52008IP0633

Sprache
- Mein EUR-Lex
- Anmelden
- Registrieren
- Meine Suchanfragen in letzter Zeit (0)

Dieses Dokument ist ein Auszug aus dem EUR-Lex-Portal.

Suchtipps

Brauchen Sie weitere Suchoptionen? Nutzen Sie die Erweiterte Suche

EUROPA
EUR-Lex-Startseite
EUR-Lex - 52008IP0633 - DE

Dokument 52008IP0633

Hilfe

EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arviointi ja jatkokehitys Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä (2008/2157(INI))

EUVL C 45E, 23.2.2010, S. 41–47 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Amtsblatt

23.2.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/41

EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arviointi ja jatkokehitys

P6_TA(2008)0633

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2008 EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä (2008/2157(INI))

(2010/C 45 E/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Kertomus EU:n rajaturvallisuusviraston arvioinnista ja jatkokehityksestä” (KOM(2008)0067),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) luomisesta (KOM(2008)0068),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelusta (KOM(2008)0069),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26. lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (1),

—	ottaa huomioon 27 jäsenvaltion 7. heinäkuuta 2008 hyväksymän ja 15. ja 16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistaman Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen,

—

ottaa huomioon 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät aiheesta ”Maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa: Afrikkaa ja Välimeren aluetta koskevat ensisijaiset toimet” ja tätä aihetta koskevat 14. ja 15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—	ottaa huomioon nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007 (2),

—	ottaa huomioon politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (3),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0437/2008),

katsoo, että laittoman maahanmuuton torjunnalla ja eritoten Euroopan unionin kaikkien rajojen yhdentyneellä valvonnalla on oltava paikkansa maahanmuuttoon liittyvien ilmiöiden kokonaisvaltaisen ja harmonisoidun lähestymistavan puitteissa ja että tähän kuuluvat laillisen maahanmuuton järjestäminen, laillisten maahanmuuttajien kotouttaminen ja yhteistyö alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa,

B.	katsoo, että laiton maahanmuutto on Euroopan yhteinen haaste, ja edellyttää sen vuoksi yhteistä politiikkaa,

katsoo, että näitä maahanmuuttoon liittyviä ilmiöitä on olemassa niin kauan kuin maailman eri alueiden välillä on eroja kehityksessä ja että tämän vuoksi olisi järjestettävä maahanmuuttovirtojen valvonta niin, että se toimii synergiassa kolmansien maiden kanssa harjoitettavan kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa,

D.	varoittaa pitämästä Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa (rajaturvallisuusvirasto) ihmelääkkeenä kaikkiin laittoman maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin,

katsoo, että unionin ulkorajojen valvonta on dynaaminen osa ensinnäkin laittoman maahanmuuton torjuntaa, minkä lisäksi on otettava käyttöön täydentäviä ehkäiseviä toimia sen alkulähteen tyrehdyttämiseksi, kuten laittoman työskentelyn torjunta, muun muassa hyväksymällä direktiivi seuraamusten säätämisestä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajille (KOM(2007)0249), ja toiseksi järjestäytyneen rikollisuuden ihmiskauppaverkostojen vastustamista,

F.	toteaa, että laittomaan maahanmuuttoon liittyy korkea kuolleisuus ja että tarvitaan lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa järjestettäviä tiedotuskampanjoita laittoman maahanmuuton vaaroista ja kohtalokkaista seurauksista,

katsoo, että vaikka kunkin jäsenvaltion on huolehdittava omien rajojensa valvonnasta, maahanmuuttopaineet Euroopan unionin itä- ja etelärajoilla edellyttävät, että kehitetään ja järjestetään pakollinen yhteisvastuun ja solidaarisuuden henki jäsenvaltioiden välillä, niin että helpotetaan sekä aineellisten että henkilöstövoimavarojen antamista yhteiseen käyttöön tämän ilmiön torjumiseksi,

H.	katsoo, että kaikkien näiden välineiden (Frontex, Eurosur, sähköinen matkustuslupajärjestelmä (ESTA), maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä, ”Fast track”) pitkän aikavälin tavoitteena on luoda vähitellen kokonaisvaltainen yhteisön rajavalvontajärjestelmä,

