(1)

Asetuksella (EY) N:o 994/98 annetaan komissiolle valtuudet säätää asetuksella enimmäismäärästä, jonka alle jäävien tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrättyjä perusteita, minkä vuoksi näihin tukitoimenpiteisiin ei sovelleta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä.

(2)

Mainitun asetuksen perusteella komissio antoi 12 päivänä tammikuuta 2001 asetuksen (EY) N:o 69/2001 (3) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen, jossa asetetaan enimmäismääräksi 100 000 euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden ajanjaksolla. Tätä asetusta ei alun perin sovellettu maatalous-, kalastus- ja vesiviljely- eikä liikennealoilla niillä noudatettavien erityissääntöjen vuoksi.

(3)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 (4) otettiin maatalous- ja kalastusalalla käyttöön erityinen näillä aloilla sovellettava enimmäismäärä, joka on 3 000 euroa tuensaajaa kohti kolmen vuoden ajanjaksolla, koska komission kokemuksen mukaan oli todettavissa, että näillä aloilla myönnetyt hyvin pienet tukimäärät eivät täytä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan perusteita, edellyttäen että tietyt edellytykset täyttyvät. Tämä pätee silloin, kun yksittäisten tuottajien saama tukimäärä on vähäinen ja kun lisäksi näille aloille myönnetyn tuen kokonaismäärä vastaa enintään pientä prosenttimäärää koko tuotannon arvosta.

(4)

Muuttuneen taloudellisen tilanteen vuoksi ja nykyisten vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella katsotaan, että näitä sääntöjä on tarpeen muuttaa. Tästä syystä jokin aika sitten ehdotettiin, että asetuksessa (EY) N:o 69/2001 säädetty yleinen vähämerkityksen tuen enimmäismäärä nostetaan 100 000 eurosta 200 000 euroon, jotta liikenneala voitaisiin sisällyttää kyseisen asetuksen soveltamisalaan ja asetuksen soveltaminen laajentaa koskemaan myös maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alalle.

(5)

Viimeaikaiset kokemukset valtiontukisääntöjen soveltamisesta kalastusalalla ja erityisesti asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 vahvistetun vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän ja kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien yhteisön suuntaviivojen (5) soveltamisesta ovat osoittaneet, että riski siitä, että vähämerkityksinen tuki vääristää kilpailua, on pienempi kuin vuonna 2004 arvioitiin.

(6)

Tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta vientituelle tai tuelle, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella. Lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut 19 päivänä syyskuuta 2002 antamassaan tuomiossa, että silloin kun yhteisö on päättänyt tiettyä maatalouden alaa koskevan yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on pidätyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaarantaa tämän järjestelyn tai jolla siitä poikettaisiin (6). Tätä periaatetta sovelletaan myös kalastusalaan. Näin ollen tätä asetusta ei tulisi soveltaa valtiontukeen, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän perusteella. Tätä asetusta ei myöskään tulisi soveltaa tukeen, jolla rahoitetaan jakeluverkon perustamista ja toimintaa Euroopan yhteisön muissa jäsenvaltiossa. Vientitukea ei yleensä ole messujen osallistumiskuluihin eikä uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille tarvittaviin tutkimuksiin tai neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki.

(7)

Komission kokemuksen mukaan voidaan katsoa, että yrityksille kalastusalalla myönnetty tuki, joka ei ylitä 30 000 euroa tuensaajaa kohti minkään kolmen vuoden ajanjakson aikana, ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja/tai että se ei vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua, kun tällaisen tuen kaikille kalastusalan yrityksille myönnetyn kokonaismäärän osuus kalastusalan vuosituotannosta kolmen vuoden ajanjaksolla jää alle noin 2,5 prosentin enimmäismäärän, eikä se näin ollen kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tarkastelussa otetaan huomioon verovuodet, joita kyseisessä jäsenvaltiossa käytetään verotarkoituksiin. Kolmen vuoden jaksolla tilannetta olisi tarkasteltava jatkuvasti siten, että kyseisenä verovuonna sekä kahtena edeltävänä verovuonna myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä määritetään aina uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä.

(8)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea koskevien periaatteiden mukaisesti vähämerkityksinen tuki olisi katsottava myönnetyksi sillä hetkellä, kun tuensaajalle myönnetään laillinen oikeus tukeen asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla. Vähämerkityksisen tuen sääntö ei rajoita yritysten oikeutta saada muuta komission hyväksymää tai ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan kuuluvaa valtiontukea.

(9)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet huomioon ottaen tuen, joka on tarkoitettu kalastuskapasiteetin lisäämiseen, ja tuen, joka myönnetään kalastusalusten rakentamiseen tai hankkimiseen, ei tulisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan, lukuun ottamatta elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (7) 11 artiklassa tarkoitettua tukea nykyaikaistamiseen pääkannen yläpuolella.

