Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 52005AA0002

Lausunto nro 2/2005 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (KOM(2004) 492 lopullinen, 14. heinäkuuta 2004)

EUVL C 121, 20.5.2005, p. 14–34 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

20.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 121/14

LAUSUNTO nro 2/2005

ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (KOM(2004) 492 lopullinen, 14. heinäkuuta 2004)

(annettu EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla)

(2005/C 121/02)

SISÄLLYS

1—29

 YLEISET HUOMAUTUKSET

30

 ERITYISET HUOMAUTUKSET

EUROOPAN YHTEISÖJEN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 5, 10, 158—162 artiklan, 248 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan, 274 ja 279 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (1) sekä sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt (2),

ottaa huomioon neuvoston esittämän lausuntopyynnön, jonka tilintarkastustuomioistuin vastaanotti 3. tammikuuta 2005,

ottaa huomioon komission esittämän yleistä asetusta koskevan ehdotuksen (3),

ottaa huomioon rakennerahaston ja koheesiorahaston hallinnointiin sovellettavien asetusten tarkistamista koskevan lainsäädäntöpakettiehdotuksen vaikutusten laajennetun arvioinnin (4),

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden ja komission vastuualueista rakennerahaston ja koheesiorahaston yhteisessä hallinnoinnissa (5),

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen — Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa (6),

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille rahoitusnäkymistä 2007—2013 (7),

ottaa huomioon antamansa lausunnon nro 2/2004 ”yhtenäisestä tarkastusmallista” (single audit) (8),

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisesti yhteisö toimii aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin suunnitellun toiminnan tavoitteet voidaan niiden laajuuden tai vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla,

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisesti komissio toteuttaa talousarviota omalla vastuullaan moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja jäsenvaltiot ovat yhteistyössä komission kanssa varmistaakseen, että määrärahat käytetään kyseisen periaatteen mukaisesti,

ottaa huomioon, että kehitysrahastojen ja koheesiorahaston talousarviota toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja että varainhoitoasetuksen 54 artiklassa säädetään, että kolmansille osapuolille siirretyt toteuttamistehtävät on määriteltävä tarkasti ja niiden käyttöä on kokonaisuudessaan valvottava,

katsoo, että ollakseen tehokasta ja vaikuttavaa Euroopan unionin talousarvioon kohdistuvan sisäisen valvonnan tavoitteet on määriteltävä selkeästi ja johdonmukaisesti varmistamalla toimiva yhteistyö, tuottamalla tietoja valvonnasta aiheutuvista kustannuksista ja sen tarjoamista eduista sekä varmistamalla, että sääntöjä noudatetaan yhdenmukaisesti,

katsoo, että Euroopan unionin tuloihin ja menoihin kohdistuvien sisäisen valvonnan järjestelmien avulla olisi saatava riittävä varmuus siitä, että tulot kerätään ja menot toteutetaan voimassa olevien säännösten mukaisesti ja että niiden hallinnointi tapahtuu kustannustehokkaalla tavalla;

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

YLEISET HUOMAUTUKSET

Johdanto

1.

Asetusehdotuksessa pitäydytään oleellisilta osin edellisten ohjelmakausien aikana käyttöön otettuun kehykseen. Lisäksi tarkoituksena on pyrkiä edelleen yksinkertaistamaan erityisesti rahoitusvälineitä, avustuskohteiden valintaa ja lisäksi yleisemmällä tasolla täytäntöönpano-, hallinto- ja valvontajärjestelmiä. Tilintarkastustuomioistuin kiinnitti erityistä huomiota siihen, miten ehdotetut toimenpiteet vaikuttavat varainhoitoon ja valvontaan.

Vastuu yhteisön talousarvion toteuttamisesta

2.

Yhteisön talousarvion toteuttamisen oikeudellisesta kehyksestä säädetään EY:n perustamissopimuksen 274 artiklassa, jonka mukaisesti komissio toteuttaa talousarviota omalla vastuullaan ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti.

3.

Yhteisön talousarvion toteuttamistapojen osalta rakennetoimet sisältyvät niihin aloihin, joita hallinnoidaan ”yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa” tai joiden osalta ”talousarvion toteuttamistehtävät on siirretty jäsenvaltioille” (9). Rakennetoimien hallinnoinnista ja valvonnasta eivät vastaa ainoastaan useat komission yksiköt vaan myös sadat kansalliset, alueelliset tai paikalliset hallinnolliset yksiköt ja virastot jäsenvaltioissa. Vastaisuudessa nämä toimet kattavat mahdollisesti lähes puolet yhteisön talousarvion määrärahoista.

4.

Nykyiseen rakennetoimia koskevaan lainsäädäntöön (asetus (EY) N:o 1260/1999) sisältyvät jo seuraavat säännökset:

a)

”tukitoimien täytäntöönpano on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden vastuulla […], sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission toimivaltaa erityisesti Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamisen osalta” (8 artiklan 3 kohta);

b)

”hallintoviranomainen vastaa, tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 3 kohdan soveltamista, hallinnon ja täytäntöönpanon tehokkuudesta ja moitteettomuudesta” (34 artiklan 1 kohta);

c)

”tukitoimien varainhoidon valvonnasta vastaavat ensisijaisesti jäsenvaltiot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission vastuuta Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamisesta” (38 artiklan 1 kohta).

5.

Asetusehdotuksen 12 artiklassa viitataan varainhoitoasetuksen 53 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun yhteiseen hallinnointiin. Ehdotuksessa ei kuitenkaan mainita, että komissio on viime kädessä vastuussa hallinnoinnista. Täten 12 artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä täsmennetään, että ”jäsenvaltiot ja komissio varmistavat moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamisen”; 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti komission vastuu talousarvion toteuttamisesta rajoittuu pääasiassa sen varmistamiseen, että ”jäsenvaltioissa on olemassa hallinto- ja valvontajärjestelmät ja että ne toimivat moitteettomasti”; 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuu on yksin jäsenvaltioilla: ”Jäsenvaltiot ovat vastuussa toimenpideohjelmien moitteettoman varainhoidon varmistamisesta ja perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.” Lisäksi jäsenvaltioille annetaan yleinen velvollisuus taata, että toimet ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia (39 artiklan f alakohta, 59 artiklan a alakohta, 60 artiklan b alakohdan ii alakohta ja 66 artiklan 2 kohdan g alakohta). On kuitenkin syytä huomata, että komission vastuuta ei voida rajoittaa siirtämällä toteuttamistehtävät jäsenvaltioille. Siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot ovat sekä yhteisön varojen edunsaajia että lopullisessa vastuussa toimien toteuttamisesta, ainoastaan komissio voi varmistaa, että yhteisön tavoitteita toteutetaan loogisella ja johdonmukaisella tavalla. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että jäsenvaltioiden vastuualueita käsittelevissä artikloissa viitataan yksiselitteisesti perustamissopimuksen 274 artiklassa tarkoitettuun komission lopulliseen vastuuseen.

6.

Erityisesti vastuuvapausmenettelyn osalta on aiheellista todeta, että yhteisön varainhoitomenettelyn merkitys vähenisi huomattavasti, jollei komissio enää olisi viime kädessä vastuussa talousarvion toteuttamisesta. Budjettivallan käyttäjien suosituksilla (EY:n perustamissopimuksen 276 artiklan 3 kohta) ei täten olisi minkäänlaista käytännön vaikutusta.

Ehdotettu lainsäädäntökehys

Asianmukaiselle valvontakehykselle asetetut edellytykset

7.

Jotta komissio voisi olla käytännössä viime kädessä vastuussa talousarvion toteuttamisesta, asetusehdotuksessa olisi otettava huomioon seuraavat päätekijät, jotka ovat tilintarkastustuomioistuimen yhtenäisestä tarkastusmallista antaman lausunnon nro 2/2004 perustana:

i)   Valvonnan intensiteetti

8.

Nykyisissä säännöksissä ei mainita lainkaan tarkastusten intensiteettiä lopullisen edunsaajan tasolla; tarkastusten intensiteetti perustuu tarkastuksista jäsenvaltioille tai komissiolle aiheutuvien kustannusten ja tarkastusten avulla saavutettavan hyödyn vertailuun. Hyväksyttävän luottamustason ja olennaisuusrajan asettamiseen (61 artiklan 1 kohdan e alakohdan ii alakohta ja 61 artiklan 1 kohdan g alakohta) viitataan vain epäsuorasti. Olisi suotavaa, että 58 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädettäisiin selvästi asianmukaisista kriteereistä. Lisäksi on tarpeen, että ilmaisut ”kohtuullinen varmuus” ja ”maksatuspyynnön pätevyys” määritellään.

ii)   Asianmukaisten standardien määritteleminen

9.

Viittaus ”kansainvälisiin tarkastussuosituksiin” (61 artiklan 1 kohdan a alakohta) ei ole riittävän täsmällinen, joten valvontamenettelyt eivät voi perustua yhteisiin standardeihin ja periaatteisiin. Edellä mainituissa soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä olisi aiheellista säätää ennakolta annettavasta hyväksynnästä, joka kattaa sekä järjestelmien että varsinaisten tapahtumien tarkastuksen.

iii)   Hallinto- ja valvontajärjestelmien organisointi

10.

