52006DC0874

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 9.1.2007

KOM(2006) 874 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

Komission viides kertomus perinteisten omien varojen tarkastusjärjestelmän toiminnasta (vuodet 2003–2005) (Neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000, annettu 22 päivänä toukokuuta 2000, 18 artiklan 5 kohta)

1. JOHDANTO |

Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmen vuoden välein kertomuksen yhteisön perinteisten omien varojen tarkastusjärjestelmän toiminnasta [1]. Perinteisten omien varojen tarkastus perustuu seuraaviin säädöksiin: 29 päivänä syyskuuta 2000 tehty neuvoston päätös 2000/597/EY, Euratom[2], 22 päivänä toukokuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000[3] ja 10 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1026/1999[4]. Tässä viidennessä tarkastusjärjestelmästä laaditussa kertomuksessa[5] tarkastellaan ja analysoidaan perinteisten omien varojen tarkastusjärjestelmän toimintaa vuosina 2003–2005. Kertomuksessa käsitellään myös komission tällä jaksolla toimittamia tarkastuksia, arvioidaan toteutettuja toimenpiteitä ja esitetään päätelmiä[6]. Lisäksi tarkastellaan niitä taloudellisia, oikeudellisia ja sääntelyyn liittyviä jatkotoimia, joita tarkastusten perusteella on toteutettu. Kertomuksessa esitellään myös muita edellä mainitulla jaksolla toteutettuja toimia, joilla komissio on pyrkinyt parantamaan omien varojen perintää sekä auttamaan ehdokasmaita liittymisen valmistelussa. Kertomuksen liitteessä kuvataan tarkastusten tavoitteita sekä tarkastusjärjestelmän toimintaa koko yhteisön tasolla. | Perinteiset omat varat: tullimaksut ja maatalousmaksut, jotka kannetaan EU:n ulkopuolelta EU:hun tuotavista tavaroista, sekä sokerimaksut. |

2. Komission vuosina 2003–2005 toimittamat tarkastukset Paikalla toimitettavat tarkastukset, joita komissio tekee jäsenvaltioissa, perustuvat tarkkoihin menetelmiin. Niillä pyritään selvittämään, ovatko tarkastuskohteena olevat menettelyt yhteisön säännösten mukaisia. Tällaiset tarkastukset ovat osa vuotuista tarkastussuunnitelmaa, jossa nimetään useita, yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tarkastettavia osa-alueita. Kaikissa paikalla toimitettavissa tarkastuksissa noudatetaan samaa tarkastuskäytäntöä, johon kuuluu mm. jäsenvaltioille ennakkoon lähetettävä kysely, tarkistuslistojen käyttö tarkastuspaikalla sen varmistamiseksi, että kaikki tarkastukset toimitetaan samalla tavalla, ja tarkastuksen päätteeksi laadittava tarkastuskertomus. |

2.1. Tarkastustoiminnan tärkeimmät tulokset |

Vuosina 2003–2005 komissio teki asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 18 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla yhteensä 73 tarkastusta (vuosina 2000–2002 vastaava määrä oli 65), joista 70 oli yhteisiä ja 3 sen omasta aloitteesta toimitettuja tarkastuksia. Yhdeksässä näistä tarkastuksista käytettiin yhteistä tarkastusjärjestelyä[7]. Tarkastuksissa havaittiin 297 poikkeamaa (vuosina 2000–2002 vastaava määrä oli 304), joista 130:lla (43,80 %) oli taloudellisia, 101:llä (34 %) lainsäädännöllisiä ja 66:lla (22,20 %) muita vaikutuksia. Komissio on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet havaittujen poikkeamien taloudellisten vaikutusten huomioon ottamiseksi. | Tarkastuksia toimitettiin yhteensä 73, ja niissä havaittiin 297 poikkeamaa, joiden taloudelliset vaikutukset olivat yhteensä 127 miljoonaa euroa (ilman korkoja). Yhteinen tarkastusjärjestely: Tarkastusjärjestely, jossa jäsenvaltioiden sisäisen tarkastuksen yksiköt toimittavat tarkastuksen noudattaen komission hyväksymää menetelmää. |

