52006IP0568

20061223

P6_TA(2006)0568

Laajentumisstrategia ja tärkeimmät haasteet 2006–2007

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007 (2006/2252(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon komission tiedonannon laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007 (KOM(2006)0649),

- ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä [1],

- ottaa huomioon 21. ja 22. kesäkuuta 1993 Kööpenhaminassa ja 15. ja 16. joulukuuta 1995 Madridissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, 12. ja 13. joulukuuta 1997 Luxemburgissa, 19. ja 20. kesäkuuta 2003 Thessalonikissa sekä 16. ja 17. joulukuuta 2004, 16. ja 17. kesäkuuta 2005 ja 15. ja 16. kesäkuuta 2006 Brysselissä kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen puheenjohtajan päätelmät,

- ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2005 laajentumisstrategiasta [2],

- ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman harkintakaudesta: Euroopan unionista käydyn keskustelun arvioinnin rakenne, teemat ja taustaa [3],

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0436/2006),

A. katsoo, että Euroopan unioni on poliittinen hanke, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin, joihin pyritään yhdessä,

B. katsoo, että Euroopan unionista on kehittynyt demokratioiden poliittinen unioni, joka on sitoutunut noudattamaan demokraattisia normeja ja kehittämään elävän demokraattisen kulttuurin,

C. katsoo, että EU:n jäsenyysmahdollisuuden kannustinvaikutus on kiistämättä edistänyt uudistuksia ja demokratian vakiintumista, lisännyt ihmisoikeuksien kunnioittamista ja naapurimaiden vakautta,

D. ottaa huomioon, että 19. ja 20. kesäkuuta 2003 Thessalonikissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vahvistettiin sitoutuminen Thessalonikin toimintasuunnitelman kokonaisvaltaiseen täytäntöönpanoon ja että 15. ja 16. kesäkuuta 2006 Brysselissä pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vahvistettiin aikomus kunnioittaa olemassa olevia, Kaakkois–Euroopan maille (Turkille ja Kroatialle, joiden kanssa käydään liittymisneuvotteluja, entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle ehdokasvaltiona ja Länsi–Balkanin maille mahdollisina ehdokasvaltioina) annettuja sitoumuksia laajentumisen osalta, vaikka samalla korostettiin tarvetta varmistaa, että unioni kykenee laajentuessaan toimimaan poliittisesti, taloudellisesti ja institutionaalisesti,

E. katsoo, että Euroopan unionin on lähdettävä peruuttamattomasta sitoutumisestaan demokratiaan sekä siitä ymmärryksestä, että demokratia toimii vain, jos kansa (demos) — Euroopan kansalaiset — kannattaa ja tukee unionin laajentamista liittämällä siihen uusia jäsenvaltioita ja integroimalla niiden kansalaiset,

F. katsoo, että Euroopan parlamentti voi yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa sekä alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan elinten tuella lisätä laajentumisprosessin avoimuutta ja päätösten julkisuutta ja siten lisätä yleistä yksimielisyyttä tästä kysymyksestä,

G. katsoo, että laajentumisen pitäisi, kuten perustamissopimuksessa määrätään, edistää Euroopan yhdentymisprosessia ja Euroopan kansojen yhä tiiviimmän liiton saavuttamista, mutta se ei saa heikentää hankkeen poliittista luonnetta; sen pitäisi edistää rauhaa, turvallisuutta, vakautta, demokratiaa ja vaurautta Euroopassa,

H. katsoo siksi, että unionin integrointikyky on otettava huomioon käsiteltäessä unionin tulevaisuutta,

I. toteaa, että 21. ja 22. kesäkuuta 1993 Kööpenhaminassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antamassa julkilausumassa mainittiin tärkeänä näkökohtana unionin kyky ottaa jäseneksi uusia valtioita säilyttäen samalla Euroopan yhdentymisen eteneminen,

J. katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on puututtava rohkeasti toimielimiä, rahoitusta ja politiikkaa koskeviin tekijöihin, jotka muodostavat lähtökohdat unionin kyvylle integroida EU:hun uusia jäsenvaltioita,

K. katsoo tämän edellyttävän perinpohjaista analyysia vaikutuksista, joita lisääntyneellä jäsenvaltioiden määrällä voi olla unionin koheesiopolitiikkaan ja sen rahoitukseen,

L. katsoo, että integrointikyky on kehittyvä käsite, jota olisi arvioitava säännöllisesti uusien olosuhteiden valossa,

M. katsoo, että integrointikyky perustuu puolueettomiin kriteereihin, ja sillä puututaan todellisiin ongelmiin, joten sitä ei pitäisi sekoittaa yleiseen käsitykseen laajentumisen jatkumisen vaikutuksesta,

N. toteaa, että integrointikyky ei ole hakijamaihin sovellettava uusi kriteeri, vaan laajentumisen onnistumisen ja Euroopan yhdentymisprosessin syvenemisen edellytys, ja että integrointikyvyn parantaminen on unionin, ei hakijamaiden tehtävä,

O. katsoo, että liittyvien maiden ja ehdokasmaiden on täytettävä Kööpenhaminassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistamat liittymisehdot (Kööpenhaminan kriteerit) ja kaikki perussopimuksista ja kahdenvälisistä sopimuksista johtuvat velvoitteet,

1. yhtyy komission näkemykseen, että aiemmat laajentumiset ovat olleet onnistuneita, ne ovat vahvistaneet Euroopan unionia kiihdyttämällä sen talouskasvua, lujittamalla sen asemaa maailmassa ja edistämällä uusien yhteisön politiikkojen kehittämistä ja ne ovat edistäneet demokratiaa, rauhaa ja vaurautta Euroopassa; korostaa, että laajentuminen yleisesti ottaen kuuluu EU:n ulkopolitiikan ja konfliktien ehkäisyä koskevan politiikan tehokkaimpiin välineisiin; toteaa tämän menestyksen johtuvan aiempien laajentumisten saamasta laajasta tuesta Euroopan yhdentymisen alkuperäisen tavoitteen täyttämiseksi eli Euroopan mantereen yhdistämiseksi 1900-luvun poliittisen hajaannuksen jälkeen;

2. toteaa kuitenkin, että aiemmista kokemuksista voidaan ottaa oppia erityisesti niin, että kutakin ehdokasmaata on arvioitava sen omien ansioiden perusteella ja sen liittymisestä on neuvoteltava aikataululla, joka perustuu Kööpenhaminan kriteerien tosiasialliseen täyttämiseen, lisäksi on tarpeen välttää lyömästä lukkoon liian aikaisin lopullisen liittymisen ajankohta;

3. katsoo, että kokemuksia olisi käytettävä parantamaan laajentumisprosessin laatua ja lisäämään sen avoimuutta;

4. katsoo, että unionin pitäisi kunnioittaa sitoumuksiaan maille, joille se on jo antanut liittymismahdollisuuden, edellyttäen, että kyseiset maat täyttävät Kööpenhaminassa vahvistetut EU:n jäsenyyskriteerit ja niistä johtuvat velvoitteet; korostaa, että näiden sitoumusten noudattaminen on tekijä, joka todella kannustaa kyseisiä maita viemään uudistuksiaan eteenpäin;

5. on yhtä mieltä siitä, että vahvistaminen, ehdollisuus ja tiedottaminen ovat EU:n laajentumisstrategian johtavia periaatteita; katsoo, että mahdolliset uudet laajentumissitoumukset edellyttävät entistä paljon syvällisempää analyysiä unionin integrointikyvystä niin toimielinrakenteellisista, rahoituksellisista kuin poliittisista näkökulmista tarkasteltuna;

6. pitää siksi valitettavana, että komissio ei ole onnistunut esittämään riittävän syvällistä analyysia kysymyksistä, jotka on ratkaistava ennen kuin unioni voi laajentua edelleen;

