52008DC0177

FI

Bryssel 9.4.2008

KOM(2008) 177 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

EU kansainvälisenä kehitysyhteistyötoimijana

Nopeutetaan vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutumista

{SEK(2008) 431}

{SEK(2008) 432}

{SEK(2008) 433}

{SEK(2008) 434}

{SEK(2008) 435}

Tiivistelmä

Jäsenvaltioilla ja Euroopan komissiolla on ollut vuodesta 2005 yhteinen näkemys kehityksestä, mistä on osoituksena kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus. EU:n periaatteet ja tavoitteet luovat pohjan kehitysapuponnisteluille, joilla pyritään ensisijaisesti tukemaan kehitysmaiden strategioita vähentää köyhyyttä, muun muassa tukea lasten pääsyä peruskoulutukseen, kehittää terveydenhuoltoa köyhimmissä maissa, varmistaa huono-osaisimpien väestönosien juomaveden saanti, tukea valmiuksien vahvistamista koskevia ohjelmia sekä demokratiaa ja hyvää hallintotapaa koskevia aloitteita.

Vuonna 2002 Monterreyssa järjestetyn kehitysrahoituskonferenssin, vuosituhannen kehitystavoitteiden nopeutettuun toteuttamiseen tähtäävien toimien tarkastelun ja eurooppalaisen konsensuksen hyväksymisen jälkeen vuonna 2005 Euroopan unioni on antanut useita sitoumuksia, jotka koskevat kehitysavun määrää ja sen tuloksellisuutta, kehitykseen vaikuttavien politiikkojen keskinäistä johdonmukaisuutta ja kauppaa tukevaa apua. Komissio vastaa näiden sitoumusten seurannasta unionissa ja täyttää velvollisuutensa tällä tiedonannolla sekä liitteenä olevilla valmisteluasiakirjoilla.

Tavoitteena on osallistua EU:n yhteisen kannan laatimiseen, erityisesti Accran ja Dohan kokouksia [1] ja syyskuussa 2008 pidettävää Yhdistyneiden Kansakuntien korkean tason tapahtumaa varten, sekä lujittaa unionin keskeistä asemaa kansainvälisissä yhteyksissä ja sen sitoutumista vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

Vaikka EU on yhä suurin avunantaja ja kehitysmaiden tärkein kumppani – EU antaa apua vuosittain 93 euroa eurooppalaista kohden – vuotta 2007 koskevasta katsauksesta käy ilmi, että sen antama taloudellinen apu on pienentynyt.

Jäsenvaltioita pyydetään vahvistamaan poliittiset sitoumuksensa ja rahoitustavoitteensa vuosille 2010 ja 2015. Niiden on käytännössä ryhdyttävä noudattamaan antamiaan sitoumuksia, jotka liittyvät avun ennustettavuuteen, erityisesti laatimalla luotettavia monivuotisia ennakkoaikatauluja tarjoamistaan rahoitusvaroista.

Jäsenvaltioiden on jatkettava ponnistelujaan kauppaa tukevan avun alalla ja lisättävä yhdessä teknistä apuaan niin, että saavutetaan vuodelle 2010 asetetut tavoitteet.

Jäsenvaltioita pyydetään myös lisäämään toimintaansa sellaisten innovatiivisten lähteiden löytämiseksi, joilla voidaan asianmukaisesti rahoittaa ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumista.

EU toteaa avun tuloksellisuudesta, että kehityksessä on yhtä lailla kyse avun määrästä kuin sen laadustakin ja että edistystä on tapahtunut erityisesti sen jälkeen, kun vuonna 2007 hyväksyttiin poliittisia ja teknisiä puitteita (esim. työnjakoa koskevat menettelysäännöt, komission ja jäsenvaltioiden yhteisrahoitus, maksusuoritusten ennustettavuus). Edistysaskeleet eivät kuitenkaan ole riittäneet saamaan aikaan todellisia muutoksia.

Komissio ehdottaakin, että nämä periaatteet pannaan nyt aktiivisesti täytäntöön sen tekemien konkreettisten ehdotusten pohjalta. EU:n on hyväksyttävä kunnianhimoinen kanta Accrassa todellisen työnjaon edistämiseksi, budjettituen lisäämiseksi ja sukupuolten tasa-arvoa sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen osallistamista edistävän lähestymistavan hyväksymiseksi kehitysyhteistyössä niin Euroopassa kuin kehitysmaissakin. Tulevaisuudessa olisi lisättävä jo aloitettuja tuloksellisuutta koskevia ponnisteluja kaupan alalla avun täydentävyyden ja laadun varmistamiseksi. Komissio pyytää jäsenvaltioilta paljon: se pyytää niiltä ennakkoarviot kauppaa tukevasta avusta, erityisesti AKT-maille. Se pyytää niitä myös tekemään yhteistyötä komission kanssa, jotta vuoden loppuun mennessä voidaan laatia ”eurooppalaisia kauppaa tukevan avun paketteja”, ja perustamaan aluerahastoja talouskumppanuussopimusten ja alueellisten yhteistyöprosessien tukemiseksi silloin, kun kyseiset AKT-alueet sitä haluavat.

EU on ensimmäisenä varmistamassa, että sen politiikat muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Se kiinnittää erityistä huomiota siihen, millaisia vaikutuksia sen 12 keskeisellä politiikalla (mm. kauppa-, maatalous-, kalastus-, ympäristö- ja turvallisuuspolitiikoilla) on kehitysmaissa, ja siihen, miten ne vaikuttavat vuosituhattavoitteiden toteutumiseen. Kolmea politiikan alaa, jotka saattavat vaikuttaa suuresti kehitykseen (ilmasto- ja energiapolitiikka, maahanmuuttopolitiikka ja tutkimuspolitiikka), analysoidaan, minkä jälkeen tehdään konkreettisia ehdotuksia synergian vahvistamiseksi EU:n kehitystavoitteiden kanssa.

Vuoden 2008 on oltava käännekohta EU:n kehitysyhteistyössä. EU voi saada muutoksen aikaan. Sen on kuitenkin annettava selkeä poliittinen signaali ja näin vastattava kumppanimaiden odotuksiin.

Jäsenvaltioita pyydetään hyväksymään kunnianhimoinen yhteinen poliittinen kanta kesäkuussa kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa.

