52005DC0521

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 21.10.2005

KOM(2005) 521 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

jäsenvaltioiden toimenpiteistä, joilla varmistetaan muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3. lokakuuta 2002 annetun neuvoston ja Euroopan parlamentin asetuksen (ey) n:o 1774/2002 noudattaminen

SISÄLLYSLUETTELO

1. TIIVISTELMÄ 4

2. JOHDANTO 4

3. JÄSENVALTIOIDEN TOIMENPITEET ASETUKSEN NOUDATTAMISEN VARMISTAMISEKSI 7

3.1. Jäsenvaltioiden toimenpiteet asetuksen noudattamiseksi 7

3.2. Jäsenvaltioiden 23 artiklan 2 kohdan ja 24 artiklan nojalla myöntämät poikkeukset 7

3.3. FVO:n tarkastusmatkatuloksiin perustuva yleiskatsaus jäsenvaltioiden toimiin asetuksen noudattamisen varmistamiseksi 8

4. KESKEISET JÄSENVALTIOIDEN ESIIN TUOMAT SEIKAT, JOTKA ON JO RATKAISTU KOMITEAMENETTELYLLÄ TAI OHJEILLA 8

5. KYSYMYKSET JOTKA VOIDAAN VIELÄ RATKAISTA KOMITEAMENETTELYLLÄ TAI OHJEILLA TAIKKA AINOASTAAN YHTEISPÄÄTÖSMENETTELYLLÄ 8

5.1. Kysymykset jotka voidaan vielä ratkaista komiteamenettelyllä tai ohjeilla 8

5.1.1. Vielä soveltamisalan ulkopuolella olevat eläimistä saatavat sivutuotteet 9

5.1.2. Eläimistä saataviin sivutuotteisiin sovellettavan EU:n eläinlääkintä- ja jätelainsäädännön selkeyttäminen 9

5.1.3. Tekniset tuotteet 9

5.1.4. Vaihtoehtoiset menetelmät sivutuotteiden käsittelyyn, käyttöön ja hävittämiseen 10

5.1.5. Eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden levittäminen maahan 10

5.1.6. Sivutuotteiden käsittelyä kompostointi- ja biokaasulaitoksissa sekä lannan lämpökäsittelyä koskevat vaatimukset 10

5.1.7. Luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi määritellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteitten käyttö eläinten suorassa ruokinnassa 10

5.1.8. Mahdollisuus käsitellä eri lähteistä tulevia sivutuotteita toimipaikassa, jossa on teurastamo 10

5.1.9. Uudet tuontitodistukset vielä soveltamisalan ulkopuolella oleville eläimistä saataville sivutuotteille 11

5.1.10. Jätteenä hävitettäväksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden merkintäaineet 11

5.1.11. Ohjeita FVO:n tarkastusmatkojen esiin nostamien kysymysten selventämiseksi 11

5.1.12. Säännöt lajinsisäistä kierrätystä (kannibalismia) koskevan kiellon täytäntöönpanoa varten 11

5.2. Kysymykset, jotka voidaan ratkaista ainoastaan yhteispäätösmenettelyllä 11

5.2.1. Asetuksen soveltamisalan selventäminen ja 1 artiklan muuttaminen 11

5.2.2. Muutokset 4–6 artiklaan: selkeyttäminen ja tarve lisätä uusia tuotteita 12

5.2.3. Muutokset 17 ja 18 artiklaan: tiettyjen laitosten vapauttaminen sivutuoteasetuksen mukaisesta lisähyväksynnästä 12

6. YKSINKERTAISTAMINEN 13

7. PÄÄTELMÄT 13

LIITE IKERTOMUKSESSA KÄYTETYT LYHENTEET JA ERIKOISTERMIT 15

LIITE IIJÄSENVALTIOIDEN TOIMITTAMAT TIEDOT TOIMISTAAN ASETUKSEN NOUDATTAMISEN VARMISTAMISEKSI 17

LIITE IIIJÄSENVALTIOIDEN 23 ARTIKLAN 2 KOHDAN JA 24 ARTIKLAN NOJALLA MYÖNTÄMÄT POIKKEUKSET 22

LIITE IVKESKEISET JÄSENVALTIOIDEN ESIIN TUOMAT SEIKAT, JOTKA ON JO RATKAISTU KOMITEAMENETTELYLLÄ TAI OHJEILLA 23

1. Jäsenvaltioita tai kolmansia maita koskevat siirtymäjärjestelyt 23

1.1. Jäsenvaltioita koskevat siirtymäjärjestelyt 23

1.2. Kolmansia maita koskevat siirtymäjärjestelyt 24

2. Asetusta (EY) N:o 1774/2002 muuttavat komission asetukset 25

3. Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanoa koskevat toimet 25

4. Myönnetyt pysyvät yleispoikkeukset 26

5. Jäsenvaltioiden pyynnöstä myönnetyt pysyvät erityiset poikkeukset 26

6. Ohjeet eräiden seikkojen selkeyttämiseksi 26

LIITE VASETUKSELLA (EY) N:O 1774/2002 KUMOTUT JA KORVATUT SÄÄDÖKSET 27

1. TIIVISTELMÄ

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3. lokakuuta 2002 annetun neuvoston ja Euroopan parlamentin asetuksen (EY) n:o 1774/2002[1] 35 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asetuksen noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä. Komissio antaa saamiensa tietojen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

Kaikki 25 jäsenvaltiota ovat toimittaneet pyydetyt tiedot.

Tässä kertomuksessa käsitellään seuraavia seikkoja:

1. Jäsenvaltioiden toimenpiteet asetuksen noudattamiseksi. Yleisesti ottaen jäsenvaltiot ovat ryhtyneet tarvittaviin hallinnollisiin ja valvontatoimiin noudattamisen varmistamiseksi.

2. Keskeiset jäsenvaltioiden esiin tuomat seikat, joita komissio on jo käsitellyt komiteamenettelyllä tai ohjeilla, mukaan luettuina täytäntöönpanotoimet ja muutokset, joilla pyritään varmistamaan asetuksen sujuva soveltaminen, sekä poikkeus- ja siirtymätoimenpiteet kaupan häiriöiden välttämiseksi.

3. Keskeiset jäsenvaltioiden esiin tuomat seikat, jotka komissio voi vielä ratkaista komiteamenettelyllä tai ohjeilla.

4. Keskeiset jäsenvaltioiden esiin tuomat seikat, jotka voidaan ratkaista ainoastaan yhteispäätösmenettelyllä. Jäsenvaltiot suosittelevat voimakkaasti erityisesti asetuksen soveltamisalan määrittelemistä uudelleen.

5. Mahdollisuudet yksinkertaistaa asetuksen tiettyjä säännöksiä entisestään.

6. Kertomuksessa päädytään toteamaan, että yleisesti ottaen jäsenvaltiot ovat ryhtyneet tarvittaviin hallinnollisiin ja valvontatoimiin noudattamisen varmistamiseksi. Päätelmää tukevat tulokset komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tekemistä tarkastuksista.

2. JOHDANTO

Taustaa

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 vahvistetaan terveyssäännöt muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämiselle, kuljetukselle, varastoinnille, esikäsittelemiselle, käsittelylle, käytölle ja hävittämiselle. Asetus annettiin vastauksena eräisiin elintarvikekriiseihin (dioksiini 1999, klassinen sikarutto 2000, suu- ja sorkkatauti 2001 sekä koko EU:n laajuinen naudan spongiformisen enkefalopatian BSE:n aiheuttama kriisi 2001).

Asetus mainitaan vuonna 2000 annetussa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa komission valkoisessa kirjassa toimena 30. Asetuksella on uusittu eläinperäisiä sivutuotteita koskeva yhteisön säännöstö, jolla varmistetaan korkeatasoinen suoja eläinten ja ihmisten terveydelle koko EU:ssa.

Yleinen tilanne EU:n laajuisten elintarvikekriisien yhteydessä vuosina 1999–2001 vaati asetuksen soveltamista, jolloin komission oli komiteamenettelyllä päätettävä nopeasti useista siirtymätoimista (mm. poikkeuksista ja täytäntöönpanotoimista), jotta voitiin välttää kaupan häiriintyminen ja antaa alan toimijoille ja jäsenvaltioiden hallintokoneistoille aikaa mukautua tilanteeseen. Asetus tuli voimaan 1. marraskuuta 2002, ja sitä on sovellettu sellaisenaan jäsenvaltioissa 1. toukokuuta 2003 lähtien. Osa toimenpiteistä on osoittautunut vaikeaksi soveltaa.

