52007PC0747R(01)

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 20.2.2008

KOM(2007) 747 lopullinen/2

xxx

Oikaisu – Kumoaa ja korvaa 28 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn ehdotuksen neuvoston direktiiviksi KOM(2007) 747 lopullinen. Perustelujen toissijaisuusperiaatetta koskevaa kohtaa on muutettu. Tämä oikaisu koskee kaikkia kieliversioita.

Ehdotus:

NEUVOSTON DIREKTIIVI

yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelun osalta

(komission esittämä){SEK(2007) 1554}{SEK(2007) 1555}

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTA

- Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Ehdotuksella on seuraavat tavoitteet:

- lisätä oikeusvarmuutta talouden toimijoiden ja kansallisten verohallintojen kannalta sekä vähentää niiden hallinnollista taakkaa, joka liittyy vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta koskevien sääntöjen asianmukaiseen soveltamiseen

- vähentää vakuutus- ja rahoituspalvelujen tarjoajien kustannuksiin kätkeytyvän alv:n vaikutuksia.

Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ehdotukseen sisältyvillä kolmella toimenpiteellä:

- selvennetään vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta koskevia sääntöjä

- laajennetaan oikeutta verotuksen valitsemiseen siirtämällä valintaoikeus jäsenvaltioilta talouden toimijoille

- otetaan käyttöön kustannustenjakoryhmiä, jotka antavat talouden toimijoille mahdollisuuden yhdistää investointeja ja jakaa niiden kustannukset arvonlisäverottomina ryhmän jäsenten kesken.

Sääntöjen yksinkertaistaminen

Selventämällä vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta koskevia sääntöjä pyritään yhdenmukaistamaan alv-vapauden soveltamista, lisäämään oikeusvarmuutta talouden toimijoiden kannalta sekä keventämään talouden toimijoiden hallinnollista taakkaa sääntöjen noudattamisen osalta. Sääntöjä selvennetään seuraavilta osin:

- Alv-vapauden soveltamisehtojen lähtökohtana käytetään objektiivisia taloudellisia perusteita, jolloin niitä ei tulkita kansallisten yksityisoikeudellisten käsitteiden pohjalta, koska tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että ehtoja tulkitaan ja sovelletaan eri tavalla eri jäsenvaltioissa (esimerkkinä mainittakoon, että vakuutuksen on kohdistuttava riskiin ja tarjottava korvaus tai etuus). Objektiivisilla taloudellisilla perusteilla varmistetaan lisäksi, että alv-vapautus koskee myös myöhemmin kehitettäviä palveluja, jos ne ovat kyseisten perusteiden mukaisia.

- Uusissa säännöissä otetaan käyttöön periaate, jonka mukaan vapautus koskee vakuutus- tai rahoituspalvelun jokaisen sellaisen osan tarjontaa, joka muodostaa erillisen kokonaisuuden ja jolla on verosta vapautetun palvelun erityinen ja olennainen luonne.

- Vakuutus- ja rahoituspalveluja varten otetaan käyttöön yhteinen ja yhdenmukainen välityksen määritelmä.

- Uusilla määritelmillä lisätään myös yhdenmukaisuutta sisämarkkinasääntöjen kanssa (esimerkiksi sijoitusrahastojen osalta), silloin kun se on mahdollista.

Direktiiviehdotuksen ohella annetaan asetusehdotus, jossa on ei-tyhjentävä luettelo tapauksista, jotka kuuluvat vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapauden piiriin tai jäävät sen ulkopuolelle.

Verotusta koskeva valintaoikeus

Laajennettu verotusta koskeva valintaoikeus merkitsee sitä, että talouden toimija saa itse päättää, onko se kokonaan verovelvollinen. Jos se käyttää tätä oikeutta, se voi vähentää tuotantopanoksiin sisältyvän alv:n investoinneistaan kuten muutkin talouden toimijat. Näin rahoitusalalle luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä ei ole aiemmin ollut mahdollista, koska hyvin harvat jäsenvaltiot ovat antaneet tämän valintaoikeuden yrityksille, ja lisäksi ne ovat antaneet sen eri ehdoin.