Euroopan on korkea aika koota voimansa kehitysmaiden kansojen elinolosuhteiden parantamiseksi merkittävällä tavalla.

1. Kehityksen kannalta merkittävä vuosi – 2008

Vuosi 2008 on kehityksen kannalta merkittävä vuosi. Vuosituhannen kehitystavoitteet (vuosituhattavoitteet) ovat poliittinen prioriteetti, mikä näkyy mm. useissa korkean tason tapahtumissa. Accrassa pidettävässä kokouksessa [2] tarkastellaan avun tuloksellisuudesta vuonna 2005 annetun Pariisin julistuksen toteuttamista. Dohan huippukokouksessa [3] seurataan, kuinka Monterreyssa vuonna 2002 pidetyssä kehitysrahoituskonferenssissa tehtyjä sitoumuksia on noudatettu. Yhdistyneiden Kansakuntien korkean tason tapahtumassa, joka järjestetään 25. syyskuuta, olisi vahvistettava kansainvälisen yhteisön toimintatahtoa, jotta tavoitteisiin päästäisiin vuoteen 2015 mennessä.

Vuosi 2008 on myös keskeinen Euroopan uskottavuuden kannalta. Vuonna 2005 tehtiin historiallisia avun määrää ja laatua koskevia sitoumuksia, joita on noudatettava. Kyse on EU:n jäsenvaltioiden yksilöllisestä vastuusta sekä EU:n yhteisestä vastuusta köyhyyden torjunnassa.

Vuonna 2005 hyväksyttiin kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus [4], jossa keskitytään vuosituhattavoitteisiin ja köyhyyden poistamiseen osana kestävää kehitystä. Tämän jälkeen EU on tehnyt merkittäviä aloitteita kehitysohjelman toteuttamisen edistämiseksi. Eurooppa-neuvosto pyysi joulukuussa 2007 [5] komissiota laatimaan kertomuksen siitä, mitä EU voi tehdä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tiedonanto ja oheiset valmisteluasiakirjat on laadittu vastauksena tähän kysymykseen. Näissä asiakirjoissa esitetään tilannekatsaus ja arvioidaan, millaisia muutoksia on tehtävä vuosituhattavoitteiden toteutumisen nopeuttamiseksi.

Kansainvälinen yhteisö on sitoutunut toteuttamaan useita toimenpiteitä. Kehittyneet maat ovat sitoutuneet lisäämään apuaan ja sen tuloksellisuutta. Kehitysmaat ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön sellaisia politiikkoja, joissa painotetaan vuosituhattavoitteita, ja koordinoimaan ulkoista apua entistä tuloksellisemmin. Kumppanimaiden keskeinen asema tunnustetaan, mutta mahdollisuudet saavuttaa vuosituhattavoitteet riippuvat silti suurelta osin avun määrästä ja yhtä suurelta osin sen tuloksellisuudesta.

Eräissä maissa ja eräillä alueilla on saavutettu huomattavaa edistystä, mutta köyhyyden puolittamisessa maailmassa ei olla vielä lähelläkään tavoitetta. Joka vuosi 11 miljoonaa lasta kuolee yhä sairauksiin, jotka voitaisiin parantaa. Näistä lapsista suurin osa on alle 5-vuotiaita. Yksi neljästä ei vieläkään saa puhdasta juomavettä. 114 miljoonaa lasta ei vieläkään osallistu peruskoulutukseen. 584 miljoonaa naista ei osaa lukea. Saharan eteläpuolinen Afrikka on edelleen kehityksestä jäljessä. Lisäksi varsinkin Etelä-Aasiassa on lukuisia ryhmiä, jotka eivät hyödy kasvusta.

On tehty uusia aloitteita, joista voidaan erityisesti mainita Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin aloite, joka koskee vuosituhattavoitteita Afrikassa [6], tai aloite, jossa kehotetaan toimimaan nopeasti vuosituhattavoitteiden puolesta [7]. Lissabonin huippukokouksessa [8] sovittu vuosituhattavoitteita koskeva kumppanuus EU:n ja Afrikan välillä tarjoaa myös uudet puitteet vuoropuhelulle ja toiminnalle.

EU on ollut ja on yhä johtava kehitysavun antaja, koska luvatusta avun kasvusta 90 prosenttia tulee Euroopan maista ja koska EU on ryhtynyt uudistamaan perusteellisesti kahdenvälisen avun ja yhteisön avun järjestelmiään. Avun lisäksi EU on päättänyt varmistaa, että sen politiikat ovat linjassa kehitystavoitteiden kanssa. Vastedes useita eurooppalaisia politiikkoja, kuten kauppa-, turvallisuus-, maahanmuutto- ja ympäristöpolitiikkoja, tarkastellaan sillä perusteella, miten ne vaikuttavat kehitykseen ja miten ne voivat vaikuttaa myönteisesti vuosituhattavoitteiden toteutumiseen.

Vuosituhattavoitteiden toteutuminen edellyttää pitkäaikaista tukea. EU:n on esitettävä kunnianhimoisia tavoitteita Accran ja Dohan konferensseissa. EU:n on myös saatava kansainvälinen yhteisö liikkeelle niin G8-huippukokouksessa kuin syyskuussa järjestettävässä Yhdistyneiden Kansakuntien korkean tason tapahtumassakin. Konferenssit antavat mahdollisuuden sekä testata kansainvälisen yhteisön ja EU:n uskottavuutta että arvioida, mitä on vielä tehtävä vuoteen 2015 mennessä.

Uudet maailmanlaajuiset haasteet, erityisesti ilmastonmuutos, ovat ylimääräinen suuri uhka kestävälle kehitykselle. Euroopassa tiedostetaan yhä selvemmin se, että EU voi saavuttaa omat tavoitteensa nopeasti globalisoituvassa maailmassa ainoastaan toimimalla yhtenäisesti ja johdonmukaisesti kansainvälisissä yhteyksissä.

EU:lla on käytettävissään sekä välineet että poliittinen kehys tähän tarkoitukseen. Nyt on aika ryhtyä toimeen.

Vuoden 2008 on oltava käännekohta EU:n kehitysyhteistyötoiminnassa. Euroopan on korkea aika yhdistää voimansa parantaakseen merkittävällä tavalla mahdollisuuksia saavuttaa vuosituhattavoitteet ja toteuttaa avun määrää ja sen tuloksellisuutta koskevia toimia sekä varmistaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen keskinäinen johdonmukaisuus. Euroopan on koottava kansainväliset voimavarat ja kohdistettava ne erityisiin toimiin.