2.1.1. Tullimenettelyjen tarkastukset | Tullimenettelyistä seuraavat tarkastettiin paikalla: - sähköiset tulli-ilmoitukset - sisäinen jalostus - lentoliikenteessä käytössä oleva yksinkertaistettu passitusmenettely - kalastustuotteiden tuonti- tullivarastointi - eräät muut tarkkaan määritetyt erityiskohteet. Sisäinen jalostus: tullimenettely, jossa tavarat voidaan tuoda EU:hun tullitta jalostettaviksi ja jalostuksen jälkeen jälleenvietäviksi. Lentoliikenteessä käytössä oleva yksinkertaistettu passitusmenettely: passitus, jossa lentoyhtiöt käyttävät passitusilmoituksena lentoliikenteen manifestia. Tullivarastointi: tullimenettely, jossa EU:n ulkopuolelta tuodut tavarat varastoidaan kantamatta niistä tullia. |

Komissio aloitti vuosina 2003 ja 2004 tarkastukset, jotka koskivat sähköisten tulli-ilmoitusten käyttöä. Tarkastukset toimitettiin kaikissa niissä jäsenvaltioissa, jotka olivat EU:n jäseniä vuonna 2003, lukuun ottamatta Alankomaita ja Luxemburgia. Vaikka tarkastuksissa havaittiin eräitä poikkeamia, jäsenvaltioissa käytössä olevien järjestelmien todettiin toimivan yleisesti ottaen tyydyttävästi. Komissio suositteli, että järjestelmien tietokoneistamista jatketaan, koska näin voidaan parantaa tullimenettelyjä ja omien varojen keruuta. Lisäksi komissio toimitti sisäiseen jalostukseen sovellettavaa menettelyä koskevia tarkastuksia vuonna 2003 (NL), vuonna 2004 (FR, IE, IT, AT) ja vuonna 2005 (DE, UK). Tarkastuksissa havaittiin eräitä puutteita, jotka liittyivät menettelyn hallinnointiin ja valvontaan. Joillakin näistä puutteista oli myös taloudellisia vaikutuksia. Jäsenvaltiot, joissa puutteita havaittiin, ovat ilmoittaneet komissiolle toteuttaneensa tarvittavat toimenpiteet. Saksassa, Luxemburgissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimitettiin vuonna 2004 tarkastus, joka koski lentoliikenteessä käytössä olevaa yksinkertaistettua yhteisön passitusmenettelyä. Tarkastuksessa havaittiin useita vakavia puutteita menettelyn hallinnoinnissa ja valvonnassa. Edellä mainitut kolme jäsenvaltiota ovat tämän jälkeen toteuttaneet määrätietoisesti toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Vuonna 2004 toimitetussa tarkastuksessa, joka koski kalastustuotteiden tuontia yhteisöön[8], ja vuonna 2005 toimitetussa tarkastuksessa, joka koski tullivarastointia[9], ei sen sijaan havaittu vakavia poikkeamia. Tarkastuksissa löydettiin vain vähäisiä puutteita, jotka liittyivät tiettyjen kalastustuotteita koskevien menettelyjen seurantaan (sisäinen jalostus, luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen tiettyyn käyttötarkoitukseen) ja tullivarastojen valvontaan. Komissio toimitti lisäksi omasta aloitteestaan Espanjassa vuonna 2004 tarkastuksen, joka koski C-sokerin vientiä Kanariansaarilta, Itävallassa vuonna 2005 tarkastuksen, joka koski tullietuuskohtelua, ja Alankomaissa vuonna 2004 tarkastuksen, joka koski vapaaseen liikkeeseen luovuttamista. Komissio ei esittänyt huomautuksia tarkastetuissa jäsenvaltioissa noudatetuista menettelyistä. |

