52007DC0234

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 4.5.2007

KOM(2007) 234 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

pesuaineista 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2004 16 artiklan mukaisesti fosfaattien käytön osalta

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

pesuaineista 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2004 16 artiklan mukaisesti fosfaattien käytön osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. JOHDANTO

Pesuaineista annetun asetuksen (EY) N:o 648/2004[1] 16 artiklassa säädetään, että ”komissio saattaa loppuun viimeistään 8 päivänä huhtikuuta 2007 arvioinnin, esittää kertomuksen ja, mikäli perusteltua, esittää lainsäädäntöehdotuksen fosfaattien käytöstä niiden asteittaiseksi markkinoilta poistamiseksi tai rajoittamiseksi erityisiin tarkoituksiin.”

1.1. Fosfaattien käyttö pesuaineissa

Fosfaatit kuuluvat pesuaineiden yleisimpiin ja eniten käytettyihin ainesosiin sekä kotitalouksissa että teollisuudessa. Niiden tehtävänä on vähentää veden kovuutta, jotta pesuaineet pystyisivät puhdistamaan tehokkaasti. Yleisimmin käytetty fosfaattityyppi on natriumtripolyfosfaatti (NTPF, Na5P3O10, CAS-nro 7758-29-4, EINECS-nro 231-838-7). Natriumtripolyfosfaatti on yleisesti käytetty pesuaineiden tehoaine, jonka tehtävänä on

- sitoa kalsiumsuolat tehokkaasti (ja pitää ne liuoksena),

- poistaa ja ehkäistä lika kuiduista,

- tehostaa puhdistusta,

- toimia pesuaineen muiden ainesosien kantaja-aineena.

Fosfaatteja sisältäviä pesuaineita käytetään EU:n 25 jäsenvaltiossa vuosittain noin 1,8 miljoonaa tonnia, mikä vastaa noin 110 000 tonnin fosforipitoisuutta. Määrästä kulutetaan 90–95 prosenttia kotitalouksien pyykin- ja astianpesuaineissa. Vertailuna mainittakoon, että fosfaattien käyttö lannoitteissa vastaa suunnilleen 1,25 miljoonaa tonnia fosforia vuosittain.

Natriumtripolyfosfaatin käyttöön pesuaineissa ei liity huolta terveyshaitoista. Uusimmat tieteelliset todisteet[2] viittaavat kyseisen aineen hyvin lievään akuuttiin toksisuuteen ruoansulatuselimistössä tai iholle annosteltuna, eikä perimää vaurioittavia tai genotoksisia vaikutuksia ole havaittu.

Fosfaatit ovat tärkeitä ravinteita, mistä syystä niitä käytetään lannoitteissa. Fosfaattien käyttö pesuaineissa huolestuttaa eniten siksi, että se voi johtaa ravinteiden rikastumiseen vesiympäristössä, mikä puolestaan voi aiheuttaa rehevöitymistä.

Rehevöitymisellä tarkoitetaan ”sellaista ravinteiden, erityisesti typpi- tai fosforiyhdisteiden veteen rikastumista, joka aiheuttaa levien ja muiden korkeampien kasvilajien kasvua ja aiheuttaa veden eliötasapainon häiriintymistä ja veden laatuvaihteluja” [3] .

Rehevöityminen on monisyinen ilmiö, jossa fosfaateilla on usein, mutta ei aina, ratkaiseva osuus. Kasvava huoli natriumtripolyfosfaatin osuudesta rehevöitymiseen on saanut monet maat siirtymään fosfaatittomiin pyykinpesuaineisiin. Taulukossa 1 (ks. liite) esitetään fosfaatittomien pesuaineiden nykyinen markkinaosuus EU:n 25 jäsenvaltiossa. Pesuaineet kulkeutuvat vesiympäristöön pääasiassa jäteveden käsittelyssä. Pesuaineista vesiympäristöön joutuvan natriumtripolyfosfaatin osuus vaihtelee huomattavasti EU:n 25 jäsenvaltiossa riippuen jäteveden jälkikäsittelyasteesta. Jälkikäsittely on kallista eikä sitä vaadita kaikkiin jätevesipäästöihin (erityisesti pienemmiltä paikkakunnilta puuttuu asianmukainen käsittely). Viljelysmaan lannoitteiden fosfaatti kulkeutuu pääasiassa viljaan, mutta osa siitä joutuu pintavesiin. Kolmas merkittävä fosforin lähde on ihmisen aineenvaihduntajäte.