Varainhoitoasetuksen 54 artiklassa säädetään, että kolmansille osapuolille siirretyt toteuttamistehtävät on määriteltävä tarkasti ja niiden käyttöä on kokonaisuudessaan valvottava. Kyseisen asetuksen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen 35 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että ”kun komissio toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa […], komissio tarkastaa etukäteen asiakirjojen ja tarkastuskäyntien perusteella, että talousarviota toteuttavilla yhteisöillä on […] käytössään […] riittävät ja toimivat” menettelyt ja järjestelmät. Asetusehdotuksessa näistä säännöksistä poiketaan, sillä ehdotuksen mukaan ainoastaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinto- ja valvontajärjestelmät on perustettu ennen kuin komissio hyväksyy toimenpideohjelman (70 artikla). Näissä olosuhteissa olisi suotavaa säätää hyväksymismenettelystä tai edes komission johdolla tapahtuvasta kansallisten hallinto- ja valvontayksiköiden nimeämismenettelystä. Lisäksi olisi suotavaa perustaa kansallisella tasolla toimiva välittäjäorganisaatio, joka huolehtisi yhteydenpidosta yhteisön viranomaisiin.

11.

Järjestelmässä, jossa hankkeiden hallinto kuuluu kansallisille ja alueellisille viranomaisille, on toisaalta välttämätöntä lisätä vastapainoksi yhteisön valvontaa merkittävästi (10). Vastedes menojen tukikelpoisuussäännöt laaditaan kansallisella tasolla, mikä lisää edellä mainittujen edellytysten merkitystä.

Vastuu laillisuudesta ja asianmukaisuudesta

12.

Varainhoitoasetuksen (60 artiklan 1 kohta) mukaisesti tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävänä on huolehtia menojen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Asetuksessa todetaan myös (53 artiklan 6 kohta), että kun komissio toteuttaa talousarviota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, jäsenvaltiot tarkastavat säännöllisesti, että Euroopan yhteisöjen talousarviosta rahoitettavat toimet on toteutettu oikein, ja toteuttavat toimenpiteitä estääkseen sääntöjenvastaisuudet ja petokset sekä ryhtyvät tarvittaessa oikeustoimiin periäkseen takaisin aiheettomasti maksetut varat.

13.

Asetusehdotuksessa (69 artiklan 1 kohta) sitä vastoin jäsenvaltiot ovat vastuussa perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (ks. kohta 5). Tämä merkitsee sitä, että vastuu siirretään jäsenvaltioille, sillä jäsenvaltioiden on 70 artiklan mukaisesti hyväksyttävä hallinto- ja valvontajärjestelmät.

14.

Komissio voi tosin keskeyttää maksatuksen 6—12 kuukaudeksi, jos on syytä epäillä, että järjestelmät eivät toimi moitteettomasti tai jos on havaittu tai epäilty sääntöjenvastaisuuksia (89 artikla). On myös ajateltu, että jäsenvaltiot ja komissio voisivat tehdä rahoitusoikaisuja (ehdotuksen 99 ja 100 artikla). Nämä toimenpiteet voisivat kuitenkin myötävaikuttaa vain rajallisesti päivittäisessä hallinnoinnissa edellytettyyn kurinalaisuuteen. Niiden tehokkuus riippuu ensisijaisesti toimitettujen tarkastusten lukumäärästä. Sitä paitsi jälkikäteen tehdyt rahoitusoikaisut eivät yksinään voisi riittää mitätöimään kaikkia niitä seurauksia, joita aiheutuu tapahtumista, jotka eivät olleet sääntöjenmukaisia.

Vastuu moitteettomasta varainhoidosta

15.

Varainhoitoasetuksen 60 artiklan 1 kohdassa todetaan, että tulojen ja menojen hyväksyjä käsittelee menoja moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti. Kyseisen asetuksen 27 artiklassa täsmennetään yhteisön määrärahojen käyttöehdot taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisesti. Siinä säädetään, että kaikille talousarvion kattamille toimille on vahvistettava erityiset mitattavissa ja toteutettavissa olevat, asiaankuuluvat ja ajallisesti määrätyt tavoitteet. Komission on arvioitava toimet etu- ja jälkikäteen, ja arvioinnin tuloksista on ilmoitettava menoista vastaaville hallinnoille ja lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjille.

16.

Asetusehdotuksen mukaisesti vastuu moitteettomasta varainhoidosta kuuluu jäsenvaltioille (69 artikla). Säännöksessä vain viitataan ”asianmukaiseen ohjaukseen” sellaisten hallinto- ja valvontajärjestelmien perustamisessa, joiden avulla on mahdollista varmistaa, että yhteisön määrärahoja käytetään ”tehokkaalla ja moitteettomalla tavalla”. Tehokkuuden (11) osalta asetusehdotuksessa viitataan melkein yksinomaan hallinto- ja valvontajärjestelmiin ja vain epäsuorasti laillisuuteen ja asianmukaisuuteen liittyviin järjestelmiin. Ehdotuksen 59 artiklassa rajoitutaan antamaan vastuu ohjelmien ”tehokkaasta, toimivasta ja moitteettomasta” täytäntöönpanosta hallintoviranomaiselle ja lopuksi (e alakohdassa) viitataan komission ja jäsenvaltioiden välillä sovittuihin laatuvaatimuksiin, jotka koskevat ennakkoarviointeja.

17.

Asetusehdotuksessa säädetään erityisesti arviointien osalta, että komissio ja jäsenvaltiot sopivat (59 artiklan e alakohta) sovellettavista arviointimenetelmistä ja -standardeista (45 artiklan 5 kohta). Standardien laatu on erityisen tärkeää jäsenvaltioiden vastuulle kuuluvien ennakkoarviointien yhteydessä (46 artiklan 2 ja 3 kohta), joiden avulla on muun muassa yksilöitävä toimenpideohjelmista saatava yhteisön lisäarvo.

18.

Täten on erittäin tärkeää, että tätä asiaa täsmennetään kaikilta tarvittavilta osin soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä, jotka komission on vahvistettava asetusehdotuksen 58 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

Tositteiden säilyttäminen

19.

Asetusehdotuksen 88 artiklassa todetaan, että menoja koskevien tositteiden on oltava komission ja tilintarkastustuomioistuimen saatavilla vähintään kolmen vuoden ajan toimenpideohjelman päättämisen jälkeen. Koska yhteisrahoitettujen tukitoimien yhteydessä menojen tukikelpoisuus on suurissa määrin kansallisten sääntöjen alaista, olisi suositeltavaa säätää selvästi, että kolmen vuoden määräajasta huolimatta kansallisissa säännöksissä voidaan säätää pidempikin määräaika.

20.

Tämä pätee myös toimenpideohjelmien osittaiseen päättämiseen (97 artikla). Yleissäännöstä poiketen (88 artikla) tässä erityistapauksessa tositteiden säilyttämisen määräaika alkaa osittaisesta päättämisestä (98 artiklan 2 kohta). Tämä rajoittaisi huomattavasti koko toimenpideohjelmasta ohjelmakauden lopussa toimitettavaa tarkastusta, sillä tositteita aiemmin päätetyistä toimista ei kenties näin ollen enää olisi saatavilla. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että tämä loukkaisi sille EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti kuuluvia tarkastusoikeuksia.

Tukitoimien vaikuttavuuden tehostaminen

Ohjelmatyö ja tavoitteiden asettaminen

21.

Komission ehdotuksen mukaisesti kunkin jäsenvaltion on laadittava ”kansallinen strateginen viitekehys”, joka on yhdenmukainen neuvoston vahvistamien ”taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevien yhteisön tason suuntaviivojen ”kanssa (23 artikla). ”Kansallinen strateginen viitekehys” ei kuitenkaan kata ”Euroopan alueiden välisen yhteistyön” tavoitetta.

22.

”Kansallinen strateginen viitekehys” (25 artikla) ei ole kuitenkaan (toimien, varojen jakautumisen ja ennakoitujen vaikutusten osalta) sisällöltään niin täsmällinen, että sen avulla olisi mahdollista saada yksityiskohtaista tietoa kansallisesta ja alueellisesta kehittämisstrategiasta. ”Temaattisia ja alueellisia toimintalinjoja”, joiden avulla on tarkoitus määrittää rahoitettavat toimet, ei ole myöskään yksilöity. Vaarana on, että viitekehystä voidaan soveltaa ainoastaan aloihin, joilla toteutetaan yhteisrahoitettuja tukitoimia. Täten komissio, jonka tehtävänä on hyväksyä viitekehykset, ei voisi painottaa joitakin tiettyjä toimenpideohjelmien näkökohtia.

23.

