52006SC1726

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 22.12.2006

SEK(2006) 1726

KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA Oheisasiakirja

ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista {KOM(2006) 852 lopullinenSEK(2006) 1725}

KOMISSION VALMISTELUASIAKIRJA

Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista

Asiasta vastaava pääosasto: energia ja liikenne

Osa 1: Menettelytapakysymykset ja sidosryhmien kuuleminen

Aloitetta alettiin valmistella vuoden 2005 alussa. Vaikutusten arviointi aloitettiin toukokuussa 2006 ja saatiin päätökseen elokuussa 2006 ilman ulkopuolisia asiantuntijoita.

Jäsenvaltioita ja EFTA-maita kuultiin pääasiassa vaarallisten aineiden kuljetuksia käsittelevän sääntelykomitean välityksellä.

Euroopan parlamentti on pidetty ajan tasalla komitean työstä.

Sidosryhmät olivat tarkkailijoina mukana komiteassa, minkä lisäksi ne esittivät mielipiteitään menettelyn aikana.

Julkinen kuuleminen, joka järjestettiin ”Sinun äänesi Euroopassa” -verkkosivuston välityksellä, alkoi 21. toukokuuta ja päättyi 31. heinäkuuta 2006.

Osa 2: Ongelman määrittely

2.1 Yleiskatsaus vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksiin

Seuraavassa taulukossa esitetään tiedot sisämaan tavaraliikenteen ja vaarallisten aineiden kuljetusten kokonaismääristä kuljetusmuodoittain viidentoista jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2002.

KULJETUSMUOTO | KULJETUKSET (miljardeina tonnikilometreinä) | KANSALLISTEN KULJETUSTEN OSUUS (miljardeina tonnikilometreinä) |

Tavarakuljetukset yhteensä | Vaarallisten aineiden kuljetukset | Tavarakuljetukset yhteensä | Vaarallisten aineiden kuljetukset |

Maantie | 1100 | 64 | 990 | 58 |

Rautatie | 218 | 28 | 131 | 19 |

Sisävedet | 99 | 19 | 29 | 6 |

Yhteensä | 1417 | 111 | 1150 | 84 |

Jos näihin lukuihin lisätään uusia jäsenvaltioita koskevat tiedot, tavarakuljetusten kokonaismäärä kasvaa arviolta 25 prosenttia ja vaarallisten aineiden kuljetukset arviolta 30 prosenttia.

2.2 Vaarallisten aineiden kansainvälisiä sisämaankuljetuksia koskevat eurooppalaiset määräykset

Vaarallisten aineiden kansainvälisiä kuljetuksia säännellään kansainvälisillä sopimuksilla, jotka perustuvat vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeviin YK:n suosituksiin ( Recommendations on the Transport of Dangerous Goods Model Regulations ). YK:n suositukset on pantu sisämaanliikenteen kuljetusmuotojen osalta täytäntöön kolmella asiakirjalla:

- eurooppalainen sopimus vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista ( ADR )

- vaarallisten aineiden kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva ohjesääntö ( RID )

- eurooppalainen sopimus vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä sisävesikuljetuksista ( ADN ).

Lähes kaikki EU-maat ovat allekirjoittaneet ADR-sopimuksen ja RID-ohjesäännön.

ADN-sopimus ei ole vielä voimassa. Sopimuksen ratifiointiprosessi on parhaillaan käynnissä, ja sopimuksen odotetaan tulevan voimaan viimeistään vuonna 2009. Sen allekirjoittajiin kuuluu yhdeksän EU-maata. Kahta ADN-sopimukseen perustuvaa järjestelmää (ADN-R ja ADN-D) sovelletaan parhaillaan Reinin ja Tonavan alueilla. Näillä alueilla sijaitsevat maat ovat allekirjoittaneet kyseisen sopimuksen. Lisäksi on olemassa kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan kansallisiin kuljetuksiin.

