52004PC0385

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS yhteisön takauksen myöntämisestä Euroopan investointipankille Venäjän ja läntisten uusien itsenäisten valtioiden tietyille hankkeille myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta (WNIS)

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Johdanto

Ehdotuksessa käsitellään yhteisön takauksen myöntämistä määrälle, joka on enintään 500 miljoonaa euroa ja kattaa Euroopan investointipankin (EIP) lainat Venäjälle ja läntisille uusille itsenäisille valtioille (WNIS) [1]. Takaus on osa pohjoista ulottuvuutta koskevaan päätöksen kehittämistä edelleen [2], ja se toimii samansuuntaisesti laajempaa Eurooppaa ja uutta naapuruutta koskeva politiikan kanssa [3]. Väliarvioinnissa [4] neuvoston päätöksen 2000/24/EY [5] nojalla yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä EIP:n lainoista tunnustettiin tarve investointien lisäämiseen Venäjällä ja läntisissä uusissa itsenäisissä valtioissa.

[1] Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina.

[2] Neuvoston päätös 2001/777/EY, tehty 6 päivänä marraskuuta 2001, yhteisön takauksen myöntämisestä Euroopan investointipankille pohjoisen ulottuvuuden puitteissa Venäjän Itämeren altaan valituille ympäristöhankkeille myönnetyistä erityislainoista aiheutuvien tappioiden varalta (EYVL L 292, 9.11.2001, s. 41).

[3] "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin", KOM(2003) 104.

[4] "Väliarviointi neuvoston päätöksen 2000/24/EY nojalla yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä EIP:n lainoista", KOM(2003) 603.

[5] Neuvoston päätös 2000/24/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1999, yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta (Keski- ja Itä-Eurooppa, Välimeren maat, Latinalainen Amerikka ja Aasia sekä Etelä-Afrikan tasavalta) (EYVL L 9, 13.1.2000, s. 24).

(1) Aikaisemmat kokemukset

Joulukuussa 1997 kokoontuneessa Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa tunnustettiin ensimmäistä kertaa EU:n tasolla pohjoinen ulottuvuus Euroopan unionin ulkoisissa ja rajatylittävissä politiikoissa. Wienin Eurooppa-neuvostossa (joulukuussa 1998) ja Kölnin Eurooppa-neuvostossa (kesäkuussa 1999) käsitettä kehitettiin konkreettisemmaksi. Marraskuussa 1999 Suomi, joka oli tuolloin EU:n puheenjohtajavaltio, järjesti pohjoista ulottuvuutta koskevan ulkoministerikokouksen, ja kuukautta myöhemmin Helsingin Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota laatimaan vuodet 200022003 kattavan toimintasuunnitelman, jonka Feiran Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2000. Lokakuussa 2003 Eurooppa-neuvosto vahvisti toisen pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelman (200422006), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2004.

Eurooppa-neuvosto päätti Tukholmassa 23.224. maaliskuuta 2001 järjestetyssä kokouksessa komission ehdotuksen pohjalta, että yhteisön tulisi avata EIP:n lainananto valituille ympäristöhankkeille Venäjän Itämeren altaassa. Lainanannon enimmäismääräksi asetettiin 100 miljoonaa euroa ja takausprosentiksi 100. Neuvostossa määriteltiin seuraavat erityiskriteerit:

- Hankkeilla täytyy olla vahva ympäristötavoite, ja niistä täytyy olla merkittävää etua EU:lle.

- EIP:n on tehtävä yhteistyötä ja huolehdittava rahoituksesta yhdessä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa varmistaakseen, että riskit jakautuvat kohtuullisesti ja hankkeen ehdot ovat asianmukaiset.

- EIP:n hallintoneuvosto esittää hankkeita EIP:n valtuuston hyväksyttäviksi ainoastaan, jos Venäjä täyttää kansainväliset rahoitusvelvoitteensa, joihin sisältyvät myös Pariisin klubin velkoihin liittyvät velvoitteet.

