22.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/1

(1)

Hyväksymällä direktiivin 2002/59/EY (4) Euroopan unioni lisäsi keinojaan ehkäistä tilanteita, jotka uhkaavat ihmishengen turvallisuutta merellä sekä meriympäristön suojelua.

(2)

Koska tämä direktiivi koskee direktiivin 2002/59/EY muuttamista, useimmat siihen sisältyvät velvoitteet eivät koske jäsenvaltioita, joilla ei ole merenrantaa eikä merisatamia. Näin ollen Itävaltaa, Tšekkiä, Unkaria, Luxemburgia tai Slovakiaa koskevat ainoastaan ne velvoitteet, jotka koskevat näiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä jatkuvuuden varmistamiseksi meriliikenteen ja muiden liikennemuotojen välisten hallintapalvelujen/ohjauspalvelujen, erityisesti jokiliikenteen tiedotuspalvelujen osalta.

(3)

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden, jotka ovat rannikkovaltioita, olisi voitava vaihtaa tietoja, joita niille kertyy, kun ne toteuttavat alusliikenteen seurantatehtäviä lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla. Komission yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa kehittämä yhteisön tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet, jäljempänä ’SafeSeaNet-järjestelmä’, käsittää tiedonvaihtoverkon sekä aluksia ja niiden lasteja koskevien tärkeimpien käytettävissä olevien tietojen esittämisen standardoidussa muodossa (saapumisilmoitukset ja muut ilmoitusjärjestelmiin tehtävät ilmoitukset). Järjestelmän avulla voidaan paikantaa alukset ja toimittaa kaikille viranomaisille tarkat ja ajan tasalla olevat tiedot Euroopan vesillä liikkuvista aluksista, niiden liikkeistä ja vaarallisista tai ympäristöä pilaavista lasteista sekä merellä sattuneista vaaratilanteista.

(4)

Jotta voitaisiin varmistaa kerättyjen tietojen hyödyntäminen käytännössä, on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi ja vaihtamiseksi tarvittavat, kansallisten viranomaisten käyttöön ottamat järjestelmät integroidaan SafeSeaNet-järjestelmään.

(5)

Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti ilmoitettavista ja vaihdettavista tiedoista erityisen tärkeitä ovat tarkat tiedot meritse kuljetettavien vaarallisten tai ympäristöä pilaavien tavaroiden ominaisuuksista. Viimeaikaiset merionnettomuudet ovat osoittaneet, että rannikkovaltioiden viranomaisten olisi saatava helpommin tiedot meritse kuljetettavien öljytuotteiden ominaisuuksista, mikä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan valita sopivimmat öljyntorjuntatekniikat; hätätilanteessa viranomaisilla olisi myös oltava suora yhteys toiminnanharjoittajiin, joilla on parhaat tiedot kuljetetuista tavaroista.

(6)

Ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa tarkoitetut alusten automaattiset tunnistusjärjestelmät (Automatic Identification System, AIS) parantavat mahdollisuuksia seurata aluksia, mutta ennen kaikkea ne parantavat alusten turvallisuutta vilkkaasti liikennöidyillä väylillä. Sen vuoksi direktiivissä 2002/59/EY annetaan säännökset AIS:sta. Koska on tapahtunut suuri määrä yhteentörmäyksiä, joissa on ollut osallisina kalastusaluksia, joita kauppa-alukset eivät selvästikään ole havainneet tai jotka eivät ole havainneet lähellään olevia kauppa-aluksia, on erittäin toivottavaa, että tämä toimenpide laajennettaisiin koskemaan myös yli 15 metrin pituisia kalastusaluksia. Euroopan kalatalousrahastosta voidaan myöntää rahoitusta AIS:n kaltaisten turvallisuuslaitteiden asentamiseksi kalastusaluksille.

(7)

Velvoite asentaa AIS olisi tulkittava siten, että AIS on myös pidettävä aina toiminnassa, paitsi jos kansainvälisissä säännöissä tai määräyksissä edellytetään navigointitietojen suojaamista.

(8)

Olisi tutkittava synergiamahdollisuuksia automaattisen tunnistusjärjestelmän ja yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa käytettävien paikannus- ja viestintäjärjestelmien, kuten alusten satelliittiseurantajärjestelmän, välillä. Tätä varten komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tutkittava, voidaanko AIS:t integroida yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä käytettäviin paikannus- ja viestintäjärjestelmiin, ja määriteltävä yksityiskohtaiset säännöt tällaisen integroinnin toteuttamiselle. Selvitettäessä mahdollisuuksia näiden järjestelmien integrointiin olisi otettava huomioon kalastuslaivastojen valvontaan liittyvät tarpeet ja vaatimukset, erityisesti lähetettyjen tietojen turvaaminen ja luottamuksellisuus.

