksia, 3) pienennetään EU:ssa ja Yhdysvalloissa käytössä olevan suojan eroja, 4) lisätään A&R-toimintojen resursseja eli uusien kykyjen kehittämistä, 5) taataan musiikkiteosten saatavuus kohtuuhintaan ja 6) vauhditetaan vanhojen äänitallenteiden digitalisointia – voidaan parhaiten saavuttaa muuttamalla esittäjien ja tuottajien oikeuksien suoja-aikaa. Vaikka esittäjien etua ajavat myös monet muut sosiaaliset toimenpiteet (avustukset, kuuluminen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin), ne ovat vain harvoin toteutuneet käytännössä. Luovien taiteilijoiden asema ja toimeentulo ovat usein kytköksissä tekijänoikeuteen perustuviin rojalteihin ja korvauksiin. Näin ollen suoja-aikaan perustuva ehdotus nostaisi esittäjien tuloja.

Suoja-aikaan perustuvista lähestymistavoista se, jossa suoja-aika määräytyy yhdenmukaisen tapahtuman, kuten äänitteen julkaisemisen, perusteella, on selkeästi parempi kuin se, jossa suoja-aika perustuu esittäjän elinaikaan. Suoja-ajan kytkeminen yksittäisen esittäjän elinaikaan lisäisi jäsenvaltioiden sääntelytaakkaa ja aiheuttaisi huomattavaa oikeudellista epävarmuutta siitä, minkä tapahtuman perusteella suoja-aika määräytyy, kun kyseessä on yhteisesitys. Sitä paitsi suurin osa esityksistä on yhteisesityksiä eli yhtyeen, orkesterin tai taustamuusikoiden säestämänä esiintyvän pääesiintyjän esityksiä. Suoja-ajan laskemisesta tällaisissa tapauksissa ei ole annettu sääntöjä, koska se tapahtuma, josta suoja-aika nykyään alkaa, on esityksen julkaisemisajankohta. Jos suoja-ajan määräytymiseen vaikuttava tapahtuma olisi esittäjän kuolema ja jos tallenne tai esitys olisi useamman esittäjän työpanoksen tulos, heräisi kysymys siitä, kenen kuolemasta suoja-aika lasketaan. Useiden yhteisesittäjien tapauksessa näyttäisi olevan aiheellista laskea suoja-aika viimeisenä elossa olleen esittäjän kuolemasta. Tästä ei kuitenkaan ole säädetty yhteisössä. Ratkaisua ei tuo myöskään vertaaminen tekijäkumppaneiden yhdessä luomien teosten tekijänoikeussuojan voimassaoloon, sillä yhteisössä ei ole säädetty myöskään tällaisten teosten suoja-ajan laskemisesta.

Ehdotus esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suoja-ajan pidentämiseksi merkitsisi sitä, että EU:n jäsenvaltioiden voimassa olevaan lähioikeuslainsäädäntöön olisi tehtävä numeerinen muutos (luku 50 olisi korvattava luvulla 95). Jäsenvaltiot voisivat itse päättää siitä, miten ne toteuttavat liitännäistoimenpiteet, ja hallinnollinen taakka lankeaisi suurimmaksi osaksi äänitetuottajille ja yhteisvalvontajärjestöille.

Kansalliseen tekijänoikeuslainsäädäntöön tulisi vain hyvin pieniä muutoksia, eikä viranomaisille aiheutuisi tästä taloudellista taakkaa. Empiiriset tutkimukset osoittavat, ettei tekijänoikeussuojattujen äänitallenteiden hinta ole muiden äänitallenteiden hintaa korkeampi. PricewaterhouseCoopersin äskettäisen tutkimuksen mukaan ei ole selkeää näyttöä siitä, että äänitteet, joiden lähioikeudet ovat lakanneet, myytäisiin järjestelmällisesti alhaisempaan hintaan kuin äänitteet, jotka ovat edelleen suojattuja.

Kaikkien äänitetuottajien olisi annettava taloudellinen panoksensa taustamuusikoille tarkoitettuun rahastoon, ja yhteisvalvontajärjestöjen olisi hallinnoitava näitä tuloja. Ne edut, joita taustamuusikot saisivat suoja-ajan pidentämisestä, olisivat kuitenkin suuremmat kuin se hallinnollinen taakka, joka äänitetuottajille aiheutuisi siitä, että heidän olisi varattava rahastoa varten 20 prosenttia taustamuusikoiden esityksiä sisältävien äänitteiden myynnistä saaduista tuloista. Rahaston tasossa on pyritty ottamaan tasapuolisesti huomioon tarve nostaa taustamuusikoiden tuloja tuntuvasti ja toisaalta tarve taata äänitetuottajille riittävät myyntivoitot, jotta niillä on kannustin markkinoida äänitteitä myös pidennettynä suoja-aikana.