Sivutuoteasetuksella yksinkertaistettiin ja kumottiin lukuisia yhteisön säädöksiä, jotka oli annettu vastauksena aiempiin kriiseihin, ja luotiin uudet yhtenäiset säädöspuitteet eläimistä saataviin sivutuotteisiin liittyvää toimintaa varten. Asetuksessa otettiin käyttöön kolme sivutuotteiden aiheuttamaan riskiin perustuvaa tuoteluokkaa. Näihin luokkiin kuuluvat sivutuotteet on turhitta viivytyksittä käsiteltävä, käytettävä tai hävitettävä nimetyissä ja hyväksytyissä tiloissa. Hyväksyttyjen laitosten on toimittava sellaisten tarpeen mukaan täsmennettyjen vaatimusten mukaisesti, joilla varmistetaan, ettei lopputuote aiheuta riskiä ihmisten tai eläinten terveydelle. Jos laitokset eivät toimi asetuksen mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava siitä, ettei laitokseen enää toimiteta eläimistä saatavia sivutuotteita tai käsiteltyjä tuotteita tai että laitoksen toiminnanharjoittaja korjaa tilanteen. Asetuksessa vahvistettiin poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämispaikoiksi ja sallittiin tiettyihin luokkiin kuuluvan aineksen käyttö kompostoinnissa ja biokaasuntuotannossa. Muitakin hävittämiskeinoja voidaan tarvittaessa käyttää, kunhan tueksi on hankittu tieteellinen lausunto. Jäsenvaltiot voivat lisäksi poikkeuksellisesti sallia erilaiset kansalliset käytännöt, kuten tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden käytön peto- ja haaskalintujen, ajokoirien, sirkuseläinten jne. ruokinnassa. Asetuksessa myös tiukennettiin jäljitettävyys- ja kirjanpitovaatimuksia ja edellytettiin sivutuotteiden pitämistä erillään riskistatuksensa mukaan niitä kerättäessä, käsiteltäessä ja käytettäessä.

Yhteisölle tieteellisiä neuvoja antava tieteellinen ohjauskomitea (jonka Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA korvasi vuonna 2002) on antanut lausuntoja eläimistä saatavien sivutuotteiden turvallisuudesta eläinrehut mukaan luettuina.[2] Tieteellisten lausuntojen tärkein johtopäätös on, että terveystarkastuksessa ihmisravinnoksi soveltumattomiksi katsotuista eläimistä saatuja sivutuotteita ei saisi päästää eläinten ravintoketjuun vaan ne on käsiteltävä ja hävitettävä asianmukaisella tavalla sen jälkeen kun niille on tehty riittävä esikäsittely patogeenien leviämisen estämiseksi. Lausuntojen perusteella asetuksessa vahvistetaan rajoituksia ainekselle, jota voidaan käyttää karjan tai lemmikkien ruokinnassa. Tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden – kuolleiden eläinten ja muun saastuneen eläinperäisen aineksen – kierrätys eläinten ravintoketjussa kielletään. Rehuntuotannossa saa käyttää raaka-aineena vain sellaista eläinperäistä ainesta, joka on saatu ihmisravinnoksi soveltuvaksi katsotuista eläimistä. Tarkoitukseen saa siis käyttää ainoastaan luokan 3 ainesta (tai ihmisravinnoksi soveltuvaa ainesta) sopivan käsittelyn jälkeen ja TSE-asetuksen (EY) N:o 999/2001[3] sen salliessa. Lisäksi kielletään lajinsisäinen kierrätys (kannibalismi) ja ruokajätteen antaminen karjalle. Periaate sai voimakkaan tuen Euroopan parlamentilta ja neuvostolta, ja se on vähimmäisvaatimus, jota jäsenvaltiot voivat tukea hiljattaisten EU:n laajuisten elintarvikekriisien valossa.

Edistyminen

Jäsenvaltiot ovat kertoneet edistyneensä sivutuoteasetuksen soveltamisessa yleisesti ottaen hyvin. Asetuksen periaatepohjaa pidetään laajalti hyvänä, ja hahmotellut valvontatoimet vaikuttavat useimmissa tapauksissa oikeasuhteisilta. Erityisen hyvänä pidetään sivutuotteitten käsittelypaikkojen ja käsiteltävän aineksen määrän lisäämistä. Valtaosa tuotetuista sivutuotteista kaikki riskiaines mukaan luettuna käsitellään nyt asetuksen mukaisesti ja lähetetään sallittuihin käsittelypaikkoihin. Päätelmää tukevat tulokset, joita on saatu komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston FVO:n jäsenvaltioihin 2004–2005 tekemistä tarkastuksista. Vaikka lisätöitäkin vielä tarvitaan, katsotaan, että eläimistä saatavien sivutuotteitten saama lisähuomio on auttanut varmistamaan elintarvike- ja rehuketjun eheyden (pienentämällä riskiä, että sivutuotteita joutuisi laittomin toimin ketjusta pois) ja parantanut sivutuotteitten käsittelyä kaikissa vaiheissa. Asetusta soveltamalla on minimoitu se mahdollisuus, että sivutuotteitten kautta siirtyisi tai leviäisi patogeenejä ihmisiin tai eläimiin, ja lisäksi asetus on täydentänyt muuta lainsäädäntöä, jota sovelletaan esimerkiksi ympäristöön, elintarvikehygieniaan sekä TSE-tauteihin ja muihin sairauksiin kohdistettavaan valvontaan. Erityisillä ohjeilla on pyritty selvittämään eläimistä saatavien sivutuotteiden ja ympäristö- ja elintarvikehygienialainsäädännön suhdetta ja helpottamaan siten säädösten soveltamista yhdenmukaisesti.

Toimia vaativia seikkoja

Asetus on alaltaan hyvin laaja. Sillä otettiin käyttöön tiettyä ainesta koskevia valvontatoimia, laajennettiin eräisiin muihin ainestyyppeihin sovellettavaa valvontaa ja tuotiin valvonnan piiriin uudentyyppisiä käsittelylaitoksia. Tuloksena on ollut hankaluuksia tietyillä aloilla. Osa niistä on ratkaistu siirtymätoimilla, jotka antavat toimialalle aikaa mukautua tilanteeseen. Eräitä muita kysymyksiä on noussut esiin siitä syystä, ettei alkuperäisissä neuvotteluissa onnistuttu kartoittamaan kaikkia eläimistä saatavien sivutuotteiden lukuisia käyttötarkoituksia. Osa käyttötarkoituksista on sellaisia, että asetuksen koko valvonta-arsenaalin soveltaminen niihin olisi liiallista, ja jäsenvaltioiden mielestä olisikin vahvistettava sopivampi valvontataso.

Miksi tämä kertomus on laadittu?

Asetuksen 35 artiklassa säädetään seuraavaa:

- Jäsenvaltioiden on vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle asetuksen noudattamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

- Komissio antaa saatujen tietojen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

Jäsenvaltiot ovat toimittaneet tarvittavat tiedot, joihin tämä kertomus perustuu.

Kertomus toimitetaan myöhemmin kuin asetuksen 35 artiklassa vaaditaan. Valmistelua pidentämällä komissio on pystynyt ottamaan huomioon uusissa jäsenvaltioissa vallitsevan tilanteen ja elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastusten tulokset, mikä on auttanut sitä muodostamaan kokonaiskuvan asetuksen noudattamisesta jäsenvaltioissa.

3. JÄSENVALTIOIDEN TOIMENPITEET ASETUKSEN NOUDATTAMISEN VARMISTAMISEKSI

3.1. Jäsenvaltioiden toimenpiteet asetuksen noudattamiseksi

Jäsenvaltiot ovat eri laajuisesti ryhtyneet toimenpiteisiin asetuksen soveltamiseksi niillä aloilla, joilla toimivalta ei kuulu yhteisön lainsäädännön piiriin tai se on asetuksessa jätetty kansallisten toimien varaan. Toimenpiteet ovat karkeasti ottaen seuraavanlaisia:

- toimet, joilla määritellään asetuksen täytäntöönpanoon ja valvontaan osallistuvien asianomaisten viranomaisten tehtävänjako

- yleiset täytäntöönpanotoimet

- alakohtaiset täytäntöönpanotoimet

- seuraamuksia koskevat toimet

- ohjeet.

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot toimista, joilla ne varmistavat sivutuoteasetuksen noudattamisen, esitetään kertomuksen liitteessä II .

3.2. Jäsenvaltioiden 23 artiklan 2 kohdan ja 24 artiklan nojalla myöntämät poikkeukset

- Jäsenvaltiot ovat myöntäneet asetuksen 23 artiklan 2 kohdan nojalla poikkeuksia, jotka koskevat eläintarha-, sirkus- ja turkiseläinten, muiden matelijoiden ja petolintujen kuin eläintarha- tai sirkuseläinten, luonnonvaraisten eläinten, joiden lihaa ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, kennelien koirien sekä kalansyötiksi kasvatettujen toukkien ruokintaa.

- Jäsenvaltiot ovat lisäksi myöntäneet asetuksen 24 artiklan nojalla poikkeuksia, jotka koskevat hautaamista tai polttamista erityisissä olosuhteissa (kuolleet lemmikkieläimet, syrjäiset alueet tai taudinpurkaukset).

Poikkeukset selityksineen luetellaan liitteessä III.

3.3. FVO:n tarkastusmatkatuloksiin perustuva yleiskatsaus jäsenvaltioiden toimiin asetuksen noudattamisen varmistamiseksi

FVO antoi huhtikuussa 2005 sisäisiä tarkoituksia varten väliraportin, jossa luotiin katsaus kolmeentoista vanhoissa jäsenvaltioissa tehtyyn tarkastusmatkaan. Tarkastusmatkoilla arvioitiin toimia, joilla sivutuoteasetus oli tarkoitus panna täytäntöön.

