52006DC0843

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 10.1.2007

KOM(2006) 843 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: tavoitteena kivihiilen päästöjen lähes täydellinen eliminointi vuodesta 2020 {SEK(2006) 1722}{SEK(2006) 1723}{SEK(2007) 12}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Fossiilisten polttoaineiden rooli energiahuollossa ja kivihiilen säilyttäminen energialähdevalikoimassa 3

2. Teknologian tarjoamat mahdollisuudet kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden kestävään käyttöön 5

3. Kohti kestäviä fossiilisia polttoaineita 5

3.1. Kestävän hiiliteknologian integroitujen ratkaisujen demonstrointi 5

3.2. Talteenottovalmius kiinteänä osana kaluston uudenaikaistamista 7

4. Toimimalla nyt kestävistä fossiilisista polttoaineista tulee todellisuutta vuodesta 2020 8

4.1. Johdonmukainen EU-tason CCS-sääntelykehys 8

4.2. CCS:n hyväksyntä kansainvälisellä tasolla 9

4.3. Selkeä kehys kestävien fossiilisten polttoaineiden vaiheittaiselle käyttöönotolle 10

5. Kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian kustannukset ja hyödyt 11

5.1. CCS:n kustannukset ja tuotetun sähkön kustannukset 12

5.2. Kestävä hiiliteknologia ja sähkön hinnat 13

5.3. Kestävien fossiilisten polttoaineiden ympäristöriskit ja -hyödyt 13

5.4. Kestävien fossiilisten polttoaineiden vaikutus hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen 14

5.4.1. Kestävä hiiliteknologia maailmanlaajuisen kestävän kehityksen palveluksessa 15

5.4.2. EU kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian kilpailukykyisenä viejänä 16

6. Päätelmät 16

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: tavoitteena kivihiilen päästöjen lähes täydellinen eliminointi vuodesta 2020 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

JOHDANTO

Tämä tiedonanto on osa maaliskuussa 2006 annetun komission vihreän kirjan ”Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” seurantatoimia. Sen tarkoitus on antaa yleiskuva toimista, joiden avulla fossiiliset polttoaineet ja erityisesti kivihiili voisivat jatkossakin olla osa Euroopan ja koko maailman energiahuollon varmuutta ja monipuolistamista tavalla, joka on kestävän kehityksen strategian ja ilmastonmuutokseen liittyvien poliittisten tavoitteiden mukaista. Tässä tiedonannossa on otettu huomioon vuonna 2006 tehty työ ja lausunnot, joita on saatu toisen eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman (ECCPII), kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän korkean tason ryhmän (HLG), tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman valmistelun sekä fossiilisia polttoaineita käyttäviä päästöttömiä voimalaitoksia käsittelevän teknologiayhteisön (ZEP TP) piirissä. Siinä tuodaan esille myös Euroopan fossiilisten polttoaineiden foorumissa esitettyjä kantoja sekä edellä mainitusta vihreästä kirjasta saatua palautetta.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Tätä tiedonantoa varten tehtiin vaikutusten arviointi, jonka tulokset on esitetty tiedonantoon oheistetussa tiivistelmässä[1]. Nämä tulokset on otettu huomioon komission tässä tiedonannossa esittämissä kannoissa.

1. Fossiilisten polttoaineiden rooli energiahuollossa ja kivihiilen säilyttäminen energialähdevalikoimassa

Fossiiliset polttoaineet ovat tärkeä osa energialähdevalikoimaa Euroopan unionissa ja monilla muilla talousalueilla. Erityisen tärkeitä ne ovat sähköntuotannossa: yli 50 prosenttia EU:n sähköstä on nykyisin peräisin fossiilisista polttoaineista (lähinnä kivihiilestä ja maakaasusta). Maailmanlaajuisesti energian kokonaistuotannon odotetaan enenevässä määrin perustuvan fossiilisiin polttoaineisiin ainakin vuoteen 2050 asti[2]. Tämä koskee erityisesti keskeisiä geotaloudellisia alueita.

Fossiilisia polttoaineita (kivihiiltä tai maakaasua) voitaisiin käyttää myös laajamittaisessa sähkön ja vedyn yhteistuotannossa, mikä avaisi realistisen ja taloudellisesti elinkelpoisen tien kohti vetytaloutta.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö aiheuttaa kuitenkin hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat nykyisin ilmaston lämpenemisen keskeisin syy. Jos halutaan, että fossiiliset polttoaineet säilyttävät tärkeän roolinsa energialähdevalikoimassa, on löydettävä ratkaisuja, joilla niiden aiheuttamat vaikutukset voidaan rajoittaa tasolle, joka vastaa kestävän kehityksen mukaisia ilmastotavoitteita.

Tämä koskee erityisesti kivihiiltä, joka on perinteisesti ollut keskeinen fossiilinen polttoaine sähköntuotannossa (noin 30 prosenttia EU:n sähköstä) ja joka on näistä polttoaineista selvästi hiilipitoisin[3].

Lisäksi suurin osa energiankulutuksen tulevasta kasvusta useissa suurissa nousevan talouden maissa katettaneen kivihiilellä. Kaksi kolmasosaa kivihiilen käytön maailmanlaajuisesta kasvusta tulee tapahtumaan Kiinassa ja Intiassa. Jo nykyisin otetaan joka viikko yksi uusi hiilivoimala käyttöön jossakin maailmalla.

Kivihiili on nykyisin yksi keskeisistä EU:n energiahuollon osatekijöistä ja pysyy sellaisena. Se on fossiilinen polttoaine, jonka varannot maapallolla ovat ylivoimaisesti suurimmat ja laajimmalle jakaantuneet. Ruskohiiltä on arvioitu riittävän vielä 130 vuodeksi ja antrasiittiä 200 vuodeksi. Vaikka erilaisin strategioin pyritään lisäämään energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä, kivihiilen pitäisi tulevina vuosikymmeninä säilyä tärkeänä vaihtoehtona olennaisten sähkötarpeiden tyydyttämiseen siltä osin kuin uusiutuvat energialähteet eivät tähän riitä[4].

