52008PC0194

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 17.4.2008

KOM(2008) 194 lopullinen

2008/0083 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

neuvoston direktiivien 68/151/ETY ja 89/666/ETY muuttamisesta tietyntyyppisten yritysten julkaisu- ja käännösvelvoitteiden osalta

(komission esittämä)

{SEC(2008) 466}{SEC(2008) 467}

PERUSTELUT

1. Johdanto

1.1. Tausta

Tarpeettomat tai suhteettoman suuret hallintokustannukset haittaavat vakavasti taloudellista toimintaa. Sen vuoksi komissio käynnisti vuonna 2005 ohjelman hallintokustannusten mittaamiseksi ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi, jotta EU:ssa toimivien yritysten liiketoimintaympäristöä voitaisiin kehittää ja EU:n taloudet olisivat valmiita vastaamaan haasteisiin, joita ne kohtaavat toimintaympäristönään olevassa kilpailullisemmassa maailmanlaajuisessa liiketoimintaympäristössä.

Komissio hahmotteli keinoja tämän saavuttamiseksi hyväksymällä 14. marraskuuta 2006 lainsäädännön yksinkertaistamiseen tähtäävän tarkistetun ohjelman[1] ja keskeiset tekijät hallintomenojen määrittämiseksi ja hallinnollisen rasituksen keventämiseksi[2]. Molemmissa ohjelmissa korostettiin tarvetta saada aikaan konkreettisia taloudellisia etuja. Ohjelmia täydennettiin 24. tammikuuta 2007 hyväksytyllä toimintaohjelmalla[3], jossa vahvistettiin tavoitteeksi EU:ssa toimivien yritysten hallinnollisten rasitteiden vähentäminen 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä[4].

Toimintaohjelma hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston kevätkokouksessa maaliskuussa 2007[5]. Eurooppa-neuvosto korosti, että hallinnollisten rasitteiden vähentäminen on tärkeää Euroopan talouden elvyttämiselle erityisesti, koska siitä voi olla hyötyä pk-yrityksille. Se painotti, että hallinnollisten rasitteiden vähentäminen EU:ssa edellyttää Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden vahvaa yhteistä pyrkimystä. Komissio hyväksyi maaliskuussa 2007 joitakin nopeutetun menettelyn ehdotuksia, jotta hallinnollisia rasitteita saataisiin nopeasti vähennettyä tekemällä EU:n säännöstöön joitakin pienehköjä muutoksia.

Eurooppa-neuvosto kehotti 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pitämässään kokouksessa komissiota määrittämään uusia nopeutetun menettelyn lainsäädäntöehdotuksia hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi[6]. Yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla komissio oli hyväksynyt 10. heinäkuuta 2007 tiedonannon, jossa hahmotellaan ajatuksia näillä aloilla tehtäviksi yksinkertaistuksiksi[7]. Vaikka jotkin tiedonannossa hahmotellut toimenpiteet kaipaavat perusteellista tarkastelua ja keskustelua, jo itse tiedonannosta kävi ilmi, että joillakin muilla toimenpiteillä voitaisiin nopeasti parantaa eurooppalaisten yritysten tilannetta noudattamalla nopeutettua menettelyä. Tässä ehdotuksessa esitetään toimenpiteet, jotka liittyvät ensimmäiseen ja yhdenteentoista yhtiöoikeusdirektiiviin.

1.2. Käsiteltävänä olevan aloitteen perustelut ja tavoitteet

Aloitteen tavoitteena on osaltaan parantaa EU:ssa toimivien yritysten kilpailukykyä lyhyellä aikavälillä vähentämällä hallinnollisia rasitteita sikäli kun tämä voidaan tehdä ilman muihin sidosryhmiin kohdistuvia huomattavia kielteisiä vaikutuksia. Sen vuoksi kohteeksi on otettava yhtiöoikeuden alalla sovellettavat tietojenantovelvoitteet, jotka eivät tuo huomattavaa lisäarvoa tietojen käyttäjille.