2. EU:n kehitysapu vuonna 2007 oli 46 miljardia euroa – pidämmekö lupauksemme?

Uutta vauhtia EU:n kehitysapuun

Jo toisena vuonna peräkkäin kansainvälisen yhteisön antaman kehitysavun määrä on laskenut maailmanlaajuisesti. Siitä huolimatta, että poliittinen tuki vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi on vahva, avunantajien kansainvälisellä yhteisöllä on selvästi vaikeuksia pitää kiinni sitoumuksistaan.

EU on ensimmäistä kertaa mukana tässä negatiivisessa suuntauksessa. Vaikka eräät jäsenvaltiot ovat uudelleen onnistuneet pääsemään yhtä hyvään tulokseen kuin vuonna 2006 tai jopa parantamaan sitä, kokonaisuutena avun määrä on laskussa. Euroina ja prosenttiosuutena bruttokansantulosta ilmaistuna Euroopan antaman avun määrä laski 0,38 prosenttiin vuonna 2007, kun se oli 0,41 prosenttia vuonna 2006. Tästä huolimatta Eurooppa on edelleen maailman suurin kehitysavun antaja erityisesti Afrikassa, ja se on yhä liikkeelle paneva voima avun määrän lisäämiseksi.

Eurooppa haluaa olla ja sen on oltava johtavassa asemassa, jotta kansainvälinen yhteisö saadaan taas aktivoitumaan, erityisesti Dohassa joulukuussa pidettävässä konferenssissa. Onnistuakseen tässä Euroopan on osoitettava uudelleen tahtonsa päästä yhteiseen tavoitteeseen, joka on 0,56 prosenttia vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Nyt ei tarvita uusia lupauksia, vaan nykyisistä sitoumuksista on siirryttävä täytäntöönpanoon konkreettisten tulosten saamiseksi. Tällaisessa toimintaohjelmassa voitaisiin vahvistaa EU:n apusitoumukset ja määrittää eri vaiheissa toteutettavat erityiset toimet vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi koulutuksen, terveyden, ympäristön, vesihuollon, maatalouden, kasvun ja infrastruktuurien aloilla. Tämä edellyttää enemmän poliittista tahtoa kaikilta jäsenvaltioilta ja sen ymmärtämistä, että kehitys on nykyisin paras pitkän aikavälin ratkaisu globalisaation uhkiin, jotka liittyvät muuttoliikkeisiin, turvallisuuteen, rahoitus- ja verojärjestelmiin, maailman luonnonvarojen suojeluun, elintarviketurvaan ja kansainväliseen vakauteen.

Avun ennustettavuus on tärkeää

Poliittisten lupausten mukaisesti avun ennustettavuus on kumppanimaille tärkeää, jotta ne voivat suunnitella strategiansa, prioriteettinsa ja toimintansa. Apu, jonka määrä ei suuresti vaihtele ja joka on paremmin ennustettavissa, on tarpeen myös makrotalouden vakauden kannalta. Avun ennustettavuutta voidaan mitata kolmella tasolla: kehitysapu, monivuotiset ohjelmat ja maksusuoritukset.

Komissio tekee kutakin tasoa koskevan ehdotuksen:

– Jotta kehitysavun määrä olisi ennustettavissa, komissio vaatii ehdottomasti kunnianhimoisten mutta realististen monivuotisten aikataulujen käyttöä, joiden avulla voidaan seurata kehitysapubudjetin asteittaista kasvua kussakin jäsenvaltiossa vuosina 2010–2015. Vuoden 2007 tuloksia on arvioitava tästä näkökulmasta.

– Ohjelmasuunnittelun osalta voidaan todeta, että kehitys on ollut myönteistä: yhä useampi jäsenvaltio hyväksyy vastedes strategia-asiakirjoja, joista kumppanimaat voivat saada viitteen käytettävissä olevista varoista keskipitkällä aikavälillä. Toisaalta strategia-asiakirjoja ei ole juurikaan haluttu laatia osana yhteistä ohjelmasuunnittelua. Vaikka yhteisiä analyyseja on tehty useissa maissa, todellinen yhteinen strategia on saatu aikaan ainoastaan Etelä-Afrikassa, Sierra Leonessa ja Somaliassa. Työ jatkuu yhä Ghanassa ja Malissa. Yhteensä 13 jäsenvaltiota osallistuu nykyisin yhteisten ohjelmasuunnitelmien laatimisyrityksiin. Uusia mahdollisuuksia tähän antaa maakohtaisten strategia-asiakirjojen puolivälin arviointi vuosina 2009 ja 2010.

– Maksusuoritusten ennustettavuus on keskeisessä asemassa Accran asialistalla ja sisältyy myös Ban Ki-Moonin aloitteeseen. Komissio ehdottaakin tässä hengessä ja vastauksena neuvoston ja jäsenvaltioiden pyyntöihin vuosituhattavoitesopimusta, jonka avulla parhaiten suoriutuville maille myönnetään vuosittain tietty vähittäismäärä budjettitukea kuuden vuoden ajan. Jäsenvaltiot ovat tehneet tähän liittyviä sitoumuksia [9]. Ainoastaan ehdotetulla vuosituhattavoitesopimuksella voidaan vastata näihin päätöksiin.

Tasapuolisuuden vaatimus

EU:n ja sen kumppaneiden olisi käytävä vakava keskustelu kustannusten jakamisesta kansainvälisesti. EU on ehdottomasti runsaskätisin avunantaja – varsinkin kun otetaan huomioon G8-maiden Gleneaglesissa tekemät sitoumukset – ja voisi tämän vuoksi vastata 90 prosentista avun määrän kasvusta vuosina 2007–2010. EU:n on käytettävä koko poliittista painoarvoaan vakuuttaakseen perinteiset yhteistyökumppaninsa, varsinkin Yhdysvallat ja Japanin, sekä nousevan talouden maat (Kiinan, Intian, Etelä-Korean ja Brasilian), joita on pyydetty vahvistamaan asemaansa kehitysavun antajina, siitä, että ne ottavat vastatakseen oikeudenmukaisen osuuden kehitysavusta.