2.3 Vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskeva EU:n lainsäädäntö

EU:n lainsäädäntö täydentää vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevia kansainvälisiä määräyksiä, koska se velvoittaa soveltamaan kansainvälisten sopimusten sääntöjä myös kansallisiin kuljetuksiin. Tähän lainsäädäntöön kuuluvat seuraavat säädökset:

ADR- ja RID-määräykset on sisällytetty yhteisön oikeuteen seuraavilla kahdella säädöksellä, joita kutsutaan puitedirektiiveiksi: neuvoston direktiivit 94/55/EY (ADR) ja 96/49/EY (RID).

Komissio antoi vuonna 1997 ehdotuksen vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksia koskevaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi . Ehdotusta ei kuitenkaan hyväksytty, koska ADN-sopimusta ei tuolloin tehty lopullisesti, kuten oli odotettu, minkä vuoksi ehdotus vedettiin pois vuonna 2004.

Puitedirektiivien yhteydessä on annettu kaksi vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajia koskevaa erityisdirektiiviä, neuvoston direktiivi 96/35/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/18/EY , jotka käsittävät kaikki kolme sisämaankuljetusmuotoa .

Lisäksi on annettu neljä komission päätöstä 2005/263/EY, 2005/903/EY, 2005/180/EY ja 2005/777/EY, joissa jäsenvaltioille myönnetään kansallisia poikkeuksia puitedirektiiveistä.

2.4 Ongelmat, jotka vaativat toimia

Vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskeva EU:n lainsäädäntö käsittää ainoastaan maantie- ja rautatiekuljetukset. Vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksista ei siis ole olemassa EU:n sääntöjä. Multimodaalisessa kuljetustoiminnassa ei ole kuitenkaan suotavaa pitää yllä eri liikennemuotoja varten eri säännöstöjä, joita kuljetusten käyttäjien on noudatettava. Sääntöjen olisi mahdollisimman pitkälle oltava samoja.

Voimassa oleva vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeva EU:n lainsäädäntö on historiallisista syistä varsin monimutkaista, ja sitä voitaisiin yksinkertaistaa.

2.5 Ketä asia koskee

Asia koskee yrityksiä, jotka osallistuvat vaarallisten aineiden kuljetuksiin.

2.6 Oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 71 artikla.

2.7 Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

ADR- ja RID-määräysten vahvistaminen ja niiden soveltamisalan laajentaminen sisällyttämällä ne tie- ja rautatieliikennettä koskevaan yhteisön lainsäädäntöön on osoittanut EU:n toimien aiheellisuuden. EU:n toimia tarvitaan yhtä lailla sisävesikuljetusten alalla, jotta nämä kuljetukset ja ADN-määräykset saisivat vastaavanlaisen aseman.

Jäsenvaltiot, jotka soveltavat jo tai aikovat soveltaa jotakin ADN-järjestelmää, voivat hyvin pienin lisätoimenpitein ulottaa määräykset koskemaan myös kansallisia kuljetuksia. Suhteellisuuskysymys on erityisen tärkeä niille jäsenvaltioille, joilla on hyvin vähän tai ei ollenkaan vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksia. Tätä kysymystä käsitellään tarkemmin kohdassa 5.3.

2.8 Ennakoitavissa olevat ongelmat

Kun multimodaalisten toimintamallien käyttö yleistyy, eri sääntöjen soveltaminen eri kuljetusmuotoihin lisää entisestään päivittäisiä käytännön ongelmia multimodaalisessa toiminnassa ja kasvattaa tarpeettomasti kustannuksia. Sisävesikuljetuksissa, jotka muuten olisivat monissa tapauksissa kaikkein sopivin kuljetusmuoto, eri sääntöjen soveltaminen kansainvälisiin ja kansallisiin kuljetuksiin haittaa näiden kuljetusten kehittymistä.

Osa 3: Tavoitteet

Yleisenä poliittisena tavoitteena on varmistaa vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuus EU:n alueella.

Tavoitteet saavutetaan kansainvälisessä liikenteessä kansainvälisen ADR-sopimuksen, RID-ohjesäännön ja pian myös ADN-sopimuksen avulla. Samoja tavoitteita on tarpeen soveltaa EU:n alueella myös kansallisiin kuljetuksiin.

Vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskevat EU:n säännöt ovat tähän saakka rajoittuneet maantie- ja rautatiekuljetuksiin. Kolmannen kansainvälisen sopimuksen, ADN-sopimuksen, odotetaan pian tulevan voimaan. Sen vuoksi on aiheellista, että kaikkia sisämaankuljetusmuotoja käsitellään tulevaisuudessa yhdenmukaisella tavalla. Varmistamalla, että turvallisuustaso on kansallisissa kuljetuksissa vähintään yhtä hyvä kuin kansainvälisissäkin kuljetuksissa, ehkäistään sisävesillä tapahtuvia onnettomuuksia ja edistetään kestävän kehityksen strategian toteutumista erityisesti ympäristön ja yhteiskunnan osalta.

Kahta voimassa olevaa vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevaa puitedirektiiviä on muutettu useaan otteeseen. Sen vuoksi komission oikeudellinen yksikkö käynnisti kodifiointimenettelyn, jonka tavoitteena oli yksinkertaistaa lainsäädäntöä. Menettely keskeytettiin kuitenkin siinä vaiheessa, kun alettiin harkita EU:n toimien ulottamista koskemaan myös sisävesikuljetuksia. Parempana vaihtoehtona pidettiin voimassa olevien direktiivien korvaamista yhdellä säädöksellä, jonka soveltamisalaa laajennettaisiin kuten oli suunniteltukin. Näin voitaisiin yksinkertaistaa EU:n lainsäädäntöä Lissabonin strategian mukaisesti.

Jos tämä lainsäädäntötoimi toteutetaan, sen avulla voidaan yksinkertaistaa lainsäädäntöä vieläkin pitemmälle:

Ensiksikin, jos ADN-määräykset sisällytetään EU:n lainsäädäntöön, edellä mainitut kaksi vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajia koskevaa direktiiviä käyvät tarpeettomiksi ja ne voidaan kumota.

Toiseksi, kahden puitedirektiivin säännökset eivät välttämättä ole samoja silloinkaan, kun se olisi mahdollista, ja nämä direktiivit sisältävät säännöksiä, jotka ovat jo vanhentuneita tai vanhentuvat lähitulevaisuudessa. Nyt on hyvä tilaisuus antaa säännökset, jotka ovat mahdollisimman yhdenmukaisia kaikkien kolmen kuljetusmuodon osalta, sekä kumota vanhentuneet säännökset ja valmistautua siihen, että osa säännöksistä vanhentuu tulevaisuudessa.

Kolmanneksi, suunniteltuun uuteen puitedirektiiviin voitaisiin sisällyttää kansallisia poikkeuksia koskevat neljä komission päätöstä.

Yhteisön säännöstöä voitaisiin supistaa tällä tavoin noin 2000 sivulla.

Osa 4: Toimintavaihtoehdot

Harkittavana oli kolme toimintavaihtoehtoa.

4.1 Vaihtoehto 1: Pelkkä kodifiointi ilman politiikan muutos

EU:n nykyisen vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevan lainsäädännön soveltamisala ja sisältö säilyisivät ennallaan. Sisävesikuljetuksia ei sisällytettäisi yhteisön oikeuteen. Ainoastaan voimassa olevan lainsäädännön kodifiointi saatettaisiin päätökseen.

4.2 Vaihtoehto 2: Kodifiointi ja uusi, sisävesikuljetuksia koskeva säädös

Kodifiointi toteutettaisiin kuten vaihtoehdossa 1, minkä lisäksi laadittaisiin uusi EU-säädös, joka kattaisi vaarallisten aineiden sisävesikuljetukset ja ADN-määräykset.

4.3 Vaihtoehto 3: Lainsäädännön tarkistaminen sisävesikuljetukset mukaan luettuina

EU:n nykyistä vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevaa lainsäädäntöä tarkistettaisiin ja yksinkertaistettaisiin, puitedirektiivit yhdistettäisiin ja lainsäädäntö ulotettaisiin ADN-määräyksillä koskemaan myös sisävesikuljetuksia.

