52008PC0424

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 3.7.2008

KOM(2008) 424 lopullinen

Ehdotus:

NEUVOSTON SUOSITUS

nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudesta Euroopassa {SEC(2008) 2174} {SEC(2008) 2175}

(komission esittämä)

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTAA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Aloitteen tarkoituksena on helpottaa nuorten vapaaehtoisten liikkuvuutta Euroopassa, ja se on osa EU:n uutta sosiaalista ohjelmaa "Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio". Sillä pyritään luomaan nuorille vapaaehtoisille uusia liikkumismahdollisuuksia jäsenvaltioissa sekä kehittämään nuorten koulutusta ja helpottamaan sen hankkimista, sillä vapaaehtoistyö on tärkeä epävirallisen oppimisen muoto. Aloitteella luodaan myös solidaarisuutta yksilöiden ja yhteisöjen välille.

Nuorten liikkuvuutta edistetään kehottamalla jäsenvaltioita kehittämään edelleen kansalaisjärjestöjen ja/tai viranomaisten ylläpitämien, vapaaehtoistyötä koskevien kansallisten ohjelmiensa yhteentoimivuutta ja poistamaan rajat ylittävän vapaaehtoistyön viimeisetkin esteet. Vapaaehtoistyöntekijöiden työskentely ulkomailla lisää kansalaisten tietoja muista EU-maista ja niiden työmarkkinoista, edistää sosiaalista osallisuutta ja parantaa työllistyvyyttä. Euroopan kilpailukyky ja yhteisvastuullisuus voivat lisääntyä merkittävästi nuorten vapaaehtoisten kansainvälisen liikkuvuuden ansiosta, ja ennen kaikkea sillä voidaan syventää tunnetta Euroopan kansalaisuudesta.

Asettamalla esteitä nuorten vapaaehtoisten kansainväliselle liikkuvuudelle tuhlataan inhimillisiä voimavaroja. Osallistumalla kansainväliseen vapaaehtoistyöhön nuori voi epävirallisen oppimisen kautta parantaa taitojaan, pätevyyksiään ja työllistyvyyttään. Monissa EU-maissa nuorisotyöttömyysluvut ovat korkeat, ja vapaaehtoistyö voi toimia koulun ja työelämän välisenä siltana. Nykypäivän globaaleilla markkinoilla arvostetaan kielitaitoisia ja monikulttuurisia ihmisiä. Jotta luovuus ja innovointi kukoistaisi, EU:n nuorisolle olisi tarjottava mahdollisimman paljon tilaisuuksia avartaa näkemyksiään ja toteuttaa itseään. Uusien mahdollisuuksien luominen koko Euroopan nuorisolle tehdä rajat ylittävää vapaaehtoistyötä edistäisi eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpanoa ja Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista.

Nuorten vapaaehtoistyöllä voidaan vahvistaa sosiaalista yhteisvastuuta Euroopassa, mutta sitä voidaan hyödyntää myös muissa yhteisissä pyrkimyksissä: väestönsuojelussa, sosiaalisen osallisuuden lisäämisessä, kulttuurin säilyttämisessä, alueellisessa kehittämisessä ja ympäristönsuojelussa. Nuoriso on myös saatava arvostamaan EU:ta nykyistä enemmän, jotta Euroopan yhdentymishanke voi kehittyä eteenpäin. Tässä aloitteessa EU:n tehtävänä olisi niiden teknisten ja hallinnollisten esteiden poistaminen, jotka estävät kansalaisia itse toimimasta solidaarisuusaatteen puolesta, mikä on monille nuorille hyvin tärkeää. Samalla myös suojeltaisiin ja hyödynnettäisiin Euroopassa vallitsevaa ja jatkuvasti kehittyvää moninaisten ohjelmien ja perinteiden kirjoa.

Yleinen tausta

Viime vuosina nuorten vapaaehtoistyöstä on tullut yhä tärkeämpää sekä kansallisesti että koko Euroopan laajuisesti. Vapaaehtoistyön katsotaan yleisesti merkittävästi edistävän nuorten (erityisesti heikommassa asemassa olevien nuorten) sosiaalista, ammatillista ja taloudellista integroitumista yhteiskuntaan ja hyödyttävän yhteisöjä, joissa vapaaehtoistyötä tehdään.