Samalla jäsenvaltioille annetaan riittävästi liikkumavaraa, jotta ne voivat itse määritellä valintaoikeuteen sovellettavat säännöt ja mukauttaa tämän oikeuden kansallisiin verovalvonnan rakenteisiin. Täytäntöönpanosäännöksiä voidaan tarvittaessa laatia myös yhteisön tasolla alv-direktiivin 397 artiklan nojalla.

Kustannusten jakaminen

Ehdotettu kustannustenjakomalli antaa erityisesti pienille talouden toimijoille mahdollisuuden tehdä investointeja (esimerkiksi erikoistuneen henkilökunnan tarvitsemaan tietokonetekniikkaan) ryhminä, jotka voivat tehdä hankinnat paremmilla markkinaehdoilla ja jakaa ne arvonlisäverottomina ryhmän jäsenten kesken.

- Yleinen tausta

Verosta vapautettujen vakuutus- ja rahoituspalvelujen vanhentuneet määritelmät ovat johtaneet siihen, että jäsenvaltiot ovat tulkinneet ja soveltaneet niitä epäjohdonmukaisesti. Sidosryhmät joutuvat erilaisten hallintokäytäntöjen vuoksi oikeudellisesti mutkikkaaseen tilanteeseen, joka aiheuttaa epävarmuutta talouden toimijoiden ja veroviranomaisten keskuudessa. Tämä oikeudellinen epävarmuus on yhä useammin johtanut oikeusjuttuihin ja lisännyt hallinnollisia kustannuksia, joita koituu toimijoille ja hallinnoille verovapautusten soveltamisesta. Sen vuoksi on tarpeen selventää vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta koskevia sääntöjä, jotta voidaan lisätä oikeusvarmuutta ja vähentää toimijoille ja hallinnoille aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia. Tätä päätelmää tukevat myös vuonna 2006 toteutettu sidosryhmien julkinen kuuleminen ja komission teettämä riippumaton tutkimus ”Study to increase the Understanding of the Economic Effects of the VAT Exemption for Financial and Insurance Services”.

Toinen ongelma on vakuutus- ja rahoituspalvelujen kustannusrakenteeseen kätkeytyvä alv. Kaikki rahoitus- ja vakuutuspalvelualan toimijat pyrkivät parantamaan kilpailukykyään, koska ne joutuvat käymään yhä kovempaa kilpailua paitsi toistensa kanssa, kun kehitys kulkee kohti yleiseurooppalaisia yhtenäismarkkinoita, myös EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden toimijoiden kanssa. Alalla tapahtuneeseen konsolidointiin on suurelta osin vaikuttanut tehokkuuden tarve, mutta kustannusten vähentämiseen tähtäävät strategiat saavat eri ilmenemismuotoja. Näitä muutoksia on vauhdittanut laajemman sääntelyjärjestelmän kehittäminen Euroopan yhdentyneitä rahoituspalvelumarkkinoita varten rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman mukaisesti. Sääntelyjärjestelmällä lisätään vakuutus- ja rahoituspalvelujen tarjoajien välistä kilpailua tasapuolistamalla yhä enemmän niiden toimintaedellytyksiä. Tässä tilanteessa talouden toimijat ovat kehittäneet erilaisia menetelmiä parantaakseen omaa kilpailukykyään. Yleisimpiä niistä ovat seuraavat perusmenetelmät:

- toimintojen ulkoistaminen (jolla pyritään pienentämään hallinto- ja työvoimakustannuksia; esimerkiksi osakkeiden säilytys, hallinnolliset tehtävät jne.)

- toimintojen yhdistäminen (jonka tavoitteena on kustannusten jakaminen; esimerkiksi tietokonejärjestelmien ja ohjelmien kehittäminen yhteisesti useita pankkeja varten sekä sellaisten luottoprosessia tehostavien ”luottotehtaiden” (”credit factories”) perustaminen, joka voi liittyä konsolidointiin tai joka voidaan toteuttaa sen pohjalta)

- alihankinta (ylimääräisen jakeluportaan lisääminen rahoitustuotteita tai vakuutuksia varten).