Osa 5: Vaikutusten arviointi

5.1 Toimintavaihtoehtojen todennäköiset taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset

Taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset vaihtelevat toimintavaihtoehdosta toiseen, mutta vaikuttaa siltä, että vaikutukset olisivat yleisesti katsoen suhteellisen pieniä.

On kiistatonta, että vaarallisten aineiden kuljetuksia varten tarvitaan säännöt, joilla varmistetaan, että kuljetusten suorittaminen aiheuttaa mahdollisimman vähän riskejä suurelle yleisölle, ympäristölle ja kuljetuksiin osallistuville työntekijöille. Sen vuoksi ei ole ehdotettukaan, että säännöistä luovuttaisiin kokonaan tai että järjestelmää muutettaisiin perusteellisesti, koska vaarallisista aineista ei päästä eroon ja niitä on kuljetettava paikasta toiseen.

Vaihtoehto 1 ei käytännössä muuttaisi politiikkaa tai sääntöjä. Kodifioinnin ansiosta sääntöjä olisi todennäköisesti hieman helpompi soveltaa jo pelkästään sen vuoksi, että säädösten, muutosten ja viittausten määrä vähenisi merkittävästi. Yksinkertaistettujen sääntöjen hyväksyminen olisi todennäköisesti helpompaa, mikä vähentäisi vastaavasti haittavaikutusten todennäköisyyttä niin talouden, yhteiskuntapolitiikan kuin ympäristönkin alalla. Vaikka sidosryhmät suhtautuvat myönteisesti näihin muutoksiin, muutoksilla olisi todennäköisesti rajallinen vaikutus kaikilla aloilla.

Vaihtoehdossa 2 edelliseen vaihtoehtoon lisätään sisävesikuljetukset. Vaarallisia aineita ei voida kuljettaa sisävesillä – kuten ei myöskään maanteillä tai rautateillä – soveltamatta sääntöjä, joilla varmistetaan kuljetusten turvallisuus ja minimoidaan koko yhteiskunnalle aiheutuvat riskit, työntekijät ja ympäristö mukaan luettuina. Onkin jo olemassa sääntöjä, joilla säännellään kansainvälisiä kuljetuksia Reinin ja Tonavan alueella (ADN-R- ja ADN-D-säännöstö) sekä kansallisia kuljetuksia niissä maissa, joiden sisävesillä kuljetetaan vaarallisia aineita. Sen mukaan, millaisesta kansainvälisestä sopimuksesta kulloinkin on kyse, kansainväliset säännöt ovat joko sitovia tai ei-sitovia; jälkimmäisessä tapauksessa voidaan käyttää muitakin sääntöjä. Kansainvälisiä kuljetuksia koskevia sääntöjä täydennetään kansallisilla säännöillä.

Vaikka monet jäsenvaltiot ovat yrittäneet yhdenmukaistaa kansallisia sääntöjään kansainvälisten sääntöjen kanssa, säännöt ovat vieläkin monenkirjavia erityisesti yhteisön laajentumisen jälkeen. Vaarallisten tavaroiden kuljetuksia koskevat säännöt ovat väistämättä monimutkaisia, koska tuotteita on hyvin runsaasti. Sen vuoksi on suotavaa, että taloudellisten toimijoiden täytyy noudattaa ainoastaan yhtä säännöstöä riippumatta siitä, ovatko kuljetukset kansallisia vai kansainvälisiä. Koska ADN-sopimuksen allekirjoittaneet jäsenvaltiot joutuvat kohta noudattamaan kansainvälisiä sääntöjä, on loogista soveltaa samoja sääntöjä myös kansallisiin kuljetuksiin.