Tärkeimpiä natriumtripolyfosfaattien korvaajia pyykinpesuaineissa ovat zeoliitit (etupäässä zeoliitti A), joiden markkinaosuus on yli 60 prosenttia mutta joita kuitenkin käytetään yhä lisääntyvässä määrin muiden ainesosien, esimerkiksi apupehmentimien ja valkaisuaineiden kanssa.

Astianpesuaineiden perusaineena on edelleen lähinnä fosfaatti. Fosfaatittomien pyykinpesuaineiden yleistyttyä astianpesuaineiden osuus kaikista pesuaineiden fosfaattipäästöistä on kohonnut noin 25 prosenttiin.

1.2. Rehevöitymistä koskeva EU:n lainsäädäntö

Useilla EU:n direktiiveillä rajoitetaan pintavesien ravinnekuormitusta ja ehkäistään siten rehevöitymistä:

Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettu direktiivi 91/271/ETY3, jonka mukaisesti tarvitaan veden jälkikäsittelyä (fosfaattien poistamiseksi) yli 10 000 asukkaan taajamien jätevedenpuhdistamoilla, joista jätevesi johdetaan rehevöitymisalttiille alueille.

Vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annettu direktiivi 91/676/ETY[4] (nitraattidirektiivi), jonka mukaan jäsenvaltioiden on määriteltävä pilaantumisalttiit vyöhykkeet sekä laadittava ja toteutettava toimintaohjelmia, joiden tarkoituksena on vähentää typpiyhdisteiden aiheuttamaa veden pilaantumista.

Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annettu direktiivi 96/61/EY[5], jonka mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava tiettyjä teollisuuslaitoksia noudattamaan lupamenettelyjä ja parhaita käytettävissä olevia tekniikoita. Direktiivin liitteessä III esitetty luettelo tärkeimmistä pilaantumista aiheuttavista aineista, jotka ovat merkityksellisiä asetettaessa päästöjen raja-arvoja, sisältää rehevöitymistä lisääviä aineita, erityisesti nitraatteja ja fosfaatteja.

Vesipolitiikan puitedirektiivissä 2000/60/EY[6] huomio on keskitetty rehevöitymiseen ja kokonaisvaltaisempaan vesivarojen hallintaan[7]. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpideohjelmia, joilla varmistetaan, että vesistöjen tila EU:n alueella on hyvällä tasolla vuoteen 2015 mennessä. Jos vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa seurannassa ja arvioinnissa todetaan fosforikuormituksen lisäävän rehevöitymistä merkittävästi, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi.

1.3. Pesuaineiden sisältämiä fosfaatteja koskeva lainsääädäntö Euroopassa

Ennen kuin lainsäädäntö on yhdenmukaistettu Euroopan tasolla, jäsenvaltiot voivat pesuaineasetuksen nojalla pitää voimassa nykyiset kansalliset toimenpiteensä tai ottaa käyttöön uusia toimia pesuaineiden fosfaattipitoisuuden rajoittamiseksi. Jäsenvaltioiden on kuitenkin, kuten muidenkin yhdenmukaistetun alan ulkopuolisten kansallisten toimenpiteiden ollessa kyseessä, ilmoitettava toimenpide-ehdotukset direktiivin 98/34/EY [8] mukaisesti ja osoitettava, että ne ovat sekä perusteltuja että oikein mitoitettuja. Vesipolitiikan puitedirektiivi voi toimia mekanismina, jolla jäsenvaltiot osoittavat riskinarvioinnein (5 artikla) ja kustannustehokkain toimenpideohjelmin (11 artikla), että rajoitukset ovat perusteltuja ja kohtuullisia.

Italia, Belgia, Tšekki, Saksa ja Alankomaat ovat jo antaneet säädöksiä, joilla vähennetään pesuaineiden fosfaatteja tai kielletään ne rehevöitymisen torjumiseksi. Ruotsi ja Ranska ovat äskettäin ilmoittaneet aikeistaan tehdä samoin. Itävalta, Irlanti, Tanska ja Suomi luottavat pesuaineiden valmistajien vapaaehtoisiin sitoumuksiin luopua asteittain fosfaattipitoisista pesuaineista. Seitsemän jäsenvaltiota käyttää pelkästään fosfaatittomia pyykinpesuaineita – ks. taulukko 1 (liite). Tässä kertomuksessa komissio ei aio kyseenalaistaa nykyisiä toimia.