Toimenpideohjelmia vaivaa lisäksi epätäsmällisyys, sillä niistä erilaisista toimista, joiden avulla toimintalinjojen tavoitteet on tarkoitus saavuttaa, ei ole vaadittu minkäänlaisia tietoja. Tämä estää kaikenlaisen arvottamisen toimien välillä. Erityistavoitteiden määrällinen arviointi suoritetaan vähäisten toteutumista, tuloksia ja vaikutuksia mittaavien indikaattoreiden avulla. Nykyisestä lainsäädännöstä poiketen kuvausta toimenpideohjelman hallintomenettelyistä ei enää edellytetä (36 artikla). Täten komissio ei voi enää käyttää kansallista strategista viitekehystä eikä toimenpideohjelmia todellisina hallinnoinnin ja seurannan välineinä. Vastaisuudessa ei siis ole enää selvää, miten komissio voi varmistaa, että toimenpideohjelmien välistä yhteensovittamista tapahtuu kansallisella tasolla.

Tukitoimien integroinnin tehostaminen

24.

Vaikutusten laajennetussa arvioinnissa ei tarkastella lainkaan rahastojen erillään pitämisen puolesta esitettyjä perusteluja (vrt. EY:n perustamissopimuksen 161 artiklassa mainittu mahdollinen rahastojen uudelleenryhmittely), vaikka mahdollisten eri vaihtoehtojen edut ja haitat kannattaisi analysoida perusteellisesti. Vaikutusten laajennetussa arvioinnissa puollettiin yhden ainoan rahaston perustamista. Nykyisen tavoitteen 2 osalta on itse asiassa väitetty, että rahoitettujen hankkeiden aihepiirien hajonnan sekä tukikelpoisten alueiden rajauksesta johtuvan pirstoutumisen vuoksi asianmukaisia politiikkoja ei ole ollut mahdollista panna täytäntöön. Lisäksi Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) välistä yhteisvaikutusta ei ole voitu tarpeeksi hyödyntää tavoitteen 3 osalta. Tästä syystä on aiheellista, että

—

aihepiirien määrää rajataan kilpailukyvyn edistämiseksi, ja

—

EAKR ja ESR täydentävät toisiaan paremmin myös muilla kuin lähentymistavoitteen kattamilla aloilla.

25.

Yksinkertaistamistavoitteeseen pohjautuvan ”yksi rahasto/yksi toimenpideohjelma” -periaatteen käyttöönotolla ei todennäköisesti edistetä pyrkimystä saada aikaan tarvittavia yhteisvaikutuksia.

26.

Lähentymistavoitteen avulla on vaikeaa perustella EAKR:n ja koheesiorahaston erillään pitämistä. Nämä rahastot liittyvät samoihin toimenpideohjelmiin ja niiden yhteydessä käsitellään samoja aihepiirejä (liikenteen infrastruktuurit, ympäristöalan hankkeet ja toimet). Niiden yhteydessä toteutettavat hankkeet ja toimet täydentävät usein toisiaan (esimerkiksi koheesiorahasto rahoittaa yhden ja EAKR toisen osan moottoritiestä). Ne eroavat toisistaan seuraavissa kohdin: alueiden/valtioiden tukikelpoisuus (BKT asukasta kohti alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta (rakennerahastot); BKTL asukasta kohti alle 90 prosenttia yhteisön keskiarvosta (koheesiorahasto)), rahoitusosuuden enimmäismäärä (51 artikla: 85 prosenttia koheesiorahaston osalta, 75 prosenttia EAKR:n osalta; tosin poikkeustapauksissa EAKR:n rahoitusosuuden enimmäismäärä voi olla 85 prosenttia (51 artiklan 4 kohta ja 52 artiklan 1 kohta)) ja ennakkomaksun määrä (81 artikla), joka on 7 prosenttia rakennerahastojen osalta ja 10,5 prosenttia koheesiorahaston osalta. EAKR:n toimia ja koheesiorahaston hankkeita hallinnoivat usein samat julkisyhteisöt. Käsitteet ”suurhanke” ja ”tuloja tuottava hanke” ovat käytössä sekä EAKR:ssa että koheesiorahastossa. Johdonmukaisuuden vuoksi olisi asianmukaista, että ainakin EAKR:n ja koheesiorahaston tapauksessa olisi vain yksi rahasto; edellä mainituista eroavaisuuksista ei olisi tässä yhteydessä suurempaa haittaa.

27.

Ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan osalta on vaikeaa tehdä selvää eroa a alakohdassa ja b alakohdassa tarkoitettujen toimien välillä. Ainoa todellinen ero näyttää olevan ”alueellinen” (tukikelpoiset alueet) ja ”rahoituksellinen” (myönnetty rahoitus).

28.

Usean rahaston olemassaolosta seuraa, että ehdotuksen 33 artiklan säännöksestä (rahoitus yhdestä rahastosta; enintään 5 prosenttia voidaan rahoittaa toisesta rahastosta) on vain ylimääräistä haittaa käytännön toteutuksen kannalta.

Asianmukainen hallintokoneisto komissioon

29.

Tilintarkastustuomioistuin on tuonut aiemmin esille (12) useita tapauksia, joissa eri ohjelmatyön vaiheiden toteuttaminen tai tarkastusten toimittaminen on viivästynyt komission yksiköistä johtuvien syiden takia. Täten on välttämätöntä, että luodaan asianmukaiset hallintorakenteet ja menettelyt. Lisäksi useiden ehdotettujen säännösten kohdalla olisi vahvistettava täsmälliset määräajat (31 artiklan 5 kohta, 32 artiklan 2 kohta, 40 artiklan 3 kohta, 85 artiklan 2 kohta, 96 artiklan 1 kohta). On myös tarpeen, että eri rahastoista vastaavat yksiköt sopisivat yhdessä tarkastusstrategiasta, varojen jakamisesta ja edellytetystä varmuustasosta.

ERITYISET HUOMAUTUKSET

30.

Tilintarkastustuomioistuin esittää erityiset huomautukset jäljempänä olevassa taulukossa. Taulukossa huomautetaan useaan kertaan tiettyjen määräaikojen tai ehdotuksessa käytettyjen ilmaisujen epätäsmällisyydestä. Epätäsmällisyys voi johtaa ristiriitaisiin tulkintoihin ja vähentää kyseisten säännösten oikeudellista soveltamisalaa.

KOMISSION EHDOTUS

TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIMEN HUOMAUTUKSET

3 artiklan 1 kohta

1.

Yhteisön perustamissopimuksen 158 artiklan mukaisesti toteuttamilla toimilla pyritään lujittamaan laajentuneen unionin taloudellista ja sosiaalista koheesiota yhteisön sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehittämisen edistämiseksi. Toimet toteutetaan rahastojen, Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden avulla. Toimilla vastataan haasteisiin, jotka liittyvät taloudellisiin, sosiaalisiin ja alueellisiin eroihin, joita on syntynyt erityisesti kehityksessä jälkeen jääneissä maissa ja kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla, taloudellisten ja sosiaalisten uudelleenjärjestelyjen nopeuttamiseen sekä väestön ikääntymiseen. Rahastotoimiin sisällytetään kansallisella ja alueellisella tasolla yhteisön ensisijaiset tavoitteet, joilla tähdätään kestävään kehitykseen vahvistamalla kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta sekä ympäristön parantamista ja laatua.

Viittaus EY:n perustamissopimuksen 158 artiklassa tarkoitettuihin toimiin on vaillinainen, koska maaseudun kehittämistä ei mainita lainkaan. Jäljempänä (3 kohdassa) todetaan kuitenkin, että rahaston toimilla tuetaan tarkoituksenmukaisella tavalla maaseutualueiden ja kalastuksesta riippuvaisten alueiden elvyttämistä talouden monipuolistamisen avulla sekä vuoristoalueita.

3 artiklan 2 kohta

2.

Tätä varten EAKR, ESR, koheesiorahasto, EIP ja muut olemassa olevat yhteisön rahoitusvälineet pyrkivät tarkoituksenmukaisella tavalla seuraavien kolmen tavoitteen täyttymiseen:

a)

lähentymistavoitteessa tarkoituksena on nopeuttaa vähiten kehittyneiden jäsenvaltioiden ja alueiden lähentymistä parantamalla kasvun ja työllisyyden edellytyksiä siten, että lisätään ja parannetaan fyysiseen ja inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien laatua ja kehitetään innovaatiota ja osaamisyhteiskuntaa, sopeutumista taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, ympäristön suojelua ja parantamista sekä hallinnon tehokkuutta. Tämä on rahastojen ensisijainen tavoite;

(…)

Asetusehdotuksessa ”hallinnon tehokkuus” sisältyy lähentymistavoitteen yhteydessä rahoitettaviin toimiin. Käsitettä ”hallinnon tehokkuus”, joka mainitaan myös 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 26 artiklan 3 kohdan c alakohdassa, olisi syytä selkeyttää erityisesti siitä syystä, että asetusehdotuksessa esiintyy myös käsite ”hallinnolliset valmiudet” (44 artiklan 1 kohta).

5 artiklan 1 ja 2 kohta

1.

Rakennerahastorahoitusta lähentymistavoitteen perusteella saavien alueiden on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston 26 päivänä toukokuuta 2003 antamassa asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 tarkoitetun mukaisesti tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön II-tasoa, jäljempänä ”NUTS II -taso”, ja niiden bruttokansantuotteen (BKT) on asukasta kohti oltava ostovoimapariteettina mitattuna ja yhteisön käytössä […] olevien viimeisten kolmen vuoden tietojen perusteella alle 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta.

