52006IP0238

P6_TA(2006)0238

EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttinen kumppanuussopimus

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä (2005/2056(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon vuonna 1990 annetun transatlanttisen julistuksen EY:n ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista sekä uuden transatlanttisen esityslistan vuodelta 1995,

- ottaa huomioon Brysselissä 16. ja 17. joulukuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja etenkin niiden kohdat, joissa käsitellään "tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvaa kansainvälistä järjestystä" ja "yhteistyötä kumppanien kanssa",

- ottaa huomioon lausunnot, joita esitettiin Euroopan unionin valtioiden ja hallitusten päämiesten sekä Yhdysvaltain presidentin 22. helmikuuta 2005 Brysselissä pitämän kokouksen jälkeen,

- ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2005 Washington DC:ssä pidetyn EU:n ja Yhdysvaltojen välisen huippukokouksen tulokset,

- ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman transatlanttisesta vuoropuhelusta [1] sekä aiemmat 17. toukokuuta 2001 [2], 13. joulukuuta 2001 [3], 15. toukokuuta 2002 [4] ja 19. kesäkuuta 2003 [5] antamansa päätöslauselmat, 10. maaliskuuta 2004 antamansa suosituksen neuvostolle Guantánamon vankien oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin [6], 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Guantánamosta [7] sekä 22. huhtikuuta 2004 [8] ja 13. tammikuuta 2005 [9] antamansa päätöslauselmat,

- ottaa huomioon Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen 9. helmikuuta 2005 antaman päätöslauselman 77 transatlanttisista suhteista,

- ottaa huomioon komission 18. toukokuuta 2005 esittämän tiedonannon EU:n ja Yhdysvaltojen kumppanuuden lujittamisesta ja nykyistä avoimemmista markkinoista 2000-lukua varten (KOM(2005)0196),

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0173/2006) sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot,

A. katsoo, että transatlanttinen kumppanuus on unionin ulkoisten toimien kulmakivi,

B. katsoo, että transatlanttinen kumppanuus perustuu yhteisiin arvoihin, kuten vapauteen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon sekä kestävien talouksien ja kestävän kehityksen tukemiseen, ja että nämä arvot ovat edelleen keskeisellä sijalla kaikissa transatlanttisen kumppanuuden perusteita koskevissa tulevissa pohdinnoissa; katsoo, että on vedottava Yhdysvaltoihin, että se hyväksyisi Euroopan unionin ajamat ja noudattamat arvot kuten kuolemanrangaistuksen kiellon ja kansainvälisen rikostuomioistuimen puolustamisen,

C. pitää tarpeellisena - vaikka nykyisiä maailmanlaajuisia riskejä ja uhkia koskevat tulkinnat poikkeavat osin toisistaan - että vapautta ja demokratiaa edistetään maailmassa samalla kun käsitellään maailmanlaajuisia haasteita, joita ovat esimerkiksi kansainvälinen turvallisuus, köyhyyden poistaminen, kehityksen tukeminen, maailmanlaajuisten aseistariisuntapyrkimysten tarve, ihmisoikeuksien suojeleminen, maailmanlaajuisiin terveysriskeihin vastaaminen, ympäristökysymykset sekä energian saannin varmistaminen, kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen,

D. pitää molempien kumppaneiden edun mukaisena, että käsitellään yhdessä yhteisiä uhkia ja haasteita olemassa olevien kansainvälisten sopimusten pohjalta sekä kansainvälisten instituutioiden ja erityisesti YK:n järjestelmän tehokkaan toiminnan avulla YK:n peruskirjan mukaisesti,

E. katsoo, että kun pidetään mielessä molempien kumppanien vastuu kansainvälisen järjestyksen tilasta, on erittäin tärkeää, että niiden kumppanuus perustuu vakaalle, kestävälle ja kantavalle yhteistyölle,

F. katsoo, että kansainvälisen terrorismin torjunnassa on korostettava kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien sopimusten täysimääräistä kunnioittamista ja tunnustettava, että on tärkeää keskustella asianmukaisista, uusista ja paremmin räätälöidyistä kansainvälisen oikeuden ratkaisuista, joilla pystytään paremmin vastaamaan kansainvälisen terrorismin haasteeseen, ja uusista oikeudellisista välineistä terrorismin uhkan torjumiseksi siten, että edellä mainittuja oikeuksia ja vapauksia kunnioitetaan täysimääräisesti,

G. katsoo, että transatlanttinen kumppanuus ja NATO ovat erittäin tärkeitä kollektiivisen turvallisuuden kannalta, kuten todetaan Euroopan turvallisuusstrategiassa,

H. toteaa, että EU:n toimielimet, jäsenvaltiot, YK ja suuri yleisö ovat pyytäneet useaan otteeseen Guantánamon laivastotukikohdassa sijaitsevan vankilan sulkemista ja kehottaneet kohtelemaan kaikkia siellä olevia vankeja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti ja varmistamaan heille mahdollisimman pian puolueettoman ja julkisen oikeuskäsittelyn toimivaltaisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa,

I. toteaa, että EU ja Yhdysvallat muodostavat maailman suurimman kauppakumppanuuden (tavaroiden ja palveluiden kaupan arvo oli vuonna 2003 noin 600000 miljoonaa euroa) ja investointikumppanuuden (noin 1400000 miljoonaa euroa vuoteen 2003 mennessä) ja että jopa 14 miljoonaa työpaikkaa EU:ssa ja Yhdysvalloissa riippuu (komission mukaan) transatlanttisista kauppasuhteista,

