52007DC0554

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 25.9.2007

KOM(2007) 554 lopullinen

KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA

Kertomus kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta {SEC(2007)1222}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Kieltenoppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen 3

3. Toimintasuunnitelman tulokset — kielipolitiikan kasvanut merkitys EU:ssa ja jäsenvaltioissa 4

4. Tärkeimmät tulokset 6

5. Toimintasuunnitelman täytäntöönpano strategisilla alueilla 8

5.1. Strateginen alue 1: Elinikäinen kieltenoppiminen 8

5.1.1. ”Äidinkielen lisäksi kaksi vierasta kieltä”: liikkeelle jo varhain 9

5.1.2. Kieltenopiskelu toisen asteen ja ammatillisessa koulutuksessa 10

5.1.3. Sisällön ja kielen integroitu opettaminen 11

5.1.4. Kieltenopetus korkea-asteella 12

5.1.5. Aikuisten kieltenopiskelu 13

5.1.6. Kieltenoppijat joilla on erityistarpeita 13

5.1.7. Kielivalikoima 14

5.2. Strateginen alue 2: Kieltenopetuksen parantaminen 14

5.2.1. Kielitaitoa tukeva koulu 14

5.2.2. Kieliluokka 15

5.2.3. Kieltenopettajien koulutus 15

5.2.4. Kieltenopettajien saatavuus 16

5.2.5. Kielitaidon testaaminen 16

5.3. Strateginen alue 3: Kielimyönteisen ympäristön luominen 17

5.3.1. Laaja-alainen tapa lähestyä kielellistä monimuotoisuutta 17

5.3.2. Yhteisöjen tekeminen kielimyönteisiksi 19

5.3.3. Kieltenopiskelun mahdollisuuksien ja aloittamisen lisääminen 19

5.4. Puitteet edistymiselle 19

5.4.1. Parempi tietopohja päätöksenteolle 19

5.4.2. Tehokkaampaa tiedonvaihtoa alan toimijoiden välillä 20

5.4.3. Selkeät menettelyt toimintasuunnitelman jatkotoimia varten 21

6. Päätelmät 21

1. JOHDANTO

Kielet ovat eurooppalaisen hankkeen keskeinen tekijä: ne heijastavat erilaisia kulttuurejamme ja samalla antavat avaimen niiden ymmärtämiseen. Euroopan komission selkeänä tehtävänä on tukea ja täydentää jäsenvaltioita monikielisyyden edistämisessä: useita kieliä puhuvat kansalaiset voivat hyödyntää täysimääräisesti vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa ja kykenevät helpommin kotoutumaan toiseen maahan opiskelua tai työskentelyä varten. Kielitaito on kysyttyä tavaraa yrityksissä, ja kielitaitoiset ihmiset työllistyvät helpommin. Kielet ovat viestinnän tärkein väline: useiden kielten hallitseminen avaa ovet muihin kulttuureihin ja parantaa kulttuurien välistä ymmärtämystä sekä Euroopassa että muuhun maailmaan nähden.

Monikielisyys omana vastuualueenaan Euroopan unionissa on sen tunnustamista, että kielet ovat tärkeitä kansalaisille ja että toimiin on ryhdyttävä korkeimmalla päätöksenteon tasolla monikielisyyden edistämisessä tarvittavien resurssien kokoamiseksi.

Vastuu monikielisyyden edistämisestä jakaantuu komission ja jäsenvaltioiden kesken. Ne ovatkin jo ryhtyneet toimiin koulutuspolitiikan mukauttamiseksi siten, että opiskelijat kaikilla koulutusasteilla saisivat paremman kielitaidon. Tämä on merkittävä saavutus, joka osoittaa, että komissio ja jäsenvaltiot tekevät yhdessä työtä yhteisten päämäärien eteen.

Tässä kertomuksessa esitetään kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (2004–2006) täytäntöönpanon tärkeimmät tulokset. Siinä tuodaan esiin koulutusjärjestelmien uudistamisen nykysuuntaukset kielenoppimisen parantamiseksi, kartoitetaan kolmen viime vuoden saavutukset ja luodaan perusta tuleville toimille monikielisyyspolitiikassa.

2. KIELTENOPPIMISEN JA KIELELLISEN MONIMUOTOISUUDEN EDISTÄMINEN

Euroopan komissio on jo kauan ollut sitoutunut kieltenoppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseen. Ensimmäinen kattava ohjelma kieltenopetuksen ja -oppimisen edistämiseksi, Lingua, tuli voimaan vuonna 1989, ja siitä lähtien kielet ovat olleet EU:n ohjelmien ytimessä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla.

Euroopan kielten teemavuoden 2001 lopussa sekä Euroopan parlamentti että neuvosto antoivat päätöslauselmat, joilla Euroopan komissiota kehotettiin ryhtymään lisätoimiin kieltenopiskelun tukemiseksi. Barcelonassa vuonna 2002 kokoontuneet valtioiden ja hallitusten päämiehet sitoutuivat poliittisesti parantamaan perustaitojen hallitsemista erityisesti siten, että kaikille opetetaan mahdollisimman nuorella iällä kaksi vierasta kieltä. Vuonna 2003 Euroopan parlamentti antoi valiokunta-aloitteisen mietinnön, jossa komissiota kehotettiin huolehtimaan paremmin alueellisista ja vähemmistökielistä laajentumisen ja kulttuurin monimuotoisuuden yhteydessä.[1]

Kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä koskeva toimintasuunnitelma[2] oli komission vastaus neuvostolle ja parlamentille, ja siinä otettiin huomioon vuosina 2002–2003 pidetystä laajamittaisesta kuulemisesta saatu palaute. Tuolloin nykyinen kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia oli alkuvaiheissaan. Vieraiden kielten oppimisen tehostaminen sisällytettiin erityistavoitteena Koulutus 2010 -työohjelmaan, joka on Lissabonin strategian koulutuksen osa-alue[3]. Sen pitkän aikavälin asialistalla ollut EU:n toimintaperiaatteiden suuntaaminen kohti yhteisiä tavoitteita, ja avoin koordinointimenetelmä, joka mahdollistaa tiiviin yhteistyön jäsenvaltioiden kanssa, on poikinut yhteistyötä kielipolitiikassa.

Vierailla kielillä viestiminen on mainittu yhtenä kahdeksasta elinikäisen oppimisen keskeisestä taidosta Euroopan parlamentin ja neuvoston 18. joulukuuta 2004 antamassa suosituksessa[4]. Tuloksekasta yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa on synnytetty kielityöryhmässä, jossa kokoontuu kielipolitiikasta jäsenvaltioissa vastaavia johtavia virkamiehiä. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti vaihtamaan tietoja ja hyviä käytäntöjä. Sen työ on ollut ratkaisevan tärkeää toimintasuunnitelman seurannassa jäsenvaltioissa.

Komission tasolla kielipolitiikan kasvava merkitys näkyi siinä, että vuonna 2005 monikielisyys mainittiin nimenomaisesti komissaari Figel’in vastuualueisiin kuuluvaksi. Tämän seurauksena määritettiin monikielisyysstrategia, johon kuului sekä sisäisiä että ulkoisia toimia, jotka vahvistettiin komission tiedonannossa ” Uusi monikielisyyden puitestrategia” [5]. Komissio alkoi samanaikaisesti kehittää mittaria kielitaidolle Barcelonan ministerineuvoston pyynnöstä. Tavoitteena oli opiskelijoiden kielitaidon vertaisarviointi kahdessa vieraassa kielessä peruskoulutuksen lopussa.[6] Monikielisyys on avainalue, jolla EU voi päästä lähemmäs kansalaistensa tarpeita. Näin ollen komissaari Orbanin astuessa virkaansa tammikuussa 2007 monikielisyydestä tuli oma vastuualueensa. Sen soveltamisalaa ollaan parhaillaan laajentamassa elinikäisen oppimisen ohella muun muassa kielten ja liike-elämän alalle, ja se myös vaikuttaa omalta osaltaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen 2008.

3. TOIMINTASUUNNITELMAN TULOKSET — KIELIPOLITIIKAN KASVANUT MERKITYS EU:SSA JA JÄSENVALTIOISSA

Toimintasuunnitelmassa vahvistetaan kolmen strategisen alueen tärkeimmät tavoitteet: 1. elinikäinen kieltenopiskelu, 2. kieltenopetuksen parantaminen, ja 3. kielimyönteisen ympäristön luominen. Neljännessä luvussa ”Puitteet edistymiselle”, tarkastellaan kielipolitiikan yleistä kehitystä sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa.

Komissio esitti toimintaohjelmassa annetuksi ajanjaksoksi (2004–2006) 47 konkreettista toimintaehdotusta, joita on tarkoitus tarkastella uudelleen vuonna 2007. Komissio myös kehotti jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tavoitteiden toteuttamiseksi, mutta tunnusti samalla, että niitä olisi kolmessa vuodessa vaikea saavuttaa.

Yleisesti ottaen komissio ja jäsenvaltiot ovat edistyneet huomattavasti toimintasuunnitelmassa mainittujen toimien toteuttamisessa . Kaikkien näiden aloitteiden seurauksena kielten oppiminen, kielellinen monimuotoisuus ja monikielisyys ovat kokonaisuutena saaneet merkittävästi lisää poliittista painoarvoa.

Komission tasolla toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa painopiste on pidetty monikielisyysasioissa ja samalla jatkuvasti korostettu kieltenopiskelun edistämistä koulutusohjelmissa.

Päätöksenteon alalla siinä esitettiin joukko strategisia kysymyksiä, joista keskustella ja tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken. Näin hyvien käytäntöjen vaihto oli mahdollista suorittaa kohdistetusti ja suunnata työ kohti kouriintuntuvien tulosten tuottamista. Toimintaohjelmaan sisältyvät ja komission toteuttamat tutkimukset, luennot, seminaarit ja tiedotusaloitteet ruokkivat päätöksentekijöiden ja alan toimijoiden parissa käytävää keskustelua ja auttoivat lisäämään tietoisuutta tärkeimmistä kielikysymyksistä, tukemaan päätöksentekoa ja laadukasta kieltenopetusta.