2. PESUAINEISSA KÄYTETTYJEN FOSFAATTIEN ARVIOIMISEKSI TOTEUTETUT KOMISSION TOIMET

2.1. Ennen asetuksen (EY) N:o 648/2004 hyväksymistä toteutetut toimet

Ensimmäisinä pesuaineiden fosfaatteihin liittyvinä toiminaan komissio pyysi konsulttiyritystä WRc tutkimaan, mitä kustannuksia ja etuja seuraisi fosforin[9] korvaamisesta kotitalouksien puhdistusaineissa muilla tehoaineilla, ja suosittelemaan tarkoituksenmukaisimpia menetelmiä fosforipitoisuuksien vähentämiseksi pintavesissä. Kesäkuussa 2002[10] julkaistussa tutkimuksessa todettiin seuraavaa:

- Muutamissa maissa on onnistuttu vähentämään rehevöitymistä toimilla, joiden ansiosta fosforikuormitusta on rajoitettu 70–90 prosenttia.

- Kieltämällä fosfaattipitoiset pesuaineet fosforikuormitusta voidaan laskea enintään 40 prosenttia, mikä yksinään ei kuitenkaan riitä torjumaan rehevöitymistä tehokkaasti.

- Zeoliitti A osoittautui sopivaksi vaihtoehdoksi natriumtripolyfosfaatille. Kokonaistuotantokustannuksissa havaittiin natriumtripolyfosfaattiin verrattuna vain vähäisiä eroja, jotka liittyivät energian käyttöön ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvään lietteeseen; sen sijaan zeoliitti A todettiin myös vesieläimistölle ja ihmisille myrkyttömäksi, ja sen valmistuksessa syntyy vähemmän toksisia sivutuotteita.

Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä komission tiedekomitea antoi maaliskuussa 2003 WRc:n raportista lausunnon[11], jossa se totesi eräitä heikkouksia, esimerkiksi sen, että raportin päätelmille ei esitetty riittäviä todisteita, ja ehdotti, että kattavampi perehtyminen alan kirjallisuuteen korjaisi todetut puutteet. Heikkoudet koskivat sekä natriumtripolyfosfaatin rehevöittävien vaikutusten arviointia että tiedon puutetta ympäristöriskeistä, jotka liittyvät aineen vaihtoehtoihin, ei pelkästään zeoliitti A:han vaan myös muihin aineisiin, kuten sen kanssa käytettäviin polykarboksyylihappoihin.

Komission yksiköt noudattivat tiedekomitean kehotusta ja keräsivät kirjallista lisäaineistoa, mukaan luettuina HERA:n toteuttamat natriumtripolyfosfaatin ja zeoliitti A:n riskinarvioinnit, ja pyysivät tiedekomiteaa tarkastelemaan uudelleen kysymyksiä, joita ei ollut käsitelty riittävän kattavasti WRc:n raportissa.

Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea totesi marraskuussa 2003 lausunnossaan seuraavaa:

- Pesuaineiden natriumtripolyfosfaattipitoisuuden alentamiseen tähtäävien toimenpiteiden puuttuessa kyseisen fosforilähteen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta pintavesissä voi vaihdella hyvin paljon (karkeasti arvioiden 10–40 prosenttia) ihmisen toiminnan ja maankäytön seurauksena. Sen vuoksi natriumtripolyfosfaatin käytöstä pesuaineissa seuraisi huomattava pintavesien fosforikuormitus ja merkittävä rehevöitymisriski joillakin laajentuneen unionin alueilla.

- Nykyinen tilanne Euroopassa on olennaisesti muuttunut verrattuna 1980-lukuun monien Euroopan maiden toteutettua toimenpiteitä natriumtripolyfosfaatin vähentämiseksi; näin ollen pesuaineet eivät enää ole merkittävin fosforikuormituksen aiheuttaja, vaan muiden lähteiden prosenttiosuus fosforin kokonaiskuormituksesta on suurempi.

- Fosfaattipitoisten pesuaineiden osuus rehevöitymiseen vaihtelee erittäin paljon maittain ja vesistöalueittain ihmisen toiminnan ja maankäytön seurauksena.

Tiedekomitea totesi yleisesti, että natriumtripolyfosfaattia koskevassa HERA:n riskinarvioinnissa ei käsitelty rehevöitymisongelmaa, ja ehdotti kvantitatiivista analyysiä rehevöitymisen laajuudesta EU:n vesialueilla: nykyisten koe- ja mallintamistietojen perusteella voitaisiin kartoittaa eri lähteistä peräisin oleva fosforikuormitus ja erityisesti natriumtripolyfosfaatin osuus siihen. Lisäksi tiedekomitea toivoi maisemanarviointia ja todennäköisyyspohjaisia maisemaennusteita.