Toimijoiden saamien ilmeisten taloudellisten etujen lisäksi vaihtoehdolla 2 olisi myös myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Työntekijöiden suojelu ja turvallisuuden varmistaminen vaativat sääntöjä erityisesti vaarallisten aineiden kuljetusten alalla. On tunnustettua, että ADN-määräykset tarjoavat tietyntasoisen suojan onnettomuuksia ja vaarallisten aineiden tahattomia päästöjä vastaan kuljetusten aikana. Suurin osa työntekijöistä on itse asiassa hyötynyt samantasoisesta suojasta ADN-sopimuksen perustana olevaan ADN-Rein-säännöstöön sisältyvien turvallisuussääntöjen ansiosta. Vaaratilanteen tai onnettomuuden sattuessa säännöt suojaavat yhtä hyvin myös pelastusjoukkoja. Sisävesillä, joilla ehdotettuja sääntöjä noudatetaan tyydyttävällä tavalla, onnettomuuksien ja vaaratilanteiden riski pienenee merkittävästi, millä on hyvin suuri ympäristövaikutus.

On tietenkin tarpeen huolehtia kyseisten sääntöjen täytäntöönpanosta. Yksi ainoa säännöstö helpottaisi huomattavasti jäsenvaltioiden täytäntöönpanotehtäviä. Täytäntöönpanon helpottaminen ja tehostaminen ovat itse asiassa tärkeimpiä syitä siihen, että eräät jäsenvaltiot ovat jo yrittäneet vähentää kotimarkkinoillaan käytettyjen järjestelmien määrää.

Voidaan siis todeta, että luomalla vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksia varten EU:n laajuinen järjestelmä, joka käsittää sekä kansalliset että kansainväliset kuljetukset, saadaan aikaan myönteisiä taloudellisia ja yhteiskunnallisia sekä täytäntöönpano- ja ympäristövaikutuksia. Markkinoilla tarvitaan sääntöjä vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvien riskien johdosta. On loogista käyttää samaa säännöstöä, jota niiden jäsenvaltioiden, joilla on merkittävät sisävesikuljetusmarkkinat, on joka tapauksessa sovellettava kansainvälisten velvollisuuksiensa eli ADN-järjestelmän vuoksi.

Vaihtoehtoon 3 sisältyy edelliseen vaihtoehtoon verrattuna myös lainsäädännön tarkistamista. Tarkistukseen kuuluu kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa on tarkoitus poistaa vanhentuneet lausekkeet. Tätä vaihtoehtoa ei sisälly kodifiointiprosessiin. Vanhentuneiden lausekkeiden poistamisesta olisi kiistatonta hyötyä. Niiden jättäminen lainsäädäntöön mutkistaisi tarpeettomasti jo luonnostaan mutkikasta asiaa ja lisäisi siten riskejä ja kustannuksia. Lainsäädännön tarkistuksen toisen osan tavoitteena on yhdenmukaistaa mahdollisimman pitkälle sisämaanliikenteen kolmea kuljetusmuotoa – maantie-, rautatie- ja sisävesikuljetuksia – koskevat säännöt. Yhä useammissa kuljetuksissa tarvitaan useampaa kuin yhtä kuljetusmuotoa, ja eri säännöstöjen soveltaminen kuhunkin kuljetusmuotoon tekee kuljetuksista turhan kalliita ja hankalia. Yhdenmukaistettu säännöstö helpottaisi kiistattomasti multimodaalisia kuljetuksia.

Monimutkaiset säännöt aiheuttavat myös turvallisuus- ja ympäristöriskejä. Tässä yhteydessä onkin tunnustettu, että sääntöjen yhdenmukaistamisen vaikuttaisi positiivisesti kaikkiin aloihin: sillä olisi myönteinen taloudellinen vaikutus, koska se vähentäisi kustannuksia, myönteinen yhteiskunnallinen vaikutus, koska sääntöjä olisi helpompi soveltaa, mikä parantaisi turvallisuutta, ja samoista syistä se vähentäisi myös ympäristöriskejä. Jos säännöt vaihtelisivat vähemmän, kansallisten viranomaisten olisi helpompi panna ne täytäntöön. Sidosryhmien olisi myös huomattavasti helpompi noudattaa yhdenmukaistettua ja yksinkertaistettua säännöstöä.

Vaikka kaikilla vaihtoehdoilla on myönteisiä taloudellisia ja yhteiskunnallisia sekä ympäristö- ja täytäntöönpanovaikutuksia, niitä on eniten vaihtoehdolla 3.

