9.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 257/1

—

katsoo, että ollakseen optimaalinen aktiivisen osallisuuden politiikka tarvitsee täydennyksekseen luonteeltaan monialaisen neljännen periaatteen: yhteiskuntaan osallistumisen.

—

korostaa, että aktiivinen integroituminen on aktiivisen osallisuuden tärkein tekijä. Aktiivinen osallisuus perustuu ”työ ensin” -periaatteelle: jokainen työtön tulisi integroida joko työelämään tai koulutukseen.

—

katsoo, että johdonmukainen toimintalinjayhdistelmä tulisi kehittää ja panna täytäntöön pääasiassa paikallis- ja aluetasolla. Kyseisen alan pääasiallisina toimijoina yritykset ja työmarkkinaosapuolet ovat pääasiassa vastuussa työpaikkojen luomisesta yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa.

—

toteaa, että käsite ”riittävät tulot”, vaihtelee maiden, alueiden ja paikallisyhteisöjen välillä. Toimeentulotulotukea tulisi pitää asianmukaisena, jos sen avulla pystytään torjumaan rakenteellista köyhyyttä. Sellaista tasoa voidaan pitää ”riittävänä”. Rahallisesti ilmaistuna ei voida antaa mitään riittävyyden yleissääntöä koko EU:hun. Valtion, alue- ja paikallisviranomaiset ovat yhdessä vastuussa politiikasta, jossa toimeentulotuki on asianmukainen. EU:n tasolla tästä tulisi keskustella avoimen koordinointimenetelmän puitteissa.

—

katsoo, että sosiaalisesti ja taloudellisesti muita heikommin kehittyneet Euroopan alueet ja kaupungit tarvitsevat EU:lta taloudellista tukea voidakseen toteuttaa työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiiviseen osallisuuteen tähtäävää, parhaisiin käytänteisiin perustuvaa politiikkaa. Paikallis- ja alueviranomaisten on siksi päästävä suoraan hyödyntämään Euroopan sosiaalirahaston varoja, joilla tähdätään aktiivisen osallisuuteen.

—

pitää sosiaalisin perustein järjestettyjä, yhteiskunnan varoin tuettuja tai suojattuja työpaikkoja sekä sosiaalisia periaatteita noudattavia yrityksiä ja osuuskuntia välineinä, joilla voi olla merkittävä tehtävä paikallis- ja aluetason toimintalinjavalikoimassa. Tällaisiin yrityksiin ei pidä soveltaa tavanomaisia, kilpailua tähdentäviä EU:n markkinasääntöjä (on esim. höllennettävä julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevia tiukkoja sääntöjä).

Esittelijä

:

Haagin kaupunginhallituksen jäsen Henk KOOL (NL, PSE)

1.

Vuonna 2006 Euroopan unionin 25 jäsenvaltiossa 80 miljoonaa ihmistä (16 prosenttia väestöstä) eli köyhyysuhan alaisena. Aktiivinen osallisuus ja köyhyyden torjunta riippuvat suuressa määrin työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten integroinnista. Se, että suuret joukot ihmisiä elävät jatkuvan köyhyysuhan alaisina ja työmarkkinoilta syrjäytyneinä, on vääjäämätön haaste sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteelle, joka on kirjattu Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen.

2.

Euroopan komissio on esittänyt kolme periaatetta työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiivisen osallisuuden edistämiseksi: 1) asianmukainen ja riittävä toimeentulotuki 2) aktiivinen integroituminen 3) laadukkaat sosiaalipalvelut.

3.

Ollakseen optimaalinen aktiivisen osallisuuden politiikka tarvitsee täydennyksekseen luonteeltaan monialaisen neljännen periaatteen: yhteiskuntaan osallistumisen.

4.

Aktiivisen osallisuuden edistäminen edellyttää nämä neljä periaatetta integroivaa ja kattavaa lähestymistapaa.

5.