I.	ottaa huomioon, että rajaturvallisuusviraston ensimmäiset mitattavissa olevat tulokset sen toiminnan käynnistämisen jälkeen lokakuussa 2005 ovat saatavilla, ja katsoo, että sen kehityksen tässä vaiheessa on välttämätöntä määritellä keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia,

J.	toteaa, että rajaturvallisuusvirasto on yhteisön ensimmäisen pilarin elin, johon sovelletaan täysimääräisen demokraattisen valvonnan ja avoimuuden periaatteita ja joka on siksi velvollinen kunnioittamaan ja edistämään EU:n perusarvoja,

K.	toteaa, että koordinoituihin tiedustelutietoihin perustuvat Frontex-operaatiot nojautuvat riskianalyysiin ja uhkien arviointiin, joita koskee salassapitosääntö,

katsoo, että rajaturvallisuusviraston kehittämistä koskevan strategian yhteydessä olisi nimenomaan käytettävä hyväksi tilaisuus testata jäsenvaltioiden välisen ”pakollisen yhteisvastuun” periaatteen (johon vedottiin jo asetuksessa (EY) N:o 863/2007, jolla koordinoidaan unionin nopean toiminnan valmiuksia hätätilanteissa) käyttökelpoisuutta, jotta voidaan valita sopiva toimintatapa, jolla taataan rajaturvallisuusviraston tehokkaaseen toimintaan tarvittavien sekä aineellisten (joita koskevat tiedot on kerätty teknisten välineiden keskitettyyn rekisteriin (Centralised Record of Available Technical Equipment, CRATE)) että henkilöstövoimavarojen saatavuus ilman ehtoja,

M.	toteaa, että parlamentti on tukenut rajaturvallisuusvirastoa johdonmukaisesti ja kannattanut sen talousarvion vahvistamista huomattavasti, jotta sillä olisi riittävät taloudelliset resurssit selviytyä tehtävistään,

toteaa, että rajaturvallisuusvirasto on toteuttanut eteläisten jäsenvaltioiden rannikoiden edustalla merioperaatioita vaihtelevalla menestyksellä aina sen mukaan, miten maahanmuuttajien lähtömaina olleet kolmannet maat ovat tehneet yhteistyötä sen kanssa; katsoo, että Kanariansaarten edustalla toteutettu Hera-operaatio on onnistunut, sillä tulijoiden määrä on sen ansiosta vähentynyt merkittävästi, mutta että keskisellä Välimerellä toteutettu Nautilus-operaatio ei ole vielä toiminut halutulla tavalla, koska tulijoiden määrä on pikemminkin kasvanut entisestään,

O.	katsoo, että eteläisillä merialueilla olevat muuttoliikkeen solmukohdat edellyttävät jatkuvaa ja pysyvää partiointia merellä,

katsoo, että kaiken rajaturvallisuusviraston kehittämän toiminnan on kaikissa tilanteissa oltava kansainvälisen oikeuden normien mukaista, erityisesti merioikeutta ja ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja pakolaisia, erityisesti turvapaikkaoikeutta ja palauttamiskiellon periaatetta koskevien normien mukaista,

katsoo, että rajaturvallisuusviraston olisi sisällytettävä kaikkeen toimintaansa tarve ryhtyä tarvittaviin varokeinoihin heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden, naisten ja erityisesti raskaana olevien naisten, lasten, erityisesti ilman huoltajaa olevien alaikäisten, vanhusten ja vammaisten tai vakavasti sairaiden henkilöiden huomioon ottamiseksi,

R.	katsoo, että rajaturvallisuusviraston toiminnan inhimillistä ulottuvuutta on vahvistettava mahdollisimman suurella oikeusvarmuudella sekä pelastusoperaatioissa, joita se joutuu suorittamaan, että yhteisissä palautusoperaatioissa, joihin sen on osallistuttava,

katsoo, että rajaturvallisuusviraston toimintaan osallistuvan erikoishenkilöstön koulutusoperaatioita olisi niiden menestyksen perusteella jatkettava mutta ennen kaikkea ne olisi laajennettava koskemaan kolmansien maiden henkilöstöä, joka joutuu tekemään päivittäin yhteistyötä rajaturvallisuusviraston kanssa, jotta tätä henkilöstöä voidaan kouluttaa meripelastusoperaatioihin ja haaksirikoissa menehtyneiden etsintöihin,

