52004IP0004

P6_TA(2005)0004

Euroopan perustuslaki

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan perustuslaista tehdystä sopimuksesta (2004/2129(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen (jäljempänä "perustuslaki"),

- ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen sellaisina kuin ne ovat muutettuina Euroopan yhtenäisasiakirjalla ja Maastrichtin, Amsterdamin sekä Nizzan sopimuksilla,

- ottaa huomioon Euroopan unionin perussoikeuskirjan [1],

- ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Laekenin julistuksen [2],

- ottaa huomioon perustuslakia pohjustaneet päätöslauselmansa [3],

- ottaa huomioon antamansa päätöslauselmat [4], joilla valmisteltiin hallitustenvälisiä konferensseja, ja päätöslauselmat [5], joissa se arvioi niiden tuloksia,

- ottaa huomioon ehdotuksen sopimukseksi Euroopan perustuslaista, jonka Eurooppa- valmistelukunta hyväksyi yhteisymmärryksellä 13. kesäkuuta ja 10. heinäkuuta 2003, sekä antamansa päätöslauselmat [6], joilla se valmisteli ja jälkeenpäin arvioi valmistelukunnan työtä,

- ottaa huomioon alueiden komitean 17. marraskuuta 2004 [7] sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. lokakuuta 2004 [8] Euroopan parlamentin pyynnöstä [9] perustuslaista antamat lausunnot,

- ottaa huomioon aluejärjestöjen, työmarkkinaosapuolten sekä kansalaisyhteiskunnan foorumien edustajien 25. marraskuuta 2004 pidetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa esittämät näkemykset,

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

- ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalousvaliokunnan, kalatalousvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A6-0070/2004),

sekä katsoo seuraavaa:

A. Euroopan unionilla on historiansa aikana ollut merkittävä rooli jatkuvasti laajentuvan rauhaan ja vaurauteen, demokratiaan sekä vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvan alueen luomisessa,

B. perustuslaki vahvistaa näitä saavutuksia ja sisältää myös useita uudistuksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta ylläpidetään ja parannetaan 25:n ja mahdollisesti sitäkin useamman jäsenvaltion muodostaman unionin kykyä toimia tehokkaasti sisäisesti ja ulkoisesti,

C. Euroopan parlamentin pyrkimykset sen ensimmäisistä välittömistä vaaleista alkaen saada aikaan perustuslaki huipentuivat valmistelukunnan menestykseen sen laadittua ehdotuksen tehokkuutensa täysin osoittanutta demokraattista, edustuksellista ja avointa menetelmää käyttäen ja Euroopan kansalaisten esitykset huomioon ottaen, minkä ansiosta saavutettiin yksimielisyys, joka säilyi hallitustenvälisessä konferenssissa oleellisilta osiltaan muuttumattomana,

D. perustuslaissa, jonka oli oltava kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyttävissä oleva kompromissi, jätettiin väistämättä huomiotta joitakin Euroopan parlamentin ja valmistelukunnan tekemiä ehdotuksia, jotka esittäjiensä mukaan olisivat tuoneet unioniin uusia parannuksia; monet näistä voidaan kuitenkin toteuttaa tulevaisuudessa,

E. jokaisen Euroopan unionin jäsenvaltion hallituksen perustuslaille antama hyväksyntä osoittaa, että kaikki jäsenvaltioiden vaaleilla valitut hallitukset haluavat tulevaisuudessa työskennellä yhdessä kyseisen kompromissin pohjalta, mikä edellyttää jokaiselta hallitukselta mahdollisimman suurta poliittista panosta, jotta perustuslaki saadaan ratifioitua ennen 1. marraskuuta 2006,

F. perustuslakia on moitittu julkisessa keskustelussa tavalla, joka ei vastaa sen määräysten todellista sisältöä ja oikeudellisia seurauksia, koska perustuslaki ei johda keskitetyn supervaltion luomiseen, se ei heikennä unionin sosiaalista ulottuvuutta vaan pikemminkin vahvistaa sitä, eikä se torju Euroopan historiallisia ja hengellisiä juuria vaan viittaa kulttuuriseen, uskonnolliseen ja humanistiseen perintöön;

1. katsoo, että kokonaisuudessaan perustuslaki on hyvä kompromissi ja olemassa oleviin perussopimuksiin verrattuna valtava parannus, joka voimaan tullessaan tarjoaa näkyviä etuja kansalaisille (ja Euroopan parlamentille sekä jäsenvaltioiden parlamenteille heidän demokraattisina edustuslaitoksinaan), jäsenvaltioille (alueet ja paikallisviranomaiset mukaan lukien) ja Euroopan unionin toimielinten ja näin ollen koko unionin toiminnan tehostamiselle;