Aktiivinen integroituminen (toinen periaate) on aktiivisen osallisuuden tärkein tekijä. Aktiivinen osallisuus perustuu ”työ ensin” -periaatteelle: jokainen työtön tulisi integroida joko työelämään tai koulutukseen. Ensimmäinen ja kolmas periaate (asianmukainen ja riittävä tulotuki sekä laadukkaat sosiaalipalvelut) ovat tukevia elementtejä. Neljäs periaate (yhteiskuntaan osallistuminen) on viimeinen keino aktiivisen osallisuuden politiikassa. Kansalaisia, jotka eivät kykene työelämään, tulisi tukea tulotuin sekä muilla keinoin, jotta he voivat osallistua yhteiskuntaan. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että nämä periaatteet muodostavat integratiivisen, laaja-alaisen lähestymistavan. Kunkin viranomaisen tulisi näin ollen pyrkiä löytämään oikea tasapaino sosiaaliturvan, sosiaalipalveluiden, yhteiskuntapalvelujen sekä taloudellisten tai muiden työnteon kannustimien välille.

6.

Jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja aluehallinto ovat pääasiallisesti vastuussa aktiivisen osallisuuden strategiasta ja politiikasta. Mainittujen toimintalinjojen kehittämisen ja niiden keskinäisen vaihdon edistämiseksi ehdotetaan kuitenkin EU:n tavoitteleman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden mukaisia yhteisiä periaatteita.

7.

Paikallis- ja alueviranomaiset ovat pääasialliset toimijat, jotka kehittävät ja toteuttavat toimintalinjoja. EU:lla on tukijan rooli. Tällainen määritelmä aktiivista osallisuutta edistävälle laaja-alaiselle politiikalle on suhteellinen ja pohjautuu toissijaisuusperiaatteeseen.

8.

Määritellyt neljä periaatetta (tulotuki, aktiivisen osallisuuden politiikka, laadukkaiden sosiaalipalvelujen saatavuus sekä yhteiskuntaan osallistuminen) ovat yhteydessä toisiinsa ja niiden tulisi vahvistaa toinen toistaan. Jokaista aluetta, kohderyhmää ja yksilöä varten tarvitaan näiden neljän periaatteen optimaalista politiikkayhdistelmää. Aktiivista osallisuutta edistävät politiikat ovat räätälöityjä toimintalinjoja, jotka riippuvat kunkin kohderyhmän ja yksittäisen henkilön välisistä eroista. Kunkin jäsenvaltion taloudellisesta mallista riippuen näiden periaatteiden sekä kunkin periaatteen sisällä käytettäviksi valittujen poliittisten välineiden suhteellinen merkitys voi olla erilainen eri jäsenvaltioissa ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten parissa.

9.

Paikallis- ja alueviranomaiset havaitsevat työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden integrointiin tähtäävien toimintalinjojen tulokset parhaiten. Niiden on myös kestettävä seuraukset näiden politiikkojen paikallis-, alue-, valtio- tai EU-tason heikkouksista. Johdonmukainen toimintalinjayhdistelmä tulisi siksi kehittää ja panna täytäntöön pääasiassa paikallis- ja aluetasolla. Paikallis- ja alueviranomaiset tuntevat paikalliset olosuhteet, työmarkkinoiden ominaispiirteet sekä ne lukuisat toimijat, jotka voivat olla keskeisessä asemassa toteutettaessa kokonaisvaltaista aktiivisen integroinnin toimintamallia.

10.

Paikallis- ja alueviranomaisten tulisikin luoda toimivia kumppanuuksia muiden viranomaisten, yksityisyritysten, työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisjärjestöjen ja asiakkaiden edustajien kanssa toteuttaakseen johdonmukaista toimintalinjayhdistelmää.

11.

Paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat laajaa toimintalinjoja koskevaa vapautta kehittääkseen ja toteuttaakseen tämänkaltaista politiikkaa, ja se tulisi suunnitella ja panna täytäntöön yhteistyössä muiden julkisten ja yksityisten elinten kanssa. EU:n ja jäsenvaltioiden toimintalinjat (verotusta, maahanmuuttoa, koulutusta, työehtoja jne. koskevat) pitäisi räätälöidä paikallisen ja alueellisen politiikan kehittämisen ja toteuttamisen tarpeiden mukaisesti.

12.

Euroopan unionin, jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten säädöksistä ja käytänteistä johtuvat esteet ja ongelmakohdat pitää poistaa.

13.