2.1.2. Kirjanpitoon kohdistuneet tarkastukset |

Komissio toimittaa säännöllisesti erilliskirjanpidon tarkastuksia kaikissa jäsenvaltioissa[10]. Tästä kirjanpidosta saadaan runsaasti tietoa siitä, miten jäsenvaltiot hoitavat perinteisten omien varojen hallinnointiin liittyvät velvollisuutensa (ts. omien varojen toteamisen, vakuuksien hallinnoinnin, perinnän seurannan, peruutukset sekä sellaisten saamisten tileistä poistamisen, joita ei saada perittyä). Vuosina 2003–2005 toimitetuissa erilliskirjanpidon tarkastuksissa havaitut virheet olivat lähinnä yksittäistapauksia. Joissakin jäsenvaltioissa havaittiin kuitenkin systemaattisia virheitä, joiden korjaamiseksi on aloitettu rikkomisesta johtuva menettely (katso kohta 2.2.2). Vuosina 2004 ja 2005 toimitettiin erityistarkastukset niissä jäsenvaltioissa, jotka liittyivät EU:hun vuonna 2004. Tarkastuskohteena olivat näiden jäsenvaltioiden käyttämät perinteisten omien varojen keruujärjestelmät. Tarkastustulosten perusteella todettiin, että yleisesti ottaen kyseiset jäsenvaltiot olivat valmistautuneet liittymiseen hyvin ja että niiden käyttöön ottamat keruujärjestelmät olivat asianmukaisia. Tarkastuksissa havaittiin kuitenkin joitakin rakenteellisia ja yksittäisiä virheitä, jotka liittyivät lähinnä kirjaamisviiveisiin. Tällaisia viiveitä esiintyi tullien kirjaamisessa, tullivelkojen kirjaamisessa A- ja B-kirjanpitoon sekä tiettyjen summien asettamisessa komission käyttöön. Suurin osa näistä virheistä ajoittui kuitenkin heti liittymisen jälkeisille kuukausille. Uudet jäsenvaltiot ovat tämän jälkeen muokanneet menettelyjään, tullaustietojärjestelmiään ja kirjanpitojärjestelmiään monin tavoin korjatakseen tilanteen. | Jäsenvaltiot kirjaavat perinteiset omat varat kahteen kirjanpitojärjestelmään: - A-kirjapitoon, johon kirjataan perityt määrät ja vakuuksilla katetut määrät (nämä varat maksetaan EU:n talousarvioon) - B-kirjanpitoon, johon kirjataan perimättä olevat määrät sekä sellaiset vakuuksilla katetut määrät, jotka on riitautettu. Perinteisten omien varojen keruujärjestelmä kattaa kaikki jäsenvaltion käyttöönottamat järjestelmät ja menettelyt, joilla varmistetaan, että perinteiset omat varat todetaan, kirjataan, peritään ja maksetaan EU:n talousarvioon. Tullien kirjaaminen: tullin määrän kirjaaminen tullin kirjanpitojärjestelmään. |

Vuonna 2004 komissio toimitti lisäksi omasta aloitteestaan tarkastuksen Alankomaissa. Tässä paikalla tehdyssä tarkastuksessa tarkistettiin tiedot, jotka Alankomaat oli antanut pyytäessään vapautusta velvollisuudesta asettaa sellaiset saamiset komission käyttöön, joita ei ollut saatu perittyä ja jotka oli tämän vuoksi poistettu kirjanpidosta. Komissio kieltäytyi tarkastuksen perusteella myöntämästä vapautusta kahdessa kolmesta tapauksesta. Vuonna 2005 komissio toimitti vielä omasta aloitteestaan tarkastuksen Tanskassa selvittääkseen, miksi Tanska oli vuodesta 2001 jatkuvasti oikaissut komission käyttöön asettamiensa perinteisten omien varojen määriä ja olivatko nämä oikaisut aiheellisia. | Pyyntö, joka koskee vapautusta velvollisuudesta asettaa komission käyttöön sellaiset tileistä poistetut saamiset, joita ei ole saatu perittyä: Komission käyttämä menettely, jolla se selvittää, onko saaminen jäänyt perimättä jäsenvaltiosta johtuvasta syystä. Jos pyyntöä ei hyväksytä, jäsenvaltion on maksettava perimättä jäänyt summa komissiolle. |

2.2. Komission toimittamien tarkastusten perusteella toteutetut jatkotoimet 2.2.1 Lainsäädännölliset toimenpiteet Silloin kun jäsenvaltioissa toimitetuissa tarkastuksissa havaitaan, että kansallisiin lakeihin tai hallinnollisiin määräyksiin ei ole tehty tarvittavia muutoksia tai että niissä on puutteita, jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan toimenpiteet, joilla tällaiset lait ja määräykset voidaan saattaa yhteisön vaatimusten mukaisiksi. Tällaiset korjaavat toimenpiteet, joita toteutetaan sekä tulli- että rahoitussäännösten muuttamiseksi, ovat tärkeä saavutus, joka on suoraan seurausta komission tarkastustoiminnasta. Havaitut poikkeamat muodostavat lisäksi tärkeän tietolähteen: niiden avulla saadaan käsitys ongelmista, joita jäsenvaltioilla on tullisäädösten soveltamisessa, ja näiden ongelmien vaikutuksesta omiin varoihin. |

