31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/1

—

uskoo, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu on keskeinen väline, jolla voidaan edistää kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä sekä vahvistaa ja yhdistää kansoja monikielisessä ja monikulttuurisessa Euroopassa.

—

on vakuuttunut, että eri uskontojen ja maailmankatsomusten vuoropuhelu on yksi kulttuurienvälisen kestävän vuoropuhelun tärkeimmistä välineistä.

—

kehottaakin Euroopan parlamenttia edistämään kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalaisen peruskirjan laatimista ja ehdottaa, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot järjestäisivät eurooppalaisen kulttuurienvälisen vuoropuhelun pysyvän foorumin, johon myös paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat ja jonka tavoitteena on kehittää kunnistamme ja alueiltamme lähtevää järjestelmällistä vuoropuhelua.

—

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämistä ajatellen keskeistä toimivaltaa.

—

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi käynnistää avoin vuoropuhelu yhteiskunnan eri ryhmien tai osien kanssa. Tämän jälkeen ne voisivat edistää ja tukea näiden ryhmien välistä kommunikaatiota, järjestää tapaamisia sekä valistaa ihmisiä organisoimalla luentoja, festivaaleja, näyttelyitä ja muuta toimintaa.

—

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat monissa jäsenvaltioissa kotouttamispolitiikkaan liittyvästä lainsäädännöstä ja sen toimeenpanosta. Siten ne ovat keskeisessä asemassa, kun on kyse maahanmuuttajien kotouttamisesta.

—

katsoo, että kotouttamisen onnistuminen edellyttää kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kansalaisia lähimpinä viranomaistahoina paikallis- ja alueviranomaiset voivat edistää vastavuoroista tunnustamista ja aktiivista osallistumista kulttuurienväliseen vuoropuheluun.

Esittelijä

:

Milan BELICA (SK, PPE), Nitran itsehallintoalueen puheenjohtaja

1.

uskoo, että Euroopan integraatioprosessin perusperiaate on kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen ja edistäminen. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on tässä yhteydessä keskeinen väline, jolla voidaan edistää kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä sekä vahvistaa ja yhdistää kansoja monikielisessä ja monikulttuurisessa Euroopassa.

2.

korostaa, että yhteydessä sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen kulttuurienvälinen vuoropuhelu voi auttaa juurruttamaan yksityiselle, sosiaaliselle ja yhteiskunnalliselle elämälle tyypillisiä perusarvoja, kuten solidaarisuus, vastuullisuus, suvaitsevaisuus ja kunnioitus, sekä perinteisiä arvoja, sosiaalisen edistyksen tavoittelua ja sosiaalisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä. Se voi myös edistää kulttuuritaustaltaan erilaisten yksilöiden ja ryhmien kykyä kommunikoida keskenään ja elää yhdessä solidaarisesti.

3.

korostaa, että eurooppalaisen arvopohjan keskeisiä piirteitä ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja integraation edellytyksiä ovat kulttuurin saatavuuden yhdenvertaisuus ja kulttuurin ilmaisumuotojen vapaus.

4.

korostaa, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun tehokas edistäminen edellyttää alue- ja paikallistason yhteistyötä, johon osallistuvat paikallis- ja aluetason päättäjät, työmarkkinaosapuolet, oppilaitokset, kansalaisjärjestöt, nuoriso-, liikunta ja kulttuuriorganisaatiot sekä maahanmuuttajia edustavat tahot ja muut ruohonjuuritasolla toimivat asianosaiset kumppanit. Keskinäisen ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden tarpeen synnyttäjinä ja välittäjinä uskonnolliset yhteenliittymät ovat tärkeitä vuoropuhelukumppaneita.

5.

on vakuuttunut, että eri uskontojen ja maailmankatsomusten vuoropuhelu on yksi kulttuurienvälisen kestävän vuoropuhelun tärkeimmistä välineistä. Eri vakaumuksia edustavat järjestöt ovat usein yhteiskuntamme perustoimijoita. Paikallis- ja aluetasolla julkiset ja uskonnolliset viranomaiset ovat sopivassa asemassa kehittämään yhdessä keinoja edistää keskinäistä ymmärrystä ja sikäli vahvistamaan kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Näiden paikallis- ja aluetasolla kehitettyjen menetelmien ja toimien tukeminen voi myös osaltaan edistää keskinäistä ymmärrystä.