- EIP:n valtuusto arvioi ja hyväksyy lainat tapauskohtaisesti.

EIP:n tämän päätöksen mukainen lainananto on saavuttamassa sille asetetun 100 miljoonan euron enimmäismäärän.

(2) EU:n naapuruuspolitiikka

Marraskuussa 2002 yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto käynnisti "Laajempi Eurooppa" -aloitteeseen liittyvät työt ja kiinnitti erityisesti huomioita Ukrainan, Moldovan ja Valko-Venäjän tilanteeseen. Kööpenhaminassa joulukuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että laajentuminen vahvistaa suhteita Venäjään, sekä kehotti lähentämään suhteita Ukrainaan, Moldovaan ja Valko-Venäjään pitkällä aikavälillä uudistusta, kestävää kehitystä ja kauppaa edistäen.

Komissio esitti maaliskuussa 2003 antamassaan laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevassa tiedonannossa lähtökohdaksi lähentymisen itäisiin ja eteläisiin naapureihin. Perimmäisenä tarkoituksena esitettiin "ystäväpiirin" luominen. Kyseessä olisi alue, joka jakaa samat arvot, vakauden ja vaurauden sekä pyrkii lähempään talouksien yhdentymiseen.

Eurooppa-neuvosto vahvisti 19. kesäkuuta 2003 tässä hengessä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 16. kesäkuuta 2003 esittämät päätelmät, jotka koskivat komission laajemmasta Euroopasta ja naapuruudesta antamaa tiedonantoa. Se oli tyytyväinen siihen, että neuvosto ja komissio ryhtyvät toimiin näiden politiikkojen eri osasten yhteensovittamiseksi. Euroopan komission jäsen Günter Verheugen esitti suullisen kertomuksen lokakuussa 2003 kokoontuneelle yleisten asioiden neuvostolle. Neuvosto ja lokakuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehottivat komissiota viemään asian eteenpäin.

Komission tiedonannossa ehdotetaan EIP:n yleisen lainanantovaltuutuksen asteittaista ja kohdennettua laajentamista siten, että ne kattavat jatkossa myös Venäjän ja läntiset uudet itsenäiset valtiot. Tämä EIP:n toimien laajentaminen toteutettaisiin läheisessä yhteistyössä ERDB:n sekä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. EIP:n toiminnan laajentaminen on syytä suunnitella siten, että se palkitsee näiden maiden toteuttamat uudistuspyrkimykset. Tämä kuvastaisi niiden poliittista merkitystä EU:lle sekä niiden tarvetta lisätä infrastruktuuri-investointeja, joita voitaisiin edistää EIP:n hankkein.

(3) Väliarviointi yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä EIP:n lainoista

Lokakuussa 2003 komissio esitti neuvostolle ja Euroopan parlamentille väliarvioinnin yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä EIP:n lainoista, ja siihen sisältyi neuvoston päätöstä 2000/24/EY koskeva muutosehdotus. Ehdotus koski yhteisön talousarviosta jäljellä olevaa takuukautta varten myönnettävien takausten tarkistamista.

Arvioinnissa ehdotettiin, että kahta aluekohtaista määrärahakiintiötä [6] ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyille EIP:n lainoille olisi jaettava uudelleen kokonaisluottokiintiön puitteissa siten, että otetaan huomioon uusien jäsenvaltioiden jääminen yleisen valtuutuksen ulkopuolelle. Uudelleenjärjestelyt olivat myös seurausta yhteisön ulkopolitiikan painopistealueiden kehittymisestä.

[6] Enimmäismäärät ovat: kaakkoiset naapurimaat 9 185 miljoonaa euroa, Välimeren maat 6 520 miljoonaa euroa, Latinalaisen Amerikan ja Aasian maat 2 480 miljoonaa euroa, Etelä-Afrikan tasavalta 825 miljoonaa euroa ja Turkin tulliliittoa koskeva erityinen toimintaohjelma 450 miljoonaa euroa.

