52004SC0319

KOMISSION LAUSUNTO Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 245 artiklan toisen kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 160 artiklan toisen alakohdan nojalla esittämästä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 16 ja 17 artiklan muuttamista koskevasta pyynnöstä, joka koskee tuomioistuimen suuren jaoston kokoonpanoa ja tuomioistuimen täysistunnon päätösvaltaisuutta

KOMISSION LAUSUNTO

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 245 artiklan toisen kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 160 artiklan toisen alakohdan nojalla esittämästä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 16 ja 17 artiklan muuttamista koskevasta pyynnöstä, joka koskee tuomioistuimen suuren jaoston kokoonpanoa ja tuomioistuimen täysistunnon päätösvaltaisuutta

Yhteisöjen tuomioistuin ehdottaa, että

- perussäännön 16 artiklaa muutetaan korottamalla suuren jaoston tuomareiden lukumäärää yhdestätoista kolmeentoista

- ja perussäännön 17 artiklaa muutetaan korottamalla tuomioistuimen täysistunnon päätösvaltaisuuden edellytyksenä olevaa tuomareiden lukumäärää yhdestätoista viiteentoista [1].

[1] Suuren jaoston päätösvaltaisuuden edellytyksenä oleva tuomareiden määrä (yhdeksän tuomaria) säilyy ennallaan.

I. Perussäännön 16 artiklan muuttaminen

1. Perussäännön 16 artikla perustuu Nizzan sopimukseen, jonka tavoitteena oli nimenomaan muuttaa yhteisön toimielinten kokoonpanoa ja toimintaa laajentumista ajatellen [2]. Perussäännön 16 artikla kuuluu tässä tarkoituksessa laadittuihin säännöksiin, joten siihen ei tarvinnut tehdä minkäänlaisia muutoksia liittymissopimuksista äskettäin käydyissä neuvotteluissa.

[2] Kuten Nizzan huippukokouksessa hyväksytyssä julistuksessa nro 20 todetaan, hallitustenvälisen konferenssin työ perustui olettamukselle, että unionissa olisi laajentumisen jälkeen 27 jäsenvaltiota.

2. Kuten yhteisöjen tuomioistuin korosti vuoden 2000 hallitustenvälistä konferenssia valmistelleessa mietinnössään (s. 27-28) [3], tuomioistuimen täysistunnon muodostava suuri jaosto luotiin siksi, ettei tuomarien lukumäärän voimakas kasvu johtaisi siihen, että tuomioistuimen täysistunto ylittää sen näkymättömän rajan, joka erottaa kollegiaalisen tuomion tavallisista kokouspäätöksistä. On huomattava, että tuomioistuin oli esittänyt saman kannanoton jo aiemmin, vuonna 1995 antamassaan kertomuksessa [4], jossa se totesi, että täysistunnon kasvanut kokoonpano (15 tuomaria) haittasi jo tehokasta päätöksentekoa.

[3] Yhteisöjen tuomioistuimen mietintö Euroopan unionin tuomioistuinjärjestelmän tulevaisuudesta, joka esitettiin oikeusministerien neuvostolle toukokuussa 1999.

[4] Toukokuussa 1995 annettu yhteisöjen tuomioistuimen kertomus, joka on mainittu tuomioistuimen toukokuussa 1999 antaman mietinnön alaviitteessä 5.

3. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, jonka tärkein tehtävä on tulkita yhteisön oikeutta koko unionia varten, poikkeaa eräässä suhteessa kaikista muista toimielimistä. Yhteisöjen tuomioistuimen täysistunnon jäsenmäärälle on olemassa ehdoton yläraja, jonka ylittäminen vaarantaa tuomioiden perustelujen selkeyden ja johdonmukaisuuden, jotka ovat oikeuskäytännön kannalta välttämättömiä. Samaan

tulokseen päätyi myös Duen työryhmä [5], jonka mukaan "oikeuskäytännön laadun ylläpitäminen edellyttää ehdottomasti ylärajan asettamista täysistunnon jäsenmäärälle".