(9)

Direktiivissä 2002/59/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä sellaisia aluksia kohtaan, jotka voivat aiheuttaa vaaraa käyttäytymisensä tai kuntonsa takia. Tällaisten alusten luetteloon olisi syytä lisätä alukset, jotka eivät ole esittäneet riittävää vakuutusta tai rahavakuutta, sekä alukset, joiden osalta luotsit tai satamaviranomaiset ovat ilmoittaneet ilmeisistä poikkeavuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle.

(10)

Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti poikkeuksellisen huonojen sääolosuhteiden aiheuttamien vaarojen osalta olisi syytä ottaa huomioon myös jään mahdollisesti aiheuttamat vaarat merenkululle. Jos jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen katsoo pätevän säätietopalvelun toimittamien jääennusteiden perusteella, että sääolosuhteet vaarantavat vakavasti ihmishenkien turvallisuuden tai aiheuttavat vakavan ympäristön pilaantumisvaaran, sen olisi ilmoitettava asiasta niiden alusten päälliköille, jotka ovat sen toimivaltaan kuuluvalla alueella tai jotka aikovat saapua kyseisellä alueella sijaitsevaan satamaan tai lähteä tällaisesta satamasta. Tämän viranomaisen olisi voitava toteuttaa kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet ihmishenkien turvaamiseksi merellä ja ympäristön suojelemiseksi.

(11)

Direktiivissä 2002/59/EY säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on merionnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi laadittava suunnitelmat, jotka mahdollistavat sen, että merihätään joutuneet alukset voidaan tarvittaessa ottaa vastaan niiden satamissa tai jollain muulla suojaisalla alueella parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Kun otetaan huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön 13 päivänä joulukuuta 2003 annettuun päätöslauselmaan A.949(23), jäljempänä ’IMO:n päätöslauselma A.949(23)’, liitetyt avun tarpeessa olevien alusten suojapaikoista annetut ohjeet, jotka on hyväksytty direktiivin 2002/59/EY antamisen jälkeen ja jotka koskevat avun tarpeessa olevia aluksia silloin, kun tapaukseen ei liity hengenvaaraa, eikä niinkään merihätään joutuneita aluksia, mainittua direktiiviä olisi kuitenkin muutettava vastaavasti.

(12)

IMO:n päätöslauselman A.949(23) perusteella sekä komission, Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, ja jäsenvaltioiden yhteisesti toteuttaman työn pohjalta on tarpeen määritellä suojapaikkoja koskevien suunnitelmien pakolliset osat, jotta voidaan varmistaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevien suunnitelmien yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano ja selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksien soveltamisalaa.

(13)

IMO:n päätöslauselman A.949(23) olisi oltava pohjana jäsenvaltioiden laatimille suunnitelmille, joiden avulla avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamiin uhkiin voitaisiin vastata tehokkaasti. Arvioidessaan tällaisiin uhkiin liittyviä riskejä jäsenvaltiot voivat erityisolosuhteidensa vuoksi ottaa kuitenkin huomioon muita tekijöitä, kuten meriveden käyttö juomaveden valmistukseen ja sähkön tuottaminen.

(14)

Kun alus on avun tarpeessa, on mahdollisesti tehtävä päätös kyseisen aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan. Asianomaisen viranomaisen olisi tätä varten tehtävä tilanteesta ennakkoarviointi sovellettavaan suojapaikkasuunnitelmaan sisältyvien tietojen pohjalta.

(15)

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa olisi myös kuvattava yksityiskohtaisesti hälytyksen tekemiseen ja kyseessä olevan tilanteen hoitamiseen liittyvä päätöksentekoketju. Suunnitelmassa olisi mainittava selvästi asianomaiset viranomaiset ja niiden toimivaltuudet sekä selostettava, kuinka osapuolten välinen viestintä on järjestetty. Sovellettavilla menettelyillä olisi taattava, että asianmukainen päätös, joka perustuu toimivaltaisen viranomaisen käytössä olevaan asiantuntemukseen ja riittäviin tietoihin, voidaan tehdä nopeasti.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi suunnitelmia laatiessaan kerättävä tietoa rannikollaan sijaitsevista mahdollisista suojapaikoista, jotta toimivaltainen viranomainen voi merellä tapahtuneen onnettomuuden tai vaaratilanteen jälkeen osoittaa selkeästi ja nopeasti alueet, jotka sopivat parhaiten avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoon. Tällaisiin tietoihin olisi sisällytettävä kuvaus mahdollisten suojapaikkojen tietyistä ominaispiirteistä sekä käytettävissä olevista laitteista ja kalustosta, joilla voidaan helpottaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoa tai torjua onnettomuuden tai pilaantumisen seurauksia.