Kertomuksessa todetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa oli riittävät järjestelyt ja infrastruktuuri useimpien sivutuotteiden käsittelyyn asetuksen mukaisesti. Tarvitaan kuitenkin lisätoimia, jotta voidaan kaikissa jäsenvaltioissa varmistaa, että kaikki eläimistä saatavat sivutuotteet kulkevat sallittuja ketjuja pitkin siihen vaiheeseen, jossa ne käytetään tai erotetaan luvallisesti tai hävitetään turvallisesti.

Virallisen valvonnan tehokkuutta ja yhtenäisyyttä parantamaan tarvittaisiin etenkin riittävästi henkilökuntaa sekä selkeää tehtävänjakoa toimivaltaisten viranomaisten kesken. Toimivaltaisille viranomaisille tarvitaan lisäksi enemmän ohjeita ja koulutusta, ja niiden yhteistyötä on lisättävä.

4. KESKEISET JÄSENVALTIOIDEN ESIIN TUOMAT SEIKAT, JOTKA ON JO RATKAISTU KOMITEAMENETTELYLLÄ TAI OHJEILLA

Hävittämiseen tarvittava infrastruktuuri oli useimmissa jäsenvaltioissa jo valmiiksi kyllin kehittynyttä, ja uudet vaatimukset voitiin sujuvasti ottaa huomioon 1. toukokuuta 2003 mennessä. Osa jäsenvaltioista ei kuitenkaan pystynyt noudattamaan määräaikaa. Siksi asetuksen 32 artiklassa annetaan tarvittaessa ja perustelluista syistä mahdollisuus joustaa vaatimuksista väliaikaisesti. Kehityksessä muita jäljessä olevat tai erityisistä sopeutumisongelmista kärsivät teollisuudenalat saivat tällä tavoin aikaa hankkia tarvittavat laitteet ja tilat.

Samaan aikaan komissio valmisteli pysyviä toimia eri artiklojen panemiseksi täytäntöön samoin kuin liitteiden uudelleentarkastelua sekä yleisiä ja erityisiä poikkeuksia.

Liitteessä IV esitetään tiivistetysti ne säädökset, jotka komissio oli 1. syyskuuta 2005 mennessä antanut komiteamenettelyllä.

5. KYSYMYKSET JOTKA VOIDAAN VIELÄ RATKAISTA KOMITEAMENETTELYLLÄ TAI OHJEILLA TAIKKA AINOASTAAN YHTEISPÄÄTÖSMENETTELYLLÄ

5.1. Kysymykset jotka voidaan vielä ratkaista komiteamenettelyllä tai ohjeilla

Useimmat jäsenvaltioiden esiin tuomat kysymykset voidaan ratkaista komiteamenettelyllä tai selvittää päivittämällä jo julkaistuja ohjeita. Niistä keskeiset luetellaan seuraavassa.

5.1.1. Vielä soveltamisalan ulkopuolella olevat eläimistä saatavat sivutuotteet

Asetuksen yhtenäinen soveltaminen edellyttää tiettyjen sivutuotteiden määritelmän selkeyttämistä.

Selkeyttämistä kaipaa esimerkiksi se, mitä tarkoitetaan ”entisillä elintarvikkeilla” eli entisillä eläinperäisillä tai eläinperäisiä tuotteita sisältävillä elintarvikkeilla, joita ei eri syistä enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi.

5.1.2. Eläimistä saataviin sivutuotteisiin sovellettavan EU:n eläinlääkintä- ja jätelainsäädännön selkeyttäminen

Jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden mielestä on tärkeää välttää päällekkäisyyttä ja turhaa taakkaa, joka johtuu siitä, että eläimistä saataviin sivutuotteisiin sovelletaan yhtä aikaa sekä yhteisön eläinlääkintälainsäädäntöä (terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston vastuulla) että jätelainsäädäntöä (ympäristöasioiden pääosaston vastuulla). Näiden kahden valvontatoimiryhmän keskinäistä suhdetta on pyritty selkeyttämään ohjeilla. Oikeudellista selkeyttä on kuitenkin parannettava. Komission ehdotusta, jolla pyritään selkeyttämään asetuksen (EY) N:o 1774/2002 ja asetuksen (ETY) N:o 259/93 suhdetta jätteiden siirtojen osalta (KOM(2003) 379, 30.6.2003, muutettu ehdotuksella KOM(2004) 172), käsitellään parhaillaan yhteispäätösmenettelyssä toisessa käsittelyssä.

5.1.3. Tekniset tuotteet

• Kosmetiikka, lääkkeet ja lääkinnälliset laitteet

Sivutuoteasetusta ei sovelleta valmiisiin tuotteisiin, kuten kosmetiikkaan, lääkkeisiin, lääkinnällisiin laitteisiin tai in vitro -diagnoosisarjoihin.

Sivutuoteasetuksella on kuitenkin merkittäviä sääntelyvaikutuksia myös näillä aloilla, joista osa käyttää lopputuotteensa valmistamisessa eläinperäisiä ja eläimistä saatavista sivutuotteista johdettuja prosessoituja ainesosia tai lähtöaineita. Siksi asetukseen on tehtävä yhteispäätösmenettelyllä muutoksia, joiden avulla asetuksen yksinkertaistaminen voidaan tehdä kattavammin ja tyydyttävämmin ja niin, että asetus vastaa paremmin käsillä olevia riskejä (ks. kohdat 5.2.2 ja 5.2.3).

Eräät jäsenvaltiot ja EU:ssa alalla toimivat tahot ovat olleet huolissaan sivutuoteasetuksen vaatimusten soveltamisesta tiettyjen sellaisten luokkaan 3 kuuluvien lähtöaineiden tuontiin, jotka edellyttävät vain vähäistä jatkokäsittelyä (esim. sekoittamista, pakkaamista tai merkitsemistä) ennen kuin ne voidaan saattaa markkinoille tai antaa loppukäyttäjän käytettäväksi EU:ssa. Esimerkkinä on mainittu ”välituotteet”, joita käytetään lääkinnällisten laitteiden valmistuksessa. Näiden tuotteiden tuontiin sovellettavista vaatimuksista on valmisteilla ehdotusluonnos hyväksyttäväksi ennen vuoden 2005 loppua.

Lisäksi on otettava huomioon, että puheena olevissa teknisissä tuotteissa käytetään monissa tapauksissa hyvin erityistä ainesta, minkä vuoksi on ehdotettu, että tarkistetaan luetteloa niistä kolmansista maista, joista kyseistä ainesta saa tuoda.

• Muut tekniset tuotteet

Myös eräät muut tuotteet, jotka on käsitelty riskittömiksi (kuten lannoitteiden tuotannossa käytetyt rasvajohdannaiset), voitaisiin jättää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle (ks. kohta 5.2.1), tai niihin voitaisiin soveltaa suppeampia valvontavaatimuksia kuten edellä.

5.1.4. Vaihtoehtoiset menetelmät sivutuotteiden käsittelyyn, käyttöön ja hävittämiseen

Uuteen asetukseen tehtävillä teknisillä muutoksilla hyväksytään eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöön tai hävittämiseen (ks. liite IV) viisi uutta vaihtoehtoista menetelmää. Näin pyritään ottamaan huomioon EFSAn tuoreet lausunnot (ks. myös kohta 6).

5.1.5. Eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden levittäminen maahan

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 22 artiklan 1 kohdan c alakohdassa kielletään muiden eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden kuin lannan levittäminen laidunalueelle. EFSA on antanut tieteellisen lausunnon niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä luokkaan 2 tai 3 kuuluvaa ainesta saa levittää maahan muille alueille. Lausunnon pohjalta ollaan laatimassa ehdotusluonnosta.

5.1.6. Sivutuotteiden käsittelyä kompostointi- ja biokaasulaitoksissa sekä lannan lämpökäsittelyä koskevat vaatimukset

Jäsenvaltiot ja alan toimijat ovat pitäneet sivutuotteiden käsittelyyn kompostointi- ja biokaasulaitoksissa sekä lannan lämpökäsittelyyn sovellettavia vaatimuksia tiukkoina ja pyytäneet komissiota sallimaan vaihtoehtoisten käsittelyparametrien käytön (aika, lämpötila sekä mikrobiologiseen validointiin käytettävät aineet).

Komissio vahvistaa mainitun laiset vaihtoehtoiset vaatimukset EFSAn lausuntojen perusteella.

5.1.7. Luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi määritellyn maidon ja maitopohjaisten tuotteitten käyttö eläinten suorassa ruokinnassa

Vastikään annetussa asetuksessa (EY) N:o 79/2005 sallitaan elintarvikenormien mukaisesti (neuvoston direktiivi 92/46/ETY[4]) valmistettujen (meijerituotteiden syöttäminen tuotantoeläimille, kunhan tämänhetkisten tieteellisten lausuntojen mukaiset eläinten terveyttä koskevat vaatimukset täyttyvät. Asetusta voidaan muuttaa lisää, kun EFSA on antanut lausuntonsa, jota odotetaan vielä vuoden 2005 puolella.