Haasteena ilmastonmuutos

Maailmassa on suuri ristiriita: kaikkein köyhimmät ja haavoittuvimmat maat eivät ole vastuussa ilmastonmuutoksen tuhoisista vaikutuksista mutta kärsivät niistä eniten. Ilmasto ei piittaa rajoista, mantereista eikä jaosta pohjoiseen ja etelään [10]. Kansainvälisellä yhteisöllä on erityinen vastuu auttaa näitä valtioita pyrkimään sellaiseen talouden kasvuun, josta aiheutuu vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä, ja sopeutumaan ilmastonmuutokseen Balilla tehdyn neuvottelujen käynnistämistä koskevan sopimuksen mukaisesti. Neuvottelujen tavoitteena on tehdä ilmastonmuutosta koskeva maailmanlaajuinen sopimus viimeistään vuonna 2009.

Tämä on yksi tavoitteista, jotka EU asetti itselleen hyväksyessään komission ehdotuksen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittoutuman perustamisesta ja sitoutuessaan kahdenvälisiin ja alueellisiin aloitteisiin Latinalaisen Amerikan ja Aasian kanssa. Nyt on siirryttävä puheista tekoihin. Komissio suhtautuu myönteisesti Ruotsin hallituksen perustaman kansainvälisen ilmastonmuutoskomitean (Commission on Climate Change) tekemään työhön, jonka tulokset voidaan jakaa EU:ssa.

Komissio on vakuuttunut siitä, että kumppanimaiden ilmastonmuutospolitiikkojen rahoittaminen ei onnistu yksinomaan julkisen kehitysavun varassa. Tämän vuoksi komissio tutkii yhdessä Maailmanpankin kanssa, olisiko sellainen maailmanlaajuinen lainatyyppi mahdollinen, jossa voitaisiin hyödyntää hiilidioksidimarkkinoihin liittyviä luonnonvaroja päästöoikeuksien huutokaupassa. Panokset ovat merkittävät ja vastaus voi olla vain yhteinen.

Komissio toistaa tässä yhteydessä, miten tärkeänä se pitää ilmastonmuutoksen sisällyttämistä yhteistyöstrategioihin ja EU:n avun välineiden koordinointia katastrofiriskien vähentämiseksi niiden sitoumusten mukaisesti, joita se on antanut kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa ja humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa [11].

Jäsenvaltioita pyydetään vahvistamaan poliittiset sitoumuksensa sekä rahoitustavoitteensa vuosille 2010 ja 2015. Jäsenvaltioita pyydetään myös käytännössä panemaan apunsa ennustettavuuteen liittyvät sitoumukset täytäntöön kolmella komission ehdottamalla tasolla ja laatimaan monivuotisia aikatauluja, joista käy ilmi julkisen kehitysavun kasvu. Niitä pyydetään lisäämään ponnistelujaan, jotta löydettäisiin innovatiivisia keinoja rahoittaa toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi.

3. Avun tuloksellisuuden parantaminen edellyttää rohkeita muutoksia

Kun varojen määrä kasvaa, on täytäntöönpanoa tehostettava. Jos avun kaksinkertaistaminen Afrikalle merkitsisi hankkeiden määrän kaksinkertaistamista, tilanteesta tulisi kestämätön. Tansania joutuu laatimaan vuosittain 2 400 kertomusta avunantajille. Malissa toimii yli 26 avunantajaa pelkästään maatalouden kehittämisen alalla.

Kansainvälinen apujärjestelmä on muuttumassa yhä monimutkaisemmaksi. Luodaan uusia vertikaalisia rakennelmia, kuten maailmanlaajuisia rahastoja ja ohjelmia, ja mukaan tulee uusia julkisia ja yksityisiä toimijoita, jotka toimivat usein jo olemassa olevien yhteistyösääntöjen ja –menettelyjen ulkopuolella.

Nämä syyt puoltavat sitä, että apua yhdenmukaistetaan ja kohdistetaan kumppanimaiden tarpeisiin. Nyt ei puhuta pelkästään menettelyistä vaan laadullisesta harppauksesta eteenpäin, aidosta toimintakulttuurin muutoksesta.

EU:lla, jolla oli keskeinen asema vuonna 2005 Pariisin julistuksen hyväksymisessä ja YK:n huippukokouksessa, on nykyään erityinen vastuu: sen on edelleen toimittava tämän maailmanlaajuisen prosessin liikkeelle panevana voimana. Kolme vuotta myöhemmin on todettava, että eräistä hienoista saavutuksista huolimatta onnistumisen edellyttämää ”kriittistä massaa” ei ole saavutettu. Kaikki toimijat eivät ole vielä ottaneet käyttöön uusia välineitä.

Accran kokous määrää suunnan. Tavoitteita on kahdenlaisia. On otettava huomioon se, mitä on jo saatu aikaan, kohdatut vaikeudet ja niiden syyt sekä saavutukset ja myönteiset kokemukset. Tässä arvioinnissa käytetään sekä Pariisin julistuksessa vahvistettuja indikaattoreita että EU:n ylimääräisiä sitoumuksia. Accra ei voi kuitenkaan jäädä pelkäksi katsaukseksi toteutetuista toimista. Ministerien julkilausuman (Accran toimintasuunnitelma) on oltava kunnianhimoinen ja kaukonäköinen.

Käsitteistä ja poliittisista sitoumuksista on siirryttävä täytäntöönpanoon. Jotta näin voidaan tehdä, neljä kysymystä edellyttää rohkeaa vastausta:

· Työnjako on toteutettava käytännössä. Toukokuussa 2007 hyväksyttyjä menettelysääntöjä, joiden soveltaminen on vielä alkutekijöissään, on pantava aktiivisemmin täytäntöön. Tämä edellyttää, että kaikki toimijat, myös EU:n toimijat kentällä, sitoutuvat siihen. Komissio tekee konkreettisia maakohtaisia ehdotuksia.

· Avunantajien on käytettävä maakohtaisia järjestelyjä niin kuin komissio teki silloin, kun se lisäsi avun osuutta sekä yleisestä talousarviosta että alakohtaisesta talousarviosta [12].

· Tulosjohtaminen edellyttää, että on pohdittava uudelleen, miten ehtoja laaditaan ja miten niitä sovelletaan.

· Kehitysapumäärärahojen, ohjelmasuunnittelun ja maksusuoritusten ennustettavuus on varmistettava.