Vaikutusten arvioinnissa esitetään yksinkertainen mallilaskelma, jonka mukaan 20 prosentin osuus loisi sopivan tasapainon pidennettynä suoja-aikana hyödynnettävien äänitteiden kannattavuuden ja esittäjille koituvan tuntuvan lisähyödyn välille. Laskelmalla pyritään mittaamaan sitä, mitä vaikutuksia tuloperusteisella rahastolla olisi levy-yhtiöiden voittomarginaaliin suoja-ajan pidennyksen aikana.

Suurimpien levy-yhtiöiden ilmoittama yhtiönlaajuinen EBITA-marginaali (liikevoitto ennen veroja, korkoja ja poistoja / tulot) oli vuonna 2007 keskimäärin 9,1 prosenttia (EMI 3,3 prosenttia, Universal 12,8 prosenttia, Warner 14 prosenttia ja BMG 6,2 prosenttia). Kuten edellä on mainittu, IFPIn mukaan vain joka kahdeksas CD tuottaa voittoa.

Jos vain joka kahdeksas CD-levy tuottaa voittoa ja voittomarginaali on keskimäärin 9,1 prosenttia, voittoa tuottavalla CD-levyllä on oltava voittomarginaali, joka riittää kattamaan seitsemän tappiota tuottavaa CD-levyä niin, että kokonaisvoitto säilyy 9,1 prosentissa.

Vertaamalla menestyksekkään CD-levyn voittomarginaalia seitsemän muun CD-levyn voittomarginaaliin voidaan tehdä oletuksia menestyksekkään CD-levyn kannattavuudesta. Jos oletetaan (ks. taulukko jäljempänä), että viisi CD-levyä (b–f) saavuttaa kannattavuusrajan (voitto = 0), mikä on erittäin optimistinen arvio, ja kaksi CD-levyä (g ja h) tuottaa tappiota (g:n tappio on 30, h:n tappio on 40), menestyksekkään CD-levyn (a) on tuotettava huomattavaa voittoa. Tässä esimerkissä voittomarginaali on 60 prosenttia.

Koska äänitetuottajat keskittyisivät pidennettynä suoja-aikana menestyksekkäiden eli suuren voittomarginaalin CD-levyjen uudelleenjulkaisuun, tuloperusteinen rahasto (jota varten varataan 20 prosenttia menestyneistä CD-levyistä saaduista tuloista) merkitsisi sitä, että menestyksekkään CD-levyn (a) tuotosta 20 prosenttia (eli 250:stä 50) varattaisiin rahastoa varten. Näin ollen äänitetuottajien voittomarginaali olisi myös pidennettynä suoja-aikana – vaikka rahasto otettaisiin huomioon – 100/250 eli 40 prosenttia.

[pic]

Kuten edellä on mainittu, rahasto, jota varten pidennettynä suoja-aikana varataan 20 prosenttia äänitteiden tuotosta, kolminkertaistaisi sen hyödyn, jonka yksittäiset esittäjät saavat suoja-ajan pidentämisestä.

Sanoitettujen sävellysten suojaan ehdotettu muutos on yksinkertaisin keino yhdenmukaistaa sävelteosten suoja-aikaa.

Direktiivin 1 artiklaan ehdotetun uuden 7 kohdan vaikutuksena on, että sanoitettua sävellystä kohdellaan ainoastaan sen suoja-ajan laskemisen yhteydessä yhteisteoksena, riippumatta siitä, onko sanoitettu sävellys luokiteltu kansallisissa säännöissä yhteisteokseksi.

Tämä lähestymistapa on toissijaisuusperiaatteen mukainen. Siinä ei puututa jäsenvaltioiden vapauteen määritellä, milloin teos luokitellaan yhteisteokseksi. Toisaalta sillä kuitenkin tehdään vähimmäistason yhdenmukaistus siten, että kaikkien sellaisten sanoitettujen sävellysten suoja-aika, joissa on erotettavissa kahden tai useamman henkilön työpanos, lasketaan samalla tavalla.

- Sääntelytavan valinta

Ehdotettu säädöstyyppi on direktiivi. Muut sääntelytavat eivät tulisi kyseeseen, koska suoja-aika on jo yhdenmukaistettu direktiivillä. Ainoa tapa pidentää suoja-aikaa on muuttaa mainittua direktiiviä.

4. Talousarviovaikutukset

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon.

5. Lisätiedot

- Euroopan talousalue

Ehdotettu toimenpide koskee ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa alaa, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan Euroopan talousaluetta.

- Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus

Ehdotuksen 1 artiklalla muutetaan direktiivin 2006/116/EY 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joista ensiksi mainitulla säännellään esitysten ja toiseksi mainitulla äänitteiden suoja-aikaa. Ehdotuksella pidennetään äänitteiden ja niihin sisältyvien esitysten nykyinen 50 vuoden suoja-aika 95 vuoteen.

Ehdotuksen mukaan oikeudet lakkaavat 95 vuoden kuluttua äänitteen julkaisemisesta tai yleisölle välittämisestä, jos äänite on julkaistu laillisesti tai välitetty laillisesti yleisölle 50 vuoden kuluessa sen tallentamisesta. Jos esitys sisältyy äänitteeseen, joka on julkaistu laillisesti tai välitetty laillisesti yleisölle 50 vuoden kuluessa sen tallentamisesta, oikeudet lakkaavat 95 vuoden kuluttua julkaisemisesta tai yleisölle välittämisestä.

Ehdotetulla uudella 10 a artiklalla otetaan käyttöön suoja-ajan pidentämiseen liittyviä täydentäviä toimenpiteitä, kun taas 10 artiklan 5 kohta sisältää säännöksiä siitä, millaisiin äänitteisiin ja esityksiin ehdotuksella on vaikutuksia.

Ehdotettuun uuteen 10 a artiklaan sisältyvillä toimenpiteillä pyritään pääasiassa varmistamaan, että pääesiintyjät ja taustamuusikkona toimivat esiintyjät, joiden esitykset on tallennettu äänitteeseen, hyötyvät tosiasiallisesti ehdotetusta suoja-ajan pidentämisestä.

Edellä mainitun 10 a artiklan 3, 4 ja 5 kohdalla pyritään parantamaan taustamuusikoiden (muusikot, jotka eivät saa sopimusperusteisia rojaltimaksuja) tilannetta, sillä kun he tekevät äänitetuottajan kanssa sopimuksen, heidän on usein siirrettävä tälle yksinoikeutensa kappaleiden valmistamiseen, levitykseen ja yleisön saataviin saattamiseen. Taustamuusikot siirtävät yksinoikeutensa kertamaksua vastaan (ns. kertaostosopimus).

Ratkaisuna kertaostosopimusten haittapuoliin ehdotetaan, että taustamuusikot saavat oikeuden vuosittaiseen maksuun tätä tarkoitusta varten perustetusta rahastosta. Näiden maksujen rahoittamiseksi äänitetuottajilla on velvollisuus siirtää rahastoon ainakin kerran vuodessa vähintään 20 prosenttia tuloista, jotka on saatu yksinoikeudesta sellaisten äänitteiden levitykseen, vuokraamiseen, kappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataviin saattamiseen, joilla ilman suoja-ajan pidentämistä ei enää olisi 3 artiklan mukaista suojaa. Jotta nämä maksut voidaan jakaa taustamuusikoille mahdollisimman yksityiskohtaisin perustein, jäsenvaltiot voivat vaatia, että maksujen jakaminen annetaan tehtäväksi esittäjiä edustaville yhteisvalvontajärjestöille.

Niitä tuottajien tuloja, jotka muodostuvat yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä saatavasta kohtuullisesta kertakorvauksesta sekä yksityiseen käyttöön kopioinnista maksettavasta sopivasta hyvityksestä, ei oteta huomioon laskettaessa tuloja, jotka varataan taustamuusikoita varten, koska näitä toissijaisia oikeuksia ei koskaan siirretä äänitetuottajille. Myöskään niitä tuottajien tuloja, jotka ovat peräisin äänitteiden vuokraamisesta, ei oteta huomioon laskettaessa edellä mainittuja tuloja, koska esittäjillä on edelleenkin direktiivin 2006/115/EY 5 artiklan nojalla luovuttamaton oikeus kohtuulliseen korvaukseen tällaisesta käytöstä.

Edellä mainitun 10 a artiklan 6 kohtaan sisältyy lakisääteinen käytä tai menetä -lauseke. Jos äänitetuottaja ei julkaise äänitettä, joka ilman suoja-ajan pidentämistä olisi vapaasti käytettävissä, oikeudet esityksen tallenteeseen palautuvat esittäjälle, jos tämä sitä pyytää, ja oikeudet äänitteeseen lakkaavat. Lisäksi jos äänitetuottaja tai esittäjä ei ole vuoden kuluttua suoja-ajan pidennyksen alkamisesta saattanut äänitettä yleisön saataviin, oikeudet äänitteeseen ja esityksen tallenteeseen lakkaavat.

Käytä tai menetä -lausekkeen yhteydessä äänitteen julkaisemisella tarkoitetaan äänitteen kopioiden saattamista yleisön saataviin oikeudenhaltijan suostumuksella, edellyttäen että kopioita on tarjolla riittävä määrä. Julkaiseminen kattaa myös äänitteen muun kaupallisen hyödyntämisen, esimerkiksi äänitteen saattamisen verkossa toimivien vähittäiskauppiaiden saataviin.