5.1.8. Mahdollisuus käsitellä eri lähteistä tulevia sivutuotteita toimipaikassa, jossa on teurastamo

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 muuttamisesta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 808/2003 sallitaan teurastamojen yhteydessä olevien renderointilaitosten käyttö tietyin ehdoin. Yhtenä ehtona on, että renderointilaitoksessa käsiteltävien eläimistä saatavien sivutuotteiden on oltava peräisin ainoastaan viereisestä teurastamosta. Komissio harkitsee riskinarviointiin perustuvia säännöksiä, joilla vältettäisiin ehdon aiheuttamat vaikeudet.

5.1.9. Uudet tuontitodistukset vielä soveltamisalan ulkopuolella oleville eläimistä saataville sivutuotteille

Tiettyjen asetuksen piiriin vielä kuulumattomien tuotteiden (villa, höyhenet, lanta, yhdistelmätuotteet jne.) tuontivaatimuksia ollaan yhdenmukaistamassa uusilla todistuksilla.

5.1.10. Jätteenä hävitettäväksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden merkintäaineet

Asetuksessa edellytetään, että hävitettäväksi tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet on merkittävä. Komissio selvittää edelleen tarkoitukseen soveltuvia merkintäaineita, ja meneillään on asiaan liittyvä kokeilututkimus. Kunhan merkintäaineet saadaan kartoitettua ja validoitua, ne hyväksytään komission päätöksellä.

5.1.11. Ohjeita FVO:n tarkastusmatkojen esiin nostamien kysymysten selventämiseksi

FVO:n kaikkiin jäsenvaltioihin vuosina 2004–2005 tekemien tarkastusmatkojen tuloksena on noussut esiin uusia kysymyksiä. Komissio laatii lisäohjeita helpottaakseen asetuksen yhdenmukaista soveltamista.

5.1.12. Säännöt lajinsisäistä kierrätystä (kannibalismia) koskevan kiellon täytäntöönpanoa varten

Lajinsisäistä kierrätystä (kannibalismia) koskevan kiellon täytäntöönpanoa varten on annettu säännöt vain kalojen osalta, koska muun käsitellyn eläinvalkuaisen kuin kalajauhon käyttö tuotantoeläinten ruokinnassa on kielletty BSE-ruokintakiellolla (asetuksen (EY) N:o 999/2001, sellaisena kuin se on muutettuna, 7 artikla). Viime aikoina on edistytty sellaisten menetelmien kehittämisessä, joilla voidaan havaita märehtijöistä peräisin olevat valkuaisaineet rehuaineissa, mikä on yksi keskeisistä edellytyksistä BSE-ruokintakiellon tarkastelemiseksi uudelleen.

5.2. Kysymykset, jotka voidaan ratkaista ainoastaan yhteispäätösmenettelyllä

5.2.1. Asetuksen soveltamisalan selventäminen ja 1 artiklan muuttaminen

Asetus on alaltaan laaja, eivätkä käsiteltyihin tai valmiisiin tuotteisiin sovellettavat säännökset aina ole selviä. Asetusta on näiltä osin selkeytettävä.

Tietyt käsitellyt tuotteet, jotka käsittelyn jälkeen eivät enää aiheuta riskiä, voitaisiin poistaa asetuksen soveltamisalasta, tai niihin sovellettavaa valvontaa voitaisiin vähentää. Esimerkiksi kosmetiikan, lääkinnällisten laitteiden tai lääkkeiden valmistuksessa käytettäviä käsiteltyjä ainesosia ei pitäisi pitää ”eläimistä saatavina sivutuotteina”. Sitä paitsi sivutuoteasetusta ei selvästikään sovelleta valmiisiin tuotteisiin, kuten kosmetiikkaan, lääkkeisiin, lääkinnällisiin laitteisiin tai in vitro -diagnoosisarjoihin. (Ks. kohta 5.1.3.)

Kun kyse on sivutuotteista, jotka ovat peräisin luonnonvaraisesta eläimestä, jota ei epäillä sairaaksi, olisi lisäksi täsmennettävä, että ihmisravinnoksi tarkoitettujen nisäkkäiden tai lintujen käsittelytiloissa tuotetut sivutuotteet kuuluvat asetuksen tavoitteiden mukaisesti sen soveltamisalaan. Kohennusta kaipaa myös kohta, jossa todetaan simpukoiden ja muiden merieläinten kuuluvan asetuksen piiriin.

5.2.2. Muutokset 4–6 artiklaan: selkeyttäminen ja tarve lisätä uusia tuotteita

Aineksen luokittelun osalta voitaisiin uudelleentarkastelussa selkeyttää asetuksen säännösten sovellettavuutta silloin, kun uusi aines voidaan luokitella eri otsakkeiden alle.

Lisäksi olisi harkittava, voitaisiinko eri luokkiin sisällyttää sellaisia tuotteita, joita nyt ei voida luokitella asianmukaisesti.

Uutta tarkastelua kaipaa sellaisten luokkaan 2 kuuluvien sivutuotteiden luokittelu, joihin liittyvä riski on erittäin vähäinen (esim. madot, hyönteiset, hyönteisten toukat, selkärangattomat, jotka on tarkoitettu luonnonvaraisten lintujen ruokintaan, käytettäväksi lemmikkieläinten ruoassa taikka lähtöaineena kosmetiikan, lääkinnällisten laitteiden ja lääkkeiden valmistuksessa – mm. kuolleet mehiläiset). Tällainen aines voitaisiin luokitella luokkaan 3.

5.2.3. Muutokset 17 ja 18 artiklaan: tiettyjen laitosten vapauttaminen sivutuoteasetuksen mukaisesta lisähyväksynnästä

Eräitten jo yhteisön elintarvike- tai muun lainsäädännön mukaisesti hyväksyttyjen laitosten on täytettävä myös sivutuoteasetuksen vaatimukset. Laitoksilta (jotka tuottavat esim. talia, munia tai gelatiinia), joiden osalta asetuksen 17 artiklassa nyt vaaditaan hyväksyntää, ei pitäisi vaatia uutta sivutuoteasetukseen perustuvaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.

Valmiita tuotteita, kuten lääkinnällisiä laitteita, kosmetiikkaa ja lääkkeitä, valmistavat laitokset olisi lisäksi selvästi jätettävä sivutuoteasetukseen perustuvan hyväksyntävaatimuksen ulkopuolelle.

Käsiteltyä eläinvalkuaista vastaanottavilta lemmikkieläinten ruokaa valmistavilta tai teknisiltä laitoksilta, joiden osalta asetuksen 18 artiklassa nyt vaaditaan hyväksyntä, ei pitäisi vaatia uutta sivutuoteasetukseen perustuvaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää, koska käsiteltynä eläinvalkuainen ei enää aiheuta riskiä eläinten tai ihmisten terveydelle ja koska sen on jo yhteisön muun lainsäädännön mukaisesti katsottu täyttävän sivutuotelainsäädännön tavoitteet.

Lisäksi monia teknisiin tuotteisiin tarkoitettuja tuotteita valmistetaan valvotuissa laboratorioissa, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja sairaaloiden laboratorioissa taikka itse lääkinnällisten laitteiden, kosmetiikan tai lääkkeiden valmistuslaitoksissa. Nykymuotoisessa asetuksessa säädetyn hyväksynnän vaatiminen näiltä laitoksilta ei aina liene välttämätöntä tai asianmukaista.

6. YKSINKERTAISTAMINEN

Asetuksella on luotu uudet oikeudelliset puitteet, jotka kattavat koko toimialan – maatilalta ruokapöytään, kuten elintarviketurvallisuutta käsittelevässä komission valkoisessa kirjassa todetaan –, ja sillä on yksinkertaistettu sääntelyä ja kumottu 19 aiempaa säädöstä (luettelo liitteessä V ).

Asetuksella on korvattu eri komission päätöksissä vahvistetut säännöt, jotka koskevat eläinten ja ihmisten terveyden suojelua muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyssä, hävittämisessä, markkinoille saattamisessa ja käytössä.

Kohdissa 5.1 ja 5.2 esitettyjä toimia ohjaa sama yksinkertaistamisperiaate. Erityistä huomiota kiinnitetään lisäksi seuraaviin seikkoihin:

- asetuksen soveltamisalan selkeyttäminen

- sivutuotteiden käsittelyyn, käyttöön ja hävittämiseen käytettävien vaihtoehtoisten menetelmien hyväksyntämenettely.

7. PÄÄTELMÄT

Jäsenvaltiot ja alan toimijat ovat kertoneet edistyneensä sivutuoteasetuksen soveltamisessa yleisesti ottaen hyvin. Asetuksen periaatepohjaa pidetään laajalti hyvänä, ja valvontatoimet vaikuttavat useimmissa tapauksissa oikeasuhteisilta. Erityisen hyvänä pidetään sivutuotteitten käsittelypaikkojen ja käsiteltävän aineksen määrän lisäämistä. Valtaosa tuotetuista sivutuotteista kaikki riskiaines mukaan luettuna käsitellään nyt asetuksen mukaisesti ja lähetetään sallittuihin käsittelypaikkoihin.

Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tekemien tarkastusten mukaan useimpien luokkaan 1 tai 2 kuuluvien ainesten virallinen valvonta on hyvin pitkälle tyydyttävää. Kaikissa jäsenvaltioissa on ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin (järjestelyt ja infrastruktuuri), joiden ansiosta useimmat sivutuotteet käsitellään asianmukaisesti ja sivutuoteasetuksen mukaisesti. Erikseen mainittakoon, että riskiaineksen (luokat 1 ja 2) asianmukaista hävittämistä varten on käytössä riittävät järjestelmät.

Tarvitaan kuitenkin lisätoimia, jotta voidaan kaikissa jäsenvaltioissa varmistaa, että kaikki eläimistä saatavat sivutuotteet kulkevat sallittuja ketjuja pitkin siihen vaiheeseen, jossa ne käytetään tai erotetaan luvallisesti tai hävitetään turvallisesti. Virallisen valvonnan tehokkuutta ja yhtenäisyyttä parantamaan tarvittaisiin etenkin riittävästi henkilökuntaa sekä selkeää tehtävänjakoa toimivaltaisten viranomaisten kesken. Toimivaltaisille viranomaisille tarvitaan lisäksi enemmän ohjeita ja koulutusta, ja niiden yhteistyötä on lisättävä.

Lukuisia eri aloja kattavan sivutuoteasetuksen soveltamisalaa olisi selkeytettävä entisestään, kun tavoitteena on, että asetusta noudatetaan täysimääräisesti, että kaikki toimijat ymmärtävät sen samalla tavalla ja että pystytään paremmin paneutumaan niihin todellisiin riskeihin, joita eläimistä saataviin sivutuotteisiin liittyy. Sääntöjä yhdenmukaistamalla parannetaan alan toimijoiden kilpailukykyä Lissabonin strategian mukaisesti.

Kohdissa 5.1 ja 5.2 ehdotetut muutokset perustuvat jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden tähän mennessä esiin tuomiin seikkoihin, mutta kokemusten karttuessa voi muutaman vuoden kuluttua hyvinkin olla tarpeen tarkastella vielä ennakoimattomia kysymyksiä tai uusia toimintalinjoja.

Komissio selvittelee tarvittavia säädösehdotuksia, joilla kohdassa 5.2 mainitut kysymykset voitaisiin ratkaista yhteispäätösmenettelyllä yhdessä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa. Kohdassa 5.1 mainittuja kysymyksiä komissio käsittelee edelleen komiteamenettelyllä.

LIITE I KERTOMUKSESSA KÄYTETYT LYHENTEET JA ERIKOISTERMIT

BSE | Naudan spongiforminen enkefalopatia BSE kuuluu tarttuvina spongiformisina enkefalopatioina (TSE:t) tunnettuihin tauteihin, joita aiheuttaa poikkeavien prioniproteenien kerääntyminen aivoihin ja keskushermostoon. |

EFSA | Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen: riippumaton EU:n elin, joka antaa komissiolle, Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille riskinarviointiin ja riskianalyysiin liittyvää apua ja tieteellistä neuvontaa |

Eläimistä saatavat sivutuotteet | Eläinten ne osat, joita ei tarkoiteta ihmisravinnoksi |

FVO | Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto: Grangessa Irlannissa toimiva terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston (SANCO) linja F, joka vastaa yhteisön elintarviketurvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanon todentamisesta jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa |

Komiteamenettely | Lainsäädäntömenettely, jossa komission toteuttamat toimenpiteet on hyväksytettävä sääntelykomiteassa, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jossa puheenjohtajana toimii komission edustaja |

Käsitelty eläinvalkuainen | Käsitellyt eläinten osat, kuten kalajauho, lihaluujauho ja verijauho |

Lajinsisäinen kierrätys (kannibalismi) | Eläinlajin ruokkiminen saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johdetulla käsitellyllä eläinvalkuaisella (esim. siasta peräisin olevan valkuaisen antaminen sioille) |

Luokka 1 | Sivutuoteasetuksen 4 artiklassa tarkoitetut suuririskiset eläimistä saatavat sivutuotteet (esim. TSE-tartunta) |

Luokka 2 | Sivutuoteasetuksen 5 artiklassa tarkoitetut keskisuuren riskin aiheuttavat eläimistä saatavat sivutuotteet (esim. tilalla kuollut siipikarja sekä luokkaan 1 tai 3 kuulumattomat sivutuotteet) |

Luokka 3 | Sivutuoteasetuksen 6 artiklassa tarkoitetut pieniriskiset tai riskittömät eläimistä saatavat sivutuotteet (turvalliset sivutuotteet ihmisravinnoksi kelpaavista eläimistä) |

Sivutuoteasetus | Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 |

Toimivaltainen viranomainen | Jäsenvaltion viranomainen, joka vastaa sivutuoteasetuksen täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta |

TSE | Tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat: tautiryhmä, johon kuuluvat mm. BSE, krooninen näivetystauti, scrapie sekä Creutzfeldt-Jakobin tauti |

Valkoinen kirja elintarvikkeiden turvallisuudesta | PO SANCOn vuonna 1999 eräiden elintarvikekriisien jälkeen laatima poliittinen asiakirja uuden elintarviketurvallisuusstrategian kehittämiseksi |

LIITE II JÄSENVALTIOIDEN TOIMITTAMAT TIEDOT TOIMISTAAN ASETUKSEN NOUDATTAMISEN VARMISTAMISEKSI

Jäsenvaltio | Toimenpiteet sivutuoteasetuksen noudattamisen varmistamiseksi |

1. Belgia | Belgia on laatinut sopimuksen, jossa määritellään kunkin asetuksen valvontaan ja täytäntöönpanoon osallistuvan viranomaisen toimivalta. Belgiassa asetukseen liittyvistä seikoista vastaa kuusi eri viranomaista. |

2. Tšekki | Asetus on ollut voimassa Tšekissä 1. toukokuuta 2004 lähtien maan liityttyä Euroopan yhteisöön. Asetukseen viitataan Tšekin asetuksessa nro 295/2003. Parhaillaan laaditaan muutosta eläinlääkinnällistä hoitoa koskevaan lakiin, ja muutokseen sisällytetään viittaus asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanoon. |

3. Tanska | Vuodesta 2003 on annettu määräyksiä, kiertokirjeitä ja ohjeita sivutuoteasetuksen panemiseksi täytäntöön. Eläimistä saatavia sivutuotteita koskevien sääntöjen rikkomisesta tehtiin rangaistava teko 19.5.2003 annetulla määräyksellä nro 355, jossa myös nimetään sivutuotteista vastaava toimivaltainen viranomainen. |

4. Saksa | Saksassa on annettu laki, jolla pannaan täytäntöön yhteisön säännökset sellaisten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelystä ja hävittämisestä, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi (Gesetz zur Durchführung gemeinschaftlicher Vorschriften über die Verarbeitung und Beseitigung von nicht für den menschlichen Verzehr bestimmten tierischen Nebenprodukten, 25.1. 2004) |

5. Viro | Tarttuvien eläintautien valvontaa koskevassa laissa vahvistetaan eläimistä saatavien sivutuotteitten käsittelyyn sovellettavat yleiset säännöt. Eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelylaitoksien hyväksymisestä annetussa maatalousministerin asetuksessa nro 52/2004 vahvistetaan hyväksyntäasiakirjojen käsittelymenettely. Virolle (ja Kyprokselle) annettiin komission päätöksellä 2004/467/EY poikkeuslupa sallia eläinsivutuotteiden hautaaminen 1.5.–31.12.2004. |

6. Kreikka | Odoteltaessa lopullisen muotonsa jo vuonna 2003 saaneen presidentin asetuksen vahvistamista virallisessa lehdessä toimivaltaiset viranomaiset huolehtivat vuonna 1993 annetun presidentin asetuksen nro 243 mukaisesta hyväksynnästä, valvonnasta ja seuraamusmenettelystä. Eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien tuottajien, yritysten ja muiden tahojen on noudatettava kaikkia sivutuoteasetuksen vaatimuksia. |

7. Espanja | 21.11.2003 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa 1429/2003 vahvistetaan järjestelyt sivutuoteasetuksen panemiseksi täytäntöön. Asetuksessa viitataan erityisesti vastuunjakoon Espanjan oikeusjärjestyksen mukaisten eri hallintoelinten kesken (valtion keskushallinto, autonomiset alueet ja paikallisviranomaiset). |

8. Ranska | Ranskan toimenpiteet voidaan jakaa neljään ryhmään: laajamittaiset valtakunnalliset täytäntöönpanotoimet, erityiset täytäntöönpanotoimet eräillä aloilla, 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetut poikkeuksien myöntämistä koskevat toimenpiteet sekä eri kansallisissa säädösteksteissä vahvistetut hallinnolliset tai rangaistusseuraamukset. |