Unionin luonteen ja tavoitteiden tehostettu selkeyttäminen

2. pitää myönteisenä, että perustuslaki antaa kansalaisille selkeämmän kuvan unionin luonteesta ja tavoitteista sekä unionin ja jäsenvaltioiden suhteista, erityisesti seuraavista syistä:

a) monimutkainen perussopimuskokonaisuus korvataan yhdellä helpommin ymmärrettävällä asiakirjalla, jossa eritellään unionin tavoitteet, toimivallat ja niiden rajoitukset, unionin politiikan välineet ja sen toimielimet;

b) unionin kaksinainen legitimiteetti vahvistetaan ja samalla täsmennetään, että kyse on valtioiden ja kansalaisten unionista;

c) unionin perustana olevia, kaikille jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, jotka luovat vahvat siteet unionin kansalaisten välille, selkeytetään ja laajennetaan;

d) unionin tavoitteita sekä sen toimia ohjaavia periaatteita ja sen suhteita jäsenvaltioihin selvennetään ja ne määritellään entistä paremmin;

e) taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus vahvistetaan unionin tavoitteeksi;

f) perustuslaissa on uusia yleisesti sovellettavia määräyksiä, jotka koskevat korkeaa työllisyyttä, naisten ja miesten tasa-arvon edistämistä, kaikenlaisen syrjinnän poistamista, sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämistä, sosiaalista suojelua, korkeatasoista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä terveyttä, kuluttajansuojaa, kestävän kehityksen edistämistä sekä yleishyödyllisten palvelujen huomioon ottamista;

g) sekaannus "Euroopan yhteisön" ja "Euroopan unionin" välillä poistuu, kun Euroopan unionista tulee yksi ainoa oikeusobjekti ja se saa yhtenäisen rakenteen;

h) unionin lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja terminologiaa selvennetään käyttämällä ymmärrettävämpää sanastoa: eurooppalait ja eurooppapuitelait korvaavat nykyiset lukuisat säädöstyypit (asetukset, direktiivit, päätökset, puitepäätökset jne.);

i) annetaan takeet, että unionista ei koskaan tule keskitettyä kaikkivoipaa "supervaltiota":

- korostetaan vahvasti käsitteeseen "erilaisuudessaan yhdistynyt" olennaisesti sisältyvää hajauttamista,

- velvollisuus "kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja perustuslaillisia rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta",

- toimivallan siirtämisen periaate (jonka mukaan unionilla on vain jäsenvaltioiden sille antama toimivalta), toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate,

- jäsenvaltioiden osallistuminen unionin päätöksentekojärjestelmään ja siihen tehtävistä mahdollisista muutoksista sopimiseen,

j) unionin symbolien sisällyttäminen perustuslakisopimukseen parantaa tietämystä unionin toimielimistä ja niiden toiminnasta;

k) jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta koskeva lauseke merkitsee, että kansalaiset voivat odottaa saavansa apua unionin kaikista muista osista terrorihyökkäyksen, luonnonkatastrofin tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden sattuessa;

Tehokkuuden parantaminen ja roolin vahvistaminen maailmassa

3. pitää myönteisenä, että perustuslain tullessa voimaan unionin toimielimet voivat toteuttaa tehtäviään tehokkaammin seuraavista syistä:

a) niiden alojen määrä kasvaa, joista hallitukset päättävät neuvostossa yksimielisen päätöksen sijasta määräenemmistöllä; tämä on välttämätöntä, jotta 25 jäsenvaltion unioni voi toimia ilman, että sen toimintaa estetään veto-oikeudella;

b) Eurooppa-neuvostossa otetaan käyttöön kahden ja puolen vuoden mittainen puheenjohtajakausi aikaisemman kuuden kuukauden kiertävän puheenjohtajakauden tilalle;

c) komission jäsenmäärää vähennetään vuodesta 2014 lähtien jäsenvaltioiden tasapuoliseen vuorotteluun perustuen;

d) unionin toiminnan näkyvyys ja sen kapasiteetti globaalina toimijana paranevat merkittävästi:

- päällekkäisyyttä ja sekaannusta aiheuttaneet Euroopan unionin ulkopolitiikan korkean edustajan ja ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen tehtävät yhdistetään yhdeksi ainoaksi unionin "ulkoasianministeriksi", joka toimii komission varapuheenjohtajana ja ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana ja jolla on oikeus puhua unionin nimissä asioista, joista unionilla on yhteinen kanta,