6.

kehottaakin Euroopan parlamenttia edistämään kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalaisen peruskirjan laatimista ja ehdottaa, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot järjestäisivät eurooppalaisen kulttuurienvälisen vuoropuhelun pysyvän foorumin, johon myös paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat ja jonka tavoitteena on kehittää kunnistamme ja alueiltamme lähtevää järjestelmällistä vuoropuhelua.

7.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämistä ajatellen keskeistä toimivaltaa. Niillä on huomattava vastuu kulttuuriemme rikkaan kirjon muotoilusta ja tukemisesta. Ne ovat myös avainasemassa, kun on kyse kulttuurienväliseen vuoropuheluun liittyvien parhaiden käytänteiden levittämisestä ja soveltamisesta sekä kokemustenvaihdosta erityisesti, koska ne koordinoivat kaikkien asianmukaisten toimijoiden muodostamia moniulotteisia paikallisia ja alueellisia verkkoja.

8.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat hyödyntää asemaansa edistääkseen tietoisuutta nykyisestä monimutkaisesta tilanteesta ja eri kulttuuri-identiteettien ja uskonjärjestelmien rinnakkaiselosta. Niinpä niiden on tärkeää ymmärtää aidosti eri ryhmiä, ryhmien toimintaa ja sitä, miten ne vaikuttavat yhteiskunnassa. Näin ollen kulttuurienvälisessä vuoropuhelussa on välttämätöntä yksilöidä mahdollisimman laaja kirjo sidosryhmiä sekä antaa niille mahdollisuus käydä suoraa ja tiivistä keskustelua seudun paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

9.

panee merkille, että monia kulttuurienväliseen toimintaan liittyviä aloitteita hallinnoidaan paikallis- ja/tai aluetasolla. Koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat kansalaisia lähinnä, ne ovat strategisesti hyvässä asemassa vastaamaan yhdessä muiden paikallisten toimijoiden kanssa alueellaan eri kulttuureja edustavien ryhmien tarpeisiin ja vaatimuksiin sekä edistämään entistä laajempaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua.

10.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi käynnistää avoin vuoropuhelu yhteiskunnan eri ryhmien tai osien kanssa. Tämän jälkeen ne voisivat edistää ja tukea näiden ryhmien välistä kommunikaatiota, järjestää tapaamisia sekä valistaa ihmisiä organisoimalla luentoja, festivaaleja, näyttelyitä ja muuta toimintaa. Paikallis- ja alueviranomaiset voisivat käynnistää avoimen keskustelun, jossa ne yksilöiden ja ryhmien vapautta ja oikeuksia kunnioittaen olisivat itse puolueettomassa roolissa ja toimisivat siten yksinomaan välittäjinä tarjoten mahdollisesti ”neuvontapalveluja” (tiedotus, hankkeet).

11.

katsoo, että maahanmuuttajilla olisi oltava mahdollisuus äänestää paikallisissa, alueellisissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa.

12.

kannustaakin asianomaisia viranomaisia ja poliittisia ryhmiä edistämään maahanmuuttajien osallistumista ja siten helpottamaan yhteiskuntaan integroitumista.

13.

katsoo, että kotouttamisen onnistuminen edellyttää kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kansalaisia lähimpinä viranomaistahoina paikallis- ja alueviranomaiset voivat edistää vastavuoroista tunnustamista ja aktiivista osallistumista kulttuurienväliseen vuoropuheluun.

14.

suosittelee, että Euroopan unioni varmistaa oman toimivaltansa rajoissa selkeät puitteet ja edellytykset onnistuneelle kotouttamiselle, mutta myöntää samalla, että maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että toissijaisuusperiaatetta on kunnioitettava.

15.

huomauttaa tarpeesta luoda ja tukea maahanmuuttajien (tavanomaisten hallinnollisten ongelmien lisäksi tulevien) käytännön ongelmien ratkaisemiseksi rakenteita (keskitettyjä palvelupisteitä), joista etenkin vasta maahan saapuneet saisivat hyödyllistä tietoa.

16.