Kivihiili voi kuitenkin jatkossa olla tärkeä energiahuollon ja talouden turvaaja EU:ssa ja koko maailmassa ainoastaan, jos teknologian keinoin pystytään olennaisesti vähentämään sen polttamisesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Jos tällaista teknologiaa kehitetään tarpeeksi riittävässä mittakaavassa, jotta kivihiiltä voidaan käyttää kestävällä tavalla ja sen kaupallinen käyttöönotto on taloudellisesti elinkelpoista, se voi tarjota ratkaisuja myös muita fossiilisia polttoaineita käyttäviin palamisprosesseihin esimerkiksi maakaasua käyttävässä sähköntuotannossa.

On syytä korostaa kivihiilen käyttöön liittyvien haasteiden globaalia luonnetta ja kiireellisyyttä. On odotettavissa, että kivihiilellä toimitetaan jatkossakin noin neljännes maailmanlaajuisesta primäärienergian tarpeesta. Maailmanlaajuinen primäärienergian kulutus kasvaa 60 prosenttia seuraavien 20 vuoden kuluessa, ja samoin on kivihiilen käytön laita. Nykyteknologialla tämä merkitsisi 20 prosentin lisäystä maailmanlaajuisiin CO2-päästöihin vuoteen 2025 mennessä. Kaksi kolmannesta näistä lisäpäästöistä aiheutuisi kehittyvissä maissa. EU:n on tämän vuoksi kehitettävä teknologisia ratkaisuja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ei vain siksi, että kivihiili pysyisi osana eurooppalaista energialähdevalikoimaa, vaan myös sen varmistamiseksi, että kivihiilen käytön maailmanlaajuinen lisääminen olisi mahdollista ilman peruuttamatonta vahinkoa maapallon ilmastolle. Tehtävän kiireellisyys johtuu siitä tosiseikasta, että vaikka uutta teknologiaa kehitettäisiin hartiavoimin, se ei välttämättä ole valmista kaupalliseen käyttöön maailmanlaajuisesti ennen vuotta 2020. Siksi on elintärkeää, että EU alkaa jo tänään täytäntöönpanna politiikkaa, joka lujittaa ja vakiinnuttaa sen johtavan aseman ilmastonmuutoksen torjunnassa tulevina vuosikymmeninä.

2. Teknologian tarjoamat mahdollisuudet kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden kestävään käyttöön

Vaikka tässä tiedonannossa keskitytäänkin lähinnä kivihiilen kestävän käytön mahdollisuuksiin, on selvää, että monien ratkaisuehdotusten (erityisesti hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin) olisi sovelluttava ja niitä olisi mahdollisuuksien mukaan sovellettava muihinkin fossiilisiin polttoaineisiin, erityisesti maakaasuun.

On kehitetty ”puhtaita hiiliteknologioita”, joita käytetään jo laajalti sähköntuotannossa. Ne ovat merkittävästi vähentäneet hiilivoimaloiden SO2-, NOx-, pienhiukkas- ja pölypäästöjä ja sitä kautta vähentäneet huomattavasti paikallista saastumista ja happosateita.

Puhtaiden hiiliteknologioiden avulla on myös tasaisesti pystytty lisäämään energiatehokkuutta muunnettaessa kivihiiltä sähköksi, joskin suurikokoisten hiilivoimaloiden energiatehokkuudessa on vielä paljon parantamisen varaa. Tämä edellyttää näiden teknologioiden jatkokehitystä[5].

Tällaiset saavutukset ovat merkittäviä virstanpylväitä edistyttäessä kohti uusia teknologisia ratkaisuja eli ”kestäviä hiiliteknologioita”, joissa talteenotetaan ja varastoidaan hiilidioksidia hiilipohjaisessa sähköntuotannossa (ns. CCS-teknologia). Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ovat joillakin teollisuuden aloilla jo vakiintuneita käytäntöjä; teknologia on pitkälle kehitettyä ja testattua, mutta sitä on mukautettava suuren mittakaavan sähköntuotantoon yhtenäisellä tavalla. CCS-teknologian kaupallinen elinkelpoistaminen hiilivoimalaitoksissa tulee raivaamaan tietä sen käytölle myös muissa fossiilisia polttoaineita ja erityisesti maakaasua käyttävissä palamisprosesseissa. Tämä mahdollistaa siirtymisen ”kestäviin fossiilisiin polttoaineisiin” sähköntuotannossa.

3. Kohti kestäviä fossiilisia polttoaineita

3.1. Kestävän hiiliteknologian integroitujen ratkaisujen demonstrointi

Puhdasta hiiliteknologiaa ja CCS-teknologiaa koskeva varhaisempi ja meneillään oleva tutkimus ja kehitys on tuottanut positiivisia tuloksia. Nyt on aika keskittyä integroitujen teknologisten ratkaisujen kehittämiseen ja teolliseen demonstrointiin. Ratkaisuissa puhdas hiiliteknologia yhdistyy optimaalisella tavalla CCS-teknologiaan, minkä avulla kivihiilestä voidaan tuottaa sähköä lähes päästöittä.

Komission tekemistä analyyseistä[6] käy ilmi, että tehokkuuden parantaminen pelkästään puhtaalla hiiliteknologialla tai pelkästään CCS-teknologialla ei riitä varmistamaan pitkällä aikavälillä hiilidioksidipäästöjen lähes täydellistä eliminointia hyväksyttävin kustannuksin ja siten, että samalla säilytettäisiin energian huoltovarmuuden edellyttämä energialähdevalikoiman monipuolisuus. On myös selvää – erityisesti kivihiiltä käyttävän sähköntuotannon osalta – että CCS-teknologioita ei voida kuvitella ilman erittäin korkeaa hiilikonversiota, jotta voitaisiin välttää CCS:n käyttöön liittyvä energiahäviö.

Jos ponnisteluja jatketaan ja markkinaolosuhteet heijastavat selkeitä ja kunnianhimoisia hiilidioksidirajoitteita, Euroopalla on reaaliset mahdollisuudet tehdä kestävästä hiiliteknologiasta kaupallisesti elinkelpoista seuraavien 10–15 vuoden aikana. Tämä edellyttää kuitenkin teollisuudelta rohkeita investointeja useisiin demonstraatiolaitoksiin EU:ssa ja sen ulkopuolella sekä melko pitkän aikavälin poliittisia aloitteita, jotka käytännössä alkaisivat nyt ja kestäisivät mahdollisesti vuoteen 2020 tai pitempäänkin. Vaikka demonstrointihankkeita on jo käynnistetty, t&k-toimia tarvitaan jatkossakin koko demonstrointivaiheen ajan. Tämä olisi nähtävä jatkumona, jossa demonstrointi ja uusi t&k-toiminta kulkevat käsi kädessä.

