17.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 193/7

Euroopan komissio

Maatalouden pääosasto

Yksikkö H.2

Toimisto Loi 130 05/126

B-1049 Bruxelles

Faksi (32-2) 296 76 72

Sähköposti: Agri-State-Aids@ec.europa.eu

(1)

Asetuksella (EY) N:o 994/98 komissio valtuutetaan säätämään perustamissopimuksen 87 artiklan mukaisesti, että tiettyjen edellytysten vallitessa pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetty tuki soveltuu yhteismarkkinoille ja vapautetaan perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä ilmoitusvelvollisuudesta.

(2)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 70/2001 (2) ei sovelleta perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuottamiseen tai jalostamiseen taikka kaupan pitämiseen liittyvään toimintaan.

(3)

Komissio on soveltanut perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin useissa päätöksissä ja vahvistanut toimintalinjansa, viimeksi maatalousalan valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (3) (jäljempänä 'maatalouden suuntaviivat'). Komission kyseisten artiklojen soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin saaman huomattavan kokemuksen perusteella komission on tehokkaan valvonnan varmistamiseksi ja hallinnon yksinkertaistamiseksi, heikentämättä kuitenkaan komission harjoittamaa seurantaa, tarkoituksenmukaista käyttää sille asetuksella (EY) N:o 994/98 annettua valtuutta myös maataloustuotteiden tuottamisen alalla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jos perustamissopimuksen 89 artiklaa on ilmoitettu sovellettavan kyseisiin tuotteisiin.

(4)

Maatalouden on tulevina vuosina mukauduttava markkinoiden kehityksessä, markkinapolitiikassa ja kaupan säännöissä, kulutuskysynnässä ja kuluttajien mieltymyksissä sekä yhteisön laajentumisen yhteydessä ilmeneviin uusiin tilanteisiin ja muutoksiin. Muutokset vaikuttavat paitsi maatalousmarkkinoihin myös yleisesti maaseutualueiden paikallistalouteen. Maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteena pitäisi olla maaseutualueiden kilpailukyvyn palauttaminen ja parantaminen, ja sen pitäisi näin ollen edistää työpaikkojen säilyttämistä ja luomista kyseisillä alueilla.

(5)

Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on ratkaiseva asema työpaikkojen luomisessa ja yleisemmin yhteiskunnallisen vakauden ja talouden elinvoimaisuuden edistäjinä. Markkinoiden puutteellinen toiminta voi kuitenkin rajoittaa niiden kehittymistä. Niillä on usein vaikeuksia saada pääomaa tai luottoa, koska eräillä rahoitusmarkkinoilla vältetään riskinottoa, ja pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät tarjoamaan vain rajallisia vakuuksia. Niiden resurssien vähäisyys voi myös rajoittaa niiden mahdollisuuksia hankkia tietoja varsinkin uudesta teknologiasta ja mahdollisista markkinoista. Kun otetaan huomioon nämä seikat, tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneen tuen tarkoituksena tulisi olla edistää pienten ja keskisuurten yritysten taloudellisen toiminnan kehittämistä, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Kehitystä pitäisi kannustaa ja tukea yksinkertaistamalla nykyisiä sääntöjä siltä osin kuin niitä sovelletaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

(6)

Maataloustuotteiden tuottaminen, jalostaminen ja kaupan pitäminen on yhteisössä pitkälti pienten ja keskisuurten yritysten hallinnassa. Alkutuotantorakenteen ja maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Maataloustuotteiden jalostaminen ja kaupan pitäminen näyttää usein olevan samanlaista kuin teollisuustuotteiden vastaavat toiminnot. Sen vuoksi näyttäisi olevan aiheellista omaksua erilainen lähestymistapa maataloustuotteiden jalostamiseen ja kaupan pitämiseen ja sisällyttää se teollisuustuotteita koskeviin sääntöihin. Sen vuoksi ja toisin kuin EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen 23 päivänä joulukuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1/2004 (4) omaksutussa lähestymistavassa, näyttää olevan hyödyllistä antaa poikkeusasetus, joka on suunnattu maatalouden alkutuotannon tarpeisiin.

(7)

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 (5) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 (6) otetaan käyttöön erityiset valtiontukisäännöt maaseudun kehittämistoimenpiteille, joille myönnetään jäsenvaltioiden tukea ilman yhteisörahoitusta.