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat monissa jäsenvaltioissa kotouttamispolitiikkaan liittyvästä lainsäädännöstä ja sen toimeenpanosta. Siten ne ovat keskeisessä asemassa, kun on kyse maahanmuuttajien kotouttamisesta. Jäsenvaltioiden järjestelmien erot ja kunkin jäsenvaltion maantieteellinen sijainti, perinteiset tavat sekä historialliset ja kulttuuriset ominaispiirteet on otettava huomioon yhteisiä EU-puitteita laadittaessa, kohdassa 14 todetun mukaisesti. Tämän vuoksi myös paikallis- ja alueviranomaisten tulisi soveltaa erityisolojensa mukaista integrationistista mallia.

17.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat usein mukana määrittelemässä kotouttamispolitiikan eri osa-alueiden tehokkuutta ja toimivuutta tavalla, jolla ne täyttävät alaan liittyvät velvollisuutensa.

18.

kehottaa nykyisiä ohjelmia tarkasteltaessa huolehtimaan riittävistä resursseista paikallis- ja aluetason kotouttamistoimien toteuttamiseksi. Paikallis- ja alueviranomaisia tulisi tukea kotouttamisprosessin hallinnassa huolehtimalla asianmukaisesta tiedotuksesta ja rahoituksesta sekä parhaiden käytänteiden kehittämisestä. Onkin suositeltavaa sisällyttää ohjelmiin osia ja toimintalinjoja, jotka mahdollistavat paikallis- ja aluetasolla maahanmuuttajien kotouttamiseksi toteutettavien hankkeiden ja toimien rahoittamisen.

19.

panee merkille Euroopan unioniin suuntautuvan voimakkaan muuttoliikkeen. Tilanne edellyttääkin kulttuuriin liittyvän yhteistyön ja vuoropuhelun tehostamista sen varmistamiseksi, etteivät kulttuurierot johda epäsopuun vaan muodostuvat kehitystä edistäväksi välineeksi ja keinoksi vahvistaa suvaitsevaisuutta sekä yhdistää eri väestöryhmät monikulttuuriseksi, keskinäiseen kunnioitukseen ja yhteisvastuuseen pohjautuvaksi Euroopaksi.

20.

kehottaa voimistamaan ponnisteluja laittoman maahanmuuton hallintaa koskevan yhteisen EU-politiikan laatimiseksi. Monet laittoman maahanmuuton oikeudelliset näkökohdat eivät kuulu paikallisviranomaisten toimivaltaan, mutta ilmiön sosiaaliset seuraukset tuntuvat ennen kaikkea paikallis- ja aluetasolla. Paikallis- ja aluetason kuulemiseksi aihetta koskevia yhteisiä toimintalinjoja laadittaessa ja laittomaan muuttoliikkeeseen liittyvien erityisongelmien ratkaisemiseksi tulisi löytää keinoja ja toteuttaa toimia kulttuurienvälisen vuoropuhelun puitteissa.

21.

uskoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erityisrooli muuttoliikepolitiikassa, koska ne vastaavat monien kotouttamisen onnistumisen kannalta tärkeiden palvelujen, kuten asunto, terveydenhuolto, koulutus, ohjelmat käytännön taitojen ja kielitaidon hankkimiseksi jne., tarjoamisesta. Tästä syystä alue- ja paikallisviranomaiset joutuvat myös ensimmäisinä tekemisiin näihin asioihin liittyvien ongelmien kanssa.

22.

huomauttaa, että etenkin paikallistasolla kotouttamisprosessi kattaa joskus useita sukupolvia. Komitea pitääkin erittäin tärkeänä ja täysimääräisen eurooppalaiseen yhteiskuntaan osallistumisen ennakkoehtona, että paikallis- ja alueviranomaiset tarjoavat tilaisuuden integroitua tehokkaasti rakenteellisessa, sosiaalisessa, taloudellisessa ja kulttuurisessa mielessä sekä ehkäisevät uusien tulokkaiden syrjintää ja edistävät heidän oikeuksiaan ja keinojaan hyödyntää resursseja, hankkia työtä ja käyttää palveluja. Jäsenvaltioiden säätelemä pääsy tavanomaisille työmarkkinoille on ratkaisevan tärkeää.