Hyödyt ovat vieläkin suurempia, kun vapaaehtoistyö tapahtuu ulkomailla. Kokemus on osoittanut, että toisessa maassa tehty vapaaehtoinen työ vaikuttaa voimakkaasti nuoreen ja hänen henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseensä. Kansainvälisen vapaaehtoistyön hyödyt ovat itse asiassa hyvin selviä niille, jotka ovat siinä mukana: 62 prosenttia Youth in Action -nuorisotoimintaohjelmaan[1] kuuluvaan eurooppalaisen vapaaehtoistyön (EVS) toimeen osallistuneista katsoo, että kokemus on kohentanut heidän uramahdollisuuksiaan. Vapaaehtoistyöntekijän osallistuminen ja toiminta rikastavat myös hänet vastaanottavaa ulkomaista yhteisöä sekä kulttuurisesti että taloudellisesti.

Myös vapaaehtoistyötilaisuuksien kysyntä lisääntyy: vapaaehtoistyöjärjestöjen liitto ( Association of Voluntary Organisations, AVSO ) teki vuonna 2008 kyselyn 138 vapaaehtoistyöjärjestön keskuudessa ja arvioi, että järjestöillä on vuonna 2008 enemmän vapaaehtoisia kuin vuonna 2007[2]. EVS:stä tuettiin vuonna 2007 noin 4 000:ää kansainvälistä vapaaehtoistyöntekijää eli 74:ää prosenttia hakijoista. Tuona vuonna EVS:n talousarviota oli kasvatettava muiden Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman toimien kustannuksella. EVS:lle tulleiden hakemusten määrä on tänä vuonna edelleen kasvanut: toistaiseksi 17 prosenttia.

Jäsenvaltioiden nuorison keskuudessa vuonna 2007 suoritetun Eurobarometri-tutkimuksen[3] mukaan mahdollinen kysyntä on vielä suurempi: vaikka vain 16 prosenttia haastatelluista nuorista on osallistunut vapaaehtoistoimintaan, 74 prosenttia olisi kiinnostunut siitä, jos ohjelmia olisi enemmän. Euroopan unionissa on tällä hetkellä 96 miljoonaa 15–29-vuotiasta nuorta. Vaikka vain yksi prosentti ikäryhmään kuuluvista haluaisi osallistua kansainväliseen vapaaehtoistyöhankkeeseen, ulkomaille lähtisi silti vuosittain 64 000 nuorta vapaaehtoista.

EU:n jäsenvaltioiden välisen kansainvälisen vapaaehtoistyön tärkein este

Laajasta kiinnostuksesta huolimatta Euroopan valtioiden välisen vapaaehtoistyön mahdollisuuksista on huutava puute, eivätkä (kansalaisjärjestöjen tai viranomaisten ylläpitämät) kansalliset ohjelmat kykene yksin vastaamaan tähän kysyntään. Kansallisten ohjelmien yhteentoimivuuden puutteen ja saatavana olevan tiedon niukkuuden vuoksi on usein helpompaa lähteä vapaaehtoistyöhön Euroopan ulkopuolelle kehitysavun puitteissa kuin hakeutua vapaaehtoistyöhön toisessa EU-maassa – EVS:n tarjoamia rajallisia tilaisuuksia lukuun ottamatta.

Ehdotuksen alaa koskevat nykyiset säännökset

Ehdotettu suositus on yksi liikkuvuuden edistämistä koskevista EU:n aloitteista. Euroopan parlamentin ja neuvoston vuosina 2001 ja 2006 antamat suositukset[4] poikittaisesta liikkuvuudesta muodostavat kaksi tärkeää viitekohtaa, mutta ne koskevat ensisijaisesti opiskelijoita ja opettajia eivätkä niinkään vapaaehtoistyön tekijöitä. Suosituksissa käsitellään yleisiä seikkoja, kuten tunnustamista, esteitä ja liikkuvuuden edellytyksiä, mutta niistä puuttuvat nuorten vapaaehtoisten erityistarpeita koskevat ehdotukset.

Euroopan parlamentti myönsi, että kansallisten järjestelmien yhteentoimivuuden puute haittaa nuorten vapaaehtoistyötä Euroopassa, ja ehdotti vuoden 2008 talousarviossa valmistelevia toimia tilanteen parantamiseksi. Toimet toteutetaan Amicus-nimisen hankkeen kautta. Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2008 parlamentin jäsenen Marian Harkinin valmisteleman mietinnön vapaaehtoistyön roolista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä[5]. Mietinnössä jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia kehotetaan tunnustamaan vapaaehtoistyön arvo sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä ja suositellaan rajat ylittävien vapaaehtoishankkeiden tukemista.

Neuvoston direktiivi 2004/114/EY[6] koskee kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn edellytyksiä opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten. Siinä säädetään mahdollisuudesta myöntää erityisiä oleskelulupia sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka hakevat pääsyä jäsenvaltion alueelle vapaaehtoistyötä varten.