2.2. Asetuksen (EY) N:o 648/2004 voimaantulon jälkeen toteutetut toimet

Tiedekomitean marraskuussa 2003 antamaa lausuntoa noudattaen toteutettiin lisätutkimus, jossa arvioitiin fosfaattipitoisista fosfaatittomiin pesuaineisiin siirtymisen määrällisiä vaikutuksia rehevöitymiseen. Tutkimuksen rahoitti fosfaattipesuaineteollisuuden liitto CEEP ( Centre Européen d’Etudes des Polyphosphates ) ja sen toteutti konsulttiyritys Green Planet Research yhteistyökumppaninaan tutkimusorganisaatio INIA ( Spanish National Institute for Agriculture and Food Research and Technology ).

INIA kehitti syyskuuhun 2005 mennessä todennäköisyyspohjaisen riskinarviointimenetelmän, joka viimeisteltiin marraskuussa 2005 Madridissa kokoontuneessa rehevöitymisalaa tuntevan 17 asiantuntijan työryhmässä käytyjen neuvottelujen pohjalta. Lopullinen raportti Development of a European Quantitative Eutrophication Risk Assessment of Polyphosphates in Detergents [12] julkaistiin lokakuussa 2006 ja siinä todettiin seuraavaa:

- Pesuaineiden fosfaateista johtuva lisääntynyt rehevöitymisriski vaihtelee hyvin paljon EU:n eri alueilla, mihin vaikuttavat esimerkiksi hydrologiset ominaisuudet, väestötiheys ja maatalouden tehokkuus.

- Korkeammat fosforipitoisuudet eivät kasvattaneet rehevöitymisriskiä lineaarisesti kummallakaan tutkitulla luonnonmaantieteellisellä aluetyypillä eli (i) Atlantin alueella sekä Pohjois- ja Keski-Euroopan matalissa järvissä ja (ii) Välimeren alueen vesistöissä.

- Rehevöitymistä koskevan kokonaisriskin ero riskiin ilman fosfaattipitoisia pesuaineita on tavallisimmin noin 2–8 prosenttia arvioitaessa vaikutuksia Välimeren alueella ja noin 0,4–2 prosenttia Atlantin alueella sekä Pohjois- ja Keski-Euroopan matalissa vesissä.

RPA-tutkimuslaitoksen ( Risk & Policy Analysts Ltd ) toteuttama jatkotutkimus teetettiin, jotta saataisiin lisätietoa pesuaineiden monenlaisten muiden orgaanisten ainesosien kuin pinta-aktiivisten aineiden käytöstä, ominaisuuksista ja ympäristövaikutuksista sekä pystyttäisiin arvioimaan fosfaattipitoisista zeoliittipitoisiin pesuaineisiin siirtymisen sosioekonomisia vaikutuksia.

Tutkimuksessa havaittiin, että joitakin zeoliittipitoisissa pesuaineissa tarpeellisia lisäpehmentimiä käytetään myös natriumtripolyfosfaattipitoisissa pesuaineissa, joskin vähäisempinä pitoisuuksina. Näin ollen siirtyminen zeoliittipitoisiin pesuaineisiin ei johtaisi ilman muuta apupehmentimien lukumäärän lisääntymiseen ympäristössä, mutta niiden pitoisuudet saattaisivat kasvaa.

Polykarboksylaatit ja fosfonaatit todettiin kahdeksi apupehmenninryhmäksi, jotka eivät hevin hajoa biologisesti ympäristössä. Polykarboksylaattien myrkyllisyys ja ekomyrkyllisyys on vähäistä eikä sitä pidetä haitallisena. Sitä vastoin eräiden fosfonaattien, esimerkiksi 1-hydroksietaani-1,1-difosfonihapon ja sen suolojen, myrkyllisyys vesieliöille saattaa huolestuttaa. Tätä ainetta koskevia ympäristöseurantatietoja ei kuitenkaan ollut käytettävissä, joten ympäristöriskiä ei voitu arvioida.

Tutkimuksen toisen osan tavoitteena oli täydentää INIA/CEEP:n rehevöitymistutkimusta arvioimalla natriumtripolyfosfaattipitoisista zeoliittipitoisiin pesuaineisiin siirtymisen kokonaiskustannuksia ja hyötyä, jolloin otettiin huomioon myös terveys- ja ympäristövaikutukset, jäteveden jälkikäsittelystä vedenpuhdistamoissa viranomaisille koituvat kustannussäästöt sekä pesuaineiden koostumuksen muuttamisesta valmistajille aiheutuvat lisäkustannukset.