J. katsoo, että kun otetaan huomioon edellä mainituista siteistä johtuva voimakas keskinäinen taloudellinen riippuvuus, Lissabonin esityslista tulisi katsoa yritykseksi tehdä Euroopasta erittäin kilpailukykyinen ja tietoon perustuva talous, mikä puolestaan hyödyttää transatlanttista kumppanuutta tehostamalla yhteisten markkinoiden kasvua,

K. katsoo, että Yhdysvallat pitää edelleen voimassa, ei-vastavuoroiselta pohjalta, viisumivaatimuksen EU:n kymmenen jäsenvaltion kansalaisille, mukaan lukien yhdeksän niistä kymmenestä jäsenvaltiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004, mikä hiertää transatlanttisia siteitä, pitää yllä EU:n kansalaisten epätasa-arvoisuutta ja antaa aihetta olettaa, ettei Yhdysvallat luota EU:n omiin viisumijärjestelyihin,

L. toteaa, että molemmat osapuolet kuuluvat tällä hetkellä tärkeimpiin avunantajiin Lähi-idässä ja Välimeren alueella ja että EU antaa vuosittain avustuksina ja lainoina noin 3000 miljoonaa euroa ja Yhdysvallat noin 2200 miljoonaa dollaria, ja katsoo, että Lähi-idän ihmisoikeuksia kunnioittavien ja poliittisen pluralismin turvaavien demokraattisten yhteiskuntien rauhanomaisen kehityksen tulisi olla sekä EU:n että Yhdysvaltojen keskeisenä strategisena tavoitteena ja että tätä apua olisi koordinoitava paremmin ja keskitettävä se konfliktien ratkaisuun, demokratian edistämiseen ja kestävään kehitykseen,

M. katsoo, että Itävallan puheenjohtajuuskausi on tuonut esiin tarpeen tehostaa parlamentaaristen edustajien sekä Euroopan ja Amerikan kansalaisyhteiskuntien edustajien osallistumista transatlanttiseen kumppanuuteen.

EU:n ja Yhdysvaltojen kumppanuuden yleinen kehys

1. korostaa tarvetta päivittää transatlanttisen kumppanuuden perusta korvaamalla nykyinen uusi transatlanttinen esityslista vuonna 2007 voimaan tulevalla transatlanttisella kumppanuussopimuksella; on vakuuttunut, että transatlanttinen kumppanuus voidaan kiinnittää lujasti institutionaaliseen rakenteeseen vain tällaisen sopimuksen avulla siten, että kumppanit voivat pyrkiä yhteisiin tavoitteisiinsa johdonmukaisemmin ja vakaammin; katsoo, että vain tällainen sopimus mahdollistaisi tämänhetkisten erilaisten koordinoimattomien aloitteiden kattavan uudelleenjärjestelyn ja yhdenmukaistamisen ja että se myös kannustaisi muita kansainvälisiä toimijoita omaksumaan keskeiset demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteet;

2. kehottaa kumppaneita tässä yhteydessä käynnistämään kaikilla tasoilla uuden transatlanttisen esityslistan puutteiden, epäonnistumisten ja saavutusten kattavan arvioinnin tarkastellen erityisesti EU:n ja Yhdysvaltojen yhteiseen toimintasuunnitelmaan sisältyviä ensisijaisia tavoitteita, jotta transatlanttinen kumppanuus rakennetaan selkeämmin määritellylle ja konkreettisemmalle perustalle;

3. korostaa myös tarvetta asettaa EU:n ja Yhdysvaltojen kesäkuussa 2006 järjestettävässä tulevassa huippukokouksessa viipymättä tavoite, joka koskee transatlanttisten markkinoiden esteetöntä toteuttamista vuoteen 2015 mennessä, kuten parlamentti, Yhdysvaltain kongressi ja johtavat poliitikot ja akateemiset sekä liike-elämän toimijat ovat toistuvasti ehdottaneet;

4. katsoo, että tällaisten kauaskantoisten aloitteiden toteuttaminen on ehdottoman välttämätöntä, erityisesti kun on kyse EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhteiden syventämisestä; painottaa tarvetta vaikuttaa transatlanttisilla suhteilla suoraan sellaisten tavoitteiden saavuttamiseen, jotka liittyvät olennaisesti EU:n ja Yhdysvaltojen maailmanlaajuisiin ja kahdenvälisiin etuihin ja arvoihin;

5. katsoo siksi, että Washington DC:ssä 20. kesäkuuta 2005 pidetyssä EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa hyväksytyt kahdeksan yhteistä julistusta sekä mahdollisesti seuraavat muut yhteiset toimet voitaisiin yhdistää entistä paremmin ja niitä voitaisiin toteuttaa entistä tehokkaammin ehdotetun transatlanttisen kumppanuussopimuksen alaisuudessa;

6. pahoittelee samasta syystä, että vaikka komission 18. toukokuuta 2005 esittämä tiedonanto onkin oikeansuuntainen, se ei ilmentänyt tarvittavaa vakaumusta ja vakuuttuneisuutta lopullisen tavoitteen eli transatlanttisen kumppanuuden laajentamisen edistämisessä ja toteuttamisessa niin, että tehtävä transatlanttinen kumppanuussopimus olisi asianmukainen institutionaalinen ja poliittinen kehys; kehottaa sen vuoksi komissiota laatimaan uuden tiedonannon, jossa korostetaan tarvetta käsitellä tätä asia.