Lausekkeen toisena tarkoituksena on varmistaa, että sellaisten äänitteiden, joita äänitetuottaja tai esittäjät eivät halua hyödyntää, käyttöä ei voida estää. Se merkitsee myös sitä, että ”orvot” äänitteet, joiden tuottajaa tai esiintyjiä ei voida tunnistaa tai löytää, vapautuvat lausekkeen ansiosta, koska tuottaja tai esiintyjä ei hyödynnä niitä. Kaikki äänitteet, joita ei hyödynnetä, päätyisivät näin vapaasti käytettäviksi.

Käytä tai menetä -lausekkeen tavoitteena on se, että esittäjät, joiden äänitteeseen tallennettuja esityksiä ei enää alkuperäisen 50 vuoden suoja-ajan jälkeen julkaise alkuperäinen äänitetuottaja, saavat jälleen esityksensä takaisin hallintaansa ja voivat siten saattaa sen yleisön saataviin itse. Samalla tuottajien oikeuden on lakattava, jotta ne eivät voi estää esittäjien pyrkimyksiä saattaa esityksensä yleisön saataviin mahdollisimman laajalti.

Ehdotuksen mukaan suoja-ajan pidentäminen koskee sellaisia esityksiä ja äänitallenteita, joiden alkuperäinen 50 vuoden suoja-aika ei ole päättynyt muutosdirektiivin antamispäivänä. Suoja-ajan pidentämistä ei sovelleta takautuvasti esityksiin, jotka mainittuun ajankohtaan mennessä ovat tulleet vapaasti käytettäviksi. Tätä perustetta on helppo soveltaa, ja se on yhdenmukainen jo direktiivissä 2001/29/EY sovelletun lähestymistavan kanssa.

Direktiivin 1 artiklaan lisätään uusi 7 kohta sanoitettujen sävellysten suoja-ajan laskemistavan yhdenmukaistamiseksi. Kyseinen kohta on muotoiltu nykyisen 2 artiklan pohjalta, jossa vahvistetaan elokuvateosten tai audiovisuaalisten teosten suojan voimassaoloajan laskemistapa. Uuden 1 artiklan 7 kohdan mukaan sanoitettuna julkaistun sävellyksen suojan päättymishetki lasketaan viimeisenä elossa olleen tekijän, eli sanoittajan tai säveltäjän, kuolemasta.

2 artikla

Muutosdirektiivin 2 artiklassa vahvistetaan säännöt muutosdirektiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3 artikla

Muutosdirektiivin 3 artiklassa ilmoitetaan muutosdirektiivin voimaantulopäivä.

4 artikla

Muutosdirektiivin 4 artiklassa ilmoitetaan, että muutosdirektiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

2008/0157 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI,

tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan sekä 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[22],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[23],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun direktiivin 2006/116/EY[24] mukaan esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suoja-aika on 50 vuotta.

(2) Esittäjillä tämä suoja-aika alkaa esitystapahtumasta, tai jos esityksen tallenne julkaistaan tai välitetään yleisölle 50 vuoden kuluessa esitystapahtumasta, se päättyy 50 vuoden kuluttua näistä tapahtumista ensimmäisestä.

(3) Äänitetuottajilla tämä suoja-aika alkaa äänitteen tallentamisesta tai sen julkaisemisesta 50 vuoden kuluessa tallentamisesta, tai jos äänitettä ei julkaista, sen yleisölle välittämisestä 50 vuoden kuluessa tallentamisesta.

(4) Koska esittäjien luovalla ja taiteellisella panoksella on tunnustettu olevan yhteiskunnallista merkitystä, sille on annettava asianmukainen suoja.

(5) Koska esittäjät aloittavat uransa yleensä nuorena, äänitteiden ja äänitteisiin tallennettujen esitysten nykyinen 50 vuoden suoja-aika ei useinkaan riitä suojaamaan heidän esityksiään koko eliniän ajan. Siksi esittäjiä uhkaa myöhempinä elinvuosina tulonmenetys. He eivät usein myöskään kykene käyttämään oikeuksiaan estääkseen tai rajoittaakseen esitystensä ei-toivottua käyttöä elinaikanaan.

(6) Esittäjien pitäisi saada vähintään elinikänsä ajan ne tulot, jotka saadaan yksinoikeudesta kappaleiden valmistamiseen ja saattamiseen yleisön saataviin, siten kuin näistä yksinoikeuksista säädetään tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/29/EY[25], sekä kohtuullinen korvaus kyseisessä direktiivissä tarkoitetusta kappaleiden valmistamisesta yksityiskäyttöön, sekä tulot, jotka on saatu yksinoikeudesta levitykseen ja vuokraukseen, siten kuin näistä yksinoikeuksista säädetään vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/115/EY[26].