Kesäkuussa 2006 julkaistussa raportissa Non-surfactant organic ingredients and zeolite-based detergents[13] todettiin seuraavaa:

- Pesuaineteollisuutta olisi kannustettava kehittämään fosfaatittomia konetiskiaineita.

- Pesuaineteollisuuden kanssa olisi käytävä neuvottelut, joissa sovittaisiin, mitkä erilaisia polymeeriainesosia koskevat tiedot (ominaisuuksista, terveys- ja ympäristövaikutuksista) voitaisiin kerätä ja julkaista.

- Fosfaatittomien pesuaineiden käyttöä ei pitäisi suosia ellei voida osoittaa, ettei mikään ainesosa aiheuta vaaraa ihmisen terveydelle tai ympäristölle.

Tärkein hyöty fosfaatittomiin pesuaineisiin siirtymisestä on ympäristön fosforikuormituksen aleneminen, mikä puolestaan voi torjua rehevöitymisongelmia. Suurin laadullinen hyöty saataisiin niissä maissa, joissa

- käytetään paljon fosfaattipitoisia pesuaineita,

- jäteveden jälkikäsittely on harvinaista,

- rehevöityminen aiheuttaa ongelmia.

Painottamalla kertoimin kutakin kolmea kriteeriä kullekin maalle laskettiin yksi indikaattori potentiaalisista hyödyistä, jotka saataisiin siirryttäessä fosfaatittomiin pesuaineisiin – ks. taulukko 2 (liite). Tämä yksinkertaistettu analyysi osoittaa, että siirtymisestä saatava mahdollinen hyöty vaihtelee maittain huomattavasti.

Zeoliittipitoisiin pesuaineisiin siirtymisestä aiheutuvat seuraavat kustannukset:

- Fosfaatin toimitusketju keskeytyisi. Tällä olisi huomattava vaikutus kuuteen EU:n alueella toimivaan natriumtripolyfosfaatin valmistajaan.

- Pesuainevalmistajat joutuisivat muuttamaan pesuaineiden koostumusta tai tavaramerkkiä (pienemmille yrityksille monimutkaisempaa ja vaikeampaa), kustannukset keskimäärin 20 000 euroa muutosta kohden.

- Ihmisille ja/tai ympäristölle aiheutuva riski kasvaisi mahdollisesti. Ylimääräinen riskinarvioinnin tarve aiheuttaisi lisätestauskustannuksia.

Pesuainetyöryhmä käsitteli molempia raportteja marraskuussa 2006 ja totesi, että RPA:n raportista saatiin käyttökelpoisia tietoja fosfaatittomiin pesuaineisiin siirtymisen aiheuttamista kustannuksista ja hyödyistä.

INIA:n raportin osalta todettiin erityisesti seuraavat seikat:

- Mallintamiseen käytetyt tiedot olivat melko suppeita, ja vain kahdesta yleisestä maantieteellisestä ennusteesta oli saatavana tuloksia.

- Mallintaminen rajoittui jokialueisiin (ja järviin), mutta rehevöityminen on EU:ssa ongelmana myös rannikoilla ja merialueilla, esimerkiksi Itämerellä, Pohjanmerellä, Mustallamerellä ja Adrianmerellä.

- Parhaillaan toteutettava MARE/HELCOM-hanke Itämerellä ja UNDP/GEF-hanke Tonavan alueella olisi myös otettava huomioon, ennen kuin tehdään lopulliset johtopäätökset fosfaattipitoisten pesuaineiden vaikutuksesta rehevöitymiseen EU:ssa.

YK:n projektipalvelutoimiston ( United Nations Office for Project Services , UNOPS) rahoittaman alueellisen UNDP/GEF-hankkeen tarkoituksena on laatia suosituksia fosforipitoisuuden alentamiseksi Tonavan jokialueella. Hankkeessa on saatu yksityiskohtaisia tietoja Tonavan fosfaattipitoisuudesta ja rehevöitymisestä. Hankkeen loppuraportissa[14] todetaan seuraavaa:

Vaikka muunlaiset toimet, kuten yhdyskuntajätteen keräyksen ja käsittelyn parantaminen sekä hyvät maatalouskäytännöt, ovat tarpeellisia täydentäviä toimia, tutkimus osoittaa kiistatta, että rehevöitymistä voidaan tehokkaasti torjua korvaamalla fosfaattipitoiset pesuaineet fosfaatittomilla ja vähentämällä siten fosfaatin kokonaiskuormitusta.