Teollisuudelta saatiin tällä alueella vuonna 2006 erittäin positiivinen signaali ZEP TP -teknologiayhteisön kautta. Kivihiiltä käyttävässä sähköntuotannossa mukana olevat keskeiset energiayhtiöt julkistivat suunnitelmansa rakentaa 10–12 suurta demonstraatiolaitosta, joissa testataan eri tapoja integroida CCS-teknologia hiili- ja maakaasupohjaiseen sähköntuotantoon. Näiden laitosten on toimittava vähintään viisi vuotta ennen kuin testattuja ratkaisuja voidaan pitää täysin demonstroituina ja valmiina päästöttömiin voimalaitoksiin tehtäviä tavanomaisia investointeja varten vuonna 2020 ja sen jälkeen.

Komission toimet: Komissio lisää tuntuvasti t&k-rahoitusta energia-alalla, ja kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian demonstroinnista tulee yksi vuosien 2007–2013 painopistealueista. Komissio kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan samanlaista sitoutumista t&k-toimintaan ja demonstrointiin tällä alalla. Komissio pyrkii myös varmistamaan, että sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla toteutettavat toimet täydentävät teollisuuden ponnisteluja ZEP TP:n puitteissa. Ns. Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta tulee sopiva väline tällaisen t&k- ja demonstrointitoiminnan yleiseen koordinointiin ja EU:n ja kansallisen tason synergioiden maksimointiin. |

ZEP TP -teknologiayhteisöstä ja sen rohkeasta aloitteesta huolimatta kestävien fossiilisten polttoaineiden kaupallisen elinkelpoisuuden onnistunut ja ajoissa tapahtuva demonstrointi saattaa edellyttää rakennetta, jolla näitä teollisen mittakaavan teknologiademonstraatioita koordinoidaan ja tuetaan riittävästi . Sen lisäarvo olisi ennen muuta siinä, että tehokkaan koordinoinnin ja tietämyksen jakamisen kautta voitaisiin välttää päällekkäinen työ ja yhdenmukaistaa painopistealueita sekä EU:ssa (EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla) suoritettavien toimien kesken että Euroopan ja kolmansien maiden välillä.

Tällaisella välineellä pitäisi tukea aktiivisesti demonstraatiohankkeiden lisäksi myös kansainvälisen yhteistyön edistämistä, vaihto-ohjelmien määrittelyä ja yhteyksiä muihin aiheisiin liittyviin EU:n aloitteisiin (kuten muihin teknologiayhteisöihin). Sen turvin voitaisiin myös laatia ja toteuttaa edullinen yleinen tiedotuskampanja.

Monentyyppiset järjestelyt voisivat tulla kyseeseen: nykyisen teknologiayhteisön laajentaminen, erityisten komission välineiden perustaminen (esim. yhteinen teknologia-aloite tai yhteisyritys) tai erityiset rahoitusvälineet, joissa pankkiala olisi mukana (mahdollisesti Euroopan investointipankin (EIP) ja/tai Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kautta).

Komission toimet: Komissio selvittää (esim. vuonna 2007 tehtävän perusteellisen vaikutusten arvioinnin avulla) mahdollisia toimia, jotka auttaisivat demonstroimaan kestävää fossiilisten polttoaineiden teknologiaa ja erityisesti kestävää hiiliteknologiaa. Tämän perusteella komissio määrittelee sopivimman tavan tukea kestäviin fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän, enintään 12 suuren mittakaavan demonstraation suunnittelua, rakentamista ja toimintaa vuoteen 2015 mennessä. |

3.2. Talteenottovalmius kiinteänä osana kaluston uudenaikaistamista

EU:ssa toimivien hiilivoimaloiden kaluston uudenaikaistaminen on yksi ensiaskelista kohti kestäviä fossiilisia polttoaineita Euroopassa. Yli kolmannes nykyisestä hiilivoimalakapasiteetista EU:ssa tullee teknisen käyttöikänsä päähän tulevina 10–15 vuotena[7].

Jos korvattavissa ja uusissa voimaloissa käytetään parasta saatavilla olevaa ja energiatehokkainta konversiotekniikkaa, investoinneilla voidaan saavuttaa jo lähtökohtaisesti noin 20 prosentin hiilidioksidipäästöjen vähennys vuoteen 2020 mennessä. Euroopan sähköntuotannon viimeaikainen kehitys osoittaa, että kivihiilen hiilikonversion parantamiseen perustuvaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä pidetään taloudellisempana vaihtoehtona kuin maakaasuun siirtymistä, kun otetaan huomioon maakaasun ja kivihiilen nykyinen hintasuhde ja hiilidioksidirajoitukset. Kivihiili ei kuitenkaan tarjoa pitkän aikavälin kaupallisesti elinkelpoisia näkymiä, minkä vuoksi sähköntarjoajat saattavat olla haluttomia ottamaan hiiliteknologiaa huomioon korvatessaan ikääntyviä hiilivoimaloita; niiden päätöksillä saattaisi siten olla vaikutuksia EU:n energiahuollon varmuuteen.

Vuoden 2020 jälkeisen voimaloiden CCS-varustelun odotetaan aiheuttavan lisäkustannuksia, mistä seuraa kouriintuntuva vaara: se, että tulevien 10-15 vuoden kuluessa tapahtuvan hiilivoimakapasiteetin korvaamisen yhteydessä tehdään huonosti harkittuja investointipäätöksiä, jolloin uusi CCS-teknologia jää sivuun. On ehdottomasti vältettävä tilanne, jossa suuri osa ennen vuotta 2020 rakennettavasta uudesta kapasiteetista rakennetaan siten, että CCS-komponenttien riittävän laajamittainen käyttöönotto vuoden 2020 jälkeen on joko poissuljettu tai liian epävarmaa.