(8)

Tällä asetuksella olisi myönnettävä poikkeus tuelle, joka täyttää kaikki siinä säädetyt vaatimukset, ja kaikille tukijärjestelmille, joiden osana myönnettävät tuet täyttävät kaikki tässä asetuksessa säädetyt asiaa koskevat vaatimukset. Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi ja hallinnon yksinkertaistamiseksi heikentämättä kuitenkaan komission harjoittamaa seurantaa, tukijärjestelmiin ja niiden ulkopuolella myönnettyihin yksittäisiin tukiin olisi liityttävä nimenomainen viittaus tähän asetukseen.

(9)

Koska on löydettävä sopiva tasapaino tuetulla alalla tapahtuvan kilpailun vääristymisen minimoinnin ja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen välillä, tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta yksittäisille tuille, jotka ylittävät vahvistetun enimmäismäärän riippumatta siitä, myönnetäänkö tuki osana tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanutta tukijärjestelmää.

(10)

Tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta vientituelle tai tuelle, jonka ehtona on käyttää kotimaisia tuotteita tuontituotteiden sijaan. Tällainen tuki saattaa olla ristiriidassa tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen ja WTO:n maataloussopimuksen mukaisesti yhteisöllä olevien kansainvälisten velvollisuuksien kanssa. Vientitueksi ei yleensä tulisi katsoa tukea messujen osallistumiskuluihin eikä uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille tarvittaviin tutkimuksiin tai neuvontapalveluihin.

(11)

Kilpailun vääristymistä mahdollisesti aiheuttavien erojen poistamiseksi ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien yhteisön ja kansallisten aloitteiden yhteensovittamisen helpottamiseksi sekä hallinnollisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi tässä asetuksessa sovellettavan pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän olisi oltava sama kuin asetuksessa (EY) N:o 70/2001 säädetty määritelmä.

(12)

Komission vakiintuneen käytännön mukaisesti ja jotta voidaan varmistaa, että tuki on suhteutettu ja rajattu välttämättömään määrään, raja-arvot on ilmaistava mieluummin tuen intensiteettinä suhteessa tukikelpoisiin kustannuksiin kuin tuen enimmäismäärinä.

(13)

Sen määrittämiseksi, soveltuuko tuki tämän asetuksen nojalla yhteismarkkinoille, on tarpeen ottaa huomioon tuen intensiteetti ja näin ollen tuen määrä avustusekvivalenttina ilmaistuna. Useassa erässä myönnettävän tuen avustusekvivalentin laskeminen edellyttää tuen myöntämishetkellä voimassa olevan markkinakoron käyttämistä. Jotta valtiontukisääntöjä sovellettaisiin yhdenmukaisesti, avoimesti ja yksinkertaisesti, tässä asetuksessa tarkoitettuina markkinakorkoina olisi pidettävä viitekorkoja. Viitekorkoina olisi käytettävä komission puolueettomien perusteiden pohjalta määräajoin vahvistamia ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja Internetissä julkaistavia korkoja.

(14)

[Avoimuuden ja tehokkaan seurannan varmistamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan avoimiin tukitoimenpiteisiin. Sen vuoksi jäsenvaltioiden on aina ilmoitettava komissiolle tukitoimenpiteistä, jotka eivät ole avoimia, eli sellaisista toimenpiteistä, joiden osalta ei ole mahdollista laskea etukäteen täsmällisesti bruttoavustusekvivalenttia prosenttiosuutena tukikelpoisista kustannuksista tarvitsematta tehdä riskinarviointia. Tällaisia tukitoimenpiteitä ovat esimerkiksi toimenpiteet, joihin liittyy julkisia lainoja, tukea sisältäviä valtiontakauksia ja valtion osakkuuksia, joilla ei noudateta markkinataloussijoittajaa koskevaa periaatetta. Komissio arvioi muiden kuin avointen tukitoimenpiteiden ilmoitukset erityisesti yhteisön maatalouden suuntaviivojen perusteiden mukaan.]

(15)

Maatalousalan valtiontukien arvioinnin alalla vakiintuneen komission käytännön mukaisesti ei ole tarpeen tehdä eroa pienten ja keskisuurten yritysten välillä. Joillekin tukityypeille on aiheellista vahvistaa tuensaajan mahdollisen tuen absoluuttinen määrä.