Ensimmäisen yhtiöoikeusdirektiivin nojalla yritysten on julkaistava kansallisessa virallisessa julkaisussa tietyt tiedot, jotka on merkittävä jäsenvaltioiden kaupparekistereihin. Kyseessä ovat erityisesti yhtiöperustaa koskevat tiedot, näiden tietojen myöhemmät muutokset sekä tilinpäätös, joka on julkaistava vuosittain. Useimmissa tapauksissa julkaiseminen kansallisessa virallisessa julkaisussa merkitsee yrityksille lisäkustannuksia tuomatta todellista lisäarvoa, sillä nykyisin nämä tiedot saa yritysrekisteristä internetin kautta. Tavoitteena on sen vuoksi poistaa kansallisesta lainsäädännöstä mahdolliset lisäjulkaisuvaatimukset, jotka aiheuttavat yrityksille lisäkustannuksia.

Yhdennentoista yhtiöoikeusdirektiivin osalta ehdotuksessa keskitytään kansallisessa lainsäädännössä oleviin käännösvaatimuksiin, joita sovelletaan, kun asiakirjoja jätetään sivuliikkeen rekisteriin. Sivuliikettä rekisteröidessään yritysten on jätettävä tietyt asiakirjavihkoonsa sisältyvät tiedot myös sivuliikkeen rekisteriin. Tämä aiheuttaa yrityksille usein kaksinkertaisia kustannuksia, sillä niiden on käännätettävä tietyt asiakirjat sivuliikkeen sijaintijäsenvaltion kielelle ja lisäksi niiden on noudatettava joskus kohtuuttomia käännöksen oikeaksi todistamista ja/tai julkisella notaarilla vahvistuttamista koskevia vaatimuksia. Tavoitteena on alentaa kääntämisestä ja oikeaksi todistamisesta aiheutuvat kustannukset mahdollisimman pieniksi.

2. Oikeusperusta

Ehdotuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan g alakohta. Molemmat ehdotuksella muutettavat direktiivit perustuvat kyseiseen määräykseen (entinen 54 artiklan 3 kohdan g alakohta).

3. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

EU:n tason toimet ovat tarpeen näiden ongelmien ratkaisemiseksi, sillä ensimmäisen direktiivin ollessa kyseessä hallinnollisia rasitteita aiheuttavat vaatimukset johtuvat EU:n säännöistä. Yhdennessätoista direktiivissä puolestaan nimenomaisesti sallitaan se, että jäsenvaltiot asettavat yrityksille tällaisia rasitteita. Näissä olosuhteissa hallinnollisia rasitteita voidaan vähentää tehokkaasti ainoastaan muuttamalla asianomaisia EU:n sääntöjä. EU:n tason toimet ovat sen vuoksi perusteltuja.

Ehdotetut muutokset on rajattu siihen, mikä on tarpeen poistamaan tarpeettomat hallinnolliset rasitteet kyseisillä alueilla, ja ne ovat oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen.

4. Intressitahojen kuuleminen

Ehdotus ja sen ohessa esitettävä vaikutusten arviointi perustuvat laajaan kuulemiseen, joka järjestettiin komission hyväksyttyä asiasta tiedonannon 10. heinäkuuta 2007.

Kilpailukykyneuvosto hyväksyi 22. marraskuuta 2007 päätelmät, joissa kannatettiin yksinkertaistamista koskevaa aloitetta[8], ja Euroopan parlamentti hyväksyi asiasta mietinnön oikeudellisten asioiden valiokunnassa 27. maaliskuuta 2008. Mietinnössä annetaan laaja tuki aloitteelle yksinkertaistaa EU:n yhtiöoikeutta ja vähentää hallinnollisia rasitteita. Euroopan parlamentin lopullinen mietintö hyväksyttäneen toukokuussa 2008.

Lisäksi 18 jäsenvaltiota, yksi ETA-valtio ja 110 sidosryhmää vastasivat tiedonannossa esitettyyn kehotukseen esittää kirjallisia huomioita ehdotuksista lokakuun 2007 puoliväliin mennessä. Kaiken kaikkiaan nämä hallitusten ja sidosryhmien esittämät huomiot tulivat 23 maasta, joista 22 oli jäsenvaltioita. Eurooppalaiset laitokset ja järjestöt esittivät myös huomioita. Kertomus jäsenvaltioilta ja sidosryhmiltä heinäkuun ja joulukuun 2007 välisenä aikana saaduista vastauksista on sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston (PO MARKT) verkkosivustolla osoitteessa:http://ec.europa.eu/internal_market/company/simplification/index_en.htm.

