52006DC0686

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 15.11.2006

KOM(2006) 686 lopullinen

VALKOINEN KIRJA

SIJOITUSRAHASTOJEN SISÄMARKKINALAINSÄÄDÄNNÖN KEHITTÄMINEN {SEC(2006)1451}{SEC(2006)1452}

(komission esittämä)

VALKOINEN KIRJA

SIJOITUSRAHASTOJEN SISÄMARKKINALAINSÄÄDÄNNÖN KEHITTÄMINEN

Johdanto

Sijoitusrahastot tarjoavat yksityissijoittajille ammattimaisesti hoidettujen ja monipuolisten sijoitusten saatavuuden kohtuuhintaan. Eurooppalaiset sijoittajat tarvitsevat pätevää ja säänneltyä omaisuudenhoitoliiketoimintaa, kun ikääntyvä väestö uskoo yhä enenevässä määrin pitkän aikavälin rahoitustarpeitaan tällaisen liiketoiminnan huostaan. Omaisuudenhoitoliiketoiminta kasvaa tästä syystä jo valtavaa vauhtia niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti. Institutionaalisten sijoittajien, rahastot mukaan luettuina, osuus kotitalouksien sijoituksista kasvaa kaikissa G-10-maissa. Sijoitusrahastojen osuus eurooppalaisten kotitalouksien rahoitusomaisuudesta on 12,6 prosenttia[1]. EU:n sijoitusrahastojen hoidettavina olevat varat ovat 12 viime vuoden aikana viisinkertaistuneet. Vuoteen 2010 saakka vuotuisen kasvuvauhdin odotetaan olevan 10 prosenttia, mikä kasvattaa rahastojen hoidettavana olevien varojen määrän yli kahdeksaan biljoonaan euroon. EU:n sijoitusrahastolainsäädännön kulmakivi on vuonna 1985 annettu yhteissijoitusyrityksiä koskeva direktiivi. Yhteissijoitusyritysdirektiivi[2] on ollut keskeinen tekijä vahvan eurooppalaisen sijoitusrahastoalan kasvussa. Markkinat toimivat yhä enemmän yleiseurooppalaiselta pohjalta. Yhteissijoitusyritysten sijoitustuotekohtainen EU:n kattava toimilupa (”product passport”) on laajassa käytössä. Rajatylittävän rahastomyynnin osuus oli noin 66 prosenttia alalla tehtyjen sijoitusten nettomäärästä vuonna 2005.

EU:n politiikan laatijoiden haasteena on varmistaa, että kyseisen sääntelykehyksen tehokkuus säilyy markkinadynamiikan ja sijoittajien tarpeiden muuttuessa. Euroopan rahoitusmarkkinoiden perusteellinen rakennemuutos asettaa uusia vaatimuksia yhteissijoitusyritysten sääntelykehykselle. Tässä valkoisessa kirjassa esitetään Euroopan komission näkökantoja siihen, kuinka Euroopan lainsäädäntökehystä voitaisiin yksinkertaistaa siten, että samalla sijoittajille tarjotaan houkuttelevia ja turvallisia sijoitusratkaisuja.

Laatikko: Sijoitusrahastot, yhteissijoitusyritykset ja muut kuin yhteissijoitusyritykset

Sijoitusrahastot ovat nimenomaan sijoitustoimintaa varten muodostettuja sijoitusvälineitä, jotka on perustettu ainoastaan keräämään sijoittajilta varoja ja sijoittamaan nämä varat monipuoliseen, erilaisista omaisuuseristä muodostuvaan pooliin. Sijoittajat ostavat arvopapereita, jotka rahasto laskee liikkeelle kohde-etuutena olevia omaisuuseriä vastaan, ja näiden arvopapereiden arvo vaihtelee kohde-etuutena olevien omaisuuserien arvon mukana. Tällä tavoin piensijoittajat voivat ostaa osuuksia ammattimaisesti hoidetuista ja monipuolisista rahoitus- tai muista varoista muodostuvista monipuolisista salkuista. Yleiskustannukset jaetaan sijoittajien kesken, jolloin kunkin sijoittajan maksettaviksi tulevat keskimääräiset kustannukset alenevat. Sijoittajat voivat halutessaan myydä osuutensa takaisin (avoimet rahastot), tai heidän varansa on sidottu rahastoon sovitun ajanjakson ajaksi (suljetut rahastot).

Yhteissijoitusyritykset (Undertakings for Collective Investment in Transferable Securities, UCITS) ovat sijoitusrahastoja, jotka on perustettu ja joille on annettu toimilupa direktiivin 85/611/ETY mukaisesti. Direktiivissä asetetaan rahaston organisaatiota, johtamista ja valvontaa koskevat yleiset vaatimukset. Siinä säädetään rahaston riskien hajauttamisesta, likviditeetistä ja vipuvaikutuksen käytöstä. Yhteissijoitusyritysdirektiivissä määritellään niiden varojen luettelo, joihin rahastot voivat sijoittaa. Toimiluvan saatuaan yhteissijoitusrahastot voivat markkinoida palvelujaan koko EU:ssa edellyttäen, että ne ilmoittavat siitä jäsenvaltiolle, jossa aikovat myydä osuuksiaan.

” Muut kuin yhteissijoitusyritykset ” on ilmaisu, joka kattaa kaikki rahastot, joita ei ole yhdenmukaistettu riippumatta siitä, sovelletaanko niihin kansallista sääntelyä vai ei. Ryhmään kuuluu laaja kirjo sijoitustyylejä ja -tuotteita, jotka vaihtelevat yksityisille sijoittajille suunnatuista tuotteista, kuten avoimista kiinteistörahastoista tuotteisiin, joiden volatiliteetti on suurempi, kuten raaka-ainerahastoihin ja osakepääomarahastoihin.

[pic]

Nykyisen kehyksen tehostaminen

Yhteissijoitusyritysdirektiivi ei enää riitä tukemaan Euroopan sijoitusrahastoalaa sen rakennemuutoksessa, jossa rahastot valmistautuvat vastaamaan uusiin kilpailuhaasteisiin ja eurooppalaisten sijoittajien muuttuviin tarpeisiin. Direktiivin ydinosat eivät toimi tehokkaasti. Direktiivissä säädetyistä vapauksista maksetaan noudattamiskustannuksina tarpeettoman korkea hinta. Direktiivi ei salli sellaisten rahastonhoitajien, joilla on rahastoja tai toimintoja useissa jäsenvaltioissa, järjestää tai uudelleen organisoida liiketoimintojaan riittävän joustavasti. Tällaiset tehottomuudet ja rajoitukset heijastuvat korkeampina kustannuksina ja alhaisempina tuottoina rahastosijoittajille. Riippumattomien tutkimusten mukaan eurooppalaisten rahastojen toimintakustannusten laskeminen Yhdysvaltojen kustannustasolle nostaisi nimellisiä sijoitustuottoja kolme prosenttia[3]. Tässä valkoisessa kirjassa suunnitelluilla toimenpiteillä on mahdollisesti paljonkin merkitystä niille miljoonille kotitalouksille, jotka ovat sijoittaneet rahastoihin. Jotta nämä hyödyt ulottuisivat loppusijoittajiin saakka, tarvitaan tehokasta kilpailua rahastojen koko arvoketjussa.