2.2.2 Riita-asiat |

Jäsenvaltiot ja komissio eivät aina ole yhtä mieltä kaikista sääntelykysymyksistä. Tällaisissa tapauksissa komissio voi ratkaista avoinna olevat kysymykset vain aloittamalla rikkomisesta johtuvan menettelyn EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti. Vuoden 2005 joulukuun 31. päivän tilanne oli se, että tällainen menettely oli käynnissä yhteensä 25 asiassa, jotka olivat eri käsittelyvaiheissa (virallinen ilmoitus, perusteltu lausunto, tuomioistuinkäsittely). Kyseisissä asioissa oli osallisina 10 jäsenvaltiota. Rikkomisesta johtuva menettely voidaan käsitellä yhteisöjen tuomioistuimessa, jonka tekemien päätelmien perusteella riita-asia ja tulkintaerot ratkaistaan. | Käynnissä oli 31.12.2005 yhteensä 25 rikkomisesta johtuvaa menettelyä. |

Yhteisöjen tuomioistuin antoi vuonna 2005 useita tärkeitä tuomioita komission käynnistämissä rikkomisesta johtuvissa menettelyissä. Huhtikuun 14. päivänä 2005 tuomioistuin antoi kaksi tuomiota[11], joista toinen koski Saksaa ja toinen Alankomaita. Se vahvisti tuomioissaan komission kannan toteamalla, etteivät kyseiset jäsenvaltiot olleet päättäneet passitusmenettelyä lakisääteisessä määräajassa ja että ne olivat tämän vuoksi kirjanneet tullivelat ja asettaneet komission käyttöön niihin perustuvat omat varat myöhässä. Näiden tuomioiden perusteella komissio vaati Alankomailta 2,4 miljoonan ja Saksalta 11,4 miljoonan euron viivästyskorkoja. Marraskuun 15. päivänä 2005 antamassaan tuomiossa[12] tuomioistuin vahvisti komission kannan toteamalla, että jäsenvaltiot ovat velvollisia suorittamaan EU:n talousarvioon summat, jotka ovat jääneet tulouttamatta sen vuoksi, että jäsenvaltiot ovat tehneet virheitä todetessaan omia varoja. Jäsenvaltioiden on näin ollen maksettava komissiolle summat, joita ei ole voitu todeta (eikä sen vuoksi myöskään periä) toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tekemän virheen vuoksi. | Tuomioistuin antoi vuonna 2005 kolme tuomiota, joissa se vahvisti komission kannan. Tuomiot koskivat yhteisön passitusmenettelyä ja jäsenvaltioiden tekemien virheiden taloudellisia seurauksia. Päättämätön passitus: Passitusta ei ole päätetty silloin, kun passituksessa väliaikaisesti tullittomina ja verottomina kulkevat tavarat eivät ole saapuneet määräpaikkaansa. Tullit ja verot on tällaisissa tapauksissa kirjattava tileihin ja perittävä. Vuonna 2006 annetussa tuomiossa, joka koski tullien kirjaamisessa noudatettavia määräaikoja, vahvistettiin komission kanta. Jälkitarkastukset: tullitarkastukset, joita jäsenvaltioissa tehdään vasta sen jälkeen, kun tavarat on tullattu. TIR-carnet: TIR-yleissopimuksen nojalla tavaroita voidaan kuljettaa sopimuspuolten välillä väliaikaisesti tullittomina. Lyhenne TIR tulee sanoista Transports Internationaux Routiers. Tuomioistuin vahvisti 5.10.2006 komission kannan asioissa, jotka koskivat EU:n talousarvioon maksamatta olevia vakuuksilla katettuja tai jo perittyjä määriä. |

Helmikuun 23. päivänä 2006 antamassaan tuomiossa[13] tuomioistuin vahvisti niin ikään komission kannan asiassa, joka koski jäsenvaltioiden toimittamia jälkitarkastuksia ja niiden yhteydessä tullivelkojen kirjaamisessa noudatettavia määräaikoja. Tullivelat on kirjattava 14 vuorokauden kuluessa siitä, kun tulliviranomaiset ovat voineet laskea tullivelan määrän, ei tätä myöhemmin (ts. vasta kun menettely, jolla varmistetaan, että velallisella on oikeus puolustautumiseen, on saatu päätökseen). Velkojen kirjaamisella ei millään tavoin estetä velallista käyttämästä puolustautumisoikeuttaan. Tuomioistuin antoi lisäksi 5. lokakuuta 2006 tuomion, jossa se vahvisti komission kannan. Se totesi tuomiossaan, että eräät jäsenvaltiot olivat perusteettomasti kieltäytyneet suorittamasta EU:n talousarvioon seuraavia omien varojen eriä: perinteiset omat varat, jotka oli peritty osamaksusuunnitelman mukaisissa erissä (Belgia[14]), sekä eräät päättämättömään passitusmenettelyyn liittyneet vakuudelliset ja riidattomat määrät tapauksissa, joissa oli kyse yhteisön passitusmenettelystä (Belgia[15]) ja TIR-carnet’ista (Saksa[16] ja Belgia[17]). Samana päivänä tuomioistuin hylkäsi Alankomaita vastaan nostetun kanteen todistustaakkaan liittyvistä syistä. Tuomioistuin totesi kuitenkin, että jäsenvaltion on ilmoitettava rikkomuksista ja sääntöjenvastaisuuksista heti kun se saa ne tietoonsa eli ennen määräaikojen umpeutumista (TIR-yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohta). Tätä sääntöä on soveltuvin osin noudatettava myös maksuvaatimuksen osalta (TIR-yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohta). Tuomioistuin katsoi, että viimeksi mainittu vaatimus on katsottava asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 2 artiklassa tarkoitetuksi ”tiedoksiannoksi”.[18] Lisäksi tuomioistuin vahvisti, että jäsenvaltioiden on säilytettävä omien varojen toteamiseen liittyvät asiakirjat siihen asti, kunnes ne on mahdollista oikaista ja oikaisut mahdollista tarkastaa.[19] |