Tonavanjokilaakson maille suositellaan sen vuoksi kansallisten säädösten valmistelun jatkamista ja/tai muita vapaaehtoissopimuksia, joilla korvataan fosfaattipitoiset pesuaineet Tonavan ja Mustanmeren suojelemiseksi rehevöitymiseltä, kunnes komission arvio EU:n tason toimien tarpeesta julkistetaan. Tätä esitettiin äskettäin pidetyssä korkean tason kokouksessa, johon osallistuivat kaikki 16 Tonavan ja Mustanmeren alueen maata sekä Euroopan komissio ja jonka tuloksena oli vesiensuojelua koskeva julistus[15]. Yhteisön yhdenmukaistetun toiminnan puuttuessa menettely on ilmeisesti perusteltua ja oikeasuhteista.

2.3. Huhtikuussa 2007 meneillään olevat toimet

2.3.1. Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevän tiedekomitean lisäarvioinnit

Tuoreimmat RPA- ja INIA-raportit toimitettiin terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevälle tiedekomitealle marraskuussa 2006 lausuntoa varten.

Tiedekomitean tehtävänä oli arvioida raporttien tieteellinen taso ja esittää menetelmiä ja oletuksia koskevat havainnot erityisesti seuraavista seikoista:

- käsitemallin laatu,

- arvioiden, tulosten ja päätelmien täsmällisyys ja validiteetti,

- vaikuttaako fosfaattien käyttö pesuaineissa merkittävästi rehevöitymiseen EU:n tasolla.

Tiedekomitean tehtävänä oli esittää RPA:n raportista lausunto, jossa kiinnitettäisiin huomiota seuraaviin kysymyksiin:

- lisäisikö siirtyminen fosfaatittomiin pesuaineisiin terveys- ja ympäristöriskejä,

- mitä riskejä liittyisi apupehmentimiin, mukaan luettuina polykarboksylaatit ja fosfonaatit.

Kaksi työryhmää on perustettu, ja lausunnon odotetaan valmistuvan aikaisintaan toukokuun 2007 lopussa.

2.3.2. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset komission toimet

Vesipolitiikan puitedirektiivissä edellytetään jäsenvaltioiden huolehtivan siitä, että pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä vuoteen 2015 mennessä. Ohjeasiakirjassa[16] esitetään yhdenmukainen menetelmä rehevöitymisriskien arvioimiseksi EU:n politiikassa. Kaikki jäsenvaltiot ovat tarkastelleet ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksia pinta- ja pohjaveden tilaan ja raportoineet tuloksista komissiolle vuonna 2005[17]. Raporteista käy ilmi, että rehevöityminen on edelleen suuri ongelma ja että monissa jokilaaksoissa fosforin aiheuttama veden pilaantuminen on peräisin monista eri lähteistä. Jäsenvaltioiden on valmisteltava toimenpideohjelmat joulukuuhun 2009 mennessä päästäkseen vesipolitiikan puitedirektiivissä asetettuihin tavoitteisiin; toimenpiteisiin voi sisältyä perusteltuja, pakollisia tai vapaaehtoisia sopimuksia pesuaineiden fosfaattipitoisuuksien rajoittamiseksi. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti toimenpiteiden on oltava kustannustehokkaita ja tasasuhteisia.

Interkalibrointi on käynnissä, jotta käsitteestä ’hyvä ekologinen tila’ saadaan kaikissa jäsenvaltioissa vertailukelpoinen ja vesipolitiikan puitedirektiivin määritelmien mukainen ja jotta arviointimenettelyt rehevöitymisriskin määrittämiseksi olisivat yhdenmukaisia. Parhaillaan pyritään määrittämään termi ’hyvä ekologinen tila’ kaikkiin kansallisiin luokittelujärjestelmiin sopivaksi.

Interkalibroinnissa käytetään vähintään 1500 edustavasta seurantapaikasta kerättyjä tuhansia tietokokonaisuuksia kaikkialta Euroopasta (komission päätös 2005/646/EY[18]).

Komissio valmistelee parhaillaan interkalibroinnin tulosten julkaisemista koskevaa päätöstä, joka on määrä tehdä vuoden 2007 lopulla direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan mukaisesti.

