52005PC0004

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 10.1.2006

KOM(2005) 714 lopullinen

2006/0002 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

punakampela- ja kielikampelakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta hoitosuunnitelmasta Pohjanmerellä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1) EHDOTUKSEN TAUSTA

● Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Ehdotuksen tavoitteena on hallinnoida punakampela- ja kielikampelakantoja hyödyntäviä kalastuksia siten, että Pohjanmeren punakampela- ja kielikampelakannat elpyvät turvallisten biologisten rajojen sisäpuolelle ja kyseisiä kantoja hyödynnetään sen jälkeen kestävällä tavalla.

● Yleistä

Punakampelan ja kielikampelan puomitrooleilla tapahtuvaa yhteiskalastusta on harjoitettu monen vuosikymmenen ajan eteläisellä Pohjanmerellä. Punakampelakannan kalastuskuolevuus on yli kaksinkertaistunut 1950-luvun puolivälistä. Tämän lisäksi punakampelakanta on pienentynyt ja puretut punakampelasaaliit ovat 1980-luvun puolivälin lyhytaikaisen kasvuvaiheen jälkeen palanneet 1960-lopun tasolle. Kielikampelan kalastus on noudattanut vastaavaa suuntausta.

● Nykyiset säännökset ehdotuksessa käsitellyllä alalla

Pohjanmerellä harjoitettavaan punakampelan ja kielikampelan kalastukseen sovelletaan kalastusmahdollisuuksista annettavien vuotuisten asetusten säännöksiä (suurimmat sallitut saaliit ja pyyntiponnistusrajoitukset). Näistä viimeisin on 22 päivänä joulukuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 27/2005 yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005. Kalastukseen sovelletaan myös kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30 päivänä maaliskuuta 1998 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 850/98 sekä Pohjanmeren ja Skotlannista länteen sijaitsevien merialueiden turskakannan elvyttämiseksi toteutettavista teknisistä lisätoimenpiteistä 19 päivänä lokakuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 2056/2001. Tämän alueen punakampela- ja kielikampelakantojen pitkän aikavälin hoitotoimenpiteistä ei ole kuitenkaan säädetty asetuksin.

Tämä ehdotus vastaa TACien vahvistamisperusteiden ja kalastuskuolevuuden osalta suuressa määrin komission ehdotusta, joka koskee kielikampelakantojen elvytystoimenpiteitä Englannin kanaalin länsiosassa ja Biskajanlahdella (KOM(2003) 819 lopullinen), ja se on rakenteeltaan samankaltainen kuin turskakantojen elvytystoimenpiteistä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 423/2004.

● Johdonmukaisuus unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa

Tämän ehdotuksen laadinnassa on noudatettu yhteisen kalastuspolitiikan, biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman ja vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksessa sovitun täytäntöönpanosuunnitelman tavoitteita.

2) ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

● Asianomaisten osapuolten kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus osallistujista

Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta perustettiin pääasialliseksi foorumiksi, jota komissio voi kuulla kalastusalaa koskevissa asioissa. Sen jäseniin kuuluu kalatalouden edustajia, meriympäristön alalla toimivia valtiosta riippumattomia järjestöjä ja kalanjalostusalan edustajia.

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Sidosryhmien näkökantoja ja komission vastausta kuvaillaan edellisessä jaksossa.

● Asiantuntijalausunnot

Tieteellisen ja muun asiantuntemuksen alat

Kalastusalan asiantuntijat jäsenvaltioiden kalastusalan tutkimuslaitoksissa.

Käytetyt menetelmät

Yhteistyössä toimivien kansallisten asiantuntijoiden komiteat, joiden toiminta perustuu kansallisiin kalastusalan tietoihin.

Pääasialliset järjestöt/asiantuntijat, joita on kuultu

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ja tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea.

Saatujen ja varteenotettujen neuvojen tiivistelmä

Vakavien riskien ja haitallisten seurausten mahdollisuus on mainittu. Kyseisistä riskeistä ei ole päästy yksimielisyyteen.

Yhteisö pyytää vuosittain tärkeiden kalakantojen tilaa koskevia tieteellisiä lausuntoja kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalastuskomitealta (STECF).