Vastaaminen laajempiin haasteisiin

EU:n nykyisen lainsäädäntökehyksen on vastattava seuraavanlaisiin uusiin haasteisiin sekä soveltamisalan että lähestymistavan osalta:

1. Yhteissijoitusyrityssektorin ja markkinatodellisuuden välinen kuilu levenee Monet yksityissijoittajille suunnatuista rahastoista eivät pysty noudattamaan direktiivissä säädettyjä tarkkoja sijoitussääntöjä. Ne eivät tämän vuoksi tarjoa osuuksiaan yli rajojen vaan ainoastaan kansallisilla markkinoilla. Direktiiviä on jo kerran muutettu siten, että siihen sisällytettiin laajempi kirjo erilaisia sijoituspolitiikkoja. Komissio selvittelee parhaillaan, onko sijoituspolitiikkojen nykyistäkin laajempi kirjo direktiivin säännösten mukainen. Jatkuvan innovoinnin vuoksi tähän asiaan on kuitenkin jatkuvasti palattava. Tässä valkoisessa kirjassa esitetään sekä yhdenmukaistetuissa että yhdenmukaistamattomissa rahastoissa noudatettavien sijoitussääntöjen ja tällaisten rahastojen tuotto- tai arvonkehityksen järjestelmällistä uudelleentarkastelua.

2. Sijoitusrahastot ovat yksityisille suunnattujen eläkesäästövaihtoehtojen eturivin tarjoajia Sijoitusrahastot tarjoavat vakiintuneen välineen pääoman kerryttämiseen koko työelämän ajan. Haasteena onkin muuttaa nämä säästöt ennustettavaksi ja turvalliseksi tuloksi eläkkeelle jääville sijoittajille. Kilpajuoksu tällaisten tuotteiden kehittelemiseksi on käynnissä.

3. Kilpailu muunlaisten rahoitustuotteiden kanssa Monien markkinoilla toimivien mukaan on kalliimpaa ja rajoitetumpaa hoitaa yhteissijoitusrahastoa kuin myydä muunlaisia sijoitustuotteita, kuten sijoitussidonnaisia henkivakuutuksia tai erityisvelkakirjoja ja sijoitustodistuksia. Sääntelyn ja tuotteiden piirteissä on eroja, joiden vuoksi niiden keskinäinen vertailu on mahdotonta. Komissio ei usko, että asia voidaan ratkaista laajentamalla yhteissijoitusyrityksiin sovellettavaa sääntelyä koskemaan kaikkia pitkän aikavälin säästöinstrumentteja. Komission mielestä on tarpeen sitoutua jatkuvaan sääntelyyn sen varmistamiseksi, että kaikkiin sijoitustuotteisiin sovelletaan selkeitä sääntöjä ja sijoittajia suojellaan liiallisilta maksuilta ja väärinkäytöksiltä. Komissio julkaisee tätä koskevan markkinatutkimuksen tulokset vuoden 2007 puolivälissä.

4. Maailmanlaajuinen kilpailuhaaste Yhteissijoitusyrityksille myönnettävä toimilupa on koko maailmassa tunnustettu tae järkevästä tuoterakenteesta ja tehokkaasta sääntelystä. Euroopan innovatiivinen ja järkevästi säännelty sijoitusrahastoala viekin jo osaamistaan muille alueille. Kilpailua on kuitenkin alkanut syntyä muilta lainkäyttöalueilta. Tarvitaan jatkuvia ponnisteluja, jotta alalla pysyttäisiin edelläkävijänä.

Nykyisen sääntelyn vahvistaminen

Tässä valkoisessa kirjassa esitetään nykyisen sääntelykehyksen asteittaista kehittämistä. Siinä ehdotetaan kehyksen nykyaikaistamista ja täydentämistä useilla erityis- ja kohdealoilla – erityisesti poistamalla menettelyjä ja kustannuksia, jotka eivät konkreettisesti paranna sijoittajansuojaa. Tässä valkoisessa kirjassa tunnustetaan, ettei nykyisen direktiivin soveltamisalan ja muodon asianmukaisuudesta olla täysin varmoja. Toisaalta siinä vedetään johtopäätös, jonka mukaan direktiivin perusteelliselle tarkistamiselle ei tässä vaiheessa ole riittävästi perusteita. Sen sijaan esitetään, että direktiivin soveltamisalan ja sääntelyn lähestymistavan muuttamistarpeita tarkastellaan jäsennellysti sijoitusrahastojen markkinaympäristön kehittyessä.

Tässä valkoisessa kirjassa esitetään seuraavia toimia:

5. Vahvistetaan sisämarkkinavapauksia ja siten mahdollistetaan, että sijoitusrahastoala voi palvella tehokkaammin sijoittajia Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

6. Varmistetaan, että sijoittajien on mahdollista tehdä informoituja sijoituspäätöksiä ja luottaa päteviin välittäjiin ja näiden tarjoamaan puolueettomaan asiantuntija-apuun.

7. Arvioidaan, olisiko luotava yhtenäismarkkinakehys, jolla mahdollistettaisiin tietyntyyppisten yhteissijoitusyrityksiin kuulumattomien yritysten osuuksien rajatylittävä myynti yksityissijoittajille, ja kuinka se tehokkaimmin toteutettaisiin.

8. Käynnistetään sellaisen ns. suunnattuja anteja koskevan eurooppalaisen järjestelyn valmistelut, jolla helpotettaisiin yhdenmukaistamattomien sijoitusrahastojen ja rahoitusvälineiden myyntiä institutionaalisille ja ammattimaisille sijoittajille muissa jäsenvaltioissa.

Tämä valkoinen kirja on laadittu kaksi vuotta kestäneiden laajojen kuulemisten sekä kuluttajien, sijoitusrahastoalan toimijoiden ja politiikan laatijoiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Se rakentuu heinäkuussa 2005 julkaistuun komission vihreään kirjaan[4] saadulle palautteelle, erityisesti tätä tarkoitusta varten perustettujen sijoitusrahastoalan asiantuntijaryhmien kolmelle raportille ja sidosryhmiltä saadulle palautteelle[5] sekä joukolle ad hoc -aloitteita, mukaan luettuina kaksi yksinkertaistettua tarjousesitettä käsittelevää työpajaa. Siinä vastataan myös suoraan Euroopan parlamentin esille ottamiin merkittäviin kysymyksiin. Valkoisessa kirjassa esitetyistä työvaiheista on tehty myös tinkimätön vaikutusten arviointi.

1. EUROOPAN SIJOITUSRAHASTOALAN TEHOSTAMINEN

Heinäkuussa 2005 julkaistussa komission vihreässä kirjassa yksilöitiin seuraavat nykyisen lainsäädäntökehyksen puutteet:

- Sijoitustuotekohtaisen toimiluvan (”product passport”) pullonkaulat ja vajavaisuudet: Rajatylittävän markkinoinnin menettelyt ovat aikaavieviä ja kalliita ja niitä valvotaan liikaa.

- Sijoittajille suunnatun tiedotuksen riittämättömyys: Yksinkertaistettu esite ei auta sijoittajia eikä heidän neuvonantajiaan tekemään järkeviä sijoituspäätöksiä.

- Pienten ja tehottomien sijoitusrahastojen määrän moninkertaistuminen: Direktiivissä ei säädetä mekanismeista, jotka helpottaisivat sijoitusrahastojen sulauttamista tai yhdistettyä rahastonhoitoa. Euroopan sijoitusrahastomarkkinoilla toimii valtavasti pieniä ja suhteellisen kalliita rahastoja, mikä nostaa kustannuksia.

- Esteet toiminnalliselle ja maantieteelliselle erikoistumiselle: Direktiivi edellyttää kaikkien arvoketjussa olevien toimintojen keskittämistä yhteen jäsenvaltioon, koska toimilupa voidaan myöntää vain koko rahastolle. Tällaiset lainsäädännölliset rajoitukset estävät sijoitusrahastoalaa hyödyntämästä kokonaisuudessaan yhtenäismarkkinoiden tarjoamia sijoittautumis- ja erikoistumismahdollisuuksia.