2.2.3 Taloudelliset seuraukset |

Komissio sai tarkastelujaksolla (2003–2005) jäsenvaltioilta lisäsuorituksina (pääoma ilman viivästyskorkoja) yli 127 miljoonaa euroa. Nämä maksut perustuvat komission omasta aloitteestaan toimittamien tai komission yhteisten tarkastusten perusteella laadituissa tarkastuskertomuksissa esitettyihin huomautuksiin, tilintarkastustuomioistuimen toimittamiin tarkastuksiin ja komission muuhun tarkastustoimintaan. Jäsenvaltioilta vaadittiin lisäksi asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 11 artiklan nojalla viivästyskorkoja niissä tapauksissa, joissa komission tai tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksissa oli havaittu, että todettujen omien varojen käyttöön asettaminen oli viivästynyt. Jäsenvaltiot maksoivat jaksolla 2003–2005 komissiolle viivästyskorkoja yhteensä yli 77 miljoonaa euroa.[20] |

2.3. Komission toimet perinteisten omien varojen perinnän tehostamiseksi |

Komissiolla on jäsenvaltioissa toimittamiensa tarkastusten lisäksi käytössään myös muita keinoja, joilla se voi valvoa perinteisten omien varojen perintää. Käyttämällä näitä keinoja tarkoituksenmukaisella tavalla komissio voi tehostaa kyseisten varojen perintää. Ennen vuotta 2005 yhteisö seurasi omien varojen perintää tekemällä yksittäisiä tarkastuksia niiden tietojen perusteella, joita jäsenvaltiot toimittivat asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 6 artiklan 5 kohdan nojalla silloin kun petokseen tai sääntöjenvastaisuuteen liittyvä määrä oli yli 10 000 euroa. Komissio laati näiden tietojen perusteella kertomuksia, joissa seurattiin tiettyjen perusjoukkoa edustavien tapausten perintää niiden lopulliseen tarkastamiseen ja hyväksymiseen asti (B-otos)[21]. Komissio antoi viimeisen tällaisen kertomuksensa budjettivallan käyttäjälle 7. tammikuuta 2005[22]. Kuten tässä viimeisessä kertomuksessa todettiin, vastaavia kertomuksia ei jatkossa enää anneta. Asetukseen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 vuonna 2004 tehdyissä muutoksissa edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle kaikki yli 50 000 euron suuruiset perimättä jääneet määrät viiden vuoden kuluessa siitä, kun velka on todettu perintäkelvottomaksi (arvioinnin, uudelleentarkastelun tai muutoksenhaun jälkeen). Kaikkien jäsenvaltioiden on siis nykyisin ilmoitettava komissiolle tällaisista tapauksista. Komissio saa näin entistä paremman kokonaiskuvan jäsenvaltioiden toteuttamasta perinnästä. Komissio on vuosina 2003–2005 tehostanut jäsenvaltioiden toteuttaman perinnän seurantaa seuraavin toimin: se on ottanut käyttöön uuden OWNRES-tietokannan, muuttanut niitä sääntöjä, joita sovelletaan sellaisten määrien tileistä poistamiseen, joita ei saada perittyä, sekä seurannut tilannetta EU:hun liittyvissä maissa. Lisäksi seuranta on tehostunut niiden tuomioiden ansiosta, joita yhteisöjen tuomioistuin on antanut jäsenvaltioiden tekemien virheiden taloudellisista seurauksista. |