(16)

Komission kokemusten perusteella tuen enimmäismäärät olisi vahvistettava tasolle, joka johtaa sopivaan tasapainoon kilpailun vääristymisen minimoimista tuetulla alalla koskevan tavoitteen sekä maatalousalan pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan kehittämisen edistämistä koskevan tavoitteen välillä. Jotta säilytettäisiin johdonmukaisuus yhteisön rahoittamien tukitoimenpiteiden kanssa, enimmäismäärät olisi yhdenmukaistettava maatalouden suuntaviivoissa ja asetuksissa (EY) N:o 1257/1999 ja (EY) N:o 1698/2005 vahvistettujen enimmäismäärien kanssa.

(17)

On asianmukaista vahvistaa lisäedellytyksiä, jotka kaikkien tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saavien tukijärjestelmien tai yksittäisten tukien olisi täytettävä. Mahdolliset tuotantorajoitukset tai yhteisissä markkinajärjestelyissä yhteisön tuelle asetetut rajoitukset olisi otettava huomioon. Ottaen huomioon perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan tuen ainoana vaikutuksena ei yleensä saa olla sellaisten toimintakustannusten jatkuva tai määräaikainen vähentäminen, joista tuensaaja tavallisesti joutuu vastaamaan, ja tuen on oltava suhteutettu haittoihin, jotka on korjattava yhteisön edun mukaisiksi katsottujen sosiaalis-taloudellisten etujen turvaamiseksi. Yksipuoliset valtiontukitoimenpiteet, joiden ainoana tarkoituksena on parantaa tuottajien taloudellista tilannetta mutta jotka eivät edistä lainkaan alan kehittymistä, ja etenkin tuet, jotka myönnetään yksinomaan hinnan, määrän, tuotantoyksikön tai tuotantovälineyksikön perusteella, katsotaan toimintatuiksi, jotka eivät sovellu yhteismarkkinoille. Lisäksi tällaiset tuet todennäköisesti vaikuttavat myös yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin. Sen vuoksi on aiheellista rajata tämän asetuksen soveltamisala tiettyihin tukityyppeihin.

(18)

Tällä asetuksella olisi myönnettävä poikkeus pienille ja keskisuurille maatiloille myönnetylle tuelle riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat. Investoinnit ja työpaikkojen luominen voivat edistää epäsuotuisien alueiden ja asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitettujen alueiden taloudellista kehitystä. Tällaisten alueiden pienet ja keskisuuret maatilat kärsivät sekä sijaintiinsa liittyvistä rakenteellisista haitoista että kokoonsa liittyvistä ongelmista. Tämän vuoksi kyseisille alueille sijoittautuneisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin on aiheellista soveltaa korkeampia tuen enimmäismääriä.

(19)

Kohdennetusta investointituesta johtuvan vääristymien riskin vuoksi ja jotta viljelijät voivat vapaasti päättää tuotteet, joihin investointeja tehdään, tämän asetuksen mukaisesti poikkeuksen saanut investointituki ei saisi rajoittua tiettyihin maataloustuotteisiin. Tämä edellytys ei saisi estää jäsenvaltiota jättämästä tiettyjä maataloustuotteita kyseisen tuen tai kyseisten tukijärjestelmien ulkopuolelle, erityisesti jos tuotteille ei ole tavanomaisia markkinointikanavia. Tietyt investointityypit olisi myös jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Olisi otettava käyttöön mekanismi, jolla varmistetaan, että investointitukea myönnetään vain sen verran kuin on tarpeen. Tällaisen mekanismin avulla olisi laajennettava käytettävissä olevat määrärahat koskemaan useampia hankkeita ja lisättävä sillä tavoin investointien määrää. Sen vuoksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava jonkin tietyn käyttöön otetun investointitukiohjelman osalta ryhmittelemään tukihakemukset tuki-intensiteetin mukaan. Pienemmän tuki-intensiteettiryhmän hakemukset olisi käsiteltävä ensin. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti vahvistaa kunkin tällaisen ryhmän valintaperusteet ja painopistealueet, erityisesti jotta voidaan asettaa etusijalle ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia, nuoria viljelijöitä tai epäsuotuisia alueita koskevat hankkeet.

(20)

Kun tukea myönnetään yhteisön uusien vaatimusten noudattamiseksi, jäsenvaltiot eivät saisi pidentää viljelijöiden sopeutumisaikaa viivyttämällä kyseisten sääntöjen täytäntöönpanoa. Tästä syystä olisi vahvistettava selkeästi päivämäärä, jonka jälkeen uutta lainsäädäntöä ei enää voida pitää uutena.