Komission yksiköt ovat tarkastelleet näitä tarjontapuolen tehottomuustekijöitä ja arvioineet niiden poistamiseksi kaavailtujen vaihtoehtojen myönteiset ja kielteiset vaikutukset. Vaikutusten arvioinnin perusteella voidaan olettaa, että useilla osa-alueilla toimista saadaan hyötyjä, jotka ovat suuremmat kuin kyseisten toimien kustannukset tai riskit. Vaikutustenarvioinnin mukaan useiden toimien tueksi ei juuri ole näyttöä. Tässä jaksossa esitellään kysymykset, joiden osalta komissio tekee pikaisesti nykyisen direktiivin muuttamista koskevat ehdotukset. Jotkin näistä vapauksista ovat täydentäviä. Ne antavat rahastonhoitajille ja hallinnoijille useita vaihtoehtoja, joiden avulla yhtenäismarkkinoiden tehokkuushyödyt voidaan saavuttaa eri liiketoimintamallien avulla.

1.1. Rajatylittävän markkinoinnin hallinnollisten esteiden poistaminen

Yhteissijoitusyritysdirektiivi edellyttää, että voidakseen markkinoida rahastoa toisessa jäsenvaltiossa rahastonhoitajan on toimitettava asiaan kuuluvalle paikallisviranomaiselle laaja asiakirja-aineisto ja odotettava kaksi kuukautta, kun kyseinen viranomainen todentaa, noudattaako rahasto paikallisia mainontasääntöjä. Kahden kuukauden määräaikaa ei aina noudateta. Tunnetaan tapauksia, joissa ilmoitusmenettelyn saattaminen päätökseen on kestänyt 8–9 kuukautta. Nykyisestä ilmoitusjärjestelmästä ei ole havaittavissa olevaa hyötyä. Se vain aiheuttaa markkinaosapuolille kustannuksia ja haittaa selvästi uusien tuotteiden leviämistä yhtenäismarkkinoille.

Pahimpien hallinnollisen kitkan aiheuttajien poistamiseksi on tehty jo laajoja ponnisteluja, jotka kulminoituivat Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR)[6] kesäkuussa 2006 antamiin suuntaviivoihin. Nämä hyödylliset parannukset eivät kuitenkaan riitä poistamaan hallinnollisia ja menettelytapoihin liittyviä esteitä, jotka johtuvat direktiivin vanhentuneista säännöksistä.

Komissio tekee ehdotukset direktiivin 44–47 artiklan muuttamiseksi. Tarkoituksena on supistaa nykyisiä hallintomenettelyjä, joita on noudatettava, jotta sijoitusrahastoa voidaan markkinoida toisessa jäsenvaltiossa. Tällaisia menettelyjä ovat erityisesti se, että vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset todentavat ennakkoon rahastoa koskevan asiakirja-aineiston, sekä nykyinen enintään kahden kuukauden odotusaika. Asiakirja-aineiston ja muu vaihto suoritetaan vastedes sääntelyviranomaisten välillä. Käyttöön otetaan myös valvontayhteistyömekanismit, joilla varmistetaan esille tulevien ongelmien nopea ratkaisu. Vastaanottavan valtion valvontaviranomaisten olisi keskityttävä paikallisten markkinointi- ja mainontasääntöjen noudattamisen valvonnassa välittäjiin, jotka ovat näistä asioista välittömässä vastuussa kyseisellä lainkäyttöalueella, eikä kumppanimaan rahastonhoitajiin. |

1.2. Sijoitusrahastojen rajatylittävien sulautumisten helpottaminen

Yhteissijoitusyritysmarkkinoilla on paljon ihannekokoa pienempiä sijoitusrahastoja: yhteissijoitusyrityksistä noin 54 prosentilla on hoidettavanaan alle 50 miljoonan euron suuruiset varat. Tästä on seurauksena, että suuret mittakaavaedut jäävät hyödyntämättä ja sijoittajalle aiheutuu tarpeettoman korkeat kustannukset. Tutkimuksissa on arvioitu, että kustannuksia voitaisiin alentaa 5–6 miljardia euroa vuodessa.

Tilannetta helpottavan EU:n lainsäädäntökehyksen puuttuessa sijoitusrahastojen sulautuminen on monimutkaista, aikaavievää ja kallista – silloin kun se on edes mahdollista. Sijoitusrahastojen rajatylittäviin sulautumisiin kohdistuu erityisiä esteitä, jotka johtuvat eroista kansallisissa oikeudellisissa ja valvontaan liittyvissä järjestelyissä. Vuonna 2005 vain 3,5 prosenttia sulautumisista oli rajatylittäviä. Sijoitusrahastojen rajatylittävistä sulautumisista ei pitäisi aiheutua kielteisiä veroseuraamuksia sijoittajille. Monissa jäsenvaltioissa sovelletaan jo verojärjestelyjä, joilla varmistetaan, että kotimaisten sijoitusrahastojen sulautuminen tapahtuu verotuksen kannalta tehokkaasti. On olennaista varmistaa, että tällaiset edut laajennetaan koskemaan myös sulautumisia, joissa osapuolena on toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut sijoitusrahasto.

Komissio ehdottaa, että yhteissijoitusyritysdirektiiviin lisätään säännökset, joilla luodaan asianmukaiset oikeudelliset ja sääntelylliset edellytykset sijoitusrahastojen sulautumiselle. Säännöksillä varmistetaan, että sijoitusrahastojen sulautumisissa otetaan kokonaisuudessaan huomioon rahastoihin sijoittaneiden tarpeet. Erityisesti on tarpeen varmistaa riittävien ennakkotietojen antaminen sulautumisista ja osuudenhaltijoiden maksuton lunastusoikeus. Yhteissijoitusyritysten rajatylittävien sulautumisten verotuksen[7] osalta komissio pitää parempana sääntelyn kehittämistä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeustapausten pohjalta. Tämä lähestymistapa vaikuttaa lupaavammalta kuin se, että tehdään verotuksen yhdenmukaistamista koskevia ehdotuksia, joiden hyväksyminen edellyttää 27 jäsenvaltion yksimielistä tukea. Komissio laatii Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeustapausten pohjalta tiedonannon selventääkseen, että kansalliset verotuksellisesti neutraalit järjestelyt on ulotettava koskemaan myös sulautumisia, joissa on osapuolena toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut sijoitusrahasto. |

1.3. Varojen yhdistäminen (”asset pooling”) [8]

Varojen yhdistäminen mahdollistaa eri rahastojen keräämien varojen hoitamisen samanaikaisesti siten, että säilytetään paikalliset rahastot eri kohdemarkkinoilla. Rahastonhoitajien ammattitaidosta saatavat hyödyt ja rahastonhoidosta aiheutuvat kustannukset voidaan jakaa laajemmille varoille. Tällaiset tekniikat soveltuvat sijoitusrahastoille mutta ovat mahdollinen malli myös eläkerahastoille. Varojen yhdistäminen on yhä laajemmassa käytössä joissakin jäsenvaltioissa. Rajatylittävälle varojen yhdistämiselle on kuitenkin olemassa merkittäviä esteitä.

Teknisesti ja oikeudellisesti suoraviivainen varojen yhdistämisen lähestymistapa tunnetaan ns. varsinaisena yhdistämisenä (”entity pooling”). Yhteissijoitusyritysdirektiivissä säädetyt hajauttamisvaatimukset sulkevat tämän lähestymistavan nykyisin pois. Tietyille varsinaisille yhdistetyille rakenteille (kuten hallinnointi-markkinointirahastoille eli master feeders -rahastoille) on kuitenkin olemassa vahva tuki, ja niistä on saatu laajalti kokemusta. Toinen lähestymistapa, varojen ns. virtuaalinen yhdistäminen, ei edellytä varojen oikeudellista siirtämistä vastaanottavalle rahastolle. Se kuitenkin asettaa raskaita vaatimuksia rahastojen hallinnoinnille ja back office -toiminnoille. Jotkin sääntelyviranomaiset suhtautuvat varauksella tähän suhteellisen uuteen ja vielä testaamattomaan toimintatapaan, erityisesti avoimuuden ja sopimusten noudattamisen valvonnan mutta myös tietotekniikan toimivuuden ja riskienhallinnan valvonnan osalta.