Ohjelmatasolla toimintaohjelmassa kehotettiin hyödyntämään koulutusohjelmia strategisesti niin, että ne tukisivat parhaalla mahdollisella tavalla kielten oppimista ja kielellistä monimuotoisuutta. Prioriteettien vahvistaminen ja kohdennettujen tiedotustoimien ajaminen johti merkittäviin tuloksiin: Sokrates- ja Leonardo-ohjelmissa investoitiin vuosina 2004–2006 lähes 150 miljoonaa euroa toimiin, joilla oli erityinen kieltenoppimiseen liittyvä tavoite. Lisäys on 66 prosenttia verrattuna kauteen 2000–2002.

Kansallisella tasolla toimintasuunnitelmaa pidettiin toiminnan puitteina. Suuntaus kohti koulutusjärjestelmien uudistamista Barcelonassa julistetun ”äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä” -periaatteen noudattamiseksi oli jo havaittavissa useissa jäsenvaltioissa, kun taas jotkin niistä ilmoittivat, että toimintasuunnitelma vaikutti niiden päätökseen panna toimeen uudistuksia. Toimintasuunnitelman suurin vaikutus kansallisella tasolla näkyi siinä, että se suuntasi ja tuki jäsenvaltioita toteuttamaan toimia toimintasuunnitelmassa mainituilla strategisilla alueilla ja siinä hahmoteltujen suuntaviivojen mukaisesti. Kolmen vuoden jälkeen jäsenvaltioiden kielipolitiikat näyttävätkin yleisesti ottaen yhtenäisemmiltä, ja perusasioista vallitsee yksimielisyys, kuten kielitaito avainosaamisena elinikäisen oppimisen näkökulmasta, tarve opettaa oppilaille kaksi kieltä peruskoulutuksen aikana sekä laadukkaan kieltenopetuksen ja selkeän arvioinnin välttämättömyys. Vaikka maat eivät lähde samoista alkuasetelmista eivätkä ne ole toteuttaneet toimia samaan tahtiin, uudistuksissa on kuitenkin keskitytty lähinnä seuraaviin:

- koko koulutusohjelman uudelleentarkastelu elinikäisen oppimisen valossa;

- varhainen kieltenoppiminen ensimmäisen asteen ja joissakin tapauksissa esiasteen opetuksessa;

- sisällön ja kielen integroidun opetuksen (CLIL-menetelmän)[7] sisällyttäminen opetussuunnitelmaan;

- kielten tarjonnan lisääminen toisen asteen opetuksessa;

- investointien lisääminen kieltenopettajien koulutukseen;

- opetussuunnitelman, kokeiden ja todistusten uudelleentarkastelu, jotta ne olisivat yhdenmukaiset yhteisen eurooppalaisen kieliviitekehyksen kanssa;

- komission ja Euroopan neuvoston kehittämien eurooppalaisten ohjelmien ja välineiden käyttäminen kansallisten koulutusjärjestelmien tarkastelussa, soveltuvien kieltenopetusmateriaalien ja kokeiden laatimisessa sekä kieltenopettajien ulkomailla tapahtuvan koulutuksen ja eurooppalaisen kouluyhteistyön tukemisessa.

4. TÄRKEIMMÄT TULOKSET

Toimintaohjelmassa kehotettiin toteuttamaan 47 tointa poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi komission tasolla komission toimivallan ja käytettävissä olevan budjetin mukaan. Komissio toteutti lähes kaikki niistä. Näistä 47 toimesta 41 saadaan päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä (33 on jo toteutettu ja 8 muuta valmistuu vuoden 2007 loppuun mennessä), 5 pannaan täytäntöön elinikäisen oppimisen ohjelmassa (2007–2013). Yksi toimi peruttiin, mutta osa siitä toteutetaan toisen toimen yhteydessä .

Toimintasuunnitelman täytäntöönpano on tuottanut seuraavia konkreettisia tuloksia:

- Europa-sivuston kielisivujen uudelleenrakentaminen (I.4.1[8]) portiksi tietoon ja kieliresursseihin, jotka on erityisesti suunnattu aikuisopiskelijoille ja kieltenopettajille. Lisäksi sivuilla on jäsenvaltioissa toteutettuja tiedotukseen liittyviä aloitteita ulkomailla tapahtuvan kielten oppimisen ja liikkuvuuden edistämiseksi (II.3.1 ja III.3.2). Laajalti tunnustettu tarve lisätä suuren yleisön tietoisuutta kieltenoppimisen eduista on johtanut siihen, että elinikäisen oppimisen ohjelmassa vahvistettiin vuosibudjetti kieliä koskeville tiedotuskampanjoille (IV.3.1).

- 13 Euroopan laajuista tutkimusta (10 valmista ja 3 lähes valmista) viitekehyksen luomiseksi, aiemmin tehdyn työn tunnistamiseksi sekä hyvien käytäntöjen ja innovatiivisten menetelmien kartoittamiseksi kieliin liittyvissä erityiskysymyksissä. Tutkimuksista mainittakoon uraauurtavat ” European Profile for Language Teacher Education in Europe” (II.3.2); ” Special Educational Needs in Europe — the teaching and learning of languages” (I.5.1), ” Lingo: 50 ways to motivate language learners” (IV.1.2) ja ” Effect on the European Economy of Shortages of Foreign Language Skills in Enterprise” (IV.1.3). Viimeksi mainittu tutkimus on ensimmäinen askel kohti monikielisyyspolitiikan laajentamista yritysten tarpeita vastaavaksi. Syyskuun 21. päivänä 2007 järjestetään liiketoimintaa, kieliä ja kulttuurienvälisiä taitoja käsittelevä konferenssi, jossa keskustellaan kielistä Euoopan kilpailuetuna.

- 6 eurooppalaista kieliä käsittelevää konferenssia ja seminaaria . Näitä olivat muun muassa Luxemburgin puheenjohtajakaudella vuonna 2005 järjestetty eurooppalainen konferenssi sisällön ja kielen integroidun opettamisen hyödyistä (I.2.6), jossa CLIL-menetelmä esiteltiin ensimmäistä kertaa eurooppalaisille päätöksentekijöille, ja alueellisia ja vähemmistökieliä käsittelevä eurooppalainen konferenssi (III.1.1), johon kerääntyi asiasta kiinnostuneita tahoja kaikkialta Euroopasta vaihtamaan kokemuksia tavoista, joilla alueellisia ja vähemmistökieliä voitaisiin onnistuneesti opettaa uusille sukupuolville.

- 17 ohjelmatason tointa, joilla tehostetaan kieltenopetuksen edistämistä EU:n ohjelmien kautta . Sokrates- ja Leonardo-ohjelmat olivat niistä tärkeimmät, mutta myös Ystävyyskaupunki-, eLearning-, Kulttuuri-, Nuoriso- ja tutkimuksen puiteohjelmat olivat mukana siten, että niihin lisättiin kieliin kohdistettuja toimintoja ja liikkuvuutta edeltävän kielivalmennuksen tukea lisättiin. Näistä toimista 13 on saatettu onnistuneesti päätökseen, kaksi on lähes valmiina ja toiset kaksi hyvässä vauhdissa. Lisäksi näillä toimilla on kestävä vaikutus, sillä vuosien 2007–2013 uudessa ohjelmasukupolvessa (elinikäisen oppimisen ohjelma, Kulttuuri, Youth in Action -nuorisotoimintaohjelma, Kansalaisten Eurooppa ja seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma) painotetaan enemmän kieltenoppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä .

- Laajalti tunnustettu tarve lisätä tietoisuutta kieltenoppimisen eduista suuren yleisön keskuudessa johti siihen, että elinikäisen oppimisen ohjelmaan perustettiin vuosibudjetti kieliä koskevia tiedotuskampanjoita varten (IV.3.1).

Verrattuna vuosiin 2000–2002 Sokrates- ja Leonardo-ohjelmissa investointiin 66 prosenttia enemmän toimiin, joiden erityisenä tavoitteena oli kielten oppiminen. Vuosina 2004–2006 näiden tointen osuus talousarviosta kasvoi 30 miljoonasta eurosta vuodessa lähes 50 miljoonaan.

Vuosina 2004–2006 Sokrates- ja Leonardo-ohjelmissa tuettiin seuraavia:

- 2 951 koulujen kieliprojektia (kasvua 84 % verrattuna vuosiin 2000–2002);

- 3 957 apulaisopettajavaihtoa (kasvua 62 %);

- 9 434 Erasmus-opiskelijan osallistumista intensiivisiin kielivalmennuskursseihin (kasvua 160 %);

- 300 oppimiskumppanuutta aikuiskoulutuksessa (kasvua 689 %);

- 765 täydennyskoulutusapurahaa vieraiden kielten opettajille aikuiskoulutuksessa (uusi toimi);

- 1 820 täydennyskoulutusapurahaa vieraiden kielten opettajille ammatillisessa koulutuksessa (kasvua 143 %);

- 41 Lingua-projektia, joissa kehitettiin uusia välineitä kieltenopiskeluun tai kielitaidon testaukseen (kasvua 24 %);

- 39 Lingua-projektia, joissa tiedotettiin kieltenopiskelun hyödyistä ja tuotiin kieltenopiskelumahdollisuuksia lähemmäksi kansalaisia (kasvua 160 %).

Nämä tulokset ovat rohkaisevia. Ohjelmien jotkut osat voisivat kuitenkin tuottaa parempia tuloksia: esimerkiksi niiden kieliprojektien määrä, joissa kehitetään opettajankoulutusmateriaalia kieltenopettajien koulutukseen Comenius, Grundtvig- ja Leonardo-ohjelmissa, ei kasvanut yhdenmukaisesti kaikkialla, kuten ei myöskään koulujen kieliprojekteissa mukana olevien oppilaiden määrä eikä koulutusapurahaa saavien kieltenopettajien lukumäärä. Hiljattain toteutettu tutkimus osoittaa, että Comenius-hankkeisiin osallistuneiden kielitaito kyllä parani, mutta lähinnä englanninkielessä muiden kielten kustannuksella. Samoin on käynyt Comenius-täydennyskoulutusapurahojen kanssa, joita on myönnetty lähinnä englanninkieliseen koulutukseen, mikä on vastoin kielellisen monimuotoisuuden edistämisen ja tarjottavien kielten määrän lisäämisen toimintaperiaatetta.