(21)

Joissakin maataloutta koskevissa neuvoston asetuksissa säädetään erityisistä luvista tuille, joita jäsenvaltiot maksavat usein yhdessä yhteisön rahoituksen kanssa tai sen lisäksi. Näissä säännöksissä ei kuitenkaan ole yleensä säädetty vapautusta perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos kyseiset toimenpiteet täyttävät perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan edellytykset. Koska tällaisten tukien edellytykset on määritelty tarkasti kyseisissä asetuksissa ja/tai koska tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle kyseisten asetusten erityissäännösten nojalla, ei perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan määräyksen nojalla tarvitse tehdä erillistä ilmoitusta, jotta komissio voisi arvioida nämä toimenpiteet. Oikeusvarmuuden vuoksi viittaukset kyseisiin säännöksiin olisi sisällytettävä tähän asetukseen, ja sen vuoksi ei ole tarpeen edellyttää 88 artiklan mukaista ilmoitusta kyseisistä toimenpiteistä, jos voidaan varmistaa etukäteen, että tällaista tukea myönnetään ainoastaan pienille ja keskisuurille yrityksille.

(22)

Jotta varmistetaan, että tuki on tarpeen ja edistää tietyn toiminnan kehittämistä, tällä asetuksella ei saisi antaa poikkeusta tuelle, jota myönnetään sellaiseen toimintaan, jota tuensaaja harjoittaisi pelkästään markkinavoimien säätelemissä olosuhteissa. Mitään tukea ei saisi myöntää takautuvasti toimille, jotka tuensaaja on jo toteuttanut.

(24)

Avoimuuden ja tehokkaan seurannan varmistamiseksi asetuksen (EY) N:o 994/98 3 artiklan mukaisesti on aiheellista laatia vakiomalli, jonka mukainen Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavaksi tarkoitettu tiivistelmä jäsenvaltion on toimitettava komissiolle aina, kun tukijärjestelmä otetaan käyttöön tai tällaiseen järjestelmään kuulumaton yksittäinen tuki myönnetään tämän asetuksen nojalla. Samoista syistä on asianmukaista laatia säännöt tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanutta tukea koskevista tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on säilytettävä. Komission on aiheellista vahvistaa erityisvaatimukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden komissiolle toimittamaa vuosikertomusta. Koska tarvittavaa teknologiaa on laajalti saatavilla, tiivistelmän ja vuosikertomuksen olisi oltava sähköisessä muodossa.

(25)

Jos jäsenvaltio ei noudata tässä asetuksessa vahvistettuja ilmoitusvelvollisuuksia, komission voi olla mahdotonta suorittaa sille perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti kuuluvaa seurantaa ja erityisesti arvioida, ovatko tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneiden tukien kasautumisen taloudelliset vaikutukset sellaisia, että ne haittaavat kaupankäynnin edellytyksiä yleisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Valtiontuen kasautumisen arviointi on tarpeen erityisesti silloin, kun sama tuensaaja voi saada tukea useasta lähteestä, mitä tapahtuu maatalousalalla yhä useammin. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltio toimittaa aiheelliset tiedot nopeasti ennen tämän asetuksen mukaisen tuen täytäntöönpanoa.

(26)

Maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimivien yritysten tukeen olisi sovellettava asetuksessa (EY) N:o 70/2001 tarkoitettujen muiden alojen pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyä valtiontukea koskevia sääntöjä. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 70/2001 olisi muutettava.

(27)

Valtiontukeen, jolle on myönnetty poikkeus asetuksen (EY) N:o 1/2004 mukaisesti, olisi edelleen sovellettava poikkeusta, jos se täyttää kaikki tämän asetuksen edellytykset.

(28)

On aiheellista laatia siirtymäsäännöksiä asetuksen soveltamisesta tukeen, joka on myönnetty ennen tämän asetuksen voimaantuloa ja jota ei ollut ilmoitettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätyn velvollisuuden mukaisesti.

(29)

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ilmoittaa maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta. Komissio arvioi tällaiset ilmoitukset tämän asetuksen ja maatalouden suuntaviivojen perusteella. Ilmoitukset, jotka ovat käsiteltävinä tämän asetuksen voimaantullessa, olisi arvioitava ensin tämän asetuksen perusteella, ja jos siinä säädetyt edellytykset eivät täyty, sen jälkeen maatalouden suuntaviivojen perusteella.