Eurooppalainen vapaaehtoistyö (EVS) on ollut unionin nuoriso-ohjelmien olennainen osa vuodesta 1996 alkaen, ja sitä kehitetään jatkuvasti. Se voisikin toimia esimerkkinä kansainvälisen vapaaehtoistyön alalla. EVS ei kuitenkaan vielä ole tuotenimenä kovin tunnettu toisin kuin esimerkiksi Erasmus-ohjelma, ja se on siksi määrällisesti rajallinen ja pysyykin sellaisena.

Avoimen koordinointimenetelmän käyttöönotto nuorisopolitiikan alalla vuonna 2002 on vaikuttanut merkittävästi siihen, että nuorten vapaaehtoistyö on pysynyt poliittisella asialistalla. Se on myös johtanut yhteisten tavoitteiden hyväksymiseen vuonna 2004 ja neuvoston päätöslauselman antamiseen vuonna 2007. Kaikissa näissä aloitteissa vapaaehtoistyön katsotaan tarjoavan nuorille arvokkaan mahdollisuuden itsensä ja työllistyvyytensä kehittämiseen ja muodostavan tehokkaan ja konkreettisen tavan investoida nuorisoon ikääntyvässä yhteiskunnassa.

Kaikista näistä myönteisistä tuloksista huolimatta nuorten Euroopassa tekemä vapaaehtoistyö ei vielä ole kovinkaan kansainvälistä, ja tässä ulottuvuudessa onkin ehdottomasti parantamisen varaa.

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Tämän suosituksen tavoitteet ovat yhdenmukaisia EU:n koulutuksen alan tavoitteiden sekä elinikäisen oppimisen ja EU:n työllisyyspolitiikan periaatteiden kanssa. Ne ovat myös täysin yhteiskunnallista osallisuutta koskevan EU:n strategian mukaisia ja lujittavat tietoisuutta Euroopan kansalaisuudesta. Oheisvaikutuksia voidaan odottaa myös ulkosuhteiden alalla, sillä parantamalla kansallisten järjestelmien yhteentoimivuutta ja tiedon jakamista voitaisiin innostaa nuoria eurooppalaisia tekemään enemmän vapaaehtoistyötä kolmansissa maissa ja lisätä vaihtoa niiden kanssa. Tämä kohentaisi kuvaa EU:sta maailmanlaajuisena toimijana.

Sidosryhmien kuuleminen

Nuoriso- ja vapaaehtoistyöalan Euroopan laajuisten kattojärjestöjen sekä näiden alojen kansallisten järjestöjen kuulemistilaisuus pidettiin helmikuussa 2008. Tapaamisessa kävi ilmi, että kansalaisyhteiskunta toivoo komission toimillaan helpottavan ja parantavan nuorten vapaaehtoisten tilannetta. Nuoriso- ja vapaaehtoistyöalan järjestöt antavat tukensa Euroopan valtioiden väliseen toimintaan perustuvalle komission lähestymistavalle ja ovat tyytyväisiä siihen, että komissio aikoo parantaa liikkuvuutta. Ne ovat myös yhtä mieltä komission nimeämistä haasteista. Vapaaehtoistyöjärjestöjen liitto ( Association of Voluntary Organisations, AVSO ), eurooppalainen vapaaehtoistyökeskus ( European Volunteer Centre, CEV ) ja eräät muut kokoukseen osallistuneet järjestöt toimittivat myöhemmin kommenttinsa kirjallisina komissiolle. Nämä molemmat kansalaisjärjestöt kannattivat voimakkaasti kansainvälisen vapaaehtoistyön tunnustamista EU:n asiakirjassa. Myös Euroopan nuorisofoorumi kannattaa komission ehdotusta eurooppalaisen lisäarvon liittämisestä nuorten vapaaehtoistoimintaan. Ne katsovat, että uuden aloitteen olisi katettava kansallisen yhteiskuntapalvelutoiminnan lisäksi kaikentyyppiset kansalliset ohjelmat ja luoda puitteet vapaaehtoisten oikeuksille. Ne ehdottivat myös, että laadunvarmistusta varten luotaisiin itsearviointiväline.