Kansallisella tasolla toteutettuja aloitteita koskevat tiedot perustuvat jäsenvaltioiden komissiolle vuoden 2006 lopussa toimittamiin raportteihin, jotka koskevat toimintasuunnitelman seurantaa (IV.1.1). Jäsenvaltioista 20 (Itävalta, Belgia — flaaminkielinen yhteisö, Bulgaria, Tšekki, Viro, Suomi, Ranska, Kreikka, Unkari, Irlanti, Italia, Liettua, Hollanti, Norja, Puola, Slovenia, Slovakia, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) laati kattavan raportin toimintasuunnitelman kansallisesta täytäntöönpanosta ja muutama muu toimitti osittaiset tiedot (Kypros, Saksa, Luxemburg, Romania). Ulkoinen konsultti analysoi nämä lähteet komission puolesta ja laati raportin, jossa selostettiin tärkeimmät toimintalinjat jäsenvaltioissa ja joukko hyviä käytäntöjä. Konsultin puolueettomasta raportista keskusteltiin kielityöryhmässä, joka toimitti puolestaan lisätietoja. Tässä asiakirjassa esitetty hyvien käytäntöjen valikoima perustuu tähän työhön. Se on esimerkinomainen, ei kattava, ja siitä saa käsityksen jäsenvaltioissa toteutettujen toimien laajuudesta ja luonteesta.

5. TOIMINTASUUNNITELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO STRATEGISILLA ALUEILLA

Seuraavissa neljässä jaksossa, jotka noudattavat toimintasuunnitelman rakennetta (kolme strategista aluetta ja edistymistä tukevat puitteet), kuvataan yksityiskohtaisesti kunkin suluissa mainitun 47 toimen tulokset. Täydentävässä komission valmisteluasiakirjassa esitetään taulukkomuodossa toimien tila, tulokset, tietolähteet ja asiaa koskevat verkkosivut.

5.1. Strateginen alue 1: Elinikäinen kieltenoppiminen

Toimintasuunnitelmassa kieltenoppimista tarkasteltiin elinikäisen oppimisen näkökulmasta ja kehotettiin ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin tällaisen lähestymistavan toteuttamiseksi. Kansallisella tasolla jotkut maat olivat uudistaneet järjestelmiään näiden linjojen mukaisesti luomalla jatkuvuuden koulutuksen eri tasojen välille ja kehittämällä arviointijärjestelmiä osittaisen kielitaidon arvioimiseksi ja koulutukseen uudelleenpääsyn mahdollistamiseksi myöhemmässä vaiheessa.

Itävalta: kielikomitea

Itävalta käyttää parhaillaan Euroopan neuvoston maaprofiilia kieltenopetuksensa ja koulutuspolitiikkansa arvioimiseksi ennen uudistuksiin ryhtymistä. Kielikomitea, johon kuuluu koulutuksen alan sidosryhmien ja työmarkkinaosapuolten edustajia, käsittelee kaikkia monikielisyyteen liittyviä kysymyksiä ja koordinoi Lissabonin tavoitteiden ja muiden kielten alan eurooppalaisten aloitteiden, kuten juuri toimintasuunnitelman, täytäntöönpanoa.

Bulgaria: kansallinen uudistus

Kieltenoppiminen on olennainen osa viimeisintä koulutusuudistusta, jonka parlamentti hyväksyi vuonna 2006. Tavoitteena on muuttaa koulutusjärjestelmän rakennetta aloittamalla kahden vieraan kielen opetus kaikissa kouluissa ja ottamalla käyttöön intensiivisen kieltenoppimisen vuosi kaikille 8. luokalla oleville oppilaille.

Suomi: Suomen kielikoulutuspolitiikka

Hallitus on tukenut hanketta, jossa tarkastellaan kielikoulutuspolitiikan perusteita ja tavoitteita monikielisyyden, elinikäisen oppimisen ja Euroopan yhdentymisen näkökulmasta. Parhaillaan laaditaan lopullisia suosituksia koulutusjärjestelmän parantamiseksi.[9]

Unkari: World Language Programme

Hallitus käynnisti vieraiden kielten opetuksen ja oppimisen kehittämiseksi kattavan strategian nimellä ”World Language Programme”. Toimenpiteisiin kuuluu lisärahoitus kielten opetusta ja oppimista käsitteleville koulujen hankkeille; intensiivisen kieltenoppimisen vuoden toteuttaminen oppivelvollisuuskoulun lopussa siten, että vähintään 40 prosenttia koulutussuunnitelmasta omistetaan vieraille kielille, uusi koulunpäättökoe sekä ja useita ohjeita ja suosituksia.

Luxemburg: kieltenopetuksen mukauttaminen

Luxemburg arvioi vuosina 2005–2006 kielipolitiikkaansa ja käytti tässä Euroopan neuvoston maaprofiilia. Opetusministeriö laati tämän jälkeen vuosiksi 2007–2009 kansallisen toimintasuunnitelman ”Plan de réajustement de l’enseignement des langues”, joka käsittää 66 toimintakohtaa, jotka kattavat kaikki kieltenopetuksen ja arvioinnin näkökohdat esikoulusta toisen asteen koulutuksen loppuun. Siinä otetaan huomioon myös maahanmuuttajien kielet.

Yhdistynyt kuningaskunta: kaikenikäisten kieltenoppiminen

Englannissa on ollut kansallinen kielistrategia vuodesta 2003. Se käsittää kieltenoppimisen kaikissa ikäryhmissä ja koulutustasoilla varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen ja yliopistoihin. Sillä on kolme yleistä tavoitetta: kielten opetuksen ja oppimisen parantaminen, tunnustamisjärjestelmän käyttöönotto sekä niiden ihmisten lukumärän kasvattaminen, jotka opiskelevat kieliä jatko- ja korkeakoulutuksessa ja työssä.

Yhteisön tasolla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alan ohjelmissa on lisätty tukea liikkuvuuteen osallistuvien henkilöiden kielivalmennukseen (I.0.1): Comenius-ohjelmassa on kaksinkertaistettu kielivalmennuksen toteuttaminen (opettajankoulutus), Erasmus-ohjelmassa kielten intensiivikursseille osallistuvien opiskelijoiden määrä kasvoi lähes 40 prosenttia, ja Leonardo-ohjelmassa käytettiin 15,6 miljoonaa euroa ulkomaille harjoitteluun lähtevien 175 000 harjoittelijan, opiskelijan ja nuoren työntekijän kielellisen ja kulttuurisen valmennuksen tukemiseen, mikä on 77 prosenttia enemmän kuin vuosina 2000–2002. Elinikäisen oppimisen ohjelmassa kielivalmennukseen annettava tuki laajennettiin koskemaan kaikentyyppistä liikkuvuutta.

5.1.1. ”Äidinkielen lisäksi kaksi vierasta kieltä”: liikkeelle jo varhain

Neljän viime vuoden aikana useimmat jäsenvaltiot ovat uudistaneet ensimmäisen asteen (ja joissakin tapauksissa myös esiasteen) opetuksen siten, että vieraan kielen opetus aloitetaan aikaisemmin. Suuntauksena on aloittaa toisen kielen opetus (oli se sitten vieras kieli, vähemmistökieli tai maan toinen virallinen kieli) aikaisemmassa vaiheessa, yleensä ala-asteen kolmen ensimmäisen vuoden aikana .

Keskeinen ongelma näiden uudistusten täytäntöönpanossa on ollut riittävästi koulutettujen kieltenopettajien puute, sekä yleis- että erityisopettajien. Joissakin maissa aikaisempaa aloitusta täydentää toisen vieraan kielen aikaisempi aloittaminen (ensimmäisen asteen lopussa tai toisen asteen alussa). Tällaisia ohjelmia pitäisi tukea ja ottaa laajemmin käyttöön.

Varhaisen kielenoppimisen edistämiseksi komissio rahoitti tutkimuksen, jossa tarkasteltiin keskeisiä pedagogisia periaatteita, jotka liittyvät vieraiden kielten opettamiseen hyvin nuorille (I.1.1). Tutkimuksessa vahvistettiin opettajien keskeinen rooli varhaisessa kielenoppimisessa ja suositeltiin tutkimustulosten levittämistä alan toimijoille, menetelmien ja välineiden kehittämistä lasten kielitaidon arvioimiseksi ja kannatettiin toisen vieraan kielen aloittamista ala-asteella.

Komission tiedotus- ja verkottamistoimiin kuului vanhemmille tarkoitetun esitteen tuottaminen kieltenoppimisen eduista. Se aikoo myös ottaa vanhemmat elinikäisen oppimisen ohjelmassa tuettujen tiedotustoimien ensisijaiseksi kohderyhmäksi (I.1.2). Lisäksi komissio tuki alan toimijoille tarkoitettua seminaaria, jossa esitettiin edellä mainitun tutkimuksen tulokset. Alan organisaatioiden välisen verkottumisen kannustamiseksi varhainen kielenoppiminen tulee olemaan painopistealue Comenius- ja Kielten avaintoimi -verkoissa vuonna 2007 (I.1.3).

Sokrates-ohjelmissa tuettiin varhaista kielenoppimista ja siihen liittyvää opettajankoulutusta rahoittamalla 11:tä Lingua-projektia (I.1.4) ja tukemalla lähes 4 000:ta apulaisopettajaharjoittelua (kasvua 13 %) useissa ala- ja esikouluissa (I.1.5). Ala- ja esiasteen kouluja kannustetaan edelleen ottamaan vastaan apulaisopettajia elinikäisen oppimisen ohjelman puitteissa.

5.1.2. Kieltenopiskelu toisen asteen ja ammatillisessa koulutuksessa

Toimintasuunnitelmassa jäsenvaltioita kehotettiin lunastamaan käytännössä lupauksensa antaa oppilaille mahdollisuus opiskella vähintään kahta vierasta kieltä ja todettiin, että olisi korostettava viestintäkykyä, kykyä opiskella kieliä ja monikulttuurisia taitoja.