T.	katsoo, että rajavalvonnassa ei keskitytä pelkästään laittoman rajanylityksen valvontaan, vaan myös rajat-ylittävän rikollisuuden muihin näkökohtiin, kuten ihmiskauppaan, huumeiden salakuljetukseen ja laittomaan asekauppaan, mikä auttaa parantamaan sisäistä turvallisuutta kokonaisvaltaisesti,

U.	katsoo, että rajaturvallisuusviraston toiminta voi olla tehokasta vain yhdessä EU:n rajavalvontapolitiikan kanssa, joka kattaa ehdotetut uudet EU:n rajavalvontajärjestelmät, kuten sähköinen matkustuslupajärjestelmä (ESTA), maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä ja ”Fast track”;

1. kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan maahanmuuton haastetta kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta, jolla edistetään samalla unionin rajavalvonnan tehostamista, laittoman maahanmuuton torjuntaa ja laittomasti maassa oleskelevien ulkomaalaisten palauttamista alkuperämaahan, laittoman työskentelyn ja ihmiskaupan torjuntaa sekä lisäksi laillisen maahanmuuton järjestämistä ja laillisten maahanmuuttajien kotouttamista edistäviä toimia, siirtolaisuuden ja kehityksen myönteistä yhteyttä edistävän kattavan kumppanuuden vahvistamista kolmansien maiden kanssa sekä yhtenäisen turvapaikkapolitiikan perustamista yhteisön tasolla;

2. katsoo, että rajaturvallisuusvirasto on tärkeä väline maahanmuuttoa koskevassa EU:n kokonaisstrategiassa, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia viraston tehtävien tarkistamisesta, jotta voidaan lujittaa viraston roolia ja tehostaa sen toimintaa;

3. vaatii sen tiedostamista, että rajaturvallisuusviraston on ehdottomasti voitava luottaa sekä kertaluonteisten yhteisten operaatioiden koordinoinnissa että pitkäkestoisissa operaatioissa jäsenvaltioiden erityisesti Crate-luettelon avulla sen käyttöön asettamien resurssien saatavuuteen; pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät ole toistaiseksi osoittaneet riittävää valmiutta antaa rajaturvallisuusvirastolle sen tarvitsemia resursseja, ja kehottaa niitä korjaamaan asian;

4. pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen ja kehottanut vahvistamaan virastoa;

5. korostaa, että rajaturvallisuusviraston olisi osallistuttava myös ihmiskaupan torjuntaan erityisesti EU:n ulkorajoilla;

6. kehottaa jäsenvaltiota tätä tarkoitusta varten virallistamaan – kunkin osallistuvan maan valmiuksien ja erityistarpeiden mukaan – mahdollisimman nopeasti ”pakollisen ja peruuttamattoman yhteisvastuun” järjestelmän, joka mahdollistaa sen, että rajaturvallisuusvirasto operaatioitaan valmistellessaan ja suorittaessaan tietää tarkalleen, millaiset välineet sillä on tarpeen tullen käytettävissään;

7. pyytää, että perustettaisiin yhteisiä pysyviä seurantapartioita, jotka olisivat toimintavalmiudessa ympäri vuoden kaikilla suuren kuolemanriskin alueilla ja etenkin merirajoilla, koska oikeus elämään on ensimmäinen loukkaamattomista perusoikeuksista;

8. korostaa, että yhteisön oikeus on yhdenmukaistettava alalla sovellettavan kansainvälisen oikeuden kanssa, jotta EU voi myötävaikuttaa tehokkaasti toimiin, joita tarvitaan hädänalaisten pakolaisten auttamiseksi;

9. kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan mahdollisimman varhain tekemään tästä yhteisvastuuperiaatteesta konkreettisen ja lisäämään eritoten välineistöä, erityisesti pintakalustoa, jonka ne antavat rajaturvallisuusviraston käyttöön ja takaamaan käytännön tasolla, että se saadaan varmasti ja ajoissa käyttöön;