23.

suosittelee, että jokainen jäsenvaltio puntaroi mahdollisuuksia luoda paikallis- ja alueviranomaisten verkko yhteistyön lisäämiseksi, jotta muuttovirtoja voitaisiin hallita tehokkaasti ja maahanmuuttajat voitaisiin integroida kohdennetusti paikallis- ja alueviranomaisten edistämin paikallisin hankkein.

24.

toteaa, että Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi 2008 edistää erilaisten kulttuurien ymmärtämistä ja antaa siten merkittävän sysäyksen maahanmuuttajataustaisten ihmisten integroitumiselle. Komission tulisi pohtia, voitaisiinko tietoisuutta lisätä ja kulttuurisen monimuotoisuuden rikastuttavaa vaikutusta korostaa viettämällä vuosittain integraation ja kulttuurienvälisen suvaitsevaisuuden eurooppalaista teemapäivää.

25.

suosittelee, että luodaan olosuhteet, jotka edistävät maahanmuuttajaperheiden ja paikallisten perheiden välisiä yhteyksiä sekä maahanmuuttajaperheiden kotoutumista paikallisiin yhteisöihin. Keinona tulee olla sellaisten integroitujen, maahanmuuttajien aktiivisen osallistumisen avulla laadittujen ohjelmien toteuttaminen, joihin sisältyy rakennetun ympäristön ja kaupunkisuunnittelun parantaminen, palvelujen luominen, ympäristön laadun kohentaminen ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen. Komitea huomauttaa, että jäsenvaltioissa kuluneina vuosina saatuja kokemuksia mahdollisuuksista järjestää asuntoja (maahanmuuttajille) on tarpeen tutkia ja koota edelleen. Erityishuomiota tulee kiinnittää kokemuksiin elvytysohjelmien toteuttamisesta maahanmuuttajien asuinalueilla.

26.

kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään olemassa olevia mahdollisuuksia saada EU-rahoitusta maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten avustamiseen työllistymisessä, sosiaali- ja terveyspalvelujen hyödyntämisessä sekä asunnon hankinnassa. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi varmistaa julkisten palvelujen sekä koulutus- ja opetusohjelmien laatu ja määrä. Elämänlaatu kaupungeissa tulisi samoin varmistaa huolehtimalla tehokkaasta kaupunkisuunnittelusta ja asianmukaisesta asumispolitiikasta kaupunkialueiden rappeutumisen torjumiseksi ja toteuttamalla tehokkaita ohjelmia rappeutuneiden kaupunkialueiden elvyttämiseksi.

27.

kiinnittää huomiota siihen, että myös maahanmuuttajat voivat vastaanotto- ja kotouttamishankkeiden sekä vakituisen työn puuttuessa päätyä hyväksikäyttö- ja rikollisverkostoihin sekä itse tahtoen tai tahtomattaan syyllistyä rikoksiin, mikä voi myöhemmin aiheuttaa turvallisuuteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä ongelmia.

28.

ehdottaa, että jäsenvaltiot pyrkivät yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten sekä talous- ja yhteiskuntaelämää edustavien kumppaneiden kanssa parantamaan maahanmuuttajien työnsaantimahdollisuuksia toimivaltansa puitteissa ja torjumaan syrjintää työmarkkinoilla. Jäsenvaltioiden on kerrottava maahanmuuttajille tarjolla olevista mahdollisuuksista ja kannustettava heitä valmistautumaan työpaikkaa varten toteuttamalla myös räätälöityjä täydennyskoulutusohjelmia.

29.

katsoo, että osallisuudentunteen kehittyminen alkaa kouluissa ja että vastaanotto- ja kotouttamisohjelmia voidaan kehittää kaikissa jäsenvaltioiden esikoulu-, koulutus- ja yliopistojärjestelmissä.

30.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi korostaa koulutuksen asemaa ja merkitystä tärkeänä keinona edistää monimuotoisuuden tiedostamista.

31.

kehottaa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota maahanmuuttajien kulttuuriseen, kielelliseen ja älylliseen potentiaaliin, joka on Euroopan unionille erittäin tärkeää globaalistuvassa maailmassa.