Nämä menetelmät merkitsevät sitä, että arvoa tuotetaan vähemmän organisaation sisäisesti, mutta sen sijaan sitä tuottavat riippumattomat kolmannet osapuolet vakuutus- ja rahoitustuotteiden toimittajille suoritettavina palveluina. Tämä aiheuttaa sen ongelman, että kyseiset palvelut eivät enää kuulu rahoitus- ja vakuutuspalvelujen alv-vapauden piiriin, minkä vuoksi niistä laskutetaan arvonlisäverollisina. Asiakas ei useinkaan voi vähentää tätä alv:a, koska sillä ei ole vähennysoikeutta sen vuoksi, että se tarjoaa itse verottomia vakuutus- ja rahoituspalveluja. Tällaisesta vähennyskelvottomasta alv:sta tulee osa kustannuksia. Ehdotuksessa onkin säännöksiä, joilla lievennetään tätä kustannusvaikutusta.

- Voimassa olevat aiemmat säännökset

Alv-direktiivin 135 artiklan 1 kohdan a–g alakohta ja 137 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta.

- Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Uusilla määritelmillä lisätään johdonmukaisuutta sisämarkkinasääntöjen kanssa (esimerkiksi sijoitusrahastojen, luottokelpoisuusluokituksen ja johdannaisten osalta), silloin kun se on mahdollista.

Ehdotus on osa sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseen tähtäävää komission strategiaa (asiakirjan KOM(2006) 690 kohta 66). Näistä yksinkertaistuksista hyötyvät sekä talouden toimijat että jäsenvaltioiden veroviranomaiset. Hyödyt eivät kuitenkaan ole kvantifioitavissa.

Ehdotuksella lisätään oikeusvarmuutta ja kevennetään talouden toimijoiden ja kansallisten veroviranomaisten hallinnollista taakkaa. Myönteisen kustannusvaikutuksensa vuoksi ehdotuksen ei pitäisi vaikuttaa haitallisesti vakuutus- ja rahoituspalvelujen vähittäishintoihin.

Kuulemiset ja vaikutusten arviointi

- Intressitahojen kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Dublinissa joulukuussa 2004 pidetty Fiscalis-seminaari, johon osallistui vakuutus- ja rahoituspalvelualan ja jäsenvaltioiden veroviranomaisten edustajia.

Brysselissä 11. toukokuuta 2006 pidetty verokonferenssi, johon osallistui vakuutus- ja rahoituspalvelualan ja jäsenvaltioiden veroviranomaisten edustajia.

Sidosryhmien julkinen kuuleminen kesäkuussa 2006.

Maaliskuussa 2007 pidetty Fiscalis-seminaari.

Pääosaston verkkosivuilla kesäkuussa 2007 julkaistut valmisteluasiakirjat, jotka sisälsivät ensimmäiset säädösluonnokset.

Sidosryhmien kanssa heinäkuussa 2007 pidetty pyöreän pöydän kokous.

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Dublinissa joulukuussa 2004 pidetyssä Fiscalis-seminaarissa analysoitiin talouden toimijoiden erilaisia ongelmakenttiä, erityisesti ulkoistamista. Sekä toimijat että jäsenvaltiot tulivat siihen tulokseen, että komission yksiköiden olisi tehtävä säädösehdotus. Seminaarin jatkoksi verotuksen ja tulliliiton pääosaston yksiköt teettivät riippumattomalla asiantuntijalla tutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää tarkemmin rahoitus- ja vakuutuspalvelujen alv-vapauden taloudellisia vaikutuksia.