Jäsenvaltioiden kuuleminen

Komissio on suositusta valmistellessaan turvautunut laajasti raportteihin, jotka jäsenvaltiot laativat nuorten vapaaehtoistyöstä vuosina 2006–2007. Raporteista käy ilmi, että monissa jäsenvaltioissa EVS on pääasiallinen (tai ainoa) Euroopan valtioiden välistä nuorten vapaaehtoistyötä koskeva väline. Jäsenvaltiot ylistävät EVS-tointa, mutta myöntävät sen suppeuden ja taloudelliset ja organisatoriset rajoitteet, sillä EVS:n tarjoamaa vapaaehtoistyötä ei riitä läheskään kaikille nuorille. Tästä johtuen vain jotkin jäsenvaltiot ovat perustaneet tehokkaita kansainvälisen vapaaehtoistyön muotoja. Komissio järjesti myös kuulemistilaisuuden jäsenvaltioiden korkean tason edustajille maaliskuussa 2008. Jäsenvaltiot olivat yksimielisiä siitä, että komission esittämä liikkuvuus- ja yhteentoimivuuskonsepti on tärkeä. Lisäksi joistakin alustavista ajatuksista keskusteltiin huhtikuussa 2008 kansallisten nuorisoasioiden pääjohtajien kanssa. Jäsenvaltioiden edustajat olivat varsin kiinnostuneita nuorten vapaaehtoistyötä koskevien kansallisten ohjelmien yhteentoimivuuden lisäämisestä ja nuorten vapaaehtoisten liikkuvuuden helpottamisesta. He olivat yhtä mieltä myös siitä, että nuorten vapaaehtoistyön sosiaalisiin ja hallinnollisiin esteisiin on puututtava.

Jäsenvaltiot ovat itse raportoineet komissiolle joistakin esteistä[7]. Näitä ovat muun muassa seuraavat:

- Tietämyksen, tiedon, tuen ja väylien puute: vapaaehtoistyöstä olisi saatava syvempää ja laajempaa tietoa, vapaaehtoistyöhön pääsyä olisi helpotettava ja sidosryhmien välistä tiedonvaihtoa parannettava.

- Sosiaalis-taloudelliset esteet: puutteellinen terveydenhoito ja työttömyyskorvauksen ja muiden sosiaaliturvaetuuksien mahdollinen menettäminen vapaaehtoistyöjakson ajaksi ovat merkittäviä esteitä; erityisesti heikommassa asemassa olevilla nuorilla on muitakin vaikeuksia osallistua vapaaehtoistyöhön, ja heitä varten tarvitaan nimenomaisia, kohdennettuja ja räätälöityjä edistämistoimia.

- Tunnustamisen puute: vapaaehtoistyöjaksojen asianmukainen tunnustaminen helpottaisi siirtymistä koulusta työelämään ja motivoisi useampia nuoria osallistumaan tähän toimintaan. Joissakin tapauksissa vähemmän myönteinen käsitys vapaaehtoistyöstä voi saada nuoret jättämään hakemisen sikseen. Tällaiset käsitykset perustuvat siihen, että jotkin mahdolliset työnantajat eivät arvosta kansainvälistä vapaaehtoistyötä.

Vaikutusten arviointi

Vaikutusten arvioinnissa korostetaan lisäarvoa, joka suosituksesta koituisi nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudelle Euroopassa. Siinä määritellään käsillä oleva ongelma ja perustellaan EU:n tasoiset poliittiset toimet. Vaikutusten arvioinnissa käsitellään aloitteen tavoitteita yleisten ja erityisten tavoitteiden kautta, tarkastellaan erilaisia tapoja varmistaa ehdotettujen tavoitteiden saavuttaminen sekä ehdotetaan sopivinta vaihtoehtoa ja sääntelytapaa.

Jos mihinkään toimiin ei ryhdytä, nykyinen epätyydyttävä tilanne jatkuu. Nuorten vapaaehtoisten kansainvälisen liikkuvuuden esteet eivät poistu, ja sidosryhmät – sekä lukemattomat eurooppalaiset nuoret – pettyvät odotuksissaan.

Laajentamalla EVS yhteisön yleiseksi palveluksi saavutettaisiin se etu, että kaikille halukkaille nuorille eurooppalaisille voitaisiin tarjota laadukas tilaisuus tehdä vapaaehtoistyötä Euroopassa. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Syyt ovat sekä käytännölliset että taloudelliset: EU:n tasolla tarvittaisiin valtava organisoiva ja hallinnoiva elin sekä huomattavasti suurempi talousarvio, johon käytettävissä olevat taloudelliset resurssit eivät riittäisi ja joka ei sopisi vuosien 2007–2013 talousarviokehyksiin. Toinen merkittävä haitta olisi vaara, että tällä hetkellä Euroopassa käytössä olevien ohjelmien kirjo supistuisi. Ohjelmien moninaisuus on kuitenkin yksi niistä vapaaehtoistyön keskeisistä piirteistä, jotka olisi säilytettävä ja joita olisi hyödynnettävä.