- perustetaan yhteinen ulkoisen toiminnan yksikkö, jonka on oltava mahdollisimman tiiviisti sidoksissa komissioon ja jonka on johdettava Euroopan vahvistumiseen yhteisönä,

- oikeushenkilöyden antaminen unionille — aiemmin Euroopan yhteisö oli oikeushenkilö — parantaa unionin toimintakykyä kansainvälisissä suhteissa ja sen mahdollisuuksia liittyä sopimuspuolena kansainvälisiin sopimuksiin,

- unionin valmiuksia kehittää yhteisiä rakenteita turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla vahvistetaan varmistamalla tarvittava joustavuus, jonka ansiosta jäsenvaltioiden erilaiset näkemykset näissä asioissa otetaan huomioon;

e) vähennetään Euroopan unionin lainsäädäntövälineiden määrää sekä niiden hyväksymiseen tarvittavia menettelyjä; selkiytetään oikeussäädösten ja täytäntöönpanosäädösten välistä eroa;

f) oikeus- ja sisäasioiden alalla käytetään tehokkaampia menettelyjä, joita soveltamalla voidaan odottaa konkreettista edistystä oikeus-, turvallisuus- ja maahanmuuttoasioissa;

g) monissa muissa asioissa tulee helpommaksi soveltaa toimivaa yhteisömetodia heti kun siihen on yhteistä poliittista tahtoa;

h) joustavat järjestelyt ovat useammin mahdollisia, jos kaikki jäsenvaltiot eivät halua tai voi edetä tiettyjen toimintalinjojen mukaisesti yhtaikaa;

Demokraattisen vastuun lisääminen

4. pitää myönteisenä, että kansalaiset voivat paremmin valvoa Euroopan unionin toimintaa lisääntyneen demokraattisen vastuun myötä, etenkin seuraavien parannusten seurauksena:

a) Euroopan unionin lainsäädännön hyväksyntä edellyttää jäsenvaltioiden parlamenttien käsittelyä, ja — muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta — niin jäsenvaltioiden hallitusten (neuvosto) kuin myös suorilla vaaleilla valitun Euroopan parlamentin hyväksyntää; kyseessä on parlamentaarinen menettely, jota ei ole missään muussa ylikansallisessa tai kansainvälisessä järjestelmässä;

b) jäsenvaltioiden parlamentit saavat kaikki unionin ehdotukset riittävän ajoissa keskustellakseen niistä ministerien kanssa ennen neuvoston kannan hyväksymistä, ja ne saavat lisäksi oikeuden vastustaa lainsäädäntöehdotusta, jos se niiden mielestä ylittää unionin toimivallan;

c) Euroopan parlamentti päättää yleensä unionin lainsäädännöstä tasavertaisena neuvoston kanssa;

d) Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan luoden täten yhteyden Euroopan parlamentin vaalien tulokseen;

e) neuvoston yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan kanssa nimittämä unionin ulkoasiainministeri on vastuussa sekä Euroopan parlamentille että Eurooppa-neuvostolle;

f) uusi talousarviomenettely edellyttää, että sekä neuvosto että Euroopan parlamentti hyväksyvät kaikki unionin menot poikkeuksetta, jolloin kaikki menot alistetaan täysimääräiseen demokraattiseen valvontaan;

g) komissiolle siirretyn lainsäädäntävallan käyttöä seurataan valvontajärjestelmän avulla siten, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat kumpikin estää sellaisten komission päätösten voimaantulon, joita ne vastustavat;

h) virastot ja etenkin Europol alistetaan tiiviimpään parlamentaariseen valvontaan;

i) neuvoston istunnot ovat julkisia käsiteltäessä ja hyväksyttäessä unionin lakeja;

j) alueiden komitean roolia vahvistetaan;

k) tarkistettaessa perustuslakia tulevaisuudessa myös Euroopan parlamentti voi esittää ehdotuksia, ja valmistelukunnan pitää tarkastella kaikkia ehdotettuja tarkistuksia, ellei parlamentti päätä tämän olevan tarpeetonta;