Kohdassa 5.3 käsitellään tarkemmin niiden jäsenvaltioiden erityistilannetta, joilla ei ole vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksia tai muihin jäsenvaltioihin yhteydessä olevia sisävesiä.

5.2 Vaikutus yhteisön oikeuden yksinkertaistamiseen

Vaihtoehdoissa 1 ja 2 yhteisön oikeutta yksinkertaistettaisiin pelkästään kodifioimalla, mikä käytännössä merkitsisi konsolidoitujen versioiden laatimista voimassa olevista direktiiveistä.

Toimintavaihtoehto 3 merkitsisi pidemmälle menevää, helppokäyttöisyyteen tähtäävää yksinkertaistamista, jossa kaikki nykyiset direktiivit ja päätökset yhdistettäisiin yhdeksi ainoaksi EU:n säädökseksi.

5.3 Vaikutusten alueelliset erot

Toimintavaihtoehdon 3 pohjalta laaditun lainsäädäntöaloitteen mukaan jäsenvaltio, jolla ei ole sisävesiyhteyksiä muihin jäsenvaltioihin, voi soveltaa joko EU:n sääntöjä tai jatkaa muiden sääntöjen soveltamista. Vastaavalla tavalla jäsenvaltio, jolla ei ole lainkaan vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksia, ei olisi velvollinen panemaan ehdotettua direktiiviä täytäntöön.

5.4 EU:n ulkopuoliset vaikutukset

Mikään edellä kuvatuista toimintavaihtoehdoista ei muuttaisi tilannetta EU:n ulkopuolisten maiden suhteen maantie- ja rautatiekuljetusten osalta.

Toimintavaihtoehdot 2 ja 3 edistäisivät todennäköisesti vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksia koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista myös EU:n ulkopuolisissa Euroopan maissa.

5.5 Julkisen kuulemisen tulokset

Valtaenemmistö vastaajista kannattaa energian ja liikenteen pääosaston kohdassa 6.2 esittämää toimintavaihtoehtoa.

Osa 6: Toimintavaihtoehtojen vertailu

6.1 Tiivistelmä vaikutuksista

Ainoa merkittävä ero kolmen valitun toimintavaihtoehdon välillä on se, sisällytetäänkö sisävesikuljetukset yhteisön lainsäädäntöön vai ei. Vaihtoehdot 2 ja 3 eroavat toisistaan myös siltä osin, miten pitkälle vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevia sääntöjä yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan.

Seuraavassa vertailutaulukossa esitetään kyseisten kolmen vaihtoehdon arvioidut vaikutukset.

Vaikutukset | Toimintavaihtoehdot |

1. Pelkkä kodifiointi ilman politiikan muutosta | 2. Kodifiointi ja sisävesikuljetukset | 3. Lainsäädännön tarkistus ja sisävesikuljetukset |

Parantaa liikenteen turvallisuutta | Ei | Todennäköisesti | Todennäköisesti |

Edistää kuljetuspalvelujen vapaata liikkuvuutta | Ei | Todennäköisesti | Todennäköisesti |

Vähentää onnettomuuksien ympäristöriskejä | Ei | Todennäköisesti | Todennäköisesti |

Yksinkertaistaa EU:n lainsäädäntöä | Jonkin verran | Jonkin verran | Merkittävästi |

Ajantasaistaa EU:n lainsäädäntöä | Jonkin verran | Jonkin verran | Kokonaan |

Yhdenmukaistaa eri kuljetusmuotoja koskevia sääntöjä | Ei | Ei | Kyllä |

6.2 Parhaaksi arvioitu vaihtoehto

Koska ADN-sopimus tulee piakkoin voimaan, on aiheellista ulottaa voimassa oleva vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeva EU:n lainsäädäntö koskemaan myös sisävesikuljetuksia. Tämä tavoite voidaan saavuttaa toimintavaihtoehdoilla 2 ja 3. Koska vaihtoehto 3 on ainoa keino yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa yhteisön lainsäädäntöä tavoitteiden mukaisesti, lainsäädännön tarkistaminen ja ulottaminen koskemaan myös sisävesikuljetuksia on arvioitu parhaaksi vaihtoehdoksi.