(7) Esitysten tallenteiden ja äänitteiden suoja-aika olisi siksi pidennettävä 95 vuoteen äänitteen ja siihen tallennetun esityksen julkaisemisesta. Jos äänitettä tai siihen tallennettua esitystä ei ole julkaistu ensimmäisten 50 vuoden kuluessa, suoja-ajan olisi oltava 95 vuotta sen ensimmäisestä yleisölle välittämisestä.

(8) Kun esittäjä tekee sopimuksen äänitetuottajan kanssa, hänen on yleensä siirrettävä äänitetuottajalle yksinoikeudet esitystensä tallennekappaleiden valmistamiseen, levitykseen, vuokraukseen ja yleisön saataviin saattamiseen. Korvauksena tästä esittäjä saa rojaltiennakon. Sen jälkeen hänelle maksetaan maksuja vasta, kun äänitetuottaja on saanut katettua alkuperäisen ennakon kustannukset ja tehnyt mahdolliset sopimusperusteiset vähennykset. Taustamuusikot, joita ei mainita nimeltä (muut kuin nimeltä mainitut pääesiintyjät), yleensä siirtävät yksinoikeutensa äänitetuottajalle kertakorvausta vastaan.

(9) Oikeusvarmuussyistä olisi säädettävä, että esityksen tallennetta koskevien oikeuksien siirto- tai luovutussopimus, joka on tehty ennen päivämäärää, johon mennessä jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet direktiivin täytäntöön panemiseksi, on voimassa myös pidennettynä suoja-aikana, ellei toisin ole selvästi mainittu.

(10) Sen varmistamiseksi, että esittäjä, joka on siirtänyt yksinoikeutensa äänitetuottajalle ennen suoja-ajan pidentämistä, tosiasiassa hyötyy mainitusta pidentämisestä, olisi otettava käyttöön joitakin täydentäviä siirtymätoimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä olisi sovellettava esittäjien ja äänitetuottajien välisiin sopimuksiin, jotka ovat edelleen voimassa pidennettynä suoja-aikana.

(11) Ensimmäisenä täydentävänä siirtymätoimenpiteenä äänitetuottajille olisi asetettava velvollisuus siirtää erilliseen rahastoon ainakin kerran vuodessa vähintään 20 prosenttia tuloista, jotka ovat peräisin yksinoikeudesta sellaisten äänitteiden levitykseen, kappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataviin saattamiseen, jotka ilman suoja-ajan pidentämistä ja laillisen julkaisemisen tai laillisen yleisölle välittämisen seurauksena olisivat vapaasti käytettävissä.

(12) Ensimmäinen täydentävä siirtymätoimenpide ei saa aiheuttaa suhteetonta hallinnollista taakkaa pienille ja keskisuurille äänitetuottajille. Jäsenvaltiot voivat tästä syystä niin halutessaan vapauttaa tästä velvollisuudesta äänitetuottajat, jotka katsotaan äänitteiden kaupallisesta hyödyntämisestä saatujen vuositulojen perusteella pieniksi tai keskisuuriksi.

(13) Rahaston varat olisi jaettava yksinomaan sellaisille esittäjille, joiden esitykset on tallennettu äänitteeseen ja jotka ovat siirtäneet oikeutensa äänitetuottajalle kertakorvausta vastaan. Tällä tavoin varatut rahavarat olisi jaettava muille kuin nimeltä mainituille pääesiintyjille vähintään kerran vuodessa yksilöllisin perustein. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että rahavarojen jakaminen annetaan tehtäväksi esittäjiä edustaville yhteisvalvontajärjestöille. Jos varojen jakaminen annetaan yhteisvalvontajärjestöjen tehtäväksi, asiaan voidaan soveltaa jakokelvottomista tuloista annettuja kansallisia sääntöjä.

(14) Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla annetun direktiivin 2006/115/EY 5 artiklan mukaan esittäjillä on kuitenkin jo luovuttamaton oikeus kohtuulliseen korvaukseen muun muassa äänitteiden vuokrauksesta. Vastaavasti esittäjä ei yleensä siirrä sopimuksella äänitetuottajalle direktiivin 2006/115/EY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua oikeuttaan kohtuulliseen kertakorvaukseen yleisradioimisesta tai yleisölle välittämisestä eikä direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua oikeuttaan sopivaan hyvitykseen yksityiseen käyttöön valmistetuista kappaleista. Siksi laskettaessa sitä kokonaismäärää, joka äänitetuottajan on varattava täydentävän korvauksen maksamista varten, ei olisi otettava huomioon äänitetuottajan äänitteiden vuokrauksesta saamia tuloja, yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä maksettavia kohtuullisia kertakorvauksia eikä yksityisestä kopioinnista saatuja sopivia hyvityksiä.