10. kehottaa rajaturvallisuusvirastoa toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa yksilöidään muun muassa Crate-rekisteriin kirjatun välineistön todellinen käyttö ja saatavuus, ja nostamaan esille tarvittaessa esiin tulleet vaikeudet sekä antamaan täydelliset tiedot siitä, mitkä jäsenvaltiot toimittavat välineistöä ja mitkä eivät;

11. kehottaa jäsenvaltioita, jos varoja ei jatkossakaan ole riittävästi käytettävissä, säätämään nopeasti rajaturvallisuusviraston talousarvion suuruusluokan muuttamisesta merkittävästi, jotta virasto voi hoitaa tehtäviään, ja tarkastelemaan tarvittaessa juridiselta kannalta mahdollisuutta jatkossa vuokrata ja/tai ostaa välineistöä tähän tarkoitukseen;

12. muistuttaa, että Euroopan parlamentti budjettivallan käyttäjänä on jo kasvattanut rajaturvallisuusviraston talousarviota sen perustamisen jälkeen ja aikoo valvoa sen asianmukaista täytäntöönpanoa sekä sen mukauttamista rajaturvallisuusviraston tehtävien kehitykseen;

13. katsoo, että EU:n ja kolmansien maiden yhteistyön on perustuttava kansainvälisiin velvoitteisiin suojella pakolaisia ja turvapaikanhakijoita ja erityisesti pakolaisten oikeusasemasta 1951 tehdyn Geneven sopimuksen säännöksiin;

14. pitää myönteisinä huomattavia yhteistyöponnisteluja, joita melkein kaikki kolmannet maat ovat toteuttaneet, joiden kanssa rajaturvallisuusvirasto työskentelee päivittäin, ja jotka ovat johtaneet erittäin myönteisiin tuloksiin, esimerkkinä Kanariansaarilla saavutetut tulokset; pitää kuitenkin valitettavana, että yhteistyö maahanmuuttoasioissa kangertelee esimerkiksi Turkin ja Libyan tapauksessa;

15. kehottaa unionia huomioimaan kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa tarpeen tehostaa kolmansien maiden kanssa tehtävää maahanmuuttoasioiden yhteistyötä ja kehottaa niitä kolmansia maita, joiden yhteistyö on riittämätöntä – jopa olematonta – tekemään parhaansa helpottaakseen rajaturvallisuusviraston työtä ja muun muassa takaamaan tehokkaamman yhteistyön torjunnan alalla toimivien yksikköjensä kanssa;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan huomattavasti ponnistelujaan kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön parantamiseksi erityisesti takaisinottosopimusten avulla; katsoo, että maahanmuuttokysymysten olisi kuuluttava kaikkiin sopimusneuvotteluihin, joita käydään lähtömaina tai kauttakulkumaina olevien kolmansien maiden kanssa;

17. korostaa, että rajaturvallisuusviraston on kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä otettava aiheellisesti huomioon niiden jäsenvaltioiden mielipiteet, joilla on eniten kokemusta kyseisiä maita koskevan laittoman maahanmuuton torjunnasta; korostaa lisäksi, että kolmannen valtion osallistumiselle rajaturvallisuusviraston koordinoimiin jäsenvaltioiden yhteisoperaatioihin on saatava sen jäsenvaltion hyväksyntä, jossa operaatio toteutetaan;

18. kehottaa sisällyttämään rajaturvallisuusviraston toimenkuvaan nimenomaisen velvollisuuden noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja ja auttaa turvapaikanhakijoita avomerellä toteutettavissa pelastusoperaatioissa sekä virallistamaan toimenkuvauksessa yhteistyön YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja muiden relevanttien kansalaisjärjestöjen kanssa;

19. on huolissaan siitä, että kolmansien maiden kansalaisilta voi puuttua keinoja valvoa, onko heistä EU:n ”järjestelmien järjestelmässä” kootut henkilötiedot käsitelty EU:ssa sovellettavan tietosuojalain periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota selventämään, missä määrin henkilötietoja annetaan kolmansien maiden viranomaisten saataville;