Komission toimet: Komissio aikoo arvioida äskettäin tehtyjen ja uusien suunniteltujen investointien pohjalta, käytetäänkö EU:ssa parhaillaan ja tulevaisuudessa rakennettavissa uusissa fossiilisia polttoaineita käyttävissä voimaloissa tehokkuuden kannalta parasta saatavilla olevaa teknologiaa. Komissio arvioi lisäksi, voidaanko uusiin hiili- ja kaasuvoimaloihin lisätä myöhemmin CCS-teknologiaa, jos sitä ei asenneta jo lähtökohtaisesti (”talteenottovalmius”). Jos näin ei ole, komissio harkitsee oikeudellisesti sitovia välineitä mahdollisimman pian tehtyään niistä asianmukaisen vaikutusten arvioinnin. |

4. Toimimalla nyt kestävistä fossiilisista polttoaineista tulee todellisuutta vuodesta 2020

Joustava ja lopullinen siirtyminen kestävään hiiliteknologiaan ja yleisemminkin kestävään fossiilisten polttoaineiden teknologiaan ei riipu pelkästään CCS-teknologian jatkokehityksestä ja kaupallisesta demonstroinnista. Vaaditaan myös sellainen taloudellinen ja sääntelyllinen ympäristö, jossa palkitaan vähäpäästöistä hiiliteknologiaa ja tarjotaan riittävästi motivaatiota investointipäätöksille, joissa suositaan CCS-teknologiaa muun teknologian kustannuksella. Kaasun ja kivihiilen hintasuhde ja hiilidioksidin päästölupien hinnat ovat tulevaisuudessa ratkaisevia tekijöitä päätettäessä uudessa sähköntuotannossa investoinneista kivihiileen, maakaasuun ja uusiutuviin energialähteisiin. Näiden keskeisten markkinatekijöiden perusteella sähköntuottajat optimoivat tuotantovalikoimansa pyrkien yhdistämään riskien minimoinnin ja investointien tuoton maksimoinnin.

Tulevaisuuden päästökauppajärjestelmässä tämä siirtyminen riippuu pitkälti vallitsevasta hiilidioksidin päästölupien hallinnoinnista ja hinnoista, mikä puolestaan riippuu yleisestä sääntely-ympäristöstä EU:ssa ja muualla maailmassa.

4.1. Johdonmukainen EU-tason CCS-sääntelykehys

Euroopassa riittää varastointikapasiteettia sähköntuotannossa talteenotetulle hiilidioksidille sadoiksi vuosiksi[8]. EU:n on luotava CCS:lle sääntelyllinen ja poliittinen kehys, jotta:

- voidaan varmistaa CCS-toimien ympäristömyötäisyys, turvallisuus ja luotettavuus

- nykyisestä lainsäädännöstä voidaan raivata tarpeettomat esteet CCS-toimille

- voidaan tarjota kunnollisia kannustimia suhteessa hiilidioksidipäästöjen vähentämisen hyötyihin.

Hiilidioksidin varastoinnin sääntelykehyksen on perustuttava hiilidioksidivuotojen kokonaisvaltaiseen riskiarviointiin. Tähän sisältyvät paikanvalintavaatimukset vuotoriskin minimoimiseksi, varastoinnin varmentamisen edellyttämät valvonta- ja raportointijärjestelyt ja riittävät toimenpidevalmiudet vuototapauksissa. Tarvittava teknologia edellyttää t&k-toimia ja demonstrointitukea. Komissio on jo käynnistänyt selvityksen, jossa arvioidaan perusteellisesti CCS:n potentiaalisia riskejä ja yksilöidään suojatoimia CCS:n käytön turvallisuuden varmistamiseksi. Tämä prosessi tulee olemaan avoin ja läpinäkyvä. Lisäksi komissio laatii ja toteuttaa tiedotusstrategian, jotta asia ei jäisi vieraaksi suurelle yleisölle.

Komission toimet: Vuoden 2007 kuluessa komissio arvioi CCS:n potentiaaliset riskit ja laatii vaatimukset CCS-toimien lupamenettelyjä sekä havaittujen riskien ja vaikutusten riittävää hallintaa varten. Kun toimiva hallintakehys on saatu valmiiksi, voidaan tehdä tarvittavat muutokset ympäristön nykyiseen sääntelykehykseen EU:n tasolla, jotta CCS-teknologian tieltä voidaan raivata tarpeettomat esteet. Komissio pohtii myös, muuttaako se olemassa olevia välineitä (kuten ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annettua direktiiviä) vai ehdottaako se erillistä sääntelykehystä. Se arvioi, miltä osin sääntelykehys toimisi parhaiten EU:n tasolla ja kansallisella tasolla. Alkuvuodesta 2007 komissio aikoo järjestää Internetissä julkisen kuulemisen eri CCS-vaihtoehdoista varmistaakseen sen, että Euroopan kansalaiset voivat kunnolla osallistua ympäristötavoitteiden arviointiin sekä hiilidioksidin talteenoton, kuljetuksen ja geologisen varastoinnin turvallisuuden arviointiin. EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistuksen yhteydessä komissio aikoo ottaa esille CCS-toimien tunnustamisen järjestelmän piirissä. Komission vuoden 2007 työohjelmaan sisältyy ehdotus päästökauppajärjestelmän muuttamiseksi; se koskee vuodesta 2013 alkavaa jaksoa ja siinä pyritään saavuttamaan tarvittava sääntelyn vakaus. Tarkoitus on, että tosiasialliset hiilidioksidipäästövähennykset huomioon ottaen luodaan tasavertaiset edellytykset eri CCS-vaihtoehdoille ja investoinneille CCC-teknologiaan koko EU:ssa. Komissio aikoo pohtia myös väliaikaisia vaihtoehtoja voidakseen ottaa huomioon ajalla 2008–2012 tehdyt CCS-toimet. |

4.2. CCS:n hyväksyntä kansainvälisellä tasolla

Euroopan johtava asema ilmastonmuutoksen torjunnassa antaa EU:lle mahdollisuuden ottaa muita maita mukaan kansainvälisiin ilmastonmuutosneuvotteluihin vuoden 2012 jälkeen. Tämän pitäisi auttaa luomaan vakaa pitkän aikavälin kansainvälinen sopimus tulevaisuuden päästövähennystavoitteista ja siten tukemaan vähäpäästöisten energiaratkaisujen käyttöönottoa myös muualla maailmassa. Hiilidioksidin geologinen varastointi on tunnustettava osaksi laajaa toimenpidekokonaisuutta, joka tarvitaan tällaisen sopimuksen toteuttamiseksi. On tunnustettava myös CCS:n käyttö joustomekanismien, kuten puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) yhteydessä, ympäristönsuojelusta kuitenkaan tinkimättä.