7. katsoo, että tiedonannon liitteenä I oleva "Erityiskertomus EU:n kyvystä integroida uusia jäseniä" on riittämätön vastaus parlamentin 16. maaliskuuta 2006 antaman, edellä mainitun päätöslauselman 5 kappaleessa esittämään pyyntöön siitä, että esitettäisiin kertomus, "jossa määritellään tällaista lähestymistapaa tukevat periaatteet";

8. katsoo, että unionin integrointikyky perustuu pohjimmiltaan kolmeen pilariin, nimittäin sen toimielimiin ja niiden oikeutukseen ja kykyyn toimia ja tehdä päätöksiä demokraattisesti ja tehokkaasti uusissa olosuhteissa, sen taloudellisiin voimavaroihin ja niiden kokonaispanokseen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä sekä laajentuneen unionin kykyyn viedä eteenpäin poliittisia tavoitteitaan;

9. palauttaa mieleen, että vastuu integrointikyvyn parantamisesta kuuluu siksi unionille itselleen eikä ehdokasmaille;

10. katsoo, että EU voi odottaa kansalaisiltaan myönteistä suhtautumista laajentumiseen vain siinä tapauksessa, että kansalaiset näkevät tuloksia tuottavan Euroopan; korostaa siksi, että integrointikykyä ei voida tarkastella erillään unionin kyvystä toimia; katsoo, että laajentumisen olisi oltava osa unionin kansalaisten toimintasuunnitelmaa, ja siitä olisi tiedotettava asianmukaisesti;

11. katsoo, että unionin asianmukainen toiminta pohjautuu siihen, että kaikki sen jäsenet noudattavat varauksettomasti niitä yleismaailmallisia arvoja, jotka ovat Euroopan unionin poliittisen hankkeen perustana: ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltion luovuttamattomat ja loukkaamattomat oikeudet, jotka muodostavat eurooppalaisen identiteetin;

12. katsoo, että ellei EU:n integrointikykyä saada vastaamaan sen laajentumissuunnitelmaa, unioni heikentyy sekä sisäisesti että ulkoisesti, kasvaneen jäsenmäärän kaikille unionin jäsenille tuottamat hyödyt vähenevät eikä vaikutusta voida kompensoida kasvaneella ulkoisella koolla;

13. arvostelee komissiota pinnallisesta tavasta, jolla se käsittelee institutionaalisia näkökohtia, ja viittaa tässä yhteydessä 13. joulukuuta 2006 antamaansa päätöslauselmaan institutionaalisista näkökohdista EU:n kyvyssä integroida uusia jäseniä [4];

14. palauttaa mieleen 19. tammikuuta 2006 antamansa, edellä mainitun päätöslauselman ja vahvistaa, että Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen Nizzan sopimus ei enää anna asianmukaista perustaa uusille laajentumisille;

15. kehottaa siksi valtion- ja hallitusten päämiehiä saattamaan perustuslakiprosessin päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä, kuten päätettiin kesäkuussa 2006 Brysselissä pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, jotta unioni saadaan toimimaan tehokkaammin, avoimemmin ja demokraattisemmin, mikä on tulevien laajentumisten ennakkoehto;

16. muistuttaa valtion- ja hallitusten päämiehiä heidän velvollisuudestaan saattaa prosessi päätökseen ennen Euroopan parlamentin seuraavia vaaleja, jotta vältytään viiveiltä nykyisissä liittymisneuvotteluissa;

17. korostaa, että unionin institutionaalinen uudistaminen on tarpeen jo sinällään, riippumatta laajentumisen jatkumisesta, ja että siihen olisi pyrittävä tiukasti ja tehokkaasti;

18. vahvistaa, että liittymisneuvottelut etenevät kunkin neuvottelukumppanin ansioiden ja saavutusten mukaisesti;

19. pitää myönteisenä ja tukee komission sitoutumista parantamaan liittymisprosessin laatua siten, että se perustetaan entistä enemmän vertailuanalyyseihin ja avoimuuteen ja että prosessin ratkaisevissa vaiheissa arvioidaan järjestelmällisesti tärkeimpien toiminta-alojen vaikutuksia;