Viro, Ranska, Saksa, Liettua, Slovenia ja Espanja: Eurooppa-osasto / kaksikielinen opetus

Jotkut maat ovat perustaneet ns. ”Eurooppa-osastoja”, joissa opetetaan useampia kieliä, myös sisällön ja kielen integroidun opetuksen avulla, ja kiinnitetään erityistä huomiota eurooppalaiseen yhteistyöhön ja kulttuurienväliseen koulutukseen. Tällaiset aloitteet ovat usein pilottiohjelmia, jotka on myöhemmin tarkoitus liittää yleiseen koulutukseen.

Kreikka: monialainen lähestymistapa kieliin

Ensimmäisen ja toisen asteen opetussuunnitelmien uudistamisen tuloksena kielenopetuksessa on nyt horisontaalinen ulottuvuus ja siihen sisältyy enemmän yhteistyötä äidinkielen ja muiden aineiden opettamisen välillä. Erityishuomiota kiinnitetään tietoisuuden lisäämiseen kielellisestä ja kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja kulttuurienvälisten taitojen kehittämiseen.

Saksa, Alankomaat, Ranska, Suomi ja Itävalta: CertiLingua, ’eurooppalainen monikielisen, eurooppalaisen ja kansainvälisen osaamisen merkki’

Certilingua on tarkoitettu päättötodistusten täydennykseksi, jossa ilmaistaan oppilaan monikielinen, eurooppalainen ja kansainvälinen osaaminen vähintään kahdessa vieraassa kielessä. Certilingua-todistuksen antavien koulujen on tarjottava vähintään yksi oppiaine sisällön ja kielen integroidussa opetuksessa ja pyrittävä kehittämään oppilaiden kulttuurienvälistä osaamista eurooppalaisella ja kansainvälisellä projektityöskentelyllä. Certilingua-aloite on tulosta Saksan ja Alankomaiden koulujen välisestä rajatylittävästä yhteistyöstä, ja sitä laajennetaan vähitellen muihinkin maihin. Sen tavoitteena on lisätä oppilaiden hankkimien kielellisten ja kulttuurienvälisten taitojen näkyvyyttä myöntämällä eri maissa tunnustettu merkki osaamisesta.[10]

Komissio tuki jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä lisätä erimaalaisten koululaisten mahdollisuuksia oppia kieliä yhdessä ja kehittää edelleen kulttuurienvälisiä taitojaan ja monikielistä ymmärtämystä.

Comenius-ohjelman koulujen kieliprojektien määrä kasvoi ja on nyt 19 prosenttia Comeniuksessa kouluprojekteille osoitetusta budjetista (toimintaohjelmassa suositellaan 25:tä prosenttia). Lisäksi vuosina 2004–2006 tuettiin 2 951:tä yhteistä kieliprojektia, joissa oli mukana 53 118 oppilasta ja 8 853 opettajaa, jotka osallistuivat vierailuihin (I.2.1). Elinikäisen oppimisen ohjelmassa pyritään tällä hetkellä saavuttamaan toimintaohjelmassa suositeltu tavoite.

Kullekin yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen asteelle tärkeitä kielellisiä ja kulttuurienvälisiä taitoja koskeva tutkimus (I.2.2) valmistuu vuoden 2007 loppuun mennessä. Siinä tarjotaan ehdotuksia siitä, kuinka nykyistä kieltenopetusta olisi kehitettävä ja miten ala- ja yläasteen oppilaille täsmennetään tarkoituksenmukaiset kulttuurienvälisten taitojen tavoitteet. Comenius-ohjelmasta rahoitettiin 14:ää projektia ja kahta verkostoa, joissa kehitettiin opetusmateriaaleja ja -moduuleja monikieliseen ymmärtämiseen perustuvien lähestymistapojen edistämiseksi (I.2.3)

5.1.3. Sisällön ja kielen integroitu opettaminen

Sisällön ja kielen integroitua opetusta käytetään eurooppalaisissa luokkahuoneissa yhä enemmän, sillä sitä pidetään tehokkaana tapana vahvistaa viestintätaitoja ja motivoida oppilaita.

Sisällön ja kielen integroidun opetuksen opetusmateriaalien jatkokehitystä tuettiin neljällä Lingua-projektilla (I.2.4), ja etusijalle asetettiin sisällön ja kielen integroidun opetuksen lähestymistapaan perustuvat Comenius-kouluprojektit (I.2.5). Elinikäisen oppimisen ohjelmassa asetetaan edelleen etusijalle koulujen väliset kumppanuudet, joilla edistetään varhaista kieltenoppimista, monikielistä ymmärtämistä sekä sisällön ja kielen integroitua opettamista.

Luxemburgissa järjestettiin maaliskuussa 2005 eurooppalainen symposiumi ”Opetusalan kehitys Euroopassa – Monikielisyyden tuomat uudet mahdollisuudet” (I.2.6) yhteistyössä puheenjohtajavaltion Luxemburgin kanssa. Päätelmät raportoitiin toukokuussa 2005 kokoontuneelle koulutusneuvostolle. Symposiumissa muistutettiin tarpeesta taata, että oppilaat ja opiskelijat saavat sisällön ja kielen integroitua opetusta kouluopetuksen eri tasoilla. Korostettiin myös, että opettajien pitäisi saada erityiskoulutusta sisällön ja kielen integroidussa opettamisessa.

Eurydice-verkosto julkaisi vuonna 2006 tutkimuksen sisällön ja kielen integroidusta opetuksesta eurooppalaisissa kouluissa (I.2.7). Tutkimuksessa selostettiin sisällön ja kielen integroidun opetuksen pääpiirteet Euroopan eri maissa. Vaikka kiinnostus sisällön ja kielen integroidun opetuksen tarjoamiseen on kasvussa, vain pieni osa oppilaista ja opiskelijoista on tällä hetkellä siinä mukana, ja tilanne vaihtelee suuresti maasta toiseen. Tutkimus osoitti, että jos sisällön ja kielen integroidun opetuksen halutaan yleistyvän, sitä on tuettava useimmissa maissa merkittävällä panostuksella opettajien koulutukseen. Toinen lisätyötä vaativa alue on arviointi: koska sisällön ja kielen integroitu opetus on useimmissa maissa vielä alkuvaiheessa, sen käytäntöjen arviointi ei ole levinnyt kovinkaan laajalle.

5.1.4. Kieltenopetus korkea-asteella

Toimintasuunnitelmassa yliopistoja kehotettiin toteuttamaan johdonmukaista kielipolitiikkaa, edistämään kaikkien opiskelijoiden kieltenoppimista ja tarjoamaan heille mahdollisuus ulkomailla opiskeluun.

Belgia, Tšekki, Romania: monitieteellinen korkea-asteen koulutus

Belgiassa (flaaminkielisessä yhteisössä), Tšekissä ja Romaniassa eräät yliopistot tarjoavat loppututkinnon suorittaneille opinto-ohjelman, joka sisältää luonnontieteitä, historiaa tai maantiedettä, sivuaineena vieraita kieliä ja joka voi joissakin tapauksissa johtaa kaksoistutkintoon. Tämä eri tieteenhaarojen yhdistäminen lisää kielitaitoa ja valmistaa myös tulevia opettajia sisällön ja kielen integroituun opetukseen.

Komissio lisäsi Erasmus-ohjelman intensiivisten kielikurssien määrää niin, että ne kattavat nyt 6,4 prosenttia ulkomaille suuntaavista opiskelijoita (toimintaohjelmassa asetettu tavoite oli 10 prosenttia) (I.3.1). Prosenttiosuus vaihtelee huomattavasti maasta toiseen: Slovenian ja Turkin yliopistojen Erasmus-kielikursseihin kohdistui paljon mielenkiintoa, yli 35 prosenttia maahan saapuvista opiskelijoista, kun taas Tšekin, Viron, Suomen, Saksan, Unkarin ja Norjan yliopistoissa osallistumisprosentti oli runsaat 10. Kaiken kaikkiaan lähes 10 000 opiskelijaa hyötyi Erasmus-ohjelman intensiivisistä kielikursseista vuosina 2004–2006. Niiden tarjontaa on edelleen lisätty elinikäisen oppimisen ohjelmassa, mutta yliopistoissa tarvitaan lisätoimia, jotta maahan saapuvat opiskelijat valitsisivat useammin isäntämaan kielen toiseksi kielekseen.

Mitä tulee kansainväliseen yhteistyöhön korkea-asteen oppilaitoksissa, Erasmus Mundus -ohjelmassa tuetaan yhteisiä master-ohjelmia eri jäsenvaltioissa, joissa muualta kuin EU:sta tulevat opiskelijat voivat opiskella vähintään kahta eurooppalaista kieltä. Vuosina 2004–2006 2 325 EU:n ulkopuolelta tulevaa opiskelijaa sai tukea opiskellakseen 57 erilaisessa master-ohjelmassa, mukaan luettuna kolmessa lingvistiikkaan ja kieliin liittyvässä ohjelmassa. Tempus-ohjelmassa tuetaan yhteistyötä EU:n ja 26 kumppanimaan yliopistojen välillä Länsi-Balkanilla, Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä. Tarkoituksena on tukea yliopistojen uudenaikaistamista, alueiden ja kansojen keskinäistä oppimista ja kulttuurienvälistä ymmärtämistä. Kielikoulutus on yleensä osa tällaisia projekteja, ja vuosina 2004–2006 kahden hankkeen kohteena oli yhteistyö kieltenopetuksen alalla. Yhteistyöohjelmissa Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin, Australian ja Uuden Seelannin kanssa tuettiin kuutta hanketta kielten opetussuunnitelmien kehittämiseksi.

5.1.5. Aikuisten kieltenopiskelu

Toimintaohjelmassa kehotetaan tarjoamaan kohtuuhintaista kielenopetusta aikuisille, esimerkiksi yritysten sisäisessä koulutuksessa, aikuiskoulutuksessa tai kulttuuritoimintaan liittyvässä arkioppimisessa.