(30)

Ottaen huomioon komission kokemuksen tällä alalla ja erityisesti taajuuden, jolla valtiontukipolitiikkaa on yleensä tarpeen tarkistaa, on asianmukaista rajoittaa tämän asetuksen soveltamisaikaa. Jos tämän asetuksen soveltaminen päättyy eikä sen voimassaoloa jatketa, poikkeusta olisi sovellettava tämän asetuksen mukaisesti poikkeuksen saaneisiin tukijärjestelmiin vielä kuusi kuukautta, jotta jäsenvaltioilla olisi sopeutumisaikaa,

a)

vientiin liittyvän toiminnan tukeen, eli tukeen, joka välittömästi liittyy vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin menoihin;

b)

tukeen, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden sijaan.

(1)

”tuella” toimenpiteitä, jotka täyttävät kaikki perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset;

(2)

”maataloustuotteella”

(3)

”maataloustuotteen jalostamisella” maataloustuotteen käsittelyä niin, että myös käsittelyn tuloksena saatava tuote on maataloustuote;

(4)

”maataloustuotteen kaupan pitämisellä” tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista, myös suoramyyntiä viljelijältä loppukuluttajille, jos se tapahtuu tällaista myyntiä varten erityisesti varatuissa tiloissa, esimerkiksi tuottajatorilla;

(5)

”pienillä ja keskisuurilla yrityksillä” (”pk-yritykset”) asetuksen (EY) N:o 70/2001 liitteessä I määriteltyjä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

(6)

”tuen bruttointensiteetillä” tuen määrää ilmaistuna prosentteina hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Käytettävistä luvuista ei vähennetä välittömiä veroja. Jos tuki myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määräksi katsotaan tuen avustusekvivalentti. Useammassa erässä maksettava tuki diskontataan myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa ja laskettaessa halpakorkoisen lainan sisältämän tuen määrää viitekorkona on käytettävä avustuksen myöntämisajankohtana voimassa ollutta korkoa;

(7)

”laatutuotteella” tuotetta, joka täyttää asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (9) 32 artiklan mukaisesti määriteltävät perusteet;

(8)

”luonnonmullistuksiin rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla” sellaisia sääoloja kuin hallaa, rakeita, jäätä, sadetta tai kuivuutta, jotka tuhoavat kerralla yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää;

(9)

”epäsuotuisilla alueilla” alueita, jotka jäsenvaltiot ovat määritelleet asetuksen (EY) N:o 1257/1999 17 artiklan mukaisesti;

(10)

”investoinneilla, jotka tehdään hiljattain käyttöönotettujen vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi”

(11)

”nuorilla viljelijöillä” maataloustuotteiden tuottajia, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1698/2005 22 artiklassa säädetyt edellytykset;

(12)

”tuottajaryhmällä” ryhmää, joka perustetaan, jotta sen jäsenet voivat yhdessä toimien mukauttaa yhteisten markkinajärjestelyjen tavoitteiden mukaisesti tuotantoaan ja tarjontaansa markkinoiden vaatimuksiin erityisesti tarjontaa keskittämällä;

(13)

”tuottajien liitolla” hyväksytyistä tuottajaryhmistä koostuvaa liittoa, joka pyrkii laajemmalla tasolla samoihin päämääriin;

(14)

”kuolleilla eläimillä” eläimiä, jotka on lopetettu ja joiden osalta on tehty tai ei ole tehty lopullista diagnoosia tai jotka ovat kuolleet (myös kuolleina syntyneet ja syntymättömät eläimet) maatilalla tai missä tahansa tiloissa tai kuljetuksen aikana, mutta joita ei ole teurastettu käytettäväksi ihmisten ravinnoksi;

(15)

”TSE- ja BSE-testien kustannuksilla” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (10) liitteessä X olevan C luvun mukaisesti tehdyistä testeistä aiheutuvia kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina testausvälineiden, näytteenoton sekä näytteiden kuljetuksen, testaamisen, varastoinnin ja hävittämisen kustannukset;

(16)

”vaikeuksissa olevilla yrityksillä” yrityksiä, joiden katsotaan olevan vaikeuksissa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (11) mukaisesti;

(17)