(17)

On tärkeää, että luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka päättävät alusten vastaanotosta suojapaikkaan, sekä viranomaisista, jotka vastaavat hälytysten vastaanotosta ja käsittelystä, julkaistaan asianmukaisesti. Lisäksi voisi olla hyödyllistä, että olennaiset tiedot olisivat merellä suoritettaviin avustustoimiin osallistuvien tahojen, myös meripelastus- ja hinausyritysten, käytettävissä ja sellaisten naapurijäsenvaltioiden viranomaisten saatavilla, joihin merellä tapahtuva hätätilanne voi vaikuttaa.

(18)

Alusten seurantaan ja reittijakoon liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on erityisesti antaa jäsenvaltioille ajantasaista tietoa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä liikkuvista aluksista ja parantaa siten jäsenvaltioiden mahdollisuuksia ehkäistä tarvittaessa mahdollisia vaaratilanteita. Tietojenvaihdolla voidaan parantaa kerätyn tiedon laatua ja helpottaa sen käsittelyä.

(19)

Jäsenvaltiot ja komissio ovat direktiivin 2002/59/EY mukaisesti edistyneet merkittävästi sähköisessä muodossa tapahtuvan tietojenvaihdon yhdenmukaistamisessa, erityisesti vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden kuljetusten osalta. SafeSeaNet-järjestelmää on kehitetty vuodesta 2002 lähtien, ja siitä olisi nyt tehtävä koko yhteisön viiteverkko.

(20)

Uusissa teknologioissa ja erityisesti niiden avaruussovelluksissa, joita ovat muun muassa alusten seuraaminen lähettimien avulla, kuvantamisjärjestelmät ja maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS), saavutettu edistys mahdollistaa nykyisin alusliikenteen seurannan laajentamisen avomerelle ja siten Euroopan vesien kattavamman valvonnan, myös pitkän kantaman tunnistus- ja -seurantajärjestelmien (LRIT) avulla. Jotta voitaisiin varmistaa, että tällaisista välineistä tulee keskeinen osa direktiivillä 2002/59/EY perustettua alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmää, työ on toteutettava yhteisön yhteistyönä.

(21)

Jotta voitaisiin varmistaa, että direktiivin 2002/59/EY nojalla kerättyä meriturvallisuutta koskevaa tietoa hyödynnetään optimaalisesti ja yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella, komission olisi tarvittaessa voitava käsitellä ja hyödyntää tätä tietoa sekä luovuttaa sitä jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

(22)

Equasis-järjestelmän kehittäminen on osoittanut, kuinka tärkeää on edistää meriturvallisuuskulttuuria etenkin meriliikenteen harjoittajien piirissä. Komission olisikin voitava myötävaikuttaa siihen, että kaikkea meriturvallisuuden kannalta tärkeää tietoa levitetään erityisesti kyseisen järjestelmän avulla.

(23)

Meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (5) keskitetään meriturvallisuutta, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevassa yhteisön lainsäädännössä perustettujen komiteoiden tehtävät. Nykyinen komitea olisi sen vuoksi korvattava COSS-komitealla.

(24)

On myös syytä ottaa huomioon asiaa koskevien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen muutokset.

(25)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(26)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa direktiiviä 2002/59/EY siihen liittyvien kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtävien muutosten soveltamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa kyseisen direktiivin muita kuin keskeisiä, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(27)

Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (7) mukaisesti virasto tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille tarvittavaa tukea direktiivin 2002/59/EY täytäntöönpanossa.

(28)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(29)

Sen vuoksi direktiivi 2002/59/EY olisi muutettava,

(1)

Korvataan 2 artiklan 2 kohdan johdantolause seuraavasti:

”Ellei toisin säädetä, tätä direktiiviä ei sovelleta:”

(2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

(3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Automaattisten tunnistusjärjestelmien (AIS) käyttö kalastusaluksissa

Kaikkiin kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituisiin kalastusaluksiin, jotka purjehtivat jäsenvaltion lipun alla ja jotka on rekisteröity yhteisössä tai jotka toimivat jäsenvaltion sisäisillä tai ulkoisilla aluevesillä taikka jotka purkavat saaliinsa jäsenvaltion satamassa, on liitteessä II olevan I osan 3 kohdan aikataulua noudattaen asennettava A-luokan automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS), joka täyttää IMO:n asettamat suoritusarvovaatimukset.