Ajatus käsitellä ensimmäistä ja yhdettätoista yhtiöoikeusdirektiiviä koskevat ehdotukset nopeutetussa menettelyssä esitettiin jäsenvaltioiden nimeämien kansallisten sääntelyasiantuntijoiden korkean tason ryhmälle, ja ajatusta kommentoineista jäsenistä suurin osa kannatti sitä.

Asiassa kuultiin myös riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmää, joka kannatti kaikkia ehdotuksia 26. helmikuuta 2008 antamassaan lausunnossa.

5. Vaikutusten arviointi

Ehdotukseen liittyvästä vaikutusten arvioinnista käy ilmi, että yrityksille saattaa syntyä edellä mainituilla aloilla huomattavia säästöjä.

5.1. Rajavastuuyhtiöitä koskevat julkaisuvelvoitteet

Vaikutusten arvioinnissa kansallisessa virallisessa julkaisussa julkaisemista koskevan nykyisen säännön vähimmäiskustannukset arvioidaan yhteensä noin 410 miljoonaksi euroksi vuodessa, kun kyseessä on tilinpäätösten julkaiseminen, ja noin 200 miljoonaksi euroksi vuodessa, kun kyseessä on rekistereihin tehtävien muutosten julkaiseminen. Näihin kustannuksiin on lisättävä yritysten sisäiset kustannukset, joita aiheutuu julkaisutietojen laatimisesta, ja joissakin jäsenvaltioissa kustannukset, joita aiheutuu tietojen julkaisemisesta vielä sanomalehdissä. Näistä lisäkustannuksista ei ole kuitenkaan tällä hetkellä saatavissa luotettavia numerotietoja.

Vaikutusten arvioinnissa todetaan, että julkaisuvelvoite tuo tietojen käyttäjille merkittävää lisäarvoa, sillä käyttäjät voivat seurata rekisterimuutoksia aikajärjestyksessä. Jäsenvaltioissa käytettyjen eri järjestelmien vertailu osoittaa kuitenkin, että tämän tavoitteen saavuttamisen ei tarvitse merkitä yrityksille asetettavia lisäkustannuksia. Koska arvioiden mukaan yli 50 prosenttia eurooppalaisista käyttää nykyisin internetiä[9], tähän tavoitteeseen pääsemiseen riittää aikajärjestyksessä oleva sähköinen julkaisu rekisterin verkkosivustolla. Kuten joidenkin jäsenvaltioiden (esimerkiksi Tanska ja Suomi) esimerkki osoittaa, tällaisen julkaisemisen ei tarvitse merkitä yrityksiltä perittäviä lisämaksuja.

Sen vuoksi vaikutusten arvioinnissa suositetaan sen varmistamista, ettei julkaisemisesta peritä tulevaisuudessa yrityksiltä lisämaksuja.

5.2. Rajavastuuyhtiöiden sivuliikkeiden käännösvelvoitteet

Sivuliikkeiden käännösvelvoitteita koskevan nykyisen järjestelmän ulkoiset kustannukset ovat vaikutusten arvioinnin mukaan tämänhetkisten tietojen perusteella 3,36 miljoonaa euroa, kun kyseessä on yhtiöjärjestyksen ja yrityksen olemassaoloa koskevan todistuksen kääntäminen, ja (vuosittain) 16,8 miljoonaa euroa, kun kyseessä ovat tilinpäätökset. Yksinomaan oikeaksi todistamisen osalta vastaavien lukujen arvioidaan olevan 300 000 euroa ja (vuosittain) 1,5 miljoonaa euroa. Näihin ulkoisiin kustannuksiin on lisättävä sisäiset kustannukset, joita aiheutuu käännöksen / oikeaksi todistamisen hankkimisesta. Näiden kustannusten suuruudesta ei ole tällä hetkellä saatavilla tietoja.