Belgia, Tšekki: kielikupongit ja verkossa olevat opiskelumahdollisuudet

Kielikurssille osallistuminen ei ole pelkästään motivaatiosta ja ajasta kiinni, vaan myös taloudellisista resursseista. Elinikäisen kieltenoppimisen kannustamiseksi Belgiassa ja Tšekissä on alettu ottaa käyttöön 'kuponkijärjestelmiä', jotka valtio, työntekijät ja käyttäjät yhdessä rahoittavat ja joiden on kerrottu lisänneen merkittävästi kielikurssien kysyntää aikuisten joukossa.

Internet-sivustot ovat yksi tapa edistää aikuisten kieltenopistelua. Belgiassa on käytössä tietokanta ”Word wat je wil”[11], joka sisältää muun muassa tiedot kaikista julkisista ja yksityisistä kielikursseista. Tšekissä puolestaan kehitetään parhaillaan ”National Language Gateway” -sivustoa, joka tarjoaa kieliviitekehyksen mukaisia maksuttomia kielikursseja verkossa.

Irlanti, Slovenia ja Espanja: aikuisten kieltenopiskelumahdollisuudet

Irlannissa ja Sloveniassa aikuisopiskelijoiden kysyntä kielikursseille on ollut vilkasta. Näissä maissa onkin tehty paljon paikallisia aloitteita kysyntään vastaamiseksi kirjastojen, kulttuurijärjestöjen, kielikerhojen ja aikuiskoulutuksen verkostojen kautta.

Espanjan koulutusjärjestelmälle ovat jo vuosia olleet luonteenomaisia aikuisten sekä alueelliset että maanlaajuiset kielikoulut. Ne tarjoavat verkostoperusteisesti 20:n eri kielen opetusta perus- ja keskitasolla. Kurssit ovat kieliviitekehyksen mukaisia, ja ne ovat osoittautuneet taloudellisesti toimintakykyisiksi.

Kannustaakseen yhä useampia aikuisia opiskelemaan kieliä komissio kehittää parhaillaan Internet-portaalia (I.4.1), joka tarjoaa vaivattoman pääsyn suurelle yleisölle ja kielten ammattilaisille tarkoitettuihin tietoihin ja ohjaukseen.

5.1.6. Kieltenoppijat joilla on erityistarpeita

Kieltenopetus alkaa nykyisin aikaisemmin ja sisältyy useimmissa jäsenvaltioissa oppivelvollisuuskoulun perusopetussuunnitelmaan. Opetuksessa on kuitenkin otettava huomioon myös oppilaat, joilla on erityistarpeita. Komissio rahoitti tutkimuksen aiheesta ”Special educational needs in Europe, the teaching and learning of languages” (I.5.1), jossa todettiin, ettei ollut näyttöä siitä, että opiskelijat, joilla on erityistarpeita, jäisivät kieltenopiskelua paitsi. Tutkimuksessa myös korostettiin, että kielten oppiminen on enemmän kuin pelkät viestintäkyvyt ja vahvistaa henkilökohtaista kehitystä ja oppimista ja että se käsittää myös EU:n kansalaisuuteen kuuluvat arvot. Tutkimuksessa tarkasteltiin opetuskäytäntöjä ja suositeltiin, että opiskelijoille, joilla on erityistarpeita, laadittaisiin henkilökohtaiset opetussuunitelmat ja annettaisiin tiimiopetusta (kielten opettaja ja erityisopettaja yhdessä). Samalla tarjottaisiin tarkoituksenmukaista opettajankoulutusta osana tulevien opettajien yleiskoulutusta.

Itävalta ja Viro: viittomakieli tunnustetaan vähemmistökieleksi

Näissä kahdessa maassa viittomakieli on hiljattain tunnustettu vähemmistökieleksi ja viralliseksi kieleksi. Virallinen tunnustus on poikinut tutkimusohjelmia, ammattipätevyyden keskukselle annettavaa tukea ja kursseja viittomakielen opettajille.

5.1.7. Kielivalikoima

Jäsenvaltioita kehotettiin tarjoamaan opetusta mahdollisimman monessa kielessä kaikilla koulutustasoilla. Kielivalikoima jakautuu kuitenkin hyvin epätasaisesti. Joissakin jäsenvaltioissa on tarjolla vain hyvin rajallinen määrä kieliä (lähinnä englanti ja muutama muu kieli rajaseutujen erityisopetussuunnitelmassa tai maahanmuuttajien kieli). Niillä jäsenvaltioilla, jotka antavat vapaasti valita opiskeltavat kielet, on puolestaan vaikeuksia noudattaa käytännössä kouluissa tämänkaltaista toimintaperiaatetta. Perheet eivät useinkaan ole tietoisia useamman kuin yhden kielen oppimisen eduista. Kielivalikoiman laajentamiseen tähtäävien opetussuunnitelmien uudistusten ohessa olisi tarjottava riittävästi tietoa.

Itävalta, Ranska, Saksa, Kreikka: naapurien kielten opetus

Vuonna 2003 Ala-Itävallassa käynnistettiin suunnitelma nimeltä ”Sprachoffensive”, jonka tavoitteena on tšekin, slovakin ja unkarin kielten opettaminen 13 000 oppilaalle. Perustettiin myös alueellinen osaamiskeskus asiantuntemuksen ja opastuksen tarjoamiseksi kouluille ja rajojen yli toimiville yrityksille.

Ranska on onnistunut kasvattamaan 10 prosentilla saksankielen valitsevien oppilaiden määrää tiedotuskampanjoiden ja kaksikielisten luokkien perustamisen avulla. Tämä esimerkki osoittaa, että asenteet voivat muuttua, kun toteutetaan oikeanlaisia toimenpiteitä.

Traakiassa turkkilaisen vähemmistön saatavilla on jo kaksikielinen kreikka/turkki-opetussuunnitelma. Vuosina 2006–2007 käynnistettiin lisäksi pilottiohjelma, jossa turkinkieltä opetetaan eräissä yleisissä ylemmän keskiasteen kouluissa. Tarkoituksena on lisätä rajatylittävää kanssakäymistä.

5.2. Strateginen alue 2: Kieltenopetuksen parantaminen

5.2.1. Kielitaitoa tukeva koulu

Koulujen ja muiden oppilaitosten on tärkeää lähestyä kieltenopetusta kokonaisvaltaisesti. Opetuksessa on luotava tarkoituksenmukaiset yhteydet äidinkielen, opetuskielen (jos se on eri), vieraiden kielten ja maahanmuuttajien kielten välille. Komissio on edistänyt tätä lähestymistapaa tukemalla Comenius-kouluprojekteja tällä alalla (II.1.1)

Suomi: maahanmuuttajien kielet opetuskielinä

Suomen koulutusjärjestelmä tukee maahanmuuttajien äidinkielen ylläpitämistä ja kehitystä toimivan kaksikielisyyden varmistamiseksi. Vuonna 2003 opetusta tarjottiin 52 kielellä. Venäjä, somali ja albania olivat laajimmin opetettuja maahanmuuttajien äidinkieliä.

Italia: ”Talking the World” -aloite

Tällä aloitteella pyritään tekemään tunnetuksi kielitaitoa tukevan koulun konseptia joukolla ruohonjuuritason toimintoja, joissa on mukana opettajia ja verkottuneita kouluja. Toimintasuunnitelmaa käytetään keskustelun perustana ja innoituksen antajana.

5.2.2. Kieliluokka

Sokrates- ja Leonardo-ohjelmien yhteydessä kehitettyjä kieliin liittyviä tuotteita (II.2.2) on levitetty erilaisten aloitteiden kautta, ja tämä jatkuu elinikäisen oppimisen ohjelmassa. Tavoitteena on rohkaista innovatiivisten menetelmien käyttöön kielten opetuksessa ja oppimisessa. Ns. e-ystävyyskoulutoiminta-aloite, jonka ansiosta koulut voivat tehdä yhteistyötä Internetin välityksellä, on vahvistanut kielitaitoa ja lisännyt jossakin määrin monikielistä ymmärtämistä ja kumppanikoulun kielen käyttöä (II.2.3).

5.2.3. Kieltenopettajien koulutus

Jäsenvaltiot kiinnittävät yhä enemmän huomiota opettajankoulutukseen, varsinkin keinona taata tehokas kieltenopetus ensimmäisen asteen koulutuksessa sekä sisällön ja kielen integroidussa opetuksessa. Vaikka monissa jäsenvaltioissa kieltenopettajien ei ole pakko oleskella tiettyä aikaa siinä maassa, jonka kieltä he opettavat, alan toimijat ja opettajankouluttajat tunnustavat laajalti tämän tarpeen ja käyttävät hyväkseen EU:n koulutusohjelmien (Erasmus, Comenius, Leonardo) tarjoamia vaihtomahdollisuuksia parantaakseen kielitaitoaan.

Itävalta, Tšekki, Saksa ja Puola: kaksoiskoulutusta kieltenopettajille

Näissä maissa opettajien peruskoulutus tuottaa opettajia, joilla on pätevyys kahdella eri aihealueella, esimerkiksi kielissä ja jossakin toisessa aineessa. Tämä järjestelmä lisää opettajien kielitaitoa ja auttaa valmentamaan tulevia opettajia sisällön ja kielen integroituun opetukseen.

Luxemburg: monikielisten opettajien koulutus

Ensimmäisen asteen opettajat koulutetaan kykeneviksi opettamaan maan kolmella virallisella kielellä: luxemburgin, saksan ja ranskan kielillä sekä lisäksi opettamaan muita aineita yhdellä näistä kielistä. Toisen asteen kieltenopettajien on opiskeltava vähintään kaksi vuotta maassa, jossa puhutaan heidän kohdekieltään. Toisen asteen aineenopettajien on pystyttävä opettamaan saksaksi ja ranskaksi.