Automaattisella tunnistusjärjestelmällä varustettujen kalastusalusten on pidettävä järjestelmänsä toiminnassa aina. Poikkeuksellisissa olosuhteissa AIS voidaan kytkeä pois päältä, mikäli aluksen päällikkö katsoo, että se on tarpeen aluksen turvallisuuden kannalta.”

(4)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Laivaajan velvollisuudet

Vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita ei saa jäsenvaltion satamassa tarjota kuljetettavaksi tai lastata mihinkään alukseen sen koosta riippumatta, ellei aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle ole tehty ilmoitusta, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:

Laivaajan velvollisuus on toimittaa aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle tällainen ilmoitus ja varmistaa, että kuljetettavaksi tarjottu lasti todella vastaa ensimmäisen kohdan mukaisesti ilmoitettua lastia.”

(5)

Lisätään 16 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

(6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

Toimenpiteet vaarallisissa jääolosuhteissa

1.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että jäätilanteen takia ihmishenkien turvallisuus merellä on vakavasti uhattuna tai jäsenvaltioiden tai muiden valtioiden meri- tai rannikkoalueiden suojeluun kohdistuu vakava vaara:

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännösten soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden on jäätilannetta koskevien tietojen osalta perustuttava jäsenvaltion hyväksymän pätevän säätietopalvelun antamiin jää- ja säätiedotuksiin.”

(7)

Lisätään 19 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tätä varten niiden on toimitettava pyynnöstä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 12 artiklassa tarkoitetut tiedot.”

(8)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottaminen suojapaikkoihin

1.   Luvan myöntäminen avun tarpeessa olevalle alukselle saapua suojapaikkaan tai sen epääminen edellyttää 20 a artiklassa tarkoitetun suunnitelman perusteella suoritettavaa tilanteen ennakkoarviointia ja toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on kokoonnuttava säännöllisesti vaihtamaan kokemuksia ja kehittämään tämän artiklan nojalla toteutettavia toimenpiteitä. Ne voivat kokoontua milloin tahansa, jos erityiset olosuhteet sitä edellyttävät.”

(9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”20 a artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevat suunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava suunnitelmat siitä, miten ne voivat torjua lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamia uhkia.

2.   Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien laatimista on kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, ja suunnitelmat on laadittava IMO:n päätöslauselmien A.949(23) ja A.950(23) pohjalta; suunnitelmien on sisällettävä vähintään seuraavat seikat:

3.   Jäsenvaltioiden on julkaistava 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen nimi sekä hälytysten vastaanottoon ja käsittelyyn nimettyjen viranomaisten nimet.

Jäsenvaltioiden on pyydettäessä toimitettava olennaiset tiedot suunnitelmista naapurijäsenvaltioilleen.

Kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa kuvattuja menettelyjä, niiden on varmistettava, että olennaiset tiedot ovat toimintaan osallistuvien tahojen saatavilla.

Edellä toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti tietoja saavien on noudatettava salassapitovelvollisuutta, jos jäsenvaltiot sitä vaativat.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … (9) tämän artiklan soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet.”

(10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

SafeSeaNet-järjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava kansallisia tai paikallisia merenkulun tiedonhallintajärjestelmiä tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen käsittelyä varten.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti perustettujen järjestelmien on mahdollistettava vastaanotettujen tietojen operatiivinen hyödyntäminen, ja niiden on erityisesti täytettävä 14 artiklassa asetetut vaatimukset.

3.   Varmistaakseen tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen asianmukaisen vaihdon jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja tallentamiseksi perustetut kansalliset tai paikalliset järjestelmät voidaan liittää SafeSeaNet-järjestelmään. Komissio varmistaa, että SafeSeaNet-järjestelmä on toiminnassa ympärivuorokautisesti.”

(11)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

(12)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen käsittely ja hallinta

1.   Komissio varmistaa tarvittaessa, että tämän direktiivin nojalla kerätyt tiedot käsitellään ja hyödynnetään sekä luovutetaan jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

2.   Tarpeen vaatiessa komissio edistää merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen keräykseen ja luovuttamiseen käytettävien järjestelmien kehittämistä ja toimintaa etenkin Equasis-järjestelmän tai muiden vastaavien julkisten järjestelmien avulla.”

(13)

Korvataan 28 artikla seuraavasti:

”28 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (10) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1-4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

(14)

Lisätään liitteessä II olevaan I osaan kohta seuraavasti:

”3.   Kalastusalukset

Kaikki kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituiset kalastusalukset on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla seuraavan aikataulun mukaisesti:

Uudet kalastusalukset, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä, on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla … päivästä …kuuta … (9).”