Komissio ehdottaa hajauttamista koskevien sääntöjen ja direktiivin muiden säännösten muuttamista, jotta varsinaista yhdistämistä voidaan laajentaa. Lainsäädäntöä valmistellessaan komissio tarkastelee myös virtuaalisessa yhdistämisessä käytettävien tekniikkojen asianmukaisuutta ja tarvetta sisällyttää direktiiviin oikeusvarmuutta sekä tällaisten rakenteiden hallinnon tehokkuutta ja valvontaa koskevat säännökset. |

1.4. Rahastoyhtiöiden EU:n kattava toimilupa

Rahastoyhtiöryhmittymien on nykyisin perustettava täysin toimiva rahastoyhtiö jokaisessa maassa, jossa niillä on rahastotoimintaa, ja tällaisten rahastoyhtiöiden on noudatettava paikallisia sisältövaatimuksia, joista aiheutuu kustannuksia. Tämä nostaa kustannuksia ja estää mittakaavaetujen ja erikoistumisesta saatavien hyötyjen syntymisen. Vuonna 2001 tehdyllä muutoksella ei onnistuttu ottamaan käyttöön tehokasta rahastoyhtiöitä koskevaa EU:n kattavaa toimilupaa. On aika saattaa tämä kesken jäänyt asia päätökseen ja laajentaa kyseiset oikeudet koskemaan myös sopimusperusteisia rahastoja. Komissio luottaa siihen, että rahastojen hallinnointi- ja hoitovastuun eriyttämisen esiin nostamat valvontakysymykset saadaan ratkaistua. Rahastoyhtiöpalveluille myönnettävien toimilupien laajuutta on harkittava huolellisesti, ja on varmistettava, että tällaisilla toimiluvilla ei monimutkaisteta sijoitusrahastoketjun verotustehokasta rakennetta. Rahastoyhtiölle myönnettävän EU:n kattavan toimiluvan ei pitäisi poistaa rahaston kotimaassa toteutettavalta valvonnalta sen kaikkia substanssitoimia. Tämä kaventaisi säilytysyhteisön mahdollisuuksia seurata rahaston toimintaa. Tällainen seuranta on yksi sijoittajansuojan peruspilari yhteissijoitusyritysdirektiivissä.

Komissio ehdottaa direktiivin muuttamista siten, että sallitaan toimiluvan saaneiden rahastoyhtiöiden hoitaa yhtiömuotoisia ja sopimusperusteisia rahastoja muissa jäsenvaltioissa. Valmisteluvaiheessa on huolellisesti testattava ja validoitava niiden palvelujen laajuus, joille EU:n kattava toimilupa voidaan myöntää. |

1.5. Valvontayhteistyön vahvistaminen

Edellä esitetyt muutokset sijoitusrahastojen yhtenäismarkkinakehykseen avaavat mahdollisuuksia rajatylittäville toiminnoille, alustoille ja rakenteille, jotka voivat olla oikeudellisesti tai teknisesti nykyistä monimutkaisempia. Sääntöjen noudattamisen valvonnasta vastaavat eri viranomaiset voivat olla vastuussa eri toimista uudistetun rakenteen arvoketjussa. Rajatylittävien rakenteiden ja toimintojen tehokasta valvontaa on helpotettava asianomaisten kansallisten viranomaisten täysimittaisella ja oikea-aikaisella yhteistyöllä. Esimerkiksi ilmoitusmenettelyjen toivotun virtaviivaistamisen yhteydessä annetaan säännökset, joilla velvoitetaan rahaston kotivaltion viranomaiset vastaamaan kumppanimaan kyselyihin tehokkaasti ja ripeästi. Muut muutokset – kuten rahastoyhtiön EU:n kattavaa toimilupaa, varojen yhdistämisrakenteita ja sulautumisia koskevat muutokset – edellyttävät eri valvontaviranomaisten vastuiden selkeää määrittelyä sekä valvontaviranomaisten keskinäisten velvollisuuksien selkeyttämistä. Tämä lisää luottamusta rajatylittävien rakenteiden asianmukaisuuteen. Komissio uskoo, että yhteissijoitusyritysten valvonnan alalla saadaan aikaan tehokas yhteistyö, koska siihen on päästy muillakin arkaluontoisilla aloilla (kuten markkinoiden väärinkäytön alalla) arvopaperilainsäädännön noudattamisen valvonnassa. Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) sijoitusten hoitoa käsittelevä asiantuntijaryhmä on jo tehokas verkosto, jossa voidaan löytää käytännöllisiä ratkaisuja yhteisiin valvontahaasteisiin.

Komissio tekee ehdotukset toimivaltaisiin viranomaisiin ja valvontayhteistyöhön liittyvien yhteissijoitusyritysdirektiivin säännösten vahvistamiseksi. Muutosten tekemisessä perustaksi otetaan tuoreen arvopaperilainsäädännön (esim. rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi[9] ja tarjousesitedirektiivi) asiaa koskevat säännökset. Noudattamisen valvonnasta vastaavien viranomaisten edellytetään antavan oikea-aikaista apua ja puuttuvan tarvittaessa tilanteeseen, jos ongelmat syntyvät niiden lainkäyttöalueella. Niiden on saatava vertailukelpoiset toimivaltuudet rahastonhoitajien sääntöjenvastaisen toiminnan seurantaan ja siitä rankaisemiseen.

1.6. Tehostaminen, joka ei edellytä direktiivin muuttamista

- Tiukat määräajat lupa-asioissa sijoittautumismaassa: Yhteissijoitusyritysten toimiluvan saanti voi kestää jopa kuusi viikkoa. Tämä on yhteissijoitusyrityksille aiheutuva merkittävä haitta verrattuna muihin sijoitustuotteisiin ja yksittäisiin arvopapereihin. Komissio kehottaakin kansallisia viranomaisia kiirehtimään rahastojen lupapäätöksiä. Tähän ei kuitenkaan ei tarvita EU:n lainsäädäntöä. Järjestelmien olisi voitava antaa kilpailla keskenään. Niillä kansallisilla viranomaisilla, jotka haluavat sijoitusrahastoalan menestyvän, on selvät kannustimet panna täytäntöön tehokkaat ja luotettavat lupamenettelyt.

- Sanomien reititys, sijoitustoimeksiantojen käsittely ja kauppojen selvitys : Sijoitustoimeksiantojen käsittely ei ole pysynyt markkinoiden kasvun ja jakelujärjestelmän muutosten mukana. Sille on tyypillistä suuremmat toimintariskit ja pitemmät käsittelyajat ja niiden seurauksena korkeammat kustannukset. Tämä tehottomuus ei kuitenkaan aiheudu sääntelystä eikä julkisen sektorin toimista vaan yksityisen sektorin hitaudesta ja vaikeuksista koordinoida siirtymistä kehittyneempään teknologiaan ja tehokkaampiin liiketoimintamalleihin. Komissio kehottaa Euroopan sijoitusrahastoalaa kehittämään johdonmukaisen strategian tarvittavien parannusten käyttöönottamiseksi näiden toimintojen osalta.