Perustamissopimus estää alan kansallisten järjestelmien yhdenmukaistamisen.

Komissio pitää parhaana kansalaisjärjestöjen tai viranomaisten ylläpitämien jäsenvaltioiden nykyisten ohjelmien yhteentoimivuuden parantamista. Perustamissopimuksen 149 artiklan 4 kohtaan perustuva neuvoston suositus olisi voimakas poliittinen viesti, mutta samalla noudatettaisiin toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitettaisiin jäsenvaltioissa vallitsevia erilaisia tilanteita. Tässä vaihtoehdossa EVS pysyisi virikkeitä antavana kansainvälisen vapaaehtoistyön ohjelmana sekä laboratoriona, jossa kokeillaan laatua ja tunnustamista ja tuetaan parannuksia.

Ehdotuksen tuoma lisäarvo

Ehdotetulla suosituksella ei ole tarkoitus korvata kansallisia ohjelmia. Päinvastoin: suosituksessa ehdotettujen periaatteiden ja toimintatapojen tavoitteena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus vahvistaa omia kansallisia järjestelmiään vaihtamalla keskenään hyviä käytäntöjä sekä tarjota väline, jonka avulla jäsenvaltiot voivat entistä paremmin kehittää kahden- tai monenvälisiä sopimuksia ja kumppanuuksia.

EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Ehdotetulla suosituksella rohkaistaan jäsenvaltioita parantamaan nuorten vapaaehtoistyötä koskevien kansallisten ohjelmien yhteentoimivuutta siten, että nuorten on helpompi osallistua muiden kuin oman maansa vapaaehtoistyön ohjelmiin.

Jäsenvaltioita pyydetään toteuttamaan seuraavat toimet: keräämään tietoja alueellaan nykyään toimivista ohjelmista, tiedottamaan käytettävissä olevista mahdollisuuksista, lisäämään kansainvälisen vapaaehtoistyön mahdollisuuksia kansallisten ohjelmien puitteissa, tarjoamaan nuorille vapaaehtoisille kohtuullinen laatutaso, varmistamaan, että nuorten vapaaehtoistyössä saavuttamat oppimistulokset tunnustetaan asianmukaisesti, sekä tarjoamaan räätälöityä tukea sosiaalipedagogiikan alan ohjaajille (joita yleensä kutsutaan nuorisotyöntekijöiksi) ja heikommassa asemassa oleville nuorille.

Komissio aikoo myös helpottaa vapaaehtoistyöhön pääsyä kehittämällä edelleen nuorten vapaaehtoistyötä koskevaa portaalia (osana nykyistä nuorisoportaalia) ja käyttämällä välineitä, joiden tarkoituksena on edistää taitojen ja pätevyyksien tunnustamista, kuten eurooppalainen tutkintojen viitekehys, Europassi ja " Youthpass ".

Oikeusperusta

Oikeusperustana on perustamissopimuksen 149 artikla.

Toissijaisuusperiaate

Ehdotuksessa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, sillä jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa ehdotuksen tavoitteita ja ne voidaan näin ollen toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla. Nuorten vapaaehtoistyön kansainvälisen ulottuvuuden parantaminen on vaikea tehtävä mille tahansa kansalliselle vapaaehtoistyön ohjelmalle. Koska EU tuntee ongelman ja jäsenvaltioiden tarpeet ovat yhteneväiset, EU voi parhaiten antaa kansallisten järjestelmien yhteentoimivuuden parantamista koskevia suosituksia.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotuksessa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, koska siinä ei korvata tai määritellä kansallisia vapaaehtoistyön ohjelmia. Ehdotuksessa ei yhdenmukaisteta niitä, ja suosituksen täytäntöönpano jää jäsenvaltioiden vastuulle. Siinä kunnioitetaan myös Euroopassa käytössä olevia nuorten vapaaehtoistyön eri muotoja.

Sääntelytavan valinta

Neuvoston suositus

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotus ei vaikuta yhteisön talousarvioon.

Ehdotus:

NEUVOSTON SUOSITUS

nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudesta Euroopassa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 149 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[8],

sekä katsoo seuraavaa:

1. Vapaaehtoistoiminta on rikas epävirallinen oppimiskokemus, jolla parannetaan nuorten ammatillisia taitoja ja osaamista, lisätään heidän työllistyvyyttään ja yhteisvastuullisuuttaan, kehitetään sosiaalisia taitoja, helpotetaan yhteiskuntaan integroitumista ja vahvistetaan aktiivista kansalaisuutta.