(10)

Avoimuuden, tasapuolisen kohtelun ja vähämerkityksiselle tuelle asetetun enimmäismäärän asianmukaisen soveltamisen kannalta on aiheellista, että jäsenvaltiot soveltavat samaa laskentamenetelmää.Laskemisen helpottamiseksi sekä asetuksen (EY) N:o 69/2001 mukaisesti on aiheellista, että tukimäärät, jotka eivät ole raha-avustuksia, muunnetaan bruttoavustusekvivalentiksi. [Tehokkaan seurannan varmistamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava vain niihin tukitoimenpiteisiin, jotka ovat läpinäkyviä siten, että tuen arvon määrä on helposti määriteltävissä.] Muiden kuin avustusten tai useissa erissä maksettavien läpinäkyvien tukien avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Jotta valtiontukisääntöjä sovellettaisiin yhdenmukaisesti, avoimesti ja yksinkertaisesti, tässä asetuksessa tarkoitettuina markkinakorkoina olisi pidettävä viitekorkoja. Viitekorkoina olisi käytettävä komission puolueettomien perusteiden pohjalta määräajoin vahvistamia korkoja, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai Internetissä.

(11)

Komission velvollisuutena on varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että erityisesti vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen mukaisesti myönnetty tuki on valtiontukisääntöjen vaatimusten mukaista. Perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi helpotettava tämän päämäärän saavuttamista ottamalla käyttöön tarvittava järjestelmä sen varmistamiseksi, ettei vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen perusteella myönnetyn tuen kokonaismäärä ylitä kolmen vuoden ajanjaksolla 30 000 euron enimmäismäärää tuensaajaa kohti tai kokonaistuen enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion kalastusalan kolmen vuoden ajanjakson tuotannon arvon perusteella. Tämän vuoksi on aiheellista, että myöntäessään vähämerkityksistä tukea jäsenvaltiot ilmoittavat yrityksille tuen vähämerkityksisestä luonteesta, saavat täydelliset tiedot edeltäneen kolmen vuoden ajanjakson aikana myönnetystä muusta vähämerkityksisestä tuesta ja varmistavat huolellisesti, etteivät vähämerkityksiselle tuelle asetetut enimmäismäärät ylity uuden vähämerkityksisen tuen myötä. Vaihtoehtoisesti enimmäismäärien noudattaminen voidaan varmistaa myös keskusrekisterin avulla.

(12)

Selkeyden vuoksi, ja koska vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä kalastusalalla tulee poikkeamaan maatalousalan vähämerkityksisen tuen enimmäismäärästä, olisi annettava erityinen asetus, jota sovelletaan vain kalastusalalla, ja sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1860/2004 olisi muutettava.

(13)

Ottaen huomioon komission kokemukset ja erityisesti se, kuinka usein valtiontukipolitiikkaa yleensä joudutaan tarkistamaan, sekä ottaen erityisesti huomioon asetuksen (EY) N:o 69/2001 ja asetuksen (EY) N:o 1860/2004 soveltamisaika, on aiheellista rajoittaa tämän asetuksen soveltaminen 31 päivään joulukuuta 2013. Jos tämän asetuksen voimassaolo päättyy ilman että sitä jatketaan, jäsenvaltioilla olisi oltava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluneita vähämerkityksisiä tukia koskeva kuuden kuukauden siirtymäkausi. Oikeusvarmuuden vuoksi on myös aiheellista selkiyttää tämän asetuksen vaikutukset tukiin, jotka on myönnetty ennen asetuksen voimaantuloa,

(a)

tukea, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettavien tuotteiden hinnan tai määrän perusteella;

(b)

vientiin liittyvien toimien tukea eli tukea, joka liittyy välittömästi vientimääriin, ja tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella;

(c)

tukea, joka liittyy jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai vientitoimintaan liittyviin muihin juokseviin kustannuksiin jäsenvaltiossa;

(d)

tukea, jonka tarkoituksena on lisätä kalastuskapasiteettia neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklan n kohdassa määriteltynä vetoisuutena tai tehona ilmaistuna, jollei kyseessä ole kyseisen asetuksen 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu tuki nykyaikaistamiseen pääkannen yläpuolella;

(e)

tukea kalastusalusten hankkimiseen tai rakentamiseen.

(a)

’kalastusalan yrityksillä’ kalastustuotteiden tuotannon, jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla toimivia yrityksiä;

(b)

’kalastustuotteilla’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (8) 1 artiklassa määriteltyjä tuotteita;

(c)

’jalostamisella ja kaupan pitämisellä’ kaikkia purkamisen tai pyydystämisen ja lopputuotevaiheen väliin sijoittuvia käsittely-, tuotanto- ja jakelutoimenpiteitä.

(a)

Korvataan otsikossa ilmaisu ”maatalous- ja kalastusalalla” ilmaisulla ”maatalousalalla”.

(b)

Korvataan 1 artiklassa ilmaisu ”maatalous- ja kalastusalan” ilmaisulla ”maatalousalan”.

(c)

Asetuksen 2 artiklassa

(d)

Poistetaan 3 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta.

(e)

Poistetaan 4 artiklan 2 kohdasta ilmaisu ”ja kalastusalaa”.

(f)

Poistetaan 4 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ilmaisu ”- ja kalastus”.

(g)

Poistetaan liite II.