Aktiivisen integroinnin parantaminen on aktiivisen osallisuuden tärkein väline. Jotta jokainen asianomainen otetaan huomioon, tarvitaan kokonaisvaltaista aktiivisen integroinnin toimintamallia. Tarvitaan myös integroitua politiikkayhdistelmää jokaista aluetta, kohderyhmää ja yksilöä varten. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat pääasialliset toimijat, jotka kehittävät ja toteuttavat näitä yhtenäisiä toimintalinjojen yhdistelmiä yhdessä kumppaniensa (esim. valtiovallan, työnantajatahojen, muiden viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen) kanssa. Oleellista kokonaisvaltaisessa ja integroidussa politiikkayhdistelmässä on ongelmakohtien poistaminen mahdollisemman monelta, jotta heidät pystyttäisiin integroimaan työmarkkinoille. Tähän voidaan pyrkiä valmentamalla, ohjaamalla ja kouluttamalla heitä ansiotyöhön sekä luomalla työpaikkoja suojeltaville ryhmille. Suojatyöpaikoilla tarkoitetaan työpaikkoja niille, jotka eivät heti pysty siirtymään tavanomaisille työmarkkinoille.

14.

Aktiivisen osallisuuden optimaalisen politiikan ja kokonaisvaltaisen toimintamallin luonteenomaisia piirteitä ovat seuraavat:

15.

Intensiivisten yksilökohtaisten toimintasuunnitelmien avulla pystytään parantamaan aktiivista integrointia.

16.

Kohderyhmät ovat kokonaisvaltaisen, integroidun politiikkayhdistelmän tärkeä elementti. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi suunnitella ja toteuttaa toimintalinjoja, joiden avulla voidaan kaikkein tehokkaimmin edistää kaikkien yksilöiden osallisuutta heidän taustastaan riippumatta mutta samalla myös poistaa heidän kohtaamiaan erityisesteitä.

17.

Kyseisen alan pääasiallisina toimijoina yritykset ja työmarkkinaosapuolet ovat pääasiassa vastuussa työpaikkojen luomisesta yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Valtio- ja aluetasolla keskushallitusten tehtävänä on edistää mahdollisimman suotuisaa talousympäristöä eli esimerkiksi hyvää koulutusta, tehokasta työhön sijoittamista, verotuksellisia toimenpiteitä sekä joustoturvaa (sosiaaliturva ja joustavan työn mahdollisuudet). Paikallis- ja alueviranomaisilla, sosiaalipalveluilla ja kansalaisjärjestöillä on vastuu ketjun loppupäästä; erityisesti työmarkkinoilta kauimmas etääntyneistä ihmisistä. Luonnollisestikin yksilöillä on myös oma henkilökohtainen vastuunsa.

18.

Työnantajia — olivatpa ne sitten julkisen sektorin, sosiaalisin perustein toimivia tai yksityissektorin työnantajia — tulee voimakkaasti kannustaa parantamaan olemassa olevia työpaikkoja ja luomaan uusia laadukkaita työpaikkoja (joille ovat luonteenomaisia riittävä tulotaso, hyvät työolosuhteet sekä kouluttautumismahdollisuudet). Erityisesti tarvitaan käytännön taitoihin nojaavia (alhaisen koulutustason) työpaikkoja. Jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset voivat kannustaa yksityisiä työnantajia tekemään niin luomalla heidän yritystoiminnalleen parhaat mahdolliset olosuhteet.

19.

Paikallis- ja alueviranomaiset ovat itsessään merkittäviä työnantajia. Työnantajina niiden tulisi myös toteuttaa tässä asiakirjassa esitettyjä periaatteita.

20.

Sosiaalisin perustein ylläpidettyjä ja yhteiskunnan taloudellista tukea nauttivia suojeltavien ryhmien työpaikkoja saatetaan tarvita sellaisille henkilöille, jotka ovat etääntyneet hyvin kauas normaaleilta työmarkkinoilta esimerkiksi fyysisen tai psyykkisen vamman vuoksi. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat tässä täyttää tärkeän tehtävän edistämällä sosiaalisin perustein ylläpidettyjen työpaikkojen perustamista.

21.

Se, että tarjolla on kaikenlaisia työpaikkoja (väliaikaisia, joustavia, osa-aikaisia ja kokopäiväisiä sekä etätyömahdollisuuksia) voi auttaa työmarkkinoilta kauimmas etääntyneitä pääsemään niille mukaan.