2.

NUTS II -tason alueet, joiden BKT asukasta kohti ostovoimapariteettina mitattuna ja yhteisön käytössä […] olevien viimeisten kolmen vuoden tietojen perusteella on 75 prosentista […] prosenttiin yhteisön keskiarvosta, voivat saada erityisperustein rakennerahastorahoitusta siirtymäkauden ajan.

Kehityserojen moniulotteisuuden vuoksi bruttokansantuote ei riitä ainoaksi perusteeksi määritettäessä tukikelpoisia alueita. Muun muassa seuraavia tekijöitä ei saa jättää huomiotta: perusinfrastruktuurin edellyttämät rakenteet, työttömyysaste, työn tuottavuus, talouden rakenne, koulutus ja ammatillinen koulutus, ympäristön laatu, maastamuutto, tutkimus ja kehitys.

5 artiklan 2 kohta

2.

NUTS II -tason alueet, joiden BKT asukasta kohti ostovoimapariteettina mitattuna ja yhteisön käytössä […] olevien viimeisten kolmen vuoden tietojen perusteella on 75 prosentista […] prosenttiin yhteisön keskiarvosta, voivat saada erityisperustein rakennerahastorahoitusta siirtymäkauden ajan.

Selvyyden vuoksi myös yhteisön keskiarvon (jälkimmäinen) prosenttimäärä olisi mainittava.

6 artiklan 1 kohta

1.

Rakennerahastotukea alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen perusteella voivat saada muut kuin 5 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvat alueet. Kunkin jäsenvaltion on 25 artiklassa tarkoitettua kansallista strategista viitekehystä esittäessään ilmoitettava NUTS I- ja NUTS II -tason alueet, joita varten se esittää EAKR:sta rahoitettavaa ohjelmaa.

On merkillepantavaa, että ”alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden” tavoite kattaa mahdollisesti erittäin laajan maantieteellisen alueen eikä sitä näin ollen voi soveltaa alueiden valikointiin. Kyseisen tavoitteen osalta olisi aiheellista määritellä kelpoisuusperusteet.

7 artiklan 1 ja 2 kohta

1.

Rajat ylittävän yhteistyön rahoitukseen ovat tukikelpoisia yhteisön NUTS III -tason alueet sisärajoilla ja joillakin ulkomaarajoilla sekä jotkut yhteisön NUTS III -tason alueet merirajoilla, joiden välillä on pääsääntöisesti vähintään 150 kilometriä, ottaen huomioon yhteistyötoimen johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden mahdollisesti vaatimat mukautukset. Heti tämän asetuksen tultua voimaan komissio hyväksyy 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon tukikelpoisista alueista. Luettelo on voimassa 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013.

2.

Komissio hyväksyy 23 ja 24 artiklassa tarkoitettujen yhteisön strategisten suuntaviivojen perusteella 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon valtioiden välisen yhteistyön osalta tukikelpoisista valtioiden välisistä alueista. Luettelo on voimassa 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013.

Ehdotusta ”Euroopan alueiden välisen yhteistyön” tavoitteesta olisi pitänyt edeltää analyysi näiden alueiden tilasta, ja niiden tarpeet olisi pitänyt määritellä selkeästi voimavarojen keskittämiseksi. Tukikelpoisten alueiden valintaa koskevia säännöksiä olisi täydennettävä asetuksessa tarkasti määritetyillä kriteereillä ja erityisesti niiden keskinäisellä painotuksella.

10 artiklan 3 kohta

3.

Komissio kuulee vuosittain yhteiskuntaelämän osapuolia Euroopan tasolla edustavia järjestöjä rahastojen tuesta.

Edellä 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitataan talous- ja yhteiskuntaelämän osapuoliin. Olisi suotavaa, että myös 3 kohdassa käytettäisiin kyseistä ilmaisua.

13 artikla

1.

Rakennerahastojen rahoitusosuudet eivät saa korvata jäsenvaltion julkisia tai niihin rinnastettavia rakenteellisia menoja.

2.

Lähentymistavoitteen alueilla komissio ja jäsenvaltiot määrittävät tason, jolla jäsenvaltion on pidettävä julkiset tai niihin rinnastettavat rakenteelliset menonsa kaikilla kyseisillä alueilla koko ohjelmakauden ajan. Jäsenvaltio ja komissio sopivat menoista 25 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa strategisessa viitekehyksessä.

3.

Edellä 2 kohdassa tarkoitetun menotason on oltava vähintään yhtä suuri kuin edellisellä ohjelmakaudella saavutettu todellisten menojen vuotuinen keskitaso. Menotaso määritellään niiden yleisten makrotaloudellisten olosuhteiden perusteella, joissa rahoitus toteutuu ottaen huomioon tietyt taloudelliset erityistilanteet, kuten yksityistämiset sekä jäsenvaltion edellisen ohjelmakauden julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen poikkeuksellinen taso.

4.

Komissio varmistaa yhteistyössä kunkin jäsenvaltion kanssa täydentävyyden lähentymistavoitteen osalta ohjelmakauden puolivälissä vuonna 2011 ja jälkikäteen 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä. Jos jäsenvaltio ei pysty 30 päivänä kesäkuuta 2016 todistamaan, että kansallisessa strategisessa viitekehyksessä sovittua täydentävyyttä on noudatettu, komissio tekee rahoitusoikaisun 101 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Täydentävyyden periaatteen soveltamista koskevasta tarkistusmenettelystä on säädetty ainoastaan ”lähentymistavoitteen” osalta. Kahdesta muusta tavoitteesta, jotka kattavat noin 20 prosenttia varoista, ei ole säännöstä. Ainoastaan perusteluissa (5 kohdan 3 alakohta) täsmennetään, että jäsenvaltiot vastaavat tarkistamisesta suhteellisuusperiaatteen mukaan. Ehdotuksen mukaan komissiolle ei tarvitse antaa asianmukaista tietoa jäsenvaltioiden suorittamien tarkistusten tuloksista. Tämä merkitsee muutosta voimassa oleviin säännöksiin verrattuna (asetus (EY) N:o 1260/99, 11 artiklan 3 kohta).

13 artiklan 3 kohta

3.

Edellä 2 kohdassa tarkoitetun menotason on oltava vähintään yhtä suuri kuin edellisellä ohjelmakaudella saavutettu todellisten menojen vuotuinen keskitaso.

Menotaso määritellään niiden yleisten makrotaloudellisten olosuhteiden perusteella, joissa rahoitus toteutuu ottaen huomioon tietyt taloudelliset erityistilanteet, kuten yksityistämiset sekä jäsenvaltion edellisen ohjelmakauden julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen poikkeuksellinen taso.

Harkintavallan määrä lisääntyy vastaisuudessa todennäköisesti huomattavasti, koska yleiset makrotaloudelliset olosuhteet ja tietyt taloudelliset erityistilanteet on mahdollista ottaa huomioon ilman lisäselvityksiä.

16 artiklan 1 kohta

1.

Lähentymistavoitteen kokonaismäärärahat ovat 78,54 prosenttia 15 artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista määrärahoista eli yhteensä 264 miljardia euroa, ja ne jaetaan osa-alueittain seuraavasti:

a)

67,34 prosenttia 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina tukikelpoista väestöä, alueellista vaurautta, kansallista vaurautta ja työttömyyttä;

b)

8,38 prosenttia 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun siirtymäkauden erityistukeen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina tukikelpoista väestöä, alueellista vaurautta, kansallista vaurautta ja työttömyyttä;

c)

23,86 prosenttia 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina väestöä, asukasta kohti laskettua bruttokansantuloa ottaen huomioon kansallisen vaurauden kasvu edellisellä ohjelmakaudella sekä pinta-alaa; ja

d)

0,42 prosenttia 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteena tukikelpoista väestöä.

Olisi suotavaa ilmoittaa kriteerien keskinäisestä painotuksesta, jonka perusteella määrärahat jaetaan osa-alueittain.

16 artiklan 2 kohta

2.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen määrärahojen vuotuinen jakomäärä pienenee 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen. Vuonna 2007 määrärahat ovat pienemmät kuin vuonna 2006, lukuun ottamatta kuitenkaan alueita, jotka eivät asetuksen (EY) N:o 1260/1999 perusteella 1 päivänä tammikuuta 2000 kuuluneet kokonaan tavoite 1 -alueisiin, joiden osalta vuoden 2007 määrärahojen on oltava objektiiviset ja oikeudenmukaiset.

Ilmaisua ”objektiiviset ja oikeudenmukaiset” ei ole määritelty.

17 artiklan 1 kohta

1.

Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen kokonaismäärärahat 15 artiklan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista määrärahoista ovat 17,22 prosenttia eli yhteensä 57,9 miljardia euroa, ja ne jaetaan osa-alueittain seuraavasti:

a)

83,44 prosenttia 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina tukikelpoista väestöä, alueellista vaurautta, työttömyyttä, työllisyysastetta ja asukastiheyttä;

b)

16,56 prosenttia 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun siirtymäkauden erityistukeen käyttäen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon perusteina tukikelpoista väestöä, alueellista vaurautta, kansallista vaurautta ja työttömyyttä.