Ehdotetun transatlanttisen kumppanuussopimuksen poliittinen ulottuvuus: "toiminnan yhteisön" luominen maailmanlaajuista ja alueellista yhteistyötä varten

7. toistaa näkemyksensä, jonka mukaan transatlanttisen kumppanuussopimuksen tulisi laajentaa nykyistä esityslistaa politiikan, talouden sekä turvallisuuden alalla ja että sen avulla pitäisi pyrkiä "toiminnan yhteisön" luomiseen maailmanlaajuista ja alueellista yhteistyötä varten kaikilla sellaisilla aloilla, joilla on kyse molempien kumppaneiden yhteisistä eduista ja arvoista; pitää tässä yhteydessä myönteisinä edellisestä Washingtonin-huippukokouksesta seuranneita kahdeksaa julistusta, joissa määritetään kummankin kumppanin kiireellisimmät haasteet; panee myös tyytyväisenä merkille keskustelut sääntelyviranomaisista muodostuvan yhteistyöfoorumin ensimmäisessä kokouksessa ( 26. tammikuuta 2006) ja teollis- ja tekijänoikeuksia käsittelevän työryhmän ensimmäisessä kokouksessa ( 26. tammikuuta 2006) ja jää odottamaan niiden seurantatoimia kolmen kuukauden sisällä, mutta katsoo samalla, että olisi suotavaa harkita konkreettisempia toimia, kuten EU:n ja Yhdysvaltojen kyseisten alojen asiantuntijoiden välisen epävirallisen vuoropuhelun käynnistämistä, jotta luotaisiin toteuttamiskelpoisia lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimia näihin haasteisiin vastaamiseksi;

8. suosittelee myös, että edistetään yhteistä lähestymistapaa suhteissa muihin tärkeimpiin geopoliittisiin toimijoihin, kuten Kiinaan, Intiaan, Japaniin, Latinalaiseen Amerikkaan sekä Venäjään, sekä liittyen jo neuvoteltujen asevalvonta- ja aseistariisuntasopimusten henkiinherättämiseen monenkeskisellä ja kahdenvälisellä tasolla, ja odottaa myös entistä voimakkaampaa yhteistä sitoutumista Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen turvallisuusneuvoston uudistukseen;

9. katsoo, että Kiinalle, Venäjälle ja Ukrainalle pitäisi antaa etusija toimissa, jotka liittyvät EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen yhteistyöhön ja teknisen avun sekä lainvalvontakoulutuksen koordinointiin;

10. katsoo, että YK:n järjestelmän tukeminen, joka sisältyi YK:n peruskirjan allekirjoittamisen 60-vuotisjuhlan kunniaksi allekirjoitettuun julistukseen, vahvistaa yleismaailmallisia demokraattisia arvoja maailmanlaajuisesti vain, jos julistuksen ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ehtoja noudatetaan johdonmukaisesti, kun monitahoisia uhkia ja haasteita käsitellään käytännössä; on tässä suhteessa samaa mieltä siitä, että avoimen, vastuullisen ja edustuksellisen hallinnon, oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen levittäminen yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen mukaisesti on kumppaneiden strateginen prioriteetti sekä moraalinen välttämättömyys ja sen on sellaisenaan oltava olennainen osa kumppanuutta;

11. kehottaa kumppaneita toteuttamaan yhteistä toimintaa liittyen sellaisista kansainvälisistä sopimuksista aiheutuviin velvoitteisiin, jotka luovat tehokkaan monenkeskisen kehyksen kummankin kumppanin maailmanlaajuisen vastuun kannalta keskeisille politiikanaloille, kuten muun muassa kansainväliseen rikostuomioistuimeen, Kioton ilmastonmuutospöytäkirjaan, Geneven yleissopimuksiin, YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen, järjestäytyneen rikollisuuden ja salakuljetuksen torjumiseen, karkottamiseen, kidutukseen, laittomiin pidätyksiin ja luovutuksiin, turvapaikka-, siirtolaisuus- ja viisumiasioihin ja tietosuojaan liittyvät kysymykset; kehottaa kumppaneita ratifioimaan kaikki asianmukaiset kansainväliset sopimukset ja ratkaisemaan nykyiset erimielisyydet, jotka koskevat analyysiä, diagnoosia ja poliittista lähestymistapaa pyrittäessä hyvään hallintotapaan ja oikeusvaltion periaatteisiin perustuvaan maailmanlaajuiseen järjestelmään;

12. pahoittelee, että Yhdysvaltojen hallitus on edelleen haluton muodostamaan ilmastonmuutosta koskevaa merkityksellistä kansainvälistä kumppanuutta, mutta panee merkille pienen edistysaskeleen, että Yhdysvallat on nyt valmis käynnistämään perusteellisen tulevaisuuteen suuntautuvan vuoropuhelun, kuten joulukuussa 2005 pidetyssä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten kokouksessa sovittiin; panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen lainsäätäjien aloitteet pakollisten kotimaisten järjestelmien perustamisesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi Yhdysvalloissa ja sen, että amerikkalaisen yhteiskunnan tärkeimmät toimijat, kuten osavaltioiden hallinnot, pormestarit, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja liike-elämä, painottavat yhä enemmän ilmastonmuutoksen torjumista;

13. suosittelee, että energian ja raaka-aineiden huoltovarmuutta varten kehitetään yhteinen strategia, joka perustuu ensinnäkin kaikkien suurimpien kuluttajien hyväksymään monenväliseen politiikkaan ja toiseksi energiatoimitusten, -tuotannon ja -siirtojen moninaisuuteen;