- Säilytysyhteisöjen EU:n kattava toimilupa : Vapaus valita toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva säilytysyhteisö ei näytä tarjoavan mahdollisuuksia merkittäviin voittoihin. Säilytystoimintojen osuus rahastojen kokonaiskustannuksista on pieni, ja monet rahastot ovat siirtäneet nämä toiminnot lähes kokonaisuudessaan muiden hoidettaviksi. Marginaalisetkin hyödyt näyttäisivät olevan huomattavasti pienemmät kuin niistä muutoksista koituvat kustannukset, jotka direktiiviin olisi tehtävä säilyttämispalvelujen tarjoajan vastuiden ja toimintojen yhdenmukaistamiseksi. Komissio suosittelee, että jäsenvaltiot toteuttavat toimia säilytysyhteisöjen valintaan liittyvää valinnanvaraa ja joustavuutta vähentävien esteiden poistamiseksi. Erityisesti komissio kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan sen, että toisesta jäsenvaltiosta toimilupansa saaneen pankin sivukonttorit voivat toimia säilytysyhteisöinä ja että säilytysyhteisöt voivat siirtää vastuun varojen turvaamisesta toisessa jäsenvaltiossa toimivalle säilytyspalvelujen tarjoajalle. Pitkällä aikavälillä komission yksiköt jatkavat säilytyspalvelumarkkinoiden seurantaa sen arvioimiseksi, onko joustavuutta ja/tai yhdenmukaistamista tarpeen lisätä.

Näillä ja muilla aloilla komissio kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan toimintatapojaan sijoitusrahastojen lupamenettelyjen ja valvonnan alalla ja selvittämään, miltä osin ne voisivat itse parantaa toimintatapojaan ottaen huomioon parhaat käytännöt muualla EU:ssa. Vaikka sijoitusrahastoalan menestykseen tarvittavasta sysäyksestä osa saadaan EU:n tason kehityksestä, on paljon toimia, joihin yksittäiset jäsenvaltiot voivat ryhtyä sijoitusrahastojen toimintaympäristön parantamiseksi kyseisissä jäsenvaltioissa.

2. SIJOITUSRAHASTOALAN YHTENÄISMARKKINOIDEN TOIMIVUUS SIJOITTAJAN KANNALTA

Sijoitusrahastoalan kustannussäästöjen ja uusien markkinoiden avautumisen on tuotava konkreettisia parannuksia myös sijoittajalle sekä kustannusten alentumisena tai tuottojen kasvuna että sijoitustuotteiden tuotto- tai arvonkehityksen jatkuvana parantumisena. Jotta näin kävisi, sijoitusrahastoalan on toimittava kysynnän puolella kurinalaisesti ja tiiviissä kilpailussa koko yhtenäismarkkinoilla. Sijoittajat tarvitsevat ymmärrettäviä ja luotettavia tietoja, joiden perusteella he voivat valita kaikkein houkuttelevimmat riski–tuotto-yhdistelmät tarjoavia kilpailukykyisiä tuotteita. Heidän on voitava luottaa sijoitusrahastoja myyvien rahoitusneuvojien ja -välittäjien tarjoamien palvelujen laatuun ja puolueettomuuteen. Molemmilla osa-alueilla on parantamisen varaa.

2.1. Yksinkertaistetut tarjousesitteet

Yksinkertaistetun tarjousesitteen tarkoituksena oli tarjota sijoittajille ja välittäjille perustietoja tuotteiden mahdollisista riskeistä, niihin liittyvistä maksuista ja niistä odotettavissa olevista tuotoista. Mitä ilmeisimmin tässä on kuitenkin epäonnistuttu. Useimmissa tapauksissa asiakirja on liian pitkä eikä kohdeyleisö ymmärrä sitä. Yksinkertaistettu tarjousesite on toteutettu mitä moninaisimmin tavoin, ja sille on asetettu ylimääräisiä kansallisia vaatimuksia: asiaa koskevaa komission suositusta[10] ei käytännössä ole kovinkaan usein noudatettu. Tuloksena on mahtava paperisota, josta on vain vähän hyötyä sijoittajille ja huomattavia yleiskustannuksia sijoitusrahastoalalle.

Näistä puutteista huolimatta rahastoja koskeva vakioitu tiedotusesite on varsin toivottu. Tarvitaan ponnisteluja, jotta yksinkertaistetusta tarjousesitteestä saadaan alkuperäiseen tarkoitukseensa soveltuva asiakirja, joka antaa loppusijoittajan kannalta tarkoituksenmukaista, tiivistettyä ja ymmärrettävää tietoa maksuista, riskeistä ja odotettavissa olevista tuotoista. Yksinkertaistetun tarjousesitteen olisi sisällettävä samat perustiedot siitä huolimatta, missä jäsenvaltiossa yhteissijoitusyritykset sijaitsevat. On tarpeen muuttaa nykyisen direktiivin säännöksiä siten, että niissä täsmennetään yksinkertaistetun tarjousesitteen perusteluja ja perusperiaatteita ja mahdollistetaan sellaisen täytäntöönpanolainsäädännön hyväksyminen, jolla kyseisistä periaatteista tehdään yhdenmukaisella tavalla oikeudellisesti sitovia. Tätä voitaisiin pitää tavoiteltavana vertailukohtana muiden sijoitustuotteiden, kuten sijoitussidonnaisten henkivakuutusten, riskejä ja kustannuksia kuvaaville esitteille.

Yksinkertaistetun tarjousesitteen puutteet ovat liian merkittävät: niiden korjaamiseksi ei voida odottaa direktiivin muuttamista. Käytännön toimet puutteiden korjaamiseksi aloitetaan viipymättä. Viime aikoina järjestetyissä työpajoissa on selvitetty, miten yksinkertaistettua tarjousesitettä olisi parannettava. Komission tarkoituksena on, että riskejä, kustannuksia ja tuotto- tai arvonkehitystä koskevien tietojen antamiseen sovellettavat entistä tarkoituksenmukaisemmat vaatimukset kodifioidaan asiasta annetun komission suosituksen tarkistamisen yhteydessä. Tämä tehdään CESR:n ja kansallisten viranomaisten toimittaman materiaalin pohjalta. Tällä alalla tehtävän työn tulokset myös testataan sijoittajien ja välittäjien keskuudessa sen varmistamiseksi, että esitteet antavat hyödyllistä tietoa sijoitusvaihtoehtojen valintaan. Asianmukainen kuluttaja- ja markkinatestaus vie aikaa. On kuitenkin toivottavaa, että nämä muut kuin lainsäädäntöön liittyvät parannukset saadaan toteutettua vuoden 2008 puoliväliin mennessä. Parannuksille annetaan oikeudellisesti sitova asema, kun direktiiviin tehtävät muutokset tulevat voimaan.

Asiaa lähestytään kahdella tasolla. Direktiiviä on muutettava, jotta yksinkertaistetun tarjousesitteen perimmäiset tavoitteet ja sitä ohjaavat periaatteet voidaan selkiyttää. Muutokset mahdollistavat myös oikeudellisesti sitovien täytäntöönpanotoimien vahvistamisen näiden periaatteiden ilmaisemiseksi tuloksellisella ja yhdenmukaisella tavalla. Ennen muutetun direktiivin voimaantuloa komissio tarkastelee uudelleen riskejä, kustannuksia ja tuotto- tai arvonkehitystä koskevista tiedoista antamaansa suositusta. Tämä tehdään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, ja tulokset testataan huolellisesti sijoittajien, jakelijoiden ja rahastoalan kanssa. |

2.2. Jakelujärjestelmät – sijoittajan etu etusijalle

Sijoittajakysynnän ja sijoitusrahastotarjonnan yhteen saattavien jakelujärjestelmien on toimittava tehokkaasti. Niiden on toimitettava tuotteita, jotka vastaavat kilpailukykyisesti yksittäisten sijoittajien tarpeisiin. Sijoitusrahasto-osuuksien jakelu on nykyisin sijoitusrahastoalan suurin yksittäinen kustannuserä, jonka osuus kokonaiskustannuksista vaihtelee Ranskan 46 prosentista Italian 75 prosenttiin.

