29.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 206/40

1.1

panee merkille, että EU on Lissabonin strategiassa määritellyt elinikäisen oppimisen henkilökohtaisen ja ammatillisen kehittymisen perustaksi. Perus- ja ammattikoulutus on sekä ammattiin valmistauduttaessa että koko työelämän ajan ratkaiseva tekijä, kun ajatellaan teknologista innovointia, kilpailukykyä, työpaikkojen luomista sekä kyseisissä työpaikoissa toimivien työntekijöiden valmentautumista.

1.2

katsoo, että oppiminen tehostuu, jos sitä pidetään koulutuksen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa aktiivisena tiedonhankintaprosessina eikä sisällön passiivisena vastaanottamisena. Jo nyt aikuiskoulutusta on mahdollista tehostaa, jos sen avulla voidaan edistää nyky-yhteiskunnassa vaadittavia tietoja ja taitoja ja kehittää näin yksilön roolin ja tulevan ammatin tietoista hallintaa niin henkilökohtaisessa elämässä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Koulutukseen osallistuminen on arvokasta silloin, kun henkilö suunnittelee aktiivisesti ammatillista ja henkilökohtaista tulevaisuuttaan kehittyäkseen yksilönä sekä antaakseen panoksensa yhteiskunnan kehitykseen.

1.3

korostaa, että ulkomailla perus- ja ammattikoulutuksesta sekä työelämästä saadut kokemukset ovat erityisiä välineitä, joiden avulla voidaan arvioida henkilökohtaisia kognitiivisia karttoja ja strategioita sekä – kun testataan ja mukautetaan omia kykyjä erilaisessa toimintaympäristössä – parantaa henkisten kykyjen hallintastrategioita sekä edistää ja vahvistaa itsenäisyyttä ja viestintätaitoja.

1.4

toteaa, että ulkomailla vietetyt koulutus- tai työskentelyjaksot täydentävät asianmukaisesti suunniteltuna, kohdennettuna ja tuettuna ammattikoulutusta mutta että niillä on huomattavasti laajempikin merkitys. Jos kulttuurilla tarkoitetaan tietämyksen ohella myös tietyn ryhmän menettelytapojen, arvojen ja käytännön osaamisen kokonaisuutta, mikä voisi ulkomailla oleskelua paremmin tarjota perustan aidon Euroopan unionin kulttuurin luomiselle?

1.5

panee merkille, että eri kulttuurit huomioon ottava lähestymistapa erilaisissa tilanteissa edellyttää alttiutta vastavuoroisuuteen ja empatiaan. Työelämä ja koulutus tarjoavat erinomaisen ympäristön vertailla kulttuurieroja ja oppia tuntemaan eri kulttuurien ominaispiirteitä. Työn ja koulutuksen arvostuksen, erilaisten ja joustavien organisaatiomuotojen sekä henkilösuhteiden ansiosta voidaan kumota ennakkoluuloja ja yleistyksiä.

1.6

katsoo, että liikkuvuudesta saatujen kokemusten parantamiseksi on määriteltävä edellytykset, joiden perusteella voidaan tunnustaa täysimittaisesti yksilön rooli kehitettäessä kotimaassa hankittuja tietoja ja taitoja sekä edistettäessä uusien tietojen, kulttuurivirikkeiden, perinteiden ja kielitaidon omaksumista vastaanottavassa maassa.

1.7

on tyytyväinen komission ehdotukseen, sillä sen avulla voidaan edellä esitetyn mukaisesti parantaa yleisesti koulutuksen laatua Euroopassa. Ehdotuksessa esitetään malli, joka perustuu yksittäisen henkilön avainasemaan ja jolla varmistetaan, että niin yksilö kuin yhteiskunta hyötyvät mahdollisimman paljon koulutusmahdollisuuksista ja niiden vaikutuksista.