14. kannustaa tiiviimpään yhteistyöhön yhteysryhmässä käsiteltäessä Kosovon lopullista asemaa, noudattaen YK:n turvallisuusneuvoston ja Euroopan unionin päätöksiä, rauhan, turvallisuuden ja vakauden lujittamiseksi Balkanin laajemmalla alueella;

15. kehottaa kumppaneita vahvistamaan yhteisiä ponnistuksiaan Lähi-idän rauhan, hyvinvoinnin ja kehityksen tukemisessa tukeutuen toisiaan seuraaviin aloitteisiin, joita kvartetti on tehnyt etenemissuunnitelman mukaisesti, ja varmistamaan kussakin vaiheessa kvartetin vahva läsnäolo ja korkean tason vuoropuhelu; korostaa vastavalittuun palestiinalaishallintoon sovellettavan yhteisen lähestymistavan merkitystä ja edellyttää väkivallattomuuden periaatteen soveltamista, Israelin valtion tunnustamista sekä aiempien sopimusten ja velvoitteiden, kuten etenemissuunnitelman, hyväksymistä; kehottaa Israelia ja palestiinalaishallintoa pidättymään yksipuolisista toimista, jotka saattaisivat vaikuttaa lopullista asemaa koskevaan kysymykseen; kehottaa palestiinalaishallintoa tekemään kaikkensa terrori-iskujen estämiseksi ja Israelia lopettamaan siirtokuntien laajentamisen ja muurin rakentamisen palestiinalaisille kuuluvalla maaperällä; katsoo, että vastavalitun palestiinalaishallinnon on sitouduttava edellä mainittuihin, kvartetin 30. tammikuuta 2006 laatimiin periaatteisiin, jotta lopullinen päämäärä kahden valtion, Israelin ja Palestiinan, rauhanomaisesta ja turvallisesta rinnakkainelosta voidaan saavuttaa; tukee kvartetin äskettäistä päätöstä ottaa käyttöön väliaikainen kansainvälinen järjestelmä, jolla taataan suora apu Palestiinan kansalle;

16. suosittelee, että toteutettaisiin kaikki tarvittavat toimet Libanonin vakauden vahvistamiseksi niin, että tuetaan maan instituutioita ja sen demokraattista hallintoa; katsoo siksi, että Libanonin omaa päätöksentekoa ei pitäisi ohittaa transatlanttisten kumppaneiden tai muiden ulkopuolisten toimijoiden toimilla;

17. tukee kumppaneiden päättäväistä aikomusta työskennellä yhdessä Irakin viranomaisten, YK:n ja muiden asianosaisten alueellisten toimijoiden kanssa autettaessa Irakia saavuttamaan rauha, vakaus ja demokratia perustuslaillisten vaalien sekä parlamenttivaalien jälkeisessä tilanteessa; ilmaisee syvän huolestumisensa ihmisoikeuksien jatkuvista loukkauksista;

18. korostaa, että kumppaneiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä Iranin ydinohjelman suhteen ja niiden on sovellettava johdonmukaista politiikkaa alueeseen kokonaisuudessaan keskittyen sekä Iranin kansaan että maan hallitukseen ja demokraattiseen oppositioon; pyytää Yhdysvaltoja osallistumaan Iranin kanssa käytäviin neuvotteluihin; antaa täyden tukensa YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 29. maaliskuuta 2006 antamalle julkilausumalle sekä Iranille osoitetulle kehotukselle, että maan on toteutettava Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvoston edellyttämiä toimia kaikkien rikastamistoimintojen keskeyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että IAEA voi perehtyä kaikkiin jatkojalostustoimiin tutkimus ja kehitys mukaan lukien; katsoo tällaisten toimien edistävän diplomatiaan ja neuvotteluihin perustuvaa ratkaisua, jolla varmistetaan, että Iranin ydinohjelmalla pyritään pelkästään rauhanomaisiin tarkoituksiin; antaa täyden tukensa Berliinissä 30. maaliskuuta 2006 pidetyssä kokouksessa tehdyille päätelmille ja Iranille osoitetulle kehotukselle, että kansainvälisiin huolenaiheisiin on pyrittävä löytämään diplomaattinen ratkaisu, mutta muistuttaa, että neuvottelut ovat jo kestäneet kolme vuotta eikä niitä voida jatkaa loputtomiin eivätkä ne saa missään tapauksessa johtaa periksi antamiseen; katsoo, että YK:n turvallisuusneuvostoa olisi kannustettava lisätoimiin;

19. suosittaa, että Iranin oikeutetut turvallisuusedut huomioidaan kattavassa alueellisessa turvallisuusjärjestelmässä transatlanttisten kumppanien vahvan sitoutuneisuuden tukemana;

20. kehottaa ryhtymään yhteisiin toimiin Kiinan suhteen, erityisesti etsimään kiireellisesti tapoja edistää maan demokratiaa, lievittää jännitteitä suhteissa Taiwaniin, edistää Taiwanin osallistumista maailman eri elimiin ja helpottaa Pekingin viranomaisten ja dalai-laman välistä vuoropuhelua konkreettisen edistymisen saavuttamiseksi Tiibetin kysymyksessä;