Suljetuista jakelujärjestelmistä ollaan siirtymässä kohti avointa tai ohjattua rakennetta, jossa välittäjät tarjoavat laajaa valikoimaa kolmansien osapuolten tuotteita. Tästä voi olla merkittävää etua sijoittajalle, jos kolmansien osapuolten rahastot on valittu kustannuksia ja tuotto-odotuksia koskevan puolueettoman harkinnan pohjalta. Esimerkiksi rahastojen jakelijoille maksamien palkkioiden tason ei pitäisi vaikuttaa rahastojen valintaan. Nykyisin rahastonhoitajat maksavat keskimäärin 50 prosenttia hoitomaksuistaan kolmansien osapuolten tuotteita välittäville jakelijoille. On tarkasteltava, ovatko tällaiset palkkiot maksu saadusta palvelusta, kuten ennen ja jälkeen ostotapahtuman tapahtuvasta asiakkaan neuvonnasta. Eturistiriidat ja kannustimet on hoidettava asiallisesti tai niistä on tiedotettava: välittäjien on toimittava huolellisesti yksittäisen sijoittaja-asiakkaan eduksi. Rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä säädetään välineistä, joilla näitä kysymyksiä voidaan hallita. Direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteissä vahvistetaan, että kannustimista on annettava tietoja ja niitä saa tarjota ainoastaan, jos ne ovat asiakkaan etujen mukaisia.

Rahoitusvälineiden markkinoista annetulla direktiivillä olisi yleisemmin parannettava asiakastukea, jota neuvonantajat, meklarit ja muut välittäjät antavat sijoitusrahastoihin sijoittamista harkitseville asiakkaille. Sillä kasvatetaan rahasto-osuuksia myyvien sijoitusyritysten vastuuta varmistaa, että tuote soveltuu yksittäiselle sijoitusasiakkaalle ja että asiakkaita varoitetaan kaikista tiettyyn tuotteeseen liittyvistä riskeistä.

Komissio seuraa tarkasti rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä säädettyjen menettelytapoja ja kannustimia koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa rahasto-osuuksien myynnissä välittäjien kautta. Komissio julkaisee oppaan näiden säännösten tuloksellisen täytäntöönpanon vahvistamiseksi, jotta varmistetaan, että sijoittajat voivat luottaa sijoitusrahastovälityksen puolueettomuuteen ja ammattimaisuuteen. |

3. YHTENÄISMARKKINARATKAISUJA YKSITYISSIJOITTAJILLE SUUNNATUILLE YHDENMUKAISTAMATTOMILLE SIJOITUSRAHASTOILLE?

Yhteissijoitusyrityksiä koskeva kehys ei enää kata sellaisia sijoitusrahastoja, joita voidaan markkinoida yksittäisille sijoittajille pirstaleisten kansallisten järjestelmien nojalla. On sijoitusrahastotyyppejä, jotka eivät ole yhteissijoitusyritysdirektiivin mukaisia joidenkin niille ominaisten sijoituspolitiikan tai rahastorakenteen piirteiden vuoksi. Niiden osuuksia voi kuitenkin olla laajalti tarjolla yksityissijoittajille kansallisella tasolla, ja niiden tuotteita ja jakelua säännellään eri tavoin. EU:n kattavan toimiluvan puuttuminen on turhauttavaa yksityissijoittajille suunnatuille jo vakiintuneille tuotteille, kuten avoimille kiinteistörahastoille (näiden rahastojen hallinnoimat varat ovat 150 miljardia euroa EU:ssa), joille voisi olla hyötyä yleiseurooppalaisesta sijoittajapohjasta. Yhdenmukaistamattomat rahastot ovat yhä laajemmin tarjolla sijoittajille, mutta niitä säännellään erilaisin ehdoin ja rajoituksin ja niiden jakelu toteutetaan toisin.

Komissio arvioi, että yksityissijoittajille suunnattujen yhdenmukaistamattomien sijoitusrahastojen hallinnoitavana olevien varojen määrä on noin kymmenen prosenttia kaikista sijoitusrahastoihin sijoitetuista varoista. Tällä sijoitusrahastoalan sektorilla ei ole lainsäädäntökehystä, jolla tuettaisiin rajatylittävää myyntiä yksityissijoittajille. Pitäisikö sellainen laatia? Ennen myöntävän vastauksen antamista on selviteltävä tarkemmin seuraavia kysymyksiä:

9. Ovatko tällaisten rahastojen riskejä ja tuotto- ja arvonkehitystä koskevat piirteet sellaiset, että rahasto-osuudet soveltuvat myytäviksi yksityissijoittajille ilman neuvontaa?

10. Tuottaako EU:n laajuisen toimilupajärjestelmän käyttöönotto todellisia materiaalisia hyötyjä kyseisille aloille, sijoittajille ja markkinapaikalle laajemminkin ottaen huomioon sääntelystä aiheutuvat lisäkustannukset ja tällaisen järjestelmän käyttöönotosta aiheutuvat muut vaikutukset? Tällaisessa pohdinnassa olisi myös selvitettävä, onko yhtenäismarkkinakehys realistinen ja käytännöllinen, kun otetaan huomioon kaupankäyntistrategioiden, varojen ryhmien ja rahoitussuunnittelun kirjon sekä sijoituskulttuurien erot jäsenvaltioiden välillä.

11. Jos yhtenäismarkkinakehys on todella tarpeen, miten se voitaisiin toteuttaa tehokkaimmin?

12. Yksi mahdollinen lainsäädännöllinen reitti on laajentaa yhteissijoitusyrityksiä koskevan lainsäädäntökehyksen soveltamisalaa edelleen. Rahastorakennetta ja sijoituspolitiikkaa koskevia yhteissijoitusyrityksiin sovellettavia säännöksiä olisi huomattavasti muokattava enemmän periaatteisiin keskittyviksi siten, että niiden soveltamisalaan voitaisiin sisällyttää myös muita yhdenmukaistamattomia rahastotyyppejä. Tällaisia muutoksia ei voida tehdä ilman, että arvioidaan huolellisesti sijoittajansuojan heikkenemisen riskit ja mahdolliset vaikutukset laajempiin yhteissijoitusyritysten markkinoihin. Tuottaisiko yhteissijoitusyritysdirektiivin soveltamisalan laajentaminen ja muuttaminen, jota vielä sen soveltamisalaan kuulumattomien yhdenmukaistamattomien rahastotyyppien sisällyttäminen edellyttäisi, merkittäviä nettohyötyjä siten, että samalla säilytettäisiin sijoittajansuojan korkea taso?

13. Olisiko yhteissijoitusyritysdirektiivin rinnalla mahdollista ottaa käyttöön myös tuotekohtaisia järjestelyjä? Tässä on riskinä sääntely-ympäristön pirstaloituminen tuotekohtaisesti, mikä voi johtaa markkinoiden vääristymiseen ja sääntelyarbitraasiin. Riskinä on myös tarve muuttaa oikeudellista kehystä jatkuvasti sitä mukaa kuin uusia sijoituspolitiikkoja syntyy.

Koska todennäköisiä vaikutuksia ei osata arvioida ja parhaasta etenemistavasta on epävarmuutta, komission mielestä aika ei vielä ole kypsä lainsäädäntöehdotusten tekoon yhdenmukaistamattomien sijoitusrahastojen markkinoiden integroimiseksi tässä vaiheessa. Komissio analysoi kuitenkin järjestelmällisesti nämä kysymykset ja kuulee alojen toimijoita ja asiantuntijoita. Kiinteistörahastot asetetaan etusijalle, ja perustetaan niitä käsittelevä asiantuntijaryhmä, jonka työn perusteella voidaan tehdä tarkkaan harkittu ja tutkimuksiin pohjautuva päätös vuonna 2008.