22.

Myös kaikenkaltaiset virallisen ja epävirallisen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen muodot, ammatillisen koulutuksen osaohjelmat, täydennyskoulutus, aiempien oppimistulosten hyväksyminen (accreditation of prior learning, APL) ja elinikäisen oppimisen painottaminen tulisi ottaa osaksi koordinoituja pyrkimyksiä parantaa työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ammatillista pätevyyttä.

23.

Valtion sekä paikallis- ja alueviranomaisten on työskenneltävä ponnekkaammin parantaakseen koulutuksen laatua työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Paikallisviranomaisten tulisi toteuttaa aktiivisempaa työmarkkinapolitiikkaa ja paikallisten markkinoiden tarpeet tulisi ottaa huomioon. Jäsenvaltioissa, joissa työmarkkinapolitiikka kuuluu paikallistason tehtäviin, jäsenvaltioiden hallitusten tulisi rohkaista ja EU:n auttaa paikallisviranomaisia paikallisten työmarkkinoiden tarkkailussa.

24.

Aktiivisen osallisuuden kokonaisvaltaiseen, integroituun toimintalinjayhdistelmään pitää kuulua työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden oman yrittäjyyden kannustimia.

25.

Työmarkkinoilta kauimmas etääntyneet ihmiset tarvitsevat tasoltaan riittävää toimeentulotukea ja muuta apua kyetäkseen elämään ihmisarvoista elämää ja säilyttääkseen valmiutensa integroitua uudelleen työmarkkinoille. On oikein korostaa, että tämä on perusperiaate Euroopan unionissa.

26.

Käsite ”riittävät tulot”, vaihtelee maiden, alueiden ja paikallisyhteisöjen välillä. ”Riittävyyteen” vaikuttavat tulotuen määrä, hintataso, kotitalouden luonne, verotus, syrjäytyneisyyden kesto sekä kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja historialliset tekijät jne. Toimeentulotukea tulisi pitää asianmukaisena, jos sen avulla pystytään torjumaan rakenteellista köyhyyttä. Sellaista tasoa voidaan pitää ”riittävänä”. Rahallisesti ilmaistuna ei voida antaa mitään riittävyyden yleissääntöä koko EU:hun. Valtion, alue- ja paikallisviranomaiset ovat yhdessä vastuussa politiikasta, jossa tulotuki on asianmukainen. EU:n tasolla tästä tulisi keskustella avoimen koordinointimenetelmän puitteissa.

27.

EU-tasolla voitaisiin muotoilla yhteinen periaate, jonka mukaan työmarkkinoilta ansaitun vähimmäispalkan ja tulotuen tason välisen eron tulee olla kyllin suuri, jotta se kannustaa yksilöitä ja kohderyhmiä työhön. Tämä erotus on merkittävä taloudellinen kannustin kokonaisvaltaisessa toimintalinjayhdistelmässä. ”Työnteon tekeminen kannattavaksi” on tärkeä periaate komissiolle, monille jäsenvaltioille sekä paikallis- ja alueviranomaisille. Valtiollisen sekä paikallis- ja aluehallinnon pitää tästä syystä ottaa huomioon köyhyysloukun riski, kun ne suunnittelevat ja toteuttavat toimeentulotukeen liittyviä toimia.

28.

Toimeentulotulotukea pitää myöntää vain ihmisille, jotka eivät pysty hankkimaan toimeentuloaan työmarkkinoilla tai joiden tulot jäävät toimeentulorajan alapuolelle (esim. heidän vähäisen tuotantokykynsä takia tai koska heidän on pakko ottaa vastaan heikosti palkattua työtä). Valtion-, paikallis- ja aluehallinnon ei pidä estää työmarkkinoiden toimintaa ja niiden tulee harjoittaa tiukkaa valvontaa, arvioida korvaushakemukset perusteellisesti sekä noudattaa tinkimätöntä linjaa niiden valinnassa, jotka pyrkivät toimeentulotuen edunsaajiksi. Toisaalta tulee harjoittaa aktiivista politiikkaa, jotta tavoitettaisiin kaikki ne, jotka ovat sosiaalivakuutuksen, tulotuen ja sosiaalisen osallisuuden tarpeessa.