Enemmän oikeuksia kansalaisille

5. pitää myönteisenä, että kansalaisten oikeuksia vahvistetaan seuraavien parannusten avulla:

a) Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisällyttäminen perustuslain II osaan, mikä merkitsee sitä, että kaikkien Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyvien säännösten ja kaikkien EU:n toimielinten toteuttamien tai EU:n lainsäädäntöön perustuvien toimien on oltava mainittujen normien mukaisia;

b) Euroopan unioni liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen, minkä myötä unioni on saman ulkoisen arvioinnin kohteena kuin sen jäsenvaltiot;

c) uudet määräykset helpottavat kansalaisten, työmarkkinaosapuolten ja edustuksellisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista unionin asioiden käsittelyyn;

d) eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöönotto antaa kansalaisille mahdollisuuden esittää ehdotuksia asioista, jotka heidän mielestään edellyttävät unionin säädöstä perustuslain panemiseksi täytäntöön;

e) yksityishenkilöiden oikeussuojakeinoja parannetaan Euroopan unionin oikeuteen liittyvissä asioissa;

Päätelmät

6. hyväksyy perustuslakisopimuksen ja kannattaa vilpittömästi sen ratifiointia;

7. uskoo, että tämä perustuslaki tarjoaa Euroopan unionin tulevaa kehitystä varten vakaat ja pysyvät puitteet, joiden avulla unionin laajentuminen on mahdollista tulevaisuudessa, samalla kun se tarjoaa mekanismit tarkistaa sopimusta tarvittaessa;

8. on valmis käyttämään perustuslain mukaista uutta aloiteoikeuttaan ehdottaa perustuslakiin parannuksia;

9. toivoo, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat ratifioida perustuslaista tehdyn sopimuksen vuoden 2006 puoliväliin mennessä;

10. toistaa pyyntönsä kaikkien mahdollisten toimien toteuttamiseksi, jotta unionin kansalaiset saisivat selkeää ja objektiivista tietoa perustuslain sisällöstä; kehottaa näiltä osin Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita niiden jakaessa kansalaisille perustuslakisopimusta (täydellisenä tai lyhennettynä versiona) erottamaan selkeästi nykyisissä perussopimuksissa jo voimassa olevat elementit perustuslain mukanaan tuomista määräyksistä niin pedagogisten syiden kuin myös keskustelujen selventämisen vuoksi; kehottaa niitä myös tunnustamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen roolin ratifiointikeskusteluissa ja antamaan riittävästi tukea, jotta kyseiset järjestöt saavat jäsenistönsä ja kannattajansa mukaan näihin keskusteluihin kaikkialla unionissa, sillä näin edistetään kansalaisten aktiivista osallistumista ratifiointikeskusteluihin;

***

11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille, neuvostolle, komissiolle ja Eurooppa-valmistelukunnan entisille jäsenille sekä varmistamaan, että parlamentin yksiköt, parlamentin tiedotustoimistot mukaan lukien, tarjoavat kattavaa tietoa perustuslaista ja parlamentin kannasta siihen.

[1] EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

[2] Laekenin Eurooppa-neuvosto, Laekenin julistus Euroopan unionin tulevaisuudesta, SN 273/01, 15.12.2001.

[3] Päätöslauselma 14.2.1984 ehdotuksesta Euroopan unionista tehtäväksi sopimukseksi (EYVL C 77, 19.3.1984, s. 53; esittelijä: Altiero Spinelli, 1-1200/1983). Päätöslauselma 11.7.1990 Euroopan unionin perustuslakiehdotusta koskevista Euroopan parlamentin suuntaviivoista (EYVL C 231, 17.9.1990, s. 91; esittelijä: Emilio Colombo, A3-0165/1990). Päätöslauselma 12.12.1990 Euroopan unionin perustuslaillisesta perustasta (EYVL C 19, 28.1.1991, s. 65; esittelijä: Emilio Colombo, A3-0301/1990). Päätöslauselma 10.2.1994 Euroopan unionin perustuslaista (EYVL C 61, 28.2.1994, s. 155; esittelijä: Fernand Herman, A3-0064/1994). Päätöslauselma 25.10.2000 perussopimusten muuttamisesta perustuslain muotoon (EYVL C 197, 12.7.2001, s. 186; esittelijä: Olivier Duhamel, A5-0289/2000).