Lisätäkseen pääsyä Sokrates- ja Leonardo-ohjelmien kieltenopetusosioihin komissio kehotti kansallisia toimistoja käynnistämään liikkuvuutta koskevia tiedotuskampanjoita kieltenopettajille ja heidän kouluttajilleen (II.3.1). Yksi tiedonlevityshanke omistettiin erityisesti apulaisopettajaharjoittelulle. Sen tuloksena apulaisopettajaharjoitteluun osoitettu budjetti kasvoi 26 prosenttiin vuonna 2006 ja ylittää toimintaohjelmassa asetetun 25 prosentin tavoitteen. Elinikäisen oppimisen ohjelmassa harjoittelua ei rajoiteta kieliin, vaan se on avointa kaikille aineille. Erityispaino on sisällön ja kielen integroidussa opetuksessa. Comenius-täydennyskoulutuksessa 65 prosenttia kaikista hakemuksista liittyi kieliin. Vuosina 2004–2006 yli 15 000 kieltenopettajaa sai koulutusta Comenius-ohjelmassa, 765 aikuiskoulutuksessa toimivaa kieltenopettajaa Grundtvig-ohjelmassa ja 1 820 ammatillisen koulutuksen opettajaa Leonardo-ohjelmassa.

Komissio rahoitti myös kieltenopettajien koulutusta koskevan tutkimuksen ”European Profile for Language Teacher Education – A Frame of Reference” (II.3.2). Tutkimuksessa vahvistettiin perusvaatimukset yhteisen profiilin luomiseksi, jossa edellytetään muun muassa kielenopettajien erityistä korkea-asteen koulutusta, pakollista oleskelua toisessa maassa sekä riittävää koulutusta menetelmissä ja kulttuurienvälisissä taidoissa. Tutkimus on parhaillaan kieltenopetuksen alan tarkastajien verkon läpikäytävänä (IV.2.1), sen päätelmistä keskustellaan ja ne jaetaan symposiumissa (II.4.2).

5.2.4. Kieltenopettajien saatavuus

Kieltenopettajilla ja itse asiassa kaikilla opettajilla on huomattavia esteitä opettaa ulkomailla. Jonkinasteista joustavuutta kuitenkin on. Raja-alueilla on ryhdytty erittäin lupaaviin kokeiluihin, joissa opettajia jaetaan rajojen yli tai vaihto-ohjelmien kautta. Komissio rahoitti tutkimuksen ”Detecting and Removing Obstacles to the Mobility of Foreign Language Teachers” (II.4.1), jossa tarkasteltiin kieltenopettajien liikkuvuutta helpottavia keinoja ja suurimpia havaittuja esteitä. Siinä suositeltiin, että kieltenopettajille laadittaisiin liikkuvuusstrategia EU:n tasolla. Tavoitteena on kannustaa kahden- ja monenvälisiin vaihtoihin, tukea tulevien ja erityisesti nuorten opettajien vaihtoja, helpottaa liikkuvuuden avulla hankitun pätevyyden tunnustamista, järjestää työpajoja ja vierailuja osana opettajankoulutusta sekä perustaa tietojärjestelmä tarjonnan ja kysynnän sovittamiseksi yhteen eri maissa ja laitoksissa.

Viro, Puola ja muut keskisen ja itäisen Euroopan maan: kieltenopettajien pätevöityminen

Viimeisten kymmenen vuoden ajan Puola ja Viro ovat muiden keskisen ja itäisen Euroopan maiden kanssa perustaneet opettajankoulutukseen järjestelyjä ylimääräisten kieltenopettajien uudelleensuuntaamiseksi tai uudelleenkouluttamiseksi, erityisesti venäjästä englantiin. Lisätoimenpiteisiin on ryhdytty sellaisten kieltenopettajien uudelleenpätevöittämiseksi, joilla ei ole riittävää tutkintoa. Nämä toimet osoittavat, että on teknisesti mahdollista laajentaa kielivalikoimaa opetussuunnitelmassa, jos tehdään kysyntää vastaavia poliittisia päätöksiä.

Romania: etäopiskeluna toteutettava jatkokoulutus maaseutualueiden opettajille

Romanian hallitus ja Maailmanpankki tukevat hanketta, jolla pyritään lisäämään opettajankoulutusta maaseutualueiden asukkaille. Neljä yliopistoa tarjoaa etäopetuksena toteuttavaa jatkokoulutusta ranskan ja englannin kielessä. Kurssit on kehittänyt monitieteellinen työryhmä, ja ne ovat avoimet kaikille opettajille, jotka haluavat opettaa kieliä. Kursseista saa virallisen todistuksen, ja ne on yhdistetty muuhun etäopetuksena annettavaan opettajankoulutukseen. Vuonna 2007 kaksisataa englannin ja ranskan opettajaa saa todistuksen ammatillisesta uudelleensuuntautumisestaan.

5.2.5. Kielitaidon testaaminen

Erityisesti toisen asteen koulutuksessa on ollut selkeä suuntaus uudistaa kansallisia opetussuunnitelmia niiden mukauttamiseksi yhteiseen eurooppalaiseen kieliviitekehykseen (Common European Framework of Reference of Languages, CEFR), ja päättökokeita on tarkistettu vastaavasti. Opettajat kaikilla koulutusasteilla käyttävät eurooppalaista kielisalkkua yhä enemmän opetuksen apuna, vaikka opetusmateriaali ei usein ole tällaiseen lähestymistapaan soveltuvaa. Kieliviitekehyksen käytön luokkahuoneisiin tuomien muutosten laajuudesta keskusteltiin Euroopan neuvoston helmikuussa 2007 järjestämässä poliittisessa foorumissa, johon myös komissio osallistui (II.6.4).

Useat maat: CEFR-asteikon käyttö kielitaidon testaamisessa

Itävalta, Belgia, Tšekki, Viro, Ranska, Saksa, Italia, Liettua, Luxemburg, Puola, Romania, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta alkavat, ovat alkaneet tai suunnittelevat alkavansa prosessin, jossa uudistetaan opetussuunnitelmat ja mukautetaan vieraan kielen päättökokeet kieliviitekehyksen tasoihin. Tämä mahdollistaa kielitaidon objektiivisen testaamisen, sillä kieliviitekehys kattaa viestintätaidot kaikilla kielillä.

Alankomaat: kielitaitoprofiili

Kieliviitekehys asettaa yhä enenevässä määrin mittapuun kielitaidon arvioimisessa Hollannin koulutusjärjestelmässä. Korkeammissa ammattitutkinnoissa ja ammattikoulutuksessa kieliviitekehys on otettu käyttöön myös osaamisprofiilien määrittämisessä. Eurooppalaisia kielisalkkuja on kehitetty ja validoitu lähes kaikentyyppisille kouluille. Sähköistä salkkua ollaan parhaillaan kehittämässä kaikkien kieliä opettelevien laajalle kohdeyleisölle.

Ranska, Italia ja Luxemburg: ulkopuolinen kielitaitotodistus

Jotta oppilailla olevan kielitaidon taso toisen asteen koulutuksen lopussa olisi selkeä, Ranskan koulutusjärjestelmässä ollaan kehittämässä kielitodistuksia yhteistyössä sellaisten laitosten kanssa, jotka tukevat kumppanimaidensa kielen oppimista. Samankaltaisen italialaisen Lingue 2000 -projektin ansiosta oppilaat saavat hyväksyttyjen ulkomaisten laitosten myöntämän ulkopuolisen todistuksen kielitaidostaan.

Luxemburgissa yläasteen kahta viimeistä vuotta käyvät oppilaat voivat arvioituttaa kielitaitonsa hyväksytyissä ulkomaisissa laitoksissa. Tämä käsittää sekä koulussa opetetut että opetussuunnitelmaan kuulumattomat kielet. Todistus on osa oppilaan lukuvuoden päättötodistusta.

Kuten Barcelonassa kokoontunut Euroopan neuvosto edellytti, komissio laatii parhaillaan kielitaitoa koskevaa eurooppalaista kielitaitotestiä (II.6.1), joka aiotaan järjestää ensimmäistä kertaa vuonna 2010. Tarkoituksena on saada vertailukelpoista tietoa kahden kielen taidoista oppivelvollisuuden lopussa Euroopassa.

Euroopan komissio käytti myös kieliviitekehystä ammatillisen koulutuksen toimintaperiaatteita koskevan avoimuuden, tiedotuksen ja ohjeistuksen parantamiseksi. Kieliviitekehykseen perustuva ja eurooppalaiseen kielisalkkuun kuuluva eurooppalainen kielipassi on sisällytetty Europass-todistukseen, joka on yhteinen pätevyysvaatimusten viitekehys (II.6.2). Sitten helmikuun 2005 verkossa on luotu lähes 50 000 kielipassia, ja yli 181 806 tyhjää mallia on ladattu myöhemmin täytettäviksi muualla kuin verkossa. Kieliosion sisältävä Europass-ansioluettelo on vieläkin suositumpi: verkossa on tähän mennessä luotu yli miljoona ansioluetteloa ja noin 1,7 miljoonaa on ladattu verkosta.

Kielitodistusten käyttöä, luonnetta ja laatua koskevien tietojen keräämiseksi ja levittämiseksi komissio rahoitti selvityksen Euroopassa käytettävistä kielitaitotodistusjärjestelmistä (II.6.3). Havaintojen perusteella laatijat suosittelivat, että komission olisi tehtävä yhteistyötä asianomaisten sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on, että todistuksia myöntävät tahot parantavat testien kehittämisen ja validoinnin laatua, asettavat eurooppalaisille kielitaitotodistuksille laatunormit ja käytännesäännöt sekä tukevat yhteistyötä eri maiden todistuksia myöntävien tahojen välillä ja peruskoulujen kanssa.

5.3. Strateginen alue 3: Kielimyönteisen ympäristön luominen

5.3.1. Laaja-alainen tapa lähestyä kielellistä monimuotoisuutta

Toimintaohjelmassa on ensimmäistä kertaa komission tasolla hahmoteltu kielipoliittinen näkemys, joka menee pidemmälle kuin pelkkä vieraiden kielten opetus ja käsittää kaikki Euroopassa puhutut kielet, olivat ne sitten virallisia, alueellisia, vähemmistökieliä tai maahanmuuttajien kieliä. Koulutusalalla toimivien, alueellisten ja vähemmistökielten sidosryhmien tuomiseksi yhteen ja hyvien käytäntöjen vaihdon helpottamiseksi niiden välillä vuonna 2006 järjestettiin eurooppalainen konferenssi alue- ja vähemmistökielten asemasta koulutusjärjestelmissä (III.1.1). Euromosaic-raportissa tarkasteltiin alueellisten ja vähemmistökielten tilannetta Euroopan unioniin vuonna 2004 liittyneissä maissa (III.1.2). Romaniaa ja Bulgariaa koskeva päivitys on tekeillä.