9. Irlanti | Kansalliset täytäntöönpanotoimet sivutuoteasetuksen panemiseksi täytäntöön vahvistetaan vuonna 2003 annetussa säädöksessä European Communities (ABPs) Regulations – Statutory Instrument 248. |

10. Italia | Terveysministeriö on antanut asetuksen täytäntöönpanoa koskevat ohjeet varmistaakseen, että asetusta sovelletaan yhtenäisesti ja oikein maan koko alueella. Ohjeet on annettu yhteistyössä alueiden ja autonomisten maakuntien sekä ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa. 17.3.2005 annetussa asetuksessa nro 63 vahvistetaan lisäksi seuraamukset ja toimenpiteet, joita sovelletaan eläimistä saataviin sivutuotteisiin liittyviin hygieniasääntöihin. |

11. Kypros | Asetus on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä eläinlääkintäalan EY-lainsäädännön täytäntöönpanosta vuonna 2004 annetulla lailla nro 149(1). Kyprokselle (ja Virolle) annettiin komission päätöksellä 2004/467/EY poikkeuslupa sallia eläinsivutuotteiden hautaaminen 1.5.–31.12.2004. Kyprokselle on myönnetty poikkeukseen jatkoa 31.10.2005 saakka. |

12. Latvia | Asetusta on sovellettu sellaisenaan Latvian liittymispäivästä. Yleisiä vaatimuksia on vahvistettu eläinlääketiedettä koskevassa laissa (1.7.2001). Vaatimusten noudattamatta jättämisen seuraamuksista säädetään rikoslaissa ja hallinnollisia rikkomuksia koskevassa säännöstössä. Asetuksiin sisältyvät vaatimukset, joita ei sovelleta sellaisenaan, on sisällytetty 20.7.2004 annettuun valtioneuvoston asetukseen nro 606, joka koskee ihmisravinnoksi kelpaamattomien eläimistä saatavien sivutuotteiden ketjuun sovellettavia eläinlääketieteellisiä ja hygieniavaatimuksia (27.7.2004). |

13. Liettua | Asetus on saatettu osaksi Liettuan lainsäädäntöä 23.12.2003 annetulla valtion elintarvike- ja eläinlääkintäviranomaisen johtajan määräyksellä nro B1-996. Kaikki EY-asetukset on 1.5.2004 lähtien suoraan sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön vastaavilla kansallisilla säännöksillä (päätöslauselma nro 1180, 18.9.2003). |

14. Luxemburg | Toimeenpanosäännöksissä on käsitelty lähinnä toimivallanjakoa. Kansallisia sääntöjä on annettu ainesluokista, joihin kuuluva aines voidaan hävittää polttamalla tai hautaamalla kaatopaikalle. Aineksen poistamisesta, merkitsemisestä ja hävittämisestä on annettu useita kiertokirjeitä ja muita ohjeita. |

15. Unkari | Asetusta on sovellettu sellaisenaan Unkarin liittymispäivästä. Parhaillaan kuitenkin laaditaan uutta lainsäädäntöä asetuksen panemiseksi täytäntöön. Lainsäädäntö tulee voimaan vuoden 2005 lopulla, ja sillä kumotaan nykyinen ministeriön asetus. |

16. Malta | Maltan virallisessa lehdessä julkaistiin 18.1.2005 sivutuoteasetuksen soveltamista koskeva asetusluonnos, jota voitiin kommentoida neljän viikon ajan. Marraskuussa 2004 annettiin kuulemista varten jätteitä koskeva säädösluonnos, joka tulee voimaan piakkoin (FVO:n tarkastusmatka). Säädöksessä vahvistetaan järjestelmä eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljettajien rekisteröimiseksi samoin kuin näiltä edellytettävät vaatimukset. |

17. Alan-komaat | Kansalliset säännökset on annettu erityisessä täytäntöönpanoasetuksessa, joka koskee muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita koskevan EU:n asetuksen täytäntöönpanoa, sekä asetuksessa tällaisia sivutuotteita koskevasta tarkastuksesta ja kaupasta. Molempia on sovellettu 9.9.2003 lähtien. |

18. Itävalta | Kun asetus oli julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, se ja siihen liittyvät siirtymätoimenpiteet ja täytäntöönpanosäännökset annettiin tiedoksi asianomaisille viranomaisille ja teollisuudelle virallisilla säädöksillä (Erlass) ja virallisessa eläinlääketieteellisessä julkaisussa (AVN), joissa tähdennettiin, että säännöksiä sovelletaan sellaisenaan. 1.1.2004 voimaan tulleessa eläinperäistä ainesta koskevassa Tiermaterialiengesetz-laissa säädetään hyväksyntämenettelyistä, toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävistä sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden tai kuolleiden eläinten omistajien ja tuottajien velvollisuudesta toimittaa sivutuotteet hyväksyttyihin laitoksiin. Lailla kumottiin alan aiempaa kansallista lainsäädäntöä. Eräissä muissa säädöksissä velvoitetaan lisäksi elintarvikealan toimijat huolehtimaan eläimistä saatavien sivutuotteiden asianmukaisesta keräämisestä, varastoimisesta ja luovuttamisesta. |

19. Puola | Sivutuoteasetus ja siihen liittyvät siirtymätoimenpiteet ovat olleet laillisesti sitovia ja suoraan sovellettavia Puolassa maan liittymispäivästä lähtien. 11.3.2004 annetussa eläinten terveyden suojelua ja tarttuvien eläintautien valvontaa koskevassa laissa säädetään eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten virallisesta valvonnasta ja hyväksymisestä. Lisäksi säädetään rangaistusseuraamuksista toimijoille, jotka eivät noudata eläinlääkinnällisiä vaatimuksia. |

20. Portugali | Portugali on julkaissut seuraavat säädökset: säädös nro 8137/2003 (9.5.2003), jossa määritellään kuolleiden eläinten keruujärjestelmä; asetus nro 244/2003 (7.10.2003), jossa vaaditaan kaikilta teurastamoilta, leikkaamoilta, hautomoilta ja munatuotelaitoksilta suunnitelmaa luokkaan 2 tai 3 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteitten hävittämissuunnitelma; säädös nro 9134/2005 (26.4.2005), jossa määritellään eri toimivaltaisten viranomaisten toimivalta suhteessa luokkiin 1, 2 ja 3 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden luokitteluun, erotteluun, merkitsemiseen, punnitukseen, sinetöimiseen ja tapauksen mukaan lähettämiseen teurastamoihin ja leikkaamoihin. |

21. Slovenia | Asetus tuli voimaan Slovenian oikeusjärjestyksen mukaisesti maan liittymispäivänä. Seuraamuksista ja viranomaisten toimivallasta säädetään alakohtaisissa laeissa, kuten eläinlääkinnän harjoittamista koskevassa laissa, ympäristönsuojelulaissa jne. Vuonna 2004 vahvistettiin useita täytäntöönpanosääntöjä, jotka koskevat etenkin toimivallanjakoa sekä julkisten yleishyödyllisten palvelujen käsitettä ja niihin sovellettavia edellytyksiä. |

22. Slovakia | Asetus on pantu täytäntöön sellaisenaan. |

23. Suomi | Suomessa asetus on pantu täytäntöön eri toimenpitein. Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 panemiseksi täytäntöön on annettu säädöksiä, lainsäädäntöä on selvitetty soveltamisohjeilla, ja asiasta on järjestetty eri puolilla maata luentoja viranomaisille, alan toimijoille ja maatalousalalla työskenteleville. |

24. Ruotsi | Asiaa koskevaan Ruotsin asetukseen tehtiin 1.10.2003 sivutuoteasetuksen sääntöjen vaatimat mukautukset. Kansalliset täytäntöönpanosäännökset (seuraamukset) vahvistetaan laissa 1992:1683, ja sivutuotteista vastaava toimivaltainen viranomainen nimetään asetuksessa 1998:134. Molemmat tulivat voimaan 1.1.2004. |

25. Yhdistynyt kuningaskunta | Englannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa on annettu neljä asetusta, joissa säädetään sivutuoteasetuksen hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta Yhdistyneen kuningaskunnan eri osissa. |

LIITE III JÄSENVALTIOIDEN 23 ARTIKLAN 2 KOHDAN JA 24 ARTIKLAN NOJALLA MYÖNTÄMÄT POIKKEUKSET

- Jäsenvaltiot voivat asetuksen 23 artiklan 2 kohdan nojalla sallia luokkaan 2 kuuluvien sivutuotteiden, jotka on saatu eläimistä, joissa ei ole epäilty ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia, sekä luokkaan 3 kuuluvien sivutuotteiden käytön eläintarha-, sirkus- ja turkiseläinten, muiden matelijoiden ja petolintujen kuin eläintarha- tai sirkuseläinten, luonnonvaraisten eläinten, joiden lihaa ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, kennelien koirien sekä kalansyötiksi kasvatettujen toukkien ruokintaan.

16 jäsenvaltiota on myöntänyt poikkeuksia asetuksen 23 artiklan 2 kohdan nojalla tai säätänyt tällaisesta mahdollisuudesta.