2.3.1 Tileistä poistetut saamiset, joita ei ole saatu perittyä |

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asettaakseen perinteiset omat varat yhteisön käyttöön. Poikkeuksena tästä ovat tapaukset, joissa perintä osoittautuu ylivoimaisen esteen tai jäsenvaltiosta riippumattoman muun syyn vuoksi mahdottomaksi (varat, joiden perintää on mahdoton toteuttaa). Komissio sai vuosina 2003–2005 kolmeltatoista jäsenvaltiolta yhteensä 176 ilmoitusta tällaisista tapauksista. Tapausten yhteenlaskettu arvo oli lähes 39 miljoonaa euroa. Komissio tutki samalla jaksolla lisäksi 309 pyyntöä (joista osan tutkinta oli jo käynnissä jakson alkaessa ja osa oli uusia tapauksia), joita jäsenvaltiot olivat esittäneet saadakseen vapautuksen varojen asettamisesta EU:n talousarvion käyttöön. Pyyntöjen yhteenlaskettu arvo oli yli 166 miljoonaa euroa. Kielteisiä päätöksiä annettiin 62 tapauksessa (näissä tapauksissa jäsenvaltioiden on siis asetettava varat EU:n talousarvion käyttöön), joiden yhteenlaskettu arvo oli 41 miljoonaa euroa. Marraskuun 16 päivänä 2004 annetulla asetuksella (EY, Euratom) N:o 2028/2004 pyrittiin antamaan jäsenvaltioille entistä selkeämpi kuva siitä, mitä tarkoitetaan varoilla, joiden perintää on mahdoton toteuttaa. | Komissio tutkii jäsenvaltioiden ilmoittamat tapaukset selvittääkseen, miten huolellisesti ne ovat hoitaneet omien varojen perinnän. Tavoitteena on saada jäsenvaltiot hoitamaan perintä moitteettomasti. Jos komission päätös on kielteinen, kyseessä oleva summa on maksettava EU:n talousarvioon. Alun perin komissio tutki kaikki sellaiset tapaukset, joissa määrät ylittivät 10 000 euroa. Marraskuun 16 päivänä annetussa asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2028/2004 yläraja nostettiin 50 000 euroon. |

2.3.2 Perinteisten omien varojen toteamiseen liittyvät virheet, jotka johtavat kyseisten varojen menettämiseen |

Jäsenvaltioiden tehtävänä on kerätä perinteiset omat varat parhaalla mahdollisella tavalla. Komissio katsoo tämän vuoksi, että jäsenvaltioiden olisi vastattava sellaisista tekemistään virheistä, joiden seurauksena menetetään perinteisiä omia varoja, ja maksettava menetetyt varat EU:n talousarvioon. Tuomioistuin vahvisti edellä mainitussa, 15. marraskuuta 2005 asiassa komissio vastaan Tanska antamassaan tuomiossa komission kannan. Tuomioistuin totesi nimenomaisesti, että jäsenvaltioiden velvollisuus todeta yhteisöjen oikeus perinteisiin omiin varoihin (ja asettaa kyseiset varat EU:n talousarvion käyttöön) syntyy silloin, kun tullilainsäädännössä säädetyt edellytykset täyttyvät. Näin ollen ei ole välttämätöntä, että varat on tosiasiassa todettu. Jäsenvaltio vapautuu tästä omien varojen käyttöön asettamista koskevasta velvollisuudestaan vain, jos asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät (eli jos kyseessä on ylivoimainen este tai jos jäsenvaltio pystyy osoittamaan, ettei perintää voida suorittaa siitä riippumattomista syistä). Tässä tuomiossa vahvistetaan näin selkeästi se, että jäsenvaltiot ovat vastuussa virheidensä taloudellisista seurauksista. Jäsenvaltiot eivät tämän tuomion vuoksi voi enää kieltäytyä asettamasta EU:n talousarvion käyttöön varoja, jotka ovat jääneet toteamatta niiden oman virheen vuoksi, kuten ne usein aikaisemmin tekivät. | Tuomioistuin on vahvistanut, että jäsenvaltioiden on vastattava omien varojen toteamisessa tekemiensä virheiden taloudellisista seurauksista. |