Tämä uusi lähestymistapa kieliin ja kielelliseen monimuotoisuuteen heijastuu täysimääräisesti elinikäisen oppimisen ohjelmassa, jossa rahoitusta voivat saada kaikki kielet, myös alueelliset ja vähemmistökielet (III.1.3). Komissio on nähnyt erityisen paljon vaivaa ja järjestänyt eurooppalaisia konferensseja, paikallisia seminaareja ja verkostokokouksia sen varmistamiseksi, että alueellisten ja vähemmistökielten sidosryhmille tiedotetaan asianmukaisesti pääsymahdollisuuksista yleisiin ohjelmiin, eritoten elinikäisen oppimisen ohjelmaan.

Vuosina 2004–2006 Kulttuuri 2000 -ohjelmassa annettiin tukea 150 käännöshankkeelle, joilla edistettiin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta Euroopassa. Monimuotoisuus on myös uuden kulttuuriohjelman kulmakivenä vuosina 2007–2013.

Tämä laaja-alainen näkemys noudattaa Euroopan alueellisten ja vähemmistökielten peruskirjaa, jonka on ratifioinut 22 Euroopan neuvoston jäsenmaata, joiden joukossa 14 EU:n jäsenvaltiota. Yleissääntönä on, että jäsenvaltioissa annetaan osittain tai kokonaan opetusta tunnustetuilla vähemmistökielillä. Lupaavista käytännöistä on raportoitu kieliin tutustumisen tai kielikylpyjen edistämisessä eri paikallisilla kielillä, erityisesti lasten osalta.

Suomi/Norja/Ruotsi: kaksikieliset koulut rajaseuduilla

Ystävyyskaupunkien verkko tukee kieltenoppimista suomen-, norjan- ja ruotsinkielisten koulujen välisellä rajatylittävällä yhteistyöllä. Jotkin koulut ovat laatineet yhteisen opetussuunnitelman ja edistävät myös naapurimaiden kielten opettamista sisällön ja kielen integroidun opetuksen sekä opettajavaihtojen avulla.

Italia/Itävalta/Slovenia: Cromo-hanke

Cromo on Itävallan, Italian ja Slovenian kansallisten viranomaisten rahoittama rajatylittävä hanke (2005–2007). Sillä pyritään rakentamaan siltoja Friuli-Venezia-Giulian (Italia), Kärntenin (Itävalta) ja Slovenian rajayhteisöjen välille siten, että eurooppalaisen kielisalkun täydennykseksi kehitetään yhteisiä välineitä. Tällä autetaan ylä-asteen oppilaita kehittämään kielellisiä, metakognitiivisia ja kulttuurienvälisiä taitojaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun lisäämiseksi.

Slovakia, Tonavan maat: naapurimaiden kielten ja kulttuurien edistäminen

Kansainvälinen järjestö ”Tonava” kokoaa yhteen Tonavan varren maiden matkailutoimistot. Joka vuosi keksitään yhteinen teema toimille kunkin maan kulttuurin ja kielen tekemiseksi tunnetuksi.

Ruotsi: monikulttuurinen opetus esikouluissa

Maaliskuussa 2005 esiasteen koulutuksessa otettiin käyttöön uusi tavoite sellaisten lasten tukemiseksi, joiden äidinkieli on muu kuin ruotsi. Tarkoituksena on vahvistaa heidän kielitaitoaan ja identiteetin kehitystä. Hallituksen lakiesityksessä painotetaan myös kaksikielisen ja kulttuuria tuntevan tukihenkilöstön tarvetta sekä lisätään tukea opetusmateriaalin tuottamiseen muilla kielillä kuin ruotsiksi.

Yhdistynyt kuningaskunta: vanhempien kouluttaminen perheen kaksikielisyyden säilyttämiseksi

Walesissa on käynnistetty ohjelma nimeltä Twk (Kasvu) kymrin kielen käytön piristämiseksi. Tiedotuskampanjoiden kohteena on terveydenhuollon ala, äitiysklinikat, vanhemmat ja tulevat vanhemmat ja aiheena kaksikielisyyden edut. Ohjelmassa kannustetaan käyttämään kymriä kotona lasten kanssa. Toisesssa tiedotuskampanjan osiossa kannustetaan käyttämään kymriä työpaikoilla: Saint Dwynen -korttien ja ’Working Welsh’ -rintanappien avulla on tarkoitus tunnistaa kymrinpuhujat työpaikoilla ja rohkaista puhumaan kymriä heidän kanssaan.

5.3.2. Yhteisöjen tekeminen kielimyönteisiksi

Toimintasuunnitelman suositusten mukaisesti ystävyyskaupunkiprojekteilla on tuettu kielten arkioppimista ja kielellistä monimuotoisuutta huomattavassa määrin (III.2.1). Yhdentoista joukosta valitut kolme parasta käytäntöä palkittiin Kultainen tähti -palkinnolla vuonna 2006, ja ne koskivat kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämistä. ”Kansalaisten Eurooppa 2007–2013” -ohjelmassa kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus on yksi horisontaalisista ominaisuuksista kaikissa toimissa ohjelman koko keston ajan.

Mitä joukkoviestimiin tulee, komissio käynnisti vuoden 2007 alkupuolella tutkimuksen jälkiäänitystä ja tekstitystä koskevista audiovisuaalialan tarpeista ja käytännöistä (Tietoyhteiskunnan pääosasto — Media-ohjelma) (III.2.2). Vuoden 2007 loppuun mennessä tutkimuksessa on käyty läpi Euroopan markkinat ja esitetään suosituksia kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja audiovisuaalisten tuotteiden liikkuvuuden helpottamiseksi Euroopan maiden välillä.

5.3.3. Kieltenopiskelun mahdollisuuksien ja aloittamisen lisääminen

Toimintasuunnitelmassa perättiin, että Sokrates-ohjelman aikuisiin kohdistuvissa toimissa edistettäisiin kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta. Vastauksena tähän Grundtvig-toimessa (III.3.1) avustettiin 14:ää projektia ja kahta verkostoa kehittämään kieltenopettajille tarkoitettuja opetusvälineitä ja kursseja. Kuusi niistä kohdistui maahanmuuttajien ja etnisten yhteisöjen kieliin. Yhteensä 300 oppimiskumppanuutta koski kieltenoppimista aikuiskoulutuksessa ja 105 suuntautui maahanmuuttajien ja etnisten yhteisöjen kieliin (33 prosenttia kaikista kumppanuuksista).

Elinikäisen oppimisen ohjelmassa yksi monenvälisistä Grundtvig-projekteista koskee maahanmuuttajien aikuiskoulutusmahdollisuuksien kehittämistä kielellisen, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kotoutumisen kannalta.

Kielihankkeiden eurooppalaista laatuleimaa (III.3.2) on vahvistettu uusilla toiminnoilla, joilla pyritään motivoimaan aikuisia kieltenopiskeluun (vuoden eurooppalaisen kieltenopettajan tai vuoden opiskelijan palkinto sekä kieltenopiskelua koskevia tiedotuskampanjoita, kuten Euroopan kielten teemapäivä). Nämä toiminnot aloitettiin vuosina 2005 ja 2006, ja ne ovat nyt säännöllisiä toimia elinikäisen oppimisen ohjelmassa.

Kieltenopetuksen monimuotoisuutta (III.3.3) EU:ssa koskeva tutkimus, joka kattaa vuodet 1999–2005, saadaan valmiiksi vuoden 2007 loppuun mennessä. Siinä määritetään, onko opetettavien kielten ja kieliä opiskelevien oppilaiden lukumäärässä tapahtunut muutoksia, ja kartoitetaan kehityssuunnat.

5.4. Puitteet edistymiselle

5.4.1. Parempi tietopohja päätöksenteolle

Tässä jaksossa tarkastellaan toimia, joilla pyritään varmistamaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihto komission ja jäsenvaltioiden välillä, ja kartoitetaan uusia toimintakenttiä.

Hyvien käytäntöjen jakamista ja yhteisiin toimiin liittyvistä kielikysymyksistä keskustelemista varten on perustettu kielityöryhmä, joka seuraa toimintasuunnitelman toteuttamista ja auttaa komissiota saavuttamaan Koulutus 2010 -työohjelmassa asetetut tavoitteet. Kyseessä on Lissabonin strategian koulutuksen osa-alue (IV.1.1).

Tutkimus tavoista motivoida kansalaiset kieltenopiskeluun (IV.1.2) tuotti Lingo!-julkaisun, jossa esitellään hyviä motivointikäytäntöjä. Tutkimuksessa hahmoteltiin tärkeimmät motivointiin liittyvät aihepiirit, kuten kielten edistämisverkkojen tukeminen kaikilla tasoilla, lisähuomion kiinnittäminen aikuisoppimiseen eritoten epävirallisissa puitteissa ja arkioppimisessa, sekä tiedotusvälineiden ja markkinointitekniikoiden käyttäminen huomion kiinnittämiseksi kieliin.

Monikielisyyden toteutumatta jäämisen kustannuksia koskeva tutkimus (IV.1.3a) jätettiin sellaisenaan tekemättä, mutta aihe otettiin uudelleen esille laajemmassa tutkimuksessa ”Effects on the European Economy of Shortages of Foreign Language Skills in Enterprise” (IV.1.3.b). Tutkimuksessa havaittiin, etttä kielitaidon puute aiheutti merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksien menetyksiä, ja suositeltiin, että yrityksiä autettaisiin parantamaan kielitaidon hallintaa seuraavin keinoin: yrityksessä jo olevan kielitaidon parantaminen, työntekijöiden kouluttaminen ja työtilaisuuksien tarjoaminen vierasmaalaisille opiskelijoille tai työntekijöille sekä kansainvälisiin yritysvaihtoihin osallistuminen. Liike-elämän ja koulutuksen välisiä yhteyksiä olisi myös lisättävä, ja siirtotyöläisten lasten olemassaolevaa kielitaitoa olisi arvostettava enemmän ja kehitettävä isäntämaan kansallisen kielen ohella.