32.

korostaa tarvetta tukea opetusta, jossa keskitytään edistämään keskinäistä ymmärtämistä. Tämän saavuttamiseksi koulujen opetussuunnitelmia tulisi sopeuttaa heijastamaan Euroopan unionin monikulttuurista ympäristöä ja monikulttuurisen vuoropuhelun aktiivisen tukemisen periaatetta.

33.

korostaa painokkaasti vieraiden kielten opetusta ja monikielisyyden kehittämisen aloittamista jo esikouluiässä. Komitea korostaa isäntämaan ja oman asuinalueen kielen hyvän taidon merkitystä ja ehdottaakin, että kehitettäisiin asianmukaisia tukitoimenpiteitä ja oppimismahdollisuuksia sekä kouluissa että — maahanmuuttajien eri ikäryhmille — muualla kuin kouluympäristössä.

34.

on yhtä mieltä siitä, että vuoropuhelua uskonnollisten yhteisöjen, yhdistysten ja kulttuurin muiden toimijoiden kesken on rohkaistava. Euroopan unionissa elävien on tarpeen tuntea ja ymmärtää paremmin sekä Euroopan unioniin kuuluvia että muita maita sekä niiden historiaa ja kulttuuria. Maahanmuuttajille ja paikallisille ihmisille tulee tarjota myönteistä Eurooppa-opetusta: yhteisten arvojen ja yhteisen historian tunteminen, kulttuurien vuorovaikutus, samankaltaiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet ja velvollisuudet.

35.

ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset sitoutuvat edistämään kulttuurienvälisten seikkojen tiedostamista paikallis- ja alueviranomaisten henkilöstön ja julkisten palvelujen muiden toimittajien parissa ja edistävät maahanmuuttajataustaisten ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien asianmukaista osuutta näiden tahojen henkilöstössä.

36.

uskoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat osaltaan kehittää ulkomaisten opiskelijoiden kannalta myönteistä ympäristöä, jotta opiskelijat voivat luoda yhteyksiä opiskelukaupunkiinsa vaikka kyseessä olisi lyhytkin oleskelu.

37.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamaan tiiviissä yhteistyössä paikallisten viestimien sekä kulttuurialan organisaatioiden ja yhdistysten kanssa paikallisia ja alueellisia tiedotuskampanjoita, joilla tavoitetaan erityisesti muita heikommassa asemassa olevat ryhmät sekä varmistetaan samalla tarjolla olevien mahdollisuuksien mahdollisimman täydellinen hyödyntäminen.

38.

pitää paikallisia viestimiä tärkeänä kanavana tiedottaa mahdollisimman objektiivisesti Euroopan monikulttuuristen yhteiskuntien tilanteesta ja todellisuudesta ja näin ollen yhtäältä vahvistaa sekä vastaanottavan valtion väestön sopeutuvuutta (edistää kulttuurienvälisyyden tiedostamista ja ymmärtämistä sekä muuttoliikkeen hyväksymistä) että toisaalta kannustaa maahanmuuttajia kotoutumaan ja kunnioittamaan isäntämaan ja Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden kulttuureja, perinteitä, tapoja ja kieliä.

39.

ehdottaa toimien kohdistamista paikallisiin ja alueellisiin sidosryhmiin, hajautetuin tapahtumin. Lisäksi tulee edistää tapahtumien asianmukaista esilläoloa alueellisissa viestimissä. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi korostaa tiedotusvälineiden selkeää asemaa yhdenvertaisuuden ja molemminpuolisen ymmärryksen tukemisessa sekä ylläpitää kulttuurien vuoropuhelulle suotuisia olosuhteita.

40.

panee merkille, että on välttämätöntä edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua palvelevien uusien tilojen (erilaiset sähköiset ympäristöt, erityiset kahvilat, puisto- ja toritapahtumat) perustamista, ja ehdottaa, että tuetaan kaupunkikeskusteluja, dialogia, kieltenopetusta, kansalaisuuskursseja, työllisyyssuunnitelmia, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin liittyvää kurssitusta, syrjinnäntorjuntasuunnitelmia jne. sekä varmistetaan paikallistasolla järjestelmällinen kokemustenvaihto sekä uusien lähestymistapojen, onnistumisten ja epäonnistumisten seuranta.