[4] Päätöslauselma 14.3.1990 Euroopan unionia koskevaa parlamentin strategiaa käsittelevästä HVK:sta (EYVL C 96, 17.4.1990, s. 114; esittelijä: David W. Martin, A3-0047/1990). Päätöslauselma 11.7.1990 Euroopan unionia koskevaa parlamentin strategiaa käsittelevästä HVK:sta (EYVL C 231, 17.9.1990, s. 97; esittelijä: David W. Martin, A3-0166/1990). Päätöslauselma 22.11.1990 Euroopan unionia koskevaa parlamentin strategiaa käsittelevistä HVK:ista (EYVL C 324, 24.12.1990, s. 219; esittelijä: David W. Martin, A3-0270/1990). Päätöslauselma 22.11.1990, joka sisältää parlamentin lausunnon talous- ja rahaliittoa ja poliittista unionia käsittelevien hallitustenvälisten konferenssien koollekutsumisesta (EYVL C 324, 24.12.1990, s. 238; esittelijä: David W. Martin, A3-0281/1990). Päätöslauselma 17.5.1995 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen toimivuudesta vuoden 1996 hallitustenvälistä konferenssia silmällä pitäen — unionin täytäntöönpano ja kehittäminen (EYVL C 151, 19.6.1995, s. 56; esittelijät: Jean-Louis Bourlanges ja David W. Martin, A4-0102/1995). Päätöslauselma 13.3.1996, joka sisältää i) hallitustenvälisen konferenssin koollekutsumiseen liittyvän parlamentin lausunnon ja ii) pohdintaryhmän työn arvioinnin sekä Euroopan parlamentin ensisijaisina pitämien toimintalinjojen täsmentämisen hallitustenvälistä konferenssia silmällä pitäen (EYVL C 96, 1.4.1996, s. 77; esittelijät: Raymonde Dury ja Hanja Maij-Weggen, A4-0068/1996). Päätöslauselma 18.11.1999 perustamissopimusten uudistuksen ja seuraavan hallitustenvälisen konferenssin valmistelusta (EYVL C 189, 7.7.2000, s. 222; esittelijät: Giorgos Dimitrakopoulos ja Jo Leinen, A5-0058/1999). Päätöslauselma 3.2.2000 hallitustenvälisen konferenssin koollekutsumisesta (EYVL C 309, 27.10.2000, s. 85; esittelijät: Giorgos Dimitrakopoulos ja Jo Leinen, A5-0018/2000). Päätöslauselma 16.3.2000 Euroopan unionin perusoikeuskirjan laatimisesta (EUVL C 377, 29.12.2000, s. 329; esittelijät: Andrew Duff ja Johannes Voggenhuber, A5-0064/2000). Päätöslauselma 13.4.2000 Euroopan parlamentin ehdotuksista hallitustenväliselle konferenssille (EYVL C 40, 7.2.2001, s. 409; esittelijät: Giorgos Dimitrakopoulos ja Jo Leinen, A5-0086/2000).

[5] Päätöslauselma 16.1.1986, joka sisältää parlamentin kannan 16.— 17. joulukuuta 1985 pidetyn HVK:n hyväksymään yhtenäisasiakirjaan (EYVL C 36, 17.2.1986, s. 144; esittelijä: Altiero Spinelli, A2-0199/1985). Päätöslauselma 11.12.1986 Euroopan yhtenäisasiakirjasta (EYVL C 7, 12.1.1987, s. 105; esittelijä: Luis Planas Puchades, A2-0169/1986). Päätöslauselma 7.4.1992 Maastrichtissa järjestetyn HVK:n tuloksista (EYVL C 125, 18.5.1992, s. 81; esittelijät: David W. Martin ja Fernand Herman, A3-0123/1992). Päätöslauselma 19.11.1997 Amsterdamin sopimuksesta (EYVL C 371, 8.12.1997, s. 99; esittelijät: Íñigo Méndez de Vigo ja Dimitris Tsatsos, A4-0347/1997). Päätöslauselma 31.5.2001 Nizzan sopimuksesta ja Euroopan unionin tulevaisuudesta (EYVL C 47 E, 21.2.2002, s. 108; esittelijät: Íñigo Méndez de Vigo ja António José Seguro, A5-0168/2001).

[6] Päätöslauselma 29.11.2001 Laekenin Eurooppa-neuvostosta ja Euroopan unionin tulevaisuudesta (EYVL C 153 E, 27.6.2002, s. 310; esittelijät: Jo Leinen ja Íñigo Méndez de Vigo, A5-0368/2001). Päätöslauselma 24.9.2003 ehdotuksesta sopimukseksi Euroopan perustuslaista ja Euroopan parlamentin kannasta hallitusten välisen konferenssin koollekutsumiseen (EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 255; esittelijät: José-María Gil-Robles Gil-Delgado ja Dimitris Tsatsos, A5-0299/2003).

[7] AK 354/2003 lopull., ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

[8] ETSK 1416/2004, ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

[9] P6_PV(2004)09-14, kohdat 8.2 ja 8.3.

--------------------------------------------------