2.3.3. MARE/HELCOM-hanke Itämeren alueella

Hankkeessa arvioidaan vaihtoehtoisia menettelyjä (mukaan luettuina fosfaatittomat pesuaineet) Itämeren alueen veden laadun parantamiseksi. Ennuste, jonka mukaan kaikissa Itämeren alueen valtioissa käytetään fosfaatittomia pesuaineita ja pidetään jäteveden käsittely vuoden 2000 tasolla, tuottaa vähemmän parannusta kuin ennuste, jonka mukaan fosfaattipitoisia pesuaineita käytetään edelleen mutta jäteveden käsittelyä parannetaan yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin mukaisesti. Parannettu jäteveden käsittely ja fosfaatittomien pesuaineiden käyttö vähentäisivät yhdessä ravinnekuormitusta ja kohentaisivat siten meriympäristön tilaa enemmän kuin kumpikaan toimenpiteistä yksinään.

3. TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT

Komissio on toteuttanut merkittävän määrän toimenpiteitä luodakseen kattavan tietopohjan, joka on tarpeen, jotta asetuksen (EY) N:o 648/2004 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti voidaan arvioida pesuaineissa käytetyn fosfaatin vaikutus rehevöitymiseen.

Jatkona WRc:n aiemmin vuonna 2002 tekemälle tutkimukselle fosfaattipitoisten pesuaineiden vaikutuksesta rehevöitymiseen ja noudattaen komission tiedekomitean maalis- ja marraskuussa 2003 antamia lausuntoja toteutettiin kaksi tutkimusta lisätietojen saamiseksi seikoista, jotka komitea oli todennut lausunnoissaan. Näiden kahden lisätutkimuksen tuloksia käsiteltiin jäsenvaltioiden ja teollisuuden edustajien kanssa pesuainetyöryhmän kokouksessa marraskuussa 2006, ja tulokset on sittemmin toimitettu komission tiedekomitealle lausuntoa varten, jota ei ole vielä saatu.

Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisissa raporteissa todetaan, että rehevöityminen on suurimpia makean veden ja meriveden uhkatekijöitä. Viime vuosina tämä on tiedostettu huomattavasti selvemmin. Parastaikaa, huhtikuussa 2007, rehevöitymistä koskeva tietämys lisääntyy kuitenkin edelleen nopeasti, ja kattavia lisätietoja veden laadun arvioinnista koko EU:n alueella odotetaan lähiaikoina vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisen interkalibroinnin tuloksena.

Päätös siitä, ovatko pesuaineiden fosfaattipitoisuuksia koskevat rajoitukset perusteltuja EU:n tasolla, tehdään, kun on saatu riittävästi todisteita ja erilaiset toimintavaihtoehdot on arvioitu pesuainetyöryhmän kanssa käytävissä neuvotteluissa. Erityisesti olisi odotettava komission tiedekomitean lausuntoa jo päättyneistä tutkimuksista, ennen kuin päätetään yhdenmukaistettujen toimenpiteiden perusteista. Komissio käynnistää vuonna 2007 vaikutustenarvioinnin, jonka on tarkoitus mahdollisuuksien mukaan päättyä vuonna 2008, riippuen tiedekomitean tulevasta lausunnosta ja avointen kysymysten laajuudesta. Komissio esittää säädösehdotuksen viipymättä, kun on päätetty, että rajoitukset ovat perusteltuja.

Komissio muistuttaa, että ennen päätöksen tekemistä jäsenvaltiot voivat pyrkiä korvaamaan fosfaattipitoiset pesuaineet, jos tämä on perusteltua ympäristönäkökohtien vuoksi (esimerkiksi vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti). Niiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat ottaa käyttöön direktiivissä 98/34/EY tarkoitettuja teknisiä määräyksiä, on ilmoitettava asiasta komissiolle ja osoitettava, että kyseiset toimenpiteet ovat direktiivin vaatimusten mukaisia.