Nämä jäsenvaltiot ovat Belgia, Tšekki, Tanska, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Latvia, Unkari, Malta, Alankomaat, Portugali, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta.

- Jäsenvaltiot voivat asetuksen 24 artiklan nojalla päättää myöntää poikkeuksia, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteitten hautaamista tai polttamista erityisissä olosuhteissa (kuolleet lemmikkieläimet, syrjäiset alueet tai taudinpurkaukset).

17 jäsenvaltiota on myöntänyt poikkeuksia asetuksen 24 artiklan nojalla tai säätänyt tällaisesta mahdollisuudesta.

Nämä jäsenvaltiot ovat Belgia, Tšekki, Saksa, Viro, Kreikka, Espanja, Irlanti, Italia, Latvia, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta.

LIITE IV KESKEISET JÄSENVALTIOIDEN ESIIN TUOMAT SEIKAT, JOTKA ON JO RATKAISTU KOMITEAMENETTELYLLÄ TAI OHJEILLA

1. Jäsenvaltioita tai kolmansia maita koskevat siirtymäjärjestelyt

Jäsenvaltiot tuntevat alan paikalliset olosuhteet, ja siksi niitä pyydettiin arvioimaan asetuksen todennäköisiä vaikutuksia alaan ja pyytämään tarvittaessa siirtymäjärjestelyjä. Jäsenvaltioiden toimittamien pyyntöjen perusteella myönnettiin seuraavat siirtymäjärjestelyt.

1.1. Jäsenvaltioita koskevat siirtymäjärjestelyt

- Ruokajätteen antaminen eläimille (Itävalta ja Saksa). Komission päätös 2003/328/EY (voimassaolo päättyy 31.10.2006).

- Käytetyn ruokaöljyn antaminen eläimille (Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta). Komission päätös 2003/320/EY (voimassaolo päättyi 31.10.2004).

- Luokan 1, 2 ja 3 käsittelylaitosten täydellinen erottaminen (Suomi ja Ranska). Komission päätös 2003/325/EY (Ranska: voimassaolo päättyi 30.4.2004; Suomi: voimassaolo päättyy 31.10.2005).

- Öljykemian laitosten erottaminen (Belgia, Saksa, Italia, Alankomaat, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta). Komission päätös 2003/326/EY (voimassaolo päättyy 31.10.2005).

- Väliasteen laitosten erottaminen (Ranska ja Italia). Komission päätös 2003/323/EY (voimassaolo päättyi 30.4.2004).

- Pienen kapasiteetin poltto- tai rinnakkaispolttolaitokset (Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta). Komission päätös 2003/327/EY (voimassaolo päättyi 31.12.2004).

- Lannan lämpökäsittelyvaatimukset (Belgia, Ranska, Suomi ja Alankomaat). Komission päätös 2003/329/EY, sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2005/14/EY (voimassaolo päättyy 31.12.2005 – EFSA antanut tieteellisen lausunnon 7.9.2005).

- Kompostointivaatimukset (kaikki jäsenvaltiot). Komission asetus (EY) N:o 809/2003, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 12/2005 (voimassaolo päättyy 31.12.2005 – EFSA antanut tieteellisen lausunnon 7.9.2005).

- Biokaasukäsittelyvaatimukset (kaikki jäsenvaltiot). Komission asetus (EY) N:o 810/2003, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 12/2005 (voimassaolo päättyy 31.12.2005 – EFSA antanut tieteellisen lausunnon 7.9.2005).

- Nisäkkäiden veren käsittelyvaatimukset (Saksa, Italia, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta). Komission päätös 2003/321/EY (voimassaolo päättyi 31.12.2004).

- Jäteveden kerääminen (Itävalta, Tanska, Ranska, Suomi, Italia, Irlanti, Portugali, Espanja, Ruotsi, Viro ja Unkari). Komission päätös 2003/334/EY ja komission päätös 2004/468/EY (voimassaolo päättyi 30.4.2005).

- Eläimistä saatavien sivutuotteiden paikalla polttaminen tai hautaaminen (Viro ja Kypros: jälkimmäisen osalta siirtymätoimenpiteitä on jatkettu 1.11.2005 saakka lisäajan antamiseksi alan toimijoille noudattaa asetuksen vaatimuksia). Komission päätös 2004/467/EY (voimassaolo päättyi 1.1.2005) ja komission päätös 2005/62/EY (Kypros).

- Luokan 1 ja 2 käsittelylaitosten erottaminen sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelylaitosten sisällyttäminen siirtymäjärjestelyn piiriin kuuluvien laitosten luetteloon Latvian osalta. Komission päätös 2004/464/EY ja komission päätös 2004/476/EY (voimassaolo päättyi 31.12.2004).

- Entisten elintarvikkeiden kerääminen, kuljetus ja hävittäminen. Komission asetus (EY) N:o 813/2003 (voimassaolo päättyy 31.12.2005).

1.2. Kolmansia maita koskevat siirtymäjärjestelyt

Kolmansia maita varten otettiin käyttöön siirtymäjärjestelyjä, joilla lykättiin asetuksen tuontisäännösten soveltamista, jotta maat saisivat riittävästi aikaa mukautua uusiin vaatimuksiin ja komissio saisi aikaa ajantasaistaa liitteissä VII ja VIII olevat tuontisäännöt ja liitteessä X olevat terveystodistusmallit.

Lisäksi myönnettiin seuraavat erityiset siirtymäjärjestelyt:

- Selkärangan luista tuotetun gelatiinin tuonti Japanista ja USA:sta Alankomaihin, Ranskaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan EU:ssa tapahtuvaa valokuvafilmien valmistusta varten (komission päätös 407/2004/EY: tarkastellaan tarvittaessa uudelleen uusien tieteellisten neuvojen perusteella).

- Tiettyjen luokkien 1 ja 2 aineksena pidettävien, teknisiin tarkoituksiin tarkoitettujen eläinperäisten ainesten tuonti ja saattaminen markkinoille (kaikki kolmannet maat) (komission asetus (EY) N:o 878/2004: tarkastellaan tarvittaessa uudelleen uusien tieteellisten neuvojen perusteella).

- Luokan 1, 2 ja 3 väliasteen laitosten erottaminen ja luokan 1, 2 ja 3 käsittelylaitosten erottaminen (Australia, Kanada, Kiina ja USA) (komission asetus (EY) N:o 780/2004 – voimassaolo päättyy 31.10.2005).

2. Asetusta (EY) N:o 1774/2002 muuttavat komission asetukset

Asetuksen liitteitä on muutettu viidellä komission asetuksella:

- Asetuksella (EY) N:o 808/2003 muutettiin 12 artiklan 3 kohtaa ja sallittiin erikseen määritellyn riskiaineksen ja eläinten ruhojen polttaminen pienen kapasiteetin polttolaitoksissa tieteellisen ohjauskomitean lausunnon mukaisesti. Lisäksi tehtiin eräitä muita teknisiä muutoksia liitteisiin artiklojen sanamuodon mukaisesti.

- Asetuksilla (EY) N:o 668/2004 ja (EY) N:o 416/2005 tehtiin eräitä teknisiä muutoksia liitteiden saattamiseksi artiklojen tekstin mukaisiksi, saatettiin terveystodistusmallit ajan tasalle ja vahvistettiin uusia malleja tiettyjen sellaisten tuotteiden tuontia varten, joita voidaan käyttää rehuaineena, lemmikkien ruoassa, puruluissa tai teknisissä tuotteissa. Kolmansien maiden luetteloa on päivitetty vastaavasti.

- Asetuksella (EY) N:o 92/2005 muutettiin asetusta biokaasutuotannon ja renderoitujen rasvojen käsittelyn osalta.

- Asetuksella (EY) N:o 93/2005 muutettiin asetuksen liitteitä II ja V (ks. kohta 3).

3. Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 täytäntöönpanoa koskevat toimet

Eri artiklojen täytäntöönpanoa varten on toteutettu toimenpiteitä. On annettu seuraavat täytäntöönpanoasetukset:

- Maidon, maitopohjaisten tuotteiden ja maidosta johdettujen tuotteiden käyttö (asetus (EY) N:o 79/2005). Asetuksessa sallitaan elintarvikenormien mukaisesti valmistettujen meijerituotteiden syöttäminen tuotantoeläimille, kunhan tämänhetkisten tieteellisten lausuntojen mukaiset eläinten terveyttä koskevat vaatimukset täyttyvät ja elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut lausuntonsa.

- Eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttö- ja hävittämismenetelmät (asetus (EY) N:o 92/2005). Asetuksessa sallitaan sivutuotteiden hävittäminen viidellä uudella vaihtoehtoisella menetelmällä.

- Kalaperäisten sivutuotteiden käsittely ja eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetuksessa vaadittava kaupallinen asiakirja (asetus (EY) N:o 93/2005). Asetuksessa vahvistetaan erityinen menettely kalaperäisten sivutuotteiden käsittelylle ja yhdenmukainen malli eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetuksessa vaadittavalle kaupalliselle asiakirjalle.