Vaikutusten arvioinnissa tullaan siihen tulokseen, että vaikka jäsenvaltioilla olisi säilytettävä mahdollisuus edellyttää oikeaksi todistettuja käännöksiä, koska se on kolmansien osapuolten edun mukaista, käännösten, jotka on todistettu oikeaksi jossain toisessa jäsenvaltiossa, olisi katsottava riittävän. Kun otetaan huomioon, että joidenkin jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä ei hyödynnetä (täysimääräisesti) mahdollisuutta pyytää oikeaksi todistettu käännös, vaikuttaa kohtuuttomalta, että joissakin toisissa jäsenvaltioissa edellytetään moninkertaista oikeaksi todistamista, joskus jopa julkisen notaarin vahvistamana. Luotettavuustason voidaan olettaa olevan riittävä, kun käännöksen on todistanut oikeaksi jonkin toisen jäsenvaltion virallisesti nimetty auktorisoitu kääntäjä tai muu henkilö, jolla on kyseisessä jäsenvaltiossa valtuudet todistaa asianomaiseen kieleen tehdyt käännökset oikeaksi.

6. Artiklakohtaiset perustelut

1 artikla: Ensimmäisen yhtiöoikeusdirektiivin muuttaminen

Muutosdirektiivin 1 artiklassa säädetään julkaisemiseen liittyvästä uudesta vähimmäisvaatimuksesta, joka perustuu ensimmäisen yhtiöoikeusdirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa nykyisellään säädettyyn vaihtoehtoiseen julkaisutapaan. Tässä vähimmäisvaatimuksessa otetaan huomioon se seikka, että sähköisten välineiden käyttö yleistyy koko ajan kaikilla aloilla.

Se seikka, että säännöksessä vahvistetaan ainoastaan vähimmäisvaatimus, merkitsee, että jäsenvaltioiden on annettava tiedot saataville sähköisesti ja aikajärjestyksessä mutta ne ovat vapaat määräämään sen lisäksi muista julkaisutavoista (esimerkiksi kansallinen virallinen julkaisu lehden muodossa, kansalliset tai alueelliset sanomalehdet). Direktiivin 3 artiklan 4 kohtaan lisätään kuitenkin uusi alakohta, jossa selvennetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei julkaisemisesta peritä yrityksiltä erityisiä maksuja.

2 artikla: Yhdennentoista yhtiöoikeusdirektiivin muuttaminen

Mainitun artiklan 1 kohdassa säilytetään jäsenvaltioilla nykyisin oleva mahdollisuus edellyttää, että tietyt yritykseen liittyvät asiakirjat käännetään ja käännös todistetaan oikeaksi. Siinä selvennetään, että myös 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen todistus voidaan vaatia sivuliikkeen isäntäjäsenvaltion kielellä. Käytännössä useimmat jäsenvaltiot edellyttävät tätä jo nykyisin. Toisessa virkkeessä säädetään kuitenkin, että tällainen vaatimus katsotaan täytetyksi, kun käännöksen todistaa oikeaksi henkilö, joka jossakin toisessa jäsenvaltiossa voimassa olevien oikeaksi todistamista koskevien sääntöjen mukaisesti on oikeutettu antamaan tällaisen todistuksen.

Mainitun artiklan 2 kohdassa todetaan, että sivuliikkeen isäntäjäsenvaltiossa sijaitsevan rekisterin on hyväksyttävä todistukset, jotka on myönnetty kyseisen jäsenvaltion edellyttämällä kielellä.

Mainitun artiklan 3 kohdassa selvennetään, että jäsenvaltiot eivät voi 1 ja 2 kohdassa kuvattujen muodollisuuksien lisäksi asettaa muita virallisia vaatimuksia. Tämä säännös kattaa erityisesti vaatimukset jo oikeaksi todistettujen asiakirjojen julkisella notaarilla vahvistuttamisesta taikka laillistamisesta (esimerkiksi edellyttämällä ulkomaisten yleisten asiakirjojen laillistamisvaatimuksen poistamisesta 5 päivänä lokakuuta 1961 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaista apostille-todistusta). Sillä ei kuitenkaan rajoiteta sääntöjä, joissa vaaditaan apostille-todistus todistus yrityksen olemassaoloa koskevalle todistukselle.