Lisäksi yksiköt pitivät jäsenvaltioiden sekä sisämarkkinoiden pääosaston kanssa useita kuulemistilaisuuksia, joiden pohjalta laadittiin perusasiakirja (valmisteluasiakirja Taxud 1802/06), jossa hahmoteltiin todettuja perusongelmia ja mahdollisia teknisiä toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi. Asiakirjasta keskusteltiin sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa Brysselissä toukokuussa 2006 pidetyssä verokonferenssissa.

Maaliskuussa 2007 pidettiin toinen Fiscalis-seminaari, jonka tavoitteena oli perehdyttää kansallisten verohallintojen virkamiehet toimintaperiaatteisiin, jotka tuovat muutoksia sääntelyjärjestelmään, sekä rajatylittävää rahoitusalan yhdentymistä edistäviin taloudellisiin tekijöihin. Ohjelmassa käsiteltiin myös voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä käytännön ongelmia.

Säädösehdotuksista keskusteltiin laajasti kaikkien sidosryhmien kanssa.

Avoin kuuleminen järjestettiin Internetissä 9 toukokuuta ja 9. kesäkuuta 2006 välisenä aikana. Komissio sai sen tuloksena 82 vastausta. Tulokset ovat saatavissa seuraavasta osoitteesta:http://ec.europa.eu/taxation_customs/common/consultations/tax/article_2447_en.htm

- Asiantuntijatiedon käyttö

Lähteenä olleet tieteenalat ja asiantuntemuksen alat

Tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää tarkemmin rahoitus- ja vakuutuspalvelujen alv-vapauden taloudellisia vaikutuksia (tarjouspyynnön nro taxud/2005/AO-006).

Käytetty menettely

Riippumaton ulkopuolinen tutkimus.

Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu

Price Waterhouse Coopers.

Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista

Esiin ei ole tuotu sellaisia mahdollisesti vakavia riskejä, jotka voisivat johtaa peruuttamattomiin seurauksiin.

Tutkimuksessa tehdyt päätelmät, komission valmisteluasiakirjassa Taxud 1802/06 tekemä analyysi ja sidosryhmiltä julkisessa kuulemisessa saadut kannanotot olivat pitkälti yhdenmukaisia, mikä antoi verotuksen ja tulliliiton pääosastolle mahdollisuuden asettaa tarvittavat painopisteet ja keskittyä työssään kaikkein sopivimpiin ratkaisuihin.

Asiantuntijalausuntojen julkistaminen

Julkistaminen pääosaston verkkosivuilla:

http://ec.europa.eu/taxation_customs/common/publications/studies/index_en.htm

- Vaikutusten arviointi

Harkittuja toimintavaihtoehtoja kuvataan seikkaperäisesti vaikutusten arvioinnissa.

Nollaverokanta: sivu 31.

Palvelujen verovapauden soveltamisalan laajentaminen: sivu 32.

Yhtenäinen rajoitus, joka koskee tuotantopanoksiin sisältyvän veron vähentämistä: sivu 33.

Verotusta koskeva valintaoikeus: sivu 34.

Rajatylittävät rakenteet arvonlisäverotuksessa: sivu 37.

Yksittäiset oikeushenkilöt ja rajatylittävät liiketoimet: sivu 37.

Ryhmärekisteröinti: sivu 38.

Kustannustenjakojärjestelyt: sivu 41.

Alennetun alv-kannan soveltaminen ostopalveluihin: sivu 44.

Muut vaihtoehdot: sivu 44.

Komissio teki työohjelmassa mainitun vaikutusten arvioinnin, josta laadittu raportti sisältyy asiakirjaan Taxud 15570.

Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat

- Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Ehdotus koostuu kolmesta toimenpiteestä, joilla

- selvennetään vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta koskevia sääntöjä

- laajennetaan oikeutta verotuksen valitsemiseen siirtämällä valintaoikeus jäsenvaltioilta talouden toimijoille

- otetaan käyttöön kustannustenjakoryhmiä, jotka antavat talouden toimijoille mahdollisuuden yhdistää investointeja ja jakaa niiden kustannukset arvonlisäverottomina ryhmän jäsenten kesken.

- Oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 93 artikla.

- Toissijaisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä:

Vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta koskeviin sääntöihin sovelletaan jo neuvoston direktiivin 2006/112/ETY 135 ja 137 artiklassa olevia yhteisön sääntöjä. Tästä syystä näiden sääntöjen muuttaminen edellyttää yhteisön lainsäätäjän toimia.

Jäsenvaltiot eivät voi yksinään vahvistaa uusia kansallisia sääntöjä, jotka ovat ristiriidassa voimassa olevan yhteisön lainsäädännön kanssa.

Jäsenvaltion toimiessa yksin ei voida saavuttaa tavoitetta, jonka mukaan alv:sta vapautettujen vakuutus- ja rahoituspalvelujen määritelmiä olisi tulkittava ja sovellettava yhdenmukaisesti. Talouden toimijoiden ongelmat johtuvatkin siitä, että jäsenvaltiot soveltavat määritelmiä epäyhtenäisesti.

Ainoastaan viisi jäsenvaltiota soveltaa tällä hetkellä verotusta koskevaa valintaoikeutta. Oikeuden myöntäminen yleisesti talouden toimijoille edellyttää direktiivin muuttamista.

Jäsenvaltiot eivät voi yksinään muuttaa yhteisön lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden veroviranomaisten ja talouden toimijoiden välisten riita-asioiden yleistyminen on jo lisännyt huomattavasti veroviranomaisille koituvia hallinnollisia kustannuksia ja myös jossain määrin vaarantanut niiden talousarvion varmuuden. Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden kansallisella tasolla toteuttamat toimenpiteet voivat käynnistää syöksykierteen kohti epäoikeudenmukaista verokilpailua.

Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä:

Neuvoston direktiivin 2006/112/EY muuttamista koskevalla ehdotuksella saavutetaan tavoite, jonka mukaan alv:sta vapautettujen vakuutus- ja rahoituspalvelujen määritelmiä olisi tulkittava ja sovellettava yhdenmukaisesti. Ehdotuksella talouden toimijoille annetaan verotuksen valintamahdollisuus ja luodaan väline arvonlisäverottomien kustannusten jakamista varten. Kaikki toimenpiteet edellyttävät neuvoston direktiivin 2006/112/EY muuttamista.

Komission yksiköt, sidosryhmät, jäsenvaltiot ja riippumattomat asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että esitetyt tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan yhteisön lainsäädännöllä.

Edellä esitetyt syyt eivät kaipaa erityisiä perusteluja ja osoittavat, että ehdotuksen soveltamisala rajoittuu siihen, mitä jäsenvaltiot eivät voi tyydyttävästi saavuttaa yksinään vaan minkä komission lainsäätäjä voi saavuttaa paremmin.

Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

- Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

Ehdotukset sisältyvät direktiiviehdotukseen. Vakuutus- ja rahoituspalvelujen alv-vapautta koskevia sääntöjä on tulkittava yhdenmukaisesti koko yhteisössä. Tämä tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan muuttamalla direktiivissä 2006/112/EY olevia vanhoja sääntöjä. Jotta verosta vapautettujen vakuutus- ja rahoituspalvelujen tarjoajat voisivat tehdä investointeja ryhmänä ja jakaa ne arvonlisäverottomina ryhmän jäsenten kesken, on luotava asianmukainen väline, jota voidaan käyttää myös rajatylittävässä liiketoiminnassa. Tällainen väline voidaan luoda ainoastaan muuttamalla direktiiviä 2006/112/EY.

Selvillä, taloudellisiin perusteisiin pohjautuvilla säännöillä vähennetään mahdollisia riita-asioita ja luodaan oikeusvarmuutta, mikä vähentää merkittävästi niitä hallinnollisia kustannuksia, joita koituu, kun sääntöjen tulkinnasta ja soveltamisesta on sovittava mahdollisesti monenkin jäsenvaltion kanssa.

- Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi.

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavasta syystä:

Voimassa olevaa neuvoston direktiiviä 2006/112/EY voidaan muuttaa ainoastaan toisella direktiivillä.