Olisi suotavaa ilmoittaa kriteerien keskinäisestä painotuksesta, jonka perusteella määrärahat jaetaan osa-alueittain.

17 artiklan 2 kohta

2.

Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrärahat jaetaan tasapuolisesti EAKR:sta ja ESR:sta rahoitettavien ohjelmien kesken.

Olisi suotavaa täsmentää, miten määrärahat jaetaan EAKR:n ja ESR:n välillä.

17 artiklan 4 kohta

4.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen määrärahojen vuotuinen jakomäärä pienenee 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen. Vuonna 2007 määrärahat ovat pienemmät kuin vuonna 2006, lukuun ottamatta kuitenkaan alueita, jotka kuuluivat asetuksen (EY) N:o 1260/1999 perusteella vuodesta 2004 alkaen tavoite 1 -alueisiin, joiden osalta vuoden 2007 määrärahojen on oltava objektiiviset ja oikeudenmukaiset.

Ilmaisua ”objektiiviset ja oikeudenmukaiset” ei ole määritelty.

22 artikla

Komissio varmistaa, että tämän asetuksen perusteella mille tahansa jäsenvaltiolle myönnettävät vuotuiset kokonaismäärärahat, EAKR:n rahoitusosuus Euroopan lähialue- ja kumppanuusvälineen rajat ylittävästä ohjelmalohkosta asetuksen (EY) No […] mukaisesti ja liittymistä valmistelevasta välineestä asetuksen (EY) N:o […] mukaisesti sekä maaseuturahaston EMOTR:n ohjausosastosta peräisin oleva osuus asetuksen (EY) N:o […] mukaisesti ja Euroopan kalatalousrahastosta lähentymistavoitteeseen liittyvä osuus asetuksen (EY) N:o […] mukaisesti mukaan luettuina, ovat enintään neljä prosenttia toimielinten välisen sopimuksen tekohetkellä arvioidusta kyseisen jäsenvaltion BKT:sta.

Edellisessä alakohdassa mainituista muista rahoitusvälineistä kuin rahastoista annetuissa asetuksissa on vastaavanlainen säännös.

Jäsenvaltiolle myönnettäviin vuotuisiin kokonaismäärärahoihin ei ole sovellettu johdanto-osan 30 kappaleessa esitettyä ajatusta, jonka mukaan määrärahat myönnetään jäsenvaltioille vuosittain rahoituksen hyödyntämiskyvyn mukaan.

24 artikla

Edellä 23 artiklassa tarkoitetut yhteisön strategiset suuntaviivat hyväksytään kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen hyväksymisestä perustamissopimuksen 161 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Yhteisön strategisia suuntaviivoja tarkastellaan tarvittaessa uudelleen perustamissopimuksen 161 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen erityisesti yhteisön ensisijaisia tavoitteita koskevien muutosten huomioon ottamiseksi.

On myös aiheellista pohtia, miten yhteisön strategisten suuntaviivojen mahdollinen muuttaminen vaikuttaa kansallisiin strategisiin viitekehyksiin. Viitekehysten tarkistamista ei mainita kyseisissä artikloissa.

25 artiklan 3 kohta

3.

Kansallisen strategisen viitekehyksen strategiaosiossa on määritettävä lähentymistavoitetta sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitetta varten valittu strategia ja esitettävä kehityksen eroja, heikkouksia ja erityisesti Euroopan ja maailman taloudessa odotettaviin muutoksiin liittyviä mahdollisuuksia analysoimalla, miten valinnat ovat yhteisön strategisten suuntaviivojen mukaisia. Osiossa on oltava:

(…)

b)

lähentymistavoitteen osalta toimet, joilla pyritään vahvistamaan jäsenvaltion hallinnollista tehokkuutta, myös rahastojen hallinnoinnissa, sekä 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu arviointisuunnitelma;

(…)

Asetusehdotuksessa todetaan, että valitussa strategiassa yksilöidään ”toimet, joilla pyritään vahvistamaan jäsenvaltion hallinnollista tehokkuutta, myös rahastojen hallinnoinnissa”. Käsitettä ”jäsenvaltion hallinnollisen tehokkuuden vahvistaminen” on täten mahdollista soveltaa muuhunkin kuin rahastojen hallinnointiin. Näin ollen on vaarana, että rahoitetaan erittäin suuri määrä erityyppisiä toimia.

25 artiklan 3 kohta

3.

Kansallisen strategisen viitekehyksen strategiaosiossa on määritettävä lähentymistavoitetta sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitetta varten valittu strategia ja esitettävä kehityksen eroja, heikkouksia ja erityisesti Euroopan ja maailman taloudessa odotettaviin muutoksiin liittyviä mahdollisuuksia analysoimalla, miten valinnat ovat yhteisön strategisten suuntaviivojen mukaisia. Osiossa on oltava:

(…)

Seurannan mahdollistamiseksi a alakohdassa tarkoitettujen toimintalinjojen tärkeimmät tavoitteet on ilmaistava määrällisinä ja esitettävä rajattu määrä suoritus- ja vaikutusindikaattoreita.

Ilmaisu ”rajattu määrä” ei vaikuta asianmukaiselta ilman lisäselvennyksiä. On erittäin tärkeää, että valituilla indikaattoreilla voidaan asianmukaisella tavalla ilmaista saavutetut tulokset ja niiden vaikutus.

25 artiklan 4 kohta

4.

Toiminnallisessa osiossa on oltava lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta:

a)

luettelo toimenpideohjelmista ja kunkin rahaston varojen ohjeellinen vuotuinen jako ohjelmittain siten, että varmistetaan riittävä tasapaino alueellisten ja temaattisten toimien välillä. Luettelossa on oltava 49 artiklassa tarkoitetun ennakoimattomia menoja varten tehtävän kansallisen varauksen määrä;

(…)

Ilmaisua ”riittävä tasapaino” ei ole määritelty.

26 artiklan 2 kohta

2.

Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle ehdotus kansalliseksi strategiseksi viitekehykseksi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun yhteisön strategiset suuntaviivat on hyväksytty. Jäsenvaltiot voivat päättää esittävänsä 31 artiklassa tarkoitetut toimenpideohjelmat yhtä aikaa. Komissio neuvottelee ehdotuksesta kumppanuuden osana.

Ilmaisu ”mahdollisimman pian” olisi aiheellista korvata tarkalla määräajalla.

30 artikla

Perustamissopimuksen 159 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitetussa komission kertomuksessa on erityisesti oltava:

a)

selvitys taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistymisestä, myös alueiden sosioekonominen tilanne ja kehitys sekä yhteisön ensisijaisten tavoitteiden huomioon ottaminen;

b)

selvitys rahastojen, EIP:n ja muiden rahoitusvälineiden asemasta sekä muiden yhteisön ja kansallisten politiikkojen vaikutuksesta edistykseen. Kertomuksessa on tarvittaessa oltava ehdotukset yhteisön toimenpiteistä ja politiikoista, jotka olisi otettava käyttöön taloudellisen ja sosiaalisen koheesion lisäämiseksi. Tarvittaessa siinä ehdotetaan myös mukautuksia, jotka liittyvät koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa oleviin yhteisön uusiin poliittisiin aloitteisiin. Kertomus korvaa sen esittämisvuonna 28 artiklassa tarkoitetun komission vuosikertomuksen. Kertomuksesta keskustellaan vuosittain 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Olisi suotavaa säätää, että koheesiota koskevassa selvityksessä on käsiteltävä myös koheesion alueellista ulottuvuutta.

31 artiklan 3 kohta

3.

Jäsenvaltio tekee toimenpideohjelmasta komissiolle ehdotuksen, jonka on sisällettävä kaikki 36 artiklassa tarkoitetut tekijät, mahdollisimman pian sen jälkeen, kun 26 artiklassa tarkoitettu komission päätös on tehty, tai samaan aikaan, kun se esittää samassa 26 artiklassa tarkoitetun kansallisen strategisen viitekehyksen.

Ilmaisu ”mahdollisimman pian” olisi aiheellista korvata tarkalla määräajalla.

31 artiklan 5 kohta

5.

Komissio hyväksyy kunkin toimenpideohjelman mahdollisimman pian sen jälkeen, kun jäsenvaltio on virallisesti esittänyt ohjelman.

Ilmaisu ”mahdollisimman pian” olisi aiheellista korvata tarkalla määräajalla (nykyisin määräaika on viisi kuukautta).

32 artiklan 2 kohta

Komissio tekee päätöksen toimenpideohjelman uudelleentarkastelusta mahdollisimman pian sen jälkeen, kun jäsenvaltio on esittänyt sitä koskevan virallisen pyynnön.

Ilmaisu ”mahdollisimman pian” olisi aiheellista korvata tarkalla määräajalla.

35 artiklan 4 kohta

4.

Jos komissio pitää tätä tarpeellisena suurhankkeiden arvioimiseksi, komissio voi pyytää EIP:a tarkastelemaan näiden hankkeiden teknistä laatua ja taloudellista ja rahoituksellista elinkelpoisuutta erityisesti käyttöön otettavien tai kehitettävien uusien rahoitusjärjestelyjen osalta.