2.3.3. Uusi OWNRES-tietokanta |

Asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot kaikista sellaisista petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista, joihin liittyvät määrät ylittävät 10 000 euroa. Tiedot ilmoitetaan käyttämällä OWNRES-järjestelmää. Petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamisessa todettujen puutteiden vuoksi komissio on luonut Internetiin uuden OWNRES-tietokannan. Jäsenvaltioilla on näin käytössään entistä paremmin toimiva väline, jonka avulla ne voivat toimittaa komissiolle tietoja petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista ja päivittää niitä reaaliajassa. Uusi sovellus on ollut käytössä heinäkuusta 2003 lähtien. Sovelluksen hallinnointi on pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulla, joten niillä on myös täysi vastuu tietojen hyvästä hallinnoinnista. Komissio saa tietokannasta käyttöönsä aineistoa, jota se tarvitsee seuratakseen perintää ja valmistellakseen paikalla toimitettavia tarkastuksia. Tietokantaan tallennettuja tietoja analysoidaan myös petostentorjuntavirastossa (OLAF). Koska komissiolla on muutaman viime vuoden aikana ollut epäilyksiä siitä, pitävätkö kaikki jäsenvaltioiden toimittamat tiedot paikkansa, se päätti verrata jäsenvaltioiden B-kirjanpitoon kirjattuja yli 10 000 euron summia vastaaviin OWNRES-järjestelmään kirjattuihin summiin (EU:n 15 jäsenvaltion osalta). Tulokset eivät olleet tyydyttäviä. Vastaavuus oli 31. joulukuuta 2001 vain 32 prosenttia ja 31. joulukuuta 2003 vain 50 prosenttia. Komissio kehotti tämän vuoksi jäsenvaltioita parantamaan OWNRES-järjestelmän kautta toimittamiensa tietojen laatua. Se teki uuden vertailun (jossa olivat mukana kaikki 25 jäsenvaltiota) vuonna 2005. Tämän vertailun tulokset olivat edellistä huomattavasti paremmat: vastaavuus oli keskimäärin 90 prosenttia, ja yli puolet jäsenvaltioista pääsi 100 prosenttiin. | OWNRES-tietokanta: tietokanta, johon jäsenvaltiot tallentavat tiedot kaikista sellaisista havaitsemistaan petoksista ja sääntöjenvastaisuuksista, joissa määrät ylittävät 10 000 euroa. |

2.4. EU:hun liittyviin maihin kohdistuva seuranta |

Komissio teki vuonna 2003 osana 10 uuden jäsenvaltion liittymisvalmisteluja kuhunkin niistä seurantakäyntejä, jotka liittyivät perinteisiin omiin varoihin. Komissio sai näiden käyntien sekä kyseisten maiden tekemien kirjanpitosimulaatioiden perusteella riittävän varmuuden siitä, että mailla oli perinteisiä omia varoja koskevan yhteisön säännöstön soveltamiseksi tarvittavat hallinnolliset valmiudet. Näissä uusissa jäsenvaltioissa vuosina 2004 ja 2005 toimitettujen tarkastusten tulokset osoittivat lisäksi, että ne olivat yleisesti ottaen valmistautuneet liittymiseen hyvin ja että niiden käyttöön ottamat keruujärjestelmät toimivat moitteettomasti. Näihin tyydyttäviin tuloksiin ovat epäilemättä myötävaikuttaneet komission tarjoama tekninen tuki sekä sen yksiköiden tekemät seurantakäynnit. Tekniseen tukeen ja seurantaan keskittyvää ohjelmaa on vuosina 2004 ja 2005 toteutettu myös Romanian ja Bulgarian osalta, jotta niiden liittyminen voitaisiin valmistella mahdollisimman hyvin. Ohjelma vastaa vuonna 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden osalta toteutettua ohjelmaa, ja sitä jatketaan vuonna 2006. |

3. TARKASTUSJÄRJESTELMÄN ARVIOINTI |

Poikkeamat, jotka havaittiin perinteisten omien varojen tarkastusjärjestelmän toiminnassa vuosina 2003–2005, osoittavat aiemmilta tarkastelujaksoilta saatujen tulosten tapaan, että komissio hyötyy tarkastuksistaan merkittävästi. Komissio pyrkii korjaamaan tarkastuksissa havaitut poikkeamat keinoin, joista tavanomaisimmat ovat jäsenvaltioiden toimet sääntöjenvastaisten kansallisten menettelyjen korjaamiseksi, tapauksiin liittyvän kirjanpidon oikaiseminen (ennen kuin velka vanhentuu), poikkeamien perusteella tehdyt yksittäiset oikaisut, yhteisön säännösten tulkintaa selkeyttävät asiakirjat sekä yhteisön lainsäädännön yhteiset parantamistoimet (kun kyseessä ovat jatkuvat ongelmat). Näkyvimpiä seurauksia paikalla toimitetuista tarkastuksista ovat niiden taloudelliset seuraukset. Ne eivät kuitenkaan ole ainoa syy siihen, miksi tarkastuksia on tehtävä. Erityistarkastukset, joita tulojen ja menojen hyväksyjä toimittaa jäsenvaltioilta saatujen tietojen perusteella, ja niiden perusteella tehdyt analyysit saattavat auttaa parantamaan lainsäädäntöä niin, että unionin taloudelliset edut voidaan ottaa entistä paremmin huomioon. |