21. tukee toimia, joita on ehdotettu liittyen yhteistyöhön rauhan, vakauden ja hyvän hallinnon edistämiseksi Afrikassa, ja tukee toimia erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla, joita ovat esimerkiksi G8:n/Afrikan unionin toimintasuunnitelma, Euroopan unionin Afrikan rauhan rahoitusväline sekä Yhdysvaltojen maailmanlaajuisia rauhanturvaoperaatioita koskeva aloite; ehdottaa kuitenkin, että etusijalle asetetaan YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä lisäämällä tehokkaasti kumppaneiden Afrikalle myöntämää kehitysapua etenkin koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla ja tukemalla kansainvälisten avustusrahastojen avulla toteutettavia pyrkimyksiä köyhyyden lopulliseksi poistamiseksi; odottaa, että Afrikan hallitukset pitävät kiinni omasta osuudestaan sitoutumalla demokratiaan, oikeusvaltion periaatteisiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä korruption torjuntaan;

22. katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi asetettava poliittisesti etusijalle köyhyyden tuntuva vähentäminen ja vahvistettava sitoumuksensa YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä ja aiemmin ilmaisemansa sitoumus ohjata 0,7 prosenttia BKT:staan kehitysapuun viimeistään vuonna 2020.

EU:n ja Yhdysvaltojen turvallisuus ja puolustus

23. korostaa Naton merkittävää roolia ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä sitä, että Nato on edelleen keskeinen transatlanttisen vakauden ja turvallisuuden takaaja; toistaa, että on kumppanien edun mukaista vahvistaa sekä Naton että EU:n toimintakykyä ja että erityisesti Naton pitäisi kehittää potentiaaliaan poliittisen keskustelun foorumina tasaveroisten osapuolten todellisen kumppanuuden hengessä niin, että saavutetaan mielekäs tasapaino ennaltaehkäisevien välineiden, kriisinhallinnan ja sotilaallisen kapasiteetin välillä; suosittelee siksi Naton ja EU:n nykyisten turvallisuusasioita koskevien suhteiden kehittämistä kummankin organisaation itsenäistä luonnetta kunnioittaen; korostaa, että kaikelle sotilaalliselle väliintulolle olisi periaatteessa saatava YK:n valtuutus järjestön peruskirjan mukaisesti;

24. panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen "National Defense Authorization Act" -asetuksen varainhoitovuodelle 2006, johon ei sisälly "osta amerikkalaista" -säännöksiä Yhdysvaltojen ilmavoimien tankkauskoneiden toimituksia varten; myöntää kuitenkin, että eurooppalaisten puolustusalan yritysten on edelleen vaikea päästä Yhdysvaltojen puolustusmarkkinoille ja hankkia yhdysvaltalaista puolustusteknologiaa, koska todellista transatlanttista puolustusteollisuuden alan kahdenvälistä vaihtoa ei harjoiteta; katsoo näin ollen, että Euroopan puolustusviraston olisi suositeltava, että EU:n kansalliset puolustushankintavirastot lisäävät hankintojaan Euroopassa vahvistaakseen strategisesti Euroopan puolustusteollisuuden ja -teknologian perustaa tietyillä aloilla ja tasapainottaakseen uudelleen transatlanttista puolustusteollisuuden alan yhteistyötä;

25. kehottaa jatkamaan neuvotteluja yhteistä nopeaa toimintaa (ja kaikenlaista kriisinhallintaa) varten äkillisten ja odottamattomien poliittisten muutosten varalta maissa, joissa niillä voi olla vaikutusta kummankin kumppanin yhteisiin arvoihin ja elintärkeisiin etuihin;

26. korostaa, että on tärkeää lisätä EU:n sotilaallisia valmiuksia kansainvälisen turvallisuuden vuoksi ja jotta muodostetaan paremmat poliittiset ja sotilaalliset kumppanuussuhteet EU:n ja Yhdysvaltojen välillä;

27. pitää myönteisenä kummankin osapuolen sitoutumista korostaen YK:n turvallisuusneuvoston ja YK:n muiden elinten tärkeää roolia pyrittäessä vastaamaan tehokkaasti ja globaalilla tavalla kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuviin keskeisiin uhkiin, joita aiheuttavat joukkotuhoaseiden ja niiden käyttöjärjestelmien leviäminen sekä tavanomaisten aseiden, pien- ja kevytaseet mukaan luettuina, vastuuton maahantuonti ja leviäminen; korostaa siksi tarvetta jatkaa työtä, joka liittyy aseiden leviämisen entistä tiukempaan estämiseen, ja katsoo, että on ryhdyttävä toimiin, joilla pyritään määrätietoisesti asiaa koskevien erilaisten sopimusten, erityisesti jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan yleissopimuksen, sekä ballististen ohjusten leviämisen vastaisen Haagin käytännesäännöstön käytännesäännöstön, pien- ja kevytaseita koskevan YK:n toimintaohjelman täytäntöönpanon ja kansainvälisen asekauppasopimuksen noudattamisen tekemiseen yleismaailmallisiksi; kannustaa Yhdysvaltoja ratifioimaan sopimuksen ydinkokeiden täydellisestä kieltämisestä;

28. suosittelee tehostamaan ponnisteluja uuden kansainvälisen oikeuden välineen laatimiseksi, jossa määriteltäisiin riittävällä tavalla terrorismin ilmiö sekä tehokkaat ja lailliset tavat, joilla kansainvälinen yhteisö voi torjua sitä ja joissa kunnioitetaan täysin ihmisoikeuksia ja perusvapauksia;