”korvaavalla investoinnilla” investointia, joka korvaa pelkästään olemassa olevan rakennuksen tai koneen tai sen osia uudella ajanmukaisella rakennuksella tai koneella, mutta ei kuitenkaan lisää tuotantokapasiteettia enempää kuin 25 prosentilla tai muuta kyseisen tuotannon tai teknologian luonnetta kokonaan. Vähintään 30 vuoden ikäisen maatilarakennuksen purkamista kokonaan ja korvaamista ajanmukaisella rakennuksella ei katsota korvaavaksi investoinniksi;

(18)

[”avoimella tuella” tukitoimenpiteitä, joiden osalta bruttoavustusekvivalentti voidaan laskea etukäteen täsmällisesti prosenttiosuutena tukikelpoisista kustannuksista tarvitsematta tehdä riskinarviointia.]

a)

tuki, jota voidaan myöntää tällaisen järjestelmän nojalla, täyttää kaikki tämän asetuksen edellytykset;

b)

järjestelmässä on nimenomainen viittaus tähän asetukseen, ja siinä mainitaan tämän asetuksen nimi ja viite julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

c)

19 artiklan 1 kohdassa säädetty tiivistelmä tiedoista on toimitettu.

a)

50 prosenttiin tukikelpoisista investoinneista epäsuotuisilla alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetuilla alueilla, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet mainitun asetuksen 50 ja 94 artiklan mukaisesti;

b)

40 prosenttiin tukikelpoisista investoinneista muilla alueilla;

c)

60 prosenttiin tukikelpoisista investoinneista epäsuotuisilla alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetuilla alueilla, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet mainitun asetuksen 50 ja 94 artiklan mukaisesti, ja 50 prosenttiin muilla alueilla nuorten viljelijöiden viiden vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta tekemien investointien osalta;

d)

75 prosenttiin tukikelpoisista investoinneista neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2019/93 (12) tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla ja pienillä Egeanmeren saarilla;

e)

75 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista a alakohdassa tarkoitetuilla alueilla ja 60 prosenttiin muilla alueilla, joilla investointi aiheuttaa ympäristön suojeluun ja parantamiseen, kotieläintuotantoyritysten hygieniaolojen parantamiseen tai kotieläinten hyvinvointiin liittyviä ylimääräisiä kustannuksia. Tämä korotus voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joilla ylitetään yhteisön voimassa olevat vähimmäisvaatimukset, tai investointeihin, jotka tehdään hiljattain käyttöönotettujen vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi. Korotuksen on rajoituttava yksinomaan tukikelpoisiin tarvittaviin lisäkustannuksiin eikä sitä sovelleta tuotantokapasiteettia lisääviin investointeihin.

a)

tuotantokustannusten supistaminen;

b)

tuotannon parantaminen ja uudelleensuuntaaminen;

c)

laadun parantaminen;

d)

luonnonympäristön säilyttäminen ja parantaminen tai hygieniaolosuhteiden tai eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten parantaminen.

a)

kiinteän omaisuuden rakentamista, hankintaa tai parantamista;

b)

koneiden ja laitteiden hankintaa tai ostoleasingiä, tietokoneohjelmistot mukaan luettuina, enintään omaisuuden markkina-arvoon asti; muut leasingsopimukseen liittyvät menot (mm. verot, vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut) eivät ole tukikelpoisia;

c)

edellä olevan a ja b alakohdan menoihin liittyviä yleiskuluja, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkioita, toteutettavuustutkimuksia sekä patenttien ja käyttölupien hankintakuluja.

a)

tuotanto-oikeuksien, eläinten, muun kuin rakentamiseen tarkoitetun maan tai kasvien hankintaan tai kasvien istuttamiseen, kasvihuoneisiin, viemäröintitöihin tai kastelulaitteisiin tai niitä koskeviin töihin, paitsi jos tällainen investointi laskee aiempaa vedenkulutusta vähintään 25 prosentilla;

b)

pelkkiin korvaaviin investointeihin.

a)

asetuksen (EY) N:o 1698/2005 23 artiklassa säädetyt perusteet ja komission kyseisen artiklan täytäntöönpanemiseksi antamat säännöt;

b)

kaupallisesta viljelytoiminnasta luovutaan pysyvästi ja lopullisesti.