[5] Kyseessä oli Euroopan yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmän tulevaisuutta pohtinut työryhmä, jonka komissio perusti valmistellakseen vuoden 2000 hallitustenvälistä konferenssia. Työryhmän puheenjohtajana toimi yhteisöjen tuomioistuimen entinen presidentti Ole Due. Työryhmään kuului lisäksi muun muassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen entinen presidentti sekä yhteisöjen tuomioistuimen entisiä tuomareita ja julkisasiamiehiä. Duen työryhmän mietinnön pääkohdat on esitetty täydentävässä kertomuksessa, jonka komissio antoi hallitustenväliselle konferenssille 1. maaliskuuta 2000.

4. Näin ollen suuren jaoston tuomareiden lukumäärä määriteltiin Nizzan sopimuksessa ajatellen yksinomaan tuomioistuimen tehokkuutta, joten se ei riipu tuomioistuimen tuomareiden kokonaismäärästä tällä hetkellä tai laajentumisen jälkeen, jolloin tuomareita on 25 tai 27. Sen lisäksi suuren jaoston kokoonpano määriteltiin siten, että kaikki yhteisöjen tuomioistuimen tuomarit [6] voisivat osallistua siihen säännöllisesti kiertävän järjestyksen mukaisesti, joka on sittemmin otettu käyttöön yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 11 b artiklan nojalla.

[6] Tuomioistuimen perussäännön 16 artiklan perusteella suuren jaoston puheenjohtajana toimii tuomioistuimen presidentti. Lisäksi suureen jaostoon kuuluvat viiden tuomarin jaostojen puheenjohtajat. Muut suureen jaostoon osallistuvat tuomarit määrätään työjärjestyksen säännösten mukaisesti.

5. Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella komissio katsoo, että perussäännön 16 artiklaan perustuva tasapaino olisi säilytettävä. Jos suuren jaoston tuomareiden lukumäärää kuitenkin päätetään lisätä, komissio korostaa, että lisäyksen ei pitäisi olla yhteydessä yhteisöjen tuomioistuimen tuomareiden lukumäärään.

II. Tuomioistuimen ehdottama muutos perussäännön 17 artiklaan

1. Kun Nizzan sopimus allekirjoitettiin, liittyvien maiden lukumäärästä ja liittymisjärjestyksestä ei ollut vielä tehty virallisesti päätöstä. [7] Näin ollen Nizzan sopimuksessa määrättiin ainoastaan, että täysistunnon päätösvaltaisuuden edellytyksenä oleva tuomarien määrä riippuisi suuren jaoston tuomareiden lukumäärästä.

[7] Päätös hyväksyä kymmenen hakijamaata kahdestatoista tehtiin Kööpenhaminan huippukokouksessa vuonna 2002.

2. Komissio katsoo, että ehdotus tuomioistuimen täysistunnon päätösvaltaisuuden edellytyksenä olevan tuomareiden lukumäärän lisäämisestä yhdestätoista viiteentoista on tarkoituksenmukainen. Huomattakoon, että kun yhteisön jäsenvaltioiden määrä nousi yhdeksään, päätösvaltaisen täysistunnon tuomareiden lukumääräksi asetettiin seitsemän tuomaria, eikä tätä muutettu laajentumisen seuraavien vaiheiden aikana, vaikka tuomioistuimen tuomareiden lukumäärä nousi ensin yhteentoista ja sitten kolmeentoista.

3. Edellä mainituista syistä komissio haluaa kuitenkin korostaa, että päätösvaltaisuuden edellytyksenä olevan tuomarien määrän muuttamisen ei voida missään tapauksessa katsoa merkitsevän suuren jaoston kokoonpanon kasvattamista tulevaisuudessa, sillä tämä mitätöisi kaiken asiaa koskevan pohdinnan, jota erityisesti tuomioistuin, komissio ja jäsenvaltiot ovat käyneet tuomioistuimen vuonna 1995 julkaisemasta kertomuksesta lähtien. Samalla se vaarantaisi tuomioistuimen oikeuskäytännön selkeyden ja johdonmukaisuuden, jotka ovat välttämättömiä kahdestakymmenestäviidestä tai kahdestakymmenestäseitsemästä jäsenvaltiosta koostuvassa oikeusyhteisössä.