Kyseisen artiklan 4 kohta eroaa luonteeltaan kolmesta edeltävästä kohdasta, ja se sopisi asiasisällöltään epäilemättä paremmin 40 artiklaan.

36 artiklan 1 kohta

1.

Lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen toimenpideohjelmiin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

(…)

c)

tiedot toimintalinjoista ja niiden erityistavoitteet. Tavoitteet on ilmoitettava määrällisinä käyttäen rajallista määrää, täytäntöönpanoa, tuloksia ja vaikutusta mittaavia indikaattoreita suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Indikaattoreilla on voitava mitata edistymistä lähtötilanteeseen verrattuna ja toimintalinjoja täytäntöön pantaessa saavutettavien tavoitteiden tehokkuutta;

(…)

Ilmaisua ”rajallista määrää […] indikaattoreita suhteellisuusperiaate huomioon ottaen” olisi täsmennettävä.

36 artiklan 4 kohta

4.

EAKR:sta lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen perusteella rahoitettaviin toimenpideohjelmiin on lisäksi sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)

kussakin alueohjelmassa alueiden välistä yhteistyötä koskevat toimet, jotka toteutetaan vähintään yhden toisen jäsenvaltion alueen kanssa;

(…)

Tarkoitetut toimet liittyvät pikemminkin ”Euroopan alueiden välisen yhteistyön” tavoitteeseen.

40 artiklan 3 kohta

3.

Jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen toimitettua kaikki 39 artiklassa tarkoitetut tiedot komissio tekee päätöksensä mahdollisimman pian. Päätöksessä määritellään fyysinen kohde, toimintalinjan osarahoitusosuuden määräytymisperuste ja vuotuinen aikataulu.

Ilmaisu ”mahdollisimman pian” olisi aiheellista korvata tarkalla määräajalla.

45 artiklan 3 kohta

3.

Edellä 1 kohdassa säädetyt arviointitoimet on toteutettava tapauksen mukaan jäsenvaltion tai komission vastuulla suhteellisuusperiaatetta noudattaen sekä jäsenvaltion ja komission väliseen kumppanuuteen perustuen. Arvioinnit on annettava riippumattomien arvioijien tehtäväksi. Tulokset on julkaistava, ellei arvioinnista vastuussa oleva viranomainen sitä nimenomaisesti vastusta asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti.

Ilmaisua ”suhteellisuusperiaate” ei ole määritelty.

46 artiklan 5 kohta

5.

Jäsenvaltioiden on tehtävä ohjelmakauden aikana toimenpideohjelmien seurannan perusteella yksittäisiä arviointeja, jos ohjelmien toteuttaminen eroaa huomattavasti alun perin asetetuista tavoitteista ja toimenpideohjelmiin on ehdotettu tarkistuksia. Tulokset on toimitettava toimenpideohjelman seurantakomitealle ja komissiolle.

Käsitteitä ”huomattava ero alun perin asetettuihin tavoitteisiin nähden” ja ”toimenpideohjelmien tarkistaminen” ei ole määritelty.

Adjektiivia ”huomattava” koskeva huomautus koskee vain niitä kieliversioita, joissa ks. ilmaisu esiintyy.

48 artikla

1.

Vuonna 2011 neuvosto jakaa 29 artiklassa tarkoitetun vuotuisen keskustelun yhteydessä perustamissopimuksen 161 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen 20 artiklassa tarkoitetun varauksen jäsenvaltioiden kesken palkkiona lähtötilanteeseen nähden saavutetusta edistyksestä:

a)

lähentymistavoitteen osalta seuraavia perusteita noudattaen:

i)

bruttokansantuotteen kasvu asukasta kohti yhteisön keskiarvoon verrattuna NUTS II -tasolla vuosien 2004—2010 käytettävissä olevien tietojen perusteella;

ii)

työllisyysasteen kasvu NUTS II -tasolla vuosien 2004—2010 käytettävissä olevien tietojen perusteella;

b)

alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen osalta seuraavia perusteita noudattaen:

i)

suhteessa alueisiin, jotka ovat vuosina 2007—2010 käyttäneet vähintään 50 prosenttia EAKR-tuestaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o […] 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin innovaatiotoimiin;

ii)

työllisyysasteen kasvu NUTS II -tasolla vuosien 2004—2010 käytettävissä olevien tietojen perusteella.

2.

Kunkin jäsenvaltion on jaettava kyseiset varat toimenpideohjelmien kesken ottaen huomioon edellisessä kohdassa tarkoitetut perusteet.

Suoritusvaraus otetaan pääasiassa käyttöön tiettyjen kriteerien mukaan, joiden perusteella on erittäin vaikeaa päätellä, mikä suoranainen yhteys niillä on yhteisön tukitoimien kohteena oleviin toimiin. BKT:n ja työllisyysasteen kehitys riippuu paljon monimutkaisimmista tekijöistä kuin pelkät toimenpideohjelmat, joiden taloudelliset vaikutukset ovat lisäksi yleensä rajalliset kaikkiin julkisiin investointeihin verrattuna. Tilanteesta saadaan niin ikään liian yksinkertainen kuva ottamalla huomioon ainoastaan indikaattorien osoittama kasvu, sillä rakennetoimilla on hyvinkin voinut olla alentava vaikutus mahdolliseen laskuun.

50 artikla

Rahoitusosuutta voidaan mukauttaa seuraavien seikkojen perusteella:

a)

varsinkin taloudellisten, sosiaalisten tai alueellisten erityisongelmien vakavuus;

b)

kunkin toimintalinjan merkittävyys yhteisön strategisissa suuntaviivoissa vahvistettuihin yhteisön ensisijaisiin tavoitteisiin nähden;

c)

ympäristön suojelu ja parantaminen ottaen huomioon erityisesti ennalta varautumisen periaate sekä ennalta ehkäisevien toimien toteuttamisen periaate samoin kuin saastuttaja maksaa -periaate;

d)

erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuden perusteella kyseisillä aloilla käyttöön otettu yksityinen rahoitus.

Rahoitusosuusasteen mukauttamiseen sovellettavien kriteerien keskinäistä painotusta olisi täsmennettävä.

54 artiklan 2 kohta

2.

Tuloja tuottavien hankkeiden julkiset menot lasketaan vähentämällä investointikustannuksista investoinnista saatujen nettotulojen käypä arvo tietyn viitekauden aikana. Laskelmassa on otettava huomioon kyseisen investointiluokan tavanomaisesti odotettu kannattavuus ja saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen sekä tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion suhteelliseen vaurauteen liittyvä tasapuolisuuden periaate.

Saastuttaja maksaa -periaatteen ja jäsenvaltion suhteelliseen vaurauteen liittyvän tasapuolisuuden periaatteen noudattamiseen sovellettavia kriteerejä ei ole määritelty tarkasti. Komission olisi annettava metodologista tukea näihin hankkeisiin liittyvien tukitoimien määrän täsmentämiseen (ks. 40 artiklan 2 kohta).

55 artiklan 1 kohta

1.

Menoihin voidaan myöntää rahastojen tukea, jos ne ovat aiheutuneet tuensaajalle toimen toteuttamisesta 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana. Osarahoitetut toimet eivät ole saaneet päättyä ennen tukikelpoisuuden alkamispäivää. Suurhankkeita koskevat menot ovat tukikelpoisia siitä päivästä alkaen, kun hanketta on esitetty komissiolle.

Olisi kenties hyödyllistä tehdä tästä säännöstä joustavampi, jotta myös rahoitettavien toimien valmistelutyöt otettaisiin säännöksessä huomioon. Tukikelpoisuuskausi voisi alkaa 1. heinäkuuta 2006.

55 artiklan 3 kohta

3.

Menojen tukikelpoisuussäännöt säädetään kansallisella tasolla lukuun ottamatta kustakin rahastosta annetussa asetuksessa säädettyjä poikkeuksia. Niitä sovelletaan toimenpideohjelman osana ilmoitettuihin kaikkiin julkisiin menoihin.

”Euroopan alueiden välisen yhteistyön” tavoitteen yhteydessä on vaikeaa soveltaa kansallisia tukikelpoisuussääntöjä, koska rahoitetut tukitoimet koskevat useaa jäsenvaltiota. Tätä näkökohtaa ei ole otettu huomioon.

57 artiklan 1 kohta

1.

Jäsenvaltioiden perustamissa toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmissä on oltava seuraavat säännökset:

a)

hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien asianomaisten elinten tehtävien selkeä määrittely samoin kuin tehtävien selkeä jako kunkin elimen sisällä;

b)

hallinnoinnista, menojen todentamisesta ja valvonnasta vastaavien elinten tehtävien selkeä erottaminen niiden välillä ja kunkin elimen sisällä;

c)

riittävät resurssit kullekin elimelle sille osoitettujen tehtävien hoitamiseksi;

d)

tehokkaat järjestelyt sisäistä tarkastusta varten;

e)

luotettavat atk-järjestelmät kirjanpitoa, seurantaa ja tilinpäätösraportointia varten;

f)

tehokas raportointi- ja seurantajärjestelmä, jos tehtävien suorittaminen on delegoitu;

g)

suoritettavia tehtäviä koskevat menettelyohjeet;

h)

tehokkaat järjestelyt järjestelmän moitteettoman toiminnan tarkastamiseksi;

i)

järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi;

j)

väärinkäytöksiä ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintää koskevat raportointi- ja seurantamenettelyt.