Laajempaa Eurooppa ja naapuruutta koskevan tiedonannon mukaisesti ehdotettiin lisäksi EIP:n lainanannon asteittaista laajentamista Venäjään ja läntisiin uusiin itsenäisiin valtioihin. Komissio ehdotti, että neuvosto myöntää yleisten lainanantovaltuutuksien puitteissa 300 miljoonaa euroa Venäjälle ja läntisille uusille itsenäisille valtioille.

2. Ehdotus

Ecofin-neuvosto antoi 25. marraskuuta 2003 Venäjän ja läntisten uusien itsenäisten valtioiden kanssa tehtävää taloudellista yhteistyötä koskevissa päätelmissään suostumuksensa yhteisön takaukselle, jonka enimmäismäärä on 500 miljoonaa euroa. Se on tarkoitettu EIP:n omista varoistaan myöntämille lainoille Venäjälle ja läntisille uusille itsenäisille valtioille. Toimi voidaan katsoa päätöksen 2001/777/EY kehittämiseksi edelleen. Se johtaisi rajoitettuun lainanantoon Venäjän ja läntisten uusien itsenäisten valtioiden tietyille aloille (esim. ympäristön, liikenteen, televiestinnän, energia-alan infrastruktuurien Euroopan laajuisten liikenneverkkojen painopistealoille, kun niihin liittyy jäsenvaltioiden rajat ylittäviä vaikutuksia). Toimeen tulisi kohdistaa poikkeuksellisesti 100 prosentin takaus yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnettyjen yleisten lainanantovaltuuksien ulkopuolella.

EIP:n toiminnan laajentaminen läntisiin uusiin itsenäisiin valtioihin on syytä suunnitella siten, että se palkitsee uusien naapurimaiden toteuttamat uudistuspyrkimykset. Venäjän tapauksessa lainananto perustuisi nykyisen lainanantovaltuutuksen aikana hankittuihin kokemuksiin, jotka liittyvät ympäristöhankkeiden rahoittamiseen Venäjän Itämeren altaan alueella. Valtuutuksen laajentamisella osoitetaan, että kyseinen alue on EU:lle poliittisesti tärkeä ja että maiden olisi lisättävä infrastruktuuriin kohdistuvia investointejaan, joita voidaan kannustaa EIP:n hankkeilla.

Valtuutus riippuisi myös asianmukaisten ehtojen täyttymisestä, ja näiden ehtojen tulisi olla yhdenmukaisia EU:n korkealla tasolla tekemien poliittisten ja makrotaloudellisten sopimusten kanssa sekä sen muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa tekemien ala- ja hankekohtaisten sopimusten kanssa. Sen tulisi myös perustua asianmukaiseen työnjakoon EIP:n ja EBRD:n välillä. EIP:n lainat on tarkoitus myöntää maakohtaisesti kunkin maan toteuttamien uudistusten edistymisen mukaan. Ehdotuksen mukaan yksittäiset maat täyttäisivät enimmäismäärän puitteissa kelpoisuusehdot, kun ja jos kyseiset ehdot ovat yhdenmukaisia EU:n korkealla tasolla kyseisen maan kanssa tekemien poliittisten ja makrotaloudellisten sopimusten kanssa. Komissio määrittelee, onko yksittäinen maa täyttänyt erityisehdot, ja ilmoittaa tästä EIP:lle.

Toisin kuin pohjoista ulottuvuutta koskevan päätöksen yhteydessä, tässä ehdotuksessa ei esitetä EIP:n hallintoneuvoston hyväksyntää tapauskohtaisesti.

Yleistä lainanantovaltuutusta koskevan päätöksen 2000/24/EY mukaisesti ehdotetaan, että päätös kattaisi EIP:n lainanannon tammikuun 2007 loppuun.

Venäjän ja läntisten uusien itsenäisten valtioiden sisällyttämistä yleisen lainanantovaltuuden piiriin arvioidaan arvioitaessa yleistä lainanantovaltuutusta vuonna 2006.