Lisäksi:

· Parhaimpia välineitä avun tuloksellisuuden parantamiseksi ja läpinäkyvien tietojen antamiseksi avunantajien kentällä tekemästä työstä ja sen tuloksista ovat komission vuodesta 2005 laatimat julkaisut. Komissio esittää vuonna 2008 uuden julkaisun avunantajista (EU Donor Atlas), julkaisun epävakaista tilanteista sekä useita aluekohtaisia julkaisuja. Aihekohtaisia tai pienempiä alueita käsittäviä julkaisuja laaditaan säännöllisesti (esimerkiksi puolen vuoden välein) pohjustamaan EU:n tasolla käytäviä, työnjakoa koskevia keskusteluja ja työnjaosta tehtäviä päätöksiä.

· Yhteisrahoitusta on käytettävä laajemmin. Yhteisön tarjoama yhteisrahoitus ei ole osoittautunut yhtä suosituksi kuin kahdenvälinen yhteisrahoitus, mutta tilanne muuttunee sääntelykehyksen muuttamisen jälkeen. Ongelmat tunnetaan, ja jopa niiden ratkaisut. Tarvittavat muutokset on tehtävä viipymättä.

EU:hun kuuluu nyt 12 jäsenvaltiota, jotka eivät osallistuneet täysimääräisesti Pariisin julistuksen valmisteluun mutta jotka voivat antaa merkittävän panoksen siirtymäajasta ja julkisesta avusta itse saamiensa kokemusten perusteella [13]. Ne voivat auttaa EU:ta saamaan tarvittavat muutokset aikaan Accrassa.

Pariisin julistuksesta puuttuivat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden voima on niiden moninaisuudessa. Kansalaisyhteiskunta on täysivaltainen kehitysyhteistyötoimija. Se on syytä ottaa mukaan prosessiin, ja sitä on syytä tukea sen pyrkiessä määrittämään omia avun tuloksellisuutta koskevia periaatteitaan.

Sama koskee paikallisyhteisöjä, jotka ilmoittavat yhä useammin haluavansa olla sidosryhmänä ja toimijana kehitysyhteistyössä. Tämä on kehitysyhteistyöpolitiikan uusi ulottuvuus, jota on tarkasteltava. Kehitysmaat voisivat hyödyntää Euroopan aluekehityspolitiikan puitteissa saatua kokemusta talouskehityksen alueellisen ja paikallisen ulottuvuuden vahvistamisesta.

Komissio katsoo, että avun tuloksellisuutta koskevalle asialistalle on myös otettava konfliktien ehkäisemistä ja epävakautta koskevat ongelmat.

Avun tuloksellisuutta koskevalle asialistalle on myös otettava sukupuolten tasa-arvon edistäminen sekä perusihmisoikeutena että strategiana vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Neuvostoa pyydetään hyväksymään Accrassa EU:n yhteinen kanta, joka sisältää kunnianhimoisesti seuraavaa: todellinen työnjako, lisää budjettitukea, lisää ennustettavuutta, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen osallistaminen sekä sukupuolten tasa-arvo. EU voi saada muutoksen aikaan. Sen on kuitenkin annettava selkeä poliittinen signaali ja vastattava kumppanimaiden odotuksiin.

4. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen keskinäinen johdonmukaisuus

Apu on välttämätöntä mutta se ei yksinään riitä. EU:n hyväksymä periaate politiikkojensa keskinäisestä johdonmukaisuudesta on sekä tehokkuusperiaate että moraalinen periaate. EU harjoittaa köyhyyden torjuntaa koskevia politiikkoja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hyväksi eikä näiden politiikkojen vaikutusta saa heikentää muilla eurooppalaisilla politiikoilla. Kaikissa eurooppalaisia politiikkoja koskevissa päätöksissä on otettava huomioon se, miten ne vaikuttavat vuosituhannen kehitystavoitteisiin.

EU on sitoutunut lisäämään johdonmukaisuutta 12 alalla, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi vuosituhattavoitteisiin. Tarkoituksena on toimia ennaltaehkäisevästi hyödyntämällä vaikutustenarviointia, tehdä sopivia uudistuksia, kuten maatalous- ja kalastuspolitiikassa on jo tehty, sekä pyrkiä löytämään synergiaetuja, jotta köyhimmät maat voivat hyötyä eurooppalaisten politiikkojen tarjoamista mahdollisuuksista [14].

Noudattamalla tällaista johdonmukaista lähestymistapaa EU voi moninkertaistaa panoksensa vuosituhattavoitteiden toteutumiseksi.

EU lisää ponnistelujaan varmistaakseen sen, että kaikki vuonna 2005 määritellyillä aloilla toteutettavat toimet ovat linjassa vuosituhattavoitteiden kanssa. Komissio tutkii myös, kuinka paljon liikkumavaraa olisi seuraavilla kolmella alalla:

– Uusiutuvia energialähteitä ja erityisesti biopolttoaineita koskevat politiikat ilmastonmuutos- ja energiapolitiikkojen yhteydessä. EU:n on autettava kehitysmaita hyödyntämään biopolttoaineiden markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia köyhyyden torjumiseksi. Sen on seurattava samalla tarkoin, millaisia vaikutuksia tällä saattaa olla erityisesti elintarviketuotantoon, maan käyttöön ja ympäristöön. Tämä edellyttää, että säännöllinen seuranta kattaa täysin kehitysulottuvuuden, kestävyyttä koskevien kriteerien noudattamisen, biopolttoaineiden kaupan edistämisen erityisesti köyhimpien maiden kanssa, tutkimuksen ja teknologioiden siirrot.

– Maahanmuuttopolitiikat ja aivovientiongelma ovat erityisen tärkeitä kysymyksiä muun muassa terveyden, koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation aloilla. Komissio ehdottaa ns. vientikoulutusohjelmia, kotimaahansa palaavien työntekijöiden oikeuksien, varsinkin sosiaalioikeuksien, parantamista ja sellaisten työsopimusten tekemistä jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden välillä, joiden avulla voidaan hallita työhönottoa ja suojella samalla haavoittuvia aloja. Olisi myös syytä tarkastella erilaisia kansalaisuutta koskevia järjestelyjä, jotta voidaan lujittaa maahanmuuttajien siteitä niin vastaanottajamaahan kuin kotimaahankin.