Ehdotuksessa (j alakohta) mainitaan väärinkäytökset. Ne olisi hyödyllistä määritellä tarkasti erityisesti siitä syystä, että käsite esiintyy uudelleen useissa jäljempänä olevissa säännöksissä (esimerkiksi 69 artiklan 3 kohta, 73 artiklan 4 kohta, 89 artiklan 1 kohta ja 99 artikla). Tällä hetkellä säännöksen käyttökelpoisuutta rajoittaa epäselvyys siitä, mitä tietoja on toimitettava.

57 artiklan 2 kohta

2.

Edellä 1 kohdan b, c, d, f ja h alakohdassa säädettyjen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa kyseisen toimenpideohjelman julkisiin menoihin.

Useita säännöksessä tarkoitettuja toimenpiteitä on tarkoitus soveltaa oikeassa suhteessa kyseisen toimenpideohjelman julkisiin menoihin. Käsite ei ole kuitenkaan niin tarkka, että sitä voisi soveltaa johdonmukaisesti. Näin ollen se koskee säännöksiä (tehtävien erottaminen, riittävät resurssit, järjestelyt sisäistä tarkastusta ja raportointia varten sekä järjestelmän moitteettoman toiminnan tarkastamiseksi), joita on vaikeaa kuvitella sovellettavan oikeassa suhteessa. Tätä poikkeusta ei myöskään sovelleta menettelyohjeisiin tai ainakaan siitä ei ole säännöksessä määritelmää. Lisäksi olisi tarpeen yksilöidä, onko suhteellisuusperiaatetta tarkoitus soveltaa 13 artiklaan (täydentävyyden periaatteen noudattamisen tarkistaminen ainoastaan lähentymistavoitteen osalta), 46 artiklan 3 kohtaan (yleinen tai erityinen ennakkoarviointi), 66 artiklan 2 kohtaan (täytäntöönpanoa koskevan vuosikertomuksen ja loppukertomuksen sisältö) ja 73 artiklaan (valvontajärjestelyt).

61 artiklan 1 kohta

1.

Toimenpideohjelman tarkastusviranomainen vastaa erityisesti seuraavista tehtävistä:

(…)

b)

varmistaa, että toimia koskevat tarkastukset tehdään tarkoituksenmukaisista otoksista ilmoitettujen menojen tarkastamiseksi;

(…)

Käsite ”tarkoituksenmukainen otos” olisi määriteltävä soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan. Vaatimukset eivät missään tapauksessa saisi olla kaudella 2000—2006 sovellettuja vaatimuksia vähäisempiä.

61 artiklan 1 kohta

1.

Toimenpideohjelman tarkastusviranomainen vastaa erityisesti seuraavista tehtävistä:

(…)

c)

esittää komissiolle kuuden kuukauden kuluessa toimenpideohjelman hyväksymisestä a ja b alakohdassa tarkoitettuja tarkastuksia suorittavat elimet kattavan tarkastusstrategian, käytettävän menetelmän, toimiin kohdistuvia tarkastuksia koskevan otantamenettelyn sekä alustavan tarkastussuunnitelman sen varmistamiseksi, että tärkeimmät elimet tarkastetaan ja että tarkastukset jakautuvat tasaisesti koko ohjelmakaudelle;

(…)

Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että ”tärkeimmät elimet” tarkastetaan, mutta säännöksessä ei kuitenkaan määritellä, mitä niillä tarkoitetaan.

61 artiklan 1 kohta

1.

Toimenpideohjelman tarkastusviranomainen vastaa erityisesti seuraavista tehtävistä:

(…)

e)

viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta vuodesta 2008 vuoteen 2016:

i)

laatii vuotuisen tarkastuskertomuksen, jossa esitetään tarkastusstrategian mukaisesti toimenpideohjelmaan edellisenä vuonna kohdistettujen tarkastusten havainnot ja havaitut puutteellisuudet ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmissä. Vuosia 2014 ja 2015 koskevat tiedot voidaan sisällyttää tarkastuslausumaan liitettävään loppukertomukseen;

ii)

antaa lausunnon siitä, onko hallinto- ja valvontajärjestelmä toiminut tehokkaasti antaakseen komissiolle kohtuullisen varmuuden esitettyjen menoilmoitusten oikeellisuudesta kyseisenä vuonna sekä ilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

(…)

Komission toimenpideohjelmien tarkastuksesta saama varmuus perustuu suurelta osin tarkastusviranomaisen toimittamaan vuotuiseen tarkastuskertomukseen ja lausuntoon. Näiden asiakirjojen toimittamisen määräajan (30. kesäkuuta) vuoksi niitä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon pääjohtajien vuotuisissa lausumissa eikä tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausumien laadinnassa. Nämä huomautukset koskevat soveltuvin osin myös 66 artiklassa tarkoitettua vuosikertomusta.

63 artiklan 2 kohta

2.

Komission edustaja voi osallistua omasta aloitteestaan seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa. EIP:n ja EIR:n edustaja voi osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa niiden toimenpideohjelmien osalta, joiden rahoitukseen ne osallistuvat.

Nykyisten sääntöjen (ks. asetus (EY) N:o 1260/1999, 35 artiklan 2 kohta) vastaisesti komissio voi osallistua seurantakomiteoiden työhön omasta aloitteestaan. Komission osallistuminen on sitä vastoin suotavaa, sillä se edistäisi tietojenvaihtoa ja asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamista oikea-aikaisesti.

65 artikla

1.

Hallintoviranomaisen ja seurantakomitean on varmistettava toimenpideohjelman täytäntöönpanon laatu.

2.

Hallintoviranomaisen ja seurantakomitean on toteutettava seuranta toimenpideohjelmassa määriteltyjen rahoitusta, täytäntöönpanoa, tuloksia ja vaikutusta koskevien indikaattorien perusteella. Tilastot jaotellaan sukupuolen ja loppukäyttäjinä olevien yritysten koon mukaan, jos se on tukitoimen luonteen kannalta mahdollista.

3.

Komissio tutkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa toimenpideohjelman seurantaan ja arviointiin tarvittavat indikaattorit.

Olisi asetettava periaatteeksi, että kaikilla osarahoitetuilla hankkeilla on täytäntöönpanotavoitteet ja että kyseisten hankkeiden tulokset arvioidaan 65 artiklan mukaisesti. Toimintalinjoihin perustuvassa hallinnoinnissa on riskinä, että se ei tuota kuin yleisluontoista tietoa.

66 artiklan 2 kohta

2.

Jotta toimenpideohjelman täytäntöönpanosta saataisiin selkeä käsitys, 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa on oltava seuraavat tiedot:

(…)

j)

hallintoviranomaiselle tai muulle julkiselle viranomaiselle toimenpideohjelman täytäntöönpanon aikana takaisin maksetun tuen käyttö. Komissiolle toimitettavien tietojen määrän on oltava oikeassa suhteessa kyseisen toimenpideohjelman julkisten menojen kokonaismäärään.

(…)

Toimitettujen tietojen laajuuden ja julkisten menojen määrän välistä suhdetta olisi täsmennettävä.

73 artikla

1.

Ohjelmiin, joissa yhteisön osarahoitusosuus on enintään 33 prosenttia toimenpideohjelman julkisista menoista ja rahastojen rahoitusosuus enintään 250 miljoonaa euroa, ei sovelleta 61 artiklan c ja d alakohdassa ja e alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä.

2.

Jäsenvaltio voi soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuihin ohjelmiin vaihtoehtoa, jonka mukaan 59 artiklan b alakohdassa sekä 60 ja 61 artiklassa säädettyjä tehtäviä hoitavat elimet ja tässä yhteydessä noudatettavat menettelyt vahvistetaan kansallisten sääntöjen mukaisesti. Jos jäsenvaltio käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta, 58 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 60 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöksiä ei sovelleta. Komission vahvistaessa 59, 60 ja 61 artiklan soveltamista koskevat säännöt sen on eriteltävä säännökset, joita ei sovelleta niihin jäsenvaltioihin, jotka käyttävät hyväkseen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa.

3.