4. Myönnetyt pysyvät yleispoikkeukset

Seuraavat poikkeukset on myönnetty:

- Poikkeus lajinsisäisen kierrätyksen kiellosta, joka koskee kalojen ruokkimista saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johdetulla käsitellyllä eläinvalkuaisella (perusasetuksen 22 artiklan 2 kohta). Lisäksi oli tarpeen vahvistaa siirtymäjärjestelyt, joilla annetaan alan toimijoille riittävästi aikaa mukautua uusiin vaatimuksiin edellä mainitun kierrätyskiellon osalta. (Asetus (EY) N:o 811/2003)

- Yksityiskohtaiset vaatimukset hautaamisesta ja polttamisesta perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti. (Asetus (EY) N:o 811/2003)

5. Jäsenvaltioiden pyynnöstä myönnetyt pysyvät erityiset poikkeukset

Täytäntöönpanotoimenpiteillä on sallittu jatkuva ruokinta seuraavasti:

- Turkiseläimiä voidaan ruokkia saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johdetulla käsitellyllä eläinvalkuaisella (Suomi, Viro). Komission päätös 2003/324/EY.

- Uhanalaisia tai suojeltuja haaskalintulajeja voidaan ruokkia kuolleista märehtijöistä peräisin olevalla erikseen määriteltyä riskiainesta sisältävällä aineksella (23 artiklan 2 kohta - Italia, Ranska, Espanja, Portugali, Kreikka ja Kypros). Komission päätös 2003/322/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2004/455/EY.

6. Ohjeet eräiden seikkojen selkeyttämiseksi

Ohjeasiakirjoja on annettu kaksi (ks. liite II):

- Uuden sivutuoteasetuksen (EY) N:o 1774/2002 soveltamisohjeet – kysymyksinä ja vastauksina esitetyt ohjeet, joilla selkeytetään keskeisiä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien esiin nostamia kysymyksiä

- Ohjeet eläinten ja ihmisten terveyttä sekä jätteitä koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamiseksi eläimistä saataviin sivutuotteisiin.

Eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevällä terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston verkkosivustolla on luettelo eläimistä saatavia sivutuotteita koskevista säädöksistä samoin kuin asiaan liittyviä ohjeita ja muita tietoja. Sivuston osoite on

http://europa.eu.int/comm/food/food/biosafety/animalbyproducts/index_en.htm.

LIITE V ASETUKSELLA (EY) N:O 1774/2002 KUMOTUT JA KORVATUT SÄÄDÖKSET

1. Komission päätös 89/18/ETY, tehty 22. joulukuuta 1988, tuoreen lihan tuontia kolmansista maista muuhun tarkoitukseen kuin ihmisravinnoksi koskevista edellytyksistä. EYVL L 8, 11.1.1989, s. 17.

2. Neuvoston direktiivi 90/667/ETY, annettu 27. marraskuuta 1990, eläinlääkintäsäännöistä eläinjätteen hävittämisessä, käsittelyssä ja markkinoille saattamisessa sekä taudinaiheuttajien ehkäisemisestä eläin- ja kalaperäisissä rehuissa sekä direktiivin 90/425/ETY muuttamisesta. EYVL L 363, 27.12.1990, s. 51.

3. Komission päätös 92/187/ETY, tehty 28. helmikuuta 1992, neuvoston päätöksen 79/542/ETY luetteloon kuulumattomista kolmansista maista tulevien, farmaseuttisia tuotteita valmistavaan teollisuuteen tarkoitettujen tiettyjen raaka-aineiden tuontia koskevista edellytyksistä. EYVL L 87, 2.4.1992, s. 20.

4. Komission päätös 92/183/ETY, tehty 3. maaliskuuta 1992, neuvoston päätöksen 79/542/ETY luetteloon kuuluvista kolmansista maista tulevien, farmaseuttisia tuotteita valmistavaan teollisuuteen tarkoitettujen tiettyjen raaka-aineiden tuonnissa noudatettavista yleisistä edellytyksistä. EYVL L 87, 2.4.1992, s. 20.

5. Komission päätös 94/143/EY, tehty 1. maaliskuuta 1994, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista hevoseläinten seerumin tuonnissa kolmansista maista. EYVL L 62, 5.3.1994, s. 41.

6. Komission päätös 94/309/EY, tehty 27. huhtikuuta 1994, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista lemmikkieläinten tiettyjen ruokien ja lemmikkieläinten ravinnoksi kelpaavien parkitsemattomien vähäriskisiä aineita sisältävien tiettyjen tuotteiden tuonnissa kolmansista maista. EYVL L 137, 1.6.1994, s. 62.

7. Komission päätös 94/344/EY, tehty 27. huhtikuuta 1994, kolmansista maista tulevien, eläinten ruokintaan tarkoitettujen jalostettujen eläinvalkuaisten ja mainittuja valkuaisia sisältävien tuotteiden tuonnissa vaadittavista terveysvaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista. EYVL L 154, 21.6.1994, s. 45.

8. Komission päätös 94/435/EY, tehty 10. kesäkuuta 1994, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista sianharjasten tuonnissa kolmansista maista. EYVL L 180, 14.7.1994, s. 40.

9. Komission päätös 94/446/EY, tehty 14. kesäkuuta 1994, ihmisten tai eläinten ravinnoksi kelpaamattomien, jalostettavaksi tarkoitettujen luun ja luutuotteiden, sarvien ja sarvituotteiden, kavioiden ja sorkkien ja niistä valmistettujen tuotteiden, lukuun ottamatta näistä tuotteista valmistettuja jauhoja, kolmansista maista tulevan tuonnin vaatimuksista, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 97/197/EY. EYVL L 183, 19.7.1994, s. 46.

10. Komission päätös 94/860/EY, tehty 20. joulukuuta 1994, mehiläishoidossa käytettäväksi tarkoitettujen mehiläistuotteiden kolmansista maista tuonnin vaatimuksista. EYVL L 352, 31.12.1994, s. 69.

11. Komission päätös 95/341/EY,[5] tehty 27. heinäkuuta 1995, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista maidon ja maitopohjaisten tuotteiden, joita ei ole tarkoitettu elintarvikkeeksi, tuonnissa kolmansista maista, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/106/EY. EYVL L 352, 31.12.1994, s. 69.

12. Neuvoston päätös 95/348/EY, tehty 22. kesäkuuta 1995, tiettyjen eläinryhmien ruokintaa varten paikallisesti kaupan pidettävien tietyn tyyppisten eläinjätteiden käsittelyyn Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa sovellettavista eläinlääkintää ja eläinten terveyttä koskevista säännöistä. EYVL L 200, 24.8.1995, s. 42.

13. Komission päätös 96/500/EY, tehty 22. heinäkuuta 1996, linnuista sekä sorkka- ja kavioeläimistä peräisin olevien metsästysmuistojen, joita ei ole täyttämällä käsitelty, tuontia kolmansista maista koskevista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista tai virallisista ilmoituksista. EYVL L 203, 13.8.1996, s. 13.

14. Komission päätös 97/168/EY, tehty 29. marraskuuta 1996, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja terveystodistuksista tai virallisesta ilmoituksesta kolmansista maista tapahtuvassa sorkka- ja kavioeläinten vuotien ja nahkojen tuonnissa. EYVL L 67, 7.3.1997, s. 19.

15. Komission päätös 97/198/EY, tehty 25. maaliskuuta 1997, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista käsitellyn eläinvalkuaisen tuonnissa vaihtoehtoisia lämpökäsittelyjärjestelmiä käyttävistä kolmansista maista ja komission päätöksen 94/344/EY muuttamisesta. EYVL L 84, 26.3.1997, s. 36.

16. Komission päätös 97/735/EY, tehty 21. lokakuuta 1997, tietynlaisella nisäkäsperäisellä eläinjätteellä käytävää kauppaa koskevista tietyistä suojatoimenpiteistä. EYVL L 294, 28.10.1997, s. 7.

17. Neuvoston päätös 99/534/EY, tehty 19. heinäkuuta 1999, eläinjätteen prosessoimisessa sovellettavista toimenpiteistä tarttuvilta spongiformisilta enkefalopatioilta suojaamiseksi ja komission päätöksen 97/735/EY muuttamisesta. EYVL 204, 4.8.1999, s. 37.

18. Komission päätös 2001/25/EY, tehty 27. joulukuuta 2002, tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttökiellosta eläinrehussa. EYVL L 6, 11.1.2001, s. 16.

19. Komission päätös 92/562/ETY, tehty 17. marraskuuta 1992, suuririskisten aineiden käsittelyssä käytettävien vaihtoehtoisten lämpökäsittelyjärjestelmien hyväksymisestä. EYVL L 359, 9.12.1992, s. 23.

[1] EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

[2] Lausuntoihin voi tutustua elintarviketurvallisuusviranomaisen verkkosivuilla osoitteessahttp://www.efsa.eu.int/science/biohaz/biohaz_opinions/catindex_en.html.

[3] EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

[4] EYVL L 268, 14.9.1992, s. 1.

[5] EYVL L 200, 24.8.1995, s. 42.