20. katsoo, että unionin talousarvion suunnitellussa tarkistamisessa vuosina 2008/2009 on otettava huomioon nykyisten ehdokasmaiden ja mahdollisten uusien ehdokasmaiden tuleva integrointi;

21. toteaa, että komission tiedonannossa ei käsitellä perusteellisesti laajentumisen jatkumisen taloudellisia vaikutuksia, ja kehottaa komissiota esittämään selkeitä ja uskottavia arvioita talousarviovaikutuksista ennen uusia laajentumisia;

22. toistaa, että keskusteluun sisältyy vaikeita asioita, joilla saattaa olla vaikutuksia unionin yhteisiin toimintalinjoihin, esimerkiksi sen koheesiopolitiikkaan;

23. katsoo, että laajentumisen jatkumisen taloudelliseen vaikutukseen, jonka monimutkaisuuden valtion- ja hallitusten päämiehet tunnustivat epäsuorasti kieltäytyessään ottamasta sitä huomioon vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä, on puututtava kiireellisesti; kehottaa yleisten asioiden neuvostoa ja Ecofin-neuvostoa järjestämään yhteisen keskustelun tästä kysymyksestä;

24. korostaa, että Kööpenhaminassa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vahvistettujen poliittisten kriteerien noudattamiselle, oikeusvaltioperiaate mukaan luettuna, olisi annettava liittymisneuvotteluissa suurempi painoarvo, kuin tähän asti on annettu, ja että kyseisten kriteerien ja neuvottelujen aloittamisen ja yleisen etenemisen välille olisi luotava suora yhteys;

25. pitää tässä suhteessa myönteisenä, että nykyiseen neuvottelukehykseen on sisällytetty poliittiset kysymykset kattava luku lainkäyttöoikeuksista ja perusoikeuksista, minkä ansiosta EU:n toimielimet voivat valvoa tiiviisti edistymistä näissä erittäin tärkeissä asioissa;

26. katsoo, että aikaisempien laajentumisien yhteydessä ei ole kiinnitetty riittävää huomiota oikeusasioihin, korruptioon ja perusoikeuksiin liittyviä asioita neuvottelujen alkuvaiheissa, lupautuu ottamaan aiempaa huomattavasti aktiivisemman roolin liittymisprosessin valvonnassa korostaen erityisesti sen poliittisia näkökohtia ja kehottaa neuvostoa tekemään samoin ja antamaan selkeitä ja asianmukaisesti perusteltuja suosituksia ehdokasvaltioille sen sijaan, että se vain panisi merkille neuvottelujen teknisen edistymisen;

27. palauttaa mieleen 19. ja 20. kesäkuuta 2003 Thessalonikissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa Länsi–Balkanin maille tarjotut selkeät jäsenyysmahdollisuudet; on edelleen täysin sitoutunut näihin mahdollisuuksiin, joista on pidettävä kiinni, jotta voidaan lujittaa alueen vakautta ja rauhaa; muistuttaa kyseisiä maita siitä, että ne arvioidaan niiden omien ansioiden mukaan ja että tämän perusteella määräytyy maiden integroitumistahti;

28. pitää myönteisenä neuvoston 13. marraskuuta 2006 tekemää päätöstä hyväksyä neuvotteluvaltuudet, jotka koskevat viisumihelpotuksia ja Länsi–Balkanin maiden takaisinottosopimuksia; katsoo, että nämä ovat ensimmäinen askel kyseisten maiden ja EU:n välisten henkilökohtaisten yhteyksien edistämisessä; korostaa kuitenkin, että tavoitteena on viisumivapaus;

29. pitää myönteisenä ehdokasvaltio Kroatian edistymistä unioniin liittymisessä ja kehottaa kummankin osapuolen neuvottelijoita pitämään yllä saavutettua neuvotteluvauhtia, jotta neuvottelut saataisiin hyvissä ajoin päätökseen;