Saaduissa lausunnoissa on todettu, että punakampelaa ja kielikampelaa saadaan useimmiten saaliiksi samalla kertaa monilajikalastuksessa ja että punakampelakantaa uhkaa lisääntymiskyvyn heikentyminen, kestämätön pyynti ja liikakalastus suhteessa suurimpiin saaliisiin, jotka kannasta voitaisiin pyytää. Hyvin suuri osuus saaliiksi saaduista punakampeloista heitetään pois. Vuonna 2003 annetuissa lausunnoissa todettiin, että oli tarpeen laatia punakampelan elvytyssuunnitelma. Vuoden 2004 lausuntojen mukaan kanta olisi elvytettävä yli 230 000 tonniin vuoteen 2006 mennessä (24 prosentin lisäys). Vuonna 2005 annettiin vastaavanlainen lausunto.

ICES ja STECF totesivat, että Pohjanmeren kielikampelakannan lisääntymiskyky on täysimääräinen mutta niiden kalastus ei ole kestävällä pohjalla. Kantaa kalastetaan liikaa suhteessa suurimpiin saaliisiin, jotka kannasta voitaisiin pitkällä aikavälillä pyytää. ICES suositteli niin ikään saaliiden vähentämistä 36 prosentilla, jotta kielikampelakanta pysyisi vuonna 2007 turvallisissa biologisissa rajoissa. Pohjanmeren kielikampelakannan kalastuskuolevuus ylittää nykytasollaan turvalliset biologiset rajat vuonna 2007.

ICESin antamissa pitkän aikavälin hoitosuosituksissa todetaan, että saavutettaessa alhainen kalastuskuolevuus (merkittävästi nykytasoa alhaisempi) myös lisääntymiskykyä ja pitkän aikavälin tuottoa koskevat riskit vähenevät. Näiden kahden tavoitteen välillä ei yleisesti ottaen ole ristiriitaa. Alhainen kalastuskuolevuus johtaa suureen tuottoon ja alhaiseen lisääntymistä koskevaan riskiin, joka on pienempi kuin kalastuksenhoidossa yleisesti hyväksyttäväksi katsottu 5–10 prosentin riski. Asianmukaisena pidetään kalastuskuolevuustavoitetta, jonka taso on 0,3–0,4. Vahvistettujen TACien mukainen hoitomenettely johtaisi kuitenkin lopulta alhaisempaan tuottoon ja korkeampiin riskeihin.

Asiantuntijalausuntojen saattaminen yleisesti saataville

Julkaisut Internetissä ja Europa-palvelimella.

● Vaikutusten arviointi

Pohjanmerellä kalastetaan vuosittain noin 18 000 tonnia kielikampelaa ja 72 000 tonnia punakampelaa. Näiden saaliiden ensimyynnin arvo on noin 300 miljoonaa euroa, josta punakampelan myynnin osuus on noin 140 miljoonaa euroa. Kyseisiä kantoja pyytävät alukset jakaantuvat maittain seuraavasti: noin 114 alusta Belgiasta ja 390 Alankomaista, 11 puomitroolaria Tanskasta, 290 Saksasta ja 110 Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Punakampela on tärkeä laji myös 375 tanskalaiselle alle 24 metrin troolarille ja 95 nuotta-alukselle. Punakampelasaaliit edustavat yli puolta kaikista Tanskan lipun alla purjehtivien nuotta-alusten saaliista. Kun otetaan huomioon, että miehistön määrä alusta kohti on keskimäärin viisi, merellä olevista työpaikoista noin 4 500 on suoraan riippuvaisia kielikampela- ja muista kampelakannoista, ja 2 400 työpaikkaa on osittain riippuvaisia punakampelasta. Maissa sijaitsevat jalostuksen, kaupan pitämisen ja ateriapalvelualan työpaikat ovat riippuvaisia pyyntialalta tulevasta kieli- ja punakampelasta, vaikka kyseisiä työpaikkoja ei tällä hetkellä olekaan mahdollista ilmoittaa määrällisesti.

Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean laatimasta taloudellisesta arviosta käy ilmi, että punakampelaa hyödyntävät Tanskan laivastot toimivat 5–23 prosentin tappiolla. Belgian puomitroolarien toiminta oli tappiollista vuosina 2002 ja 2003. Myös Alankomaiden suuret (yli 24 metrin) puomitroolarit tuottivat tappiota vuosina 2002 ja 2003. Pienempien puomitroolarien toiminnan voittomarginaali vuosina 2001–2004 oli vain 2,9–3,3 prosenttia.