29.

Toimeentulotuki voi olla monenmuotoista, ja ihannetapauksessa se räätälöidään paikallisesti ja yksilökohtaisesti. Esimerkkejä siitä voisivat olla toimeentulorajaa vastaava tulotuki niille työvoimaan kuuluville, jotka eivät tee työtä eivätkä opiskele; materiaaliapu ravitsemuksen, vaatetuksen, koulutuksen, asumisen ja terveydenhuollon parantamiseksi; tulotuki ansiotulojen täydentämiseksi (jos tulo perustuu alhaiseen tuotantotasoon); tulotuki korkeiden matkakulujen kattamiseksi; tulotuki pätevyyden ja osaamisen kohentamiseen; tuki oman yrityksen käynnistämiseen jne.

30.

Joillakin työmarkkinoilta kauimmas etääntyneistä ihmisistä on monentyyppisiä henkilökohtaisia ongelmia ja fyysisiä vammoja. Heille ei työmarkkinoille integroituminen tai edes suojatyöpaikka ole realistinen vaihtoehto. Kokonaisvaltaiseen toimintamalliin kuuluu, että paikallis- ja alueviranomaiset kantavat huolta myös näistä kansalaisista. Heidän kannustamiseensa yhteiskuntaan osallistumiseen pitää käyttää useita erilaisia välineitä.

31.

Paikallis- ja alueviranomaisten on käytettävä monentyyppisiä taloudellisia ja materiaalisia välineitä helpottaakseen niiden ihmisten osallistumista yhteiskuntaan, jotka eivät ole työssä. Näillä välineillä kannustetaan niiden ihmisten sosiaalista, kulttuuriin tai urheiluun liittyvää, hyvinvointipalveluita tai vapaaehtoistyötä koskevaa toimintaa, jotka muuten ovat vaarassa joutua sosiaalisesti eristyksiin.

32.

Tarvitaan yksilökohtaisia toimintasuunnitelmia, jotta toimeentulotuki, aktiivinen integrointi ja yhteiskuntaan osallistuminen olisivat mahdollisimman tehokkaita. Näin varmistetaan, että kunkin asiakkaan tarvitsemat tukitoimet suunnitellaan ajoissa. Paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat riittävät voimavarat luodakseen laadukkaiden palvelujen perusrakenteet ja laatiakseen yksilökohtaisia toimintasuunnitelmia.

33.

Paikallis- ja alueviranomaisten tulee käyttää monia erilaisia välineitä yksilökohtaisten toimintasuunnitelmien tarpeen ja ominaispiirteiden mukaisesti.

34.

Paikallis- ja alueviranomaisten pitää kannustaa käyttämään välineitä ja hallintokäytänteitä, jotka ovat omiaan parantamaan sosiaalipalvelujen laatua (esimerkiksi internetin käyttömahdollisuus kaikille; keskitetyt asiointipisteet; lex silentio [periaate, jonka mukaan etuus myönnetään automaattisesti, mikäli viranomaiset reagoivat liian hitaasti], tulotukea tai materiaalista apua koskevien päätösten saamisen sitova ja asianmukainen enimmäiskesto).

35.

Jotta aktiivisen osallisuuden politiikassa onnistuttaisiin, siihen on integroitava paikallisia, alueellisia, valtiollisia ja EU-tason toimintalinjoja. Yhdistelmään pitää kuulua vähimmäistoimeentuloa, aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä, koulutusta ja sosiaalipalveluja koskevaa politiikkaa. Monet hankaluudet voivat haitata kokonaisvaltaisen, integroidun politiikan toteuttamista paikallis- ja aluetasolla. Valtiollisen sekä paikallis- ja aluehallinnon tulisi yhdessä kannustaa kokonaisvaltaisen toimintamallin soveltamiseen.

36.

Sosiaalisesti ja taloudellisesti muita heikommin kehittyneet Euroopan alueet ja kaupungit tarvitsevat EU:lta taloudellista tukea voidakseen toteuttaa työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiiviseen osallisuuteen tähtäävää, parhaisiin käytänteisiin perustuvaa politiikkaa. Paikallis- ja alueviranomaisten on siksi päästävä suoraan hyödyntämään Euroopan sosiaalirahaston varoja, joilla tähdätään aktiiviseen osallisuuteen. EU:n on myös osoitettava varoja yhteiskuntaan osallistumisen rahoittamiseen. Interreg-lähestymistapa on hyvä esimerkki Euroopan unionin tehokkaasta tuesta.