Komissio tarkastelee todennäköisiä kustannuksia, hyötyjä ja riskejä, jotka syntyisivät toiminnan mahdollistavan yhtenäismarkkinakehyksen luomisesta yksityisille sijoittajille suunnatuille yhdenmukaistamattomille sijoitustuotteille. Komissio tarkastelee myös, sopisivatko tällaiset tuotteet ylipäätään markkinoitaviksi yli rajojen. Jos kattava tutkimus osoittaa ja sijoitusrahastoala, sijoittajat ja sääntelijät perustellusti suosittavat, että joillekin yhdenmukaistamattomille sijoitustuotteille pitäisi luoda yhtenäismarkkinaratkaisuja, komissio tarkastelee käytettävissä olevia vaihtoehtoja ja yhteissijoitusyrityksiä koskevaan lainsäädäntökehykseen tarvittavien muutosten luonnetta. Komissio laatii neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen tällaisen arvioinnin tuloksista vuonna 2008.

4. SIJOITUSTUOTTEIDEN MARKKINOINTI JA MYYNTI NS. AMMATTIMAISILLE SIJOITTAJILLE

On olemassa myös sellaisia sijoitusrahastoja, joita ei luokitella yhteissijoitusyrityksiksi ja joiden arvellaan soveltuvan paremmin institutionaalisille ja muille ammattimaisille sijoittajille, jotka osaavat tehdä itsenäisiä investointipäätöksiä. Tällaisia ovat muun muassa pääomarahastot ja monet vipurahastot. Nämä ovat tyypillisesti sijoitustuotteita, joihin liittyy suhteellisen suuri mahdollisuus merkittäviin sijoitustappioihin. Ne voivat myös olla tuotteita, joihin liittyy uudentyyppisiä riskejä (kuten varojen arvostusvaikeuksia).

Ei ole yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa, jolla tehtäisiin ero yksityisille sijoittajille suunnattujen ja ammattimaisille sijoittajille varattujen sijoitustuotteiden välillä. Jäsenvaltioista saadut kokemukset ovat osoittaneet, ettei ole täysin tyydyttävää perustaa, jonka pohjalta tällaisen rajan voisi vetää pitävästi. Näkemykset siitä, millaiset sijoitustuotteet sopivat yksityisille sijoittajille, vaihtelevat ajan kuluessa, kun erilaiset varojen ryhmät kehittyvät ajan kuluessa ja riskien luonnetta ymmärretään paremmin.

Rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä korvataan tiettyjen välineiden myyntiä tietyille sijoittajaryhmille koskevat suorat rajoitukset järjestelmällä, jossa sijoituspalveluyritykselle asetetaan velvollisuus varmistaa asiakaskohtaisesti, onko tietty sijoitus kyseiselle sijoittajalle soveltuva tai tarkoituksenmukainen. Monissa jäsenvaltioissa tämä on uusi tapa toteuttaa sijoittajansuoja. Noudattamisen valvonnasta vastaavien viranomaisten on nähtävä vaivaa varmistaakseen, että sijoituspalveluyrityksissä ymmärretään, mitä niiltä odotetaan. Tällaisen lähestymistavan täytäntöönpanoa seurataan tarkkaan, jotta voidaan varmistaa, että sijoituspalveluyritykset koko Euroopassa suorittavat kyseistä valvontaa. Komission yksiköt tarkastelevat tiiviissä yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa, minkätyyppiset markkinointi- ja myyntirajoitukset olisi poistettava samassa yhteydessä, kun siirrytään sijoituspalveluyritysten tasolla sovellettaviin liiketoiminnan menettelytapasääntöihin. Tässä prosessissa kiinnitetään erityistä huomiota sellaisten yhdenmukaistamattomien sijoitusrahastojen markkinointiin ja myyntiin, joihin liittyy suhteellisen suuri mahdollisuus merkittäviin sijoitustappioihin.

Tämän prosessin rinnalla komissio laatii myös luettelon kansallisista säännöistä ja rajoituksista, jotka hankaloittavat institutionaalisille sijoittajille ja muille hyväksytyille vastapuolille suunnattuja rahastojen ja muiden rahoitusvälineiden anteja. Ei ole sijoittajansuojaan liittyviä pakottavia syitä, joiden vuoksi kansallisten sääntelijöiden olisi puututtava sijoitukseen liittyvät riskit ymmärtävien ammattisijoittajien rahoitustoimiin. Komissio pyrkii vapauttamaan rajoituksista määrättyjen osapuolten väliset rajatylittävät toiminnot, kunhan ne toteutetaan yleisen ns. suunnattujen antien järjestelyn puitteissa. Rahoitusvälineiden markkinoista ja tarjousesitteestä annetuissa direktiiveissä säädetään muutamista tällaisen järjestelyn tärkeimmistä osatekijöistä – niissä vahvistetaan, että menettelytapasääntöjä ja myyntirajoituksia ei tarvitse soveltaa tiettyihin transaktioihin. On tarpeen täydentää järjestelyä poistamalla tuotteiden hyväksymistä koskevista kansallisista säännöistä aiheutuvat jäljellä olevat esteet. Komissio uskoo, että tällaisilla järjestelyillä voidaan osaltaan syventää institutionaalisille sijoittajille suunnattujen tuotteiden, kuten pääomarahastosijoitusten, eurooppalaisia markkinoita. Säännöt aiotaan analysoida järjestelmällisesti yhdessä CESR:n ja vasta perustetun Euroopan arvopaperimarkkinoiden asiantuntijaryhmän (ESME) kanssa, minkä jälkeen komissio laatii kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille tehokkaimmista tavoista laatia suunnattuja anteja koskeva yhteinen lähestymistapa syksyllä 2007.

Komissio tarkastelee yhdessä CESR:n ja kansallisten viranomaisten kanssa, minkätyyppiset markkinointi- ja myyntirajoitukset olisi poistettava, kun tuotteiden myyntiin liittyvä asiakaskohtainen vastuu siirretään sijoituspalveluyrityksille.

Osana tätä prosessia komissio ja CESR tekevät järjestelmällisen luettelon ja analyysin institutionaalisille sijoittajille ja muille hyväksytyille vastapuolille suunnattuja rahoitusvälineiden anteja koskevista kansallisista esteistä. Komissio laatii kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille toimista, joihin on ryhdyttävä, jotta suunnattuja anteja koskeva järjestelmä saadaan kokonaisuudessaan toimimaan syksyllä 2007.

5. PÄÄTELMÄT

Sijoitusrahastot ovat vakiintunut ja tärkeä osa Euroopan rahoitusjärjestelmää. Niiden merkitys tulee kasvamaan eurooppalaisten sijoittajien käyttäessä niitä eläkeaikaisen vaurautensa kasvattamiseen. Euroopan sijoitusrahastomarkkinoiden menestyksekkään kehityksen jatkuminen edellyttää järkevää ja tehokasta sääntely-ympäristöä.

Tässä valkoisessa kirjassa yksilöidään joukko toimenpiteitä, jotka on suunniteltu yksinkertaistamaan sijoitusrahastojen toimintaympäristöä – erityisesti tarkistamalla monimutkaisia ilmoitusmenettelyjä ja keventämällä yksinkertaistettua tarjousesitettä. Näillä toimilla luodaan uusia mahdollisuuksia rajatylittävälle toiminnalle aiheuttamatta merkittäviä lisäkustannuksia muille sijoitusrahastoalan toimijoille. Valkoisessa kirjassa myös tunnustetaan tarve antaa sijoittajille paremmat välineet tehdä informoituja päätöksiä ja varmistaa, että he saavat puolueetonta tukea sijoitusrahasto-osuuksien jakelijoilta. Tämä toimenpidepaketti on huolellisesti valmisteltu kokonaisuus, jolla on välitöntä merkitystä Euroopan sijoitusrahastoalalle ja sijoittajille.