30. panee merkille Turkin edistymistä vuonna 2006 koskevan komission kertomuksen, jossa todetaan, että Turkki on jatkanut poliittisia uudistuksia, vaikkakin niiden vauhti on hidastunut, ja vahvistetaan uudistusprosessissa esiintyvän puutteita, kuten todettiin jo 27. syyskuuta 2006 annetussa parlamentin päätöslauselmassa Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä; vaatii Turkkia 21. syyskuuta 2005 annetun EU-julkilausuman mukaisesti myös ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön lisäpöytäkirjan, jolla EY:n ja Turkin assosiaatiosopimus ulotetaan koskemaan kymmentä uutta jäsenvaltiota ja jonka Turkki allekirjoitti heinäkuussa 2005;

31. korostaa, että liittymisneuvottelujen sujuva edistyminen vaarantuu vakavasti Turkin kieltäydyttyä noudattamasta täysimääräisesti lisäpöytäkirjan ehtoja; huomauttaa, että neuvoston päätös olla avaamatta kahdeksaa tärkeää neuvottelulukua, jotka kattavat Kyproksen tasavaltaa koskeviin varaumiin liittyviä politiikan aloja, ja että päätös olla sulkematta mitään neuvottelulukuja on väistämätön seuraus Turkin kannasta kyseiseen asiaan; kehottaa painokkaasti Turkkia tekemään rakentavaa yhteistyötä, jotta varmistetaan lisäpöytäkirjan täysimääräinen täytäntöönpano mahdollisimman nopeasti; pitää tässä yhteydessä tervetulleena komissiolle esitettyä pyyntöä toimittaa vuotuisia kertomuksia, joissa käsitellään Euroopan unionin 21. syyskuuta 2005 antaman julistuksen kattamia asioita;

32. pitää hyvin valitettavana, että puheenjohtajavaltio Suomi ei ole onnistunut pyrkimyksissään purkaa nyt vallitsevaa lukkiutunutta tilannetta, joka koskee ensinnäkin lisäpöytäkirjan täysimääräistä täytäntöönpanoa ja toiseksi Kyproksen Turkin kyproslaisyhteisön eristäytyneisyyden lievittämistä; kehottaa puheenjohtajavaltio Saksaa jatkamaan määrätietoisesti näitä ponnisteluja tiiviissä yhteistyössä YK:n kanssa;

33. katsoo, että Euroopan unionin on valmistauduttava hyväksymään aikataulu sen varmistamiseksi, että edellä mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa asianmukaisen ajan kuluessa;

34. kehottaa neuvostoa tekemään uusia sitoumuksia perustuen ainoastaan syvälliseen analyysiin sitoumusten institutionaalisista, taloudellisista, poliittisista ja sosioekonomisista vaikutuksista; kehottaa siksi komissiota laatimaan kattavan vaikutustenarvioinnin aina, kun se tarkastelee uusia jäsenyyshakemuksia ja antaa suosituksia neuvottelujen aloittamisesta ja lopettamisesta;

35. muistuttaa, että kun liittymisneuvottelujen aikana neuvosto esittää yksimielisellä päätöksellä komission ehdotuksesta arviointiperusteita kunkin neuvotteluluvun avaamisesta ja väliaikaisesta sulkemisesta, jäsenvaltioiden olisi kohdeltava kaikkia ehdokasvaltioita puolueettomasti;

36. katsoo, että parlamentilla pitäisi olla oikeus antaa puoltava lausunto ei vain neuvotteluprosessin päätteeksi vaan myös ennen jäsenyysneuvottelujen aloittamista;

37. katsoo, että kun EU jatkaa ja käynnistää laajentumisneuvotteluja Balkanin maiden kanssa, laajalle levinneen korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden alueellisten verkostojen torjunta on yhä tärkeämpi tekijä matkalla liittymiseen; suosittaa siksi painokkaasti, että vahvistetaan nykyisten laajentumisrahoitusvälineiden soveltamista ja suunnataan ne uudelleen niin, että ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ja korostetaan erityisesti oikeuslaitosten uudistamista, julkishallinnon kapasiteetin vahvistamista ja rajat ylittävän yhteistyön tehostamista;