2. Kansainvälinen liikkuvuus Euroopassa hyödyttää huomattavasti kaikkia, sillä se on keskeinen koulutuksen, työllisyyden sekä alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisen väline, ja se myös lisää keskinäistä ymmärtämystä ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan. Tämä koskee erityisesti nuoria työmarkkinoilla, joilla arvostetaan yhä enemmän sopeutumiskykyä ja joustavuutta.

3. Vapaaehtoistyöhön viitataan opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa 2001/613/EY[9] ja joulukuun 18 päivänä 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa 2006/961/EY[10] koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä: Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja.

4. Nuorten vapaaehtoisten liikkuvuus on osa EY:n perustamissopimuksen 18 artiklassa suojeltua oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen.

5. Paikalliset yhteisöt, jotka ottavat vastaan nuoret vapaaehtoiset, hyötyvät suuresti heidän toiminnastaan, joka voi liittyä moniin eri aloihin, esimerkiksi sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, kulttuuriperinnön säilyttämiseen, sukupolvien välisen solidaarisuuden vaalimiseen tai ympäristön suojelemiseen. Samalla he rikastavat vastaanottavien yhteisöjen kulttuurista monimuotoisuutta.

6. Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2008 mietinnön[11], joka koskee vapaaehtoistyön roolia taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja jossa jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia kehotetaan tunnustamaan vapaaehtoistyön arvo sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä ja suositellaan rajat ylittävien vapaaehtoishankkeiden tukemista.

7. Euroopassa harjoitetaan hyvin monenlaista vapaaehtoistoimintaa, jota järjestävät kansalaisjärjestöt ja viranomaiset. Nämä erilaiset toiminnat olisi säilytettävä, niitä olisi kehitettävä edelleen ja niistä olisi tehtävä yhteentoimivia.

8. Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71[12] ja siihen liittyvät säännökset kattavat vain vapaaehtoiset, jotka kuuluvat kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin, ja nuoret voivatkin joskus luopua toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä sosiaaliturvaan liittyvien seikkojen vuoksi.

9. Suosituksessa 2001/613/EY jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa aiheellisina pitämänsä toimenpiteet, jotta vapaaehtoisia ja heidän perheitään ei heidän liikkuvuutensa vuoksi kohdella asianomaisen sosiaalisen suojelun osalta eriarvoisesti, esimerkiksi terveydenhoidossa ja perheiden hyvinvointia koskevissa politiikoissa.

10. Nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevista yhteisistä tavoitteista 15 päivänä marraskuuta 2004 annetussa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa asetetaan nuorten vapaaehtoistoiminnalle yhteiset tavoitteet, ja nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevien yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanosta 19 päivänä marraskuuta 2007 annetussa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa ehdotetaan hyvien toimintatapojen vaihtamista ja vertaisoppimista näiden tavoitteiden täytäntöönpanon tehostamiseksi sekä kehotetaan jäsenvaltioita pohtimaan käytännön keinoja edistymisen mittaamiseksi. Jälkimmäisessä päätöslauselmassa kehotetaan lisäksi komissiota tekemään nuorten vapaaehtoistoiminnan edistämistä ja tunnustamista koskevia uusia ehdotuksia.

11. Vapaaehtoistoiminta on ollut avoimen koordinointimenetelmän painopiste nuorisopolitiikan alalla, ja lukuisia hyviä käytäntöjä on jo nimetty. Tässä yhteydessä EU:n Nuoriso-ohjelmaan vuodesta 1996 alkaen kuulunut eurooppalaisen vapaaehtoistyön toimi on tarjonnut nuorille mahdollisuuden osallistua vapaaehtoistoimintaan eri aloilla. Nykyisellä Youth in Action -nuorisotoimintaohjelmalla vahvistetaan tätä tointa.

12. Kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston direktiivissä 2004/114/EY[13] säädetään mahdollisuudesta myöntää erityisiä oleskelulupia kolmansien maiden kansalaisille, jotka hakevat pääsyä jäsenvaltion alueelle vapaaehtoistyötä varten.

13. Näistä toimista huolimatta nuorten vapaaehtoisten Euroopassa tapahtuvalle liikkuvuudelle on yhä esteitä, ja tällä suosituksella pyritään siksi ensisijaisesti luomaan puitteet, joissa jäsenvaltiot voivat tehostaa yhteistyötään, rajoittamatta niiden kansallisten järjestelmien moninaisuutta.