Talousarviovaikutukset

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon.

Lisätiedot

- Yksinkertaistaminen

Ehdotuksella yksinkertaistetaan lainsäädäntöä.

Ehdotus sisältää seuraavat yksinkertaistukset:

- Alv-vapauden soveltamisehtojen lähtökohdaksi otetaan objektiiviset taloudelliset perusteet, jolloin alv-vapautta on helpompi hallita.

- Ehdotuksessa täsmennetään, että vapautus koskee vakuutus- tai rahoituspalvelun jokaisen sellaisen osan tarjontaa, joka muodostaa erillisen kokonaisuuden ja jolla on kyseisen verosta vapautetun palvelun erityinen ja olennainen luonne. Tämä vähentää riita-asioiden mahdollisuutta.

- Vakuutus- ja rahoituspalveluja varten otetaan käyttöön yhteinen ja yhdenmukainen välityksen määritelmä, jolloin vakuutus- ja rahoituspalveluihin sovelletaan samoja periaatteita.

- Vastaavuustaulukko

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina kansalliset säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko.

2007/0267 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON DIREKTIIVI

yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta vakuutus- ja rahoituspalvelujen kohtelun osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[2],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Rahoituspalveluala edistää merkittävästi kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä, mutta se voi täyttää tämän tehtävänsä ainoastaan tasapuolisten kilpailuolosuhteiden vallitessa sisämarkkinoilla. On tarpeen luoda puitteet, joilla taataan oikeusvarmuus rahoitustuotteiden, niiden markkinoinnin ja hallinnoinnin arvonlisäverokohtelussa.

(2) Nykyiset rahoitus- ja vakuutuspalvelujen arvonlisäverovapautta koskevat säännöt, jotka on vahvistettu yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY[4], ovat vanhentuneita ja johtaneet epäjohdonmukaiseen tulkintaan ja soveltamiseen. Sääntöjen monimutkaisuus ja hallintokäytäntöjen vaihtelevuus aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta talouden toimijoiden ja veroviranomaisten keskuudessa. Tämä epävarmuus on johtanut lukuisiin oikeudenkäynteihin ja lisännyt hallinnollista taakkaa. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää, mitkä vakuutus- ja rahoituspalvelut on vapautettu verosta, ja lisätä siten oikeusvarmuutta ja vähentää hallinnollista taakkaa talouden toimijoiden ja viranomaisten kannalta.

(3) Verotuksen neutraliteetin varmistamiseksi vapautukset olisi kytkettävä objektiivisten taloudellisten perusteiden pohjalta kyseisten palvelujen luonteeseen eikä palveluja tarjoaviin henkilöihin.

(4) Erityistä epävarmuutta syntyy siitä, kun talouden toimijat ulkoistavat toimintoja riippumattomille henkilöille tai yhdistävät niitä toistensa kanssa. Tällaisen epävarmuuden välttämiseksi on tarpeen täsmentää, että toimet, jotka ovat osa vakuutus- tai rahoituspalvelua ja muodostavat erillisen kokonaisuuden ja joilla on verosta vapautetun palvelun erityinen ja olennainen luonne, kuuluvat kyseistä palvelua koskevan vapautuksen soveltamisalaan.

(5) Vakuutus- ja rahoituspalvelut edellyttävät samankaltaisia välitysmuotoja. Sen vuoksi on asianmukaista, että vakuutuspalveluihin liittyvää välitystä ja rahoituspalveluihin liittyvää välitystä käsitellään samalla tavoin.

(6) Ajantasaistamalla vakuutus- ja rahoituspalvelujen verovapauksia pyritään myös varmistamaan niiden yhdenmukaisuus sisämarkkinoita koskevien säännösten kanssa, erityisesti rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman[5] ja yhteissijoitusyrityksiä koskevien sääntöjen kanssa. Koska arvonlisäverovapautuksia on tulkittava tiukasti, on kuitenkin tarpeen, että verosta vapautettujen vakuutus- ja rahoituspalvelujen määritelmät ovat joissakin tapauksissa suppeampia kuin sisämarkkinoita koskevissa säännöissä esitetyt määritelmät.