LIITE

Taulukko 1 – Fosfaatittomien* pyykinpesuaineiden markkinaosuus EU:n 25 jäsenvaltiossa |

Jäsenvaltio | Väkiluku (miljoonaa) | Fosfaatittomuus prosentteina |

Belgia | 10,4 | 100 |

Tšekki | 10,2 | 35 |

Tanska | 5,4 | 80 |

Saksa | 82,5 | 100 |

Viro | 1,3 | 20 |

Kreikka | 11,0 | 50 |

Ranska | 59,9 | 50 |

Irlanti | 4,0 | 100 |

Italia | 57,8 | 100 |

Kypros | 0,7 | 20 |

Latvia | 2,3 | 20 |

Liettua | 3,4 | 20 |

Luxemburg | 0,4 | 100 |

Unkari | 10,1 | 30 |

Malta | 0,4 | 20 |

Alankomaat | 16,2 | 100 |

Itävalta | 8,1 | 100 |

Puola | 38,2 | 15 |

Portugali | 10,4 | 30 |

Slovenia | 2,0 | 95 |

Slovakia | 5,4 | 20 |

Espanja | 42,2 | 40 |

Suomi | 5,2 | 90 |

Ruotsi | 9,0 | 85 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 59,5 | 55 |

EU-25 | 456,0 | 66 |

* Termillä ’fosfaatittomuus’ tarkoitetaan fosfaattipitoisuuden rajoittamista koskevan kansallisen lainsäädännön noudattamista (ei välttämättä täydellistä fosfaatittomuutta).

(RPA-raportti 2006, http://ec.europa.eu/enterprise/chemicals/legislation/detergents )

Taulukko 2 – Fosfaatittomiin pesuaineisiin siirtymisestä saatava hyöty |

Pistemäärä | Kuvaus | Jäsenvaltio |

>10 | Paljon hyötyä | Tšekki, Puola, Espanja, Latvia, Liettua, Portugali, Slovakia |

5-10 | Jonkin verran hyötyä | Kreikka, Kypros, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta, Luxemburg, Unkari, Belgia, Ranska |

1-5 | Vähän hyötyä | Tanska, Suomi, Itävalta, Ruotsi, Irlanti, Slovenia, Italia, Alankomaat, Saksa |

0 | Ei lainkaan hyötyä | Malta |

Tulosindikaattori, joka ilmoittaa, mitkä EU-maat hyötyisivät eniten siirtymisestä fosfaatittomiin pesuaineisiin, perustuu kolmeen tekijään: (1) fosfaattipitoisen pesuaineen vuotuinen kulutus henkeä kohden, (2) veden jälkikäsittelystä hyötyvän väestön prosenttiosuus, (3) huoli vesistöjen rehevöitymisestä.

(RPA-raportti 2006, http://ec.europa.eu/enterprise/chemicals/legislation/detergents )

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 648/2004 pesuaineista, EUVL L 104, 8.4.2004, s. 1.

[2] Sodium Tripolyphosphate (STPP) CAS: 7758-29-4: Human & Environmental Risk Assessment on ingredients of European household cleaning products , HERA (2003).

[3] Direktiivi 91/271/ETY, EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40.

[4] Direktiivi 91/676/ETY, EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.

[5] Direktiivi 96/61/EY, EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26.

[6] Direktiivi 2000/60/EY, EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

[7] Direktiivit 91/271/ETY, 91/767/ETY ja 96/61/EY ovat vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisia perussäädöksiä, joita on koordinoitava ja tarvittaessa täydennettävä, jotta saavutetaan pakolliset tavoitteet.

[8] Direktiivi 98/34/EY, EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

[9] Ympäristöraporteissa termillä ’fosfori’ tarkoitetaan fosforiyhdisteitä yleensä.

[10] Phosphates and alternative detergent builders, saatavilla osoitteesta http://ec.europa.eu/environment/water/water-urbanwaste/info/docs_en.htm

[11] Saatavilla osoitteesta http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/sct/sct_opinions_en.htm.

[12] Saatavilla osoitteesta http://ec.europa.eu/enterprise/chemicals/legislation/detergents/index_en.htm.

[13] Saatavilla osoitteesta http://ec.europa.eu/enterprise/chemicals/legislation/detergents/index_en.htm.

[14] Tonavaa koskevaan UNDP/GEF-raporttiin voi tutustua osoitteessa http://www.undp-drp.org/drp/activities_1-8_detergents.html .

[15] Saatavilla osoitteesta http://www.icpdr.org/icpdr-pages/water_protection_declaration.htm .

[16] Saatavilla osoitteesta http://forum.europa.eu.int/Public/irc/env/wfd/library?l=/framework_directive/thematic_documents/13_eutrophication.

[17] Raportit ovat saatavilla osoitteesta http://forum.europa.eu.int/Public/irc/env/wfd/library?l=/framework_directive/implementation_documents_1&vm=detailed&sb=Title .

[18] Komission päätös 2005/646/EY, EUVL L 243, 17.9.2005, s. 1.