Nykytasoisen kalastuksen jatkaminen uhkaa merkittävällä tavalla punakampelakannan kestävyyttä, eli vaarana on menettää noin puolet tämän kalastuksen arvosta. Jos punakampelan osuus puretuista saaliista katoaa, koko alan elinkelpoisuus on vakavasti uhattuna. Joidenkin maiden ja erityisesti Tanskan kalastusala on riippuvaisempi punakampelasta kuin kielikampelasta. Kielikampelan nykytasoisen kalastuksen jatkamisesta aiheutuu myös tarpeettomia kustannuksia ottaen huomioon, että pienemmällä pyyntiponnistuksella voidaan saavuttaa sama tuotto. Kalastuksesta voidaan saada enemmän voittoa pyyntiponnistuksia pienentämällä, jolloin taloudellisen hyödyn saamisen lisäksi kannan säilyminen paranee kalastuskuolevuuden vähentyessä. Koska punakampelaa ja kielikampelaa hyödyntävät laivastot toimivat joko tappiolla tai erittäin alhaisella voittomarginaalilla, kannattavuuden palauttamiseksi on kiireellisesti toteutettava toimenpiteitä niiden suojeluansioista riippumatta.

3) EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

● Tiivistelmä ehdotetuista toimista

Ehdotus Pohjanmeren punakampela- ja kielikampelakantojen kestävän hyödyntämisen varmistavaksi hoitosuunnitelmaksi.

● Oikeusperusta

Tämän ehdotuksen oikeusperusta on asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artikla, jossa säädetään sellaisen useamman kannan kalastuksen kattavan hoitosuunnitelman laatimisesta, jonka tavoitteena on varmistaa kantojen pitäminen turvallisissa biologisissa rajoissa. Yhteisen kalastuspolitiikan laajemmat tavoitteet määritellään mainitun asetuksen 2 artiklassa, ja niihin kuuluu sellaisen elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet.

● Toissijaisuusperiaate

Ehdotus kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.

● Suhteellisuusperiaate

Ehdotuksessa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta seuraavista syistä:

Ehdotettu toimi on tarpeeksi yksinkertainen tehokasta toimintaa varten ja ollakseen yhdenmukainen asetuksen (EY) N:o 2371/2002 kanssa.

Tällä ehdotuksella ei ole suoraa vaikutusta yhteisön talousarvioon. Ehdotuksessa kehitetään voimassa olevien hoitovälineiden asianmukaista käyttöä vaadittujen säilyttämistavoitteiden saavuttamiseksi.

● Säädöslajin valinta

Ehdotettu säädös: asetus.

Muut säädöstyypit eivät tule kyseeseen seuraavista syistä:

Asetus on se säädöslaji, joka on sopusointuinen asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan mukaisen hoitosuunnitelman vaatimusten kanssa.

4) VAIKUTUKSET TALOUSARVIOON

Ehdotuksella ei ole vaikutusta yhteisön talousarvioon.

5) LISÄTIEDOT

● Tarkastelu-/tarkistus-/raukeamislauseke

Ehdotus sisältää tarkastelulausekkeen.

E-7014

2006/0002 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

punakampela- ja kielikampelakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta hoitosuunnitelmasta Pohjanmerellä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[2],

sekä katsoo seuraavaa:

1. Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) äskettäin saadun tieteellisen lausunnon mukaan punakampelakannan kalastuskuolevuus Pohjanmerellä on ylittänyt ICESin määrittelemän, kalastuksenhoidon ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisen tason, ja kyseistä kantaa uhkaa kestämätön kalastus.

2. Monivuotisia hoitostrategioita tarkastelevalta asiantuntijakomitealta saadussa lausunnossa todetaan, että kielikampelan suurin tuotto saadaan, kun kalastuskuolevuus on tasoa 0,2[3].

3. Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002[4] 6 artiklassa säädetään useamman kannan kalastuksen kattavan hoitosuunnitelman laatimisesta.

4. Suuri osa Pohjanmeren punakampelasaaliista saadaan yhdessä kielikampelasaaliiden kanssa. Punakampelan hoitotoimia ei voida käsitellä erillään kielikampelan kalastuksenhoidosta.