2008/0083 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

neuvoston direktiivien 68/151/ETY ja 89/666/ETY muuttamisesta tietyntyyppisten yritysten julkaisu- ja käännösvelvoitteiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 44 artiklan 2 kohdan g alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[10],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[11],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[12],

sekä katsovat seuraavaa:

1. Eurooppa-neuvosto sopi 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pidetyssä kokouksessaan, että yrityksille aiheutuvia hallinnollisia rasitteita olisi vähennettävä 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi yhteisössä.

2. Yhtiöoikeus on havaittu yhdeksi alaksi, jolla yrityksille on asetettu useita tietojenantovelvoitteita, joista osa vaikuttaa vanhentuneilta tai liiallisilta.

3. Näitä tietojenantovelvoitteita on tarkasteltava uudelleen, jotta yrityksille yhteisössä aiheutuvaa hallinnollista rasitusta vähennettäisiin mahdollisimman paljon varmistaen samalla, että muiden sidosryhmien edut suojataan.

4. Niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi, 9 päivänä maaliskuuta 1968 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 68/151/ETY[13] nojalla rajavastuuyhtiöiden on ilmoitettava julkaisemalla tietyt tiedot, jotka on merkitty jäsenvaltioiden keskusrekisteriin, kaupparekisteriin tai yhtiörekisteriin. Tällainen julkaiseminen on useissa jäsenvaltioissa tehtävä kansallisessa virallisessa julkaisussa ja joskus tämän lisäksi kansallisissa tai alueellisissa sanomalehdissä.

5. Useimmissa tapauksissa julkaisuvelvoitteet merkitsevät yrityksille lisäkustannuksia tuomatta todellista lisäarvoa, kun otetaan huomioon, että yritysrekisteristä nämä tiedot saa internetin kautta. Aloitteet, joiden tarkoituksena on helpottaa yhteisönlaajuista pääsyä tällaisiin rekistereihin, vähentävät entisestään tarvetta julkaista tiedot kansallisessa virallisessa julkaisussa tai muussa painetussa tiedotusvälineessä.

6. Jotta tietojen julkaiseminen olisi kustannustehokasta ja tietojen käyttäjät saisivat tiedot helposti, jäsenvaltioiden olisi tehtävä sähköisen keskusjärjestelmän käytöstä pakollista. Niiden olisi lisäksi varmistettava, että tällainen julkaiseminen ja mahdolliset lisäjulkaisuvaatimukset, joita ne voivat tässä yhteydessä yrityksille asettaa, eivät johda erityisiin maksuihin niiden maksujen lisäksi, joita voidaan veloittaa merkinnästä rekisteriin.

7. Julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä, 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun yhdennentoista neuvoston direktiivin 89/666/ETY[14] nojalla tietyt yritystä koskevat tiedot on julkistettava. Sivuliikkeen sijaintijäsenvaltio, jäljempänä ’isäntäjäsenvaltio’, voi nykyisin edellyttää, että rajoitettu määrä asiakirjoja on tässä yhteydessä käännettävä jollekin toiselle yhteisön viralliselle kielelle.

8. Tämä mahdollisuus olisi säilytettävä samoin kuin isäntäjäsenvaltion mahdollisuus edellyttää joissakin rajatuissa tapauksissa käännöksen todistamista oikeaksi, koska kolmansien osapuolten edun vuoksi voi olla tarpeen, että oikeaksi todistamisella varmistetaan käännöksen riittävä luotettavuustaso.

9. Käännöstä voidaan kuitenkin pitää riittävän luotettavana, jos käännöksen on todistanut oikeaksi jonkin toisen jäsenvaltion virallisesti nimetty auktorisoitu kääntäjä tai muu henkilö, jolla on kyseisessä jäsenvaltiossa valtuudet todistaa asianomaiseen kieleen tehdyt käännökset oikeiksi. Isäntäjäsenvaltiolla ei pitäisi tässä tapauksessa olla mahdollisuutta edellyttää omien sääntöjensä perusteella uutta oikeaksi todistamista.