29. rohkaisee EU:ta ja Yhdysvaltoja jatkamaan yhteistyötä, jonka päämääränä on joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevien kansainvälisten sopimusten kattava järjestelmä, jotta vahvistetaan yhteisesti ydinsulkusopimusta keskeisenä tekijänä ydinaseiden leviämisen estämisessä; pahoittelee, että ydinsulkusopimuksen uudelleentarkastelukonferenssissa vuonna 2005 ei kyetty laatimaan yhteistä kantaa, ja ehdottaa, että ryhdytään kaikkiin tarvittaviin ponnisteluihin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540(2004) täytäntöönpanemiseksi; katsoo, että IAEA:n sekä maailmanlaajuisen kumppanuusaloitteen vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä kumppanien yhteisessä strategiassa; kannattaa tässä yhteydessä IAEA:n ehdotusta uraanin rikastamisen monenvälistämisestä; korostaa lisäksi, että transatlanttisiin kumppaneihin lukeutuvien ydinasevaltioiden olisi ponnisteltava tehokkaammin noudattaakseen ydinsulkusopimuksen VI artiklaa;

30. kehottaa osapuolia lisäämään ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että kemiallisia aseita koskevassa yleissopimuksessa määrättyä kemiallisten aseiden tuhoamisen lopullista määräaikaa, vuotta 2012, noudatetaan, ja kehottaa erityisesti vahvistamaan kemiallisten aseiden kieltoa valvovan organisaation todentamisjärjestelmää ja myöntämään riittävästi määrärahoja kyseisen organisaation työhön; muistuttaa osapuolia niiden vastuusta varmistaa vuoden 2006 lopulla pidettävän, biologisia aseita koskevan yleissopimuksen kuudennen uudelleentarkastelukonferenssin menestyksekäs lopputulos, ja kehottaa osapuolia puoltamaan yleissopimukseen liitetyn täytäntöönpanoa seuraavan pöytäkirjan hyväksymistä;

31. on samaa mieltä siitä, että terrorismin sekä joukkotuhoaseiden ja tavanomaisten aseiden valvomattoman leviämisen vastustaminen ovat edelleen kummankin kumppanin suurimpia turvallisuuteen liittyviä haasteita; korostaa siksi, että kummankin kumppanin on vahvistettava asiaa koskevaa yhteistyötään ja tuettava roolia, joka YK:lla tulee olla näihin haasteisiin vastaamisessa;

32. pahoittelee siksi voimakkaasti epäluuloa, joka aiheutuu epäillyistä ihmisoikeusloukkauksista sekä kansainvälisen oikeuden loukkauksista Euroopassa tapahtuneiden niin kutsuttujen epätavallisten luovutusten yhteydessä; viittaa tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 52 artiklan mukaisiin Euroopan neuvoston virallisiin tutkimuksiin sekä virallisiin tutkimuksiin, jotka on tehnyt 15. joulukuuta 2005 hyväksytyssä päätöslauselmassa [10] tarkoitettu ja 18. tammikuuta 2006 hyväksytyllä päätöksellä [11] perustettu Euroopan parlamentin väliaikainen valiokunta; kehottaa kaikkia asianosaisia, myös Yhdysvaltoja, täyteen yhteistyöhön väliaikaisen valiokunnan kanssa;

33. korostaa, että kumppaneiden on toimittava aina noudattaen täysin kansainvälistä oikeutta, YK:n peruskirjaa sekä demokratian periaatteita ja varmistettava, että niiden kansallinen lainsäädäntö ja asiaan liittyvät mekanismit ovat kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia, ennen kaikkea kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen mukaisia; katsoo, että kaikki yhteiset tai yksipuoliset toimet, joiden yhteydessä kansainvälistä oikeutta ei noudateta täysin, heikentäisivät kuvaa länsimaisista yhteiskunnista ja tekisivät niistä haavoittuvampia ja heikentäisivät niiden uskottavuutta terrorismin torjumisessa sekä pyrkimyksissä rauhaan, vakauteen ja demokratiaan;

34. korostaa, että on lopetettava nykyinen oikeudellinen epävarmuus, jossa Camp Deltan sekä Guantánamo Bayn laivastotukikohdan vangit ovat olleet sinne sijoittamisestaan lähtien, ja että heille on taattava välittömästi mahdollisuus ja että on varmistettava, että sotarikoksista syytetyt saavat puolueettoman oikeudenkäynnin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti ja kansainvälisiä ihmisoikeusvälineitä täysin noudattaen; korostaa, että asia olisi otettava EU:n ja Yhdysvaltojen välisen seuraavan huippukokouksen esityslistalle; toistaa kehotuksensa Guantánamon pidätyskeskuksen sulkemisesta välittömästi;

35. pahoittelee, että Yhdysvaltojen puolustusministeriö ei ole tähän mennessä sallinut Naton parlamentaarisen yleiskokouksen EP-valtuuskunnan tilapäisen työryhmän vierailua, jota pyydettiin vuoden 2004 alussa; katsoo, että vierailun järjestämisestä on nyt tullut tärkeämpää kuin koskaan, ja ehdottaa pyynnön esittämistä uudelleen;

36. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä luovuttamista ja keskinäistä oikeusapua koskevia sopimuksia, nopeuttamaan ratifiointiprosessia; katsoo, rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä olisi kiinnitettävä huomiota EU:n ja Yhdysvaltojen vastavuoroista oikeusapua ja luovuttamista koskevan sopimuksen täytäntöönpanoon EU:ssa;