a)

maataloustuotteita tuottavat tuottajaryhmät tai tuottajien liitot; ja/tai

b)

tuottajien liitot, jotka vastaavat maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten tai laatumerkkien käytön valvonnasta yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

a)

tuen bruttointensiteetti saa olla enintään 100 prosenttia;

b)

tuki myönnetään luontoissuorituksena tuettujen palvelujen muodossa eikä siihen liity tuottajille maksettavia suoria tukia.

a)

korvaus on laskettava suhteessa

b)

taudinpurkaus tai tuholaisten esiintyminen on aiheuttanut tuotannonmenetyksiä, jotka ovat yli 30 prosenttia kyseisen viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä tuotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää;

c)

tuen bruttointensiteetti saa olla enintään 75 prosenttia ja 80 prosenttia tukikelpoisista investoinneista epäsuotuisilla alueilla tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetuilla alueilla, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet mainitun asetuksen 50 ja 94 artiklan mukaisesti;

d)

tuen on rajoituttava viranomaisten virallisesti tunnustamasta taudinpurkauksesta johtuviin menetyksiin.

a)

vakuutusjärjestelmistä saadut määrät; ja

b)

kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet kyseisestä taudista ja jotka olisivat aiheutuneet muutoinkin.

a)

sinä vuonna, jona epäsuotuisien sääolojen aiheuttama tapahtuma esiintyi, tuotetun tuotteen määrä kerrottuna kyseisen vuoden aikana saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla

b)

edellisen kolmivuotiskauden keskimääräisestä vuosituotannosta (tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä tuotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää) kerrottuna saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla.

a)

vakuutusjärjestelmistä saadut määrät; ja

b)

kustannukset, jotka eivät johdu epäsuotuisista sääoloista.

a)

tapahtumia, joiden varalle kyseinen viljelijä on ottanut vakuutuksen, joka kattaa vähintään 50 prosenttia keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista, ja

b)

tapahtumia, joiden vakuutusyhtiö on vahvistanut kuuluvan vakuutuksen piiriin.

a)

80 prosenttia vakuutusmaksujen kustannuksista, jos vakuutussopimuksessa tarkennetaan, että vakuutus kattaa vain luonnonmullistuksiin rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat menetykset;

b)

50 prosenttia vakuutusmaksujen kustannuksista, jos vakuutussopimuksessa tarkennetaan, että vakuutus kattaa erityisesti

a)

enintään 100 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat markkinatutkimuksista, tuoteideoinnista ja -suunnittelusta, mukaan luettuina tuet hakemusten laatimiseksi maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten tunnustamiseksi tai erityisluonnetta koskevien todistusten saamiseksi asiaa koskevien yhteisön asetusten mukaisesti;

b)

enintään 100 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat laadunvarmistusjärjestelmien, kuten ISO 9 000 tai 14 000-sarjan, ja HAACP-järjestelmien (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi), jäljitysjärjestelmien, järjestelmien, joilla varmistetaan aitous- ja markkinointinormien noudattaminen, tai ympäristöauditointijärjestelmien käyttöönotosta;

c)

enintään 100 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat henkilöstön kouluttamisesta b alakohdassa mainittujen järjestelmien soveltamiseen;

d)

enintään 100 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat tunnustettujen varmentamislaitosten laadunvarmistus- ja vastaaville järjestelmille ensimmäistä kertaa annetuista varmentamisista perimistä maksuista;

e)

enintään 100 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat toimivaltaisten viranomaisten yhteisön tai jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla toteuttamista tai niiden puolesta toteutetuista pakollisista tarkastuksista, ellei yhteisön lainsäädännössä edellytetä, että yritysten on vastattava kyseisistä kustannuksista;

f)

asetuksen (EY) N:o 1698/2005 liitteessä säädettyihin määriin asti mainitun asetuksen 32 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevan tuen osalta.