3. Talousarviovaikutukset

Myönnettäviä lainoja koskevien EIP:n arvioiden ja Euratomin ja makrotaloudellisen rahoitusavun lainoja koskevien komission arvioiden mukaan takuuvarauksessa on käytettävissä riittävä marginaali ehdotetun laajentamisen rahoittamiseksi. Suoraan talousarvioon kohdistuvat takauksen laajentamisen vaikutukset liittyvät takuurahastojärjestelmään ja vaikuttavat takuuvarauksen käyttöön. Ks. seuraava taulukko.

Taulukko 1: Arvio takuurahaston toiminnasta

>VIITTAUS KAAVIOON>

Budjettikohdat, joista yhteisön takaus katetaan, varustetaan merkinnällä "p.m.".

2004/0121 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS yhteisön takauksen myöntämisestä Euroopan investointipankille Venäjän ja läntisten uusien itsenäisten valtioiden tietyille hankkeille myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta (WNIS)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 308 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [7],

[7] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [8],

[8] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Tukeakseen Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa neuvosto haluaa antaa Euroopan investointipankille (EIP) mahdollisuuden myöntää lainoja Venäjän ja läntisten uusien itsenäisten valtioiden eli Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan tietyille hankkeille.

(2) Helsingissä joulukuussa 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston käynnistämän Pohjoista ulottuvuutta koskevan aloitteen tukemiseksi on annettu yhteisön takauksen myöntämisestä EIP:lle pohjoisen ulottuvuuden puitteissa Venäjän Itämeren altaan valituille ympäristöhankkeille myönnetyistä erityislainoista aiheutuvien tappioiden varalta 6 päivänä marraskuuta 2001 tehty neuvoston päätös 2001/777/EY [9].

[9] EYVL L 292, 9.11.2001, s. 41.

(3) EIP:n päätöksen 2001/777/EY mukainen lainananto on nyt saavuttamassa enimmäismääränsä.

(4) Ecofin-neuvosto antoi 25 päivänä marraskuuta 2003 päätelmissään suostumuksensa EIP:n ylimääräisille lainoille Venäjälle ja läntisille uusille itsenäisille valtioille. Kyse on päätöksen 2001/777/EY kehittämisestä edelleen tiettyjen EIP:n suhteellista etua edustavien alojen ja hankkeille, kun kyseisen alan luottotarpeeseen ei ole vastattu. EIP:n suhteellista etua edustavia aloja ovat ympäristö sekä liikenne, televiestintä, energia-alan infrastruktuurit Euroopan laajuisten liikenneverkkojen painopistealoilla, kun niihin liittyy jäsenvaltioiden rajat ylittäviä vaikutuksia.

(5) Lainanantovaltuutus riippuu myös asianmukaisten ehtojen täyttymisestä, ja näiden ehtojen tulisi olla yhdenmukaisia EU:n korkealla tasolla tekemien poliittisten ja makrotaloudellisten sopimusten kanssa sekä sen muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa tekemien ala- ja hankekohtaisten sopimusten kanssa. Sen tulisi myös perustua asianmukaiseen työnjakoon EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) välillä.

(6) EIP:n rahoitusta tulisi hoitaa EIP:n tavanomaisten kriteerien ja menettelyiden ja asianmukaisten valvontatoimien mukaisesti sekä Euroopan yhteisön tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) asianmukaisten sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti ja siten, että yhteisön politiikkoja tuetaan. EIP:n ja komission tulisi neuvotella säännöllisesti varmistaakseen painopistealueiden ja hankkeiden yhteensovittamisen kyseisissä maissa ja arvioidakseen yhteisön asiaankuuluvien poliittisten tavoitteiden toteuttamisessa tapahtunutta kehitystä.

(7) Venäjän ja läntisten uusien itsenäisten valtioiden tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon vuoden 2006 tehtävätarkistus, joka koskee yhteisön takauksen myöntämisestä EIP:lle yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta (Keski- ja Itä-Eurooppa, Välimeren maat, Latinalainen Amerikka ja Aasia sekä Etelä-Afrikan tasavalta) 22 päivänä joulukuuta 1999 tehtyyn neuvoston päätökseen 2000/24/EY [10] perustuvaa EIP:n yleistä lainanantovaltuutusta.