– Tutkimuspolitiikka. Komissio ehdottaa neuvostolle yhteistä kehitysyhteistyötutkimusstrategiaa, jotta alan tutkimusta Euroopassa voitaisiin koordinoida paremmin. Komissio sitoutuu tämän strategian ensimmäisessä vaiheessa tukemaan köyhimpien maiden tutkimuskeskusten osallistumista tutkimushankkeisiin aiempaa enemmän seitsemännen puiteohjelman kautta ja lisäämään tutkimustoimintaa erityisesti sellaisilla aloilla, joilla on vaikutusta vuosituhattavoitteiden toteutumiseen (kuten maataloustutkimus, terveystutkimus, joka käsittää myös köyhyyteen liittyvät sairaudet ja sairaudet, joiden tutkimista on laiminlyöty, julkiset terveydenhuoltojärjestelmät ja lisääntymisterveyden sekä maahanmuuttoa, uusiutuvia energialähteitä, vesikysymyksiä, kestävää kehitystä jne. koskeva tutkimus). Näihin aloitteisiin on liitettävä tukitoimenpiteitä, jotka on tarkoitettu lujittamaan tutkimusvalmiuksia siellä, missä se on tarpeen.

Neuvostoa pyydetään edistämään sitä, että kehitykseen vaikuttavat politiikat ovat keskenään johdonmukaiset vuosituhattavoitteita ja avun tuloksellisuutta koskevalla kansainvälisellä asialistalla. Neuvostoa pyydetään myös päättämään sellaisista poliittisista suuntaviivoista, joilla voidaan hyödyntää kehitysmahdollisuuksia biopolttoaineiden, maahanmuuton ja tutkimuksen aloilla.

5. Kauppaa tukeva apu vuosituhattavoitteiden hyödyksi

EU on kehitysmaiden ensimmäinen kumppani, joka on laatinut itselleen kauppaa tukevaa apua koskevan strategian [15]. Tämä on merkittävä edistysaskel, jonka avulla EU voi päästä itselleen asettamiinsa rahoitustavoitteisiin ja soveltaa avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita.

EU on sitoutunut osoittamaan vuodessa yhteensä 2 miljardia euroa (1 miljardi yhteisöltä ja 1 miljardi jäsenvaltioilta) vuoteen 2010 saakka tekniseen apuun kaupalle ja lisäämään apuaan muilla aloilla (tuotantovalmiudet, infrastruktuuri). Etusijalle asetetaan AKT-maat sekä niiden erityisaseman vuoksi että vastauksena haasteisiin, joita aiheuttavat parhaillaan EU:n kanssa neuvoteltavat talouskumppanuussopimukset. Kauppaan suunnatun teknisen avun kasvusta 50 prosenttia osoitetaan AKT-maille.

Rahoituksen lisäksi strategian toisen pilarin muodostaa tuloksellisuutta koskeva periaate, erityisesti kumppanimaiden omistajuuden tukeminen sekä järjestelmien yhteensovittaminen.

Siitä huolimatta, että tämä strategia on hyväksytty vasta äskettäin, komission seurantakertomuksesta on löytynyt rohkaisevia, vaikkakin myös vastakkaisia, tuloksia.

Kauppaa tukeva apu on vastedes osa Euroopan unionin kehitysyhteistyötä. Vuonna 2006 jäsenvaltioiden antama tekninen apu kaupalle oli 641 miljoonaa euroa ja yhteisön antama apu 941 miljoonaa euroa, toisin sanoen yhteensä lähes 60 prosenttia kokonaismäärästä. Yhteisö on siis jo lähes saavuttanut sitoumuksensa, joka on 1 miljardia euroa vuodessa. Jäsenvaltioiden on puolestaan lisättävä teknistä apuaan 56 prosentilla vuoteen 2010 mennessä saavuttaakseen yhteisen, 1 miljardin euron tavoitteensa. Tämän tavoitteen saavuttaminen on mahdollista, mutta se edellyttää jatkuvaa ponnistelua.

EU:n kauppaa tukeva apu yhteensä (se käsittää teknisen avun kaupalle, tuotantokapasiteetin ja infrastruktuurit) on kasvanut merkittävästi. Vuonna 2006 se oli 7,279 miljardia euroa.

Ennakkoarvioista on kuitenkin valitettavasti todettava, että ainoastaan kuusi jäsenvaltiota pystyy nykyisin esittämään ennakkoarvion siitä, minkä verran niiden tekninen apu kaupalle kasvaa vuoteen 2010 mennessä. Yksikään jäsenvaltio ei pysty ilmoittamaan varmasti, että se saavuttaa tavoitteen, joka on myöntää 50 prosenttia avun määrän kasvusta AKT-maille. Kymmenennen EKR:n alueohjelmat antavat jäsenvaltioille tilaisuuden saavuttaa tämän tavoitteen laatimalla apua koskevat ennakkoarviot täydentämään yhteisön apua.

Euroopan antaman kauppaa tukevan avun laadun osalta voidaan todeta, että seurantakertomuksessa mainitaan hyvät aikomukset edistyä avun koordinoimisessa ja täydentävyydessä. Yhdeksän jäsenvaltioita on jo alkanut laatia yhteistä analyysiä kaupan tilanteesta ja seitsemän niistä on aloittanut yhteisen ohjelmasuunnittelun. Kuusi jäsenvaltioita ja komissio, jotka edustavat yhdessä 83 prosenttia EU:n kauppaa tukevasta avusta, ovat jo toteuttaneet suurimman osan neuvoston suosituksista [16].

Neuvostoa pyydetään kehottamaan jäsenvaltioita tukemaan näitä toimia ja lisäämään yhdessä teknistä apuaan kaupalle niin, että sen määrä on 56 prosenttia suurempi vuonna 2010 kuin vuonna 2006, jotta onnistuttaisiin noudattamaan vahvistettuja rahoitustavoitteita, sekä lisäämään jo aloitettuja toimia eurooppalaisten antaman avun täydentävyyden ja laadun varmistamiseksi.

Komissio pyytää jäsenvaltioilta paljon. Se pyytää niiltä ennakkoarviot kauppaa tukevasta avusta, erityisesti AKT-maille. Lisäksi se pyytää niitä toimimaan yhteistyössä komission kanssa, jotta vuoden loppuun mennessä voidaan laatia ”eurooppalaisia kauppaa tukevan avun paketteja”, ja perustamaan aluerahastoja talouskumppanuussopimusten ja alueellisten yhteistyöprosessien tukemiseksi silloin, kun kyseiset AKT-alueet sitä haluavat.