37.

Sosiaalisin perustein järjestetyt, yhteiskunnan varoin tuetut tai suojatut työpaikat, sosiaalisia periaatteita noudattavat yritykset ja osuuskunnat ovat välineitä, joilla voi olla merkittävä tehtävä paikallis- ja aluetason toimintalinjavalikoimassa. Tällaisiin yrityksiin ei pidä soveltaa tavanomaisia, kilpailua tähdentäviä EU:n markkinasääntöjä (on esim. höllennettävä julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevia tiukkoja sääntöjä).

38.

Kokonaisvaltaisen toimintamallin toteuttamisesta vastaavat pääasiallisesti paikallis- ja alueviranomaiset asukkaidensa etua ajatellen. Niillä pitää olla oikeudelliset mahdollisuudet kohdentaa aktiivisen osallisuuden politiikkansa asukkaidensa hyväksi.

39.

Paikallis- ja alueviranomaisilla pitää olla päävastuu aktiiviseen osallisuuteen tähtäävän politiikan toteuttamisesta. EU:n toissijaisuusperiaatteen mukaisesti voitaisiin muotoilla yhteinen EU-tason periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädännössä ja käytänteissä on noudatettava paikallis- ja aluetasolla todettuja tarpeita (marginaaliverot, etuusjärjestelmät, elinikäiseen oppimiseen kannustaminen, työnantajille tarkoitetut taloudelliset kannusteet, työoikeus, syrjinnän kieltävä lainsäädäntö, vähimmäispalkkatasojen eriyttäminen jne.).

40.

Avoin koordinointimenetelmä tarjoaa poliittisen koordinoinnin puitteet vailla oikeudellisia rajoitteita. Avointa koordinointimenetelmää soveltaessaan, ja oppiakseen toistensa kokemuksista jäsenvaltiot sopivat määrittävänsä kaikkein tehokkaimmat toimintalinjansa aktiivisen osallisuuden kysymyksissä sekä edistävänsä niitä. Seuraavat huomiot on tarkoitettu lujittamaan avointa koordinointimenetelmää.

41.

Monet toimintalinjoista, joilla tähdätään työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden ihmisten aktiivisen osallisuuden ja toimeentulotuen edistämiseen, eivät ole kyllin tehokkaita. Sen vuoksi tarvitaan korkealuokkaisia vertailevia tutkimuksia ja arviointeja paikallis- ja aluetasolla toteutetusta aktiivisen osallisuuden politiikasta, jotta kyetään parantamaan sen toimivuutta ja tuloksekkuutta. Euroopan komissio voisi toimia tällaisen korkealuokkaisen tutkimustoiminnan virittäjänä.

42.

Paikallis- ja alueviranomaisten sekä alueellisen ja paikallisen seurantaverkoston (Progress) vertaisarvioinnit voivat aikaansaada oppimisprosesseja. Arviointien laatu sekä alueellisen ja paikallisen seurantaverkoston luonne ja toiminta tulisi määritellä selkeästi alusta alkaen.

43.

Eroavuudet työvoiman tarjonnan ja kysynnän välillä, palkkatasojen sekä tulotuen erot EU:n eri puolilla aiheuttavat työvoiman liikkeitä, jotka saattavat haitata työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden paikallisten ihmisten aktiivista osallisuutta. Avointa koordinointimenetelmää voidaan hyödyntää keskusteluihin näiden liikkeiden vaikutuksista aktiivisen osallisuuden kysymyksissä.

44.

Hyvien käytänteiden kehittämistä ja yleistämistä voidaan edistää valitsemalla vuosittain aktiivisen osallisuuden saralla parhaiten kunnostautunut paikallis- ja aluehallintotaho ja myöntämällä niille siitä tunnustuksena EU:n palkinto. Hyviä käytänteitä voitaisiin järjestelmällistää ESR:n aihekohtaisten ryhmien työskentelyä muistuttavalla tavalla.