37. katsoo, että EU:n yhteen vanhaan jäsenvaltioon ja yhdeksään uuteen jäsenvaltioon nykyisin sovellettavat viisumivaatimukset johtavat perusteettomaan syrjintään EU:n vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä; kehottaa siksi Yhdysvaltoja laajentamaan viisumivapausohjelman koskemaan kaikkia EU:n kansalaisia, jotta näitä kohdeltaisiin viipymättä yhdenvertaisesti, avoimesti ja oikeudenmukaisesti;

38. katsoo, että "luotettava henkilö"-aloite on vapaaehtoinen aloite; toteaa kuitenkin, että se saattaa aiheuttaa tietosuojaa koskevia ongelmia EU:lle erityisesti niiden kansalaisten suhteen, jotka matkustavat Yhdysvaltioihin liike- tai turistimatkalle; toteaa tietosuojasta, että on seurattava asianmukaisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen äskettäistä päätöstä matkustajarekisteriin sisältyviä henkilötietoja koskevassa asiassa [12], luotava yhteinen strategia roskapostin, vakoiluohjelmien ja haittaohjelmien vastustamiseksi, samalla kun vahvistetaan kahdenvälistä yhteistyötä valvonnan ja yhteistyön tehostamiseksi kaikkien asianosaisten osapuolien välillä niin, että lisätään kolmansien maiden tietoisuutta roskapostin vastustamisen tärkeydestä;

39. painottaa, että olisi tehostettava yhteistyötä rajojen turvallisuutta koskevassa aloitteessa, jotta voidaan kehittää erityinen valvontaohjelma, jolla autetaan rakentamaan verkostoja rajaturvallisuusvirastojen välille, helpotetaan tehokkaiden rajavalvontatekniikoiden jakamista ja soveltamista käytännössä sekä tietojen jakamista, opitaan kokemuksista ja saadaan mitattavissa olevia tuloksia, jotka osoittavat, missä määrin väärentämistä on kyetty vähentämään valvonnan avulla;

40. ehdottaa, että yhteistyötä rahanpesun, terrorismin rahoittamisen, veronkiertämisen, korruption ja muiden väärinkäytösten estämiseksi kehitetään edelleen, samalla kun pannaan täytäntöön kansainvälisen rahoitustoimintaryhmän suosituksia ja toimitaan muun asiaankuuluvan yhteistyön puitteissa;

41. kehottaa Yhdysvaltoja laatimaan tehokkaita menettelyjä, joilla Yhdysvaltojen kokoamaan terroriepäiltyjen listaan merkityt henkilöt voivat tehdä valituksen ja saada nimensä poistetuksi listalta, kun heidän syyttömyytensä on osoitettu, ja joilla varmistetaan, että henkilöt, joilla on sama tai samankaltainen nimi kuin listalle merkityillä, eivät joudu kärsimään;

42. vaatii tasa-arvoon ja vastavuoroisuuteen perustuvaa toiminnallista yhteistyötä terrorismin (erityisesti kun on kyse yhteisten silmälläpitolistojen luomisesta), järjestäytyneen rikollisuuden, huumeiden salakuljetuksen ja korruption vastustamisessa sekä DNA-tietojen vaihtamisessa Europolin kautta, tietoverkkojen turvallisuutta ja tietoverkkorikollisuutta koskevan toiminnan kehittämisessä ja soveltamisessa, mukaan luettuna kysymykset, jotka koskevat teollisuuden ja hallitusten välisen yhteistyön merkitystä, kriittistä informaatiota sisältävän infrastruktuurin suojelemista, Internetin käyttöä terroristien toimesta, ihmisten henkilöllisyyden luvatonta käyttöä, elektronisen todisteiden hyväksyttävyyttä ja lapsipornon vastustamista Internetissä;

43. muistuttaa kuitenkin, että yhteistyötä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on aina tehtävä noudattaen täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, mukaan lukien oikeus oikeudenmukaiseen tuomioistuinkäsittelyyn, ja että ennen kuin ketään voidaan karkottaa Yhdysvaltoihin, Yhdysvalloilta on saatava vakuudet siitä, että kyseinen henkilö ei saa kuolemanrangaistusta; kehottaa transatlanttisia kumppaneita kunnioittamaan vastavuoroisuuden periaatetta keskinäisessä oikeus- ja poliisiyhteistyössään;

44. katsoo, että Yhdysvaltojen viranomaisten, jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten sekä Euroopan neuvoston olisi toimittava yhteistyössä Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan kanssa.

Kumppanuuden taloudellinen ja kaupallinen ulottuvuus ja transatlanttisten markkinoiden toteuttaminen vuoteen 2015 mennessä

45. katsoo, että transatlanttista taloudellista kumppanuutta tulisi tehostaa ehdotetun transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä ja sitä tulisi täydentää transatlanttisella ilmailusopimuksella sen sijaan, että sitä toteutettaisiin sen nykyisessä hankalassa ja joskus ristiriitaisessa muodossa;

46. kehottaa puheenjohtajavaltiota Itävaltaa lisäämään toimiaan vuonna 2005 järjestetyssä EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa sovitun transatlanttisen taloudellisen integraation edistämistä koskevan julistuksen täytäntöönpanemiseksi niin, että perustetaan sääntely-yhteistyötä ja innovointia käsitteleviä korkean tason foorumeita ja pannaan alulle EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen tutkimus, jotta voitaisiin selvittää transatlanttisen kaupan ja investointien vielä jäljellä olevat esteet ja jotta voitaisiin arvioida transatlanttisten markkinoiden loppuunsaattamisen tuomaa mahdollista hyötyä; ehdottaa tähän liittyen, että laaditaan etenemissuunnitelma, jossa hahmotellaan tietynlainen menettelytapa ja asetetaan loppuunsaattamista koskevia määräaikoja; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille EU:n ja Yhdysvaltojen ensimmäisessä epävirallisessa talousasioiden ministerikokouksessa marraskuussa 2005 tehdyn päätöksen perustaa työryhmä, jonka tehtävänä on taata teollis- ja tekijänoikeuksien parempi suojelu ja keskittyä rajoilla tapahtuvaa valvontaa koskevaan tehostettuun yhteistyöhön, julkisten ja yksityisten tahojen välisiin kumppanuuksiin ja kolmansille maille myönnettävän teknisen tuen koordinointiin;