4. PÄÄTELMÄ |

Vuosilta 2003–2005 saadut tulokset vahvistavat sen, että komission toimittamat perinteisten omien varojen tarkastukset ovat tarpeellisia. Tarkastustoiminnan ansiosta voidaan varmistua siitä, että jäsenvaltioita kohdellaan tasavertaisesti niin tulli- ja kirjanpitolainsäädännön soveltamiseen kuin unionin taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvissä kysymyksissä Komissio aikoo jatkaa nykyisiä paikalla toimitettavia tarkastuksiaan ja kehittää tarkastusmenetelmiä (mm. tarkastuksessa käytettäviä välineitä) jatkaa jäsenvaltioiden toteuttamien perintätoimien seurannan tehostamista ja ottaa käyttöön tietotekniikkaa, jolla helpotetaan tapausten käsittelyä silloin, kun on kyse saamisista, joita ei saada perittyä ja jotka on poistettu tileistä. jatkaa unioniin liittyvien maiden seurantaa, jotta saadaan riittävä varmuus siitä, että kyseisten maiden käyttämät perinteisten omien varojen keruujärjestelmät vastaavat EU:n vaatimuksia viimeistään maiden liittyessä unioniin. | Tavanomaisia tarkastuksia on jatkettava ja jäsenvaltioiden toteuttaman perinnän valvontaa tehostettava. |

[1] Asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 18 artiklan 5 kohta.

[2] EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42–46.

[3] EYVL L 130, 31.5.2000, s. 1–9, asetus sellaisena kuin se on muutettuna 16 päivänä marraskuuta 2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 2028/2004 (EYVL L 352, 27.11.2004, s. 1).

[4] EYVL L 126, 20.5.1999, s. 1.

[5] KOM(93) 691, 4.1.1994 (ensimmäinen, vuosia 1989–1992 koskeva kertomus), KOM(97) 673, 1.12.1997 (toinen, vuosia 1993–1996 koskeva kertomus), KOM(2001) 32, 5.2.2001 (kolmas, vuosia 1997–1999 koskeva kertomus), KOM(2003) 345, 11.6.2003 (neljäs, vuosia 2000–2002 koskeva kertomus).

[6] Kertomuksessa käsitellään yhteisön toimielinten (komission ja tilintarkastustuomioistuimen) tarkastustoimintaa. Siinä ei tarkastella jäsenvaltioiden tekemiä tarkastuksia, joiden tulokset esitellään EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan nojalla laaditussa vuosikertomuksessa.

[7] Tanskassa, Alankomaissa ja Itävallassa toimitetut tarkastukset.

[8] BE, DE, GR, ES, FR, IT, PT, UK, FI, SE.

[9] BE, DK, DE, GR, ES, FR, IE, IT, PT, NL, UK, FI, SE.

[10] Kaikissa tarkastuksissa tarkastetaan varsinaisen tarkastuskohteen lisäksi aina myös erilliskirjanpito.

[11] Asia C-460/01, komissio v. Alankomaat, ja asia C-104/02, komissio v. Saksa.

[12] Asia C- 392/02, komissio v. Tanska.

[13] Asia C-546/03, komissio v. Espanja.

[14] Asia C-378/03, komissio v. Belgia.

[15] Asia C-275/04, komissio v. Belgia.

[16] Asia C-105/02, komissio v. Saksa.

[17] Asia C-377/03, komissio v. Belgia.

[18] Asia C-312/04, komissio v. Alankomaat.

[19] Asia C-275/04, komissio v. Belgia.

[20] Nämä luvut ovat kuitenkin vielä varsinkin vuoden 2005 osalta puutteellisia, koska komission tarkastuksiin perustuva saatavien perintä riippuu menettelyistä, joita jäsenvaltiot soveltavat kerätessään perintämääräysten antamiseen tarvittavia kirjanpitotietoja.

[21] Perintää seurataan myös joissakin sellaisissa tapauksissa, jotka eivät kuulu B-otokseen (ns. B-otokseen kuulumattomat tapaukset).

[22] KOM (2004) 850 lopullinen, 7.1.2005.