1.8

korostaa, että niin henkilöiden vaihtokokemukselleen antaman arvon kuin kotimaassa ja vastaanottavassa maassa yksittäisten henkilöiden kokemuksille ja vaihto-ohjelmille kokonaisuudessaan annetun arvon tulisi vastata toisiaan. Liikkuvuutta koskevaan eurooppalaiseen laatuperuskirjaan sisältyvät suuntaviivat tarjoavat tässä yhteydessä ennakkoedellytykset sen varmistamiseksi, että liikkuvuustoimiin osallistuneet saavat myönteisiä kokemuksia sekä vastaanottavassa maassa että kotimaassaan paluunsa jälkeen. Tällainen malli saattaa olla helpompi omaksua, jos liikkuvuutta hallinnoidaan ja koordinoidaan paikallis- ja aluetasolla.

1.9

katsoo, että alue- ja paikallisyhteisöt tai -viranomaiset voivat jakaa oikeaa ja tarkkaa tietoa sekä kannustaa yksittäisiä henkilöitä tarttumaan tilaisuuteen oleskella ulkomailla opiskelutarkoituksessa, liittämään ulkomailla oleskelun opintosuunnitelmiinsa ja hyödyntämään opittuja taitoja kotimaansa työelämässä. Paikallisviranomaiset voivat siis vaikuttaa hyvin merkittävästi liikkuvuusohjelmien laatuun ja tehokkuuteen.

1.10

panee merkille, että kun ajatellaan liikkuvuuden tarjoamia kulttuurisen ja ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksia, alue- ja paikallisviranomaiset voivat muita paremmin toteuttaa valveuttamistoimia kansalaisten keskuudessa yleensä ja nuorten parissa erityisesti. Siten voidaan nimittäin ylittää yksittäisen henkilön täysimittaisen ammatillisen kehityksen taloudelliset ja kulttuuriset esteet.

1.11

katsoo lisäksi, että yksittäisille osanottajille on tarjottava sekä asianmukaista kielellistä, pedagogista ja käytännön asioita koskevaa valmennusta että ohjaavaa tukea, jonka avulla he voivat suunnitella kulttuurista ja ammatillista kehittymistään. Ammatillista liikkuvuutta koskevissa EU:n ohjelmissa tulisi nyt enemmän kuin koskaan keskittyä voimakkaasti yksilöön. Ohjelmat tulisi nähdä resurssina, joka on otettava käyttöön työelämässä. Tätä varten on kotimaahan paluun jälkeen helpotettava arviointia siitä, minkälaisia liikkuvuudesta saatuja kokemuksia ja tietoja voidaan hyödyntää työelämässä. Tässä yhteydessä on käytettävä myös olemassa olevia välineitä (esimerkiksi liikkuvuuteen nivoutuvaa Europass-järjestelmää) opittujen tietojen tunnustamiseksi ja hyödyntämiseksi.

1.12

vahvistaa, että vastaanottavan maan elinten kanssa on harjoitettava koordinointia ja yhteydenpitoa logistisen ja ohjaavan tuen laadun valvomiseksi. Sen lisäksi on erittäin tärkeää seurata ja arvioida huolellisesti ja laaja-alaisesti liikkuvuudesta saatujen kokemusten vaikutuksia sekä koko väestöön että koulutus- ja tuotantojärjestelmiin. Näin ollen on ensisijaisen tärkeää luoda yhteisvaikutusta nivomalla mukaan yrityksiä, oppilaitoksia, kouluja ja korkeakouluja, jotta ne hyödyntäisivät toimialoillaan osanottajien niin virallisissa rakenteissa kuin niiden ulkopuolella hankkimia tietoja ja taitoja.

1.13

korostaa, ettei pidä aliarvioida sitä, että liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen laatuperuskirjan soveltaminen kehittää jäsenvaltioiden paikallisyhteisöjen ja asiantuntijaelinten välistä tiedonvaihtoa ja vertailua, joiden avulla voidaan määritellä yhteisesti sovittuja menettelytapoja. Tällaiset prosessit saavat epäilemättä aikaan rakentavia suunnitteluhankkeita mitä erilaisimmilla aloilla alueellisesta talouskehityksestä koulutukseen ja työntekijävaihtoon. Näin luodaan uusia luottamuksellisia yhteistyösuhteita vastavuoroisen tunnustamisen perustaksi.