6. Päätelmät – uutta vauhtia kehitysyhteistyölle

Neuvostoa ja neuvostossa kokoontuvia jäsenvaltioita pyydetään yhtymään kaikkiin edellä esitettyihin ehdotuksiin: vahvistamaan rahoitussitoumuksensa ja noudattamaan niitä, muuttamaan perinpohjin avun hallinnointitapojaan ja parantamaan synergioita eurooppalaisten politiikkojen ja vuosituhattavoitteiden kanssa soveltamalla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen keskinäistä johdonmukaisuutta koskevia periaatteita.

Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen edellyttää avun määrän korottamisen ja sen tuloksellisuuden parantamisen lisäksi erityisiä toimia koulutuksen, terveyden, ympäristön, vesikysymysten, maatalouden, kasvun ja infrastruktuurien aloilla. Tämä on vuosituhattavoitteita Afrikassa käsittelevän korkean tason työryhmän itselleen asettama tehtävä. Tämä on myös nopeaa toimintaa koskevan aloitteen tavoite. Nämä aloitteet on esitetty sen vuoksi, että on ehdottoman välttämätöntä nopeuttaa vuosituhattavoitteiden toteutumista. Aloitteita varten on laadittava toimintaohjelma, jotta EU voi yhdessä vastata niihin. Eurooppa-neuvostoa pyydetään edistämään toimintaohjelman toteuttamista osana kehitysyhteistyöpolitiikkoja koskevaa eurooppalaista tutkimushanketta [17]. Komissio aikoo esittää ensimmäisen vuosituhattavoitteita käsittelevän asiakirjan kesäkuussa kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle.

Tällaiset ponnistelut ovat välttämättömiä, vaikka mainituilla ehdotuksilla pyritään vain muuttamaan jo vuonna 2005 tehdyt sitoumukset käytännössä toteutettaviksi toimiksi. Vakava suhtautuminen vuosituhattavoitteisiin merkitsee myös sitä, että on katsottava tulevaisuuteen ja pidettävä mielessä kaksi olennaista seikkaa. Ensinnäkin asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ei ole lopullinen päämäärä, sillä esimerkiksi köyhyys vain puolittuu vuonna 2015. Toiseksi uudet suuret haasteet – ilmastonmuutos, demografinen kehitys, rahoitusmarkkinoiden epävakaus, verojärjestelmät, luonnonvarojen ja ympäristön laadun heikkeneminen – vaikeuttavat kahdeksan vuotta sitten asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Näistä syistä EU:n olisi syytä kaksinkertaistaa ponnistelunsa täyttääkseen itselleen asettamansa rahoitustavoitteet ja poliittiset tavoitteet sekä kannustaakseen muita avunantajia ottamaan vastatakseen oman osuutensa kehitysavusta.

Kuvio 1: Maailmanlaajuinen kehitysapu 2000–2010

(milj. €, vuoden 2006 hinnat)

(...PICT...)

Lähde: OECD/DAC:n tietoihin perustuvat Euroopan komission laskelmat.

EU:n antama julkinen kehitysapu (ODA) 2004–2007 – Arvioitu julkinen kehitysapu 2008–2010

| 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 |

| ODA milj. € | ODA % BKTL:stä | ODA milj. € | ODA % BKTL:stä | ODA milj. € | ODA % BKTL:stä | ODA milj. € | ODA % BKTL:stä | ODA milj. € | ODA % BKTL:stä | ODA milj. € | ODA % BKTL:stä | ODA milj. € | ODA % BKTL:stä |

| | | | | | | | | | | | | | |

Itävalta | 546 | 0,23 | 1 266 | 0,52 | 1 193 | 0,47 | 1 313 | 0,49 | 933 | 0,33 | 970 | 0,33 | 1 552 | 0,51 |

Belgia | 1 178 | 0,41 | 1 580 | 0,53 | 1 576 | 0,50 | 1 427 | 0,43 | 1 751 | 0,50 | 2 191 | 0,60 | 2 669 | 0,70 |

Bulgaria | NA | NA | NA | NA | 1 | 0,00 | 16 | 0,06 | 33 | 0,10 | 51 | 0,14 | 68 | 0,17 |

Kypros | 4 | 0,03 | 12 | 0,09 | 21 | 0,15 | 18 | 0,12 | 21 | 0,13 | 24 | 0,14 | 28 | 0,15 |

Tšekki | 87 | 0,11 | 109 | 0,11 | 128 | 0,12 | 131 | 0,11 | 134 | 0,10 | 144 | 0,10 | 155 | 0,10 |

Tanska | 1 639 | 0,85 | 1 697 | 0,81 | 1 782 | 0,80 | 1 872 | 0,81 | 1 932 | 0,80 | 2 014 | 0,80 | 2 109 | 0,80 |

Viro | 4 | 0,04 | 8 | 0,07 | 12 | 0,09 | 17 | 0,12 | 23 | 0,14 | 29 | 0,15 | 35 | 0,16 |

Suomi | 547 | 0,37 | 726 | 0,46 | 664 | 0,40 | 711 | 0,40 | 838 | 0,44 | 956 | 0,48 | 1 067 | 0,51 |

Ranska | 6 820 | 0,41 | 8 067 | 0,47 | 8 446 | 0,47 | 7 261 | 0,39 | 8 772 | 0,45 | 9 791 | 0,48 | 10 810 | 0,51 |

Saksa | 6 064 | 0,28 | 8 112 | 0,36 | 8 314 | 0,36 | 8 961 | 0,37 | 10 567 | 0,42 | 12 183 | 0,46 | 13 798 | 0,51 |

Kreikka | 258 | 0,16 | 309 | 0,17 | 338 | 0,17 | 366 | 0,16 | 603 | 0,25 | 839 | 0,32 | 1 076 | 0,39 |

Unkari | 56 | 0,07 | 80 | 0,10 | 119 | 0,13 | 66 | 0,07 | 69 | 0,07 | 130 | 0,13 | 182 | 0,17 |

Irlanti | 489 | 0,39 | 578 | 0,42 | 814 | 0,54 | 869 | 0,54 | 913 | 0,54 | 1 036 | 0,58 | 1 139 | 0,60 |