47. viittaa samalla 1. kesäkuuta 2006 antamaansa päätöslauselmaan [13] kumppanuuden taloudellisista ja kaupallisista näkökohdista;

48. kehottaa elvyttämään uudelleen transatlanttisen kuluttajavuoropuhelun ja ympäristövuoropuhelun kuluttajien terveyttä, turvallisuutta ja ympäristönsuojelua edistävien parhaiden käytänteiden tunnistamiseksi, mikä edistää transatlanttisten markkinoiden kestävää kehittämistä;

49. kehottaa johtajia Atlantin molemmin puolin antamaan uutta pontta transatlanttiselle taloudelliselle yhteistyölle ottamalla käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmiä, jotka toimivat sääntely- ja lainsäädäntöprosessien varhaisemmassa vaiheessa, ongelmien erittelyssä ja ratkaisujen yksilöinnissä;

50. tuomitsee monia Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja talous- ja kauppapolitiikan aloja hallitsevan ekstraterritoriaalisen lähestymistavan, joka ilmenee USA:n kauppalainsäädäntöön kuuluvissa Helmsin- Burtonin laissa, Torricellin laissa tai kauppalain osastossa 301.

Kumppanuuden institutionaalinen kehys

51. muistuttaa, että vaikka kumppanuuteen viime vuosina vaikuttaneet suurimmat esteet ovatkin olleet pikemminkin sisältöä kuin institutionaalisia seikkoja koskevia mielipide-eroja, mitkään pysyvät saavutukset eivät ole mahdollisia ilman instituutioita, jotka ovat valmiita toimimaan aktiivisesti kehityksen hyväksi; korostaa sen vuoksi vakaan institutionaalisen kehyksen merkitystä, koska se takaa toimeenpanon säännöllisen koordinoinnin ja kuulemisen; toistaa siksi tarpeen vahvistaa transatlanttisen kumppanuuden parlamentaarista ulottuvuutta muuttamalla transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu (TLD) transatlanttiseksi yleiskokoukseksi niin, että lainsäätäjien huippukokoukset järjestetään EU:n ja Yhdysvaltojen välisten huippukokousten edellä; katsoo niin ikään, että on harkittava ajatusta uusien, yhteisesti rahoitettujen lainsäädäntöhenkilöstön vaihto-ohjelmien käynnistämisestä;

52. tukee siksi puheenjohtajavaltion Itävallan ehdotusta, jonka mukaan parlamentaariset edustajat sekä eurooppalaisen ja amerikkalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajat otettaisiin entistä täysipainoisemmin mukaan kumppanuuden jokapäiväiseen ylläpitämiseen; katsoo, että parlamentin puhemiehen sekä Yhdysvaltojen kongressin johdon pitäisi osallistua seuraavaan huippukokoukseen ja osoittaa näin, että kumppanuus nauttii valittujen edustajien aktiivista tukea ja osallistumista;

53. pitää myönteisenä sitä, että transatlanttiseen lainsäätäjien vuoropuheluun on otettu mukaan vielä kuuden Euroopan parlamentin valiokunnan edustajat, ja tukee tämänhetkisiä toimia, joilla parlamenttiin pyritään perustamaan varhaisvaroitusjärjestelmä; katsoo, että viimeistään Euroopan parlamentin vuoden 2007 talousarvioon pitäisi sisällyttää pysyvä asemapaikka Washington DC:ssä niin, että sekä parlamentti että transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu voisivat olla jatkuvasti yhteydessä Yhdysvaltojen edustajainhuoneeseen ja senaattiin;

54. pitää myönteisenä vuoden 2005 etenemissuunnitelmaa, jonka EU:n ja Yhdysvaltojen välinen huippukokous hyväksyi kesäkuussa 2005, sekä erityisesti alan ylimmistä sääntelyviranomaisista muodostuvan korkean tason yhteistyöfoorumin perustamista sääntelyä koskevan vuoropuhelun helpottamiseksi;

55. korostaa, että alan toimijat ja lainsäätäjät pitäisi ottaa aktiivisesti mukaan sääntely-yhteistyötä koskeviin vuoropuhelumekanismeihin;

*

* *

56. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan Yhdysvaltojen presidentille ja kongressille.

[1] EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 556.

[2] EYVL C 34 E, 7.2.2002, s. 359.

[3] EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 288.

[4] EUVL C 180 E, 31.7.2003, s. 392.

[5] EUVL C 69 E, 19.3.2004, s. 124.

[6] EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 640.

[7] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0070.

[8] EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1043.

[9] EUVL C 247 E, 6.10.2005, s. 151.

[10] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0529.

[11] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0012.

[12] Tuomio 30.5.2006, yhdistetyt asiat C-317/04, parlamentti v. komissio, ja C-318/04, parlamentti v. komissio.

[13] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0239.

--------------------------------------------------