38. muistuttaa jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja siitä, että niiden vastuulla on antaa kansalaisilleen asianmukaisesti tietoa aiempien laajentumisten hyvistä puolista ja uusien laajentumisten riskeistä ja että niiden olisi kerrottava suurelle yleisölle syyt, joiden perusteella koko liittymisprosessin ajan yksimielisesti tehtävät päätökset tehdään;

39. kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa, jotta kansalaisille tiedotetaan tehokkaasti laajentumisohjelmasta, ja siten lisätään prosessin avoimuutta;

40. pitää myönteisenä komission antamaa suositusta siitä, että arviointikertomukset, neuvottelulukujen avaamisperusteet ja EU:n lopulliset yhteiset kannat julkistetaan;

41. kehottaa komissiota laatimaan täsmällisemmän määritelmän "vahvistetusta naapuruuspolitiikastaan" ja erittelemään yksityiskohtaisesti, mitä tämän tyyppinen suhde sisältäisi;

42. toistaa aiemmin esittämänsä kehotuksen, että komissio ja neuvosto antaisivat kaikille nykyään ilman jäsenyysmahdollisuuksia oleville Euroopan maille ehdotuksia niiden ja EU:n tiiviistä kahden- tai monenvälisistä suhteista, jotka ovat niiden erityistarpeiden ja etujen mukaisia; korostaa, että valtiot, joiden mahdollisuudet päästä jäseneksi on tunnustettu, päättävät itse siitä, haluavatko ne liittyä näihin monenvälisiin puitteisiin välietappina kohti täysjäsenyyttä;

43. kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja neuvostoa harkitsemaan, olisiko syytä luoda osaksi vahvistettua naapuruuspolitiikkaa ja suhteita muihin maihin koskevien strategioiden lisäksi koko Mustameren aluetta koskeva Euroopan unionin yleinen aluepolitiikka vahvojen kahden- tai monenvälisten taloudellisten ja poliittisten suhteiden luomiseksi EU:n ja kyseisen alueen kaikkien maiden välille, jotta voidaan käsitellä erityisesti vapaakauppaa Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen tapaan, investointeja, energiaturvallisuutta ja muuttoliikeasioita;

44. katsoo, että edellä mainituilla vaihtoehdoilla, joihin sisältyy paljon toimintamahdollisuuksia, voitaisiin luoda todellinen ja houkutteleva vaihtoehto, joka täysjäsenyyttä pois sulkematta tarjoaisi kumppanimaille vakaat pitkän aikavälin näkymät institutionaalisista suhteista EU:n kanssa ja kannustaisi kyseisiä maita toteuttamaan välttämättömiä sisäisiä uudistuksia;

45. kehottaa komissiota ja neuvostoa harkitsemaan tässä yhteydessä yhteisön avun mukauttamista siihen, miten edunsaajavaltiot edistyvät integraation edellyttämien uudistusten toteuttamisessa;

46. korostaa, että vaikka Venäjä ei ole ehdokasmaa eikä osallistu Euroopan naapuruuspolitiikkaan, suhteet EU:n suurimpaan naapuriin ovat kuitenkin erittäin tärkeitä unionin tulevan laajentumisstrategian kannalta; kehottaa Euroopan unionia jatkamaan kaikkia pyrkimyksiä, jotta Venäjän kanssa saadaan luotua laaja-alainen erityiskumppanuus, joka kattaa kauppa- ja energia-asiat, mutta ennen kaikkea ihmisoikeus- ja demokratiakysymykset;

47. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden, liittymisneuvotteluja käyvien valtioiden sekä ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0381.

[2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0096.

[3] EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 306.

[4] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0569.

--------------------------------------------------