[10] EYVL L 9, 13.1.2000, s. 24.

(8) Perustamissopimuksessa ei ole muuta tämän päätöksen tekemiseen valtuuttavaa määräystä kuin 308 artikla,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Tavoite

Yhteisö myöntää Euroopan investointipankille (jäljempänä 'EIP') takauksen kaikille sen saamatta jääneille mutta erääntyneille maksuille, jotka koskevat Venäjällä ja läntisissä uusissa itsenäisissä valtioissa eli Valko-Venäjällä, Moldovassa ja Ukrainassa toteutettuihin investointihankkeisiin tavanomaisin ehdoin ja ulkosuhteisiin liittyvän yhteisön politiikan asianomaisten tavoitteiden mukaisesti avattuja luottoja.

2 artikla

Luottokelpoiset hankkeet

Luottokelpoisten hankkeiden on oltava taloudellisesti kannattavia, ja niistä täytyy olla erityistä etua Euroopan unionille. Luottokelpoisia aloja ovat ympäristö, liikenne, televiestintä ja energia-alan infrastruktuurit Euroopan laajuisten liikenneverkkojen painopistealoilla, kun niihin liittyy jäsenvaltioiden rajat ylittäviä vaikutuksia.

3 artikla

Enimmäismäärä ja ehdot

1. Avattujen luottojen enimmäismäärä on 500 miljoonaa euroa.

2. EIP:lle myönnetään poikkeuksellinen 100 prosentin yhteisön takaus, joka kattaa tämän päätöksen mukaisesti avattujen luottojen kokonaismäärän ja kaikki niihin liittyvät summat.

3. Hankkeiden, joita rahoitetaan takauksen kattamilla lainoilla, on täytettävä seuraavat ehdot:

(a) hankkeen on täytettävä 2 artiklan mukaiset kelpoisuusehdot;

(b) EIP:n on tehtävä yhteistyötä ja huolehdittava tarvittaessa rahoituksesta yhdessä muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa varmistaakseen, että riskit jakautuvat kohtuullisesti ja hankkeen ehdot ovat asianmukaiset.

Työt jaetaan EIP:n ja EBRD:n välillä asianmukaisesti.

4 artikla

Yksittäisten maiden luottokelpoisuus

Yksittäiset maat täyttävät enimmäismäärän puitteissa luottokelpoisuusehdot, kun ja jos kyseiset ehdot ovat yhdenmukaisia EU:n korkealla tasolla kyseisen maan kanssa tekemien poliittisten ja makrotaloudellisten sopimusten kanssa. Komissio määrittelee, onko yksittäinen maa täyttänyt erityisehdot, ja ilmoittaa tästä EIP:lle.

5 artikla

Tietojen toimittaminen

Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain tämän päätöksen perusteella toteutetuista lainatoimista sekä esittää samanaikaisesti arvioinnin tämän päätöksen toteuttamisesta ja toimien yhteensovittamisesta hankkeissa mukana olevien kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

Tietoihin on sisällyttävä arvio siitä, missä määrin tämän päätöksen nojalla annetuilla luotoilla on edistetty yhteisön ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamista.

EIP toimittaa komissiolle kaikki ensimmäisessä ja toisessa kohdassa esitettyä tarkoitusta varten tarvittavat tiedot.

6 artikla

Kesto

Takaus kattaa lainat, joista on sovittu 31. päivään tammikuuta 2007 mennessä.

Jos EIP:n myöntämien lainojen kokonaismäärä on tämän ajan kuluttua jäänyt 3 artiklan 1 kohdassa mainittua enimmäismäärää pienemmäksi, aikaa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kuudella kuukaudella.

7 artikla

Loppusäädökset

1. Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. EIP ja komissio päättävät takauksen myöntämisen ehdoista.

Tehty Brysselissä [...] päivänä [...]kuuta

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

>TAULUKON PAIKKA>