(15) Toisena siirtymätoimenpiteenä olisi säädettävä, että oikeuden esityksen tallenteeseen olisi palauduttava esittäjälle, jos äänitetuottaja pidättäytyy tarjoamasta myyntiin riittävinä määrinä kopioita äänitteestä, joka ilman suoja-ajan pidentämistä olisi vapaasti käytettävissä, tai saattamasta tällaista äänitettä yleisön saataviin. Tämän seurauksena äänitetuottajan pitäisi menettää oikeutensa äänitteeseen, jotta vältetään tilanne, jossa nämä oikeudet olisivat voimassa samaan aikaan kuin esityksen tallennetta koskevat esittäjän oikeudet, jotka eivät enää ole äänitetuottajalle luovutettuja tai siirrettyjä oikeuksia.

(16) Tällä täydentävällä toimenpiteellä on myös tarkoitus varmistaa, että äänite menettää suojansa, jos sitä ei saateta yleisön saataviin tietyn ajan kuluessa suoja-ajan pidennyksen alkamisesta, koska oikeudenhaltijat eivät hyödynnä sitä tai koska äänitteen tuottajaa tai esittäjiä ei pystytä paikantamaan tai tunnistamaan. Jos äänitettä, joka ei ilman suoja-ajan pidentämistä olisi enää suojattu, ei ole saatettu yleisön saataviin, vaikka esittäjällä on, saatuaan takaisin oikeutensa, ollut kohtuullisen pituinen aika äänitteen saattamiseksi yleisön saataviin, oikeudet äänitteeseen ja esityksen tallenteeseen lakkaavat.

(17) Koska ehdotettujen liitännäistoimenpiteiden tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin – kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen tällä alalla joko vääristäisi kilpailuedellytyksiä tai vaikuttaisi yhteisön lainsäädännössä määriteltyjen äänitetuottajan yksinoikeuksien soveltamisalaan – ja koska ne näin ollen voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteet perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(18) Sanoitetulle sävellykselle myönnetään joissakin jäsenvaltioissa vain yksi suoja-aika, joka lasketaan viimeisenä elossa olleen tekijän kuolemasta, kun taas toisissa jäsenvaltioissa sävellykselle ja sanoitukselle myönnetään erilliset suoja-ajat. Sanoitetut sävellykset ovat useimmiten useamman tekijäkumppanin yhteisteoksia. Esimerkiksi oopperoilla on usein säveltäjä ja sanoittaja, jotka ovat eri henkilöitä. Myös jazzin, rockin ja popmusiikin kaltaisissa musiikkilajeissa luomisprosessi on usein luonteeltaan yhteistyötä.

(19) Sanoitettujen sävellysten suoja-aika ei tämän seurauksena ole yhdenmukainen, mikä rajoittaa tavaroiden ja palveluiden, esimerkiksi rajatylittävien kollektiivisten hallinnointipalvelujen, vapaata liikkuvuutta.

(20) Sen vuoksi direktiivi 2006/116/EY olisi muutettava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2006/116/EY seuraavasti:

- (1) Korvataan 3 artiklan 1 kohdan toinen virke seuraavasti:

”Jos esityksen tallenne kuitenkin

– muussa muodossa kuin äänitteenä julkaistaan laillisesti tai välitetään laillisesti yleisölle kyseisenä aikana, oikeudet lakkaavat 50 vuoden kuluttua näistä tapahtumista ensimmäisestä,

– äänitteenä julkaistaan laillisesti tai välitetään laillisesti yleisölle kyseisenä aikana, oikeudet lakkaavat 95 vuoden kuluttua näistä tapahtumista ensimmäisestä.”.

- (2) Korvataan 3 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä luku ’50’ luvulla ’95’.

- (3) Lisätään 10 artiklaan 5 kohta seuraavasti:

”5. Tämän direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina direktiivillä [ // lisätään muutosdirektiivin numero ], sovelletaan vastedes vain sellaisiin esitysten tallenteisiin ja äänitteisiin, joiden suhteen esittäjällä ja äänitteiden tuottajalla on edelleen suoja näiden säännösten nojalla [ lisätään päivämäärä, jota ennen jäsenvaltioiden on saatettava muutosdirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään, kuten jäljempänä 2 artiklassa mainitaan ].”.