10. Sama pätee, jos yrityksen asiakirjavihkoa säilyttävä rekisteri voi toimittaa sivuliikkeen rekisteröimiseksi vaadittavan asiakirjan isäntäjäsenvaltion edellyttämällä yhteisön virallisella kielellä. Myöskään tässä tapauksessa lisävarmennus ei vaikuta perustellulta.

11. Jäsenvaltioilla ei myöskään pitäisi olla mahdollisuutta edellyttää asiakirjan kieleen liittyviä muodollisuuksia, jotka menevät oikeaksi todistamista pidemmälle. Erityisesti vaatimukset jo oikeaksi todistetun käännöksen vahvistuttamisesta julkisella notaarilla ylittävät sen, mitä tarvitaan riittävän luotettavuustason varmistamiseksi.

12. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli tietyntyyppisten yritysten julkaisu- ja käännösvelvoitteisiin liittyvien hallinnollisten rasitteiden vähentämistä, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

13. Sen vuoksi direktiivejä 68/151/ETY ja 89/666/ETY olisi muutettava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Direktiivin 68/151/ETY muuttaminen

Korvataan direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tiedot on julkistettava julkaisemalla ne sähköisessä keskusjärjestelmässä, joka mahdollistaa tutustumisen julkistettuihin tietoihin aikajärjestyksessä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei yrityksiltä peritä erityistä maksua näiden asiakirjojen ja tietojen julkaisusta sähköisessä keskusjärjestelmässä tai niitä koskevista jäsenvaltioiden asettamista julkaisua koskevista lisävaatimuksista.”

2 artiklaDirektiivin 89/666/ETY muuttaminen

Korvataan direktiivin 89/666/ETY 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

1. Jäsenvaltio, jossa sivuliike on avattu, voi säätää, että 2 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja 3 artiklassa tarkoitetut asiakirjat on julkistettava jollakin muulla yhteisön virallisella kielellä kuin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun rekisterin virallisella kielellä ja että tällaisten asiakirjojen käännökset on todistettava oikeiksi. Käännös katsotaan oikeaksi todistetuksi, jos se on todistettu oikeaksi jonkin toisen jäsenvaltion hallinto- tai oikeusviranomaisten hyväksymässä menettelyssä .

2. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu todistus kielellä, jolla se on julkaistu tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa 1 ja 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi muita muodollisia vaatimuksia, jotka liittyvät 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen kääntämiseen.”

3 artiklaSaattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2010. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artiklaVoimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

5 artiklaOsoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[1] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Strateginen katsaus: Sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa (KOM(2006) 689, EUVL C 78, 11.4.2007, s. 9).

[2] Komission valmisteluasiakirja 14. marraskuuta 2006 – Hallintomenojen määrittäminen ja hallinnollisen rasituksen keventäminen Euroopan unionissa (KOM(2006) 691).

[3] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa (KOM(2007) 23, ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

[4] KOM(2007) 23.

[5] Brysselin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät – asiakirja 7224/07 Concl 1.

[6] Brysselin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät – asiakirja 7652/08 Concl 1.

[7] Komission tiedonanto – Yritysten liiketoimintaympäristön yksinkertaistaminen yhtiöoikeuden, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen alalla (KOM(2007) 394), ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[8] Neuvoston asiakirja 15222/07 DRS 48.

[9] Lähde: Internetworldstats , www.internetworldstats.com/stats9.htm#eu.Vuonna 2005 julkaistussa kertomuksessa Information Society Benchmarking Report (saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/information_society/eeurope/i2010/docs/benchmarking/051222_final_benchmarking_report.pdf) todettiin jo seuraavaa: Internetyhteydet ovat lisääntyneet tasaisesti, ja vuonna 2004 tehdystä yhteisön kotitaloustutkimuksesta ilmeni, että 43 prosentilla kotitalouksista Euroopan unionissa oli internetyhteys. Hieman alhaisempi prosenttiosuus eli 38 prosenttia 16–74-vuotiaasta väestöstä käytti internetiä säännöllisesti eli vähintään kerran viikossa.

[10] EUVL C …, …, s. ….

[11] EUVL C …, …, s. ….

[12] EUVL C …, …, s. ….

[13] EYVL L 65, 14.3.1968, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/99/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 137).

[14] EYVL L 395, 30.12.1989, s. 36.