5. Punakampelakannan ja kielikampelakannan monivuotisen hoitosuunnitelman laatimiseksi on toteutettava toimenpiteitä Pohjanmerellä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan mukaisesti.

6. Hoitosuunnitelman tavoitteena olisi varmistaa Pohjanmeren punakampelan ja kielikampelan sellainen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet.

7. Asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 edellytetään muun muassa, että yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisö noudattaa ennalta varautuvaa lähestymistapaa toteuttamalla toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään kantoja, mahdollistamaan niiden kestävä hyödyntäminen ja saattamaan kalastustoimien vaikutukset meriekosysteemeihin mahdollisimman vähäisiksi. Yhteisön tavoitteena on ottaa kalastuksenhoidossa asteittain käyttöön ekosysteemiin perustuva lähestymistapa ja edistää taloudellisesti kannattavalla ja kilpailukykyisellä kalastus- ja vesiviljelyalalla harjoitettavaa tehokasta kalastustoimintaa. Tämän asetuksen tavoitteena olisi tarjota kohtuullinen elintaso niille, jotka ovat riippuvaisia punakampelan ja kielikampelan kalastuksesta Pohjanmerellä, ja ottaa huomioon kuluttajien edut.

8. Kalastuskuolevuuden valvonta voidaan saavuttaa luomalla asianmukainen menettely kyseisten kantojen suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) vahvistamiseksi ja ottamalla käyttöön sallittujen merelläolopäivien rajoituksia sisältävä järjestelmä, jossa kyseisiin kantoihin kohdistuva pyyntiponnistus rajoitetaan tasoille, joilla TACien ja suunnitellun kalastuskuolevuuden ylittyminen on epätodennäköistä.

9. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2847/93[5] ja jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2807/83[6] säädettyjen valvontatoimenpiteiden lisäksi tai poikkeuksina niistä on tarpeen säätää valvontatoimenpiteistä tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi.

10. Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnon mukaan punakampelakannan biomassan varotason olisi Pohjanmerellä oltava 230 000 tonnia, kalastuskuolevuuden olisi punakampelakannasta saatavaa suurinta tuottoa varten oltava Pohjanmerellä pitkällä aikavälillä 0,3 ja kielikampelakannan biomassan varotason Pohjanmerellä olisi oltava 35 000 tonnia,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU Kohde ja tavoite

1 artikla

Kohde

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan hoitosuunnitelma punakampela- ja kielikampelakantoja hyödyntävälle kalastustoiminnalle Pohjanmerellä, ’hoitosuunnitelma’.

2. Tässä asetuksessa ’Pohjanmerellä’ tarkoitetaan kansainvälisen merentutkimusneuvoston suuralueeksi IV määrittelemää merialuetta.

2 artikla

Hoitosuunnitelman tavoite

1. Hoitosuunnitelmalla varmistetaan punakampela- ja kielikampelakantojen kestävä hyödyntäminen Pohjanmerellä.

2. Edellä 1 kohdassa säädetty tavoite saavutetaan pitämällä punakampelan kalastuskuolevuus Pohjanmerellä tasolla, joka on yhtä suuri kuin 0,3 mutta ei sitä alempi.

3. Edellä 1 kohdassa säädetty tavoite saavutetaan pitämällä kielikampelan kalastuskuolevuus Pohjanmerellä tasolla, joka on yhtä suuri kuin 0,2 mutta ei sitä alempi.

II LUKUSuurimmat sallitut saaliit

3 artikla

Suurimpien sallittujen saaliiden (TACien) vahvistaminen

1. Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksesta seuraavan vuoden suurimmat sallitut saaliit (TACit) punakampela- ja kielikampelakannoille Pohjanmerellä.

2. Punakampelan TAC vahvistetaan 4 artiklan mukaisesti.

3. Kielikampelan TAC vahvistetaan 5 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Punakampelan TACin vahvistamismenettely

1. Neuvosto vahvistaa punakampelan TACin tasolle, joka on tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) tieteellisen arvion mukaisesti korkeampi seuraavista:

a) TAC, jonka soveltaminen johtaisi kalastuskuolevuuden vähentymiseen TACin soveltamisvuonna 10 prosentilla verrattuna arvioituun edellisen vuoden kalastuskuolevuuteen;

b) TAC, jonka soveltaminen johtaisi TACin soveltamisvuonna ikäryhmässä 2–4 kalastuskuolevuuteen 0,3.

2. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittäisi edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on 15 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC.

3. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaisi edeltävän vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on 15 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.

5 artikla

Kielikampelan TACin vahvistamismenettely

1. Neuvosto vahvistaa kielikampelan TACin tasolle, joka on STECF:n tieteellisen arvion mukaisesti korkein seuraavista:

a) TAC, jonka soveltaminen johtaisi samanlaiseen kalastuskuolevuuden suhteelliseen muutokseen kuin saavutetaan soveltamalla punakampelaa koskevaa 4 artiklan 1 kohtaa;

b) TAC, jonka soveltaminen johtaisi TACin soveltamisvuonna kalastuskuolevuuteen 0,2;

c) TAC, jonka soveltaminen johtaisi kalastuskuolevuuden vähentymiseen TACin soveltamisvuonna 10 prosentilla verrattuna arvioituun edellisen vuoden kalastuskuolevuuteen.

2. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittäisi edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on 15 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC.

3. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaisi edeltävän vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on 15 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.

III LUKUPyyntiponnistuksen rajoittaminen

6 artikla Pyyntiponnistuksen rajoittaminen

1. Tämän asetuksen II luvussa tarkoitettuja TACeja on täydennettävä pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmällä, joka perustuu maantieteellisiin alueisiin ja pyydysten luokitukseen sekä näiden kalastusmahdollisuuksien käyttöön liittyviin edellytyksiin, jotka vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 27/2005[7] liitteessä IV.

2. Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja 1 kohdassa tarkoitettua pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmää noudattaen merelläolopäivien enimmäismäärästä sellaisten yhteisön kalastusalusten osalta, jotka käyttävät vähintään 80 millimetrin silmäkoon puomitrooleja.

3. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päivien enimmäismäärän vuotuisen mukauttamisen on oltava samassa suhteessa 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti säädettyyn kalastuskuolevuuden vuotuiseen mukauttamiseen.

4. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 3 kohdassa säädettyä pienemmästä merelläolopäivien määrästä, jos tämä on tarpeen muiden elollisten vesiluonnonvarojen kuin puna- tai kielikampelan elvyttämisen tai hoidon vuoksi.

IV LUKUSeuranta, tarkastukset ja valvonta

7 artikla Pyyntiponnistusilmoitukset

Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 19 b-19 e ja 19 j artiklaa sovelletaan yhteisön kalastusaluksiin, jotka kuuluvat tämän asetuksen 6 artiklan säännösten soveltamisalaan.

8 artikla Sallittu poikkeama

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2807/83 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, Pohjanmerellä olleilla yhteisön kalastusaluksilla pidetyn kalan kilogrammoina ilmaistuna elopainona arvioidut määrät saavat poiketa 8 prosenttia kalastuspäiväkirjaan merkitystä luvusta. Jollei yhteisön lainsäädännössä vahvisteta muuntokerrointa, sovelletaan sen jäsenvaltion vahvistamaa muuntokerrointa, jonka lipun alla alus purjehtii.

2. Edellä 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin mereneliölajeihin, joiden aluksella pidetty määrä on alle 50 kilogrammaa.

9 artikla Purettujen saaliiden punnitseminen

Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava kaikista Pohjanmerellä olleista yhteisön kalastusaluksista purettujen saaliiden osalta, että:

a) kaikista yhteisön kalastusaluksista, joilla pidetyt kielikampelan saaliit ylittävät 300 kilogrammaa ja joilla pidetyt punakampelan saaliit ylittävät 500 kilogrammaa, puretut kielikampelan ja punakampelan saaliit punnitaan;

b) punakampela- ja kielikampelasaaliit punnitaan tarkastajien läsnä ollessa ennen kuin ne kuljetetaan purkamissatamasta ja tarjotaan ensimyyntiin;

c) punnitus tapahtuu käyttäen vaakoja, jotka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat varmentaneet kohtuullisin poikkeamin tarkoiksi.