- (4) Lisätään 10 a artikla seuraavasti:

” 10 a artikla

Siirtymätoimenpiteet, jotka liittyvät direktiivin [// lisätään muutosdirektiivin numero ] saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Ellei toisin ole selvästi mainittu, sopimuksen, joka on tehty ennen [ lisätään päivämäärä, jota ennen jäsenvaltioiden on saatettava muutosdirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään, kuten jäljempänä 2 artiklassa mainitaan ] ja jolla esittäjä on siirtänyt tai luovuttanut oikeutensa esityksensä tallenteeseen äänitteiden tuottajalle, jäljempänä ’siirto- tai luovutussopimus’, katsotaan olevan voimassa myös sen ajankohdan jälkeen, jona esittäjä ja äänitteiden tuottaja menettäisivät 3 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, sellaisina kuin ne olivat ennen niiden muuttamista direktiivillä [// lisätään tämän muutosdirektiivin numero ], suojan esityksen tallenteen ja äänitteen suhteen.

2. Tämän artiklan 3–6 kohtaa sovelletaan sellaisiin siirto- tai luovutussopimuksiin, jotka ovat voimassa myös sen ajankohdan jälkeen, jona esittäjä ja äänitteiden tuottaja menettäisivät 3 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, sellaisina kuin ne olivat ennen niiden muuttamista direktiivillä [// lisätään tämän muutosdirektiivin numero ]/EY, suojan esityksen tallenteen ja äänitteen suhteen.

3. Jos siirto- tai luovutussopimus antaa esittäjälle oikeuden kertakorvaukseen, esittäjällä on oltava oikeus saada äänitteiden tuottajalta vuosittainen lisäkorvaus kultakin sellaiselta täydeltä vuodelta, jona esittäjällä ja äänitteiden tuottajalla ei 3 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, sellaisina kuin ne olivat ennen niiden muuttamista direktiivillä [// lisätään tämän muutosdirektiivin numero ]/EY, enää olisi suojaa esityksen tallenteen ja äänitteen suhteen.

4. Kokonaissumman, joka äänitteiden tuottajan on varattava 3 kohdassa tarkoitetun lisäkorvauksen maksamista varten, on oltava vähintään 20 prosenttia tuloista, jotka äänitteiden tuottaja on saanut mainitun korvauksen maksamisvuotta edeltävänä vuonna sellaisten äänitekappaleiden valmistamisesta, levityksestä ja yleisön saataviin saattamisesta, joiden suhteen esittäjällä tai äänitteiden tuottajalla ei 3 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, sellaisina kuin ne olivat ennen niiden muuttamista direktiivillä [// lisätään tämän muutosdirektiivin numero ]/EY, enää olisi suojaa mainitun vuoden 31 päivästä joulukuuta.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että äänitteiden tuottajaa, jonka kokonaisvuositulot mainitun korvauksen maksamisvuotta edeltävänä vuonna eivät ylittäneet kahta miljoonaa euroa, ei velvoiteta varaamaan vähintään 20:tä prosenttia tuloista, jotka hän on saanut mainitun korvauksen maksamisvuotta edeltävänä vuonna sellaisten äänitekappaleiden valmistamisesta, levityksestä ja yleisön saataviin saattamisesta, joiden suhteen esittäjällä tai äänitteiden tuottajalla ei 3 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, sellaisina kuin ne olivat ennen niiden muuttamista direktiivillä [// lisätään tämän muutosdirektiivin numero ]/EY, enää olisi suojaa mainitun vuoden 31 päivästä joulukuuta.

5. Jäsenvaltiot voivat päättää itse, annetaanko 3 kohdassa tarkoitettu oikeus vuotuiseen lisäkorvaukseen yhteisvalvontajärjestöjen hallinnoitavaksi, ja jos annetaan, missä määrin.

6. Jos äänitteiden tuottaja sen jälkeen, kun esittäjä ja äänitteiden tuottaja menettäisivät tämän direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, sellaisina kuin ne olivat ennen niiden muuttamista direktiivillä [ // lisätään tämän muutosdirektiivin numero ]/EY, suojan esityksen tallenteen tai äänitteen suhteen, lakkaa tarjoamasta myyntiin äänitteen kopioita riittävinä määrinä taikka saattamasta äänitettä yleisön saataviin johtimitse tai johtimitta siten, että yleisöllä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, esittäjä voi irtisanoa siirto- tai luovutussopimuksen. Jos äänitteeseen on tallennettu esitys, jonka ovat tehneet useat esittäjät yhdessä, esittäjät voivat irtisanoa siirto- tai luovutussopimuksensa ainoastaan yhteisesti. Jos siirto- tai luovutussopimus irtisanotaan ensimmäisen tai toisen virkkeen mukaisesti, äänitteiden tuottajan oikeudet äänitteeseen lakkaavat.