(7) Vakuutus- ja rahoituspalvelujen tarjoajat pystyvät yhä useammin täsmällisesti kohdistamaan arvonlisäveron, joka sisältyy niille tuotantopanoksista koituneisiin kustannuksiin, verotettaviin palveluihin. Jos niiden tarjoamat palvelut ovat palkkioperusteisia, ne voivat helposti määrittää näiden palvelujen veron perusteen. Sen vuoksi on aiheellista laajentaa verotuksen valintamahdollisuutta tällaisten toimijoiden osalta.

(8) Vahvistamalla rajatylittävää yhteistyötä vakuutus- ja rahoituspalvelujen tarjoajat voivat parantaa kilpailukykyään ja edistää sisämarkkinoiden toteutumista. Sen vuoksi näille talouden toimijoille olisi annettava oikeus verotuksen valitsemiseen ja yhteistyön tekemiseen kustannustenjaon pohjalta edellyttäen, että verotuksen neutraliteetin periaatetta noudatetaan.

(9) Sen vuoksi direktiiviä 2006/112/EY olisi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2006/112/EY seuraavasti:

(1) Muutetaan 135 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohdan a–g alakohta seuraavasti:

”a) vakuutus ja jälleenvakuutus;

b) luoton myöntäminen ja sen myöntämisestä johtuvien velkojen takaaminen;

c) liiketoimet, jotka koskevat rahamääräisiä talletuksia ja tilinhoitoa;

d) valuutanvaihto ja käteisrahan luovutus;

e) arvopapereiden luovutus;

f) a–e alakohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja rahoitusliiketoimien välitys;

g) sijoitusrahastojen hallinta;”.

b) Lisätään 1 a, 1 b ja 1 c kohta seuraavasti:

”1 a. Edellä 1 kohdan a–e kohdassa säädetty vapautus koskee vakuutus- tai rahoituspalvelun jokaisen sellaisen osan tarjontaa, joka muodostaa erillisen kokonaisuuden ja jolla on verosta vapautetun palvelun erityinen ja olennainen luonne.

1 b. Jos monivaiheiseen liiketoimeen sisältyy erillinen vakuutusosa, tätä vakuutusta pidetään erillisenä palveluna, joka on vapautettu verosta 1 kohdan a alakohdan nojalla.

1 c. Jos tavaroiden luovutuksiin tai palvelujen suorituksiin sisältyy luoton myöntäminen, joka ei ole erillistä, luoton myöntämistä ei pidetä erillisenä palveluna, joka on vapautettu verosta 1 kohdan b alakohdan nojalla.”

(2) Lisätään 135 a artikla seuraavasti:

”135 a artikla

Edellä 135 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa säädettyjä vapautuksia sovellettaessa tarkoitetaan:

(1) ’vakuutuksella ja jälleenvakuutuksella’ sitoumusta, jossa henkilö on maksua vastaan velvollinen antamaan riskin toteutuessa toiselle henkilölle sitoumuksessa määrätyn korvauksen tai etuuden;

(2) ’luoton myöntämisellä’ rahan lainaamista tai rahan lainaamista koskevaa lupausta;

(3) ’velkojen takaamisella’ toisen henkilön veloista vastaamista;

(4) ’rahamääräisellä talletuksella’ rahan pitämistä tallessa tallettajan puolesta, jolla säilyvät oikeudet näihin talletuksiin, jotka on maksettava takaisin sovellettavien lakisääteisten ja sopimusehtojen mukaisesti;

(5) ’tilinhoidolla’ rahatilin hoitamista asiakkaan puolesta;

(6) ’valuutanvaihdolla’ sellaisten palvelujen suoritusta, joissa henkilö vaihtaa laillisina maksuvälineinä tavallisesti käytettäviä seteleitä ja kolikoita, talletuksia tai rahatilillä olevaa rahaa valuuttakurssien perusteella eri maiden valuuttojen välillä;