Jäsenvaltion käyttäessä hyväkseen 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa 70 artiklan 3 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

4.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kaikkien toimenpideohjelmien osalta ja riippumatta siitä, käyttääkö jäsenvaltio hyväkseen 2 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa komissio voi ilmoittaa kyseisille jäsenvaltioille, että se luottaa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden, laillisuuden ja asianmukaisuuden osalta pääasiallisesti tarkastusviranomaisen lausuntoon ja suorittaa omia tarkastuksiaan paikalla vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos järjestelmän vaatimustenmukaisuutta koskeva lausunto on varaukseton tai kaikki sitä koskevat varaukset on peruttu oikaisutoimenpiteiden toteuttamisen vuoksi. Jos havaitaan väärinkäytöksiä, joita kansalliset tarkastusviranomaiset eivät ole todenneet ajoissa tai joihin ei ole sovellettu asianmukaisia oikaisutoimenpiteitä, komissio voi vaatia jäsenvaltiota suorittamaan 71 artiklan 3 kohdan mukaiset tarkastukset tai se voi suorittaa itse 71 artiklan 2 kohdan mukaiset tarkastukset saadakseen varmuuden ilmoitettujen menojen oikeellisuudesta, laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

Tätä kevennettyä menettelyä sovellettaisiin teoriassa kauden 2000—2006 aikana 33 ohjelmaan 10 jäsenvaltiossa, yhteensä 3,8 miljardin euron määrään yhteisön tukea (eli 2 prosenttiin kauden 2000—2006 aikana myönnettävästä yhteisön tuesta). Säännöksellä jäsenvaltioita rohkaistaan hyödyntämään kyseiseen menettelyyn liittyviä yksinkertaistamistoimenpiteitä, ja säännös voisi näin ollen koskea useampiakin ohjelmia, jotka ainakin teoriassa voitaisiin ajatella toteutettavan meneillään olevalla ohjelmakaudella. Tämä tarkoittaa eritoten sitä, että tarkastusstrategiaa ja vuotuista tarkastuskertomusta ei tarvitse antaa käsiteltäviksi (61 artiklan 1 kohta), että hallinto- ja valvontaelimet on mahdollista nimetä kansallisten sääntöjen mukaan (59—61 artikla) ja että todentamis- ja tarkastusviranomaista ei tarvitse nimetä (58 artiklan 1 kohta). Tämä merkitsee myös sitä, että sen jälkeen kun komissio on hyväksynyt asianomaisen elimen järjestelmän vaatimuksenmukaisuudesta laatiman kertomuksen, se toimittaa tarkastuksia vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

73 artiklan 2 kohta

2.

Jäsenvaltio voi soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuihin ohjelmiin vaihtoehtoa, jonka mukaan 59 artiklan b alakohdassa sekä 60 ja 61 artiklassa säädettyjä tehtäviä hoitavat elimet ja tässä yhteydessä noudatettavat menettelyt vahvistetaan kansallisten sääntöjen mukaisesti. Jos jäsenvaltio käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta, 58 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 60 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännöksiä ei sovelleta. Komission vahvistaessa 59, 60 ja 61 artiklan soveltamista koskevat säännöt sen on eriteltävä säännökset, joita ei sovelleta niihin jäsenvaltioihin, jotka käyttävät hyväkseen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vaihtoehdon vaikutuksia on voitava arvioida kokonaisuudessaan; täten eriteltäessä niitä säännöksiä, joita ei sovelleta, ei ole oikeutettua viitata vastaisuudessa laadittaviin soveltamista koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin.

73 artiklan 4 kohta

4.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kaikkien toimenpideohjelmien osalta ja riippumatta siitä, käyttääkö jäsenvaltio hyväkseen 2 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa komissio voi ilmoittaa kyseisille jäsenvaltioille, että se luottaa ilmoitettujen menojen oikeellisuuden, laillisuuden ja asianmukaisuuden osalta pääasiallisesti tarkastusviranomaisen lausuntoon ja suorittaa omia tarkastuksiaan paikalla vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos järjestelmän vaatimustenmukaisuutta koskeva lausunto on varaukseton tai kaikki sitä koskevat varaukset on peruttu oikaisutoimenpiteiden toteuttamisen vuoksi.

Jos havaitaan väärinkäytöksiä, joita kansalliset tarkastusviranomaiset eivät ole todenneet ajoissa tai joihin ei ole sovellettu asianmukaisia oikaisutoimenpiteitä, komissio voi vaatia jäsenvaltiota suorittamaan 71 artiklan 3 kohdan mukaiset tarkastukset tai se voi suorittaa itse 71 artiklan 2 kohdan mukaiset tarkastukset saadakseen varmuuden ilmoitettujen menojen oikeellisuudesta, laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

Ilmaisu ”mahdollisimman pian” olisi aiheellista korvata tarkalla määräajalla.

79 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksujen suorittamisesta vastaava elin varmistaa, että tuensaajat saavat mahdollisimman pian julkisista varoista maksettavan rahoitusosuuden kokonaisuudessaan ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.

Ilmaisu ”mahdollisimman pian” olisi aiheellista korvata tarkalla määräajalla.

85 artiklan 2 kohta

2.

Jos jokin 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei täyty, komissio ilmoittaa mahdollisimman pian jäsenvaltiolle ja todentamisviranomaiselle, että maksatuspyyntöä ei voida hyväksyä.

Ilmaisu ”mahdollisimman pian” olisi aiheellista korvata tarkalla määräajalla.

90 artiklan 1 kohta

1.

Komissio päättää pidättää välimaksuista 20 prosenttia komission korvattavana olevasta määrästä, jos 70 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun oikaisutoimenpiteitä koskevan suunnitelman olennaiset osat on pantu täytäntöön ja 61 artiklan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa ohjelman tarkastusviranomaisen laatimassa vuosikertomuksessa esille tuodut vakavat puutteet on korjattu mutta muutoksia on silti tehtävä, jotta komissio saisi kohtuullisen varmuuden hallinto- ja valvontajärjestelmistä.

Olisi suotavaa mainita myös 61 artiklan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu lausunto.

96 artiklan 1 kohta

1.

Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja kyseisille viranomaisille hyvissä ajoin aina, kun on olemassa vaara, että 92 artiklassa säädettyä maksusitoumuksen automaattista vapauttamista sovelletaan. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja kyseisille viranomaisille määrän, jota maksusitoumuksen automaattinen vapauttaminen sen hallussa olevien tietojen perusteella koskee.

Jäsenvaltiolla on tämän ilmoituksen saatuaan kaksi kuukautta aikaa hyväksyä määrä tai esittää huomautuksensa. Komissio vapauttaa maksusitoumuksen automaattisesti viimeistään yhdeksän kuukautta 92 artiklassa tarkoitetun määräajan jälkeen.

Ilmaisua ”hyvissä ajoin” olisi täsmennettävä.

97 artikla

1.

Toimenpideohjelmat voidaan päättää osittain jäsenvaltion valitsemina aikoina.

Osittaisen päättämisen on liityttävä valmiisiin toimiin, joiden osalta loppumaksu on suoritettu tuensaajalle viimeistään vuoden n – 1 31 päivänä joulukuuta. Tätä asetusta sovellettaessa toimia pidetään valmiina, kun niihin sisältyvät työt on tosiasiallisesti suoritettu ja tuensaaja on saanut loppumaksun tai tuensaaja on toimittanut hallintoviranomaiselle sitä vastaavan asiakirjan.

2.

Valmiita toimia vastaavien maksujen määrä on esitettävä menoilmoituksessa.

Osittainen päättäminen tehdään, jos hallintoviranomainen lähettää komissiolle seuraavat asiakirjat viimeistään vuoden n 30 päivänä kesäkuuta:

a)

kyseisiin toimiin liittyvä menoilmoitus;

b)

edellä 61 artiklassa tarkoitetun ohjelman tarkastusviranomaisen antama ilmoitus, jossa vahvistetaan menoilmoituksen perustana olevien tapahtumien laillisuus ja asianmukaisuus.

Erityisesti tarkastusten intensiteetin ja laajuuden osalta on tärkeää, että menojen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta saadaan osittaisen päättämisen menettelyjen avulla yhtä suuri varmuus kuin mitä saataisiin toimenpideohjelman lopullisen päättämisen yhteydessä tehtävästä ilmoituksesta.

Tilintarkastustuomioistuin on hyväksynyt tämän lausunnon Luxemburgissa 18. maaliskuuta 2005.

Tilintarkastustuomioistuimen puolesta

Hubert WEBER

presidentti

(1)  EYVL L 248, 16.9.2002.

(2)  Komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002, 23. joulukuuta 2002 (EYVL L 357, 31.12.2002).

(3)  KOM(2004) 492 lopull., 14. heinäkuuta 2004.

(4)  SEC(2004) 924, 14. heinäkuuta 2004.

(5)  KOM(2004) 580 lopull., 6. syyskuuta 2004.

(6)  KOM(2004) 101 lopull., 10. helmikuuta 2004.

(7)  KOM(2004) 487 lopull., 14. heinäkuuta 2004.

(8)  EUVL C 107, 30.4.2004.

(9)  Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen 53 artiklan 3 kohta.

(10)  Ks. lausunto nro 10/98 tietyistä Agenda 2000:n yhteydessä annetuista asetusehdotuksista (rakennerahastot, kohta 6.3), EYVL C 401, 22.12.1998.

(11)  Esimerkiksi 57 artiklan d, f ja h alakohta, 61 artiklan 1 kohdan a alakohta, 70 artiklan 1 kohta, 71 artiklan 2 kohta ja 72 artiklan 2 kohta.

(12)  Ks. esimerkiksi erityiskertomus nro 10/2001 rakennerahastojen varainhoidon valvonnasta (EYVL C 314, 8.11.2001) ja erityiskertomus nro 7/2003 rakennerahastojen tukitoimiin liittyvän ohjelmatyön täytäntöönpanosta kaudella 2000—2006 (EUVL C 174, 23.7.2004).

Top