Tutkimuksen alan monikielisyyskysymyksiä käsiteltiin kahdessa kuudennesta tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitetussa tutkimuksessa (IV.1.4). Myös seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa tuetaan kielellistä monimuotoisuutta yhteiskunta- ja taloustieteisiin sekä humanistisiin tieteisiin kuuluvilla aloilla.

Eurooppalaiselta Eurydice-verkolta ilmestyi vuonna 2005 julkaisu ” Key Data on Teaching Languages at Schools in Europe” (IV.1.5), joka esitetään vuoden 2003 kielitarjontatilanteen vertailutasoksi. Jakson 2004–2006 kattava toinen julkaisu ilmestyy vuoden 2008 puolessa välissä, jolloin tilastollinen vertailu ja kehityssuuntien analysointi on mahdollista.

Yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten koulutus-, nuoriso-, media- ja kulttuurialan ohjelmat edistivät kieltenoppimista vuosina 2004–2006 (IV.1.6), annetaan tämän asiakirjan asianomaisissa jaksoissa. Lisäksi on huomattava, että Nuoriso-ohjelmaan osallistui noin miljoona nuorta ja siinä tuettiin noin 6 000 vapaaehtoistyöntekijän vaihtoja. Kielivalmennusta kannustettiin nuorten eurooppalaisessa vapaaehtoistyössä ja se oli jopa pakollista. Yksi uuden Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman (2007–2013) yleistavoitteista on kulttuurisen, monikulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden tunnustaminen Euroopassa ja kielten arkioppimisen edistäminen.

5.4.2. Tehokkaampaa tiedonvaihtoa alan toimijoiden välillä

Vuonna 2006 perustettiin kieltenopetuksen alan tarkastajien eurooppalainen verkko (ELIN), joka ajaa hyvien käytäntöjen vaihtoa kieltenopetuksen laadun parantamiseksi (IV.2.1). Verkko on tähän mennessä keskittynyt kolmeen aiheeseen: koulun johdon tukeminen vieraiden kielten opetuksessa, opettajien perus- ja täydennyskoulutus sekä tarkastusjärjestelmien ja -käytäntöjen vaikutukset. Arion-liikkuvuustoimessa, jossa tuetaan kieltenopetuksen alan sidosryhmille tarkoitettuja opintomatkoja, järjestettiin 36 kieltenopetukseen liittyvää opintomatkaa. Niillä oli mukana lähes 400 osanottajaa: kieltenopettajia, rehtoreita, päätöksentekijöitä ja suuri joukko kieltenopetuksen tarkastajia (II.3.3). Arion-toimi jatkuu osana elinikäisen oppimisen ohjelmaa, ja erityishuomiota tullaan kiinnittämään kieliin suuntautuvaan toimintaan.

5.4.3. Selkeät menettelyt toimintasuunnitelman jatkotoimia varten

Kestävän vaikutuksen takaamiseksi toimintaohjelman tavoitteita viedään eteenpäin elinikäisen oppimisen ohjelmassa (2007–2013) (IV.3.1). Kieltenoppiminen ja kielellinen monimuotoisuus muodostavat elinikäisen oppimisen ohjelman yleistavoitteen, joka näkyy erityisohjelmien periaatteissa. Erityisohjelmat koskevat kouluja (Comenius), yliopistoja (Erasmus), ammatillista koulutusta (Leonardo) ja aikuiskoulutusta (Grundtvig). Erityisohjelmia täydennetään kielten monialaisella toiminnolla (Kielten avaintoimi 2). Kaikki kielet ovat tukikelpoisia: viralliset, alueelliset, vähemmistö- ja maahanmuuttajien kielet sekä suurimpien kauppakumppanimaiden kielet.

6. PÄÄTELMÄT

Toimintaohjelman tulokset ovat rohkaisevia. Komissio on toteuttanut sille osoitetut tehtävät olennaisilta osin ja aikataulussa. Jäsenvaltiot ovat työskennelleet kohti useimpia toimintaohjelmassa asetettuja tavoitteita. Muut toimintaohjelmassa vahvistetut toimet edellyttävät pitkäaikaista sitoutumista, jolle ei voida asettaa määräaikaa. Vaikka yleinen kehitys on myönteinen, tilanne vaihtelee maasta toiseen, sillä lähtökohta ja alkuperäinen lähestymistapa olivat erilaisia kussakin jäsenvaltiossa. Kaikkien sidosryhmien lisäponnistelut auttavat pitämään tämän suuntauksen yllä ja vahvistamaan jäsenvaltioissa käynnistettyjä uudistuksia.

Vaikka monet toimintasuunnitelman suosituksista on toteutettu kansallisella tasolla, osa niistä edellyttää lisätyötä toivottuun vaikutukseen pääsemiseksi. Niitä ovat erityisesti kieltenopetuksen laajentaminen kaikkiin koulutuslinjoihin (myös ammatilliseen koulutukseen), opetettavien kielten valikoiman laajentaminen, kielitaitoa tukevien koulujen ajaminen, aikuiskoulutuksen ja arkioppimisen mahdollisuuksien hyödyntäminen sekä kieltenoppimisen motivaation lisääminen.

Komissio jatkaa jäsenvaltioiden tukemista niiden pyrkimyksissä parantaa kieltenopetuksen laatua, laajentaa opetettavien kielten valikoimaa ja edistää kielitaitoa tukevia kouluja. Oppimispuolella tarvitaan lisätoimia tietoisuuden lisäämiseksi useamman kielen oppimisen tärkeydestä ja aloitteita opiskelijoiden ja aikuisten motivoimiseksi kieltenopiskeluun myös arkioppimisen kautta. Useimpien toimintaohjelmassa suositeltujen toimien kohteena oli peruskoulutus ja siihen liittyvä opettajankoulutus. Painopisteiksi voitaisiin nyt ottaa aikuisten kieltenoppiminen, sidosryhmien joukon laajentaminen yrityssektorille, jatkuva ammatillinen koulutus sekä arkioppiminen tiedotusvälineiden ja kulttuuritoiminnan kautta.

EU:n ohjelmat koulutuksen, kulttuurin, nuorison ja kansalaisyhteiskunnan aloilla, erityisesti elinikäisen oppimisen ohjelma, ovat tehokkaita välineitä, jotka täydentävät jäsenvaltioiden politiikkaa lisäämällä oppimistoimintaan eurooppalaisen ulottuvuuden. Ohjelmien tukea monikielisyydelle on lisätty vuosien 2007–2013 uudessa ohjelmasukupolvessa sekä asettamalla kieltenoppiminen ja kielellinen monimuotoisuus yleistavoitteeksi että kasvattamalla kieliin liittyvien toimien budjettia. Komissio seuraa ohjelmien toteuttamista varmistaakseen niiden strategisen käyttämisen alueilla, joilla tarvitaan lisätoimia. Samanaikaisesti komissio tukee kielitaitoindikaattorin kehittämistä, jotta jäsenvaltioilla olisi vertailukelpoinen perusta valita toimintatapansa. Uusia mahdollisuuksia etsitään monikielisyyden edistämiseksi muiden politiikkojen, kuten sosiaali- ja aluepolitiikan avulla. Tuleviin toimiin pitäisi yhä enemmän ottaa mukaan kaikki sidosryhmät, ja niiden olisi tarkoitus johtaa pitkäaikaiseen kumppanuuteen monikielisyyden edistämisessä.

Komissio tarkastelee parhaillaan uudelleen lähestymistapaansa monikielisyyteen, jotta se voisi tukea jäsenvaltioita kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian puitteissa ja niiden ehdotusten mukaisesti, joita Euroopan parlamentti teki komissaari Orbanin kuulemisten aikana. Politiikan laatimiseen otetaan mukaan laaja joukko sidosryhmiä verkossa järjestettävän kuulemisen kautta. Kuuleminen toteutetaan tiiviissä yhteistyössä muiden EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden kanssa, jotka keskustelevat monikielisyyspolitiikan uusista kehityskuluista ministeritason kokouksessa vuonna 2008. Tässä asiakirjassa esitetyt huomiot ja muu palaute, kuten monikielisyyttä käsittelevän korkean tason työryhmän suositukset, antavat aineksia tähän keskusteluun. Kuulemisprosessi johtaa uuteen komission tiedonantoon, joka on suunniteltu annettavaksi syyskuussa 2008 ja jossa laajennetaan monikielisyyspolitiikkaa .

[1] A5-0198/2003 lopullinen, 14.7.2003. Euroopan parlamentin päätöslauselma suosituksista komissiolle alueellisista ja vähemmän käytetyistä eurooppalaisista kielistä - vähemmistökielet Euroopan unionissa laajentumiseen ja kulttuurin monimuotoisuuteen liittyen.

[2] KOM(2003) 449 lopullinen, 24.7.2003. Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen: Toimintaohjelma 2004-2006.

[3] EYVL C 142, 14.6.2002, s. 1. Euroopan koulutusjärjestelmien tavoitteiden yksityiskohtainen seurantaohjelma .

[4] 2006/962/EY.

[5] KOM(2005) 596 lopullinen, 22.11.2005.

[6] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle - Eurooppalainen kielitaitoindikaattori. Bryssel 1.8.2005, KOM(2005) 356 lopullinen.

Komission tiedonanto neuvostolle: Eurooppalaisen kielitaitotutkimuksen puitteet, KOM(2007) 184 lopullinen, Bryssel, 13.4.2007.

[7] Sisällön ja kielen opetuksessa oppiainetta opetetaan eri kielellä, ja sekä kielen että oppiaineen oppimiseen kiinnitetään yhtä paljon huomiota.

[8] Tämä ja muut viittaukset liittyvät toimintaohjelman toimien alkuperäisiin numerointiin. Niitä käytetään toimien tunnisteina sekä tekstissä että liitteissä.

[9] http://www.jyu.fi/hum/laitokset/solki/tutkimus/projektit/kiepo/

[10] http://www.learn-line.nrw.de/angebote/certilingua/

[11] http://www.wordwatjewil.be