Komission toimet: EU jatkaa ponnisteluja saavuttaakseen maailmanlaajuisen sopimuksen maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisesta ja vähentämisestä. Tällä pyritään rajaamaan maapallon keskilämpötilan nouseminen enintään 2 Celsius-asteeseen teollista aikakautta edeltäviin lämpötiloihin verrattuna. Komissio tukee ympäristönsuojelua vaarantamattomien CCS-toimien tunnustamista osana laajaa energiapakettia, joka tarvitaan tällaisen sopimuksen toteuttamiseksi. |

Kansainvälisellä tasolla saattaa esiintyä tarpeettomia esteitä CCS:lle, koska tietyt kansainväliset sopimukset on laadittu ilman että CCS:ää olisi otettu huomioon. Samalla kun selvitetään CCS:ään liittyvien riskien hallintaa, on neuvoteltava ja hyväksyttävä muutoksia näihin sopimuksiin. Näin on äskettäin muutettu vuonna 1996 tehtyä ns. Lontoon pöytäkirjaa, joka on osa yleissopimusta jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi. Muutoksella sallitaan ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin geologinen varastointi merenpohjan alle.

Komission toimet: Samalla kun komissio avustaa CCS-riskinhallintakehyksen kehittämistä, se tukee tarvittavia muutoksia kansainvälisiin yleissopimuksiin (esim. Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta tehty yleissopimus eli ns. OSPAR-yleissopimus). |

4.3. Selkeä kehys kestävien fossiilisten polttoaineiden vaiheittaiselle käyttöönotolle

Kun puhtaan hiiliteknologian ja voimaloiden tehokkuus paranee, menestykselliset suuren mittakaavan CCS-demonstroinnit ja toimiva sääntely-ympäristö voivat tehdä puhtaasta hiiliteknologiasta ensisijaisen liiketoimintamallin hiilipohjaisessa sähköntuotannossa vuoden 2020 jälkeen. Kun puhtaan hiiliteknologian kaupallinen elinkelpoisuus on demonstroitu, on luotavat otolliset puitteet sille, että vuoden 2020 jälkeen rakennettavissa uusissa hiilivoimaloissa käytetään CCS-teknologiaa; edellisellä kaudella rakennetut talteenottovalmiit voimalat olisi sen jälkeen varustettava pikaisesti uudella teknologialla. EU:n tulevan päästökauppajärjestelmän olisi tarjottava ensisijaisina kannustimina hiilidioksidin päästölupien vakaita ja tuntuvia hintoja. Pohdittavaksi jää, kuinka ankarasti (eli missä määrin jos ollenkaan) samaa lähestymistapaa olisi sovellettava sähköntuotantoon muista fossiilisista polttoaineista ja erityisesti maakaasusta. Vaikka kilpailutilanne on säilytettävä tasavertaisena, hiilidioksidipäästöjen vähentämispakko koskee selvästi enemmän kivihiiltä.

Kannustimia voidaan perustella sillä, että niillä perinteinen hiilipohjainen sähköntuotanto asetetaan epäsuotuisampaan asemaan ja samalla edistetään puhtaan hiiliteknologian yleistymistä ja käyttöä. Vaikka toimenpiteitä on kaavailtu vasta vuonna 2020 alkavalle ajanjaksolle, ne on hyväksyttävä riittävän ajoissa, jotta investoijille voitaisiin lähettää selkeitä signaaleja ja hyödyllistä tietoa päätöksentekoa varten. Näiden toimien olisi oltava yhteensopivia niiden ennakoivien toimien kanssa, joita jo toteutetaan uusiutuvien energialähteiden osalta. Ennen toimien hyväksymistä niille olisi tehtävä vaikutusten arviointi.

Tällaisia kannustimia voitaisiin tarjota eri tavoin, kuten:

- luomalla suotuisammat edellytykset pitkän aikavälin investointipäätöksille varmistamalla päästökauppajärjestelmän suhteellinen jatkuvuus ja helpottamalla kaupallista rahoitusta ja riskinjakovälineitä (esimerkiksi EIP:n kautta)

- kehittämällä EU:n hiilidioksidivarastointipaikkoja (maalla ja merellä) ja yhteiskäyttöisiä putkia tai hiilidioksidi-infrastruktuurin kehittämishankkeita jäsenvaltioiden tasolla

- hyväksymällä oikeudellisesti sitovia toimia suurimpien sallittujen kWh-kohtaisten hiilidioksidipäästöjen sääntelemiseksi vuoden 2020 jälkeen ja/tai kaiken korkeapäästöisen (ts. ei-CCS) sähköntuotannon vaiheittaiseksi alasajamiseksi (esimerkiksi vuoteen 2050 mennessä).

Komission toimet: Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tarvitaan selkeä ja ennakoitava pitkän aikavälin kehys, jonka avulla voidaan helpottaa joustavaa ja pikaista siirtymistä CCS-pohjaiseen sähköntuotantoon kivihiilestä. Tämä on tarpeen, jotta sähköyritykset voisivat ryhtyä vaadittaviin investointeihin ja tutkimustyöhön varmoina siitä, että niiden kilpailijat tekevät samoin. Tällä hetkellä saatavien tietojen perusteella komissio uskoo, että vuoteen 2020 mennessä kaikki uudet hiilivoimalat rakennetaan CCS-teknologiaa käyttäen. Nykyisten voimaloiden pitäisi sitten vähitellen seurata perässä. Jotta komissio pystyisi tekemään päätöksen sekä mahdollisten CCS-velvoitteiden ajoituksesta että niiden sopivimmasta muodosta ja luonteesta, se tekee vuonna 2007 analyysin, johon sisältyy laaja julkinen kuuleminen. Analyysin pohjalta komissio arvioi, mikä on optimaalinen jälkiasennusaikataulu fossiilisia polttoaineita käyttäville voimaloille sen jälkeen, kun puhtaan hiiliteknologian kaupallinen elinkelpoisuus on demonstroitu. |

5. Kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian kustannukset ja hyödyt

Taloudellisesti elinkelpoiset kestävät fossiilisten polttoaineiden teknologiat voivat auttaa saavuttamaan merkittäviä hiilidioksidipäästöjen vähennyksiä hyväksyttävin kustannuksin. Erityisen tärkeässä asemassa on kestävä hiiliteknologia, koska sen avulla voidaan dramaattisesti vähentää hiilidioksidipäästöjä samalla kun varmistetaan kustannustehokas energiahuolto, varsinkin jos öljyn ja maakaasun hinnat pysyvät korkeina. Siirtyminen perinteisestä hiiliteknologiasta kestävään hiiliteknologiaan aiheuttaa luonnollisesti kustannuksia, mutta sillä voi olla korvaamaton vaikutus ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen.