Jos äänitettä ei vuoden kuluttua siitä, kun esittäjä ja äänitteiden tuottaja menettäisivät tämän direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, sellaisina kuin ne olivat ennen niiden muuttamista direktiivillä [ // lisätään tämän muutosdirektiivin numero ]/EY, suojan esityksen tallenteen tai äänitteen suhteen, ole saatettu yleisön saataviin johtimitse tai johtimitta siten, että yleisöllä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, äänitteiden tuottajan oikeudet äänitteeseen ja esittäjien oikeudet esityksen tallenteeseen lakkaavat. ”

- (5) Lisätään 1 artiklan 7 kohta seuraavasti:

”Sanoitetun sävellyksen suojan voimassaoloaika päättyy 70 vuoden kuluttua seuraavista henkilöistä viimeisenä elossa olleen kuolemasta, riippumatta siitä, onko nämä henkilöt nimetty tekijäkumppaneiksi: sanoittaja ja säveltäjä.”

2 artiklaSaattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään […] päivänä […]kuuta […]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä […] päivästä […]kuuta […].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[1] Belgia, Bulgaria, Espanja, Latvia, Liettua, Italia (oopperat), Kreikka, Portugali, Ranska, Slovakia ja Viro.

[2] Alankomaat, Irlanti, Italia (muut kuin oopperat), Itävalta, Kypros, Luxemburg, Malta, Puola, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.

[3] AEPO-tutkimus – Performers' Rights in European Legislation: Situation and Elements for Improvement , heinäkuu 2007, s. 89.

[4] Ks. R. Towsen selvitys talouden ”supertähtiteorioista”, Creativity, Incentive and Reward (2000), s. 99–108.

[5] FIM – Euroopan parlamentin kuuleminen, 31.1.2006, ja tapaaminen komissiossa, 16.3.2006. Esimerkiksi Luciano Pavarotti ja Sting olivat alun perin opettajia ja Elton John työskenteli levy-yhtiön paketointiosastolla.

[6] Tuomioistuimet ovat kumonneet monia liian tiukkoja sopimuksia erityisesti sillä perusteella, että esittäjien ja viihdeteollisuuden ammattilaisten välillä on valtavia eroja neuvotteluvallassa, neuvottelukyvyssä, tietämyksen tasossa ja oikeudellisessa edustuksessa, ks. Silvertone Records Limited vastaan Mountfield and Others , [1993] EMLR 152.

[7] Naxosin vastaus komission kyselyyn, toukokuu 2006.

[8] CIPIL-tutkimus, s. 36.

[9] Tämän vuoksi tuomioistuimet ovat todenneet, että artistit, kuten Stone Roses -rockyhtye ja Elton John, eivät sopimusta tehdessään olleet riittävän tietoisia osin kohtuuttomista vähennyksistä, joita rojaltien laskentaperustasta tehtiin, ks. Silvertone Records Limited v. Mountfield and Others , [1993] EMLR 152.

[10] IFPI:n huomautus.

[11] ” Back to the Digital Future : The Role of Copyrights in Sustaining Creativity and Diversity in the Music Industry ”, s. 3, huhtikuu 2006, professori Joseph Lampel, Cass Business School, Lontoo.

[12] Luvut ovat peräisin PricewaterhouseCoopersilta, Financial Times, 6.7.2006.

[13] The Times, 14.2.2007.

[14] IFPI:n ja John Kennedyn haastattelu sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston tekijänoikeuksista vastaavassa yksikössä, 29.3.2006.

[15] International Herald Tribune, The Associated Press, 14.1.2008.

[16] EMI:n vastaus Gowers Review -raporttiin, 2006. EMI:n työvoima väheni kolmanneksella 6 000 työntekijään.

[17] Musiikkiteollisuuden mainoskulut vähenivät 25 prosenttia vuonna 2002 ja 7 prosenttia vuonna 2003. Neljä suurinta musiikkialan yhtiötä kuuluu sadan suurimman ja kaksi niistä 20 suurimman mainostajan joukkoon, Evolution of the recorded music industry value chain , nimettömien kirjoittajien raportti, s. 13.

[18] Luvut saatu ICMP:ltä (International Confederation of Music Publishers).

[19] GESAC, syyskuu 2006.

[20] Johann Strauss kuoli vuonna 1899. Yksi libreton tekijöistä, Leo Stein, kuoli vuonna 1921. Sävellys vapautui suojastaan Saksassa vuonna 1929, teksti vuonna 1991. Belgiassa koko operetti oli suojattu vuoteen 1981 asti, Italiassa vuoden 1977 loppuun asti.

[21] Koska rahasto rahoitettaisiin levy-yhtiöiden tuloilla, pääesiintyjien tulot eivät laskisi. Esittäjille koituvat kokonaisvaikutukset olisivat siten myönteiset.

[22] EUVL C […], […], s. […].

[23] EUVL C […], […], s. […].

[24] EUVL L 372, 27.12.2006, s. 12.

[25] EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10.

[26] EUVL L 376, 27.12.2006, s. 28.