10 artikla Ennakkoilmoitus

1. Pohjanmerellä olleen yhteisön kalastusaluksen päällikön, jolla on enemmän kuin 500 kilogrammaa punakampelaa tai enemmän kuin 300 kilogrammaa kielikampelaa aluksellaan, on ilmoitettava vähintään neljä tuntia ennen jäsenvaltion satamaan tai purkamispaikkaan saapumistaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

a) sataman tai purkamispaikan nimi;

b) arvioitu saapumisaika kyseiseen satamaan tai kyseiselle purkamispaikalle;

c) kunkin lajin, jota aluksella on yli 50 kilogrammaa, aluksella pidetyt määrät (elopaino kilogrammoina).

2. Myös yhteisön kalastusaluksen päällikön edustaja voi tehdä 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen.

3. Pohjanmerellä olleen yhteisön kalastusaluksen päällikön, joka haluaa jälleenlaivata tai purkaa kolmannen maan satamassa tai purkamispaikassa aluksella pidettyä punakampelaa tai kielikampelaa, on ilmoitettava lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdassa säädetyt tiedot vähintään 24 tuntia ennen jälleenlaivausta tai kolmannessa maassa tapahtuvaa purkamista.

11 artikla Puna- ja kielikampelan erillissäilytys

1. Jos Pohjanmerellä olleella yhteisön kalastusaluksella pidetään yli 50 kilogramman suuruisia määriä puna- tai kielikampelaa, kalastusaluksella ei saa pitää missään säiliössä minkäänlaista määrää puna- tai kielikampelaa sekaisin muiden mereneliölajien kanssa.

2. Puna- tai kielikampelaa sisältävät säiliöt on lastattava siten, että ne ovat erillään muista säiliöistä.

3. Pohjanmerellä olleiden yhteisön kalastusalusten päälliköiden on avustettava jäsenvaltioiden tarkastajia siten, että kalastuspäiväkirjassa ilmoitetut määrät ja aluksella pidetyt puna- ja kielikampelasaaliit voidaan ristiintarkastaa.

12 artikla Puna- ja kielikampelan kuljetus

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädetään, kaikkien kieli- ja punakampelasta koostuvien 100 kilogrammaa ylittävien saalismäärien, jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on purettu tai mihin ne on tuotu, mukana on oltava jäljennös mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä ilmoituksesta, joka koskee kuljetetun kieli- ja punakampelan määriä. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.

13 artikla Erityinen seurantaohjelma

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan 1 kohdassa säädetään, punakampela- ja kielikampelakantojen erityisten valvontaohjelmien kesto saa olla yli kaksi vuotta niiden voimaantulosta.

V lukuSeuranta

14 artikla Hoitotoimenpiteiden arviointi

1. Komissio arvioi STECF:n lausunnon perusteella hoitotoimenpiteiden vaikutusta punakampela- ja kielikampelakantoihin Pohjanmerellä ja näiden kantojen kalastukseen tämän asetuksen toisena soveltamisvuonna ja jokaisena sitä seuraavana vuonna.

2. Komissio pyytää tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna ja sen jälkeen joka kolmantena soveltamisvuonna STECF:n tieteellistä lausuntoa hoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamisesta. Komissio ehdottaa tarvittaessa asiaankuuluvia toimenpiteitä, ja neuvosto päättää määräenemmistöllä vaihtoehtoisista toimenpiteistä 2 artiklassa säädetyn tavoitteen saavuttamiseksi.

15 artikla Erityisolosuhteet

Jos STECF toteaa, että joko punakampelan tai kielikampelan taikka näiden molempien kutukannan koko kärsii lisääntymiskyvyn heikentymisestä, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 4 artiklassa säädettyä pienemmästä punakampelan TACista, 5 artiklassa säädettyä pienemmästä kielikampelan TACista ja 6 artiklassa säädettyä alhaisemmasta merelläolopäivien lukumäärästä.

VI lukuLoppusäännökset

16 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […]

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[pic][pic][pic]

[1] EUVL C […], […], s. […].

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] SEC(2004) 1209, 1.10.2004.

[4] EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

[5] EYVL 261, 20.10.1993, s. 1, setus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 768/2005 (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

[6] EYVL L 276, 10.10.1983, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1804/2005 (EUVL L 290, 4.11.2005, s. 10).

[7] EUVL 12, 14.1.2005, s. 1.