a)

viljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden opetus ja koulutus:

b)

maatilojen lomituspalvelut: viljelijän, viljelijän kumppanin tai maataloustyöntekijän varsinaiset lomituskustannukset sairauden ja lomien aikana;

c)

kolmansien osapuolten toteuttamien sellaisten neuvontapalvelujen maksut, jotka eivät koske jatkuvaa tai säännöllistä toimintaa, eivätkä liity yrityksen tavanomaisiin toimintakuluihin, kuten rutiininomaisiin veroneuvontapalveluihin, säännöllisiin lainopillisiin palveluihin tai mainontaan;

d)

yritysten välistä tiedonvaihtoa, kilpailujen, näyttelyiden ja messujen järjestämistä ja niihin osallistumista koskevat

e)

edellyttäen, että yksittäisiä yrityksiä, tuotemerkkejä tai — lukuun ottamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (15) soveltamisalaan kuuluvia tuotteita — alkuperää ei ole mainittu:

f)

julkaisut, kuten esitteet tai verkkosivustot, joissa esitellään jonkin tietyn alueen tai tuotteen tuottajia koskevia tietoja, jos tiedot ja niiden esitystapa ovat puolueettomia ja kaikilla asianomaisilla tuottajilla on tasavertaiset mahdollisuudet olla edustettuina julkaisussa.

a)

tuki, joka on enintään 100 prosenttia kuolleiden eläinten poistamisesta aiheutuneista kustannuksista ja 75 prosenttia tällaisten ruhojen hävittämisestä tai tuki, jonka määrä vastaa kuolleiden eläinten poistamisesta tai hävittämisestä viljelijöille aiheutuvat kustannukset kattavan vakuutuksen maksuja; tai

b)

tuki, joka on enintään 100 prosenttia ruhojen poistamis- tai hävittämiskustannuksista, jos tuki rahoitetaan kyseisten ruhojen hävittämisen rahoittamiseen tarkoitetuilla maksuilla tai pakollisilla rahoitusosuuksilla, jos kyseiset maksut tai rahoitusosuudet koskevat vain liha-alaa, jolta ne peritään suoraan, ja

c)

tuki, joka on enintään 100 prosenttia kuolleiden eläinten poistamis- ja hävittämiskustannuksista, jos kyseisten kuolleiden eläinten TSE-testaus on pakollista; ja

d)

tuki, joka on enintään 100 prosenttia TSE-testien kustannuksista.

a)

jäsenvaltioiden myöntämä tuki, joka täyttää kaikki tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001 (16) ja erityisesti sen 13 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset;

b)

jäsenvaltioiden myöntämä tuki, joka täyttää kaikki maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1255/1999 (17) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset;

c)

jäsenvaltioiden myöntämä tuki, joka täyttää kaikki viljelijöiden suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 (18) ja erityisesti sen 87 artiklassa, 107 artiklan 3 kohdassa ja 125 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset;

d)

jäsenvaltioiden hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 (19) 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti myöntämä tuki.

a)

tukijärjestelmä on laadittu ja julkaistu tämän asetuksen mukaisesti;

b)

tukihakemus on jätetty asianmukaisesti toimivaltaiselle viranomaiselle;

c)

asianomainen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tukihakemuksen siten, että se velvoittaa viranomaisen myöntämään tuen ja että myönnettävän tuen määrä tai määrän laskutapa on selvästi ilmoitettu; toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä hakemuksen vain, jos tukeen tai tukijärjestelmään käytettäviä määrärahoja ei ole kulutettu loppuun.

(1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

(2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

(3)

Lisätään 4 artiklaan 7 kohta seuraavasti:

”7.   Jos investointi koskee perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden jalostamista ja kaupan pitämistä, tuen bruttointensiteetti saa olla enintään 15 prosenttia. Jos tuki kuitenkin myönnetään sellaisen avoimen kiinnostuksenilmaisupyynnön jälkeen, jossa pyydetään ehdotuksia tukihankkeiksi, joiden tuki-intensiteetti on enintään 15 prosenttia, 15–30 prosenttia ja yli 30 prosenttia, tuki-intensiteettiä voidaan korottaa seuraavasti:

Kyseisessä tapauksessa tukijärjestelmän talousarvio on vahvistettava ja julkistettava etukäteen. Saatavilla olevat varat on ensin sidottava hankkeisiin, jotka kuuluvat pienimmän haetun tuki-intensiteetin ryhmään. Ainoastaan jäljelle jäävä osa voidaan sen jälkeen sitoa seuraavaan tuki-intensiteettiryhmään kuuluviin hankkeisiin. Kiinnostuksenilmaisupyyntöön on käytettävä riittävää mainontaa, jotta markkinat ovat avoinna kilpailulle ja jotta menettelyn puolueettomuus voidaan varmistaa. Tällainen kiinnostuksenilmaisupyyntö voidaan esittää useita kertoja tukijärjestelmän voimassaoloaikana, muttei useammin kuin kerran vuodessa.