Italia | 1 982 | 0,15 | 4 096 | 0,29 | 2 901 | 0,20 | 2 870 | 0,19 | 5 235 | 0,33 | 6 905 | 0,42 | 8 706 | 0,51 |

Latvia | 7 | 0,06 | 8 | 0,07 | 10 | 0,06 | 12 | 0,06 | 13 | 0,06 | 16 | 0,06 | 20 | 0,07 |

Liettua | 8 | 0,04 | 12 | 0,06 | 18 | 0,08 | 30 | 0,11 | 37 | 0,12 | 49 | 0,14 | 67 | 0,17 |

Luxemburg | 190 | 0,83 | 206 | 0,86 | 232 | 0,84 | 266 | 0,90 | 299 | 0,91 | 326 | 0,92 | 358 | 0,93 |

Malta | 8 | 0,18 | 8 | 0,18 | 7 | 0,15 | 8 | 0,15 | 9 | 0,17 | 10 | 0,17 | 10 | 0,17 |

Alankomaat | 3 384 | 0,73 | 4 116 | 0,82 | 4 344 | 0,81 | 4 540 | 0,81 | 4 754 | 0,80 | 5 072 | 0,81 | 5 245 | 0,80 |

Puola | 95 | 0,05 | 165 | 0,07 | 239 | 0,09 | 260 | 0,09 | 340 | 0,10 | 517 | 0,14 | 679 | 0,17 |

Portugali | 830 | 0,63 | 303 | 0,21 | 315 | 0,21 | 294 | 0,19 | 495 | 0,30 | 697 | 0,41 | 898 | 0,51 |

Romania | NA | NA | NA | NA | 3 | 0,00 | 80 | 0,07 | 136 | 0,12 | 191 | 0,15 | 247 | 0,17 |

Slovakia | 23 | 0,07 | 45 | 0,12 | 44 | 0,10 | 49 | 0,09 | 73 | 0,12 | 97 | 0,15 | 120 | 0,17 |

Slovenia | 25 | 0,10 | 29 | 0,10 | 35 | 0,12 | 40 | 0,12 | 54 | 0,15 | 61 | 0,16 | 69 | 0,17 |

Espanja | 1 962 | 0,24 | 2 428 | 0,27 | 3 039 | 0,32 | 4 196 | 0,41 | 5 422 | 0,50 | 6 149 | 0,54 | 7 218 | 0,60 |

Ruotsi | 2 191 | 0,78 | 2 706 | 0,94 | 3 151 | 1,02 | 3 166 | 0,93 | 3 539 | 1,00 | 3 709 | 1,00 | 3 875 | 1,00 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 6 339 | 0,36 | 8 666 | 0,47 | 9 932 | 0,51 | 7 247 | 0,36 | 8 554 | 0,44 | 10 006 | 0,49 | 12 232 | 0,56 |

EU-15 YHTEENSÄ | 34 418 | 0,35 | 44 857 | 0,44 | 47 040 | 0,43 | 45 361 | 0,40 | 54 605 | 0,47 | 62 845 | 0,51 | 72 752 | 0,57 |

EU-10/12 YHTEENSÄ | 316 | 0,07 | 479 | 0,08 | 637 | 0,09 | 726 | 0,09 | 942 | 0,10 | 1 319 | 0,13 | 1 681 | 0,16 |

EU-25/27 YHTEENSÄ | 34 735 | 0,33 | 45 336 | 0,41 | 47 676 | 0,41 | 46 087 | 0,38 | 55 547 | 0,44 | 64 164 | 0,49 | 74 432 | 0,54 |

| | | | | | | | | | | | | | |

EU 25/27 ODA USD-määräisenä | 43 156 | | 56 344 | | 59 839 | | 63 090 | | | | | | | |

Lähteet: OECD/DAC:n tiedot kaudelta 2004–2006. Komission tiedot perustuvat jäsenvaltioiden sille toimittamiin tietoihin tai DAC:n vuoden 2007 tietoihin.

Harmaapohjaiset ruudut sisältävät jäsenvaltioiden toimittamia tietoja; valkopohjaiset ruudut sisältävät komission tietoja tai simulaatioita. ODA on esitetty käypään hintaan.

[1] Avun tuloksellisuutta käsittelevä kolmas korkean tason kokous, Accra, 2.–4. syyskuuta 2008; kansainvälinen kehitysrahoituksen seurantakonferenssi 29. marraskuuta – 2 joulukuuta 2008.

[2] Avun tuloksellisuutta käsittelevä kolmas korkean tason kokous, Accra, 2.–4. syyskuuta 2008.

[3] Kansainvälinen kehitysrahoituksen seurantakonferenssi 29. marraskuuta – 2. joulukuuta 2008.

[4] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

[5] Eurooppa-neuvosto, 14. joulukuuta 2007, puheenjohtajan päätelmät, 77. kohta.

[6] Korkean tason erityisryhmä.

[7] Aloite käynnistettiin heinäkuussa 2007.

[8] Joulukuu 2007.

[9] Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät, 24. toukokuuta 2005, ja eurooppalainen konsensus, 27 kohta.

[10] Katso UNDP:n kertomus 2007/2008 ”Fighting climate change: Human solidarity in a divided world”.

[11] EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1.

[12] Kymmenennessä EKR:ssa myönnetään 44 % AKT-maille.

[13] Kaikki ovat allekirjoittaneet vuoden 2005 eurooppalaisen konsensuksen ja neljä niistä on allekirjoittanut Pariisin julistuksen.

[14] EU:n kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta, 20.9.2007, KOM(2007) 545 ja SEC(2007) 1202.

[15] Euroopan unionin neuvosto, viite 13070/07, 11. lokakuuta 2007.

[16] Kauppaa tukevan avun strategian tuloksellisuutta koskevissa periaatteissa on erityisesti kyse tietyn maan tarpeiden arviointimenetelmistä, kaupan sisällyttämisestä kehitysyhteistyöstrategiaan, kestävyyttä koskevien kysymysten ottamisesta huomioon, ohjelmasuunnittelun arvioinnista ja yhteisrahoituksesta.

[17] Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston edustajat, 11.4.2006, ”panevat tyytyväisinä merkille komission ehdotuksen edistää kehityskysymyksiä käsittelevien tutkimuslaitosten eurooppalaista verkostoa ja odottavat mielenkiinnolla tämän aloitteen kehittämistä edelleen”.

--------------------------------------------------