Vaatimus varustaa tavanomaiset uudet voimalaitokset talteenottovalmiudella vuoteen 2020 ulottuvan ajanjakson aikana ei välttämättä aiheuta lisäkustannuksia; ennen muuta se edellyttää, että uusissa investoinneissa valitaan oikea teknologia ja että tulevan CCS-toiminnan tarpeet otetaan huomioon uuden voimalan sijaintia, tilasuunnittelua ja kokoonpanoa koskevissa päätöksissä.

Toisaalta kestävien fossiilisten polttoaineiden teollisen mittakaavan demonstrointi edellyttää mittavia rahoitusresursseja Euroopassa lyhyellä aikavälillä. Nykyteknologian hinnoilla kahtatoista CCS-varusteltua hiili- tai kaasuvoimalaa varten, kukin teholtaan 300 MWe, voidaan tarvita ainakin 5 miljardia euroa ja mahdollisesti enemmänkin[9]. Myös CCS:n jälkiasennukset vuoden 2020 jälkeen merkitsevät huomattavia lisäkustannuksia, joita on tällä hetkellä vaikea arvioida tarkasti ja jotka riippuvat siitä, millä tasolla teknologia on vuonna 2020. Samoin asiaan vaikuttaa, kuinka tutkimus ja kehitys sekä demonstrointi edistyvät ja kuinka teollisuus sitoutuu tavoitteisiin ennen ajankohdan koittamista. On arvioitu, että hiilivoimaloiden CCS-jälkiasennus maksaa yhteensä noin 600 000 – 700 000 euroa 1:tä MW:a kohti (talteenottovalmiit laitokset, jotka on rakennettu tästä päivästä vuoteen 2020 nykyisin saatavilla olevaa teknologiaa käyttäen). Vanhempien eli nykyisin jo toimivien voimaloiden jälkiasennuskustannukset (vuoden 2020 jälkeen) ovat todennäköisesti korkeammat.

5.1. CCS:n kustannukset ja tuotetun sähkön kustannukset

Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointikustannuksiksi nykyteknologiaa käyttäen on arvioitu enintään 70 euroa hiilidioksiditonnia kohti[10], mikä tekee tämän teknologian laajamittaisen käytön tällä hetkellä kohtuuttoman kalliiksi.

Tulevina vuosina näköpiirissä on kuitenkin merkittäviä teknologisia uutuuksia. Uusien laitosten tehokkuuden odotetaan lisääntyvän ja hiilidioksidin talteenottokustannusten alenevan lähitulevaisuudessa. Samalla CCS:n oheishyödyt (kuten hiilidioksidin käyttö öljyntuotannon tehostamisessa) alentavat edelleen tiettyjen CCS-toimien nettokustannuksia sähköntuotannossa.

Saatavilla olevissa keskipitkän ja pitkän aikavälin malleissa ja selvityksissä arvioidaan siten CCS:n kustannuksiksi vuoteen 2020 mennessä noin 20–30 euroa hiilidioksiditonnia kohti. Tämä tarkoittaa sitä, että CCS-varustetun sähköntuotannon kustannukset vuoteen 2020 mennessä tai hieman sen jälkeen ovat vain 10 prosenttia nykytasoa korkeampia tai jopa samalla tasolla[11].

On myös syytä vertailla arvioitua kustannusten nousua kestävään hiiliteknologiaan siirtymisen alkuvaiheessa eräiden nykyisin saatavilla olevien uusiutuvien energialähteiden tuotantokustannusten kanssa. Kummatkin ovat vähintään samaa suuruusluokkaa[12], ja ne ovat kumpikin elinkelpoisia ja ympäristön kannalta hyödyllisiä vaihtoehtoja. Kun kestävää hiiliteknologiaa on kaupallisesti saatavilla, se voi tarjota taloudellisesti mielekkään lisämahdollisuuden maille, jotka haluavat vähentää hiilidioksidipäästöjä sähköntuotannostaan.

5.2. Kestävä hiiliteknologia ja sähkön hinnat

On tärkeää huomata, että vaikka CCS lisääkin jonkin verran sähkön tuotantokustannuksia, on epätodennäköistä, että korotukset siirtyisivät ainakaan täysimääräisinä sähkön kuluttajahintoihin. Kestävän hiiliteknologian odotetaan jatkavan sähkön peruskuorman tarjontaa. Ei ole todennäköistä, että siitä näin ollen tulisi se marginaalinen sähköntuotannon lähde, jonka perusteella sähköntarjontahinnat yleensä määräytyvät: tämä rooli jäisi edelleenkin kalliimmille huippukuormalähteille.

5.3. Kestävien fossiilisten polttoaineiden ympäristöriskit ja -hyödyt

Fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamisen ja CCS:n käyttöönoton mahdolliset ympäristöhaitat liittyvät lähinnä hiilidioksidin vuotamiseen varastosta. Vuodon vaikutukset voivat olla sekä paikallisia (paikallinen biosfääri) että maailmanlaajuisia (ilmasto). Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) aiheesta antamassa raportissa todetaan kuitenkin – tähänastisen kokemuksen perusteella – että varastoidun hiilidioksidin osuus hyvin valituissa ja hoidetuissa varastoissa on erittäin todennäköisesti yli 99 prosenttia 100 vuoden aikana[13]. Varastopaikan valinta ja varaston hoitaminen ovat siten keskeisessä asemassa riskien minimoimisen kannalta. Komissio aikoo suotuisan sääntely-ympäristön vaikutusten arvioinnin yhteydessä yksilöidä kaikki mahdolliset riskit ja esittää tarvittavia suojatoimia.

Fossiilisten polttoaineiden käytön jatkaminen sähköntuotannossa yhdessä kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian käyttöönoton kanssa voi johtaa fossiilisten polttoaineiden tuotannon maailmanlaajuiseen lisääntymiseen. Erityisesti tämä koskee kivihiilen louhintaa. Tämä voi aiheuttaa haasteita paikallisympäristöille. Fossiilisten polttoaineiden kuten kivihiilen tuotannossa ja käytössä on kehitetty riittävästi hyviä käytäntöjä sen varmistamiseksi, että niihin liittyviä luontaisia riskejä voidaan hallita riittävän hyvin. Osaltaan tämä tapahtuu näiden käytäntöjen edelleen kehittämisellä ja levittämisellä.