14. Tässä suosituksessa rajat ylittävällä vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan vapaaehtoistyötä, jossa nuori osallistuu muualla kuin asuinmaassaan yleishyödylliseen ja palkattomaan toimintaan yhteisön hyväksi. Tällaisella toiminnalla on seuraavat ominaispiirteet: se on avointa kaikille alle 30-vuotiaille nuorille ja tapahtuu henkilön omasta vapaasta tahdosta, sillä on määrätty kesto, selkeät tavoitteet, rakenne ja toimintapuitteet, se on palkatonta, mutta siitä maksetaan taskurahaa ja kulut korvataan.

15. Heikommassa asemassa oleviin nuoriin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä vapaaehtoistyö tarjoaa erityisen arvokkaan mahdollisuuden nuorille, jotka eivät muuten voi yhtä paljon tai lainkaan hyödyntää liikkuvuusohjelmia. Näillä nuorilla on erityisiä koulutus- ja mentorointitarpeita, jotka olisi otettava huomioon. Nuorisoon erikoistuneiden sosiaalipedagogiikan alan ohjaajien ja nuoriso-ohjaajien koulutuksen ja liikkuvuuden tukeminen on tässä yhteydessä suureksi avuksi.

16. Parantamalla kansallisten ohjelmien yhteentoimivuutta ja lisäämällä tiedonvaihtoa voidaan innostaa kaikkia nuoria eurooppalaisia kansalaisuudesta riippumatta tekemään vapaaehtoistyötä kolmansissa maissa.

17. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän suosituksen tavoitteita, vaan ne voidaan tämän suosituksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä nuorten vapaaehtoisten liikkuvuuden edistämiseksi kansallisten ohjelmien yhteentoimivuuden avulla perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä suosituksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

SUOSITTAA, ETTÄ JÄSENVALTIOT:

A edistävät nuorten vapaaehtoisten liikkuvuutta Euroopassa parantamalla kansalaisjärjestöjen ja/tai viranomaisten ylläpitämien, vapaaehtoistyötä koskevien kansallisten ohjelmien yhteentoimivuutta niin, että kaikilla nuorilla, jotka sitä haluavat, on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä Euroopassa.

B kehittävät tätä varten seuraavia toimintalinjoja:

1) tietämyksen lisääminen jäsenvaltion omalla alueella toimivista vapaaehtoistyön ohjelmista ja tämän tiedon siirtäminen Euroopan komissiolle edelleen levitettäväksi;

2) kansainvälisen vapaaehtoistyön mahdollisuuksia koskevan tiedon asettaminen helposti nuorten, nuorisoon erikoistuneiden sosiaalipedagogiikan alan ohjaajien ja nuoriso-ohjaajien saataville;

3) tiedon levittäminen kaikille, joita asia koskee (viranomaiset, kansalaisjärjestöt, mahdolliset työnantajat sekä nuoret, mukaan lukien EU:ssa laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset), oikeuksista ja mahdollisuuksista, jotka johtuvat kansainvälistä vapaaehtoistyötä koskevasta EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännöstä;

4) vapaaehtoistyön mahdollisuuksia koskevan tiedon jakaminen muille jäsenvaltioille ja hakemisprosessin tekeminen mahdollisimman yksinkertaiseksi, jotta nuorten vapaaehtoisten on helpompi osallistua ja hakea pääsyä muiden jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin;

5) kansainvälisen vapaaehtoistyön mahdollisuuksien kehittäminen joustavasti; muista Euroopan maista tulevien vapaaehtoisten vastaanottamiseen liittyvien valmiuksien tukeminen tarvittaessa; yhteyspisteiden luominen nuorille eurooppalaisille vapaaehtoisille yhden luukun periaatteen pohjalta Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman kansallisten toimistojen yhteyteen silloin, kun se on tarkoituksenmukaista;

6) nuorten vapaaehtoisten rajat ylittävää liikkuvuutta haittaavien kielimuurien madaltaminen rohkaisemalla vapaaehtoisia opiskelemaan kieliä;

7) perusluonteisten laatunormien kehittäminen, jotta ulkomaille lähteville vapaaehtoisille voidaan taata kohtuullinen laatutaso ja siten rohkaista ja suojella heitä ja jotta voidaan lisätä luottamusta ja edistää osallistumista rajat ylittäviin ohjelmiin; laatunormit voisivat koskea vapaaehtoisten ja henkilöstön koulutusta, toimien valmistelua, mentorointia, seurantaa ja jatkotoimia;

8) tiedon levittäminen näistä laatunormeista vastaanottaviin ja lähettäviin organisaatioihin ja vapaaehtoistyöntekijöille sekä sen varmistaminen, että organisaatiot noudattavat näitä normeja;