20. kehottaa lisäämään rajaturvallisuusviraston toimivaltuuksia niin, että se voi toteuttaa hankkeita ja toimia kolmansissa maissa, jotta voidaan muun muassa parantaa sopimusten toimivuutta ja tunnistaa tarpeet, jotka liittyvät kolmansien maiden rajavalvontavalmiuksien kehittämiseen;

21. kehottaa rajaturvallisuusvirastoa lujittamaan keskeistä rooliaan yhteisten palautusoperaatioiden ja kaikkiin niihin liittyvien toimien tukemisessa; kehottaa jäsenvaltioita yhteisvastuun nimissä ottamaan viraston mukaan toimintaan, jossa suunnitellaan ja järjestetään yhteisiä palautuslentoja ja määritetään yhteisten palautusten tarve;

22. kehottaa jäsenvaltioita sallimaan rajaturvallisuusviraston toimivaltuuksien tarkistamisen, jotta saadaan poistettua oikeudelliset tyhjiöt, jotka voivat haitata sen toimintaa, ja sisällyttämään niihin muun muassa täsmälliset oikeudelliset edellytykset sen meripelastusoperaatioille ja osallistumiselle palautusoperaatioihin sekä kolmansille maille mahdollisuuden käyttää sen välineistöä esimerkiksi kyseisiä maita hyödyttävien pilottihankkeiden kautta;

23. kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti rajaturvallisuusviraston toimintaa sen suhteen, miten se vaikuttaa perusvapauksiin ja -oikeuksiin ja suojeluvastuuseen;

24. kehottaa antamaan henkilöstölle koulutusta sukupuolinäkökohdista, jotka on otettava huomioon viraston toimissa;

25. katsoo, että rajaturvallisuusviraston täten laajentuneilla toimivaltuuksilla ja sen juurtumisella osaksi jokapäiväistä laittoman maahanmuuton torjuntaa voitaisiin perustella sen logististen ja hallinnollisten valmiuksien rakenteellista kehittämistä suhteellisuusperiaatetta noudattaen;

26. katsoo, että vaikka toiminnan rytmi ja toteutetut toimet eivät vielä riitä perusteeksi hajautettujen virastojen lisäämiselle, jo nyt voitaisiin harkita kahden erillistoimipisteen perustamista, joista yksi koordinoisi toimintaa maarajoilla ja toinen merellä toteutettavia operaatioita; muistuttaa, että itärajalla olevat maareitit muodostuvat jatkossa yhä suuremmaksi haasteeksi ja ansaitsisivat enemmän huomiota ja voimavaroja;

27. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, olisiko Euroopan rajavartiolaitos toteuttamiskelpoinen;

28. vaatii, että rajaturvallisuusviraston operaatioihin osallistuvan henkilöstön koulutustoimia jatketaan – erityisesti merioikeuden, turvapaikkaoikeuden ja perusoikeuksien alalla – ja ne suunnataan myös asianosaisten kolmansien maiden henkilöstölle, sen jälkeen kun viraston toimivaltuuksia on laajennettu; kannustaa rajaturvallisuusvirastoa tekemään tähän liittyen yhteistyötä muiden elinten, kuten Kansainvälisen siirtolaisjärjestön, Euroopan unionin perusoikeusviraston, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston, merioikeudesta vastaavan YK:n elimen, kansalaisjärjestöjen ja muiden alan kokemusta ja tietämystä omaavien järjestöjen kanssa;

29. kehottaa komissiota järjestämään jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin nojautuen tiedotuskampanjoita laittoman maahanmuuton vaaroista;

30. on tyytyväinen käynnissä olevaan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisen tarkasteluun neuvostossa kaikkien valvontamenetelmien optimaalisen käytön takaamiseksi etupäässä laajentamalla niiden alaa, sillä nykyään ne kattavat vain osan alueista, joilla operaatioita on toteutettava;