Myönteistä on, että kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian ja erityisesti CCS:n odotetaan tuottavan huomattavan myönteisiä tuloksia. Tärkeintä on luonnollisesti se, että ne voivat käytännössä eliminoida jopa 90 prosenttia fossiilisia polttoaineita käyttävien voimaloiden hiilidioksidipäästöistä. Tämä voisi mahdollistaa EU-27-maiden kokonaishiilidioksidipäästöjen vähenemisen 25–30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2000 tasoon verrattuna.

Lisäksi kivihiilen polttamiseen perinteisesti yhdistettyjen suurimpien saastuttajien yhdistetyt päästöt, joita pidetään päätekijöinä happamoitumiselle, rehevöitymiselle ja alailmakehän otsonille, vähenevät todennäköisesti huomattavasti kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian käyttöönoton myötä. Vaikka vaikutukset ovat teknologiakohtaisia, komission tekemät analyysit osoittavat että jotkin kaavailluista teknologioista voisivat huomattavasti vähentää NOx- ja SO2-päästöjä (80 ja 95 prosenttia verrattuna perinteisiin hiilipölykattiloihin). Kaiken kaikkiaan tämä tuottaisi merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä paremman ympäristön ja kansanterveyden muodossa (mikä alentaisi myös terveydenhuoltokustannuksia)[14].

5.4. Kestävien fossiilisten polttoaineiden vaikutus hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen

Kestävät fossiiliset polttoaineet voivat hyödyttää monin tavoin työtä, jota EU tekee Lissabonin ja Johannesburgin agendojen yhteydessä. Niiden rooli kestävän kehityksen strategiassa riippuu kuitenkin Euroopan määrätietoisesta kansainvälisen tason toiminnasta tarvittavan teknologian johtavana kehittäjänä. Vuoteen 2030 mennessä pelkästään kivihiileen perustuvan maailman vuotuisen sähköntuotannon odotetaan kasvavan 7,8 TWh[15]. Yli kaksi kolmasosaa (70 %) tästä kasvusta tulee tapahtumaan Intiassa ja Kiinassa ja 10 % muissa OECD:n ulkopuolisissa maissa. EU:n kestävien fossiilisten polttoaineiden strategian kansainvälinen ulottuvuus tulee siten olemaan keskeisessä asemassa fossiilisten polttoaineiden käytön kestävyydessä koko maailmassa sekä niiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä, joita tämä saattaa poikia EU:n liikeyrityksille.

Komission toimet: Komissio on jo tehnyt pohjatyötä tiiviille yhteistyölle Kiinan kanssa: vuonna 2005 perustettiin EU:n ja Kiinan välinen kumppanuus ilmastonmuutosasioissa ja vuonna 2006 allekirjoitettiin yhteisymmärryspöytäkirja, joissa etusijalla on CCS:n demonstrointi. Yhteistyö on kolmivaiheista: ensimmäisessä vaiheessa tehdään selvitystyö, sen jälkeen määritellään ja suunnitellaan konkreettinen demonstrointihanke, joka viimeisessä vaiheessa rakennetaan ja otetaan käyttöön. Hankkeen ensimmäisen vaiheen pitäisi valmistua vuoteen 2008 mennessä, ja demonstraatiohankkeen toteutusvuodeksi kaavailtiin alun perin vuotta 2020. Komissio pyrkii jouduttamaan Euroopan yhteistyötä Kiinan kanssa CCS:n demonstroinnissa (varhaistamalla huomattavasti demonstraatiovaiheen aloitusajankohtaa vuodesta 2020). Samalla se hakee mahdollisuuksia laajentaa demonstrointihankkeita koskevaa yhteistyötä muihin keskeisiin nousevan talouden maihin (kuten Intiaan ja Etelä-Afrikkaan) ja auttaa omalta osaltaan luomaan kyseisiin maihin suotuisaa poliittista ja sääntelyllistä ympäristöä. Komissio selvittelee vaihtoehtoja näiden hankkeiden yhteisrahoitukseen sekä demonstrointihankkeiden tiiviiseen koordinointiin EU:ssa ja kolmansissa maissa. Samalla komissio pyrkii löytämään ja hyödyntämään synergioita muissa kivihiiltä käyttävissä maissa (kuten Yhdysvalloissa, Japanissa ja Australiassa) tehtävän työn kanssa. |

5.4.1. Kestävä hiiliteknologia maailmanlaajuisen kestävän kehityksen palveluksessa

Kolmansien maiden ottaminen ajoissa mukaan puhtaan hiiliteknologian ja erityisesti CCS:n kehittämiseen ja käyttöönottoon on olennaisen tärkeää maapallon talouden kestävälle kehitykselle ja ilmastonmuutoksen torjunnalle tilanteessa, jossa maailmanlaajuinen hiiliresurssien käyttö kasvaa koko ajan. Siksi on välttämätöntä tiivistää päästötöntä sähköntuotantoa koskevaa yhteistyötä keskeisten kolmansien maiden kanssa ja erityisesti fossiilisten polttoaineiden suurten viejien ja nousevan talouden maiden kanssa.

Seuraavat hankkeet ovat esimerkkejä konkreettisista toimista yhteistyön lujittamiseksi asiasta kiinnostuneiden kolmansien maiden kanssa:

- energiatehokkuuden parantaminen hiiliketjussa

- mahdollisten paikkojen löytäminen ja testaaminen hiilidioksidivarastointia varten (mukaan luettuina öljy- ja kaasukenttien tarjoamat mahdollisuudet)

- yhteistyö kestävän hiiliteknologian kehittämisessä ja demonstrointilaitosten suunnittelussa ja rakentamisessa

- suotuisan sääntely-ympäristön luominen hiilidioksidipäästörajoituksille ja CCS:n käyttöönotto käyttäen eurooppalaisesta mallista saatuja kokemuksia.

Tärkeimpiin kolmansiin maihin voitaisiin myös perustaa energiateknologiakeskuksia, joiden toiminta perustuisi parhaillaan jo toteutettavaan tiiviiseen energia-alan yhteistyöhön esimerkiksi Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC), OPECin, Kiinan ja Intian kanssa. Tällaiset keskukset voisivat helpottaa hankkeiden alkuunpanoa ja toteuttamista mainituilla alueilla. Lisäksi niillä voitaisiin myöhemmin edistää kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian yleistymistä kolmansissa maissa.