9) asiaa koskevien sosiaaliturvasäännösten tarkasteleminen EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi sekä erityisesti niiden tilanteiden tarkasteleminen, joissa vapaaehtoisilla ei vielä ole riittävää turvaa;

10) toimien toteuttaminen sen varmistamiseksi, että nuorten vapaaehtoistyön aikana syntyneet oppimistulokset tunnustetaan asianmukaisesti pätevyyksiä ja tutkintoja koskevien kansallisten viitekehysten puitteissa sekä mahdollisten yhteisön säännösten mukaisesti;

11) sellaisten EU:n välineiden käyttämisen edistäminen, joilla voidaan helpottaa rajat ylittävää vapaaehtoistyötä varmistamalla tutkintojen ja pätevyyksien avoimuus (esimerkiksi Europass), ja vapaaehtoistyössä hankittujen taitojen ja osaamisen asianmukainen tunnustaminen mieluiten vertailukelpoisella tavalla, joka perustuu " Youthpass "-todistukseen tai vastaavaan;

12) sellaisten nuorisoon erikoistuneiden sosiaalipedagogiikan alan ohjaajien ja nuoriso-ohjaajien liikkuvuuden lisääminen Euroopassa, jotka toimivat aktiivisesti rajat ylittävän vapaaehtoistyön parissa;

13) järjestöissä, kunnissa ja yhteiskuntapalvelun alalla toimiville nuorisoon erikoistuneille sosiaalipedagogiikan alan ohjaajille sekä nuoriso-ohjaajille tarkoitetun, nuorten vapaaehtoistyötä koskevan tiedottamisen ja koulutuksen kehittäminen;

14) erityisen huomion kiinnittäminen heikommassa asemassa oleviin nuoriin ja räätälöityjen lähestymistapojen luominen heitä varten, jotta parannetaan heidän mahdollisuuksiaan osallistua vapaaehtoistoimintaan sekä erityisesti Euroopan valtioiden väliseen vapaaehtoistoimintaan, sekä näiden nuorten koulutukseen ja tukeen liittyvien erityistarpeiden huomioon ottaminen.

KANNATTAA KOMISSION AIKOMUSTA

1) tukea jäsenvaltioita edellä mainituissa toimissa nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön puitteita ja erityisesti avointa koordinointimenetelmää ja Youth in Action -ohjelmaa hyödyntäen;

2) tukea ja organisoida yhdessä jäsenvaltioiden kanssa järjestelmällistä tietojen ja kokemusten vaihtoa kansalaisjärjestöjen tai viranomaisten ylläpitämien kansallisten vapaaehtoisohjelmien yhteentoimivuudesta;

3) perustaa nuorten vapaaehtoistyön eurooppalainen portaali, joka perustuu kansallisiin nuorten vapaaehtoistyön portaaleihin, tietokantoihin ja yksittäisiin verkkosivustoihin;

4) antaa neljä vuotta tämän suosituksen antamisesta neuvostolle kertomus sen selvittämiseksi, toimivatko ehdotetut toimenpiteet tehokkaasti, sekä lisätoimien tarpeen arvioimiseksi.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1719/2006/EY, tehty 15 päivänä marraskuuta 2006, nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) perustamisesta ajanjaksoksi 2007–2013, EUVL L 327, 24.11.2006, s.30.

[2] AVSO:n ja Youthnetworksin selvitys, No Borders Foundation, Alankomaat, 28. helmikuuta 2008, http://www.avso.org/.

[3] "Looking Behind the Figures: The main results of the Eurobarometer 2007 survey on youth", Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, Luxemburg, 2007, ISBN 978-92-79-05540-9, http://ec.europa.eu/public_opinion/index_en.htm

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu joulukuun 10 päivänä 2001, opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä, EYVL L 215/30, 9.8.2001, s. 30, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä: Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja, EUVL L 394, 30.12.2006., s. 5.

[5] REGI/6/50546, 2007/2149, 21.4.2008.

[6] Neuvoston direktiivi 2004/114/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä, EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12.

[7] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Analysis of National Reports from the Member States of the European Union Concerning the Implementation of the Common Objectives for Voluntary Activities of Young People ", SEC(2007)1084, 5.9.2007.

[8] EUVL C , s. .

[9] EYVL L 215, 9.8.2001, s. 30.

[10] EUVL L 394, 30.12.2006, s. 5.

[11] REGI/6/50546, 2007/2149, 21.4.2008.

[12] EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2.

[13] EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12.