(7) ’käteisrahalla’ seteleitä ja kolikoita, joita tavallisesti käytetään laillisina maksuvälineinä tai siirtokelpoisina maksuvälineinä;

(8) ’arvopapereiden luovutuksella’ sellaisten jälkimarkkinakelpoisten asiakirjojen luovutusta, jotka eivät oikeuta tavaroiden hallintaan tai anna 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia mutta joilla on rahallinen arvo ja joilla vahvistetaan ainakin yksi seuraavista olosuhteista:

a) osakepääoman omistusosuus yhtiöstä tai muusta yhdistyksestä;

b) velkojan asema velkojen osalta;

c) osuuden omistus yhteissijoitusyrityksissä, jotka sijoittavat a tai b alakohdassa tarkoitettuihin arvopapereihin tai muihin 135 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin verosta vapautettuihin rahoitusvälineisiin tai muihin yhteissijoitusyrityksiin;

(9) ’vakuutus- ja rahoitusliiketoimien välityksellä’ sitä, että kolmantena osapuolena oleva välittäjä suorittaa erillisenä välitystoimintana 135 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja rahoitusliiketoimien yhteydessä palveluja sopimuspuolelle, joka maksaa niistä korvauksen;

(10) ’sijoitusrahastoilla’ yhteissijoitusyrityksiä, jotka sijoittavat 135 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettuihin verosta vapautettuihin rahoitusvälineisiin ja kiinteään omaisuuteen;

(11) ’sijoitusrahastojen hallinnalla’ toimia, joiden päämääränä on toteuttaa kyseisten sijoitusrahastojen sijoitustavoitteet.”

(3) Poistetaan 137 artiklan 1 kohdan a alakohta.

(4) Lisätään 137 a ja 137 b artikla seuraavasti:

”137 a artikla

1. Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen annettava verovelvollisille oikeus verotuksen valitsemiseen 135 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettujen palvelujen osalta.

2. Neuvosto toteuttaa 1 kohdan täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet 397 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Ennen kuin neuvosto on toteuttanut kyseiset toimenpiteet, jäsenvaltiot voivat vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan mukaisen valintaoikeuden käytöstä.

137 b artikla

Jäsenvaltioiden on vapautettava verovelvollisten ryhmän kyseisen ryhmän jäsenille suorittamat palvelut verosta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(1) itse ryhmällä ja kaikilla sen jäsenillä on sijoittautumis- tai kotipaikka yhteisössä;

(2) ryhmä harjoittaa autonomista toimintaa ja toimii itsenäisenä yksikkönä jäseniinsä nähden;

(3) ryhmän jäsenet suorittavat palveluja, jotka on vapautettu verosta 135 artiklan 1 kohdan a–g kohdan nojalla, tai muita palveluja, joiden osalta he eivät ole verovelvollisia;

(4) ryhmä suorittaa palveluja ainoastaan omille jäsenilleen, ja palvelut ovat välttämättömiä, jotta jäsenet voivat suorittaa palveluja, jotka on vapautettu verosta 135 artiklan 1 alakohdan a–g alakohdan nojalla;

(5) ryhmä vaatii jäseniltään korvaukseksi ainoastaan kunkin jäsenen tarkan osuuden yhteisistä kustannuksista, lukuun ottamatta siirtohinnoitteluun liittyviä järjestelyjä, jotka on tehty välitöntä verotusta varten.”

(5) Korvataan 174 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c) liikevaihdon määrä, joka muodostuu 135 artiklan 1 kohdan b–g alakohdassa tarkoitetuista rahoitusliiketoimista silloin, kun on kyse liitännäisistä liiketoimista.”

2 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan […] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä […] päivänä […]kuuta […].

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] EUVL C […], […], s. […].

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] EUVL C […], […], s. […].

[4] EUVL 347, 11.12.2006, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/138/EY (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 92).

[5] KOM(1999) 232.