Alan merkityksen jatkuva kasvu tarkoittaa myös jatkuvaa tarvetta nykyaikaistaa ja kehittää EU:n lainsäädäntökehystä. Yhteissijoitusyritysdirektiiviin nyt suunnitellut muutokset eivät välttämättä jää viimeisiksi. Sijoitustekniikoiden ja -tuotteiden alalla tehtyjen viimeaikaisten innovaatioiden vuoksi EU:n ja kansallisten viranomaisten ratkaistavina on edelleen sijoitusrahastoalan eurooppalaisen lainsäädäntökehyksen soveltamisalaa ja suunnittelua koskevia vaikeita kysymyksiä. Hätäisten johtopäätösten sijaan tässä valkoisessa kirjassa ehdotetaan, että näitä kysymyksiä tarkastellaan huolellisemmin, jotta uusien tuotteiden ja varojen ryhmien kehittyessä ajan myötä voitaisiin tehdä tietoon perustuvia poliittisia päätöksiä.

- Liite 1: Valkoisessa kirjassa ehdotettujen toimien luettelo

A. Ehdotus direktiivin 85/611/ETY muuttamiseksi

Komissio ehdottaa kohdennettuja muutoksia ja lisäyksiä seuraavasti: 1). Yksinkertaistetaan EU:n kattavaa toimilupaa koskevia mekanismeja ja laajennetaan yhteissijoitusyritysten ja niiden rahastonhoitajien vapauksia. 2). Tehostetaan ja asianmukaistetaan yksinkertaistettua tarjousesitettä. 3). Parannetaan valvontayhteistyötä. Näitä muutoksia koskevat lainsäädäntöehdotukset tehdään yhtenä pakettina syksyllä 2007. Komissio on sitoutunut avoimuuteen ja järjestää ehdotuksia koskevat avoimet kuulemiset keväällä 2007. Kuulemisissa tarkastellaan myös suunnitellun toimenpiteen kustannustehokkuusnäkökohtia. Direktiivin muutetuissa tai uusissa säännöksissä säädetään yksityiskohtaisesta täytäntöönpanolainsäädännöstä, jossa määritellään, miten oikeuksia olisi käytettävä ja velvollisuuksia noudatettava. Näin parannetaan oikeusvarmuutta ja direktiivistä johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöönpanon yhdenmukaisuutta sekä helpotetaan mukautumista muuttuviin markkinaolosuhteisiin ja sijoittajien tarpeisiin. Suunniteltu aikataulu: Komissio julkaisee ehdotuksensa syksyllä 2007.

B. Muut kuin lainsäädäntötoimet, joilla tuetaan yhteissijoitusyrityksiin sovellettavan kehyksen parantamista

- Annetaan tiedonanto, jossa tarkastellaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja jonka tarkoituksena on selventää, että jäsenvaltiossa sijaitsevien sijoitusrahastojen sulautumisille myönnetty myyntivoiton kansallinen verokohtelu olisi laajennettava koskemaan myös sulautumisia, joissa on osapuolena muista jäsenvaltioista peräisin olevia sijoitusrahastoja. Suunniteltu aikataulu: vuoden 2008 alussa.

- Tarkistetaan uudelleen yksinkertaistettua tarjousesitettä koskevaa komission suositusta CESR:n ohjeistuksen sekä kuulemisten ja kuluttajatestauksen perusteella. Tämä tehdään samanaikaisesti direktiivin asiaa koskevien säännösten muuttamisen kanssa. Työn käynnistämisen suunniteltu aikataulu: vuoden 2007 alussa; tavoitteena on saada työ päätökseen vuoden 2008 puolivälissä.

- Laaditaan komission yksiköiden käsikirja, jolla tuetaan rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyvien asianomaisten säännösten soveltamista yhteissijoituksiin ja yhteissijoitusyrityksiin. Suunniteltu aikataulu: kesä 2007.

- Laaditaan tiedonanto tai suositus säilytysyhteisöjen suorittamasta tehtävien siirrosta ja EU:n alueelle sijoittautuneiden pankkikonttorien nimeämisestä säilytysyhteisöiksi. Suunniteltu aikataulu: vuoden 2008 alussa.

C. Yhdenmukaistamattomat sijoitusrahastot

- Tarkistetaan kansallisia sääntöjä, jotka koskevat ammattimaisille sijoittajille suunnattuja rahoitusvälineiden, tietyt rahastot mukaan luettuina, anteja, ja tehdään alustava arviointi suunnattuja anteja koskevan yhteisen eurooppalaisen järjestelmän luomisen vaihtoehdoista. Suunniteltu aikataulu: syksy 2007.

- Tehdään uutta tutkimusta yhdenmukaistettuja ja yhdenmukaistamattomia sijoitusrahastoja koskevasta sijoituspolitiikasta ja niihin liittyvistä riskeistä ja tuotto- ja arvonkehityksestä. Tulosten julkaiseminen – vuoden 2007 lopussa.

- Perustetaan avoimia kiinteistörahastoja käsittelevä asiantuntijaryhmä. Kertomuksen julkaiseminen – syksy 2007.

- Annetaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille komission kertomus, jossa arvioidaan, onko tarvetta kehittää yhtenäismarkkinakehys tietyille yksityissijoittajille suunnatuille yhdenmukaistamattomille sijoitusrahastoille, ja jos tällaista tarvetta ilmenee, millaisia vaihtoehtoja kyseisen kehyksen luomiseksi on olemassa – vuoden 2008 puolivälissä.

[1] EFAMA Fact Book, 2006.

[2] Neuvoston direktiivi 85/611/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä 2001/107/EY ja 2001/108/EY.

[3] CRA (2006).

[4] KOM(2005) 314 lopullinen, 14.7.2005.

[5] Sijoitusrahastomarkkinoiden tehokkuutta käsittelevän asiantuntijaryhmän raportit ja vaihtoehtoisia sijoituksia (vipurahastot ja pääomarahastot) käsittelevän työryhmän raportti. Nämä raportit ja niistä järjestetyn avoimen kuulemisen päätelmät ovat saatavilla Internet-osoitteessa: http://ec.europa.eu/internalmarket/securities/ucits/.

[6] Euroopan arvopaperimarkkinoiden sääntelyviranomaisten komitea, Committee of European Securities Regulators.

[7] Useimmat yhteissijoitusyritykset eivät kuulu sulautumisten verotusta koskevan direktiivin soveltamisalan piiriin (neuvoston direktiivi 90/434/ETY).

[8] Varojen yhdistämisellä tarkoitetaan eri sijoitusrahastojen varojen keräämistä yhteen niiden hoitamiseksi yhtenä kokonaisuutena mittakaava-, likviditeetti- ja kaupankäyntietujen hyödyntämiseksi. Yhdistäminen voidaan toteuttaa ns. varsinaisena yhdistämisenä. Osallistuvien sijoitusrahastojen varat kootaan yhden oikeushenkilön hallinnoitaviksi. Hallinnointi-markkinointirahastot (master-feeders) ovat yksi varojen yhdistämisen muoto, jossa markkinointirahastot siirtävät vastaanottamansa varat hallinnointirahastoon. Varojen ns. virtuaalisessa yhdistämisessä käytetään tietotekniikkaa osallistuvien rahastojen varojen yhdistämisessä aivan kuin olisi olemassa yhteinen rahasto mutta muodostamatta yhdistetyistä varoista oikeushenkilöä.

[9] Rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annettu direktiivi 2004/39/EY.

[10] Komission suositus 2004/384/EY , annettu 27 päivänä huhtikuuta 2004 , direktiivin 85/611/ETY liitteessä I olevassa C luettelossa säädetyn yksinkertaistetun tarjousesitteen sisällön tietyistä osista.