31. vaatii siis, että aloitetaan viipymättä kansallisten valvontajärjestelmien parantaminen ja niiden liittäminen yhteen verkostoksi ja että johdonmukaisuuden vuoksi rajaturvallisuusvirastolle annetaan tehtäväksi käytettävissä olevien välineiden kokoaminen yhteen, muun muassa maahanmuuton hallinnasta vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille tarkoitetun internetiin liitetyn suojatun tietoverkoston (ICONET) hallinta (4) ja rajanylitys- ja maahanmuuttoasioiden tiedotus-, tarkastelu- ja tietojenvaihtokeskuksen (CIREFI) toiminnan jatkaminen, kuten 30. marraskuuta 1994 annetuissa neuvoston päätelmissä todetaan;

32. vaatii kehittämään edelleen yhteistyötä, jota rajaturvallisuusvirasto tekee Europolin ja muiden yhteisön virastojen sekä muiden kansainvälisten elinten ja kolmansien maiden rajavalvontaviranomaisten kanssa riskianalyysiasioissa ja erityisesti kansainvälisten ihmiskaupparenkaiden paljastamisessa ja laittomien maahanmuuttajien kauppaan syyllistyneiden saattamisessa oikeuden eteen; pitää myös tärkeänä mekanismia, jonka välityksellä rajaturvallisuusvirasto voi siirtää tiedustelutietoja niille, joilla on niille parhaiten käyttöä;

33. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että rajavalvontaviranomaisten konkreettiset tarpeet otetaan erityisesti huomioon tutkimustoiminnassa;

34. pitää aidon EU:n yhdennetyn rajavalvonnan tavoitetta oikeutettuna ja pitää tärkeänä, että EU:n yhteistä rajavalvontapolitiikkaa kehitetään ja vahvistetaan jatkuvasti; korostaa kuitenkin, että nykyisiä ja valmisteilla olevia järjestelmiä on arvioitava ennen kuin niitä ruvetaan kehittämään edelleen, kuten komissio on todennut edellä mainitussa tiedonannossaan ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien toimien valmistelu”; edellyttää lisäksi kattavaa yleissuunnitelmaa, jossa luodaan EU:n rajastrategian yleisrakenteet ja annetaan yksityiskohtaisia tietoja siitä, kuinka kaikkien ohjelmien ja järjestelmien on määrä toimia yhdessä ja kuinka eri ohjelmien väliset suhteet voidaan optimoida;

35. kehottaa rajaturvallisuusvirastoa tekemään aloitteen yhteisen tietojenvaihtoympäristön luomiseksi asianomaisten kansallisten viranomaisten välillä, jotta voidaan optimoida arkaluonteisten tietojen kerääminen, analysointi ja jakelu; pyytää Euroopan turvallisuustutkimus- ja -innovaatiofoorumia (ESRIF) osallistumaan tämän tavoitteen toteuttamiseen ja antamaan työssään etusijan yhteisille sovelluksille, jotka koskevat valvontavälineiden kehittämistä ja niitä koskevaa innovointia;

36. vaatii Euroopan parlamentin harjoittaman rajaturvallisuusviraston demokraattisen valvonnan tehostamista ja kehottaa virastoa tiedottamaan parlamentille kolmansien maiden kanssa tehdyistä sopimuksista, esittämään taktiset arvioinnit, joissa keskitytään erityisiin raja-alueisiin, ja julkaisemaan arviointikertomukset yhteisistä operaatioista ja muista yhteen sovitetuista tehtävistä, riskianalyysit, toteutettavuustutkimukset ja siirtolaissuuntauksia koskevat tilastot; huomauttaa, että rajaturvallisuusviraston toiminnan demokraattinen valvonta antaa myös itse virastolle suuremman legitimiteetin; katsoo, että julkistettavat raportit eivät kuitenkaan saisi sisältää luottamuksellista tietoa, joka voi vaikuttaa meneillään oleviin operaatioihin;

37. kehottaa komissiota selventämään, millaista rajavalvonnan logistista tukea on aiottu antaa rajanaapureina oleville kolmansille maille, kuten Eurosurin ensimmäisen vaiheen 3. toimessa on mainittu;

38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja Kansainväliselle siirtolaisjärjestölle.

(1) EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1.

(2) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 30.

(3) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 223.

(4) Neuvoston päätös 2005/267/EY, tehty 16. maaliskuuta 2005 (EUVL L 83, 1.4.2005, s. 48).

nach oben