5.4.2. EU kestävän fossiilisten polttoaineiden teknologian kilpailukykyisenä viejänä

Eurooppalaiset yritykset tähtäävät nykyisin johtavaan asemaan maailmanmarkkinoilla kehittyneen teknisen välineistön kehittämisessä ja toimittamisessa kivihiilen louhintaan ja kivihiiltä käyttävään sähköntuotantoon. Ne pyrkivät säilyttämään kilpailuetunsa maailmanmarkkinoilla kehittämällä ja demonstroimalla kestävää fossiilisten polttoaineiden teknologiaa sekä investoimalla siihen entistä enemmän. Tätä kautta ne myötävaikuttavat kasvuun ja työllisyyteen Euroopassa.

Kestävä kivihiilen louhinta ja kivihiiltä käyttävä sähköntuotanto kehittyvissä ja nousevan talouden maissa luo mahdollisuuksia toimittaa uusia laitteistoja kyseisiin maihin. Kansainvälinen kilpailu näillä markkinoilla tulee kuitenkin olemaan rajua. Siksi on erittäin tärkeää, että eurooppalaiset yritykset tarttuvat ajoissa tilaisuuteen kehittää kestävää fossiilisten polttoaineiden teknologiaa EU:ssa ja sen ulkopuolella. Tämä varmistaisi EU:n johtoaseman säilymisen kehittyneen ympäristöteknologian alalla.

6. Päätelmät

Komissio tunnustaa fossiilisten polttoaineiden tärkeyden ja erityisesti kivihiilen merkityksen energiahuollon turvaamisessa. Samalla se korostaa sitä, että erityisesti kivihiilen tulevan käytön on oltava kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastonmuutospolitiikan mukaista.

Kestävän hiiliteknologian menestyminen ja erityisesti CCS-teknologian kaupallistuminen tarjoaa tilaisuuksia uuden teknologian hyödyntämiseen myös muiden fossiilisten polttoaineiden kanssa. Ennen kaikkea tämä koskee sähköntuotantoa maakaasun avulla.

Komissio on valmis tekemään oman osansa kestävien fossiilisten polttoaineiden edistämisessä luomalla suotuisat edellytykset tarvittaville teknologisille ratkaisuille ja tukemalla niiden toteuttamista. Komissio aikoo ryhtyä konkreettisiin toimiin tehdäkseen kestävistä fossiilisista polttoaineista todellisuutta sekä Euroopassa että muualla maailmassa mahdollisimman pikaisesti.

[1] Komission valmisteluasiakirja SEK(2006) 1723 (jäljempänä ’IAES’).

[2] IEA:n arvio sen World Demand Forecast 2006 -ennusteessa.

[3] Hiilipohjainen sähköntuotanto EU–27-maissa tuotti noin 950 miljoonan tonnin CO2-päästöt vuonna 2005, mikä on 24 prosenttia EU:n kaikista CO2-päästöistä. Maailmanlaajuisesti hiilipohjainen sähköntuotanto aiheuttaa vuosittain noin 8 miljardin tonnin CO2-päästöt. Lisätietoja on IAES-asiakirjassa.

[4] Tämä on muun muassa HLG-ryhmän ensimmäisen raportin suositusten mukaista (http://ec.europa.eu/enterprise/environnement/hlg.doc_06/first_report_02_06_06.pdf). Ks. myös tämän tiedonannon rinnalla annettava EU:n strateginen energiakatsaus [KOM(2007) 1].

[5] Vanhimmissa EU:ssa toimivissa yksiköissä tehokkuus voi olla 30 prosentin luokkaa, kun taas uusimmissa hiilivoimaloissa tehokkuus voi yltää 43 prosenttiin (ruskohiilivoimalat) ja 46 prosenttiin (antrasiittiä käyttävät voimalat). Tekniseksi ylärajaksi on arvioitu yli 60 prosenttia.

[6] Lisätietoja on IAES-asiakirjassa.

[7] Jopa 70 GW EU:n hiilivoimalakapasiteetista (kokonaiskapasiteetti 187 GW) on korvattava vuoteen 2020 mennessä.

[8] Lisätietoja on IAES-asiakirjassa.

[9] Lisätietoja on IAES-asiakirjassa.

[10] Lisätietoja on IAES-asiakirjassa.

[11] Eräissä parhaillaan meneillään olevissa tutkimushankkeissa pyritään tuottamaan sähköä CCS-varustelluista hiilivoimaloista vuoteen 2020 mennessä 10 prosenttia korkeammilla kustannuksilla verrattuna nykyiseen teknologiaan, jossa ei käytetä CCS:ää. PRIMES-malliin perustuvat simulaatiot, joita komissio tehnyt yhteistyössä Ateenassa toimivan kansallisen teknillisen korkeakoulun kanssa, osoittavat että sähkön kustannukset vuonna 2030 voivat olla niinkin alhaiset kuin 6,1 senttiä/kWh. Lisätietoja on IAES-asiakirjassa.

[12] Kun sähköä tuotetaan kivihiilestä nykyistä CCS-teknologiaa käyttäen, kustannukset ovat 7,5–8,5 senttiä/kWh. Tätä voidaan verrata tuulella tuotetun sähkön kustannuksiin, joista Euroopan tuulienergiajärjestö (EWEA) on raportoinut alhaisen tuulennopeuden tuulivoimalaitosten osalta (6–8 senttiä/kWh). Teknologian kehittyminen kestävän hiiliteknologian täyteen kaupallistamiseen mennessä (2020–2030) alentanee kustannuksia huomattavasti (noin 6 senttiin/kWh) eli tasolle joka vastaa tuulivoiman keskimääräisiä kustannuksia (noin 5–6 senttiä/kWh).

[13] Lisätietoja on IAES-asiakirjassa. Ks. myös IPCC Special Report on Carbon Capture and Storage, UN 2006.

[14] Joidenkin kestävien hiiliteknologioiden (kuten CCS-varusteltujen IGCC-voimaloiden) kokonaishyödyt voivat olla neljäsosasta jopa kolmeen neljäsosaan CCS:n kustannuksista. Ne voisivat jopa ylittää CCS:n kustannukset keskisessä Euroopassa tai vastaavissa maissa. Lisätietoja on IAES-asiakirjassa.

[15] IEA:n vuoden 2006 World Energy Outlookissa esitetty ”Reference Scenario”.